PYHÄJOEN LUONTOSELVITYS 16USP0052.BA723M 31.1.2012. PYHÄJOEN KUNTA Pyhäjoen keskustan osayleiskaavan luontoselvitys

PYHÄJOEN LUONTOSELVITYS 16USP0052.BA723M 31.1.2012 PYHÄJOEN KUNTA Pyhäjoen keskustan osayleiskaavan luontoselvitys

1 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

1 Sisältö 1 JOHDANTO 2 2 KASVILLISUUS 2 2.1 Yleiskuvaus 2 2.2 Uhanalaiset ja huomioitavat kasvit ja käävät 2 2.3 Huomioitavat luontotyypit 4 3 LINNUSTO 4 3.1 Suojelullisesti huomattavat lajit 4 4 SUOJELUALUEET 5 5 SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELULLE 6 6 LÄHTEET 7 Pöyry Finland Oy FM Tiina Sauvola FM Aappo Luukkonen Tutkijantie 2 A FI-90590 OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus 0625905-6 Tel. +358 10 33 33280 Fax +358 10 33 28250 www.poyry.fi

2 1 JOHDANTO Tämä Pyhäjoen keskustan alueelta laadittu luontoselvitys on tehty Pyhäjoen keskustan osayleiskaava tausta-aineistoksi. Alueelta on laadittu osallistumis- ja arviointisuunnitelma (Pyhäjoen kunta 2011). Selvitysalueen rajaus on esitetty kuvassa (Kuva 1). Luontoselvitys perustuu suunnittelualueen luonnosta olemassa olevaan aineistoon, tässä vaiheessa ei ole tehty mastoselvityksiä. Selvitystä varten on koottu alueelta aiemmin laadittujen selvitysten tiedot sekä tarkistettu uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien rekisteritiedot. Lisäksi aluetta on analysoitu karttojen ja ilmakuvien avulla. Taustaaineistona käytetty kirjallisuus on esitetty lähdeluettelossa. Luontoselvityksessä on selvitetty alueen luonnon ominaispiirteet ja annettu suositukset alueen maankäytön suunnittelulle. 2 KASVILLISUUS 2.1 Yleiskuvaus Pyhäjoen keskustan osayleiskaava-alue sijaitsee Pyhäjoen kunnan pohjoisosassa. Se rajautuu pohjoisessa Parhalahden osayleiskaavan ja Pyhäjoen merenrannikon rantayleiskaavan alueisiin sekä etelässä Etelänkylän-Viirteen osayleiskaava-alueeseen. Lännessä suunnittelualue ulottuu osaksi merenrannikon rantayleiskaavan/pohjankylän osayleiskaavan puolelle. Osayleiskaava-alueella sijaitsee Pyhäjoen kirkonkylä, joka on asukasluvultaan suurin taajama kunnassa. Suunnittelualuetta halkoo mereen laskeva Pyhäjoki, joka on haarautunut Kirkonkylän kohdalla kahdeksi suuhaaraksi. Selvitysalueen pinta-ala on n. 1783 ha. Luonnonmaantieteellisesti selvitysalue kuuluu keskiboreaalisen Pohjanmaan-Kainuun kasvillisuusvyöhykkeen läntiseen osaan. Pohjanmaan-Kainuun alue on Suomen havumetsävyöhykkeen sydänvyöhykettä. Sitä voidaan kutsua myös suureksi vaihtumisvyöhykkeeksi Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Alueella esiintyy sekä eteläisiä että pohjoisia lajeja (Kalliola 1973). Selvitysalue koostuu Pyhäjoen rakennetusta keskustasta, joka sijaitsee molemmin puolin vt 8:aa joen pohjoisen ja eteläisen haaran tuntumassa. Keskustan ympärillä esiintyy muutamia peltoalueita. Keskustaa ja sen läheisiä alueita leimaa voimakas kulttuurivaikutus. Selvitysalueen pohjois- ja itäosat ovat lähes rakentamattomia muutamia peltoalueita lukuun ottamatta. Alueen rakentamattomat osat ovat metsätalouskäytössä olevia lähes kauttaaltaan ojitettuja kangasmetsiä. Ilmakuva perusteella alueella esiintyy myös hakkuita ja taimikoita sekä kallioisia metsiä. 2.2 Uhanalaiset ja huomioitavat kasvit ja käävät Uhanalaisten lajien esiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäytön suunnittelussa. Luonnonsuojelulain (N:o 1096, 45 ) mukaan on määrätty uhanalaisiksi lajit, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.

3 Uhanalaisten lajien esiintymätiedot tarkistettiin Eliölajit-tietojärjestelmästä (Soile Turkulainen 22.9.2011). Selvitysalueelta on tavattu Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) luokkaan vaarantunut (VU) kuuluva lettosara (Carex heleonastes). Lettosara on lisäksi Suomen kansainvälinen vastuulaji. Vastuu merkitsee, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Lisäksi alueella on tavattu alueellisesti uhanalaisiksi (RT) luokitellut jokileinikki (Ranunculus lingua) ja ketonoidanlukko (Botrychium lunaria). Pyhäjoki kuuluu alueellisessa uhanalaisuusluokituksessa Keskiboreaaliseen Pohjanmaan (3a) alueeseen. Ketonoidanlukko on myös silmälläpidettävä (NT, ei uhanalainen). Lettosara ja ketonoidanlukon esiintymät sijaitsevat selvitysalueen itäreunalla lähellä Mäntyrantaa. Lettosaran esiintymä on käyty tarkistamassa viimeksi v. 2001, jolloin lajia ei ole havaittu kyseisellä paikalla. Ketonoidanlukon esiintymä on havaittu viimeksi v. 2008 ja esiintymä on todennäköisesti edelleen olemassa. Jokileinikin tiedossa oleva esiintymä sijaitsee selvitysalueen eteläreunalla Pyhäjoen eteläisen haaran pohjoisrannalla Etelä-Hourun kohdalla. Jokileinikin esiintymä on arvioitu v. 2005 elinvoimaiseksi. Lajien esiintymispaikat on esitetty alla olevassa kuvassa (Kuva 1). Kuva 1. Selvitysalueella sijaitsevat uhanalaisten kasvilajien esiintymät.

