16WWE Arkkitehtitoimisto Timo Takala Ky. Varjakan osayleiskaavan linnustoselvitys

Transkriptio

1

2 ; Sisältö 16WWE JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT Olemassa olevat selvitykset ja aineistot LINNUSTOSELVITYKSEN TULOKSET Varjakan mantereen puoleiset osat Varjakan saari Kesän 2010 laskennat Aiemmat havainnot Varjakansaaren linnustosta Akionlahti Linnuston yleiskuvaus Linnustollisesti keskeisimmät alueet Akionlahdella JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE Varjakan mantereenpuoleiset alueet Varjakansaari Akionlahden alue KIRJALLISUUS Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Selvitysalueen sijainti Linnustollisesti huomioitavat alueet Linnustollisesti huomioitavat alueet suhteessa osayleiskaavaluonnokseen Linnustolaskennan perustulokset Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos lupanro 48/MML/10 Pöyry Finland Oy Juha Parviainen Pekka Majuri raportointi maastotyöt PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

3

4 1 JOHDANTO 16WWE Oulunsalon Varjakan alueelle ollaan laatimassa osayleiskaavaa (liite 1). Kaavoitukseen liittyen alueella suoritettiin kesällä 2010 maalinnuston pesimäaikainen linnustolaskenta. Laskentojen painopiste suunnattiin alueille, joille kohdistuu maankäytön suunnittelussa muutospaineita. Linnustoselvityksen maastotyöt toteutti Pöyry Finland Oy:stä FM Pekka Majuri. Raportoinnista vastasi FM Juha Parviainen. Tässä raportissa esitetään työssä käytetyt laskentamenetelmät sekä laskentojen tulokset. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. Kartoituslaskenta Varjakan alueen pesivää maalinnustoa inventoitiin kartoituslaskennalla 3.6., 7.6. sekä Linnustoselvitys toteutettiin sovelletulla maalintujen kartoitusmenetelmällä (Koskimies & Väisänen 1988). Menetelmän avulla saadaan selvitettyä tarkasti pesimälajien parimäärät, tiheydet ja reviirien sijoittuminen etenkin pienillä tutkimusalueilla. Menetelmä antaa lisäksi vähälukuisista ja vaikeasti havaittavista lajeista luotettavampia tuloksia kuin yhden laskentakerran menetelmät kuten esimerkiksi linjalaskenta. Myös lajien todellisista runsaussuhteista saadaan kartoituslaskennan avulla tarkempaa tietoa. Poikkeustapauksina pidetään tässä yhteydessä aikaisin pesiviä lajeja, lähinnä pöllöjä, käpylintuja sekä vihervarpusia, joiden pesimäkausi alkoi olla jo ohi ensimmäisten laskentojen aikaan. Linnustoselvityksen menetelmistä keskusteltiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tiloissa pidetyssä kaavoituspalaverissa. Tuolloin linnustoselvityksen metodeiksi esitettiin yhtä linjalaskentakertaa sekä ranta-alueiden kartoituslaskentaa harvinaisimpien lajien osalta. Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella selvityksen toteutustavaksi valittiin kuitenkin kolmeen kertaan toistettu kartoituslaskenta. Koskimiehen & Väisäsen (1988) ohjeistuksen mukaan kartoituslaskentakertoja tulisi olla 5-8 kertaa. Mikkola-Roos (2003) esittää laskentakertojen suositusmääräksi 3-5 kertaa. Tässä työssä laskentakertojen määrä oli kolme (3) laskentakertaa. Kolmella laskentakerralla katsottiin saatavan suunnittelualueen linnustosta yleiskaavatasoisen tarkastelun kannalta riittävän yksityiskohtainen käsitys. Maalinnuston lisäksi laskennoissa kiinnitettiin huomiota myös ranta-alueiden linnustoon alueilla, joille kohdistuu kaavoituksessa maankäytöllisiä muutospaineita. Maastolaskennat keskitettiin Varjakansaareen, josta ei ole olemassa tuoreita aiemmin julkaistuja varsinaisia linnustoinventointitietoja. Akionlahdelta ja Akion alueelta olemassa olevia inventointitietoja on sen sijaan runsaasti, joten näillä alueilla selvityksen tiedot perustuvat pääasiallisesti kirjallisuuteen. Akionlahden ranta- ja vesilinnustoa inventoitiin kuitenkin myös osana selvitystä.

