TUTKIMUSRAPORTTI 13.11.2017 PYHTÄÄN JÄRVENKALLION LUONTOSELVITYS 2017 Lemminkäinen Oy & Insinööritoimisto Matti Jokinen Tekijät: Rauno Yrjölä, Laura Ahopelto, Miikka Friman ja Jorma Vickholm
SISÄLLYS 1 Johdanto... 3 2 Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys... 4 2.1 Lähtötiedot... 4 2.2 Menetelmä... 4 2.3 Tulokset kasvillisuuskuvioittain... 5 2.4 Maankäytön suositukset... 8 2.5 Vaikutukset suojelualueeseen... 8 3 Liito-oravaselvitys... 9 3.1 Liito-oravan ekologiaa... 9 3.2 Menetelmä... 9 3.3 Tulokset... 9 4 Linnustoselvitys... 10 4.1 Menetelmä... 10 4.2 Yhteenveto tuloksista... 10 5 Lepakkoselvitys... 12 5.1 Menetelmä... 12 5.2 tulokset... 13 5.3 Yhteenveto ja suositukset... 14 6 Viitasammakko... 15 6.1 Menetelmä... 15 6.2 Tulokset... 15 7 Sudenkorennot ja kirjoverkkoperhonen... 15 7.1 Johdanto... 15 7.2 Aineisto ja menetelmät... 16 7.3 Tulokset... 16 7.3.1 Sudenkorennot... 16 7.3.2 Kirjoverkkoperhonen... 21 8 Yhteenveto ja suositukset... 24 9 Kirjallisuus... 25 Ympäristötutkimus Yrjölä Oy PL 62 01800 Klaukkala 2
1 JOHDANTO Lemminkäinen Oy:llä on Pyhtään Järvenkallion alueella olemassa oleva louhosalue, jota suunnitellaan laajennettavaksi. Hankkeessa suunnitellaan otettavaksi yli 200 000m 3 kiviainesta, ja hankkeesta tehdään ympäristövaikutusten arviointi. Sen taustatiedoiksi tarvittiin luontoselvitys, joka tehtiin keväällä ja kesällä 2017. Tutkimuksessa selvitettiin seuraavat luontoarvot: alueen luontotyypit (luonnonsuojelulain 29 erityisesti suojeltavat luontotyypit ja metsälain 10 arvokkaat elinympäristöt määritettiin) kasvillisuuden pääpiirteet liito-orava linnusto lepakot viitasammakko kirjoverkkoperhonen sudenkorennot Lisäksi arvioitiin hankkeen mahdollisia vaikutuksia hankealueen länsipuolella olevaan Kantolankallion suojelualueeseen. Raportin ovat laatineet FM Laura Aropelto, lintukartoittaja Jorma Vickholm, ympäristösuunnittelun opiskelija, hyönteiskartoittaja Miikka Friman sekä FT Rauno Yrjölä. Tilaajan puolesta työtä on ohjannut insinööri Matti Jokinen. Kuva 1-1. Selvitysalue. Kartta: Maanmittauslaitos avoimet aineistot 2017. 3
2 LUONTOTYYPPI- JA KASVILLISUUSSELVITYS Laura Ahopelto Selvitysalueen metsät ovat erivaiheisia talousmetsiä. Keskellä sijaitsevan louhosalueen ympärillä on avohakattua ja voimakkaasti harvennettua metsää. Selvitysalueen pohjoisosassa on lehtipuuvaltaista ja reheväkasvuista turvekangasta. Selvitysalueen eteläosassa sijaitsee soistuma, joka on kehittymässä varsinaiseksi sarakorveksi. Alueen lajisto on perinteistä talousmetsien lajistoa. Luontotyyppi ja putkilokasviselvityksen tavoitteena oli selvittää mahdollisimman tarkasti alueella esiintyvät putkilokasvilajit ja niiden kasvupaikat. Näiden pohjalta laadittiin selvitysalueen luontotyyppikuviointi. Kuvioinnissa pyrittiin välttämään kovin pienipiirteistä kuviointia. Lajistoselvityksessä erityistä huomiota kiinnitettiin kasvupaikkatyyppien indikaattorilajeihin sekä uhanalaisiin tai direktiivilajeihin. Kasvillisuuskuvioinnin on tehnyt FM Laura Ahopelto. 2.1 LÄHTÖTIEDOT Selvitysalueelta ei ole laadittu aiempaa kasvillisuus- tai luontotyyppikuviointia. Alue on ollut mukana osana Pyhtään tuulivoimalaselvitystä (Luontoselvitys Kotkansiipi 2012), jolloin alueelta ei tunnistettu arvokkaita luontokohteita. Alueen länsipuolinen suojelualue oli todettu selvityksessä arvokkaaksi mm. kallioilla kasvavan monipuolisen kalliokasvillisuuden vuoksi: alueella kasvaa edustavia ehyitä tierasammalkasvustoja, mäkitervakkoa, sianpuolukkaa sekä pieniä ahokissankäpälän (NT) kasvustoja (Luontoselvitys Kotkansiipi 2012). 