4/2012 Luonnonvarariskit hallintaan Haastattelussa Arvo Kokkonen Peltoalueiden tilusrakenne pirstoutuu Saako rannoille rakentaa Erään osayleiskaavan tarina Maankäyttöä 120 vuotta
sisältö 4/2012 5 Ari Laitala (pääkirjoitus) National Treasure 7 Marika Ahlavuo ja Hannu Hyyppä Luonnonvarariskien hallintaa tarkoilla paikkatietomenetelmillä 10 Jaakko Kanerva Saako rannoille rakentaa? 14 Arvo Kokkonen Pekka Lehtosen haastatteltavana: Kiinteistönmuodostusta ei yksityistetä 18 Juhana Hiironen Peltoalueiden tilusrakenne Pirstoutuu vauhdilla 22 Pentti Ruokokoski Kaukokartoituksen uudet tuulet 25 VETURIMIES 26 Harri Lusa Seinäjoki siirtyi uuteen Koordinaattija korkeusjärjestelmään 30 Harri Hietanen Espoo ei voi suunnitella uudis rakentamista muualle kuin ratojen varteen 32 MAANMITTAUSTA TALLENTAMASSA 33 MAANKÄYTTÖ 120 VUOTTA SITTEN 34 Pauliine Koskelo Suomessa on selviytymisen perinnettä 38 Maanmittaritoimisto Äyräväinen & Krüger 38 Matti Holopainen Julkishallinnon toiminnan tehostaminen tavoitteena toiminnan tehokkuus ilman yksityisiä monopoleja? 40 Ari Laitala Pohjoismainen maanmittari Kongressi, 22. kerran 42 Katri Isotalo Pääkaupunkiseudun Palvelukartta PALKittiin Barcelonassa 44 UUTISIA 51 HÄRKÄÄ SARVISTA 52 IN MEMORIAM 55 RESUME 56 PALVELUHAKEMISTO Saako rannoille rakentaa? S. 10 Poikkeuksen myöntäminen on nimensä mukaisesti poikkeuksellista ja vaatii aina erityisiä syitä. Arvo kokkonen S. 12 Tulevaisuuden uudistuksissa painotetaan sähköisen asioinnin kehittämistä. ORToKUVAUSTA PIEN- KONEELLA S. 22 Lennokkikuumeessa on melkein unohtunut kustannustehokkain kuvausalusta yksimoottoriset pienkoneet. VETURImies S. 25 Väärät perinteet on kuitenkin joskus rikottava, oikeita on vahvistettava, yhteiskunnan on kehityttävä. Seinäjoelle uusi koordi - naatti- ja korkeusjärjestelmä S. 26 Edellinen näin mittava valtakunnallinen koordinaatisto uudistus toteutettiin 70-luvulla. ERÄÄN OSAYLEISKAAVAN TARINA S. 30 Jos hallinto-oikeuksien päätös on oikea, niin silloin mm. Helsingin laajeneminen itään, Sipooseen, on mahdotonta. Härkää sarvista S. 51 Kun ilmaiseksi tehdystä työstä ruvetaan maksamaan palkkaa, työn laatu heikkenee. Kustantajat: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkea koulu- ja opistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKY www.maankaytto.fi Päätoimittaja: Ari Laitala, sähköposti: paatoimittaja maankaytto.fi, puh. 040 546 3806. Kansi: Maassamme tänä syksynä koetut poikkeukselliset syystulvat lienevät osoitus sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä. Aihepiiristä lisää sivulla 7 alkavassa jutussa. Kuva Antero Aaltonen.
UUTUUS: Täysin uusi Faro laserkeilain Faro Laser Scanner Focus 3D Pieni ja kevyt mittausratkaisu 3D-mittauksiin Vaihe-eromittaukseen perustuva mittaus, säästää mittausaikaa 50% Tarkkuus parempi kuin 2 mm Mittausnopeus 976 000 pistettä/s Sisäänintegroitu kamera Eräaikainen jälkikäsittely Kysy lisää Geostarista! p. 09-2532 5000 Geostar Oy Tulppatie 16 18 B 00881 Helsinki Puh. 09 2532 5000 www.geostar.fi
PÄÄKIRJOITUS Lähdin ottamaan tarkempaa selkoa lehden historiasta, sillä 120 vuotta on kunnioitettava ikä mille tahansa julkaisulle. Lehden ensimmäinen numero on tosiaankin ilmestynyt huhtikuussa 1892, joten tuohon 120 vuoteen voidaan laittaa jo puolikas päällekin. Ensimmäinen kirjoitus on otsikoitu Lukijalle. ja lienee tulkittavissa jonkinlaiseksi pääkirjoitukseksi. Lehden aloitus on jossain määrin raflaava. Ensimmäinen virke kuuluu: Vaikka maanmittauslaitoksemme jo onkin enemmänkuin puolikolmatta sataa vuotta vanha, jos nimittäin luemme sen synnyn siitä kun ensimäiset maamittarit saapuivat Varsinais-Suomeen ja veronpanoa varten alkoivat kartoittaa täällä löytyviä viljeltyjä seutuja, ovat ne ajanjaksot tämän laitoksen historiassa kuitenkin sangen harvat, jolloin tun tu vampi edistyminen tai kehitys olisi ollut huomattavissa. Julkaisupolitiikka julki Jatkossa keskitytään kuitenkin varsinaisesti selvittämään niitä syitä, jotka ovat johtaneet lehden perustamiseen sekä toisaalta lehden julkaisupolitiikan linjaamiseen. Kirjoituksessa viitataan siihen, että aikakauskirjalle on jo pitkään ollut tilausta, mutta vasta 1890 Hämeenlinnan pidetyn maamittarikokouksen päätösten myötä on asia lähtenyt todella edistymään. Julkaisupolitiikasta todetaan seuraavaa: Sellaiselle aikakauskirjalle kuin tämä on, ei toimitus luule tarvitsevansa mitään erityistä ohjelmaa tehdä. Tarkoitus näet on, tilan ja voimien mukaan käsitellä kaikkia sellaisia kysymyksiä, jotka jollain National treasure National Treasure Maankäytön www-sivuilla kerrotaan, että Maankäyttö-lehti on ilmestynyt katkeamatta vuodesta 1892 ensin Suomen Maamittari- Yhdistyksen Aikakauskirjana ja sen jälkeen vuodesta 1954 Maanmittausinsinöörinä. Vuodesta 1975 lehden nimi on ollut Maankäyttö. tavalla koskevat jako- ja veronpano- tai vakauslaitosta, niin hyvin asioitten oikeudelliselta kuin niitten teknilliseltäkin puolelta. Koko maamittarien työ-ala koskee kuitenkin niin läheltä maamme pääelinkeinoon maanviljelykseen ja kansatalouteen ylipäänsä, että toivomme tämän aikakauskirjan voivan tarjota lukemista tälläkin alalla. Kuten tekstissäkin todetaan, ovat maanmittarit olleet varsin keskeinen ammattikunta tuon ajan Suomessa. Pieni taustatutkimus paljastaa, että vuonna 1890 n. 2/3:lla väestöstä on elinkeinona ollut maanviljelys, joten maanviljelyn toimintaedellytysten kehittämisellä on täytynyt olla huomattavaa vaikutusta maamme talouskasvuun ja kehittymiseen. Huomio kiinnittyy myös sanaan vakauslaitos. Googlaaminen antaa tällä kertaa varsin niukkoja tuloksia. suomisanakirja.fi palauttaa hakusanalla vakauslaitos seuraavaa: valtion laitos (Teknillisen tarkastuskeskuksen vakaustoimisto ja vakaajat), joka huolehtii mittaamisvälineiden vakaamisesta. Mahtaakohan nykyisellä Mittatekniikan keskuksella olla jonkinlaisia juuria tuon jo edesmenneen laitoksen suuntaan? Pääkirjoituksessa kerrotaan lehden tulevasta sisällöstä vielä sen verran, että: Aikomus on myöskin erityisessä osastossa seurata muutoksia ja tapahtumia niissä virkakunnissa, joitten alaa aikakauskirja tulee koskettelemaan. Lehdessä onkin eritelty nimitysuutiset peräti kuukausitason tarkkuudella. Mukana on myös lyhyt kuolinuutinen eli In Memoriam -osastollakin on pitkälle ulottuvat juuret. Maankäyttö 4 2012 5
Ratasplanimetrista ja nevoista 22-sivuisesta lehdestä löytyy myös kaksi asiantuntija-artikkeliksi luokiteltavaa kirjoitusta. Otto Savander kirjoittaa varsin seikkaperäisesti ratasplanimetrista ja lehden ainoa kuva on myös tästä laitteesta. Planimetrin käyttötarkoituksesta kiinnostuneet voivat palata Jürgen Grönforsin kirjoitukseen pinturista, joka on jo jossain määrin käyttäjäystävällisempi ja kehittyneempi versio planimetrista (Maankäyttö 4/2009). Grönfors on kirjoittanut myös Maankäytön uudemmasta historiasta 110-vuotisen taipaleen kunniaksi numerossa 4/2002. Tämäkin juttu löytyy Maankäytön www-sivuilta lehtiarkistosta. Toinen ammatillinen artikkeli on Ach. Wahlroosin kirjoitus nevoista. Kirjoitus alkaa nykytietämyksenkin valossa varsin pätevästi: Tiluksen arvo riippuu tavallisesti siitä miten suurta tuloa maanomistaja vuosittain saa tiluksesta nauttia, joko suorastaan, niinkuin heiniä niitystä ja puita metsästä, taikka välillisesti niinkuin jyviä pellosta sitä muokkaamalla ja kylvämällä. Opillisessa mielessä kirjoitus liippaa varsin läheltä kiinteistöarviointia, siis nykymittapuulla arvioiden. Juridista keskustelua Keskustelut osastolla selvitetään neljännen yleisen maamittarien kokouksen 5. kysymyksen käsittelyä, joka kuuluu seuraavasti: Voiko maanjako-oikeus ratkaistessaan maanjaosta tehtyjä valituksia, kaikkien osakasten siihen suostumatta muuttaa niitä jyvälukuja, joita vastaan maanomistajat siinä kokouksessa, missä jyvitys on tarkastettu, eivät ole tehneet muistutuksia. Keskustelun etenemistä selostetaan varsin yksityiskohtaisesti ja se alkaa Hra Meurmanin kritisoidessa kysymyksen sanamuotoa ja hän esittääkin kysymyksen uudelleen muotoilua. Tämä ei kuitenkaan käy Hra Savanderille: Hra Savander tahtoi että kysymys pidettäisiin alkuperäisessä muodossaan koska kuitenkin tiedetään että maanjako-oikeus käytännössä usein on muuttanut hyväksytyt jyväluvut. Lopulta yhteinen sävel löytyy: Kokous oli yksimielinen siitä että maanjako-oikeus ei ole oikeutettu muuttamaan asiallisten kerran hyväksymiä ja allekirjoituksillaan vahvistamia jyvälukuja, jolleivät jyvitysmiehet ole jotenkin menetelleet laittomasti. Suorasukaista kirja-arvostelua Löytyypä lehdestä vielä pari kirjaarvosteluakin. A. P. arvioi suhteellisen tuoretta julkaisua (1889), Maanmittaus-oppi teollisuuskouluja y. m. varten. Kriitikolta riittää ymmärrystä havaitsemilleen puutteil Pekka Lehtonen le: Kun kirja on ensimäinen suomenkielinen alallaan on tekijällä epäilemättä ollut paljon vaivaa sanaston laatimisessa. Joskin