ALAKOULUIKÄISTEN LASTEN AKTIIVISUUDEN JA PASSIIVISUUDEN EROT SUKUPUOLEN SEKÄ KEHON RASVAMÄÄRÄN MUKAAN

ALAKOULUIKÄISTEN LASTEN AKTIIVISUUDEN JA PASSIIVISUUDEN EROT SUKUPUOLEN SEKÄ KEHON RASVAMÄÄRÄN MUKAAN Erika Pakarinen Tutkielma Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos / fysiologia Huhtikuu 2015

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos Lääketieteen koulutusohjelma PAKARINEN, ERIKA H.: Alakouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden ja passiivisuuden erot sukupuolten välillä ja kehon rasvamäärän mukaan Opinnäytetutkielma, 30 sivua Tutkielman ohjaajat: LT Anna Viitasalo, TtM Panu Karjalainen Huhtikuu 2015 Avainsanat: lapsi, lihavuus, riskitekijät, fyysinen aktiivisuus, passiivisuus Ylipaino ja lihavuus ovat kaksinkertaistuneet suomalaisilla kouluikäisillä lapsilla ja jopa kolminkertaistuneet nuorilla viimeisten muutaman vuosikymmenten aikana. Alle 20- vuotiaista suomalaisista pojista ylipainoisia on noin 25 % ja tytöistä vastaavasti noin 20 %. Lihavuus aiheuttaa monia haitallisia aineenvaihdunnallisia muutoksia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ja se on monien sairauksien riskitekijä jo lapsuudessa. Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus ovat yhdistetty lasten lihavuuteen, mutta tutkimustietoa näistä yhteyksistä alakouluikäisillä löytyy vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 6 8-vuotiaiden lasten liikunnan ja fyysisen passiivisuuden eroja tyttöjen ja poikien välillä sekä kehon rasvaprosentin kolmanneksissa. Lisäksi selvitettiin täyttyivätkö Nuoren Suomen laatimat liikuntasuositukset tässä aineistossa. Tutkimuksessa käytettiin Lasten liikunta ja ravitsemustutkimukseen (PANIC Study Physical Activity and Nutrition in Childen Study) vuosina 2007 2009 osallistuneiden 503 lapsen tietoja. Kokonaisliikunnan määrä oli pojilla tyttöjä suurempi (p<0.001). Tyttöjen käyttämä kokonaisaika passiivisiin toimintoihin oli poikia suurempi (p<0.001), mutta pojat käyttivät viihdemediaan enemmän aikaa (p=0.015). Alimpaan kehon rasvaprosentin kolmannekseen kuuluneet lapset harrastivat enemmän liikuntaa kuin kahteen muuhun kolmannekseen kuuluneet lapset (p=0.007). Fyysisesti passiivisiin toimintoihin käytetyssä kokonaisajassa ei kuitenkaan ollut eroja kehon rasvaprosentin kolmanneksien välillä. Liikuntasuositukset täyttyivät eikä ruutuaika ylittynyt tarkastellessa tyttöjen ja poikien sekä kehon rasvaprosentin kolmen eri luokan keskiarvoja. Tässä tutkimuksessa oli yllättävää se, ettei fyysinen passiivisuus ollut yhteydessä lihavuuteen.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine Medicine PAKARINEN, ERIKA H.: Differences in physical activity and sedentary behaviour between sexes and in thirds of body adiposity among primary school aged children. Thesis, 30 pages Supervisors: MD, PhD Anna Viitasalo, MSc. Panu Karjalainen April 2015 Keywords: child, obesity, risk factors, physical activity, sedentary behaviour The prevalence of overweight and obesity has doubled in Finnish school-aged children and even tripled in youth during the last few decades. Altogether, 25 % of Finnish boys and 20 % of girls under the age of 20 are overweight. Obesity causes many harmful metabolic changes both in a short and in a longer period of time and is a risk factor for many diseases already in childhood. Low level of physical activity and high level of sedentary behaviour have been associated with childhood obesity, but there is little scientific knowledge of these associations in primary school aged children. In this study we examined the differences of physical activity and sedentary behaviour of children aged 6-8 years between girls and boys and tertiles of body fat percentage. Furthermore we examined whether Recommendations for the physical activity of school-aged children by Young Finland Association were achieved among these children. In this study we used the data of 503 children who participated in the PANIC Stydy (Physical Activity and Nutrition in Children Study) in 2007 2009. The boys had a higher level of physical activity than the girls (p<0.001). The girls had the higher level of sedentary behavior than the boys (p<0.001), but the boys spent more time on electronic media than the girls. Children in the lowest tertile of body fat percentage were physically more active that the children in other tertiles (p=0.007). There was no difference in the total time used on sedentary behaviour between tertiles of body fat percentage. While examining the average values of both boys and girls as well as the three different categories of body fat percentage, we found that the recommendations for the physical activity were filled and the limits for screen time with entertainment media were not exceeded. Surprisingly, sedentary behavior was not related to obesity in this study.

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 5 2. Kirjallisuuskatsaus... 6 2.1 Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittely... 6 2.1.1 Lapsen pituuspaino (suhteellinen paino)... 6 2.1.2 Lasten painoindeksi... 6 2.1.3 Kehonkoostumuksen arviointi... 9 2.2 Lasten ylipainon ja lihavuuden yleisyys... 10 2.2.1 Yleistä... 10 2.2.2 Lasten lihavuuden yleisyyden ennusteet... 12 2.3 Lihavuuteen liittyvät sairaudet ja niiden riskitekijät... 12 2.3.1 Lapsuuden metabolisen oireyhtymän osatekijät... 13 2.3.2 Ylipainon ja metabolisten riskitekijöiden kasautumisen seuraukset lapsilla... 15 2.4 Runsas fyysinen passiivisuus ja vähäinen fyysinen aktiivisuus lihavuuden riskitekijöinä... 16 2.5 Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7 18-vuotiaille... 17 3. Tutkimuksen aineisto ja menetelmät... 18 3.1 Tutkimusasetelma ja aineisto... 18 3.2 Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden mittaukset... 19 3.3 Kehonkoostumuksen mittaaminen... 20 3.4 Tilastolliset menetelmät... 20 4. Tulokset... 21 5. Pohdinta... 24 6. Lähteet... 27

5 1. Johdanto Lapsuuden ylipainosta ja lihavuudesta on huolestuttu maailmanlaajuisesti. Huoli on aiheellinen, sillä lihavuuden on havaittu aiheuttavan aineenvaihduntaan liittyviä muutoksia, jotka ovat monien kroonisten sairauksien, erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä sekä lapsuudessa että aikuisiässä (Freedman ym. 1999, Reilly ym. 2003, Reilly ym. 2005, Weiss ym. 2004). Lisäksi nämä muutokset ovat yhteydessä toisiinsa ja yhdessä ne suurentavat sairauksien riskejä. On kuitenkin havaittu, että painonpudotus normaalipainoiseksi aikuisikään mennessä pienentää aikuisiän sairauksien riskejä jopa sille tasolle, jolla ne ovat koko ikänsä normaalipainoisena olleella aikuisella (Juonala ym. 2011). Nuori Suomi julkaisi Fyysisen aktiivisuuden suosituksen kouluikäisille 7 18-vuotiaille vuonna 2008. Sen mukaan 7 12-vuotiaan tulisi harrastaa vähintään puolitoista tuntia liikuntaa vuorokaudessa. Niin kutsuttua ruutuaikaa tulisi olla enintään kaksi tuntia vuorokaudessa ja lisäksi yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja pitäisi välttää (Nuori Suomi- suositus 2008). Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus ovat aiemmin yhdistetty lasten lihavuuteen (Must & Tybor 2005, Ortega ym. 2007, Reilly 2008). Tässä syventävien opintojen opinnäytetyössä selvitän lapsuuden lihavuuden nykyistä diagnostiikkaa, kehonkoostumuksen arviointia sekä lasten lihavuuden yleisyyttä. Tarkastelen myös lapsuusiän lihavuuteen liittyviä sairauksia ja niiden riskitekijöitä sekä niiden suhteita toisiinsa. Kirjallisuuskatsauksen tavoite on saada lukija ymmärtämään, miksi lapsuuden lihavuuden ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito ovat tärkeitä. Lisäksi käyn läpi lasten liikuntasuosituksia sekä fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden vaikutuksia lasten lihavuuteen. Tutkimusosassa selvitän Lasten liikunta ja ravitsemustutkimuksen 6 8-vuotiaiden lasten liikunnan ja fyysisen passiivisuuden eroja tyttöjen ja poikien välillä sekä kehon rasvaprosentin kolmanneksissa. Selvitän myös miten Nuoren Suomen laatimat liikuntasuositukset täyttyvät tässä aineistossa.

