1 7. KUSTANNUS-HYÖTYANALYYSI 7.1 Johdantoa Kustannus-hyötyanalyysiä, KHA, sovelletaan yleensä - minkä tahansa investointihankkeen esimerkiksi moottoritien tai sataman - reformin, esimerkiksi sosiaaliturva-, terveydenhoito- tai koulutusreformien yhteiskuntataloudellisen kannattavuuden arviointiin Keskeinen piirre sovelluksissa on se, että - kustannukset ja hyödyt eri hankkeissa jakautuvat yli ajan - päätös (usein peruuttamaton) on tehtävä koko pötköstä - arviointi edellyttää käsitystä tulevista hinnoista, määristä jne Pyritään arvioimaan tärkeimmät vaikutukset, jos - hanke (tai paras vaihtoehtoisista hankkeista) toteutetaan - jos hanketta ei toteuteta. Esimerkki: koituu viideksi vuodeksi rakennusaikaisia kustannuksia ja sen jälkeen käyttömenoja 20 vuoden ajan. Toisaalta hankkeesta saadaan vuosittain tuloa (hyötyä) rakentamisen jälkeen seuraavien 20 vuoden aikana. Tulot 0 Aika Kustannukset
2 EHDOTUS kustannus-hyötysäännöksi: jos hyödyt B 1 +... +B 20 ovat suuremmat kuin kustannukset C 1 +...+C 5 on hanke toteuttamisen arvoinen. MIKÄ TÄSSÄ ON ONGELMANA? TAI VÄÄRIN? - Jos hyöty on vuosittain 1 euro ja jos me pidämme niitä samanarvoisina, niin yllä tehty yhteen laskeminen on sallittua. - Mutta euro tänään on arvokkaampi kuin euro huomenna. - Tämän päivän euro talletettuna pankkiin 5 % korolla tuottaa 1.05 euroa vuoden päästä. - myös ihmiset pitävät hyötyjä nyt parempina kuin joskus tulevaisuudessa. - ihmisillä on positiivinen aikapreferenssi. Ekonomistit käyttävät nykyarvoa tai diskontattua nykyarvoa ilmaistessaan, miten paljon pienempi euro huomenna (vuoden päästä) on arvoltaan kuin euro tänään. Esimerkiksi vuoden päästä saatavan 100:n euron nykyarvo on 100 /(1+r). - Jos 100 euroa talletetaan tänään pankkiin, vuoden päästä siellä on 100 (1+r). - Näin ollen jos nykyarvo 100 /(1+r) talletetaan pankkiin, vuoden päästä siellä on [100 /(1+r)]x(1+r) = 100. (tässä x on kertomerkki) - Näin tulee vahvistetuksi edeltävä johtopäätös, että 100 /(1+r) tänään on sama kuin 100 vuoden päästä. - Kahden vuoden päästä saatuna 100:n euron nykyarvo on [1/1+r)]x [100/(1+r)] = 100/(1+r) 2 - ja yleisesti T:n vuoden päästä 100/(1+r) T. KHA:N menettely on se, että määrittelemme tuotot ja kustannukset kunakin vuonna ja muunnamme ne niiden nykyarvoiksi ja summaamme nämä yhteen. - eli katsomme eri ajankohtien hyötyjä ja kustannuksia nykyhetkestä käsin. - tältä pyrkimykseltään julkisen sektorin kustannus-hyöty analyysi ja yksityisen sektorin investointien kannattavuuden analyysi näyttävät samankaltaisilta.