yksityiskohdissa olisi yhtä ja toista muistutettavata pidämme vaikeuksiin katsoen kirjaa kielellisessä suhteessa ylipäänsä onnistuneena. Kritiikki on myös aika kovaa kun aihetta löytyy: Ikävämpää on että siinä on asial li sia virheitä, osittain törkeitäkin, joista mai nittakoon pari. Siv. 8 on keskimääräinen tark kuus epäselvästi esitetty, ja samalla sivulla esi merkissä (joka on kokonaan ilman kritiikkiä otet tu Klauserista) on tämä keskimääräinen tark kuus laskettu aivan päin männikköön, (1/3 millimetriä vitjoilla mitatulle 218 metrin mat kalla!). Lopuksi annetaan ystävällisesti arvio kirjan arvosta: Hintaa 2:50 pidämme kirjasen kokoon katsoen liian korkeana. Mielenkiintoista tässä tietysti on myös se, mikä on tämä alan ensimmäinen suomenkielinen oppikirja. Onko sen merkitys jäänyt myöhemmiltä polvilta mahdollisesti huomioimatta? Kansalliskirjastosta, tietenkin Mielessäni on jo jonkin aikaa ollut lehden historian tarkempi selvittely. Tiedossani ei ole, että lehden omat arkistot ulottuisivat lehden varhaishistoriaan. Pienen nettitutkiskelun jälkeen päätin lähteä visiitille Kansalliskirjastoon. Suureksi ilokseni huomasin, että Kansalliskirjaston kokoelmista näyttäisivät löytyvän kaikki lehden numerot. Tilasin erikoislukusaliin lehden ensimmäisen numeron ja palasin takaisin muutaman tunnin ilmoitetun toimitusajan jälkeen. Vastassa oli kuitenkin viesti, että lehteä ei toimiteta, koska aineisto löytyy digitoituna www:n kautta. Ja toden totta, vain muutaman klikkauksen päästä löytyy Suomen Maamittari-Yhdistyksen Aikakauskirja ja mahtava määrä muutakin vanhempaa aineistoa. Yli satavuotias aineisto on pääsääntöisesti vapaasti saatavilla, vaikkapa pdfdokumentteina omalle koneelle. Kansalliskirjasto on tehnyt merkittävää työtä asettaessaan helposti saataville vanhimpia painotuotteitamme. Kulttuuriperinnön lisäksi tallessa on merkittävä määrä ammatillista historiaamme. Aarteet ovat usein lähempänä kuin luulemmekaan. Lopuksi lehden onnittelut 200-vuotiaalle Maanmittauslaitokselle. Vuoden 1892 jälkeisestä ajasta voitaneen varsin suuren yksimielisyyden vallitessa todeta, että varsin monet ovat ne ajanjaksot, jolloin tuntuvampi edistyminen tai kehitys on ollut huomattavissa. Ehkäpä lehdellämmekin on ollut oma vaikutuksensa asioiden järkiperäisemmälle kannalle saattamisessa J 6 Maankäyttö 4 2012 Ari Laitala ari.laitala maankaytto.fi
Avoimempi tiedonkulku ilmastonmuutostutkimuksesta kansalaisten tueksi Kansalaisia palvelevat demonstraatiot Yhteisöllinen kartoitus Uudet tarkat paikkatietoaineistot ja 3D-tekniikat Ympäristömalliaikasarjat Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo Päätöksenteon tueksi Tulvariskit Myrskytuhot Metsien hyönteistuhot Veden laatu Maanviljelijää palveleva informaatio Hanke mahdollistaa tuoreimman mittaus-, sensori- ja tietotekniikkakehityksen nopean hyödyntämisen poikkitieteellisen innovaatioketjun osana. Luonnonvarariskien hallintaa tarkoilla paikkatietomenetelmillä Nyt on tarve avoimempaan tiedonkulkuun ilmastonmuutostutkimuksesta päättäjille ja kansalaisille. Marika Ahlavuo ja Hannu Hyyppä Ilmastonmuutos-termillä tarkoitetaan useimmiten pääasiassa ihmisen toiminnasta johtuvaa, ilmakehän lisääntyvästä kasvihuonekaasupitoisuudesta aiheutuvaa globaalia ilmaston lämpenemistä. Luonnonvarasektorille tästä aiheutuu muutoksia toimintaympäristöön, jotka tulisi pystyä ennakoimaan ja hallitsemaan. Paikkatiedolta vaaditaan tarkkuutta ja sopivuutta nopeaan tarkasteluun. Taloudelliset hyödyt ovat konkreettisia, kun ennakointi saadaan osaksi yhteiskunnan toimintaa. Ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimus on laajentunut nykyään enemmän ilmastonmuutoksen hallintatoimiin, siihen sopeutumiseen ja sen hillintään. Monitieteistä, tieteidenvälistä ja eri tiedetraditioihin nojaavaa tutkimusta tarvitaan liittämään yhteen eri alojen tutkimusta ja edistämään ilmastonmuutoksen kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Nyt on tarve muodostaa ilmastonmuutoksen tutkimuksesta päättäjille ja kansalaisille mahdollisimman hyvä käsitys. Sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin voidaan tarkastella esim. teknisestä, taloudellisesta, infrastruktuureihin liittyvästä ja vaikkapa kulttuurin näkökulmasta. LuHaGeoIT Luonnonvarojen Hallinta GeoIT-ratkaisuilla -hanke kokoaa yhteen alan toimintaa Yhteistyö mahdollistaa olemassa olevan pirstaleisen tutkimustiedon ja osaamisen hyödyntämisen nopeammin tulevien turvallisuusriskien ennakoimisessa. Geodeettinen laitos, Aalto-yliopisto, Metropolia, Turun yliopisto, Helsingin yliopisto, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ja Suomen ympäristökeskus ovat aloittaneet monialaisen totutut hallinto- ja toimintarajat ylittävän yhteishankkeen, jossa kehitetään uusin paikkatiedon menetelmin kaukokartoitusta hyödyntäen Geo IT-ratkaisuja ilmastonmuutoksen riskien hallintaan. Yhdessä tuotettua tarkkaa paikkatietoinformaatiota tullaan demonstroimaan mm. tulevaisuuden karttavisualisointijärjestelmissä ja kännykkäpohjaisissa 3D-pelimoottoreissa, kertovat Aalto-yliopiston muotoilijat Matti Kurkela ja Juho-Pekka Virtanen. Tuloksia välitetään mm. kansallisen ilmastopaneelin, päättäjien ja kansalaisten käytettäviksi ja arvioitaviksi. Tavoitteena hankkeessa on avoimempi Maankäyttö 4 2012 7
Juho-Pekka Virtanen ja Matti Kurkela tiedonkulku ilmastonmuutostutkimuksesta päätöksenteon ja kansalaisten tueksi. Lisäksi etsitään uusia toimintamalleja tutkimustahojen yhteistyölle. Hanke täydentää Lynet-sektorin tutkimusta luonnonvara- ja ympäristötutkimuskysymysten ratkaisemisessa sekä olevassa olevia Suomen Akatemian ja Tekesin tutkimuskokonaisuuksia. Luonnonvarasektorille kehitetyt ratkaisut toimivat myöhemmin pohjana laajennettaessa tulevaisuuden turvallisuusriskien ennustamista myös rakennettuun ympäristöön. Hanke tulee tarjoamaan päättäjille, medialle ja kansalaisille tulevaisuuden vision, vaikutusmahdollisuudet ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä. 3D-tekniikat mahdollistavat ilmastonmuutostutkimuksessa tärkeän paikkaan sidotun tiedon esittämisen mm. energia-, eko- tai materiaalitehokkuudesta. Riskien hallinta ja ennakointi osana toimintaa Maailmanlaajuisestikin ilmastonmuutoksen aiheuttamat paikalliset riskit ja niiden ennakointi ovat valjastaneet eri alojen tieteen tekijät toimimaan yhdessä. Tulvat, kovat tuulet ja hyönteiset saattavat aiheuttaa laajoja metsä- ja viljelystuhoja. Sama luonnonvoima saa aikaan hyvin erilaisia ongelmia osuessaan joko viljelyalueille, metsään tai kaupunkiin. Tuhoja voidaan kuitenkin ennakoinnilla vähentää. Tiivis kaupunkiympäristö haavoittuu helposti ja aineelliset, taloudelliset ja henkiset vahingot ovat useimmiten moninkertaiset harvaan asuttuihin tai asumattomiin alueisiin verrattuna. Vahingot tulevat kalliiksi yhteiskunnalle ja sille kaupungille, johon luonnonvoimat kulloinkin iskevät. Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo Yhteisöllinen luonnon monimuotoisuuden kartoitus ja geokoodatut valokuvat avaavat uusia mahdollisuuksia. Lisätietoja Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamasta Monialaisesta hankkeesta antavat: Geodeettinen laitos: professori Juha Hyyppä, tutkimuspäällikkö Eija Honkavaara, professori Tapani Sarjakoski Helsingin yliopisto: professori Markus Holopainen, dosentti Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa Turun yliopisto: akatemiatutkija Petteri Alho Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus: tutkija Jere Kaivosoja Syke: yksikönjohtaja Yrjö Sucksdorff Uudet tarkat paikkatietoaineistot ja tiedon avoimuus mullistavat paikkatietoalan ja aineiston käytettävyyden Paikkatietoaineistot tarkentuvat ja toimivat vähitellen insinöörialojen suunnittelun tukena. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat mobiilikartoituksen ja UAV-tekniikan ratkaisut. Kolmiulotteisia tietokantoja ja -malleja voidaan tuottaa yhä nopeammin saaduista pistepilvistä. Automaattiset tulkinta- ja muutostulkintamenetelmät maasto- ja ympäristötietojen keräyksessä ja ajantasaistuksessa tulevat nopeuttamaan ja tarkentamaan maastotietokannan täsmäpäivitystä ja laadun tarkastamista. Vaatimukset ajantasaisen tiedon saamisesta eri aloille sovellettavan paikkatiedon käyttöön kasvaa jatkuvasti, kun tieto tutkimuksen suomista mahdollisuuksista leviää tutkimuslaitoksista kentälle. Ilmastonmuutos vaatii eri toimijoita varautumaan uusiin riskeihin, joista olemme saaneet jo vuosien varrella esimakua niin kotimaasta kuin ulkomailta. Riskitietoisuus ja taloudelliset vaikutukset Metsäpalot, tulvat ja lumi ovat vuosittain otsikossa Euroopan katastrofiuutisoinnissa. Esimerkkinä viimeaikaisista luonnonvoimista ja muutoksista ovat lähialueilla Pohjanmaan tulvat, Hannu- ja Tapanimyrskyt sekä kirjanpainajan aiheuttamat metsätuhot Ruotsissa. Myrskytuhoista tuoreena varoittavana kaukaisena esimerkkinä on marraskuussa New Yorkiin osunut Sandy-myrsky, jonka tuhoja korjataan edelleen. Viranomaisten vastuulle jäi mm. alueen asukkaiden turvallisuudesta huolehtiminen evakuoinneilla, liikenne- ja metroverkoston ja virastojen sulkemisella. Median kautta saatoimme seurata myrskyn etenemistä ja tuhoa suoraan olohuoneestamme. Myrsky aiheutti alueellisen tuhonsa lisäksi viivettä totuttuun toimintaan: lentoliikenne suljettiin, pörssi piti taukoa, kansainväliset virastot sulkivat ovensa ja kaupunki tyhjeni kansainvälisistä liikemiehistä. Vahingot ovat suurempia, mikäli ympäristökatastrofit alkavat näyttää toistumisen merkkejä samalla alueella. Yritysten 8 Maankäyttö 4 2012
