LIITE 16 KIRKONSEUDUN POHJOISOSAN LUONTOSELVITYS Maankäyttö ja ympäristö syyskuu 2009 Pentti Keskitalo
2 KIRKONSEUDUN POHJOISOSAN LUONTOSELVITYS Sisällys 2 Yleistä 3 Luonnonympäristö Geologia 3 Vesistöt 3 Luonto 5 Haaviston-Hietasmäen ympäristö 5 Veittijärven ympäristö 7 Viisajärven ympäristö ja luoteiset metsäalueet 10 Kaavassa huomioitavat arvokkaat luontokohteet 12 Muut huomioitavat kohteet 13 Aikaisemmat selvitykset 13 Karttaliite 14
3 Yleistä Kaavoitettavaa aluetta luonnehtivat kallioiset metsäalueet. Kaakkoisosissa on myös Hietasmäen ja Veittijärven asuntoalueet. Haja-asutusta löytyy Raattalantien ympäristöstä ja Veittijärven itärannalta. Länsiosistaan alue rajoittuu rautatiehen, eteläosista Haaviston asuntoalueeseen ja muualla metsä-/peltoalueisiin. Suunnittelualueen luoteisosaan sijoittuu Perkonmäen Natura-alue. Alueen luontoselvitys perustuu selvityksen lopussa mainittuihin lähteisiin ja tekijän vuosina 2002-2009 tekemiin maastokäynteihin. LUONNONYMPÄRISTÖ GEOLOGIA Suunnittelualueen eteläosien kallioperä on kvartsi- ja granodioriittia, mikä näkyy myös melko tavanomaisena kasvillisuutena. Kalliopaljastumia on erityiysesti Hietasmäen alueella. Alue on pinnanmuodoiltaan muutoin melko tasaista. Päämaalajina on moreeni ja soistuneilla mailla turve. Veittijärven ja Viisajärven ympäristön kallioperä on sen sijaan emäksisempää tuffiittia ja amfiboliittia sekä fyllittejä ja kiilleliuskeita, mikä näkyy selvästi vaateliaampana lajistona. Puronvarret ja metsät ovat poikkeuksetta lehtomaisia. Suurimmat peltoalueet sijoittuvat myös tälle alueelle Raattalantien varteen ja Viisajärven ympäristöön alueen pohjoisosaan. Alueella ei ole erityisiä geologisesti arvokkaita kohteita. Komeita kallioalueita on useita, mm. Haaviston pohjoispuolinen alue, Kesäniemen kallio, Veittijärven pohjoispuoliset kalliot sekä Viisajärven eteläpuolen kalliojyrkänne. Kallioperän suojelu- ja opetuskohteista merkittäväksi on luokiteltu Multivuoren koillisosassa sijaitseva konglomeraatti ( ), joka on nähtävissä kalliopaljastumilla (Kananoja 2000). VESISTÖT Suunnittelualue kuuluu Vahantajoen ja Keijärven vesistöalueisiin. Alueen pohjoisosista vedet kulkeutuvat Työlänojan, Veittijärven ja Viisajärven kautta Vahantajokeen ja edelleen Näsijärveen. Eteläosista, Kortesuon ja Nuijassuon alueilta, vedet laskevat Työränojan kautta Keijärveen ja edelleen Näsijärven Ryydynlahteen. Osayleiskaava-alueen suurin järvi on Veittijärvi. Järven veden laatu on hyvää ja ajoittain jopa erinomaista. Vesi on kirkasta ja vähähumuksista. Ongelmana on ollut järven syvänteen huonolaatuinen vesi, joka on ajoittain tuonut ravinteita pintakerroksiin. Niinpä vesi on lievästi rehevää ja alusvedessä on ajoittain voimakkaita happitalouden häiriöitä (Paakkinen 2007). Järven veden laatu on pysytellyt viime vuosina kuitenkin vakaana, kun syvänteen huonolaatuista vettä on juoksutettu lappoputkella pois. Järvellä on myös tehokalastettu särkikalaa.