6 2. Kirjallisuuskatsaus 2.1 Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittely Lihavuudella tarkoitetaan kehon liiallista rasvamäärää, joka aiheuttaa terveyshaittoja ja lisää kuolemanriskiä (Reilly ym. 2005). Vielä ei tiedetä tarkalleen minkä asteinen ylipaino aiheuttaa terveyshaittoja lapselle (Dunkel ym. 2010), sillä ylipainoon ja lihavuuteen liittyvät sairaudet kehittyvät vuosien kuluessa ja muutkin tekijät saattavat vaikuttaa niiden kehittymiseen (Cole ym. 2000). Lasten lihavuuden määrittely on sopimuksenvaraista (Käypä hoito -suositus 2013). 2.1.1 Lapsen pituuspaino (suhteellinen paino) Lasten ylipainon ja lihavuuden määritykset ovat Suomessa perustuneet pituuden mukaiseen painoon ja niiden raja-arvoihin eli pituuspainoon (suhteellinen paino), koska pituuden vaihtelu on samanikäisten lasten painoerojen suurin syy. Pituuspainoa ei käytetä muualla kuin Suomessa (Dunkel ym. 2010). Pituuspaino määritellään siten, että lapsen paino suhteutetaan samanpituisten ja samaa sukupuolta olevien lasten keskipainoon. Alle 7-vuotiaiden ylipainon raja on yli 10 pituuspainoprosenttia ja yli 7-vuotiaiden vastaavasti 20 pituuspainoprosenttia. Lihavuudesta puhutaan, kun alle 7-vuotiaan lapsen paino ylittää 20 % pituutta vastaavan keskimääräisen painon ja yli 7-vuotiaalla 40 % (Lipsanen-Nyman 2010). 2.1.2 Lasten painoindeksi Painoindeksi (BMI) eli painon (kg) suhde pituuden neliöön (m 2 ) on yleinen tapa arvioida aikuisten lihavuuden lisäksi myös lasten lihavuutta. Lasten BMI eroaa eri sukupuolilla ja muuttuu iän myötä (Cole ym. 2000). Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittelyn apuna käytetään painoindeksikäyrästöjen viitearvoja, joissa lapsen sukupuoli ja ikä otetaan huomioon (Cole ym. 2000, Saari ym. 2011). Painoindeksikäyrästöjen viitearvot ovat Kansain-

7 välisen lihavuustutkimustyöryhmän (IOTF International Obesity Task Force) suosittelemia ja kansainvälisesti hyväksytty tapa määrittää lasten ylipaino ja lihavuus (Cole ym. 2000). Ensimmäiset suomalaiset painoindeksikäyrästöt julkaistiin vuonna 2011. Ne eroavat vain hieman kansainvälisistä käyrästöistä (Saari ym. 2011). Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittävät painoindeksin viitearvot perustuvat BMIpersentiilirajoihin. Persentiilillä tarkoitetaan prosenttipistettä, joka jakaa suuruusjärjestyksessä olevan joukon sataan yhtä suureen osaan tietyn tekijän suhteen (Lääketieteen termit 2015). Täten BMI-persentiilirajoilla tarkoitetaan sitä painoindeksiä, joka on vähintään tällä prosentuaalisella määrällä sadasta prosentista lapsia. BMI-persentiilirajat on määritelty siten, että yli 18-vuotiailta ylipainoa ja lihavuutta määrittävien arvojen 25 kg/m 2 ja 30 kg/m 2 vastaavat persentiilirajat kuvaavat ylipainoa ja lihavuutta myös 2 18-vuotiailta (Cole ym. 2000). Suomessa ylipainon BMI-persentiiliraja on tytöille 87,8. ja pojille 78,2. ja lihavuuden BMI-persentiiliraja on tytöille 98,2. ja pojille 95,6. (ks. kuva 1). Lievän alipainon BMIpersentiilirajat ovat tytöille 5,0. ja pojille 3,3, jolloin BMI-arvo on 17. BMI-arvoja 17 25 pidetään normaaleina (Saari ym. 2011). Lasten BMI-arvot voidaan ilmaista myös SDyksiköissä eli poikkeamana suhteellisesta normaaliarvosta (50. persentiili). Tällöin lapsen painoindeksiä on yleensä verrattu ulkopuolisiin painoindeksikäyrästöihin (Must ja Anderson 2006).

8 KUVA 1. Suomalaiset tyttöjen ja poikien iän mukaiset BMI -käyrästöt vuodelta 2011. Kuvassa on esitetty katkoviivalla Kansanvälisen lihavuustyöryhmän (IOTF) julkaisemat painoindeksikäyrästöt BMI-arvoille 17 ja 25 (mukailtu Saari ym. 2011). On myös mahdollista muuttaa lapsen BMI aikuista vastaavaksi BMI-arvoksi, jolloin se kuvaa myös sitä painoindeksiä, joka lapsella tulee olemaan aikuisena, jos hänen painoindeksinsä pysyy samassa persentiilissä aikuisuuteen asti. Suomalaisten painoindeksikäyrästöjen viitearvojen mukaan muutettua tällaista lasten BMI:ä kutsutaan ISO-BMI:ksi (Käypä hoito -suositus 2013). Suomessa olisi hyvä siirtyä käyttämään painoindeksikäyrästöjä, sillä se helpottaisi kansainvälisen tutkimustiedon soveltamista (Dunkel ym. 2010). Lisäksi luokituksen käyttäminen mahdollistaisi BMI:n seuraamisen lapsuudesta aikuisikään (Saari ym. 2011). Toisaalta

9 BMI-luokitus ei sovellu 0 2-vuotiaiden painon arviointiin ja painonnousun seulontaan, sillä tässä ikävaiheessa BMI:n vaihtelu on suurta ja tutkimusnäyttöä sen käytöstä painonarviointiin on liian vähän (Vuorela ym. 2015, Saari ym. 2010.) Alle kolmevuotiailla suositellaankin käyttämään pituuspainoa ylipainon ja lihavuuden arvioinnissa (Dunkel ym. 2010, Saari ym. 2010, Saari ym. 2011, Vuorela ym. 2015). 2.1.3 Kehonkoostumuksen arviointi Kehonkoostumusta voidaan arvioida eri laitteilla, kuten kaksienergiaisella röntgensädeabsorptiometrialla (DXA), magneettikuvantamisella, tietokonetomografiakuvantamisella (CT-kuvantaminen), vedenalaispunnituksella, ilmakammiomittauksella sekä bioimpedanssianalyysillä (BIA) (Lobstein ym. 2004). DXA-mittausta sekä magneetti- ja CTkuvantamista pidetään luotettavina kehonkoostumusmittausmenetelminä (Lobstein ym. 2004, Tompuri ym. 2015). BIA-analyysiä käytetään usein kehonkoostumuksen mittaamiseen sen nopeuden ja helppokäyttöisyyden takia (Tompuri ym. 2015). Tompurin ym. (2015) tutkimuksessa havaittiin, että lapsille tehty BIA-analyysi InBody 720 bioimpedanssimittarilla arvioi rasvamassan sekä rasvaprosentin pienemmäksi kuin DXA-mittaus. Painoindeksillä voidaan arvioida kehon rasvamäärää. On havaittu, että lapsilla ikään ja sukupuoleen suhteutetut painoindeksikäyrästöt sopivat kuvaamaan kehon rasvan määrää varsinkin ylipainoisilla ja lihavilla (Federico ym. 2011). Kehon rasvamäärää voidaan arvioida myös ihopoimumittauksella. Vyötärönympärysmitta sekä vyötärö-lantiosuhde kertovat myös keskivartalorasvan määrästä, mutta näille arvoille ei ole määritelty lasten keskivartalolihavuutta määrittäviä raja-arvoja (Lobstein ym. 2004). Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittelyssä käytettävä pituuspaino ei huomioi iän mukaista ja pituudesta riippumatonta kehonkoostumuksen tai rasvaprosentin muuttumista, joten se ei sovellu rasvaprosentin arviointiin (Mäki ym. 2012 Fomon ym. 1982 mukaan).