tulee huomioida paitsi liiketoiminnan riskit, myös ilmaston aiheuttamien riskien vaikutus omaan kiinteistö- ja maaomaisuuteensa sekä pyrittävä takaamaan henkilöstönsä turvallisuus. Pääkonttorit etsivät vähitellen turvallisemmat alueet omille toiminnoilleen, rakennuksilleen sekä työntekijöilleen. Asukkaat etsivät turvallisen asuinsijan itselleen ja omaisilleen. Luonnonvoimien ennakoinnille on kysyntää Olemassa olevan tutkimustiedon yhdistäminen asukkaiden tuottamaan visuaaliseen paikkatietoon on hyvässä vauhdissa mm. RYM Oy:n Energizing Urban Ecosystems (EUE) -hankkeessa. Paikallisten valokuvien ja satelliittikuvien hyödyntämistä aikasarjoina on tehty jo pitkään. Viljelijöille, metsänomistajille, mökkeilijöille, veneilijöille tarvitaan tulevaisuuden ilmastonmuutoksen aiheuttamiin mahdollisiin riskeihin mobiileja paikkatietosovelluksia. Oman toiminnan vaikutuksia ympäristöön voidaan jo hyvin todentaa pelialustoilla. Pelimaailmoihin voidaan vähitellen syöttää alueellista tietoa niin, että todellisuus ja tulevaisuus sekoittuvat. Nähtävissä on myös alueellisten ja valituille käyttäjäryhmille tuotettavien sovellusten kehittämisen nopeutuminen esim. huvi- ja virkistyskäyttöön. Tutkimustiedolla turvallisuutta päätöksentekijöille ja kansalaisille Päätöksentekijöiden ongelmana on, etteivät tutkimuslaitosten ja yliopistojen tiedemiehet ja tutkijat osaa antaa vastauksia tarvittavalla nopeudella päätöksien tekoon liittyvissä ajankohtaisissa ja konkreettisissa kysymyksissä. Soveltavaa tietoa tarvitaan riskitilanteissa nopeasti. Rakennetun ympäristön kannalta olisi myös kiinnostava etsiä ratkaisuja päivän polttaviin kysymyksiin kuten: kuinka ennakoida katastrofien aiheuttamia vahinkoja esim. yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeiden terveys- ja hyvinvointipalveluiden, liikenneverkoston ja energiatuotannon toimivuuden ja muun hyvinvoinnin kannalta välttämättömän toiminnan osalta. Useat tutkimuslaitokset ja SHOKit tuottavat jo kansalaisia kiinnostavaa tietoa. CLEEN-SHOKin MMEA-hankkeessa (Measurement, Monitoring and Environmental Assessment) mm. GL, Metropolia, VTT ja yritykset kehittävät EnviToria, joka pyrkii edistämään ympäristötiedon laajempaa hyödyntämistä luomalla ympäristötiedon markkinapaikan, jossa julkiset ja yksityiset tahot pystyvät jakamaan käsiteltyä monitorointi- ja ympäristötietoa keskenään. Geodeettisen laitoksen esittämä ratkaisu GeoIT-demonstraattorille perustuu professori Juha Hyypän mukaan seuraaviin asioihin: Paikkatietojen lähdeaineistojen tulo julkisuuteen tarkoittaa, että Maanmittauslaitoksen laserkeilauspisteaineistoista ja digitaalikuvista voidaan tuottaa karkea 3D-malli automaattisesti. Mobiilikeilauksella ja -kuvauksella voidaan tehdä tarvittavat tihennykset aineistoon. Kehitettyyn 3D-karttaliittymään yhdistetään virtuaalinen maailma ja todellinen maailma 3D-virtuaalimallin ja -pelimoottorin avulla siten, että se toimii kännykässä, tabletissa tai tietokoneessa. Lisäksi hyödynnämme lisättyä todellisuutta (Augmented Reality), yhteisöllistä kartoitusta ja muita uusia teknologioita prosessissamme. Kun tämä mobiilimittausteknologian huikea kehitys yhdistetään spatiaaleihin tietoaineistoihin ja sen avulla mallinnetaan globaalimuutoksia (esim. tulvalaajuudet, ja -riskit sekä puuston myrsky- ja hyönteistuhot), voidaan ymmärrettävällä tavalla ennustaa ympäristön muuttumista, kertovat puolestaan Helsingin yliopiston Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo Heurekan Klima X -näyttely tutustutti kävijät ilmastonmuutoksen arkeen veteen ja sulavaan jäähän. metsätieteen professori Markus Holopainen ja akatemiatutkija Petteri Alho Turun yliopistosta. Nämä muutokset voidaan edelleen visualisoida kännykkäpohjaisissa karttasovelluksissa. Ilmastonmuutos alueellisen toiminnan ohjaajana Ilmastonmuutos on todellisuutta. Alueelliset riskienhallintajärjestelmät on tehtävä kulloiseenkin tarpeeseen sopiviksi. Koko Suomen mittakaavassa alueellinen tuho ei ole kuitenkaan aiheuttanut mittavaa kansallista ongelmaa, koska korvausjärjestelmä on toiminut tähän saakka. Tiedon saamisessa alueellisesti uudenlaiseen käyttöön riskien ennakoinnissa ovat yhteisenä haasteena edelleen tutkimustiedon tekijänoikeudet, ohjelmistojen yhteensopivuus, koordinaatistot, eri alojen tekniset sanastot ja organisaatioiden väliset totutut hierarkiat, yhteistyötavat ja käytännöt. Ilmastonmuutos on haaste, josta hankkeessa on otettu koppi. Yhdessä tekemällä voidaan päästä päivittelystä aitoon tiedon ja tietämyksen hyödyntämiseen yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämisessä. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia ongelmia ei toki voida kokonaan poistaa, mutta sen mahdollisesti katastrofaalisia alueellisia vaikutuksia voidaan totutut rajat ylittävällä yhteistyöllä helpottaa. Koordinaattori Marika Ahlavuo toimii Aalto-yliopistossa Rakennetun ympäristön mittauksen ja mallinnuksen instituutissa. Sähköposti marika.ahlavuo aalto.fi. TkT Hannu Hyyppä toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa rakennus- ja kiinteistöalalla teknologiapäällikkönä. Sähköposti hannu.hyyppa metropolia.fi. Maankäyttö 4 2012 9
Antero Aaltonen Saako rannoille rakentaa? Jaakko Kanerva Suomessa on rantaviivaa noin 314 000 km, josta kaavoituksen piirissä on vain 20 prosenttia. Rakentamattomia rantoja on runsaasti, mutta suosituimpien vesistöjen rannat ovat rakentamisen johdosta käytännössä sulkeutuneita. Kysymys rannoille rakentamisen mahdollisuuksista nousee esille hyvin monenlaisten hankkeiden yhteydessä. Eräs tyypillisimmistä tilanteista on loma-asunnon tai saunan rakentaminen rannan läheisyyteen. Tavallista on myös omakotitalon rakentaminen ranta-alueelle tai olemassa olevan rakennuksen korjaaminen taikka laajentaminen. Kaavoituksen ensisijaisuus Rantojen rakentamista on suunniteltu kaavoituksella yli 40 vuotta vuodesta 1969 lähtien. Rannoille ei saa rakentaa ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Rakennuskielto koskee myös rantaaluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi. Toisin sanoen rannat ovat lähtökohtaisesti rakennuskiellossa, 10 Maankäyttö 4 2012
ellei ole laadittu ranta-asemakaavaa tai rakentamisen ohjaamiseen tarkoitettua yleiskaavaa. Tämä perusajatus ranta-alueiden suunnittelutarpeesta tuodaan esille maankäyttö- ja rakennuslain 72 :n 1 ja 2 momentissa. Säännöksessä on useita ilmaisuja, kuten vesistö, rantavyöhyke, ranta-alue ja rakennus jotka vaativat tarkempaa katsastelua. Rakentamisen rajoittaminen ilman kaavoitusta kohdistuu rakennuksen rakentamiseen meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle. Rakennuksen käsite, jota tässä tarkoitetaan, on avattu maankäyttö- ja rakennuslain 113 :ssä. Rakennuksia ovat lainkohdan mukaan asumiseen, työntekoon, varastoimiseen tai muuhun käyttöön tarkoitetut rakennelmat, rakenteet ja laitokset. Näitä kaikkia yhdistää vaatimus siitä, että se on kiinteä tai tarkoitettu pidettäväksi paikallaan. Edelleen vaatimuksena on viranomaisvalvonnan tarve, joka johtuu rakennuksen ominaisuuksista. Viranomaisvalvonnan tarve ilmenee esimerkiksi velvollisuutena hakea rakennuslupaa. Uuden rakennuksen rakentamisen lisäksi rantojen suunnittelutarve eli lähtökohtainen rakentamiskielto koskee myös muun muassa käyttötarkoitusten muutoksia, joista yleisimpänä loma-asuntojen muuttaminen ympärivuotiseen käyttöön ja lisäksi olemassa olevien rakennusten vähäistä suurempaa laajentamista. Hyvin värikkäästä ja lukuisasta oikeuskäytännöstä voisi nostaa asiaa valottamaan erään esimerkin: rakennuksena pidettiin rantaalueelle sijoitettua autoa, jota käytettiin taukotupana ja asuntona ja jossa oli saunatilat (KHO 30.4.2004 t 961). Vielä on hyvä huomata, että rakentamisrajoitus koskee sekä rakennusluvan vaatimia hankkeita, että toimenpideluvanvaraisia, sikäli kun se on tarpeen toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaikutusten arvioimiseksi. Vesistöllä puolestaan tarkoitetaan Vesilain 3 :n määritelmissä kuvattua järveä, lampea, jokea, puroa ja muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta. Säännöksen mukaan vesistönä ei kuitenkaan