2.2 MENETELMÄ Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys tehtiin kesäkuun lopun ja elokuun alun välisellä ajalla kiertämällä selvitysalue kahdesti (5.6.2017 ja 28.7.2017) Näin saatiin riittävä kuva alueen kasvilajistosta ja luontotyypeistä. Kesäkuun alussa arvioitiin aikaisia kukkijoita ja tehtiin alustava luontotyyppikuviointi. Kuviointia ja lajistoa tarkennettiin kesän toisella maastokäynnillä. Rajausten tekemisessä on hyödynnetty myös tuoreinta ilmakuvaa (maanmittauslaitos 2014) Kasvistotutkimuksen tavoitteena on esittää mahdollisimman kattavasti suunnittelualueella esiintyvät putkilokasvilajit. Kasvillisuusselvityksen aikana selvitysalue kuvioitiin luontotyypeittäin. Erityistä huomiota kiinnitettiin uhanalaiseen lajistoon ja direktiivi lajistoon sekä vieraslajeihin ja painoarvoa annetaan kasvupaikkatyyppiään indikoiviin lajeihin. Kasvillisuustutkimuksen ulkopuolelle jäi louhinta-alue. Kuvioinnin tukena käytettyjen putkilokasvien määrityksessä on käytetty Suurta Pohjolan Kasviota (Bossberg & Stenberg 2005) ja uhanalaisten putkilokasvien arvioimisessa käytettiin tuoreinta Suomen uhanalaisluokitusta (Rassi ym. 2010). Metsien ja kosteikkojen luokittelussa on käytetty Suomessa yleisesti käytössä olevaa metsätyyppi- (Hotanen, J-P. ym. 2013) ja suotyyppiluokitusta (Laine J. Ym 2012). Muiden luontotyyppien luokittelussa käytetään Toivosen & Leivon kasvupaikkaluokitusta (Toivonen & Leivo 1993). Luontotyyppikuvioinnin apuna käytettiin myös ilmakuvaa ja muita kartta-aineistoja. 4
2.3 TULOKSET KASVILLISUUSKUVIOITTAIN Kuva 2-1. Kuvassa on esitetty selvitysalueelta tunnistetut luontotyyppikuviot. Ilmakuvassa eivät näy viimeisimmät alueella tehdyt hakkuut. 1. Louhinta-alue Suurimman osan selvitysalueesta muodostaa louhostyömaahan kuuluvat alueet. Alueen pientareille on kasvanut monipuolista heinä- ja niittylajistoa erityisesti valutusaltaiden ympäristöön, missä kasvoi mm. nurmilauha, maitohorsma, nurminata, karheanurmikka, hietakastikka, pelto-ohdake, peltohanhikki, mäkikuisma, puna-apila, juolavehnä. 2. Avohakattu kalliometsä Kalliolouhoksen eteläpuolella sijaitsee laaja avohakattu kalliometsä, jossa nyt kasvaa monia valoisille paikoille tyypillisiä lajeja, runsaimpana metsälauha ja maitohorsma. Paikoin kasvaa peittäviä sianpuolukkakasvustoja. Koivun taimia kasvaa runsaasti. Metsätyökoneiden ajouriin syntyneisiin painaneteisiin on syntynyt soistumia ja kosteutta sietäviä lajeja, kuten röyhyvihvilää ja harmaasaraa. 5
Kuva 2-2. Kuviolla 2 on aikoinaan kasvanut kuivaa kangasmetsää, joka avohakkuiden jälkeen on heinittynyttä. Kuva 2-3. Kuviolle 3 rajautuu pieni palanen selvitysalueen länsipuolista kalliometsää, joka on puustoltaan saanut kehittyä rauhassa. 3. Kuivahko kangas Kuvio muodostuu kuivasta kanervatyypin ja karusta jäkälätyypin kalliometsästä. Valtalajit kuviolla ovat mänty sekä kenttäkerroksen kanerva, metsälauha ja kangasmaitikka varpujen ohella. Paikoin kalliokuviot ovat avoimia tai kasvavat poronjäkälää peittävänä mattona. Puuston rakenne on monipuolisempi kuin ympäröivissä metsissä, mutta valtapuusto on silti nuorta ja varttunutta. Kuvio jatkuu selvitysalueen ulkopuolelle. 4. Mustikkatyypin tuore kangas Kuvio muodostuu mustikkatyypin tuoreesta kankaasta, jossa valtapuuna kasvaa istutettu nuorehko mänty. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikan ohella puolukkaa, kangasmaitikkaa, vanamoa, kultapiiskua ja metsälauhaa. Kuva 2-4. Kuviolla 4 kasvaa tiheää talousmännikköä. Kuva 2-5. Selvitysalueen pohjoisosaan kuviolle 5 ja 7 on kehittynyt koivuvaltaista rehevää turvekangasta. 6
