OSAYLEISKAAVASELOSTUS 1.10.2012 SAVUKOSKEN KUNTA Soklin osayleiskaava Kaavaehdotus
Yhteystiedot: Savukosken kunta, Kauppakuja 2 A 1, 98000 Savukoski, Jarmo Ahtinen, teknisen toimiston päällikkö, p. 0400-213 633, sähköposti: jarmo.ahtinen@savukoski.fi Pöyry Finland Oy, Jaakonkatu 3, 01620 Vantaa, Pasi Rajala, DI, p. 010 33 26454, sähköposti: pasi.rajala@poyry.com
SISÄLTÖ A. JOHDANTO... 4 B. LÄHTÖTIEDOT... 5 1 KAIVOSH ANKE... 5 1.1 Perustietoja hankkeesta... 5 1.2 Kaivostoiminnan edellyttämät rakentamis- ja energiatarpeet... 5 2 KYTKENTÄ YVA-MENETTELYYN... 6 3 NYKYTILAN KUVAUS... 6 3.1 Kaava-alue... 6 3.2 Liikenneyhteydet... 8 3.3 Maanomistus... 8 3.4 Väestö, elinkeinot, työpaikat... 8 3.4.1 Matkailu...9 3.4.2 Rajavartio...9 3.4.3 Kaivostoiminta...9 3.4.4 Porotalous...9 3.4.5 Metsätalous... 10 3.5 Virkistys...10 3.6 Arvokohteet...11 3.6.1 Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY)... 11 3.6.2 Kulttuuriympäristön arvokohteet muissa lähteissä... 12 3.6.3 Muu rakennettu ympäristö... 15 3.6.4 Muinaisjäännökset... 15 3.7 Maisema...15 3.7.1 Maisemamaakunta... 15 3.7.2 Maiseman yleiskuvaus... 15 3.7.3 Arvokkaat maisema-alueet... 17 3.8 Luonnonympäristö...17 3.8.1 Kasvillisuus... 17 3.8.2 Eläimistö... 19 3.8.3 Arvokkaat luontokohteet ja suojelualueet... 20 3.8.4 Kallio- ja maaperä... 20 3.8.5 Topografia... 21 3.8.6 Ilmasto ja ilman laatu... 22 3.8.7 Vesiolot... 22 4 SUUNNITTELUTILANNE...24 4.1 Maakuntakaavoitus...24 4.2 Yleis- ja asemakaavoitus...26 4.3 Maakuntasuunnitelma...26 C. SUUNNITTELUN TAVOITTEET JA SISÄLTÖVAATIMUKSET...28 5 SOKLIN OSAYLEISKAAVAN LAATIMISEN TAVOITTEET...28 6 YLEISKAAVAN SISÄLTÖVAATI MUKSET...28 7 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTET...28 D. SUUNNITTELUPROSESSI...31 8 SUUNNITTELUN VAIHEET...31 8.1 Suunnittelun eteneminen ja vuorovaikutus...31 8.2 Tutkitut vaihtoehdot...31 8.3 Osayleiskaavaluonnos 8.4.2010...32 E. YLEISKAAVAN SISÄLTÖ JA PERUSTELUT...33 9 OSAYLEISKAAVARATKAISUT...33 9.1 Asuminen...33 9.2 Palvelut...33 9.3 Kaivostoiminta...33 9.4 Metsä- ja porotalous...34 9.5 Suojelu...35 9.5.1 Luonto... 35 2
9.5.2 Kulttuurihistoria... 35 9.5.3 Pohjavesi... 36 9.6 Liikenne...36 9.7 Virkistys...36 9.8 Johto- ja putkilinjat...36 9.9 Yleiset määräykset...37 10 OSAYLEISKAAVAN SUHDE SUUNNITELMIIN JA ASETETTUIHIN TAVOITTEISIIN...37 10.1 Osayleiskaavalle asetettujen tavoitteiden toteutuminen...37 10.2 Osayleiskaavan suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin...38 10.2.1 Toimiva aluerakenne... 38 10.2.2 Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu... 38 10.2.3 Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat... 39 10.2.4 Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto... 39 10.2.5 Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet... 39 10.2.6 Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen... 39 10.3 Osayleiskaavan suhde maakuntakaavaan...40 10.4 Osayleiskaavan suhde yleiskaavan sisältövaatimuksiin...40 10.5 Lainsäädännön edellyttämät selvitykset...42 11 OSAYLEISKAAVAN VAIKUTUKSET...42 11.1 Yleistä...42 11.2 Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön kohdistuvat vaikutukset...43 11.3 Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan, ja ilmastoon kohdistuvat vaikutukset...44 11.4 Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin kohdistuvat vaikutukset...44 11.5 Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen kohdistuvat vaikutukset...46 11.6 Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön kohdistuvat vaikutukset 47 F. OSAYLEISKAAVAN TOTEUTTAMINEN...49 Liitteet Liite 1. Soklin rakennettu ympäristö ja maanomistus Liite 2. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hankkeen inventointikohteet kaava-alueella Liite 3. Osayleiskaava-alueen muinaisjäännökset Liite 4. Arvokkaat luontokohteet Liite 5. Kaavaluonnoksesta 8.4.2010 saadut lausunnot ja muistutukset sekä niihin annettavat vastineet 3
A. JOHDANTO Yara Suomi Oy suunnittelee fosforimalmikaivoksen avaamista Savukosken Sokliin. Tämä osayleiskaavaselostus koskee Soklin kaivoshankkeen osayleiskaavaa, jonka suunnittelun tarkoituksena on ollut laatia Soklin kaivoksen alueelle maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukainen oikeusvaikutteinen osayleiskaava. Osayleiskaavan hyväksyy Savukosken kunnanvaltuusto. Savukosken kunnanhallitus päätti 28.5.2008 pidetyssä kokouksessaan Soklin osayleiskaavan laatimisesta. Tarjouskilpailun kautta kaavan laatijaksi valikoitui Pöyry Finland Oy (ent. Pöyry Environment Oy). Osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) valmistui 30.1.2009 ja se on ollut nähtävillä Savukosken kunnassa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa on kaavatyön edetessä päivitetty. Viimeisin päivitys on tehty kaavatyön uudelleen käynnistämisen yhteydessä 10.2.2012. Savukosken kunnanhallitus päätti asettaa Soklin 8.4.2010 päivätyn osayleiskaavaluonnoksen nähtäville 15.4.2010 17.5.2010 maankäyttö- ja rakennuslain 62 :ssä ja rakennusasetuksen 30 :ssä säädetyssä tarkoituksessa ja varata osallisille tilaisuuden mielipiteiden esittämiseen asiassa sekä pyytää osayleiskaavaluonnoksesta tarpeelliset lausunnot. Nähtävilläolon aikana pidettiin asukastilaisuus 20.4.2010. Yara Suomi Oy päätti tammikuussa 2012 jatkaa Soklin kaivoksen kehittämistä ja suunnittelua Suomivaihtoehdon mukaisesti tarkennetuin suunnitelmin. Osayleiskaavaehdotus on laadittu vastaamaan muuttuneita suunnitelmia ja siinä on otettu huomioon osayleiskaavaluonnoksesta saatu palaute. Osayleiskaavakarttaa täydentää tämä osayleiskaavan selostus liitteineen. Kaavassa osoitetaan Soklin kaivoshankkeen tarvitsemat aluevaraukset, matkailu- ja virkistystoiminnan tarvitsemia alueita, suojelukohteet (luonto-, kulttuuriympäristö- ja muinaisjäännöskohteet), tiestö, reitistö, rautatie ja voimajohto. Lisäksi on varauduttu mm. tiestön parantamiseen. Osayleiskaava perustuu laajoihin ja yksityiskohtaisiin selvityksiin, joita on laadittu kaavan laatimisen yhteydessä, maakuntakaavoitukseen liittyen sekä kaivoksen, radan ja voimajohdon ympäristövaikutusten arviointimenettelyjen yhteydessä. Soklin kaivoshankkeen, rautatien ja voimajohdon eri linjausvaihtoehtojen lakisääteiset YVA-menettelyt on tehty rinnakkain osayleiskaavoituksen kanssa. Suunnittelussa on otettu huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakuntakaavassa esitetyt seudulliset maankäytön ja verkostojen periaateratkaisut. Osayleiskaavoituksen tavoitteena on mahdollistaa kaivostoiminta alueella ottaen mahdollisimman hyvin huomioon alueen luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön arvokkaat ominaispiirteet sekä porotalouden toimintaedellytykset. Soklin osayleiskaavoitus on edennyt Savukosken kunnan johdolla. Kunnan vastuuhenkilönä on toiminut teknisen toimiston päällikkö Jarmo Ahtinen. Kaavan on konsulttina laatinut Pöyry Finland Oy, jossa työhön ovat sen eri vaiheissa osallistuneet DI Pasi Rajala, maisema-arkkitehti Heidi Ahlgren, insinööri AMK Juha Riihiranta, DI Juha Nurmi, DI Saija Miettinen-Tuoma ja arkkitehti Eva Persson Puurula. Kaavoitustyötä on ohjannut seurantaryhmä, jossa ovat olleet edustettuina Savukosken kunta, Metsähallitus, Kemin-Sompion paliskunta sekä Yara Suomi Oy. 4
