Yhteenveto päätöksistä, joihin liittyy suuronnettomuusvaaran tulkintaa Seveso-laitosten lähelle suunniteltu toimitilarakennusten alue asemakaavassa (Oulu) Diaarinro 3589/1/08 Päätöksen pvm 28.1.2010 Kaavahanke Asemakaavassa on suunniteltu uusi toimitilarakennusten alue Sevesolaitosten tuntumaan. Oulun kaupunginvaltuusto on 16.10.2006 hyväksynyt Nuottasaaren ja Limingantullin tiettyjä alueita koskevan asemakaavan muutoksen. Oulun hallinto-oikeus on 20.10.2008 kumonnut Oulun kaupunginvaltuuston päätöksen korttelin 11 ja siihen rajoittuvien lähivirkistysalueiden (VL) osalta toiminnanharjoittajien valituksesta. Oulun kaupunginhallitus on valittanut asiasta korkeimpaan hallintooikeuteen. Tukes piti kaavaa hyväksyttävänä, mikäli kaavoitettavalla alueella varaudutaan onnettomuuksiin toiminnallisesti (hälytyskäytännöt ja pelastussuunnitelmat) ja rakenteellisesti (mm. ilmanvaihto, pintojen syttymisherkkyys). KHO totesi päätöksessään, että suuronnettomuusriskille ei ole hyväksyttävää tasoa. Vaikutusalueet osasta mallinnetuista kemikaalionnettomuuksista ulottuvat kokonaan tai osittain valituksenalaiselle kaava-alueelle. Asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle (MRL 54 ) ja riittävistä suojaetäisyyksistä vaarallisten kohteiden ja rakennushankkeen välillä on huolehdittava (maankäyttö- ja rakennusasetus 57 ). mukaan Tukesin ja pelastuslaitoksen lausunnoissa esitettyjä toiminnallisen varautumisen keinoja ei voida ratkaista asemakaavalla. Myöskään Tukesin lausunnossa esitettyä maapeitteisiin säiliöihin ja laivatoimituksiin siirtymistä ei ole ratkaistu asemakaavan muutoksella. mukaan kemikaalisäiliöiden sijoittaminen maan alle aiheuttaisi alueen yhtiöille kohtuutonta haittaa, joka voidaan välttää jättämällä lain vaatima suojaetäisyys kemikaalisäiliöiden ja toimitilarakennusten korttelialueen (KTY-alueen) väliin. Nykyisellä teollisuusalueella sijaitsevat työpaikat ovat onnettomuusriskin suhteen eri asemassa kuin suunniteltu uusi toimitilarakennusten alue. Teollisuusalueella tällaisiin riskeihin on merkittävästi helpompi varautua ja henkilöstöä kouluttaa. päätös Teollisuuden aiheuttama riski oli liian suuri hyväksyttäväksi suunnittelualueella. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta (kaavan kumoaminen korttelin 11 ja siihen rajoittuvien lähivirkistysalueiden (VL) osalta) ei muutettu.
Vaasan yleiskaava 2030 Vaskiluodon leirintäalueen osalta ja öljysataman aiheuttama riski Diaarinrot 1137/1/13, 1146/1/13, 1166/1/13, 1167/1/13, 1174/1/13 Päätöksen pvm 4.9.2014 Kaavahanke Vaskiluodossa sijaitsevan Tropiclandian eteläpuolelle oli osoitettu rakennettavaksi saari, jolle sijoitettaisiin leirintäalue. Vaasan kaupunginvaltuusto on 13.12.2011 hyväksynyt Vaasan yleiskaavan 2030. Vaasan hallinto-oikeus on 14.3.2013 kumonnut Vaasan yleiskaavan kyseisen suunnitellun leirintäalueen osalta. Vaasan kaupunginhallitus sekä yksityishenkilö ovat valittaneet leirintäalueen osalta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Öljysataman Seveso-laitoksista aiheutuvat riskit oli puutteellisesti selvitetty, joten suunniteltua leirintäaluetta ei saa toteuttaa. MRA:n 57 :n 1 mom. mukaan on huolehdittava suuronnettomuusvaaran torjumiseksi riittävistä suojaetäisyyksistä. Vaskiluodon öljysatamaan liittyvät Seveso II-direktiivissä tarkoitetut suuronnettomuusvaaralliset laitokset sijaitsevat n. 400 m länteen suunnitellusta leirintäalueesta. Alue on yleiskaavassa osoitettu T/kem-alueeksi. Pelastuslaitos on lausunnossaan todennut, että öljysataman kemikaalivarastojen läheisyyteen ei tule sijoittaa leirintäaluetta. Tukesin lausunnon mukaan on syytä ottaa huomioon tulipalojen mahdollisuus sekä nestekaasupullovaraston palossa muodostuvat heitteet. Lausunnon mukaan alueen läheisyydessä tulee suosia sellaista maankäyttöä, jonka henkilömäärä on pieni eikä alueelle tule sijoittaa haavoittuvia kohteita. Lausuntojen pohjalta hallinto-oikeus on katsonut, että yleiskaavan vaikutuksia turvallisuuteen ei ole selvitetty riittävästi. Kaupunginvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä on tältä osin perustunut riittämättömiin selvityksiin ja on tältä osin kumottava. päätös KHO hylkäsi sille tehdyt valitukset Vaskiluodon leirintäalueen osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta (kaavan kumoaminen) ei muutettu tältä osin.
