TAMPEREEN YLIOPISTO TYÖSSÄOPPIMINEN PUOLUSTUSVOIMIEN KUNTOTESTAAJAKOULUTUKSESSA

TAMPEREEN YLIOPISTO TYÖSSÄOPPIMINEN PUOLUSTUSVOIMIEN KUNTOTESTAAJAKOULUTUKSESSA Kasvatustieteiden laitos Ammattikasvatuksen tutkimusja koulutuskeskus Pro gradu -tutkielma Olli Hyyppä 2010

Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden laitos HYYPPÄ, OLLI: Työssäoppiminen puolustusvoimien kuntotestaajakoulutuksessa Pro gradu tutkielma, 83 s., 9 liitesivua Ammattikasvatus Lokakuu 2010 TIIVISTELMÄ Puolustusvoimien palkatun henkilöstön fyysisen työkyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä varten on luotu kattava fyysisen kunnon testaus- ja seurantajärjestelmä. Vuosittain suoritetut kuntotestit antavat työntekijälle hyvän kuvan hänen fyysisestä kunnostaan ja työkykynsä nykytilasta. Tutkimusraportissa kuvataan puolustusvoimien kuntotestaajakoulutuksen monimuotoistamisprosessi, jonka perusteella tehtiin interventio. Monimuotoistettu kuntotestaajakoulutus jakaantui kahteen lähijaksoon ja kahteen etäjaksoon. Koulutus oli laajuudeltaan 3 opintoviikkoa. Keväällä 2010 järjestetyllä kuntotestaajakurssilla tutkittiin kuuden viikon ajalla tapahtunutta ohjattua työssäoppimista ja etäjakson lopussa työpaikkaohjaajien vastaanottamia kuntotestauksen työelämän näyttöjä. Tutkimuskysymyksenä oli, että miten oppijat kokivat työssäoppimisen ja työelämän näyttöjen vaikuttaneen kuntotestaustaitojen oppimiseen. Tutkimuksessa käytettiin tutkimusmenetelmänä toimintatutkimusta, jossa interventiolla keskityttiin muutoksen käynnistämiseen, tavoitteena kuntotestaajaoppilaiden osaamisen kehittäminen kuntotestien teknisen toteutuksen, riskienhallinnan, testiturvallisuuden ja liikuntaneuvonnan osa-alueilla. Tutkimuksessa kerättiin aineistoa opiskelija-analyysillä, ohjatuilla reflektoivilla verkkokeskusteluilla, oppijan oman osaamisen arvioinnilla, sekä kirjallisilla työssäoppimisen ja kurssin loppupalautteilla. Lisäksi tutkijan havainnot ja palautekeskustelut kirjattiin ylös. Tutkimuksen johtopäätöksinä oli, että ohjatulla työssäoppimisella oppijat saivat aikaisempaa pelkästään lähiopetuksella hankittua kuntotestausosaamista syvemmät ja monipuolisemmat valmiudet itsenäiseen kuntotestaustoimintaan. Oppijat tunsivat omat vahvuudet ja heikkoudet kuntotestaajana. Kuntotestaajien valmiudet luotettaviin ja turvallisiin kuntotesteihin sekä testien perusteella annettavaan liikuntaneuvontaan olivat hyvät. Lisäksi kuntotestaajan työnantaja ja koulutuksen järjestäjä saivat varmistuksen kuntotestaajan osaamisesta annetuilla osaamisen näytöillä varmistettuna. Työssäoppimisen ongelmiksi voi muodostua työssäoppimisen huono työajan suunnittelu ja motivoitumattoman testaajan valitseminen työpaikkaohjaajaksi. Verkkotuettu monimuotokoulutus on perinteistä lähiopetusta huomattavasti oppijaa työllistävämpi. Onnistuneen työssäoppimisen edellytyksenä on onnistunut ohjaussuhde oppijan omalla työpaikalla toimivan työpaikkaohjaajan kanssa. Parhaimmillaan työpaikkaohjaajana toiminut kokenut kuntotestaaja kykenee siirtämään hiljaista tietoaan oppijalle toimimalla oppipoika mestari ajattelun pohjalta. Oppijan työssäoppimisessa reflektoivat kirjoitukset etätehtävien, palautteiden ja ohjattujen verkkokeskustelun muodossa toimivat motivoituneen oppijan kohdalla hyvin. Tutkimuksen johtopäätöksiin on kirjattu 11 koulutuksen parantamisesitystä kuntotestaajakoulutuksen edelleen kehittämiseksi. AVAINSANAT: Työssäoppiminen, täydennyskoulutus, osaamisen näytöt, monimuotokoulutus

TYÖSSÄOPPIMINEN PUOLUSTUSVOIMIEN KUNTOTESTAAJAKOULUTUKSESSA SISÄLLYS TUTKIMUKSESSA KÄYTETYT PUOLUSTUSVOIMIEN LYHENTEET 1 JOHDANTO 1 2 TYÖSSÄOPPIMINEN PUOLUSTUSVOIMIEN KUNTOTESTAAJA- KOULUTUKSESSA 5 2.1 Puolustusvoiminen koulutusjärjestelmä 5 2.1.1 Perus- ja jatkokoulutus 6 2.1.2 Täydennyskoulutus 8 2.2 Kuntotestaus ja kuntotestaajakoulutus Suomessa ja puolustusvoimissa 10 2.2.1 Kuntotestaajakoulutus Suomessa 10 2.2.2 Kuntotestaus puolustusvoimissa 11 2.2.3 Teorian ja käytännön yhdistyminen kuntotestaajakoulutuksessa 14 2.3 Työssä oppiminen puolustusvoimissa 15 3 KOULUTUKSEN SUUNNITTELU JA KEHITTÄMINEN 17 3.1 Monimuotokoulutuksen suunnitteluprosessi 17 3.1.1 Oppimisen teoria 18 3.1.2 Opiskelija-analyysi 20 3.1.3 Oppimisprosessi 20 3.1.4 Ohjaussuunnitelma 23 3.1.5 Oppimisympäristö 26 3.1.6 Sisällöntuotanto 27 3.2 Näytöt suomalaisessa koulutusjärjestelmässä 27 3.2.1 Näyttötutkinnot ja ammattiosaamisen näytöt 29 3.2.2 Näytöt puolustusvoimien koulutusjärjestelmässä 30 3.2.3 Ammattiosaamisen osoittaminen ja arviointi työelämän näytössä 32 3.3 Osaamisen kehittäminen työssä oppimalla 33 3.3.1 Työssä oppimisen määrittely 33 3.3.2 Kognitiivinen oppipoikamalli 36 3.3.3 Kuntotestaajaoppilaan ammatillinen kasvu 38 3.4 Täsmennetyt tutkimuskysymykset 41 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 42 4.1 Kuntotestaajakoulutuksen suunnitteluprosessi 42 4.2 Tutkimusmenetelmän valinta 43 4.3 Aineiston kuvailu ja keruu 47 4.4 Tutkimuksen sisäinen ja ulkoinen luotettavuus 49 4.4.1 Tutkimuksen luotettavuuden tarkastelua 49 4.4.2 Tutkimusaineiston luotettavuus 51 4.4.3 Johtopäätösten luotettavuus 51

5 TUTKIMUSTULOKSET 53 5.1 Oppijoiden odotukset ja niiden toteutuminen 53 5.2 Oppijoiden kokemukset etätehtävistä 56 5.3 Oppijoiden kokemukset ohjauksesta 58 5.4 Oppijoiden kokemukset työelämän näytöistä 59 5.5 Oppijoiden kokemukset työssäoppimisesta 60 5.6 Työssäoppimisen aikainen reflektointi verkkokeskustelun avulla 62 5.7 Tutkimustulosten reflektointia 64 6 KUNTOTESTAAJAKOULUTUKSEN TULEVAISUUS PUOLUSTUSVOIMISSA 68 6.1 Pohdinta 68 6.2 Johtopäätökset 62 LÄHTEET 77 LIITTEET 83

