Lapsi oman elämänsä päähenkilönä

Transkriptio

1 Lapsi oman elämänsä päähenkilönä Matkalla aktiiviseen kansalaisuuteen Elina Kataja Varhaiskasvatuksen seudullinen koordinaattori, Hämeenlinnan kaupunki

2 Kasvatuksen ydinkysymykset Millaisia lapsia haluamme kasvattaa? Minkälaisia taitoja haluamme lasten oppivan? Millaiseen yhteiskuntaan ja maailmaan lapsemme kasvavat? Millaisia taitoja tämän päivän maailmassa tarvitaan? Miten kasvatustoimintamme vastaa siihen, ts. minkälaisilla menetelmillä vastaamme näihin haasteisiin? Tavoitteena innovatiiviset, sosiaalisesti taitavat, aktiiviset, omilla aivoillaan ajattelevat, vaikuttavat kansalaiset vrt. ylhäältä alaspäin ohjautuvat, tunnolliset rivityöntekijät mihin toimintatapamme, kasvatusihanteemme ja oma toimintamme lapsia opettaa ei vain tässä hetkessä, vaan elämänmittaisessa, elämään, itseen ja toisiin ihmisiin suhtautumisessa Miten esimerkiksi demokratiaan kasvatetaan? (vrt. Johanna Kiili) Miten luovuuteen kasvatetaan? Miten rohkeaan mielipiteiden ilmaisuun kasvatetaan? Lapsi on aidosti oman elämänsä päähenkilö. Kasvatuksen tavoitteena kasvattaa vahvaksi, omaksi itsekseen, muut huomioivaksi, vastuullisia ratkaisuja tekeväksi, omilla aivoillaan ajattelevaksi, aktiiviseksi kansalaiseksi. Kasvatuksen yhtenä tavoitteena on opettaa lapset huomaamaan yhteiskunnan epäkohtia ja korjaamaan niitä

3 Haluamme kasvattaa ajattelevia, hyvän itsetunnon omaavia ja itseensä luottavia, aktiivisia, omatoimisia, itsensä näköisiä ja toista kunnioittavia lapsia. Lapsia, jotka ovat oppineet vastavuoroisuuden periaatteen kuuntelen, ja tulen kuulluksi.

4

5 Mitä osallisuus tarkoittaa? Kohtaamista, kunnioittavaa vuorovaikutusta, äänen antamista, mielipiteiden kuulemista omassa lähiarjessa Yhteistä suunnittelua, yhdessä tekemistä, yhdessä elämistä Osallisuus ei ole yhtä kuin osallistuminen Lapsen kokeminen täysivaltaisena ihmisenä tässä hetkessä ei korjattavana, parannettavana, jalostettavana Tilaa ajatella, tehdä valintoja, miettiä niiden seurauksia, ratkaista ongelmia ja ristiriitoja Oppimisen yhteys sisäiseen motivaatioon ja sitoutumiseen Kiireettömyys, hetkeen tarttuminen, toiminnan lähtökohtana lasten - ei aikuisten - tarpeet Taustalla YK:n lasten oikeuksien sopimus: lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa

6 Aikuisen toiminta osallisuuden mahdollistajana tai estäjänä Saako istua parhaan kaverin vieressä? Kuka päättää, kenen vieressä saa nukkua? Miten ristiriitatilanteet hoidetaan? Tekeekö aikuinen säännöt ja päätökset, vai annetaanko lapsille mahdollisuus miettiä ja ratkaista ongelmia? Kuka määrittää, mistä lapsi on kulloinkin kiinnostunut? Kuka määrittelee, miten päivä rakentuu ja mitkä ovat toiminnan sisällöt? Saako lapsi osallistua kaikkiin arjen toimintoihin niin halutessaan? Millaisia sääntöjä tilanteisiin liittyy, keitä varten ne on tehty ja miksi? Demokratiakasvatus: yhteisöllisyys, neuvottelutaidot, yhteinen päätöksenteko Opetetaan ajattelemaan, tekemään valintoja, miettimään toiminnan seurauksia ja kantamaan vastuu toiminnasta, tarkastelemaan omaa toimintaa ja säätelemään sitä

7 Aina kun käytän termiä pitää oppia, se pitää sisällään pakon ja jotain on pielessä miten kiinnostuksen saa herätettyä, oppimisen pitäisi olla lähtökohtaisesti positiivinen kokemus - Hauskan oppimisen vallankumous Lapsen osallisuuden voidaan ajatella olevan viimekädessä lapsen oma kokemus merkityksellisestä tilanteesta tai kohtaamisesta arjessa. Osallisuuden kokemus synnyttää lapsessa ilon ja innostuksen tunteita ja luo tilanteesta mielekkään oppimisen ja vuorovaikutuksen tilanteen, johon lapsi sitoutuu intensiivisesti. (Leinonen, 2014) Saman tavoitteen saavuttamiseen on monta laajakaistaa - yhdessä valittu polku on usein se antoisin Onko pakko maistaa? Miten hienomotorisia taitoja harjaannutetaan?

8 Osallisuus haastaa ammattilaisen identiteetin ja varmuuden tehdä työtä Mikä minä olen? Mikä on minun roolini aikuisena? Nyt ne lapset sitten saa tehdä mitä lystää. Nyt lasten ei enää koskaan tarvitse tehdä mitään mitä he eivät halua. Just näin niitä itsekkäitä, auktoriteettia kunnioittamattomia lapsia kasvatetaan, minäminäminä eikä kunnioiteta ketään eikä mitään. EI VOI OLLA VAAN KIVAA. PITÄÄ MYÖS OPPIA. Kipukynnyksiä ja lähtökohtia: LAPSIKÄSITYS OPPIMISKÄSITYS KASVATUSKÄSITYS KÄSITYS OSALLISUUDESTA KÄSITYS KASVATTAJAN ROOLISTA KÄSITYS VUOROVAIKUTUKSESTA

9 Osallisuuden pedagogiikassa vaikeinta ei ole saada lapsia osallisiksi tai ymmärtää, että oppimista tapahtuu kaikissa arjen tilanteissa. Vaikeinta on aikuisena oppia näkemään arjessa ne huikeat oppimisen, kokemisen ja yhdessäolon hetket, mihin olisi hetkessä kuin hetkessä mahdollisuus tarttua.