5. Koivikko Selvitysalueen koko pohjoisreuna on rehevää kasvillisuutta kasvavaa ruohoturvekangasta. Kuvion ulkopuolella selvitysalueen rajan pinnassa kulkee leveä kaivettu oja, joka on vaikuttanut kuvion vesitalouteen. Kuvio on aikoinaan todennäköisesti avohakattu ja nyt valtapuu on nuori tasaikäinen hieskoivu, jonka joukossa kasvaa nuorta kuusta. Kenttäkerroksessa vallitsevat tuoreen sinivuokko-käenkaali-tyypin lehdon lajit, kuten käenkaali, sinivuokko, oravanmarja ja metsäimarre, sekä kostean lehdon (hiirenporras käenkaalityypin) -lajit, kuten kookkaat saniaiset, joista kuviolla kasvaa mm. sananjalkaa, hiirenporrasta ja metsäalvejuurta. Vadelmaa kasvaa pensaskerroksessa. Kuvio ei kuitenkaan lukeudu lehdoksi vaan ojituksen vuoksi kehittyneeksi reheväkasvuiseksi turvekankaaksi. Kuvio on aiemmin ennen ojitusta saattanut olla lehtoa tai korpea. Kuvion läpi etelästä pohjoiseen laskee kaivettu oja, jonka varrella kasvillisuus on rehevämpää ja lajistossa ovat mm. korpi-imarre, suo-orvokki ja metsäkorte sekä hiirenporras. Rahkasammalpeite on koko kuviolla aukkoinen, mutta ojan yläpäässä metsämaa on soistunutta (mm. okarahkasammal). Mäntykankaan reunassa koivikko on heinittynyttä ja valtalaji on metsäkastikka. Muutoin kasvillisuudessa sekä tuoreen- että lehtomaisenkankaan lajistoa, kuten sormisaraa ja nuokkutalvikkia. 6. Puolukkatyypin kangas Kuvio muodostuu kuivahkosta puolukkatyypin kankaasta, jossa paikoin kangasmetsäpohjan alta paljastuu avoimia kalliolaikkuja ja poronjäkäläisiä laikkuja. Kuvio on taannoin siemenpuuhakattu ja pystyssä on muutamia korkeita mäntyjä. Muutoin puusto muodostuu nuoresta männystä ja hieskoivusta. Kenttäkerroksessa varpujen ohella kasvavat mm. metsälauha ja metsäkastikka. 7. Koivikko Kuvion ulkopuolella selvitysalueen rajan pinnassa kulkee leveä kaivettu oja, joka on vaikuttanut kuvion vesitalouteen. Kuvion kasvillisuus on hyvin samankaltaista kuin kuviolla 5. Istutetussa koivikossa kasvavat mm. käenkaali, rönsyleinikki, tähtisara, metsätähtimö, nuokkutalvikki, käenkaali ja metsäalvejuuri. Selvitysalueen reunustalla kuviolla kasvaa tiheää kuusikkoa. Vadelmaa kasvaa pensaskerroksessa. 8. Turvekangas Avohakkuun ja louhostyömaan väliin rajautuu pieni turvekangaskuvio, jossa kasvaa tiheästi kuusta. Kenttäkerros on lähes paljas. 9. Avohakattu kangasmetsä Aiemmin todennäköisesti kuvion 4 kaltaista mustikkatyypin tuoretta kangasta. 10. Pintavalutusaltaat Selvitysalueen länsireunassa sijaitsee kaksi vesiallasta, joiden ympäristössä lajisto on monipuolista ruohovartista kasvillisuutta. Eteläpuolisen vesialtaan ympäristössä kasvavat mm. luhta- ja pullosara, korpikaisla, osmankäämi, ojasorsimo ja itse vedessä runsaana kasvustona rentovihvilä. Pohjoispuolisen altaan reunoilla kasvaa mm. kurjenjalka, pullosara, röyhyvihvilä, vesitatar ja viitakastikka. 7
Kuva 2-6. Kuviolla 10 on kaksi lamparetta, joiden ympäristössä kasvaa rehevää kasvillisuutta. Kuva 2-7. Kuvio 11 on kallionotkelmaan syntymässä oleva korpikuvio, joka jo paikoin täyttää aidon korven piirteet. 11. Soistuma Kallionotkelmaan on muodostumassa korpikuvio. Puusto on nuorta hieskoivua, mäntyä ja kuusta. Mättäiden kasvillisuuteen kuuluvat mustikkatyypin tuoreen kankaan lajistoa, kuten mustikka, puolukka, metsäalvejuuri ja nuokkutalvikki. Paikoin kasvaa pullosaraa ja korpipolkusaraa. Välipinnoilla kasvaa tähtisaraa, jokapaikansaraa ja maariankämmekkää. Pohjakerroksen sammallajistoon kuuluvat mm. korpikarhunsammal ja varvikkorahkasammal. 