Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Viitakummuntie 3 A 10, KOUVOLA gsm jari.venetvaara(ät)svk.

Transkriptio

1 EPV BIOTURVE OY Halkonevan perhosselvitys, Ilmajoki 2013 Jari Venetvaara Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky Viitakummuntie 3 A 10, KOUVOLA gsm jari.venetvaara(ät)svk.fi

2 1. Johdanto EPV Bioturve Oy tilasi Planora Oy:n antamana toimeksiantona Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky:ltä perhosselvityksen uhanalaislajistosta Ilmajoen Halkonevalla. Halkoneva sijaitsee Ilmajoen kunnan pohjoisosissa, Kuffeenkylän luoteisreunalla Seinäjoki - Vaasa rautatien eteläpuolella, aivan radan varressa. Halkoneva on pääsuotyypiltään keidassuo, jossa on myös laaja lyhytkorsineva. Halkonevan pinta-ala on n. 166 ha. Suo on ojitettu itä-, etelä-, ja länsiosistaan. Myös pohjoisosa on ojitettu ja oja on siellä myös rautatien ja suon välissä. Halkonevan keskiosat ovat hankealueen luonnontilaisimpia osia. Halkonevan luonnontilaisimman alueen pinta-ala on 35,7 ha. Tämän enimmäkseen luonnontilaiset alueet perhosmielessä ovat avointa nevaa ja harvapuustoista rahkarämettä. Ojikoissa on puustoista isovarpuräme-muuttumaa. Tilaus kattoi AVI:n ohjeiden mukaisesti VAIN suolla elävän mahdollisten UHANALAIS- perhoslajien selvittämisen. Siten työ ei ole faunistinen eli muita kuin uhanalaisluettelossa (punainen kirja 2010) mainittuja lajeja ei kirjattu ylös. Lisäksi vain uhanalaisten lajien yksilömääriä on laskettu. Halkonevalta ei ole tiedossa muita luontoselvityksiä. Kaikki työt teki biologi, FM Jari Venetvaara, joka on jäsen Suomen Perhostutkijain Seura ry:ssä. 2 Kuva 1 Halkonevan luonnontilaisin osa (n. 36 ha) on vihreällä rajauksella. Passiiviperhospyydykset sijaitsivat alueen eteläsosassa kohdissa KKJ : syöttirysä 1, KKJ : syöttirysä 2 ja KKJ : syöttirysä 3. Valopyyntiä tehtiin kahtena yönä kohdassa KKJ 69810: Pohjakartta ympäristöhallinnon Oiva-palvelusta, Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/12.

3 2. Menetelmät ja saatu aineisto Suolla käytiin yhteensä 7 eri kertaa ajalla Suolle vietiin 6.6. yhteensä 3 kpl syöttirysiä, joissa käytettiin houkuttimena sokeroidun punaviinin ja käyneen sokeroidun kotikaljan sekoitusta. Rysät koettiin läpi kesän n. 2 viikon välein ja haettiin pois Feromonipyydyksiä suolle ei riittänyt, mutta Matti Aalto keräsi suolla yhdellä feromonipyydyksellä. Lisäksi suolla kerättiin perhosia haavilla eri vuorokauden aikoina ja valorysillä (2 kpl) kahtena yönä. Niitä varten saatiin suolle sähköä polttomoottorikäyttöisellä sähkö-aggregaatilla. Suolla liikkumista helpotti ja samalla nopeutti lumikengät. 3 Kuva 2 Syöttipyydyksinä käytettiin kolmea Jalas-mallin syöttirysää, joissa oli houkuttimena viini- ja kaljaseos. Syöttirysä SR 1 sijaitsi puustoisella ojitetulla isovarpuräme-muuttumalla, aivan lähellä kapeaa kuusikorpi-juottia suon reunalla.

4 4 Kuva 3 Syöttirysä SR 2 sijaitsi luonnontilaisella isovarpurämeellä. Kuva 4 Syöttirysä SR 3 sijaitsi luonnontilaisella harvapuustoisella rahkarämeellä, avonaisen lyhytkorsinevan reunalla.

5 5 Kuva 6 Syöttirysän SR 1 heinäkuun alun saalista isovarpurämemuuttumalla. Saatuna saaliina mm. Eurois occultus, Lacanobia oleracea, Arichanna melanaria, Alcis repandatus, Lycophotia porphyrea, Polia hepatica, P. hepatica, Diarsia mendica jne. Eri menetelmillä havaittiin Halkonevalla yhteensä yli 100 eri perhoslajia ja saaliiksi saatiin yhteensä yli 1000 yksilöä perhosia, jotka katsottiin läpi ja pakastettiin joka käynnin jälkeen heti maastosta palattua. Nämä perhoset säilytetään vuoden ajan Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky:n pakastimessa Kouvolassa ja määritetään tarvittaessa eri tilauksesta. Tämän selvityksen lisäksi on lajiston osalta otettu huomioon valtakunnallisessa hyönteistietokannassa olevat tiedot tilanteen mukaisesti ( Nro Pvm Vuorokaudenaika Keräysmenetelmät päivä Haavi Päivä Syöttirysät 3 kpl asennettu pyyntiin, haavi Päivä Syöttirysät koettu, haavi Päivä, ilta Syöttirysät koettu, haavi Päivä, ilta, yö Syöttirysät koettu, valopyynti yöllä 2 valorysää, haavi Päivä, ilta, yö Syöttirysät koettu, valopyynti yöllä 1 valorysä, haavi Päivä Syöttirysät 3 kpl koettu ja haettu pois, haavi 3. Tulokset Uhanalaisluettelossa (Punainenkirja 2010) mainittuja perhoslajeja Halkonevalta löytyi kaksi (2) eri lajia: -naavamittari, Alcis jubatus (NT) 1 yksilö valorysällä KKJ 69810:32804, sidosta suohon ei ole.

