liite: laajennusalue KUUSAMON KAUPUNKI Oivanginjärvi JOKOSLAHDEN RANTA_ASEMAKAAVA LAAJENNUSALUE Rantalahden alue Nuorta männikköä suunnittelualueen länsirajalla. KIMMOKAAVA EKOTONI KY
JOKOSLAHDEN RANTA-ASEMAKAAVA LAAJENNUSALUE Oivanginjärven Jokoslahden ranta-asemakaavan luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Laajennusalue sijoittuu Rytilammen kaakkoispuolelle Palonkankaan eteläpuoliselle ranta-alueelle. Laajennusalueeseen ei kohdistu aluevarauksia maakuntakaavassa eikä maakuntakaavoituksen kannalta alueella ole erityisiä vaatimuksia. Rantalahden alueella on entuudestaan loma-asututusta. ja sen lähiympäristöön on syntynyt loma- asutusta. Jokoslahden aluetta on inventoitu aikaisemmin vuosina 2011 ja 2013. Kasvillisuus ja geomorfologia Jokoslahden ranta-asemakaavan laajennusalue inventoitiin kesäkuussa 2014 yhden maastopäivän aikana. Suunnittelualueella on entuudestaan runsaasti olemassa olevaa loma-asutusta. Laajennusalueella on myös muutamia pysyviä asuntoja, erityisesti suunnittelualueen itäosassa lähellä maantietä. Yleispiirteenä voidaan todeta, että suunnittelualueen metsäkasvillisuus on kauttaaltaan tasaikäistä, iältään noin 40-50 vuotiasta kuivahkoa, osin tuoreehkoa mäntymetsää. Puusto on talousmetsää, jossa käytännössä on vain yksi latvuskerros, alispuusto uupuu lähes kokonaan (ks esim. kansikuva ja kuva 1a alla). Lehtipuuston määrä on vähäinen, rungoltaan noin käsivarren vahvuista. Harva lehtipuusto on poikkeuksesta koivua. Pajuja ja harmaaleppää esiintyy vähäisessä määrin koivun ohella aivan rantavyöhykkeessä ja soistumien reunoilla. Laajoilla alueilla sitä ei ole lainkaan ja jos sitä esiintyy, se on nuorta; rungon paksuuden ollessa noin käsivarren mittainen. Lisäksi yleistä on myös, että maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny lainkaan. Kuvat 1ab. Vasemmassa kuvassa kahden niemen välissä olevaa lahtea, jossa osin luhtarantaa (kuva oikealla). Kun lähdetään liikkeelle suunnittelualueen länsiosasta, on metsäkasvillisuus edellä kuvatun kaltaista rakennettujen loma-asuntojen läheisyydessä tonteilla ja niiden reunavyöhykkeillä kasvaa muutamia koivua. Suunnittelualueen länsirajalla sijaitsevan nimen länsipuolen lahden pohjukka on soistunut ja on lähinnä mäntyrämettä. Rämeen ulkoreunaa reunustaa luhtainen vyöhyke. Se on lähinnä saraluhtaa. Mainittu niemi on tyypillistä mäntykangasta. Rämeen maan puoleinen reuna
nousee verraten jyrkästi ja se lienee muinaisen deltatason proximaalirinnettä. Deltan ylätaso +267 +268 mpy lienee vanhan jääjärven yläpinta, josta Oivangin pinta on vuosituhansien kuluessa laskenut nykytasolleen +260 mpy. Relatiivisilta korkeuseroiltaan suunnittelualuetta (ranta-alueen läheisyydessä) voidaan kutsua kankaremaaksi. Jos tarkastellaan relatiivisia korkeuseroja hieman laajemmin ottamalla huomioon korkeudet alueelle johtavan tien ympäristössä, voidaan korkeuserojen kohdalla puhua jo loivasta mäkimaasta (ks. myös kuva 2). Kun siirrytään mainitusta niemialueesta itään, säilyy rantavyöhykkeen ja sen lähialueen kasvillisuus hyvin samantyyppisenä; puuston ehdoton valtalaji on mänty, joka on tasaikäistä. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Käytännössä ainoat lehtipuut esiintyvät rakennetuilla tonteilla ja edellä mainitun jyrkän rantatörmän alapuolella. Mainitun niemen itäpuolen pohjukassa on havaittavissa myös lievää luhtaisuutta (ks kuvat 1ab yllä). Itään päin edelleen siirryttäessä on seuraavan niemen kärkialue rakennettu ja relatiiviset korkeuserot säilyvät noin 10 m:ssä. Tämänkin niemialueen itäpohjukassa on ns. isovarpuräme (ks. kuva 3 alla), jossa ainoa puu muodostuu männystä ja koivua kasvaa harvakseltaan rämeen reunalla. Kenttäkerroksen lajisto on tyypillistä: lakka, juolukka, mustikka, puolukka, suopursu, raate jne. Lahti muodostaa maisemakuvaltaan kauniin luonnonmaisemakokonaisuuden, vaikka suoalueen itäpuolella on olemassa oleva loma-asunto. Kuva 2. Tyypillistä loivasti kumpuilevaa kame maastoa, jossa muodot ovat loivia ja maaperä glasfluviaalista hiekkaa. Puusto on tyystin tasaikäistä mäntyä. Kun edelleen siirrytään kohti itää, puusto säilyy rakennettujen alueiden (330:1, 330:13, 168:3 330:5) ulkopuolella mäntyvaltaisena tasaikäisenä kankaana (ks. kuva 4 alla). Puusto on alueen itäosassa jopa hieman nuorempaa kuin suunnittelualueen länsiosassa. Relatiivisilta korkeuseroiltaan suunnittelualueen itäosa on myös kankaremaata tai loivaa mäkimaata. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei suunnittelualueella esiinny, jos jätetään huomioitta, että koko Palokankaan alue muodostaa synnyltään ja kehitykseltään kompleksisen harju-delta-kame kokonaisuuden (ks. kuva 2 yllä). Ranta-alueen läheisyydessä voidaan havaita vanha deltataso mutta harjanne-kuoppa (kamemaasto) sijoittuu etäämmälle rannasta. Rannat ovat kauttaaltaan hiekkaisia tai pientä soraa. Vain paikoin ohut eloperäinen aines peittää hiekkaa.
Kuva 3. Suunnittelualueen keskellä sijaitsevan niemen itäpuolen pohjukassa on soistunut rantatasanne. Puusto on lähes kokonaisuudessaan mäntyä. Kuva 4. Kuva laajennusalueen itärajan läheisyydestä. Puusto on tälläkin alueella tavanomaista mustikka-variksenmarjatyypin kangasta. Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista tai muuten erityisen huomionarvoista luontokohdetta tai aluetta. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi mäntykankaaksi. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee kaava-alueella lähes kauttaaltaan. Uusien rakennuspaikkojen sijoittelussa tai lisärakennettaessa nykyisille tonteille tulisi pyrkiä huomioimaan kolme aluetta: 1) Läntisimmän niemen molemmat tyvialueet; rantaräme ja sitä reunustava kapea luhta 2) keskimmäisen niemen itäpuolen lahdelma kauniin maisemakuvansa puolesta
Muilta osilta lisä- tai täydennysrakentamiseen rajoittamiseen ei alueen luonto- ja maisema-arvojen puolesta ole tarvetta. Ihmistoiminnan nykyinen vaikutus maaperässä ja kasvillisuudessa ilmenee voimakkaan pohjakerroksen kulumisena (tieurat, polut, tontit jne.). Mahdollinen lisärakentaminen ei aiheuta merkittävää lisähaittaa nykytilanteeseen verrattuna. Sauvossa 7. lokakuuta 2014 Jari Hietaranta