LAPPEENRANNAN KAUPUNKI Taipalsaaren Virranniemen asemakaava

LUONTOSELVITYS 16X271679 7.7.2015 LAPPEENRANNAN KAUPUNKI Taipalsaaren Virranniemen asemakaava Luontoselvitys

Sisältö 1 1 JOHDANTO 1 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET 1 3 LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT 2 3.1 Lähtötiedot 2 3.2 Maastokartoitukset 2 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 2 4.1 Kallioperä ja maaperä 2 4.2 Vesistöt ja pohjavesialueet 3 4.3 Kasvillisuus ja eläimistö 3 5 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 6 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 7 7 LÄHTEET 8 Valokuvat: Soile Turkulainen 2015. Kannen kuva: Rantametsää selvitysalueen keskiosassa. Raportin kuvien pohjakartat ja ilmakuva: Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen karttapalvelu, peruskarttarasteri ja ortoilmakuva 05/2015, lisenssi: Creative Commons, http://www.maanmittauslaitos.fi/avoimen tietoaineiston cc 40 lisenssi. Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen biologi, FM William Velmala biologi, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Juhana Herttuan puistokatu 21, 20100 Turku puh: 010 33 310 e mail: etunimi.sukunimi@poyry.com

1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Taipalsaaren kunnan Vehkataipaleen alueelle Virranniemen asemakaavaa varten. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa lähtötietojen ja maastokäynnin perusteella alueen luonnonympäristön yleispiirteet ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet sekä antaa ohjeita ja suosituksia maankäytön suunnittelulle. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Selvitysalue sijaitsee Etelä Karjalan maakunnassa Taipalsaaren kunnan itäosassa Vehkataipaleen alueella (kuva 1). Siihen kuuluu noin 10 hehtaarin alue, joka rajoittuu idässä Taipaleenlahteen ja lännessä Mantereentiehen (kuva 2). Rantaviivaa on noin 600 metriä. Alueen ympäristössä Vehkataipaleen alueella ja Kirveslahden rannoilla on asuin ja lomarakentamista, peltoja ja metsäisiä alueita. Virranniemen alue on ollut Lappeenrannan kaupungin henkilöstön virkistyskäytössä 1960 luvulta lähtien. Rannan läheisyydessä sijaitsevat 1970 ja 1980 luvuilla rakennetut vanha päärakennus, uusi saunarakennus, vanha sauna ja seitsemän lomamökkiä. Laitureita on kolme. Rantaan tulee tie, ja Virranniemeen on polkuyhteys. Toinen polku kulkee selvitysalueen eteläosan rantarinteen kautta etelän suuntaan. Lähellä rantaa erottuu myös polku ja huonokuntoisia luontopolun opasteita. Muu osa selvitysalueesta on mäntyvaltaista kangasmetsää ja entistä peltoa. Pohjoisosassa on kiinteänä muinaisjäännöksenä suojeltu Kirveskylän röykkiöt, johon kuuluu noin 30 historiallisen ajan kiviröykkiötä (kuvat 8 ja 14). Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.

3 LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT 2 3.1 Lähtötiedot Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö ja paikkatietopalvelun (OIVA palvelu 2015) tietojen perusteella selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole Natura 2000 alueita, luonnonsuojelualueita tai valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita. Suomen tärkeisiin FINIBA lintualueisiin kuuluva laaja Saimaa Lievesi aluekokonaisuus ulottuu noin 2 km päähän selvitysalueen koillispuolelle ja noin 5 km päähän sen lounaispuolelle, niin että Kirveslahti ja Viskarinlahti jäävät sen ulkopuolelle (Leivo ym. 2002). Selvitysalueelta tai sen lähiympäristöstä ei ole tiedossa uhanalaisten lajien esiintymiä (Kaakkois Suomen ELY keskus 2015). Vehkataipaleen pumppuaseman ympäristö kuuluu maakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin (Etelä Karjalan liitto 2011). 3.2 Maastokartoitukset Selvitysalueelle tehtiin luontoselvitystä varten maastokartoituskäynnit 9.4. ja 18.6.2015. Alueelta kartoitettiin luonnonympäristön yleispiirteet sekä seuraavat maankäytön suunnittelussa huomioon otettavat luontokohteet: luonnonsuojelulain (29 ) suojellut luontotyypit vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) suojellut vesiluontotyypit ja purot metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt liito oravaesiintymät muille uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4) ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöt uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Luontoselvitykseen sisältyi liito oravaselvitys, jossa alueelta etsittiin lajin elinpiirin osoittavia ulostepapanoita Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa julkaisun menetelmien mukaisesti (Sierla ym. 2004). Luontoselvitykseen ei sisältynyt muita lajistoselvityksiä, mutta lintuhavainnot kirjattiin ylös. Luontoselvityksessä noudatettiin kaavoituksen luontoselvitysten ohjeistusta (Söderman 2001). 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 4.1 Kallioperä ja maaperä Selvitysalue sijoittuu I ja II Salpausselän väliseen maastoon harjumuodostuma alueelle (Geologian tutkimuskeskus 2015). Harjujakso laajenee pohjoisempana Valkjärven harjuiksi. Eteläosassa Virranniemen ympäristössä sitä ympäröivät kalliomäet. Selvitysalueen kohdalla maastonmuodot ovat vaihtelevia, niin että ranta on Taipaleenlahden tasolla +75,7 ja korkeimmillaan maasto on pohjoisosan kumpareella tasolla noin +95. Rinteet ovat harjumaastolle tyypillisesti melko jyrkkiä. Rantarinne laskee kohti Taipaleenlahtea, niin että sen yläreuna on tasolla noin +90. Sen keskivaiheilla erottuu Suur Saimaan muinaisranta, joka oli ennen Vuoksen puhkeamista Lappeenrannan seudulla tasolla noin +80 (Etelä Karjalan liitto 2006). Kallioperää vallitsevat svekokarjalaiset kiillegneissit ja kiilleliuskeet sekä syväkivilaji granodioriitti (Geologian tutkimuskeskus 2015).