B. LÄHTÖTIEDOT 1 KAIVOSHANKE 1.1 Perustietoja hankkeesta Yara Suomi Oy suunnittelee kaivoshanketta Sokliin. Kaivoshankkeen suunniteltu toiminta käsittää pääasiallisesti fosforimalmien hyödyntämisen Soklin karbonatiittimassiivin alueelta. Fosforimalmien arvioitu vuosittainen louhintamäärä on 4 10 milj. tonnia (Mt) riippuen tuotantokapasiteetista ja malmien louhintajärjestyksestä. Hankkeessa on tarkoituksena hyödyntää myös Soklin esiintymän rautamineraalivarantoja. Tavoitteena on tuottaa fosforirikastetta noin 2 Mt vuodessa. Maanpoistomassoja tulee vuosittain noin 27 Mm 3. Myöhemmässä vaiheessa voi tulla kyseeseen muidenkin mineraalien hyödyntäminen. Tuotanto edellyttää rikastamon rakentamista Sokliin. Arvion mukaan nyt laskelmissa mukana olevat mineraalivarat riittävät suunnitellulla tuotannolla noin 20 vuoden tuotantoon. Soklin esiintymässä on kuitenkin fosforimineraalivarantoja huomattavasti enemmän kuin nyt on suunniteltu hyödynnettävän. Näiden varantojen hyödyntäminen tutkitaan myöhemmin. Tuotannon suunnitellaan alkavan 2015. Hankkeella olisi merkittävä työllisyysvaikutus Itä-Lapissa ja erityisesti Savukosken kunnan alueella. Kaivostoiminnan suoran työllisyysvaikutuksen on arvioitu olevan noin 200 henkeä ja epäsuoran vaikutuksen noin 450 henkeä. Rakennusaikana projekti työllistäisi noin 600 henkeä. Rakentamisvaihe kestää 2 4 vuotta. Aiemmissa suunnitteluvaiheissa on tutkittu Soklin kaivoshankkeen toteuttamista joko kokonaan Suomen puolella tai osittain Suomen ja osittain Venäjän puolella. Osayleiskaavaehdotus perustuu suunnitelmaan, jossa sekä louhinta että rikastus tapahtuvat Suomessa. 1.2 Kaivostoiminnan edellyttämät rakentamis- ja energiatarpeet Soklin esiintymän hyödyntäminen edellyttää tuotantolaitosten rakentamista kaivosalueelle. Murskaamo- ja rikastuslaitosrakennukset saatetaan rakentaa mahdollisuuksien mukaan maan alle. Malmin kaivamiseen liittyviä rakenteita ja rakennuksia ovat louhoskaluston huolto- ja korjaustilat, huoltorakennukset, varastot sekä polttoainehuoltoon liittyvät rakenteet ja rakennukset. Kaivoksen yhteyteen rakennetaan myös majoitus-, vapaa-ajan-, hallinto- ja kunnossapitorakennuksia. Kaivosalueelle tarvittavan rakennustilavuuden on arvioitu olevan yhteensä noin 0,6 Mm 3, josta tuotantotilojen osuus on noin 0,4 Mm 3. Kaivoksen toimintaan liittyviä maa- ja vesirakennuskohteita ovat mm. kaivoksen kuivana pidon edellyttämät toimenpiteet, vedenoton järjestelyt sekä rikastushiekka-altaan ja siihen liittyvän selkeytysja säännöstelyaltaan rakentaminen. Tieyhteys Savukoskelta Sokliin on olemassa (maantie 9671), mutta kaivoksen rakentaminen ja avaaminen edellyttävät parannustöitä välillä Martti-Sokli. Tie on Soklin vaihemaakuntakaavassa osoitettu merkittävästi parannettavaksi yhdystieksi. Kaivoksen tuotteiden kuljetus edellyttää rautatien rakentamista, sillä suurien rikastemäärien kuljettaminen maantiekuljetuksina olemassa olevia tieyhteyksiä käyttäen ei ole realistista. Soklin vaihemaakuntakaavassa on osoitettu ohjeellinen sivuradan linjaus Sallan Kelloselästä Sokliin. Hankkeen edellyttämän, Pelkosenniemen Kokkosnivalta Savukosken Sokliin suunnitellun, uuden voimajohtoreitin yhteispituus on noin 125 km. Johtoreitti sijoittuu Savukosken ja Pelkosenniemen kuntien alueelle. 5
2 KYTKENTÄ YVA-MENETTELYYN Soklin kaivoshankkeen, rautatien ja voimajohdon eri linjausvaihtoehtojen lakisääteiset ympäristövaikutusten arviointimenettelyt on tehty rinnakkain osayleiskaavoituksen kanssa. Kaivoksen ympäristövaikutusten arvioinnissa on ollut tarkasteltavana neljä eri päähankevaihtoehtoa: 1) Kaivostoiminnot Soklissa käsittäen fosfori- ja rautarikasteen tuotannon (louhinta-alueet, rikastamo, rikastushiekan läjitysalueet ja selkeytysaltaat sekä malminkuljettimet ja putket Soklissa) 2) Kaivostoiminnot Soklissa kuten vaihtoehdossa 1 sekä niobin tuotanto 3) Osa jalostuksesta Venäjällä (rikastamo, rikastushiekan läjitysalueet ja selkeytysaltaat) 4) Nollavaihtoehto; kaivosta ei avata ollenkaan Lisäksi hankevaihtoehdoissa 1 ja 2 on arvioitu kolme eri rikastushiekan läjitysalueen sijoitusvaihtoehtoa sekä kolme eri rikastamon sijoitusvaihtoehtoa. YVA-menettelyn yhteydessä on arvioitu eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset ja annettu suosituksia. Osayleiskaava laaditaan valitun vaihtoehdon mukaan. Kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointi valmistui 4.5.2009. Kaivoshankeen ympäristövaikutusten arviointia on täydennetty 2011 2012. YVA:n täydennyksessä tarkasteltavina olivat kaksi vaihtoehtoista rautatielinjausta ja kaksi vaihtoehtoista putkilinjausta Soklista Venäjän Kovdoriin malminkuljetusta varten. Soklin malmialueen läheisyyteen sijoittuu kolme Natura 2000-alueverkostoon kuuluvaa aluetta; Ainijärven lehdot, Yli-Nuortti ja Törmäoja. Natura-arviointi on laadittu osana ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) ja se valmistui 26.6.2009. Soklin 220 kv:n voimajohtohankkeen YVA-selostus valmistui 30.4.2009. Soklin rautatien YVA-selostus valmistui 30.4.2009. Soklin rautatien Natura-arviointi valmistui 10.2.2009 ja sen päivitys valmistui 2.9.2009. 3 NYKYTILAN KUVAUS Suunnittelualueen nykytilan kuvaus perustuu suunnittelutyön aikana käytössä olleisiin selvityksiin (kts. lähdeluettelo), Savukosken kunnalta ja Yara Suomi Oy:ltä saatuihin tietoihin sekä vuosien 2008-2011 aikana tehtyihin maastokäynteihin. 3.1 Kaava-alue Soklin fosforimalmiesiintymä sijaitsee Savukosken kunnan koillisosissa lähellä Venäjän rajaa, Urho Kekkosen kansallispuiston ja Värriön luonnonpuiston välisellä alueella. Etäisyys lähimpään taajamaan, Savukoskelle, on noin 90 km. Etäisyys Kemijärvelle on noin 190 km ja Rovaniemelle noin 275 km. Kaava-alue rajautuu pääosin kaivostoiminnan aluetta ympäröiviin selänteisiin ja pohjoisessa UKpuistoon. Kaava-alueen pinta-ala on noin 260 km 2. Kaava-alue on syrjässä asutuskeskittymistä ja pääosin rakentamatonta. Yhteenveto Soklin osayleiskaava-alueen rakennetusta ympäristöstä on esitetty tämän kaavaselostuksen liitteessä 1. Kaavan vaikutusalue on suunnittelualuetta laajempi. Vaikutusalue ulottuu ainakin Urho Kekkosen kansallispuistosta Värriöön ja Tuntsaan sekä Venäjän rajavyöhykkeeltä Kemijoelle. Osa vaikutuksista voi ulottua koko kunnan ja Itä-Lapin alueelle. 6
