Lapsuusiän liikunnan merkitys kardiometabolinen näkökulma

Transkriptio

1 Maarit Valtonen, Olli J. Heinonen, Timo Lakka ja Tuija Tammelin KATSAUS Lapsuusiän liikunnan merkitys kardiometabolinen näkökulma Lasten ja nuorten lihavuus on yleistynyt viime vuosikymmeninä. Lihavuuden taustalla on usein epäsuotuisa ruokavalio ja fyysisen aktiivisuuden puute. Lasten ja nuorten liikuntasuositusten mukaan alle kouluikäisten olisi hyvä liikkua reippaasti, monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla vähintään kaksi tuntia päivässä ja kouluikäisten ainakin 1 2 tuntia päivässä. Nämä liikunnan minimisuositukset eivät kuitenkaan täyty suomalaislasten keskuudessa, mikä heijastuu fyysiseen aktiivisuuteen myös aikuisena. Usein liikkumattomuudesta ja lihavuudesta kehittyy toisiaan vahvistava noidankehä, joka johtaa kardiometabolisten riskitekijöiden ilmaantumiseen yhä varhemmin ja monesti myös huonompaan terveyteen aikuisuudessa. Lasten ja nuorten riittävän fyysisen aktiivisuuden turvaaminen onkin tavoite, jonka toteuttamiseen tarvitaan myös terveydenhuollon johtavia ammattilaisia. Viime vuosikymmeninä lasten ja nuorten lihavuus on yleistynyt voimakkaasti niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Meillä ylipainoisten ja lihavien nuorten osuus on kaksin- tai jopa kolminkertaistunut 1970-luvulta lähtien, ja vuonna 2005 kaikista 12-vuotiaista suomalaispojista 27 % oli ylipainoisia, tytöistä 18 % (Kautiainen ym. 2010). Mitä vakavammasta lapsuudenaikaisesta ylipainosta on kyse, sitä todennäköisemmin se seuraa aikuisuuteen ( Juonala ym. 2011). Lapsen lihavuuden taustalla on monia tekijöitä, esimerkiksi kodin sosioekonominen asema sekä vanhempien elintavat. Tärkein syy lihomiseen on joka tapauksessa kulutukseen nähden liian suuri energian saanti. Lasten ja nuorten liikuntasuositusten mukaan alle kouluikäisten tulisi liikkua reippaasti, monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla vähintään kaksi tuntia päivässä. Kouluikäisille tällaista liikuntaa suositellaan vähintään 1 2 tuntia päivässä (TAULUKKO 1). Nämä liikunnan minimisuositukset eivät kuitenkaan toteudu kaikkien suomalaislasten osalta. Objektiivisten liikuntamittausten perusteella alakoululaisista vain puolet ja yläkoululaisista ainoastaan kuudesosa liikkui reippaasti vähintään tunnin päivässä (Tammelin ym. 2012). Liikuntamäärä vähenee murrosiässä. Aikuisiän terveyden kannalta merkityksellistä on se, että liikuntaaktiivisuus lapsena ja nuorena ennustaa aktiivisuutta aikuisena. Erityisesti liikkumaton elämäntapa runsas istuminen ja liikunnan vähäisyys vaikuttaa varsin pysyvältä (Telama 2009). Valitettavan usein liikkumattomuudesta ja lihavuudesta kehittyy toisiaan vahvistava noidankehä, joka voi johtaa huonompaan terveyteen aikuisena. Lasten ja nuorten ylipainon voimakas yleistyminen on näkyvin esimerkki kroonisten sairauksien riskitekijöiden ilmenemisestä yhä varhemmin. Myös kohonnutta verenpainetta, veren epäedullisia rasva-arvoja ja verisuonten rasvoittumiseen liittyviä muutoksia ilmenee jo ennen aikuisikää. Epäterveelliset elämäntavat lapsuudessa yhdessä perimään liittyvien riskitekijöiden kanssa altistavat sydän- ja verisuonitautien ilmaantumiseen jo nuorena aikuisena (Magnussen ym. 2012). Näyttö liikunnan edullisista vaikutuksista aikuisiän kardiometaboliseen terveyteen on vahva, mutta lapsuuden liikunnan merkitystä ei tässä suhteessa useinkaan ymmärretä. Liikunta ja ylipaino Lapsuuden ylipainon ehkäisyn merkitys. Lihavuus siirtyy herkästi lapsuudesta aikuisuuteen. Juonala ym. (2011) analysoivat neljän 35 Duodecim 2013;129:35 x

