Destia Oy Lemminkäinen Infra Oy 4.7.2014 VUOHIMÄEN MAA-AINESTEN OTTOALUEET, KIRKKONUMMI LUONTOSELVITYS
VUOHIMÄEN MAA-AINESTEN OTTOALUEET, KIRKKONUMMI LUONTOSELVITYS Päivämäärä 4.7.2014 Laatija Tarkastaja Juha Kiiski Emilia Saarivuo Viite 1510011883 Ramboll Säterinkatu 6 PL 25 02601 ESPOO T +358 20 755 611 F +358 20 755 6535 www.ramboll.fi
Sisällysluettelo 1. Johdanto 1 2. Aineisto ja menetelmät 1 3. Luontotyypit ja kasvillisuus 2 3.1 Alueen yleiskuvaus 2 3.2 Luontotyypit ja kasvillisuus 2 4. Tulokset 10 4.1 Luonnonsuojelulain 29 :n luontotyypit 10 4.2 Metsälain 10 :n mukaiset luontotyypit 10 4.3 Vesilain 11 : mukaiset luontotyypit 10 4.4 Muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavat kohteet 10 4.5 Uhanalaiset ja luontodirektiivin II, IV ja V liitteiden lajit 10 4.6 Uhanalaisten tai muutoin huomionarvoisten lajien potentiaaliset elinympäristöt 10 5. Johtopäätökset 11
1. JOHDANTO Destia Oy ja Lemminkäinen Infra Oy ovat hakeneet maa-ainesten otto- ja ympäristölupia Vuohimäen alueelle Kirkkonummella. Alue sijaitsee Jorvaksentien (kantatie 51) ja junaradan välissä Kirkkonummen länsiosassa. Alueen länsipuolella kulkee Kirkkonummen ja Siuntion kuntaraja ja itäpuolella Isonsuontie. Destian ottotoiminta kohdistuu kiinteistöön RN:o 257-419-1-24 ja Lemminkäisen kiinteistöön RN:o 257-496-5-204. Destialla on ollut toimintaa alueella 1990 luvun alkupuolelta lähtien, Lemminkäisen alueella toimintaa ei ole aikaisemmin ollut. Vaasan hallinto-oikeus on 11.12.2012 antanut päätöksen, jossa se palautti ympäristö-luvat kunnan ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Ennen asian uudelleen ratkaisemista oli luvanhakijoille varattava tilaisuus täydentää hakemustaan, mm. luontoselvityksellä toiminnan länsipuolisesta alueesta. Korkein hallinto-oikeus on 20.5.2014 päättänyt, ettei hallinto-oikeuden päätöstä muuteta. Tässä raportissa esitetään vaadittu luontoselvitys. Työ on tehty Destia Oy:n ja Lemminkäinen Infra Oy:n toimeksiannosta. Muut vaaditut täydennykset (mm. liito-oravaselvitys) on esitetty eri raporteissa. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Maastokäynti alueella tehtiin 18.6.2014. Maastokäynnissä varsinaisella selvitysalueella kuljettiin siten, että selvitysalueella esiintyvät luontotyypit pystyttiin havaitsemaan ja kuvioimaan kartalle. Luontotyyppikuvioilta kirjattiin ylös havaittu kasvillisuus sekä luonnontilaisuutta kuvaavia piirteitä (mm. puuston rakenne, lahopuun määrä). Luontotyyppien lisäksi selvitysalueelta kartoitettiin alueen maankäyttöön vaikuttavia kohteita, kuten: luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä vesilain mukaisia vesiluontotyyppejä muita huomionarvoisia luontotyyppejä, kohteita tai lajistoa Maastoselvityksessä ja raportoinnissa on noudatettu seuraavia julkaisuja: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus (Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 8/2008) Luonnonympäristöjen arvottamisen kriteeristö Uudellemaalle, LAKU (Uudenmaan liiton julkaisuja E119-2012) METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet (Suomen ympäristö 26/2008) Raportissa on esitetty luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain mukaiset kohteet erikseen. Muissa luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavissa kohteissa on esitetty maakunnallisesti merkittävien kohteiden (Uudenmaan liiton julkaisuja E119-2012) ja METSO-ohjelman luokkien I ja II kohteet. Suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luonnonsuojelualueita tai Naturasuojeluverkostoon kuuluvia kohteita. Lähimmät suojelualueet ovat: Meiko - Lappträskin Natura-alue (FI0100021), johon sisältyvät mm. Meikon vanhojen metsien suojelualue (VMA010009) ja Vaipon luonnonsuojelualue (YSA202396). Naturaalue sijaitsee 1,5 km selvitysalueesta pohjoiseen. Syväjärven luonnonsuojelualue (YSA202393), 1,5 km pohjoiseen. Båtvikin saarten luonnonsuojelualue (YSA012629), 2,5 km etelälounaaseen. Siuntionjoen Natura-alue (FI0100085), 3,5 km länteen. 1
3. LUONTOTYYPIT JA KASVILLISUUS 3.1 Alueen yleiskuvaus Selvitysalue sisältää tavanomaisia tuoreiden kankaiden talousmetsiä, osin avoimia kalliolakimänniköitä, tuoreita lehtoja, muuttuneita piensoita ja sähkölinjan ympäristön avointa ruohostoa. Alueen metsät ovat kalliolakialueita lukuun ottamatta olleet talouskäytössä. Puusto on tyypillisesti 10 60-vuotiasta. Iäkkäämpää puustoa esiintyy ainoastaan em. kallioalueilla, yksittäisinä siemenpuina ja eteläosan puronvarren lehtoalueella. Lehtoja esiintyy selvitysalueen itäosassa sijaitsevien ojitettujen piensoiden ja ojan läheisyydessä. Lehdot vaihtelevat tuoreista lehdoista kosteisiin suurruohoisiin lehtoihin, jotka vaihettuvat osin muuttuneiden soiden kasvillisuuteen. Selvitysalueen eteläosassa sijaitsee puoliavointa, runsasruohoista lehtoa, joka on alun perin ollut niittynä. Laajalla osalla selvitysalue on avoinna olevaa louhinta- ja varastoaluetta. 3.2 Luontotyypit ja kasvillisuus Jäljempänä esitetty numerointi viittaa kasvillisuuskuviokartan kuvionumerointiin (kuva 1). Kuva 1. Selvitysalueen luontotyypit, lakikohteet ja muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavat kohteet. 2
1. Lehtomainen kangas Lehtomainen kangas on harvennushakattua, mäntyvaltaista ja iältään noin 30-vuotiasta kangasta. Länsiosan rinteellä puusto on osittain koivuvaltaista. Kenttäkerroksen runsaina lajeina ovat lillukka, oravanmarja, metsätähti, käenkaali ja kastikat. Alarinteen lehtolajistoa, kuten vuohenputkea, esiintyy laikuttain ja lähinnä ojitetun suon reunalla. Kuva 2. Kuvion 1 lehtomaista kangasta. Kuva 3. Kuvion 3 ruohoista mustikkaturvekangasta. 2. Lakikallio ja tuore kangas Kallion lakialueen männikköä, jota ympäröi tuore, mustikkavaltainen kangas. Kallioisella osalla esiintyy kanervaa, mustikkaa ja vähäisemmin puolukkaa. Pohjakerrokselliset osat ovat mustikkavaltaista kangasta, jossa ruohoja, kuten oravanmarjaa, kasvaa vain niukasti. 3. Mustikkaturvekangas (I) Ojitettu, harvennettu mäntyvaltainen turvekankaaksi muuttunut suo, jonka kenttäkerroksen runsaimpana lajina on metsäalvejuuri. Muita runsaita lajeja ovat mustikka, oravanmarja ja metsäkorte. Niukemmin esiintyy lisäksi suo-orvokkia, nuokkutalvikkia ja metsätähteä. Pohjakerroksessa vallitsevat metsäsammalet ja karikepohja. 