10 2.2 Lasten ylipainon ja lihavuuden yleisyys 2.2.1 Yleistä Lasten lihavuus on lisääntynyt maailmanlaajuisesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Vuonna 2004 arvioitiin, että kymmenen prosenttia maailman kaikista kouluikäisistä lapsista olisi ylipainoisia ja joista neljäsosa olisi lihavia (Lobstein ym. 2004). Lasten ylipainon ja lihavuuden on arvioitu lisääntyneen yli 47 % kehittyneissä maissa vuosien 1980 2013 aikana. Vuoden 2013 arvio oli, että kehittyneissä maissa pojista ylipainoisia olisi 23,8 % (22,9 24,7) ja tytöistä vastaavasti 22,6 % (21,7 23,6). Lasten lihavuus on lisääntynyt myös kehittyvissä maissa, mutta lihavuuden esiintyvyys on siellä pienempää (Ng ym. 2014). Lasten ylipainoisuus ja lihavuus ovat lisääntyneet myös Suomessa. On arvioitu, että ylipaino ja lihavuus ovat kaksinkertaistuneet kouluikäisillä lapsilla Suomessa vuosien 1970 2000 aikana (Vuorela 2011, Wang & Lobstein 2006 mukaan). Viimeisten 30 vuoden aikana suomalaisten nuorten ylipainoisuus on jopa kolminkertaistunut (Nuori Suomi -suositus 2008). Varsinkin 12- ja 15-vuotiaiden poikien ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet ja lihavuuden vaikeusaste on suurentunut vuosien 1970 2000 välillä (Vuorela ym. 2011). Toisaalta 5-vuotiaiden ylipainon yleisyydessä ei ole tapahtunut muutosta 1980 2000-lukujen välillä (Vuorela ym. 2009), ja 2-vuotiaat ovat hoikistuneet vuosien 1970 2000 välillä (Vuorela ym. 2011). Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittelyssä käytetty menetelmä saattaa vaikuttaa lihavuuden esiintyvyyteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lasten terveysseurannan kehittäminen (LATE)- tutkimukseen (2010) osallistuneista 3 12-vuotiaista lapsista ylipainoisia oli 18 % painoindeksin kansainvälisiä viitearvoja käyttäen ja pituuspainoprosenttia käyttäen 16 %, mutta lihaviksi luokiteltiin 4 % molemmilla menetelmillä. On arvioitu, että suomalaisista lapsista joka kymmenes 3-vuotias sekä joka kuudennes 6- vuotias olisi ylipainoinen (ks. kuva 2) (LATE, 2010, Rintanen 2007 mukaan). Lasten ylipainon esiintyvyys lisääntyy iän myötä (Mäki ym. 2012, LATE-tutkimuksen 2010 mu-

11 kaan), sillä kouluikäisistä keskimäärin jopa joka neljännes poika ja viidennes tyttö on ylipainoinen (Vuorela ym. 2015 Välimaa ja Ojala 2004, Kautiainen ym. 2009, Mäki ym. 2010, Vuorela ym. 2011 mukaan). Kansainvälinen tutkimus arvioi vuonna 2013, että suomalaisista alle 20-vuotiaista lapsista ja nuorista ylipainoisia tai lihavia olisi pojista noin 26 % ja tytöistä noin 21 % (Ng ym. 2014).. KUVA 2. Ylipainoisten osuus sukupuolittain eri ikäryhmissä (LATE 2/2010). Lasten ylipainoa esiintyy Suomessa yleensä enemmän maaseudulla kuin kaupunkimaisessa ympäristössä (Mäki ym. 2012, Kautiainen ym 2009 ja Vuorela 2011 mukaan). Lisäksi lasten ylipainon esiintyvyydellä saattaa maakuntakohtaisia eroja, kuten merkittävä ero Kainuun maakunnan ja Turun välillä. Kainuussa lasten ylipainon ja lihavuuden esiintyvyydet ovat korkeat ja niiden esiintyvyyttä lisäävät todennäköisesti maakunnan sosioekonomiset erot (Mäki ym. 2012), kuten vanhempien koulutus, työllisyys ja varakkuus, sillä ne vaikuttavat perheiden elämäntapoihin (Vuorela ym. 2015 Kautiainen ym. 2009 mukaan).

12 2.2.2 Lasten lihavuuden yleisyyden ennusteet Aiemmin 1990-luvulla arvoitiin, että lasten ylipainoisuus lisääntyisi Euroopassa noin 1 % vuodessa (Lobstein ym. 2004). Vuonna 2011 julkaistun laajan katsausartikkelin mukaan lapsuuden ylipainon ja lihavuuden yleistyminen on hidastunut tai jopa pysähtynyt kehittyneissä maissa. Lasten ylipainolla ja lihavuudella on kuitenkin alueellista vaihtelua ja on todennäköistä, että trendi on joillain alueilla lisääntyvä (Olds ym. 2011). Lapsuuden lihavuuteen vaikuttavat interventiot, kuten terveyskampanjat, saattavat olla yksi syy stabiilille ennusteelle. On myös mahdollista, että lasten lihavuus on saavuttanut tietyn raja-arvon elintason noustessa niin korkeaksi, ettei lasten lihavuus enää yleisty (Olds ym. 2011, Schmidt Morgen ym. 2013). 2.3 Lihavuuteen liittyvät sairaudet ja niiden riskitekijät Ylipainoisilla lapsilla on yli kaksinkertainen riski aikuisiän ylipainoon verrattuna normaalipainoisiin lapsiin, ja lihavilla lapsilla tämä riski on vielä suurempi (Singh 2008). Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että aikuisiän lihavuuden riski on nelinkertainen 12 18- vuotiailla ylipainoisilla ja lihavilla nuorilla (Juonala ym. 2006). Lasten lihavuus aiheuttaa monia haitallisia aineenvaihdunnallisia muutoksia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä (Reilly ym. 2003). Monien sairauksien riskit, kuten tyypin 2 diabeteksen, korkean verenpaineen, dyslipidemian sekä valtimotaudin, ovat suuremmat lihavuuden jatkuessa lapsuudesta aikuisikään kuin normaalipainoisilla. Onneksi on havaittu, että mikäli ylipainoinen tai lihava lapsi saa pudotettua painonsa normaalipainoon aikuisikään mennessä, hänen aikuisiän sydän- ja verisuonisairausriskinsä eivät eroa juurikaan koko ikänsä normaalipainoisena pysyneen riskeistä (Juonala ym. 2011).

