Siilinjärven kunta 15.1.2005 67025345BK SIILINJÄRVEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS

Siilinjärven kunta 15.1.2005 67025345BK SIILINJÄRVEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS

Esipuhe Siilinjärven kunta käynnisti keväällä 2003 koko kunnan rantojen osayleiskaavoitusta pohjustavien selvitysten laadinnan. Selvityksiin kuuluu yhtenä osana tämä luonto- ja maisemaselvitys, joka aloitettiin vuonna 2003 ja johon koottiin tietoja vuoden 2004 loppuun asti. Raporttiin on koottu yleistietoa luonnonympäristöstä ja maisemasta koko kunnan alueelta. Lisäksi raportissa esitellään tiedossa olleet luonnonarvoiltaan ja maisemaltaan merkittävät kohteet. Nämä tiedot perustuvat kirjallisuuslähteisiin ja aikaisempiin selvityksiin. Rantavyöhykkeiden osalta tietoja täydennettiin maastokartoituksilla kesällä 2003 ja kesällä 2004. Maastokartoituksissa todetut kohteet ovat pääosin pienialaisia paikallisesti arvokkaita lehto-, puro-, suo- ja linnustokohteita. Niiden kuvaukset on esitetty raportissa erikseen. Raportin loppuun on lisäksi liitetty muutamissa erillisselvityksissä todettujen kohteiden tiedot. Raportissa esiteltyjen kohteiden rajaukset löytyvät liitekartalta. Lisäksi toisella liitekartalla on esitetty maisemaekologinen vyöhykejako, jonka perusteet on kuvattu raportin lopussa. Maa ja Vesi Oy Jari Hietaranta Pasi Halme Soile Turkulainen FL, projektipäällikkö biologi, FM biologi, FM Yhteystiedot: Maa ja Vesi Oy Ilmarisenkatu 18 20520 Turku Kotipaikka Helsinki Krnro 115.336 Puh. (02) 510 0500 Fax (02) 510 0501 maajavesi.poyry.fi

ii Sisältö Yhteenveto 1 JOHDANTO 1 2 MENETELMÄT 1 2.1 Kirjalliset lähtötiedot 1 2.2 Neuvottelut ja kyselyt 2 2.3 Maastokartoitukset vuosina 2003 ja 2004 2 3 SELVITYSALUE 3 3.1 Sijainti ja yleiskuvaus 3 3.2 Suojeluarvot 3 4 ELOTTOMAN LUONNON YLEISPIIRTEET 4 4.1 Kallioperä 4 4.2 Maaperä 5 4.3 Vesialueet 6 4.4 Veden laatu 7 4.5 Pohjavesialueet 8 5 KASVILLISUUDEN YLEISPIIRTEET 9 5.1 Yleispiirteet ja uhanalaiset lajit 9 5.2 Metsä ja suokasvillisuus 9 5.3 Kulttuurikasvillisuus 10 5.4 Kalliokasvillisuus 10 5.5 Ranta- ja vesikasvillisuus 10 6 LINNUSTON YLEISPIIRTEET 11 6.1 Pesimälinnuston yleispiirteet 11 6.2 Vesilinnusto 11 7 MUUN ELÄIMISTÖN YLEISPIIRTEET 12 7.1 Liito-orava ja muut nisäkkäät 12 7.2 Kalat 12 8 MAISEMAN YLEISPIIRTEET 13 9 LUONTO- JA MAISEMA-ARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 13 9.1 LUONNONSUOJELUALUEET 14 9.1.1 Jussilanletto eli Suuren Ruokolammen suo (nro 1) 14 9.1.2 Alapihan ranta (nro 2) 14

iii 9.1.3 Koistilan suo eli Honka-Jälän suo (nro 3) 14 9.1.4 Kuivasteenmäen lehto (nro 4) 14 9.2 SUOJELUOHJELMAT JA KAAVOJEN SUOJELUALUEVARAUKSET 15 9.2.1 Tarinaharju-Patakukkula-Repomäki (nro 5) 15 9.2.2 Kevätön ja Pyylampi (nro 6) 15 9.2.3 Apaja-Kumpunen (nro 7) 15 9.2.4 Ylimmäinen ja Keskimmäinen (nro 8) 16 9.2.5 Ruskeamäki (nro 9, ei kartalla) 16 9.3 MUUT TIEDOSSA OLLEET KOHTEET 16 9.3.1 Tarinaharjun puronvarsilehto eli Aumanalasen puronotko (nro 10) 16 9.3.2 Harvalainen-Outokki (nro 11) 16 9.3.3 Ruunaharjun lehto (nro 12) 17 9.3.4 Oravaisenpuro (nro 13, ei kartalla) 17 9.3.5 Humalapuron lehto (nro 14) 17 9.3.6 Kourulammen lehto (nro 15) 17 9.3.7 Lutinpuron puronvarsilehto (nro 16) 17 9.3.8 Toson lehto (nro 17) 18 9.3.9 Kalliolahden lähdepuro (nro 18) 18 9.3.10 Suininlahden purolaakso (nro 19) 18 9.3.11 Haapamäen kuusilehtokorpi (nro 20) 18 9.3.12 Kuivasteenlampi (nro 21) 19 9.3.13 Vehkasuo (nro 22) 19 9.3.14 Korpilampi (nro 23) 19 9.3.15 Sikalampi-Sikasuo (nro 24) 19 9.3.16 Pahkakallio (nro 25, ei kartalla) 20 9.3.17 Pyssymäki (nro 26, ei kartalla) 20 9.3.18 Koivusaarentie-kunnanraja (nro 27) 21 9.3.19 Kasurila-Tarinaharju-Patakukkula-Repomäki -harjualuekokonaisuus (nro 28) 21 9.3.20 Aappolan harjualuekokonaisuus (nro 29) 21 9.3.21 Pöljä-Käränkä-Mikka (nro 30) 21 9.3.22 Räimänmäki (nro 31) 22 9.3.23 Kutuluoto (nro 32) 22 9.3.24 Paasisalo (nro 33) 22 9.3.25 Hanhimäki (nro 34) 23 9.3.26 Kukkuri (nro 35) 23 9.3.27 Soidinmäki (nro 36) 23 9.3.28 Pohjois-Kallaveden saaret (nro 37) 23 9.3.29 Aittosaaren saariryhmä (nro 38) 24 9.3.30 Rahvo, Otus ja Honka (nro 39) 24 9.3.31 Jaakonmäki (nro 40) 24 9.3.32 Kalliolahdenmäki (nro 41) 25 9.3.33 Uitinniemi (nro 42) 25 9.3.34 Pohjois-Kallaveden lintuluodot (nro 43) 25 9.3.35 Kasurila-Jälä Jännevirta (nro 44a) 26 9.3.36 Iso-Jälän saaret (nro 44b) 26 9.3.37 Juurusveden lintuluodot (nro 45, ei kartalla) 27 9.3.38 Suuren Ruokoveden lintuluodot (nro 46) 27 9.3.39 Iso-Monninjärvi (nro 47) 27 9.3.40 Ukonjärvi, Päähinen, (Juurikkajärvi ja Ylä-Pitkä) (nro 48) 27 9.3.41 Hökösenjärvi (nro 49) 28

iv 9.3.42 Pöljänjoki (nro 50) 28 9.3.43 Siilinjoki (nro 51) 28 9.3.44 Raasio ja Musti (nro 52, ei kartalla) 28 9.3.45 Jysänkosken laitumet (nro 53) 28 9.3.46 Rahvon laidunsaari (nro 54) 29 9.3.47 Ruotsalansaari (nro 55) 29 9.3.48 Varisharjun metsälaidun (nro 56) 30 9.3.49 Hirsiniemen haka (nro 57) 30 9.3.50 Räimä-Haapalahti-Väänälänranta (nro 58) 30 10 MAASTOKARTOITUSTEN TULOKSET RANTA-ALUEILLA 30 10.1 Suuri Ruokovesi 30 10.1.1 Kakinsalo ja lampi (nro 59) 31 10.1.2 Muut saaret (Niinisaari, Lehtosaari, Venesalo) (nro 60, ei kartalla) 31 10.2 Pohjois-Kallavesi 31 10.2.1 Kehvonlahti, Kannaslahti ja Likosalmi (nro 61) 31 10.3 Juurusveden eteläosa 32 10.3.1 Lehtosaari (nro 62) 32 10.4 Juurusveden pohjoisosa: Puutosvesi, Pöllänvesi, Iso- ja Pieni-Laju 32 10.4.1 Rapasaaren ympäristö 32 10.4.2 Muut saaret ja lahdet 32 10.5 Kunnan eteläosan järvet 33 10.5.1 Säyneenjärvi ja Karppinen 33 10.5.2 Iso-Jälä 33 10.5.3 Murtosaari (nro 63) 34 10.5.4 Honka-Jälän Hurttilanlahti (nro 64) 34 10.5.5 Honka-Jälän uimarannan metsä (nro 65) 34 10.5.6 Räimänkosken kulttuurimaisema (nro 66, ei kartalla) 34 10.5.7 Tamppijoen alajuoksun lehto (nro 67) 35 10.5.8 Tikkalanlahti sekä Paskoluoto ja sen lahti (nro 68) 35 10.5.9 Haapalammen kulttuurimaisema (nro 69) 35 10.5.10 Kourulampi ja Särkijärvi 36 10.5.11 Mäkärä- ja Pieni-Petäinen ja Tervajärvi 36 10.5.12 Arabian-Petäisenrannan kulttuurimaisema (nro 70) 37 10.5.13 Pieni Monninjärvi, Särkijärvi, Värtinjärvi ja Pieni-Värtinjärvi 37 10.5.14 Pitkäjärven kalliot (nro 71) 37 10.5.15 Pitkäjärven lehto (nro 72) 37 10.5.16 Lyhyenjärven Talvilahti (nro 73) 38 10.5.17 Suuri ja Pieni Ruokolampi, Harvalainen ja Pehkonen 38 10.6 Taajaman lähijärvet 38 10.6.1 Syvä-Kumpunen, Aumanalanen, Kaleton ja Huosiainen 39 10.6.2 Huosiainen (nro 74) 39 10.6.3 Huso, Ukonlampi ja Oikeakätinen 39 10.7 Kunnan pohjoisosan järvet 39 10.7.1 Sulkavanjärvi 39 10.7.2 Oulunlahti ja Pyylahti (nro 75) 40 10.7.3 Selkäsaari (nro 76) 40 10.7.4 Kolmisopen kulttuurimaisema (nro 77) 40 10.7.5 Pöljänjärvi 40 10.7.6 Pöljän Honkasaari ja Pellavasaari (nro 78) 41