Kuva 1. Osayleiskaavan suunnittelualueen sijainti Itä-Lapissa.Pohjakartta MML, 2011. Kuva 2. Kaava-alueen rajaus. 7
3.2 Liikenneyhteydet Osayleiskaava-alueelle johtaa yhdystie 9671 Savukoskelta Sokliin. Tie on pääosin sorapintainen. Matkailun kannalta tärkeä tieyhteys on yhdystie 19512, joka johtaa Sokliin johtavalta tieltä pohjoiseen kohti Urho Kekkosen kansallispuistoa (varrella mm. Naltion poronerotuspaikka ja matkailuyritys Kemihaaran loma). Tärkeä osayleiskaava-alueella sijaitseva yhteys on myös yhdystie 19514, joka johtaa Tulppiosta Ainijärvelle. Tieyhteys Tulppiosta pohjoiseen johtaa Urho Kekkosen kansallispuiston Nuorttin retkeilyreitin aloituspisteeseen. Lisäksi alueella on metsäteiden verkosto. Kuva 3. Alueen liikenneyhteydet. Lähin rautatie on Kelloselässä noin 110 km:n etäisyydellä ja lähin matkustajaliikennettä palveleva rautatieasema Kemijärvellä. Lähimmät lentokentät ovat Rovaniemellä, Kuusamossa ja Kittilässä. 3.3 Maanomistus Soklin kaivosalue sijaitsee pääosin valtion omistamalla ja Metsähallituksen hallinnassa olevalla alueella. Kaavaselostuksen liitteessä 1 on esitetty osayleiskaava-alueen rakennettu ympäristö ja yksityiset kiinteistöt. 3.4 Väestö, elinkeinot, työpaikat Asutus Itä-Lapissa on keskittynyt jokivarsien asutuskeskuksiin ja kyliin, erityisesti kuntakeskuksiin. Asukkaita Savukosken kunnassa on 1 179 (tilanne 31.12.2010). Seudun väestönkehitys on ollut tasaisesti laskeva viimeisten vuosien aikana. Alueen peruspalvelut ovat keskittyneet taajamiin ja suurimpiin matkailukeskuksiin. Kaivosalue on syrjässä asutuskeskittymistä ja pääosin rakentamatonta metsä- ja porotalousaluetta. Ympärivuotisesti auki oleva Kemihaaran lomakeskus, noin 25 km Soklista, on lähin paikka jossa on 8
pysyvää ympärivuotista asumista. Etäisyys Martin kylälle (noin 150 asukasta) on noin 60 km ja Ruuvaojalle noin 35 km. 3.4.1 Matkailu Kaava-alueella, Tulppiossa, noin 3 kilometrin etäisyydellä malmiosta toimii matkailuyritys Tulppion majat, jonka toiminta keskittyy kesäkauteen. Kaava-alueen läpi, Tulppiosta pohjoiseen, kulkee tieyhteys Urho Kekkosen kansallispuiston retkeilyreiteille ja tuville. Kaava-alueen läpi kulkeva yhdystie 19512 johtaa Kemihaaran lomakeskukseen ja Urho Kekkosen kansallispuistoon. Alueen matkailu on pääosin virkistyskäyttöä. Alueen virkistysreitit ja niihin liittyvä rakentaminen on käsitelty kappaleessa 3.5 Virkistys. 3.4.2 Rajavartio Lapin Rajavartiolaitoksen Ainijärven vanha rajavartioasema sijaitsee noin 4 km itäisimmältä malmiolta kaakkoon. Ainijärven tukikohdan toiminnot yhdistettiin Karhutunturin rajavartioasemaan 1.1.2010 ja aseman toiminta lakkautettiin. Rajavartiolaitoksella on uusi tukikohta Tulppion majojen eteläpuolella Tulppiojoen varrella noin 4 km malmiolta etelään. Tulppion tukikohdan yhteydessä on helikopterikenttä. 3.4.3 Kaivostoiminta Soklissa on tehty 1960-luvulta lähtien kaivostoimintaan liittyvää tutkimusta. Noin 1,5 kilometriä Tulppiosta koilliseen sijaitsee vanha rikastushiekka-allas ja koerikastamo. Soklin tukikohdassa sijaitsee useampia väliaikaismajoitus- ja varastokäytössä olevia rakennuksia. 3.4.4 Porotalous Kaivosalue sijoittuu lähinnä metsätalousvaltaiselle alueelle, joka toimii myös Kemin-Sompion paliskunnan poronhoitoalueena. Poronhoitolaki (848/1990) turvaa poroelinkeinolle maankäytön oikeutuksen eli vapaan laidunnusoikeuden. Laki myös velvoittaa neuvotteluihin paliskuntien kanssa valtion maita koskevien hankkeiden yhteydessä, mikäli ne vaikuttavat olennaisesti poronhoidon harjoittamiseen (53 ). Lisäksi poronhoitolain 2. pykälän mukaan erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella (valtion omistamaa) maata ei saa käyttää niin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle Kemin-Sompio on poronhoitoalueen suurin paliskunta sekä pinta-alansa että eloporolukunsa suhteen tarkasteltuna. Paliskunnan poronhoidon kannattavuus on poronhoitoalueen korkeimpia. Kannattavuus perustuu luonnonlaitumiin, hyvin järjestettyyn laidunkiertoon ja organisoituun poronhoitoon. Kemin- Sompion paliskunnan ja Savukosken kunnan alueella porotaloudesta saa toimeentulonsa kokonaan tai osittain noin 200 henkilöä. Se on merkittävä osuus alueen työikäisestä väestöstä. Savukoskella on yhteensä 79 poro- ja luontaiselinkeinotilaa, joilla harjoitetaan porotaloutta. Eloporojen määrä asukasta kohti on kolmanneksi korkein poronhoitoalueella (8,3 poroa/asukas poronhoitovuonna 2003 2004). Poronhoitokulttuurilla on vahvat perinteet ja poronhoito elinkeinona on aina ollut kilpailukykyinen vaihtoehto alueen nuorille. Kaivosalueelle ja sen ympäristöön sijoittuu erilaisia poron laidunalueita ja sitä kautta myös poronhoidon rakennelmia ja poronhoidollisia toimintoja. Itse kaivos sijaitsee sekä kesä- että talvilaidunalueella, ja sen pohjoispuolelle sijoittuu aidattu talvilaidunalue. Alueen porojen luontainen kulkureitti (kevätlaidunkierto) aidatuilta talvilaitumilta vasonta-alueelle kulkee kaivosalueen kautta, sillä sen läheisille alueille sijoittuu hyviä kevättalven luppometsiä, joita pitkin porot siirtyvät kohti etelää. Kemin- Sompion paliskunnan Saijanojan porokämppä sijaitsee Tulppion majojen läheisyydessä noin 4 kilometrin päässä malmiosta. Yksi tärkeimmistä Kemin-Sompion paliskunnan vasomisalueista on Jänesaavan ja Sotajokilaakson alue Soklin kaivosalueen eteläpuolella. Alue on rauhallinen ja lumi sulaa sieltä aikaisin, sillä laajoilla aukeilla lumipeite on ohuempi tuulen vaikutuksesta ja tulvat sekä paljastuvat tummat mätäspinnat nopeuttavat 9