13 2.3.1 Lapsuuden metabolisen oireyhtymän osatekijät Metabolisen oireyhtymän osatekijöitä ovat ylipaino ja keskivartalolihavuus, kohonnut verenpaine, dyslipidemia eli plasman triglyseridirasvojen pitoisuuden nousu ja HDLkolesterolin pitoisuuden lasku sekä insuliiniresistenssi ja siihen liittyvä glukoosiaineenvaihdunnan häiriö. Metaboliseen oireyhtymään liittyy usein protromboottinen ja proinflammatoorinen tila (Syvänne 2014). On tärkeä ymmärtää, että metabolisen oireyhtymän liittyvillä aineenvaihdunnallisilla muutoksilla on yhteyksiä toisiinsa ja ne saattavat olla myös riskitekijöitä toisille sairauksille (ks. kuva 3). KUVA 3. Metaboliseen oireyhtymään liittyvien aineenvaihdunnallisten muutosten yhteydet toisiinsa (mukailtu Viitasalo 2015). Lapsillakin on todettu metabolisten oireyhtymän riskitekijöiden kasautumista. Lasten ja aikuisten metabolisen oireyhtymän diagnosointi eroavat toisistaan, eikä metabolista oireyhtymää diagnosoida alle 10-vuotiailta. Metabolinen oireyhtymä voidaan diagnosoida 10 16-

14 vuotiaalle, jos hänellä on keskivartalolihavuutta ja hänellä ilmenee vähintään kaksi aikuisten metabolisen oireyhtymän osatekijää. Yli 16-vuotiailla metabolisen oireyhtymän diagnosoinnissa käytetään aikuisten metabolisen oireyhtymän kriteerejä (Zimmet ym. 2007). Lapsen sukupuoli, ikä, rotu ja kansallisuus vaikuttavat sairauden riskiin ja esiintyvyyteen (Freedman ym. 1999, Weiss ym. 2004). On havaittu, että yli puolella lihavista 5-10-vuotiaista lapsista ilmenee ainakin yksi valtimotaudin ja metabolisen oireyhtymän riskitekijä ja kolmasosalla useita riskitekijöitä (Freedman ym. 1999). Lihavuuden vaikeusasteen kasvaessa metabolisen oireyhtymän esiintyvyys lisääntyy ja yksittäiset riskitekijät muuttuvat huonompaan suuntaan (Weiss ym. 2004, Freedman ym. 1999). Myös sydän-ja verisuonitautien riskitekijöiden esiintyminen lisääntyy lapsen lihavuuden myötä (Freedman 1999). Ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla on todettu kokonaiskolesteroli- ja LDLkolesterolipitoisuuksien ja triglyseridipitoisuuksien lisääntyvän sekä HDLkolesteripitoisuuden pienentyvän (Skinner ym. 2009). Kouluikäisellä ylipainoisella riski korkeaan veren seerumin kokonaiskolesteroliarvoon saattaa olla 2,4-kertainen ja korkeaan veren seerumin triglyseridipitoisuuteen jopa 7,1-kertainen verrattuna normaalipainoiseen lapseen (Freedman ym. 1999). Kuitenkin Skinner ym. (2009) havaisivat tutkimuksessaan, että vasta lihavilla lapsilla veren triglyseridipitoisuus nousee huomattavasti. Insuliiniresistenssin on havaittu olevan yhteydessä kehon kokonaisrasvamäärään ja keskivartalolihavuuteen sekä vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen 9 11,5-vuotiailla lapsilla (Krekoukia ym. 2007). Paaston glukoosiarvot ja glykohemoglobiiniarvot nousevat vasta vaikeasta lihavuudesta kärsivillä lapsilla (Skinner ym 2009). Lapsuuden insuliiniresistenssi lisää metabolisen oireyhtymän lisäksi riskejä sairastua tyypin 2 diabetekseen jo lapsuudessa (Arslanian 2002). Lihavuus nostaa plasman tulehdusvälittäjäaine interleukiini-6-tasoja, joka aikaansaa C- reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuden lisääntymistä veressä (Weiss ym. 2004). CRP:n pitoisuuden on todettu lisääntyvän lihavilla lapsilla (Weiss ym. 2004, Juonala ym. 2006,

15 Krekoukia ym. 2007). Lihavilla lapsilla myös veren adiponektiinipitoisuudet ovat pienentyneet (Weiss ym. 2004). Adiponektiinillä on tulehdusta, ateroskleroosia ja insuliiniresistenssiä vähentävä vaikutus (Kaukua 2010). Lasten lihavuus on yhteydessä korkeampaan systoliseen verenpaineeseen ja vaikeasti lihavilla lapsilla on havaittu myös merkittävää diastolisen verenpaineen nousua (Skinner ym. 2009). Lihavalla lapsella on suurempi aikuisiän korkean verenpaineen riski kuin normaalipainoisella lapsella, joka lihoo vasta aikuisiällä tai koko ikänsä normaalipainoisena pysyneenä henkilöllä (Juonala ym. 2011). 2.3.2 Ylipainon ja metabolisten riskitekijöiden kasautumisen seuraukset lapsilla Kaulavaltimon seinämän sisimmän kerroksen eli intiman paksuuden kasvua pidetään valtimokovettumataudin varhaisvaiheen löydöksenä ja sen ilmentyminen on lihavilla lapsilla yleisempää kuin normaalipainoisilla lapsilla (Steinberger ym. 2009, Reinehr ym. 2006). Metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden on havaittu olevan yhteydessä kaulavaltimon intiman paksuuntumiseen (Reinerh ym.2006, Raitakari ym. 2003). Mitä useampi tällainen riskitekijä lapsella on, sitä suurempaa on myös kaulavaltimon intiman paksuuden kasvu (Raitakari ym. 2003). Lasten lihavuudella on yhteys rasvamaksaan (ei-alkoholiperäinen rasvamaksa NAFLD) Jopa puolella lihavista lapsista saattaa olla rasvamaksa. Rasvamaksan vakavuus on yhteydessä lihavuuden vaikeusasteeseen. Lihavuus on tärkein NAFLD:n riskitekijä nuorilla (Fu ym. 2009). Lasten metabolisen oireyhtymän riskitekijät ovat myös rasvamaksan riskitekijöitä (Manco ym. 2008, Viitasalo ym. 2012). Lapsuuden lihavuus on yhdistetty astmaan myöhemmällä iällä. Lihavilla lapsilla saattaa olla 1,5-kertainen riski sairastua astmaan normaalipainoisiin lapsiin verrattuna (Flaherman ja Rutherford 2006).

16 Lapsuuden lihavuuden vaikutusta unen aikaisiin hengityshäiriöihin ja obstruktiiviseen uniapneaan on tutkittu, mutta yhteyttä ei ole pystytty todistamaan selvästi (Ignatius 2012). 2.4 Runsas fyysinen passiivisuus ja vähäinen fyysinen aktiivisuus lihavuuden riskitekijöinä Fyysinen passiivisuus tarkoittaa toimintoja, jotka eivät juurikaan nosta ihmisen energiankulutusta lepotasosta, kuten nukkuminen, istuminen, makuulla olo, tai television tai muun ruudun kautta tapahtuvan viihteen seuraaminen (Pate ym. 2008). Runsas fyysinen passiivisuus saattaa altistaa lihavuudelle jo alle kouluiässä (Reilly 2008, Must ja Tybor 2005). On havaittu, että mitä enemmän lapsi on fyysisesti passiivinen, sitä todennäköisemmin hän on lihava (Mitchell ym. 2009). Fyysinen passiivisuus nuoruudessa on vahva ja itsenäinen riskitekijä aikuisiän lihavuudelle ja keskivartalolihavuudelle (Pietiläinen ym. 2008). Lasten viihdemedian käyttöä ja lihavuuden yhteyttä on tutkittu paljon. Lee ym. (2014) havaitsivat, että fyysisen passiivisuuden osatekijöistä vain ruutuaika eli viihdemediaan kulutettu aika oli yhteydessä kehonkoostumukseen. Lasten lihavuuden esiintyvyys on sitä suurempi mitä enemmän lapset katsoivat televisiota (Reilly ym. 2005). Yli kaksi tuntia päivässä televisiota katsovilla tai videopelejä pelaavilla lapsilla todettiin olevan suurentunut riski olla ylipainoinen (Mendoza ym. 2007, Ortega ym. 2007). Toisaalta television katselun itsessään ajatellaan olevan vain vähäisissä määrin lasten lihavuuden syy, sillä television katseluun voi liittyä ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä muita riskitekijöitä, kuten liiallista syömistä (Marshall ym. 2004). Ylipainoiset lapset ovat vähemmän fyysisesti aktiivisia kuin normaalipainoiset lapset (Must ja Tybor 2005, Ness ym. 2007, Lee ym. 2014) On havaittu, että mitä vähemmän lapsi on fyysisesti aktiivinen, sitä suurempi on ylipainon ja suurentuneen vyötärönympärysmitan riski (Ortega ym. 2007). Toisaalta laajassa katsausartikkelissa todettiin, että lihavuuden ja vähäisen fyysisen aktiivisuuden yhteys oli selvä kaikilla muilla lapsilla paitsi nuorimmilla lapsilla tehtyjen tutkimusten mukaan (Must ja Tybor 2005). Riski aikuisiän lihavuuteen saattaa olla 3,9-kertainen ja keskivartalolihavuuteen 4,8-kertainen vähemmän