4. Mustikkaturvekangas (II) Harvennettua, mäntyvaltaista turvekangasta, jossa on aiemmin kasvanut myös kuusta, koivua ja pajuja. Kenttäkerroksen runsaina lajeina ovat suopursu, mustikka ja juolukka. Pohjakerroksessa kasvaa paikoin rämerahkasammalta ja korpikarhunsammalta, mutta on valtaosin seinäsammalvaltainen. Kuvio on ollut alun perin todennäköisesti karua korpea tai korpirämettä. 5. Soistunut kangas Matalaturpeinen kuvio, jossa esiintyy alueen ojituksista huolimatta edelleen korven piirteitä. Turvekerroksen paksuutta ei mitattu. Kuvion puusto on nuorehkoa ja mäntyvaltaista, sekapuuna on koivua ja kuusta. Kenttäkerros on harvahkoa ja paikoin melko avointa. Lajistossa mustikka, suovarvut, metsätähti, metsäkorte, juolasara, korpikarhunsammal, rämerahkasammal, metsämaitikka ja maariankämmekkä. Pohjakerroksessa vallitsee suosammalet. Alueella on mahdollisesti pohjavesivaikutusta, joka ilmenee muutamina pieninä vesilampareina. Lampareilla ei kuitenkaan kasva ruohoja tai esimerkiksi lähdelajistoa. 3
Kuva 4. Kuvion 5 soistunutta kangasta. Kuva 5. Soistumalta löytyi muutama vesilampare, jonka kasvillisuus ei kuitenkaan eroa muusta alueesta. 6. Tuore kangas Mustikkavaltaista tuoretta kangasta, joka on valtaosin mäntyvaltaista kasvatusmetsää. Tuoreen kankaan ruohoja esiintyy niukasti. Eteläosassa kuviota on lisäksi pieni kuusivaltainen osa, jonka puusto on muuta aluetta iäkkäämpää. Kuusivaltainen osa on kooltaan alle 0,5 ha. Laikku on puustoltaan tiheää, noin 60-vuotiasta ja karikepohjaista. Kuusivaltaisella osalla on muuta aluetta runsaammin lahopuustoa. Kuviolle on jätetty muutamia suuria ylishaapoja siemenpuiksi. Kuva 6. Kuvion 6 eteläosassa esiintyy pienialaisesti muuta aluetta iäkkäämpää kuusikkoa. Kuva 7. Kuvion 7 kalliomännikköä. 7. Kallioalue Karua, jäkäläistä kalliomännikköä, jonka sammalikkopainanteet ovat tuoretta, mustikkatyypin kangasta tai soistumaa. Vain pieni osa alueesta on avokalliota. Kalliomännikön puusto on paikoin järeähköä ja pääosin kankaiden puustoa iäkkäämpää. Lahopuustoa esiintyy paikoin talousmetsiä runsaammin. Avoimempien kalliolaikkujen lajistossa ovat mm. kalliohatikka, kalliokielo, lauhat, niittysuolaheinä ja kanerva. Soistuneissa painanteissa esiintyvät rämerahkasammal, korpikarhunsammal, tupasvilla ja juolasara. 8. Lehtomainen kangas Lehtomaisen ja tuoreen kankaan kasvillisuutta, jossa lehtomaisen kankaan lajisto vallitsee. Kuvio koostuu mäntyvaltaisesta, harvennetusta ja tasaikäisestä kasvatusmetsästä, jonka kenttäkerroksessa mm. sananjalka on harvennuksen jälkeen runsastunut. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikka, metsätähti, oravanmarja, metsälauha, kastikat, sananjalka ja lillukka. Lehtolajeista valkovuokkoa kasvaa alueella vähäisesti. 4
