Markku Suortamo Hannu Laaksola Jouni Välijärvi (toim.) Opettajan vuosi 2008 2009 Teemana hyvinvointi PS-kustannus
Kustantajan yhteystiedot PS-kustannus PL 303 Aatoksenkatu 8 E 40101 Jyväskylä 40720 Jyväskylä Asiakaspalvelu puhelin: (014) 337 0070 faksi: (014) 337 0071 Internet: www.ps-kustannus.fi sähköposti: asiakaspalvelu@ps-kustannus.fi Tuottaja: Pekka Santalahti puhelin: (014) 337 0077 sähköposti: pekka.santalahti@ps-kustannus.fi Kustannustoimittaja: Mirva Kiviaho Kansi ja taitto: Marja Junnila Tekijät ja PS-kustannus PS-kustannus ISBN 978-952-451-188-9 WS Bookwell Oy Juva 2008
ESIPUHE 5 Esipuhe Opettaja elää tätä päivää, vilkaisee eiliseen ja katsoo kaiken aikaa tulevaan. Hän kysyy jatkuvasti itseltään, mikä opettajan työssä on pysyvää, mitkä asiat muuttuvat peruuttamattomasti ja miten muutos vaikuttaa hänen elämäänsä ja työhönsä. Jatkuvassa muutoksessa jokainen tarvitsee tukea. Opettajan vuosi on opettajan oma vuosikirja ja käytännöllinen tietopaketti. Se kertoo menneen vuoden keskeiset tapahtumat, muistaa palkitut ja tuo esille viimeisimmän tutkimuksen ja lakimuutokset. Kirja tulee ilmestymään vuosittain, ja sen tarkoituksena on antaa tietoa, herättää keskustelua ja johdattaa tiedon lähteille. Ensimmäisen vuosikirjan teemaksi on valittu hyvinvointi. Koko yhteiskunnan selviytymisen elinehtona on hyvinvoinnin säilyminen. Se on yhteinen asiamme. Perheiden jaksaminen ja osaaminen lasten kasvatuksessa luo pohjan sille työlle, jota tehdään päiväkodeissa, kouluissa ja vielä korkea-asteen oppilaitoksissakin. Työhyvinvointi, työviihtyvyys ja työssä jaksaminen keskusteluttavat opetustyön parissa työskenteleviä. Fyysinen ja psyykkinen terveys ovat elinehtoja laadukkaan opetustyön tekemiselle. Kirjan verkkosivut www.opettajanvuosi.fi tarjoavat tilaisuuden vuoropuheluun kirjan lukijoiden ja tekijöiden kesken. Sivustolla on artikkeleita täydentävää aineistoa, artikkeleihin liittyviä pohdintakysymyksiä ja linkit kunkin aihepiirin keskeisille nettisivuille. Kirjassa oleva symboli kertoo, milloin verkkosivustolla on saatavilla lisäaineistoa. Verkkosivustolla kannattaa käydä pitkin lukuvuotta, sillä sinne päivitetään syksyn ja kevään aikana lisää aineistoa. Sivuston etusivulta myös näet helposti, mitä materiaalia sivuille on milloinkin lisätty tai muuten päivitetty. Kirjan ja verkkosivuston keskeisenä viestinä on pyyntö tulla tekemään seuraavaa kirjaamme. Lähetä kysymyksiä, kommentteja, ehdotuksia ja tietoja tutkimuksista tai palkituista osoitteeseen opettajaposti@opettajanvuosi.fi. Kirja on tehty jokaiselle opetus- ja kasvatusalan ammattilaiselle. Ensimmäisen kirjan kohderyhmänä ovat ensisijaisesti perusopetuksen parissa työskentelevät, mutta muita opetuksen aloja ei ole kuitenkaan haluttu unohtaa. Myös oppilaiden vanhemmat saavat kirjasta merkittävää perustietoa opetuksen keskeisistä kysymyksistä. Kesäkuussa 2008 Markku Suortamo, Hannu Laaksola ja Jouni Välijärvi
Sisällys Esipuhe... 5 Lukuvuoden 2007 2008 tapahtumia... 14 100 OSA 1 Hyvinvointi oppimisen ja mielekkään työn perusta... 9 Matti Rimpelä: Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä... 13 Jouni Välijärvi: Miten hyvinvointi taataan tulevaisuudessakin?... 55 Anu Mustonen: Kuinka saat taitoa ja tolkkua mediamaailmaan?.... 65 Heidi Peltonen: Miten varaudut kriisitilanteisiin?... 73 Antti Lavanti: Voiko opettajaa kiusata?... 87 Tiina Ritvanen: Palaudutko riittävästi päivän työstä?.... 95 OSA 2 Opetustoimen ohjeet ja suunnitelmat...103 Kari Pitkänen: Miten osaamisesta tehdään vientituote? Suomalainen koulutusjärjestelmä mallina Bosnia-Hertsegovinassa...109 Matti Lahtinen: Kuinka Suomeen on saatu toimiva koulutusjärjestelmä?.. 121 Olli Luukkainen: Mitä uutta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma lupaa?...133 Markku Rimpelä: Milloin opetussuunnitelma uudistuu?...145 Timo Lankinen: Millä tavalla koulutuksen keskushallintoa voisi uudistaa?...153 Petri Pohjonen: Miten hyödynnät tilastotietoja suunnittelutyössä?...161 Kari Fagerholm: Kuinka valtakunnallinen opetussuunnitelma viedään arjen opetustyöhön?...167
OSA 3 Opetusalan henkilöstön edunvalvonta...179 Tapio Holopainen, Peter Johnson, Anneli Kangasvieri ja Anne Kolehmainen: Missä ja miten etujasi valvotaan?...183 Petri Kääriäinen: Mistä palkkasi muodostuu?...201 Pekka Alanen ja Hannele Kantanen: Mihin eläkejärjestelmään kuulut?...211 Tutkimuksen kertomaa koulusta ja opetuksesta 2007 ja 2008...217 Opetusalan palkittuja 2007 ja 2008...237 Kirjoittajat...241 Muistiinpanoja...243
Osa 1 Hyvinvointi oppimisen ja mielekkään työn perusta Sisällys Osa 1 9 Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä Miten hyvinvointi taataan tulevaisuudessakin? Kuinka saat taitoa ja tolkkua mediamaailmaan? Miten varaudut kriisitilanteisiin? Voiko opettajaa kiusata? Palaudutko riittävästi päivän työstä? Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä... 13 Hyvinvointi ja myös pahoinvointi opitaan................ 13 Terveys ja hyvinvointi...31 Miten tästä eteenpäin?................ 42 Miten hyvinvointi taataan tulevaisuudessakin?... 55 Huonoja kouluja ei ole...55 Huolenaiheitakin on....56 Ranking-listaaminen ei lisää hyvinvointia................... 61 Kuinka saat taitoa ja tolkkua mediamaailmaan?... 65 Viestintävälineiden käyttöön järkeä...65 Kyllä ope osaa...66 Mediakasvatusta läpäisevästi koulussa ja kotona.................... 68 Mediakasvatuksen perusaskelmat..... 68 Turvataidot osa mediataitoja...69 Miten varaudut kriisitilanteisiin?....73 Suunnitelmat turvallisuuskansioksi.... 73
10 Opettajan vuosi 2008 2009 Varmista, että kaikki osalliset ovat mukana............................... 74 Tarkista, että puhutte samoista asioista samoin käsittein...75 Sovi menettelytavat yhdessä muiden kanssa...77 Mieti, minkälaisesta kriisistä on kysymys...79 Sovi muiden kanssa, mitä tukea annetaan...80 Varmista, että jokainen tietää, kuka toimii johtajana...81 Laadi tiedottamisen periaatteet...82 Hakeudu tarvittaessa koulutukseen...84 Voiko opettajaa kiusata?...87 Miten kiusaaminen vaikuttaa hyvinvointiin?...87 Opettaja vierittää usein syyn omille harteilleen...89 Kiusaamisen psykologisointi johtaa umpikujaan...89 Apua tilanteeseen....91 Vanhempien toiminnan psykologisointi............. 91 Kun opettajan tilanne on oikeasti vaikea...92 Omien rajojen rakentaminen....93 Mitä voit tehdä itse?....93 Palaudutko riittävästi päivän työstä?...95 Miten työstressiä voi vähentää?...95 Opettajan työ kuormittaa kuormittaako liikaa?....96 Opettajan työn tyypillisiä piirteitä...97 Selvitä itse, käykö elimistösi ylikierroksilla... 100 Tunnista stressitekijät ajoissa.... 101