5 2 2.1 Olemassa olevat selvitykset ja aineistot Työn yhteydessä tietoja Varjakan ja Akionlahden linnustosta kerättiin myös olemassa olevista julkaisuista ja muista kirjallisuuslähteistä. Seuraavaan on listattu keskeisimmät työssä käytetyt alueen linnustoa koskevat taustamateriaalit: - Hyvärinen, M., Timonen, S. 2009: Akionlahden Natura 2000 alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. - Pessa, J. 1993: Akionlahden linnusto. Oulun yliopisto. Perämeren tutkimusaseman monisteita 24: Oulunsalon Varjakan osayleiskaavoituksen kaavaluonnoksesta annetut mielipiteet Lisäksi työssä on huomioitu aiempi Varjakan osayleiskaavoituksen kuluessa laadittu luontoselvitysaineisto (Varjakan osayleiskaava - Tarkennuksia alueen luontoselvityksiin; Pöyry Finland Oy 2010) ja niissä käytetty lähdemateriaali. 3 LINNUSTOSELVITYKSEN TULOKSET Seuraavassa esitetään linnustoselvityksen tulokset Varjakan mantereenpuoleisten osien, Varjakan saaren sekä Akionlahden osalta.. Tulosten käsittelyssä lähtökohtana on ollut tunnistaa yleiskaavatasoisen maankäytönsuunnittelun kannalta huomioitavat linnustollisesti tärkeät elinympäristöt. Linnustollisesti huomioitavat alueet on esitetty liitteessä 2 ja alueiden sijoittuminen suhteessa Varjakan osayleiskaavaluonnokseen liitteessä 3. Laskentojen perustulokset on esitetty liitteessä 4. Selvityksen yhteydessä havaittiin kaikkiaan 68 lintulajia, joista valtaosa (19 %) lukeutui metsien yleislintuihin (luokittelu Väisänen ym mukaan) (kuva 1). Metsän yleislinnuista runsaslukuisimpia lajeja olivat pajulintu (Phylloscophus trochilus) ja peippo (Fringilla coelebs). Valtaosa havaituista vesi- ja rantalinnuista kuului karujen sisävesien tyypillisiin lajeihin, joiden osuus kaikista havaituista lajeista oli 17 %. Yleisimmät kyseisen ryhmän lajit olivat telkkä (Bucephala clangula), rantasipi (Actitis hypoleucos) ja kalalokki (Larus canus). Pääasiassa selvitysalueen ranta-alueilla havaittuja kosteikkolajeja tavattiin selvityksen yhteydessä useita lajeja, ja lajiryhmän osuus kaikista lajeista oli 13 %. Yleisimpiä kosteikkolajeja olivat tukkasotka (Aythya fuligula) ja naurulokki (Larus ridibundus). Peltojen ja muun rakennetun maan lintujen osuus kokonaislajimäärästä oli toiseksi suurin (16 %). Tämä viittaa osaltaan Varjakan alueella selvästi luonnonympäristössä havaittavaan kulttuurivaikutukseen, mikä näkyy osaltaan myös alueen linnustossa. Kulttuurivaikutteisten alueiden tyyppilajeista runsaslukuisimpia olivat räkättirastas (Turdus pilaris) ja uuttukyyhky (Columba oenas). Havumetsälajien esiintyminen keskittyi pääasiassa Varjakansaareen, mutta osittain myös Varjakan mantereenpuoleisen osan metsiin. Lehtimetsälintujen kannalta keskeiset esiintymisalueet sijoittuivat Varjakansaaren pääasiassa rannanläheisten alueiden paikoin lehtomaisille lehtimetsäalueille, joiden linnusto on saaren sisäosien havupuuvaltaisia metsiä monipuolisempaa. Kuitenkin myös saaren sisäosissa on