2.3 Huomioitavat luontotyypit 16USP0052.BA723M 4 Kartta ja ilmakuva tarkastelun perusteella selvitysalueella ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä (luonnonsuojelulaki 1996/1096 29) tai vesilain mukaisia vesiluonnon suojelutyyppejä (vesilaki 2011/587 2:11). Kartta ja ilmakuva tarkastelun perusteella selvitysalueella esiintyy metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeistä elinympäristöistä (metsälaki 1996/1093 10) vähätuottoisia kitu- ja joutomaan ympäristöiksi luettavia kallioita. Joen rannoilla saattaa esiintyä mahdollisesti myös metsälain mukaisia rantaluhtia, ja Kielosaarissa esiintyy metsälain mukaisia reheviä saniaislehtoja (KirjastoVirma 2012). Uhanalaisten luontotyyppien tarkastelussa selvitysalue kuuluu Etelä-Suomen osaalueeseen (Raunio ym. 2008). Kartta ja ilmakuvatarkastelun perusteella on vaikea määrittää alueen uhanalaisia luontotyyppejä. Pyhäjoensuu voidaan luokitella uhanalaisten luontotyyppien mukaan rannikon jokisuistoihin (EN - erittäin uhanalaiset). Pyhäjoensuu ei ole luonnontilainen jokisuisto, vaan se on osittain rakennettu ja muokattu. 3 LINNUSTO Selvitysalueen pesimälinnustoa arvioitiin olemassa olevan tiedon perusteella ja asiantuntija-arviona. Arvioinnissa keskeisimpänä tavoitteena oli tarkastella Pyhäjoen keskustan osayleiskaavan rajaamalla alueella mahdollisesti esiintyviä uhanalaisia, EU:n lintudirektiivin liitteen I ja muutoin suojelullisesti huomionarvoisia lintulajeja. Tämän lisäksi selvityksessä huomioitiin myös alueen lintulajistoa yleisemmin alueen linnustollisen kokonaisarvion laatimiseksi. Pyhäjokivarren rehevät rantametsät poikkeavat selvästi ympäröivästä habitaatista ja ovat tunnettuja etenkin eteläisten yölaulajalajien runsaudesta. Monet muualla Pohjois- Pohjanmaalla harvinaisena esiintyvät yölaulajat on havaittu usein jokivarren rantametsissä ja luhdissa. Esimerkiksi satakieli Luscinia luscinia, pensassirkkalintu Locustella naevia, viitakerttunen Acrocephalus dumetorum, luhtakerttunen Acrocephalus palustris, mustapääkerttu Sylvia atricapilla ja kultarinta Hippolais icterina. Keskustan alueella esiintyy tavanomaisia kulttuuriympäristön lajeja, mm. naakka Corvus monedula, viherpeippo Carduelis chloris, varpunen Passer domesticus, sekä alueella vähälukuinen pähkinähakki Nucifraga caryocatactes. (Timonen ym. 2011, Tapio ym. 2010, Timonen ym. 2002, Timonen ym. 2000., Timonen ym. 2000b). 3.1 Suojelullisesti huomattavat lajit Selvitysalueella ei todennäköisesti esiinny pesivänä uusimman uhanalaisuusluokittelun (Rassi ym. 2010) mukaan äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luokiteltuja lintulajeja. Erittäin uhanalaiseksi (EN) luokitelluista lintulajeista selvitysalueella pesii todennäköisesti tai mahdollisesti peltosirkku Emberiza hortulana. Vaarantuneiksi (VU) luokitelluista lintulajeista todennäköisimpiä alueella pesiviä lajeja ovat jouhisorsa Anas acuta, tukkasotka Aythya fuligula, sinisuohaukka Circus cyaneus ja kivitasku Oenanthe oenanthe. Silmälläpidettävistä (NT) lajeista alueella todennäköisesti tai mahdollisesti pesii tukkakoskelo Mergus serrator, isokoskelo Mergus merganser, teeri Tetrao tetrix,

5 niittykirvinen Anthus pratensis, sirittäjä Phylloscopus sibilatrix ja punavarpunen Carpodacus erythrinus. Alueella mahdollisesti tai todennäköisesti pesiviä EU lintudirektiivin I liitteen lajeja ovat sinisuohaukka Circus cyaneus, pyy Bonasa bonasia, teeri Tetrao tetrix, ruisrääkkä Crex crex, kalatiira Sterna hirundo, helmipöllö Aegolius funereus, palokärki Dryocopus martius, pohjantikka Picoides tridactylus ja pikkulepinkäinen Lanius collurio. Alueella mahdollisesti tai todennäköisesti pesiviä Suomen kansainvälisiä vastuulajeja (EVA) ovat rantasipi Actitis hypoleucos, helmipöllö Aegolius funereus, tavi Anas crecca, haapana Anas penelope, telkkä Bucephala clangula, tukkakoskelo Mergus serrator, isokoskelo Mergus merganser, kuovi Numenius arquata, leppälintu Phoenicurus phoenicurus, pohjantikka Picoides tridactylus, kalatiira Sterna hirundo ja teeri Tetrao tetrix. 4 SUOJELUALUEET Selvitysalueella ei sijaitse luonnonsuojelualueita tai luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Selvitysalueen välittömässä läheisyydessä, alueen pohjoispuolella sijaitsee Parhalahti - Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura 2000 -alue (FI1104201) (Kuva 2). Natura-alue on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI- ja lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena (Ympäristöhallinto 2012a). Parhalahti-Syölätinlahden alue on kivikkoista, alavaa maankohoamisrannikon merenrantaa. Lahtien välissä sijaitsee Maunuksen rantaniitty, joka on avoimena säilynyt merenrantaniitty. Niityn kasvillisuus on pääosin heinä- ja vihviläniittyä. Alueella on myös merisaran, rantaluikan ja vesikuusen muodostamia kasvustoja sekä järvikaislikkoa ja ruovikkoja (Ympäristöhallinto 2012b). Alue on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi ja kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (LVO110253). Lisäksi kohteen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena (YSA202820) ja/tai vesilain nojalla. Maunuksen rantaniittyjen suojelun ensisijainen keino on maanomistajan kanssa tehtävä sopimus. ja Maunuksen rantaniityt on myös maakunnallisesti arvokas perinnemaisema (Ympäristöhallinto 2012b).

6 Kuva 2. Selvitysalueen lähellä sijaitsevat suojelualueet (Ympäristöhallinto 2012a). 5 SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELULLE Selvitysalueen kasvillisuutta luonnehtii kulttuurivaikutus. Selvitysalueella sijaitsee Pyhäjoen kirkonkylä. Kirkonkylän alue on lähes kauttaaltaan muokattua ja rakennettua. Alueen pohjois- ja itäosat ovat lähes rakentamattomia muutamia peltoalueita lukuun ottamatta. Alueen rakentamattomat osat ovat metsätalouskäytössä olevia lähes kauttaaltaan ojitettuja kangasmetsiä. Ilmakuva perusteella alueella esiintyy myös hakkuita ja taimikoita sekä kallioisia metsiä. Osa hakkaamattomista kalliometsistä voidaan luokitella metsälain mukaisiksi erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Lisäksi alueella esiintyy metsälain mukaisia reheviä lehtoja ja mahdollisesti rantaluhtia. Selvitysalueella ei esiinny luonnonsuojelulain ja vesilain mukaisia kohteita. Kartta ja ilmakuvatarkastelun perusteella on vaikea määrittää alueen uhanalaisia luontotyyppejä. Pyhäjoensuu voidaan luokitella uhanalaisten luontotyyppien mukaan erittäin uhanalaisiin (EN) rannikon jokisuistoihin. Huomioitavista putkilokasveista alueella esiintyvät vaarantunut (VU) lettosara sekä alueellisesti uhanalaiset (RT) ketonoidanlukko ja jokileinikki. Lettosara on myös

