KEMPELEEN LINNAKANKAAN POHJOISOSAN LUONTOSELVITYS

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "KEMPELEEN LINNAKANKAAN POHJOISOSAN LUONTOSELVITYS"

Petteri Hyttinen
6 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 KEMPELEEN LINNAKANKAAN POHJOISOSAN LUONTOSELVITYS Tark Outi Tuomivaara, maisemasuunnittelija Kempeleen kunta

2 2 JOHDANTO Kempeleen Linnakankaan alueelle laaditaan asemakaavaa ja sen pohjaksi on tehty maastokäyntejä keväällä ja kesällä Maastokäyntien havainnoinnit on koottu tähän luontoselvitykseen. Selvityksellä pyritään tuomaan esiin ne alueen ominaispiirteet ja luontoarvot, jotka tulee ottaa huomioon kaavaa laadittaessa. Tämä on ollut tarpeen erityisesti viheralueyhteyksien suunnittelussa, jotta saadaan yhtenäinen viheralueverkosto sekä pohjois-etelä-suunnassa että itä-länsi-suunnassa. Selvitysalue on laajuudeltaan noin 220 ha ja se rajoittuu pohjoisessa Oulun kaupungin rajaan, lännessä valtatie 4, etelässä hieman Tahkoseläntien pohjoispuolelle ja idässä sähkölinjaan ja kunnan maanomistusrajaan. Selvitys on laadittu käyttämällä hyväksi nykytilanteen kartta- ja ilmakuvaaineistoa, aikaisempia selvityksiä ja paikallistietoa. Alueen nykytila on arvioitu maastotarkastelujen perusteella. Luontoselvitys täydentää ja tarkentaa Ympäristötaito Oy:n vuonna 2000 laatimaa Linnakankaan alueen ympäristöselvitystä. Luontoselvityksen teossa ovat olleet mukana kaavasuunnittelija Jorma Valkama, maisemasuunnittelija Outi Tuomivaara ja tekninen avustaja Kaisu Pieniniemi Kempeleen kunnasta. Luontoselvitykseen on tehty täydennyksiä sivuille 5 ja TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Aluetta on tarkastelu Ympäristötaito Oy:n selvityksessä karttatasolla ja siinä on käyty läpi alueen kallioperä, maaperä, geomorfologia ja maisemarakenne. Tämä selvitys perustuu tarkempiin maastokäynteihin, jossa alue käytiin läpi pienipiirteisesti. Maastokatselmuksissa käytettiin karttaa ja EasyGo- paikannusjärjestelmää, joka mahdollistaa paikkatietoaineistojen mobiilin esittämisen, tallentamisen sekä siirtämisen tietokoneelle. Alueen turvepaksuutta tarkasteltiin 150 cm:n mittatikulla. Havainnot kirjattiin maastossa kartalle paikkakohtaisesti ja kohteista otettiin valokuvia. Maastokäyntejä tehtiin alueelle yhteensä 10 kertaa. 2. KASVILLISUUS JA KULUTUSKESTÄVYYS Kempele kuuluu kasvimaantieteellisessä aluejaossa keskiboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Tällä vyöhykkeellä esiintyy sekä eteläisiä, että pohjoisia kasvilajeja ja kasvillisuustyyppejä. Yleisesti ottaen seudun metsät ovat karuja.

3 2.1 Kasvillisuus Suunnittelualueen metsät ovat vaihtelevia. Alueen itäosan metsät on ojitettu ja ensisilmäyksellä ne näyttävät rämeisiltä metsiltä.