Helsingin Sörnäisten sataman lähelle suunnitellut asuinalueet asemakaavassa Diaarinro 1389/1/01 Päätöksen pvm 4.4.2003 Kaavahanke Asemakaavan muutos Kulosaaren, Sörnäisten ja Mustikkamaa-Korkeasaaren tiettyjen alueiden osalta piirustuksen nro 10700 mukaisena (Siltaranta), jossa oli mm. suunniteltu asuinalueita lähelle Sörnäisten satamaa. Helsingin kaupunginvaltuusto on 20.10.1999 hyväksynyt asemakaavan muutoksen. Ympäristöministeriö on 20.4.2001 hyväksynyt osittain yksityishenkilön sekä yhdistyksen tekemät valitukset jättäen asemakaavamuutoksen vahvistamatta. Helsingin kaupunginhallitus valitti asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kemikaaliriskiselvitykset sataman VAK-toiminnoista olivat puutteelliset eikä alueelle saanut lisätä asutusta ennen kuin satama siirtyi Vuosaareen. Sevesodirektiivin voimaantulo oli nostanut turvallisuusasioiden huomiointia. YM oli jättänyt asemakaavamuutoksen vahvistamatta vetoamalla siihen, että kaavamuutos ei täyttänyt rakennuslain 34 ja rakennusasetuksen 32 vaatimuksia. Sörnäisten sataman VAK-lastaustoiminta oli noin 600 m päässä Siltarannan suunnitellusta alueesta ja VAK-kulkureitti n. 300 m päässä suunnittelukohteesta. Siltarannan kaavan kemikaaliriskiselvitykset olivat puutteellisia. Alueelle ei saanut lisätä uutta asutusta ennen kuin Sörnäisten satamatoiminnot olivat siirtyneet Vuosaareen. Kaupunki oli vedonnut VTT:n raportteihin, joissa oli päädytty 300 m:n vaikutusetäisyyksiin. Kaupungin mukaan VAK-riskit eivät poikenneet pääväylien riskeistä. Kaupunki vetosi myös Ruoholahden Jaalarannan kaavaan, joka vuonna 1993 vahvistettiin ja jossa lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 300 metrin päässä länsisataman VAK-toiminnoista. YM:n mukaan tämän jälkeen on kuitenkin tullut Seveso-direktiivi ja turvallisuusriskeihin on kiinnitetty enemmän huomiota. Ruoholahdessakaan uusia suunniteltuja asuinalueita ei voitu ottaa asuinkäyttöön ennen kuin Länsisataman VAK-toiminnot olivat poistuneet. Samasta syystä tehtiin myöhemmin päätös Sörnäisten sataman siirtämisestä. päätös mukaan kaava ei mainituilta osin täyttänyt asemakaavalle rakennuslain 34 :ssä ja rakennusasetuksen 32 :ssä asetettuja vaatimuksia. KHO katsoi, ettei ole syytä muuttaa YM:n päätöksen lopputulosta (kaavaa ei vahvisteta).
