Vesilintujen runsauden muutoksia seurantaa, syitä. Jukka Kauppinen 2010

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Vesilintujen runsauden muutoksia seurantaa, syitä. Jukka Kauppinen 2010"

Viljo Mattila
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Vesilintujen runsauden muutoksia seurantaa, syitä Jukka Kauppinen 2010

2 Vesilinnuston pitkäaikaisseurantaa ik i Pohjois-Savon järvien linnustokehityksestä on seuranta-aineistoa 1930-luvun puolivälistä alkaen. Havainnot suovat mahdollisuuden pitkäaikaismuutosten tarkasteluun.

seuranta-aineistoa 1930-luvun puolivälistä alkaen.

3 vuotta sitten, jalojen lehtipuiden aikaa Luonnon paleoekologiset arkistot (soiden ja järvien turvekerrostumien siitepölyt) todistavat, että Järvi-Suomen ensimmäisiä kaksijalkaisia kulkijoita ovat olleet syvällä sisämaassakin vastassa tanakat tammet, lehmukset ja muut jalot lehtipuut. Täällä vallitsi noin 8000 vuotta sitten lämmin ja kostea ilmasto. Mutta sitten jalot lehtipuut katosivat viilentyvän ilmaston tieltä. Kuusimetsän tumma hahmo alkoi levittäytyä. Ilmasto ja kasvillisuus vakiintuivat pitkäksi aikaa alkoi boreaalisen havumetsän valtakausi. KUUSIKKOA Kivikauden nuotiopaikat Nuotiosijoista löytyneet, osittain palaneet eläinten luut kertovat esihistoriallisen ihmisen ajasta ja elämästä, saaliista ja ruokapöydän antimista. Eniten on säilynyt kalojen haukien ja ahventen luita. Nisäkkäistä on tunnistettu hirvi, jänis, majava, kettu, orava ja näätä. Lintujen luut ovat huonommin säilyneet. Vesilinnuista on määritetty ainakin sinisorsa, tavi ja joku kuikkalintu, metsälinnuista metso, teeri ja riekko. MÄNNIKKÖÄ TAMMI, LEHMUS KOIVIKKOA TUNDRAA JÄÄTÄ

Mutta sitten jalot lehtipuut katosivat viilentyvän ilmaston tieltä. Kuusimetsän tumma hahmo alkoi levittäytyä.

4 KASKIAIKA Viljelyyn siirtyminen merkitsi vesien rehevöitymis- kehitystä. KARJAN AIKA PELTOVILJELY

6 Järvet rehevöityvät, kosteikkojen lajisto vakiintui

7 JÄRVILINNUSTON MENESTYJÄT Vesilinnuston menestyjiä ovat olleet Järvi-Suomessa viimeisen sadan vuoden aikana (suluissa viimeaikainen muutossuunta) Silkkiuikku ++ (-) Nokikana + (-) Punasotka + (-) Tukkasotka + (--) Joutsen + (++) HÄVIÄJÄT Häviäjiä ovat olleet pitkäaikaiskehityksessä: Kaakkuri, Kuikka? Joutsen, Mustalintu, t Pilkkasiipi ii i Mustakurkku-uikku, Härkälintu

Punasotka + (-) Tukkasotka + (--) Joutsen + (++) HÄVIÄJÄT Häviäjiä ovat olleet

11 Muutos karusta kuikka-koskeloyhteisöstä koskeloyhteisöstä rehevöityneisiin ruokorantaisiin silkkiuikkuyhteisöihin on ollut viime vuosisadan ilmiö. Jo tätä ennen alkoi matalien kortejärvien kosteikkoyhteisöjen kehitys. Järvialtaiden kehityssuunta on erotettavissa lintuyhteisöjen koostumuksessa: - Karujen vesien Phragmites-linja: oligotrofia-mesotrofia-eutrofia. Tähän kehitykseen liittyy metsäisten rantojen viljelyyn ottaminen. Yhteisörakenne on peräisin luvuilta. Keskeistä lajistoa silkkiuikku, nokikana, punasotka - Equisetum-Carex -linja (ns. miksotrofia-kehitys). Linnuston koostumuksen perusteella järvillä voidaan erottaa muutamia kehityslinjoja ja tulkita niitä ympäristötekijöillä. ä. Kehitys kosteikoksi edellyttää yleensä vedenpinnan laskemista ti tai muuten matalaa tl vettä, lisäksi ravinnelisäystä. Nämä järvet ovat yleensä soiden vaikutuspiirissä. Kehitys alkoi luvuilla. Yhteisörakenteen ydinlajeja ovat: tavi, haapana, tukkasotka, telkkä (lajien runsausasema vaihdellut runsaasti).

Järvialtaiden kehityssuunta on erotettavissa lintuyhteisöjen koostumuksessa: - Karujen vesien Phragmites-linja: oligotrofia-mesotrofia-eutrofia.

12 Tukkakoskelo Silkkiuikku Isokoskelo Nokikana Sinisorsa Tavi Kuikka Telkkä Haapana Tukkasotka Kaavakuva (DCAordinaatioon perustuen) karujen ja rehevien järvien vesilintuyhteisöistä (Kauppinen 1993, 1997, Kauppinen ja Väisänen 1993). A1 isot ja A2 pienet karut järvet, B1 rehevät viljelyrantaiset järvet ja B2 miksotrofiset järvet. Yhteisöjen peruslajisto on esitetty samassa kuvassa.