v 10.7.7 Pöljän kulttuurimaisema (nro 79) 41 10.7.8 Pitkäjärvi ja Kokkonen 41 10.7.9 Kokkosen harjurinne (nro 80) 42 10.7.10 Saarisen kulttuurimaisema (nro 81) 42 10.7.11 Saarisen Kaislalahti (nro 82) 42 10.7.12 Päähinen (nro 83, ei kartalla) ja Ulpas 42 10.7.13 Pyssylammit ja rinnemetsä (nro 84) 43 10.7.14 Iso- ja Pikku-Varpanen (nro 85, ei kartalla) 43 10.7.15 Levänen (nro 86) 44 10.7.16 Pajulammen Pajukoski (nro 87) 44 10.7.17 Heikinlampi (nro 88), Tökrönlampi, Valkeislampi ja Suurijärvi 44 11 MUUT KARTOITETUT ALUEET 45 11.1 Vanhan 5-tien varsi 45 11.1.1 Huutomäen kaakkoispuolen metsä (nro 89) 45 11.1.2 Säyneenjoen pohjoispuolen metsä (nro 90) 45 11.1.3 Säyneenjoki (nro 91) 45 11.1.4 Säyneenjoen eteläpuolen metsä (nro 92) 46 11.1.5 Mustikkamäen eteläpuolen metsä (nro 93) 46 11.1.6 Soidinmäen puro (nro 94) 46 11.1.7 Pyöreälahden metsä (nro 95) 47 11.2 Parkkilan harjualue 47 11.2.1 Harjun keskiosan suppa (nro 96) 48 11.2.2 Pieni avosuo (nro 97) 49 11.2.3 Harjun pohjoispuolen supat (nro 98) 49 11.3 Toivalan liito-oravaselvitys 2004 49 11.3.1 Huoltoliiton alue Kuntoutuskeskuksen lähellä Vuorelassa (nro 99) 49 11.3.2 Metsäkoulun - Pyöreälahden uimarannan välinen metsäalue Toivalassa (nro 100) 50 11.3.3 Tervapurontien tutkimusalue Toivalassa 52 11.4 Kemiran YVA-selvityksissä todetut kohteet 2004 53 11.4.1 Pirttiniemen rantakuusikko (nro 101) 53 11.4.2 Pirttiniemen rinnealue (nro 102) 53 11.4.3 Laukanlammen puronvarsi (nro 103) 53 11.4.4 Saarisenjärven luhtaranta (nro 104) 54 11.4.5 Saarisenjärven rinnelehto (nro 105) 54 11.4.6 Saarisenjärven luhtaranta (nro 106) 55 11.4.7 Pahkapuro (nro 107) 55 11.4.8 Heinäjoen varsi (nro 108) 55 11.4.9 Heinäjoen varsi (nro 109) 55 11.4.10 Jouhteisenlammen laskuoja (nro 110) 56 11.4.11 Suurisuon liito-oravan elinympäristö (nro 111) 56 11.4.12 Ansanmäen-Sikamäen liito-oravan elinympäristö (nro 112) 56 11.5 Muutamia vanhoja lehtokohteita 57 11.5.1 Limalahden lähteikkö ja lähdepuro (nro 113) 57 11.5.2 Toivalan metsäkoulu-puron varsi (nro 114) 57 11.5.3 Pyöreälahden rantametsä (nro 115) 57 11.5.4 Uuhimäen NW-rinteen puro (nro 116) 57 11.6 Toivalan liito-oravaselvitys 2002 57 11.6.1 Toivalan liito-oravakeskittymä (nro 117) 57

vi 12 MAANKÄYTÖN SUOSITUKSET JA MAISEMA-EKOLOGINEN RANTALUOKITUS 58 12.1 Maankäytön suositukset 58 12.2 Maisema-ekologinen rantaluokitus 58 13 LÄHTEET 60 Liitteet: Liite 1: Toivalan kasvillisuuskartoituksessa vuonna 1983 todetut huomionarvoiset lajit. Liite 2: Siilinjärven luonto- ja maisemakohteet. Kartta 1:50 000. Liite 3: Siilinjärven ranta-alueiden maisemaekologinen luokittelu. Kartta 1: 50 000. Saatavilla myös teemakartat 1:50 000: Luonnonsuojelualueet Suojeluohjelmien alueet Eläimistö Maisema ja historia Kasvillisuudeltaan merkittävät tai huomionarvoiset alueet/lajihavainnot Pohjavesi ja geologia

1 1 JOHDANTO Ranta on maan ja veden rajavyöhykettä, jossa erilaiset elinympäristöt kohtaavat ja muodostavat kasvi- ja eläinlajistoltaan rikkaan ja maisemallisesti merkittävän mosaiikin. Varhaisin asutus keskittyi nimenomaan vesiteiden varsille ja edelleen rantoihin kohdistuu voimakkaita ihmistoiminnan paineita. Eri käyttömuodot, kuten loma-asuntojen rakentaminen, virkistyskäyttö ja maa- ja metsätalous ovat usein keskenään ristiriitaisia ja aiheuttavat väistämättä muutoksia rantojen ekosysteemeissä ja rantamaisemassa. Kaavoituksen yhtenä tavoitteena on ohjata rakentaminen ja muut maankäyttömuodot niille parhaiten sopiville alueille, niin että ympäristöön kohdistuvat haittavaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Maankäyttö- ja rakennuslain (73 ) mukaan on loma-asutusta ranta-alueille järjestettäessä katsottava, että suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön; luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä rantaalueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta. Tämä luonto- ja maisemaselvitys on tehty Siilinjärven kunnan ranta-alueiden osayleiskaavoitusta varten. Selvityksen tarkoitus on olla yleiskatsaus, johon on koottu olemassa olevat lähtötiedot koko kunnan alueelta. Tietoja on täydennetty ja tarkistettu rantavyöhykkeiden osalta maastokartoituksilla kesällä 2003 ja kesällä 2004. Tavoitteena selvityksessä oli löytää etenkin luonnonarvoiltaan ja maisemaltaan merkittävät kohteet, jotta ne voidaan ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Osayleiskaavojen laadintavaiheessa selvityksen tietoja tulee tarpeen mukaan täydentää. Selvityksen lähtötiedot kokosi Maa ja Vesi Oy -konsulttitoimistosta FM Soile Turkulainen ja maastoselvityksistä ja niiden raportoinnista vastasi FM Pasi Halme. Linnustokartoituksen teki metsät. tekn. Ari Parviainen. Karttaesitykset teki suunnittelija Anne Eriksson ja raportin viimeisteli FL Jari Hietaranta. 2 MENETELMÄT 2.1 Kirjalliset lähtötiedot Olemassa olevat lähtötiedot koottiin koko kunnan alueelta. Niihin kuuluivat tiedot valtakunnallisiin luonnonsuojeluohjelmiin sisältyvistä alueista, seutukaavan suojelualuevarauksista ja luonnonsuojelulailla rauhoitetuista kohteista. Lisäksi käytiin läpi seuraavat maakunnalliset selvitykset: Pohjois-Savon perinnemaisemat (Ilaskari 2000), Luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien kartoitus (Laitinen 1994) ja Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Pohjois-Savossa (Suomen ympäristökeskus 2001). Suomen ympäristökeskuksen (2003) Eliölajittietojärjestelmästä (TAXON) saatiin siellä olevat tiedot uhanalaisten lajien esiintymispaikoista. Siilinjärvelle aikaisemmin tehtyjä luontoselvityksiä ovat Toivalan kasvillisuuskartoitus (Tiilikainen 1983), Toivalan luonto- ja maisemaselvitys, sen jatkotutkimus ja liitooravakartoitus (Rönkä 2001 ja 2002a ja b) sekä Tarinagolfin luonto- ja maisemaselvitys (Rönkä 1996). Kevättömälle on tehty vesi- ja rantalinnustoselvitys (Ukkonen 1989) ja vesi- ja rantakasvillisuuskartoitus (Nybom 1990) sekä rantojen maisemanhoitosuunni-