6 3 lehtomaisia alueita esimerkiksi vanhan paloaseman takana. Suolajit, kuten valkoviklo (Tringa nebularia) ja kurki (Grus grus) kuuluvat selvitysalueen kosteikkorantojen lajistoon. Varjakansaaren ja Akion alueiden ranta-alueiden pajukkovyöhykkeellä pesii varsin monipuolinen pensaikkolajisto, joista tyypillisimpiä ovat punavarpunen (Carpodachus erythrinus) ja hernekerttu (Sylvia curruca). Selvityksen yhteydessä havaittu tunturien tyyppilaji (luokittelu Väisäsen ym mukaan) oli tylli (Charadrius hiaticula), joka on yleinen pesimälintu Suomen rannikkoalueella. 7 % 13 % 7 % 4 % 3 % 1 % 19 % 17 % Metsän yleislinnut Karut sisävedet Pelto ja rakennettu maa Havumetsä Kosteikko Lehtimetsä Saaristo Suo Pensaikko ja puoliavoin Tunturi 13 % 16 % Kuva 1. Varjakan alueen lintulaskennoissa havaittujen lajien jakautuminen eri elinympäristöjen tyyppilajeihin. Luokittelu Väisäsen ym mukaan. 3.1 Varjakan mantereen puoleiset osat Varjakan mantereenpuoleisilla alueilla linnuston pääosan muodostivat ranta- ja kosteikkolajit. Yleisimpiä lajeja olivat tukkasotka ja naurulokki sekä varpuslinnuista pajulintu, peippo ja järripeippo (F. montifringilla), jotka olivat todennäköisesti osin vielä muuttavia. Varjakan venesatama läheisine ranta-alueineen on vesi- ja rantalintujen keskeistä pesimä- ja ruokailualuetta. Akionsaareen johtavan penkkatien pohjoispuoella sijaitseva kosteikkoalue on linnustoltaan monipuolinen elinympäristö, jolla tavataan myös useita suojelullisesti huomattavia lajeja. Taulukossa 1 on esitetty yhteenveto venesataman lähialueen ja penkkatien pohjoispuoleisen kosteikkoalueen suojelullisesti huomattavista lintulajeista.

7 4 Taulukko 1. Laji Varjakan mantereenpuoleisten osien suojelullisesti huomattavat lintulajit. EU= EU:n lintudirektiivin liitteen I laji. UHEX= Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainittu laji; VU: vaarantunut, NT : silmälläpidettävä (ei varsinaisesti uhanalainen). EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. AU = alueellisesti uhanalainen laji (RT). Reviirien Suojelustatus arvioitu määrä (vesilinnuilla parimäärä) EU UHEX EVA AU Telkkä Bucephala clangula 3 x Tukkakoskelo Mergus serrator 1 x Isokoskelo Mergus merganser 1 x Tukkasotka Aythua fuligula 12 x Ristisorsa Tadorna tadorna 1 NT Haapana Anas penelope 1 x Laulujoutsen Cygnys cygnus 1 x x Ruskosuohaukka Circus aeroginosus 1 x NT Luhtahuitti Porzana porzana 1 x Rantasipi Actitis hypoleucos 2 x Tylli Charadrius hiaticula 1 RT Isokuovi Numenius arquata 1 x Valkoviklo Tringa nebularia 1 x Pikkulokki Larus minutus 6 x Naurulokki Larus ridibundus 15 VU Kalatiira Sterna hirundo 2 x Lapintiira Sterna paradisae 4 x Suopöllö Asio flammeus 1 x Uuttukyyhky Columba oenas 3 RT Pensastasku Saxicola rubetra 1 NT Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 1 x Yhteensä (1) 10 2 Vaihettumis- ja rantasuot -luontotyyppiin kuuluvan (Hyvärinen & Timonen 2009) Akion itäosan kosteikon linnusto edustaa samaa monimuotoista kosteikkolajistoa, jota tavataan edelleen linnustollisesti arvokkaalla Akionlahdella ja sen ranta-alueilla. Akionlahden linnustoa on käsitelty tämän selvityksen kohdassa 3.3. Venesataman lounaispuolella sijaitsevalla metsäkuviolla esiintyy paikoin yleisesti myös lahopuuta, mikä lisää alueen linnustollista merkitystä. Mm. pohjantikasta (Picoides tridactylus) on tehty useita aiempia havaintoja alueelta (Pohjois- Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys PPLY ry 2010). Yhdellä havainnointikerralla ( ) havaittiin kalasääski (Pandion haliaetus) kiertelevänä Varjakansaaren ja mantereen välisellä alueella. Laji ei todennäköisesti pesi selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä vaan kyseessä on Hailuodossa pesivä sääksi, jonka ravinnonhankinta-alueeseen Varjakansaaren ympäristö kuuluu.