4 Veittijärven eläimistöstä arvokkain on kirkasvetisillä järvillä saalistava kuikka. Järvi on ollut myös tunnettu rapujärvi, joskin luontaisen rapukannan tuhouduttua järveen on nyttemmin istutettu rapua. Pääkalalajit järvessä ovat ahven, hauki ja särki. Veittijärven vesikasvillisuus keskittyy suojaisiin lahdenpoukamiin ja lajistosta mainittakoon ulpukka, ahvenvita, heinävita, uistinvita ja siimapalpakko. Myös Viisajärvi on vedenlaadultaan hyvän ja erinomaisen luokan rajalla. Järvi on noin 20 metriä syvä syvimmiltä kohdiltaan. Vesi on kirkasta, vähäravinteista ja vain lievästi ruskeaa valuma-alueen soistuneisuudesta johtuen. Vedenlaatua heikentävät happitalouden häiriöt (Paakkinen 2007). Järven arvoa nostaa vähäinen rantarakentaminen. Kuva. Raate kukkii Viisajärven rannalla ja ulpukka aloittaa kukintaa Paha-Kaurasessa. Muut vesistöt ovat pienialaisia. Kauraslammi on matala lampi, jolla on kuitenkin pesinyt viime vuosina laulujoutsen. Lampi on hyvä opetuskohde koulun vierellä. Rämeen keskellä sijaitseva Paha-Kauranen (1) on säilynyt luonnontilaisena ja on maisemallisesti kaunis. Paha-Kauranen on alle hehtaarin kokoisena, luonnontilaisena järvenä metsälain- ja vesilain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Luoteiskulmassa virtaava Työlänoja on merkittävä, koska se virtaa Perkonmäen Naturaalueen halki. Puro laskee Iso-Työläjärvestä, jonka veden laatua heikentävät voimakas humusleima, lievä rehevyys ja happamuus. Alueen eteläosissa virtaa lisäksi Työränoja, joka suunnittelualueella kulkee pääosin peltojen halki. Työränojan vedet lähtevät Leivätönsuon ja Pehkusuon alueilta ja valumaalueella on suo- metsäalueiden lisäksi haja-asutusta. Lähes kaikki kaavoitettavan alueen suot ja soistuneet metsät on ojitettu. Työränojan veden laatu on parantunut sen jälkeen, kun kaatopaikka viemäröitiin 1980- luvun lopulla. Kaatopaikkaa voimakkaammin ojan veden laatuun vaikuttaa nykyisin hajakuormitus. Veden fosforipitoisuus on ollut viime vuosina noin 50 ug/l ja typpitoisuus vaihdellut 1000-2000 ug/l. Hajakuormitusta aiheuttavat mm. maa- ja metsätalous sekä hajaasutus.
5 LUONTO Alueen luonnosta kertova osuus on jaettu kolmeen osa-alueeseen: 1. Haaviston-Hietasmäen ympäristö 2. Veittijärven ympäristö 3. Viisajärven ympäristö ja luoteisosan metsäalueet Suunnittelualueen luonto on suurimmilta osin talousmetsää. Metsiä on hakattu viime vuosina erityisesti Nuijasuon ja Perkonmäen väliseltä alueelta. Suot ovat pienialaisia ja pääosin ojitettuja, minkä vuoksi ne ovat muuttumassa kangasmaiksi. Arvokkaita metsäalueita löytyy kuitenkin sekä alueen luoteiskulmasta Perkonmäen alueelta että Veittijärven pohjoispuolelta. 1.Haaviston-Hietasmäen ympäristö Haaviston kuntoradan ympäristö on kangasmetsien ja soiden mosaiikkia. Metsät ovat olleet voimakkaan metsätalouden piirissä ja suot Paha-Kaurasta lukuun ottamatta ojitettu. Hietasmäen asutus on tiivistä ja pienet puistometsät ovat kuusivaltaisia. Paha-Kaurasen etelä- ja länsipuolella on laajoja avohakattuja alueita, missä on nykyisin eri ikäistä pensaikkoa ja/tai taimikkoa. Paikoin lehtipuupensaikko on hyvin tiheää, mutta paikoin metsät ovat aukkoisia. Kuntoradan ja Kortesuon pellon välinen alue (2) on hoidettua ja hyvin ulkoiluun sopivaa sekametsää. Puusto on noin 50-vuotiasta ja metsätyyppi vaihtelee lehtomaisesta kankaasta tuoreeseen kankaaseen. Asutusta lähinnä oleva rinne on kivinen kuten polun pohjoispuolinen aluekin. Sähkölinjan länsipuolinen metsä on vanhaa hakaa, mistä kertoo mm. leppien ja pihlajien runsaus. Vaikka varsinainen hakakasvillisuus on muutoin taantunut laidunnuksen päättymisen (40 vuotta sitten) ja umpeenkasvun johdosta, on metsikkö hienoa ulkoiluun. Lehtipuiden lisäksi umpeenkasvua ovat lisänneet muutamat suuret havupuut. Kortesuon pellon reunalle sijoittuu lähteinen alue (3), joka koostuu kolmesta suurehkosta lähteestä. Lähteisen alueen puusto on lehtipuuvaltaista (haapa, leppä, koivu) ja aluskasvillisuus melko rehevää, mm. punaherukkaa ja sudenmarjaa. Pohjoisempana avohakatun metsän vierellä sähkölinjan ja oikopolun välisen lähteen ympäristössä on luhtaista aluetta. Kaikkien em. lähteiden luonnontilaisuutta ovat kaivuut, ojitukset ja hakkuut osin häirinneet. Myös lähdekasvillisuus on olematonta ja lähteet ovat kaivausten takia enemmän metsälampia, jotka ovat sinällään monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Oikopolun vierellä on lisäksi lampare, joka lienee kokonaan kaivettu. Kuntoradan sisäpuolella on Nuijassuon alavampi kohta, joka on ojitettu. Suoalue on ollut pääosin mustikkakorpea. Puusto on varttunutta ja havupuuvaltaista. Nuijassuon pohjoispuolella on varttunutta tuoretta kangasmetsää ja avohakattu alue. Koillispuolella on myös lähteisyyttä, vaikka läheiset ojitukset ja kaivuut ovat häirinneet alueen luonnontilaisuutta.