2 telmaa varten linnuston täydennys (Ukkonen 1993) ja perinnemaisemakartoitus (Turpeinen 1993). Harjualueelta on vanhoja selvityksiä (Suunnittelukeskus Oy 1978, Lyytikäinen ja Kontturi 1983, Pohjois-Savon seutukaavaliitto 1985). Lisäksi aluetta koskevat mm. valtatie 5:n välin Siilinjärvi-Pöljä parantamista varten tehty luontoselvitys (Ihantola 2002) ja Kuopion seudun maakuntakaavan luonnonsuojelu- ja virkistysalueinventointi (Pakarinen 2001). Siilinjärven luonnon vaiheista ja nykytilasta kerrotaan hyvin perusteellisesti vuonna 2002 ilmestyneessä Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistys ry:n 25- vuotisjuhlahistoriikissa. Lähialueista Kuopion kaupungin alueet on yleiskaavoitettu ja niitä koskien on saatavilla luontotietoja Pohjois-Kallavedeltä ja Suurelta Ruokovedeltä (Lyytikäinen 1986 ja 1989). Nilsiän kaupungin puoleiselle osalle Juurusvettä on tehty rantaosayleiskaavaa varten luontoselvitys (Suunnittelukeskus Oy 2003). Lisäksi Jänneniemen tekopohjavesilaitoksen ympäristövaikutusten arviointia varten on tehty luontoselvitys (Kauppinen 2001). 2.2 Neuvottelut ja kyselyt Selvityksen tekoa ohjasivat Siilinjärven kunnasta suunnitteluarkkitehti Otto Siippainen ja ympäristönsuojelupäällikkö Arja Saarelainen. Lisäksi selvitystä tehdessä oltiin yhteydessä mm. Pohjois-Savon ympäristökeskukseen, Pohjois-Savon liittoon, Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiriin ja Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistykseen, jonka kevätkokouksessa toukokuussa 2003 esiteltiin kaavahanketta ja luontoselvitystä. Paikallislehdessä tiedotettiin asiasta kesäkuussa 2003 ja toivottiin kuntalaisten ilmoittavan tiedossa olevista arvokkaista luonto- ja maisemakohteista. Paikallisille metsästysseuroille ja kalastuskunnille lähetettiin kirjekysely, jossa tiedusteltiin kalaston ja riistan kannalta tärkeitä alueita. 2.3 Maastokartoitukset vuosina 2003 ja 2004 Maastokartoitukset keskittyivät vesistöjen rantavyöhykkeille ja ne ajoittuivat toukoelokuuhun 2003. Kallaveden ja Juurusveden rannat kierrettiin veneellä rannan tuntumassa liikkuen ja tarvittaessa rantautuen. Muut alueet kartoitettiin karttatarkastelun perusteella valituista kohteista rannoilta käsin. Ranta-alueilta oli käytettävissä vuonna 2003 otetut viistoilmakuvat. Maastokäyntien aikana tehtiin havaintoja rantavyöhykkeen kasvillisuudesta ja eläimistöstä sekä maiseman yleispiirteistä. Erityisesti pyrittiin löytämään ja rajaamaan luontoja maisema-arvoiltaan merkittävät kohteet. Erityistä huomiota kiinnitettiin vesilain (17a ), metsälain (10 ) tai luonnonsuojelulain (29 ) mukaisten kohteiden esiintymiseen. Kasvillisuus kartoitettiin tarkemmin arvokkaiksi arvioitujen kohteiden osalta ja linnuston osalta pyrittiin selvittämään tärkeät pesimä- ja ruokailualueet. Linnustoselvitys perustuu yhteen kesäkuun alussa tehtyyn venekartoituskierrokseen ja muutamien kohteiden kartoitukseen maista käsin. Tarkastelu oli hyvin yleispiirteinen. Maastotarkasteluja ei tehty Kevättömällä, johon on tekeillä oma osayleiskaava. Maastotarkastelujen ulkopuolelle sovittiin jätettäväksi myös Kemira Oy:n tehdas- ja kaivosalue sekä lentokentän ympäristössä sijaitsevat valtion maat. Lisäksi jo rantakaavoitetut alueet jätettiin tarkasteluissa vähemmälle huomiolle.

3 3 SELVITYSALUE 3.1 Sijainti ja yleiskuvaus Siilinjärven kunta sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa. Sen pinta-ala on 506 km 2, josta maata on 403 km 2 (79 %) ja vettä 103 km 2 (21 %). Maa-alasta on metsämaata 68 %, maatalousmaata 20 % ja rakennettua maata 12 %. Kunnalla on kaksi taajama-aluetta: kirkonkylä ja Toivalan-Vuorelan alue, joita ympäröivät maaseutualueet. Kuntaa reunustavat etelän ja idän puolella suuret selkävedet: Juurusvesi idässä sekä Pohjois-Kallavesi ja siihen liittyvä Suuri Ruokovesi etelässä ja lounaassa. Muista järvistä pinta-alaltaan suurimpia ovat Iso-Jälä, Kevätön, Sulkavanjärvi, Pöljänjärvi ja Siilinjärvi. Kaikkiaan Siilinjärvellä on 135 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea. 3.2 Suojeluarvot Kevätön sisältyy valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (Maa- ja metsätalousministeriö 1982). Suomen kansallisesti tärkeistä lintualueista (FINIBA) sijaitsevat osittain alueella Kasurila -Jälä Jännevirta, Kuopion seudun selkävedet ja Maaningan lintuvedet, joka on myös kansainvälisesti tärkeä kohde (IBA) (BirdLife Suomi ry 2003). Patakukkula - Tarinaharju sisältyy valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan (Ympäristöministeriö 1984). Yksityisiä luonnonsuojelualueita alueella ovat Alapihan ranta (Kuopion lääninhallitus 1975), Honka-Jälän korpi (Kuopion lääninhallitus 1984), Jussilan lettosuo (Kuopion lääninhallitus 1973) ja Kuivasteenmäen lehto (Pohjois-Savon ympäristökeskus 1997), joka sisältyy laajemmalla rajauksella valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan (Ympäristöministeriö 1988). Luonnonmuistomerkkeinä on rauhoitettu Asikkalan ja Rissalan männyt, Kasurilanmäen kuusi, Pulasteen koivu ja Vuorelan käärmekuusi. Pohjois-Savon seutukaavassa on osoitettu selvitysalueelta luonnonsuojelualueiksi (SU, SU 1) Apaja-Kumpunen, Ruskeamäki, Tarinaharju, Alapihan ranta ja Jussilan lettosuo (Pohjois-Savon seutukaavaliitto 1978). Lisäksi Kasurila (56 ha) ja Kärängänmäki (92 ha) on osoitettu osittain arvokkaiksi harjumaisema-alueiksi (ah) ja Patakukkula - Repomäki (415 ha) maa- ja metsätalousvaltaisiksi, ympäristöarvoja omaaviksi alueiksi (MY) (Pohjois-Savon seutukaavaliitto 1990). Kuopion seudulle on parhaillaan tekeillä uusi maakuntakaava. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmässä (TAXON) on tieto 60:stä uhanalaisen lajin esiintymispaikasta Siilinjärvellä. Niistä 51 on putkilokasveja, 3 sammalia, 3 sieniä, 2 kovakuoriaisia ja 1 pistiäinen. Suurin osa havainnoista on kuitenkin peräisin 1900-luvun alkupuolelta ja niiden sijaintitiedot ovat puutteellisia. Vain 14 havaintoa on tehty vuoden 1975 jälkeen. Niistä liitekartalle on viety ne 6, jotka pystyttiin paikallistamaan ja jotka eivät sijaitse Kemiran kaivosalueella (liite 2).