pidetä noroa, ojaa ja lähdettä. Oikeuskäytännössä esimerkiksi yli 10 hehtaarin kokoinen tekolampi katsottiin vesistöksi kun taas kooltaan 1 3 hehtaarin kokoisia ei ole katsottu vesistöiksi. Kaikilla rannoilla vallitsee rantavyöhykkeen suunnittelutarve. Rantavyöhykkeelle ei siis saa rakentaa rakennusta, lukuun ottamatta myöhemmin esiteltäviä poikkeuksia, ilman asemakaavaa tai rakentamisen ohjaamiseen tarkoitettua yleiskaavaa. Jos kaavan mukainen rakentaminen ei ole mahdollista tai jos kaavaa ei ole, uuden rakennuksen rakentamiseen tarvitaan ELY-keskuksen poikkeamislupa. Miten rantavyöhyke on määritelty ja kuinka leveä se on? Rantavyöhykettä tai sen leveyttä ei ole täsmällisesti määritelty lainsäädännössä. Rantavyöhykkeenä pidetään sellaista rannan osaa, jonka luonnonolosuhteisiin meren tai vesistön vaikutus ulottuu, joka maisemallisesti mielletään rantaan kuuluvaksi tai jolle kohdistuu erilaisia rantaa hyödyntäviä maankäyttötarpeita, kuten loma-asuntojen rakentamista. Maankäyttö- ja rakennuslain esitöissä katsottiin rantavyöhykkeen ulottuvan noin 100 metrin päähän, muttei kuitenkaan pidemmälle kuin 200 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Hallintokäytännössä rantavyöhykkeen vähimmäisleveytenä on pidetty 50 metriä. Käytännössä rantavyöhykkeen leveyteen vaikuttavat muun muassa rannan kasvillisuus, maisematekijät ja maastonmuodot. Rantavyöhykkeen katsotaan olevan leveämpi meren rannoilla ja esimerkiksi avoimella niitty- tai peltoaukealla. Toisaalta metsäisellä rannalla oleva mäenharjanne estää näkyvyyden vesistöön, joten rantavyöhyke voi olla kapeampi. Ranta-alueella, jolla on tai on odotettavissa loma-asutusta, taikka jos loma-asutus tukeutuu rantaan, noudatetaan rantavyöhykettä koskevia säännöksiä, eli vaatimusta kaavoituksesta tai poikkeamisluvasta. Ranta-alueen leveydeksi hallintokäytännössä on puolestaan arvioitu noin 200 metriä, mutta se voi olla leveämpikin. Ratkaisevaa ranta-alueen leveyden tulkinnassa on sen arvioiminen tukeutuuko lomarakentaminen vesistön käyttöön tai vetovoimaan. Rantaan tukeutumisena pidetään muun muassa tieyhteyttä rantaan, uimarantaa tai venevalkamaa. Toisin sanoen arvioidaan sitä, olisiko rakennushanke sijoitettu juuri tiettyyn paikkaan myös ilman vesistön vaikutusta. Kaikilla rannoilla on siis rantavyöhyke (50 200 m) ja sen jälkeen voi olla ranta-alue, jonka olemassaoloa arvioidaan sen perusteella onko tosiasiallisesti olemassa suunnittelutarvetta loma-asutuksen järjestämiseksi. Mielenkiintoiseksi tämän tilanteen tekee se, että rantavyöhykkeen jälkeen voi olla myös ns. kuivan maan suunnittelutarve, eli maankäyttö- ja rakennuslain 16 :ssä tarkoitettu. Edelleen rantavyöhykkeen ja ranta-alueen eroa voidaan havainnollistaa siten, että jos rannalla on enimmäkseen vakituisia asuntoja, ei loma-asuntoja, vain välitön rantavyöhyke on rannan suunnittelutarpeen piirissä. Poikkeukset kaavoituksen ensisijaisuudesta Rantavyöhykkeelle ja ranta-alueelle rakentamisesta on olemassa myös joukko poikkeuksia, jotka on esitetty maankäyttö- ja rakennuslain 72 :n 3, 4 ja 6 momentissa. Poikkeuksen olemassaolo vapauttaa vaatimuksesta rakentaa asema- tai yleiskaavalla taikka hakemasta poikkeamista ELY-keskukselta. Normaali rakennuslupa kuitenkin tarvitaan seuraavissakin tapauksissa. Ranta-alueiden suunnittelutarve ei koske maa- ja metsätalouden tai kalatalouden harjoittamista varten tarpeellista rakentamista eikä maanpuolustuksen, rajavalvonnan tai merenkulun tarpeisiin tapahtuvaa rakentamista. Tämän lain soveltamisalaa koskevan poikkeuksen puitteissa on mahdollista rakentaa sekä asuin-, talous- että tuotantorakennuksia. Esimerkiksi maatilan sukupolvenvaihdostilanteessa on mahdollista rakentaa tilalle toinen asuinrakennus tilalla työskentelevää omistajan perillistä varten. Poikkeuksen arvioinnissa voidaan ottaa huomioon muun muassa suunnitellun rakennushankkeen koon ja tilan koon välistä suhdetta. Olemassa olevan asuinrakennuksen kanssa samaan pihapiiriin kuuluvan talousrakennuksen rakentaminen on mahdollista ilman rantavyöhykesääntelyä. Tässä kohdassa on huomioitava, että poikkeus koskee nimenomaan talousrakennuksia ja myös pihapiirin käsitteellä on merkitystä. Talousrakennuksen luonteeseen kuuluu asuinrakennuksen käyttöä palveleva tarkoitus, joka luo rajoituksia sekä talousrakennuksen käytölle että koolle. Talousrakennuksessa ei voi olla asuintiloja. Oikeuskäytännössä on katsottu muun muassa, ettei autotalli, jossa oli tilaa kahdelle perävaunulliselle kuorma-autolle sekä pienemmälle autolle, ollut yhden perheen asuinrakennukseen kuuluva talousrakennus (KHO 1984 II 65). Tässä käyttötarkoitus sinänsä oli asuinrakennusta palveleva, mutta koko oli liian suuri. Saunat muodostavat oman talousrakennusten ryhmänsä, joiden sääntely kuuluu tämän lainkohdan piiriin, mutta joista on myös omaa sääntelyä maankäyttö- ja rakennuslain 72 :n 6 momentissa ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 61 :ssä. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että saunan rakentaminen ilman kaavaa tai Maankäyttö 4 2012 11
rakennusten sijoittelu etäämmälle toisistaan on tavallista, jolloin pihapiirinkoin voidaan katsoa olevan laajempi. Eräs merkittävä ja yleinen poikkeus rannan suunnittelutarpeesta on olemassa olevan asuinrakennuksen korjaaminen tai vähäinen laajentaminen. Korjaamisena pidetään nimenomaan sellaista, mikä ei muuta rakennuksen käyttötarkoitusta. Näin ollen loma-asunnon korjaaminen vakituiseen käyttöön ei ole lainkohdan tarkoittamaa korjaamista. Asuinrakennuksen vähäinen laajentaminen on puolestaan sellaista, mikä ei olennaisesti muuta rakennuksen tai sen käytön ympäristöön kohdistuvaa vaikutusta. Tällä rajauksella halutaan varmistaa se, että laajennushankkeet pysyvät kokonaisuudessaan maltillisina. Laajentaminen on vähäistä yhtäältä silloin, kun lisärakentamisesta huolimatta rakennus pysyy pienehkönä, Antero Aaltonen poikkeamislupaa siis normaalilla rakennusluvalla on mahdollista, mikäli saunaa pidetään talousrakennuksena eikä esimerkiksi toisena lomarakennuksena. Tässä rajanvedossa otetaan huomioon muun muassa rakennuksen koko, varustelutaso, etäisyys päärakennuksesta ja löylytilan suhde muihin tiloihin. Saunaa ei ole yleensä pidetty talousrakennuksena jos se on varustettu esimerkiksi löyly-, pesu- ja pukeutumistilojen lisäksi keittonurkkauksella ja yöpymiseen varatulla huoneella. Pihapiirin käsite on lainkohdan tulkinnassa myös hyvin joustava ja tapauskohtainen käsite. Jos esimerkiksi asuinrakennus sijaitsee vesistöstä noin 100 metrin etäisyydellä ja rannan ja rakennuksen väliin jää vaikkapa metsäkaistale, ei saunan rakentaminen rantaan ole lainkohdan tarkoittamaa samaan pihapiiriin rakentamista. Pihapiirillä tarkoitetaan sellaista aluetta, joka muodostaa yhtenäisen ja ympäristöstään tavallisesti pihanhoitamisen seurauksena erottuvan alueen. Toisaalta maataloustyyppisessä asumisessa alle 60 m 2 :n kokoisena. Toisaalta, asuinrakennuksen ollessa jo alun perin suurikokoinen, vähäisenä laajentamisena pidetään noin 10 %:n laajennusta tai yhden lisähuoneen tekemistä. Arvioitaessa hankkeen vähäisyyttä, otetaan tietenkin huomioon jo mahdollisesti aiemmin tehdyt laajennukset tai muut toimenpiteet. Näiden tiettyjen poikkeusryhmien lisäksi kunta voi rakennusjärjestyksessä osoittaa alueita, joilla rantavyöhykkeen rakentamiskielto ei ole voimassa. Näillä alueilla ei ole suunnittelutarvetta johtuen siitä, että ne ovat rakentamattomia tai sellaisia, joille ei ole odotettavissakaan lisärakentamista. Näillä alueilla ei voi myöskään olla erityisiä luonnon- ja maisema-arvoja tai virkistyskäytön tarpeita. Tällainen määräys voi olla voimassa enintään kuusi vuotta kerrallaan ja kunnan on kuultava asiassa ELY-keskusta. Lisäksi kuntien rakennusjärjestyksissä on yleisesti määräyksiä muun muassa siitä, kuinka lähelle vesistöä ylipäätään saa rakennuksen sijoittaa ja myös esimerkiksi rakennusten kerrosaloista. 12 Maankäyttö 4 2012