9. Ruohoturvekangas / lehtomainen kangas Kuviolla esiintyy ojitetun suopainanteen ja siihen liittyvän kankaan muuttunutta kasvillisuutta. Puusto on harvennettua kasvatusmännikköä, jonka sekapuuna esiintyy koivuntaimia. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat metsäalvejuuri, vadelma ja kastikat. Muita runsaita lajeja ovat lillukka, käenkaali, oravanmarja ja mustikka. Ojan varren lajistossa esiintyy myös mesiangervo, suo-orvokki, terttuselja ja tuomi. Kuva 8. Ruohoturvekankaalla kulkevan ojan varrella vallitsee saniaiset, kastikat ja vadelma. Kuva 9. Isovarpuräme muuttuma on säilynyt melko avoimena. 10. Isovarpuräme muuttuma Isovarpuräme muuttuman kenttäkerroksen runsaimpana lajina on suopursu ja lisäksi muuttumalla kasvaa juolukkaa, mustikkaa ja tupasvillaa. Puusto on mäntyä, jonka alikasvoksena kasvaa koivuntaimia. Pohjakerroksessa vuorottelevat seinäsammal- ja rämerahkasammalvaltaiset alat. 11. Tuore keskiravinteinen lehto Kuvio sijoittuu voimalinjan reunalle ja käsittää kasvillisuudeltaan vaihtelevia aloja. Pohjoisosat kuviosta ovat monilajista ja puoliavoimena säilynyttä runsasruohoista lehtoa, kun taas eteläosissa vaihtelevat kuusivaltaiset, vähäruohoiset tiheiköt ja harvaruohoiset lepikot. Lehdon puusto on pohjoisosassa keskimääräistä järeämpää. Ylärinteellä esiintyy järeämpiä haapoja, koivuja ja yksittäinen järeähkö vaahtera. Muina puulajeina esiintyvät kuusi ja harmaaleppä. Pohjoisosassa esiintyy kieloa, kalliokieloa, tuoksusimaketta, särmäkuismaa, rätvänää, huopaohdaketta, ketokelttoa, niittyleinikkiä, terttualpia, valkovuokkoa, kastikoita, ahomansikkaa, niittynätkelmää ja hiirenvirnaa. Eteläosan harmaaleppävaltaisella osalla runsaita ovat hiirenporras, alvejuuret ja mm. terttualpi. Eteläosassa kuvio on osittain lähempänä harvakasvuista kosteaa lehtoa. 5
Kuva 10. Kuvion 11 pohjoisosassa tuore lehto on avoimempaa. Mm. kielo on monin paikoin runsas. Kuva 11. Eteläosassa lehto muuttuu paikoin kosteammaksi ja esim. saniaisia esiintyy runsaammin. Kostean lehdon kasvillisuutta esiintyy kuitenkin pienialaisesti. Kuvan märkä painanne on pienialainen. 12. Tervaleppäkorpi Pääpuulajina on tervaleppä ja sekapuuna pääasiassa harmaaleppä ja koivu, vähäisemmin kuusi. Puusto on pääasiassa puolitiheää, nuorehkoa lepikkoa, jossa kasvaa myös järeitä tervaleppiä. Pohjakerros on säilynyt osittain rimpisenä ja osittain muuttunut märkäpintaiseksi. Kenttäkerroksen kasvillisuus on aukkoista, kuten pohjakerroskin. Kuvion lajeihin kuuluvat rentukka, hiirenporras, vehka, käenkaali, isoalvejuuri, pitkäpääsara ja harvinaisena kotkansiipi. Saniaiskasvillisuus on vain osassa kuviota runsasta, mutta se erottaa kohteen tervaleppävaltaisesta metsäluhdasta. Kuvio on ojitettu 1960- tai 1970-luvulla, mutta ojat eivät ole erityisen leveitä tai syviä. Pääojassa virtaa vähäisesti vettä. Sivuojien kuivattava vaikutus on ollut korkeuseron vuoksi suurempi pääojan itäpuolella. Pääojan länsipuolella korpi on säilyttänyt paremmin luhtaisen ilmeensä. Kuva 12. Tervaleppäkorven keskiosa on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Kuva 13. Ojien reunoilla kasvillisuus muistuttaa paikoin ruohoista turvekangasta. 13. Ruoholehtokorpi Ruoholehtokorpi on märkäpohjainen, loivaan rinteeseen sijoittuva runsasruohoinen, saniaisvaltainen lehtojuotti, jonka kasvillisuus muuta lähialuetta monipuolisempaa, yhtenäisempää ja rehevämpää. Alue saa valu- ja tihkuvesiä itäpuolen rinteeltä. Pohjakerros on märkää turvemultaa, jossa ei kuitenkaan virtaa vettä tai luhtarimpeä. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat hiirenporras, korpikaisla, pullosara, terttualpi, vuohenputki, mesiangervo ja kastikat. Muina lajeina suoputki, punaherukka, kaislasara, rönsy- ja ojaleinikki, punakoiso, rantakukka, suohorsma, käenkaali, oravanmarja, isoalvejuuri, metsäimarre ja metsäkorte. Pohjakerros koostuu paljaasta turvemullasta ja lehväsammalista. Puustoa 6