4 4 ELOTTOMAN LUONNON YLEISPIIRTEET 4.1 Kallioperä Vanhimmat kivet Lukkarinen (2002) kertoo perusteellisesti Siilinjärven kallioperästä paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen 25-vuotisjuhlahistoriikissa. Siilinjärven kallioperä on iältään vanhaa ja koostuu useista kivilajeista, joista vanhimmat ovat yli 2 500 miljoonan vuoden ikäisiä arkeeisia pohjagneissejä. Ne edustavat ikivanhan vuoriston lähes tasaiseksi kulunutta juuriosaa, joka on näkyvissä Pohjois-Savon lisäksi Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa. Näissä syvällä maankuoressa kiteytyneissä kivissä on vaaleiden, kvartsista ja maasälvästä koostuvien suonien joukossa tummaa tonaliittis-kvartsidioriittista kivilajia. Lisäksi niistä voi löytää jäänteitä vanhoista laavakivistä todisteena muinaisesta tulivuoritoiminnasta. Noin 2 600 miljoonaa vuotta sitten maankuoreen aukeni syviä repeämiä, joihin purkautuneesta kivisulasta kiteytyivät mm. Kemiran kaivoksen alueella nähtävät karbonaatti- ja glimmeriittikivet sekä syeniitti. Nuoremmista, alle 2 500 vuoden ikäisistä proterotsooisista kivistä osa on syntynyt muinaisen meren rantaan kerrostuneista hiekoista. Noin 2 100 2060 miljoonaa vuotta sitten kvartsihiekkojen ja syvempään veteen kerrostuneiden karbonaattien päälle purkautui tulivuorista laavaa ja tuhkaa, mistä syntyivät Siilinjärven emäksiset laavakivet. Myöhemmin sekä Siilinjärven alueen kvartsihiekat, karbonaattikerrostumat että vulkaniitit peittyivät saven sekaisten hiekkavyöryjen alle, joiden paksuus oli tuhansia metrejä. Myöhempi aika 1 900-1 800 miljoonaa vuotta sitten arkeeiseen mantereeseen ja sitä peittäneisiin edellä kuvattuihin karjalaisiksi muodostumiksi nimitettäviin kerrostumiin törmäsi svekofennialaisen saarikaaren sedimenttejä ja vulkaniittejä, joita nykyiset Etelä- ja Länsi-Suomen kivet edustavat. Törmäysliikunnoissa kerrostumat painuivat alaspäin maankuoreen, jolloin ne metamorfoituivat korkeassa paineessa ja lämpötilassa. Kvartsihiekat muuttuivat kvartsiiteiksi, joita on nähtävissä Kasurilanmäen länsi- ja pohjoisrinteen kallioissa. Karbonaattikerrostumista tuli dolomiittis-kalsiittista karbonaattikiveä ja hiilikerrostumista grafiittiliusketta. Laajin karbonaattikiviesiintymä sijaitsee Iso-Petäisen ja Kourulammen välisellä kannaksella ja pienempiä on nähtävissä Kuivasteenmäessä, Tosossa ja Vironiemellä. Laava- ja tuhkakivistä metamorfoitui metavulkaniittia, joka ulottuu yli 20 km pitkänä vyöhykkeenä Jälän niemeltä keskustan kautta Maaningan Käärmelahteen. Merenpohjan turbidiittikerrostumista kiteytyneitä kiilleliuskeita ja gneissejä on näkyvillä mm. Jälän alueella, Vironiemellä ja Kehvossa. Maankuoren liikunnoissa sedimenttikivien ja vulkaniittien joukkoon purkautui kivisulaa, josta kiteytyi syväkiviä. Niistä graniitti- ja granodioriittikiveä esiintyy Siilinjärven eteläpuolella, kvartsidioriittia ja tonaliittia keskustan koillispuolella Sulkavanjärven ympäristössä ja Rissalassa sekä mustaa gabroa Keskimmäisen ympäristössä Siilinjärven ja Maaningan rajalla. Liikuntojen jatkuessa kivimassat menivät poimulle ja kohosivat ylöspäin, jolloin Itä- ja Pohjois-Suomeen muodostui Karelidien poimuvuoristo. Aikojen kuluessa vuoristo tasoittui ja nykyinen kalliopinta saavutettiin noin 600-500 miljoonaa vuotta sitten. Viimeinen jääkausi kulutti pois kaikista nuorimmat kerrostumat ja hioi

5 vanhaakin kallioperää. Nykyisin Siilinjärvellä on nähtävillä mm. graniitteja, jotka kiteytyivät noin 5-10 km syvyydessä 1870 miljoonaa vuotta sitten. Siilinjärvellä kallioperän kiviä on hyödynnetty näkyvimmin Kemiran Oy:n kaivostoiminnassa. Apatiittipitoista karbonaatti- ja glimeriittikiveä on louhittu 1980-luvun alusta asti avolouhoksesta, joka yhdessä läjitys- ja tehdasalueiden kanssa kattaa 1-2 km leveän ja 10 km pitkän maa-alueen. Kivestä rikastetaan apatiittia, josta saadaan mm. fosforihapon ja lannoitteen raaka-ainetta. Toiminnan sivutuotteena syntyy kalkkia maanparannusaineeksi ja jätteeksi jää kipsiä, josta kasattu vuori on nykyisin näkyvä osa Siilinjärven maisemaa. 4.2 Maaperä Jääkausi maaperän muovaajana Siilinjärven maaperän kehityksestä on Kejosen ja Huttusen (2002) kattava selostus paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen 25-vuotisjuhlahistoriikissa. Kallioperää peittävä maapeite muotoutui niin Siilinjärvellä kuin muuallakin Suomessa viime jääkauden aikana. Eteenpäin virratessaan mannerjäätikkö kulutti alustaansa, niin että muodostui jään kulkusuuntaan uurteisia silokallioita. Irtaimet maa-ainekset kulkeutuivat jään mukana ja sekoittuivat kaikenlaisia raekokoja sisältäväksi moreeniksi, joka kerrostui jään alla tiiviiksi pohjamoreeniksi. Osa moreenista kulkeutui jään pinnalle ja kerrostui siellä löyhemmäksi pintamoreeniksi. Moreeni on Siilinjärven yleisin maalaji ja suurin osa kunnan alueesta on kumpuilevaa kallio- ja moreenimaastoa. Siilinjärvi kuuluu hienoainesmoreenivyöhykkeeseen, joka ulottuu noin 50 km leveänä Vehmersalmelta ja Tuusniemeltä Pyhäjärvelle ja Pyhännälle. Pohjamoreenin suuri hienoainespitoisuus tekee alueella moreenin huonosti vettä läpäiseväksi. Pintamoreenista muodostuneita kumpuja Siilinjärvellä on hyvin vähän. Mannerjäätikön peräytyessä sen alle muodostui jäätikköjokia, joiden kuljettamat ainekset jäivät jään sulamisen jälkeen näkyviin sora- ja hiekkaharjuina. Siilinjärven kautta kulkee Suomen pisin yhtenäinen harjujakso, joka saa alkunsa Jaamankankaalta Joensuun läheltä ja kulkee Tuusniemen, Riistaveden ja Jänneniemen kautta Siilinjärven keskustaan. Siellä se haarautuu kahteen haaraan, joista pitempi jatkuu pohjoisluoteeseen Lapinlahden, Iisalmen ja Vieremän kautta Raaheen ja lyhyempi länsiluoteeseen Maaningan ja Pielaveden kautta Haapajärvelle. Siilinjärven keskustassa harjun solmukohdassa sijaitseva Patakukkula on yli 100 metriä paksuna yksi Suomen suurimpia harjukerrostumia. Harjualueella on myös suppamaastoa, joka on syntynyt jääkauden loppuvaiheessa hiekkaan hautautuneiden jäälohkareiden sulaessa. Jäätikköjokien kuljettama hienojakoinen aines kulkeutui veden mukana ja kerrostui jäätikön reunan ulkopuolella meren pohjalla savi- ja silttikerrostumiksi. Siilinjärvellä näitä kerrostumia on eniten kunnan keskiosien alavilla alueilla. Jääkauden jälkeinen aika Mannerjään sulaessa noin 10 500 vuotta sitten Siilinjärven alueelta jäi suurin osa maasta veden peittoon. Vain korkeimmat mäet kuten Jälänmäki, Kasurilanmäki, Saarismäki, Uuhimäki ja Naarvanmäki nousivat saarina merestä. Veden peittämän ja siitä vapaana olleen maan rajaa osoittavat mäkien rinteiden paljaaksi huuhtoutuneet kalliot, rantatör-