7 Suomen kansainvälinen vastuulaji ja ketonoidanlukko silmälläpidettävä (NT). Lettosaran esiintymätieto on vanha ja lajia ei ole havaittu alueella edellisellä kartoituskerralla v. 2001. Laji on todennäköisesti hävinnyt alueelta. Selvitysalueella ei sijaitse luonnonsuojelualueita tai luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Selvitysalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Parhalahti - Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura 2000 alue. Suositeltavaa olisi, että selvitysalueella olevat huomioitavien kasvilajien esiintymätiedot ja metsälain mukaiset kohteet tarkistettaisiin sekä alueella mahdollisesti esiintyvät uhanalaiset luontotyypit kartoitettaisiin. Maastokartoitukset tulisi kohdistaa rakentamattomille ranta- ja metsäalueille. Jokivarren rehevät rantametsät tulisi säilyttää aluskasvistoa myöten, jotta rantametsien lintulajisto säilyisi ennallaan. Jo kirjallisuustietojen perusteella jokivarren lintulajistosta saa monipuolisen ja Pohjois- Suomen mittapuulla poikkeuksellisen edustavan kokonaiskuvan. Jokivarren linnustoa tulisi selvittää linnustokartoituksen avulla. 6 LÄHTEET Kalliola, R. 1973. Suomen kasvimaantiede. WSOY. Porvoo. KirjastoVirma 2012: Internetsivut osoitteessa: http://www.kirjastovirma.net/luontopaikkaopas/pyhajoki/merenranta www-dokumentti, selauspäivä 17.1.2012. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.). 2010: Suomen lajien uhanalaisuus, punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Tapio, T. (toim.), Mutanen, T., Ruuska, P., Väyrynen, T., Rahko, P., Saarenpää, T., Timonen, S. ja Tuohimaa, H. 2010. Linnut Pohjois-Pohjanmaalla 2002. Aureola vsk. 29. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Timonen, S., Rahko, P., Aalto, J., Lampila, P. ja Tuohimaa, H. 2000. Linnut Pohjois- Pohjanmaalla 1999. Aureola vsk. 24. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Timonen, S., Aalto, P., Eskelin, T., Heikkinen, J., Lampila, P. ja Tuohimaa, H. 2000b. Linnut Pohjois-Pohjanmaalla 1995. Aureola vsk. 23. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Timonen, S., Aalto, J., Lampila, P., Tuohimaa, H., Heikkinen, J., Rahko, P. ja Tynjälä, M. 2002. Linnut Pohjois-Pohjanmaalla 2000. Aureola vsk. 25. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Timonen, S., Tapio, T., Aalto, P., Eskelin, T., Karvonen, J., Markkola, J., Mikkonen, E., Ojanen, M., Ruuska, P., Tuohimaa, H., Tynjälä, M. ja Väyrynen, T. 2011. Linnut Pohjois-Pohjanmaalla 1997 ja 1998. Aureola vsk. 31. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry.

8 Ympäristöhallinto 2012a: OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu osoitteessa: http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp. www-dokumentti, selauspäivä 12.1.2012. Ympäristöhallinto 2012b: Internetsivut osoitteessa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=24896 www-dokumentti, selauspäivä 12.2.2012.

LUONTOSELVITYS 16USP0052.BA723M 12.10.2012 PYHÄJOEN KUNTA Pyhäjoen keskustan osayleiskaavan luontoselvitys

1 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

1 Sisältö 1 JOHDANTO 2 2 KASVILLISUUS 2 2.1 Yleiskuvaus 2 2.2 Uhanalaiset ja huomioitavat kasvit ja käävät 4 2.3 Huomioitavat luontotyypit 6 3 LINNUSTO 7 3.1 Pesimälinnuston yleiskuvaus 7 3.2 Suojelullisesti huomattavat lajit 8 4 LIITO-ORAVA 9 5 SUOJELUALUEET 10 6 SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELULLE 11 7 LÄHTEET 13 Liitteet Liite 1 Liite 2 Luonnon kannalta huomioitavat kohteet Linnustollisesti huomioitavat kohteet Pöyry Finland Oy FM Tiina Sauvola FT Petri Lampila Ympäristöasiantuntija Harri Taavetti Tutkijantie 2 A FI-90590 OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus 0625905-6 Tel. +358 10 33 33280 Fax +358 10 33 28250 www.poyry.fi

2 1 JOHDANTO Tämä Pyhäjoen keskustan alueelta laadittu luontoselvitys on tehty Pyhäjoen keskustan osayleiskaavan tausta-aineistoksi. Alueelta on laadittu osallistumis- ja arviointisuunnitelma (Pyhäjoen kunta 2011) sekä luontoselvityksen esiselvitys (Pöyry Finland Oy 2012). Selvitysalueen rajaus on esitetty liitteessä 1. Liitteessä 1 on esitetty myös luonnon kannalta huomioitavat kohteet sekä valokuvien ottopaikat. Luontoselvitys perustuu suunnittelualueen luonnosta olemassa olevaan aineistoon sekä maastoselvityksiin. Selvitystä varten on koottu alueelta aiemmin laadittujen selvitysten tiedot sekä tarkistettu uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien rekisteritiedot. Lisäksi aluetta on analysoitu karttojen ja ilmakuvien avulla. Tausta-aineistona käytetty kirjallisuus on esitetty lähdeluettelossa. Maastoselvitykset tehtiin kasvillisuuden ja luontotyyppien osalta 6.6.2012 ja 18.- 19.7.2012 (FM biologi Tiina Sauvola.) sekä linnuston osalta 12.6.2012, 16.6.2012 ja 20.6.2012 (FT biologi Petri Lampila). Liito-oravan esiintymistä selvitettiin 6.6.2012 (FM biologi Tiina Sauvola). Tarkastelualueelta kartoitettiin metsälain 10 :n mukaiset metsäluonnon erityisen arvokkaat elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 :n nojalla suojeltavat luontotyypit sekä muut luontoarvojensa kannalta huomioitavat alueet, kuten vesilain 2:11 :n mukaiset vesiluonnon suojelutyypit ja uhanalaiset luontotyypit. Lisäksi havainnoitiin uhanalaisten ja muutoin huomioitavien lajien potentiaalisia esiintymisalueita. Alueilta ei ole laadittu kattavaa kasvillisuuskuviointia vaan alueen arvokkaat ja huomioitavat kohteet paikannettiin kartalle. Linnuston osalta alueelle tehtiin pesimälintulaskenta. Liito-oravaselvitys toteutettiin papanakartoitusmenetelmällä. Luontoselvityksessä on selvitetty alueen luonnon ominaispiirteet ja annettu suositukset alueen maankäytön suunnittelulle. 2 KASVILLISUUS 2.1 Yleiskuvaus Pyhäjoen keskustan osayleiskaava-alue sijaitsee Pyhäjoen kunnan pohjoisosassa. Pyhäjoen kunnan keskustan osayleiskaava rajautuu eteläosastaan lännestä Isosaaresta Pyhäjoen Etelä-haaran Tiironsuvannon alueelle. Täältä kaava-alueen itäraja kulkee kohti koillista Kaattariin, josta se kääntyy pohjoiseen kohti Parhalahtea. Kaavan pohjoispuoleinen raja noudattelee Parhalahden osayleiskaava-alueen rajaa valtatie 8 itäpuolella. Lännessä osayleiskaava-alue rajautuu Ollinmäen osayleiskaava-alueeseen. Luonnonmaantieteellisesti selvitysalue kuuluu keskiboreaalisen Pohjanmaan-Kainuun kasvillisuusvyöhykkeen läntiseen osaan. Pohjanmaan-Kainuun alue on Suomen havumetsävyöhykkeen sydänvyöhykettä. Sitä voidaan kutsua myös suureksi vaihtumisvyöhykkeeksi Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Alueella esiintyy sekä eteläisiä että pohjoisia lajeja (Kalliola 1973).