Rakentaminen kunnan tai ELY-keskuksen myöntämällä poikkeamisluvalla Yleisesti ottaen kaikista maankäyttö- ja rakennuslain rakentamista koskevista normeista voi hakea poikkeamista. Poikkeaminen on siis mahdollista myös rantarakentamista koskevasta kaavoituksen ensisijaisuudesta. Poikkeuksen myöntäminen on nimensä mukaisesti poikkeuksellista ja vaatii aina erityisiä syitä poikkeamista koskevan hakemuksen tueksi, olkoonkin, että juuri rannoille on rakennettu melko runsaasti poikkeamisluvin. Kunnalla on yleinen toimivalta myöntää poikkeamisia, mutta rantarakentamisen yhteydessä toimivalta on osoitettu pääasiassa ELY-keskuksille. Maankäyttö- ja rakennuslain 171 :n 2 momentin 1. kohdan mukaan kunta ei saa myöntää poikkeusta, kun kysymys on uuden rakennuksen rakentamisesta ranta-alueelle, jolla ei ole voimassa (ranta)asemakaavaa tai rakentamisen ohjaamiseen tarkoitettua yleiskaavaa. Ilman näitä kaavojakin saa tosin laajentaa kunnan myöntämällä poikkeuksella olemassa olevaa rakennusta tai korvata sen. Korvaava rakentaminen tarkoittaa lyhyesti sanottuna samanlaisen rakennuksen rakentamista samalle paikalle. Korvaava rakentaminen ei kuitenkaan hallituksen esityksen mukaan voisi tulla kyseeseen jos olemassa oleva rakennus on osittain tai kokonaan tuhoutunut, eli vailla käyttöarvoa. Kunta tai ELY-keskus voi myöntää poikkeuksen jos poikkeamisen oikeudelliset edellytykset täyttyvät. Poikkeuksen myöntämiseen liittyy siis oikeudellisten edellytysten arvioimisen lisäksi jonkin verran tarkoituksenmukaisuusharkintaa johtuen lainkohdassa käytetystä sanamuodosta voi. Käytännössä maankäyttö- ja rakennuslain 172 :ssä osoitetut kriteerit rajaavat tarkoituksenmukaisuusharkintaa merkittävästi. Näiden yleisten edellytysten pitää täyttyä, oli sitten kyse mistä tahansa poikkeamisen tarpeesta. Poikkeaminen ei saa aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle eikä vaikeuttaa luonnonsuojelun tai rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi poikkeusta ei saa myöntää, jos se johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kuten havaitaan, edellytykset ovat kirjoitettu sangen väljään asuun, josta saattaa aiheutua poikkeamisen hakijan oikeusturvan kannalta hankalia tilanteita erityisesti silloin, jos viranomainen ei perustele kielteistä päätöstään seikkaperäisesti. Harkittaessa rantarakentamisen poikkeamisedellytyksiä on otettava huomioon tiettyjä seikkoja. Ensinnäkin, kaavoituksen ensisijaisuudesta johtuen poikkeusluvan harkinnassa on ikään kuin ajateltava käsillä oleva hanke siten, että voisiko se tulla kyseeseen jos alueelle laadittaisiin kaava. Tästä johtuu velvollisuus huomioida maankäyttö- ja rakennuslain asema- ja yleiskaavoja koskevat tavoitteet ja sisältövaatimukset (MRL 1, 5, 35, 39, 50 ja 54 :t) sekä erityisesti ranta-alueiden loma-asutusta koskevien yleis- ja asemakaavojen erityiset sisältövaatimukset (MRL 73 ). Mainitusta 73 :stä johtuu velvollisuus ottaa huomioon rakentamisen maisematekijät, luonnon- ja vesiensuojelu, vesihuollon järjestäminen sekä virkistystarpeet erityisesti jättämällä tarpeeksi yhtenäisiä rakentamattomia ranta-alueita. Toiseksi kaavoituksen ensisijaisuudesta voidaan johtaa myös poikkeamisen käyttöä tosiasiallisesti rajoittava varovaisuusperiaate. Tämä periaate ohjaa rantarakentamista siten, että poikkeamisilla tapahtuva rakentaminen ei saa johtaa siihen, ettei kaavoitukselle jäisi liikkumavaraa ranta-alueiden suunnittelussa ja rakennuspaikkojen määrittelyssä. Toisin sanoen rantarakentamisen perustuessa ensisijaisesti ranta-asemakaavaan tai yleiskaavaan, tulee poikkeamisessa ottaa huomioon rantojen suunnittelun erityiset mitoitusperiaatteet rakentamisen määrän ja sijainnin osalta. Mitoitusperiaatteitta käsitellään tarkemmin lehden seuraavassa numerossa. Kirjoittaja, OTK Jaakko Kanerva on Aalto-yliopiston maankäyttötieteiden laitoksen yliopisto-opettaja ja valmistelee ympäristöoikeudellista väitöskirjaa. Kanerva työskentelee myös sivutoimisesti asianajotoimisto Kuhanen, Asikainen ja Kanerva Oy:ssä lakimiehenä. Sähköposti jaakko.kanerva aalto.fi. Jaakko Kanerva Maankäyttö 4 2012 13
Pääjohtaja Arvo Kokkonen: Kiinteistönmuodostusta ei yksityistetä Haastattelu: Pekka Lehtonen Antero Aaltonen Organisaatiomuutoksessa häviävät toimistojen rajat ja resurssiohjaus helpottuu, sanoo Arvo Kokkonen. Maanmittauslaitos on uuden organisaatiomuutoksen kynnyksellä, kun uusi pääjohtaja astui virkaan. Muistelin haastatteluun mennessäni, että Arvo Kokkonen on kolmas pääjohtaja toimittajan urallani. Lauri Kanteen tapasin hänen 60-vuotispäivänään. Hän oli kotoisin Keski-Kannakselta, Muolaasta. Jarmo Ratiaa haastattelin pari vuotta sitten ja hänen juurensa ovat Meri-Karjalassa, Koivistolla. Arvo Kokkosen suku on lähtöisin Soanlahdelta, Laatokan pohjoispuolelta, Raja-Karjalasta. Tiedustelen uudelta pääjohtajalta alkajaisiksi, eikö tasapuolisuuden vuoksi olisi paikallaan, että hänen seuraajansa olisi taustaltaan esimerkiksi Laatokan Karjalasta? Kokkonen pitää ajatusta kohtuullisena, mutta aprikoi, ettei viipurilaistaustaistakaan pääjohtajaa tule heti mieleen. Elämän suuntaan voi vaikuttaa yksittäinen tapahtuma. Arvo Kokkosesta piti tulla maanviljelijä kotitilalleen Kärsämäelle. Kouluaikana sattui kuitenkin koulubussionnettomuus, jonka seurauksena lääkäri kehotti Arvoa valitsemaan vähemmän fyysisen työn. Arvo pohdiskeli, olisiko jokin ammatti, missä voisi olla ulkona ja samalla 14 Maankäyttö 4 2012
maaseudun kanssa tekemisissä. Niinpä hän vaihtoi jyväsäkit jyvitykseen, eikä maanmittari ihan outo ollutkaan maatalon pojalle. Kokkosen kulku uuteen tehtävään pääjohtajaksi on edennyt ikään kuin näkymättömän käsikirjoituksen mukaan: hän on vaihtanut työpaikkaa tai tehtäviä optimaalisesti ja suhteellisen usein ja kokenut maanmittaushallintoa monipuolisesti. Kunnan kautta tilusjärjestelyihin Arvon valmistuessa virkoja ei juurikaan ollut haettavaksi. Haapajärven kaupunki sattui perustamaan sopivasti kiinteistöinsinöörin viran, johon Arvo valittiin vastavalmistuneena vuonna 1982. Hän oli päässyt Haapajärvellä ylioppilaaksi ja suoritti asepalveluksensakin Haapajärvellä, Asevarikko 8:ssa. Haapajärven kiinteistöinsinöörinä Arvo työskenteli viitisen vuotta. Ylivieskaan oli perustettu uusjakotoimisto ja sen päällikkönä toimi Arvo Vitikainen, nykyinen professori Aalto-yliopistossa. Joissakin istujaisissa Arvo suostutteli Arvon uusjakotoimiston hommiin. Kokkonen arveli tuolloin työskentelevänsä muutaman vuoden Maanmittauslaitoksessa, mutta suunnitteli siirtyvänsä sitten lääninhallitukseen kaavoitustarkastajaksi. Maanmittauslaitos kuitenkin imaisi miehen kuin tsunami. Tilusjärjestelyissä kuluivat vuodet 1986 90 ja sen jälkeen hänet valittiin Ylivieskan uusjakotoimiston piiri-insinööriksi. Sitten tuli Jarmo Ratia pääjohtajaksi ja ryhdyttiin organisaatiouudistuksiin. Etuajassa yhdistettiin Ylivieskan maanmittaustoimisto ja uusjakotoimisto siis kaksi toimistoa samassa kylässä! Hintikan Paavo, piiri-insinööri, jäi toimiston puolelta eläkkeelle. Arvo työskenteli yhdistettyjen toimistojen maanmittausjohtajana vuoteen 1996. Tuolloin avautui kiinteistöpuolen maanmittausneuvoksen paikka, kun Niemelän Pentti jäi eläkkeelle. Arvo sanoo yllättyneensä samalla tavalla kuin Haapajärvelle mennessään nuoren miehen valinnasta. Hän oli neuvokseksi tullessaan nelikymppinen. Koin tehtävän hyvin velvoittavaksi. Olihan aikaisemmin yhdistetty kaksi osastoa yhdeksi kiinteistötehtävien tulosalueeksi: kiinteistöosasto, jonka päällikkönä oli ollut Jorma Kantola, ja sitten tarkastusosasto. Monet hallinnon menettelytavat olivat kenttämiehelle outoja; kuinka toimitaan esimerkiksi ministeriön, eduskunnan tai erilaisten valtakunnallisten sidosryhmien kanssa. Näihin perehtymistä helpotti hyvä yhteistyö karttapuolen neuvokseksi samaan aikaan valitun Risto Nuuroksen kanssa. Ministeriö laajensi perspektiiviä Vuonna 2003 avautui mahdollisuus siirtyä ministeriöön. Se tuntui houkuttelevalta: seitsemän vuoden jälkeen voisi katsoa alaa taas uudesta suunnasta. Ministeriössä työskentely oli avartavaa. Osoittautui tärkeäksi ja hyödylliseksi perehtyä mm eri virastojen erilaiseen tulosohjaukseen. Ministeriön tehtäviä on valmistella lainsäädäntöä ja budjettia sekä hoitaa tulosohjausta ja kansainvälisiä asioita. Raimo Vajavaara evästi seuraajaansa sanoen, että muutamassa minuutissa on kyettävä kiteyttämään ministerille maanmittausalaa koskeva asiakokonaisuus ja tiedustelu voi tulla hyvinkin äkisti. Vuonna 2005 Arvo halusi palata laitokseen, joka tuntui kuitenkin omalta kotipesältä. Sekä työtehtävät että työyhteisö olivat jääneet janottamaan. Hän pitää Maanmittauslaitoksen hengestä: Täällä tehdään töitä laitokselle ja sen asiakkaille. Kiinteistöjärjestelmästä ja maastotietojärjestelmästä sekä kirjaamisasioista huolehtiminen koetaan tärkeäksi. Pauli Karvisen jäätyä eläkkeelle vuonna 2009 Kokkonen valittiin ylijohtajaksi. Tehtävät olivat pääasiassa samankaltaisia kuin neuvoksenakin, koska periaate on, että ylijohtajan tehtävänkuvaa sovitetaan henkilön mukaan. Ylijohtajan tehtävät yhdistetään asianomaisen muihin töihin. Syyskuussa 2012 Arvo Kokkonen aloitti pääjohtajana, kun Jarmo Ratia jäi yli 20 vuoden pääjohtajarupeaman jälkeen eläkkeelle. Kokkoselle pohjasi uutta tehtävää mm. organisaatiomuutoksen valmistelu. Uusi organisaatio poistaa toimistojen rajat Organisaatiomuutos on toimeenpanon valmisteluvaiheessa. Lainvalmistelu on niin pitkällä, että siitä pyydetään lausuntoja. Lakimuutos pyritään saamaan eduskunnalle heti vuodenvaihteen jälkeen ja vahvistetuksi kesään mennessä. Kokkonen kuvailee, että on tarkoitus siirtyä verohallinnon kaltaiseen organisaation. Ei ole enää alueellisia maanmittaustoimistoja vaan periaatteessa yksi valtakunnallinen maanmittaustoimisto Maanmittauslaitos-tunnuksen alla. Ei ole toimistojen välisiä rajoja minkään tuotannollisen tekemisen esteenä. Silloin ei tarvitse siirtää ihmisiä vaan siirretään töitä. Työhuiput tasautuvat. Maanmittaustoimisto käsitteenä katoaa hallintolain muutoksessa. Tällä hetkellä on töitä Länsi-Suomessa enemmän kuin idässä. Esimerkiksi kiinteistöjärjestelmän monimutkaisuus on lännessä työllistävämpi, mihin on asutushistorialliset syyt. Tehtäviä voidaan siirtää, mitä tukee asioiden sähköinen käsittely. Kartoitus- ja mittaustyöt täytyy tietenkin tehdä lähialueilta. 