Eeva Oksanen Johanna Sourander Anne Viinikka Mannerheimin Lastensuojeluliitto Mentalisaatiosta eväitä lapsen kohtaamiseen Pienten lasten kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa -seminaari Helsinki 7.4.2016 Rovaniemi 14.4.2016 Jyväskylä 21.4.2016 Lapset ensin.
Muistatko vielä? Miltä sinusta lapsena tuntui, kun joku aidosti pysähtyi kuuntelemaan ajatuksiasi? Kun joku tärkeä aikuinen antoi aikaansa, kuunteli ja oli sinusta kiinnostunut?
Jokainen tarvitsee kokemuksia kohtaamisesta ja kuulluksi tulemisesta Erityisen tärkeää se on lapselle, joka on vasta kasvamassa ja kehittymässä omaksi itsekseen. Kiireisessä arjessa lapsen kuuleminen ja kuunteleminen helposti unohtuu. Oman mielen kuormittuessa kyky pohtia lapsen kokemusta vaikeutuu ja vaatii ponnistelua.
Mielenlukutaitoa kohtaamisiin Kyky kohdata toinen ihminen, lapsi tai aikuinen, kunnioittavasti ja arvostavasti on yhteydessä kykyyn kurkistaa ja pohtia toisen ihmisen näkyvän käyttäytymisen taustalla olevia ajatuksia, tunnetiloja, motiiveja tai aikomuksia Tätä ihmiselle luontaista ominaisuutta kutsutaan MENTALISAATIOKYVYKSI
Mentalisaation käsite Nousi esille psykoanalyyttisessa kirjallisuudessa jo 1960-luvun lopulla, jolloin todettiin, että puutteellinen mentalisaatiokyky on yhteydessä mm. epävakaiseen persoonallisuuteen sekä moniin muihin psyykkisiin ja neuropsykiatrisiin häiriöihin. Peter Fonagy ja Anthony Bateman sekä E. Jurist, G. Gergely ovat teorian keskeisiä kehittäjiä (mentalisaatioteoriaan pohjautuvasta (MBT) psykoterapiasta). Arietta Slade on yksi tunnetuimmista mentalisaatioon pohjautuvan vanhemmuusteorian kehittäjistä 1990-luvun alussa mentalisaatiota alettiin soveltaa varhaisiin kiintymyssuhteisiin liittyvien häiriöiden tutkimuksessa. Nykyisin useat tutkijat eripuolilla maailmaa kehittävät erilaisia mentalisaatioon perustuvia interventioita ja terapia- ja hoitomuotoja sekä lasten (nuorten, perheiden) että aikuisten mielenterveyden tueksi. Peter Fonagy, PhD FBA Anthony Bateman, MA FRCPsych
Suomalaisia tutkijoita ja käytännön osaajia Fokus vanhemmuuden tukemisessa mentalisaation keinoin Mirjam Kalland KT, sosiaalityön ja perhetutkimuksen dosentti, rehtori,social- och kommunalhögskolan, HY, lasten psykoterapeutti Marjukka Pajulo LT, Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, varhaislapsuuden psykoterapeutti, tutkija, Turun yliopisto ja Suomen Akatemia Saara Salo PsT, perheterapeutti, varhaislapsuuden psykoterapeutti, tutkija, HUS
Mitä mentalisaatio on lapsen kohtaamisessa? Myönteistä uteliaisuutta ja oman mielen avoimuutta => haluan ymmärtää, mitä mielessäsi liikkuu Aktiivista lapsen mielen pohtimista: mitkä hänen toimintansa motiivit mahtavat olla Sekä oman että lapsen mielen pitämistä mielessä: Sen pohtimista, mitä itse ja toinen, ihan pienikin lapsi ajattelee, tuntee ja uskoo Hyväntahtoista ponnistelua lapsen kokemuksen tai käyttäytymisen takana olevien tunnetilojen tavoittamiseksi Kykyä ja halua pohtia myös omien tunnetilojen tai käyttäytymisen vaikutusta lapsen käyttäytymiseen eri tilanteissa
Hyvään kohtaamiseen ja mentalisaatioon liittyy myös kyky nähdä lapsen erilaisuus ja erillisyys kyky ymmärtää, että lapsi voi peittää tunteitaan lempeä ja hyväntahtoinen asennoituminen aito kiinnostus lapsen mieltä kohtaan kyky antaa anteeksi ja suvaita konfliktia uuden näkökulman etsiminen eli valmiiksi ajatellun vastakohta esim. En ollut ajatellut tuota.. Mutta.. ehkä se oli niin, että Kalle ajatteli Just one more thing