4.2 Vesistöt ja pohjavesialueet Selvitysalue on Vuoksen Suur Saimaan vesistöalueen Ala Saimaan lähialueella (4.112)(OIVA palvelu 2015). Vesistöalue selvitysalueen edustalla on Saimaan Kiveslahteen kuuluva 100 200 metriä leveä Taipaleenlahti. Taipaleenlahden pohjukan ja Pien Saimaan Viskarinlahden välissä on noin 300 metriä pitkä Vehkataipaleen kanava. Kanavan kautta pumpataan vettä Suur Saimaasta Pien Saimaaseen, jotta Pien Saimaan vedenlaatu ei heikkenisi. Selvitysalue sijoittuu kokonaan Uutelan pohjavesialueelle (0583114), joka on luokiteltu vedenhankintaan soveltuvaksi II luokan pohjavesialueeksi (OIVA palvelu 2015). Pohjavesialueen pinta ala on 1,07 km 2, ja muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 450 m 3 /d. Kuvauksen mukaan pohjavesialue on osa harjujaksoa, jossa aines on karkeaa hiekkaa ja joka rajoittuu kallioalueisiin. Ranta on hyvin vettäläpäisevää ainesta. Uutelan pohjavesialue rajoittuu Taipaleenlahden eteläpuolella sijaitsevaan vedenhankintaa varten tärkeäksi luokiteltuun Vehkataipaleen pohjavesialueeseen (0583113). 3 4.3 Kasvillisuus ja eläimistö Selvitysalue sijoittuu eteläboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle Järvi Suomen alueelle (OIVA palvelu 2015). Eliömaakuntana on Etelä Savo ja maisemamaakuntana Itäisen Järvi Suomen Suur Saimaan seutu (OIVA palvelu 2015). Selvitysalueen pinta alasta pääosa on metsää. Rakentaminen on muuttanut luonnonympäristöä vain rakennusten lähiympäristössä ja tieyhteyksien kohdalla (kuvat 5, 6 ja 9: alue a). Viime vuosina alueen käyttö on ollut vähäistä ja puusto on saanut kehittyä hoitamattomana. 1970 luvun alussa Mantereentien varressa on ollut pieniä peltoja (kuva 2) ja Virranniemessä talo. Kuva 2. Ote vuoden 1971 kartasta selvitysalueen kohdalta. Kartta: Maanmittauslaitoksen vanhat kartat http://www.maanmittauslaitos.fi/aineistot-palvelut/verkkopalvelut/vanhat-painetutkartat.