2 KATSAUS Taulukko 1. Suomalaiset liikuntasuositukset. Alle 7-vuotiaat 7 18-vuotiaat vuotiaat 2 tuntia päivässä 1 2 tuntia päivässä Puoli tuntia päivässä Kaksi tuntia reipasta liikuntaa päivittäin Vähintään 1 2 tuntia liikuntaa päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla Yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulee välttää Ruutuaikaa viihdemedian parissa korkeintaan kaksi tuntia päivässä Reipasta kestävyysliikuntaa 2 tuntia 30 minuuttia (esim. reipas kävely) tai rasittavaa kestävyysliikuntaa tunti ja 15 minuuttia (esim. juoksu) viikossa Lisäksi kahtena päivänä viikossa lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää liikuntaa (Varhaiskasvatuksen liikunnan suositus 2005, Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report 2008, Tammelin ja Karvinen 2008, Aikuisten liikunta: Käypä hoito suositus 2010) 36 laajan kohortin 23 vuoden seuranta-aineiston ja totesivat, että 15 % normaalipainoisista lapsista oli aikuisena lihavia, kun taas 65 % ylipainoisista ja 82 % lihavista lapsista oli lihavia myös aikuisena. Ylipaino lapsuudesta aikuisuuteen viisinkertaisti tyypin 2 diabeteksen riskin, kolminkertaisti verenpainetaudin riskin sekä kaksinkertaisti dyslipidemian ja ateroskleroosin riskin aikuisena. Jos lapsena lihava henkilö saavutti normaalipainon aikuisuuteen mennessä, mikään mainituista riskeistä ei ollut suurentunut. Myös tuoreen katsausartikkelin (Lloyd ym. 2012) mukaan lapsuusiän lihavuuden yhteys tyypin 2 diabetekseen ja kardiometabolisiin riskitekijöihin aikuisena johtuu siitä, että lihavuus seuraa lapsuudesta aikuisuuteen. Lihavuuden ehkäisy ja hoito ovat ensisijaisen tärkeässä osassa ehkäistäessä tyypin 2 diabetesta sekä sydän- ja verisuonitauteja. Lasten liikunnan vaikutus lihavuuteen. Lapsen fyysisellä aktiivisuudella on olennainen vaikutus elinikäiseen painonhallintaan. Tuoreen katsauksen mukaan vähän liikkuvat lapset ovat lihavampia kuin fyysisesti aktiiviset lapset ja heillä on lisäksi huonommat motoriset taidot (Hills ym. 2011). Ylipainoiset lapset myös viettävät normaalipainoisia enemmän aikaa liikkumatta, erityisesti ruudun ääressä istuen. Reipas minuutin liikunta 3 5 kertaa viikossa vähensi kokonaisrasvakudosta sekä vatsaontelon sisäistä rasvaa ylipainoisista ja lihavista nuorista koostuvassa aineistossa (Physical Activity Guidelines Advisory Committee 2008). Toisaalta liikuntainterventioiden ei ole todettu juuri vaikuttavan normaalipainoisten nuorten kehon rasvakudoksen määrään. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan ole yhtenäistä, mikä johtuu osittain erilaisista tavoista määritellä lihavuus. Tuoreen Cochrane-katsauksen (Waters ym. 2011) mukaan erityisesti 6 12-vuotiaille lapsille suunnatut fyysistä aktiivisuutta lisäävät ja ruokavaliota parantavat ohjelmat vaikuttavat myönteisesti lapsen painonkehitykseen. Lisäksi nykyisten liikuntasuositusten noudattaminen on osoitettu tehokkaaksi keinoksi ehkäistä lihavuuden kehittymistä nuorilla (Martinez- Gomez ym. 2010). Toisaalta toisen Cochrane-katsauksen (Dobbins ym. 2009) mukaan kouluissa tapahtuvat liikuntainterventiot eivät vaikuttaneet lasten painoindeksiin eivätkä hidastaneet sen suurentumista iän myötä. Tähän katsaukseen valituilla interventioilla ei kuitenkaan onnistuttu lisäämään lasten liikunnan määrä, joten liikunnan merkityksen tulkinta on vaikeata. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen tai ylläpitäminen nuoruudesta aikuisuuteen ehkäisee ylipainoa aikuisena (Yang ym. 2006), mutta monessakaan tutkimuksessa ei ole pystytty osoittamaan yhteyttä lapsuuden fyysisen aktiivisuuden ja aikuisuuden ylipainon välillä (Twisk ym. 2002). Nykykäsityksen mukaan lasten liikunta suojaa lihavuudelta aikuisiässä edistämällä nimenomaan läpi elämän jatkuvaa fyysistä aktiivisuutta ja painon hallintaa (KUVA 1). Liikunnan terveysvaikutuksia ei valitettavasti voi varastoida. M. Valtonen ym.