12. Harvennettu kangasmetsä Mustikkatyypin tuoretta ja puolukkatyypin kuivahkoa kangasmetsää. Valtapuu on nuori mänty. Kuviota on harvennettu voimakkaasti ja metsässä kulkee metsätyökoneen ajouria. 2.4 MAANKÄYTÖN SUOSITUKSET Selvitysalueelta ei löydetty uhanalaista lajistoa tai lain suojaamia luontotyyppejä. Selvitysalueen metsät ovat talousmetsiä, joiden lajisto on perinteistä vaatimatonta talousmetsien lajistoa. Kuviolla 5 on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Vaikka kuviolla laskeva oja on ihmisen kaivama eikä näin ollen luonnontilainen, uoman ympäristöön on kehittynyt vaateliasta ruohovartista lajistoa, kuten suo-orvokkia, hiirenporrasta ja korpi-imarretta. Kuvion puusto on aikoinaan kaadettu ja tilalle on kehittynyt tasaikäinen koivikko. Kuviolla on kohtuullisesti lehtilahopuuta. Kuviolla nähtiin useita kauriita ja sinne oli kehittynyt riistapolkuja. Kuvio suositellaan säästettäväksi mahdollisuuksien mukaan. Kuviolla 12 on kehittymässä korpikuvio, jolla nyt jo kasvaa vaatelista lajistoa, kuten maariankämmekkää. Jos alue saa olla sellaisenaan, siitä kehittyy metsälain suojaama aito korpikuvio. Kuvio suositellaan säästettäväksi mahdollisuuksien mukaan. 2.5 VAIKUTUKSET SUOJELUALUEESEEN Selvitysalueen länsipuolella sijaitsee yksityinen luonnonsuojelualue, jonka suojellut luontotyypit ovat kuivia ja karuja kalliometsiä. Alueella on myös kallionotkelmaan syntynyttä tuoretta mustikkatyypin kuusivaltaista kangasmetsää, jossa kasvaa vaateliasta yövilkkaa. Kuvio on kuitenkin suojelualueen sisäpuolella ja sitä suojaa reunan avoin kallioalue. 8
Selvitysalueen maankäytöllä ei todennäköisesti ole vaikutuksia suojelualueen luontotyyppeihin tai kasvillisuuteen, mutta louhinta-aluetta ei tule laajentaa länteen päin, jotta suojavyöhyke suojelualueelle säästyy nykyisen levyisenä. Kuvat 2-8 ja 2-9. Kantolan kallion aluetta. 3 LIITO-ORAVASELVITYS Rauno Yrjölä 3.1 LIITO-ORAVAN EKOLOGIAA Liito-orava (Pteromys volans) on Suomessa silmälläpidettävä (NT), luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji. Se on pääosin yöaikaan liikkuva nisäkäs, joka päivisin viettää aikaa pesässään. Liito-oravalle tyypillinen elinympäristö on yleensä vanha kuusivaltainen metsä, jossa on riittävä määrä haapaa ja muuta lehtipuustoa ravinnoksi ja kolopuiksi. Eteläisessä Suomessa liito-orava elää laajojen metsäkokonaisuuksien ohella myös taajamametsissä ja esimerkiksi pellonreunojen haavikoissa. Tyypillisin liito-oravan pesä on tikan kovertamassa haavan kolossa tai oravan vanhassa risupesässä. Myös muut lehtipuut, kuten tervaleppä tai koivu voivat soveltua lajille pesäpuuksi, mikäli siinä on sopiva kolo. Liito-oravan reviirillä on yleensä useita pesiä, joita se vaihtelee säännöllisesti. Kaikki pesäpuut eivät ole joka vuosi asuttuja. (Hanski 2016). 3.2 MENETELMÄ Selvitysalue käytiin läpi 28.3.2017, jolloin alueelta etsittiin lajille sopivia biotooppilaikkuja ja niistä mahdollisia papanoita. 3.3 TULOKSET Selvitysalueella ei ole liito-oravalle soveltuvia metsiköitä. Eteläosan kalliometsät ovat mäntyvaltaisia ja karuja. Louhoksen ja Myllyjärven välisessä metsässä on hieman kuusia, mutta mm. ravintopuu haapa puuttuu alueelta lähes täysin. Kuusten alta etsittiin papanoita, mutta niitä ei löytynyt. Alueella ei ole liito-oravien lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. 9