6 Kuva. Lähdealueet on kaivettu metsälammiksi. Nuijassuon eteläpuolella sijaitsevassa kangasmetsässä on runsaasta kivikkoisuudesta johtuen myös kuivahkoa kangasmetsää ja puusto on nuorempaa erityisesti keski- ja eteläosissa. Metsikön runsas polkuverkosto kertoo runsaasta ulkoilukäytöstä. Suoalueet Paha-Kaurasta ja sen kaakkoispuolella sijaitsevaa suota lukuun ottamatta on ojitettu. Paha-Kaurasen (1) rannat ovat nevareunaisia umpeenkasvun johdosta ja ympäröivä suo pääosin isovarpurämettä. Känkkyräinen puusto on näyttävää. Myös Paha- Kaurasen itäpuolella oleva suoalue on luonnontilainen ja näyttävä isovarpuräme. Soilla tapaa tuttuja suokasveja, mm. suopursu, vaivaiskoivu, hilla, karpalo ja kihokki. Pieni luonnontilainen lampi Paha-Kauranen ja ympäröivä vähäpuustoinen suo on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Paha-Kaurasen itäpuolella on 30-40 vuotiaita istutusmänniköitä. Nuorempaa ja tiheämpää istutusmännikköä on myös kuntoradan koillisosissa. Viljelyksessä olevaa peltoa on Haaviston lähellä enää alueen eteläosassa Kortesuolla. Kortesuota rajaavan Työränojan eteläpuolella on vanhoja peltoja, jotka ovat kuitenkin olleet pois viljelyksestä jonkin aikaa. Työränojaa reunustaa tiheä pajukko, jonka joukossa on paljon suuria ruohoja ja heiniä. Myös pelto-ojat ovat pensoittuneet ja joukossa on näyttäviäkin raitoja. Myös Linjasuo on ollut aiemmin viljelyksessä, mutta nyt alue on suurten ruohojen ja heinien vallassa. Ojien varret ovat pensoittuneet ja vanhojen ojien ja painanteiden takia vanha pelto on hyvin vaikeakulkuinen. Erityisesti lounaisreunalla on luhtaisuutta ja lähteisyyttä, mutta tämänkin alueen luonnontilaisuutta ovat häirinneet erilaiset kaivaukset. Hietasmäen itäpuolinen alue asutuksen ja kuntoradan välissä on pääosin ojitettua rämettä. Suot ovat mäntyvaltaisia, mutta mm. kuntoradan vierellä puusto on paikoin koivuvaltaista. Haaviston kuntoradan ja Hietasmäen väliin sijoittuu näyttävä kallioinen metsäalue (4). Kuivimmat kalliolaet ovat jäkäläkankaita, mutta muutoin reunat ovat kuivahkoja ja tuoreita, kuusivaltaisia kangasmetsiä. Harvapuustoisella kalliokumpareella on merkitystä ulkoilualueen lisäksi myös lepakoiden (pohjanlepakon ja viiksisiipan/isoviiksisiipan) ruokailualueena (Siivonen & Wermundsen 2006). Varsinainen lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikka on kaava-alueen viereen sijoittuva museon alue (5). Museon aitan vintillä on korvayökön lisääntymispaikka. Laji saalistaa lähialueiden talojen pihapiireissä. Koska lepakot ovat erityisesti suojeltuja lajeja, ei niiden lisääntymispaikkaa saa heikentää.