1990-luvun tiikerinloikka, jolloin tietokannat digitalisoitiin, palkitsee nyt kehittyneempinä työskentelymuotoina. Meillä on tällä hetkellä 35 paikkakunnalla toimipisteet eikä organisaatiomuutos siihen vaikuta vaan jatketaan näillä toimipisteillä. Tämä ei edellytä Kokkosen mukaan henkilöstön siirtymisiä. Toinen tavoite on keskittää osaamista. Esimerkiksi kaivostoimitukset keskitetään muutamalle henkilölle, jotka hoitavat nämä kaikki. Näin tehdään erikoistoimituksia ja monimutkaisia kirjaamisratkaisuja paremmalla tuottavuudella, kun aina uusien henkilöiden ei tarvitse perehtyä. Keskittäminen luo tehokkuutta, josta meillä on kokemusta mm. runkomittausten keskittämisessä. Palvelualueen johtaja on ennen kaikkea resurssijohtaja. Vielä ei ole ratkaistu, montako johtajaa kentälle tarvitaan. Kokkosen mukaan prosessiajattelu säilyy. Suunnitteilla on kolme tulosaluetta: tuotanto, tukitoiminnot, joissa yhdistetään nykyiset valtakunnalliset palveluyksiköt, sekä hallinto- ja suunnittelutehtävät. Nykyistä suppeampi keskushallinto jää tilaajan rooliin. Tukipalvelut pyritään keskittämään tietyille paikkakunnille, kuten nytkin. Kehittämistehtävien asiantuntijoita saattaa asua eri puolilla maata. Organisaatiomuutoksella pyritään lisäksi tasoittamaan palvelutasoeroja eri puolilla Suomea. Miten näitä tavoitteita palvelee Etelä-Suomen maanmittaustoimiston temppu: toimistot siirrettiin pois, mutta asiakkaat häärivät pääkaupunkiseudulla? Kirjaamisasioiden uudistaminen suurin hanke seuraavan kolmen vuoden aikana. Maankäyttö 4 2012 15
Piti toteuttaa osana valtiokonsernia sitä alueellistamispolitiikka, mitä poliitikot päättivät. Maanmittauslaitoksella ei ole mitään suunnitelmia yksityistää, Kokkonen torppaa huhuja. Hän ei usko, että olisi myöskään poliittisia paineita yksityistämiseen. Ei ole olemassa sellaista visiota, että Maanmittauslaitos olisi vain rekisteröintiviranomainen ja yksityiset tekisivät esimerkiksi maanmittaustoimitukset. Määräajoin täytyy organisaatiota tietysti tarkastella, koska ulkoinen toimintaympäristö muuttuu. AVI-keskustelu oli esimerkki tästä, mutta se on nyt tällä erää ohi. Parempi olla proaktiivinen kuin reaktiivinen. Sähköiset palvelut laajenevat Tulevista uudistuksista Kokkonen painottaa sähköisen asioinnin kehittämistä. Verkon kautta voidaan seurata vaikkapa oman lainhuutohakemuksen tai toimituksen kulkua. Esimerkiksi verohallinto kehitti menettelyjään perusteellisesti ja saamme mm. veroehdotuksen valmiina. Tarvitaanko toimituskokouksia vai riittäisikö toimitusinsinöörin ehdotus. Jos ehdotus sopii kaikille asianosaisille, jäisi kokous tarpeettomaksi. Tulevaisuuden uudistuksissa painotetaan sähköisen asioinnin kehittämistä. Mahdollisille asiakkaiden kysymyksille täytyy verkon kautta rakentaa palvelu, jossa sitoudutaan vastaamaan määräajassa. Tarvittaessa käydään vuoropuhelua. Kärsämäen mummotkin pitää hoitaa ja siihenkin kehitetään jokin malli, vaikkapa ajanvaraussysteemi. Kiinteistökaupan verkkopalvelu on osa sähköistä asiointipalvelua. Yhä vähemmän tarvitsee tarkistaa tietoja manuaalisesti, koska järjestelmä poimii ne sekä henkilöistä että kiinteistöistä. Kokkonen vertaa tätä osakekaupan arvo-osuusjärjestelmään. Kaupanvahvistajaakaan ei enää tarvita ja toimitus käynnistyy automaattisesti. Kokkosen mielestä järjestelmä vähentää hallinnon ja asiakkaan kustannuksia. Hän muistuttaa, kuinka lainhuudon hakeminen on menneestä yksinkertaistunut niin, että sen pystyy hakemaan Pihtiputaan mummokin. Varmaankin työkalua käyttävät kuitenkin ensi sijassa ammattilaiset, kuten kiinteistövälittäjät. Kirjaamisasioiden siirto laitokseen on sujunut kohtuullisen suunnitellusti. Vuosi sitten oli kriisinpoikanen, kun käsittelyajat venyivät liian pitkiksi Pirkanmaa Satakunta-alueella. Olimme itse siihen syyllisiä resurssien kohdennuksen puutteiden vuoksi. Olen tyytyväinen siitä, että käräjäoikeuksista tullut väki on löytänyt kodikseen Maanmittauslaitoksen, Kokkonen vakuuttaa. Kirjaamisasioiden uudistaminen ja kiinteistökaupan verkkopalvelu yhdessä on suurin hanke seuraavan kolmen vuoden aikana. Rakennetaan kirjaamistehtävien JAKO. Aineistojen maksuttomuus moninkertaisti kysynnän Kokkonen on uudistukseen tyytyväinen. Kysynnän lisäys on ollut valtaisa. Ensimmäisen neljän kuukauden aikana ladattiin enemmän kuin koko aikaisemman käyttöajan kuluessa. Tämä osoittanee niitä yhteiskunnallisia hyötyjä, joita aineistojen vapaa käyttö mahdollistaa. Tosin emme tiedä, mihin käyttötarkoituksiin on ladattu. Täytyy todeta, että Jarmo Ratia oli tässä edelläkävijä. Tanska vapautti aineistonsa lokakuussa tänä vuonna. Ruotsissa ja Norjassa käynnissä ovat keskustelut ministeriöiden kanssa, koska siellä aineistomaksujen merkitys laitosten taloudelle on paljon suurempi. Kiinteistömuodostaja huolehtii vakuusjärjestelmän perustasta Viimeisimmässä Viisarissa (Maanmittauslaitoksen henkilöstölehdessä) kerrottiin, kuinka tilusjärjestelyt ovat ilmastoteko. Varmaankin näin, kun maantie pirstoo pellot ja niitä järjestellään vähemmän liikennettä vaativiksi kokonaisuuksiksi. Eikö tämä ole kaksinaamaista: samalla kun kehuskellaan ilmastoteolla, sallitaan tiluksia pirstoa muutoin suruttomasti? Meillä nykyiset maanviljelijät eivät voi sille mitään, että tilukset ovat näin pirstoutuneet. He ajattelevat yritystensä toimintaa talouden kannalta. Juhana Hiirosen väitöskirjassa on tutkittu peltotilusjärjestelyjen hyötyjä. Kokkonen katsoo ylipäänsä, että suomalaiset maanomistajat ovat niin fiksuja, että he pystyvät itse arvioimaan sen, mikä on heille edullisin tapa hyödyntää tiluksia. Jos joku saa päähänsä pirstoa maansa pieniin palasiin, se on hänen asiansa eikä siihen tarvita isoa veljeä yhteiskunnasta neuvomaan. Luotetaan maanomistajan harkintakykyyn. Se johtaa liian pieniin metsäpalstoihin, esimerkiksi tunnesyistä? Aivan, ei tämä ole aukoton, mutta ajattelun muutos näkyy selvästi. On nähtävissä, että luovuttavassa metsänomistajasukupolvessa monet ovat päättäneet perustaa yhteismetsän tai liittyä yhteismetsään ja perilliset saavatkin osuuden yhteismetsästä. Samoin näyttää siltä, että yhteismetsiä pyritään kasvattamaan. Tuleekin korostaa maanomistajan vastuuta siitä, että hänen tulisi jo elinaikanaan tehdä päätöksiä maaomaisuutensa siirrosta tulevalle sukupolvelle. Kiinteistönmuodostuksen rajoitukset tai rajoittamattomuus ovat nimenomaan maankäyttöpolitiikkaa. Ruotsissa esimerkiksi on rajoituksia, kun ajatellaan, että kiinteistönmuodostuksessa pitää olla yhteiskunnallista näkökulmaa. Eikö laitoksella pitäisi olla korkeampi profiili yhteismetsäasioissa? Meidän pitää tietysti olla omalta osaltamme aktiivisempia, koska ei tästä kukaan muukaan puhu. Olemme rakentamassa Suomen Metsäkeskuksen kanssa yhdessä useampivuotista tiedottamiskampanjaa tästä asiasta. Puhutaanpa rakennettavasta maasta. Olen nähnyt toimitusinsinöörin pöydällä kartan, jossa rantaan lohkotaan tontinkokoinen metsämaa. Meillä on ongelmana haja-asutus, taajamien liepeille syntyvä asutus jne. Eikö tästä pitäisi Maanmittauslaitoksenkin kantaa jotain huolta? Miksi Maanmittauslaitoksen pitäisi kantaa vastuuta rakentamiseen liittyvistä asioista, jotka kuuluvat yksiselitteisesti kuntien rakentamisvalvontaviranomaiselle! Kaavoitusjärjestelmä on hyvä ja välttämätön rakentamisen ohjaamisessa. Kaavoitusmonopoli on kunnilla. Maankäyttöä ohjaavat monet muutkin kuin rakentamiseen ja maankäyttöön liittyvä lait, kuten metsälait metsien käyttöön, luonnonsuojeluun liittyvät 16 Maankäyttö 4 2012