TUTKIMUKSESSA KÄYTETYT PUOLUSTUSVOIMIEN LYHENTEET ak EUK HKI HÄMR JVL MAASK MAAV MAAVEHENKOS MOK MPKK MPOK MSL PEHENKOS PEMAAVOS PHOK PPE-D SAMOJ SAMOK SAMMO SK SM ST YEK YJK YPK Asiakirja Esiupseerikurssi Henkilökohtainen kuntoindeksi Hämeen Rykmentti Jalkaväkilinja Maasotakoulu Maavoimat Maavoimien esikunnan henkilöstöosasto Mestariopintokokonaisuus Maanpuolustuskorkeakoulu Maanpuolustuksen opintokokonaisuus Maasotalinja Pääesikunnan henkilöstöosasto Pääesikunnan maavoimaosasto Puolustushaaraopintokokonaisuus Painallus-puhallus elvytys ja defiprilaattori Sotilasammatillinen opintojakso Sotilasammatillinen opintokokonaisuus Sotilasammatilliset mestariopinnot Sotatieteiden kandidaatti Sotatieteiden maisteri Sotatieteiden tohtori Yleisesikuntaupseerin kurssi Ylemmän johdon kurssi Ylemmän päällystön kurssi

1 TYÖSSÄOPPIMINEN PUOLUSTUSVOIMIEN KUNTOTESTAAJAKOULUTUKSESSA 1 JOHDANTO Puolustusvoimien palveluksessa on noin 16 000 työntekijää, joista karkeasti puolet on siviilityöntekijöitä. Puolustusvoimat osallistuu aktiivisesti henkilöstönsä fyysisen työkyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Fyysisellä kunnolla on selvä yhteys niin sodan ajan toimintakykyyn, rauhan aikaiseen työkykyisyyteen kuin yleiseen terveydentilaan. Puolustusvoimien palveluksessa oleva hyväkuntoinen ja liikunnallinen henkilökunta on omalla esimerkillään merkittävä vaikuttaja liikunnallisen elämäntavan edistäjänä koko suomalaisen yhteiskunnan fyysisen suorituskyvyn ja työkykyisyyden ylläpidossa. Puolustusvoimien palkatun henkilöstön osaamisen kehittämisen tärkeimmät tavoitteet ovat, että koulutusjärjestelmää kehitetään ottaen huomioon yhteensopivuus ja hyväksiluettavuusnäkökohdat, osaamisen kehittämistä ja hyödyntämistä edistetään tiiviillä yhteistyöllä muun yhteiskunnan kanssa ja oppimismahdollisuuksien kehittäminen perustuu määritettyyn oppimiskäsitykseen. Koko puolustusvoimien koulutusjärjestelmän kehittäminen luo perustaa osaamisen kehittämiselle. Työssä oppiminen muodostuukin koulutuksen ohella yhä tärkeämmäksi osaamisen kehittämisen keinoksi. Työssä oppimisen tulee olla tavoitteellista ja ohjattua. Myös puolustusvoimissa voidaan ammattipätevyys todentaa työelämässä annettujen näyttökokeiden avulla. Tutkielmani aihealue on syntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana toimiessani erilaisissa palkatun henkilöstön koulutustilaisuuksien kurssinjohtajana ja opettajana. 2000-luvun alussa osallistuin Maanpuolustuskorkeakoulun järjestämään monimuotokouluttajien opetusohjelmaan, jossa laadin perusteluraportin puolustusvoiminen Liikunta-alan täydennyskurssin monimuotoistamisesta. Vuonna 2003 tein upseerin tutkintoon liittyneen tutkielman monimuotoistetun kurssin toteutuksesta. Tutkimuksessani pääkysymyksenä oli, että mitkä olivat opiskelijoiden kokemukset Liikunta-alan täydennyskurssin monimuotoistamisesta etäopiskelun aikana? Tutkimuksessa keräsin aineistoa 11 opiskelijalta sekä heidän työpaikkaohjaajilta. Oppijoiden kokemuksia vertailtaessa kahtena edellisenä vuonna pelkällä lähiopetuksella toteutettuun kurssiin, tulokset puhuivat monimuotoistetun täy-

2 dennyskoulutuksen puolesta hyvin voimakkaasti. Kokemuksen siivittämänä olen jatkanut erilaisten koulutusten monimuotoistamista ja etäjaksojen kehittämistä. Vuonna 2008 tein tutkielman puolustusvoimien kuntotestaajakoulutuksen monimuotoistamisesta. Lähtökohtani tutkimukselle oli Pääesikunnan liikunta-alan näkemys parantaa viikon mittaisen koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta. Koulutusta kehittäessäni tulikin tarve muuttaa koulutus kolmen opintoviikon laajuiseksi. Tutkimustyössäni käytin aikaisempia kokemuksiani koulutusten monimuotoistamisesta. Työssä oppimisen suunnittelussa olen hyödyntänyt aikaisempia kokemuksiani toimiessani Hämeen Rykmentin koulutuspäällikkönä ja palkatun henkilöstön työssä oppimisen vastaavana. Osaamisen näyttöjen suunnittelussa olen hyödyntänyt kokemuksiani Valmentajan erikoisammattitutkinnon näyttöjen vastaanottamisesta sekä Ammatillisen Opettajakorkeakoulun opettajaopiskelijoiden työelämän opetusharjoittelun näytöistä toimiessani ohjaavana opettajana. Monimuotoistamisprosessissa johtopäätökseksi syntyi uusi koulutusmalli, joka pilotoitiin syksyllä 2009. Verkkotuettu monimuotokoulutus ETÄ 1 LÄHI 1 ETÄ 2 + NÄYTTÖ LÄHI 2 TESTAAJAN JATKOKURSSI -MILFIT täydennyskoulutus -näytön vastaanottaja -järjestelmäpäivitykset -kokeneille testaajille ns. mestarikoulutus -testausoppien päivitys Kuva 1: Monimuotoistetun kuntotestaajakoulutuksen rakenne Edellisen tutkimukseni tuloksena syntyi monimuotoistettu kuntotestaajakoulutuksen malli. Lisäksi johtopäätöksinä oli, että saavutetun muodollisen pätevyyden lisäksi työssäoppimisella ja työssäoppimiseen kuuluvalla työelämän näytöllä saavutettiin: - paremmin työn näkökulma, jossa työnantaja varmistuu kuntotestaajan osaamisvaatimusten hallinnasta - paremmin työntekijän näkökulma, jossa kuntotestaajalle muodostuu aikaisempaa parempi käsitys omasta osaamisestaan ja työtehtävien hallinnasta

3 - paremmin oppimista, joka voidaan todentaa yksilöllisemmin etäjaksolla järjestettävällä työssäoppimisjaksolla. Jakson aikana kuntotestaaja harjaantuu aikaisempaa paremmin kuntotestaukseen ja antaa osaamisestaan näytön työpaikkaohjaajalle. (Hyyppä 2008.) Hyvin varmennettu ja todennettu osaaminen parantaa koulutuksen laatua ja koko puolustusvoimien arvostusta henkilöstönsä täydennyskoulutuksen järjestäjänä. Edellä mainitut kolme saavutettua etua toimivat myös tämän tutkimuksen hypoteesina. Itselläni tärkein henkilökohtainen motiivi tutkimustyössäni on oman ammattiosaamisen kehittäminen palkatun henkilöstön täydennyskoulutuksen kehittäjänä ja toteuttajana. Työtehtäviini liittyvinä tavoitteinani on parantaa kuntotestaajien osaamista, erityisesti liikuntaneuvonnan ja testitapahtuman turvallisuuden näkökulmista. Laajempana tavoitteenani ja motiivinani on luoda perusteita puolustusvoimien liikunta-alan täydennyskoulutuksen parantamiseksi ja tuottaa liikunta-alan työntekijöille aikaisempaa parempaa osaamista työnantajan tarpeisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia työssäoppimisen soveltuvuutta puolustusvoimien kuntotestaajakoulutuksessa. Työssäoppimiseen voidaan laskea kuuluvaksi myös työharjoittelussa annettavat työelämän näytöt. Puolustusvoimien kuntotestaajakoulutus on osallistujille lyhytkestoista täydennyskoulutusta, jonka hyväksytty suorittaminen antaa puolustusvoimien kuntotestaajapätevyyden. Kuntotestaajakoulutus ei ole tutkintoon johtavaa koulutusta, joten kuntotestaajakoulutuksen näytöstä puhuttaessa käytän termiä työelämän näyttö. Työssäoppiminen koulutukseen liittyvänä kirjoitetaan tässä raportissa yhteen. Kirjoittaessani koulutuksen ulkopuolella tapahtuvasta suunnitelmallisesta tai suunnittelemattomasta työssä oppimisesta, kirjoitan sen erikseen. Kuntotestaajakoulutuksessa opiskelijoista käytän termiä oppija. Oppijoiden ohjaaminen tulee korostumaan nykyisestä. Oppija on laajempi käsite, jolloin oppija ei ole sidottu mihinkään instituutioon. Oppija käsite kuvaa aktiivista, jatkuvaa tapaa elää ja kehittyä. (Luukkainen 2005, 73.) Puolustusvoimien täydennyskoulutusta tutkittaessa ja suunniteltaessa sovelletaan ammattiosaamisen näytöistä ja näyttötutkinnoista kirjoitettua tietoa ja ohjeistuksia. Verkkotuettuna monimuoto-opetuksena toteutettu kuntotestaajakoulutus mahdollistaa pidemmällä aikavälillä oppijan reflektoinnin ja työssäoppimisen. Työssäoppiminen muodostuukin organisaation järjestämän koulutuksen ohella yhä tärkeämmäksi osaamisen kehittämisen keinoksi. Monimuotoopetuksena toteutettu kuntotestaajakoulutus mahdollistaa erinomaisesti työelämän näytön, jossa har-