6 mät ja louhikkovyöt. Nykyisin silloisen Yoldiameren korkein ranta on näkyvissä Siilinjärven eteläosissa noin 147-149 m ja pohjoisosissa noin 155-157 m tasolla. Maankohoamisen edistyessä Kallavesi erkani omaksi järvekseen noin 9 000 vuotta sitten. Saimaan alueen vedet virtasivat tuolloin pohjoiseen ohi Siilinjärven, mutta noin 7 000 vuotta sitten laskusuunta kääntyi etelään Kymijoen vesistöön ja vedenpinta alkoi laskea. 5 700 vuotta sitten lasku-uomaksi puhkesi Vuoksi ja vedenpinta Suur-Saimaalla laski äkillisesti. Suur-Saimaan ranta on yhä nähtävissä kivikkoina ja rantatörminä 102-105 m korkeudella runsaat 20 metriä nykytason yläpuolella. Nykyisin Siilinjärvi on topografialtaan vaihtelevaa mäkimaastoa, jonka korkeus on enimmäkseen 80-130 m merenpinnasta ja jonka suhteelliset korkeuserot yli 50 m. Korkein kohta on Toivalan Uuhimäessä, joka kohoaa 210 m merenpinnasta ja 130 m Kallaveden pinnasta. Harjumuodostumista merkittävimmät ovat etelästä kohti länttä kaartuva Kasurila-Tarinaharju-Patakukkula-Repomäki -harjujakso sekä pohjoisempana sijaitsevat Aappolan ja Pöljä-Käränkä-Mikka -alueen harjujaksot (Pohjois-Savon seutukaavaliitto 1985). Näistä erityisen merkittäviä osa-alueita ovat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva Patakukkula-Tarinaharju (Ympäristöministeriö 1984) sekä vanhassa harjututkimuksessa mainittu Harvalainen-Outokki (Pohjois-Savon seutukaavaliitto 1976). Pohjois-Savon luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventoinnissa mainittiin paikallisesti merkittävinä kallioalueina Pahkakallio ja Pyssymäki (Suomen ympäristökeskus 2001). Lisäksi geologisesti huomionarvoisia muodostumia ovat Kärängänmäen ja Ruskeamäen (Uuhimäen) Yoldiameren aikaiset rantatörmät ja Kasurilanmäen rantatörmä. 4.3 Vesialueet Siilinjärven kunnan pinta-alasta 21,6 % on vettä (Hammar ja Taipalinen 2002). Yli hehtaarin kokoisia järviä on 135 ja niistä yli kaksi kolmasosaa on pinta-alaltaan alle 10 ha. Suurimmat järvet ovat Juurusveden ja Kallaveden ohella Iso-Jälä (729 ha), Kevätön (370 ha), Sulkavanjärvi (321 ha), Pöljänjärvi (301 ha) ja Siilinjärvi (283 ha). Suurin syvyys on yli 30 m Juurusvedellä, Iso-Jälällä, Puutosvedellä, Räimänjärvellä ja Siilinjärvellä. Alueen vedet kuuluvat Vuoksen vesistöön (vesistöalueen nro 4) (Ekholm 1993). Juurusvesi ja kunnan itäpuolen järvet Honka-Jälään, Kevättömään ja Hökösenjärveen asti kuuluvat Nilsiän reitin valuma-alueeseen (4.6) ja siinä Juurusveden alueeseen (4.61) ja Siilinjoen valuma-alueeseen (4.65). Kallavesi ja kunnan länsipuolen järvet kuuluvat Haukiveden-Kallaveden alueeseen (4.2) ja siinä Kallaveden yläosan alueeseen (4.28). Kunnan pohjoisosan muutamat järvet Iso-Varpasesta lähtien sisältyvät Iisalmen reitin valuma-alueeseen (4.5) ja siellä Naarvanjoen valuma-alueeseen (4.59).

7 Siilinjärven vesialueista pääosa kuuluu Pohjois- Kallaveden (4.28), Juurusveden (4.61) ja Siilinjoen (4.65) valuma-alueisiin (Ekholm 1993). 4.4 Veden laatu Siilinjärveltä oli mukana 62 järveä Pohjois-Savon ympäristökeskuksen viima vuosikymmenellä toteuttamassa yli 10 ha:n järvien talvisessa vedenlaatukartoituksessa (Hammar ja Taipalinen 2002). Kartoituksessa eivät olleet mukana ne järvet, jotka ovat muussa seurannassa ja lisäksi huomattava, että koska havaintokertoja oli vain yksi, ovat tulokset lähinnä suuntaa antavia. Saatujen tulosten mukaan valtaosa järvistä oli melko kirkasvetisiä ja lievästi reheviä (ks. taulukko). Happamuudesta kärsiviä järviä ei ollut ollenkaan. Monissa rehevissä järvissä, mutta myös lievästi rehevissä humusjärvissä on esiintynyt talviaikaista hapettomuutta (taulukko). Joka kolmannessa yli 10 ha:n järvessä on havaittu sinileväesiintymä. Taulukko: Siilinjärven yli 10 hehtaarin järvien jakaantuminen ryhmiin veden ravinteikkuuden ja värin perusteella. K=kirkasvetiset, HR=hieman ruskeavetiset ja SR=selvästi ruskeavetiset Karut järvet (K) Iso Varpanen, Iso-Jälä, Kokkonen, Käntinlampi, Oikeakätinen (HR) Saarisenjärvi (SR) Iso-Hanhilampi, Pieni-Hanhilampi Lievästi rehevät järvet (K) Aumanalanen, Haapalampi, Huosiaislampi, Huso, Iso-Koikka, Iso-Laju, Iso-Petäinen, Karppinen, Kevätön, Mäkärä-Petäinen, Pieni-Sulkava, Pitkäjärvi (Koivusaari), Pyylampi, Pöljänjärvi, Räimäjärvi, Värtinjärvi

8 (HR) Haapavesi, Honka-Jälä, Jynkänlampi, Kaleton, Kolmisoppi, Kortteinen, Laukanlampi, Pikku-Varpanen, Puutosvesi, Pöllänvesi, Saarinen, Sulkavanjärvi, Syrjänlampi, Ukonlampi (SR) Iso-Luodelampi, Levänen, Pitkäjärvi (Radantaus), Päähinen Rehevät järvet (K) Kumpunen, Lyhyenjärvi (HR) Hökösenjärvi, Koiralampi, Pitkäjärvi (Pöljä), Siilinjärvi, Syvä-Kumpunen (SR) Polvijärvi, Pyöreinen, Säyneenjärvi Erittäin rehevät järvet (K) Ahmo (HR) Iso-Monninjärvi, Kirves-Kumpunen (SR) Apaja-Kumpunen, Jouhteinen, Keskimmäinen, Pietarinen, Tuli-Koivunen, Ylimmäinen Taulukko: Siilinjärven happiongelmaiset järvet: A=esiintynyt talviaikaista hapettomuutta, B=talviaikainen happitilanne heikko A Ahmo Apaja-Kumpunen Hökösenjärvi Jouhteinen Pitkäjärvi (Pöljä) Pyylampi Päähinen Sammakkolampi Syvä-Kumpunen Ylimmäinen B Aumanalanen Iso-Monninjärvi Kevätön Kortteinen Pikku-Varpanen Pöljänjärvi Oikeakätinen Ukonlampi Vuosien 1994-1997 tietoihin perustuvan vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan laadultaan tyydyttäviä olivat Suuri-Ruokovesi, Pohjois-Kallaveden luoteisosat ja Virtasalmi, Juurusveden Kuuslahti ja Pöllänvesi, Siilinjärvi ja Pikku-Siili, Sulkavanjärvi, Pieni-Sulkava, Kolmisoppi ja Pöljänjärven itäosa (Pohjois-Savon ympäristökeskus 2003). Vedenlaatu oli hyvä Kallaveden ja Juurusveden muissa osissa, Räimänjärvessä ja Iso-Jälässä. Kevätön, Ylimmäinen, Keskimmäinen ja Pöljänjärven länsiosa olivat laadultaan välttäviä. Kemira Oy:n ja Siilinjärven kunnan jätevesien vaikutusalueella selvitettiin vuonna 2000 veden laatua ja tehtiin biologista tarkkailua (Ronkainen 2001). Tulosten perusteella Kolmisoppi, Pieni-Sulkava ja Siilinjärvi luokiteltiin rehevyyden ja syvänteiden happiongelmien vuoksi käyttökelpoisuudeltaan tyydyttäviksi ja Sulkavanjärvi välttäväksi. Kuuslahti kuuluu luokkaan tyydyttävä-hyvä ja Juurusveden selkäalue luokkaan hyvä, vaikka se pohjaeläintulosten mukaan on rehevöitymässä. Erillisissä raporteissa on selostettu vesistöjen vedenlaatua Siilinjoen alueella talvella 1998 (Hammar ym. 1999) ja Juurusveden alueella talvella 1999 (Hammar 2000). 4.5 Pohjavesialueet Siilinjärven I-luokan pohjavesialueita ovat Kärängänmäki (0874951), Harjamäki- Käärmelahti (0874651) ja Harjamäki-Kasurila (0874901), Jälänniemi (0874903) sekä Autioranta (0874904), jonka eteläosaosa on III-luokan aluetta.