Hyvinvointi oppimisen ja mielekkään työn perusta 11 Hyvinvointi oppimisen ja mielekkään työn perusta Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisestä pidetään hyvää huolta läpi elämän. Koulutus, terveys ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Mikä voisi olla se uusi hyvinvointijärjestelmä, joka takaa laadukkaan elämän kaikille suomalaisille myös tulevaisuudessa? Entä miten on laita kouluhyvinvoinnin? Koulutuksen merkitys ymmärretään niin yksilön ja perheen kuin kansakunnankin tasolla. Koulujärjestelmän arvioinnin tulee edistää myös hyvinvointia ja opetuksen laadun varmistamista. Arviointi luo parhaimmillaan toimivaa pohjaa kansainvälisestikin arvostetun koulujärjestelmämme kehittämiselle, mutta pahimmillaan se voi olla uudistumisen suurin uhka. Keskeisin vaatimus arvioinnille on, että se luo entistä paremmat edellytykset oppimiselle ja toimivalle työyhteisölle. Koko ikäluokan kattavat yhteiset kokeet johtavat vääjäämättä koulujen julkisiin listauksiin ja keskinäiseen kilpailuun. Kansainväliset kokemukset osoittavat tämän yksiselitteisesti. Toteutuessaan yhteiset kokeet muuttaisivat arviointijärjestelmän koulujen työn kontrollia korostavaksi. On vaikea ymmärtää, miksi Suomessa koulujen kontrollia tulisi kiristää. Eivätkö hyvät PISA-tulokset ole todiste juuri päinvastaisen koulutuspolitiikan tehosta? Opetus kehittyy tehokkaimmin opettajien ammattitaitoon investoimalla eikä heidän toimintamahdollisuuksiaan kahlitsemalla. Emme voi kuitenkaan sulkea silmiämme maailmanlaajuisilta kehityssuunnilta, olivatpa ne myönteisiä tai kielteisiä. Päihteiden ja huumeiden käyttö, tarkoitukseton väkivalta ja muu rikollisuus ovat jo Suomessakin. Syksyn 2007 Jokelan koulun tragedia on meillä kaikilla mielessä. Onko syyllinen internet kielteisine vaikutteineen ja kontrolloimattomine yhteyksineen, vai mikä? On uskallettava kysyä, onko koulu tehnyt kaiken voitavansa tällaisten tapausten ehkäisemiseksi ja niiden jälkivaikutusten hoitamiseksi. Entä mitä myönteisiä mahdollisuuksia kasvulle ja oppimiselle maailman uudenlainen avautuminen tarjoaa? Työelämässä odotukset osaamiselle ja työntekijän jaksamiselle kasvavat jatkuvasti. Ammattitaidon ylläpitäminen edellyttää myös fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta huolehtimista. Opettajien työn kuluttavuus on tunnustettu tosiasia.
12 Opettajan vuosi 2008 2009 On tärkeää kiinnittää huomiota jokaisen henkilökohtaiseen jaksamiseen yhtä lailla kuin kouluyhteisön hyvinvointiin. Opettajan ja vanhempien välinen yhteistyö on parhaimmillaan tärkeä voimavara opettajalle, mutta se voi olla myös hankalaa ja henkisiä voimavaroja nakertavaa. Yhteistyölle on löydettävissä monia hyviksi havaittuja toimintamalleja.
Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä 13 Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä Matti Rimpelä Opetamme uusille sukupolville hyvinvointia ja valitettavasti myös pahoinvointia. Vanhempien ja myös julkisen vallan vastuulla on, millaisissa kehitysyhteisöissä lapset kasvavat ja kehittyvät. Onko vanhemmuus vai muu aikuisuus hukassa? Mikä on valtion ja kuntien rooli? Kuinka perheitä voidaan tukea alati haasteisemmassa kasvatustehtävässä? Miten hyvinvointipalvelut, varhaiskasvatus ja koulu voisivat parhaiten tukea lapsiperheitä yhteisessä kasvatustehtävässä? Useiden tahojen yhteistyössä tarvitaan yhteistä tulkintaa hyvinvointioppimisesta ja kasvatuskumppanuudesta. Toiminnan painopistettä olisi siirrettävä ongelmien hoidosta kehitysyhteisöjen vahvistamiseen. Voidaanko perheet kutsua esimerkiksi kolmen vuoden välein niiden hyvinvointia ja tuen tarvetta selvittävään lapsiperheiden laajaan hyvinvointiarviointiin? Jokaisessa kunnassa olisi valmisteltava oppilashuollon kehittämisohjelma seuraavan kunnallisvaalikauden ajaksi. Hyvinvointi ja myös pahoinvointi opitaan Oppiminen ja hyvinvointi kohtaavat jokaisen koulun arjessa Tässä artikkelissa tarkastellaan peruskoulua lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Tavoitteena on huokoisesti hahmotella Reijo Wileniuksen Kasvatusfilosofia-kirjassaan esittämää sanontaa lainaten kaikille ammattiryhmille, hallinnollisille yksiköille ja viime kädessä myös oppilaille ja heidän perheilleen yhteistä tulkinta- ja toimintakehystä. Aluksi pohditaan lap-
14 Opettajan vuosi 2008 2009 Lukuvuoden 2007 2008 tapahtumia koonnut Hannu Laaksola Heinäkuu 2007 EI:n maailmankongressi Maailman opettajajärjestö Education International (EI) kokoontui maailmankongressiin 22. 26. heinäkuuta Berliiniin. Järjestö edustaa 30 miljoonaa opettajaa varhaiskasvatuksesta yliopistoon ja on maailman suurin yhtä toimialaa edustava ammatillinen järjestö. sen aikuistumista, hyvinvointioppimista, kehitysyhteisöjä, palveluja ja vanhemmuutta. Seuraavaksi kuvataan kouluikäisten hyvinvoinnin ja terveyden kehitystä ja siirrytään tarkastelemaan kouluyhteisön hyvinvointia sekä luodaan opetushallinnon näkökulmasta valikoitu katsaus oppilashuollon kehitykseen ja kouluhyvinvoinnin uuteen tulemiseen 2000-luvulla. Artikkeli päättyy ehdotukseen pitkän aikavälin kehittämistavoitteiksi ja ensi kunnallisvaalikauden ohjelmaksi. Miksi koululla ja erityisesti peruskoululla on niin tärkeä asema lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ja terveydessä? Oppivelvollisuudesta seuraa, että jokainen 7 16-vuotias suomalainen on yhdeksän vuoden aikana noin yhdeksän kuukautta vuodessa merkittävän osan valveillaoloajastaan peruskoulussa tai sen välittömässä vaikutuspiirissä. Käytännössä jokainen lapsi myös käy peruskoulua. Keskeyttäminen tai kotiopetus ovat harvinaisia poikkeuksia. Myös historia on osoittanut koulun ja koulutuksen merkityksen lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehityksessä. Oppivelvollisuuden ja sitä toteuttaneiden kansa- ja peruskoulun merkitys suomalaisten hyvinvoinnin edistämisessä on kiistaton kolmessakin suunnassa. Kaikkien lasten oikeus koulutukseen nosti sivistystasoa ja sivistyksellisen hyvinvoinnin ohella mahdollisti myös jatkuvan taloudellisen kasvun. Kouluyhteisö on perheen ohella toinen tärkeä kehitysyhteisö, josta lapset ovat saaneet tukea silloinkin kun kotona on ongelmia. Kolmanneksi oppivelvollisuus on tuonut kaikki lapset järjestelmällisen peruspalvelujen oppilashuollon ja siihen sisältyvän kouluterveydenhuollon piiriin. Samanaikaisesti voidaan todeta, että lasten hyvinvoinnin kehitys on vaikuttanut oppimistavoitteiden saavuttamiseen. Jokaisessa kunnassa lasten ja nuorten pahoinvointi on perusopetuksen väistämätön haaste. Oppivelvollisuus koskee kaikkia lapsia riippumatta heidän voinnistaan. Pahoinvoinnin mahdollisesti lisääntyessä yhä suurempi osuus opettajien työpanoksesta joudutaan käyttämään oppilashuollolliseen työhön, varsinkin silloin jos oppilashuolto-
Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä 15 palvelujen ammattihenkilöstöä ei ole mitoitettu oppilaiden hyvinvointitarpeiden mukaan. Oppilashuoltopalveluilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kansanterveyslain tarkoittamaa kouluterveydenhuoltoa, johon sisältyy myös suun terveydenhoito, sekä lastensuojelulain tarkoittamaa koulutuksen tukea (koulun mielenterveystyötä tai psykologitoimintaa sekä koulun sosiaalityötä tai kuraattoritoimintaa). Pahoinvoinnin lisääntyminen tai vähentyminen näkyy välittömästi peruskoulujen arjessa, erityisesti tuki- ja erityisopetuksen kuormituksessa sekä koulujen työrauhassa. Peruskoulun hyvinvointivastuu on kirjattu selkeästi perusopetuslain 3. :ssä: Opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Erityistä huomiota on kiinnitetty oppimisympäristöjen turvallisuuteen, oppilashuoltoon, terveystiedon oppiaineeseen, kodin ja koulun yhteistyöhön, oppilaiden osallisuuteen sekä kaikkea näitä yhdistävään koulun toimintakulttuuriin. Keho kasvaa aikuistuuko mieli? Oppilaat ovat perusopetuksessa juuri siinä vaiheessa, jolloin lapsuus alkaa muuttua aikuisuudeksi. Siksi tämän kehitysprosessin tunteminen ja tulkinta kuuluu kaiken koulutuksen suunnittelun ja kehittämisen kulmakivien joukkoon. Julkisuudessa esitetään usein väitteitä, että lapset aikuistuvat nykyisin varhaisemmin kuin edellisten sukupolvien lapset. Näin on perusteltu esimerkiksi esitystä rikosvastuun ikärajojen alentamiseksi. Varhaisnuoruudesta puhuttaessa tarkoitetaan jopa alle 10-vuotiaita. Media, mainonta ja markkinointi ovat tehneet lapsista kuluttajia. Ne imevät lasta kodin ulkopuoliseen maailmaan jo ennen kouluikää, jolloin heidän vanhempansa elivät useimmiten vielä turvallisesti vain kodin vaikutuspiirissä. Lapsen aikuiseksi varttumisessa on tärkeää erottaa ruumiillinen aikuistuminen ja psykososiaalinen aikuistuminen toisistaan. Nykyisin lapset aikuistuvat ruumiillisesti varhaisemmin kuin heidän vanhempansa. Murrosikäisten kasvupyrähdys, kuukautiset ja siemensyöksyt alkavat noin vuotta nuorempina kuin 1960 1970-luvuilla useimmiten 11 13 vuoden iässä. Suuret yksilöjen väliset erot ruumiillisessa aikuistumisessa ovat pysyneet ennallaan. Kasvupyrähdys ja muut muutokset voivat normaalivaihtelun puitteissa alkaa jo 10 vuoden iässä, mutta myös vasta 14 15-vuotiaana. Sukupuoliero on pysynyt selvänä: pojat varttuvat ruumiillisesti aikuisuuteen keskimäärin lähes vuoden tyttöjä myöhemmin. Kun tyttöjen puberteetti alkaa olla 13 vuoden iässä usein jo ohitse, pääosa pojista elää vielä sen keskeisintä vaihetta.
Kirjauutuuksia: Kaija Collinin ja Susanna Paloniemen toimittama teos Aikuiskasvatus tieteenä ja toimintakenttinä (PS-kustannus) Liisa Heinämäen teos Varhaista tukea koulun arkeen työvälineenä kehittämisvalikko (Stakes) Kristiina Huhtasen teos Kun huoli herää varhainen puuttuminen koulussa (PS-kustannus) Kaisa Launosen teos Vuorovaikutus kehitys, riskit ja tukeminen koulutuksen keinoin (Kehitysvammaliitto) Liisa Tainion toimittama teos Vuorovaikutusta luokkahuoneessa näkökulmana keskusteluanalyysi (Gaudeamus Kirja) 16 Opettajan vuosi 2008 2009 Liian varhaista aikuistamista? Varhaisempaa ruumiillisen aikuistumista korostaa pukeutumiskulttuurin muuttuminen. Murrosikään varttuvien lasten ja nuorten aikuisten pukeutumisessa ei enää ole selviä eroja. Näin 13 14-vuotiaat näyttävät ulkoisesti aikuisemmilta kuin edellisten sukupolvien samanikäiset. Tarkoittaako ulkonäön varhaisempia aikuistuminen samalla sitä, että lapset kypsyisivät myös psyykkisesti ja sosiaalisesti nopeammin aikuisiksi? Tälle väitteelle ei ole tieteellistä tukea. Historian tarkastelu johtaa pikemminkin toiseen tulokseen. 1950- ja 1960-luvuilla suuri osa lapsista varttui aikuisuuteen, esimerkiksi itsenäiseen vastuuseen työstä, perusti perheen ja sai omia lapsia, paljon nuorempana kuin nykyisin. Lisäksi maailma on nykyään paljon vaikeaselkoisempi ja vaativampi kuin 30 40 vuotta sitten. Esimerkiksi 16 17-vuotiaille ei enää ole työelämässä samanlaisia luontevia tehtäviä kuin 60- ja 70-luvuilla. Varhaisemman psyykkisen ja sosiaalisen aikuistumisen sijasta onkin todennäköisemopää, että 2000-luvun lapset kypsyvät ottamaan aikuisen vastuuta omasta elämästään keskimäärin hieman vanhempina kuin aikaisempien sukupolvien lapset. Taaskin on tärkeää muistaa suuri yksilöllinen vaihtelu. Psykososiaalisen aikuistumisen prosessia voi yksinkertaistetusti tulkita niin, että lapsuus vähitellen väistyy aikuisuuden vahvistuessa. Murrosikään tultaessa aikuisuus alkaa orastaa. Lapsuus säilyy useimmiten hallitsevana varsin pitkään. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistuksessa ja myös äskettäin uusitussa kotimaisessa lastensuojelulaissa katsotaan lapsuuden päättyvän vasta 18 vuoden iässä. Tämä ikäraja perustuu kokemukseen, tutkimustietoon ja huolelliseen harkintaan. Poikkeuksellisen pitkä lapsuus on ihmiselle lajityypillisesti ominaista. Lasten ja nuorten kehityksen, mielenterveyden ja hyvinvoinnin tutkijat ovat vakavasti huolestuneita lasten liian varhaisesta sosiaalisesta aikuistamisesta. Koulutuksen kehittämisessä olisikin lähdettävä siitä, että
Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä 17 aikuisuus kasvaa lapsuutta vahvemmaksi keskimäärin 16 17 vuoden iässä. Lapsen kehityksen näkökulmasta on kohtuutonta edellyttää 12 14-vuotiailta varsinkaan pojilta itsenäisiä valintoja tulevaisuudestaan. Kuten lastensuojelulaissa todetaan, aikuisten vastuu lapsista jatkuu selkeänä ainakin 18 vuoden ikään saakka. Hyvinvointia opitaan kuin lukemista Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lähtökohtina ovat useimmiten olleet häiriöt, ongelmat ja taudit. Myös lasten hyvinvoinnin edistämistä on ohjannut pääosin tieto häiriöistä, ongelmista ja taudeista, etenkin niiden riskitekijöistä. Epäasiallinen käyttäytyminen, haitalliset tottumukset, mielenterveyden ongelmat ja ylipainoisuus ovat tavallisimpia toiminnan virittäjiä. Viime vuosina tutkimus on tuottanut myös toisenlaista tietoa, josta voidaan johtaa vaihtoehtoista perustaa oppilaiden hyvinvoinnin edistämiselle kouluyhteisössä. Hyvinvoinnin ja terveyden tutkimisessa on 1990-luvulta alkaen vahvistunut lukutaidon ja hyvinvoinnin tutkijoiden yhteistyö. Sen tuloksena on lisääntynyt kirjallisuus, jossa ydinkäsitteenä on health literacy. Kansainvälisessä kirjallisuudessa on esitetty lukuisia määrittelyjä ja luonnehdintoja. Yhteistä niille on taito vastaanottaa, tulkita ja hyödyntää terveyteen liittyvää tietoa. Tämä käsite on suomennettu joko terveyden lukutaidoksi tai terveysosaamiseksi. Kansainvälisessä kirjallisuudessa terveysosaaminen yhdistetään lasten ja nuorten lukuisista ulkoisista lähteistä vastaanottamaan terveystietoon. Kun laajennetaan tiedon sisältö yleisemmin hyvinvointiin ja otetaan myös lapsen ja nuoren itsestään vastaanottama tieto, voidaan puhua laajemmasta hyvinvointiosaamisesta. Tieto, taito ja osaaminen johtavat välittömästi pohtimaan oppimista. Hyvinvoinnin ja myös pahoinvoinnin kehitystä lapsen kasvun ja kehityksen myötä voidaan tulkita oppimisen viitekehyksessä: lapsi oppii hyvinvointia ja pahoinvointia samalla tavalla kuin lukemista ja laskemista. Oppiminen ei ole vain yksilöllistä, vaan myös yhteisöt oppivat. Myös vanhemmat oppivat vanhemmuutta. Siten lapsiperhe voidaan ymmärtää oppivaksi yhteisöksi: koko perhe oppii hyvinvointia ja pahoinvointia. Myös koulut voidaan ymmärtää samalla tavalla oppiviksi yhteisöiksi. Näin keskeiseksi käsitteeksi nousee hyvinvointioppiminen osana yksilöjen ja yhteisöjen kehitystä. Hyvinvointioppimisessa yhdistyvät lapsen itsestään ja ulkopuoleltaan vastaanottama informaatio. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on usein esillä itsetunto ja minäkuva, mutta niiden sijoittuminen laajempaan hyvinvoinnin ja sen oppimisen kehykseen jää tavallisesti avoimeksi. Seuraavassa kuviossa ku-
Elokuu 2007 18 Opettajan vuosi 2008 2009 Opetusministeriön ehdotus valtion vuoden 2008 talousarvioon Opetusministeriön talousarvioehdotuksen mukaan hallinnonalan määrärahoihin ehdotetaan lisäystä ensi vuonna 319,3 miljoonaa euroa. Hallinnonalan menot budjetissa eli pääluokan loppusumma on ehdotuksessa yhteensä 6,88 mrd euroa. Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus käyntiin Opetusministeriö asetti johtoryhmän valmistelemaan ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen toimeenpanoa. Johtoryhmän pitää saada työnsä valmiiksi 31.12.2010 mennessä. Kokonaisuudistuksella selkeytetään ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen hallintoa, rahoitusta, etuuksia ja koulutustarjontaa. vataan ehdotus laajemmaksi tulkinnaksi, jossa keskeisessä roolissa on ihmisen sisäinen hyvinvointiviestintä. Tätä tulkintaa rakennettaessa lähtökohtana ovat olleet yksinkertaistaminen ja yleistäminen, mutta silti olennaisten tekijöiden ja prosessien säilyttäminen. Hyvinvointioppiminen johtaa suoraan pohtimaan, mitä olisi hyvinvointiopettaminen. Tähän saakka on oletettu, että vanhemmat ja perheet selviytyvät hyvinvointiopettamisesta ilman ulkoista tukea edellyttäen, että vanhemmat aidosti kantavat vanhemmuuden vastuuta. Edellä esitetty tarkastelu nostaa kuitenkin esiin ammatillisen haasteen hyvinvointiopettamisesta: Mitä on se erityinen ammatillinen hyvinvointiopettamisen osaaminen, jota tarvitaan lapsiperheiden hyvinvointioppimisen tukemisessa? Tulisiko jokaisen lapsiperhetyöntekijän ja ainakin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaisen saada koulutusta muun ohella myös hyvinvointiopettamisessa? Geeniperimä / fyysinen ja sosiaalinen ympäristö Vuorovaikutus Kuormitus Ravinto Lepo Mielen ja elimistön viestit Mielialan muuntelu: päihteet, tupakointi, piristeet, lääkkeet Tietoisuus - havaitseminen - tulkinta Toiminta Kuvio 1. Sisäinen hyvinvointiviestintä: mielen ja elimistön viestien tiedostaminen, tulkinta ja muuttuminen toiminnaksi
Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä 19 Vaistonvaraisista reaktioista hyvinvointiviestintään Hyvinvointioppimisen lähtökohtana on hyvinvoinnin ymmärtäminen systeemisenä ilmiönä. Yksilöllinen hyvinvointi rakentuu yhtäältä geeniperimän ja fyysisen ja sosiaalisen ympäristön ja sekä toisaalta yksilöllisen vuorovaikutuksen, kuormituksen, ravinnon ja levon yhdistelmänä. Kuormitus ymmärretään fyysisen ja psyykkisen kuormituksen yhdistelmäksi. Lepoon sisältyvät mm. uni, rentoutuminen ja muu virkistäytyminen. Tämä yksinkertaistetun hyvinvointisysteemin ydin on jokaisen ihmisen hyvinvoinnin yksilöllinen kasvu ja kehitys: jokainen kantaa hyvinvointihistoriaansa, mutta hyvinvointi myös muuttuu, kuluu ja uusiutuu koko elämänkulun ajan. Yksityiskohtiin menemättä voidaan ajatella, että ihmisen perusrakenteeseen kuuluu tämän perussysteemin tasapainoa kuvaavien viestien välittyminen vaistonvaraisesti. Varhaislapsuudessa nämä viestit muuttuvat suoraan toiminnaksi ilman tulkintaa ja tavallaan pakottavat ulkoisen ympäristön reagoimaan. Lapsi ilmoittaa nälästä useimmiten niin selvästi, että vanhemmat ymmärtävät huolehtia ravinnosta. Pieni lapsi ei säätele ulostamistaan tai nukahtamistaan. Liikkumisen ja puhumisen kehityksen myötä tulee näkyviin luonnonvoimainen tarve liikuntaan ja vuorovaikutukseen. Pienet lapset pomppivat paikallaan, jos muuhun liikuntaan ei ole mahdollisuutta. He ilmoittavat selkeästi haluavansa vuorovaikutukseen läsnä olevan aikuisen kanssa. Varhaislapsuudessa perussysteemistä tuleva tieto muuntuu näin lähes suoraan lähiympäristön toiminnaksi, jonka tavoitteena on tai ainakin tulisi olla palauttaa perussysteemin tasapainoa. Lapsen varttuessa elimistön ja mielen tilasta välittyvät viestit alkavat kulkea tietoisuuden kautta. Havaitsemisesta, tulkinnasta ja toiminnasta tulee yhä tietoisempi prosessi. Lapset oppivat noin 5 7 vuoden iässä sanoittamaan elimistönsä ja mielensä viestejä. Oma itsenäinen toiminta vahvistuu ja alkaa korvata lähiympäristön toimintoja. Edelleenkin on mahdollista ja toivottavaa, että hyvinvointisysteemin tasapainon häiriintymistä kuvaavat viesti virittäisivät toimintaa, jolla sen tasapainoa taas palautetaan. Edellisessä kuviossa havainnollistetaan vaihtoehtoisia tulkintoja ja niistä seuraavaa toimintaa mielialan muuntelulla. Kahvin, savukkeiden, alkoholin ja särkylääkkeiden yhteisenä ominaisuutena on mielialan muuntaminen, siis tietoisuuteen ja tulkintaan vaikuttaminen. Tasapainon palauttamisen sijasta näin vain sammutetaan häiriöstä kertovat viestit.