16USP0052.BA723M 3 Selvitysalue koostuu Pyhäjoen rakennetusta keskustasta, joka sijaitsee molemmin puolin vt 8:aa joen pohjoisen ja eteläisen haaran tuntumassa. Keskustan ympärillä esiintyy muutamia peltoalueita. Keskustaa ja sen läheisiä alueita leimaa voimakas kulttuurivaikutus. Kuva 1 ja 2. Pyhäjoen keskusta on rakennettua. Keskustan reunoilla esiintyy myös peltoalueita. Selvitysalueen pohjois- ja itäosat ovat lähes rakentamattomia. Alueen rakentamattomat osat ovat metsätalouskäytössä olevia lähes kauttaaltaan ojitettuja mäntyvaltaisia kangasmetsiä. Alueella esiintyy myös hakkuita ja taimikoita sekä kallioisia metsiä. Kuva 3 ja 4. Alueen metsät ovat metsätalouskäytössä olevia kangasmetsiä sekä lehtomaisia rantametsiä. Kuva 5 ja 6. Metsätalouskäytössä olevia metsiä on käsitelty runsaasti.

4 Pyhäjoen keskustan halki kulkee Pyhäjoen eteläinen ja pohjoinen haara. Joen rannat ovat paikoitellen ihmisen muokkaamia ja paikoitellen luonnontilaisen kaltaisia. Jokisuisto on kaunista aluetta. Joen rantojen metsät ovat lehtomaisia, osittain käsiteltyjä. Kielosaaren käsittelemättömissä saarissa metsät ovat luonnontilaisia kosteita lehtoja. Lehtojen kasvillisuutta ovat mm. puustossa harmaaleppä ja tuomi, kenttäkerroksessa kotkansiipi, lehtovirmajuuri, kielo, keltaängelmä, lehtotähtimö ja keväällä kukkiva mukulaleinikki (KirjastoVirma 2012). Lisäksi saarien rannoilla esiintyy pienialaisia tulvavesivaikutteisia rantaluhtia, joiden kasvillisuuteen kuuluu mm. mesiangervo, kurjenjalka ja luhtakuusio. Pienialaisia rantaluhtia esiintyy myös muualla joen rantaalueilla mm. Niskanmäen ja Kirkonseudun/Pohjankylän rannoilla. Kielosaaren leirintäalue sijaitsee yhdessä saarista. Leirintäalueen seutu on kaunista ja hyvin hoidettua. Leirintäalueelta lähtee vanha luontopolku läheisiin saariin. Luontopolku on hoitamaton ja huonossa kunnossa. Myös Hourunkosken alue on miellyttävää virkistysaluetta uimalaitureineen ja nuotiopaikkoineen. Hourunkosken rantakalliot ovat näyttäviä kalliopaljastumia, kalliolla esiintyy myös pienialaisesti ketomaista kasvillisuutta. Kalliolla kasvaa mm. keltamaksaruoho, ahomansikka, punaja valkoapila, siankärsämö ja hiirenvirna. Ketomaisia kalliopaljastumia on myös muualla selvitysalueella mm. Kaukorannassa, sekä Pyhäjoen keskustan alueella olevilla kallioilla. Selvitysalueen läpi kulkee ihmisen muokkaama pieni joki, Lahnaoja. Lahnaoja on selvitysalueen itäosasta sekä hautausmaan kohdalta kaivettu ojan pohja. Ojan vartta on muokattu runsaasti ja siitä on kaadettu puustoa. Nikkarilan alueella Lahnaoja on edustavampi. Siellä oja kulkee kuusikon ja pellon rajaamana. Ojan vieressä kulkee virkistyskäyttöön soveltuva melko leveä polku. 2.2 Uhanalaiset ja huomioitavat kasvit ja käävät Uhanalaisten lajien esiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäytön suunnittelussa. Luonnonsuojelulain (N:o 1096, 45 ) mukaan on määrätty uhanalaisiksi lajit, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Uhanalaisten lajien esiintymätiedot tarkistettiin Eliölajit-tietojärjestelmästä (Soile Turkulainen 22.9.2011). Selvitysalueelta on tavattu Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) luokkaan vaarantunut (VU) kuuluva lettosara (Carex heleonastes). Lettosara on lisäksi Suomen kansainvälinen vastuulaji. Vastuu merkitsee, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Lisäksi alueella ja sen läheisyydessä on tavattu alueellisesti uhanalaisiksi (RT) luokitellut jokileinikki (Ranunculus lingua), ketonoidanlukko (Botrychium lunaria), ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) sekä Kielosaaren alueella mukulaleinikki (Ranunculus ficaria) (KirjastoVirma 2012). Pyhäjoki kuuluu alueellisessa uhanalaisuusluokituksessa Keskiboreaaliseen Pohjanmaan (3a) alueeseen. Ketonoidanlukko ja ahonoidanlukko ovat myös silmälläpidettäviä (NT, ei uhanalainen). Lisäksi ahonoidanlukko kuuluu Suomen vastuulajeihin.