8 5 3.2 Varjakan saari Kesän 2010 laskennat Varjakansaaren linnusto on lajistollisesti monipuolista ja saarella pesii myös useita suojelullisesti huomionarvoisia lajeja. Saaren rannanläheisten alueiden lehtomaisten metsien lajistoon kuuluivat mm. mustarastas (Turdus merula), lehtokerttu (Sylvia borin) sekä sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix). Lehtimetsälajien kannalta keskeisimmät elinympäristöt sijoittuivat pääasiassa saaren eteläosaan sekä saaren keskiosan rakennuskeskittymän kulttuurivaikutteisten alueiden reheville ympärysalueille (liite 2). Myös Pyydyskarin alueella on maalinnuston puolesta maankäytöllisesti huomioitavia elinympäristöjä. Taulukko 2. Varjakansaaren suojelullisesti huomattavat lintulajit. EU= EU:n lintudirektiivin liitteen I laji. UHEX= Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainittu laji; VU: vaarantunut. EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. AU = alueellisesti uhanalainen laji (RT). Laji Reviirien Suojelustatus arvioitu määrä (vesilinnuilla parimäärä) EU UHEX EVA AU Telkkä Bucephala clangula 4 x Tukkakoskelo Mergus serrator 1 x Isokoskelo Mergus merganser 2 x Tukkasotka Aythua fuligula 9 x Haapana Anas penelope 1 x Laulujoutsen Cygnys cygnus 1 x x Rantasipi Actitis hypoleucos 2 x Isokuovi Numenius arquata 1 x Valkoviklo Tringa nebularia 1 x Pikkulokki Larus minutus 5 x Naurulokki Larus ridibundus 4 VU Lapintiira Sterna paradisae 1 x Uuttukyyhky Columba oenas 3 RT Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 1 x Yhteensä Varjakansaaressa havaitut suojelullisesti merkittävät lintulajit olivat lähes yksinomaan ranta- ja vesilintuja (taulukko 2). Niiden elinalueet sijoittuivat pääasiassa Varjakansaaren pohjoispuoleisille rehevämmille ranta-alueille sekä toisaalta saaren keskiosan etelänpuoleisella rannalla sijaitsevalle lahdelle (liite 2). Varjakansaaren ja mantereen venerannan välinen alue oli mm. tukkasotkan, rantasipin ja lokkien elinaluetta. Saaren maalinnustosta suojelullisesti huomattavimpia lajeja olivat Suomen kansainvälisiin erityisvastuulajeihin (EVA) kuuluva leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) sekä alueellisesti uhanalaiseksi luokiteltu uuttukyyhky (Columba oenas). Erityisesti uuttukyyhkyn esiintymistä Varjakansaaressa on pidettävä huomioitavana.

9 6 Varjakan alueelle sijoittuu osa uuttukyyhkyn levinneisyyteen ja Pohjois-Suomen populaation pesimämenestykseen liittyvää tutkimuksesta (Jaakonen 2010). Varjakansaari sekä osa Varjakan mantereenpuoleista aluetta ovat uuttukyyhkyn maakunnallisesti keskeistä pesimäaluetta. Pohjois-Pohjanmaan uuttukyyhkykannaksi arvioidaan noin paria. Tästä määrästä jopa % pesii Varjakan alueella. Uuttukyyhky on herkkä häiriöille, ja yleensä emo lähtee pesästä, mikäli pesän läheisyydessä liikutaan. Kylmällä säällä munat tai poikaset voivat kylmettyä kuoliaaksi emon viipyessä pois pesältä häirinnän vuoksi ja toistuvan häiriön seurauksena emot voivat myös hylätä pesän (Jaakonen 2010). Uuttukyyhkystä tehtiin inventointien yhteydessä pesimiseen viittaavat havainnot Varjakansaaren eteläosan kuusikossa, vanhan paloaseman itäpuoleisilla alueilla sekä Pyydyskarin alueella. Myös Varjakan mantereen puolelta tehtiin uuttukyyhkyhavainto venesataman eteläpuolelta Aiemmat havainnot Varjakansaaren linnustosta Varjakansaarelta ei ole olemassa julkaistuja varsinaisia linnustolaskentatuloksia. Seuraavassa esitetyt lajihavainnot perustuvat Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen (PPLY ry) Varjakan osayleiskaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa esille tuomiin yksittäishavaintoihin. PPLY ry:n mukaan Varjakan alueelta on runsaasti aiempia havaintoja arvokkaista lintulajeista. Varjakansaaresta sekä mantereelta on tehty vuosittain havaintoja pohjantikasta (Picoides tridactylus), joka todennäköisesti pesii Varjakansaaressa. Saaren rantametsät ovat vaarantuneen (VU) pikkutikan (Dendrocopos minor) merkittävää elinympäristöä. Alueelta on useita havaintoja viirupöllöstä (Strix uralensis) ja mantereella pesii miltei vuosittain helmipöllö (Aegolius funereus). Saaren eteläosissa on useana vuonna pesinyt varpushaukka (Accipiter nisus) ja kanahaukan (A. gentilis) pesinnästä Pyydyskarin alueella on viitteitä. 3.3 Akionlahti Linnuston yleiskuvaus Tiedot Akionlahden lajistosta perustuvat pääasiassa jo julkaistuihin olemassa oleviin selvityksiin alueen linnustosta. Akionlahden lajistoa havainnoitiin kuitenkin myös maastoinventointien yhteydessä, vaikka havainnoinnin pääpaino kohdistuikin Varjakansaaren linnustoon. Havaintojen perustulokset on esitetty Akionlahden osalta taulukossa 3.

