Rauman kaupunki Rauman Tuomistonkadun luontoselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY RAPORTTEJA 88/2015
SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Liito-oravaselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Liito-oravan elinpiiristä... 4 Liito-orava lainsäädännössä... 4 Tulokset ja päätelmät... 5 Pesimälinnustoselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Tuomistonkadun linnustosta... 5 Lajikohtaista tarkastelua... 5 Päätelmät... 6 Kasvillisuusselvitys... 9 Tutkimusmenetelmät... 9 Tuomistonkadun kasvillisuudesta... 9 Kuviokohtaiset kuvaukset... 9 Päätelmät... 10 Kirjallisuus... 12 Liitteet... 14 Liite 1. Kuviokohtaiset valokuvat.... 14 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2015: Rauman Tuomistonkadun luontoselvitys 2015. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Rauman kaupungin tilaaman Tuomistonkadun luontoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan suunnitella alueen maankäyttöä asemakaavoituksessa. Osana asemakaavoitusta toteutettiin luontoselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää tutkimusalueen pesimälinnusto, mahdolliset liito-oravan reviirit sekä kasvillisuus. RAPORTISTA Tässä raportissa esitetään maaliskuun alkupuolen ja elokuun puolivälin välisenä aikana 2015 toteutetun pesimälinnusto-, liito-orava- ja kasvillisuusselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tuomistonkadun asemakaava-alue sijaitsee Rauman keskustassa Syvärauman pohjoispuolella (kuva 1). Hankealue on kahden hehtaarin laajuinen kokonaisuus, jossa on kulttuurivaikutteista seka- ja lehtimetsää, tuoretta kangasta, leikkikenttäalue sekä muita hyvin pienipiirteisiä elinympäristöjä. Kuva 1. Tuomistonkadun tutkimusalueen sijainti (keltainen rajaus). 3
TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Rauman Tuomistonkadun luontoselvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastasi lintuihin, putkilokasveihin ja elinympäristöihin syventynyt luontokartoittaja Santtu Ahlman. LIITO-ORAVASELVITYS TUTKIMUSMENETELMÄT Tuomistonkadun tutkimusalue kierrettiin huolella läpi 10.3., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet kokonaan pois. Näin ollen mahdollisten jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. Lisäksi useiden muiden puiden tyvet tutkittiin, vaikka liito-orava ei yleensä niitä suosi. LIITO-ORAVAN ELINPIIRISTÄ Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. LIITO-ORAVA LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. 4
TULOKSET JA PÄÄTELMÄT Tuomistonkadun tutkimusalueelta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä, eikä soveliasta elinympäristöä ole alueella. Lajin esiintymistä ei näin ollen tarvitse huomioida asemakaavoituksessa. PESIMÄLINNUSTOSELVITYS TUTKIMUSMENETELMÄT Pesimälinnusto selvitettiin kartoituslaskennoin 10.3., 18.5. ja 13.6. Ensimmäinen inventointikerta tehtiin liito-oravaselvityksen ohessa. Kartoitukset tehtiin kello 4 10 välisenä aikana, jolloin linnut olivat aktiivisesti äänessä. Yksi inventointikerta kesti noin kaksi tuntia. Yölaulajiin keskittyviä inventointeja ei tehty. Menetelmä soveltuu hyvin pienten ja rikkonaisten alueiden kartoituksiin, ja se perustuu siihen, että kaikki pareiksi tulkittavat havainnot merkitään karttapohjalle, jotta päällekkäisyyksiltä vältytään. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Kartoituslaskenta on tarkin mahdollinen linnustonselvitysmenetelmä, ja kolmen inventointikerran selvitystä voidaan pitää riittävän tarkkana. TUOMISTONKADUN LINNUSTOSTA Selvitysalueen luontotyypit ovat pienestä pinta-alasta riippumatta varsin monipuolisia (katso kasvillisuusselvitys s. 9), mikä heijastuu lajistoon selvästi tavanomaista tiheämpänä parimääränä. Alueella pesi yhteensä 13 paria (taulukko 1). LAJIKOHTAISTA TARKASTELUA Punarinta (Erithacus rubecula) Yksi koiras lauloi alueella (reviirikartta 1). Punarinta kelpuuttaa pesimäpaikoikseen monipuolisesti kaikenlaisia elinympäristöjä, mieluiten kuitenkin kuusikoita. Räkättirastas (Turdus pilaris) Tutkimusalueen kaakkoisosassa oli kaksi reviiriä (reviirikartta 1). Räkättirastasta voidaan pitää kulttuurisidonnaisena lajina, joka pesii usein löyhinä yhdyskuntina pihapiireissä ja viljelysten laitamilla. Hernekerttu (Sylvia curruca) Tutkimusalueelta merkittiin yksi elinpiiri (reviirikartta 1). Hernekerttu on puoliavoimien pensaikkomaiden laji. 5