4 LINNUSTOSELVITYS Jorma Vickholm ja Rauno Yrjölä 4.1 MENETELMÄ Alueen pesimälinnusto laskettiin kartoitusmenetelmällä. Menetelmässä laskija kiertelee alueella ja merkitsee kartoille havaitsemansa lajit. Sama menetelmä on yleisesti käytössä linnuston seurannassa (Koskimies & Väisänen 1988). Tämän lisäksi keväällä tehtiin pöllökuuntelu alueelle. Pesimälinnuston kartoituslaskennat teki lintukartoittaja Jorma Vickholm, pöllökuuntelun Rauno Yrjölä. Laskentapäivät olivat Pöllökuuntelu 28.3.2016 klo 19-21, sää +3, pilvisyys 8/8, tuuli 3m/s SW 23.4 klo 6.00-9.00, sää +0, pilvisyys 7/8, tuuli 3m/s NW 19.5 klo 5.10 7.15, sää +10, pilvisyys 8/8, tuuli 3m/s S 15.6 klo 4.05 5.50, sää +6, pilvisyys 1/8, tuuli 0m/s Karttojen perusteella tehtiin tulkinta alueen reviirien määristä lajeittain. Reviirit tulkittiin niin, että yksikin reviiriin viittaava havainto jollakin laskentakerralla riitti reviirin tulkintaan. Reviiriin viittasi laulava, varoitteleva tai poikasille ruokaa kantava aikuinen lintu, tai pesä tai poikaset, jotka niin pieniä, että ovat todennäköisesti syntyneet alueella. 4.2 YHTEENVETO TULOKSISTA Alueilla havaitut lajit ja niiden tulkitut parimäärät on esitetty taulukossa 4-1. Taulukossa on myös havainnot lajeista, joille ei tulkittu reviiriä alueella. Lintujen uhanalaisuusluokitukset on esitetty lisätieto-sarakkeessa ja ne perustuvat vuoden 2015 arviointiin (Tiainen ym. 2016). Käytetyt luokitusten lyhenteet: EN (endangered, erittäin uhanalainen) VU (vulnerable, vaarantunut) NT (near threatenet, silmällä pidettävä). RT (regionally threatenet, alueellisesti silmällä pidettävä) Taulukko 4-1. Tutkimusalueen pesimäaikainen maalinnusto vuonna 2017. Laji Lyhenne Reviirejä Muut Lisätieto havainnot Pyy BONBON 1 Luhtakana RALAQU 23.4.2017 1Ä Myllyjärvellä Taivaanvuohi GALGAL VU, 23.4.2017 1-2 Ä Myllyjärvellä Lehtokurppa SCORUS 1 Soidintava lepakkokartoituksessa. Metsäviklo TRIOCH 1 reviiri Myllyjärvellä Viirupöllö STRURA Ei hankealueella, mutta muutama kilometri pohjoiseen 2Ä pöllökuuntelussa. Reviirit voivat ulottua hankealueen lähelle. Käki CUCCAN 1 Ä hieman alueen ulkopuolella Sepelkyyhky COLPAL 1 rajalla Käpytikka DENMAJ 1 Palokärki DRYMAR 23.4.2017 1Ä Myllyjärven takaa Kangaskiuru LULARB 1 VU 10
Västäräkki MOTALB 1 Metsäkirvinen ANTTRI 1 Rautiainen PRUMOD 1 Punarinta ERIRUB 4 Luhtakerttunen ACRRIS 15.6.2017 1 Ä Myllyjärvellä Lehtokerttu SYLBOR 1 Hernekerttu SYLCUR 1 Tiltaltti PHYCOL 1 Pajulintu PHYLUS 3 Kirjosieppo FICHYP 1 Kivitasku OENOEN NT, 19.5.2017, /1p Mustarastas TURMER 1 Laulurastas TURPHI 2 Punakylkirastas TURILI 1 Talitiainen PARMAJ 1 Sinitiainen PARCAE 1 Töyhtötiainen PARCRI 1 Hippiäinen REGREG 1 Korppi CORRAX 19.5.2017 a2 varoittelevia, pesii lähistöllä? Peippo FRICOE 15 Vihervarpunen CARSPI 1 Hemppo CARCAN 1 Keltasirkku EMBCIT 3 Yhteensä Kuva 4-1. Eräiden mielenkiintoisimpien lajien reviirien sijainnit. 11
Tämän selvityksen perusteella alueen maalinnusto koostuu pääosin melko tavallisista lajeista. Louhoksen alueella havaittiin harvalukuisista lajeista kangaskiuru ja kivitasku, mutta reviirejä ei varmistettu. Molempia lajeja esiintyy myös lähialueella, kangaskiuruja mm. kallio- ja kangasmetsissä ja kivitaskuja teiden kallioleikkauksilla. Hankealueen pohjoispuolella olevalla Myllyjärvellä havaittiin mm. taivaanvuohi ja luhtakana, joten sillä on vielä paikallista merkitystä ojituksista huolimatta. Myllyjärven reunalle on syytä jättää suojaava metsäkaistale, jotta Myllyjärven linnusto säilyy myös jatkossa. 