Mukana eletty elämä Jokainen ihminen, myös lapsi, kuljettaa peräkärryssä omaa elämäntarinaansa tietyt tavat kokea asioita siirtyvät sukupolvien yli kuormana ovat kaikki oman mielemme rakentumiseen vaikuttaneet mielet sekä elämän varrella eri tilanteissa ja kohtaamisissa kertyneet kokemukset, tunteet ja ajatukset
Peräkärryssä oleva kuorma vaikuttaa millaisia tunteita kohtaaminen meissä herättää? miten tulkitsemme toisen ihmisen, esim. lapsen tapaa toimia eri tilanteissa? kuinka suurta stressiä kohtaaminen meissä herättää miten kykenemme ottamaan vastaan toisen ihmisen (aikuisen tai lapsen), joskus rajutkin reaktiot kykyymme kohdata toinen ihminen ystävällisesti ja arvostavasti, vaikka hänen tarinansa tai tapansa kertoa siitä herättäisi meissä hankalia tunteita tai vastustusta.
Onkimisen filosofiaa Mentalisoiminen tarkoittaa, että en tiedä, mutta otan selvää. Se on kuin ongella olemista heitän ensin tuohon kohtaan, tulisiko kalaa, jos ei tule, niin heitän toiseen kohtaan. (Sinkkonen, 2011) Tärkeintä on virittäytyminen lapsen taajuudelle
Miksi kannattaa virittäytyä lapsen taajuudelle? Lapsen oma minä ja minuus kehittyvät, kun aikuinen on aktiivisesti ja turvallisesti hänen kanssaan vuorovaikutuksessa. Turvallinen vuorovaikutus auttaa lasta säätelemään omia tunteitaan ja ymmärtämään kokemuksiaan. Vastavuoroisuus (vuorovaikutuksessa) on lapsen aivojen kehityksen vahvin voima. Jokainen lapsi ansaitsee ja tarvitsee jonkun aikuisen, joka näkee hänet omana itsenään
Kohtaaminen luo yhteyden ja herättää luottamuksen. Epäonnistuessaan jättää etäisyyden ja tuottaa epäluottamuksen. Kohtaamisella voimme rakentaa tai voimme rikkoa, voimme vahvistaa tai voimme haavoittaa. K.-P. Mattila 2011
Jokainen lapsi kaipaa hyväksyntää Ihmisen perusluonteeseen kuuluu tarve olla hyväksytty omana itsenään. Ihmiselle on synnynnäistä haluta kuulua omaan yhteisöön hyväksyttynä. Jokainen lapsi haluaa olla sen aikuisen mielestä hyvä, joka on hänestä vastuussa.
Kohtaamattomuus aiheuttaa usein Häpeää Oman itsen kokemista arvottomaksi ja mitättömäksi suhteessa itseä arvioivaan toiseen. Varhaisin häpeä liittyy kokemukseen emotionaalisen virittäytymisen puutteesta ensimmäisellä ikävuodella. Syyllisyyttä Tietoisuutta omalle käyttäytymiselle asetetuista normeista ja niiden rikkomisesta Alle kouluikäinen ei erota häpeää ja syyllisyyttä toisistaan. (Salo & Kauppi, 2014)
Arvostavan kohtaamisen edellytyksiä Turvallinen, luottamuksellinen suhde lapseen ja perheeseen Aito, luonteva ja elävä tapa olla vuorovaikutuksessa Myönteinen uteliaisuus ja kiinnostus Asiantuntijaroolista luopuminen Huumori, leikkisyys Omien virheiden hyväksyminen ja kyky korjata niitä (Allen, Fonagy & Bateman 2008, Midgley & Vrouva 2012, Salo&Kauppi 2014)
Hyviä kohtaamisia turvallisessa ryhmässä Aikuinen on aina vastuussa ryhmän turvallisuudesta. Turvallisuuden tunne syntyy hyvistä vertaissuhteista, ryhmän yhtenäisyydestä ja aikuisen sensitiivisestä läsnäolosta. Turvallisessa ryhmässä jokainen lapsi tuntee olevansa hyväksytty omana itsenään. (Repo 2015, Sajaniemi ym. 2015, Mäkelä 2014)
Tuttua, luonnollista, mutta voi myös harjoitella Mentalisaatio on tavallista normaalissa jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Sitä tapahtuu luonnostaan ja huomaamatta. Kannattaa mentalisoida myös tietoisesti, pysähtyä pohtimaan omaa ja lapsen kokemusta tästä voi avautua uusia näkökulmia ja oivalluksia.