4 Pääosa selvitysalueen metsäisestä alueesta on varttunutta mäntyvaltaista sekametsää, jossa on järeiden mäntyjen joukossa harvakseltaan koivuja ja kuusia (kuvat 3 ja 4). Aluspuustona on nuoria mäntyjä ja männyn ja kuusen taimia, koivun ja pihlajan vesoja ja paikoin nuorta haapaa ja katajaa. Selvitysalueen pohjoisosassa on vähän nuorempaa männikköä. Aluskasvillisuus on näillä alueilla (kuva 9: alue b) enimmäkseen tuoreelle ja kuivahkolle kankaalle tyypillistä. Pohjakerroksen kangassammalpeite on melko yhtenäinen. Kumpareiden yläosissa on kasvillisuudeltaan karumpia osia, joissa kasvaa puolukkaa, mustikkaa, kanervaa, sianpuolukkaa, variksenmarjaa ja laikkuina poronjäkäliä. Rinteiden alaosissa on hieman rehevämpää kasvillisuutta, johon kuuluvat mustikan ja puolukan lisäksi mm. sananjalka, metsäkastikka, nuokkutalvikki, vanamo, lillukka ja metsäalvejuuri. Harjukasveja kangasvuokkoa, häränsilmää tai sarjatalvikkia kasvaa rantarinteessä. Lahopuuna on muutamia keloja, pohjois ja eteläreunojen tilarajoilla tulenkaatokuusia ja rannassa lehtipuupökkelöitä. Luoteiskulmassa on entiselle pellolle istutettua varttuvaa kuusikkoa, jonka aluskasvillisuus on niukkaa (kuvat 7 ja 9: alue c). Sen itäpuolella on pienialainen rehevä sekametsikkö, jossa kasvaa muutamia järeitä kuusia, koivuja, raitoja ja nuorehkoja haapoja (kuva 9, alue e). Länsireunalla on Mantereentiehen rajoittuva entinen pelto tai niitty, johon on kasvanut muutamia mäntyjä ja raitoja sekä heinävaltaista niittykasvillisuutta ja sanajalkaa (kuva 9: alue d). Rantaa reunustaa eteläosassa kapeana vyöhykkeenä lehtipuusto. Pohjoisempana mökkien alapuolella kasvaa koivuja ja harvakseltaan tervaleppiä. Eteläosassa on saravaltaista luhtaa ja pohjoisosan karummilla rannoilla mm. saroja ja rantakukkaa ja vähän suomyrttiä. Pohjoisosan pohjukassa kasvaa keltakurjenmiekkaa. Ranta on soraa ja hiekkaa, jossa on paikoin näkyvissä kiviä. Uuden saunarakennuksen alapuolella on vene ja uimarantakäytössä olevat pienialaiset avoimet hiekkarannat. Kuvat 3 ja 4. Rantarinteen puustoa selvitysalueen eteläosassa ja harjualueen kasvillisuutta selvitysalueen keskiosassa. Kuvat 5 ja 6. Mökkien ja uuden saunarakennuksen ympäristöä. Rakentaminen on muuttanut vain vähän alueen luonnonympäristöä ja käyttö on ollut vähäistä.

5 Linnuista havaittiin sepelkyyhky, talitiainen, peippo, pyy ja lehtokurppa. Selvitysalueen mäntyvaltaiset metsät eivät ole luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvalle uhanalaiselle liito oravalle tyypillisintä elinympäristöä, eikä liito oravan papanoita tai liitooravalle sopivia pesäpuita havaittu. Muista luontodirektiivilajeista lepakoita saattaa ruokailla rannan tuntumassa, mutta alue ei todennäköisesti tarjoa niille pesäpaikkoja. Viitasammakon kutupaikoiksi saattaisivat soveltua suojaiset rannan osat Virranniemen tyvellä ja selvitysalueen eteläosassa. Kuvat 7 ja 8. Entisen pellon kuusikkoa ja kiviröykkiö selvitysalueen pohjoisosassa. Kuva 9. Selvitysalueen rajaus ilmakuvassa ja osa-alueet (a-e). a = rakennettu alue, mäntyvaltaista puustoa ja rannassa tervaleppiä b = mäntyvaltainen kangasmetsä c = entisen pellon kuusikko d = entisen pellon männikkö ja heinävaltainen niitty e = pienialainen sekametsä