sulamista edelleen. Alue muodostaa siten suotuisan vasonta-alueen ja tarjoaa samalla tuoretta kevätravintoa vaatimelle. Alueella vasoo vuosittain vaihteleva määrä vaatimia ja sen merkitys korostuu etenkin sellaisina keväinä, kun muut alueet vapautuvat lumesta hitaammin. Muita paliskunnan vasomisalueita sijoittuu mm. Tulppiojoen ja Värriöjoen latvaosien jokivarsiniityille ja aavoille. Soklin lähialueen aidoissa ei ole merkitty vasoja viime vuosina, sillä tuohon aikaan (keskikesällä) porot ovat jo siirtyneet alueelta paliskunnan eteläisiin tai läntisiin osiin. Kaivoksen lähialueilla kuitenkin liikkuu poroja myös kesä- ja syysaikana, sillä alueella on kasvillisuudeltaan reheviä jokilaaksoja ja soita, jotka tarjoavat runsaasti ravintoa. Paliskunnan mukaan joinakin kesinä lähes kaikki porot kerääntyvät laiduntamaan alueen läheisille aapasoille. Kuva 4. Kaivosalueen tärkeimmät porolaidunalueet (keltaiset ja siniset alueet), vasonta-alue (paunainen alue), kevätlaidunkierto (punainen nuoliviiva) ja kuljetusreitit (sininen nuoliviiva) sekä porotalouden infrastruktuuri. Lähde: Soklin kaivoshankkeen YVA-selostus. 3.4.5 Metsätalous Kaava-alue on ollut metsätalouskäytössä jo pitkään. Kemi-yhtiö aloitti savottatyöt alueella 1912, kun Tulppioon perustettiin maamme ensimmäinen konesavotta. Nykyään suunnittelualue on edelleen metsätalouskäytössä ja kaava-alueelle sijoittuu metsäautoteiden verkosto. 3.5 Virkistys Alueella on useita vaellus-, moottorikelkka ja melontareittejä. Myös metsästys ja kalastus ovat alueen tärkeitä virkistysmuotoja. Erilaisten virkistysmahdollisuuksien (metsästys, kalastus, kelkkailu, marjastus, patikointi, moottorikelkkailu) hyödyntäjät ovat tärkeä aluetta käyttävä ryhmä. 10
Pohjois-eteläsuunnassa osayleiskaava-alueen läpi kulkeva UKK-reitti on seudullisesti tärkeä ulkoilureitti, joka yhdistää Värriön luonnonpuiston ja Tuntsan erämaa-alueen Urho Kekkosen kansallispuistoon. Soklin kaivoshankkeen osayleiskaava-alueella tai sen läheisyydessä sijaitsevat seuraavat matkailu- ja virkistyskohteet (alleviivatut kohteet sijaitsevat kokonaan tai osittain osayleiskaava-alueella): Eräretkeilykeskus Tulppion majat. Nuorttijoki ympäristöineen. Urho Kekkosen kansallispuiston eteläosa (Nuorttin retkeilyreitti) UKK-reitti. Samperin veturitie. Metsähallituksen kämpät (Suttikämppä). Reutuvaaran kämppäkartano. Nuorttijoen melontareitti. Kemijoen melontareitti. Kohteet on kuvattu tarkemmin kaivoshankkeen YVA-selostuksessa. Kuva 5. Suunnittelualueen virkistysreitit ja niiden suhde kaivospiiriin ja alueen kulttuurihistoriallisiin kohteisiin. 3.6 Arvokohteet 3.6.1 Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY) Kaava-alueella sijaitsee valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön (RKY) Lapin uittoja savottatukikohtien osa-alue Tulppion konesavotta. Kohteen kuvaus on esitetty taulukossa 1. 11
Nimi Lapin uitto- ja savottatukikohdat Kuvaus Lapin metsäseuduille ja jokilaaksoille ominaista rakennuskantaa ovat savotta- ja uittotukikohdat ja muut uittoon liittyvät rakenteet. Uitto yleistyi 1890-luvulla ja jatkui Kemijoessa vuoteen 1991. Uiton ja suursavottakauden kukoistusta ja ajallista kirjoa kuvastavat kämppäkartanot, uittopirtit, uittopadot ja ruuhet sekä tukinsiirtolaitteet ja sortteerialueet Lapin metsäseuduilta rannikolle asti. SAVUKOSKI Maamme ensimmäinen konesavotta rakennettiin Kemi-yhtiön toimesta Savukosken Tulppioon 1912. Radan jäännöksiä ja rakennusten pohjia on yhä nähtävissä maastossa. Jänesojalla on säilynyt hirsinen pumppuhuone, jonka sisällä on suuri puinen vesisammio konesavotassa käytetyn veturin vedentarpeeseen. Tulppiossa on säilynyt vanha höyryveturi katoksen alla. Veturitie Tulppiosta Kemijoen Lattunan lanssipaikalle jäljellä olevine tukkiteineen ja rakennelmineen on tärkeä osa maamme savottatyön historiaa. Taulukko 1. Valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt*, Lapin uitto ja savottatukikohdat, Tulppion konesavotan kuvaus. Museovirasto 2009. *Museoviraston julkaisussa Rakennettu kulttuuriympäristö on määritelty valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset alueet ja kohteet. Valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt (nk. RKY), valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet sekä valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet ovat viranomaisten laatimia valtakunnallisia inventointeja, jotka ovat valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevassa valtioneuvoston päätöksessä (30.1113.11.20008, voimaantulo 1.3.2009) kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevissa erityistavoitteissa tarkoitettuja alueiden käytön suunnittelun lähtökohtia. 3.6.2 Kulttuuriympäristön arvokohteet muissa lähteissä Suttikämppä on Itä-Lapin maakuntakaavassa osoitettu rakennussuojelukohteena (SR). Kämppä on rakennettu Tulppion konesavotan tukkikuljetuksia varten. Suttikämppä on myös varjeltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaana rakennuksena (Metsähallitus 1995). Se kuuluu luokkaan V2, eli sitä ei saa purkaa tai oleellisesti muuttaa ilman Museovirastosta pyydettyä lausuntoa (Lapin liitto 2004). Alun perin Savukosken Pultoseljässä sijainnut Suttikämppä on kunnostettu 1990 Museoviraston ohjeiden mukaan ja restauroituna siirretty alkuperäiseltä paikaltaan nykyiselle, joka on toisen vastaavan, mutta maatumaan päässeen kämpän paikka. Siirtoa on perusteltu sillä, että nykyinen paikka Tulppion ja Kemihaaran tien risteyksessä on saavutettavuuden eli matkailun kannalta oleellisesti parempi kuin kämpän alkuperäinen paikka. (Museovirasto 18.1.2010) Suttikämppä toimii nykyään Metsähallituksen autiotupana. 12
Kuva 6. Suttikämppä. Jänesojan pumppuasema on Itä-Lapin maakuntakaavassa osoitettu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi (ma). Se oli yksi kolmesta vesitornista, joilta saatiin teiden kunnostuksen ja veturien vaatima suuri vesimäärä. Vesitornit olivat eräänlaisia saunoja, joissa mies yötä päivää huolehti siitä, että vesi pysyi säiliössä sulana samoin kuin viereinen puro. Veden sulatukseen käytettiin puupilkkeillä lämmitettävää uunia. Kaksi muuta pumppuasemaa sijaitsivat Tulppiossa ja Sotataipaleessa. Lisäksi käytössä oli kaivot Mukkajängällä ja Valvinginkummussa. (Tiedot Jänesojan pumppuasemalla sijaitsevasta opastetaulusta) Kuva 7 ja kuva 8. Jänesojan pumppuasema ja sen lähellä sijaitseva pilkekasa. Tulppion konesavotassa käytetty vanha höyryveturi sijaitsee Tulppion Majojen pihalla katoksen alla. Toinen savottatyössä käytetty veturi sijaitsee Rovaniemen metsämuseolla. Veturilla on historiallista arvoa, mutta irtaimistona sitä ei voida suojella kaavoituksen keinoin. Itä-Lapin maakuntakaavassa veturi on osoitettu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeään alueeseen kuuluvaksi. Kuva 9. Tulppion konesavotassa käytetty vanha höyryveturi sijaitsee Tulppion Majojen pihalla katoksen alla. 13