4 joittelu ja työelämän näytön vastaanotto tapahtuvat kokeneen kuntotestaajan valvonnassa, joko oppijan omalla kuntotestausasemalla tai muulla sovitulla testiasemalla. Tämän toimintatutkimuksen pääkysymyksenä on, että miten oppija kokee työssäoppimisen ja työelämän näytön vaikuttaneen kuntotestaajaoppilaan oppimiseen?

5 2 TYÖSSÄOPPIMINEN PUOLUSTUSVOIMIEN KUNTOTESTAAJAKOULUTUK- SESSA 2.1 Puolustusvoimien koulutusjärjestelmä Puolustusvoimien palkatun henkilöstön koulutusjärjestelmä jakaantuu perus-, jatko- ja täydennyskoulutukseen. Kuva 2: Puolustusvoimien koulutusjärjestelmä Puolustusvoimien osaamisen kehittämiseksi Pääesikunnan johdolla on käynnissä normien valmistelu. Uudet normit tulevat syrjäyttämään aikaisemmin voimassa olevat pysyväisasiakirjat. Perusteena osaamisen kehittämisen normiuudistukselle on muun muassa sotatieteiden kandidaatin (SK) ja sotatieteiden maisterin (SM) tutkintojen uudistaminen, aliupseeriston koulutuksen käynnistäminen sekä Maavoimien esikunnan, Maasotakoulun, aselaji- ja toimialakoulujen sekä joukko-osastojen roolien selkiyttäminen. Osaamisen kehittämiseksi valmisteilla on yhteensä 20 erilaista normia. Tärkeimmät valmisteilla olevat täydennyskoulutukseen vaikuttavat osaamisen kehittämisen normit ovat:

6 - osaamisen johtaminen puolustusvoimissa -normi - osaamisen hallinta -normi - osaamisen kehittäminen ja kehittämisen suunnittelu -normi - suorituskyvyn varmistaminen -normi - osaamisen dokumentointi sekä osaamistietojen taltiointi ja raportointi -normi - tutkinnon ohella suoritettavat sotilasammatilliset opinnot -normi - täydennyskoulutus -normi - ohjattu työssä oppiminen -normi - osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen -normi - hakeutuminen ja oppilasvalinnat -normi - opiskelu- ja opettajavaihto sekä harjoittelu -normi - osaamisen ohjaus -normi - osaamisen kehittämisen vaikuttavuuden arviointi -normi. 2.1.1 Perus- ja jatkokoulutus Puolustusvoimissa suoritettavia perustutkintoja ovat sotatieteiden kandidaatin ja sotatieteiden maisterin tutkinnot. Sotilasalan tutkintojen tavoitteet perustuvat yliopistojen tutkintoasetuksessa linjattaviin tutkintojen yleisiin tavoitteisiin. Upseerin virkaan nimittäminen edellyttää sotatieteellisen tutkinnon lisäksi myös määrättyjen sotilasammatillisten opintojen suorittamista.

7 Kuva 3: Upseerikoulutuksen perusopintojen nykytila Sotatieteiden kandidaatin opinnot kestävät noin kolme vuotta, jonka jälkeen upseeri työskentelee 3-4 vuotta ennen kuin hän jatkaa opintojaan kaksi vuotta kestävillä sotatieteiden maisteriopinnoilla. Upseerin virkaan vaaditaan sotatieteiden kandidaatin ja maisterin opinnoissa myös sotilasammatillisia opintoja. Pääaineena sotilaspedagogiikkaa opiskelevat fyysisen kasvatuksen suuntautumisvaihtoehdon valitsevat opiskelijat käyvät Urheilukoulussa kuuden kuukauden aikana 25 opintoviikon liikunnan sotilasammatilliset opinnot. Näihin liikunnan opintoihin pohditaan sisällytettäväksi myös kuntotestaajakoulutus. Ensimmäisen liikunnan sotilasammatillisten opintojen on suunniteltu alkavaksi syksyllä 2012. Jatkokoulutukseen kuuluvat sotatieteelliset jatkotutkinnot. Niitä ovat yleisesikuntaupseerin tutkinto (YEK) ja sotatieteiden tohtorin tutkinto (ST). Tieteelliseen jatkokoulutukseen on mahdollista hakeutua myös muilta tieteenaloilta.

8 2.1.2 Täydennyskoulutus Täydennyskoulutuksella kehitetään puolustusvoimien koko henkilöstön osaamista. Täydennyskoulutus jakautuu kolmeen kategoriaan: tehtävätasokohtaiseen, toimialakohtaiseen ja puolustushaarakohtaiseen täydennyskoulutukseen. Puolustusvoimien palkatun henkilöstön täydennyskoulutuksen painopisteenä on aloitetun aliupseerikoulutuksen jatkaminen. Aliupseeriston koulutusjärjestelmän käyttöönotto on käsketty Suomen puolustuspoliittisessa selonteossa vuonna 2004 (VNS 6/2004). Joulukuussa 2005 tehtiin Puolustusministeriölle selvitys henkilöstöjärjestelmän kehittämisestä (PEMAAVOS:n ak R6057/18.10.2005). Tämän jälkeen selvitettiin maavoimien aliupseerikoulutuksen perusteita, ja perusteet esiteltiin Maavoimien komentajalle huhtikuussa 2006 (PEHENKOS:n ak AC10108/20.7.2006, PEMAAVOS:n ak AC14010/4.9.2006). Suunnittelukäskyssä annettiin tehtäväksi muun muassa määrittää aliupseereiden tehtäviä, osaamiskartoitusten tekeminen sekä arvioida osaamisen tuottamisen vaihtoehtoja (PEHENKOS:n ak AC25765/3.1.2007). Ensimmäinen aliupseereiden Sotilasammatillinen opintojakso 1 (SAMOJ 1) järjestettiin pilottikurssina vuonna 2008. Koulutuspaineet lisääntyvät koko ajan ja vuonna 2010 järjestettiin jo kaksi puolen vuoden kurssia. Kevään kurssin vahvuus oli 120 oppilasta ja syksyn 60 oppilasta. Koulutustarve lisääntyy koko ajan opistoupseereiden siirtyessä reserviin. Tällä hetkellä puolustusvoimissa palvelee jo yli 2000 aliupseeria. Vuoteen 2020 mennessä aliupseereiden tavoitevahvuus on noin 5000 henkilöä. Entiset sotilasammattihenkilöt (SAH), määräaikaiset reserviupseerit (MARU) ja sopimussotilaat toimivat nykyään aliupseereiden virassa. Osalle henkilöstöä aikaisempi koulutus on tunnustettu korvaamaan aliupseeriston koulutuksia. Aliupseereiden osaamisen tuottaminen tapahtuu oheisen kuvan mukaisesti Lappeenrannassa sijaitsevassa Maasotakoulussa sekä aselaji- ja toimialakouluissa:

9 Kuva 4: Osaamisen tuottaminen sotilasopetuslaitoksissa (MAASK:n opetusmateriaali 2008) Maavoimien sotilasammatillinen opintokokonaisuus 1 (SAMOK 1) jakaantuu Sotilasammatilliseen opintojakso 1:een (SAMOJ 1) ja aselaji tai toimialakoulun opintojakso 1:een. Aliupseeri hakeutuu SAMOK 1 opintoihin 1-3 vuoden päästä palvelukseen ottamisesta. Ennen SAMOK 1 -kurssia henkilö osallistuu puolesta vuodesta vuoteen kestävään perehdyttämiseen sekä Perustietoa puolustusvoimista kurssille. Noin 5-20 vuotta palvelukseen ottamisesta aliupseeri voi hakeutua Sotilasammatillinen opintokokonaisuus 2:lle (SAMOK 2). Vaativimmissa aliupseerin tehtävissä toimivat sekä kyvykkäimmät voivat hakeutua noin 10 25 vuoden jälkeen palvelukseen ottamisesta Mestariopintokokonaisuuteen (MOK). Myös edellä mainituissa kursseissa opintokokonaisuuteen sisältyy kaikille yhteinen opintojakso Maasotakoulussa sekä opintojakso aselaji tai toimialakoulussa. Aliupseereiden liikunta-alan koulutuksen suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Suunnitelmassa on, että vuoden 2011 syksyllä alkaa Urheilukoulussa aliupseereiden liikuntalinja. Aliupseereiden koulutusjärjestelmässä liikuntalinja asemoituu SAMOK 2 opintokokonaisuuteen. Suunnitteilla on, että koulutuksen laajuus tulee olemaan 15 opintoviikkoa jakautuen 6 kuukauden ajalle. Ensimmäisen

10 kurssin tavoitevahvuus on 10 aliupseeria. Koulutuksen suorittaneet pyritään sijoittamaan joukkoosastoihin liikuntakasvatusaliupseereiden tehtäviin. Liikuntalinjan suunnittelun perustana on, että liikunta-alalle suuntautuva aliupseeri suorittaa ensin SAMOK 1 opintokokonaisuuden omaan aselajiinsa. Tällöin aliupseeri saa koulutuksen sodanajan tehtävään omaan aselajiinsa. Aliupseeriston liikuntalinjan sisältöön sisällytetään kolmen opintoviikon mittainen kuntotestaajakoulutus. Liikuntalinjan aliupseereiden rekrytoinnissa tavoitteena on, että koulutukseen hakeutuvilla olisi urheiluoppilaitoksessa suoritettu kolmivuotinen liikuntaneuvojan tutkinto. 2.2 Kuntotestaus ja kuntotestaajakoulutus Suomessa ja puolustusvoimissa 2.2.1 Kuntotestaajakoulutus Suomessa Kuntotestausta harjoitetaan pääasiassa kahdenlaisessa toimintaympäristössä. Terveydenhuollossa kuntotestaustoiminta on tiettyjen lakien, asetusten ja viranomaisvalvonnan alaista toimintaa. Muu kuntotestaustoiminta tapahtuu väljemmän lainsäädännön ja valvonnan puitteissa. Muussa kuntotestaustoiminnassa edellä mainitun kaltaista viranomaisohjaukseen perustuvaa järjestelmää ei ole käytössä. Suomessa on noin 30 ammattimaista testaustoimintaa toteuttavaa laitosta ja ne kuuluvat Liikuntalääketieteen ja Testaustoiminnan Edistämisyhdistyksen (LIITE ry) piiriin toiminnan yhdenmukaisuuden, laadun ja turvallisuuden kehittämiseksi. (Helimäki, E., Keskinen, K., Alén, M., Komi, P. & Takala. 2000, 3-4.) Suomessa Liikuntatieteellinen Seura (LTS) ja sen kuntotestausvaliokunta sekä Suomen Kuntoliikuntaliitto ry seuraavat ja edistävät kuntotestaustoimintaa, kuntotestauksen laatua, turvallisuutta ja yhtenäistä toimintakäytäntöä. Liikuntatieteellinen Seura ja Suomen Kuntoliikuntaliitto toimivat alan tiedonvälittäjinä. (Liikuntatieteellisen seura, kuntotestaus.) Suomessa kuntotestaajia koulutetaan monilla eri sektoreilla. Kuntotestaus Suomessa selvityksen mukaan (Helimäki ym. 2000) kuntotestaustoimintaa harjoittavat fysioterapeutit, liikunnanohjaajat, liikunnanopettajat, muun yliopistollisen liikuntatieteellisen koulutuksen saaneet, työterveyshoitajat sekä lyhytkursseilla koulutetut testaajat. Diagnostista testausta tekevät lähinnä lääkärit. Ammatilliseen tutkintoon johtavaa kuntotestauskoulutusta ei Suomessa vielä ole järjestetty.

11 Kuntotestaajakoulutus annetaan Suomessa monella eri tasolla. Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa liikuntabiologian laitoksella on vuodesta 1997 alkaen voinut opiskella pääaineena valmennus- ja testausoppia. Koulutusohjelmaan otetaan vuosittain 10 opiskelijaa ja laitoksella voi valmennus- ja testausopista opiskella maisterista tohtoriin asti. Kisakallion urheiluopisto on syksystä 2009 alkaen järjestänyt 20 opintoviikon laajuisen kuntotestaajien täydennyskoulutuksen. Tällä hetkellä Kisakalliossa on menossa toinen kurssi. Kurssien opiskelijavahvuus on 14 henkilöä. Kisakallion järjestämä täydennyskoulutus on räätälöity vastaamaan alan kasvavaan haasteeseen. Koulutuksen päätavoitteena on antaa kokeneille testaustyötä tekeville mahdollisuus kehittää ja päivittää osaamistaan sekä tukea testaustyötä aloittelevien tai siihen aikovien edistysprosessia. (Kisakallion esite.) Koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana Liikuntatieteellinen Seura. Äärilaidalla on erilaisilla lyhytkursseilla kuntotestaajan pätevyyden saavuttaneet testaajat. Esimerkiksi Suomen Kuntoliikuntaliitto ja UKK-instituutti järjestävät lyhyitä muutaman päivän mittaisia kuntotestaajakoulutuksia. Lyhyen testaajakoulutuksen saaneet sijoittuvat yleensä Kuntotestaus Suomessa selvityksen mukaan kuntosaleille, työpaikoille ja urheiluseuroihin. 2.2.2 Kuntotestaus puolustusvoimissa Fyysisen työkyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä varten on luotu kattava fyysisen kunnon testaus- ja seurantajärjestelmä, joka koostuu yli 60 testiasemasta ja yli 400 koulutetusta, valtuutetusta testaajasta. Puolustusvoimien palkatun henkilöstön kenttäkelpoisuutta ja fyysistä työkykyä seurataan järjestelmällä, joka koostuu suorituskykytesteistä, mittauslaitteista, testimenetelmistä sekä henkilöstövoimavaroista ja tietojärjestelmistä. Järjestelmään kuuluva MILFIT -sovellusohjelma ohjaa testejä ja toimii tiedonkeruuohjelmana. Seurantajärjestelmän piiriin tulevan uuden työntekijän kannalta ensimmäisen kuntotestin tehtävänä on testattavan fyysisen työkyvyn lähtötason arvioiminen. (Pihlainen, Santtila, Ohrankämmen, Ilomäki, Rintakoski & Tiainen 2009, 5.) Fyysinen työkyky määritetään vuosittaisilla kestävyys- ja lihaskuntotesteillä. Sotilashenkilöstö suorittaa fyysisen työkyvyn testien lisäksi kenttäkelpoisuustestit, joihin kuuluvat palvelusammunnat rynnäkkökiväärillä ja pistoolilla, suunnistus sekä yksi vuosittainen marssi (jalka-, hiihto- tai polkupyörämarssi). Vuosittaiset kenttäkelpoisuustestit ovat pakollisia jokaiselle palveluskelpoisuusluok-