10 7 Taulukko 3. Akionlahdella kesäkuun 2010 inventointien yhteydessä havaitut lintulajit. EU= EU:n lintudirektiivin liitteen I laji. UHEX= Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainittu laji; VU: vaarantunut. EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. AU = alueellisesti uhanalainen laji (RT). Laji Havaittu Suojelullinen asema yksilömäärä EU UHEX EVA AU Heinätavi Anas querquedula 3 Telkkä Buchephala glangula 35 x Tukkakoskelo Mergus serrator 6 x Uivelo Mergus albellus 10 x x Tukkasotka Aythua fuligula 22 x Sinisorsa Anas platyrhychos 13 Harmaasorsa Anas strepera 2 Lapasorsa Anas clypeata 6 Jouhisorsa Anas acuta 2 Haapana Anas penelope 3 x Laulujoutsen Cygnys cygnus 1 x x Merihanhi Anser fabalis 8 Haarapääsky Hirundo rustica 10 Västäräkki Motacilla alba 1 Harmaasieppo Muscicapa striata 1 Ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus 4 Pajulintu Phylloscopus trochilus 1 Ruskosuohaukka Circus aeroginosus 1 x NT Nokikana Fulica atra 2 Isokuovi Numenius arquata 2 x Valkoviklo Tringa nebularia 2 x Punajalkaviklo Tringa totanus 4 Mustaviklo Tringa erythropus 6 x Taivaanvuohi Gallinago gallinago 1 Pikkulokki Larus minutus 20 x Naurulokki Larus ridibundus 20 VU Kalatiira Sterna hirundo 20 x Lapintiira Sterna paradisae 10 x Sepelkyyhky Columba palumbus 8 Uuttukyyhky Columba oenas 1 RT Peippo Fringilla coelebs 2 Vihervarpunen Carduelis spinus 2 Punavarpunen Carpodacus erythrinus 2 Punatulkku Pyrrhula pyrrhula 1 Pajusirkku Emberiza schoeniclus 1 Yhteensä (1) 9 1 Havaintojen ja aiempien alueen linnustosta saatavilla olevien aineistojen perusteella Akionlahtea voidaan pitää erittäin arvokkaana lintukohteena. Linnuston perusteella Akionlahti on kansainvälisesti arvokas lintuvesi (Pessa 2006). Akionlahden vesipinta-ala on 135 hehtaaria ja rantaniittyjen sekä pensaikoiden 100

