Iin kunta IIJOEN RAASAKAN RANTA-ASEMAKAAVA LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 Iin kunta IIJOEN RAASAKAN RANTA-ASEMAKAAVA LUONTOSELVITYS Ekotoni Ky KimmoKaava

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS LINNUSTO 3.4 MAISEMA 3.5 LINNUSTO 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO 7. SUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta Kansikuva: Suunnittelualuetta iijoen eteläpuoliselta osa-alueelta. Kasvillisuus on tavanomaista mäntykangasta. Maaperä on osin ruopattu Iijoen uomasta Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky LY Vitikkalantie 4, SAUVO

3 3 1. TAUSTA Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää Iijoen varrella sijaitsevan Raasakan ranta-asemakaavaalueen laajennuksen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäytön suunnittelun tarpeisiin. Suunnittelualue kuuluu Iin kuntaan. Lähtökohtana on, että ranta-asemakaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta heinäkuun 4. päivänä Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa 6 h. Maastoinventoinnissa huomiota kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston esiintymiseen suunnittelualueella. Kenttätöiden perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen sijoitteluun. Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että asemakaava-alue käveltiin edestakaisin kokonaisuudessaan; ensiksi alueen eteläosa, sitten keskusta-alue ja viimeiseksi itäosa. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria, karttoja ja ilmakuvia. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat ja huomionarvoiset kohteet arvotettiin luontoarvojen perusteella. Yhteenvetona voidaan todeta, että suunnittelualueen luonto on tavanomaista ihmistoiminnan vaikutuksen alaista metsää. Aluetta arvioitiin käyttämällä kriteereinä alueen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Erityisesti huomioitiin lehtipuuston määrää. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOINVENTOINTI 3.1 Topografia ja geomorfologia Suunnittelualueen eteläpuolen ranta-alueiden topografia on tasainen ja ranta-alueet ovat lähes kauttaaltaan hiekkaisia ja tasaisia (ks. kuva 1 alla): joukossa on siellä täällä yksittäisiä isompia

4 4 kiviä. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei esiinny. Ainakin osaksi topografia on ihmistoimin muokattua. Hiekka itsessään on sekä glasifluviaalisen että resenttisen fluviaalitoiminnan aikaansaamaa. Vedenpinnan säännöstely on lisännyt ja lisää ranta-alueiden eroosio- ja akkumulaatiotoimintaa. Sillan pohjoispuolinen alue on topografialtaan samanlaista topografialtaan lähes tasankomaaksi luokiteltavaa. Rannan läheisyydessä voidaan erottaa vanhaa rantavallia. Maaperä on tälläkin alueella glasifluviaalista hiekkaa ja soraa. Kuva 1. Suunnittelualueen topografia on tasainen. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on verraten nuorta. 3.2 Vesialueet ja vesistöt Kuntaa halkova Iijoki on yksi Pohjois-Pohjanmaan suurimmista joista. Sen vesialue on noin km². Joki saa alkunsa Kuusamon ylängöltä ja laskee Iin haminan pohjoispuolitse Pohjanlahteen. Alajuoksulla joki on leveä ja vuolaasti virtaava kymi. Iin alueella joen useista koskista on huomattavin Raasakkakoski, joka valjastettiin voimatalouden käyttöön jo vuonna Iijoen alaosa Raasakan voimalaitoksesta mereen ja Iijoen edustan merialueen himotuimmat saaliskalat ovat lohi ja taimen, siika, nahkiainen. Taimensaaliit ovat viime vuosina lisääntyneet tuntuvasti: istukastaimenet kasvatetaan nykyisin Iijokisuulla Raasakan kalanviljelylaitoksella (sijaitsee juuri suunnittelualueen pohjoispuolella). Kalastuskunnat harjoittavat taimenen viivästettyjä istutuksia ja vuodesta 2009 alkaen taimenistutusten määrä on yli kaksinkertaistunut. Kaikki tämä näkyy taimensaaliissa. Taimenta tulee runsaimmin jokeen heti keväällä, tavallisesti elokuun alussa ja vastaavasti aivan myöhään syksyllä, jolloin muu pyynti on vähäistä. Ison lohen paras saalisaika on kesäkuu ja pienemmän lohen eli kossin aika heinä-elokuu. Lohen ottivietti Iijoen alaosalla (aivan samoin kuin Tornionjoen alaosalla) on heikonlainen. Viehevälineillä lohen saantiin vaaditaankin joko kalaonnea tai todellista ammattitaitoa. Iijoen alaosan paikallinen patopyynti on tehokasta ja saaliit ovat ajoittain runsaita. Lohta on istutettu Iijoen alaosalle vuosittain ja taimenta kappaletta. Vuodesta 2009 alkaen taimenen istutusmäärä on ollut noin ja lohien noin Taimensaalis pelkästään Iijoella ja sen lähialueella on huomattava. Istutusmuutos näkyy merkittävällä tavalla taimensaaliin