Tulppion konesavotan veturia varten rakennettiin Lattunan ja Tulppion väliin 30-35 kilometriä pitkä veturitie. Tien kohdalta poistettiin maan pintakerros, jotta kantavampi maaperä saatiin esiin. (Hyvönen) Pehmeäpohjaisilla rimmeillä tie pasinoitiin upottamalla ensin pitkät niskat, joiden päälle ladottiin vieri viereen puita. Tien päälle jäädytetystä jääkerroksesta tehtiin 10-20 cm paksu ja raiteista 3-8 cm syvät. Veturitien varteen puut kuljetettiin metsästä hevosvoimin välilansseihin. (Pelkonen) Vanhan veturitien jälkiä näkyy osayleiskaava-alueen maisemassa yhä avoimina väylinä metsässä. Osittain veturitien linja on päässyt kuitenkin kasvamaan umpeen. Pisimmältä yhtenäiseltä matkalta linja on säilynyt avoimena kunnostetun Samperin veturitien retkeilyreitin kohdalla. Retkeilyreitti kulkee Tulppiosta Jänesojan pumppuasemalle. Kuva 10 ja kuva 11. Tulppion veturitie näkyy osayleiskaava-alueella paikoin avoimena linjana metsämaisemassa. Oikealla kuva retkeilyreitiksi kunnostetun Samperin Veturitien kohdalta ja vasemmalla kuva veturitien linjasta Maskaselällä. Porotalouteen liittyvät rakenteet, poroerotusaidat ja porokämpät, edustavat myös Savukoskelle ominaista rakennetun ympäristön historiaa. Yksittäistalot kunnan eri osissa kertovat poronhoidon merkityksestä sekä tämän erittäin harvaan asutun kunnan rakennetun ympäristön ja erämaan välisestä tiiviistä suhteesta. Erätalouteen, poronhoitoon, kalastukseen ja metsästykseen liittyvät rakennelmat ovatkin Savukoskella merkittävämpiä kuin peräpohjalainen rakennusperinne. (Lapin liitto 2004) Osayleiskaava-alueen lähellä sijaitsee yksi porokämppä (Saijanojan kämppä) sekä poroaitoja. Kuva 12. Porotalouteen liittyvät rakennelmat ovat osa Soklin osayleiskaava-alueen kulttuurihistoriaa. Lapin ympäristökeskus on inventoinut alueen rakennuskantaa Lapin kulttuuriympäristö tutuksi - hankkeessa. Inventoinnin perusteella osayleiskaava-alueen kulttuurihistoriallisesti merkittävimmiksi rakennuksiksi on nostettu Samperin veturi, Samperin ruukinpirtin kartano (Tulppio), Suttikämppä ja Jänesojan pumppuasema, Sotataipaleen ladot, Sotajoen kämppäkartano ja Sotataipaleen tila. Näistä 14
Samperin ruukinpirtin kartano ja Sotataipaleen tila ovat myös muinaisjäännösrekisterissä. Sotajoen kämppäkartano on selvityksen mukaan savottahistoriaan liittyvä siirtorakennus, joka on määritelty erityisesti maisemallisesti arvokkaaksi. Sotataipaleen ladot ovat selvityksen mukaan Samperin konesavotan aikaisia Sotataipaleen tilan latoja ja ne on selvityksessä määritelty historiallisesti ja maisemallisesti arvokkaiksi. Kaavaselostuksen liitteessä 2 on esitetty hankkeessa inventoidut kohteet. Osalla inventoiduista kohteista, kuten Soklin kaivostukikohdalla, ei ole kaavatyön yhteydessä katsottu olevan kaavassa huomioitavaa kulttuurihistoriallista arvoa. 3.6.3 Muu rakennettu ympäristö Soklin alueen rakennettu ympäristö on inventoitu kaivosalueen YVA-menettelyn ja osayleiskaavatyön yhteydessä. Rakennetusta ympäristöstä on YVA:n yhteydessä laadittu erillinen raportti (Pöyry Environment Oy 2008). Yhteenveto Soklin rakennetusta ympäristöstä on esitetty tämän kaavaselostuksen liitteessä 1. 3.6.4 Muinaisjäännökset Museovirasto on tehnyt arkeologisen inventoinnin Soklin kaivosalueella kesällä 2008. Soklin kaivoksen vaikutusalueella tunnetaan 22 kiinteää muinaisjäännöstä, viisi irtolöytöpaikkaa ja viisi mahdollista muinaisjäännöstä. Kaikki alueen muinaisjäännökset kuuluvat luokkaan II. Kyseisten muinaisjäännösten rauhoitusasteen tarkempi määrittely edellyttää lisätutkimuksia. Riittävien tutkimusten perusteella muinaisjäännökset ovat siirrettävissä luokasta II joko luokkaan I (säilytettävä) tai III (säilyttäminen ei tarpeen). Kaavaselostuksen liitteessä 3 on kartta ja tiedot osayleiskaava-alueen inventoiduista muinaisjäännöksistä. 3.7 Maisema 3.7.1 Maisemamaakunta Suomi on jaettu valtakunnallisesti 10 maisemamaakuntaan. Soklin alue kuuluu Peräpohjola-Lapin maisemamaakuntaan ja sen sisällä Itä-Lapin tunturi- ja vaaraseutuun. Seutua luonnehtivat jyrkkäpiirteiset vaara- ja tunturimaat. Maasto on jyrkintä ja vaaraisinta itäosissa, valtakunnan rajan tuntumassa. Länttä kohden muodot loivenevat, vaarat vähenevät ja maa tulee hieman alavammaksi. Samalla myös soiden määrä alkaa lisääntyä. Vaarojen ja tunturien välissä luikertelee jokia ja jyrkät jokilaaksot ja kurut ovat tavallisia. Järviä ei alueella juurikaan ole. Suot ovat yleensä vaarojen ja jokivarsien välisiä verraten pienalaisia aapasuojuotteja. Kasvillisuus on pohjoisboreaalista. Metsät ovat melko karuja ja harvoja, yleensä mäntyvaltaisia. Laaksoissa ja alavilla mailla on kuusivaltaisiakin metsiä. Ylempänä tuntureilla alkaa olla jo tunturikoivikoita ja lakialueilla puutonta paljakkaa. Asutus on erittäin harvaa. (Ympäristöministeriö 1993 II) 3.7.2 Maiseman yleiskuvaus Soklin osayleiskaava-alueen maisema on pääosin erämaatyyppistä luonnonmaisemaa, jossa näkyy voimakkaana metsätalouden vaikutus maisemakuvaan. Laaksoalueilla laajat suot, kosteikot ja jokilaaksot muodostavat avointa maisematilaa, jossa avautuu näkymälinjoja pitkälle maisemakuvaan. Laakson ja selänteen vaihettumisvyöhykkeet ovat pääosin mäntyvaltaista talousmetsää. Selänteiden metsät ovat mäntyvaltaisia ja nekin ovat voimakkaasti metsätalouden muokkaamia. Selänteiden lakialueet ovat selvitysalueella pääosin metsäisiä ja selänteiden rinteiden tavoin talousmetsäkäytössä. Rannimmainen Sotatunturi eroaa selvästi muista selänteistä puuttomalla selänteen lakialueella. Kaukomaisemassa erottuu myös muita lakialueeltaan puuttomia tuntureita. Maisemallisesti muusta alueesta erottuu karbonatiittialue joka on suurtopografiassa vaaraselänteiden ympäröimä, keskimäärin n. 20 30 m ympäristöään alempana oleva allaspainanne (Paarma 1970). Alueen kasvillisuus on kallioperän emäksisyydestä johtuen erilaista kuin ympäröivillä alueilla. Alueen maisemakuvaa hallitsevat lehtomaiset koivikkometsät, puuttomat varpuiset nummet ja erityisesti aukeat heinävaltaiset suot. (Huttunen 2002) 15
Vaikka alue on hyvin erämaaluonteista, voidaan maisemassa huomata merkkejä myös alueen elinkeinoista, joita ovat metsätalous (mm. hakkuut, metsäautotiet), porotalous (aidat, kämpät), matkailu (reitit, lomakylä) ja kaivostoimintaan liittyvä tutkimus (koekaivannot, koerikastamo). Kuva 13. a. f.osayleiskaava-alueen maisemakuvaa ja miljöötyyppejä. Ylhäällä metsätalousaluetta selänteillä, keskellä laaksomaisemia ja alimmaisissa kuvissa UKK-reitin maisemaa. 16