11 8 hehtaaria. Lintutorni sijaitsee lahden pohjoisreunalla Akionsaaressa. Meriveden korkeus vaikuttaa lintujen esiintymiseen: alaveden vallitessa kahlaajia on ympäri lahtea, mutta yläveden aikaan eniten Nupanväylän ympärillä (Pessa 2006). Ensimmäiset kevätmuuttajat, merihanhet, saapuvat lahdelle jo huhtikuun alussa. Vesilintujen ja kahlaajien muuttohuippu ajoittuu yleisimmin toukokuun puoliväliin, jolloin vesilintuja voi nähdä yli 200 ja kahlaajia jopa yksilöä. Runsaimpia vesilintuja ovat tukkasotka, telkkä, haapana (Anas penelope) ja tavi (A. crecca). Kahlaajista valtalajeja ovat suokukko (Philomaghus pugnax), liro (Tringa glareola) ja mustaviklo (T. ochropus). Lintumäärät ovat keväällä suuria. Vesilintuja ja kahlaajia voi molempia nähdä parikymmentä lajia. Lajiston kuuluvat myös harmaasorsa (A. strepera), lapasotka (Aythya marila), pikkutiira (Sternula albifrons) ja räyskä (Sterna caspia) (Pessa 2006). Akionlahti lienee Pohjois-Pohjanmaan ensimmäinen paikka, missä uivelon (Mergus albellus) pesintä varmistettiin rannikolla (Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto 2008). Akionlahdella pesii lintuvesille ominaisia lajeja noin 50, joista vesilintuja on 15 ja kahlaajia 16 lajia. Kiintoisimmat pesijät ovat joutsen (Cygnus cygnus), harmaasorsa ja ristisorsa (Tadorna tadorna). Akionlahti on Hailuodon Kirkkosalmen ja Espoon Finnånlahden ohella tärkein harmaasorsan pesimäalue Suomessa (Pohjois- Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry 2010). Kahlaajista huomattavimmat pesijät ovat mm. jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) ja vesipääsky (Phalaropus lobatus). Järven itäpäässä pesii nauru- ja pikkulokkikolonia. Pensaikoissa ja rehevissä rantametsissä pesivät mm. pikkutikka ja peukaloinen (Troglodytes troglodytes) (Pessa 2006). Matala ja suojainen Akionlahti kerää elokuussa runsaasti sorsalintuja. Määrät ovat samaa suurusluokkaa kuin keväällä ja ne ovat enimmillään ennen sorsastusta, mutta sorsastus karkoittaa linnut Akionlahdelta. Sorsien määrä kasvaa jällleen myöhemmin syys-lokakuussa. Syyskuun lopulla saapuvat sadat joutsenet. Parhaimmillaan voimakkaiden pohjoistuulien aikaan Akionlahdelle voi kerääntyä jopa yli 1000 joutsenta (Pessa 2006). Akionlahden lintuvesialue on ollut mukana valtakunnallisessa lintuvesiensuojeluohjelmassa (1981) sen laatimisesta asti osana laajempaa Liminganlahden lintuvesialuetta. Akionlahti on kuitenkin yksinäänkin kansainvälisesti arvokas kohde. Akionlahden Natura alue on EU:n lintudirektiivin mukainen suojelualue (SPA-alue). Akionlahti kuuluu kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin (IBA-alue) pienempänä osana laajempaa Oulun seudun kerääntymisaluetta (BirdLife Suomi ry 2010). Akionlahden Natura alueen merkitys kosteikkolintulajien levähdysalueena on eri mittareiden mukaan tarkasteltuna hyvin huomattava. Lintuvesityöryhmän (1981, Hyvärisen & Timosen 2009 mukaan) laatiman luokituksen mukaan lintuvesikohteen muutonaikainen merkitys on hyvin huomattava, jos muuttokauden aikana alueella levähtää vesilintuja vähintään ja/tai kahlaajia vähintään ja/tai kohteella on erityistä merkitystä suurten lajien (kurjet, hanhet, joutsenet) levähdyspaikkana. Akionlahden lintuvesialue on kansainvälisesti arvokas levähdysalue, koska siellä levähtää jossakin vaiheessa muuttokautta vähintään 1000 yksilöä kahlaajia kerrallaan.

12 9 Akionlahden lintuvesialuetta voidaan pitää myös merkittävänä pesimäaikaisena ruokailualueena (Hyvärinen & Timonen 2009) Linnustollisesti keskeisimmät alueet Akionlahdella Akionlahden linnustollisesti arvokkaiden alueiden määrittely perustuu alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa (Hyvärinen & Timonen 2009) esitettyihin tietoihin. Kahlaajien kannalta Akionlahden tärkein ja arvokkain alue on Välitörmän ja Nupanlahden niittoalue (liite 2). Vesilinnuston kannalta tärkeimmät alueet sijoittuvat Nupanlahdelle ja Välitörmän Akionlahden puoleiselle ranta-alueelle, sekä toisaalta Akionlahden itäpäähän (Akionlampi). Vielä 1990-luvulla tärkeän Akionlammen alueen merkitys vesilinnuille ja kahlaajille on vähentynyt paikan umpeenkasvun seurauksena. Myös muu ranta-alue Akionlahden etelärannalla sekä Akionsaaren etelärannalla on suhteellisen tärkeää vesilintujen pesimäympäristöä. Vain tiheimmin asutut ja kasvillisuudeltaan hoidetut mökkirannat ovat linnuston kannalta merkityksettömämpiä. 4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE 4.1 Varjakan mantereenpuoleiset alueet Venesataman lähiranta-alueet ovat vesi- ja rantalintujen keskeisiä elinalueita. Häiriöherkimmät lajit esiintyvät kuitenkin kauempana satamasta pääasiassa Akionsaaren länsipäädyn kosteikolla. Maankäytönsuunnittelussa huomioitavana kohteena voidaan pitää venesataman tien etelä- ja lounaispuolella sijaitsevaa vielä varsin yhtenäistä metsäkuviota, jolla tavataan paikoin yleisesti myös lahopuuta (liite 2, liite 3). Metsäkuvio on mm. potentiaalinen pikkutikan ja pohjantikan pesimisympäristö. 4.2 Varjakansaari Varjakansaaressa linnustollisesti arvokkaimmat alueet sijoittuvat sekä kosteikkoisille ranta-alueille että reheville lehtomaisille metsäkuvioille (liite 2, liite 3). Rantaalueiden merkitys kahlaajien elinalueina korostuu erityisesti matalan veden aikoina. Saaren sataman viereinen kuusikko on uuttukyyhkyn keskeinen pesimäpaikka. Mikäli lisääntyvä häirintä aiheuttaa ongelmia lajin pesinnälle, voidaan lajiin kohdistuvia vahinkoja välttää pönttöjen uudelleen sijoittelulla. Varjakansaaressa tulee kuitenkin säilyä riittävän suuri harvapuustoinen metsä, jossa ihmiset eivät liiku säännöllisesti. Mikäli alue muuttuisi kokonaisuudessaan uuttukyyhkylle sopimattomaksi olisi se Suomen pohjoisimman populaation kannalta hyvin vahingollista (Jaakonen 2010). Muut maalinnuston kannalta huomionarvoiset elinympäristöt sijoittuvat saaren keskiosaan rakennuskeskittymän ympäristöön sekä toisaalta Pyydyskarin alueelle, missä lajistoon kuuluu mm. uuttukyyhky.