kasvaa pääasiassa kuvion reunoilla. Muutamaa järeää tervaleppää lukuun ottamatta puusto on nuorehkoa koivua, kuusta, harmaa- ja tervaleppää. Kuva 14. Ruoholehtokorpea. Kuva 15. Kuvion 14 vanhalla niityllä vallitsee runsaslajinen, puoliavoimena säilynyt tuore lehto. 14. Tuore keskiravinteinen lehto Kuvio on ollut aikoinaan 50 60 vuotta sitten niittynä ja rajattu omaksi kuviokseen. Nykyisin kuvio on sekapuustoista, puoliavointa lehtoa, jonka puustossa on järeitä koivuja, muutama haapa ja kuusia. Aluspuustona ovat 7 m kuuset ja pienemmät lehtipuut. Puusto kasvaa pääasiassa varsinaisen vanhan niityn reunaosissa. Vanhan niityn kenttäkerros on korkeaa, tiheää ja monilajista: mesiangervo, kultapiisku, aitovirna, niittynätkelmä, kastikat, lillukka, vadelma, koiranputki, karhunputki, metsäorvokki, metsäkorte, rantamatara, nurmitädyke, vuohenputki, niittyleinikki. Niitty vaihettuu idässä selvästi harvempiruohoiseen, puustoiseen lehtoon, jonka kenttäkerroksessa kasvaa lähinnä kastikoita, lillukkaa, ahomansikkaa, valkovuokkoa, liekosammalta ja niittyleinikkiä. 15. Kostea keskiravinteinen lehto Kuvion puusto on melko nuorta ja lehtipuuvaltaista. Pääpuulajeina ovat koivu ja harmaaleppä, sekapuina kuusi ja tervaleppä. Puusto pääasiassa 4 8 m ja melko tiheää. Kuvion kasvillisuuteen ovat vaikuttaneet osittain alueen metsänuudistustoimet ja piensuon ojitukset. Ojien penkereillä kasvillisuus on niukempaa kuin heinittyneillä avoimemmilla osilla. Ruohoiset osat vaihtelevat runsaskastikkaisesta, monilajisesta lehdosta saniaisvaltaiseen lehtoon. Kenttäkerroksessa kasvavat sananjalka, alvejuuret, hiirenporras, kastikat, mesiangervo, lillukka, oravanmarja, sudenmarja, ojakellukka, suo-ohdake, suo-orvokki, huopaohdake ja terttualpi. Paikoin esiintyy nokkosta, punakoisoa, syyläjuurta, ojakellukkaa, karhunputkea, rönsy- ja ojaleinikkiä. Kuvion kasvillisuus edustaa osittain ojitetun, ojapenkkoja sisältävän korpimuuttuman, ja osittain hakkuiden jäljiltä heinittyneen lehdon kasvillisuutta. 7
Kuva 16. Kuvion 15 pohjoisosan saniaisvaltaista kosteaa lehtoa. Kuva 17. Kuvion 16 tuoretta lehtoa. 16. Tuore keskiravinteinen lehto Kuvion kasvillisuus edustaa eteläosan varttuneen puuston alueella pohjoisosaa selkeämmin tuoreita lehtoja. Kalliorinteen alla puusto käsittää koivua, kuusta, harmaaleppää, haapaa. Osa puustosta on järeää. Kenttäkerroksessa kasvaa kastikoita, särmäkuismaa, vadelmaa, valkovuokkoa, rohtotädykettä, piharatamoa, metsäorvokkia, lillukkaa, ahomansikkaa, mäkikuismaa, hiirenporrasta, käenkaalia, niittyleinikkiä ja tuoreen kankaan ruohoja. Paikoin myös suo-ohdaketta, aitovirnaa. Pohjakerroksessa kasvaa paikoin mm. ruusukesammal. Pohjoisosassa vaihtelee kasvatusvaiheen kuusimetsä ja taimikkovaiheen koivuvaltainen lehto. Tällä osalla kastikat ja heinät runsaampia ja kasvillisuus muutoinkin erilaista; mm. metsäalvejuuri, mesiangervo, käenkaali, kastikat, suo-orvokki, korpi-imarre, punakoiso, suo-ohdake, sudenmarja ja sananjalka. Lehdon vaihettuminen ojitetun ja muuttuneen kostean lehdon kasvillisuuteen ei ole selvärajaista. 