7 Lintulajisto metsäalueilla on tavanomaista metsien lajistoa, mm. pyy, hömö- ja kuusitiainen, laulurastas, peukaloinen, punarinta ja metsäkirvinen. Linjasuon ympäristössä tavataan alueen arvokkaimmat lajit. Lähialueilla pesii vaarantuneisiin lajeihin luokiteltava tiltaltti ja siellä on tavattu myös silmällä pidettäviin luokiteltavia teertä ja metsoa (Lagerström 2000). Tiltalttia tavataan myös muissa kuusimetsissä. Muista eläinlajeista alueella voi tavata tavanomaisten metsien lajien (hirvi, jänis, kettu) lisäksi mm. kyytä. 3. Veittijärven ympäristö Veittijärven ympäristö on ravinteikkaan kallioperän vuoksi kasvilajistoltaan vaateliaampaa ja metsät pääosin lehtomaista kangasta. Metsät ovat kuusivoittoisia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimmät alueet ovat puronvarsilehdot, karut kalliomänniköt ja alavat luhdat. Maisemallisesti merkittäviä ovat Multivuoren ohella Veittolan tilan ympärillä olevat kumpareet iäkkäine puuvanhuksineen sekä Raattalantien varren ja myllyn ympäristön peltoalueet. Viljakkalantien ja Multivuoren välisellä alueella on istutusmännikköä ja valoisa koivikko. Koivikon aluskasvillisuus muodostuu lähes yksinomaan rikkaruohomaisista kulttuurilajeista kuten vadelmasta, horsmasta, huopaohdakkeesta, koiranputkesta ja vuohenputkesta. Multivuoren alueella on näyttäviä varttuneita kuusimetsiä sekä vuoren länsiosissa että itäosissa. Kenttäkerrosta luonnehtivat mustikka, käenkaali, metsäkurjenpolvi ja lillukka. Kallioisimmilla osilla on karumpaa mäntyvaltaista metsää. Erityisesti mäen itä- ja eteläreunoilla on rehevämpää lehtomaista kangasta. Kuusen joukossa on runsaasti isojakin lehtipuita, mm. komeita haapoja ja koivuja. Lehtomaisuutta ilmentävät siellä täällä esiintyvät lehmukset sekä mm. näsiä, mustakonnanmarja, kevätlinnunherne, taikinamarja, sudenmarja, kuusama, tesma ja lehto-orvokki. Paikoin itärinne on harvennettu miltei puistomaiseksi ja lehtomaisen aluskasvillisuuden ovat vallanneet kastikat ja muut suuret heinät. Kuusen ohella puustoksi on jätetty paljon mäntyä. Peltojen reunoilla ja rannoilla puusto on lehtipuuvoittoista ja tiheämpää muodostaen hyviä reunavyöhykkeitä. Multivuoren pohjoisrinteelle sijoittuu myös 20-vuotias tiheä sekametsä ja nuori taimikko. Multivuoren koillispuolelle sijoittuva ojitettu suo-alue on pensoittunutta, tiheää sekametsää. Painanteissa luhtaisuutta osoittavat pajukon lisäksi mm. rentukka, mesiangervo ja suo-orvokki. Multivuoren ja Kuruntien väliin sijoittuva mäenkumpare on varttunutta kuusimetsää, missä on niin ikään paikoin lehtomaisia piirteitä. Mustakonnanmarja, sudenmarja, lehto-orvokki ja lehmus esiintyvät erityisesti mäen kaakkoisosissa. Mäen ja puronvarsilehdon väliin jää komea kalliomännikkö (6), joka tuo vaihtelua muutoin kuusivoittoiseen metsäalueeseen. Hakkuiden jälkeen männikkö on paikoin tiheää. Karuimmilla lakialueilla kasvillisuus on vähäistä (mm. poronjäkälät, kanerva, mäkitervakko, kataja sekä kallioimarre) ja huonosti kulutusta kestävää. Kallioalueen ja Kuruntien välinen puronvarsilehto (7) on kapea, mutta kasvillisuudeltaan arvokas. Sieltä löytyvät monet lehtojen tyyppilajit: mm. lehtoleinikki, näsiä, mustakonnanmarja, punaherukka, mustaherukka, kotkansiipi, kuusama ja tuomi. Kuusta harventamalla lehtokasvillisuus vahvistuisi edelleen. Puronvarsilehto on erityisen tärkeä elinympäristö.
8 Puro laskee peltoalueiden läpi ja toinen luonnontilaisen kaltainen osuus löytyy Raattalantien läheltä (8) ja sielläkin tavataan mm. kotkansiipeä, lehto-orvokkia, lehtotähtimöä. Tosin peltojen läheisyys on tuonut puronvarteen myös kulttuurilajeja. Arvokkain osa on varttuneen kuusimetsän kohdalla, sillä Vanha-Veittolaan päin mentäessä puronvarsi on ollut voimakkaiden hakkuiden piirissä ja puroa ympäröi nuori lehtipuuvesaikko ja peltokasvillisuus. Myös Veittijärveen laskeva puronvarsi (9) järven länsireunalla laskee peltoalueiden läpi eikä ole kovin luonnontilainen. Viljakkalantie itäpuolella puron eteläpuoli on kuitenkin viehättävä lehtipuineen, joista osa on jo lahoja