13 Akionlahden alue Seuraavassa esitetyt toimenpidesuositukset perustuvat pääasiassa Akionlahden hoitoja käyttösuunnitelmassa (Hyvärinen & Timonen 2009) esitettyihin suosituksiin. Akionlahdelle suunnitellut uudet rakenteet ja valtaosa alueen käytöstä on suositeltavaa keskittää Natura-alueen ulkopuolelle Akionsaareen ja lahden etelärannan länsiosaan Rantakyläntien päähän. Akionsaari on jo nykyisin erittäin suosittua virkistys- ja retkeilyaluetta polkuineen, nuotiopaikkoineen ja lintutorneineen. Toimintoja tulee ohjata esimerkiksi opastauluin ja keskittää ihmisvaikutusta kulutuksen ja roskaantumisen vähentämiseksi. Etenkin nuotiopaikkoja olisi syytä vähentää ja pyrkiä keskittämään ne parhaimmille ja suosituimmille paikoille. Akionsaari on myös keskeinen kohde ympäristökasvatukselle ja siten erittäin hyvä paikka luontopolulle. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys esitti kaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa Akionsaareen kulkevan penkkatien pohjoispuolisen kosteikkoalueen huomioimista sataman toimintoja laajennettaessa. Sataman vanhalta läjityskasalta on hyvä näkyvyys kyseiselle kosteikolle ja mikäli kasa poistetaan, saattaisi alueelle sijoitettava lintujentarkkailulava palvella vastaavaa tarkoitusta alueen virkistyskäyttäjille. Kohteesta pääsee helposti tarkkailemaan lähellä ruokailevia kahlaajia ja sorsalintuja. Autoilijoiden kulkeminen Akionsaareen penkkatietä myöden tulisi estää, jotta liiallinen häirintä merkittävällä linnustoalueella minimoitaisiin.

14 11 5 KIRJALLISUUS Asanti, T., Gustafsson, E., Hongell, H., Hottola, P., Mikkola-Roos, M., Osara, M., Ylimaunu, J. & Yrjölä, R. 2003: Kosteikkojen linnuston suojeluarvo. Suomen ympäristö 596. Edita Prima Oy. Helsinki. BirdLife Suomi ry 2010: Suomen tärkeät lintualueet (FINIBA). IBA-alueluettelo. Internet-dokumentti. Selaupäivämäärä Hyvärinen, M., Timonen, S. 2009: Akionlahden Natura 2000 alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Luonnos Oulu. Jaakonen, T., 2010: Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. 2010: Lausunto Varjakan osayleiskaavasta. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, 2. Painos. Helsinki. Mikkola-Roos, M. 2003: Linnustoselvitykset. Teoksessa: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Naturaarvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöopas 109. Pessa, J. 1993: Akionlahden linnusto. Oulun yliopisto. Perämeren tutkimusaseman monisteita 24: Pessa, J Pessa, J. 2006: Oulunsalo, Akionlahti. Ympäristöhallinnon internet-dokumentti. Päivitetty Selauspäivämäärä Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. 2010: Lausunto Varjakan osayleiskaavasta. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto 2008: Lupapäätös Nro 85/08/2. Akionlahden kunnostaminen. Dnro Psy-2007-y Pöyry Finland Oy 2010: Varjakan osayleiskaava - Tarkennuksia alueen luontoselvityksiin.. Väisänen, R., Lammi, E. ja Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otavan kirjapaino, Keuruu. 567 s..