Lehtokerttu (Sylvia borin) Rajauksen kaakkoisosassa oli laulava koiras (reviirikartta 1). Lehtokerttu saapuu Satakuntaan viimeisten muuttolintujen joukossa. Se on hyvin runsas pesimälaji eteläisen Suomen lehtimetsissä. Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Alueella lauloi kaksi koirasta yksilöä (reviirikartta 2). Pajulintu suosii käytännössä kaikkia metsäisiä alueita. Talitiainen (Parus major) Kaksi paria asettui pesimään alueelle (reviirikartta 2). Talitiainen pesii kaikenlaisissa metsissä, kunhan pesäkoloja on tarjolla. Peippo (Fringilla coelebs) Alueella lauloi kolme lintua (reviirikartta 2). Peipon tapaa pesivänä kaikenlaisissa metsissä, myös pihapiireissä. Vihervarpunen (Carduelis spinus) Yksi pari pesi alueen etelälaidalla (reviirikartta 2). Vihervarpunen on tyypillisesti kuusikoiden laji, jonka pesimäkannat vaihtelevat voimakkaasti kuusten siemensatojen mukaan. PÄÄTELMÄT Tuomistonkadun pesimälinnusto on hyvin tavanomaista, mutta tiheys on selvästi tyypillistä korkeampi; noin 650 paria neliökilometriä kohden. Tiheyteen vaikuttaa ns. reunavaikutus, jonka seurauksena erilaisten elinympäristöjen lajit kohtaavat pienellä alueella. Hyvin pienien alojen tiheyslaskelmat antavat kuitenkin usein virheellisen lukeman, sillä sattuman osuus on hyvin suuri. Kokonaisuudessaan Tuomistonkadun tutkimusalueella ei ole sellaisia linnustollisia arvoja, jotka vaikuttavat alueen maankäytön suunnitteluun. Laji Parimäärä Laji Parimäärä Punarinta 1 Pajulintu 2 Räkättirastas 2 Talitiainen 2 Hernekerttu 1 Peippo 3 Lehtokerttu 1 Vihervarpunen 1 Yhteensä 13 Taulukko 1. Tuomistonkadun pesimälinnusto parimäärineen. 6
Reviirikartta 1. Punarinnan (1 pari), räkättirastaan (2 pr), hernekertun (1 pr) ja lehtokertun (1 pr) reviirit. Punarinta Hernekerttu Räkättirastas Lehtokerttu 7
Reviirikartta 2. Pajulinnun (2 paria), talitiaisen (2 pr), peipon (3 pr) ja vihervarpusen (1 pr) reviirit. Pajulintu Peippo Talitiainen Vihervarpunen 8
KASVILLISUUSSELVITYS Tuomistonkadun kasvillisuus ja luontotyypit selvitettiin 13.8., mutta kevätlajistoa havainnoitiin myös linnustoselvitysten yhteydessä. TUTKIMUSMENETELMÄT Aluerajaus kierrettiin järjestelmällisesti läpi, jolloin kirjattiin kaikki löydetyt putkilokasvilajit, myös puutarhoista ja pihoista villiintyneet lajit. Jokainen kuvio tyypiteltiin maastossa ja niiden rajat piirrettiin maastokartalle. Kustakin kuviosta kirjoitettiin yleisluonnehdinta ja mahdolliset lisätiedot. Selvityksessä käytetty nimistö on Suuren Pohjolan Kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) mukainen. TUOMISTONKADUN KASVILLISUUDESTA Tutkimusalue on kasvillisuuden kannalta pienestä pinta-alastaan huolimatta melko monipuolinen, sillä kulttuurivaikutteisuutta on runsaasti. Elinympäristöt ovat kuitenkin metsäisiä lehti-, seka- ja kangasmetsiä, eikä esimerkiksi joutomaita tai kosteikkoja ole. Länsiosassa on pieni leikkikenttäalue, jossa on hyvin niukkaa kasvillisuutta hiekkaisuuden vuoksi. KUVIOKOHTAINEN KUVAUS Tässä osiossa kuvataan jokaisen kasvillisuuskuvion (kuva 2) yleisluonnehdinta ja maankäyttösuositukset. Lisäksi tietoihin on lisätty luontotyyppien uhanalaisuusluokitus (Raunio ym. 2008). Nämä luokitukset (esimerkiksi EN = erittäin uhanalainen ja NT = silmälläpidettävä) on merkitty punaisella luontotyyppinimikkeen oikeaan reunaan. Mikäli kyseessä on viljelysalue tai jokin muu luontotyyppi, joka uupuu uhanalaisuusluokituksesta, käytetään pelkkää viivaa. 3 2 1 9 Kuva 2. Tuomistonkadun kuviokohtaiset rajaukset (kuviokartta).