Kuva 14. Soklin osayleiskaava-alueen maiseman perusrunko ja topografia. Lähde: Soklin kaivoshankkeen YVA-selostus. 3.7.3 Arvokkaat maisema-alueet Suunnittelualueen lähellä ei ole valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita eikä perinnemaisemia. Tulppion konesavotta (veturi ja Jänesojan pumppuasema) on merkitty maakuntakaavaan kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi. Alueen suunnittelussa on turvattava merkittävien kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen säilyminen. Arvokkaina luonnonmaisema-alueina voidaan pitää seudun Natura-alueita sekä osayleiskaava-alueen rajauksen ulkopuolelle jääviä Urho Kekkosen kansallispuiston, Kemihaaran erämaa-alueen, Tuntsan erämaa-alueen ja Värriön luonnonpuiston alueita. 3.8 Luonnonympäristö 3.8.1 Kasvillisuus Soklin hankealueen kasvillisuudesta on laadittu erillinen raportti (Pöyry Environment Oy 2009), joka on liitetty kaivoshankkeen YVA-selostuksen erillisraporttikansioon. Erillisraporttiin on kerätty alueen kasvillisuudesta ja kasvistosta olemassa olevat tiedot sekä kesällä 2008 tehtyjen maastokäyntien tulokset. Tässä yhteydessä keskeisimmät tulokset esitetään tiivistettynä. Soklin alue kuuluu metsäkasvillisuuden osalta pohjoisboreaalisen vyöhykkeen Metsä-Lapin osaalueeseen ja suokasvillisuuden osalta Metsä-Lapin aapasoiden alueelle. Selvitysalueen erityiset kallio- ja maaperän ominaisuudet heijastuvat kasvillisuuteen, joka on paikoin omaleimaista ja jopa tavanomaisesti käytössä oleville kasvillisuusluokituksille vierasta. Rehevä kasvillisuus keskittyy karbonatiittialueelle, joka erottuu myös maisemassa koivupuustoisena. Karbonatiittialueella ja osin sen ympärilläkin on lisäksi mm. puuttomia varpuisia nummia sekä aukeita heinävaltaisia ahoja. Karbonatiittialueen kalkkirikas kallioperä näkyy paikoin myös lehto- ja lettokasvillisuutena. Karbonatiittialueen ympärillä koivumetsät vaihettuvat pääosin kuivahkoiksi, kuiviksi ja tuoreiksi mäntyvaltaisiksi talousmetsiksi. Alueen aapasoiden kasvillisuus koostuu pääosin vähä- ja 17
keskiravinteisista suursaraisista ja rimpisistä nevoista sekä soiden reunaosien rahkaisista ja isovarpuisista rämeistä. Lisäksi suoalueilla on monin paikoin nevojen ja rämeiden muodostamia yhdistelmätyyppejä. Laajoja aapasuokokonaisuuksia on eri puolilla hankealuetta. Rantakasvillisuutta esiintyy useiden jokien ja purojen/norojen sekä harvalukuisten lampien rannoilla. Luonnon monimuotoisuuden osoittajina käytetään yleisesti mm. erilaisia suojeltuja luontotyyppejä. Laajalla selvitysalueella esiintyy useita metsälain 10 :n nojalla suojeltuja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Alueella esiintyy mm. purojen ja norojen sekä lähteiden välittömiä lähiympäristöjä, rantaluhtia, ruoho- ja heinäkorpia sekä pieniä kangasmetsäsaarekkeita. Vesilain 17a :n mukaisista suojelluista luontotyypeistä alueella on luonnontilaisia lähteitä; näiden kohteiden muuttaminen on luvanvaraista. Luonnonsuojelulain 29 :n mukaisista suojeltavista luontotyypeistä alueella esiintyy lähinnä yhtä tyyppiä: avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät. Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä luontotyypeistä alueella esiintyy mm. erilaisia korpia, korpirämeitä, lettorämeitä ja -nevoja, koivu- ja rimpilettoja, tulvametsiä ja -niittyjä, heinäketoja sekä serpentiinikallioita, -kivikoita ja -sorakoita. Hankealueelle ja sen ympäristöön on rajattu luontokohteita myös Metsähallituksen laatimassa alueekologisessa suunnitelmassa (Savukoski ym. 2001). Huomioitavat kohteet on esitetty liitekartassa 4. Soklin alueelta tiedetään runsaasti uhanalaisten ja muutoin huomioitavien putkilokasvi-, sammal-, jäkälä-, kääväkäs- ja muiden sienilajien esiintymiä. Lajit ja niiden suojelustatukset on esitetty YVAselostuksen taulukossa 7.11. Lajien kasvupaikkavaatimukset sekä niiden esiintyminen selvitysalueella on esitetty seikkaperäisesti erillisraportissa. Lajiesiintymien sijainnit on esitetty YVA-selostuksen liitekartassa 17. Kaavoitusvaiheessa uhanalaisesiintymätiedot tarkistettiin laajemmalta alueelta kuin YVA-selostusvaiheessa (Lapin ympäristökeskus, Pekka Herva 16.10.2009). Osayleiskaavan rajauksen sisälle ei kuitenkaan sijoittunut uusia, YVA-selostuksessa huomioimattomia esiintymiä. Selvitysalueella esiintyy useita vankan suojelustatuksen omaavia putkilokasvilajeja, mm. kolme luontodirektiivin liitteen IV b lajia (laaksoarho, lapinleinikki, lettorikko). Luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajit ovat EU:n tärkeinä pitämiä lajeja. Liitteen IV lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Kasvilajien kohdalla suojelu tarkoittaa, että lajien esiintymäpaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kiellosta on mahdollista hakea poikkeusta. Laaksoarho, lapinleinikki ja lettorikko ovat myös rauhoitettuja lajeja (luonnonsuojelulaki 42 ). Kasvilajin rauhoitus kieltää kasvin tai sen osien poimimisen tai hävittämisen. Selvitysalueella on havaittu 13 valtakunnallisesti uhanalaisen putkilokasvi-, sammal- ja sienilajin esiintymää (pohjannoidanlukko, lettosara, tunturihärkki, serpentiinipikkutervakko, lapinnätä, laaksoarho, lettorikko, kalkkilähdesammal, erakkokääpä, kalkkikääpä, pohjanrypykkä, pursukääpä, sirppikääpä). Luonnonsuojelulain 46 :n mukaan on määrätty uhanalaisiksi lajit, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Luonnonsuojelulainsäädännössä ei kuitenkaan ole esitetty uhanalaisille lajeille suojeluvaateita. Esiintymät on huomioitava maankäytön suunnittelussa osana luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Uhanalaisten lajien kansainvälinen IUCN-luokitus on esitetty tarkemmin erillisraportissa. Uhanalaisista lajeista osa on luokiteltu luonnonsuojelulain 47 :n nojalla erityisesti suojeltaviksi lajeiksi (selvitysalueella tunturihärkki, serpentiinipikkutervakko, lapinnätä, kalkkikääpä). Näiden lajien säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kiellosta on mahdollista hakea poikkeusta. Erityisesti suojeltavien lajien esiintymät keskittyvät osayleiskaavan alueella serpentiinikivien alueelle, aluerajaukset on esitetty kaavakartalla Lapin ympäristökeskuksen kesällä 2009 tekemien inventointien mukaisina. Edellä mainittujen voimakkaan suojelustatuksen omaavien lajien lisäksi selvitysalueella on havaittu useita silmälläpidettäviä (ei uhanalaisia) ja/tai alueellisesti uhanalaisia kasvi-, jäkälä- ja sienilajeja. Alueella esiintyy myös useita Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvia lajeja. Vastuulajeja ovat lajit, joiden säilymisessä Suomella voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Uhanalaisten lajien sekä kansainvälisten vastuulajien esiintymien säilyminen on pyrittävä turvaamaan maankäytön suunnittelussa. Alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien sekä kansainvälisten vastuulajien esiintymien säilyminen on pyrittävä turvaamaan maankäytön suunnittelussa osana luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. 18
