Kotkansaaren-Metsolan ketomarunaan sidonnaisten perhoslajien esiselvitys 2014

LIITE 8 2014 Kotkan Kaupunki Kaupunkisuunittelu Kotkansaaren-Metsolan ketomarunaan sidonnaisten perhoslajien esiselvitys 2014 Acleris Jari Kaitila 20.11.2014

Sisällysluettelo 1. Taustaa. 3 2. Menetelmät ja olosuhteet.. 3 3. Kohdelajistosta. 4 3.1. Erityisesti suojeltavat perhoslajit.. 4 3.2. Muut uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoslajit.. 7 3.3. Uhanalaisen paahdelajiston historia Kotkassa. 9 3.4. Elinvoimainen populaatio on osapopulaatioiden muodostama verkosto. 9 4. Esiselvityksen tulokset. 10 5. Kokonaisarvio tilanteesta.. 21 6. Suositukset ja tarvittavat lisätoimet.. 22 7. Lähteet. 24 Liite 1: Kuvia ketomarunan kasvupaikoista Itämeren alueelta sekä sen seuralaiskasveista. 25 Kannen kuva: Ketomarunaan sidonnaisia perhosia romujen varastointi ei häiritse, mutta pärjäisivät ne ilman ihmisten tuomia romujakin. Kuva on Etelä-Hietasen satama-alueen portin ulkopuolelta radanvarsi pohjoisen suuntaan. 2

1. Taustaa Kesällä 2014 Kotkan Kantasataman alueella tehdyssä hyönteisselvityksessä (Kaitila & Parkko 2014) todettiin erityisesti suojeltavan marunapeilikääriäisen (Pelochrista infidana). Kyseiselle alueelle suunnitellaan merkittävää lisärakentamista, jota ei voida toteuttaa ilman esiintymän tuhoutumista. Havaitun esiintymän merkitystä Kotkan populaation osana ei pystytty arvioimaan, koska ajantasaista tietoa lajin esiintymistilanteesta Kotkassa ei ole olemassa. Tämän johdossa tehdyssä perhosselvityksessä suositeltiin marunapeilikääriäisen ja muiden ketomarunaan sidonnaisten hyönteislajien tilanteen jatkoselvittämistä esiselvitysmenetelmällä sekä laatia suunnitelma, jossa turvataan tämän lajiston elinmahdollisuudet Kotkansaaressa ja sen lähiympäristössä. Kotkan kaupunki tilasi esiselvityksen 22.10.2014. 2. Menetelmät ja toteutus: Selvityksessä kartoitetaan ketomarunaan ja/tai pietaryrttiin sidonnaisten, erityisesti suojeltavien perhoslajien ympäristöjen tilannetta Kotkansaaren-Metsolan alueella. Samalla etsitään potentiaalisia kohteita, jonne olisi mahdollista luontevasti rakentaa ks. lajistolle soveltuvia ympäristöjä. Esiselvitys perustuu asiantuntijan silmämääräiseen kasvillisuuteen ja pienilmastollisiin tekijöihin perustuvaan arvioon kohteiden soveltuvuudesta selvityksenalaisen lajiston elinympäristöksi. Taustalla on selvityksen tekijän laaja kokemuspohja, joka on hankittu ks. lajiston useilla esiintymispaikoilla Suomessa ja ulkomailla. Tähän kokemuspohjaan pohjautuen esiselvittäjä arvioi, onko jokin kohde lajeille soveltuva elinympäristö vai ei. Esiselvityksessä ei saada varmaa tietoa lajien esiintymisestä kohteissa, mutta siinä poimitaan esiin ne kohteet, joissa lajit voivat potentiaalisesti esiintyä. Käänteisesti menetelmä toimii niin, että saadaan esiin ne usein huomattavasti laaja-alaisemmat selvitysalueen kohdat, jossa ks. lajit eivät esiinny. Esiselvitys toteutettiin kahtena päivänä, 21.10.2014 ja 26.10.2014. Molempina päivinä sää oli sateeton ja etupäässä puolipilvinen. 21.10.2014 tuuli oli kohtalaisen voimakasta. Sääolosuhteiltaan molemmat päivät soveltuivat hyvin esiselvityksen tekemiseen, sillä maasto oli kuiva ja täysin lumeton. Varsinaisten esiselvityspäivien lisäksi Paimenportin palvelukeskuksen alue käytiin vielä uudelleen tarkistamassa 19.11.2014 pilvisissä, mutta sateettomissa olosuhteissa. Maasto oli edelleen täysin lumeton. 3

3. Kohdelajistosta: 3.1. Erityisesti suojeltavat lajit: Loistokaapuyökkönen (Cucullia argentea) VU Loistokaapuyökkösen toukat elävät elo-syyskuussa ketomarunan kukinnoissa syöden sekä kukkia että siemeniä. Lajin aikuiset ovat yöaktiivisia ja niitä tavataan heinä-elokuussa. Lajille tunnetaan Kotkassa useita esiintymäkohtia, joista runsaimmat ja merkittävimmät ovat Katariinan ja Hallan alueella. Kaupunkimaisten alueiden lisäksi lajilla on pienempiä populaatioita myös saaristossa (mm. Lehmäsaari). Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana useiden entisten esiintymäkohtien tiedetään Kotkassa tuhoutuneen (mm. Hovinsaari) tai heikentyneen (Katariina, Halla) sekä alueiden umpeenkasvun että erityisesti rakentamisen seurauksena. Kotkan ohella Hamina on ollut loistokaapuyökkösen merkittävin esiintymisalue Suomessa, sillä muualla Suomessa lajin esiintyminen on ollut selvästi epäsäännöllisempää, joskin viime vuosina laji on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä ja lajin vakiintuneen esiintymisen alue on laajentunut länteen Hankoniemelle ja pohjoiseen radanvarsille Hyvinkäälle, Kouvolaan, Lappeenrantaan ja Imatralle. Lajin viimeaikaisesta yleistymisestä huolimatta erityisesti suojeltavan lajin status säilyi myös viimeisimmässä asetuksessa, sillä erittäin huomattavaan osan lajin tunnetuista esiintymistä kohdistuu voimakkaita rakentamisen aiheuttamia uhkatekijöitä. Aivan erityisen uhattuja ovat kaikki radanvarsiesiintymät. Marunapeilikääriäinen (Pelochrista infidana) EN Marunapeilikääriäinen elää toukkana ketomarunan (Artemisia campestris) juuressa touko-heinäkuussa. Aikuisia tavataan heinäkuun lopulta syyskuun alkupuolelle. Aikuiset ovat yöaktiivisia, mutta havaittavissa myös ennen auringonlaskua tai jopa iltapäivisin haavimalla ravintokasveja. Lajille tunnetaan Kotkassa esiintymä Katariinan alueelta, jossa sillä on ollut useampia esiintymäkohtia vuonna 2003. Esiintymien nykytilaa ei tiedetä, mutta hyvin mahdollisesti laji edelleen esiintyy alueella. Sen lisäksi lajista on tavattu 2011 yksi yksilö Vanhankylänmaalta, joka saattaa indikoida populaatiota tai liittyä vaelluksiin. Muualta Suomesta lajille tunnetaan populaatioita Hangosta, Lappeenrannan Vainikkalasta ja Luumäen Huomolasta. Näiden lisäksi yksittäisiä havaintoja on tehty noin 10 muulla paikalla, mutta ainakin pääosin nämä koskevat muualta vaeltaneita yksilöitä. 4