5 5 lisääntymisenä. Siikasaaliit ovat Iijokisuulla turvattuja, sillä siikaa istutetaan sekä 1-kesäisenä (noin 1 miljoona) että vastakuoriutuneena (n.10 miljoonaa). Iijoki on Suomen paras nahkiaisjoki. Saaliit ovat tosin vähentyneet kuten muillakin joilla. Nahkiaiskannan turvaamiseksi Iijoella siirretään voimalaitoksen yli nahkiaista nousevien nahkiaisen määrät vaihtelevat nykyisin kappaleen välillä (aiemmin jopa ). Suunnittelualueella on Iijoen lisäksi yksi suo-oja Iijoen pohjoispuolisella osa-alueella (ks kuva 3b jäljempänä) Kasvillisuus Inventointi aloitettiin suunnittelualueita yhdistävän sillan lounais-länsipuolen ranta-alueelta. Ranta-alue käveltiin idästä länteen aina kalankasvattamolle asti. Suunnittelualueen itärajana olevan joen ruoppaukseen liittyvän jättiruoppauskauhan länsipuolella alkava metsäalue on lähinnä joutomaata ja nuorta tasaikäistä harvennettua koivikkoa. Latvuskerros on yhtenäinen. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on enimmillään noin reiden vahvuista. Kenttäkerros on heinittynyttä. Kun kävellään lännemmäs kohti kalanviljelylaitosta, korvautuu koivu tasaikäisellä männyllä. Puusto on istutettu uomasta nostetun ruoppausmassan päälle (ks kuvat 1 edellä ja kuva 2). Mustikka, metsätähti, metsälauha, kangasmaitikka, puolukka, koiranheinä ja timotei ovat alueen lajeja. Pihlajaa ja pajulajeja on jonkin verran rantavyöhykkeessä koivun ja männyn sekapuuna. Rantavyöhyke on enimmillään noin m leveä. Mänty koivuvaltainen puusto vallitsee em. rantaa myötäilevän hieman runsaammin lehtipuuta kasvavan rantavyöhykkeen takana. Myös harmaaleppää on rannassa vähäisessä määrin. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Rannan suuntaisena kulkee sähkölinja, joka osin kulkee lähellä rantavyöhykettä. Kuvat 2ab. Vasemmalla Iijoen eteläpuolen ranta-aluetta ruoppausmuistomerkin länsipuolella. Koivuvaltaisuus muuttuu tasaikäiseksi männiköksi kun kuljetaan lännemmäs. Oikealla Iijoen etelärannan rantavyöhykettä. Inventoitavaan alueeseen sisältyy lisäksi sillasta kaakkoon sijaitseva pieni tasaikäistä mäntyä kasvava metsäalue. Koivua on jonkin verran sekapuuna ja alispuuna on jokunen haapa. Kenttäkerroksen valtalajit ovat mustikka, suopursu ja puolukka. Iijoen sillan pohjoispuolella inventoitu alue sijaitsee sillasta itään. Sillan tuntumassa on melko runsaasti nuorta lehtipuuta ja tien varteen on sijoitettu vesijohto. Kun siirrytään rannan suuntaisesti kohti itää, esiintyy lakkaa, juolukkaa, suopursua ja mustikkaa. Ojan itäpuolella on jonkin verran harmaaleppää pieninä ryppäinä. Muuten mänty on kauttaaltaan vallitseva puulaji. Jotkin yksilöt ovat verraten kookkaita etenkin mainitun ojan molemmin puolin. Kenttäkerroksen lajistosta mainittakoon metsälauha, mustikka, lakka, kultapiisku. Yleisesti ottaen puusto on kuitenkin

