TYÖNUMERO: OFFSHORE FISH FINLAND OY KALANKASVATTAMO SWECO YMPÄRISTÖ OY OULU

Transkriptio

1 TYÖNUMERO: OFFSHORE FISH FINLAND OY KALANKASVATTAMO SWECO YMPÄRISTÖ OY OULU

2

3 Sisältö 1 JOHDANTO LAJIN KUVAUS Aiemmat havainnot alueella MENETELMÄT TULOKSET LÄHTEET (7)

4 1 JOHDANTO Tämä selvitys liittyy Offshore Fish Finlandin kalankasvattamon ympäristövaikutusten arviointiin. Hankkeessa suunnitellaan kalankasvattamon perustamista Luvian ulkomerialueelle. Iso-Lampoorin edustalle on hankkeessa suunniteltu talvisäilytysaltaita. Nelilehtivesikuusi (Hippuris tetraphylla) on luontodirektiivin liitteen IV (b) kasvilaji, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Se on myös Suomen kansainvälinen vastuulaji. Nelilehtivesikuusi on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla (LsL 1096/1996, 42 ja 47 ). Uhanalaisuudeltaan laji on erittäin uhanalainen (EN) (Rassi ym. 2010). Nelilehtivesikuusen esiintymistä selvitettiin maastokäynnillä hankkeen talvisäilytysalueen altaiden ympäristöstä (kuva 1). Selvityksen on tehnyt FM biologi Aija Degerman Sweco Ympäristö Oy:stä. Kuva 1. Suunnitellut talvisäilytysaltaat ja selvitysalueen rajaus.. 2 (7)

5 2 LAJIN KUVAUS Nelilehtivesikuusi on monivuotinen vesikasvi. Sillä on vaakasuora maavarsi, josta nousee onttoja ilmaversoja (kuva 2). Lehdet ovat kiehkuroina, yhdessä kiehkurassa on yleensä 4-6 lehteä. Muodoltaan ne ovat lyhyitä ja tylppiä. Nelilehtivesikuusi risteytyy lamparevesikuusen (H. vulgaris) kanssa. Risteymä rannikkovesikuusi (H. x lanceolata) muistuttaa nelilehtivesikuusta. Vesikuusten taksonomiassa on vielä selvitettävää. (Suomen ympäristökeskus; Uotila 2012) Kuva 2. Nelilehtivesikuusi. Kuva Krunnien saaristosta Iin edustalta (kuva Aija Degerman). Nelilehtivesikuusi on levinneisyydeltään sirkumpolaarinen ja sitä kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon merten rannikoilla Pohjois-Amerikassa, Islannissa, Pohjanlahdella, Vienanmerellä, Kuolassa ja Ruijassa sekä Venäjän Kaukoidässä. Nelilehtivesikuusen levinneisyys Suomessa on esitetty kuvassa 2. Nykyesiintymistä, joita tunnetaan vain noin 60, valtaosa on Perämeren pohjukassa. Nelilehtivesikuusta on aiemmin kasvanut harvakseltaan melkein koko Suomen rannikolla. Laji on vähentynyt voimakkaasti varsinkin Suomenlahden ja Selkämeren rannikoilla. (Suomen ympäristökeskus; Rautiainen ym. 2002; Uotila 2012) 3 (7)