ja siten monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Puron varrella on myös näyttäviä saniaisia, sudenmarjaa sekä musta- ja punaherukkaa. Veittijärven pohjoisrannan alavammille kohdille on syntynyt pienialaisia luhtaisia heinä- ja ruohokorpia/tervaleppäluhtia (10), joita on kylläkin aikanaan ojitettu. Varsinkin niemen takainen, itäisempi painanne on luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä, sillä sen pääpuulajina on tervaleppä ja siinä on tervaleppäkorven piirteitä. Aluskasvillisuuden valtalajit ovat vehka, raate, korpikaisla, myrkkykeiso ja mesiangervo, pensaskerroksessa huomiota herättävät korkeat paatsamat. Läntisemmässä luhdassa huomio kiinnittyy komeisiin raitoihin ja siellä tervalepät ovat pienempiä. Luonnontilaisen kaltaisina rehevinä korpina kohteet ovat erityisen merkittäviä elinympäristöjä. Vaikeakulkuisen luhdan takana sijaitsevat niemet ovat säilyneet varsin luonnontilaisina. Puusto on vanhaa ja lehtipuuvaltaisen reunametsän takana havupuuvoittoista. Luhtien ympäröivät niemet täydentävät luontokokonaisuutta. Kuvat. Veittijärven ympäristön monimuotoisuutta: karukkokallio (12) Kesäniemessä, Veittolan kulttuuriympäristöä (11) sekä heinä- ja ruohokorpea (10) järven pohjoisrannalla. Tomppilantien lahden poukaman edustalla on myös pieni rantaluhta. Puusto on nuorta lehtipuuta. Luhta on upottavaa ja lajistosta löytyvät mm. tervaleppä, paatsama, suoorvokki, kurjenjalka, raate, mesiangervo, vehka, luhtavuohennokka, rentukka ja järvikorte. Veittolan kulttuuriympäristön (11) satavuotiset puut kertovat pitkästä kulttuuriperinteestä alueella. Vanhoista puuyksilöistä löytyy koivua, mäntyä, kuusta, lehmusta ja vaahteraa. Vanhemman puuston joukossa on paikoin hyvin runsaana nuorta lehtipuustoa ja myös jaloja lehtipuita kuten jalavaa ja tammea. Aluskasvillisuudessa on paljon lehdon lajeja (mm. mustakonnanmarjaa, taikinamarjaa, näsiää, sinivuokkoa, mansikkaa, metsäkurjenpolvea ja kieloa). Kohteesta saisi näyttävän kulttuuripuistoalueen, kun vesaikkoa raivattaisiin ja niittyjä avattaisiin. Kulttuuripuistokohdetta täydentää arkeologisesti merkittävä kohde, Veittijärven kivikautinen asuinpaikka ( ) (Vadel 2000).
9 Kesäniemen ja Tomppilantien välinen alue rajoittuu Veittijärveen, jonka rannat ovat lähes kokonaan asuin- tai leirikäytössä. Rantapuusto on kuitenkin kookasta peittäen hyvin rakennuksia. Veittijärven ja Kuruntien välinen mäkinen metsäalue on kallioisilta osiltaan mäntyvaltaista kangasmetsää ja mäen reunaosiltaan kuusivaltaista tuoretta tai lehtomaista kangasmetsää. Pinnanmuodoiltaan alue on erittäin vaihtelevaa ja kallioperän emäksisyys näkyy vaateliaassa lajistossa. Alueen arvokkain osa on karukkokangas (12), joka on kumpareen korkeimmalla osuudella. Kalliopaljastumat ovat poronjäkälä-kanervatyyppiä ja muutoin metsät luokitellaan puolukkatyypin metsäksi. Kulutuskestävyys on jäkäläisillä kallioilla huono. Paikoin kasvillisuus on kallioketomaista, sillä lajistosta löytyy mm. mäkitervakkoa, rohtotädykettä ja mansikkaa ja alueella on runsaasti myös katajaa. Kallioperän ravinteisuutta osoittavat muutamat vaateliaat lajit, mm. sinivuokko. Karuimmat kalliopaljastumat ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja kokonaisuutena kallioalue on sekä maisemaltaan että luonnoltaan miellyttävää virkistysmetsää. Kalliometsiä ympäröi mustikkatyypin kuusikot, joita on harvennettu viime vuosina. Lähellä Kesäniemeä ja saunaa on pari heinittynyttä avohakkuualuetta. Tuoreiden kankaiden tyyppilajin, mustikan ohella kenttäkerroksessa tavataan mm. valko- ja sinivuokkoa, oravanmarjaa ja käenkaalia. Metsä luokitellaan rinteissä paikoitellen lehtomaiseksi kankaaksi. Kesäniemen rannat ovat pääosin asutuksen piirissä, joten kulttuurivaikutus on niissä voimakas. Rantoja reunustavat mm. koivut, tervalepät, harmaalepät ja raidat. Kesäniementien ja Kuruntien välinen alue on lehtomaista kangasta. Kuusettuminen on peittänyt lehtomaisuuden, mutta lehtolajeina sinnittelevät vielä mm. kevätlinnunsilmä, kuusama, taikinamarja, näsiä, tuomi, mansikka ja metsäkurjenpolvi. Järven pohjukasta länteen päin mentäessä on Veittijärveen rajoittuva pieni, mutta järveltä päin näyttävä kallioalue. Kallion jyrkkyyden vuoksi se on säilynyt luonnontilaisena ja siellä kasvaakin mm. kallioimarretta ja haurasloikkoa. Kesäniemen leirikeskuksen rannat ovat muutoin olleet voimakkaassa virkistyskäytössä. Kallioisimmilla kohdilla kuivan kankaan lajit yltävät rantaan asti ja paikoin ranta on lehtomaista kangasta. Puustossa huomiota kiinnittävät siellä täällä esiintyvät komeat tervalepät. Asuntomessualueen ja Veittijärven välinen metsä on varttunutta, lehtomaista tai tuoretta kuusimetsää (13). Kenttäkerroksen lajisto on niukkaa vanhan puuston varjoisuuden takia. Kuusimetsää on varovaisesti uudistettu pienillä aukoilla, joihin on istutettu mm. jaloja lehtipuita. Metsän keskellä on painauma, jossa varsinkin alkukesällä on kosteutta. Muusta metsiköstä lajisto erottuu vain hieman kookkaiden saniaisten vuoksi. Veittijärven ympäristön eläinlajistosta merkittävimmät ovat rantoja ja rantametsiä ravinnonhaussa käyttävät lepakot. Messualueen rantametsässä (13) ja järven pohjoispuolen rantametsissä (14) ja puistoissa saalistavat vesisiippa, pohjanlepakko ja viiksisiippa/isoviiksisiippa. Alueelta ei tunneta kuitenkaan lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkaa (Siivonen & Wermundsen 2006). Linnuista Veittolan vanhoissa puissa on pesinyt useana vuonna lehtopöllö. Multivuoren pohjoispuolen kuusikoissa viihtyvät mm. vaarantunut tiltaltti ja varpushaukka ja Raattalantien varren pelloilla on useana vuonna kuulunut ruisrääkän laulua. Koivu-Raattalan lä-
10 hellä sijaitsevassa metsikössä on tunnettu luhtakerttusen ja Multivuoren länsipuolisessa koivikossa viitakerttusen reviiri (Lagerström 2000). 3. Viisajärven ympäristö ja luoteiset metsäalueet Viisajärvi on mäkien ympäröimä syvä järvi, jonka ympärillä on vain vähän rakentamista ja ainoat peltoalueet ovat järven pohjoispuolella. Muutoin metsäalueet ovat kalliokumpareiden ja soistuneiden notkelmien mosaiikkia. Viisajärven läheiset metsät ovat olleet talousmetsäkäytössä ja alueella on runsaasti hakattuja alueita ja nuoria tiheähköjä sekametsiä. Ainoa luonnontilaisena säilynyt alue on Viisajärveen laskeva puronvarsi (15), joka on erityisen tärkeä elinympäristö. Puronvarrella viihtyvät vaateliaatkin lehtolajit ja siellä tavataan mm. kuusamaa, kotkansiipeä, taikinamarjaa, tuomea ja mustaherukkaa. Myös puronvarteen sijoittuva lähes 10 metriä korkea kallioseinämä on näyttävä. Arvokkaan kasvillisuuden lisäksi puronvarrella on liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, jota on tosin harvennettu osin talvella 2008-2009. Kuvat. Viisajärveen laskevan puronvarren lehtoa ja kalliojyrkänne. Toinen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka (16) sijaitsee puronvarresta hieman pohjoiseen entisen peltoalueen pohjoispuolelle. Vaikka alue on hakattu 5-10 vuotta sitten ja puusto on pääosin nuorta lehtipuuta, alueelta löytyy liito-oravan pesäpuu alueelle jätetyistä kolohaavoista. Itse elinpiirien säilyttämisen lisäksi on tärkeää, että lisääntymispaikkojen välille jää latvusyhteys. Latvusyhteys tulee säilyttää myös Perkonmäen Naturaalueen esiintymään (17). Muista eläinlajeista mainittakoon tiltaltti, joka viihtyy vanhoissa kuusikoissa mm. Viisajärven länsi- ja eteläpuolella. Viiala-tilan pohjoispuolella on vanhoja peltoalueita, joiden kasvillisuus on muuttunut jo osin niittymäiseksi. Niityn eteläreunalla on parikin lähdettä. Vaikka ne eivät ole luonnontilaisia, ovat ne tärkeitä monimuotoisuuden kannalta. Erityisesti ojan varrella kasvavat kullerot ovat harvinaisia Pirkanmaalla. Lajia esiintyy runsaana Lapissa ja toisaalta Järvi- Suomessa, mutta se puuttuu lähes kokonaan läntiseltä Pirkanmaalta ja Lounais- Suomesta. Kulleroiden säilymisen kannalta on tärkeää jättää koko lähteikköalue ja niitty (18) puistoksi, jotta alueen vesitasapaino säilyy, sillä kullero vaatii kosteaa niittyä. Myös peltoalueen keskellä virtaavassa purossa on lähteisyyttä.