17 fyysisesti aktiivisilla nuorilla fyysisesti aktiivisiin nuoriin verrattuna (Pietiläinen ym. 2008). Lihavuuden ja vähäisen fyysisen aktiivisuuden sekä fyysisen passiivisuuden syyseuraussuhteesta ei ole yksimielisyyttä. Nuorille tehdyn tutkimuksen mukaan fyysisesti passiiviset nuoret lihovat, ja samalla liikunnan harrastaminen vähentyy ja lihavuus vaikenee. Saattaa olla, että kehonkoostumuksella ja suhtautumisella liikuntaan olisi yhteistä geneettistä taustaa (Pietiläinen ym. 2008). On havaittu, että vaikka lihavat ihmiset laihduttaisivat, he ovat silti fyysisesti passiivisempia kuin hoikat ihmiset (Pietiläinen ym 2008 Levine ym. 2005 mukaan). 2.5 Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7 18-vuotiaille Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7 8-vuotiaille (2008) on yleissuositus, joka on laadittu terveysliikunnan näkökulmasta soveltumaan kaikille 7 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Suosituksen tavoitteena on ottaa kantaa lasten normaaliin kehittymiseen, kestävyyskunnon ylläpitoon ja liikkumisen tarpeeseen sekä ehkäistä liikkumattomuuden terveyshaittoja. Suosituksen mukaan 7 12-vuotiaiden tulisi liikkua 1½-2 tuntia ja 13 18- vuotiaiden 1-1½ tuntia joka päivä monipuolisesti ja reippaasti. Vähintään puolet lapsen päivän fyysisestä aktiivisuudesta tulisi koostua lyhyistä ja reippaista 10 minuutin liikuntasuorituksista. Lasten tulisi liikkua myös tehokkaasti kuormittaen hengityselimistöä. Lisäksi lapsen olisi hyvä harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa lajeja, jotka edistävät lihaskuntoa, liikkuvuutta ja luiden terveyttä esim. palloilulajeja. Suosituksessa on otettu kantaa myös lasten fyysiseen passiivisuuteen. Yhtämittaisia yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulisi välttää. Lasten viihdemedian parissa vietetty aika on kasvanut tekniikan kehittyessä. Ruutuaikaa saisi olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Ruudun ääressä istuminen aiheuttaa liikkumattomuuden terveyshaittoja, kuten staattista lihasjännitystä, eikä kehitä lasta niin kuin liikunta (Nuori Suomi -suositus 2008).

18 3. Tutkimuksen aineisto ja menetelmät 3.1 Tutkimusasetelma ja aineisto Lasten liikunta ja ravitsemustutkimus eli PANIC Study (Physical Activity and Nutrition in Children Study) on vuonna 2007 alkanut lapsuudesta aikuisikään jatkuva kontrolloitu elintapainterventiotutkimus. Tutkimuksen toteuttaa Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitoksen biolääketieteen yksikkö ja sen johtajana on lääketieteellisen fysiologian professori Timo Lakka. Tutkimuksen alkumittaukset suoritettiin vuosina 2007 2009 ja niihin osallistui 512 kuopiolaista alakoulunsa aloittanutta 6-8 -vuotiasta lasta, josta 248 oli tyttöjä ja 264 poikia. Tutkimukseen osallistujat jaettiin interventio- ja verrokkiryhmiin tutkimuksen alussa. Alkumittausten jälkeen interventioryhmä sai liikunta- ja ravitsemusneuvontaa yhteensä seitsemän kertaa kahden vuoden aikana. Liikuntaneuvonnassa käsiteltiin monipuolista liikuntaa ja perheliikuntaa, fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan suosituksia, lapsen fyysismotorisia taitoja ja niiden harjoittamista sekä unen merkitystä. Interventiokouluilla järjestettiin ohjattuja, ilmaisia liikuntakerhoja 1-2 kertaa viikossa, joihin osallistuminen oli vapaaehtoista. Tässä syventävässä opinnäytetyössäni tulen käyttämään 503 tutkimukseen osallistuneen lapsen tietoja. Lasten liikuntaa ja fyysistä passiivisuutta mitattiin lasten vanhempien täyttämällä liikuntakyselylomakkeella. Lasten liikunta ja ravitsemustutkimuksella on Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin tutkimuseettisen toimikunnan hyväksyntä. Tutkittavia ja heidän vanhempiaan informoitiin tutkimuksesta sekä suullisesti että kirjallisesti ja heiltä pyydettiin kirjallinen suostumus tutkimukseen osallistumisesta.

19 3.2 Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden mittaukset Lasten fyysistä aktiivisuutta arvioitiin liikuntakyselylomakkeella, jonka lasten vanhemmat täyttivät. Fyysinen aktiivisuus oli jaettu järjestettyyn, ohjattuun ja omatoimiseen liikuntaan ja kouluvälimatkaliikuntaan sekä välituntiliikuntaan. Välituntiliikunta oli jaettu kolmeen eri luokkaan siihen käytetyn ajan perusteella (10, 20 tai 30 minuuttia koulupäivässä). Ohjattu liikunta sisälsi harrastamisen sekä liikuntakerhoissa että urheiluseuroissa. Liikuntalomakkeella kysyttiin erilaisten liikuntaharrastusten määrää viikossa sekä yksittäisten suoritusten kestoa puolen tunnin tarkkuudella. Kokonaisliikunta-aika laskettiin summaamalla kaikkien liikuntamuotojen määrät yhteen ja tulos ilmaistiin yksikössä minuuttia päivässä. Liikuntalomakkeelta saatuihin liikunta-aikatietoihin lisättiin koulun liikuntatunnit (2 x 45 minuuttia viikossa). Liikuntalomakkeella kysyttiin myös fyysisesti passiivisiin toimintoihin käytettyjä aikoja arkipäiviltä ja viikonlopulta. Fyysisesti passiivisiin toimintoihin kuuluivat TV:n ja videoiden katselu, tietokoneen käytön ja videopelien peluun, kännykkäpelien peluu, musiikin kuuntelu, musiikin soitto, lukeminen, kirjoittaminen, piirtäminen, askartelu, lautapelien peluu ja lepääminen. Viihdemedia-aika laskettiin summaamalla TV:n ja videoiden katseluajat, tietokoneen käyttöaika, videopelien ja kännykkäpelien peluuajat yhteen. Fyysinen passiivisuus laskettiin summaamalla fyysisesti passiivisiin toimintoihin käytetyt ajat yhteen. Tulos ilmoitettiin minuutteina päivässä painottaen arkipäivien ja viikonloppupäivien määrää viikossa. Liikuntakyselylomake validiteetti arvioitiin Actiheart-monitorilla (Actiheart, CamNtech, Cambridge, UK). Validointiotoksessa oli mukana 38 tutkimuslasta, joilta monitoria käytettiin ottamaan syke- ja kiihtyvyysmittaukset. Kyselylomakkeen perusteella arvioitu lapsen fyysinen aktiivisuus korreloi hyvin Actiheart monitorin mittaaman fyysisen aktiivisuuden kanssa (r=0.37, p=0.033) (Väistö ym. 2014).