17. Lehtomainen kangas Oravanmarjavaltaista lehtomaista kangasta, joka on ollut talouskäytössä. Puusto on vaihtelevaa. Ylärinteen puusto on tasaikäistä, noin 30-vuotiasta männikköä. Alarinteellä vallitsee nuori lehtipuuvaltainen taimikko, jossa on sekapuuna muutamia järeitä ylismäntyjä ja ylishaapoja. Ruohoja esiintyy enemmän taimikolla. Kenttäkerroksen runsaisiin lajeihin kuuluvat oravanmarja, paikoin kielo, mustikka, metsäimarre, sananjalka, metsätähti, kastikat ja lillukka. Ylärinteessä esiintyy harvinaisena valkovuokkoa. 18. Kallioalue Kalliomännikköä, jonka länsiosan rinne on osin avokalliota. Kallion lakialueen männyt ovat osittain kituliaita ja muuta puustoa jonkin verran vanhempaa. Alueella esiintyy jonkin verran pysty- ja maalahopuita. Kalliorinteen alaosassa kasvaa lisäksi muutama järeä koivu ja haapa. Rinteellä kasvaa myös pajuja ja muutama kataja. Pääosa kallioalueesta on karua ja jäkäläistä. Rinteen alaosa on osittain kielolehtoa. Muina lajeina alarinteellä ovat virnasara, kalliokielo, ahosuolaheinä ja alvejuuret. 8
Kuva 18. Kallion laella esiintyy kohtuullisen runsaasti pystylahopuustoa. Kuva 19. Kallion alaosassa esiintyy lehtoa. 19. Tuore kangas Kasvatusvaiheen talousmetsää, jossa valtapuuna on pääasiassa mänty, itäosassa myös kuusi. Metsän ikä vaihtelee metsäkuvioittain noin 10 40 vuoden välillä. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta, jossa ruohokasveja kasvaa pääasiassa niukasti. Itäosan kuusivaltaisella sekametsätaimikolla kasvaa runsaasti myös oravanmarjaa, puolukkaa, maitohorsmaa ja heiniä. Kasvillisuuden ero kuitenkin selittyy avohakkuun sukkessiovaikutuksella (puusto kuusi-koivusekametsää). Kuvioin kalliolaikut ovat pieniä, eivätkä eroa puustoltaan juurikaan muusta kuviosta. Kuva 20. Kuvion 19 sekapuustoista tuoretta kangasta. Kuva 21. Kuvion 19 mäntyvaltaista tuoretta kangasta. 20. Maa-ainesten ottoalue Kuvio sisältää vanhan maa-ainesottoalueen sekä osan puustoisesta ojanvarresta. Ojanvarsi katsotaan sisältyvän kuvioon luonnontilaltaan selvästi muuttuneena ympäristönä. 9
4. TULOKSET Luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain mukaisten kohteiden, sekä muiden luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavien kohteiden sijainti on esitetty kuvassa 1. 4.1 Luonnonsuojelulain 29 :n luontotyypit Tervaleppäkorvet sisältyvät luonnonsuojelulaissa mainittuihin luontotyyppeihin ja kuvio 12 täyttää tervaleppäkorven kriteerit. Tervaleppäkorpi ei ole ojituksen vuoksi luonnontilainen. Kohde katsotaan kuitenkin luonnontilaisen kaltaiseksi, jonka ominaispiirteet ovat jossain määrin heikentyneet alkuperäisestä (Pääkkönen & Alanen 2000). Luonnonsuojelulaissa mainittuihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Luonnonsuojelulain mukaan "kielto tulee voimaan, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille". 