Mitä ajattelet ja sanot minusta, sitä luulet minusta. Sinä olet sellainen minulle, miten minut näet. Usko kuitenkin, että mitä teet minulle, miten kuuntelet minua, sellainen minusta tulee. Paula Määttä: Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt
Mitä työntekijänä ajattelet ja sanot lapsen vanhemmista, sitä luulet heistä. Sellainen olet lapsen äidille ja isälle, millaisena hänet näet. Usko kuitenkin, että mitä ammattilaisena teet vanhemmille, miten kuuntelet heitä, sellaisia heistä tulee. Paula Määttä: Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt
MLL:n uutuuskirja Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa Kirja avaa mentalisaation teoriaa ja kuvaa mentalisaatioon perustuvan työotteen soveltamista kaikkeen perheiden parissa tehtävään työhön sekä perheryhmän ohjaukseen. Kirja on ensimmäinen suomenkielinen teos aiheesta ja sen kirjoittajat ovat alansa arvostettuja asiantuntijoita Suomessa. Hinta 30 Tilaukset: http://kauppa.mll.fi/
Lähteet ja kirjallisuutta: Bateman, A. W. & Fonagy, P. (2012). Handbook of Mentalizing in Mental Health Practice. APA, Bateman, A. W. & Fonagy, P. (2006). Mentalization-Based Treatment for Borderline Personality Disorder: A Practical Guide. Oxford: Oxford University Press. Kalland, M. (2014). Vanhemman mentalisaatiokyky. Teoksessa Viinikka, A. Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. (s. 26-38) Tampere: Mannerheimin Lastensuojeluliitto Larmo, A. (2010). Mentalisaatio kyky pitää mieli mielessä. Duodecim 126, 616 622. Midgley N & Vrouva I, 2012. Minding the Child: Mentalization-Based Interventions with Children, Young People and their Families. London, England: Routledge. Mattila, K-P. (2011) Lapsen vahvistava kohtaaminen. PS-kustannus Mäkelä, J. (2014). Näkökulma: reflektiivisen toiminnan yhteiskunnallinen ulottuvuus. Teoksessa Viinikka, A. (toim.) Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. (s. 168-180). Tampere: Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Määttä, P. (1999) Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen jakuntoutuksen käytännöt. Jyväskylä: PS-kustannus Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim, 2015; 131 (11): 1050-7. Pajulo M., Pyykkönen N. (2011). Mentalisaatiokyky varhaisessa vanhemmuudessa. (s.71-94.)teoksessa Sinkkonen, J. & Kalland, M. (toim.) Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. Helsinki: WSOY Repo, L. (2015). Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. PS-kustannus. Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. ja Mäkelä, J. E. (2015). Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus. Salo, S. & Kalland, M. (2014) Lapsen mentalisaatiokyky. Teoksessa Viinikka, A. (toim.) Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. (s. 39-54). Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Sinkkonen, J. (2011). Kouluun! Ekaluokkalaisen vanhemmille. WSOY Slade, A. (2005). Parental reflective functioning: An introduction. Attachment & Human Development, 7(3), 269 281. Viinikka, A. (2014) (toim.): Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Tampere: Mannerheimin Lastensuojeluliitto,
Kiitos!