3 Julkisten ja yksityisten investointihankkeiden arvioinnin erot? Julkisissa hankkeissa KHA:n keskeinen ongelma on panosten ja tuotosten arvottaminen. Ongelmia julkisissa hankkeissa aiheutuu mm. siitä, että - osalle panoksista ja/tai tuotoksista ei ole markkinahintoja lainkaan, vaan ne joudutaan arvottamaan muulla tavoin - osa markkinahinnoista ei vastaa yhteiskuntataloudellisia kustannuksia ja/tai hyötyjä ja niitä joudutaan korjaamaan - voitto ei yleisenä sääntönä ole sopiva investointikriteeri valittaessa parasta hanketta vaihtoehtoisten julkisen sektorin hankkeiden joukosta. - lisäksi osa hyötyjä ja/tai kustannuksia aiheuttavista tekijöistä on sellaisia, että niiden arvottaminenkin on hankalaa, joten ne täytyy ottaa huomion varsinaisen laskelman ulkopuolisina tekijöinä. Julkisen investoinnin arvioinnin voi sanoa koostuvan kolmesta korista, joista yhdessä on markkinahintoja, toisessa on arvotettuja suureita ja kolmannessa on tekijöitä, joita ei edes yritetä arvottaa, mutta nekin on otettava huomioon. Edellä mainituista syistä julkisten projektien arviointi on yleensä hankalampaa kuin yksityisten projektien arviointi, jos jälkimmäisessä voidaan käyttää markkinahintoja. Mutta molempiin liittyy vaikeus ennakoida tulevaisuuteen ajoittuvia investointilaskelman osia. Tarkastellaan seuraavaksi kolmea kriteeriä, joita käytetään investointien arviointiin yrityksissä. 7.2 Kolme investointikriteeriä Tarkastellaan tilannetta, jossa yritys arvioi kahden toisensa poissulkevan projektin x ja z kannattavuutta. Arvion on annettava vastaus kahteen kysymykseen. - onko kumpikaan hanke kannattava ja siten toteutettavissa? - jos molemmat osoittautuvat kannattaviksi hankkeiksi, kumpi tulisi valita? Nykyarvomenetelmä: lasketaan tuottojen ja kustannusten eron nykyarvo (present value = PV), seuraavalla kaavalla PV i = B 0 i -C 0 i + (B 1 i -C 1 i )/(1+r) +... + (B T i -C T i )/(1+r) T, i = x, z. missä r on markkinakorko.
4 Jos nettonykyarvo on - positiivinen, investointihanke hyväksytään - negatiivinen, hanke hylätään. - jos molemmat x ja z saavat positiivisen nettonykyarvon ja jos ne ovat vaihtoehtoja toisilleen, valitaan se, jonka nettonykyarvo on suurin. HUOM: yrityksen (osakekannan) markkina-arvo määritellään sen tulevien nettotuottojen nettonykyarvoksi. KHA laskelma voidaan tehdä niin, että tuotot, kustannukset ja korko ilmaistaan joko reaalihintaisina tai vaihtoehtoisesti kaikki nimellisin hinnoin (käyvin hinnoin ja nimellistä korkoa käyttäen). Nettonykyarvon ja diskonttokoron välistä suhde ilmenee kuviosta 7.1. Kuvio 7.1 Investointikriteerejä Netto Nykyarvo x z r*=4.4 9.5 11.5 korko Tyypillisessä investointihankkeessa kustannukset ajoittuvat alkuvaiheeseen ja hyödyt koko toiminnan käynnissä olon ajalle. Näin nettonykyarvo on aluksi negatiivinen nousten myöhemmin positiiviseksi. Hankkeiden paremmuusjärjestys riippuu käytetystä korosta. Kuviossa 7.1, kun korko on pienempi kuin r* hanke x valitaan ja koron ollessa suurempi kuin r* hanke z tulee valituksi.
5 Numeroesimerkki: Hankkeiden x ja z vuosittaiset nettohyödyt (tulot-kustannukset) kolmena vuotena ovat seuraavat: - hanke x: (-100, 0, 120) - hanke z: (-100, 115, 0) Kuviossa 7.1 hankkeen x:n nettonykyarvonkuvaaja leikkaa r-akselin arvolla r= 9.5 % ja z:n nettonykyarvo vastaavasti arvolla r= 11,5 %. Koron ylittäessä 9,5 % hanke x muuttuu kannattamattomaksi. Hanke z taas muuttuu kannattamattomaksi koron ylittäessä 11,5 %. Numeroesimerkissämme r* eli kuvaajien leikkauspiste on 4,4 % koron kohdalla. Sisäisen korkokannan menetelmä: Investointiprojektin j sisäiseksi korkokannaksi kutsutaan sitä korkoa i j, jolla hankkeen nettotuottojen nykyarvo (PV j ) on nolla. Projekteille x ja y se voidaan laskea kaavasta: B 0 j -C 0 j + (B 1 j -C 1 j )/(1+ i j ) +... + (B T j -C T j )/(1+ i j ) T = 0, j = x, z. Kaavassa i x ja i z kuvaavat projektien x ja z sisäisiä korkokantoja, jotka saadaan yhtälön ratkaisuina kummallekin projektille erikseen. Sisäisen korkokannan menetelmän mukaan - hanke on (ei ole) kannattava, jos sisäinen korkokanta on suurempi (pienempi) kuin vaihtoehtoisen sijoituksen tuotto (eli diskonttokorko r nykyarvon PV kaavassa). Tällöin ajatellaan, että hanke tuottaa sisäisen korkokannan mukaisen tuoton. - jos molemmat ovat kannattavia, valitaan se, jolla korkeampi sisäinen korkokanta. Mahdollisia ongelmia: Yhtälö yllä on astetta T oleva polynomi, joten sillä voi olla useita nollakohtia eli sisäisen korkokannan ratkaisuja. Ratkaisujen lukumäärä riippuu siitä, kuinka usein B-C eri vuosina vaihtaa merkkiä. - jos hankkeiden nettokustannukset ovat aina suuret alkuvaiheessa ja nettotuotot sen jälkeen, tämä ei ole ongelma Kuviossa 7.1 hankkeen x sisäinen korkokanta eli i x = 9.5 % ja hankkeen z sisäinen korkokanta eli i z = 11.5 %. Eli z tulee valita, kunhan markkinakorko r on alle 11.5 %. Toisaalta diskonttokorolla r*= 4.4 % hankkeiden x ja z nykyarvot ovat samat ja - alle 4.4 diskonttokorolla nykyarvokriteeri PV sanoo valitse x - yli 4.4 % (mutta alle 11.5 %) diskonttokorolla PV -kriteerillä tulee valita z ELI NÄMÄ MENETELMÄT VOIVAT TUOTTAA ERI LOPPUTULOKSEN.
6 Hyöty-kustannussuhde määritellään hyötyjen ja kustannusten nykyarvojen suhteena B/C, missä hyötyjen nykyarvo on B= B 0 i + (B 1 i )/(1+r) +... + (B T i )/(1+r) T, i = x,z ja kustannusten nykyarvo on C = C 0 i + C 1 i /(1+r) +... + C T i /(1+r) T, i = x, z Investointihanke on kannattava, - jos suhdeluku B/C on suurempi kuin yksi. - tällöin myös investointien nettonykyarvo (PV) on positiivinen eli hyötykustannussuhde johtaa yksittäisten investointien kohdalla oikeaan tulokseen. - vaihtoehtoisista hankkeista valitaan se, jolla on korkein B/C suhde - ONGELMIA: Kriteeri ei aina aseta vaihtoehtoisia hankkeita oikeaan järjestykseen. - ESIMERKKI: Olkoon hyötyjen ja kustannusten nykyarvot 200 ja 100 hankkeessa x ja vastaavasti 170 ja 80 hankkeessa z. Hyöty-kustannus suhteen perusteella hanke z on kannattavampi (170/80 > 2) kuin x (200/100). Hankkeen x nettonykyarvo (200-100) on kuitenkin suurempi kuin z hankkeella (170-80). - aina ei ole selvää tulisiko joku erä tulkita kustannus- vai hyötypuolen tekijäksi ja valinta vaikuttaa hyöty-kustannus suhteeseen. Kolmesta vaihtoehtoisesta kannattavuuskriteeristä on yleisesti suositeltavaa käyttää nykyarvomenetelmää. Jos hankkeiden toteuttamiseen on kiinteä budjetti, silloin hankkeet kannattaa toteuttaa Hyöty/Kustannus -suhteen perusteella paremmuus järjestyksessä niin laajasti kuin rahaa budjetissa riittää.