5 Ketomaruna on useimpien Kotkansaarella esiintyvien perhosten ravintokasvi. Osa vaativimmista lajeista suosii äärimmäistä paahdetta ja esiintyy kohdissa, missä paljas maapinta ympäröi ravintokasvia. Viirupikkumittari (Eupithecia pernotata) EN Viirupikkumittarin toukat elävät sekä pietaryrtillä (Tanacetum vulgare) että ketomarunalla (Artemisia campestris) syöden kasvien lehtiä heinäkuun lopulta syyskuulle. Aikuiset lentävät kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoliväliin lennon painottuessa auringonlaskun molemmin puolin. Kotkassa lajille tunnetaan monia esiintymiä sekä kaupunkimaisilla alueilla että saaristossa. Kaupunkialueella tunnettuja esiintymiä ovat mm. Kotkansaarella, Karhulassa, Kymin lentokentällä ja Hallassa, mutta viime aikoina lajia on ilmoitettu enää vain Katariinan alueelta ja Hallasta. Myös näillä paikoin havaitut yksilömäärät näyttäisivät olevan selvässä laskussa. Saaristossa lajia on ilmoitettu Kotkasta mm. Kirkonmaalta ja Kuutsalosta. Kotkan ohella Hamina ja itäisen Suomenlahden saaristo Loviisan Valkon satama-alueelta itään ovat nykyisin lajin tärkeimmät esiintymisalueet Suomessa. Esiintyminen on nykyisin selvästi pirstonaista ja lajin kannat ovat monin paikoin taantuvia. Aiemmin lajin levinneisyysalue on ollut paljon laajempi ja lajilla on ollut runsaita esiintymiä mm. Porvoon saaristossa ja sen lisäksi laji on esiintynyt paikoitellen sisämaan harjuympäristöissä mm. Hämeenlinnassa ja Kouvolassa. Lajin kohdalla on syytä korostaa, että kyseessä on Suomen vastuulaji. Meillä esiintyvää alalajia, ssp. enictata, nimittäin tunnetaan Kaakkois-Suomen lisäksi vain Inkerinmaalta ja sen tämän hetkinen esiintymistilanne siellä on täysin tuntematon. Selvästi erillisen ja suurempikokoisen nimialalajin, ssp.

pernotata, levinneisyys ulottuu Sveitsin Alpeilta kapeana nauhana Romaniaan, Ukrainaan ja Etelä-Uralille ja siitä aina Japaniin asti. Maitekääpiökoi (Trifurcula subnitidella) EN Maitekääpiökoin toukat elävät loppukesällä keltamaitteen (Lotus corniculatus) varressa miinaten (syöden pintakalvon sisäpuolella niin, että se ei rikkoonnu, mutta syönnös kuultaa läpi) varren pintasolukkoa. Aikuiset lentävät kesäkuun alkupuolelta heinäkuun alkuun lennon painottuessa auringonlaskua edeltävään hetkeen. Laji on havaittavissa sekä toukan syömäjäljistä että aikuisena ravintokasvia ilta-auringossa haavimalla. Kotkassa lajille tunnetaan esiintymiä sekä Katariinasta nykyisen puiston alueelta että Hallassa. Kyseiset esiintymähavainnot on kuitenkin tehty 2000-luvun alussa eikä esiintymien tämän hetkinen tilanne ole tiedossa. Kotkan kaupunkialueen lisäksi lajilla saattaa olla esiintymiä saaristossa, sillä se esiintyy mm. Virolahdella että Pyhtäällä ulkosaaristossa. Ylipäätänsä lajin esiintyminen Suomessa painottuu itäinen Suomenlahden alueelle Virolahdella Helsingin itäosiin. Suomenlahden rehevöitymisen takia tunnettuja esiintymiä on hävinnyt tai niiden tila on voimakkaasti heikentynyt. Aivan viime vuosina lajia on havaittu vain Virolahdella, Haminassa ja Porvoossa. 6 Keltamaiteella elävä maitekääpiökoi (Trifurcula subnitidella) esiintyy Suomessa vain itäisen Suomenlahden rannoilla. Sen esiintymä todettiin vuonna 2003 nykyisen Katariinan puiston alueelta.

3.2. Muut uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: Vallipussikoi (Coleophora albicans) EN Vallipussikoin toukan ravintokasvi on ketomaruna (Artemisia campestris). Toukka syö ravintokasvinsa siemeniä ja rakentaa niistä itselleen myös putkimaisen suojan, ns. säkin. Kyseiset säkit ovat parhaiten löydettävissä syyskuussa. Verrattuna lähilajinsa toukkasäkkiin, vallipussikoin sakki on pitempi ja sen peräosa näkyy selvästi. Lajin aikuinen lentää kesä-heinäkuussa. Kotkassa laji esiintyy Katariinan alueella, josta lajia on havaittu toukkana 2002 ja 2003. Muutoin lajilla on esiintymiä Ahvenanmaalta rannikkoa pitkin Haminaan sekä Kaakkois-Suomen sisämaahan. Varsinkin lounaassa laji näyttää taantuneen. Nykyesiintymiä tunnetaaan ainakin Paraisten Åvensorilta, Hangon Kovenharista, Kotkasta, Haminasta, Kouvolan Kaipiaisilta sekä Lappeenrannan lentokentältä. Osa ketomarunaan sidonnaisten uhanalaisten perhoslajien (mm. loistokaapuyökkönen, vallipussikoi, raidepussikoi) toukista elää sen siemenillä, minkä takia kasvustojen laajamittainen niitty on niille suuri uhkatekijä. Kuvaan hyvin naamioitunut pikkumittarin toukka (Eupithecia innotata) ei ole ainakaan vielä uhanalainen Suomessa, vaiika myös sen toukka syö vain ketomarunan siemeniä. 7

Raidepussikoi (Coleophora granulatella) VU Raidepussikoin toukan ravintokasvi on ketomaruna (Artemisia campestris). Toukka syö ravintokasvinsa siemeniä ja rakentaa niistä itselleen myös putkimaisen suojan, ns. säkin. Kyseiset säkit ovat parhaiten löydettävissä syyskuussa. Verrattuna lähilajinsa toukkasäkkiin, raidepussikoin sakki on lyhyempi ja sen peräosa näkyy vain vähän. Yleisvaikutelma on, kaksi ketomarunan siementä on peräkkäin kiinni toisissaan. Lajin aikuinen lentää heinä(-elo)kuussa. Kotkassa laji esiintyy Katariinan alueella, josta lajia on havaittu toukkana 2002 (runsas). Muutoin lajilla on esiintymiä Ahvenanmaalta rannikkoa pitkin Haminaan ja lisäksi laji esiintyy paikoin sisämaassa Kaakkois- Suomessa. Muutoin esiintymiskuva on hyvin samanlainen kuin vallipussikoilla, mutta lajilla on enemmän esiintymiä lounaassa, mm. monin paikoin kemiönsaarella ja Hangossa. 8 Hietapeilikääriäinen (Pelochrista huebneriana) VU Hietapeilikääriäinen elää toukan elintapoja ei tunneta, mutta aikuisten löytöpaikoilla kasvaa usein ketomarunaa (Artemisia campestris). Aikuisia tavataan heinä-elokuussa. Aikuiset ovat yöaktiivisia. Kotkasta laji on havaittu vuonna 2003 Katariinan alueelta. Muutoin laji esiintyy hyvin paikoittaisesti pitkin etelärannikkoa Ahvenanmaan Kökarista Haminaan. Kaakkois-Suomessa lajilla on esiintymiä myös sisämaassa mm. Lappeenrannassa. Lattakoilaji Depressaria artemisiae NT Depressaria artemisiae-lattakoin toukan ravintokasvi on ketomaruna (Artemisia campestris). Toukka syö kesä-heinäkuussa kasvin lehtiä. Yöaktiiviset aikuiset puolestaan lentävät heinä-elokuussa. Kotkassa laji on havaittu Katariinan alueelta, jossa sillä on ollut runsas populaatio vuonna 2003. Esiintyminen muuallakin Kotkan ketomarunakasvustoissa on todennäköistä. Muualla Suomessa laji esiintyy Suomessa ravintokasviinsa sidonnaisena Ahvenanmaalta Laitila-Kouvola - linjalle. Lisäksi sillä on erillisesiintymä Kemissä. Koisalaji Loxostege turbidalis NT Loxostege turbidalis-koisan toukan pääravintokasvi on ketomaruna (Artemisia campestris), jonka kukinto toukka tekee hyvin näkyvän, lajityypillisen kudoksen elo-syyskuussa. Täysikasvuinen toukka talvehtii kudoksen sisällä. Aikuinen perhonen lentää kesä(-heinä)kuussa ja on yöaktiivinen lähtien kuitenkin herkästi häirittynä lentoon myös päivällä. Levinnyt vasta 1990-luvun lopulla Suomeen. Kotkan Katariinassa laji on esiintynyt ainakin vuodesta 2003 alkaen ja viimeksi se on ilmoitettu sieltä syksyllä 2014. Muualla Suomessa laji esiintyy paikoitellen Haminassa, Virolahdella, Kouvolan Kaipiaisilla, Lappeenrannassa ja aivan viime vuosina myös Hangossa.

3.3. Uhanalaisen paahdelajiston historia Kotkansaarella Kotkansaaren perhostutkimuksen historia on varsin pitkä, sillä varhaisimmat alueelta tiedossa olevat perhoshavainnot ovat 1820-luvulta, jolloin Aleksander von Nordmann tallensi perhosia Ruotsinsalmen linnoituksen valleilla, siis nykyisessä Katariinan puistossa. Hänen alueelta raportoimien perhosten joukossa oli mm. idänhäränsilmä (Maniola lycaon), joka on paahteisten hiekkabiotooppien laji. On siis hyvin todennäköistä, että alueella on jo tuolloin ollut hiekkapohjaisia kenttiä, joilla oletettavasti on kasvanut Kaakkois-Suomen linnoitusten tyyppikasveja, ketomarunaa ja pietaryrttiä. Siksi voidaan olettaa, että myös ks. kasveihin ja elinympäristöön sidonnainen lajisto on ainakin pääosin esiintynyt Katariinan alueella ja ehkä myös joissakin muissa selvitysalueen osissa jo useamman vuosisadan ajan. Todennäköistä on, että Kotkan teollistuminen ja muu rakentaminen 1900-luvulla synnytti sivutuotteenaan ks. lajistolle uutta elinympäristö niin tehtaiden varastokentille kuin ratojen ja teiden varsille. Näin Kotkan kaupunkialueelle muodostui varsin laaja ja tiheä esiintymien verkosto, jossa eri osapopulaatiot ovat voimakkaassa vuorovaikutuksessa keskenään, joka säilyi erittäin elinvoimaisena 1990-luvulle tai jopa 2000- luvun alkupuolelle asti. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana ks. lajistolle suotuisa kehityskulku on kuitenkin kääntynyt ja sille soveliaan elinympäristön määrän tiedetään nopeasti ja voimakkaasti pienentyneen. Biotooppien taantumisen laajuudesta ei kuitenkaan ole tarkkaa käsitystä. 3.4. Elinvoimainen populaatio on osapopulaatioiden muodostama verkosto: Monilla perhoslajeilla on varsin tiukkoja elinvaatimuksia mm. ravintokasvin ja pienilmaston suhteen. Varsin harvoin tällaisille lajeille on tarjolla laajoja, yhtenäisiä elinympäristöjä, joten ne ovat sopeutuneet hyödyntämään pienempien elinympäristölaikkujen muodostamia verkostoja, jossa eri laikuissa elävät osapopulaatiot ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Tällaista esiintymisstrategiaa kutsutaan metapopulaatioksi. Varsinkin lajeille, joiden elinympäristöt ovat epästabiileja ja/tai lyhytaikaisia, metapopulaatio on edullinen strategia. Jos laji jostakin syystä häviää yhdeltä laikulta, se ei elinympäristön säilyessä häviä siellä lopullisesti, vaan laikkujen välisen vuorovaikutuksen ansiosta laji pystyy todennäköisesti kolonisoimaan ks. laikun uudelleen ennemmin tai myöhemmin. Mitä lähempää asuttuja laikkuja löytyy, sitä runsaampaa vuorovaikutus on ja sitä nopemmin laji löytää tiensä takaisin ks. laikulle. Kotkassa ketomarunaan sidonnaisen lajit esiintyvät tyypillisesti metapopulaationa. Eri puolilla Kotkaa on ollut jatkuvasti useita eri kokoisia elinympäristölaikkuja, joiden välillä on ollut vuorovaikutusta. Näin ks. lajisto on kyennyt selviytymään vuosisatoja alueella huolimatta siitä, että välillä esimerkiksi maankäyttö on aikaansaanut runsaasti yksittäisten esiintymislaikkujen sukupuuttoja. Aina jostakin osasta verkostoa on löytynyt lajeille soveliasta elinympäristöä. 9

4. Tulokset kohdealueittain Tässä osiossa esitetään tulokset kohdealueittain. Potentiaaliseksi todetut elinympäristöt on merkitty erilliselle karttapohjalle. Metsolan venesataman alue Nykytilanne Metsolan venesataman alue on laajahko veneiden talvisäilytysalue, joka pääosin on melko matalakasvuista kenttää. Alueen keskiosissa kasvillisuus ilmeisesti niitetään kesällä, mutta reunamilla on alueita, jossa kasvillisuutta ei niitetä. Reunamista osa on varsin laadukkaan näköistä ketoa tai niittyä ja osa rehevöitymässä ja pusikoitumassa olevaa korkeampaa kasvillisuutta. Kotkan uhanalaisten perhosten kannalla tärkeistä ravintokasveista alueella kasvaa paikoin runsaasti pietaryrttiä, mutta ketomarunaa alueella sen sijaan ei kasva. Tällaisia kohtia on mosaiikinomaisesti alueen eri osissa sekä alueella kulkevien teiden reunoissa että reuna-alueilla. Ketomarunan puuttumisesta huolimatta viirupikkumittari saattaa esiintyä alueella, sillä pietaryrttikasvustot ovat riittävän laajoja ja pienilmastollisesti sopivanoloisia. Kehittämispotentiaali Alueen nykyinen käyttötarkoitus, veneiden talvisäilytys, ei poissulje ainakaan täysin sitä, että alue voisi tietynlaisin hoitotoimin kehittyä nykyistä selvästi tärkeämmäksi uhanalaisten perhosten elinympäristöksi ilman, että sen nykyisen käyttötarkoituksen vaatimuksista joudutaan tinkimään. Vaikka joitakin ristiriitojakin saattaa ilmetä, niin pääsääntöisesti molempien asioiden vaatimukset varsin yhtenevät. Siksi alueen hoitomenetelmiä kannattaisi kehittää ja mahdollisesti jopa maisemoida aluetta perhosille sopivammaksi ja samalla silmälle viihtyisämmäksi. Hoitomenetelmien kehittämisessä olennaista on estää alueen umpeenkasvu ja rehevöityminen niin, että alueen niitto tapahtuu osa-alueittain niin, että kaikkia arvokkaimpia perhosten elinympäristöjä ei niitetä samana vuonna vaan vuorovuotisesti. 10

Yleensä tämän kaltaisilla paikoilla Kotkassa kasvaa ketomarunaa, mutta Metsolan venesatamasta se puuttuu. Ketomarunan istuttamismahdollisuudet alueelle kannattaisi selvittää. Jos aluetta päätetään maisemoida, niin ensimmäiseksi kannattaa selvittää ketomarunan esiintymismahdollisuus alueella. Silmämääräisesti alue on sen luonteinen, että ketomaruna voisi menestyä alueella, sillä Kotkassa ketomaruna yleensä esiintyy vastaavilla paikoilla. Jostain syystä se ei kuitenkaan alueella esiinny, joten alue saattaa sittenkin olla soveltumaton ks. kasville. Toisaalta esiintymättömyydelle saattaa olla muitakin yhtä todennäköisiä syitä, kuten se, että ketomaruna ei sattumasta johtuen ole vielä ehtinyt levitä alueelle tai se on tarkoituksella hävitetty sieltä (jonkinasteinen allergisoivuus). Ketomarunan lisäksi alueen maisemoinnissa olisi suositeltavaa käyttää muitakin uhanalaisille perhosille tärkeitä kasveja, jotka samalla ovat maisemaa kaunistuttavia kasveja (vrt. liite 1). Esimerkkinä tälle kohteelle erinomaisesti soveltuvasta kasvi voidaan mainita keltamaite (Lotus corniculatus). 11

Paloaseman ja Paimenportin palvelukeskuksen ympäristö Nykytila Alueella ei ole ks. lajistolle soveliaita ympäristöjä. Kehittämispotentiaali Kehittämispotentiaalia ei ole. Hietasen ja Etelä-Hietasen alueet Nykytila Alueiden varsinaiset satama-alueet ovat aidattujen alueiden sisällä ja niitä ei päästy selvittämään kuin siltä osin, mitä aitojen ulkopuolelta oli nähtävissä. Yleisvaikutelmana voidaan kuitenkin todeta, että näkökentän ulkopuolella alueilla tuskin on merkittävästi uhanalaisille perhoslajeille soveliaita elinympäristöjä, sillä toiminta alueilla on vilkasta ja rata-alueet ovat todennäköisesti hoidettu kasvintorjunta-aineilla yhtä tehokkaasti kuin muillakin aktiivikäytössä olevilla rata-alueilla Kotkassa. 12 Suomen Karta Oy:n kohdalla radanvarsi on säästynyt kasvintorjunta-aineilta ja on varsin laadukasta ketomarunaympäristöä.

Aidan ulkopuolelta huomionarvoisia elinympäristöjä todettiin neljässä kohtaa. Näitä kohtia olivat: 1) Hietasen autojenvarastointialueen eteläosan kohdalla Hietasentien penger niiltä kohdin, jossa aita estää niittämisen, 2) Pienen Hietasen portin ulkopuolinen (länsipuolella) rataosuus n. 50 metrin matkalla, 3) Etelä-Hietaseen tulevan radan osuus Hietasentien ylityskohdasta aina Hietasen haaraan asti (n. 200 m) Suomen Karta Oy:n kohdalla ja 4) saman Etelä-Hietasen radan eteläisen haaran rataosuus portin kääntöpaikalta ratahaarojen yhtymäkohtaan (n. 30 m). Näistä kohdat 3 ja 4 ovat erittäin hyvälaatuisia ja kohta 3 kokonsa ansiosta selvästi merkittävin ja se on todennäköisesti koko selvitysalueen kolmanneksi merkittävin uhanalaisten lajien esiintymiskohta ja kohtalaisen pysyvä ketomarunaan sidonnaisten lajien lisääntymiskohta. Muissa kohteissa lisääntyminen lienee enemmänkin ajoittaista kuin pysyvää. Kehittämispotentiaali Rata-alueiden kehittämispotentiaalista on laajempi katsaus Hovinsaaren ja Kotkansaaren ratapihoja käsittelevässä kohdassa (kts. seuraava kappale). Hietasentien etelänsuuntaisen penkereen hoito (niitto) tulisi suunnitella niin, että huomattavasti nykyistä suurempi osa ketomarunoista jäisi vuosittain niiton ulkopuolelle. Hovinsaaren ja Kotkansaaren ratapihat Nykytila Ratapiha-alueet ovat lähes kasvittomia johtuen ilmeisestä myrkyllisten kasvintorjunta-aineiden käytöstä. Tällä hetkellä ratapiha-alueilla ei ole merkitystä uhanalaisten perhosten elinympäristönä. Kehittämispotentiaali Vielä 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Kotkan ratapiha-alueilla ja ratavarsilla on ollut huomattavan paljon uhanalaisten, ketomarunaan sidonnaisten perhoslajien elinympäristöjä, mutta lisääntyneen kasvintorjunta-aineiden käytön takia kaikki kasvillisuus on alueilta kuollut. Joillakin lyhyillä osilla sivuraiteita kasvintorjunta-aineita ei ole käytetty ja alkuperäinen kasvillisuus on säilynyt. Näillä kohdin ketomaruna ja pietaryrtti ovat kasvillisuuden valtalajeja. Periaatteessa ratapiha-alueet ja radanvarret olisivat erittäin potentiaalisia ja helppoja ennallistamisikohteita, sillä niiden maaperä on edelleen varsin sovelias sekä ketomarunan että pietaryrtin kasvupaikoiksi. Tämä saattaa kuitenkin olla jyrkässä ristiriidassa rata-alueiden hoitotavoitteiden kanssa. Ainakin lisääntynyt kasvintorjunta-aineiden käyttö indikoi tätä. Joka tapauksessa rata-alueiden ennallistamismahdollisuudet kannattaa selvittää, sillä alueiden potentiaali on erittäin suuri eikä ratapihojen kasvittomuus liene välttämättömyys, koska useilla muilla ratapiha- ja rataalueilla ketomaruna saa edelleen kasvaa lähes rajoittamattomasti (esim. Kaipiaisten ja Lappeenrannan ratapiha-alueet). 13

Nykyisin Kotkan ratapihat ja ratavarret käsitellään myrkyllisillä kasvintorjunta-aineilla. Vielä 10-20 vuotta sitten käytäntö oli toinen ja rataympäristöissä oli runsaasti laadukkaita ketomarunaympäristöjä. Kotkansaarelle johtavien siltojen alue Nykytila Pääosin siltojen ympäristön tie- ja ratavarret ovat hoitamatonta pensaikkoa ja pusikkoa. Merituulentien ja Hyväntuulentien väliin jäävän ympyrän eteläosa on hoidettua nurmikkoa. Samaisen ympyrän koillisosassa taas on entinen varastoalue, joka on kehittynyt laadukkaaksi ketomarunaympäristöksi. Tämä hyvälaatuinen ketomarunaympäristö jatkuu yhtä laadukkaana Hyväntuulentien sillan itäpuolisella alueella radanvarsiruderaatilla Merituulentien itäisimmän osan kohdalla tien pohjoispuolella. Sama radanvarsiruderaatti jatkuu edelleen Ratapihankadun pohjoispuolella, mutta muuttuu laadultaan huonommaksi. Toinen hyvälaatuinen, pienialaisempi ketomarunaympäristö on Hyväntuulentien itäpuolella ratapenkereessä Kotkantien liittymän jälkeisessä kohdassa. 14

Laadukasta ketomarunaympäristöä Hyväntuulentien sillan alapuolelta itään kuvattuna. Kehittämispotentiaali Teiden ja siltojen penkereet sekä ratavarret olisi maisemoitavissa ja hoidettavissa paljon nykyistä laajemmin ketomarunaympäristöiksi. Tämän toteuttaminen vaatii erillisen suunnitelman. Kuusisen alue Nykytila Kuusisen saari on pääosin joko asfaltoitua teollisuus- tai satama-aluetta tai vanhahkoa metsää. Paikoin rannan tuntumassa on pienialaisesti rantaniittyä sekä mm. kultapiiskua kasvavaa kallioketoa. Aivan Hietasen saaren lounaisosassa patsaan ympäristössä ja sen viereisellä parkkialueen reunamilla on pienialaisesti hiekkapohjaista ympäristöä. 15

Kuusisen saareen johtavalla penkereellä tien ja kivilohkareluiskan välissä on hiekka-/sorapohjalla kapea harvan kasvillisuuden vyöhyke. Myös Juhan Vainion kadun kaakkoispäässä ole pengerrys on vastaavankaltainen. Kuusisen saaressa pienialaisilla rantaniityillä ja kalliokedoilla saattaa esiintyä joitakin joko kultapiiskuun, ahomansikkaan tai merikohokkiin sidonnaisia punaisen kirjan silmälläpidettäviä perhoslajeja. Samoin saaren vanhoilla, kilpikaarnaisilla männyillä saattaa esiintyä vastaavaa perhoslajistoa. Sen sijaan ketomarunaa ja pietayrttiä Kuusisen saarella on vain yksitäisinä kasveina saaren lounaisosassa patsaan lähellä sekä sen läheisen parkkialueen reunassa eikä näihin sidonnaisia uhanalaisia perhoslajeja esiinny saaressa kuin korkeintaan satunnaisesti yksittäisinä yksilöinä. Kuusisen alueen penkereillä kasvaa kivetysten lomassa yksittäisiä ketomarunoita ja pietayrttejä. Rakentamalla hiekkakukkapenkkejä alueet voisivat kehittyä parempilaatuisiksi elinympäristöinä ja samalla myös viihtyisämmän näköisiksi maisemina. 16

Kuusisen saareen johtavalla penkereellä ja Juha Vainion kadun kaakkoispäästä alkavalla pengerryksellä kasvaa harvakseltaan sekä ketomarunaa että pietaryrttiä. Ainakin ajoittain kasveihin sidonnaiset uhanalaiset perhoset saattavat esiintyä alueella ja alueilla voi katsoa olevan jonkinlaista merkitystä osapopulaatiolaikkuna. Kehittämispotentiaali Kuusisen saarella kehittämispotentiaalia on ainoastaan saaren lounaisosassa patsaan ja sen viereisen parkkialueen kohdalla. Sen sijaan pengertiellä ja Juha Vainion kadun kaakkoispään penkereellä kehittämispotentiaalia on enemmän. Kyseisiä alueita pitäisi maisemoida pienimuotoisesti uudelleen ja suunnitella niiden hoito sellaiseksi, että uhanalaiset perhoslajit voivat paremmin selviytyä alueella. (kts. kohta suositukset ja liite 1) Hyvin toteutettuna alueen merkitys kasvaisi merkittävästi ja alueesta voisi rakentua yksi Kotkan ketomarunalajien verkoston pilareista. Katariinan puisto Nykytila Katariinan puisto on nykyisin ei-metsäisiltä osiltaan pääasiassa kalliota ja nurmialueena hoidettua puistoa, jossa paikoin on istutuksia sekä erilaisia liikunta- tai leikkipaikkoja. Osin nurmikko on rakennettu alueelle tuodulle mullalle ja näillä kohdin kasvillisuus on hyvin yksipuolista nurmea. Osittain nurmialue taas on perustettu vanhaa kasvillisuutta niittämällä. Näillä kohdin kasvillisuus on selvästi monipuolisempaa, laadukasta ketokasvillisuutta, mutta siis jatkuvan niiton alaista. Ainoastaan meren rannan läheisyydessä kulkevan aidan kohdalla ja hyvin kapealla aidan ja rantapenkereen väliin jäävällä vyöhykkeellä kasvillisuutta ei niitetä. Niiton ulkopuolella on myös alueen läpi kulkevan puron reunamat, jossa kasvillisuus on korkeaa kostean niityn kasvillisuutta. Ennen puiston perustamista puiston alueella oli erittäin laadukas paahdeympäristö, jossa esiintyi ainakin 4 nykyisin erityisesti suojeltavaa perhoslajia (loistokaapuyökkönen, marunapeilikääriäinen, viirupikkumittari ja maitekääpiökoi) sekä koko joukko muita uhanalaisia perhoslajeja (Faunatica Oy 2003). Pääosin perhosille tärkeät alueet ovat jääneet puiston rakentamisen alle, mutta osittain alkuperäisiä esiintymiskohtia on jäljellä sekä hoidetulla nurmialueella että meren rannalla kulkevan aidan läheisyydessä. Perhosten näkökulmasta valitettavasti nurmialueen aktiivinen niitto varsin todennäköisesti estää useimpien uhanalaisten perhoslajien lisääntymisen näillä kohdin ja useimmilla lajeista on nykyisin lisääntymismahdollisuuksia vain aidan ja rantapenkereen väliin jäävällä, minimaalisen kapealla vyöhykkeellä. 17

Osittain Katariinan puistossa on säilytetty vanhaa elinympäristöä. Aluetta niitetään kuitenkin intensiivisesti vieden samalla siemeniä syövien lajin, mm. erityisesti suojeltava loistokaapuyökkönen, elinmahdollisuudet näillä kohdin. Karkeasti voidaan todeta, että useimmille ketomarunaan sidonnaisille perhoslajeille lisääntymiseen soveltuvasta pinta-alasta on jäljellä 1-2 % siitä, mitä alueella oli ennen puiston rakentamista. Keltamaitteella elävän maitekääpiökoin kohdalla tilanne voi olla huonompikin, sillä keltamaitetta ei alueelta enää löydetty lainkaan. Toisaalta myöhäinen selvitysajankohta hankaloitti merkittävästi keltamaitteen havaitsemista, joten tulosta ei voi pitää kuin suuntaa-antavana. Alueella saattaisi edelleen olla merkittävästi marunapeilikääriäisen elinympäristöä, sillä laji kirjallisuustietojen mukaan elää ketomarunan juuressa, jolloin jatkuva niitto ei välttämättä vähennä toukkien elinmahdollisuuksia. Toisaalta niiton vaikutus lajin esiintymiseen ole tiedossa, joten luotettavaa arviota asiasta ei tässä vaiheessa voi tehdä. Muille erityisesti suojeltaville lajeille alue on todennäköisesti tällä hetkellä vähämerkityksellinen, vaikka ajoittain kasveihin sidonnaiset uhanalaiset perhoset saattavat esiintyä alueella ja alueilla voi katsoa olevan jonkinlaista merkitystä osapopulaatiolaikkuna. 18

Intensiivisen hoidon ulkopuolelle jää joitakin kohtia, joissa niittäminen on hankalaa. Kehittämispotentiaali Katariinan puiston kehittämispotentiaali on erittäin suuri. Alue on laaja ja sinne voitaisiin maisemoida monenlaisia puistoon soveltuvia kohteita, jotka toimisivat samalla uhanalaisen lajiston esiintymiskohtina. Yhtenä esimerkkinä merenrantapuistoon hyvin soveltuvasta ja sitä elävöittävästä elementistä voidaan mainita dyynimuodostelman rakentaminen. Vastaavia elementtejä kehittelemällä ja hoitomenetelmiä kehittämällä alueen merkitys uhanalaisten perhosten elinympäristönä voidaan palauttaa varsin lähelle vuosituhannen alun tilannetta. (Kts. suositukset ja liite 1). 19

Katariinan teollisuusalue Nykytila Kohde on vanha teollisuusalue, jossa alueen siisteyteen ja hoitoon ei ole kiinnitetty turhaa huomiota. Paikoin alue on metsittynyt ja pusikoitunut, mutta alueella on edelleen runsaasti hiekkapohjaisia kenttiä, joihin varastoidaan erilaisia koneita ja laitteita. Kentiltä kasvillisuutta ei niitetä kuin ehkä satunnaisesti sieltä täältä. Teollisuusalueen varsin laajoilla varastokentillä sekä entisellä ratapohjalla kasvaa runsaasti ketomarunaa ja pietaryrttiä. Alue on tällä hetkellä selvästi selvitysalueen merkittävin uhanalaisten perhoslajien elinympäristö Romu ja ketomaruna sulassa sovussa teollisuusalueella. 20

Kehittämispotentiaali Alue on suunniteltu rakennettavaksi ja se tulee todennäköisesti muuttumaan täysin toisenlaiseksi. Jos uhanalaisten perhoslajien elinvaatimukset huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa ja myöhemmin alueen hoidossa, alue voi myös tulevaisuudessa olla ks. lajistolle merkittävä lisääntymisalue. 5. Arvio kokonaistilanteesta Ketomarunaan sidonnaisen lajiston tilanne on heikentynyt ennakko-odotuksia selvästi voimakkaammin Kotkan selvitysalueella. Soveliaan elinympäristön pinta-ala on vähentynyt arviolta 10-20 prosenttiin siitä, mikä oli tilanne kymmenen vuotta aikaisemmin. Muutos on ollut siis erittäin merkittävä eikä eri elinympäristölaikkujen välillä tapahdu enää riittävästi vuorovaikutusta. Tilanteen heikkenemisestä huolimatta on hyvin mahdollista, että kaikki 2000-luvun alkupuolella Kotkassa esiintyneet ketomarunaan ja pietaryrttiin sidonnaiset perhoslajit edelleen esiintyvät Kotkan selvitysalueella ainakin Katariinan teollisuusalueella ja mahdollisesti myös siltojen alueella Hyvätuulentien sillan alapuolisella ruderaatilla sekä Hietasen alueella Etelä-Hietaseen kulkevan radan varressa Suomen Karta Oy:n kohdalla. Keltamaitteeseen sidonnaisen maitekääpiökoin tilannetta ei pystytty luotettavasti arvioimaan myöhäisestä selvitysajankohdasta johtuen. Pitemmällä tähtäimellä lajien esiintyminen selvitysalueella on varsin epävarmalla pohjalla, sillä jäljellä olevat esiintymälaikut ovat Katariinan teollisuusaluetta lukuun ottamatta suhteellisen pieniä ja pirstoutuneesti kaukana toisistaan. Kaikkia laikkuja uhkaa lisäksi rakentaminen ja rata-alueita lukuun ottamatta myös umpeenkasvu. Jos Katariinan teollisuusalueen elinympäristöt tuhoutuvan, jäljellä jääneet esiintymälaikut eivät todennäköisesti tule ylläpitämään pysyviä populaatioita ja ks. lajistoa uhkaa laajamittainen sukupuutto koko selvitysalueella. Näistä syistä jo keskipitkän ennuste Kotkan selvitysalueella on erittäin huono. 21

6. Suositukset ja tarvittavat lisätoimet; Odotettuakin huonompi kokonaistilanne vaatii nopeita toimia ja tekee selvityksen alaisen lajiston säilymisen ja Kotkan rakentamistavoitteiden yhdistämisen varsin haastavaksi asiaksi. Selvitysalueen selvästi parhaat ja ainoat yksinäänkin elinvoimaiset elinympäristöt ovat Katariinan teollisuusalueella, joka on suunniteltu kokonaisuudessaan rakennettavaksi. Jotta tuo rakentamistavoite voidaan ks. lajiston esiintymistä vaarantamatta toteuttaa, selvitysalueen muihin osiin on synnytettävä merkittävä määrä lajistolle hyvälaatuisia elinympäristöjä. Tavoitteeksi on asetettava nykyistä selvästi suurempi elinympäristöjen verkosto ja suojelutason palauttaminen suotuisaksi. Parhaiten ja järkevimmin tämä onnistuu, jos elinympäristöjen synnyttäminen tapahtuu osana muuta toimintaa kuten esimerkiksi puistorakentamista ja muuta maisemointirakentamista. Siksi ensimmäinen ja tärkein suositus on, että Kotkan kaupunki käynnistää mahdollisimman nopeasti prosessin, jossa käydään läpi mahdollisuudet synnyttää laadukkaita elinympäristöjä erilaisten toimintojen yhteydessä. Tällaisia toimintoja olisivat ainakin: 1) Puisto- ja muu maisemointirakentaminen sekä näiden hoito: Nopealla aikataululla tulisi käydä vakava keskustelu siitä, voisiko Kotkan puisto- ja maisemarakentamisen strategiaa kehittää paremmin luonnon monimuotoisuuden vaatimukset huomioonottavaksi. Voisiko Kotkan puistojen teema olla ainakin osin luonnosystävän perhospuutarha (koskisi kyllä muitakin hyönteisiä ja eliöitä, mutta nimenä ehkä näin!)? Tämä vaatisi sitä, että perinteisen, voimakkaan hoidon alaiseen puistoon tuotaisiin elementtejä, joissa hoito olisi olennaisesti vähäisempää ja tapahtuisi uhanalainen lajisto huomioiden. Toki ketomarunan ja pietaryrtin yhdistäminen hyvin hoidettuun puistoon on haaste, mutta ei välttämättä mahdottomuus, sillä ei uhanalainen lajisto välttämättä vaadi sitä, että esimerkiksi ketomarunakasvusto näyttää hoitamattomalta takapihan tunkiolta. Päinvastoin se voi olla esimerkiksi osa dyyniä, pengertä, kukkapenkkiä tai vastaavaa, jossa kasvaa myös muita uhanalaiselle lajistolle tärkeitä, ulkonäöllisesti ehkä kauniimpia kasveja kuten hietaneilikkaa, kangasraunikkia, ajuruohoa, hietaolkikukkaa, laukkaneilikka, erilaisia kurjenherneitä, väriherneitä, hopeatoppoa, rantavehnää, rantakauraa Mahdollisia seuralaiskasveja on paljon ja mallit näihin kannattaa hakea Suomen ja Itämeren alueen luonnosta. Suunnittelussa kannattaa hyödyntää laaja-alaisesti hyönteisasiantuntemusta. Esimerkkejä matkittavista luontokohteista on liitteessä 1. 22 Jos toimintojen yhdistäminen koetaan mahdolliseksi, pilottihankkeita ja -toimia tulisi käynnistää mahdollisimman nopeasti, mielellään jo tulevana kesänä. Hyviä kohteita piloteille voisivat olla esimerkiksi Katariinan puiston ja Kuusisen alueen penkereet. Katariinan puistossa tiettyjen voitaisiin esim. kokeilla hiekkaan tehtyä kukkapenkkiä ja mahdollisesti hioa hoitotoimia niin, että suurempi osa ketomarunoista jäisi niiton ulkopuolelle. Tuo hiekkakukkapenkki voisi esim. olla tämän niittämättömän

ketomarunakasvuston ympärillä. Kuusisessa taas yhden penkin ympäristö voitaisiin maisemoida vastaavin menetelmin. Luonnonystävän perhospuutarha -ideologiaa voidaan soveltaa myös muun tyyppisiin puistokohteisiin. Esim. Katariinan puistossa kulkevan puron ympäristössä voisi suosia rantatyräkkiä, jolla Kotkassa esiintyy yksi erityisesti suojeltava perhonen, rantatyräkkikääriäinen. Jo nyt puron läheisyyteen kukkapenkkiin on istutettu yksi rantatyräkki, mutta perhonen vaatisi esiintyäkseen huomattavasti suuremman määrän. Saman ideologian soveltamista tulisi selvittää myös viherkattojen osalta. Tämä vaatinee kuitenkin täysin oman selvityksensä. 2) Rata-pihojen ja ratavarsien hoitokäytäntöjen muuttaminen ks. lajistoa suosivaksi: Nämä alueet ovat Liikenneviraston hallinnassa olevia alueita eikä Kotkan kaupungilla ole suoraa vaikutusvaltaa niihin. Kyseiset alueet Kotkassa ovat kuitenkin laajoja ja niihin liittyy erittäin suuri potentiaali, joten niiden hyödyntämismahdollisuus kannattaa selvittää neuvottelemalla asiasta Liikenneviraston kanssa. On nimittäin täysin mahdollista, että rataympäristöjen käsittely myrkyllisillä kasvintorjunta-aineilla ei ainakaan kaikilla rata-osuuksilla ole lainkaan välttämätöntä vaan tarvittavat hoitotoimet voidaan toteuttaa myös muilla menetelmillä. Samassa yhteydessä tulisi pyrkiä turvaamaan myös selvityksessä havaittujen elinympäristöjen, Hietasten ratavarret ja siltojen alueen radanreunusruderaatti, säilymisestä laadukkaina elinympäristöinä. Tämä selvitys tulisi tehdä mahdollisimman nopeasti. 3) Selvitysalueen laajentaminen Kotkansaaren ja Hovinsaaren ulkopuolelle: Tämä ei ole ensisijainen toimi, vaan lähinnä hätävara, jos kohtien 1 ja 2 kohdalla ei päästä eteenpäin nopealla aikataululla. Potentiaalisia kohteita saattaa löytyä muualta kaupunkialueelta (todennäköisesti esimerkiksi Hallasta) ja saaristosta (esim. armeijan saaret ). Näiden selvittäminen tulisi ottaa työn alle jo kesälle 2015, jos kohdat 1 ja 2 eivät näytä etenevän. 23

4) Lajiston seuranta: Erityisesti suojeltavien lajien ja niiden uhanalaisten, joiden selvittäminen onnistuu samassa yhteydessä, tämän hetkinen esiintymistilanne kannattaisi selvittää vastaavin menetelmin kuin Kantasataman selvityksessä. Selvitys kannattaa kohdistaa vain esiselvityksessä laadukkaimmiksi arvioituihin ympäristöihin. Näin saadaan kattava tieto lajiston tämän hetkisestä tilanteesta selvitysalueella sekä hyvä vertailupohja arvioida mahdollisten tulevien hoitotoimien vaikutusta. 7. Lähteet: Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronmalar rullvingemalar. Lepidoptera: Roelerstammidae Lyonetiidae. Artdatabanken, SLU, Uppsala. Faunatica Oy 2003: Kotkan Puistolan vanhan öljysataman uhanalaisten perhosten selvitys (Kotkan kaupunki, Oy Esso Ab, Oy Shell Ab & Vopak Chemicals Logistics Finland Oy) Hyönteistietokanta http://hyonteiset.luomus.fi/insects/main/entdatabase.html#search-lep Kaitila, J-P & Parkko, P. 2014: Kotkan Kantasataman perhosselvitys 2014. Tutkimusraportti 21 s. Luontoselvitys Kotkansiipi. Kaitila, J-P., Nupponen, K., Kullberg, J. & Laasonen, E. 2010; Perhoset Butteflies and Moths Lepidoptera teoksessa Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. s. 194 233. Mironov, V. 2003: Larentiinae II (Perizomini and Eupitheciini) teoksessa Hausmann, A.: The Geometrid Moths of Europe 4: 1-463. Razowski, J. 2002: Torticidae (Lepidoptera) of Europe, volume 1, Tortricinae and Chlidamotinae. Bratislava. 247 s. Razowski, J. 2003: Torticidae (Lepidoptera) of Europe, volume 2, Olethreutinae. Bratislava. 301 s. Silvonen, K., Top-Jensen, M. & Fibiger, M. 2014: Suomen päivä- ja yöperhoset maastokäsikirja. 822 s. 24

Liite 1. Kuvia ketomarunan esiintymispaikoista Itämeren alueella ja sen seuralaiskasveista Haminan vallit Ruutikellarin läheisyydessä. Alueelle on laadittu hoitosuunnitelma, jossa aluetta hoidetaan vuorovuotisesti laikkuittain niittämällä. 25

Viron Paldiskissa ketomaruna on tärkeä osa monipuolista ja kaunista rantaniittyä. 26 Ketomaruna voi olla myös osa kukkapenkkiä.

Acleris Uhanalainen ja Haminassa luontaisesti esiintyvä laukkaneilikka (Armeria maritima) soveltuisi hyvin ketomarunan seuralaiskasviksi. Myös uhanalaisen kangasraunikkin (Gypsophila fasticiata) kasvupaikoilla ketomaruna on vakioseuralainen. 27