3 Liikunta lapsena Terveys lapsena Liikunta aikuisena Terveys aikuisena Kuva 1. Lapsuusiän liikunnan vaikutus aikuisen terveyteen. Lapsuuden liikunta vaikuttaa aikuisen terveyteen läpi elämän jatkuvan liikunta-aktiivisuuden ja painonhallinnan kautta. Liikunnan vaikutuksia ei voi varastoida. Liikunta ja kardiometaboliset riskitekijät Vaikka painonhallinta on keskeisimpiä liikunnan terveyshyötyjä, fyysinen aktiivisuus vaikuttaa edullisesti moneen muuhunkin kardiometaboliseen riskitekijään, kuten kestävyyskuntoon, rasva- ja glukoosiaineenvaihduntaan, insuliiniherkkyyteen, verisuonten toimintaan ja verenpaineeseen. Suomalaistutkimusten mukaan varhainen altistuminen sydän- ja verisuonitautien riskitekijöille lisää verisuonitautien prekliinisiä muutoksia lapsena ja aikuisena (Magnussen ym. 2012). Lapsuuden liikunnalla ja muilla terveellisillä elämäntavoilla voidaan parantaa riskitekijäprofiilia. Kestävyyskunto. Nuorten kestävyyskunto on heikentynyt huolestuttavasti viime vuosikymmeninä (Santtila ym. 2006, Huotari ym. 2010), mikä heijastaa rajua muutosta lasten ja nuorten liikkumisessa. Hyväkuntoisilla lapsilla on todettu olevan huonokuntoisiin verrattuna pienempi painoindeksi, edullisemmat veren rasva-arvot, parempi insuliiniherkkyys ja valtimoseinämän toiminta sekä matalampi verenpaine (Ganley ym. 2011). Nykypäivän lasten fyysinen aktiivisuus on harvoin teholtaan ja kestoltaan riittävää kehittämään ja ylläpitämään kestävyyskuntoa kuvaavaa maksimaalista hapenottokykyä. Lapsen hapenottokykyyn vaikuttavat perimä sekä kehon kasvu ja kehitys. Fyysisellä harjoittelulla lapsi voi kuitenkin parantaa hapenottokykyään, ja erityisesti vähän liikkuvat lapset pystyvät kohottamaan kestävyyskuntoaan liikuntaa lisäämällä (Kristensen ym. 2010). Jotta maksimaalinen hapenottokyky kehittyisi merkittävästi, liikunnan pitäisi olla riittävän tehokasta. Sen tulisi kestää minuuttia kerrallaan 3 4 päivänä viikossa ainakin 1 3 kuukauden ajan (Baquet ym. 2003). Toisaalta kevyempikin arkiliikunta lisää energiankulutusta, auttaa energiatasapainon säilyttämisessä ja vaikuttaa myönteisesti aineenvaihduntaan. Verenpaine. Seurantatutkimukset ovat osoittaneet huonon kestävyyskunnon ja verenpaineen yhteyden lapsilla (Andersen ym. 2011). Kun lapsen verenpaine on normaali, ei liikunnalla ole verenpainetta laskevaa vaikutusta. Cochrane-katsauksen (Dobbins ym. 2009) mukaan kouluissa tapahtuvat liikuntainterventiot eivät ole riittävän tehokkaita laskemaan lasten verenpainetta, koska suurimmalla osalla koululaisista verenpaine on ennen interventiota normaali. Liikuntainterventioilla on kuitenkin onnistuttu laskemaan ylipainoisten lasten verenpainetta, jos se on alkujaan ollut koholla. Tämä näyttäisi toteutuvan kolme kertaa viikossa vähintään 30 minuuttia kerrallaan tapahtuvalla harjoittelulla, joka teholtaan riittää kehittämään kestävyyskuntoa (Andersen ym. 2011). Rasvaprofiili. Seurantatutkimuksissa lasten liikunnan lisääntymisen on havaittu vaikuttavan edullisesti veren rasva-arvoihin (Andersen 2011). Kouluissa tapahtuvat liikuntainterventiot ovat olleet tehokkaita parantamaan lasten ja nuorten veren rasva-arvoja (Dobbins ym. 2009). Interventiotutkimusten mukaan rasva-arvojen muutokseen vaadittava liikuntamäärä on vähintään 40 minuuttia reipasta liikuntaa viitenä päivänä viikossa ainakin neljän kuukauden ajan. Liikunnan vaikutus nähdään pääasiassa HDL-kolesterolipitoisuuden suurentumisena ja triglyseridipitoisuuden