Helsingin Lassilassa asutuksen kaavoittaminen ammoniakkia käyttävän kylmälaitoksen läheisyyteen Diaarinro 2323/1/05 Päätöksen pvm 17.7.2006 Kaavahanke Asemakaavamuutos Lassilassa, jossa oli suunniteltu asutusta alueelle. Helsingin kaupunginvaltuusto oli 27.10.2004 hyväksynyt asemakaavan muutoksen Lassilassa. Helsingin hallinto-oikeus on 30.6.2005 kumonnut kaavan toiminnanharjoittajan sekä yksityishenkilön valotuksesta. Helsingin kaupunginhallitus valitti asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kaavan mukaiset suojaetäisyydet ammoniakkikylmälaitosten ja suunnitellun asuinalueen välillä täyttivät vähimmäisvaatimukset. Ammoniakkivuotoa ei kuitenkaan voitu sulkea kokonaan pois, jolloin riski oli liian suuri eikä asutusta voitu kaavoittaa suunnitellulle alueelle. Suojaetäisyyksien vähimmäisvaatimusten täyttyminen ei merkitse sitä, että kaavan voitaisiin tällä perusteella katsoa täyttävän sille asetetun vaatimuksen terveellisen ja turvallisen elinympäristön osalta. Suunnittelualueen lounaispuolella sijaitsevien laitosten kylmälaitteissa on ammoniakkia n. 20 tonnia. Kaavaselostuksen mukaan lähimmäksi laitoksia (n. 170 m päähän laitoksen seinästä ja n. 200 m päähän konehuoneesta) oli suunniteltu sijoitettavan yksittäisiä rivitaloja. Kaavan valmisteluvaiheessa oli pyydetty lausuntoja. Tukesin mukaan suuren vuodon eristysraja on 300 m kaikkiin suuntiin ja ammoniakkikaasu saattaa aiheuttaa oireita jopa 2 km tuulen alapuolella. VARO-tietokannan mukaan suuret vuodot ovat harvinaisia. Suojaetäisyyksiä ei voi pienentää, sillä ammoniakkilauhduttimia on laitosten katoilla. Vaaraetäisyydelle ei voida esittää yksiselitteisiä arvoja. Jos asutuksen kaavoitukseen päädyttäisiin, asukkaita olisi Tukesin mukaan tiedotettava vaarasta. Pelastuslaitos ja ympäristölautakunta vaativat tarkempaa riskitarkastelua. Lausuntojen jälkeen teetetty turvallisuustarkastelu totesi, että tyypillisissä sääoloissa hengenvaaraa aiheuttava alue on maksimissaan 50 m ja vuotokohdasta riippuen ERPG 3:n etäisyys on 70-160 m. Sen sijaan stabiilissa säätilanteessa hengenvaaraa aiheuttava alue olisi jopa n. 150 m ja onnettomuus aiheuttaisi vakavan vaaran suunnitellulla asuinalueella, muttei kuitenkaan välitöntä hengenvaaraa. Etäisyyttä uusiin asuntoihin voitiin pitää riittävänä, mutta riskejä tulisi pyrkiä pienentämään (esim. vesisumutuksella ja putkistojen koteloinnilla) ja vaaratilanteiden hallintaan varautua. Ympäristölautakunnan kanta tämän jälkeen oli, että ympäristölupa voitiin antaa laitokselle, mikäli lupapäätöksessä annetaan riskien pienentämistä koskevia määräyksiä. Kaupunkisuunnittelulautakunnan ja kaupunginhallituksen mielestä
suojaetäisyydet olivat riittävät sekä Tukesin lausunto ja OVA-ohjeet ovat ohjeellisia, eivät kaavoittajaa sitovia. Rakennuspaikkojen soveltuvuutta ei katsota asemakaavoituksessa, vaan rakennuslupamenettelyssä. On perusteltua käyttää riskinarvioinnissa realistisia, tyypillisiä sääolosuhteita. Yhtä lähellä (Marttilan pientaloalue n. 170 m) ja jopa lähempänä sijaitsee jo asutusta. Ympäristökeskuksen mukaan ympäristöluvan lupamääräykset huomioon ottaen toiminnasta ei aiheudu merkittävää haittaa terveydelle tai ympäristölle. Hallinto-oikeuden mukaan suurenkaan vuodon mahdollisuutta ei voitu täysin sulkea pois, joten johtopäätös suojaetäisyyksien riittävyydestä oli ristiriidassa MRL:n 54 :n kanssa, jonka mukaan elinympäristön on oltava mm. turvallinen. Lisäksi MRA:n 57 :n mukaan on huolehdittava riittävistä suojaetäisyyksistä. KHO päätyi olemaan hallinto-oikeuden kanssa samaa mieltä. päätös KHO hylkäsi valituksen. Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä (kaava kumotaan) ei muutettu.