5 LEPAKKOSELVITYS Rauno Yrjölä Suomessa havaitut 13 lepakkolajia ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Lisäksi ne kuuluvat EU:n Luontodirektiivin IV (a) liitteen lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Euroopan lepakoidensuojelusopimus (EUROBATS) velvoittaa osapuolimaitaan myös säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. Selvityksen tavoitteena oli todentaa mitä lepakkolajeja alueella esiintyy, ja mitkä alueet ovat lajien kannalta keskeisiä. Lepakoiden lisääntymisen kannalta erityisen arvokkaita ovat yhdyskunnille sopivat päiväpiilot puiden koloissa, rakennuksissa ja muissa suojaisissa paikoissa sekä hyvät saalistusalueet riittävän lähellä päiväpiiloja. 5.1 MENETELMÄ Selvityksessä alueella tehtiin kolme kartoitusta kesän eri aikoina. Alueella käveltiin polkuja pitkin ja lepakoiden havainnoimiseen käytettiin ultraääni-ilmaisinta (Wildlife Acoustics EM Touch). Kartoitus aloitettiin noin tunti auringonlaskun jälkeen ja kerralla kului aikaa 1-3 tuntia käyntiä kohti. Kartoitus tehtiin polkuja ja teitä pitkin nykyisen asutuksen alueilla tai niiden lähellä. Laajat kuivat kallioalueet jätettiin pois, samoin Lahnuksen suo. Jokaisella alueella ei käyty kaikilla maastokerroilla, mutta jokaiselle alueelle kertyi yhteensä kolme käyntiä kesän aikana. Kartoituspäivät: 29.6.2017 klo 22.00-0.50, +17 astetta, hieman pilviä, tyyntä. 17.7.2017 klo 22.30-02:00, +14 astetta, heikkoa tuulta.. 28.7.2017 klo 22:30-0:00, +17 astetta, hieman pilviä, tyyntä. Aktiivikartoituksen tuloksia täydennettiin heinäkuussa ja elokuun alussa passiivitallentimilla. Tuolloin saadaan karkea näkemys lepakoiden runsaudesta ja lepakkolajistosta aikana, jolloin pesimäyhdyskunnat vähitellen hajaantuvat ja käyttävät parhaita ruokailualueita. Passiivitallentimet täydentävät hyvin tietoja alueen lajistosta, vaikka niillä ei lajien alueellista esiintymistä tai lukumääriä voi luotettavasti arvioidakaan. Ultraäänien passiivihavainnoinnissa käytettiin Wildlife Acousticsin SM2Bat ultraäänitallentimia, jotka oli varustettu sisäisillä akuilla, ja niiden toiminta-aika oli enimmillään kaksi viikkoa. Viallisen akun takia yhden paikan tallennusaika oli vain yksi yö. Maastokauden jälkeen tallennukset tutkittiin Wildlife Acousticsin Kaleidoscope Pro ohjelmalla, joka pyrkii automaattisesti määrittämään lajit ja siivoamaan muut kuin lepakoiden äänet pois. Käytännössä lajien tunnistaminen ei onnistu ohjelmalta luotettavasti kuin muutaman lajin osalta, esimerkiksi siipat ovat sille 12
vaikeita. Siksi määritykset katsottiin vielä läpi tietokoneen ruudulla. Työssä ei pyritty määrittämään kattavasti kaikkia ääniä lajilleen, vaan tärkeintä oli selvittää lepakoiden aktiivisuus ja esiintyminen eri alueilla. Ohjelman roskaääniksi luokittelemaa aineistoa ei tarkistettu, vaikka niissäkin lepakoiden pulsseja voisi olla. Siipat ovat pelkästään äänitteen perusteella vaikeita erottaa toisistaan, kun samalla ei ole tietoa yksilön käyttäytymisestä. Veden yllä lentävän vesisiipan usein erottaa äänitteestä viiksisiippalajeista, mutta metsässä lentävä on hankalampi. Samoin isoviiksisiipan ja viiksisiipan erottaminen äänitteistä on vaikeaa, vaikka tietokoneen ruudulla joitain eroja sonogrammeissa voi välillä havaitakin. Siksi siippojenkin osalta on parempi ajatella määrityksiä viiksisiippatyyppinen tai vesisiippatyyppinen kuin 100% varmoina lajimäärityksinä. Äänten määrityksessä sekä tutkimuksen suorituksessa soveltuvin osin apuna käytetyt teokset ja ohjeistot on listattu kirjallisuusluettelossa. Lepakoiden käyttämiä alueita on lopuksi arvotettu Eurobats-sopimuksen perusteella. Sen luokittelussa luokka 1 on lepakoille tärkeää lisääntymis- tai levähdysalueet, luokka II lepakoille tärkeät ruokailualueet tai siirtymäreitit ja luokka III muut tärkeät lepakkoalueet. 5.2 TULOKSET Alueilla aktiivihavainnoinnissa tehdyt lepakkohavainnot on esitetty kuvassa 5-1 ja passiivilaitteiden havainnot on taulukossa 5-1. Kuva 5-1. Maastossa havaitut lepakot sekä tallentimien sijainnit. 13