15 Liite 1 Mittakaava 1: km Koordinaattij rjestelm : KKJ-yk Nurkkapisteen koordinaatit: : : Kartta-aineiston lähde Ympäristöhallinnon Hertta-palvelu Varjakan alueen sijainti sekä yleiskartta.

16 Maalinnuston puolesta huomioitava alue Ranta- ja kosteikkolinnuston puolesta huomioitava alue Tärkeä pesimäalue Erittäin tärkeä pesimäalue Tilaaja Työn nimi Sisältö Linnustollisesti arvokkaat alueet Pöyry Finland Oy PL 20, Tutkijantie 2A, OULU Pvm Mittakaava 1: N:o Liite 2

17 Maalinnuston puolesta huomioitava alue Ranta- ja kosteikkolinnuston puolesta huomioitava alue Tärkeä pesimäalue Erittäin tärkeä pesimäalue Tilaaja Pöyry Finland Oy PL 20, Tutkijantie 2A, OULU Työn nimi Sisältö Linnustollisesti arvokkaat alueet suhteessa osayleiskaavaluonnokseen Pvm Mittakaava 1: N:o Liite 3

18 Laskentojen perustulokset Varjakansaaren ja mantereen puoleisten alueiden osalta. Liite 4 Laskentapäivämäärä Reviirien arvioitu Suojelustatus määrä (muut kuin Laji vesilinnut) EU UHEX EVA AU Tavi Anas crecca x Telkkä Bucephala clangula x Tukkakoskelo Mergus serrator x Isokoskelo Mergus merganser x Tukkasotka Aythua fuligula x Sinisorsa Anas platyrhychos Lapasorsa Anas clypeata Ristisorsa Tadorna tadorna NT Haapana Anas penelope x Laulujoutsen Cygnys cygnus x x Haarapääsky Hirundo rustica Tervapääsky Apus apus Räkättirastas Turdus pilaris Laulurastas Turdus philomelos Punakylkirastas Turdus iliacus Mustarastas Turdus merula Västäräkki Motacilla alba Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Harmaasieppo Muscicapa striata Metsäkirvinen Anthus trivialis Ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus Hernekerrtu Sylvia curruca Lehtokerttu Sylvia borin Pajulintu Phylloscopus trochilus Sirittäjä Phyllosciphus sibilatrix Punarinta Erithacus rubecola Hippiäinen Regulus regulus Varis Corvus corone Korppi Corvus corax Harakka Pica pica Ruskosuohaukka Circus aeroginosus x NT Luhtahuitti Porzana porzana x Rantasipi Actitis hypoleucos x Tylli Charadrius hiaticula x Kurki Grus grus x Isokuovi Numenius arquata x Valkoviklo Tringa nebularia x Punajalkaviklo Tringa totanus Taivaanvuohi Gallinago gallinago Lehtokurppa Scolopax rusticola Meriharakka Haematophus ostralegus Merilokki Larus marinus Harmaalokki Larus argentinus Pikkulokki Larus minutus x Naurulokki Larus ridibundus VU Kalalokki Larus canus Kalatiira Sterna hirundo x Lapintiira Sterna paradisae x Käki Cuculus canorus NT Suopöllö Asio flammeus x Sepelkyyhky Columba palumbus Uuttukyyhky Columba oenas x Käpytikka Dendrocopus major Leppälintu Phoenicurus phoenicurus x Tilhi Bombycilla carrulus Järripeippo Fringilla montifringilla Peippo Fringilla coelebs Urpiainen Carduelis flammea Vihervarpunen Carduelis spinus Punavarpunen Carpodacus erythrinus Rautiainen Erithacus rubecula Punatulkku Pyrrhula pyrrhula Sinitiainen Parus caeruleus Talitiainen Parus major Kuusitiainen Parus ater Pensastasku Saxicola rubetra NT Keltasirkku Emberiza citrinella Pajusirkku Emberiza schoeniclus Yhteensä (1) 11 2