6 6 tasaikäistä (ks. esim. kuvat 3-4 alla). Keskellä aluetta olevassa harmaalepikossa on muutamia maapuita ja pökkelöitä. Kun kuljetaan kohti itää, tulee männyn rinnalle alispuuksi kuusta ja harmaaleppää. Niitä on etenkin rannan tuntumassa ja vanhan metsänautotien molemmin puolin. Kenttäkerros on lähinnä mustikkaa ja variksenmarjaa. Vanhalla metsäautotiellä (kuva 4a) on lisäksi kultapiiskua, vanamoa ja metsätähteä jne. Kuvat 3ab. Vasemmalla Iijjoen pohjoispuolista metsäaluetta. Oikealla pohjoisen osa-alueen länsiosan uomaa ja sen lähialuetta. Uoman lähiympäristö ei sanottavasti eroa muusta alueen kasvillisuudesta. Kuvat 4ab. Vasemmalla rannan suuntaisen vanhan autotien ympäristöä. Oikealla uran ja rannan välistä mäntyvaltaista puustoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Myös lehtipuuston määrä on hyvin vähäinen. Pohja- ja kenttäkerros Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Calluna vulgaris, kanerva, 3 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Linnea borealis, vanamo 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Pensas- ja latvuskerros: Juniperus communis, kataja 0-1 Picea abies, kuusi 1 Alnus incana, harmaaleppä 1 Pinus sylvestris, mänty 4 Betula pendua, rauduskoivu 0-1 Kun kuljetaan takaisin päin (kohti länttä) hieman etäämpänä rannasta, on kasvillisuus samantyyppistä. Hieman ennen ojaa on kosteampia painanteita (lähellä maatietä 851; oja ks. edellä kuva 3b).

7 7 3.3 Maisema Suunnittelualueella ei ole mitään erityisiä maisemallisia kiintopisteitä: on selvää, että huomio kiinnittyy patoon, mutta luonnonympäristöön liittyviä maiseman kiintopisteitä ei esiinny. Näkymäsuunnat ja pienmaisemat suunnittelualueen ranta-alueiden sisällä ovat puoliavoimet (pensaskerros puuttuu; ei latvuskerroksen monikerroksellisuutta), ks kuva 5 alla. Kuva 5. Suunnittelualueen näkymät ovat puoliavoimia. 3.4 Linnusto Maastokäynnin perusteella on ranta-alueiden linnusto suhteellisen tavanomaista. Maastossa tehtiin havainnot mm. lajeista peippo, räkättirastas, hömötiainen, metsäkirvinen, pajusirkku, harmaasieppo, västäräkki ja talitiainen. Niukasta vesilinnustosta mainittakoon telkkäpari, jotka havaittiin Iijoen eteläisen ranta-alueen länsipäässä. sekä isokoskelopari Iijoen pohjoisrannalla (suunnittelualueen ulkopuolella). 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia tai alueellisissa luontoinventoinneissa mainittuja alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit

8 8 Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole LSL tarkoittamia elinympäristöjä. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteet ja niiden lähiympäristöt, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norot pienten lampien välittömät lähiympäristöt rehevät ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet metsäkortekorvet ja metsäkortekorvet letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla jyrkänteet, rotkot ja kurut hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot rantaluhdat Suunnittelualueella ei ole metsälain mukaisia kohteita. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta ei löydetty edellä esitettyjä arvokkaita elinympäristöjä tai luontotyyppejä. Uhanalaiset kasvillisuustyyppit Raunion ja muiden (2008) mukaan Suunnittelualueelta ei löydetty uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ja muut 2008) mainittuja luontotyyppejä.

9 9 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään myös huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella sekä luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V mahdollisen esiintymiseen alueella Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 ) Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Taulukko 1: Maastossa havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji, EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji ei lajeja DIR UHEX EVA Yhteensä SUOSITUKSET Luontoselvityksen perusteella on annettu joitain suosituksia rakentamisen sijoittelusta. Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee lähes kauttaaltaan voimakkaana metsäalueilla. Iijoen etelärantaa halkoo lisäksi sähkölinja ja pohjoisrantaa kaksikin vanhaa metsäautotie uraa. Rakentamisen rajoittamiseen ympäristösyistä ei ole tarvetta. Rakentamiseen soveliaita alueita on löydettävissä sekä Iijoen pohjois- ja etelärannalla. On kuitenkin syytä välttää uusien rakennuspaikkojen osoittamista ruoppausmuistomerkin välittömään läheisyyteen. Suunnittelualueiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puuston ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen-seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso)

10 10 Suunnittelualue sisältyy kokonaisuudessaan arvoluokkaan 1; (tavanomainen luonnonympäristö). Maisema- tai luontovaurioalueita ei esiinny ranta-asemakaava-alueella. 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kuvat 5ab. Vasemmalla Iijoen pohjoisrannan vanhan metsäautotien reunaa. Oikealla Iijoen etelärantaa läheltä kalanviljelylaitosta. Tasaikäiset mäntyvaltaiset kankaat ovat kauttaaltaan tyypillisiä suunnittelualueelle (ks kuvat 5ab yllä). Hakkuita ei ole toteutettu vähään aikaan, mutta puusto on kauttaaltaan verraten nuorta, Iijoen pohjoisrannalla muuta aluetta hieman iäkkäämpää. Sauvossa 10. lokakuuta 2014 EKOTONI KY