1. Kulttuurivaikutteinen lehti- ja sekametsä [ ] Puustoltaan nuorta lehtimetsää, jossa on myös hieman kuusia. Puusto on monipuolista, koostuen haavoista, koivuista, raidoista ja tervalepistä. Pensaskerroksessa tavataan runsaasti lehtipuiden taimia ja pajuja. Aluskasvillisuus on hyvin sekavaa, sillä se muodostuu muun muassa nokkosista, maitohorsmista, metsäapiloista, hietakastikoista, hiirenvirnoista ja muista lajeista. Kuvion kaakkoisnurkassa on suuria siirtolohkareita. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. Kaakkoislaidan siirtolohkareet suositetaan kuitenkin säilytettävän maisemallisista syistä. 2. Mustikkatyypin (MT) tuore kangas [NT] Mäntyvaltainen mustikkatyypin tuore kangas, jossa on myös muutamia koivuja ja kuusia sekapuina. Pensaskerroksessa on runsaasti kuusia ja pihlajia. Aluskasvillisuuden tyyppilajeja ovat mustikka ja kielo. Tavanomaisia lajeja ovat myös oravanmarja, metsälauha, kangasmaitikka ja nuokkuhelmikkä. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 3. Leikkikenttä / joutomaa [ ] Pieni leikkikenttäalue, jossa on kiipeilytelineitä ja muita rakenteita. Kasvillisuus on hyvin niukkaa hiekkaisuuden vuoksi. Kuviolla esiintyy kuitenkin muun muassa valkoapilaa, syysmaitiaista ja lampaannataa sekä reunavyöhykkeillä myös kanervaa. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. PÄÄTELMÄT Tuomistonkadun hyvin pieni tutkimusalue on elinympäristöiltään melko monipuolinen kulttuurivaikutuksen vuoksi, mutta metsäisyys hallitsee kuitenkin aluetta, eikä esimerkiksi joutomaita ja kosteikoita ole lainkaan. Rajaukselta löydettiin 74 putkilokasvia (taulukko 2), mikä on kohtalainen lukema pinta-alaan nähden. Havaituista putkilokasveista yksikään ei lukeudu valtakunnalliseen tai alueelliseen uhanalaisuusluokitukseen. Alueella ei myöskään ole arvokkaita tai muuten huomionarvoisia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole rajoituksia tai esteitä. 10
Taulukko 2. Tuomistonkadun selvitysalueella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhakarkulaisia tai viljelysjäänteitä. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahomansikka Fragaria vesca Metsäkastikka Calamagrostis arundinacea Ahomatara Galium boreale Metsäkorte Equisetum sylvaticum Ahosuolaheinä Rumex acetosella Metsäkuusi Picea abies Aitovirna Vicia sepium Metsälauha Deschampsia flexuosa Alsikeapila Trifolium hybridum Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Amerikanhorsma Epilobium adenocaulon Metsämänty Pinus sylvestris Haapa Populus tremula Metsätammi Querqus robur Hieskoivu Betula pubescens Metsätähti Trientalis europaea Hietakastikka Calamagrostis epigejos Mustikka Vaccinium myrtillus Hiirenvirna Vicia cracca Niittynurmikka Poa pratensis Isonokkonen Urtica dioica Niittynätkelmä Lathyrus pratensis Isopihatatar Polygonum aviculare ssp. aviculare Niittysuolaheinä Rumex acetosa Juolavehnä Elytrigia repens Nuokkuhelmikkä Melica nutans Kangasmaitikka Melampyrum pratense Nurmilauha Deschampsia cespitosa Kanerva Calluna vulgaris Nurmipuntarpää Alopecurus pratensis Karhunputki Angelica sylvestris Nurmirölli Agrostis capillaris Kataja Juniperus communis Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense Keltakannusruoho Linaria vulgaris Ojakärsämö Achillea ptarmica Kevätpiippo Luzula pilosa Oravanmarja Maianthemum bifolium Kielo Convallaria majalis Pietaryrtti Tanacetum vulgare Kiiltopaju Salix phylicifolia Piharatamo Plantago major Kiiltotuhkapensas * Cotoneaster lucidus Puna-apila Trifolium pratense Koiranputki Anthriscus sylvestris Puolukka Vaccinium vitis-idaea Kultapiisku Solidago virgaurea Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Kurtturuusu * Rosa rugosa Raita Salix caprea Kylänurmikka Poa annua Ranta-alpi Lysimachia vulgaris Lampaannata Festuca ovina Rauduskoivu Betula pendula Lehtonurmikka Poa nemoralis Rätvänä Potentilla erecta Lehtovirmajuuri Valeriana sambucifolia Syysmaitiainen Leontodon autumnalis Leskenlehti Tussilago farfara Tervaleppä Alnus glutinosa Lillukka Rubus saxatilis Tuomi Prunus padus Maitohorsma Epilobium angustifolium Vadelma Rubus idaeus Mesiangervo Filipendula ulmaria Valkoapila Trifolium repens Mesimarja Rubus arcticus Valkovuokko Anemone nemorosa Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana Variksenmarja Empetrum nigrum Metsäapila Trifolium medium Voikukka Taraxacum sp. Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Vuohenputki Aegopodium podagraria Yhteensä 74 lajia 11
KIRJALLISUUS Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A., Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2. painos. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 12
Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. 13
LIITE 1. Kuviokohtaiset valokuvat. Kuvion 1 kulttuurivaikutteista lehti- ja sekametsää. Kuvion 1 kaakkoislaidan siirtolohkareita. 14
Kuvion 2 tuoretta kangasta. Kuvion 3 leikkikenttäaluetta. 15
16