Hankealueen huomioitavat lajit ovat erityisesti rantavyöhykkeiden, kallioalueiden, soiden, rantojen ja niittyjen lajistoa. Lajiesiintymät keskittyvät muutamalle alueelle. Karbonatiittimassiivin alueella esiintyvät kalkinsuosijoista lettorikko ja kalkkilähdesammal. Lisäksi alueella esiintyy mm. laaksoarhoa ja noidanlukkoja. Karbonatiittialueen länsi-lounaispuolella ultraemäksinen serpentiniittikivien alueella esiintyy serpentiinilajien (lapinnätä, serpentiinipikkutervakko, tunturihärkki) lisäksi mm. ruokopuntarpäätä. Kolmas huomioitavien lajien esiintymäkeskittymä on Yli-Nuortin Nuorttijoen varsi, jossa kasvaa huomattavan runsaasti laaksoarhoa ja jonkin verran ketonoidanlukkoa. Edellä mainittujen alueiden lisäksi huomioitavaa lajistoa on runsaasti Törmäojan Natura 2000 -alueella sekä sen eteläpuolisilla metsäalueilla. Tälle alueelle sekä Urho Kekkosen kansallispuiston eteläosiin keskittyvät vanhaa metsää indikoivan kääpälajiston esiintymät. Tulppiossa sijaitsevan vanhan tukkikämpän pihakedolla puolestaan kasvaa runsaasti noidanlukkoja. Soklin alueen metsät ovat metsätalouden käytössä ja hakkuita alueella on tehty laajalti. Monessa kohtaa maisemassa avautuu pitkiä näkymälinjoja suurten avohakkuuaukeiden vuoksi. Vain laaksojen matalat metsät ovat säästyneet tehometsätaloudelta ja luonnonmukaisinta kasvillisuus onkin soiden ja kosteikkojen ympäristössä. 3.8.2 Eläimistö Soklin kaivoshankealueen maaeläimistö on tyypillistä itäisen Lapin lajistoa, johon kuuluu sekä eteläisiä lajeja (mm. hirvi, metsämyyrä) että selvästi pohjoisille alueille ominaisia lajeja (esim. lapinmyyrä). Alueella tavataan myös karhuja, susia ja ahmoja. Suurpetojen määrät ovat viime vuosina jonkin verran kasvaneet. Karhu ja susi kuuluvat luontodirektiivin IV a-lajeihin, joilla on tiukat suojelumääräykset. Jokihelmisimpukan eli raakun (Margaritifera margaritifera) esiintymisestä hankealueen ja sen lähivesistöissä on niukasti tutkimustietoa. Luonnontieteellisen keskusmuseon/wwf:n jokihelmisimpukkaryhmä tutki 1992 Sotajokea sen alajuoksulla parin kilometrin matkalta. Lapin ympäristökeskuksen tutkimusryhmä inventoi heinäkuussa 2008 Ainijärven laskujoen järvestä Yli-Nuortin yhtymäkohtaan saakka. Luonnontieteellisen keskusmuseon arkistotietojen mukaan Yli-Nuortin yläjuoksulla on tehty inventointeja. Raakkuja ei ole löydetty. Alueella on kuusi IUCN:n uhanalaisuusluokituksen mukaista silmälläpidettävää tai puutteellisesti tunnettua pohjaeläinlajia. YVA-työn yhteydessä laaditussa selvityksessä Soklissa yksittäisten kohteiden juoksuhämähäkki- (yht. 20 lajia, 7 022 yksilöä) ja kovakuoriaisyhteisöjen (yht. 410 lajia) lajimäärät olivat tavanomaisia suhteessa muihin Metsä-Lapin alueisiin. YVA-menettelyn yhteydessä laaditussa kartoituksessa ei alueelta löydetty jokihelmisimpukkaa tai viitteitä sen esiintymisestä. Nuorttijoen vesistöalueella on tehty sähkökoekalastuksia Soklin kaivoshankkeeseen liittyen v. 1987 1989 (Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto 1988a ja b, 1990) sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta v. 1993, 2004 ja 2007 (Aalto 1996, Erkinaro 2008). Vesistöalueen kalasto on koostunut pääasiassa taimenesta ja kymmenpiikistä. Muita harvakseltaan saatuja kalalajeja ovat olleet harjus, mutu ja made. Madetta on saatu satunnaisesti vain Yli-Nuortista ja Sokliojasta. Soklin kaivoksen hankealueen v. 2008 tehtyjen laskentojen sekä olemassa olevien havaintotietojen perusteella linnustollisesti merkittävimmät alueet sijoittuvat alueen soille sekä Loitsanalammen ympäristöön. Linnustoon kuuluu metsien yleislajeja sekä havumetsien tyypillisiä lajeja kuten järripeippo, pajulintu, urpiainen, vihervarpunen, laulurastas, punatulkku ja hiiripöllö. Toisaalta myös levinneisyydeltään selvästi pohjoisia lajeja kuten vesipääsky ja sinirinta pesivät alueella. Hankealueen soilla tavataan muutto- ja pesimäaikoina monipuolista kahlaajalajistoa, joista tyypillisimpiä ovat liro, valkoviklo ja pikkukuovi. Myös suokukko ja metsähanhi asuttavat Soklin lähialueiden soita. Yhtenäisiä laajempia vesialueita hankealueella on verraten vähän. Karbonaattimassiivin alueella sijaitsevalla Loitsanalammella, Kemihaaraan johtavan tien itäpuolella olevalla Marjalammella ja Tulppion pohjoispuolella sijaitsevalla vanhalla rikastushiekka-altaalla tavataan ajoittain runsaasti vesilintuja kuten tukkasotka, telkkä, haapana, tavi, sinisorsa ja tukkakoskelo. Myös uivelo kuuluu Soklin alueen pesimälajistoon. 19
Metsäkanalintujen kannat ovat pienentyneet myös Soklin alueella viime vuosina. Metson ja teeren kannat ovat riistanhoitoyhdistyksen tietojen mukaan pienentyneet havaittavasti. Tosin Värriön-Yli- Nuortin välisen talvijälkilinjan pitkäaikaistulosten mukaan metson esiintymistiheys on kasvanut 1960- lukuun nähden 2000-luvulle tultaessa selvästi (Pohjonen 2008). Riekkoa ei ole Savukosken riistanhoitoyhdistyksen tietojen mukaan tavattu Soklin alueella enää vuoden 2006 jälkeen. Alueen eteläosassa pesii uhanalainen lintulaji (lajitieto salattava). Jänesaavan pesimälajistoon kuuluu useita suojelullisesti huomattavia lintulajeja (mm. laulujoutsen, liro, valkoviklo). Liron parimäärät ovat huomattavan korkeita verrattuna mm. muihin Soklin alueen inventoituihin suoalueisiin. Linnuston kannalta keskeisimmät alueet sijoittuvat Jänesaavan avoimimman länsiosan eteläpuolelle sekä toisaalta Kiimavaarojen lounaispuolisille avoimille suoalueille. Pierkulinaavalla pesii useita suojelullisesti huomattavia lajeja kuten metsähanhi, kurki, liro ja valkoviklo. Metsähanhia tavattiin alueella myös muuttoaikana. Uhanalaisen lajin pesiminen alueella tulevaisuudessa on mahdollista. Linnustollisesti huomattavimmat alueet sijoittuivat toisaalta Pierkulinaavan eteläosaan Kaulusharjun koillis- ja pohjoispuolelle sen avoimimmille ja vaikeakulkuisimmille alueille sekä toisaalta Kaulusmukkan alueelle aavan pohjoispäähän. Loitsanalampi on myös alueen uhanalaisten petolintujen potentiaalinen ravinnonhankintapaikka. Soklin hankealueella sekä sitä ympäröivällä alueella tavatut uhanalaiset petolinnut kuuluvat luonnonsuojelulain 47 :n tarkoittamiin ja luonnonsuojelulain liitteessä 4 mainittuihin uhanalaisiin ja erityisesti suojeltuihin lajeihin, joiden säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. 