3 3 2.1 Kasvillisuus Suunnittelualueen metsät ovat vaihtelevia. Alueen itäosan metsät on ojitettu ja ensisilmäyksellä ne näyttävät rämeisiltä metsiltä. Kunttakerroksen paksuus alueella on vain cm, joten alue määriteltiin kangasrämeeksi. Kangasräme on karujen kangasmetsien, kuten puolukkatyypin ja kanervatyypin sekä vastaavien pohjoissuomalaisempien kangasmetsätyyppien soistuessa syntyneitä rämeitä. Kenttäkerroksessa kangasrämeellä näkyy laikuittain kangaskasvillisuutta, kuten seinäsammalia ja kangasvarpuja sekä rämekasvillisuutta, kuten rahkasammalia sekä rämevarpuja, kuten suopursuja, juolukoita. Valtapuuna on mänty. Korkeammat kankaat ovat kuivahkoa variksenmarja-puolukkatyypin kangasmetsää (EVT), jossa mänty on valtapuuna, mutta siellä esiintyy myös paljon kuusta. Muutaman kankaan korkeimmat kohdat ovat hyvin karuja ja kivisiä. Alueella on mäntyä tai ne ovat avoimia karukkokankaita ja kuivia kankaita (CIT, ECT). Karttaan merkityt kivikkoalueet ovat paljaita nk. rakkakivikkoja. Kivirakkaa Vuoppolankankaalla selvitysalueen keskiosassa. Tuoreet kankaat ovat pääosin puolukka-mustikkatyypin (VMT) metsää, jossa valtapuuna on kuusi, mutta siellä esiintyy myös koivua. Valtavarpuna on mustikka. Louhosalueen pohjoispuolella olevan rämeen ja kankaan välissä esiintyy pohjisen mustikkatyypin (MT (p)) metsää, jossa valtapuuna on koivu ja aluskasvillisuutena on runsaasti lehtomaisen kankaan ruohoja esim. metsäimarretta ja kevätpiippoa. Tuoretta kangasta on laikkuina kankaiden ja rämeiden välissä.

4 Koivuvaltaista metsää louhosalueen pohjoispuolella rämeen ja kankaan välissä. Alueella on pieninä laikkuina soistumaa, joka muistuttaa rämettä, mutta ne on ojitettu. Pääpuuna on mänty.

Puolukkaa, tupasvillaa, suomuurainta ja variksenmarjaa vähäisemmin. Pohjakerroksessa on jokasuonrahkasammalta, seinäsammalta ja suonihuopasammalta. Turvekerros on paksua, paikoin yli 150 cm.

4 4 Koivuvaltaista metsää louhosalueen pohjoispuolella rämeen ja kankaan välissä. Alueella on pieninä laikkuina soistumaa, joka muistuttaa rämettä, mutta ne on ojitettu. Pääpuuna on mänty. Turvekerroksen paksuus vaihtelee cm:n välillä. Rämeillä puusto on kitukasvuista mäntyä, kenttäkerroksessa on suopursu vallitsevana, mutta mustikkaa, vaiveroa ja suokukkaa kasvaa paljon. Puolukkaa, tupasvillaa, suomuurainta ja variksenmarjaa vähäisemmin. Pohjakerroksessa on jokasuonrahkasammalta, seinäsammalta ja suonihuopasammalta. Turvekerros on paksua, paikoin yli 150 cm. Rämeet on luokiteltu varsinaiseksi isovarpurämeeksi (VIR). Suurin yhtenäinen lähes luonnontilainen rämealue sijaitsee louhosalueen pohjoispuolella. Alueella on kaivettuja vesilammikoita. Liitekartta kuvio 1. Varsinainen isovarpuräme.

Valtapuuna on kuusi, mutta siellä esiintyy myös koivua ja mäntyä.

5 5 Lammikoita louhosalueen pohjoispuolen rämeellä. Alueen pohjoisosassa ojan varrella on pieni korpimainen metsälaikku, joka ei ole kuitenkaan luonnontilainen. Valtapuuna on kuusi, mutta siellä esiintyy myös koivua ja mäntyä. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa, vähän mustikkaa ja metsäimarretta. Kenttäkerroksessa on metsäkerrossammalta, seinäsammalta ja jokasuonrahkasammalta. Alueen läpi virtaa kaivettu oja. Korpimainen metsälaikku alueen pohjoisosassa.

