Halikon Märynummen kaava-alueen laajennuksen perhosselvitykset vuonna 2008

Transkriptio

1 Halikon Märynummen kaava-alueen laajennuksen perhosselvitykset vuonna 2008 Espoo 2008

2 Halikon Märynummen perhosselvitykset Sisällysluettelo Tiivistelmä 2 1. Johdanto 3 2. Tulokset 3 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 4 4. Kirjallisuus 5 Liite 1. Menetelmäkuvaukset 7 Liite 2. Esiselvitykset 11 Liite 3. Lajiselvityskäyntien kuviokohtaiset tiedot 14 Liite 4. Esiselvitykseen sisältyneet kasvilajit 16 Kannen kuva: Erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan aholattakoin (Agonopterix capreolella) toukka löytyi pukinjuurelle tehdystä lehtikääröstä kohteen 1 ketorinteeltä. Valokuvat Faunatica Oy Karttakuvat Faunatica Oy Pohjakartat Halikon kunta Kirjoittajat: Kari Nupponen, Marko Nieminen ja Pekka Sundell (Faunatica Oy) Kiitokset: Mika Mannervesi, Marko Laiho (Halikon kunta); Leena Lehtomaa (Lounais-Suomen Ympäristökeskus).

3 Halikon Märynummen perhosselvitykset Tiivistelmä Raportissa esitellään tulokset Halikon Märynummen kaava-alueen laajennuksen ja siihen rajoittuvien alueiden paahdeperhosten esiintymisselvityksistä vuodelta Selvitykset tilasi Halikon kunta ja toteutti Faunatica Oy. Työn päämääränä oli selvittää uhanalaisten ja silmälläpidettävien perhoslajien esiintyminen kahdessa paahdekohteessa, jotka löytyivät vuoden 2007 luontoselvitysten yhteydessä. Lisäksi mukaan selvitykseen otettiin ylimääräisenä kohteena kaava-alueeseen rajoittuva paahteinen niitty ja tieluiska, jotka löytyivät tämän perhosselvityksen aikana. Selvityksissä löytyi kaksi huomionarvoista perhoslajia: erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava aholattakoi (Agonopterix capreolella) sekä silmälläpidettävä kärsämölaikkukääriäinen (Epiblema graphanum). Suosittelemme avoimuutta lisääviä hoitotoimia kaikissa kolmessa tarkastetussa paahdekohteessa sekä aholattakoin esiintymisselvityksen jatkoa kohteen 3 tieluiskalla, jossa on lajille sopivaa elinympäristöä.

4 Halikon Märynummen perhosselvitykset Johdanto Tässä raportissa esitellään tulokset Halikon Märynummen kaava-alueen laajennuksen ja siihen rajoittuvien alueiden uhanalaisten ja silmälläpidettävien paahdealueiden perhosten esiintymisselvityksistä vuodelta Selvitysten tilaaja oli Halikon kunta ja tekijä Faunatica Oy. Selvitysalue sijaitsee Halikon kunnan keskiosassa, Märynummen taajaman eteläpuolella, Turku Helsinki-moottoritien pohjoispuolella. Selvitykseen kuului kolme erillistä paahdekohdetta, joista yksi löytyi tämän työn yhteydessä kaava-alueen rajan ulkopuolelta. Selvitys on jatkoa samalla alueella kesällä 2007 tehdylle uhanalaisten perhosten esiselvitykselle, jossa kartoitettiin alueella esiintyville ja mahdollisesti eläville uhanalaisperhosille potentiaaliset kohteet (Faunatica 2007). Uhanalaisperhosten inventointi tehtiin tarkastamalla kullekin lajille esiselvityksen kasvitietojen perusteella mahdolliset elinpaikat. Kohdealueiden sijainti esitetään kuvassa 1, ja selvityksessä käytetyt menetelmät kuvataan liitteessä 1. Raportti sisältää yksityiskohtaiset tiedot tuloksista sekä suositukset jatkoselvityksistä ja alueella tarvittavista paahdelajiston toimeentuloa edistävistä hoitotoimenpiteistä. 2. Tulokset Lajien havainnoinnissa käytetyt menetelmät esitetään liitteessä 1 ja tulokset liitteissä 2 & 3. Selvityksissä havaittiin yksi erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava sekä yksi silmälläpidettäväksi luokiteltu perhoslaji (Rassi ym. 2001, Ympäristöministeriö 2008a). Lajit ja niiden esiintyminen Märynummella esitellään tarkemmin liitteessä 3 ja lajien havaintopaikkojen sijainnit kuvassa 1. Havaitut uhanalainen ja silmälläpidettävä laji olivat seuraavat: aholattakoi (Agonopterix capreolella) EN ja erityisesti suojeltava, 1 yks. (toukka) kohteesta 1. kärsämölaikkukääriäinen (Epiblema graphanum) NT, 2 yks. kohteesta 3. Molempien lajien esiintymät ovat aiemmin tuntemattomia. Lisäksi havaittiin kolme hyvän paahdeympäristön ns. indikaattorilajia, joita ei ole luokiteltu uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi.

5 Halikon Märynummen perhosselvitykset Kuva 1. Halikon Märynummen perhosselvityksiin vuonna 2008 sisältyneet alueet (siniset rajaukset) sekä vuonna 2008 havaittujen uhanalaisen ja silmälläpidettävän perhoslajin löytöpaikat (keltaiset ympyrät: Ac = aholattakoi; Eg = kärsämölaikkukääriäinen). Punainen rajaus osoittaa Märynummen kaava-alueen laajennuksen luontoselvityksiin vuonna 2007 sisältyneen alueen. 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Erittäin uhanalaisella ja erityisesti suojeltavalla aholattakoilla on pienialainen esiintymä Märynummella. Lajille sopiva elinympäristö lienee ollut aiemmin laajempi, mutta ketorinteen heinittyessä ja varjostuksen lisääntyessä toukan ravintokasvin pukinjuuren määrä on vähentynyt. Pukinjuurta kasvaa myös tienvarressa kohteessa 3, josta löytyi lattakoilajien toukkien vanhoja

6 Halikon Märynummen perhosselvitykset syömäjälkiä heinäkuun alussa. Aholattakoin mahdollinen esiintyminen tienvarressa jäi varmistamatta paikan löydyttyä havainnoinnin kannalta liian myöhään kesällä. Suosittelemme avoimuutta lisääviä hoitotoimia kaikissa kolmessa tarkastetussa paahdekohteessa. Yksityiskohtaisia hoito-ohjeita annetaan liitteessä 2. Lisäksi suosittelemme aholattakoin esiintymisen selvittämistä kohteen 3 tieluiskalla. 4. Kirjallisuus Faunatica Oy 2002: Lohjanharjun avoimien hiekkamaiden perhoslajien elinympäristökartoitus. Lohjan ympäristölautakunta, julkaisu 2/02. Faunatica Oy 2003: Taipalsaaren ampuma-alueen paahdealueiden esiselvitys ja hoitosuunnitelma. Raportti Metsähallitukselle. Faunatica Oy 2004: Haminan uhanalaisten perhosten esiselvitys sekä neljän perhoslajin selvitys. Raportti Haminan kaupungille. Faunatica Oy 2005: Harvinaisten ja uhanalaisten paahdeperhosten, paahdekovakuoriaisten ja vesihyönteisten esiintymis- ja esiselvitys Mynämäellä, Laitilassa ja Pyhärannassa. Raportti Laitilan kaupungille. Faunatica Oy 2007: Halikon Märynummen kaava-alueen laajennuksen luontoselvitykset vuonna Raportti Halikon kunnalle. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki /1096 [ Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöministeriö 2008a: Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien luettelo luonnonsuojeluasetuksessa. Internet-sivut, luettu Ympäristöministeriö 2008b: Uhanalaisuuden luokat. Internet-sivut, luettu Ympäristöministeriö 2008c: Uhanalaisuuden kriteerit. Internet-sivut, luettu

7 Halikon Märynummen perhosselvitykset Kuva 2. Erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan aholattakoin elinpaikka kohteen 2 rinnekedolla. Kuva 3. Useiden lattakoilajien toukat elävät pukinjuurella yhteenkehrättyjen lehtien välissä. Koska näitä perhoslajeja ei voi erottaa toisistaan pelkästään syömäjälkien perusteella, tulisi lajinmääritys varmistaa koekasvatuksella. Kuvat 4 & 5. Hyvälaatuinen niitty ja tieluiska kaava-alueen rajalla (kohde 3) löytyi tämän selvitystyön yhteydessä. Niityllä elää ainakin silmälläpidettävä kärsämölaikkukääriäinen, ja tieluiskalla on sopivaa elinympäristöä aholattakoille. Kuvat 6 & 7. Kettuojan viereiseltä hiekkapohjaiselta pakettipellolta löytyi kolme paahdepaikan indikaattorilajia, mutta ei uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja. Laajoista kangasajuruohokasvustoista ei löytynyt tällä kasvilla toukkana eläviä perhoslajeja.

8 Halikon Märynummen perhosselvitykset Liite 1. Menetelmäkuvaukset. Esiselvitys Esiselvityksessä paikallistetaan lajien esiintymisen kannalta merkittävimmät alueet. Erityisesti uhanalaisiin perhosiin kohdistuvissa esiselvityksissä keskitytään kussakin elinympäristötyypissä merkityksellisten toukkien ravintokasvien ja/tai lajille sopivien pienelinympäristöjen esiintymiseen. Perhosiin (ja ylipäätään erikoistuneisiin kasvinsyöjiin) kohdistuvien esiselvitysten lähtökohtana on se, että monet perhoslajit käyttävät toukkana vain yhtä tai muutamaa kasvilajia ravinnokseen. Joillakin lajeilla lähtökohtana on sopivien elinympäristöjen löytyminen, sillä näille lajeille kelpaavat monenlaiset ravintokasvit (ns. polyfagit lajit), mutta vain tietynlaisessa elinympäristössä (esim. useat hietikkoalueiden lajit). Esiselvityksen maastokäynnit täytyy siis tehdä ajankohtana, jolloin oleelliset ruohovartiset kasvit ovat näkyvissä. Kun ravintokasvien esiintymien laajuus ja luonne tiedetään esiselvityksen pohjalta, voidaan tarkasti rajata sellaiset lajit ja paikat, joita varsinaisessa selvityksessä tulisi painottaa. Näin varsinaiset laji- ja lajistoselvitykset voidaan kohdistaa juuri niihin maastonkohtiin, joissa kohteena olevilla lajeilla on elinedellytyksiä. Esiselvityksen avulla voidaan siis nopeasti katsoa alueiden potentiaalinen lajisto ja selvitystarve eli samalla selviää myös, onko varsinainen selvitys ylipäätään tarpeellinen. Esiselvitystyö on kuitenkin hyvin vaativaa, sillä tutkittavan elinympäristötyypin lajisto ja lajien elintavat pitää tuntea perusteellisesti. Toisaalta esiselvitys on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi paahdeympäristöjen suojelullisen arvon ensimmäisenä arviona (esim. Faunatica 2002, 2003, 2004, 2005). Tässä työssä esiselvitys tehtiin kolmessa kohteessa, jotka löytyivät muiden luontoselvitysten yhteydessä (ks. Faunatica 2007). Kaikissa kohteissa tehtiin myös erillisiä lajiselvityksiä. Uhanalaisuusluokittelut ovat tässä raportissa Rassin ym. (2001) mukaisia kaikissa käsitellyissä eliöryhmissä. Uhanalaisista ja erityisesti suojeltavista lajeista, uhanalaisluokista ja luokittelun kriteereistä löytyy tietoa ympäristöministeriön internet-sivuilta (ks. Ympäristöministeriö 2008a, b, c) sekä luonnonsuojelulaista (Luonnonsuojelulaki /1096). Perhosten havainnointi Esiselvityksen yhteydessä kirjataan havaitut uhanalaiset ja silmälläpidettäviksi luokitellut perhoslajit. Osa lajeista on varminta havainnoida toukkien syömäjälkien perusteella ravintokasviltaan ja joitain lajeja löytää helpoimmin haavimalla niille sopivan näköisistä elinympäristöistä. Varsinkin aikuisia perhosia havainnoitaessa sääolosuhteiden on oltava hyvät, jotta etsittävien lajien mahdollinen esiintyminen voitaisiin luotettavasti todeta. Lämpötila, tuuli, pilvisyys ja sade vaikuttavat ratkaisevasti useimpien aikuisena etsittävien perhoslajien havaittavuuteen. Jo yksi säätekijä voi estää tehokkaan havainnoinnin, esimerkiksi märän kasvillisuuden haavinta on useimmiten tuloksetonta. Tuulisella, sateisella tai kylmällä säällä perhosselvityksiä ei kannata tehdä joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Säätilan merkitys korostuu tulkittaessa negatiivisia havaintoja, koska tällöin havainnoinnin aikainen säätila on yksi tärkeimmistä perusteista arvioitaessa lajin mahdollista esiintymistä kohteessa ja samalla kohteen arvoa.

9 Halikon Märynummen perhosselvitykset Useimmat perhoslajit ovat aktiivisia vain tiettynä vuorokauden aikana, ja muulloin niiden havaitseminen on vaikeaa. Esimerkiksi monet pikkuperhoset ovat liikkeellä illalla auringon laskiessa ja uudelleen aikaisin aamulla heti auringonnousun jälkeen, mutta muina vuorokauden aikoina niitä ei tapaa juuri koskaan. Valtaosa paahdeympäristöissä elävistä perhoslajeista on aikuisena helpoimmin havainnoitavissa haavimalla kasvillisuutta. Näitä lajeja etsittäessä oikean haavintatavan käyttö on tärkeää, jotta lopputulos olisi luotettava. Liika voimankäyttö haavinnassa aiheuttaa perhosten paiskautumisen maahan ja liian varovasti haavittaessa kohde ei päädy haaviin vaan ehtii piiloutua kasvillisuuden alle. Matalilta kasveilta (esim. kangasajuruoho) haavittaessa on haavia usein painettava maata vasten, jotta lehdillä tai kukilla istuvat yksilöt jäävät haavin sisään. Lajiston tuloksellinen selvittäminen edellyttää, että havainnoitsija hallitsee sekä etsittävien lajien erityisvaatimukset että oikean havainnointitekniikan. Esiselvityksen yhteydessä ei yleensä voida etsiä kaikkia alueella mahdollisesti eläviä perhoslajeja, koska aikaa on rajoitetusti, eikä esimerkiksi yöllä lentäviä lajeja voi pimeyden vuoksi havainnoida samanaikaisesti kuin kasvillisuutta. Tällöin esiselvityksen ajankohta ja vuorokaudenaika pyritään valitsemaan mahdollisuuksien mukaan siten, että ainakin päiväaktiivisista lajeista kohteen kannalta arvokkaimmat voidaan alustavasti kartoittaa jo esiselvityksen aikana. Varsinaiset lajistoselvitykset tehdään vasta myöhemmin erillisillä käynneillä. Tällöin etsittävien lajien potentiaaliset elinpaikat ovat jo tiedossa esiselvityksen perusteella ja havainnointi voidaan tehdä kunkin lajin erityispiirteet huomioiden. Systemaattisten lajiselvitysten tulokset ovat luotettavia, koska siten löydetään useimmiten myös vähälukuisten lajien pienet ja eristyneet esiintymät. Vaikka selvitettävästä kohteesta ei löytyisikään uhanalaisperhosia, saattaa siellä elää muita perhoslajeja, jotka antavat viitteitä siitä, että kohde on hyvälaatuinen ja edelleen sopiva vaateliaankin paahdelajiston elinpaikaksi. Tällaisia perhoslajeja kutsutaan indikaattorilajeiksi. Yleensä nämä lajit elävät jollain merkittävällä paahdekasvilla, mutta ovat joko vähemmän vaativia elinympäristönsä suhteen kuin uhanalaislajit tai sitten levinneisyydeltään tavalla tai toisella rajoittuneita. Esimerkiksi kissankäpälällä toukkana elävä Platyptilia tesseradactyla - sulkanen on Pohjois-Suomessa yleinen ja monin paikoin runsaslukuinen, mutta Etelä- ja Keski- Suomessa sitä tavataan vain hyvälaatuisilla, hiekkapohjaisilla paahdealueilla. Etelässä tämä laji onkin mainio indikaattorilaji hyvälaatuiselle paahdeympäristölle. Aktiivihavainnoinnissa yksilöitä tallennetaan ainoastaan määrityksen varmentamiseen lajeista, joita ei voida maastossa varmasti tunnistaa, sekä havaintojen dokumentoimiseksi erityisesti uusilta löytöpaikoilta. Tarkemmat määritystavat mainitaan tarvittaessa havaintokohtaisesti erikseen. Maastotöissä yleisesti ja yksilöiden tallennuksessa noudatetaan vallitsevia lakeja ja asetuksia sekä Suomen Perhostutkijain Seuran eettisen toimikunnan ja perhostensuojelutoimikunnan ohjeita ja rajoituksia (ks. sekä Sundell ym. 2002). Osa tallennetuista yksilöistä lahjoitetaan luonnontieteellisiin museoihin. Poikkeamia uhanalaisten perhoslajien havainnoinnissa Joidenkin uhanalaisten perhoslajien ravintokasvin määrä saattaa vaihdella vuosittain huomattavasti. Perhonen voi kuitenkin elää kasvustossa pysyvästi, vaikka kasvin määrä olisi

10 Halikon Märynummen perhosselvitykset väliaikaisesti hyvinkin alhainen. Tällaisia kasvilajeja ovat esimerkiksi keltasauramo (Anthemis tinctoria) ja neidonkieli (Echium vulgare). Näillä kasvilajeilla elävien lajien mahdollinen esiintyminen tarkastetaan yleensä aina kasvuston senhetkisestä koosta riippumatta, ja varsinkin silloin, kun perhoslaji on erityisesti suojeltava tai muutoin poikkeuksellisen merkittävä esimerkiksi laadukkaan elinympäristön indikaattorina. Eräitä työläästi havainnoitavia uhanalaisia ja silmälläpidettäviä perhoslajeja ei havainnoida, ellei havainnoinnille ole erityisen painavia perusteita. Havainnoimatta jätettäviä lajeja ovat nopeasti yleistyvät lajit (esim. tuomiyökkönen (Acronicta strigosa, luokka VU), häiveperhonen (Apatura iris, NT) ja maltsayökkönen (Trachea atriplicis, NT)) sekä sellaiset toukkana moniruokaiset lajit, joiden elinympäristövaatimukset eivät ole tarkasti tiedossa (esim. vajayökkönen (Standfussiana simulans, VU) ja lattamaayökkönen (Spaelotis ravida, VU)). Tällaisten lajien esiintyminen ei yleensä anna merkittävää lisätietoa elinympäristön laadusta ja sopivuudesta muille uhanalaisille perhoslajeille. Toisinaan näistä lajeista saadaan havaintoja muiden uhanalaislajien havainnoinnin ohessa, erityisesti syöttipyydyshavainnointia käytettäessä. Käynti- ja kohdekohtaiset havainnoinnit Kohde 1: Kallioketo vuoden 2007 kuvioiden 2b ja 4a eteläreunalla Kohteen tarkka kuvaus on esitetty liitteessä Aholattakoin (Agonopterix capreolella, EN, erityisesti suojeltava) ja ketolattakoin (Depressaria pulcherrimella, NT) toukkia etsittiin pukinjuurien (Pimpinella saxifraga) lehdiltä klo 18:50-20:40 välisenä aikana. Alueen kaikki löydetyt pukinjuuret tarkastettiin. Valkoreunapussikoita (Coleophora albella, CR, erityisesti suojeltava) havainnoitiin haavimalla mäkitervakkokasvustoja (Lychnis viscaria) ja niiden liepeiden matalaa kasvillisuutta klo 18:10-18:25 sekä 21:00-21: Aholattakoin ja ketolattakoin toukkia etsittiin pukinjuurien lehdiltä klo 16:45-17:35 välisenä aikana Kärsämölaikkukääriäistä (Epiblema graphanum, NT) havainnoitiin haavimalla matalaa kasvillisuutta sekä tarkkailemalla lentäviä yksilöitä klo 19:20-20:00. Mäkihiilikoita (Anacampsis fuscella, NT) havainnoitiin etsimällä toukkia metsäapilan (Trifolium medium) lehtikääröistä. Kohde 2: Kettuojan viereinen hiekkapohjainen pakettipelto Kohteen tarkka kuvaus on esitetty liitteessä Ajuruohovarsikoita (Klimeschia transversella, EN, erityisesti suojeltava), korukaitakoita (Eulamprotes superbella, VU) ja nunnakirjokoisaa (Pyrausta cingulatus, VU, erityisesti

11 Halikon Märynummen perhosselvitykset suojeltava) havainnoitiin haavimalla kaikki kangasajuruohokasvustot (Thymus serpyllum) klo 18:10-18:25 sekä 21: Nunnakirjokoisaa etsittiin myös tarkkailemalla lentäviä yksilöitä. kangasajuruohokasvustojen liepeillä. Jäkkäräverkkokoita (Digitivalva reticulella, CR, erityisesti suojeltava) havainnoitiin haavimalla ahojäkkäräkasvustoja (Gnaphalium sylvaticum) sekä tarkkailemalla lentäviä yksilöitä klo 21:15-22: Ajuruohovarsikoita, korukaitakoita, nunnakirjokoisaa ja ajuruohosulkasta (Merrifieldia leucodactyla, NT) havainnoitiin haavimalla kangasajuruohokasvustoja klo 16:00-16:30, 18:15-19:00 sekä 20:30-22:00. Nunnakirjokoisaa ja ajuruohosulkasta etsittiin myös tarkkailemalla lentäviä yksilöitä. Jäkkäräverkkokoita havainnoitiin haavimalla ahojäkkäräkasvustoja sekä tarkkailemalla lentäviä yksilöitä klo 18:15-19:00 ja 20:30-22: Nunnakirjokoisaa, ajuruohosulkasta, isoarokoisaa (Pempeliella ornatella, VU, erityisesti suojeltava) ja pikkuarokoisaa (Pempeliella dilutella, VU, erityisesti suojeltava) havainnoitiin haavimalla kangasajuruohokasvustoja sekä tarkkailemalla lentäviä yksilöitä klo 20:10-21:20 sekä 22:10-23:10. Jäkkäräverkkokoita havainnoitiin haavimalla ahojäkkäräkasvustoja sekä tarkkailemalla lentäviä yksilöitä klo 20:10-21:20 sekä 22:10-23: Isoarokoisaa ja pikkuarokoisaa havainnoitiin haavimalla kangasajuruohokasvustoja sekä tarkkailemalla lentäviä yksilöitä klo 23:25-23:55. Jäkkäräverkkokoita havainnoitiin haavimalla ahojäkkäräkasvustoja sekä tarkkailemalla lentäviä yksilöitä klo 23:25-23:55. Kohde 3: Niitty ja tieluiska Kaava-alueen luoteisreunaan rajoittuva niitty ja tieluiska. Kohteen tarkka kuvaus on esitetty liitteessä klo 21:20-22:00 Nunnakirjokoisaa, ajuruohosulkasta, isoarokoisaa ja pikkuarokoisaa havainnoitiin haavimalla kangasajuruohokasvustoja sekä tarkkailemalla lentäviä yksilöitä. Jäkkäräverkkokoita havainnoitiin haavimalla ahojäkkäräkasvustoja sekä tarkkailemalla lentäviä yksilöitä. Mäkihiilikoin toukkia etsittiin metsäapilan lehtikääröistä.

12 Halikon Märynummen perhosselvitykset Liite 2. Esiselvitykset 1. Aiemmin esiselvitetyt kohteet. Vuonna 2007 tehtiin esiselvitys kahdessa paahdepaikkojen perhosille potentiaalisessa kohteessa (Faunatica 2007). Molemmissa kohteissa selvitettiin uhanalaisten ja silmälläpidettävien perhoslajien esiintymistä. Tässä raportissa kohteiden tietoja täydennetään hoitosuositusten ja kohteista havaittujen perhosten osalta. Havainnoinnin aikainen säätila ja fenologinen vaihe esitetään liitteessä 3. Kasvilajien runsaustiedot kuvaavat kuvion sisäistä suhteellista runsautta asteikolla 1-5 (1 = yksitellen,, 5 = hyvin runsas). Kasvien runsaudet, kohteiden tilan kuvaukset ym. perustuvat yhteen havainnointikäyntiin ja kuvaavat siten tietynhetkistä tilannetta tiettynä vuotena. Kohde 1: Kuvioiden 2b ja 4a eteläreunan kallioketo Laji Runsaus Ahomansikka (Fragaria vesca) 2 Hiirenvirna (Vicia cracca) 2 Isomaksaruoho (Sedum telephium) 2 Keltamatara (Galium verum) VU 3 Kultapiisku (Solidago virgaurea) 1 Metsäapila (Trifolium medium) 3 Mäkitervakko (Lychnis viscaria) 2 Pujo (Artemisia vulgaris) 1 Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) 2 Siankärsämö (Achillea millefolium) 3 Sikoangervo (Filipendula vulgaris) 2 Suolaheinät (Rumex acetosa/acetosella) 3 Särmäkuisma (Hypericum maculatum) 2 Lisäksi: Keltamaksaruoho (Sedum acre) 1 Koordinaatit (GPS): P , I (kedon keskiosa). Kohteen tila: Pieni etelään avautuva kallioketo, jossa monipuolinen kasvillisuus. Avoin alue on aikaisemmin ollut laajempi, voimakkaasti kasvamassa umpeen. Perhosten kannalta merkittävää kasvillisuutta on runsaimmin avoimen kalliorinteen alla olevalla avoimella ketolaikulla. Hoitosuosituksia: Puuston pikainen poisto ja heinittyneiden alueiden niitto. Hoitotoimien kiireellisyys: Monipuolisen kasvillisuutensa vuoksi kiireellinen. Pukinjuuren kasvupaikaksi soveltuvan avoimen alueen pikainen laajentaminen on oleellista myös paikalla elävän erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan aholattakoin kannalta. Havainnointi: Esiselvitys ; lajiselvitykset , & Perhoset: Etsityt lajit esitetään liitteessä 1 ja havaitut lajit liitteessä 3.

13 Halikon Märynummen perhosselvitykset Kohde 2: Kettuojan viereinen hiekkapohjainen pakettipelto Laji Runsaus Ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum) 4 Ahomansikka (Fragaria vesca) 1 Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) 3 Kultapiisku (Solidago virgaurea) 2 Pujo (Artemisia vulgaris) 1 Siankärsämö (Achillea millefolium) 2 Suolaheinät (Rumex acetosa/acetosella) 4 Koordinaatit (GPS): P , I (suurin kangasajuruohokasvusto). Kohteen tila: Etelään avautuvassa rinteessä sijaitseva hiekkapohjainen pakettipelto, jonka itäreunassa kangasajuruohoa kapeana (1-2 m) vyöhykkeenä metsänlaidassa (kuvat ). Paljon avointa hiekkamaata, mutta alkavaa umpeenkasvua. Hoitosuosituksia: Puuntaimien poisto ja maanpinnan avaaminen poistamalla sammalta laikuittain. Hoitotoimien kiireellisyys: Hoitotoimet tulisi tehdä 2-3 vuoden kuluessa. Havainnointi: Esiselvitys ; lajiselvitykset , , & Perhoset: Etsityt lajit esitetään liitteessä 1 ja havaitut lajit liitteessä Kaava-alueen laajennuksen luoteisreunaan rajoittuvan niityn esiselvitys. Sovittujen kahden kohteen lisäksi havainnoitiin kasvillisuutta ja perhosia kaava-alueen luoteisreunaan rajoittuvalla niityllä ja tieluiskalla (kohde 3; ks. kuva 1). Kohteessa on monipuolinen paahdekasvillisuus, ja jotkut huomionarvoisille perhoslajeille merkittävät ravintokasvit esiintyvät kohtalaisen runsaina. Esiselvitys tehtiin, koska kohteessa on sopivaa elinympäristöä useille uhanalaisille ja silmälläpidettäville perhoslajeille, muun muassa kaavaalueelta tavatulle erityisesti suojeltavalle aholattakoille. Huomionarvoisille perhoslajeille merkittävät ravintokasvit, paikkojen kuvaukset ja tila sekä hoito- ja selvityssuositukset esitetään alla. Havainnoinnin aikainen säätila ja fenologinen vaihe esitetään liitteessä 3. Kohde 3: Niitty ja tieluiska Laji Runsaus Ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum) 1 Ahomansikka (Fragaria vesca) 3 Hiirenvirna (Vicia cracca) 1 Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) 2 Keltamatara (Galium verum) VU 1 Ketoneilikka (Dianthus deltoides) 1 Kuismat (Hypericum spp.) 3-4 Kultapiisku (Solidago virgaurea) 3 Metsäapila (Trifolium medium) 3-4 Mäkitervakko (Lychnis viscaria) 1 Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) 2-3 Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) 3 Siankärsämö (Achillea millefolium) 4 Suolaheinät (Rumex acetosa/acetosella) 3

14 Halikon Märynummen perhosselvitykset Koordinaatit (karttapaikka): Niityn itäreuna risteyksen kohdalla P , I Kohteen tila: Etelään viettävä niitty, joka rajoittuu pohjoisessa sorapohjaiseen ruderaattiin, lännessä maantiehen, idässä soratiehen ja etelässä peltoon. Avoin ja aurinkoinen, paahdekasvillisuus monipuolinen ja melko runsas, mutta maanpinta on sammaloitunut. Niityn alava eteläosa on melko rehevä. Alkavaa umpeenkasvua (mänty, koivu), ja itä- ja länsireunalla kasvavat puut varjostavat niityn reuna-alueita. Soratien itäluiska risteyksen kohdalla on avoin ja paahteinen. Paahdekasvillisuutta on kohtalaisesti, ja myös paljasta hiekkamaata laikuittain. Hoitosuosituksia: Niityllä kasvavien puuntaimien poisto ja maanpinnan avaaminen poistamalla sammalta laikuittain. Niityn rehevän eteläosan niitto lisäisi paahteisuutta. Hoitotoimien kiireellisyys: Kiireinen erityisesti monipuolisen kasvillisuutensa vuoksi, hoitotoimet tulisi toteuttaa 1-2 vuoden sisällä. Selvityssuosituksia: Aholattakoin ja ketolattakoin mahdollinen esiintyminen tulisi selvittää lisäkäynneillä. Havainnointi: klo 21:20-22:00. Perhoset: Etsityt ja havaitut lajit raportoidaan liitteessä 3.

15 Halikon Märynummen perhosselvitykset Liite 3. Lajiselvityskäyntien kuviokohtaiset tiedot. Alueiden rajaukset näkyvät kuvasta 1. Havainnoinnissa keskityttiin uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin lajeihin. Alla olevaan luetteloon on sisällytetty myös muita havaittuja huomionarvoisiksi tulkittuja ja/tai paahdeympäristöissä eläviä perhoslajeja, joista useimpia voidaan pitää hyvän paahdepaikan indikaattorilajeina. Kaikki etsityt lajit havainnointimenetelmineen esitetään liitteessä 1. Tuloksissa esitetään vain havaitut lajit, eikä negatiivisia havaintoja siis enää toisteta. Selvityskäynnit tekivät Faunatican omat konsultit: Pekka Sundell klo 18:10-22:10; Kari Nupponen klo 16:00-22:00 ja klo 19:20-23:10 sekä Marko Nieminen, Kari Nupponen ja Pekka Sundell klo 23:25-23:55. Säätila klo 18:10 lämpötila 24ºC, pilvisyys 0/8, puuskittainen tuuli 4-6 m/s SW; klo lämpötila 20ºC ja klo 22:10 19ºC ja tuuli n. 2 m/s. Olosuhteet olivat alussa hyvät aikuisten perhosten sekä perhostoukkien ja niiden syöntijälkien havainnointiin. Lopussa olosuhteet olivat erittäin hyvät aikuisten perhosten havainnoimiseen klo 16:30 lämpötila 20ºC, pilvisyys 1/8, tuuli 4-5 m/s SW; klo lämpötila 20ºC, pilvisyys 2/8, tuuli 4 m/s SW ja klo 21:00 17ºC, pilvisyys 1/8, tuuli 3 m/s SW. Pohjoisessa oli pilviä ja ukkoskuuroja, etelässä selkeää. Aurinko paistoi havainnointipaikoilla koko päivän. Tuuli haittasi havainnointia ajoittain pakettipellon (kohde 2) reunoilla, muut kohteet olivat kohtalaisen hyvin tuulensuojassa. Olosuhteet olivat hyvät aikuisten perhosten sekä perhostoukkien ja niiden syöntijälkien havainnointiin klo 19:30 lämpötila 25ºC, pilvisyys 1/8, tuuli 1 m/s N; klo lämpötila 22ºC, pilvisyys 1/8, tuuli 1 m/s N. Olosuhteet olivat erittäin hyvät aikuisten perhosten sekä perhostoukkien ja niiden syöntijälkien havainnointiin klo 23:30 lämpötila 12ºC, pilvisyys 0/8, tyyntä. Olosuhteet olivat hyvät aikuisten perhosten havainnointiin. Fenologinen vaihe : Tuomen (Prunus padus) kukinta oli ohi, mäkitervakko (Lychnis viscaria) ja koiranputki (Anthriscus sylvestris) olivat aloittamassa kukintaansa : Ensimmäiset kangasajuruohon (Thymus serpyllum) ja maitohorsman (Epilobium angustifolium) kukat olivat auenneet : Kangasajuruohon ja maitohorsman kukinta alkuvaiheessa. Karvaskallioinen (Erigeron acer) ja päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) kukassa : Kangasajuruoho ja maitohorsma hyvin kukassa.

16 Halikon Märynummen perhosselvitykset Tulokset Kohde 1: Kallioketo Kalliokedon eteläreunasta ( : ; tarkkuus 3 m) otettiin koekasvatukseen 10 pukinjuuren lehtikääröissä ollutta Elachistidae-heimon Depressariinae-alaheimon toukkaa. Näistä kuoriutui kuusi perhosta (neljästä toukasta kuoriutui loispistiäinen): Aholattakoi (Agonopterix capreolella, EN, erityisesti suojeltava) 1 koiras, kuoriutui 3.7. Agonopterix heracliana 2 yks. kuoriutui kesäkuun viimeisellä viikolla Depressaria pimpinellae 3 yks. kuoriutui kesäkuun viimeisellä viikolla Punemittari (Lythria cruentaria) 2 yks., hyvä paahdepaikan indikaattorilaji; toukka elää suolaheinillä (Rumex acetosa/acetosella). Kalliokedon eteläreunasta löytyi pukinjuurelta viisi lehtikääröä, joista toukat olivat jo poistuneet maahan koteloitumaan. Lajinmääritystä ei voitu varmistaa pelkän lehtikäärön perusteella Punemittari (Lythria cruentaria) 1 yks., hyvä paahdepaikan indikaattorilaji. Kohde 2: Kettuojan viereinen hiekkapohjainen pakettipelto Punemittari (Lythria cruentaria) n. 10 yks., hyvä paahdepaikan indikaattorilaji Punemittari (Lythria cruentaria) 1 yks., hyvä paahdepaikan indikaattorilaji. Scythris inspersella >20 yks., hyvä paahdepaikan indikaattorilaji; toukka elää maitohorsmalla Punemittari (Lythria cruentaria) 1 yks., hyvä paahdepaikan indikaattorilaji. Scythris inspersella n. 10 yks., hyvä paahdepaikan indikaattorilaji. Platytes alpinellus 1 yks., paahdepaikan indikaattorilaji. Kohde 3: Niitty ja tieluiska Kärsämölaikkukääriäinen (Epiblema graphanum, NT) 2 yks. Monochroa tenebrella >20 yks., hyvä paahdepaikan indikaattorilaji. Punemittari (Lythria cruentaria) 2 yks., hyvä paahdepaikan indikaattorilaji; toukka elää suolaheinillä (Rumex acetosa/acetosella). Tieluiskasta löytyi pukinjuurelta n. 10 lehtikääröä, joista toukat olivat jo poistuneet maahan koteloitumaan. Lajinmääritystä ei voitu varmistaa pelkän lehtikäärön perusteella.

17 Halikon Märynummen perhosselvitykset Liite 4. Esiselvitykseen sisältyneet kasvilajit. Ahdekaunokki (Centaurea jacea) Ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum) Ahomansikka (Fragaria vesca) Hanhenpaju (Salix repens) Harakankeltanot (Pilosella spp.) Heinäratamo (Plantago lanceolata) Hietaneilikka (Dianthus arenarius) Hietikkonata (Festuca polesica) Hiirenvirna (Vicia cracca) Idänkeulankärki (Oxytropis campestris) Isomaksaruoho (Sedum telephium) Kanerva (Calluna vulgaris) Kanervisara (Carex ericetorum) Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) Kangasraunikki (Gypsophila fastigiata) Karvaskallioinen (Erigeron acer) Keltamaite (Lotus corniculatus) Keltamatara (Galium verum) Keltasauramo (Anthemis tinctoria) Ketokaunokki (Centaurea scabiosa) Ketomaruna (Artemisia campestris) Ketoneilikka (Dianthus deltoides) Kissankäpälä (Antennaria dioica) Kultapiisku (Solidago virgaurea) Mali (Artemisia absinthium) Masmalo (Anthyllis vulneraria) Metsäapila (Trifolium medium) Mäkikuisma (Hypericum perforatum) Mäkimeirami (Origanum vulgare) Mäkiminttu (Satureja vulgaris) Mäkitervakko (Lychnis viscaria) Neidonkieli (Echium vulgare) Niittyhumala (Prunella vulgaris) Nuokkukohokki (Silene nutans) Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) Puna-apila (Trifolium pratense) Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) Päivännouto (Helianthemum nummularium) Ruusuruoho (Knautia arvensis) Siankärsämö (Achillea millefolium) Sikoangervo (Filipendula vulgaris) Suolaheinät (Rumex acetosa/acetosella) Särmäkuisma (Hypericum maculatum) Tunturikurjenherne (Astragalus alpinus) Ukontulikukka (Verbascum thapsus) Variksenmarja (Empetrum nigrum)

18 Lansantie 3 D Espoo Pekka Robert Sundell Toimitusjohtaja p pekka.sundell@faunatica.fi Marko Nieminen Dosentti, tutkimussuunnittelija p marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p kari.nupponen@faunatica.fi