6 6 -rämevihersiipi, Rhagades pruni (NT) 4 yksilöä haavilla, esim. KKJ 69807:32806, sidos 1 Rämevihersiipi (silmällä pidettävä = NT) on sidoksissa suoympäristöön (Pöyry 2001), mutta naavamittari ei ole. Pöyry on luokitellut suolajiston sidosluokiin 1-3, jossa 1 = tyrfobiontti ja 2-3 = tyrfofiili. Tyrfofiilit lajit voivat elää myös osittain suoluontoa vastaavilla biotoopeilla, kuten rannoilla tai tunturikankailla. Silmällä pidettävä (NT) rämevihersiipi on tyrfobiontti eli sillä on sidos 1 suohon (voimakkain mahdollinen sidos). Toinen silmällä pidettävä laji (NT) naavamittari ei taas ole mitenkään sidoksissa suohon. 4. Tulosten tarkastelu EU:n luontodirektiivin mukaan suojeltuja perhoslajeja ei Halkonevalla tavattu. Myöskään Suomen luonnonsuojelulain ja asetuksen nojalla rauhoitettuja lajeja ei havaittu. Rämekylmänperhonen (Oeneis jutta) (NT) lentää joka toinen vuosi parillisina vuosina. Parittoman vuoden kanta on usein olematon. Parittomina vuosina ei lennä myöskään suokirjosiipi, (Pyrgus centaureae) (NT). Halkoneva kuuluu kasvillisuusvyöhykkeeseen 3a. Alueellisesti uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja ei suolla tavattu. Muu mielenkiintoinen laji oli mm. koivulasisiipi (Synanthedon scoliaeformis), joka löytyi syöttirysästä ajalta (rysä 1). Laji ei ole suosidonnainen vaan elää toukkana varttuneemmilla koivuilla niiden kuoren alla. 5. Pohdintaa Säätilalla, lajin sisäisellä vaihtelulla, joka toisvuotisella esiintymisellä, loisten esiintymisellä ja tutkimuksen intensiivisyydellä on merkitystä perhosia tietyllä alueella tutkittaessa. Yhden kesän mittainen tutkimus perhosten esiintymisestä jollakin alueella antaa tulokseksi vain n. puolet alueen koko lajistosta (mm. Itämies & Pulliainen, 2006). Lajikertymä nousee jyrkästi ensimmäiset neljä vuotta, jolloin alueen peruslajisto on suunnilleen tiedossa. Intensiiviselläkin tutkimisella jää yhden kesän havainnoinnissa suuri osa suon lajistosta toteamatta. Jos halutaan saada selville suon perhosten lajisto n. 80 % tarkkuudella, olisi tutkimus suunniteltava nelivuotiseksi. Perhosten uhanalaisuus on luokiteltu kahdesti, v ja v (Rassi & ym., 2001 ja Rassi & ym., 2010). Arvioinnit perustuvat Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokitukseen. Luonnonsuojelulaissa näyttää vielä uhanalaisuus perustuvan v arviointiin. Uusi, v julkistettu arviointi olisi kuitenkin paremmin ajan tasalla, sillä varsinkin monen suoperhoslajin esiintyminen näyttää taantuneen arviointien välisenä aikana. Halkoneva on enää vain keskeisiltä osiltaan melko luonnontilainen. Perhosmielessä suo ei ole enää arvokas muuten kuin aivan paikallisesti. Ojitukset kattavat n. 77 % suon koko pinta-alasta. Alueella on kuitenkin vielä esimerkiksi suovenhokkaan ja luumittarin esiintymiselle tyypillistä lyhytkorsinevaa ja rahkarämettä, vaikka lajeja ei nyt havaittukaan. 6. Lähdeluettelo Itämies, J. & Pulliainen, E., 2006: Sallan Värriötunturin suurperhosfauna valorysäsaaliiden perusteella vuosina Baptria 31 (3-4):63-93.

7 Karsholt, O. & Razowski, J : The Lepidoptera of Europe. A distributional checklist. Svendborg Kontiokari, S., 1989: Etelä-Pohjanmaan suurperhoset. Notulae Entomol. 69: Kontiokari, S., 1997: Etelä-Pohjanmaan pikkuperhoset. Baptria 22 (2a): 1-93 Kontiokari, Seppo 2009: Etelä-Pohjanmaan perhoslajiston muutokset Baptria Vol , nro 4, s Suomen Perhostutkijain Seura ry. Pöyry, J., 2001: Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Teoksessa Aapala, K. (toim.) Suomen ympäristö 490. Suomen ympäristökeskus Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. ja Mannerkoski, I. (toim.), 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.), 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki Välimäki, P. & Kaitila J.-P. 2010: Huomionarvoiset pikkuperhoshavainnot (Micropterigidae - Pyralidae) Baptria Vol , nro 3, s Suomen Perhostutkijain Seura ry.