Espoon Karamalmin teollisuusalueen lähelle kaavoitettu asutus yleiskaavassa Diaarinrot 2208, 2313, 2358, 2375, 2442, 2461, 2482 ja 2483/1/09 Päätöksen pvm 29.1.2010 Kaavahanke Espoon Karamalmin teollisuusalueen välittömään läheisyyteen oli yleiskaavassa suunniteltu asuinaluetta. Espoon kaupunginvaltuusto on päätöksellään 7.4.2008 hyväksynyt Espoon eteläosien yleiskaavan 2030. Helsingin hallinto-oikeus on 26.6.2009 hylännyt toiminnanharjoittajan ja asiakumppaneidensa valituksen. Toiminnanharjoittaja asiakumppaneineen valitti korkeimpaan hallintooikeuteen. Yleiskaava-alue käsitti mm. Karamalmin teollisuusalueen. KHO kumosi kaavan Karamalmin teollisuusalueelle osoitetun A1-alueen osalta, jolle oli tarkoitus sijoittaa asuinkerrostaloja. Myös Tukesin alun perin kaavasta antama lausunto oli ollut kielteinen, mutta Espoon kaupunginvaltuusto oli kuitenkin hyväksynyt kaavan. Alueen toiminnanharjoittajat harjoittavat teknistä tukkukauppaa (mm. kemikaalien maahantuontia ja tukkukauppaa) sekä päivittäistavarakaupan logistiikkaa. Alueelle oli heidän toimestaan suunniteltu mm. uutta terminaalia ja pysäköintihallia, jotka sijoittuisivat A1-aluetta vastapäätä. Olemassa ollut asemakaavamerkintä T mahdollisti logistiikkatoimintojen laajentumisen. Jotta A1-alueesta olisi voitu muodostaa turvallinen asuinalue, olisi logistiikkatoimintoja alueella pitänyt merkittävästi rajoittaa. Kyseinen alue sijaitsi Seveso-direktiivin ja Tukesin lausunnon mukaisen 300 m suuruisen vyöhykkeen sisäpuolella, jolle ei tule sijoittaa merkittävää määrää uutta asutusta. Asia oli otettava huomioon yleiskaavoituksessa, koska myöhemmin asemakaavaa laadittaessa alueen pääasiallinen maankäyttö olisi jo sitovasti ratkaistu. Vaikka yleiskaava on yleispiirteinen suunnitelma, oikeusvaikutteinen yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa (MRL 42 1 mom) ja siinä osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen perustaksi (MRL 35 2 mom). Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon mm. terveellistä ja turvallista elinympäristöä koskevat kaavan sisältövaatimukset (MRL 39 2 mom kohta 5). Yleiskaavaa laadittaessa ei ollut kuitenkaan kyseisen A1-aluevarauksen osalta tarkemmin selvitetty, miten alue soveltui asuntorakentamiseen. Tähän nähden ei ollut mahdollista arvioida yleiskaavan sisältövaatimusten täyttymistä kyseisen alueen osalta. KHO katsoi, että tämän vuoksi ja lisäksi ottaen huomioon kuntalain 90, Helsingin hallinto-oikeuden ja Espoon kaupunginvaltuuston päätökset oli niiltä osin lainvastaisina kumottava.
päätös KHO kumosi Helsingin hallinto-oikeuden ja Espoon kaupunginvaltuuston päätökset tässä selostetun suuronnettomuusvaaraa koskevan asian osalta. Alueelle A1 ei kaavoitettu asutusta.