7 KAIKILLE INVESTOINTIKRITEEREILLE YHTEISIÄ ONGELMIA: - kriteerit ovat eteenpäin katsovia ja riippuvat tulevista hinnoista, määristä ja teknologioista - kaikkiin näihin liittyy epävarmuutta, joka kaavoissa on sivuutettu olettamalla mm. hinnat vakioiksi yli ajan - yrityksen kohtaamat panosten ja tuotteiden hinnat heijastavat yksityistaloudellisia suureita ja niiden voitto yksityistaloudellista voittoa. Jos yrityksen toiminnalla ei ole (on) positiivisia tai negatiivisia ulkoisvaikutuksia, ko. hinnat ovat oikeita ( vääriä ) yhteiskuntataloudellisesta näkökulmasta. 7.3. Yhteiskunnallinen kustannus-hyötyanalyysi Kertausta siitä, miksi yritystaloudellisia kriteerejä ei voi suoraan käyttää julkisissa hankkeissa - markkinahintoja ei ole olemassa. Esimerkiksi ei ole markkinahintaa aarniometsien säilyttämiselle luonnontilassa tai liito-oraville ja niitä on vaikea arvottaa ylipäänsä - esimerkiksi liikennehankkeissa hyödyn keskeinen komponentti on säästetty matkaaika, joka arvotetaan esim. 50 % palkasta ko, säästettynä matka-aikana - ihmishenkien pelastumisen hintakin joudutaan arvottamaan esim. menetetyllä tulovirran nykyarvolla tms. - jos hankkeella on ympäristövaikutuksia, kuten saaste- tai meluvaikutuksia ne joudutaan arvottamaan (esim. kiinteistöjen arvojen avulla, jos tiedetään miten melu- ja saateet vaikuttavat ko. arvoihin). - tällaisista syistä julkinen hanke ei voi tyytyä pelkästään voittokriteerin soveltamiseen - julkisella hankkeella on usein yksityistä investointia laajempia vaikutuksia talouteen, siksi hankkeet ovat useimmiten julkisia hankkeita. - silloinkin kun markkinahinnat on olemassa ne eivät saata heijastaa yhteiskunnallisia rajakustannuksia - pääomamarkkinat eivät välttämättä toimi hyvin, joten julkisella sektorilla ei ole perusteita käyttää markkinakorkoa tulevien kustannusten ja hyötyjen diskonttaamisessa. - julkinen sektori on myös eri asemassa riskien kantajana kuin pienet yksityistaloudelliset yksiköt Keskustellaan näistä ongelmista tarkastelemalla - moottoritiehanketta - ydinvoimalaa ja pohtimalla miten käsitellä kolmen korin asioita eli niitä panoksia ja tuotoksia - joilla on markkinahinnat, jotka vastaavat yhteiskuntataloudellisia hintoja - joilla on markkinahinnat, jotka eivät vastaa yhteiskuntataloudellisia hintoja
8 - joilla ei ole hintoja, ja vaan ne on arvotettava (asetettava hinnat muuten) - joilla ei ole hintoja ja arvottaminenkin tuntuu ylivoimaiselta Jos jollekin panokselle ei ole hintoja, tai ne eivät vastaa yhteiskuntataloudellisesti oikeita hintoja, niin niiden tilalla KHA:ssa käytettäviä hintoja kutsutaan usein varjohinnoiksi. Epätäydellisillä markkinoilla markkinahinta ei heijasta sen yhteiskunnallista rajakustannusta tai rajahyötyä. Juuri tässä tilanteessa syntyy tarve varjohintojen käytölle (tai muulle arvottamiselle). Entä miten tulisi ottaa huomioon riskit. Esimerkiksi se, että tulevaisuuteen sijoittuvat hinnat eivät ole varmasti tiedossa. Perusoppi on se, että muunna kunkin periodin riskipitoiset erät niiden varmuusekvivalenteiksi ja sovella sitten laskentakriteeriä (nykyarvokaavaa). Riskin huomioon ottaminen esimerkiksi käyttämällä korkeampaa diskonttokorkoa ei ole oikein. Jos riski liittyy esimerkiksi ydinvoimalan purkukustannuksiin 50 vuoden päästä, mitä korkeampi korko sitä vähemmän kustannusriskillä on väliä (vaikutus nykyarvoon vähenee kun korko kasvaa). LOPUKSI: - KHAn käytännön sovellukset ovat yleensä enemmän karkeata haarukointia kuin eksaktia laskentaa. Toisaalta ilman KHA-arvioita on vaara tehdä aivan vääriä valintoja. - Kaikki politiikkavalinnat ovat aina jossain mielessä vääriä. On vain yritettävä arvioida mikä on vähemmän väärin. - Paljon saavutetaan jo sillä, jos huonoimmat vaihtoehdot saadaan karsittua pois. Tässä KHA:sta järkevästi sovellettuna on apua.