12 kaan A kuuluvalle alle 50-vuotiaalle sotilaalle. Siviilityöntekijöiden osallistuminen fyysisen työkyvyn testeihin perustuu vapaaehtoisuuteen, ja heitä tulee aktiivisesti kannustaa osallistumaan testaustoimintaan. Järjestelmän ylläpito ja toimeenpano edellyttää vähintään 20 henkilötyövuoden henkilöstövoimavaran. (Puolustusvoimien liikuntastrategia vuosille 2007-2016, 12.) Kenttäkelpoisuustestien sekä fyysisen työkyvyn testien suorittaminen ja tulokset vaikuttavat sotilashenkilöstön tehtäviin nimittämisiin, ylennyksiin, sotilaallisiin harjoituksiin osallistumisiin sekä kansainvälisiin tehtäviin pääsemiseen. Kuva 5. Kenttäkelpoisuuden ja fyysisen työkyvyn testit puolustusvoimissa. Puolustusvoimat vastaa jatkossakin henkilöstönsä fyysisen työkyvyn ja kenttäkelpoisuuden ylläpitämisestä ja seurannasta. Tämä edellyttää MILFIT -sovellusohjelman sekä testiasemien laadunvalvontajärjestelmän kehittämistä ja ammattitaitoisten testaajien kouluttamista. MILFIT - sovellusohjelmaa kehitetään Pääesikunnassa osana puolustusvoimien tietoteknistä kohdearkkitehtuurityötä. Järjestelmän mahdollista käytön laajentamista muihin valtionhallinnon tehtäviin, muun muassa Pelastuslaitos ja Poliisi, tuetaan Pääesikunnan avustuksella. Jyväskylän yliopiston kanssa yhteistyössä tehtyyn validointitutkimukseen perustuvat uudet viitearvoluokitukset sekä Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirja on otettu käyttöön vuonna 2009. (Puolustusvoimien liikuntastrategia vuosille 2007-2016, 12-13.) Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirjan ohella toinen testaustoimintaa ohjaava teos on Kuntotestauksen käsikirja (Keskinen ym. 2004).

13 Joukko-osaston komentaja nimeää testaajakoulutetuista henkilöistä ne, joilla on toimintavuoden aikana oikeus kuntotestien johtamiseen sekä tietojen kirjaamiseen MILFIT:iin. Ulkopuolisten testaajien ja laitosten tekemiä testejä ei hyväksytä kenttäkelpoisuuden ja fyysisen työkyvyn määrittämiseen, ellei kyseisillä toimijoilla ole myönnetty puolustusvoimien testaajaoikeutta. (Pihlainen ym. 2009.) Puolustusvoimissa saa kenttäkelpoisuuden ja fyysisen työkyvyn testejä (kestävyys- ja lihaskuntotestit) johtaa vain puolustusvoimien järjestämän kuntotestaajakurssin hyväksytysti suorittaneet henkilöt. Testaajaoikeus myönnetään näyttökokeissa osoitetun osaamisen perusteella. Terveys- ja liikunta-alan peruskoulutus on eduksi testaustoiminnassa. (Pihlainen ym. 2009, 7.) Lähtökohtana puolustusvoimien kuntotestaajakoulutuksen uudistamiselle oli puolustusvoimien osaamisen kehittämisen strategia (Puolustusvoimien palkatun henkilöstön osaamisen kehittämisen strategia 2004). Käytännössä Pääesikunta haluaa varmistua testaajien pätevyydestä, testiturvallisuudesta ja testipalautteen avulla annetusta liikuntaneuvonnasta. Aikaisemmalla neljän päivän kurssilla opetettiin ihmisen fysiologiaa, näytettiin yksi mallitesti ja jokainen kurssilainen johti yhden testin polkupyöräergometrillä. Kurssi päättyi kirjalliseen kokeeseen, jonka läpäisseet saivat todistuksen ja kuntotestaajan pätevyyden. Kurssilla opetettiin ja tehtiin myös 12 minuutin juoksutesti sekä lihaskuntotesti. Uudistettu kolmen opintoviikon laajuinen kuntotestaajakoulutus on esitetty oheisessa kuvassa.

14 Varusmiesten 12 minuutin juoksutestin ja lihaskuntotestin saa johtaa jokainen peruskoulutettu sotilas peruskoulutukseensa sisällytetyn fyysisen kasvatuksen opetuksen perusteella ilman erillistä kuntotestaajapätevyyttä. Varusmiesten kuntotesteissä ei kuitenkaan muodostu MILFIT -sovellukseen kuuluvan polkupyöräergometritestin vaatimaa erikoisosaamista testitilanteen johtamisessa ja testien tulkinnassa. Palkatun henkilöstön kuntotesteissä henkilön terveyttä ja työkykyä arvioivia seulontamenetelmiä ovat ennakkokysely, riskikartoitus ja esimerkiksi verenpaineen mittaus (Pihlainen ym. 2009, 5). 12 minuutin juoksutestin ja polkupyöräergometritestin turvallisuusnäkökulma korostuu, koska testin suorittavat myös keski-ikäinen sotilas- sekä siviilihenkilöstö. Siviilihenkilöstöllä ei ole yhtä tiivistä työterveyshuollon seurantajärjestelmää kuin sotilashenkilöstöllä. 2.2.3 Teorian ja käytännön yhdistyminen kuntotestaajakoulutuksessa Ammattiin johtavissa liikunta-alan koulutuksissa kuntotestauksessa vaadittava osaaminen rakentuu teoriaopintojen lisäksi käytännön harjoittelusta. Esimerkiksi Haaga-Helian liikunnanohjaaja amktutkintoon johtavassa koulutuksessa urheiluvalmennukseen syventyneet opiskelijat suorittavat anatomian, fysiologian ja liikuntafysiologian perusopinnot 8 opintopistettä, kuntoliikunnan perusteet 9 opintopistettä, kuntotestauksen perusteet 3 opintopistettä ja valmennusopin perusteet 3 opintopistettä. Samankaltaiset opintopistemäärät on myös muissa liikunnanohjaaja amk-tutkintoon johtavissa koulutuksissa. Liikunnanohjaaja amk-tutkinnon kuntotestauksen työharjoittelu toteutetaan eri oppilaitoksissa hieman eri tavoilla. Rovaniemen ammattikorkeakoulussa käytännön testeistä on tehty sopimus Rovaniemen urheiluakatemian kanssa, jolloin opiskelijat testaavat urheilijoita laitoksen omassa Lihashallintastudiossa. Ammattikorkeakoulu Novia (entinen Sydväst) Espoossa on taas lisännyt opiskelijoiden testaustoimintaa ottamalla testaus osaksi erilaisia projekteja oikeassa ympäristössä oikeiden asiakkaiden kanssa. Haaga-Helian opiskelijat testaavat toinen toisiaan sekä Vierumäellä asiakkaina olevia urheilijoita ja kuntoilijoita. Heillä on myös sopimus Heinolan koulujen kanssa kuntotestauksen järjestämisestä koulujen oppilaille. Liikunnanohjaaja amk-tutkinnon työharjoittelujen kestot vaihtelevat hieman ollen keskimäärin noin 3 opintopistettä. Monella fysioterapeutti-amk tutkintoa kouluttavilla laitoksilla on käytössään oma palvelutoimintaa antava yksikkö. Esimerkiksi Helsingin Metropoliassa (entinen Stadia) on NPT-oppimisympäristö (Näyttöön Perustuvan Toiminnan Oppimisympäristö) ja Lahden Ammattikorkeakoulussa Oppimiskeskus Optiimi. (Hämäläinen, 2006, 35-38., Metropolian www-sivut, Novian www-sivut.)

15 2.3 Työssä oppiminen puolustusvoimissa Työssä oppimista käsitellään joukko-osastojen tarpeisiin perustavana henkilöstön kehittämiseen tähtäävänä ja tehtävän hoidon osaksi sijoittuvana toimintana. Työssä oppimisella tarkoitetaan työpaikalla tapahtuvaa työntekijän ammattitaidon kehittämiseen tähtäävää suunnitelmallista, ohjattua ja arvioitua oppimista. Sen tarkoituksena on varmistaa joukko-osaston kannalta tärkeä osaaminen, jota ei opeteta sotilasopetuslaitoksissa tai muussa yhteiskunnan oppilaitoksissa. Oppimiselle asetetun tavoitteen näkökulmasta voidaan erottaa kolmenlaista työssä oppimisen toimintamallia. Toimintamallit on esitetty alla olevassa kuvassa: Kuva 7. Osaamisen kehittäminen aliupseereiden koulutusjärjestelmässä (MAAVEHENKOS ak MF18404/26.5.2009). Työelämässä ammatillisen ydinosaamisen kehittäminen tapahtuu työssä oppimisen keinoin. Päämääränä on kehittyä omassa työtehtävässä annettujen tavoitteiden mukaisesti ja saavuttaa hyvät