9 5 KASVILLISUUDEN YLEISPIIRTEET 5.1 Yleispiirteet ja uhanalaiset lajit Siilinjärvi sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä ja Järvi-Suomen kasvimaantieteellisellä alueella. Eliömaakuntajaossa se on osa Pohjois-Savoa. Siilinjärvi kuuluu Kuopion lehtokeskuksen ydinalueeseen, mikä näkyy kasvillisuuden rehevyytenä ja vaateliaiden kasvilajien esiintymisenä. Luonnon monipuolisuutta lisää myös läpi kunnan kulkeva harjujakso. Siilinjärvellä ei ole tehty koko kunnan kattavaa kasvillisuuskartoitusta. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmän (TAXON) mukaan Siilinjärvellä on vuoden 1975 jälkeen havaittu valtakunnallisesti uhanalaisista putkilokasveista vienansara (liitekartalla uh 19, 20, 21 ja 22), kaitakämmekkä (uh 30) ja myyränporras (uh 31). Lisäksi Kemiran kaivosalueelta on havainnot vienansarasta sekä korpihohtosammalesta ja idänlehväsammalesta. Varhaisempia tietoja kunnan alueelta on mm. suikeanoidanlukosta, tikankontista, metsänemästä ja ahosilmäruohosta. Siilinjärven kunnan uhanalaisten putkilokasvien inventoinneissa löytyi vuonna 1991 Huosiaishaudalta ja Tarinaharjulta pohjanmasmaloa (Anthyllis vulneraria ssp. lapponica; ent. harjumasmalo, ssp. fennica), Patakukkula-Tarinaharjulta ja Karholanmäeltä tunturikurjenhernettä, Piipon alueelta lehtoleinikkiä ja lehto-orvokkia, Patakukkulalta ja Huosiaislammelta kalliokieloa, Mäntyrinteestä sarjatalvikkia ja Korholanmäeltä mäntykukkaa (Siilinjärven kunta 1991). Nykyisen luokituksen mukaan mikään näistä lajeista ei ole valtakunnallisesti uhanalainen. Kuivasteen lammen itäpäässä pienialaisella lettosuolla on tavattu uhanalaista röyhysaraa (Carex appropinquata) (R. Fagerstén 2000, Pakarisen 2002 mukaan). Toivalan kasvillisuuskartoituksessa (Tiilikainen 1983) todetut uhanalaiset ja huomionarvoiset kasvilajit on mainittu tämän raportin liitteessä (liite 1). 5.2 Metsä ja suokasvillisuus Siilinjärven kuuluminen lehtokeskuksen alueeseen näkyy metsissä lehtojen ja lehtomaisten kankaiden runsautena. Yleensä Järvi-Suomen alueella yleisimpiä metsätyyppejä ovat mustikkatyypin tuoreet ja puolukkatyypin kuivahkot kankaat, kun sen sijaan lehtoja ja lehtomaisia kankaita on vähän. Siilinjärvellä lehtojen rehevyyteen verrattuna karuja männiköitä löytyy etenkin harjualueelta, vaikka toisaalta sielläkin voi esiintyä lähteisyyden tuomaa ravinteisuutta. Alueen metsät ovat pienipiirteisesti vaihtelevia yksityismaiden talousmetsiä. Lähes kokonaan puuttuvat luonnontilaisen kaltaiset, lahopuustoiset vanhat metsät. Räimänmäen vanha metsä oli ehdolla Natura 2000 ohjelmaan, mutta jäi hakkuiden takia siitä pois (Pohjois-Savon ympäristökeskus 1997). Alapihan rannan männikkö on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (Kuopion lääninhallitus 1975). Kuivasteenmäen lehto sisältyy valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja osa siitä on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi (Ympäristöministeriö 1988) (Pohjois-Savon ympäristökeskus 1997). Maakunnallisesti arvokkaana lehtojensuojeluohjelmassa on mainittu sittemmin luonnontilaltaan muuttunut Kalliolahden lähdepuro ja paikallisesti arvokkaina Kourulammen lehto, Lutinpuron puronvarsilehto ja Toson lehto. Maakunnallisesti

10 arvokkaita ovat lisäksi ainakin Tarinaharjun puronvarsilehto ja Kourulammen lehto (Pakarinen 2001). Siilinjärvi ja etenkin sen etelä- ja itäosat on niukkasoista seutua. Laajimmat yhtenäiset suoalueet, jotka nekin ovat enimmäkseen ojitettuja, löytyvät kunnan länsi- ja pohjoisosista. Ojittamattomat suot ovat notkelmien ohutturpeisia korpia ja pieniä rämeitä, joiden lisäksi vesistöjen umpeenkasvaessa on muodostunut joitakin pienialaisia avosoita sekä rannoille suoreunuksia ja rantaluhtia. Honka-Jälän korpi ja Jussilan lettosuo on rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi (Kuopion lääninhallitus 1973 ja 1984) ja Kuivasteenlampi mainitaan maakunnallisesti arvokkaana lettona (Pakarinen 2001). 5.3 Kulttuurikasvillisuus Perinteinen maanviljely ja karjanhoito loivat ja pitivät yllä monia kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään rikkaita perinneympäristöjä kuten ketoja, ahoja, hakamaita ja metsälaitumia. Nykyisin ne ovat merkittävästi vähentyneet ja samalla monet niiden kasvi- ja eläinlajeista ovat muuttuneet harvinaisiksi tai uhanalaisiksi. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen perinnemaisemakartoituksessa arvioitiin Hirsiniemen haka, Jysänkosken laitumet, Rahvon laidunsaari, Ruotsalansaari ja Varisharjun metsälaidun paikallisesti arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi (Ilaskari 2000). Muutkin käytössä olevat perinneympäristöt ovat ainakin paikallistasolla merkittäviä rantaluonnon- ja maiseman rikastuttajia. 5.4 Kalliokasvillisuus Pohjois-Savon luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventoinnissa Siilinjärveltä ei löytynyt valtakunnallisen tai maakunnallisen arvoluokan kohteita (Suomen ympäristökeskus 2001). Kohtalaisen arvokkaina paikallisesti merkittävinä kallioalueina (arvoluokka 5) mainittiin Pahkakallio ja Pyssymäki. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisemattomissa selvityksissä mainitaan kasvistollisesti arvokkaiksi kallioiksi Iso-Petäinen, Jaakonmäki, Kourulampi, Kuivasteenmäki, Tervaranta NW ja Toso. 5.5 Ranta- ja vesikasvillisuus Juurusveden ja Kallaveden selkävedet edustavat kasvillisuudeltaan karuja ruokojärviä. Kemira Oy:n ja Siilinjärven kunnan jätevesien vaikutusalueella tehtiin vesikasvillisuuden kartoitus linjamenetelmällä viimeksi vuonna 2000 (Ronkainen 2001). Juurusveden selkäalueella ja Kuuslahdessa valtalajit olivat järviruoko, ahvenvita ja paikoin vesitatar. Uloimmilla kasvialoilla kasvoi puhdasvesistä ympäristöä suosivaa järvisätkintä. Kallavedellä on äskettäin selvitetty säännöstelyn vaikutusta rantavyöhykkeeseen ja elinympäristöihin (Hellsten ym. 2002). Pohjois-Kallaveden toinen koeala ulottui Autiorannan Luhtaniemestä Kehvonlahteen. Vähäravinteisuutta ilmentävien rantavyöhykkeen kasvilajien määrä alueella on 1930-luvun jälkeen rajusti vähentynyt ja keski- ja runsasravinteisuutta ilmentävien lisääntynyt. Ruovikoiden määrä on kasvanut ja esimerkiksi Läävinniemen ympäristön matalikot on 50-luvun jälkeen vallannut sankka ruokokasvusto. Syynä muutoksiin voivat olla lisääntynyt kuormitus, vähentynyt rantalaidunnus ja vesistön säännöstely.