6 Alueella on hakattuja metsiä. Osa on avohakattu ja osa harvennushakattu. Tutkimusalue rajautuu idässä ja pohjoisessa olevaan sähkölinjaan. Hakkuuaukio alueen pohjoisosassa. 2.

6 6 Alueella on hakattuja metsiä. Osa on avohakattu ja osa harvennushakattu. Tutkimusalue rajautuu idässä ja pohjoisessa olevaan sähkölinjaan. Hakkuuaukio alueen pohjoisosassa. 2.2 Kulutuskestävyys Kasvillisuuden kulutuskestävyyteen vaikuttavat maalaji, maaperän topografia ja kosteus sekä kasvillisuustyyppi ja kasvilajisto. Myös tuulisuus, kasvillisuuden ikä ja valoisuus vaikuttavat kasvillisuuden kulutuskestävyyteen. Mänty kestää kulutusta heikosti, koska se on pintajuurinen puulaji. Mikään kasvupaikkatyyppi ei kuitenkaan kestä jatkuvaa kulutusta muuttumatta. Metsäkasvillisuuden kenttälajit ovat huonommin kulutusta kestäviä kuin pohjakerroksen lajit. Kulutuksen takia metsissä olevat polut levenevät ja kasvupaikan oma lajisto voi vähitellen hävitä ja korvautua paremmin kulutusta kestävillä heinälajeilla. Luonnontilaiset lehdot luokitellaan heikosti kulutusta kestäviksi, mutta kulttuurivaikutteiset lehdot, jotka ovat merkitty kasvillisuuskarttaan reunametsinä, ovat kohtalaisesti kulutusta kestäviä. Kuivat ja kuivahkot kangasmetsät kestävät kulutusta heikosti kun taas hakkuualueiden ja taimikoiden kestävyys on kohtalainen. 3. ELÄIMISTÖ Suunnittelualueelle ei tehty selvityksiä eläimistä. Alue on perinteistä metsästysaluetta ja siellä oli runsaasti hirvenjälkiä. Myös jäniksen jätöksiä havaittiin.

7 7 3. LUONTOARVOT Alueella sijaitsee metsälain 10 :n mukaisia kivikoita ja vähäpuustoisia soita, jotka jäävät viheralueiksi. Lisäksi alueella on luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja virkistyskäytön kannalta säilytettäviä alueita, jotka myös jäävät viheralueiksi. Suunnitellut asuntoalueet sijoittuvat kuivahkoille/kuiville kankaille, tuoreille kankaille, kangasrämeelle ja hakkuualueille. Kivikkoista kangasta alueen pohjoisosassa. 4. SUOSITUKSIA MAANKÄYTÖLLE Kartalla on esitelty metsälain mukaiset ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja virkistyskäytön kannalta paikallisesti arvokkaat luontoalueet ja kaavoituksen yhteydessä säilyttämisen arvoiset kohteet. Alueesta on laadittu luonnos viheralueverkostosta ja alueen sisäisistä reiteistä, jossa nämä on otettu huomioon. Lisäksi karttaan (LIITE 7) on merkitty mahdollinen luontopolun paikka, jota alueen asukkaat ja koulu voisivat käyttää hyödyksi.

8 8 Linnakankaan koululaiset perinteisellä metsäretkellä. 5. YHTEYSTIEDOT JA LISÄTIETOJA Maisemasuunnittelija Outi Tuomivaara, puhelin: Sähköposti: outi.tuomivaara(at)kempele.fi

Samankaltaiset tiedostot

KEMPELEEN SARKKIRANNAN KASVIHUONEENTIEN LUONTOSELVITYS

KEMPELEEN SARKKIRANNAN KASVIHUONEENTIEN LUONTOSELVITYS 2.7.2014 Outi Tuomivaara, hortonomi ylempi AMK Kempeleen kunta 2 JOHDANTO Kempeleen Sarkkirannan osa-alueen Kasvihuoneentielle laaditaan asemakaavan