3.8.3 Arvokkaat luontokohteet ja suojelualueet Oheiseen taulukkoon on koottu kaivosalueen läheisyydessä sijaitsevat Natura 2000-verkostoon kuuluvat alueet ja luonnonsuojelualueet. Lihavoidut kohteet sijaitsevat kokonaan tai osittain osayleiskaavan alueella. Tarkemmat tiedot suojelualueista on esitetty kaivosalueen YVA-selostuksen luvussa 7.10 sekä kaivoksen Natura-arvioinnissa. Luonnonsuojelualue / Natura 2000 -alue Ainijärven lehtojensuojelualue LHA120051 Ainijärven lehdot FI1301504 (SCI) Pinta-ala (ha) 75 69 Etäisyys lähimmälle toiminta-alueelle n. 3 km (maanläjitysalue) Yli-Nuortti FI1301513 (SCI) 309 300 m (louhosalue) Törmäoja FI1301512 (SCI) 364 1 km (louhosalue) Värriön luonnonpuisto LPU120016 Värriö FI1301401 (SCI, SPA) Tuntsan erämaa EMA120012 Tuntsan erämaa FI1301402 (SCI) Urho Kekkosen kansallispuisto KPU120026 UK-puisto - Sompio - Kemihaara FI1301701 (SCI, SPA) Uura-aavan soidensuojelualue SSA120165 (sis. alueeseen UK-puisto - Sompio - Kemihaara FI1301701) 12 479 12 458 21 245 21 241 254 898 309 771 2 248 5,5 km (maanläjitysalue) 8,5 km (maanläjitysalue) 10 km (rikastushiekan läjitysallas) Taulukko 2. Kaivosalueen läheisyydessä sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet ja luonnonsuojelualueet. Kaavaselostuksen liitteessä 4 on esitetty yhteenveto alueen arvokkaista luontokohteista ja luonnonsuojelu- sekä Natura 2000 -alueista. 3.8.4 Kallio- ja maaperä Laajassa mittakaavassa Savukosken alueen kallioperä muodostuu Tuntsan-Savukosken muodostuman kiilleliuskeista ja kiillegneisseistä sekä paikoin amfiboliittisista juonista. Soklin karbonaattimassiivialue (apatiitti) on suurtopografiassa vaaraselänteiden ympäröimä, keskimäärin noin 20 30 m ympäristöään 20
alempana oleva allaspainanne (Paarma 1970). Karbonaattimassiivia peittää vaihtelevan paksuinen rapakallio, jonka keskimääräinen vahvuus on 26 metriä. Rapakallion kovuus vaihtelee multamaisen pehmeästä kovaan kiveen. Rapautumaan on rikastunut kahdenlaista malmityyppiä, lateriittinen fosforimalmi massiivin alueella ja feniittialueella tavattava apatiittikiillemalmi. Alueen läpi kulkee koillis lounais-suuntainen ruhjevyöhyke. Kallioperän emäksisyys on vaikuttanut alueen maaperään ja tätä kautta kasvillisuuteen, luontotyyppeihin sekä maisemakuvaan. Soklin alueen maaperä on syntynyt pääasiallisesti viime jääkauden aikana noin 10 000 vuotta sitten. Mannerjäätikkö suli alueelta noin 11 000 vuotta sitten. Viimeisen jäätiköitymisen aikana alue on sijainnut mannerjäätikön keskusosassa jäänjakaja-alueella, minkä vuoksi glasiaalieroosio on ollut heikkoa. Vähäisen eroosion takia alueen rapautunut kallioperä on säilynyt ja alueella esiintyy vanhoja orgaanisia kerrostumia sekä ennen viimeistä jäätiköitymistä syntyneitä glasifluviaalisia muodostumia. (Soklin kaivoksen YVA -ohjelma). Selvitysalue on vedenkoskematonta eli supra-akvaattista maata. Soklin alueen maaperä on pääosin moreenia, jonka koostumus vaihtelee hietamoreenista hiekkamoreeniin. Paksuimmat moreenipatjat esiintyvät laaksoissa ja ohuimmat korkeimmilla kohdilla. Moreenikerrostumien alta löytyy lajittuneita hiekka-, sora- sekä silttimuodostumia. Soklin alueella oleva harju (Kaulusharju) kuuluu osana luode kaakko-suuntaiseen noin 35 km pitkään harjujaksoon. Harjun aines koostuu pääosin hienosta ja keskikarheasta hiekasta ja alavammilla alueilla pintaosia peittävät yleisesti siltti ja moreeni (Ilvonen 1973, Soklin kaivoksen YVA-ohjelma). Kuva 15. Osayleiskaava-alueen yleispiirteinen maaperägeologinen kartta perustuen 1:1 000 000 maalajikarttaan. Geologian tutkimuskeskus. 3.8.5 Topografia Soklin alue on Tuntsan tunturialuetta, joka on topografialtaan vaihtelevaa, ja jolle on luonteenomaista tunturien mataluus ja loivuus. Itse karbonatiittimassiivin alueella ollaan alimmillaan noin 200 metriä mpy jokilaaksoissa ja korkeimmillaan yli 300 metriä mpy Maskaselällä. Ympäröivän alueen korkeimpia kohtia ovat Sotatunturit, joista Rannimmaisen Sotatunturin huippu kohoaa 390 metriin mpy ja Maaimmaisen Sotatunturin 420 metriin mpy. 21
3.8.6 Ilmasto ja ilman laatu Soklin alue kuuluu Peräpohjolan ilmastovyöhykkeeseen. Alueen keskimääräinen vuotuinen lämpötila on 0,9 astetta ja vuosisadanta 592 mm. Pysyvä lumipeite tulee ennen lokakuun loppua ja järvet jäätyvät samoihin aikoihin. Lumi sulaa ja jäät lähtevät toukokuun loppuun mennessä. Routakausi kestää lokakuun puolivälistä lähes kesäkuun puoliväliin. Paikallisilmasto vaihtelee suuresti. Paikallisilmastoltaan alueen korkeat tunturit ja vaarat ovat yleensä alavia maita kylmempiä (ilman lämpötila laskee 0,65 C/100 m), mutta talvella ja öisin tilanne on päinvastainen. Talvella inversion vuoksi tunturit ja korkeammat vaarat ovat selvästi ympäristöään lämpimämpiä alueita, kun taas laaksojen ja kurujen pohjille kerääntyy kylmä ja raskas ilma. Myös vuorokauden maksimi- ja minimilämpötiloissa voi olla suurta paikallista vaihtelua Ilmanlaatu on Itä-Lapissa hyvä. Ilman keskimääräiset rikkidioksidi- ja typpidioksidipitoisuudet ovat alhaisia. Itä-Lapin ilmanlaatua kuormittavat kuitenkin lyhytaikaiset korkeat rikkidioksidipitoisuudet, jotka johtuvat Murmanskin alueen nikkelisulattojen rikkipäästöistä. Kuolan alueen saastevaikutukset ilmenevät Inarin Lapista Saariselän tunturialueen kautta Koillis-Lappiin ulottuvan linjan itä- ja koillispuolella. Itä-Lapin osalta tieliikenteen osuus kokonaispäästöistä on vähäinen. 3.8.7 Vesiolot Kaava-alueen länsipuolelle jää vedenjakaja, jonka itäpuolen joet laskevat Venäjän suuntaan Nuorttijoen kautta Jäämerelle ja länsipuolen joet Kemijoen kautta Perämereen. Vedenjakaja erottuu selkeimmin maastossa Rannimmaisen sotatunturin pohjoispuolella Sotataipaleella, jossa olevalta kosteikolta länteen lähtee Vuohtusjoki ja itään Sotajoki. Järviä alueella ei juuri ole. Noin 4 kilometriä itäisimmältä karbonatiittimassiivilta kaakkoon sijaitsee Ainijärvi. Pieniä lampia on suoalueiden yhteydessä laaksoissa. Jokia alueella on paljon. Soklin karbonaattialueen läpi kulkee Soklioja ja Ylä-Nuortti. Ylä-Nuortti yhtyy Tulppion pohjoispuolella yhdessä Ainijärven suunnalta tulevan Tulppiojoen kanssa Nuorttijoeksi. Sotataipaleelta itään virtaa Sotajoki, joka yhtyy idässä Nuorttijokeen ja länteen virtaa Vuohtusjoki, joka yhtyy lännessä Kemijokeen. Allasmaisen rakenteensa vuoksi Soklin alue kerää sitä ympäröivän alueen vesiä. Alueella on useita IIluokan pohjavesivarastoja. 22