Lapuan Simpsiössä hotellin suunnittelu lähelle räjähdysainelaitosta Diaarinro 3659/1/07 Päätöksen pvm 8.7.2008 Kaavahanke Simpsiön laen tuntumaan Lapuan Räjähdysainepalvelu Oy:n lähelle oli suunniteltu nelikerroksista kylpylähotellia. Räjähdysainelaitoksen toiminta laajeni ja siten suojavyöhyke kasvoi valitusprosessin aikana. Lapuan kaupunginvaltuusto on 27.3.2006 hyväksynyt Simpsiön kaupunginosan asemakaavan ja asemakaavamuutoksen. Vaasan hallinto-oikeus on 20.11.2007 kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen koskien osaa asemakaavan kortteleista (kylpylähotellia) YVAarvioinnin perusteella. Hallinto-oikeus arvioi asemakaavan turvalliseksi. Yksityishenkilöt valittivat asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. mukaan asemakaava ei täyttänyt turvallisen elinympäristön vaatimuksia, koska suunniteltu hotelli tulisi olemaan räjähdysainelaitoksen suojavyöhykkeen sisäpuolella. Tukes korosti lausunnossaan riittävää suojaetäisyyttä (2200 m räjähdysainevarastosta). Lapuan kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt kaavan Tukesin lausunnosta huolimatta. Räjähdysainelaitoksen alue oli Lapuan keskustan yleiskaavassa merkitty TT (ympäristövaikutuksiltaan merkittävä teollisuus). Valittajien mukaan olisi tullut pyytää Tukesin lausunto YM:n kirjeestä (3/501/2001) ja kaavaa laadittaessa on pitänyt selvittää, onko suunnitellun hotellin etäisyys riittävä vai moninkertaistaisiko toteutus suuronnettomuusriskille altistuvien henkilöiden määrän. Vaasan HO:n mukaan lausunnon pyytäminen Tukesilta ei ollut tarpeen, koska räjähdysainevaraston konsultointivyöhykkeen laajuus oli asemakaavan laatimisaikana 1,5 km. Kaava-alue on lähimmillään 1,6 km päässä varastosta. HO on katsonut asemakaavan täyttävän turvallisen elinympäristön vaatimukset, koska kaava-alue on lähimmillään 900 m päässä yleiskaavaan merkitystä ulommasta suojavyöhykkeestä sv-2, jolle ei saa rakentaa pysyviä asuinrakennuksia. KHO puolestaan katsoi, että asemakaavan kannalta YM:n kirje on tärkeä ja että on ilmeistä, ettei sitä ollut otettu huomioon. Asemakaavan hyväksymisen jälkeen Lapuan kaupunki pyysi kuitenkin Tukesilta lausuntoa, koska räjähdelaitoksen konsultointivyöhyke oli laajentunut 2 kilometriin. Tukes oli todennut, että hotellitontti jäisi suojavyöhykkeen sisäpuolelle, kun suojaetäisyys kyseisestä 50 tonnin räjähdevarastosta kasvaisi 1474 metristä n. 2200 metriin. Tukes oli korostanut, että Seveso II -direktiivin mukaan kemikaalikohteet olisi sijoitettava erilleen muusta toiminnasta. Simpsiön kehityshankkeen ohjausryhmä katsoi, että lausunto ei estänyt matkailualueen rakentamista, mutta toiminnanharjoittajan kanssa pyrittäisiin saamaan aikaan sopimus ennen kaavoittamisen aloittamista. Toiminnanharjoittaja vaatii heille aiheutuvien kustannusten ja haittojen korvaamista.
mukaan edellä esitetyn perusteella asemakaava ei täytä turvallisen elinympäristön vaatimuksia. päätös Valitus hylättiin. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.
Suunnittelutarveratkaisu ja poikkeaminen rakentamisessa (Kilpilahti) Diaarinro 1465/1/08 Päätöksen pvm 20.4.2009 Kaavahanke Suunnittelutarveratkaisu ja poikkeaminen rakentamisessa (omakotitalon rakentaminen alueelle, joka sijaitsee suunnittelutarvealueella) Sipoon tekniikka- ja ympäristölautakunnan lupajaos on 26.9.2007 hylännyt hakemuksen rakentamisesta. Helsingin hallinto-oikeus on 30.4.2008 hylännyt yksityishenkilöiden valituksen tekniikka- ja ympäristölautakunnan lupajaoksen päätöksestä. Yksityishenkilöt valittivat asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Suunnittelutarveratkaisua koskevan säännöksen tarkoituksena on turvata kunnan suunnitteluvara tulevassa kaavoituksessa. Itä-Uudenmaan liiton lausunnossa on muun ohessa todettu, että vahvistetuissa seutukaavoissa ja maakuntakaavassa kiinteistön kohdalla ei ole osoitettu aluevarausmerkintöjä, mutta se sijoittuu seutukaavassa osoitetun Kilpilahden ulomman suojavyöhykkeen alueelle. Suojavyöhykkeelle ei suositella rakennettavaksi uutta