Taulukko 5-1. Passiivitallenninten havainnot. Luvut ovat äänitteitä, eivät yksilöitä. Luvut kuvaavat lepakoiden aktiivisuutta paikalla, mutta sama yksilö voi lennellä alueella pidempään ja lisätä äänitteiden määrää. Pohjanlepakko Viiksisiippalaji Vesisiippa Siippalaji Lisätietoja Detektori 1 29.6.-10.7. Detektori 2 26.-27.6. Detektori 5 17.7.-25.7. Detektori 6 17.7.-18.7. 1 Vain yksi lepakko yli 10 vrk aikana!!! 1 Tallennus aika jäi lyhyeksi viallisen akun takia 145 26 30 10 10 Tallennus aika jäi lyhyeksi viallisen akun takia 5.3 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Ensimmäisellä aktiivikartoituskerralla alueella ei havaittu yhtään lepakkoa, mutta seuraavilla kerroilla alueen pohjoisosassa oli pohjanlepakoita ja yksi viiksisiippalajin havainto. Kesäkuun lopussa passiivitallennin numero 1 toimi hyvin, mutta vain yksi lepakko tallentui. Ilmeisesti alueella ei kesäkuussa todellakaan ollut paljoa lepakoita, vaan ruokailevien lepakoita oli jonkin verran enemmän vasta heinäkuussa. Määrät eivät olleet tuolloinkaan kovin suuria. Pohjanlepakko on tavallisin lepakkolajimme, ja ne saalistavat usein metsänreunoissa tai aukkopaikoilla sekä asutusalueilla teiden ja pihojen yllä. Viiksisiippaa ja isoviiksisiippaa ei voi luotettavasti erottaa äänitteistä. Viiksisiipat saalistavat usein tiheämmissä metsissä kuin pohjanlepakot, ja sopivaa aluetta ovat alueen kuusi- ja sekametsät. Alueella kuljettaessa havaitut lepakot olivat kaikki pohjoisosan hakkuuaukon reunoilla, mikä on alkuyöstä lämmin paikka ja todennäköisesti siellä on myös eniten hyönteisiä. Eteläosan louhosalueella ja sen reunoilla lepakoita ei havaittu. Passiivitallentimien tallentamissa äänissä oli myös vesisiippamaisia ääniä hakkuuaukon reunalta, vaikka lajia ei aktiivihavainnoinnissa havaittu. Lajille sopivaa ympäristöä alueella ovat pienet vesilampareet sekä jossain määrin Myllyjärvestä lähtevä oja. Alueella havaittiin aktiivikartoituksissa saalistavia pohjanlepakoita, mutta muita lajeja oli selvästi vähemmän. Pohjanlepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat olla metsäalueilla puiden koloissa, tai rakennuksissa. Alueella ei ole suuria kolopuita eikä rakennuksia, joten todennäköisesti lepakot tulevat alueelle vain ruokailemaan. Lisääntymis- tai levähdyspaikkaa, tai Eurobats-sopimuksen mukaisia alueita, ei Järvenkallion selvitysalueella todennäköisesti ole. 14
6 VIITASAMMAKKO Rauno Yrjölä Viitasammakko kuuluu luontodirektiivin liitteeseen IV ja laji on suojeltu. Lajia esiintyy paikoitellen koko Etelä-Suomen alueella aina Metsä-Lappiin asti. Vahvimmat esiintymät ovat Kaakkois-Suomessa, jossa parhailla rehevillä järvillä ja lammilla voi soidintaa yhtä aikaa satoja viitasammakkokoiraita. Sopivilla paikoilla voi muuallakin olla kymmenien koiraiden soidinkerääntymiä. 6.1 MENETELMÄ Viitasammakoiden mahdollinen esiintyminen alueella selvitettiin toukokuun alussa alueen vesistöjen sulettua, jolloin laji voidaan tunnistaa äänen perusteella. Myöhemmin laji on usein vaikea tunnistaa maastossa ja yksilöiden pyydystäminen määritystä varten vaatisi alueellisen ympäristökeskuksen luvan. Kartoituspäivät: 2.5.2017 klo 10:30-11:30, +7 astetta, tyyntä. 