pienentymisenä (Andersen ym. 2011). Valtimoseinämän rakenne. Verisuonten rasvoittumiseen liittyvät muutokset alkavat jo lapsuudessa. Pahkala ym. (2011) osoittivat, että kun vähän liikkuvat vuotiaat nuoret liikkuivat enemmän, valtimoseinämän paksuuntuminen hidastui ja valtimon laajenemiskyky parantui. Liikunnan vähentäminen nuorena johti puolestaan valtimoseinämän paksuuntumiseen. Suomalaisen seurantatutkimuksen mukaan fyysisen aktiivisuuden puute 37 Lapsuusiän liikunnan merkitys kardiometabolinen näkökulma

4 KATSAUS 38 YDINASIAT 88Kardiometaboliset riskitekijät, kuten ylipaino ja huono kestävyyskunto, ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet lasten keskuudessa. 88Liikunnan minimisuositukset (1 2 tuntia reipasta ja monipuolista liikuntaa päivittäin) eivät toteudu kaikkien suomalaislasten osalta. 88Liikkumaton elämäntapa runsas istuminen ja liikunnan vähäisyys seuraa sitkeästi aikuisuuteen. 88Fyysisen aktiivisuuden jatkuminen lapsuudesta ja nuoruudesta aikuisikään on tärkeää pyrittäessä ehkäisemään kardiometabolisten riskitekijöiden ilmaantumista ja kasaantumista. 88Lasten liikunnan turvaamiseen tarvitaan poliittista tahtoa ja viisautta nähdä terveyttä edistävien päätösten vaikutukset kansanterveyteen ja talouteen vuoden iässä ennusti ateroskleroosin etenemistä aikuisena riippumatta monista aikuisiässä ilmenevistä riskitekijöistä ( Juonala ym. 2010). Insuliiniherkkyys. Insuliiniresistenssi on avaintekijä metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen kehittymisessä aikuisella. Lihavien lapsien insuliiniherkkyyden tiedetään vähentyneen. Sen seurauksena kardiometabolinen riski suurentuu jo kasvuiässä (Ten ja Maclaren 2004). Carrel ym. (2005, 2009) osoittivat yhdeksän kuukautta kestävän kouluissa tapahtuvan liikuntaintervention parantavan sekä lihavien että normaalipainoisten yläkoululaisten insuliiniherkkyyttä. Geneettiset tekijät saattavat lisätä ylipainoa ja insuliiniresistenssiä, mutta liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla voitaneen kumota osa geneettisten tekijöiden haittavaikutuksista. Kudostulehdus. Ylipainoon ja metaboliseen oireyhtymään liittyy usein kudostulehdusta, jonka merkkinä herkän C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuus lisääntyy. Seurantatutkimuksissa lapsista koostuvissa aineistoissa liikunnalla on havaittu olevan käänteinen yhteys kudostulehdusta kuvaaviin CRP-, IL-6- (interleukiini 6) ja fibrinogeeniarvoihin (Thomas ja Williams 2008). Liikuntainterventio sekä yhdistetty liikunta- ja ruokavaliointerventio vähensivät lihavien lasten veren tulehdustekijöitä riippumatta painon muutoksesta (Andersen ym. 2011). Toisaalta vaikuttaa siltä, ettei liikunta itsenäisesti vähennä kudostulehdusta, vaan sen tulee johtaa rasvakudoksen vähenemiseen, jotta kudostulehduskin laantuisi (Thomas ja Williams 2008). Riskitekijöiden kasautuminen. Edellä mainitut kardiometaboliset riskitekijät kasaantuvat samoille ihmisille aikuisena, mutta tämä ilmiö on havaittu jo lapsuudessa. Pahkalan ym. (2012) tutkimuksessa vähäinen fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä metabolisten riskitekijöiden kasaantumiseen 13-vuotiaista nuorista koostuvassa aineistossa. Riskitekijäprofiili korostui nuorilla, jotka viettivät aikaa ruudun ääressä yli kaksi tuntia vuorokaudessa. Tuoreen katsauksen mukaan lasten metabolisen riskin vähentäminen vaatii noin 90 minuuttia keskiraskasta liikuntaa päivittäin (Andersen ym. 