5 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 6 1. Kangasvuokkojen kasvupaikat Selvitysalueen eteläosan rantarinteen keskiosassa kasvaa korkeustasojen +85 ja +90 välisellä alueella kangasvuokkoja noin 10 aarin alueella useilla lähekkäisillä kasvupaikoilla (kuvat 10, 11 ja 14). Kukkivia kasveja havaittiin 11 ja lehtiruusukkeita useita kymmeniä. Kangasvuokon lisäksi alueella kasvaa mustikkaa, puolukkaa, sianpuolukkaa, kanervaa ja vanamoa sekä harjuille tyypillisiä kasvilajeja häränsilmää, keltatalvikkia ja sarjatalvikkia. Häränsilmää kasvaa myös alempana rinteessä. Kangasvuokon esiintymiselle muu osa rinteestä on todennäköisesti liian rehevää, mutta mahdollisesti sitä voidaan ainakin yksittäin siellä tavata. Kasvupaikkatyyppinä rantarinne muistuttaa enemmän kangasmetsää kuin harjumetsien valorinteiden luontotyyppiin (Raunio ym. 2008) kuuluvaa häränsilmä puolukkatyyppiä. Arvo: Kangasvuokko on rauhoitettu ja uhanalainen, vaarantuneeksi (VU) arvioitu laji. Kasvupaikassa on piirteitä harjumetsien valorinteiden luontotyypistä, joka on arvioitu Etelä Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN) luontotyypiksi (Raunio ym. 2008). Maankäyttösuositus: Kangasvuokkojen kasvupaikat tulee ottaa maankäytön suunnittelussa huomioon ja pyrkiä turvaamaan niiden säilyminen. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on luonnonsuojelulailla (42 ) kielletty. Kielto ei estä alueen käyttämistä maa ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan, mutta tällöin on vältettävä vahingoittamasta rauhoitettuja kasveja (48 ). ELY keskus voi myöntää luvan poiketa kiellosta, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana (48 ). Rantarinteen säilyttäminen rakentamattomana on suositeltavaa, koska sillä voi olla arvoa valoisien harjumetsien muulle lajistolle. Kuvat 10 ja 11. Kukinnan ohittanut kangasvuokko ja kangasvuokkojen kasvupaikka rantarinteessä. 2. Eteläosan rantapuusto ja rantaluhta Selvitysalueen eteläosassa rantarinteen alaosassa kasvaa muutaman metrin levyisenä vyöhykkeenä lehtipuustoa: harmaa ja tervaleppää, koivuja, raitoja ja muita pajuja ja muutamia haapoja (kuvat 12, 13 ja 14). Lehtipuupökkelöitä on kohtalaisen runsaasti, ja niissä näkyy tikkojen ruokailujälkiä. Rannan edustalla on leveimmillään noin 10 metrin leveydeltä saravaltaista luhtaa ja harvana kasvustona järviruokoa (kuva 11). Alkukesällä luhta oli veden alla, mutta lienee matalamman veden aikana kuivempi. Arvo: Rantaluhdat kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Luhta on pienialainen, mutta yhdessä rantapuuston kanssa huomionarvoinen. Maankäyttösuositus: Rantapuuston ja luhdan säilyttäminen on suositeltavaa.

7 Kuvat 12 ja 13. Selvitysalueen eteläosan rantapuustoa ja vetistä luhtaa. Kuva 14. Arvokkaat luontokohteet (1 ja 2) selvitysalueella. Pohjoisosan vihreällä rajattu alue on muinaisjäännöksenä suojeltu Kirveskylän röykkiöt. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Selvitysalueella on kohtalaisen iäkästä (noin 100 vuotiasta tai vanhempaa) mäntyvaltaista harjualueen sekametsää. Puustoltaan ja kasvillisuudeltaan huomionarvoisin osa alueesta on eteläosan rantarinne. Sen yläosassa kasvaa rauhoitettua ja uhanalaista kangasvuokkoa, jonka kasvupaikat tulee ottaa maankäytön suunnittelussa huomioon ja pyrkiä turvaamaan niiden säilyminen. Rinteen alaosassa on pieni rantaluhta, joka on

7 LÄHTEET Lappeenrannan kaupunki: Taipalsaaren Virranniemen luontoselvitys 16X271679 8 reunapuustoineen mahdollinen metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluva kohde. Selvitysalueella ei havaittu luonnonsuojelulain (29 ) suojeltuja luontotyyppejä, vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä tai puroja. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin kuuluvasta liito oravasta ei havaittu merkkejä. Viitasammakon kartoittaminen on suositeltavaa, jos rantaa aiotaan ruopata Virranniemen tyveltä tai selvitysalueen eteläosasta. Selvitysalue on kokonaisuudessaan II luokan pohjavesialueella. Pohjoisosaan sijoittuu muinaisjäännöksenä suojeltu Kirveskylän röykkiöt. Etelä Karjalan liitto 2006. Etelä Karjalan maisema ja kulttuurialueselvitys, osa 1. Etelä Karjalan liitto 2011. Maakuntakaava. http://www.ekarjala.fi/liitto/suunnittelu jakehittaminen/maankayton suunnittelu/maakuntakaava/. Geologian tutkimuskeskus 2015. Maankamara. http://gtkdata.gtk.fi/maankamara/index.html. Kaakkois Suomen ELY keskus 2015. Tiedot uhanalaisista lajeista. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E. Lampolahti, J., Mikkola Roos, M. ja Virolainen, E. 2002. Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/finiba/finiba johdanto.shtml. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. 685 s. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. Valtion ympäristöhallinnon virastojen OIVA ympäristö ja paikkatietopalvelu 2015. http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp.