Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Viitakummuntie 3 A 10, KOUVOLA gsm jari.venetvaara(ät)svk.

Transkriptio

1 EPV BIOTURVE OY Kempinnevan perhosselvitys, Isokyrö 2013 Jari Venetvaara Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Viitakummuntie 3 A 10, KOUVOLA gsm jari.venetvaara(ät)svk.fi

2 1. Johdanto EPV Bioturve Oy tilasi Planora Oy:n antamana toimeksiantona Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky:ltä perhosselvityksen uhanalaislajistosta Isokyrön Kempinnevalta. Kempinneva sijaitsee Isokyrön kunnan eteläosassa laihian pitäjänrajan tuntumassa. Kempinnevan pinta-ala on n. 415 ha, joka on pääosin ojitettu. Ojittamattoman melko luonnontilaisen alueen pinta-ala on 58,1 ha. Ojittamatonta aluetta rajaavat kaikkialla ojat ja ojikot. Enimmäkseen luonnontilaiset alueet perhosmielessä ovat avointa lyhtkorsinevaa ja harvapuustoista rahkarämettä. Tilaus kattoi AVI:n ohjeiden mukaisesti VAIN suolla elävän mahdollisten UHANALAIS- perhoslajien selvittämisen. Siten työ ei ole faunistinen eli muita kuin uhanalaisluettelossa (punainen kirja 2010) mainittuja lajeja ei kirjattu ylös. Lisäksi vain uhanalaisten lajien yksilömääriä on laskettu. Jaurinnevalla on tehty vuonna 2009 kasvillisuus- ja pesimälinnustoselvitys (Jylänki ja Hutri 2009). Kaikki työt teki biologi, FM Jari Venetvaara, joka on jäsen Suomen Perhostutkijain Seura ry:ssä. 2 Kuva 1 Kempinnevan luonnontilaisin osa on vihreällä rajauksella. Passiiviperhospyydykset sijaitsivat alueen eteläsosassa kohdissa KKJ : syöttirysä 1, KKJ : syöttirysä 2 ja KKJ : syöttirysä 3. Valopyyntiä tehtiin kahtena yönä kohdassa 69798: Pohjakartta ympäristöhallinnon Oiva-palvelusta. 2. Menetelmät ja saatu aineisto Suolla käytiin yhteensä 7 eri kertaa ajalla Suolle vietiin 6.6. yhteensä 3 kpl syöttirysiä, joissa käytettiin houkuttimena sokeroidun punaviinin ja

3 käyneen sokeroidun kotikaljan sekoitusta. Rysät koettiin läpi kesän n. 2 viikon välein ja haettiin pois Feromonipyydyksiä vietiin 2 kpl, varustettuna feromoneilla AUGA ja AUCA. Lisäksi suolla kerättiin perhosia haavilla eri vuorokauden aikoina ja valorysillä (2-3 kpl) kahtena yönä. Niitä varten saatiin suolle sähköä polttomoottorikäyttöisellä sähkö-aggregaatilla. Suolla liikkumista helpotti ja samalla nopeutti lumikengät. 3 Kuva 2 Syöttipyydyksinä käytettiin kolmea Jalas-mallin syöttirysää, joissa oli houkuttimena viini- ja kaljaseos. Syöttirysä SR 1 sijaitsi keidassuon variksenmarjarahkarämeellä. Kuva 3 Syöttirysä SR 2 sijaitsi keitaan hyvin harvapuustoisella variksenmarjarahkarämeellä.

4 4 Kuva 4 Syöttirysä SR 3 sijaitsi luonnontilaisella harvapuustoisella variksemarja- rahkarämeellä, avonaisen lyhytkorsinevan reunalla. Kuva 5 Feromonirysät sijaitsivat suon reunan kapealla isovarpurämeellä, melko lähellä syöttirysää 1.

5 5 Kuva 6 Syöttirysän SR 1 heinäkuun alun saalista. Isoin perhonen (punertava kiitäjä) on horsmakiitäjä (Deilephila elpenor). Muuta saalista mm. Eurois occultus, Apamea rubrirena, Lacanobia oleracea, Alcis repandatus, Lycophotia porphyrea, Polia hepatica, P. hepatica, Diarsia mendica jne. Eri menetelmillä havaittiin Kempinnevalla yhteensä yli 100 eri perhoslajia ja saaliiksi saatiin yhteensä yli 1000 yksilöä perhosia, jotka katsottiin läpi ja pakastettiin joka käynnin jälkeen heti maastosta palattua. Nämä perhoset säilytetään vuoden ajan Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky:n pakastimessa Kouvolassa ja määritetään tarvittaessa eri tilauksesta. Tämän selvityksen lisäksi on lajiston osalta otettu huomioon valtakunnallisessa hyönteistietokannassa olevat tiedot tilanteen mukaisesti ( Nro Pvm Vuorokaudenaika Keräysmenetelmät päivä Haavi Päivä Syöttirysät 3 kpl asennettu pyyntiin, haavi Päivä Syöttirysät koettu, haavi Päivä, ilta Syöttirysät koettu, haavi Päivä, ilta, yö Syöttirysät koettu, valopyynti yöllä 3 valorysää, haavi Päivä, ilta, yö Syöttirysät koettu, valopyynti yöllä 2 valorysää, haavi Päivä Syöttirysät 3 kpl koettu ja haettu pois, haavi 3. Tulokset

6 Uhanalaisluettelossa (Punainenkirja 2010) mainittuja perhoslajeja Kempinnevalta löytyi kaksi (2) eri lajia: 6 -vahakeltasiipi, Eilema cereolum (VU) valolla , KKJ 69798:32606, 1 yksilö, sidos 2 -rämevihersiipi, Rhagades pruni (NT) yli 10 yksilöä , esim. KKJ : ja KKJ : , sidos 1 Kaikki em. lajit ovat sidoksissa suoympäristöön (Pöyry 2001). Pöyry on luokitellut suolajiston sidosluokiin 1-3, jossa 1 = tyrfobiontti ja 2-3 = tyrfofiili. Tyrfofiilit lajit voivat elää myös osittain suoluontoa vastaavilla biotoopeilla, kuten rannoilla tai tunturikankailla. Vahakeltasiipi (VU) on sidoksella 2 suohon eli on tyrfofiili. Silmällä pidettävä laji (NT) rämevihersiipi on sidosluokassaan tyrfobiontti. 4. Tulosten tarkastelu EU:n luontodirektiivin mukaan suojeltuja perhoslajeja ei Kempinnevalla tavattu. Myöskään Suomen luonnonsuojelulain ja asetuksen nojalla rauhoitettuja lajeja ei havaittu. Rämekylmänperhonen (Oeneis jutta) (NT) lentää joka toinen vuosi parillisina vuosina. Parittoman vuoden kanta on usein olematon. Parittomina vuosina ei lennä myöskään suokirjosiipi, (Pyrgus centaureae) (NT). Kempinneva kuuluu kasvillisuusvyöhykkeeseen 3a. Alueellisesti uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja ei suolla tavattu. Muita mielenkiintoisia lajeja olivat mm. punakorsiyökkönen (Mesoligia literosa) ja nokisiipi (Altomis rubricollis). Edellinen on harvalukuinen eteläinen rannikon laji, jota kyllä on saatu länsirannikon eteläosista. Yksi yksilö löytyi syöttirysästä 1 ajalta Jälkimmäinen eli nokisiipi, on laji, jota ei länsirannikolla pitäisi näin pohjoisessa olla. Laji on muutenkin harvinainen. Lajista saatiin yksi havainto KKJ : (syöttirysä 2). 5. Pohdintaa Säätilalla, lajin sisäisellä vaihtelulla, joka toisvuotisella esiintymisellä, loisten esiintymisellä ja tutkimuksen intensiivisyydellä on merkitystä perhosia tietyllä alueella tutkittaessa. Yhden kesän mittainen tutkimus perhosten esiintymisestä jollakin alueella antaa tulokseksi vain n. puolet alueen koko lajistosta (mm. Itämies & Pulliainen, 2006). Lajikertymä nousee jyrkästi ensimmäiset neljä vuotta, jolloin alueen peruslajisto on suunnilleen tiedossa. Intensiiviselläkin tutkimisella jää yhden kesän havainnoinnissa suuri osa suon lajistosta toteamatta. Jos halutaan saada selville suon perhosten lajisto n. 80 % tarkkuudella, olisi tutkimus suunniteltava nelivuotiseksi. Perhosten uhanalaisuus on luokiteltu kahdesti, v ja v (Rassi & ym., 2001 ja Rassi & ym., 2010). Arvioinnit perustuvat Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokitukseen. Luonnonsuojelulaissa näyttää vielä uhanalaisuus perustuvan v arviointiin. Uusi, v julkistettu arviointi olisi kuitenkin paremmin ajan tasalla, sillä varsinkin monen suoperhoslajin esiintyminen näyttää taantuneen arviointien välisenä aikana. Kempinneva on keskeisiltä ojittamattomilta osiltaan lähes luonnontilainen tai enimmäkseen luonnontilainen. Lisäksi alueella on runsaasti esimerkiksi suovenhokkaan ja luumittarin esiintymiselle tyypillistä tupasvillanevaa ja rahkarämettä, vaikka lajeja ei nyt havaittukaan. Kempinnevalla ei ole suurta

7 perhosarvoa paikallista arvoa enempää, vaikka sieltä löytyi yksi suohon sidoksissa oleva vaarantunut uhanalainen laji Lähdeluettelo Itämies, J. & Pulliainen, E., 2006: Sallan Värriötunturin suurperhosfauna valorysäsaaliiden perusteella vuosina Baptria 31 (3-4): Jylänki, T. & Hutri, H. 2009: Kempinnevan (Isokyrö) kasvillisuus- ja linnustoselvitys vuonna Etelä-Pohjamaan Vesitutkijat Oy, Ilmajoki Karsholt, O. & Razowski, J : The Lepidoptera of Europe. A distributional checklist. Svendborg 1996 Kontiokari, S., 1989: Etelä-Pohjanmaan suurperhoset. Notulae Entomol. 69: Kontiokari, S., 1997: Etelä-Pohjanmaan pikkuperhoset. Baptria 22 (2a): 1-93 Kontiokari, Seppo 2009: Etelä-Pohjanmaan perhoslajiston muutokset Baptria Vol , nro 4, s Suomen Perhostutkijain Seura ry. Pöyry, J., 2001: Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Teoksessa Aapala, K. (toim.) Suomen ympäristö 490. Suomen ympäristökeskus Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.), 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.), 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki Välimäki, P. & Kaitila J.-P. 2010: Huomionarvoiset pikkuperhoshavainnot (Micropterigidae - Pyralidae) Baptria Vol , nro 3, s Suomen Perhostutkijain Seura ry.