20 3.3 Kehonkoostumuksen mittaaminen Lasten paino mitattiin InBody 720 bioimpedanssimittarilla (Biospace, Seoul, Korea), jonka tarkkuus oli 0,1kg. Mittaus suoritettiin lapsen paastottua yön yli. Mittaus suoritettiin kaksi kertaa lapsen seisoessa alusvaatteisillaan ja liikkumatta mittalaitteen päällä. Mikäli kaksi mittausta eivät olleet yhdenmukaiset, tehtiin kolmas mittaus. Tulokseksi merkittiin kahden toisiaan lähempänä olevan arvon keskiarvo. Lasten pituus mitattiin seinään kiinnitetyllä mittalaitteella 0,1 cm tarkkuudella. Pään asento oli Frankfortin tasossa siten, että korvan aukko ja silmäkuopan alareuna olivat samalla tasolla. Mittaus suoritettiin lapsen ollessa paljain jaloin ja alusvaatteet yllään. Mittaus toistettiin kolme kertaa ja tulokseksi merkittiin kahden toisiaan lähimpänä olleen arvon keskiarvo. Lasten BMI laskettiin suomalaisten ikään ja sukupuoleen suhteutettujen painoindeksikäyrästöjen mukaan (Saari ym. 2011). Lasten rasvaprosentti määritettiin Lunar dual energy X-ray absorptiometry (DXA) luuntiheysmittauslaitteella (Lunar Prodigy Advance; GE Medical Systems, Madison, Wisconsin, USA). Mittauksessa lapsi makasi kevyessä vaatetuksessa ilman metalliesineitä ja lapsen virtsarakon tuli olla tyhjä. 3.4 Tilastolliset menetelmät Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 21.0 ohjelmalla (Armonk, NY: IBM Corp.). Sukupuolten välisiä eroja testattiin riippumattomien otosten t-testillä. Lapset jaettiin kolmeen likimäärin samankokoiseen ryhmään kehon rasvaprosentin perusteella. Lasten kehon rasvaprosentin tertiilien välisiä eroja tarkasteltiin yleisellä lineaarisella mallilla vakioituna iällä ja sukupuolella. Tulos on ilmoitettu tilastollisesti merkittäväksi, jos p<0.05.

21 4. Tulokset TAULUKKO 1. Kehonkoostumus sekä fyysinen aktiivisuus ja passiivisuus 6 8-vuotiailla tytöillä ja pojilla. Tytöt Pojat p-arvo Kaikki Ikä (vuosia) 7.6 (0.4) 7.7 (0.4) 0.151 7.6 (0.4) Pituus (cm) 127.7 (5.7) 129.6 (5.6) <0.001 128.7 (5.7) Paino (kg) 26.5 (5.1) 27.3 (5.0) 0.076 26.9 (5.1) BMI-SDS (SD-yksikkö) -0.17 (1.07) -0.19 (1.10) 0.860-0.18 (1.1) Kehon rasvaprosentti (%) 22.4 (7.7) 17.5 (8.1) <0.001 19.9 (8.3) Kokonaisliikunta (min/pv) 103.8 (38.4) 117.3 (43.6) <0.001 110.8 (41.7) Omatoiminen liikunta (min/pv) 44.6 (30.7) 54.2 (31.3) 0.001 49.5 (31.3) Ohjattu liikunta (min/pv) 12.4 (13.2) 16.7 (19.3) 0.004 14.6 (16.8) Liikuntakerhot (min/pv) 5.0 (7.4) 7.4 (13.5) 0.013 6.3 (11.0) Urheiluseuraliikunta (min/pv) 7.4 (11.4) 9.3 (12.0) 0.064 8.4 (11.7) Koulumatkaliikunta (min/pv) 25.8 (23.8) 24.1 (22.0) 0.391 17.8 (16.3) Välituntiliikunta (min/pv) 21.7 (5.8) 23.0 (5.9) 0.017 22.4 (5.9) Fyysinen passiivisuus (min/pv) 227.0 (106.7) 204.5 (100.9) <0.001 215.4 (104.3) Viihdemedian käyttö (min/pv) 91.9 (48.0) 112.1 (55.1) 0.015 102.3 (52.7) Television ja videoiden katselu 70.0 (35.5) 67.3 (32.7) 0.372 68.6 (34.1) (min/pv) Tietokoneen käyttö ja videopelien 19.8 (23.8) 40.8 (33.5) <0.001 30.6 (31.0) pelaaminen (min/pv) Kännykkäpelit (min/pv) 2.1 (5.7) 4.0 (10.5) 0.011 3.1 (8.6) Arvot ovat keskiarvoja riippumattomien otosten T-testistä. Pojat olivat pidempiä kuin tytöt (p<0.001) (ks. taulukko 2). Kokonaisliikunnan (p<0.001), omatoimisen (p=0.001) ja ohjatun (p=0.004) liikunnan sekä liikuntakerho-(p=0.013) ja välituntiliikunnan (p=0.017) määrä oli pojilla tyttöjä suurempi. Tytöt käyttivät enemmän aikaa fyysisesti passiivisiin toimintoihin kokonaisuudessaan (p<0.001), mutta pojat käyttivät viihdemediaan enemmän aikaa (p=0.015). Viihdemedian osatekijöistä pojat käyttivät enemmän aikaa kuin tytöt tietokoneen käyttöön ja videopelien pelaamiseen (p<0.001) sekä kännykkäpeleihin (p=0.011).

22 Lapsen ikä, pituus, paino ja myös BMI-SDS erosivat kehon rasvaprosentin tertiileissä (p=0.006, p<0.001, p<0.001, p<0.001) (ks. taulukko 2). Korkeimpaan kehon rasvaprosentin tertiiliin kuuluneet lapset olivat vanhempia, pidempiä ja painavampia ja heidän BMI- SDS oli suurempi. Kokonaisliikunta-aika oli suurempi alimpaan kehon rasvaprosentin tertiiliin kuuluneilla (p=0.007). He harrastivat myös enemmän ohjattua liikuntaa (p=0.039) ja välituntiliikuntaa (p=0.006). Lasten fyysinen passiivisuus ei eronnut kehon rasvaprosentin eri tertiilien välillä.

23 TAULUKKO 2. Fyysinen aktiivisuus ja passiivisuus kehon rasvaprosentin tertiileissä 6 8-vuotiailla lapsilla. Kehon rasvaprosentin alin tertiili (n=165, rasvaprosentti <14,96) Kehon rasvaprosentin keskimmäinen tertiili (n=166, rasvaprosentti 14,96 21,83) Kehon rasvaprosentin ylin tertiili (n=163, rasvaprosentti > 21,83) p- arvo Ikä (vuosia) 7.6 (7.5-7.6) 7.6 (7.5-7.7) 7.7 (7.6-7.8) 0.006 Pituus (cm) 126.5 (125.5-127.4) 128.7(127.9-129.5) 131.1 (130.3-132.0) <0.001 Paino (kg) 23.4 (0.33) 26.3 (0.28) 31.6 (0.29) <0.001 BMI-SDS (SD-yksikkö) -1.17 (0.07) -0.21 (0.06) 0.90 (0.06) <0.001 Kokonaisliikunta (min/pv) 117.3 (109.9-124.7) 112.4 (106.1-118.7) 102.0 (95.5-108.5) 0.007 Omatoiminen liikunta (min/pv) 53.2 (49.7-58.8) 49.7 (45.0-54.5) 45.9 (41.0-50.8) 0.151 Ohjattu liikunta (min/pv) 16.1 (13.1-19.2) 15.7 (13.1-18.3) 11.6 (8.9-14.2) 0.039 Liikuntakerhot (min/pv) 6.9 (4.9-8.9) 7.0 (5.3-8.7) 5.0 (3.2-6.7) 0.206 Urheiluseuraliikunta (min/pv) 9.3 (7.1-11.4) 8.7 (6.9-10.5) 6.6 (4.7-8.5) 0.138 Koulumatkaliikunta (min/pv) 25.8 (21.6-30.0) 25.5 (21.9-29.1) 23.2 (19.5-26.9) 0.584 Välituntiliikunta (min/pv) 23.4 (22.4-24.5) 22.2 (21.3-23.1) 21.1 (20.2-22.0) 0.006 Fyysinen passiivisuus(min/pv) 205.4 (186.4-224.5) 218.5 (202.2-234.8) 225.2 (208.5-241.9) 0.307 Viihdemedian käyttö (min/pv) 100.5 (91.0-110.0) 103.5 (95.4-111.6) 106.2 (98.0-114.5) 0.672 Television ja videoiden katselu 68.7 (62.5-75.0) 67.8 (62.5-73.1) 71.9 (66.5-77.4) 0.549 (min/pv) Tietokoneen käyttö ja videopelien pelaaminen 29.4 (24.0-34.7) 31.3 (26.7-35.8) 31.4 (26.7-36.1) 0.826 (min/pv) Kännykän käyttö (min/pv) 2.4 (0.8-3.9) 4.5 (3.1-5.8) 2.9 (1.5-4.2) 0.094 Arvot ovat keskiarvoja (95% luottamusvälejä) yleisestä lineaarisesta mallista (general linear model) vakioituna iällä ja sukupuolella