asutusta ilman erityistä syytä. Alue sijoittuu aivan Kilpilahden teollisuusalueen ympärille määrätyn kahden kilometrin konsultointivyöhykkeen rajalle. Tällaisen vyöhykkeen sisällä tapahtuvaan rakentamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kun otetaan huomioon alueella jo toteutunut rakentaminen, alueen suunnittelutilanne, hankkeen sijoittuminen Kilpilahden ulommalle suojavyöhykkeelle ja Itä-Uudenmaan liiton lausunnossa esitetty selvitys suojavyöhykkeen vaikutuksesta rakentamiseen, Helsingin hallinto-oikeus katsoi, että hankkeen toteuttaminen kaavallisesta suunnittelusta erillisellä ratkaisulla aiheuttaa haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Oikeudellisia edellytyksiä myönteiselle suunnittelutarveratkaisulle eikä näin ollen myöskään poikkeamispäätöksille ole ollut. Helsingin hallinto-oikeus katsoi, että lupa- ja valvontajaoston päätöstä ei ole aihetta muuttaa. päätös Hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Vapaa-ajan asutuksen muuttaminen ympärivuotiseksi Kilpilahden teollisuusalueen läheisyydessä (Sipoo) Diaarinro 4005/1/10, 4022/1/10, 4028/1/10 Päätöksen pvm 7.9.2012 Kaavahanke Vapaa-ajan asutuksen muuttaminen ympärivuotiseksi ei osayleiskaavassa sallita. Sipoon kunnanvaltuusto on 31.8.2009 :n 87 kohdalla tekemällään päätöksellä hyväksynyt Kringelmalmin osayleiskaavan. Helsingin hallinto-oikeus on 29.10.2010 hylännyt yksityishenkilöiden valitukset kunnanvaltuuston päätöksestä. Yksityishenkilöt valittivat asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Turvatekniikan keskuksen (TUKES) kaavaehdotuksesta antaman lausunnon 3.1.2008 mukaan pysyvää asutusta alueella ei tulisi lisätä, mutta TUKES ei näe estettä kaavaehdotuksen hyväksymiselle, jos pelastusviranomainen arvioi alueen evakuointimahdollisuuden riittäväksi. Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen lausunnon 7.1.2008 mukaan pelastuslaitos ei näe estettä kaavaehdotuksen hyväksymiselle, koska neljän loma-asunnon täydennysrakentaminen alueella ei mainittavasti lisää asukkaidenmäärää eikä näin ollen vaikeuta alueen evakuointia. Kringelmalmin alueella asuvien tulee olla tietoisia, että Kilpilahden teollisuusalueelta voi levitä Kringelmalmin alueelle haittaavia ja myrkyllisiä kaasupilviä. Itä-Uudenmaan liiton lausunnon 28.1.2008 mukaan Kringelmalmin alueella jo oleva pysyvä asutus voidaan virallistaa Itä-Uudenmaan maakuntakaavan Kilpilahden konsultointivyöhykkeen (sev1) suunnittelumääräyksen mukaisesti. Vähäistä täydennysrakentamista voidaan sallia, mutta Kringelmalmin alueella olevan vapaa-ajan asutuksen muuttamista ympärivuotiseksi ei sallita. Kun otetaan huomioon Kringelmalmin sijainti erillään Sipoon muusta yhdyskuntarakenteesta Kilpilahden suojavyöhykkeellä ja viranomaisten kaavaehdotuksesta vuonna 2008 antamat lausunnot sekä se, että kaava-alue ei ole Sipoon kunnan suunnitelmien mukaan kunnan yhdyskuntarakenteessa kehitettävää taaja-asutusaluetta, kunta on hallinto-oikeuden mukaan voinut päättää, ettei pysyvää asutusta alueella lisätä. päätös Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Turun Pansion sataman LNG-terminaali asemakaavassa Diaarinrot 1792/1/14, 1829/1/14, 1834/1/14 Päätöksen pvm 23.1.2015 Kaavahanke Pansion sataman liikennealueen asemakaavaa on muutettu LNG-terminaalin perustamisen vuoksi. Turun kaupunginvaltuusto on 23.9.2013 hyväksynyt Pansion sataman liikennealueen osaa koskevan asemakaavamuutoksen. Turun hallinto-oikeus on 30.4.2014 hylännyt sille tehdyt valitukset. Kaksi yksityishenkilöä sekä asunto-osakeyhtiö valittivat korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kaavamuutoksen tarkoituksena on mahdollistaa nesteytetyn maakaasun varastoimiseen tarkoitetun terminaalin rakentaminen satama-alueelle. Sataman käyttötarkoitusta ei muuteta. Suunnitelma poikkeaa voimassa olevasta asemakaavasta säiliörakennuksen suuremman korkeuden sekä vaarallisten kemikaalien laajemman varastoinnin osalta. Asemakaavan valmistelun yhteydessä laaditut selvitykset ovat riittäviä (MRL:n 9 ). Kaavamuutosta varten hankkeelle on määritelty konsultointivyöhyke ja asiassa on hankittu lausunnot alan asiantuntijoilta. Tukes on kaavamuutoksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että sillä ei ole huomautettavaa Pansion satama-alueen asemakaavan muutoksesta. Kaavamuutosta varten tehdyt selvitykset ovat riittävät. Selvitysten perusteella voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun ohella ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön. Turvallisuusselvityksen mukaan mahdollisessa onnettomuustilanteessa vaikutukset käsitellyissä onnettomuustapauksissa jäävät terminaalialueen rajojen sisäpuolelle. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että lähimmät asuinalueet sijaitsevat kaavamuutosalueesta lähimmillään noin 300 metrin etäisyydellä, kaavamuutoksessa on otettu huomioon valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa mainittu riittävä suojaetäisyys. Kaavamuutosta varten laadittujen selvitysten perusteella kaavamuutos täyttää siltä edellytetyn terveellisen, turvallisen ja viihtyisän elinympäristön sisältövaatimuksen. Selvitysten perusteella LNG-terminaalin rakentaminen on toteutettavissa, kun otetaan huomioon mahdollisuus antaa ympäristöluvan yhteydessä tarvittavat lupamääräykset (VNP 480/1996 ja VNA 38/2011 ilman rikkidioksidi- tai typenoksidipitoisuuksista). Turun kaupunkiseudun kuntien ja valtion välisellä maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevalla aiesopimuksella ei ole kaavan laillisuutta arvioitaessa merkitystä. Asemakaavan valmistelun yhteydessä laadittuja selvityksiä on pidettävä MRL:n 9 :ssä edellytetyin tavoin riittävinä. Kaavaratkaisu ei ole asemakaavalle asetettujen sisältövaatimusten vastainen, kun otetaan huomioon kaavaan otetut haitallisia ympäristövaikutuksia rajoittavat määräykset.
päätös Valitukset hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta (kaava on lainmukainen) ei muutettu. Heinolan Vierumäen osayleiskaava ja teollisuusalueiden laajenemissuuntien määrittely Diaarinrot 641 ja 650/1/09 Päätöksen pvm 24.3.2010 Kaavahanke Vierumäen osayleiskaavan T/kem-merkintä. Heinolan kaupunginvaltuusto on 16.6.2008 hyväksynyt Vierumäen osayleiskaavan. Kouvolan hallinto-oikeus on 4.2.2009 hylännyt yksityishenkilöiden tekemät valitukset. Yksityishenkilöt ovat valittaneet asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. T/kem-kaava oli lainmukainen. Merkintä johtui Seveso-direktiivistä ja oli olemassa olevan tilanteen toteava, eikä tarkoittanut uuden teollisuuden tulemista alueelle. T/kem-alueella toimii tuotantolaitos, joka sijaitsee aivan Vierumäen keskustassa asutuksen välittömässä läheisyydessä. Laitoksen konsultointivyöhyke on rajattu kaavakartalle merkinnällä sv. Sv-alueella asemakaavoituksessa tulee kaavamääräyksen mukaan pyytää aluepelastuslaitoksen ja tarvittaessa Tukesin lausunto. Valittajan vaatimus lausunnon pyytämisestä on kuitenkin mukaan lakiin perustumaton. Yleiskaava oli T/kem-merkinnän osalta olemassa olevan tilanteen toteava eikä merkinnyt uuden laitoksen osoittamista alueelle. Teollisuusalue laajeni vain hyvin vähäisessä määrin. Laajennusalueen ottaminen osayleiskaavassa osoitettuun tarkoitukseen edellytti lisäksi asemakaavan muuttamista. Valittajat pelkäsivät teollisuuden leviämistä lähemmäs asutusta ja vetosivat mm. pohjavesialueeseen ja ympäristöhaittoihin. KHO totesi, että laitoksen toiminnasta aiheutuvat ympäristövaikutukset ja -haitat ratkaistaan ympäristölupamenettelyssä. T/kem-alueen viereen on osoitettu palvelujen ja hallinnon alue (P), jolle on mahdollista toteuttaa laitoksen konttoritiloja. Alue toimii myös suojavyöhykkeenä teollisuusalueen ja asuntoalueen (AP) välissä. mukaan yleiskaava ei aiheuttanut MRL:n 39 :n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Yleiskaavapäätös ei ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus oli soveltanut lisäksi kuntalain 90 :ää. päätös Valitukset hylättiin. Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta (kaava on lainmukainen) ei muutettu.