16 valmiudet sodan ja rauhan ajan tehtävien hoitamiseen. Lisäksi työssä oppimisella tuetaan tehtävien vaihtumista ja harjaantumista tulevaan tehtävään. (MAAVEHENKOS ak MF18404/26.5.2009) Työssä oppiminen voi johtaa erikseen säännellyn menettelyn kautta lupiin ja oikeuksiin. Lupien ja oikeuksien osaamisvaatimukset, mukaan lukien dokumentointi ja arviointi, säädellään erikseen Pääesikunnan Henkilöstöosaston ja Pääesikunnan Logistiikkaosaston normeissa sekä puolustusvoimia velvoittavissa työturvallisuusmääräyksissä. (MAAVEHENKOS ak MF18404/26.5.2009) Tutkintoon tai tähän rinnastettaviin opintoihin tai niiden osiin kuuluu myös työssäoppimista. Työelämässä saatava osaaminen on mahdollista tunnustaa osaksi tutkintoa. Tämä edellyttää, että osaaminen vastaa opetussuunnitelmaa ja on dokumentoitu täsmällisesti. Tutkintoon johtava työssäoppiminen ei voi olla ensisijaisesti tavoitteena ilman, että henkilö on opiskelijana kyseisessä koulutusohjelmassa. (MAAVEHENKOS ak MF18404/26.5.2009.) Kuntotestaajakoulutus voidaan katsoa kuuluvan edellisen kuvan luokkien 2 ja 3 välille. Koulutuksen hyväksytysti suorittaneet saavat luokan 2 mukaisen pätevyyden, mutta valmistava koulutus tapahtuu luokan 3 mukaisesti opinnoissa.

17 3 KOULUTUKSEN SUUNNITTELU JA KEHITTÄMINEN 3.1 Monimuotokoulutuksen suunnitteluprosessi Parin viimeisen vuosikymmenen aikana on oppimisteoreettisessa suuntauksessa ollut esillä useita oppimiskäsityksiä: muun muassa behavioristinen, humanistinen ja konstruktivistinen oppimiskäsitys (von Wright 1992, 1). Oppimiskäsityksellä tarkoitetaan niitä oppimisprosessin perusolettamuksia, joita tehdään oppimisprosessin luonteesta eli toisin sanoen oppimisesta muodostettua skeemaa, joka säätelee kasvattajan toimintaa (Rauste-von Wright & von Wright 2000, 146). Eri oppimiskäsitykset poikkeavat oleellisissa kysymyksissä toisistaan. Näin ollen oppimiskäsityksen valinta merkitsee samalla tärkeää koulutusprosessin kulkua säätelevää päätöstä. Rauste-von Wrightin ja von Wrightin (2000, 160) mukaan edellä mainituista oppimiskäsityksistä vain konstruktivismi asettaa koko koulutusjärjestelmälle jäsentyneitä ja ratkaisevia haasteita. Konstruktivistinen oppimiskäsitys pohjautuu kognitiivisen psykologian periaatteisiin. Konstruktivistisen käsityksen mukaan tietoa ei voida siirtää suoraan oppijoille, vaan oppija on aktiivinen tiedon konstruoija eli omien tietorakenteiden muodostaja. (Toiskallio, Kalliomaa, Halonen, & Anttila 2002, 34.) Konstruktivismi johtaa perinteistä paljon vaativampaan käsitykseen hyvästä opettajuudesta. Opettajalta ei vaadita ainoastaan, että hän ymmärtää opettamansa asian ja sen edellyttämät taidot, vaan hänen olisi myös pystyttävä ymmärtämään ja tukemaan eri oppilaiden erilaisiin lähtökohtiin perustuvia ja eri lailla eteneviä oppimisprosesseja. (Rauste-von Wright & von Wright 2000, 160.) Rauste-von Wrightin ja von Wrightin (2000, 121) mukaan konstruktivistinen oppimiskäsitys johtaa väistämättä joustavan ja oppijan valmiuksia painottavan opetuksen korostamiseen. Toiskallion ym. (2002, 35) mukaan konstruktivismin voidaan selkeästi katsoa vaikuttavan niin opiskelijan kuin kouluttajan roolien muuttumiseen. Kaiken muutoksen taustalla on yhteiskunnassa tapahtunut selkeä ihmis-, tiedon- ja oppimiskäsityksen muutos. Edellä mainitut asiat antavat hyvän lähtökohdan informaation käsittelyyn, jossa oppimisen yksilöllisyys korostuu. Opiskelijalla on hyvät mahdollisuudet hahmottaa ja oppia asioita aikaisempien tietojensa ja metakognitiivisten taitojensa pohjalta. Toiskallion ym. (2002, 39) mukaan opiskelijan motivaatiota ja samalla oppimista edistävät opetusmenetelmien yksilö- ja ongelmakeskeisyys, toiminnallisuus, joustavuus sekä aktiivisuus.

18 Puolustusvoimien liikunta-alan täydennyskoulutuksessa ja perusopetuksessa muutokseen sopeutumista helpottaa, että puolustusvoimat panostaa voimakkaasti AVOT-ympäristöön ja monimuotokoulutukseen. Puolustusvoimat on jo nyt yhteiskunnallisesti näkyvästi mukana koulutuskulttuurin muutoksessa. Toisaalta myös nykyaikaisen liikuntakoulutuksen ja suomalaisen valmentajakoulutuksen aktiivisuus konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä ja koulutuskulttuurin muutoksessa auttaa myös puolustusvoimien liikunta-alan kehittämistä. Monimuotokoulutuksen suunnitteluprosessi on ollut toimintatutkimukseni ensimmäinen vaihe ja sen vaikutukset näkyvät kuntotestaajakoulutuksen rakenteessa ja toteutuksessa. Tämän vuoksi pyrin kuvaamaan tutkimuksen kohteen kuntotestaajakoulutuksen suunnitteluprosessin lähtökohtia tarkasti. Suunnitteluprosessi on edennyt oheisessa kuvassa esitetyllä tavalla. Kuva 8: Koulutuksen suunnitteluprosessi 3.1.1 Oppimisen teoria Monimuotokoulutus ja oppimisprosessiin voimakkaasti liittyvä konstruktivismi ovat olleet näkyvästi esillä puolustusvoimien täydennyskoulutuksessa koko 2000-luvun. Aikaisemmin aikuisopetusta koskevassa kirjallisuudessa on useasti käsitelty aikuisten oppimisen ja opettamisen ongelmia, sekä oppimisen että opettamisen näkökulmasta. 90-luvulla aikuisopetuksen kirjallisuudessa ongelmien käsittely painottui enemmän aikuisten oppimisen näkökulmaan.

19 Itseohjautuvuuden perusidea on alkanut vähitellen konkretisoitua käytännön toiminnassa uusien työmuotojen kuten monimuoto-opetuksen, henkilökohtaisten opetussuunnitelmien, aktivoivan kirjoittamisen, työssäoppimisen ja verkko-opiskelun kautta (Tuomisto 1993, 7). Aikuisopiskelijan itseohjautuvuuden merkitys korostuu kun puhutaan elinikäisestä oppimisesta. Toisaalta kurssien koulutussuunnittelijoiden optimistisuus aikuisopiskelijoiden itseohjautuvuudesta ei kaikkien opiskelijoiden kohdalla toteudu. Opetuksen ja oppimismuotojen valinta edellyttää koulutuksen suunnittelijoilta kriittistä ja konkreettista tarkastelua valittaessa menetelmiä. Yksi aikuiskoulutuksen kehittämisen tehtävistä on ihmisten päivittäisen elämän ja elinikäisen oppimisen kytkeminen toisiinsa. (Koro 1993, 22.) Puolustusvoimien kuntotestaajakoulutus vaatii myös kehittämistä, jotta muuttuvan koulutuskulttuurin vaatimuksiin voidaan vastata. Tarkasteltaessa kuntotestaajakoulutuksen kohderyhmää, havaitaan että opiskelijat ovat aikuisia, työelämässä ja liikuntataustan omaavia. Aikuiset oppijoina poikkeavat opetuksen perinteisistä kohderyhmistä - lapsista ja nuorista. Koulutusmuotoja kehitettäessä on huomioitava kohderyhmän erityispiirteet. Rauste-von Wrightin ja von Wrightin (2000, 71-74) mukaan itseohjautuvuus on avainasemassa aikuisten oppimisessa. Koistisen (1999, 45) mukaan iän myötä myös itseohjautuvuus paranee. Itseohjautuvuus laskee kuitenkin keski-iän jälkeen. Kuntotestaajakoulutuksessa opiskelijat joutuvat ottamaan lopullisen vastuun omasta oppimisestaan (vrt. Toiskallio ym, 2002, 35). Vastuun ottamista helpottaa opiskelijan tieto, että todellisiin työtehtäviin päästään kurssin jälkeen. Jo tieto tulevasta työstä testauksesta, pitäisi motivoida jatkuvaan oppimiseen. Oletuksena on, että opiskelijat mieltävät kurssin juuri sellaisena, että siellä opiskellaan työtä ja elämää varten. Löytämällä oma tapansa opiskella ja oppia, löytyy myös oma tyyli tehdä töitä. Mikäli motivaatio työntekoa kohtaan pysyy hyvänä, niin halu oppia ja menestyminen työssään on yleensä korkealla tasolla (vrt. Lehtinen 1996, 169). Edellä mainittu motivaatio on avainsana oppimisessa. Kun motivaatio on hyvä, niin ymmärtäminen ja ajattelukin lisääntyy. Toisaalta Kuittisen (1994, 24) mukaan opiskelija oppii parhaiten sen mitä hän itse haluaa oppia. Vaikka konstruktivistinen oppiminen on itsesäätelevää ja oppijakeskeistä oppimista, tulee kuitenkin muistaa, ettei oppijaa saa jättää työssäoppimisen kanssa yksin. Ohjausta, palautetta ja arviointia on annettava koko prosessin ajan (Koli & Silander 2002, 72).