4.2 Metsälain 10 :n mukaiset luontotyypit Selvitysalueen kasvillisuuskuvioista kuvio 13 kuuluu metsälain 10 mukaisia luontotyyppeihin lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus. Alueen lehdot edustavat puustoltaan käsiteltyjä lehtometsiä, joiden kenttäkerros on paikoin heinittynyt. 4.3 Vesilain 11 : mukaiset luontotyypit Selvitysalueelta ei löydetty vesilain 11 mukaisia vesiluontotyyppejä. 4.4 Muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavat kohteet Selvitysalueella ei havaittu maakunnallisesti arvokkaita kohteita. Muihin luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitaviin kohteisiin voidaan lukea kuvioiden 11 ja 15 tuoreet ja kosteat lehdot, jotka runsasruohoisuutensa puolesta täyttävät METSO-luokituksen luokan II lehtojen kriteerin. Muita huomionarvoisia luonnonpiirteitä alueella edustaa kuvioilla 6, 11, 15 ja 16 esiintyvät järeämmät haavat. 4.5 Uhanalaiset ja luontodirektiivin II, IV ja V liitteiden lajit Maastoselvityksessä ei havaittu varsinaisesti uhanalaisia tai luontodirektiivin II, IV ja V liitteiden lajeja. Ruoholehtokorvessa esiintyvä kaislasara on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). 4.6 Uhanalaisten tai muutoin huomionarvoisten lajien potentiaaliset elinympäristöt Selvitysalueen metsät ovat valtaosin talouskäytössä, eivätkä ne edusta potentiaalisia elinympäristöjä esim. vanhan metsän lajeille. Alueella ei esiinny pysyviä vesiympäristöjä. Laajemmat kallioalueet soveltuvat kehrääjän (NT, EU) elinympäristöksi. 10
5. JOHTOPÄÄTÖKSET Selvitysalue koostuu talousmetsistä, kalliomänniköistä, ojitetuista piensoista ja lehtoalueista. Alueen metsät ovat pääasiassa melko nuoria ja vanhempaa puustoa esiintyy ainoastaan kalliomänniköillä, vanhan niityn alueella ja yksittäispuina lehtoalueilla. Kuvion 12 tervaleppäkorpi kuuluu luonnonsuojelulain mukaisiin kohteisiin ja kuvion 13 ruoholehtokorpi puolestaan metsälakikohteisiin. Huomionarvoisimpiin kohteisiin selvitysalueella kuuluvat alueen pienialaiset korvet. Muita luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavia, paikallisesti arvokkaita kohteita ovat puustoltaan käsiteltyjen ja siten luonnontilaltaan heikentyneiden kuvioiden 6, 11, 15 ja 16 kosteat ja tuoreet lehdot. Varsinaisilla suunnitteluilla ottoalueilla ei ole erityisiä luontoarvoja. Ramboll Finland Oy 4.7.2014 Juha Kiiski Biologi Emilia Saarivuo Biologi 11
VIITTEET Hakalisto, S. & Syrjänen, K. 2008. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008. Ympäristöministeriö. Helsinki 2008. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000. Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen Ympäristökeskuksen moniste 188. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ymparistökeskus, Helsinki. Suomen ymparistö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J., & Nironen, M. 2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 742/2004. Söderman, T. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura- arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas 109/2003. Uudenmaan liitto. 2012. Luonnonympäristöjen arvottamisen kriteeristö Uudellemaalle (LAKU). Loppuraportti. Uudenmaan liiton julkaisuja E119-2012. 54 s. 12