24 5. Pohdinta Lasten liikunta ja ravitsemus tutkimukseen kutsuttiin paljon samanikäisiä lapsia ja tutkimukseen osallistuvia oli paljon (512). Toisaalta tutkimukseen osallistuvat lapset olivat kuopiolaisia, joten tuloksia ei voi yleistää koskemaan koko Suomen samanikäisiä lapsia. Liikuntalomakekyselyn luotettavuutta voidaan pitää kohtuullisena, sillä aktiivisuusmittarilla arvioitu liikunta-aktiivisuus ja kysymyslomakkeiden perusteella arvioitu liikunta-aika korreloivat keskenään. Mittaukset ja määritykset tehtiin yleisesti käytetyillä ja validoiduilla laitteilla ja tulokset ilmoitettiin kansainvälisiä yksiköitä käyttäen. Pojat liikkuvat keskimäärin enemmän kuin tytöt. Fyysisessä aktiivisuudessa tyttöjen ja poikien välillä on todettu samansuuntainen ero aiemminkin (Sallis ym. 2000, Lee ym. 2014). Eroa saattaa selittää tyttöjen ja poikien erilaiset mieltymykset sekä kyvyt ja taidot liikunnallisiin harrastuksiin esimerkiksi peleihin (Brasholt 2013). Tässä tutkimuksessa pojat kävivät enemmän liikuntakerhoissa kuin tytöt. Tutkimukseen osallistuneet lapset olivat iältään 6-8 vuotiaita, ja vanhempien suhtautuminen lasten harrastuksiin voi vaikuttaa paljonkin lapsen liikuntamäärään. Saattaa olla, että poikia rohkaistaan enemmän liikunnallisiin harrastuksiin kuin tyttöjä. Vaikka tytöt olivat fyysisesti passiivisempia kuin pojat, poikien viihdemedian käyttö oli suurempaa. Myös tämä on todettu aiemmin (Lee ym. 2014). On mahdollista, että tyttöjen harrastukset ovat fyysisesti kevyempiä. Sekä tytöt että pojat harrastivat keskimäärin liikuntaa kouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden suosituksen mukaisen määrän eli 1½-2 tuntia päivässä. Vuonna 2014 julkaistun selvityksen mukaan vain noin 50 % suomalaisista alakouluikäisistä liikkuu vähintään tunnin päivässä kohtuullisen kuormittavasti tai rasittavasti (Liukkonen ym. 2014). Tutkimuksessani liikuntaa ei jaettu intensiteetin mukaan, joten näitä tuloksia on vaikea verrata toisiinsa. Tutkimuksessani suositusten mukainen enimmäisruutuaika (viihdemedia-aika, kaksi tuntia) ei ylittynyt keskimääräisesti kummallakaan sukupuolella. Suomalaisten lasten ruutuaikaa

25 selvitettiin tuoreessa tutkimuksessa 4.-9. luokkalaisilta ja heillä kaikilla ruutuaika ylittyi selvästi (Liukkonen ym. 2014). Saattaa olla, että lasten television katselu, tietokoneen käyttö ja pelaaminen lisääntyy iän myötä. On myös mahdollista, että teknologian ja sosiaalisen median kehitys on lisännyt nuorempienkin lasten fyysistä passiivisuutta tutkimustietojen keräämisen jälkeen. Ylimpään kehon rasvaprosentin tertiiliin kuuluneet lapset harrastivat vähemmän liikuntaa. Vähäiselle fyysiselle aktiivisuudelle ja lihavuudelle on löydetty yhteys aiemminkin, sillä painavampien lasten on havaittu harrastavan vähemmän liikuntaa kuin hoikempien. Ylipainoiset ja lihavat lapset voisivat liikkumalla enemmän vaikuttaa kehonkoostumukseensa myönteisesti (Ortega ym. 2007, Ness ym. 2007, Lee ym. 2014). Täten voisi olla, että ylipaino ja lihavuus ovat seurausta vähäisestä liikunnan määrästä. Tutkimuksessa oli yllättävää se, ettei lasten fyysinen passiivisuus eronnut kehon rasvaprosentin tertiileissä. Missään kehon rasvaprosentin tertiileissä suositusten mukainen ruutuaika ei ylittynyt. Aiemmat tutkimukset fyysisen passiivisuuden ja kehon koostumuksen yhteydestä lapsuudessa ovat olleet ristiriitaisia, mutta yleinen käsitys on, että lisääntynyt fyysinen passiivisuus on yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen (Tremblay ym. 2011). Tutkimuksessani etsin fyysisen aktiivisuuden ja passiivisuuden eroja kehon rasvaprosentin tertiilien välillä painoluokkien sijaan. Siten tuloksiin tuli enemmän vaihtelua, sillä ylipainon esiintyvyys oli vain 13 % aineiston lapsilla. Toisaalta lihavuudessa nimenomaan rasvakudoksen määrä on suurentunut, joten luokittelu eri rasvaprosentteihin sopi hyvin tutkimukseeni. Tutkimuksen mielenkiinto fyysisessä passiivisuudessa keskittyi erilaisen viihdemedian käyttöön, ja osa kyselylomakkeiden fyysisen passiivisuuden toiminnoista jäi tarkastelematta. Tarkastelu olisi voinut johtaa parempaan pohdintaan erojen syistä. Vaikka liikunnan kokonaismäärän erot olivat merkitseviä kehon rasvaprosentin tertiilien välillä, fyysinen passiivisuus ei ollut tässä aineistossa yhteydessä lihavuuteen. On esitetty, että osalla ihmistä olisi geneettinen taipumus passiivisuuteen, jonka seurauksena he lihovat (Pietiläinen 2008). Saattaisi siis olla, että fyysisen passiivisuus eroaisi myöhemmin tutki-

26 musjoukolla, joten tutkimusta voisi jatkaa nykytilanteen selvittämisellä. Selvitys olisi mahdollinen, sillä Lasten liikunta ja ravitsemustutkimus kerää vieläkin tietoa lasten terveydentilasta. Lisäksi voisi tarkastella onko interventio- ja vertailuryhmän lapsien painoissa ja fyysisessä aktiivisuudessa ja passiivisuudessa eroa.