11 Selvitysalueen pienten järvien ja lampien joukosta löytyy sekä kasvillisuudeltaan kohtalaisen karuja että erittäin reheviä järviä. Edellisiin kuuluvat korte- tai korte-ruokotyypin järvet, joissa järviruoko ja järvikorte myötäilevät rantoja harvanpuoleisina kasvustoina ja kelluslehtisistä esiintyy siellä täällä ulpukkaa, uistinvitaa, vesitatarta ja siimapalpakkoa. Rehevien kaisla- tai jopa osmankäämi-sarpiotyypin vesien vesi- ja rantakasvillisuus on runsasta ja kasvillisuuden vyöhykkeisyys selvästi havaittavissa. Ilmaversoiset järviruoko ja -korte sekä suursarat muodostavat rannoille yhtenäisiä kasvustoja ja vedenpintaa peittävät laajalti kelluslehtiset kuten ulpukka, lumpeet, uistinvita, siima- ja rantapalpakko ja kelluskeiholehti. Myös uposlehtisiä kuten ahvenvitaa on runsaasti, mutta pohjalehtiset usein puuttuvat. Vesikasvillisuuden kartoituksessa Sulkavanjärvessä, Pieni-Sulkavassa ja Kolmisopessa tavattiin rehevää vettä ilmentäviä lajeja kuten isovesiherne, vesirutto, karvalehti, kilpukka ja heinävita (Ronkainen 2001). Siilinjärvestä ilmaversoiset lähes puuttuivat, mutta kelluslehtisten ja ahvenvidan runsaus osoitti järven melko reheväksi. Pohjois-Savon pienvesien kartoituksessa Huosiainen luokiteltiin miltei luonnontilaiseksi kohteeksi (luokka 4 asteikolla 1-5) (Laitinen 1994). 6 LINNUSTON YLEISPIIRTEET 6.1 Pesimälinnuston yleispiirteet Ukkonen (2002) esittelee perusteellisesti Siilinjärven linnuston paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen 25-vuotisjuhlahistoriikissa. Hänen mukaansa Siilinjärvellä oli tavattu vuoden 2001 loppuun mennessä 253 lintulajia, mikä on suurimpia kuntakohtaisia lajimääriä Pohjois-Savossa. Syynä tähän on luonnon rehevyys ja moni-ilmeisyys, aktiivinen lintuharrastus sekä erikoisten tekoympäristöjen kuten apatiittikaivoksen läjitysaltaiden sijainti alueella. Vakituiseen pesimälinnustoon kuuluu noin 120 lajia, joista puolet on varpuslintuja. Siilinjärvellä on tehty linnuston linjalaskentoja joka kesä vuosina 1984-2001. Maalinnuston kokonaistiheydeksi saatiin 286 paria/km 2, mikä on selvästi enemmän kuin maakunnassa keskimäärin ja vastaa eteläisen Suomen arvoja. Todellinen tiheys on vielä tätä hieman suurempi. Runsaslukuisimpina tavattavat lajit ovat elinympäristövaatimuksiltaan joustavia yleislajeja, kuten peippo, pajulintu ja punarinta, jotka esiintyvät runsaina muuallakin maassa. Yleislajien runsaus ja kololintujen vähäisyys kertovat siitä, että Siilinjärven metsät ovat eri-ikäisiä kasvatusmetsiä ja taimikoita, kun sen sijaan vanat metsät puuttuvat. Peltolinnuista runsaimpia olivat töyhtöhyyppä, kiuru ja keltavästäräkki. 6.2 Vesilinnusto Siilinjärven vesilinnuston leimaa-antavana piirteenä on reheviä järviä suosivien lajien esiintyminen. Runsaslukuisimpiin vesilintuihin kuuluu silkkiuikku, ja perussorsien ohella yleisiä ovat lapasorsa ja heinätavi. Sen sijaan punasotka on taantunut ja pesii enää yksittäisinä parina rehevimmillä lintujärvillä. Viima aikoina yleistyneitä lajeja ovat kaulushaikara, jonka reviirejä löytyy puolenkymmentä, ja laulujoutsen, joita pesii vuosittain vähintään kolme paria. Ruskosuohaukkoja pesii Siilinjärvellä 6-8 paria ja muista haukoista varpushaukkoja 10-20 paria ja lähes yhtä paljon hiiri- ja tuulihaukkoja. Kana- ja mehiläishaukka ovat vähälukuisia.

12 Pohjois-Kallavedellä, Juurusvedellä ja Suurella Ruokovedellä pesii karuja ympäristöjä vaativia lajeja, joista näkyvimpiä ovat telkkä ja tukkakoskelo. Vähälukuinen isokoskelo on hieman runsastunut viime aikoina, mutta kuikkia alueella pesii vain noin 5 paria. Taantuneen selkälokin kanta on korkeintaan kymmenkunta paria. Muista lokeista pikkulokki on runsastunut, kun sen sijaan aiemmin runsaslukuisen naurulokin yhdyskunnat ovat kutistuneet. Kosteikkojen kahlaajista runsaslukuisimpia ovat taivaanvuohi ja rantasipi. Siilinjärven lintujärvistä Keskimmäinen ja Ylimmäinen ovat osa Maaningan lintuvesien kokonaisuutta, joka sisältyy Suomen kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin (IBA) (BirdLife Suomi ry 2003). Muutamat erilliset ranta- ja vesialueet Juurusvedellä, Iso- Jälällä, Siilinjärvi-järvellä muodostavat kansallisesti tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA) kuuluvan Kasurila -Jälä Jännevirta kokonaisuuden, minkä lisäksi Pohjois-Kallaveden saaret ja Juurusveden itäosa ovat osa Kuopion seudun selkävesien tärkeää lintualuetta (FINIBA). Kevätön sisältyy valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (Maa- ja metsätalousministeriö 1982). 7 MUUN ELÄIMISTÖN YLEISPIIRTEET 7.1 Liito-orava ja muut nisäkkäät Toivalaan tehdyssä luontoselvityksessä (Rönkä 2001) alueella havaittuja nisäkkäitä olivat hirvi, kettu, metsäjänis, metsäsopuli, minkki, mäyrä, orava, piisami, supikoira, pohjanlepakko ja vaivaishiiri sekä uhanalaiset karhu, liito-orava ja saukko. Toivalan Riistamiehet ry:n mukaan (2003) Haapamäki, Soidinmäki ja Mustikkamäki ovat metsäkauriiden talviruokinta-alueita ja siten myös kauriiden pysyvää oleskelualuetta Kasurilanmäki mukaan lukien. Haapamäessä sijaitsee lisäksi Pohjois-Savon Metsäkeskuksen riistan havaintotila. Toivalan alueella osoittautui olevan vahva liito-oravakeskittymä, sillä sieltä löytyi kuusi varmaa ja kaksi mahdollista liito-oravareviiriä (Rönkä 2002a) (kohde 117). Uhanalaisen liito-oravan esiintymistä Pohjois-Savossa selvittäneessä yleisökyselyssä Siilinjärveltä löytyi 20 esiintymispaikkaa ja koko maakunnassa niitä arvioitiin olevan 200 (Rissanen 2002). vuoden 2004 maastokartoitusten yhteydessä todettiin seuraavat liitooravareviirit: Suininlahden puronlaakso (kohde 19), Haapamäen kuusilehtokorpi (kohde 20) ja Toivalan metsäkoulu-puronvarsi (kohde 114). Liito-oravalle sopivaksi elinpiiriksi todettiin Huutomäen kaakkoispuolen metsä (kohde 89), Säyneenjoen eteläpuolen metsä (kohde 92), Mustikkamäen eteläpuolen metsä (kohde 93), Soidinmäen puro (kohde 94) ja Ansamen-Sikamäen alue (kohde 112). Liito-oravan papanoita löytyi myös Pyöreälahden metsästä (kohde 95) ja Suurisuon koivikot (kohde 111) ovat todennäköisesti liito-oravan ruokailualuetta. Raporttiin on koottu vuonna 2004 tehdyn Toivalan liito-oravaselvityksen tulokset (Rönkä 2004, kohteet 99 ja 100). 7.2 Kalat Useimmat sisävesissämme tavattavat kalalajit elävät myös Siilinjärvellä (Hartikainen 2002): Alkuperäiseen kalastoon kuuluu ainakin 22 lajia: ahven, ankerias, hauki, järvitaimen, kiiski, kirjoeväsimppu, kivennuoliainen, kivisimppu, kuha, kuore, kymmenpiikki, lahna, made, muikku, mutu, pikkunahkiainen, pasuri, ruutana, salakka, siika, sorva, särki ja säyne. Yleisimmät näistä ovat hauki, ahven, salakka, särki ja lahna. Vähempiar-