20 3.1.2 Opiskelija-analyysi Urheilukoulun järjestämä kurssi on tarkoitettu puolustusvoimien eri ammattiryhmien edustajille, joita on suunniteltu joukko-osaston tai vastaavan laitoksen palkatun henkilöstön fyysisen toimintakyvyn testaajan tehtäviin. Osallistujat myös työskentelevät työyhteisössään fyysistä työkykyä sekä työhyvinvointia ylläpitävän ja kehittävän toiminnan parissa. Kurssi on lisäksi liikuntatehtäviin erikoistuvien aliupseereiden ammatillista täydennyskoulutusta. Opiskelija-analyysi (liite 1) oli sijoitettu suunnitteluprosessiin heti oppimisteorian jälkeen kahdesta syystä. Ensinnäkin oppimisteoreettiset valinnat mahdollistivat opiskelun yksilöllisyyden. Toiseksi alkuvaiheessa tehty opiskelija-analyysi antaa suunnittelulle perusteet opiskelutarpeista ja - mahdollisuuksista. (Kalliomaa 2003, 184.) Opiskelija-analyysi olisi hyvä tehdä noin kuukausi ennen kurssin alkua. Nyt opiskelijat palauttivat opiskelija-analyysin noin viikko ennen ensimmäisen lähijakson alkua. Kalliomaan (2003, 185) mukaan opiskelija-analyysiä voidaan pitää yhtenä konkreettisena työkaluna konstruktivistisen oppimiskäsityksen toteuttamiseksi. Kurssin toteuttamiselle on oppijoiden puolesta olemassa hyvät lähtökohdat, mikäli oppija toimii liikunta-alan tehtävissä tai on liikunta-alaan suuntautunut. Halukkuus kuntotestaajaksi on tietenkin erittäin tärkeää. Kallioisen (2001, 132) mukaan pelkkä koulutus ei tuota asiantuntijuutta, vaan asiantuntijuus kehittyy jatkuvasti työuran aikana ja kokemuksen karttuessa. Liikunta-alalla asiantuntijuus kehittyy liikunta-alan koulutuksen ja työkokemuksen myötä. 3.1.3 Oppimisprosessi Kurssin tavoitteena oli, että kurssin jälkeen oppijat osaavat puolustusvoimien palkatun henkilöstön kuntotestien järjestelyt ja teknisen toteutuksen. Kurssilla lisättiin oppijoiden tietoa liikunnan merkityksestä työkyvyn ylläpidossa sekä kehitettiin oppijoiden tietoja ja taitoja liikuntaohjeiden laatimisessa palkatulle henkilöstölle. Hyväksytysti suoritetun kurssin jälkeen oppijoille myönnettiin puolustusvoimien palkatun henkilöstön fyysisen kunnon testaajaoikeudet. Testaajaoikeuden saadakseen oppijan oli laadittava annetut etätehtävät sekä läpäistävä hyväksytysti näyttökokeet ja kirjallinen koe.

21 Osaamisen tavoitteena oli, että: - oppija osaa puolustusvoimien käytössä olevat testimenetelmät käytännössä ja kykenee toteuttamaan testit itsenäisesti - oppija hallitsee testisuoritusten vakioinnin, testien keskeyttämiskriteerit ja osaa testitulosten tulkinnan fyysisen toimintakyvyn ja terveyskuntokäsitteen periaatteiden mukaisesti - oppija osaa seuloa testattavista ne, joille testaus voi aiheuttaa terveydellistä vaaraa ja osaa aloittaa tarvittaessa hätäensiaputoimenpiteet tunnistamiensa oireiden perusteella - oppija osaa tuottaa testituloksia hyödyntäen yksilöllisen, turvallisen ja toteuttamiskelpoisen liikuntaohjeen - oppija tuntee fyysisen toimintakyvyn testaamiseen liittyvät fysiologiset perusteet. (HÄMR ak MG4236/5.2.2010.) Tutkimuksen kohteena ollut kolmen opintoviikon mittaisen kurssin rakenne koostui luennoista, oppimiskeskusteluista, käytännön harjoituksista, ryhmätöistä ja etätehtävistä. Kurssin oppimisprosessi oli jaettu kahteen etäjaksoon ja kahteen lähijaksoon: - etäjakso 1 20 tuntia 8.-12.3.2010 - lähijakso 1 30 tuntia 15.-18.3.2010 - etäjakso 2 40 tuntia 22.3.-7.5.2010 - lähijakso 2 30 tuntia 10.-12.5.2010. Puolustusvoiminen koulutusportaalin käyttö etäjaksoilla toimi tärkeänä yhteydenpitovälineenä. Oppijat palauttivat etätehtävät portaalin palautuskansioon. Ohjaava materiaali taltioitiin myös portaaliin. Yhtenä yhteydenpitovälineenä käytettiin Koulutusportaalin keskustelupalstoja. Etä 2-jaksolla käydyt kolme ohjattua verkkokeskustelua toimivat yhteisenä reflektoinnin apuvälineenä. Kurssin etäjaksoilla tehtiin paljon kirjallisia etätehtäviä, palautekyselyjä ja ohjattuja työssäoppimistilanteita. Kurssin opetussuunnitelma on liitteessä 2. Etäjaksolla 1 teetettiin ennen ensimmäistä lähijaksoa seuraavat tehtävät: - Etätehtävä 1: Oppijan perehtyminen seuraaviin kuntotestausta ohjaaviin puolustusvoimien hallinnollisiin määräyksiin ja ohjeisiin: o Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirja o Palkatun henkilöstön kenttäkelpoisuus ja fyysinen työkyky -asiakirja o Fyysisen toimintakyvyn perusteet -asiakirja