2011). Myös interventiotutkimukset osoittavat fyysisen aktiivisuuden vähentävän kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumista, mutta tähän tarvittavan liikunnan määrää ja tehoa ei ole kyetty osoittamaan (Andersen ym. 2011). Lisäksi metabolisen oireyhtymän määrittelystä ei lasten osalta ole yksimielisyyttä, ja määritelmiä käytetään nykyään lähinnä epidemiologisissa tutkimuksissa, kun vertaillaan esiintyvyyksiä eri tutkimusaineistoissa. Kliinisessä työssä metabolisen oireyhtymän määritelmien käyttö on vähäistä, eikä yksittäisten osatekijöiden raja-arvoista ole lasten tapauksessa vielä riittävästi tietoa. Joka tapauksessa lapsuuden liikunta vaikuttaa metabolisen oireyhtymän kehittymiseen aikuisena. Suomalaisessa seurantatutkimuksessa osallistuminen urheiluseuratoimintaan 9 18-vuotiaana vähintään kolmen vuoden ajan ehkäisi metabolisen oireyhtymän kehittymistä 21 vuotta myöhemmin (Yang ym. 2009). Urheiluharrastuksen lopettaneilla metabolisten riskitekijöiden kasaantuminen oli voimakkaampaa kuin urheilua jatkaneilla. Fyysisen aktiivisuuden jatkuminen lapsuudes- M. Valtonen ym.

5 ta ja nuoruudesta aikuisikään onkin tärkeää ehkäistäessä kardiometabolisten riskitekijöiden ilmaantumista ja kasaantumista. Liikunta Lopuksi Ylipaino Kestävyyskunto Reipas liikkuminen päivittäin vaikuttaa suotuisasti lapsen kardiometaboliseen terveyteen (Strong ym. 2005). Lapsen fyysisen aktiivisuuden ja aikuisen kardiometabolisen terveyden yhteys välittyy jatkuvan liikunnallisen elämäntavan ja painonhallinnan kautta (KUVA 1). Liikunnan puute altistaa ihmisen lihavuudelle eri elämänvaiheissa, jolloin ylipaino seuraa herkästi mukana ja lisääntyy vuosien varrella. Liian vähäinen liikkuminen itsessään sekä siitä seuraava ylipaino ja huono kestävyyskunto altistavat lapsen epäedullisille verisuonimuutoksille sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöille jo hyvin varhaisessa vaiheessa (KUVA 2). Suurin osa näistä muutoksista on mahdollista korjata elämäntapoja kohentamalla. Toisaalta terveysriskien ehkäisy on tunnetusti tehokkaampaa kuin niiden hoito. Liikunnallinen elämäntapa on huomattavasti helpompi toteuttaa, kun se omaksutaan jo lapsuuden perheessä ja koulussa. Liikunnan edistämiseen tarvitaan uusia innovatiivisia keinoja, jotta voimme kasvattaa hyväkuntoisia ja terveitä sukupolvia. Riskitekijöillä ja iän myötä kohdattavilla sairauksilla pelottelu ei muuta lasten ja nuorten käyttäytymistä. Alakouluiässä omatoiminen arkiliikunta on tärkeä osa kokonaisliikuntaa, joten lasten vanhempia tulisi motivoida innostamaan lapsia liikkumaan päivittäisissä toimissaan ja välttämään liiallista television ja tietokoneen ääressä istumista. Lisäksi liikuntaa tulee lisätä väestötasolla lasten ja nuorten omat mieltymykset ja päämäärät huomioiden. Kouluilla on parhaat edellytykset koko ikäluokan tavoittamiseen ja liikunta-aktiivisuuden turvaamiseen. Tarvitaan viisautta ja yhteistä poliittista tahtoa nähdä terveyttä edistävien päätösten vaikutukset kansanterveyteen ja talouteen. Tiedämme jo, mikä merkitys lasten liikunnalla on. Aikuisten vastuulle kuuluu liikuntasuositusten toteutuminen. On esitetty, että sydän- ja verisuonitautien ehkäisy tulisi aloittaa Verenpaine HDL-kolesteroli Triglyseridit Insuliiniherkkyys Endoteelin toiminta Kudostulehdus Tyypin 2 diabetes Sydän- ja verisuonitaudit Kuva 2. Lapsen liikunnan vaikutukset kardiometaboliseen riskiin. ensimmäisen elinvuoden jälkeen huolehtimalla