Suomalaislukio aloittaa Aurinkorannikolla Ensimmäinen Suomen rajojen ulkopuolella sijaitseva suomalainen lukio aloitti toimintansa Espanjassa. Lukiossa on 50 päätoimista opiskelijaa. Kirjauutuuksia: Soili Poijulan teos Lapsi ja kriisi selviytymisen tukeminen (Kirjapaja) Sinikka Rusasen teos Taidekasvattajaksi varhaiskasvatukseen kuvataiteen opintojen kehittäminen lastentarhanopettajien koulutuksessa (Taideteollinen korkeakoulu) Tapio Toivasen teos Lentoon! draama ja teatteri koulussa (WSOY) 20 Opettajan vuosi 2008 2009 Hyvinvointioppimisen perusta rakentuu varhaisvuosina Lapsen yksilöllisen hyvinvointioppimisen tärkeimpiä aluei ta ovat vuorokausirytmit, kuten uni ja ruokailu vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot liikunta mielen ja elimistön viestin tunnistaminen ja tulkinta itsehoito. Lapsen elämä noudattaa varhaislapsuudessa parhaimmillaan varsin selkeää vuorokausirytmiä, jonka ytimessä ovat nukkuminen ja ruokailu. Useimmat vanhemmat oppivat, että selkeä vuorokausirytmi helpottaa vastedeskin arjen hallintaa. Aikaisemmin myös aikuisten arkea ohjasi selkeä vuorokausirytmi. Yö oli rauhoitettu nukkumiseen ja ruokailu keskitetty pariin kolmeen pääateriaan. Viime vuosina vuorokausirytmin ulkoiset määreet ovat heikentyneet. Ruokakulttuuri on siirtynyt pääaterioista jatkuvaan välipalojen nauttimiseen. Media ja sähköisen vuorovaikutuksen mahdollisuudet täyttävät helposti koko vuorokauden. Kun ulkoiset määreet heikkenevät, vuorokausirytmit riippuvat yhä enemmän jokaisen lapsen omaksumasta yksilöllisestä tietoisesta hallinnasta, joka tässä esitetyn tulkinnan mukaan on tyypillinen oppimisprosessi. Varhaisen vuorovaikutuksen tutkijat ovat osoittaneet, että tällä alueella oppiminen alkaa välittömästi syntymän jälkeen ehkä jo aikaisemminkin. Vuorovaikutuksen ja tunne-elämän kehittymistä voidaan seurata neljän ja varsinkin kahdeksan kuukauden ikäisinä neuvolatarkastuksissa. Sosiaalisten taitojen oppiminen tulee ajankohtaiseksi viimeistään toisen ikävuoden aikana. Noin kahden vuoden iässä lapset ovat keskinäisissä suhteissaan varsin väkivaltaisia, mutta suurin osa oppii nopeasti toimimaan ristiriitatilanteissakin rakentavasti. Varhaisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisen taitojen rinnalla lapsuuden tutkimuksen keskeisiä teemoja ovat sosiaalinen kyvykkyys ja pätevyys. Täl-
Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä 21 läkin alueella voidaan puhua laajasti sosiaalisesta osaamisesta, jossa toki geneettisellä perimälläkin on osuutensa, mutta ratkaisevaa on oppiminen. Sosiaalisen hyvinvointioppimisen kriittisimmät vuodet ajoittuvat varhaislapsuuteen. Samalla on hyvä muistaa, että sosiaalisessa osaamisessa jos missään voidaan puhua elinikäisestä oppimisesta. Liikunnan oppiminen etenee paljolti samassa tahdissa sosiaalisen osaamisen kanssa. Käveleminen kehittyy juoksemiseksi, pomppimiseksi, kiipeilemiseksi, liikkumiseksi epätasoisilla pinnoilla jne. Liikunnan tutkimisessa varhaislapsuus on vakavasti laiminlyöty. Tutkimus ja keskustelu ovat suuntautuneet kouluikäisiin, koska he ovat helpommin tavoitettavissa. Liikunnan oppimisessa neurofysiologisesti, psyykkisesti ja taitojen kehityksen näkökulmista ensimmäiset ikävuodet ovat kuitenkin ratkaisevia. Viidenteen ikävuoteen mennessä lapsi voi saada varsin vahvat liikuntataidot, mutta myös jäädä lähes kokonaan niitä paitsi. Toki kouluikä on myös tärkeää, mutta silloin voidaan joutua käyttämään runsaasti energiaa varhaislapsuuden laiminlyöntien korjaamiseen. Kuten aikaisemmin todettiin, lapsi oppii sanoittamaan ja tulkitsemaan elimistönsä ja mielensä viestejä varhaislapsuuden muuttuessa keskilapsuudeksi. Hyvinvointikielen kehitystä on tutkittu erittäin vähän. Voidaan kuitenkin päätellä, että yksilöllisten erojen rinnalla hyvinvointikielen kehityksessä on suuria sukupuolieroja. Koko elämänkulkuun vaikuttava biologinen tehtävä lisääntymisessä ohjaa jokaisen naisen tutustumaan elimistönsä ja mielensä viesteihin aivan eri tavalla kuin miehen melko rajattu biologinen rooli. Tämän vuoksi naisille on sukupolvien kuluessa kasautunut erityistä osaamista oman hyvinvointinsa ja pahoinvointinsa sanoittamisessa ja myös niitä koskevassa vuorovaikutuksessa. Naisten sukupuolieriytynyt hyvinvointiosaaminen alkaa siirtyy sukupolvelta toiselle tehokkaasti viimeistään kuukautisten alkaessa, jolloin useimpien äitien ja tyttärien kahdenkeskinen vuorovaikutus tiivistyy. Lasten ja nuorten mielenterveystutkimuksessa puhutaan usein internalisoinnista ja eksternalisoinnista. Voitaisiin puhua myös pahoinvoinnin oireilmaisusta ja häiriöilmaisusta. Lapsen sisäisestä samanlainen ja samoista tekijöistä johtuva pahoinvointi voi tulla lähiympäristön tietoisuuteen oireina tai häiriökäyttäytymisenä. Edellisen tyypillinen esimerkki on väsymys, vatsavaivat ja säryt, jälkimmäisen taas kiusaaminen ja muu arjen tilanteiden sujuvuutta rikkova toiminta. Kun pahoinvointia mitataan vain oireilla, se on tyttöjen keskuudessa lähes kaksi kertaa yleisempää kuin pojilla. Kun nämä samanlaisen pahoinvoinnin kaksi erilaista ilmenemismuotoa yhdistetään, sukupuolten väliset erot pahoinvoinnin yleisyydessä pienenevät olennaisesti. Sukupuolten väliset erot voivat selittyä juuri sanoittamisen ja tulkinnan eroilla. Kun pojat oppivat jo varhaislapsuudesta alkaen tyttöjä huonom-
Syyskuu 2007 22 Opettajan vuosi 2008 2009 Sosiaalialan koulutusta selkiytetään Sosiaalialan koulutusta ja tutkimusta selvittänyt työryhmä esitti yliopistojen sosiaalityön koulutusohjelmien aloituspaikkamäärän lisäämistä sadalla. Ammattikorkeakouluissa aloituspaikkamäärä on työryhmän mukaan sopiva, mutta koulutusohjelmien aloittajamäärä tulisi nostaa vähintään 40 opiskelijan tasolle. Yhteishaku 2007 ja ammatillinen peruskoulutus Toisen asteen koulutukseen oli keväällä 2007 ensisijaisia hakijoita 87 527. Ammatillisen koulutukseen hakijoita oli 53 285, mikä on edellisvuotta hieman vähemmän. OAJ:n järjestövalmiuskierros käynnistyi OAJ aloitti laajan järjestövalmiuskierroksen, joka ulottui lähes 20 paikkakunnalle ja johon osallistui parituhatta kentän aktiivitoimijaa. Tilaisuuksien tarkoituksena oli tiedottaa jäsenille mm. meneillään olevien palkkaneuvottelujen tilanteesta ja parantaa opettajien ja lastentarhanopettajien työtaisteluvalmiutta. min sanoittamaan ja puhumaan pahoinvoinnistaan, ilmaisuksi tulee muita häiritsevä toiminta. Hyvinvointiosaamisen ja -oppimisen keskeinen sisältöalue on itsehoito. Osaksi on kysymys arkisesta hygieniasta suun terveydenhoitoon ja hieman varttuneempana myös arkisten sairauksien ja vammojen hoitaminen. Varsin vähän on kiinnitetty huomiota itsehoidon ja asiakkuushoidon suhteisiin: missä määrin lapsi ja nuori oppivat hoitamaan ja ratkaisemaan arkielämän hyvinvointiongelmia omissa kehitysyhteisöissään tai oikeassa suhteessa asiakkuuteen? Lapsi voi myös varsin varhain opettaa turvautumaan ensisijaisesti asiakkuuteen: arkielämän ongelmiin haetaan heti ratkaisua ammattiauttajilta. Hyvinvointioppimisen ja opettamisen kehittely on tässä vielä ideavaiheessa. Siinä tuntuu olevan varsin runsaasti jatkokehittelyyn rohkaisevia piirteitä, joista koulutuksen kentässä tärkein on oppimisen ja hyvinvoinnin tutkimuksen ja osaamisen saumaton yhdistyminen: oppimisen ja opettamisen osaaminen ja hyvinvoinnin edistämisen osaaminen eivät eriydy, vaan kuuluvat yhteen. Toinen tärkeä piirre on myönteisyys: toiminnan perustana ei enää ole ensisijaisesti ole ongelma, häiriö eikä tauti eikä myöskään tulevaisuudessa uhkaava vaara. Hyvinvointioppiminen keskittyy jokaiselle välttämättömiin arkielämän myönteisiin perusasioihin ja niiden rakentamiseen hyvinvointia vahvistaviksi. Koulutulokkaat eri oppimisvaiheissa Tämä lyhyt tarkastelu riittänee osoittamaan, että hyvinvointioppiminen alkaa syntymästä joidenkin tutkijoiden mielestä jo raskauden aikana ja sen kriittiset vaiheet keskittyvät varhaiseen lapsuuteen. Lapset oppivat hyvinvoinnin perusasiat ja valitettavasti myös pahoinvointia jo ennen peruskoulun alkamista. Perheen ja muiden läheisten rinnalla hyvinvointioppimista tukevat neuvolat ja varhaiskasvatus. Varhaiskasvatuksen tärkeimmäksi tehtäväksi voitaisiin määritellä lapsen ja hänen perheensä hyvinvointioppimisen edistäminen.
Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä 23 Perusopetuksen kehittämisessä ja myös tuloksissa hyvinvointioppimisella on väistämättä tärkeä asema. Tullessaan perusopetukseen lapset ovat hyvinvointioppimisessaan varsin erilaisessa vaiheessa. Toisaalta jokaisen lapsen hyvinvointioppiminen jatkuu koko perusopetuksen ajan. Kun hyvinvointia opitaan riittävästi jo varhaislapsuudessa ja peruskoulun alkuvaiheessa, lapsen ja myös hänen läheistensä voimavaroja vapautuu koulun perinteisten oppimistavoitteiden saavuttamiseen. Hyvinvointioppiminen siis hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin oppiminen ei suinkaan pääty koulutukseen vaan jatkuu koko elämänkulun ajan. Sen sisällöt ja painotukset muuttuvat iän myötä. Lapsi kasvaa kehitysyhteisöissä Suomessa on viime vuosina yleistynyt ns. palvelupuhe. Puhutaan esimerkiksi lapsiperheiden ja lasten lähipalveluista, varhaiskasvatuspalveluista ja peruskoulupalveluista. Toisaalta lasten kehitystä tutkittaessa on pidetty tärkeänä ekologiseksi kutsuttua tulkintakehystä, johon myös kuvio 1 (s. 18) perustuu. Professori Paula Määttä on kirjassaan Perhe asiantuntijana (2001) kuvannut lapsen kehityksen ekokulttuurista teoriaa, jonka perustana on Urie Bronfenbrennerin klassiseksi muodostunut kiteytys lapsen ja ympäristön vuorovaikutuksesta neljällä tasolla. Kouluhyvinvointia pohdittaessa on välttämättä selvennettävä palvelukeskeisen ja ekologisen tulkintakehysten suhdetta toisiinsa. Palvelut perustuvat asiakkuuteen. Taloustieteessä lähdetään tavallisesti siitä, että asiakkaalla on mahdollisuus valita palvelujaan ja edelleen tavaratuotannon (goodsdominant) ja palvelutuotannon (service-dominant) logiikan olennaisista eroista: kun edellisessä asiakkaan osuus keskittyy ostotapahtumaan, jälkimmäisessä osallistumisen rooli on huomattavasti suurempi. Hyvinvointisektorilla palveluilla on toinen erityinen ominaisuus. Ne ovat pääosin olleet häiriösuuntautuneita ja perustuvat häiriöiden luonnollisen kulun, ehkäisyn ja hoidon osaamiseen. Tyypillisesti tällaisissa palvelussa korostetaan ehkäisyä, varhaista toteamista ja hoitoa. Esimerkiksi terveydenhuollon seulontatutkimukset ja perusopetukseen liittyvät pedagogiset testaukset ovat ensisijaisesti häiriösuuntautuneita palveluja, sillä niiden tavoitteena on tunnistaa alkavia häiriötä ja poikkeamia lapsen kasvussa ja kehityksessä. Lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen ekologinen tulkintakehys on konkretisoitunut arjessa puheeksi kehitysympäristöistä ja -yhteisöistä. Kehitysyhteisö korostaa sosiaalista puolta ja tuntuu siksi 2000-luvun haasteissa osuvammalta kuin kehitysympäristö. Lapsen kehitysyhteisön tärkein piirre on osallisuus. Lapsi on kehitysyhteisöjensä jäsen, hän kuuluu yhteisöön. Yhteisöillä on tavallisesti omat erityiset fyy-
Education at a Glance Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkaisi vuosittaisen koulutusjärjestelmien vertailuraporttinsa. Raportista kävi muun muassa ilmi, että 15 19-vuotiaat suomalaiset nuoret osallistuvat aktiivisesti koulutukseen. Lähes 90 prosenttia ikäluokasta opiskelee pää- tai sivutoimisesti. Pääkaupunkiseudun luokanopettajakoulutukseen vaaditaan lisäpaikkoja Opetusministeriön asettama Opettajankoulutus 2020 -työryhmä esitti, että luokanopettajankoulutuksen koulutuspaikkoja siirretään vuodesta 2010 lähtien Pohjois- ja Itä-Suomesta pääkaupunkiseudulle. Työryhmä ei pitänyt emoyliopistosta erillään olevia opettajankoulutusyksiköitä (filiaaleja) tarpeellisina koulutus- ja tutkimussyistä. 24 Opettajan vuosi 2008 2009 siset tilansa ja ilmapiirinsä. Usein puhutaan omaleimaisesta toimintakulttuurista. Tässä yhteydessä olennaista on, että laaja ekokulttuurinen kokonaisuúus voidaan jakaa kehitysyhteisöihin. Lapsi kasvaa ja varttuu samanaikaisesti useissa kehitysyhteisöissä. Yhä useampia kehitysyhteisöjä Perhe on luonnollisesti lapsen tärkein kehitysyhteisö. On kuitenkin tärkeä muistaa, että missään yhteiskunnassa perhe ei ole lapsen ainoa kehitysyhteisö. Tähän viittaa jo kansainvälisestikin yleistynyt sanonta, jonka mukaan kylä kasvattaa lapsen. Suomalaisessa 2000-luvun yhteiskunnassa voidaan määritellä ainakin seitsemän kehitysyhteisöä, joiden jäseninä lapset ovat tai voivat olla perhe kotiympäristö varhaiskasvatus (päivähoito) koulu ja oppilaitokset harrastukset media katu. Kotiympäristöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä lapsen tärkeitä läheisiä kuten sukulaisia, tuttavia ja naapureita sekä fyysistä asuinympäristöä. Kodin ja perheen rinnalla näistä muodostuu jokaiselle lapselle väistämättä toinen kehitysyhteisö. Varhaiskasvatuksen päivähoito tulee ajankohtaiseksi usein kahden kolmen vuoden iässä. Viisivuotiaana jo suuri enemmistö on päivähoidossa. Esiopetus tuo kaikki lapset kuusivuotiaana uuteen kehitysyhteisöön, ellei se liity kiinteästi varhaiskasvatukseen tai perusopetukseen. Esikoulu ja peruskoulu ovat kodin ja sen ympäristön ohella jokaiselle lapselle väistämättömiä kehitysyhteisöjä. Yhdessä ne voisivat olla kymmenen vuoden ajan lapselle jatkuva ja yhtenäinen kehitysyhteisö. Tämä toteutuu kuitenkin vain harvoin, tosin yhtenäisen perusopetuksen koulut ovat yleistymässä. Varsin usein koulun kehitysyh-
Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä 25 teisöt vaihtuvat useita kertoja kymmenen vuoden aikana sekä kunkin kunnan erityisen koulurakenteen että perheen muuttojen ja valintojen vuoksi. Median merkitys lasten kehitysyhteisönä on kasvanut nopeasti. Usein lapset tutustuvat mediayhteisöihin jo kahden kolmen vuoden iässä. Useimmat peruskoulujen oppilaat tuntevat paremmin television Salatut elämät -ohjelman perheet kuin lähisukulaistensa perheet. Tähän kehitysyhteisöjen lajityyppiin ovat uusina tulleet internet ja sen monimuotoiset yhteisöt. Median aseman vahvistuminen on lasten arjessa uutta ja sen vaikutuksia tunnetaan vielä huonosti. Erityisesti on huomattava, että vahvistuva tutkimustieto viittaa median paljon suurempaan vaikutukseen lasten ja nuorten väkivaltaisuudessa kuin mitä tähän mennessä on yleisesti ymmärretty. Melko pysyviksi vakiintuneet vapaa-ajan harrastukset esimerkiksi partiossa, musiikissa, tanssissa tai urheilussa ovat myös tärkeitä ja usein varsin omaleimaisia kehitysyhteisöjä, erityisesti silloin kun ne eriytyvät koulusta. Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan harrastusten suhteella kouluun on suuri merkitys lapsen kehityksessä: kouluun sitoutuvat harrastusten pitkäaikaisvaikutukset ovat pääsääntöisesti myönteisiä, mutta koulun ulkopuolelle eriytyvien huomattavasti vaihtelevampia. Kadulla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä lasten ja nuorten omaa arkea, joka muodostuu edellä mainittujen ulkopuolella ja jolle tunnusomaista on liikkuminen ulkona samanikäisten seurassa. Myös siitä voi muodostua ja valitettavan usein muodostuukin lapsen ja nuoren elämää olennaisesti ja aivan liian varhain ohjaava suhteellisen kiinteä yhteisö. Kehitysyhteisöt muuttuvat Lasten kehitysyhteisöt ovat nopeasti muuttuneet. Vielä 1950- ja 1960-luvuilla suuri osa lapsista eli varhaislapsuutensa perheyhteisössä, jonka rinnalle tuli seitsemän vuoden iässä koulu ja kaupungistuneilla seuduilla myöhemmin katu. Päivähoito yleistyi naisten työllistyessä kodin ulkopuolelle. Koulun ulkopuoliset harrastukset ovat nousseet merkittäviksi kehitysyhteisöiksi 1970-luvulta alkaen ja media 1980- ja 1990-luvuilla. Kehitysyhteisöjen lajityyppien lisääntyminen ja sisäinen moninaistuminen ovat kasvatuksen ja koulutuksen maailmassa siis varsin uutta ja uusia haasteita niin vanhemmille kuin kouluyhteisöjen aikuishenkilöstölle. Lasten arki koostuu useista kehitysyhteisöistä. Vain lapsi on samanaikaisesti osallisena kaikissa kehitysyhteisöissään, vanhemmat ja aikuiset luontevasti kerrallaan vain osassa, useimmiten vain yhdessä. Lapset ja etenkin nuoret osaavat taitavasti salata
Yleissivistävän koulutuksen ja vapaan sivistystyön perustamishankkeille tukea Opetusministeriö vahvisti yleissivistävän koulutuksen ja vapaan sivistystyön perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmat vuosille 2008 2011. Valtio tukee perustamishankkeita yhteensä 137 miljoonalla eurolla. Peruskoulujen ja lukioiden rakennushankkeiden valtionosuus vuosille 2008 2011 on noin 133,5 miljoonaa euroa ja vapaan sivistystyön noin 3,5 miljoonaa euroa. Kunta-alalle neuvottelutulos Kolme kunta-alan palkansaajajärjestöä hyväksyi neuvottelutuloksen. Järjestöjen valtuustot tekivät päätöksensä yksimielisesti ja antoivat neuvottelijoilleen valtuudet siunata tuloksen 1. lokakuuta. Pohjoisen kunnissa lomautusaalto Enontekiö, Kemi ja Keminmaa päättivät opettajien ja muun henkilöstönsä lomautuksista. Muoniossa ja Torniossa lomautusehdotukset olivat menossa valtuuston käsittelyyn. 26 Opettajan vuosi 2008 2009 omi en kehitysyhteisöjensä sisäisen elämän vanhemmiltaan ja myös muilta aikuisilta. Juuri tässä saattaa olla selitys siihen, että kasvatuksen tehtävät kotona ja koulussa tuntuvat yhä vaativammilta. Vielä 1970-luvulla hyvin toiminut vanhemmuus tai opettajuus ei enää riitä kasvuyhteisöjen monistuvassa kentässä. Osallisuutta asiakkuuden sijasta Kehitysyhteisöjen ja palvelujen erojen ymmärtäminen on erityisen tärkeää kouluyhteisöissä. Oppilaan ja jopa vanhempien suhde kouluun perustuu tai sen pitäisi perustua osallisuuteen, ei asiakkuuteen. Parhaimmillaan lapsen monista kehitysyhteisöistä rakentuu yhtenäinen, sujuva ja jatkuva kokonaisuus, jossa lapsi kokee arkensa turvalliseksi ja joka on hänen vanhempiensa hallinnassa. Tätä yhteistä kokonaisuutta on yhä yleisemmin alettu kutsua kasvatuskumppanuudeksi. Pahinta lapselle taas on kehitysyhteisöjen eriytyminen toisistaan ja toistuvat katkokset ja muutokset. Tavoitteena tulisi olla, että ainakin julkisen vallan vastuulla olevissa kehitysyhteisöissä, siis varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa, tärkeimpänä tavoitteena olisi lapsen arjen kokonaisuuden jatkuvuus, sujuvuus ja turvallisuus. Tähän vaaditaan mahdollisimman tiivistä yhteistyötä eli kasvatuskumppanuutta muiden kehitysyhteisöjen, erityisesti perheiden ja harrastusten kanssa. Tässä kasvatuskumppanuuden kentässä peruskoulun merkitys on erityisen suuri juuri oppivelvollisuuden ja pitkän keston vuoksi. Miten tässä kehyksessä olisi ymmärrettävä kehitysyhteisöjen ja palvelujen suhde toisiinsa, kun päämääränä on lasten hyvinvoinnin edistäminen? Tarjolla on kaksi toimintalinjaa: häiriösuuntautunut ja yhteisösuuntautunut. Häiriösuuntautuneessa korostetaan palvelujen kehittämistä vastaamaan lapsiperheiden ja lasten tarpeisiin. Tavoitteena on alkavien ongelmien ja häiriöiden yhä varhaisempi tunnistaminen ja niihin puuttuminen. Yhteisösuuntautuneessa toimintalinjassa ensisijaisena tehtävänä on tukea lapsen
Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä 27 kehitysyhteisöjä rakentamaan lapselle sujuvaa ja turvallista arkea. Ammatillinen erityisosaaminen pyritään tuomaan kehitysyhteisöjen sisään. Jotta tähän päästäisiin, erityisosaamisen rinnalla on tunnettava hyvin kehitysyhteisöt. Vaihtoehtojen erot selkiytyvät, kun tarkastellaan niitä hieman kärjistettyinä. Häiriösuuntautuneisuuden korostuessa ajaudutaan helposti tilanteeseen, joissa palvelut keskittyvät korjaamaan kehitysyhteisöjen sisäisiä ongelmia ja niiden välisten suhteiden ristiriitoja. Kun kehitysyhteisöt toimivat huonosti eivätkä rakennu kokonaisuudeksi lapsen kannalta, ratkaisuksi tulee häiriötä aiheutta vien lasten siirtäminen kehitysyhteisön ulkopuolelle palvelujen hoidettavaksi. Kirjallisuudessa puhutaan poislähettämisen kulttuurista selviytymiskeinona. Kasvatuskumppanuuden sijasta korostuu työnjako ja ydintehtäviin keskittyminen. Yhteiskunnallinen paine suuntautuu häiriöpalvelujen lisäämiseen. Kasvava osa lapsista oppii yhä nuorempina asiakkaiksi. Kun voimavaroja joudutaan sitomaan häiriösuuntautuneisiin palveluihin, kehitysyhteisöjen tuki vähenee. Näin noidankehä kulkee luonnonvoimaisesti kohti häiriösuuntautuneiden palveluja ja yhä varhaisempia lapsiasiakkuuksia. Yhteisösuuntautuneessa toimintalinjassa ensisijaisena tavoitteena on vahvistaa kehitysyhteisöjä ja niiden yhteistoimintaa niin, että mahdollisimman suuri osa arjen haasteista voidaan kohdata ja ongelmista ratkaista kehitysyhteisöjen sisällä. Tavoitteena on lapsiasiakkuuksien minimointi. Häiriösuuntautuneita asiak kuuteen perustuvia palveluja tarvitaan, mutta silloinkin pidetään koko ajan kehitysyhteisöt mukana lapsen tukemisessa ja hoitamisessa. Vain äärimmäisissä tilanteissa lapsi irrotetaan kehitysyhteisöistään. Jotta tähän päästäisiin, perheen lähellä olevissa toiminnoissa tulisi olla hallitsevana moniasiantuntijuuteen perustuva tiimityö. Nämä tiimit olisivat neuvoloiden, varhaiskasvatuksen ja koulun ydintoimintaa, siis tavallaan kehitysyhteisön sisällä eikä asiakassuhteessa. Tällaisessa kuvauksessa häiriö- ja yhteisösuuntautuneet toimintalinjat hahmottuvat helposti kilpailevina ja jopa toistensa vaihtoehtoina. Parhaimmillaan ne kuitenkin yhdistyvät ja tukevat toisiaan. Olennainen kysymys on painotus: Onko hallitsevana toimintana kehitysyhteisöjen vahvistaminen vai häiriöiden ehkäisy, varhainen tunnistaminen ja hoitaminen?