13 voisen kalan lisääntymistä on havaittu useimmissa järvissä, ja rehevöityneissä Kevättömässä ja Pöljänjärvessä kalaston särkikalavaltaisuutta on pyritty vähentämään tehokalastuksella. Rapukanta on lähes kaikissa järvissä heikko. Kalastus on alueella pääosin kotitarve- ja virkistyskalastusta. Ammattikalastajia on Pohjois-Kallavedellä 4-8 sivutoimista ja Juurusvedellä 2 päätoimista ja 3-5 sivutoimista. Merkittävimmät saalilajit ovat ahven, hauki ja särki sekä Juurusvedellä myös muikku ja lahna. Tarkemmin kalastusasioita on tarkasteltu Pohjois-Kallaveden ja Juurusveden kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmissa (Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys 1999 ja 2000). 8 MAISEMAN YLEISPIIRTEET Siilinjärvi kuuluu Pohjois-Savon järviseudun maisema-maakuntaan, joka on osa Itäistä Järvi-Suomea (Ympäristöministeriö 1992). Aluetta luonnehtivat melko jyrkät maastonmuodot, metsät sekä lukuisat järvet. Siilinjärveen kuuluvien Pohjois-Kallaveden ja Juurusveden osien yleisilme on etenkin suurimmilla selillä ja niiden saarissa karu ja vielä melko luonnontilainen. Kallaveden lahdissa ja Juurusveden pohjoispäässä maisemakuva on sokkeloisempi ja rannat viljeltyjä ja rakennettuja. Ihmisen toiminta näkyy Siilinjärven maisemakuvassa monin tavoin. Siilinjärven kautta kulkevat kaikki Savon pääliikenneväylät, joista näkyvin lienee osin moottoritienä maisemaa halkova valtatie 5. Kuopion lentoasema Rissalassa ei juuri näy maisemassa, mutta koneiden melu kuuluu laajalla alueella kunnan itäosassa. Kemiran kaivosalue, jätealtaat ja kipsivuori ovat omalaatuinen osa Siilinjärven maisemaa. Siilinjärvellä ei ole valtakunnallisissa selvityksissä mainittuja valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, kansallismaisemia tai maakunnallisesti arvokkaita kohteita (Pohjois-Savon ympäristökeskus 2003). Räimä-Haapalahti-Väänälänranta on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö (Putkonen 1993). Maakunnallisissa selvityksissä mainittuja taajaman ulkopuolisia kohteita ovat mm. Kehvon, Pöljän, Räimänkosken ja Väänälänrannan kylät sekä Siilikosken, Pöljänkosken ja Kolmisopenjoen myllyt ja Pöljän rautatiepysäkki. Siilinjärven rakennuskulttuuri-inventoinnissa (1990, 1991) oli mukana 50 kohdetta taajama- ja 652 haja-asutusalueella. 9 LUONTO- JA MAISEMA-ARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Seuraavassa on esitetty lyhyet kuvaukset Siilinjärvellä sijaitsevista luonnonsuojelualueista ja suojeluohjelmiin ja -suunnitelmiin kuuluvista kohteista. Lisäksi on esitelty aikaisemmissa selvityksissä mainitut luonto- ja maisema-arvoiltaan merkittävät kohteet. Tarkempia tietoja kohteista ja niiden lajistosta löytyy lähdejulkaisuista. Kohteiden merkittävyyden arvioinnissa on käytetty lähtötiedoissa esitettyjä arviointeja ja uusien kohteiden osalta arvioinnit ovat maastokartoitusten tekijöiden. Kohteiden rajaukset löytyvät liitekartalta (liite 2) ja ne on numeroitu juoksevalla numeroinnilla. Toivalan alue (Rönkä 2001, 2002a, 2002b ja 2004) ja valtatie 5:n varsi välillä Siilinjärvi-Pöljä (Ihantola 2002) on tutkittu selvästi muita osia kuntaa tarkemmin. Edelliseltä alueelta on tässä esitelty erityisen arvokkaiksi mainitut osa-alueet (luokka IV), minkä lisäksi liito-oravareviirit on rajattu kartalle. Valtatie 5 varrelta löytyi muutamia metsälakikohteita, joista tässä on esitelty merkittävimmiksi arvioidut. Rantaosayleiskaavojen

14 laadintavaiheessa selvitykset on syytä ottaa uuteen tarkasteluun siltä osin kuin ne koskevat rantoja. 9.1 LUONNONSUOJELUALUEET 9.1.1 Jussilanletto eli Suuren Ruokolammen suo (nro 1) Suo (2,6 ha ) on karuhkoa nevaa, minkä lisäksi siellä esiintyy Pohjois-Savossa harvinaista Scorpidium-lettoa ja keskellä avovesiallikoita. Valtalajeja alueella ovat raate ja niittyvilla, joiden ohella nevalla tavataan vaiveroa, rahkasaraa ja leväkköä. Suon lettomaisessa osassa kasvaa runsaasti raatetta ja villapääluikkaa sekä muutama uhanalainen punakämmekkä. Rahkasammalten lisäksi suolla tavataan lettosammalia. Kohde on arvokas kasviston kannalta, vaikka sen reunametsiä on hakattu ja pohjoisreunalla kulkee polku-ura. Lähteet: Kuopion lääninhallitus 1973, Pohjois-Savon seutukaavaliitto 1978, Pakarinen 2002, Ruokolainen 2002. 9.1.2 Alapihan ranta (nro 2) Suuren Ruokoveden rannalla sijaitseva pienialainen (0,5 ha) rantamännikkö on rauhoitettu arvokkaan puustonsa vuoksi Puustolla on maisemallista arvoa, mutta muuten venevalkama on muuttanut kohteen luonnontilaa. Lähteet: Kuopion lääninhallitus 1975, Pohjois-Savon seutukaavaliitto 1978, Ruokolainen 2002 9.1.3 Koistilan suo eli Honka-Jälän suo (nro 3) Järven pohjoispuolella on ruoho- ja heinäkorpivaltainen suojeltu suo (5,8 ha), joka edustaa seudulla harvinaista suotyyppiä (Kuopion lääninhallitus 1984). Suon eliölajistoa on tutkittu niukasti, mutta linnuista siellä on tavattu mm. pohjansirkku ja taivaanvuohi (Ruokolainen 2002). Yleisilmeeltään luonnontilaisen suon maisemaa ovat muuttaneet reunametsien hakkuut ja sähkölinjat. Äskettäin itäpään yli on vedetty uusi mökkitie. Lähteet: Kuopion lääninhallitus 1984, Ruokolainen 2002 9.1.4 Kuivasteenmäen lehto (nro 4) Kuivasteenlammen itäpuolisesta lehdosta osa (4,0 ha) on rauhoitettu (Pohjois-Savon ympäristökeskus 1997), mutta laajemmalla rajauksella (23,6 ha) se sisältyi valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan (Ympäristöministeriö 1988). Luonnonsuojelualueen puusto on vanhaa kuusikkoa, joukossa harmaaleppää ja paikoin tuomitiheikköjä. Saniaistyypin lehdon vaateliaita kasvilajeja ovat mm. myyränporras, soikkokaksikko, lehtoorvokki, mustakonnanmarja, lehtomatara, velholehti, lehtokuusama, koiranheisi ja metsävirna (Ruokolainen 2002). Lähteet: Ympäristöministeriö 1988, Pohjois-Savon ympäristökeskus 1997, Ruokolainen 2002

15 9.2 SUOJELUOHJELMAT JA KAAVOJEN SUOJELUALUEVARAUKSET 9.2.1 Tarinaharju-Patakukkula-Repomäki (nro 5) Tarinaharjun-Repomäen harjujakso on yksi Pohjois-Savon näyttävimpiä harjuja. Tarinaharju sisältyy harjujensuojeluohjelmaan ja sillä on vanha seutukaavan suojelualuevaraus, mutta harjuluonnon suojelun kannalta myös rajauksen ulkopuolisilla alueilla on merkitystä. Huosiaisen lampi on luokiteltu arvokkaaksi pienvedeksi ja sitä ympäröi järeä, lahopuustoinen vanha metsä. Harjualueella kasvavia vaateliaita harjukasveja ovat kalliokielo, tunturikurjenherne, kangasajuruoho ja pohjanmasmalo. Arvio: Huosiaislampi ja sitä ympäröivä metsä ovat maakunnallisesti arvokkaita luonnonsuojelukohteita, harjualueelle tulisi tehdä tarkempi inventointi ja yleiskaava. Lähteet: Pohjois-Savon seutukaavaliitto 1978, Ympäristöministeriö 1984, Laitinen 1994, Pakarinen 2002, Ruokolainen 2002, Ihantola 2002 9.2.2 Kevätön ja Pyylampi (nro 6) Kevätön ja Pyylampi sisältyvät valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Kevätön on reheväkasvuinen ja matala lintuvesi, jonka ympärillä on puoliavoimia niittyjä ja vanhoja lehtimetsiä. Sen lajistoon kuuluvat mm. harvinainen kultasirkku sekä vähälukuiset kaulushaikara ja ruskosuohaukka. Arvokkaimpia alueita ovat Juurikkalahti, Pikonlampi, Likolahti, Pirttilahti ja Taivallahden ympäristö. Järven kasvilajisto oli ennen hyvin arvokas, mutta jätevesien laskun takia se yksipuolistui: mm. uhanalainen välkevita hävisi ja vallamonsammal väheni. Kevättömälle on tehty linnustoselvityksiä, vesi- ja rantakasvillisuuskartoitus sekä rantojen maisemanhoitosuunnitelmaa varten perinnemaisemakartoitus. Arvio: Arvokkaimmat osat merkitty suojeltaviksi 1990-luvun alussa laaditussa vahvistamattomassa yleiskaavassa. Lähteet: Maa- ja metsätalousministeriö 1982, Ukkonen 1989 ja 1993, Nybom 1990, Turpeinen 1993, Pakarinen 2002, Ruokolainen 2002, Kuikka ry 2003 9.2.3 Apaja-Kumpunen (nro 7) Seutukaavan suojelualuevarauksella merkitty Apaja-Kumpunen on pieni lintujärvi keskustaajaman eteläpuolella peltojen keskellä. Järvellä on merkitystä vesilintujen pesimäympäristönä, ja syksyisin siellä levähtää mm. haapanoita, telkkiä, sinisorsia, taveja, tukkasotkia ja jopa lapasorsia ja uiveloita. Keväisin etenkin Kirves-Kumpuselle johtavassa purossa on kahlaajia ja Kirves-Kumpusen rannoilla jopa sirrejä. Järvellä on myös kasvisto- ja maisema-arvoja. Arvio: Maakunnallisesti arvokas lintuvesi. Lähteet: Kauppinen 1976, Pohjois-Savon seutukaavaliitto 1978, Pakarinen 2002, Ruokolainen 2002, Kuikka ry 2003