lapsen riittävästä fyysisestä aktiivisuudesta ja terveellisestä ruokavaliosta (Magnussen ym 2012). Näin luodaan pohjaa elinikäiselle liikunnalliselle elämäntavalle, painon hallinnalle ja terveydelle. Lääkäreidenkin on hyvä tiedostaa lapsuuden liikunnan merkitys ja viestittää asian tärkeyttä lapsille ja heidän vanhemmilleen sekä kouluille ja poliittisille päättäjille. Lasten ja nuorten reippaan liikunnan lisääminen 1 2 tuntiin päivässä on tavoite, jonka toteuttamiseen tarvitaan myös terveydenhuollon johtavia ammattilaisia. MAARIT VALTONEN, LT, erikoistuva lääkäri LIKES-tutkimuskeskus OLLI J. HEINONEN, terveysliikunnan professori, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Terveysliikunta sekä Paavo Nurmi keskus Turun yliopisto TIMO A. LAKKA, lääketieteellisen fysiologian professori, sisätautien erikoislääkäri Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus, biolääketieteen yksikkö, fysiologia ja Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos TUIJA TAMMELIN, FT, tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sidonnaisuudet Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia 39 Lapsuusiän liikunnan merkitys kardiometabolinen näkökulma

6 KATSAUS KIRJALLISUUTTA Aikuisten liikunta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito johtoryhmän asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2008 [päivitetty ]. Andersen LB, Riddoch C, Kriemler S, Hills AP. Physical activity and cardiovascular risk factors in children. Br J Sports Med 2011;45: Baquet G, van Praagh E, Berthoin S. Endurance training and aerobic fitness in young people. Sports Med 2003;33: Carrel AL, Clark RR, Peterson SE, Nemeth BA, Sullivan J, Allen DB. Improvement of fitness, body composition, and insulin sensitivity in overweight children in a school-based exercise program: a randomized, controlled study. Arch Pediatr Adolesc Med 2005;159: Carrel AL, McVean JJ, Clark RR, Peterson SE, Eickhoff JC, Allen DB. Schoolbased exercise improves fitness, body composition, insulin sensitivity, and markers of inflammation in non-obese children. J Pediatr Endocrinol Metab 2009;22: Dobbins M, De Corby K, Robeson P, Husson H, Tirilis D. School-based physical activity programs for promoting physical activity and fitness in children and adolescents aged Cochrane Database Syst Rev 2009;(1):CD Ganley KJ, Paterno MV, Miles C, ym. Health-related fitness in children and adolescents. Pediatr Phys Ther 2011; 23: Hills AP, Andersen LB, Byrne NM. Physical activity and obesity in children. Br J Sports Med 2011;45: Huotari PR, Nupponen H, Laakso L, Kujala UM. Secular trends in aerobic fitness performance in year-old adolescents from 1976 to Br J Sports Med 2010;44: Juonala M, Magnussen CG, Berenson GS, ym. Childhood adiposity, adult adiposity, and cardiovascular risk factors. N Engl J Med 2011;365: Juonala M, Viikari JS, Kahonen M, ym. Life-time risk factors and progression of carotid atherosclerosis in young adults: the Cardiovascular Risk in Young Finns study. Eur Heart J 2010;31: Kautiainen S, Koljonen S, Takkinen HM, ym. Leikki-ikäisten ylipainoisuus ja lihavuus. Suom Lääkäril 2010;65: Kristensen PL, Moeller NC, Korsholm L, ym. The association between aerobic fitness and physical activity in children and adolescents: the European youth heart study. Eur J Appl Physiol 2010;110: Lloyd LJ, Langley-Evans SC, McMullen S. Childhood obesity and risk of the adult metabolic syndrome: a systematic