5 Kuva 7 ja 8. Ketonoidanlukkoa (vasen) löytyi ketomaiselta kalliopaljatumalta, jolla kasvoi mm. ahomansikkaa (oikea). Lettosara ja ketonoidanlukon esiintymät sijaitsevat selvitysalueen itäreunalla Kaukon kalarannassa. Lettosaran esiintymä on käyty tarkistamassa viimeksi v. 2001, jolloin lajia ei ole havaittu kyseisellä paikalla. Esiintymä tarkistettiin myös maastoselvityksien yhteydessä 19.7.2012, eikä lajia havaittu. Vanha esiintymätieto sijaitsee venesatamassa ja alueen kasvillisuutta luonnehtii kulttuurivaikutus. Laji on todennäköisesti kadonnut alueelta. Ketonoidanlukon esiintymä on havaittu viimeksi v. 2008 ja esiintymä havaittiin myös maastoselvityksen yhteydessä 19.7.2012. Esiintymä sijaitsee Kaukon kalarannan alueella, pienellä kalliokedolla. Seuralaislajeja ovat mm. kataja, ahomansikka, valko- ja puna-apila, niittyleinikki ja kissankello. Jokileinikin tiedossa olevat esiintymät sijaitsevat selvitysalueen eteläreunalla Pyhäjoen eteläisen haaran pohjoisrannalla Etelä-Hourun kohdalla sekä selvitysalueen ulkopuolella (mutta sen läheisyydessä) Lipinsaaren pohjoisrannalla. Etelä-Hourussa oleva esiintymä on arvioitu v. 2005 elinvoimaiseksi. Esiintymä käytiin tarkistamassa 19.7.2012, mutta lajia ei havaittu. Alueella oli runsaasti korkeaa joenvarsilehdon kasvillisuutta kuten kotkansiipeä. Lipinsaaren esiintymää ei käyty tarkistamassa maastoselvityksessä, koska esiintymä ei sijaitse selvitysalueella, lisäksi esiintymä on tarkistettu viimeksi v. 2010, jolloin laji havaittiin alueella. Selvitysalueella esiintyy runsaasti reheviä joenvarsiniittyjä, joilla jokileinikkiä mahdollisesti esiintyy useammassakin paikassa. Mukulaleinikin esiintymät sijaitsevat Kielosaaren tulvavaikutteisilla saarilla. Mukulaleinikkiä ei havaittu kasvillisuuskartoituksien aikana, koska laji on keväinen kukkija, minkä jälkeen lajia on vaikea löytää muun rehevän aluskasvillisuuden joukosta.. Ahonoidanlukon tiedossa oleva esiintymä sijaitsee Tervon kalarannan itäpuolella, kalamökkien pihalla. Esiintymä on tarkistettu viimeksi v. 2010, jolloin laji havaittiin alueella. Esiintymä ei sijaitse selvitysalueella. Lajien esiintymispaikat on esitetty liitteessä 1.

2.3 Huomioitavat luontotyypit 16USP0052.BA723M 6 Maastoselvityksien perusteella selvitysalueella ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä (luonnonsuojelulaki 1996/1096 29) tai vesilain mukaisia vesiluonnon suojelutyyppejä (vesilaki 2011/587 2:11). Selvitysalueella esiintyy metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeistä elinympäristöistä (metsälaki 1996/1093 10) vähätuottoisia kitu- ja joutomaan ympäristöiksi luettavia kallioita, saarissa esiintyy kosteita lehtoja ja Pyhäjoen rannoilla rantaluhtia. Metsälaki ei kuitenkaan ole voimassa asemakaava-alueella, mutta kohteet tulisi mahdollisuuksien mukaan huomioida myös kaavassa. Kohteilla esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä. Kuva 9 ja 10. Metsälakikohteisiin kuuluvat kalliometsät ja rantaluhdat. Kuvan rantaluhta kuuluu myös uhanalaisiin luontoyyppeihin: Sisävesien korkeakasvuiset rantaniityt. Uhanalaisten luontotyyppien tarkastelussa selvitysalue kuuluu Etelä-Suomen osaalueeseen (Raunio ym. 2008). Uhanalaisia luontotyyppejä ovat äärimmäisen uhanalaisiksi (CR), erittäin uhanalaisiksi (EN) ja vaarantuneiksi (VU) luokitellut tyypit. Pyhäjoensuu voidaan luokitella uhanalaisten luontotyyppien mukaan rannikon jokisuistoihin (EN). Pyhäjoensuu ei ole luonnontilainen jokisuisto, vaan se on osittain rakennettu ja muokattu. Pyhäjoen rantaluhdat ovat pääasiassa suurruohoisia, kapeita, joen rannan korkeakasvuisia rantaniittyjä. Ne voidaan lukea sisävesien korkeakasvuisiin rantaniittyihin (EN), jotka usein määritetään myös tuoreisiin suurruohotulvaniittyihin (CR). Nämä Pyhäjoen rannoilla olevat niityt ovatkin kevättulvan vaikutuksen alaisia ja niiden kosteus on nähtävissä myös kesällä. Lajisto koostuu mesiangervon ohella viita- ja korpikastikasta. Lisäksi esiintyy mm. kurjenjalka, terttualpi, rantakukka ja rentukka. Rantojen kapeat niityt ovat lähes luonnontilaisia. Paikoitellen niissä näkyy ihmisen muokkauksen jälkiä ja kulttuurilajien kuten lupiinin leviäminen. Metsälain mukaisilla kallioilla esiintyy paikoitellen (mm. Hourunkosken alue, Kaukorannan ketonoidanlukon esiintymä sekä Pyhäjoen keskustan alueen kalliopaljastumat) karuja kallioketoja (EN). Kallioketojen kasvillisuuden edellytetään olevan nykyisen tai aiemman laidunnuksen muovaamia. Perinnebiotoopeiksi luettavien kallioketojen erottaminen luontaisesta kalliokasvillisuudesta on vaikeaa ja tulkinnanvaraista. Pyhäjoen kaavan alueella olevat kalliokedot ovat olleet ihmisvaikutuksen alaisena, mutta ei ole täysin varmaa voidaanko ne lukea perinnebiotooppeihin kuuluviksi kalliokedoiksi.

7 Saarissa olevat kosteat lehdot kuuluvat uhanalaisten luontotyyppien tarkastelussa kosteisiin runsasravinteisiin lehtoihin (VU). Uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin luontotyyppeihin kuuluu myös alueen eri-ikäiset kangasmetsätyypit (Nuoret kankaat VU, Keski-ikäiset mäntyvaltaiset kankaat NT). Luontotyypin esiintymien voidaan katsoa olevan laadultaan hyvässä tilassa, jos ojitukset tai muu maankäyttö eivät ole muuttaneet suoluontotyypin esiintymien hydrologiaa eikä niillä ole merkittäviä hakkuita. Alueen kangasmetsät ovat talouskäytössä olevia laajalti ihmisen muokkaamia metsiä. Kuva 11 ja 12. Pyhäjoensuun jokisuiston saarissa esiintyy runsasravinteisia kosteita lehtoja. 3 LINNUSTO Pyhäjoen keskustan osayleiskaavan selvitysalueen pesimälajistoa selvitettiin maastoinventoinnein kesällä 2012. Alueella tehtiin laskenta kolmena erillisenä laskentakertana. Laskentojen pääpaino kohdistettiin olemassa olevan aineiston perusteella linnustollisesti merkittäviksi todettuihin alueisiin. Erityishuomio kiinnitettiin uhanalaisiin, EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja muutoin suojelullisesti huomionarvoisten lintulajeihin. Tämän lisäksi selvityksessä huomioitiin myös alueen muu lintulajisto, jolla on keskeinen merkitys määritettäessä alueen linnuston kokonaisarvoa. Yksi laskentakerta tehtiin normaalina aamulaskentana, toisessa keskityttiin petolintuihin (laskenta päivällä) ja kolmannessa yöaktiivisiin lajeihin. Koska laskennat kohdistettiin vain osaan selvitysalueesta, parimääriä ei arvioitu, vaan pelkät lajit sekä niiden sijainti huomioitiin. Maastoinventointien lisäksi alueen lajistoa arvioitiin asiantuntija-arvioina olemassa olevan tiedon perusteella. Myös tämän arvioinnin keskeisimpänä tavoitteena oli tarkastella alueella mahdollisesti esiintyviä uhanalaisia, EU:n lintudirektiivin liitteen I ja muutoin suojelullisesti huomionarvoisia lintulajeja. 3.1 Pesimälinnuston yleiskuvaus Pyhäjokivarren rehevät rantametsät poikkeavat selvästi ympäröivästä habitaatista ja ovat tunnettuja etenkin eteläisten yölaulajalajien runsaudesta. Tämä käy ilmi olemassa olevasta aineistosta, ja näkyi selvästi myös kesän 2012 laskennoissa. Monet muualla Pohjois-Pohjanmaalla harvinaisena esiintyvät yölaulajat on havaittu usein jokivarren rantametsissä ja luhdissa. Esimerkiksi satakieli Luscinia luscinia, viitakerttunen Acrocephalus dumetorum, mustapääkerttu Sylvia atricapilla ja kultarinta Hippolais