(Kauppinen 1993, 1997, Kauppinen ja Väisänen 1993).

15 Valkeisen (V), Keskimmäisen (K), Pitkäjärven (P) ja Tuomiojärven (T) vesilintuyhteisöt eri vuosina.

16 Linnustoon vaikuttavat t ympäristötekijät Järven ja laajasti ottaen sen ympäristön ominaislaatu määrittelevät lintulajiston ja sen yksilörunsauden. Näistä tekijöistä mainittakoon järven koko, syvyys, kasvillisuuden rakenne ja ympäristön maisemakuva. Maaperä ja ympäröivä maankäyttö vaikuttavat järven ja koko valuma-alueen hydrologiaan. Niillä on yhteys järven ja sen veden fysikaalis- kemiallisiin ominaisuuksiin. Näitä tekijöitä ovat muun muassa syvyys, ravinteet, humuspitoisuus, näkösyvyys ja ph. Nämä puolestaan vaikuttavat kasvillisuuteen ja sen rakenteeseen sekä ravintovaroihin

Maaperä ja ympäröivä maankäyttö vaikuttavat järven ja koko valuma-alueen hydrologiaan.

17 Kuikka Silkkiuikku Lapasorsa Punasotka Mustakurkku-uikku Haapana Tukkasotka Telkkä Tavi Sinisorsa Tukkakoskelo k k Isokoskelo Jouhisorsa Heinätavi Nokikana Vesilintulajien tiheyksiä (paria neliökilometriä kohti) eri järvityypeillä. Kuvissa vasemmalla karut ja oikealla rehevät järvet.

Jouhisorsa Heinätavi Nokikana Vesilintulajien tiheyksiä (paria

18 Silkkiuikku Nokikana Sinisorsa Heinätavi Lapasorsa Punasotka Tavi Telkkä Mustakurkku-uikku Jouhisorsa Tukkasotka Haapana Keskimmäisen vesilintuyhteisön koostumus eri ajanjaksoina.

20 Vesilintulajien runsauden muutoksia Viime vuosikymmeninä vesilintujen kokonaismäärä ja eri lajien runsausasema on vaihdellut melko paljon. Parimäärien runsaushuippu oli 1980-luvun alussa ja vuonna 1990, jonka jälkeen alkoi alamäki. Sotkakannat ovat vähentyneet voimakkaasti 75 vuoden seurantajakson kuluessa. Tukkasotkan runsaushuippu oli 1980-luvun alussa, jonka jälkeen alkoi voimakas väheneminen. Punasotka oli runsaimmillaan luvuilla lajin leviämisjakson aikana tai heti sen jälkeen. Naurulokilla alkoi 1960-luvulle jatkuneen leviämisen ja kannan vakiintumisen jälkeen voimakas taantuminen.

Sotkakannat ovat vähentyneet voimakkaasti 75 vuoden seurantajakson kuluessa.

21 Naurulokki Parimäärä ä Keskimmäinen Vuosi 250 Tuomiojärvi Parimäärä Vuosi

22 Vakaus Karuilla järvillä runsauden vakaus näyttää olevan pienempi kuin muilla järvityypeillä. Eä Epävakaita kit ljj lajeja ovat olleet uudet ttulokkaat, t kuten nokikana ja punasotka. Vakauteen vaikuttavat monesti muut tekijät kuin pesimäympäristö: talven ankaruus talvehtimisalueilla, kevään lämpötila ja poikueaikaiset olot. Mikä osuus on petojen saalistuksella ja lokkien Mikä osuus on petojen saalistuksella ja lokkien puolustusjärjestelmällä?

23 Muutosten syitä Vesilinnuston muutosten mahdollisia syitä ovat monet pesimisympäristöstä riippumattomat tekijät. Yhteys järvillä tapahtuneisiin muutoksiin ovat ilmeisiä ja vaikuttanevat linnustoon montaa kautta: - järven avovesialueen umpeenkasvu ja avoimien rantakosteikkojen umpeutuminen (kasvillisuuskehitys) - piisamin runsaudenvaihtelut ja vaikutus kasvillisuuteen ja ravintoeläimiin - järven lähialueen maankäyttö - vedenlaadun muutokset (mm. humus, ruskeavetisyys, ph), vaikutus kasvillisuuteen ja vesilintujen ravintoeläimistöön - kalaston muutokset, kalojen ja vesilintujen ravintokilpailu - lokkikolonioiden hupeneminen: suoja varislinnuilta ja pedoilta hik heikentynyt t - petojen, ensi sijassa minkin, vaikutus

Samankaltaiset tiedostot

Miksi vesilinnut taantuvat? Rannalta pintaa syvemmälle

Miksi vesilinnut taantuvat? Rannalta pintaa syvemmälle Hannu Pöysä Luonnonvarakeskus 1 Vesilintujen pesimäkantojen kehitys 1986-2015 valtakunnallisen seuranta-aineiston mukaan Rintala & Lehikoinen 2015,