lait, vesilaki vesien käyttöön liittyvissä asioista, maa-aineslaki maaainesten käyttöön liittyvissä asioissa jne. Emmehän me ota niitäkään huomioon kiinteistönmuodostamisessa; siinä kuinka maatasi käytät. Kukin viranomainen huolehtii sektoriltaan. Maanmittauslaitoksen ensisijaisena tehtävänä kiinteistönmuodostamisessa on huolehtia suomalaisen rahoitustoiminnan perustana olevan kiinteistörekisterin ja lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin ylläpidosta luotettavasti, ettei vakuusjärjestelmämme toimivuutta vaaranneta. Eikö tätä voitaisi korjata jo semmoisen kansainvälisesti harvinaisen kummajaisen kuin perusrakennusoikeuden poistamisella? Hajarakennusoikeuden juuret kumpuavat hevoskulkupelien ajalta ja kaskisauhujen hämärästä ja itsellisestä elämisen mallista. Nykyaikana muut(kin) maksavat tästä maanomistajien vapaudesta! Perusrakennusoikeus kuuluu suomalaiseen oikeusjärjestelmään, jota isämme ovat puolustaneet kalliisti menneinä vuosikymmeninä. Se on suomalaisille arvokas asia. Se istuu syvällä suomalaiseen ajattelumalliin ja kuuluu vahvasti oikeusjärjestelmäämme. Maanmittauslaitoksen rooli on toteuttaa voimassaolevaa lakia ja oikeusjärjestystä. Vielä kerran ministeriöasiasta. Kansainvälisten tietojen mukaan noin 35:stä Euroopan maasta Maanmittauslaitos on vain kolmessa maassa maa- ja metsätalousministeriötä vastaavan ministeriön alaisena (Liettua, Unkari, Suomi). Kirjo on laaja ja laitosten roolitkin vaihtelevia. Eikö meilläkin Maanmittauslaitos kuitenkin palvele ennen kaikkea yhdyskuntien rakentamista, suurta kansalaisjoukkoa mutta maataloutta vain marginaalisesti. Miksi ei ympäristöministeriöön? Maanmittauslaitos on ollut olemassa 200 vuotta, maa- ja metsätalousministeriö on ollut olemassa reilut 150 vuotta. Maanmittauslaitos on aina ollut maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. Olen tyytyväinen maa- ja metsätalousministeriön ohjaukseen. Sitä paitsi se on nykyään pikemminkin luonnonvaraministeriö, joka vastaa mm. maahan, metsiin, vesiin, kaloihin, riistaan, ruoan tuotantoon ja eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Valtioneuvoston työjärjestyksessä on sovittu, että paikkatietoasiat kuuluvat MMM:n hallinnonalalle. Se on pitkään harkittu eikä paikkatietoasioita pidä missään tapauksessa jakaa eri ministeriöiden alaisuuteen. Luonnonvaroilla on aina paikkaan ja sijaintiin sidottu yhteys. Luonnonvaraministeriön ja ympäristöministeriön keskinäinen yhteistyö on tuiki tarpeellista; en kuitenkaan näe, että Maanmittauslaitokselle olisi ministeriövaihdoksella saatavissa mitään lisäarvoa. Takavuosina MMM vastusti kaikenlaisia suunnittelullisia päämääriä, se esiintyi ikään kuin maanomistajien etäispäätteenä. Käsitys MMM:n roolista vain maatalouden ministeriönä on virheellinen. Sen rooli on selvästi monialaisempi ja toimintapolitiikka vahvasti eteenpäin suuntautuvaa. Siellä on maatalouden lisäksi edellä mainitut kalatalous-, riistatalous-, metsä- ja vesiasiat. Mutta ihmiset asuvat kaupungeissa! Emme voi sille mitään, että Suomi on Euroopan kuudenneksi suurin maa pinta-alaltaan. Suomalaisista kaksi kolmasosaa asuu taajamissa ja yksi kolmasosa haja-asutusalueilla. Kansainvälisesti viritelmiä on monenlaisia, valtionvarainministeriöitä verotusnäkökulmasta lähestyen, ympäristöministeriö maissa, joissa on vahva suunnittelutraditio, asuntoministeriö, jossa korostetaan asuntojen tuottamista, johon liittyvät myös uudet 3Dratkaisut kiinteistön muodostuksessa. Karttalaitoksia on usein armeijan alaisuudessa. Ruotsissa Lantmäteriverket kuuluu tällä hetkellä sosiaaliministeriöön asuntotuotannon näkökulmaa painottaen. Maanmittauskoulutuksen ongelmia Koulutuskysymyksissä tulee kaksi keskeistä asiaa. Ensinnä joudutaan kehittämään kelpoisuusehtoja toimitusten suorittamiseen. Kelpoisuus tulisi katsoa osaamisen, ei vain koulutuksen kautta. Kelpoisuuspykäliä joudutaan avaamaan. Kelpoisuusvaatimuksiahan on koko ajan laajennettu. Tiedämme koulutukselliset puutteet ammattikorkeakouluissa lähinnä arvioinnissa ja juridiikassa. Laitoksen täytyy itse luoda arviointimenettely, jolla yksittäistapauksissa kelpoisuus ratkaistaisiin. Käräjäoikeudessakin jutut jaetaan tuomareille osaamisen ja kokemuksen mukaan: joku on erikoistunut talousrikoksiin, joku henkirikosjuttuihin. Meilläkään vaativaan lunastustoimitukseen ei voida laittaa kokematonta diplomiinsinööriä, Kokkonen painottaa. Toinen asia koskee peruskoulutusta. Opetusta annetaan Aaltoyliopistossa, ammattikorkeakouluissa ja toisen asteen koulutuksena. Haluamme olla mukana kehittämässä eri koulutustasojen sisältöä. Aalto-yliopistossa on meneillään suuria muutoksia: ilmeisesti geomatiikka ja kiinteistötalous ovat eriytymässä entisestään. Kokkonen suhtautuu tähän kehitykseen varauksellisesti. Toisaalta osaamistarve on syventynyt, ja kokonaisuuden hallinta saattaa olla hankalaa. Kokkonen painottaa, että opetuksen taso sinänsä on hyvä. Amk- puolella tapahtui kauhea virhe, kun Mikkelistä lopetettiin maanmittauskoulutus, Kokkonen murehtii. Meillä on koulutusta Rovaniemellä RAMK:ssa ja Metropoliassa Vantaalla ja Vaasassa lisäksi pieni ruotsinkielinen yksikkö. Kokkonen on huolissaan, kuinka saadaan Väli-Suomeen ammattilaisia, minkä Mikkeli hoiti hyvin. Meillä on Oulusta Hämeeseen saakka Mikkelissä opiskelleita. Mokauksen syynä on se, että ammattikorkeakoulu itsessään saattaa ratkaista koulutussuunnat. Maanmittaus ei vaikuttanut tarpeeksi mediaseksikkäältä vaikkapa tuotantotalouteen tai viestintätekniikkaan verrattuna. Ammattikorkeakoulun näkemys lähti pelkästään Mikkelin seudusta vaikka maanmittausalan tarve koskee koko maata. Vaikuttaa, että Metropolia palvelee paljolti yksityissektoria ja Rovaniemen rekrytointialueen eteläraja kulkee Kehä III:ssa. Kokkosen mielestä valmistuvien kokonaismäärä on kuitenkin riittävä. Ammattikorkeakoulu ei ole pelkästään Maanmittauslaitoksen huoli, myös kunnat kärsivät samasta ongelmasta. Myös Aaltoyliopiston linjajako vaikeuttaa kuntiin sopivien ammattilaisten löytymistä. Esimerkiksi kaavoitusinsinöörit alkavat olla kortilla. Kartoittajia koulutetaan ympäri Suomea, mutta hakijoita ei ole riittävästi. Maanmittauslaitos varautuukin kartoittajien mahdolliseen puutteeseen tarvittaessa vaikka omalla oppisopimuskoulutuksella. Kartoittajia tarvitaan, Kokkonen painottaa. Eikö pitäisi olla jokin yhteiselin, joka tarkastelisi maanmittausalan kokonaistarpeita ja olisi painava vaikuttaja, lobbari? Kokkonen korostaa, että koulutuksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon valtakunnalliset tarpeet ja laitos tarvittaessa esiintyy voimakkaastikin alan puolestapuhujana. On haastattelun loppunousun aika, mitä voitaisiin todeta syyllistymättä kliseisiin? Kliseistä huolimatta haluaisin todeta, että asiakas on meille kaikista tärkein. Olen tyytyväinen, että meillä on kehitytty asiakaspalvelussa ja asiakkaiden tarpeisiin keskittymisessä. Maankäyttö 4 2012 17
Kun esihistoriallinen maanviljelijä on ensimmäistä kertaa ottanut luonnontilassa olleen maakappaleen maataloudelliseen käyttöön, on kyseisen maa-alueen täytynyt sopia viljelijän käyttötarkoituksiin viereisiä alueita paremmin. Nykyiset maanviljelijät eivät ole yhtä onnekkaassa asemassa kuin esihistorialliset kol legansa. Selvitäkseen alati kovenevassa kilpailussa, täytyy nykyisten maanviljelijöiden hankkia maansa sieltä, missä sitä on tarjolla. Nämä alueet eivät suinkaan ole käyttötarkoitukseensa parhaiten sopivia, saati viereisiä alueita parempia. Niillä täytyy kuitenkin pärjätä, ainakin uusjakoon saakka. Peltoalueiden tilusrakenne pirstoutuu vauhdilla Juhana Hiironen Tilusrakenne syntyy yhteiskunnan tarpeiden pohjalta Maassamme suoritetut tilusjärjestelyt ovat olleet seurausta etupäässä muuttuneista yhteiskunnan oloista. Suuren pohjan sodan jälkeen ilmennyt tarve kohottaa maataloustuotantoa aiheutti isojaon toimeenpanon 1700-luvun loppupuolella. 1800-luvun loppupuolella taasen todettiin, ettei isojaolla aikaansaatu kiinteistörakenne vastannut modernisoituneen maatalouden vaatimuksia. Tästä johtuen lakiin kirjoitettiin määräykset uusjaosta. Tarve kasvaneen tilattoman väestön asuttamiseen ja elinolojen parantamiseen johti itsenäisyytemme alkutaipaleilla vuokraalueiden lunastamislainsäädännön syntymiseen. Sotiemme jälkeen alueluovutukset ja rintamamiesten asuttamistarve taasen saivat aikaan maanhankintalain toimeenpanon. Isojakoja saatiin toimittaa suhteellisen vakaissa oloissa, mutta uusjakojen aikana yhteiskuntamme koki syvällisen rakennemuutoksen, jonka vaikutukset heijastuivat myös tilusjärjestelytoimintaan. Tähän vaikutti ennen kaikkea maanvuokrakysymysten käsittely ja hoito 1920-luvulla, pika-asutus- ja maanhankintalain toteuttaminen 1940-luvulla, sotien jälkeinen elinkeinorakenteen muutos ja sitä seurannut kaupungistuminen 1950-luvulla, ja ylituotanto-ongelmat 1960-luvulla. Maatalouden rakennemuutos pirstoo tilusrakennetta Suomea voidaan pitää aina 1960-luvulle saakka agraarivaltiona, jonka maatalouspolitiikka pyrki kasvattamaan tuotantoa omavaraisuuden saavuttamiseksi lähinnä peltoalaa kasvattamalla. Urho Kekkosen presidenttikauden (1956 1981) aikana Suomi muuttui kuitenkin moderniksi teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Muutoksen taustalla vaikutti eri puolella Eurooppaa saavutettu maataloustuotteiden omavaraisuus, joka aiheutti vaikeuksia ylijäämätuotannon viennille ja johti nopeasti maatalouspolitiikan muuttumiseen. Maataloustuotantoa alettiin vähentää ja koneet korvasivat ihmiset Kuva 1. Tilamäärän (sininen viiva) ja tilojen keskipeltoalan (punainen viiva) kehitys vuoteen 2020 (Pyykkönen ym. 2010, s. 4). 18 Maankäyttö 4 2012