8 icterina havaittiin myös laskennoissa. Lisäksi alueelta on aiempia havaintoja mm. luhtakerttusesta Acrocephalus palustris ja pensassirkkalinnusta Locustella naevia. Keskustan alueella esiintyy tavanomaisia kulttuuriympäristön lajeja, mm. naakka Corvus monedula, viherpeippo Carduelis chloris, varpunen Passer domesticus, pikkuvarpunen P. montanus sekä alueella vähälukuinen pähkinähakki Nucifraga caryocatactes. (Timonen ym. 2011, Tapio ym. 2010, Timonen ym. 2002, Timonen ym. 2000, Timonen ym. 2000b). Kaikkiaan vuoden 2012 laskennoissa havaittiin 64 lintulajia. 3.2 Suojelullisesti huomattavat lajit Laskennoissa ei havaittu, eikä olemassa olevassa aineistossa ole havaintoja uusimman uhanalaisuusluokittelun (Rassi ym. 2010) mukaan äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luokiteltuja lintulajeja. Näin ollen kyseisiä lajeja ei todennäköisesti pesi selvitysalueella. Olemassa olevan aineiston perusteella erittäin uhanalaiseksi (EN) luokitelluista lintulajeista selvitysalueella pesii todennäköisesti tai mahdollisesti peltosirkku Emberiza hortulana. Laskennoissa lajia ei havaittu, mutta laskentoja ei kohdistettu kaikille lajille potentiaalisille alueille. Vaarantuneiksi (VU) luokitelluista lintulajeista laskennoissa havaittiin tukkasotka Aythya fuligula. Lisäksi todennäköisiä alueella pesiviä lajeja ovat jouhisorsa Anas acuta, sinisuohaukka Circus cyaneus ja kivitasku Oenanthe oenanthe. Silmälläpidettävistä (NT) lajeista laskennoissa havaittiin punavarpunen Carpodacus erythrinus ja tukkakoskelo Mergus serrator. Lisäksi alueella todennäköisesti tai mahdollisesti pesii isokoskelo Mergus merganser, teeri Tetrao tetrix, niittykirvinen Anthus pratensis ja sirittäjä Phylloscopus sibilatrix. EU lintudirektiivin I liitteen lajeista laskennoissa havaittiin pyy Bonasa bonasia, ruisrääkkä Crex crex, kurki Grus grus ja kalatiira Sterna hirundo. Lisäksi alueella mahdollisesti tai todennäköisesti pesiviä direktiivilajeja ovat sinisuohaukka Circus cyaneus, teeri Tetrao tetrix, helmipöllö Aegolius funereus, palokärki Dryocopus martius, pohjantikka Picoides tridactylus ja pikkulepinkäinen Lanius collurio. Suomen kansainvälisistä vastuulajeista (EVA) laskennoissa havaittiin telkkä Bucephala clangula, kalatiira Sterna hirundo, rantasipi Actitis hypoleucos, isokuovi Numenius arquata ja leppälintu Phoenicurus phoenicurus. Lisäksi alueella mahdollisesti tai todennäköisesti pesiviä vastuulajeja ovat helmipöllö Aegolius funereus, tavi Anas crecca, haapana Anas penelope, tukkakoskelo Mergus serrator, isokoskelo Mergus merganser, pohjantikka Picoides tridactylus, ja teeri Tetrao tetrix. Suojelullisesti huomattavat tai muutoin alueen linnustolliseen arvoon vaikuttavat lajit on esitetty taulukossa 1. Linnustollisesti huomioitavat kohteet on esitetty liitteen 2 kartalla. Valtaosa arvokkaista lajeista havaittiin selvitysalueella joen rannoilla, rantametsissä ja -pensaikoissa sekä viljelysalueilla. Myös olemassa olevan aineiston mukaan huomioitavat lajit esiintyvät näillä alueilla.

9 Taulukko 1. Selvitysalueella havaitut huomioitavat lintulajit ja niiden suojelullinenstatus. EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji, UHEX = Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa mainitut lajit / varsinaisesti uhanalaiset lajit (VU = vaarantunut laji, NT = silmälläpidettävä laji). AU = alueellisessa uhanalaisuusluokituksessa (RT = alueellisesti uhanalainen laji). Suojelustatus Laji EU UHEX EVA AU Tavi Anas crecca x Telkkä Bucephala clangula x Tukkakoskelo Mergus serrator NT x Tukkasotka Aythya fuligula VU x Rantasipi Actitis hypoleucos NT x Punavarpunen Carpodacus erythrinus NT Leppälintu Phoenicurus phoenicurus x Naurulokki Larus ridibundus NT Pikkulokki Hydrocoleus minutus x Selkälokki Larus fuscus fuscus x Kalatiira Sterna hirundo x x Kultarinta Hippolais icterina x RT Ruisrääkkä Crex crex x x Punajalkaviklo Tringa totanus NT Valkoviklo Tringa nebularia x Kuovi Numenius arquata x Pyy Bonasa bonasia x Kurki Grus grus x Isokoskelo Mergus merganser NT x Virtavästäräkki Motacilla cinerea VU 4 LIITO-ORAVA Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu Euroopan Unionin luontodirektiivin (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, liite IV a) mukaisiin ns. tiukan suojelun lajeihin. Näiden lajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti lisääntymiskauden aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta. Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) liito-orava kuuluu luokkaan vaarantunut (VU, Vulnerable). Lisäksi liito-orava on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu (LsL 1096/96) ja Suomen kansainvälinen vastuulaji. Luonnonsuojelulain tarkoittamalla liito-oravan lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia. Levähdyspaikassa liito-orava viettää päivänsä. Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan (Maa- ja metsätalousministeriön ja Ympäristöministeriön 2004). Liito-oravaselvitys toteutettiin papanakartoitusmenetelmällä. Papanakartoitusmenetelmässä etsitään liito-oravan papanoita kuusien ja haapojen juurilta liito-oravalle