27 Lähteet Arslanian S. Type 2 Diabetes in Children: Clinical Aspects and Risk factors. Horm Res 2002;57:19 28. Cole T, Bellizzi M, Flegal K, Dietz W. Establishing a standard definition for child overweight and obesity: international survey. BMJ 2000; 320: 1240 1243. Dunkel L, Sankilampi U, Saari A. Milloin lapsi on ylipainoinen tai lihava? Duodecim 2010;126:739 41. Federico B, D'Aliesio F, Pane F, Capelli G, Rodio A: Body mass index has a curvilinear relationship with the percentage of body fat among children. BMC Res Notes 2011:201;4:301 Flaherman V, Rutherford GW. A meta analysis of the effect of high weight on asthma. Arch Dis Child 2006; 91:334 339 Fomon SJ, Haschke F, Ziegler EE, Nelson SE. Body composition of reference children from birth to age 10 years. Am J Clin Nutr 1982;35:1169 75 Freedman DS, Dietz WH, Srinivasan SR, Berenson GS. The relation of overweight to cardiovascular risk factors among children and adolescents: the Bogalusa Heart Study. Pediatrics 1999;103:6:1175 82 Fu CC, Chen MC, Li YM, Liu TT, Wang LY. The risk factors for ultrasound-diagnosed non-alcoholic fatty Ignatius A. Lasten lihavuus ja obstuktiivinen uniapnea. Näytönastekatsaus. Julkaistu 25.4.2012. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak04895&suositusid=hoi50034 Juonala M, Viikari JS.A., Rönnemaa T, Taittonen L, Marniemi J, Raitakari OT. Childhood C-reactive protein in Predicting CRP and Carotid Intima-Media Thickness in Adulthood. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2006;26(8):1883 8. Juonala M, Magnussen CG, Berenson GS, ym.. Childhood Adiposity, Adult Adiposity, and Cardiovascular Risk Factors. The New England Journal of Medicine. 2011;365:(20):1876 85 Kaukua J. Lihavuus. Kirjassa: Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.) Endokrinologia. Helsinki: Duodecim, 2010 Kautiainen S Rimpelä A, Vikat A, Virtanen SM. Secular trends in overweight and obesity among Finnish adolescents in 1977-1999. Int J Obes 2002;26:544 52. Kautiainen S, Koivisto AM, Koivusilta L, Lintonen T, Virtanen SM, Rimpelä A. Sociodemographic factors and a secular trend of adolescent overweight in Finland. Int J Pediatr Obes 2009;4:360 70. Kerkoukia M, Nassis G P, Psarra G, Skenderi K, Chrousos G P, Sidossis Ls. Elevated total and central adiposity and low physical activity are associated with insulin resistance in children. Metabolism 2007;56:2:206 13 Lasten lihavuus. Käypä hoito-suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Julkaistu: 11.10.2013 (luettu 26.10.2014). www.kaypahoito.fi

28 Lasten ja nuorten terveysseurantatutkimus LATE, THL 2010 (luettu 9.11.2014). http://www.terveytemme.fi/lastenterveys/ Lee ST, Wong JE, Shanita SN, Ismail MN, Deurenberg P, Poh BK. Daily physical activity and screen time, but not other sedentary activities, are associated with measures of obesity during childhood. Int J Environ Res Public Health. 2014 Dec 23;12(1):146 61. doi: 10.3390/ijerph120100146. Levine JA, Lanningham-Foster LM, McCrady SK ym.. Interindividual variation in posture allocation: possible role in human obesity. Science 2005;307:584 586. Lipsanen-Nyman M. Lasten lihavuus. Kirjassa: Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.) Endokrinologia. Helsinki: Duodecim, 2010 Liukkonen J, Jaakkola T, Kokko S ym.. Results from Finland's 2014 Report card on physical activity for children and youth. J Phys Act Health. 2014;11:(1):S51 7 Lobstein, T, Baur L, Uauy R. Obesity in children and young people: a crisis in public health. Obesity reviews 2004;5:4 104 Manco M, Marcellini M, Devito R, Comparcola D, Sartorelli MR, Nobili V. Metabolic syndrome and liver histology in paediatric non-alcoholic steatohepatitis. Int J Obes (Lond) 2008;32(2):381 387 Marshall SJ, Biddle SJ, Gorely T ym. Relationships between media use, body fatness and physical activity in children and youth: a meta-analysis. Int J Obes Relat Metab Disord 2004;28:1238 46 Mendoza JA, Zimmerman FJ, Christakis DA. Television viewing, computer use, obesity, and adiposity in US preschool children. Int J Behav Nutr Phys Act. 2007;4:44 Must A, Anderson SE. Body mass index in children and adolescents: considerations for population-based applications. Int J Obes (Lond). 2006;30(4):590 4. Must A., Tybor, DJ. Physical activity and sedentary behavior: A review of longitudinal studies of weight and adiposity in youth. International Journal of Obesity 2005;29:S84. Mäki P, Sippola R, Kaikkonen R, Pietiläinen K, Laatikainen T. Lasten ylipaino ja sen määrittämisen ongelmat. Suomen lääkärilehti 2012;10;767 774 Julkaistu verkossa 9.2.2012. Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Kaikkonen R, Koponen P, Ovaskainen M-L, Sippola R, ym. ja LATEtyöryhmä. Lasten terveys LATE-tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, terveystottumuksista ja kasvuympäristöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 2/2010. Helsinki 2010. Ness AR, Leary SD, Mattocks C, ym.. Objectively measured physical activity and fat mass in a large cohort of children. PLoS Med 2007;4(3): e97. doi:10.1371/journal.pmed.0040097 Ng M, Fleming T, Robinson M ym.. Global, regional, and national prevalence of overweight and obesity in children and adults during 1980-2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. Lancet 2014;384:(9945):766 81

29 Olds T, Maher C, Zumin S, ym.. Evidence that the prevalence of childhood overweight is plateauing: data from nine countries. Int J Pediatr Obes. 2011;6(5-6):342 60 Opetus- ja kulttuuriministeriö & Nuori Suomi. Fyysisen aktiivisuuden suositukset 7-18-vuotiaille kouluikäisille. 96 s. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Nuori Suomiry; 2008. Ortega FB, Ruiz JR, Sjöström M. Physical activity, overweight and central adiposity in Swedish children and adolescents: the European Youth Heart Study. Int J Behav Nutr Phys Act. 2007;4:61. Pate RR, O Neill JR, Lobelo F. The evolving definition of "sedentary". Exerc Sport Sci Rev 2008;36:173 8 Persentiili. Lähdeaineisto: Lääketieteen termit. Terminologian tietokannat. Kustannus Oy Duodecim. www.terveysportti.fi/terveysportti/rex_terminologia.koti luettu 12.2.2015 Pietiläinen KH1, Kaprio J, Borg P, ym.. Physical inactivity and obesity: a vicious circle. Obesity (Silver Spring). 2008:16(2);409 14. doi: 10.1038/oby.2007.72. Raitakari OT, Juonala M, Köhönen M ym.. Cardiovascular risk factors in childhood and carotid artery intima-media thickness in adulthood: the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. JAMA 2003;290:2277 83 Reilly JJ, Methven E, McDowell ZC, Hacking B, Alexander D, Stewart L, Kelnar CJ. Health consequences of obesity. Arch Dis Child 2003;88:748 752. Reilly JJ, Armstrong J, Dorotsy AR, Emmett PM, Ness A, Rogers I, et al. Early life risk factors for obesity in childhood: cohort study. BMJ. 2005;330:1357 Reinehr T, Kiessb W, Sousaa G, Stoffel-Wagnerc B, Wunschd R. Intima media thickness in childhood obesity: Relations to inflammatory marker, glucose metabolism, and blood pressure. Metabolism 2006;1:113 118 Reilly JJ. Physical activity, sedentary behaviour and energy balance in the preschool child: opportunities for early obesity prevention. Proceedings of the Nutrition Society 2008;67:317 325 Rintanen H. Lasten terveys. Teoksessa Suomalainen lapsi 2007. Tilastokeskus, Stakes. Edita Prmia Oy: Helsinki; 2007 Saari A, Sankilampi U,Dunkel L. On aika uudistaa suomalaisten lastenkasvukäyrät. Duodecim 2010;126:2799 802 Saari A, Sankilampi U, Hannila M-L, Kiviniemi V, Kesseli K, Dunkel L. New Finnish growth references for children and adolescents aged 0 to 20 years: Length/height-for-age, weight-for-length/height, and body mass index-for-age. Annals of Medicine 2011;43: 235 248 Sallis JF, Prochaska JJ, Taylor WC. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. Med Sci Sports Exerc 200;32:963 975 Singh AS, Mulder C, Twisk JWR, van Mechelen W, Chinapaw MJM. Tracking of childhood overweight into adulthood: a systematic review of the literature. Obes Rev 2008;5:474 88