review. Int J Obes (Lond) 2012;36:1 11. Magnussen CG, Niinikoski H, Juonala M, ym. When and how to start prevention of atherosclerosis? Lessons from the Cardiovascular Risk in the Young Finns Study and the Special Turku Coronary Risk Factor Intervention Project. Pediatr Nephrol 2012;27: Martinez-Gomez D, Ruiz JR, Ortega FB, ym. Recommended levels of physical activity to avoid an excess of body fat in European adolescents: the HELENA Study. Am J Prev Med 2010;39: Pahkala K, Heinonen OJ, Lagstrom H, ym. Clustered metabolic risk and leisure-time physical activity in adolescents: effect of dose? Br J Sports Med 2012;46: Pahkala K, Heinonen OJ, Simell O, ym. Association of physical activity with vascular endothelial function and intima-media thickness. Circulation 2011;124: Physical Activity Guidelines Advisory Committee. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report Washington, DC: U.S. Department of Health and Human Services Santtila M, Kyrolainen H, Vasankari T, ym. Physical fitness profiles in young Finnish men during the years Med Sci Sports Exerc 2006;38: Strong WB, Malina RM, Blimkie CJ, ym. Evidence based physical activity for school-age youth. J Pediatr 2005;146: Tammelin T, Karvinen J. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7 18-vuotiaille. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Helsinki: Reprotalo Lauttasaari Oy Tammelin T, Laine K, Turpeinen S, toim. Liikkuva koulu ohjelman pilottivaiheen loppuraportti. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 261. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Telama R. Tracking of physical activity from childhood to adulthood: a review. Obes Facts 2009;2: Ten S, Maclaren N. Insulin resistance syndrome in children. J Clin Endocrinol Metab 2004;89: Thomas NE, Williams DR. Inflammatory factors, physical activity, and physical fitness in young people. Scand J Med Sci Sports 2008;18: Twisk JW, Kemper HC, van Mechelen W. Prediction of cardiovascular disease risk factors later in life by physical activity and physical fitness in youth: general comments and conclusions. Int J Sports Med 2002;23 Suppl 1:S44 9. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö, Nuori Suomi ry. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita numero 17. Helsinki: Yliopistopaino Oy Waters E, de Silva-Sanigorski A, Hall BJ, ym. Interventions for preventing obesity in children. Cochrane Database Syst Rev 2011;12:CD Yang X, Telama R, Hirvensalo M, Viikari JS, Raitakari OT. Sustained participation in youth sport decreases metabolic syndrome in adulthood. Int J Obes (Lond) 2009;33: Yang X, Telama R, Viikari J, Raitakari OT. Risk of obesity in relation to physical activity tracking from youth to adulthood. Med Sci Sports Exerc 2006;38: Summary Significance of physical activity in childhood a cardiometabolic view Unfavorable diet and lack of physical activity are frequently underlying childhood and juvenile obesity. Recommendations for physical activity advise children under school age to move at least two hours per day and children of school age at least 1 to 2 hours per day. The fact that these recommendations are, however, not met among Finnish children, is reflected in physical activity also in adulthood. Immobility and obesity often develop into a mutually reinforcing vicious circle that predisposes to an increasingly early appearance of cardiometabolic risk factors. 40 M. Valtonen ym.