10 potentiaalisista elinympäritöistä, kuten keski-ikäisistä/vanhoista kuusikoista sekä purojen ja jokien varrella olevista haapametsiköistä. Selvitysalueelta ei havaittu liito-oravaa, mutta alueen välittömässä läheisyydessä Pyhäjoen rannalla Tolpankankaan eteläpuolella vanhan maatilan (Siikaniva) läheisyydessä olevassa lehtomaisessa kangasmetsässä havaittiin liito-oravan jätöksiä haapojen ja kuusen juurella. Esiintymästä länteen kohti Pyhäjoen keskustaa joenvarrella esiintyy liito-oravalle potentiaalisia lehtomaisen kankaan laikkuja, joissa kasvaa isoja haapoja ja kuusia. Näissä ei kuitenkaan havaittu liito-oravan jätöksiä. Liito-ravan papanalöydökset on merkitty liitteen 1 kartalle. Liito-oravat eivät käytä koko elinpiirinsä aluetta tasaisesti, vaan suosivat tiettyjä metsän osia. Ydinalueiden yhteenlaskettu osuus on noin 10 % koko elinpiirin pinta-alasta. Urosten elinpiirit (noin 60 ha) ovat naaraiden elinpiirejä (noin 8 ha) suurempia (Hanski ym. 2000). Näin ollen selvitysalue saattaa kuulua liito-oravan elinpiiriin. Kuva 13 ja 14. Liito-oravan jätöksiä löytyi lehtomaiselta kankaalta haavan ja kuusen juurilta. 5 SUOJELUALUEET Selvitysalueella ei sijaitse luonnonsuojelualueita tai luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Selvitysalueen lähin suojelualue sijaitsee noin 2 km selvitysalueesta pohjoiseen: Parhalahti - Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura 2000 -alue (FI1104201) (Kuva 15). Natura-alue on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI- ja lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena (Ympäristöhallinto 2012a). Parhalahti-Syölätinlahden alue on kivikkoista, alavaa maankohoamisrannikon merenrantaa. Lahtien välissä sijaitsee Maunuksen rantaniitty, joka on avoimena säilynyt merenrantaniitty. Niityn kasvillisuus on pääosin heinä- ja vihviläniittyä. Alueella on myös merisaran, rantaluikan ja vesikuusen muodostamia kasvustoja sekä järvikaislikkoa ja ruovikkoja (Ympäristöhallinto 2012b).

11 Alue on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi ja kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (LVO110253). Lisäksi kohteen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena (YSA202820) ja/tai vesilain nojalla. Maunuksen rantaniittyjen suojelun ensisijainen keino on maanomistajan kanssa tehtävä sopimus. ja Maunuksen rantaniityt on myös maakunnallisesti arvokas perinnemaisema (Ympäristöhallinto 2012b). Kuva 15. Selvitysalueen lähellä sijaitsevat suojelualueet (Ympäristöhallinto 2012a). 6 SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELULLE Selvitysalue sijaitsee Pyhäjoen keskustan ympärillä. Keskustan alue on lähes kauttaaltaan muokattua ja rakennettua. Selvitysalueen kasvillisuutta luonnehtii kulttuurivaikutus. Alueen koillisosa on lähes rakentamatonta metsätalouskäytössä olevaa lähes kauttaaltaan ojitettua kangasmetsää. Alueella esiintyy myös hakkuita ja taimikoita sekä kallioisia metsiä. Osa hakkaamattomista kalliometsistä voidaan luokitella metsälain mukaisiksi erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Lisäksi alueella esiintyy metsälain mukaisia kosteita lehtoja ja rantaluhtia. Metsälaki ei kuitenkaan ole voimassa asemakaava-alueella, mutta kohteet tulisi mahdollisuuksien mukaan huomioida myös kaavassa. Lisäksi kohteilla esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä, jotka tulee huomioida maankäytön suunnittelussa. Huomioitavat kohteet on esitetty liitteen 1 kartalla.

12 Selvitysalueella ei esiinny luonnonsuojelulain ja vesilain mukaisia kohteita. Pyhäjoensuu voidaan luokitella uhanalaisten luontotyyppien mukaan erittäin uhanalaisiin (EN) rannikon jokisuistoihin. Pyhäjoen rantaluhdat voidaan lukea sisävesien korkeakasvuisiin rantaniittyihin (EN), jotka usein määritetään myös tuoreisiin suurruohotulvaniittyihin (CR). Metsälain mukaisilla kallioilla esiintyy paikoitellen karuja kallioketoja (EN). Saarissa olevat kosteat lehdot kuuluvat uhanalaisten luontotyyppien tarkastelussa kosteisiin runsasravinteisiin lehtoihin (VU). Uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin luontotyyppeihin kuuluu myös alueen eri-ikäiset kangasmetsätyypit. Luontotyypin esiintymien voidaan katsoa olevan laadultaan hyvässä tilassa, jos ojitukset tai muu maankäyttö eivät ole muuttaneet suoluontotyypin esiintymien hydrologiaa eikä niillä ole merkittäviä hakkuita. Alueen kangasmetsät ovat talouskäytössä olevia laajalti ihmisen muokkaamia metsiä. Huomioitavista putkilokasveista alueella esiintyvät alueellisesti uhanalaiset (RT) ketonoidanlukko, mukulaleinikki ja jokileinikki. Ketonoidanlukko on myös silmälläpidettävä (NT). Aikaisemmin alueella havaitun lettosaran esiintymä on hävinnyt. Mukulaleinikin esiintymää ei havaittu, koska laji kukkii aikaisin keväällä, minkä jälkeen lajia on vaikea löytää muun rehevän aluskasvillisuuden joukosta. Myös jokileinikin esiintymää ei havaittu kesällä 2012, mutta lajia todennäköisesti esiintyy Pyhäjoen rantaniityillä. Ketonoidanlukon esiintymä on elinvoimainen ja se havaittiin kesän 2012 inventoinneissa. Alueella ei havaittu liito-oravaa, mutta lähin papanakartoitusmenetelmällä löytynyt liito-oravan elinalue sijaitsee noin 800 metrin päässä suunnittelualueesta itään. Liitooravan elinalueesta länteen kohti Pyhäjoen keskustaa esiintyy myös liito-oravalle potentiaalisia elinympäristöjä, mutta niissä ei havaittu liito-oravan jätöksiä. Selvitysalueella ei sijaitse luonnonsuojelualueita tai luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Lähin suojelualue sijaitsee selvitysalueesta pohjoiseen, merenrannan tuntumassa oleva Parhalahti - Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura 2000 alue. Alueen linnusto on monipuolista. Huomioitavat lajit esiintyvät alueen rantametsissä ja luhdissa sekä pellolla. Jokivarren rehevät rantametsät tulisi pyrkiä säilyttämään aluskasvistoa myöten, jotta rantametsien lintulajisto säilyisi ennallaan. Huomioitavat kohteet ja kohteiden suositukset maankäytölle on esitetty taulukossa 2.