22 - Etätehtävä 2: Oppijan yhteydenotto oman joukko-osaston tai vastaavan laitoksen päätestaajaan. Tutustuminen oman joukon testiasemaan ja sen toimintaan sekä vähintään yhden polkupyöräergometritestin seuraaminen. - Etätehtävä 3: Oppijan kirjautuminen Koulutusportaaliin Fyysisen toimintakyvyn testaus ja fyysinen työkyky kurssille. Ohjaavassa materiaalissa olevan esitäytetyn opiskelija-analyysin täyttäminen. Lomakkeessa selvitetään oppijan taustoja ja lähtötasoa. - Etätehtävä 4: Oppija laati puolustusvoimien kuntotestaustoiminnan viitekehyksen yhteen PowerPoint kuvaan. Etäjaksolla 2 teetettiin seuraavat oppimistehtävät, verkkokeskustelut ja työharjoittelu: - Etätehtävä 5: Liikuntaohjeiden laatiminen 8 viikon ajalle kuntotestien perusteella. - Etätehtävä 6: Kirjallisen etätehtävän laatiminen kuntotestaustoiminnan riskikartoituksesta. - Etätehtävä 7: Raportin laatiminen oppijan omasta osaamisesta kuntotestaajana. Ohjatut verkkokeskustelut (3 keskustelupalstaa): o Hyvät käytänteet. Jokainen oppija teki yhden keskustelun aloituksen ja kommentoi vähintään yhtä aloitusta. o Oppiminen harjoittelussa. Jokainen oppija kertoi oppimiskokemuksistaan ensimmäisen polkupyöräergometritestin jälkeen. o Kokemukset polkupyöräergometrin näytöstä. Jokainen oppija kirjoitti kokemuksistaan näyttötilanteen jälkeen. Työharjoittelussa suoritetut testitilanteet (minimimäärä): o 12 minuutin juoksutestin (Cooperin testi) järjestäminen, 2 kpl. o Lihaskuntotestin järjestäminen, 2 kpl. o Polkupyörätestin järjestäminen, 3 kpl. Osaamisen näytöt: o 12 minuutin juoksutestin johtaminen. o Lihaskuntotestin johtaminen. o Polkupyöräergometritestin johtaminen. o Kirjallinen koe. Edellä mainituista tehtävistä oppija piti oppimispäiväkirjaa (liite 3). Kunkin tehtävän suorittamisen jälkeen työpaikkaohjaaja, näytön vastaanottaja tai koulutuksen järjestäjä kuittasi allekirjoituksellaan suorituksen oppimispäiväkirjaan. Malli oppimispäiväkirjan lomakkeesta on liitteessä 3.

23 3.1.4 Ohjaussuunnitelma Ohjaus oli oppimisprosessin kanssa yksi monimuoto-opetuksen keskeisiä osia. Tämän vuoksi ohjaus on ollut suunnitteluprosessin vaiheena alusta saakka. (Kalliomaa 2003, 209.) Kuntotestaajakoulutuksessa ohjaustoiminta tapahtui pääosin toisella etäjaksolla kuuden viikon aikana. Kurssille ilmoittautumisen yhteydessä ilmoitettiin myös oppijan työpaikkaohjaajan tiedot. Lähtökohtana oli, että työpaikkaohjaaja on kokenut ja oppijan omassa työpaikassa toimiva kuntotestaaja. Työpaikkaohjaajille järjestettiin ennen ohjauksen alkua päivän mittainen perehdyttämiskoulutus tulevaan ohjaustehtävään ja näyttöjen vastaanottamiseen. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli, että näyttöjen vastaanottaja olisi eri henkilö kuin työpaikkaohjaaja. Tähän ei kevään 2010 kurssilla kuitenkaan vielä päästy. Opiskelijoiden luodessa uusia kontakteja kurssin järjestäjään, opettajiin, ohjaajiin sekä muihin opiskelijoihin, saatiin aikaiseksi asiantuntijaverkoston laajenemista (vrt. Sarala & Sarala 2001, 172-173). Näin luontainen ohjaaminen uusien suhteiden kautta mahdollistuu tulevissa tai nykyisessä tehtävässä. Kalliomaan (2003, 210) mukaan toimintatutkimuksessa syntyneen käsityksen mukaan monimuotoopetuksessa tarvittava ohjaus voidaan jakaa sisältöihin, oppimisprosessiin ja opetuksen järjestelyihin liittyvään ohjaukseen. Opetusjärjestelyihin ja osin prosessiin liittyvä ohjaus oli tarjottu opiskelijalle ohjaavan materiaalin avulla Koulutusportaalissa. Tällä tavalla ohjausvastuuta oli jaettu eri välitystavoille ja resursseja oli kohdennettu muihin ohjaustapahtumiin.

24 KUVA 9. Erilaiset roolit ohjauksessa. Kurssin johtaja vastasi kurssin kokonaisuudesta. Lisäksi kurssin johtaja suunnitteli ja johti lähijaksot. Tärkeänä tehtävänä oli myös opettaja- ja ohjaajaverkoston (asiantuntijaverkosto) luominen kurssille. Osittain verkosto oli jo luotu, vaikkakin opettajien vaihtamista tulee jatkuvasti tarkastella kokemuksien mukaan. Näyttömestari toimi kurssin johtajan apuna kurssin toteutuksessa. Näyttömestari vastasi etäjaksojen toiminnan suunnittelusta, seurannasta ja palautteiden antamisesta sekä työelämän näyttöjen ohjeistuksista. Näyttömestari rakensi kurssin sivut verkkoympäristöön ja toimitti ohjaavan materiaalin Koulutusportaaliin. Kuntotestaajakurssin opetuksen piti pääosin kurssin johtaja, näyttömestari ja Urheilukoulun testipäällikkö. Osa opettajista hankittiin ostopalveluina puolustusvoimien ulkopuolisista organisaatioista. Etenkin ulkopuolisten opettajien ohjeistaminen jo ennen opetustilaisuuden alkua oli tärkeää. Kaikille opettajille oli selvitettävä kurssin luonne, joka oli muuttunut monimuotoistamisen myötä. Opettajien tulee myös varautua siihen, että opiskelijat ottavat myöhemminkin heihin yhteyttä verkostoituessaan kuntotestauksen ammattilaisten kanssa.

25 Suunnitelmassa oli, että opiskelijoiden työpaikkaohjaajat perehdytetään hyvissä ajoin ennen koulutustilaisuuden alkua. Tähän ei kuitenkaan päästy, koska Pääesikunta peruutti ohjelmassa olleen koulutustilaisuuden alkuvuodesta 2010 Suomessa riehuneen sikainfluenssaepidemian vuoksi. Tulevaisuudessa työpaikkaohjaajien koulutusta annetaan vuosittain järjestettävässä kuntotestaajien täydennyskoulutustilaisuudessa sekä vuosittaisessa liikuntakasvatusupseereiden opetustilaisuudessa. Ohjaajatoiminnan ja näyttöjen vastaanottamisen vakiinnuttamiseksi tarvitaankin alkuvaiheessa lisää koulutusta. Tärkeimpinä ohjaavina materiaaleina toimivat joukko-osastojen työssä oppimisen ohjeet, kuntotestaajakoulutuksen osaamisen arviointiohje, kuntotestaajaoppilaan työssäoppimissuunnitelma, opintoopas ja opintokirjeet. Yhteydenpitovälineenä kurssin alussa käytettiin Koulutusportaalia, sähköpostia, puhelinta ja henkilökohtaisia ohjauskäyntejä. Ohjauksen tehtävä voidaan Kolin ja Silanderin (2002, 41-44 ) mukaan jakaa seuraavasti: 1. Rakennetaan oppimisympäristö, jolla tarkoitetaan paikkaa, tilaa, yhteisöä ja toimintatapoja, joiden tarkoitus on edistää oppimista. 2. Rakennetaan vuorovaikutussuhde, jossa jokaisen ohjaajan ja ohjattavan välinen vuorovaikutussuhde on omanlaisensa. Ohjaajan tehtävänä on vaikuttaa tämän vuorovaikutussuhteen kehittymiseen sellaiseksi, että se edistää oppimista. 3. Vaikutetaan oppimistapahtumaan reagoimalla eri tavoin oppijan toimintaan; antamalla palautetta, ohjaamalla, kannustamalla sekä rohkaisemalla. 4. Synnytetään oppimisprosessia edistävä ohjausdialogi. Ohjausdialogin tarkoituksena on opittavien asioiden ja kokemusten käsittely ymmärtämisen saavuttamiseksi. 5. Annetaan palautetta ja arvioidaan. Oppija tarvitsee palautetta toiminnastaan ja arvioita suorituksistaan, jotta hän tietää miten oppiminen edistyy ja millä keinoin hän voi kehittää omaa toimintaansa ja edistää omaa oppimistaan. Eräs tärkeä arvioinnin muoto on oppijan itsearviointi. Itsearvioinnin ansiosta oppija tulee tietoiseksi omasta oppimisestaan ja kykenee vaikuttamaan siihen yhä voimakkaammin. Eräs ohjauksen keinoista on palautteen antaminen sekä oppimisen ja oppimisprosessin arviointi. Arvioinnin suunnittelussa on oltava myös hyvin tarkka, koska arviointi koetaan usein myös arvosteluna. Arviointi tuottaa tietoa opiskelijan osaamisen tasosta sekä antaa palautetta oppimisen tuloksellisuudesta. Työpaikkaohjaajien perehdyttämispäivän aikana käytettiin yksi tunti informaalin arvi-