Kilpilahden Seveso-laitosten suoja- ja konsultointivyöhykkeet Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa Diaarinrot 876/1/10, 941/1/10, 976/1/10, 994/1/10, 995/1/10, 996/1/10, 997/1/10, 999/1/10 Päätöksen pvm 6.4.2011 Kaavahanke Kilpilahden Seveso-laitosten suoja- ja konsultointivyöhykkeet ja suunnittelumääräykset Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa Itä-Uudenmaan liiton maakuntavaltuusto on 12.11.2007 hyväksynyt Itä- Uudenmaan maakuntakaavan. Ympäristöministeriö on 15.2.2010 jättänyt vahvistamatta suunnittelumääräykset, jotka kielsivät vapaa-ajan asutuksen muuttamisen ympärivuotiseksi. Yksityishenkilö valitti tässä käsitellystä asiasta korkeimpaan hallintooikeuteen. Selvitykset ovat olleet riittävät suoja- ja konsultointivyöhykkeiden osoittamiseksi maakuntakaavaan. Konsultointivyöhykkeeseen voidaan tarvittaessa liittää alueen maankäyttöä tarkemmin ohjaava suunnittelumääräys. Maakuntakaavan suunnittelumääräys on tarkoitettu ohjaamaan alueen yksityiskohtaisempaa suunnittelua, eikä siitä aiheudu MRL:ssa tarkoitettua rakentamisrajoitusta. Maakuntakaavan suunnittelumääräykseen ei kuitenkaan voida liittää määräystä, joka on tarkoitettu sovellettavaksi rakennuslupamenettelyssä (täydennysrakentamisen salliminen). Valitus koski suoja- ja konsultointivyöhykkeiden merkintöjä valittajan omistamilla tiloilla sekä suunnittelumääräyksiä. Valittaja oli vaatinut, että konsultointivyöhykettä sev1 koskeva suunnittelumääräys muutettaisiin samanlaiseksi kuin Loviisan Valkon satamassa. Valittaja oli ollut sitä mieltä, että turvallisuusselvitys oli päästöjen osalta ollut puutteellinen (maaston muotojen ja vallitsevien tuulensuuntien merkitys oli jätetty huomioimatta). Ilmaa raskaampien kaasupäästöjen leviämisen valittajan omistaman alueen suuntaan rajoittaa tai vähintään hidastaa välissä oleva korkea maasto. Ilmaa raskaammat kaasut etenevät vastatuuleen eli vallitsevilla tuulioloissa valittajan maa-alueilta poispäin. YM oli jättänyt vahvistamatta konsultointi- ja suojavyöhykkeiden suunnittelumääräyksistä maanomistajalle kohtuuttomina (MRL 28 4 mom ja 30 3 mom.) kiellon, joka koskee vapaa-ajan asutuksen muuttamista ympärivuotiseksi ja hyväksynyt valituksen siltä osin. Seveso-laitoksen toiminta ja sen turvaaminen perustuvat erityislainsäädäntöön eikä maakuntakaavan suunnittelumääräyksellä ole mahdollista luoda uutta lupajärjestelmää. On kuitenkin tarpeen rajoittaa suuronnettomuusriskille altistuvien henkilöiden määrän merkittävää kasvua. KHO kumosi valituksesta konsultointivyöhykkeen (sev1) suunnittelumääräykset siltä osin, kun niissä oli määrätty
täydennysrakentamisen edellytyksistä ( alueella sallitaan vähäinen täydennysrakentaminen tilannekohtaisen harkinnan mukaan ). KHO perusteli päätöstään siten, että maakuntakaavan suunnittelumääräys on tarkoitettu ohjaamaan alueen yksityiskohtaisempaa suunnittelua eikä siitä aiheudu rakentamisrajoitusta (MRL 33 1 mom) eikä suunnittelumääräykseen voida liittää määräystä, joka on tarkoitettu sovellettavaksi rakennuslupamenettelyssä (MRL 32 2 mom). KHO katsoi, kuten YM, että selvitykset olivat olleet riittävät ko. suoja- ja konsultointivyöhykkeiden osoittamiseksi. Kilpilahden toimintakokonaisuus sekä selvityksestä ilmenevät suuronnettomuusriskit huomioon ottaen ei ollut estettä sille, että konsultointivyöhyke on suurempi kuin yksittäisen laitoksen osalta on YM:n Seveso II -direktiivin soveltamisohjeessa esitetty. Näin ollen muutoin valitukset hylättiin eikä YM:n päätöksen lopputulosta muulta osin muutettu. päätös YM:n päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita konsultointivyöhykkeen (sev1) suunnittelumääräystä lukuun ottamatta, joka kumottiin täydennysrakentamisen edellytysten osalta.