13 Taulukko 2. Selvitysalueen huomioitavat kohteet. Kohteet on esitetty liitteen 1 ja 2 kartalla. kohteen kuvaus Kalliometsät ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kielosaarten kosteat lehdot ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Pyhäjoen rantaluhdat ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Ketonoidanlukon esiintymä Liito-orava esiintyminen Linnustollisesti arvokkaat kohteet suositukset maankäytölle Metsätalouskäytössä olevien alueiden kalliometsät (selvitysalueen itäosa) ovat poronjäkäliä kasvavaa kitumaata. Puusto kasvaa hitaasti ja nämä alueet olisi suositeltavaa jättää hakkuiden ja rakentamisen ulkopuolelle. Pyhäjoen keskustan (mm. Hourunkoski) alueen kalliot ovat paljaita kalliopaljastumia sekä ketokasvillisuuden laikuttamaa. Kallioalueet tulisi säilyttää rakentamattomina. Alueita voidaan käyttää kuitenkin virkistykseen (kuten Hourunkosken alue). Saarissa olevat kosteat lehdot kuuluvat uhanalaisten luontotyyppien tarkastelussa kosteisiin runsasravinteisiin lehtoihin (VU). Lehdoissa kasvaa mm. kotkansiipeä ja alueellisesti uhanalaista mukulaleinikkiä. Kasvillisuus on eri-ikäistä ja vaihtelevaa. Kasvillisuuden vuoksi alue on myös linnustollisesti arvokas. Saaret tulisi säilyttää luonnontilaisina. Saarten alueella menevä vanha luontopolku voitaisiin kunnostaa virkistyskäyttöön. Pyhäjoen rantaluhdat ovat pääasiassa suurruohoisia, kapeita, joen rannan korkeakasvuisia rantaniittyjä. Ne voidaan lukea sisävesien korkeakasvuisiin rantaniittyihin (EN), jotka usein määritetään myös tuoreisiin suurruohotulvaniittyihin (CR). Rantaluhdat ovat suurimmaksi osaksi luonnontilaisia ja ne tulisi säilyttää myös tällaisina. Luhdat ovat myös linnustollisesti arvokkaita. Rantaluhtien säilyttäminen luonnontilaisena ei estä alueen virkistyskäyttöä. Ketonoidanlukko on alueellisesti uhanalainen (RT) ja silmälläpidettävä (NT). Esiintymä sijaitsee Kaukon kalarannan alueella, pienellä kalliokedolla. Kallioketo on pienialainen, mutta se silti lisää alueen luonnon monimuotoisuutta. Kallioketo tulisi säilyttää muuttumattomana. Selvitysalueelta ei havaittu liito-oravaa, mutta alueen välittömässä läheisyydessä Pyhäjoen rannalla Tolpankankaan eteläpuolella vanhan maatilan (Siikaniva) läheisyydessä olevassa lehtomaisessa kangasmetsässä havaittiin liito-oravan jätöksiä. keskustan osayleiskaavan alue saattaa kuulua liito-oravan elinpiiriin vaikka lajia ei alueelta havaittu. Pyhäjoen varrella olevat suuret kuuset ja haavat tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää. Linnustollisesti arvokkaat kohteet joen varren rantametsät ja pensastot sekä peltoalueet tulisi pyrkiä jättämään maankäytön suunnittelun ulkopuolelle. 7 LÄHTEET Hanski, I. K., Ihalempiä, P., Selonen, V. & Steves, P. C. 2000. Home range size, movements, and nest-site ude in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans. Journal of mammalogy 81: 798-809. Kalliola, R. 1973. Suomen kasvimaantiede. WSOY. Porvoo. KirjastoVirma 2012: Internetsivut osoitteessa: http://www.kirjastovirma.net/luontopaikkaopas/pyhajoki/merenranta www-dokumentti, selauspäivä 17.1.2012 ja 24.8.2012. Leivo, M. 1996: EVA Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuojelussa. Linnut 31: 34-39. Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö 2004. Liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje MMM Dnro 3713/430/2003, YM Dnro Ym4/501/2003.

14 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.). 2010: Suomen lajien uhanalaisuus, punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Tapio, T. (toim.), Mutanen, T., Ruuska, P., Väyrynen, T., Rahko, P., Saarenpää, T., Timonen, S. ja Tuohimaa, H. 2010. Linnut Pohjois-Pohjanmaalla 2002. Aureola vsk. 29. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Timonen, S., Rahko, P., Aalto, J., Lampila, P. ja Tuohimaa, H. 2000. Linnut Pohjois- Pohjanmaalla 1999. Aureola vsk. 24. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Timonen, S., Aalto, P., Eskelin, T., Heikkinen, J., Lampila, P. ja Tuohimaa, H. 2000b. Linnut Pohjois-Pohjanmaalla 1995. Aureola vsk. 23. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Timonen, S., Aalto, J., Lampila, P., Tuohimaa, H., Heikkinen, J., Rahko, P. ja Tynjälä, M. 2002. Linnut Pohjois-Pohjanmaalla 2000. Aureola vsk. 25. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Timonen, S., Tapio, T., Aalto, P., Eskelin, T., Karvonen, J., Markkola, J., Mikkonen, E., Ojanen, M., Ruuska, P., Tuohimaa, H., Tynjälä, M. ja Väyrynen, T. 2011. Linnut Pohjois-Pohjanmaalla 1997 ja 1998. Aureola vsk. 31. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Ympäristöhallinto 2012a: OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu osoitteessa: http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp. www-dokumentti, selauspäivä 29.8.2012. Ympäristöhallinto 2012b: Internetsivut osoitteessa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=24896 www-dokumentti, selauspäivä 27.9.2012.

6 7,8 ketonoidanlukko ahonoidanlukko 2 jokileinikki 3 10 12 4 11 9 1 5 Liite 1. Luonnon kannalta huomioitavat kohteet jokileinikki Kostea lehto (metsälaki) Rantaluhta (metsälaki) Kallio (metsälaki) 10 Valokuvan ottopaikka 500 m 1:15 000 liito-orava 13,14 liito-orava

Liite 2. Linnustollisesti merkittävä alue ja lajihavainnot Lajien uhanalaisuus esitetty raportin taulukossa 500 m 1:15 000 Tukkasotkapari Rantasipi Kanahaukka Nuolihaukka Ruisrääkkä Punajalka- ja metsäviklo Tukkakoskelo Viitakerttunen Viitakerttunen Isokoskelo, virtavästäräkki Rantasipi Kultarinta, pikkutikka ja pyy Punavarpunen ja rantasipi