11 Kuva. Niittyalueen ojanvarren kulleroita ja lähteikköä. Luoteisosat suunnittelualueesta ovat lähes yksinomaan metsäalueita, joita luonnehtivat kallioiset kumpareet ja soistuneet notkelmat. Alueen arvokkain kohde on Perkonmäen Natura-alue, joka kuuluu suojelualueverkostoon vanhan metsän kohteena. Perkonmäen vanha metsä (19) on sisällytetty Natura-verkostoon vanhan metsän kohteena. Alueelta löytyy luontodirektiivin luontotyypeistä vanhaa havu- ja lehtipuusekametsää (90 %), boreaalista lehtoa (8 %) ja tasankojoki, jossa Ranunculus fluitans (2 %). Alueen läpi virtaavan puron varrella kasvillisuus on lehtomaista ja lajeista tavataan mm. mustakonnanmarja, lehtoleinikki, näsiä, imikkä, kotkansiipi, korpisorsimo ja lehtokuusama. Vanhassa metsässä on myös harvinaisempia kääpiä, mm. pohjankääpää ja rusokääpää (Kääntönen & Kääntönen 1995). Eläinlajeista Natura-alueella on tavattu liito-oravan lisäksi mm. pikkusieppoa, pohjantikkaa, peukaloista ja kanahaukkaa (Lagerström 2000). Kuva. Perkonmäen Natura-alueen korpea ja liito-oravan pesäpuu Lehtomainen puronvarsi (20) jatkuu vielä erityisen tärkeänä elinympäristönä jonkin matkaa Natura-alueen ulkopuolelle. Kasvillisuudessa tavataan runsaasti pensasmaista lehmusta sekä kuusamaa ja näsiää. Puronvarsi (21) muuttuu myöhemmin hakkuiden takia jyrkästi ja kasvillisuus vaihtuu suuriin ruohoihin kuten huopaohdakkeeseen ja mesiangervoon. Puusto muodostuu nuorista lehtipuista, pääosin koivusta. Luonnontilaisuus palaa puronvarrella vasta lähellä Viljakkalantietä, missä puro laskee jyrkästi solisten tekoaltaan jälkeen. Ympäröivässä varttuneessa kuusimetsässä tavataan jälleen lehdon lajeja kuten mustakonnanmarjaa, mustaherukkaa, sudenmarjaa ja puronvarrella myös tuomea. Lyhyt puronvarsiosuus (22) on erityisen tärkeä elinympäristö. Perkonmäen Natura-alueen itäpuoliset suopainanteet on ojitettu ja ne samoin kuin metsät on pääosin hakattu. Pari jäljelle jäänyttä tukkimaista tervaleppää kertoo suopainanteiden
12 olleen reheviä korpia. Metsät ovat nykyisellään eri-ikäisten hakkuiden jäljiltä pääosin nuoria sekametsiä. Perkonmäen Natura-alueen eteläpuolella radan varrella on kapeana vyöhykkeenä havumetsää, jonka ikä vaihtelee 15-50 vuoden välillä. Metsätyyppi vaihtelee kuivahkosta tuoreeseen kankaaseen ja osa metsästä on istutettu. Välittömästi Natura-alueen etelärajalla on vanhempaa havumetsää. Kalliopaljastumat ovat jäkäläisiä ja mäntyvaltaisia, kun taas painanteet ovat soistuneet. Metsä on tärkeä suojavyöhyke Natura-alueelle. Natura-alueen eteläpuolella on vanha avohakkuualue, minkä eteläpuolella on ojitettu, mutta melko luonnontilainen suoalue, joka on suotyypiltään pääosin isovarpurämettä. Pääpuulajeina ovat mänty ja koivu. Suoalueelta vedet kulkeutuvat pientä ojaa pitkin Naturaalueen reunalle ja edelleen Viisajärveen. Natura-alueen pohjois- ja itäpuoliset metsät ovat olleet niin ikään voimakkaiden metsätaloustoimien piirissä ja luonnontilaisia metsiä on enää niukalti. Aivan pohjoisosissa lähellä asutusta on kuitenkin miellyttävää kallioista mäntymetsää sekä varttuneita kuusikoita. Pohjoisosassa on myös lähde, joka sekään ei ole enää luonnontilainen eikä kasvillisuudeltaan edustava. Välittömästi kaava-alueen ulkopuolella pohjoispuolen metsässä on 2000- luvun alkupuolella tavattu liito-oravaa, josta ei viime vuosina ole näkynyt merkkejä. Metsikköön esitetään kuitenkin viheryhteys Perkonmäen ja Viisajärven liito-oravaesiintymistä. Kaavassa huomioitavat arvokkaat luontokohteet 1. Natura-verkoston kohteet Kirkonseudun osayleiskaava-alueen arvokkain luontokohde on Perkonmäen vanhan metsän alue (19), joka kuuluu Natura-verkostoon. Alue on arvokas sekä kasvillisuudeltaan että eläinlajistoltaan ja alueella tavataan myös liito-oravaa. Vanhan metsän säilyminen edellyttää myös suojavyöhykettä asuinalueen ja kohteen väliin. 2. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat Kaava-alueelle sijoittuu kaikkiaan kolme liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa (15-17), jotka on merkitty karttaan punaisella. Yksi (17) esiintymistä sijoittuu Naturaalueelle ja toinen (15) metsälain mukaiselle tärkeälle elinympäristölle Viisajärven rannalle. 3. Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinpiirit Alueella tavataan kahdeksan metsä- ja vesilain mukaista erityisen tärkeää elinympäristöä, joiden luonnontilaisuutta ei saa vaarantaa. Paha-Kauranen (1) on pieni, luonnontilainen lampi, jota ympäröi vähäpuustoinen räme. Monet alueen puronvarsista on lehtomaisia ja luonnontilaisimmat on merkitty karttaan vihreällä erityisen tärkeinä elinympäristöinä. Niitä ovat Veittijärven laskupuro (7) heti järvestä lähtien sekä Raattalantien varrella pelto-osuuden jälkeen (8), Työlänojan varsi Perkonmäen Natura-alueella ja välittömästi sen jälkeen (20) sekä lähellä Viljakkalantietä (22) sekä Viisajärveen laskeva puronvarsi (15), joka on tosin merkitty punaisella liitooravaesiintymän takia. Metsälain mukaisina erityisen tärkeinä elinympäristöinä on karttaan merkitty lisäksi Veittijärven pohjoispuoliset rehevät korvet (10) sekä Tomppilanniemen karukkokangas (12).
13 4 Paikallisesti merkittävät kohteet Edellä mainittujen kohteiden lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan säilyttää arvokkaita elinympäristö muuallakin kaava-alueella. Siellä täällä on jäljellä vielä melko luonnontilaisia lähteitä. Lähteistä luonnontilaisimmat ovat Kortesuon reunalla sijaitsevat lähteet (3), joiden arvoa nostaa hieno metsäympäristö. Myös Linjasuon ja Nuijasuon lähteet ovat säästämisen arvoisia monimuotoisuuden kannalta. Itse lähdekasvillisuus kaikissa lähteissä on vähäistä. Muut kuin luonnontilaiset puronvarret ovat myös arvokkaita vihervyöhykkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Paikallisesti merkittävä on erityisesti Työlänojan varsi (21) Perkonmäen Natura-alueen koillispuolella. Paikallisesti merkittävä luontokohde on myös Viiala-tilan läheinen niitty-/lähdealue (18) Pirkanmaalla harvinaisena tavattavan kulleron takia. Eläimistön kannalta paikallisesti merkittäviksi alueiksi luetaan Veittijärven pohjois- ja etelärannat (13-14) sekä Haaviston kallioalue (4), jotka ovat lepakoiden saalistusalueita. MUUT HUOMIOITAVAT SEIKAT Suunnittelualue on tärkeää virkistysaluetta erityisesti Haaviston kuntoradan ja Veittijärveä ympäröivän polun vuoksi. Alueita käytetään paljon myös mm. marjastukseen. Ulkoilu- ja virkistyspolkujen suunnitteluun tuleekin kiinnittää erityistä huomiota Haavistolla, mikäli aikaisempia reittejä ei tulevaisuudessa voida käyttää. Alueella on yksi pilaantunut maa-alue Viisajärven eteläpuolella. Kohde on merkitty karttaan ruskealla (23) ja se tulee kunnostaa ennen asutuksen viemistä alueelle. Suunnittelualueen merkittävin ympäristökuormitus tulee raideliikenteestä. Myös Kuruntiellä ja Uusi-Kuruntiellä meluarvot nousevat korkeiksi. Melu tulee huomioida asuinalueiden suunnittelussa. Välittömästi kaava-alueen ulkopuolella alueen luoteiskulmassa on kallionmurskausalue, josta suunnitellaan kiviaineksen kierrätyslaitosta. Aluetta koskevat aiemmat selvitykset Adel, V. 2000. Arkeologinen perusinventointi 2000. Tampereen museot. Kananoja, T. 2000. Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Päijät-Hämeessä. Suomen ympäristö. Ympäristöministeriö. Kääntönen M. & L. Kääntönen 1995. Vanhojen metsien suojeluohjelman kohteisiin tutustumassa. Talvikki. Lagerström M. 2000. Ylöjärven Veittijärven ja rautatien välisen alueen pesimälinnusto. Lagerström M. 2002. Ylöjärven Takamaan osayleiskaava-alueen pesimälinnusto vuosina 2000-2002. Paakkinen M. 2001. Vedenlaatu ja virkistyskelpoisuus Ylöjärven kunnan alueella sijaitsevissa järvissä. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Siivonen, Y. & T. Wermundsen 2006. Ylöjärven lepakkokartoitus.
14