6 Kuva 3. Nelilehtivesikuusen levinneisyys Suomessa. Nykyiset esiintymät on esitetty vihreällä värillä. 4 (7)

7 Nelilehtivesikuusen kasvupaikat ovat pehmeäpohjaisia rantoja niukkasuolaisessa murtovedessä. Usein se kasvaa ruovikon ja saraikon aukkopaikoissa. Itämeren rehevöityminen ja rantalaidunnuksen loppuminen on aiheuttanut rantojen ruovikoitumista. Järviruoko on voimakaskasvuinen yhden valtalajin ekosysteemejä muodostava kloonikasvi. Nelilehtivesikuusi kärsii huonompana kilpailijana rantojen ruovikoitumisesta (Väre ym. 2004). Nelilehtivesikuusi hyötyy merenrantaniittyjen laiduntamisesta ja niitosta. Taantumiseen on voinut vaikuttaa myös risteytyminen lamparevesikuusen kanssa. Suuret kannanvaihtelut vaikeuttavat lajin nykytilan arvioimista. Suurin osa lajin tunnetuista esiintymistä on suojelualueilla. Uusia laajoja esiintymiä on löytynyt ulompaa mereltä saarista. (Suomen ympäristökeskus; Uotila 2012) 2.1 Aiemmat havainnot alueella Nelilehtivesikuusen esiintymistä alueella tiedusteltiin ympäristöhallinnon Eliölajit tietokannasta (SYKE ). Nelilehtivesikuusesta löytyi alueelta vain yksi tieto vuodelta Kuvaus: Lemlahti, Moorholmi. 2 havaintopaikkaa: Moorholman saaren NE-rannalla sekä lahdekkeessa saaren SW-rannalla. NE-rannalla liejupohjalla, n. 20 cm:n syvyydessä. Havaintopaikat km²-ruutujen : alueella näytteet TUR, SER (SW-ranta) ja TUR SER (NE-ranta). Kuvassa 3. on esitetty alue, jolta havaintoja pyydettiin. Kuva 4. Uhanalaisten lajien tietopyynnön rajaus. Ruudun yläosassa Moorholmi, josta havaintoja on vuodelta (7)

8 Nelilehtivesikuusen esiintymispaikkoja Satakunnan rannikolla on mm. Porin Kuuminaistenniemessä ja Pihlavaluodossa. Luvian rannikolla on kymmenkunta esiintymää. Eurajoella on kolme havaintopaikkaa. Rauman kolme esiintymää ovat kaikki peräisin 1950-luvulta. (Kemppainen 2014) 3 MENETELMÄT Nelilehtivesikuusen esiintymistä selvitettiin suunniteltujen talvisäilytysaltaiden ympäristöstä saarista ja Iso-Lampoorin niemen mannerrannalta maastokäynnillä Selvitysalue on esitetty kuvassa 1. Aluerajauksen sisällä olevat saaret kierrettiin kokonaisuudessaan. 4 TULOKSET Alueelta ei löytynyt nelilehtivesikuusta, ei myöskään risteymämuotoa rannikkovesikuusta eikä lamparevesikuusta. Saarten rannat ovat kivikkoisia ja pahoin ruovikoituneita (kuva 5) eivätkä näin ollen nelilehtivesikuusen kasvupaikoiksi sopivia ympäristöjä. Maastokäynnillä rantavyöhykkeestä ei löytynyt muitakaan uhanalaisia tai huomionarvoisia putkilokasvilajeja. Kuva 5. Rannat ovat ruovikoituneet. 6 (7)

9 5 LÄHTEET Kansainväliset vastuulajit. E67EDFEFE2C5%7D/56876 (luettu ) Kemppainen, R Esiselvitys Satakunnan rannikon ruovikoista ja merenrantaniityistä. Varsinais-Suomen Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristökeskus. Raportteja 54. Lampinen, R. & Lahti, T Kasviatlas 2015 Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsingin yliopisto, Helsinki. Nelilehtivesikuusi, levinneisyys ja yleisyys (luettu ) Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus. Erillisjulkaisu. s Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristökeskus. Luontodirektiivin laji nelilehtivesikuusi. Päivitetty Rautiainen, V.-P., Ryttäri, T., Kurtto, A. ja Väre, H Putkilokasvien uhanalaisuuden arviointi. Lajikohtaiset perustelut. Suomen ympäristö 593. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (luettu ) Uotila, P Nelilehtivesikuusi Hippuris tetraphylla. Teoksessa: Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.) Suomen uhanalaiset kasvit. s Tammi, Helsinki. Väre, H., Erävuori, L. & Degerman-Fyrstén, A. Merenrantaniittyjen umpeenkasvu. Teoksessa: Walls, M. & Rönkä, M Veden varassa Suomen vesiluonnon monimuotoisuus. s Edita, Helsinki. 7 (7)