Kirjauutuuksia: Päivi Kupiaksen teos Kouluttajana kehittyminen (Gaudeamus Kirja) Aatto Pennasen toimittama teos Koulun johtamisen avaimia (PSkustannus) Outi Ruishalmeen ja Liisa Saariston teos Elämä satuttaa kriisit ja niistä selviytyminen (Tammi) Pekka Räihän ja Tiina Nikkolan toimittama teos Sattumia vai osumia? opiskelijavalintojen olemuksen määrittelyä (PSkustannus) 28 Opettajan vuosi 2008 2009 Kehitysyhteisöjen moninaistuminen haastaa vanhemmuuden Lasten pahoinvoinnista keskusteltaessa todetaan usein, että vanhemmuus on hukassa. Hieman yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa havaitaan kuitenkin, että tiedämme varsin vähän vanhemmuuden kehityksestä Suomessa. Lastensuojelun kokemusten mukaan mielenterveysongelmat ja hallitsematon päihteiden käyttö on yleistynyt vanhempien keskuudessa. Kummankaan kehityksestä ei kuitenkaan ole luotettavaa tutkimustietoa. Vanhempien hyvinja pahoinvoinnin kehitystä ei ole väestötasolla suunnitelmallisesti seurattu, ei myöskään vanhemmuuden muutoksia ajan myötä. Tilastotiedoista tiedetään, että avioerot ovat hieman lisääntyneet ja vähitellen kasvava osa lapsista varttuu monimuotoisissa uusperheissä. Toisaalta noin 70 % lapsista kasvaa ja kehittyy yli varhais- ja keskilapsuuden yhdessä vanhempiensa kanssa. Viime vuosien tilastot kertovat myös myönteisestä kehityksestä. Vanhempien työttömyys on vähentynyt nopeasti. Tosin samalla työelämän epävarmuus ja henkinen kuormitus ovat lisääntyneet. Erityisen huolestuttavaa on lapsiperheiden jääminen jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä. Asumisen ja ruoan kallistuessa etenkin yksinhuoltajaperheissä köyhyys lisääntyy. Olisiko vanhemmuuden haasteissa kysymys myös eräänlaisesta kulttuuriviivästymästä? Lasten kehitysyhteisöt ovat moninaistuneet niin nopeasti, että vanhemmuuden kulttuurille on jäänyt kovin vähän aikaa sopeutua siihen. Vanhemmuuden olisi pitänyt uudistua vastaamaan menestyksellisesti kehitysyhteisöjen nopeaan moninaistumiseen. Mitä useammassa kehitysyhteisössä lapsi on osallisena, sitä suurempi haaste on kokonaisuuden säilyttäminen vanhempien hallinnassa. Lukuisat kehitysyhteisöt kilpailevat lapsen arjesta. Jos vanhemmat eivät jaksa tai eivät osaa, lapsen vaara ajautua hyvinvointioppimisen kannalta huolestuttaviin kehitysyhteisöihin on nykyisin paljon suurempi kuin 70- ja 80-luvuilla. Olennaista on vanhemmuuden ohella myös
Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä 29 lapsiperheiden tuen uudistuminen haasteiden muuttuessa: vanhemmuuden, kodin ulkopuolisten kehitysyhteisöjen ja palvelujen suhde toisiinsa. Vanhemmuus ei siis ehkä olekaan heikentynyt, mutta se on jäänyt jälkeen haasteiden kehityksessä. Siksi vanhemmuus näyttää yhä useammin olevan hukassa. Vanhemmuuden haasteita ovat kehitysyhteisöjen moninaistumisen ohella lisänneet asuinympäristöjen ja työelämän muutokset. Vanhempien työsuhteet voivat olla lyhyitä tai muuten turvattomia. Samanaikaisesti vanhempien henkinen kuormitus työelämässä on lisääntynyt. Suomessa ei ole helppoa lyhentää työpäivää, silloin kuin lapset ovat pieniä tai vielä kouluiässä. Toistuvat muutot eivät mahdollista perheen juurtumista asuinyhteisöön. Opiskelu ja työ eriyttävät sukupolvet toisistaan. Etenkin yksinhuoltajaperheiltä puuttuu sitä läheistukea, joka helpottaisi selviytymistä arjen kuormittaessa. Kaikkeen tähän on yhdistynyt 1990-luvun laman jälkeen peruspalvelujen rapautuminen monissa kunnissa. Vanhemmuuden heikentymistä korostavien puheenvuorojen vastapainoksi voidaan väittää, että yleisesti ottaen vanhemmuus voi Suomessa nykyään paremmin kuin 30 40 vuotta sitten. Isät ovat enemmän mukana lasten kasvatuksessa. Vanhemmat osallistuvat lasten hyvinvointia käsitteleviin tilaisuuksiin paljon aikaisempaa lukuisemmin. Vanhemmuus on toistuva teema aikakauslehdissä ja television supernannyt johdattavat kädestä pitäen kotikasvatuksen perusasioihin. Vanhemmuus hukassa useita syitä Vanhemmuus voi siis samanaikaisesti olla sekä entistä vahvempaa että heikompaa: perheiden suuressa enemmistössä lapset oppivat tehokkaasti hyvinvointia, mutta samalla mahdollisesti kasvava vähemmistö vanhemmista ei jaksa eikä osaa tukea lastaan riittävästi. Tämän vanhemmuudessaan pulmiin ajautuneen vähemmistöä voidaan jäsentää osaryhmiinn esimerkiksi seuraavasti: Toimeentulo-orjat: Vanhemmat haluaisivat ja osaisivatkin viisaasti kasvattaa lastaan, mutta jatkuvat toimeentulohuolet kohtuullisen arjen varmistamisessa vaativat liiaksi aikaa ja energiaa (työttömyys, matalapalkkaisuus, molempien vuorotyö, ylityöt, kaksi työtä jne.). Omien ongelmien lannistamat: Oma tauti tai muu mielenterveyden tai päihteiden käytön ongelma on jäänyt hoitamatta tai muuten hallitsee vanhemman tai vanhempien elämää niin, ettei lapsi saa tarvitsemaansa tukea. Yksinäiset: Muuttojen, parisuhteiden rikkoutumisen ja muiden vastaavien syiden takia perhe usein yksinhuoltaja on ajautunut tilanteeseen, jossa läheistukea ei ole saatavilla eikä tarjolla oleva ammatillinen tuki vastaa perheen tarpeisiin.