pelloilla. Huomio keskittyi metsätalouden tuotannon, sekä teollisuuden ja palvelualojen työpaikkojen lisäämiseen. 1960-luvulla kaupungistuminen alkoi voimistua ja maaseutu autioitua väestön muuttaessa teollisuuskeskuksiin ja Ruotsiin. Maatalouden tilamäärä on vähentynyt jo lähes 50 vuotta. Vuonna 1960 tiloja oli yli 300 000, kun niitä vuonna 2011 oli enää noin 61 000. Tilojen keskikoko on kasvanut, sillä lähes kaikki pelto on pysynyt tuotantokäytössä. Peltoalalla mitaten keskimääräinen tilakoko oli vuonna 2011 noin 37 ha. On ennustettu, että tilamäärä putoaa vuoteen 2020 mennessä noin 45 000 tilaan ja samalla keskimääräinen tilakoko kasvaa noin 50 hehtaariin, jopa yli (ks. kuva 1). Rakennemuutos on lisännyt tilusjärjestelytarvetta merkittävästi, mikä on johtamassa siihen, että toiminnan pullonkaulaksi ovat muodostumassa Maanmittauslaitoksen käytössä olevat resurssit. Tästä johtuen onkin ensisijaisen tärkeää selvittää alueet, joilla tilusjärjestelytarve suurin ja toiminnan mahdollisuudet hyvät. Tilusjärjestelytoiminnan menestyksekäs hoitaminen edellyttää, että Maanmittauslaitoksella on riittävän monipuolinen kuva Suomen peltoalueiden tilusrakenteesta. Kun peltojen tilusrakenne tunnetaan, voidaan resurssit kohdentaa sellaisille alueille, joilla huono tilusrakenne haittaa peltojen käyttöä ja, joilla se on tilusjärjestelykeinoin mahdollista korjata. Tilusjärjestelytoiminnan toimintaedellytyksiä selvitettiin PEKIRA-projektissa Tilusrakenne ja sen parantamismahdollisuudet selvitettiin vuonna 2012 Maanmittauslaitoksen kehittämiskeskuksessa tehdyssä PEKIRA-projektissa (Peltoalueiden Kiinteistörakenne -projekti). PEKIRA-projektissa selvitettiin, millainen tilusrakenne on tällä hetkellä Suomen peltoalueilla. Koska tilusrakenteen hyvyys kulminoituu kahteen eri muuttujaan, peltolohkon pinta-alaan ja sen etäisyyteen talouskeskuksesta, muodostui tutkimuskysymyksiksi: mikä on peltolohkojen keskimääräinen koko (ha); ja mikä on peltolohkojen keskimääräinen talouskeskusetäisyys? Lisäksi tutkimuksessa selvittiin, kuinka tilusrakenne on kehittynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana ja mihin suuntaan sen voi olettaa kehittyvän jatkossa. Sen lisäksi, että tutkimuksessa selvitettiin nykyinen tilusrakenne, selvitettiin tutkimuksessa, kuinka tilusrakennetta voitaisiin parantaa tilusjärjestelykeinoin maamme eri osissa. Tältä osin tutkimustehtävää täsmennettiin seuraavilla kysymyksillä: kuinka paljon peltolohkojen keskimääräistä kokoa (ha) olisi mahdollista kasvattaa; ja kuinka paljon peltolohkojen keskimääräistä talouskeskusetäisyyttä (km) olisi mahdollista lyhentää? Tutkimuksessa selvitettiin myös, millaista haittaa nykyinen kiinteistörakenne aiheuttaa maatalouden harjoittamiselle, ja kuinka suuri tämä haitta euromääräisesti on. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin, kuinka suuren rahamääräisen hyötyvaikutuksen kiinteistörakenteessa tehtävät parannukset saisivat aikaan. Johtopäätöksissä pyrittiin vastaamaan siihen kysymykseen, missä alueilla tilusjärjestelytarve on akuutein, ja millä alueilla tähän tarpeeseen kyetään vastaamaan tilusjärjestelytoiminnassa käytössä olevilla työkaluilla. Kuva 2. Peltolohkojen yhdistämispotentiaali. Kuvassa on osoitettu yhdistämispotentiaali suomen eri kunnissa (sininen on erinomainen, kirkkaanvihreä hyvä, vaaleanvihreä kohtalainen, keskivihreä heikko ja tummanvihreä huono). Kuva 3. Peltolohkojen keskimääräiset pinta-alat. Vasemmanpuoleinen kuva esittää nykytilannetta ja oikeanpuoleinen kuva tilannetta, missä tilukset olisi järjestelty. Kuvassa tummanvihreällä on esitetty viljelylle erityistä haittaa ja vaaleanvihreällä haittaa aiheuttavat pienet peltolohkot. Kirkkaanvihreällä on esitetty kohtalaisesti ja sinisellä hyvin viljelyyn sopivat peltolohkot. Maankäyttö 4 2012 19
Kuva 4. Tilusjärjestelytoiminnan mahdollisuudet Suomessa. Sininen väri osoittaa alueita, joissa toimintaedellytykset tj-toiminnalle ovat hyvät. Kirkkaanvihreä osoittaa kohtalaisia, ja vaalean- ja tummanvihreä huonohkoja (tummanvihreä huonoin) alueita. Pirstoutunut tilusrakenne heikkenee rakennemuutoksen seurauksena Suomessa oli vuonna 2011 yhteensä 973 554 peltolohkoa, jotka olivat merkitty peltolohkorekisteriin ja joiden maankäyttöluokka oli pelto. Näiden peltojen yhteispinta-ala oli 2 302 153 hehtaaria. Yksi tila viljelee keskimäärin 17 eri peltolohkoa. Peltolohkojen keskikoko on Suomessa 2,37 hehtaaria. Suurimpia, keskimäärin yli kolmen hehtaarin kokoisia peltolohkoja viljellään Kanta-Hämeessä (3,18 ha), Uudellamaalla (3,13 ha) ja Varsinais-Suomessa (3,03 ha). Peltolohkojen keskikoko ei ole juurikaan muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tuoreimman tutkimustiedon valossa tavoitteellinen lohkokoko, mikä kasvaa vuosi vuodelta maatalouskoneiden kehityksen ja suuruusrationalisoinnin seurauksena, on tällä hetkellä noin kuusi hehtaaria. Tätä pienemmistä lohkoista siis aiheutuu haittaa maatalouselinkeinon harjoittamiselle. Peltolohkojen keskimääräinen talouskeskusetäisyys on Suomessa 3,28 kilometriä. Pisimpiä, keskimäärin yli 3,5 kilometrin pituisia viljelysmatkoja tehdään Lapissa, Kainuussa, Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Merkille pantavaa on, että peltolohkojen keskimääräinen talouskeskusetäisyys on kasvanut yli 80 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana! Tiedetään, että maatalouden rakennekehitys (tilojen lukumäärä vähenee ja tilakoko kasvaa) tulee olemaan voimakasta seuraavilla vuosikymmenellä. Tilakoon kasvu tulee keskittymään suurimpiin yksiköihin (vuodesta 2007 lähtien ovat enää kasvaneet vain yli 75 hehtaarin suuruiset tilat). Rakennekehitys aiheuttaa tilusrakenteen pirstoutumista. Erityisesti talouskeskusetäisyys kasvaa nopeasti rakennekehityksen seurauksena, kun suuret tilat hankkivat viljelysmaata yhä kauempaa. Mikäli pirstoutumista (taikka rakennekehitystä) ei kyetä hillitsemään, tulee tilusrakenteen aiheuttamat haitat korostumaan tulevaisuudessa. Voidaan arvioida, että vuonna 2020 peltolohkojen keskimääräinen pinta-ala tulee olemaan 2,3 hehtaaria ja keskimääräinen talouskeskusetäisyys jopa 6 kilometriä. Tutkimus perustui suurlohkoaineiston ja tuotantokustannuslaskelmien hyödyntämiseen Tilusrakenteen parantamismahdollisuuksien arvioimiseksi muodostettiin Suomen peltolohkoista ns. suurlohkoaineisto, jossa toisistaan enintään kolmen metrin etäisyydellä sijaitsevat peltolohkot yhdistettiin toisiinsa. Näin saatiin selville alueet, joilla lohkojen yhdistäminen toisiinsa on mahdollista. Koska eri alueiden luontaiset ominaisuudet (mm. viljelijöiden lukumäärä) rajoittavat optimaalisen tilusrakenteen muodostamista, arvioitiin seuraavaksi se, kuinka paljon tilusrakennetta kyetään parantamaan suurlohkokoon funktiona. Tätä tarkoitusta varten muodostettiin 2000-luvulla suoritetuista peltotilusjärjestelyistä regressiomalli. Mallin avulla selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat lohkokoon kasvuun ja talouskeskusetäisyyden lyhentämiseen ja kuinka paljon. Tilusrakenteen parantamisen hyötyvaikutusten arvioimiseksi laskettiin jokaisen kunnan osalta alueen keskimääräinen tuotantokustannus sekä olemassa olevalla että järjesteltävissä olevalla tilusrakenteella. Tuotantokustannusten laskennassa hyödynnettiin Hiirosen (2012, s. 93 135) esittämää tutkimusmenetelmää. Tilusrakenteen parantamisen hyötyvaikutusten kuvaamiseksi esitettiin tutkimuksessa kunnittain tilusten järjestämisellä aikaansaatava kustannussäästö, mikä vastaa siis tuotantokustannusten erotusta. Huonosta tilusrakenteesta miljardien tappiot Pirstoutunut tilusrakenne heijastuu ennen kaikkea maatalouden kannattavuuteen. Pieniä peltolohkoja on kallista viljellä, sillä mittakaavaetuja ei päästä pienillä peltolohkoilla hyödyntämään. Yhtälailla etäällä talouskeskuksesta sijaitsevat peltolohkot kuluttavat turhaan resursseja. Pirstoutunut tilusrakenne nostaa tuotantokustannuksia eniten Etelä-Pohjanmaalla (19,7 M /vuosi), Varsinais-Suomessa (18,8 M / vuosi) ja Pohjois-Pohjanmaalla (15,1 M /vuosi). Kokonaisuudessaan pirstoutunut tilusrakenne aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 176 miljoonan euron tappion kalliimpien tuotantokustannusten muodossa. Tulevaisuudessa huonon tilusrakenteen aiheuttamat kustannukset tulevat yhä kalliimmiksi, sillä pirstoutunut tilusrakenne kohdistuu nimenomaan suuriin tiloihin, joissa on suurimmat koneet ja kallein työaika. Koska tilusrakenne tullee huonontumaan lähitulevaisuudessa merkittävästi, nousevat tilusrakenteen aiheuttamat kustannukset entisestään. Peltolohkojen kasvattamispotentiaali on Suomessa hyvä Peltolohkojen yhdistämismahdollisuudet ovat Suomessa hyvät. Alueelliset vaihtelut ovat kuitenkin suurehkoja. Parhaimmat yhdistämismahdollisuudet ovat peltovaltaisissa kunnissa maamme 20 Maankäyttö 4 2012