15.5.2017 klo 19:00-20:00, +9 heikkoa tuulta Kartoituksissa käytettiin apuna myös Telingan suuntaavaa paraabelimikrofonia, joka vahvistaa huomattavasti ääntä. Kartoitukset teki Rauno Yrjölä. Lisäksi viitasammakkoa kuunneltiin lintukartoitusten yhteydessä aamuisin. Lintulaskennoista tiedettiin, milloin mm. Myllyjärvi suli, ja viitasammakoiden kartoitus tehtiin toukokuussa. Huhtikuussa kosteikot olivat vielä jäässä. 6.2 TULOKSET Viitasammakkoa ei havaittu lainkaan alueella, vaikka esimerkiksi Myllyjärvi vaikuttaa lajille sopivalta ympäristöltä. 7 SUDENKORENNOT JA KIRJOVERKKOPERHONEN Miikka Friman 7.1 JOHDANTO Pyhtäällä Heinlahden kylän pohjoispuolella Järvenkallion alueella toteutettiin sudenkorento- ja kirjoverkkoperhosselvitys kesä heinäkuussa 2017, jolloin alueella vierailtiin kahdesti. Sudenkorentoselvityksessä keskityttiin EU:n luontodirektiivein suojeltujen lajien etsintään, joista ennen maastokäyntejä potentiaalisiksi arvioitujen kolmen suojellun lampikorentojen sukuun (Leucorrhinia) kuuluvan lajin päälentoaika on kesä heinäkuussa ja kirjojokikorennon (Ophiogomphus cecilia) heinä elokuussa. Sudenkorentojen toukat elävät erilaisissa seisovissa tai virtaavissa vesissä, ja maaston kosteat paikat sekä niiden raja-alueet ovat edellytys sudenkorentojen lisääntymiselle. Aikuisia sudenkorentoja tavataan vesien varsilla, mutta myös etäällä potentiaalisista lisääntymispaikoista. Elinympäristön valintaan vaikuttavat muun muassa kasvillisuuden yleispiirteet, vesialue ja sen heijastelema valo. Lisäksi eri lajien sietoisuus elinympäristön suhteen vaihtelee, minkä vuoksi sudenkorentolajistoa ja lajien paikkakohtaisia yksilömääriä voidaan käyttää vesien ekologisen tilan mittarina. Vesien rannoilla runsaslukuisina esiintyvät sudenkorentolajit ovat usein myös niitä, joiden munia ja toukkia on alueella runsaasti. Aikuisia sudenkorentoja voidaan havaita myös kaukana vesien ääreltä esimerkiksi 15
ilmavirtausten kuljettamina. Usein etäällä lisääntymispaikoista havaitut sudenkorennot ovat vastakuoriutuneita yksilöitä, jotka sukukypsinä hakeutuvat vesien äärelle. Sudenkorentojen ohessa etsitty kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) esiintyy avoimilla, valoisilla ja tuulensuojaisilla paikoilla, jotka usein ovat pensaiden tai puuston rajaamia ja joissa kasvaa jotakin toukan useista ravintokasveista. Uudeltamaalta itään laji elää tavallisimmin kangasmaitikalla (Melampyrum pratense). Kirjoverkkoperhonen on Euroopassa paikoittainen itäinen laji, jonka populaatioihin on katsottu kohdistuvan maankäytöstä aiheutuvaa uhkaa, minkä vuoksi perhonen on suojeltu sekä EU:n luontodirektiivissä että Suomen lainsäädännöllä. 7.2 AINEISTO JA MENETELMÄT Järvenkallion alueella käytiin 29.6. ja 29.7. Sudenkorentolajistoa ja kirjoverkkoperhosen esiintymistä selvitettiin havainnoimalla hyönteisiä maastossa. Kaikki alueella sijaitsevat potentiaaliset sudenkorentojen lisääntymispaikat käytiin läpi, ja Myllyjärven alueen eteläosissa upottavaan avoluhtaan tehtiin muutama pistokäynti aluerajauksen pohjois- ja luoteisreunassa, josta pyrittiin havainnoimaan alueen lajistoa. Maastokarttojen ja ortoilmakuvien perusteella valittujen potentiaalisten paikkojen lisäksi hyönteisiä havaittiin satunnaisesti lähialueen avoimilla paikoilla, kuten hakkuuaukoilla ja teiden varsilla. Sudenkorentojen yksilöitä pyydystettiin tarvittaessa haavilla määrityksen varmistamiseksi tai valokuvattiin. Myös suojellut tai muuten huomionarvoiset lajit sekä niiden havaintopaikat kuvattiin usein. Havaitut lajit, löytöpaikat ja yksilömäärät kirjattiin ylös ja tallennettiin kartalle maastokäyntien yhteydessä. Lisäksi kirjattiin lajien lisääntymiseen liittyviä seikkoja, kuten munintaa, parittelua ja reviirikäyttäytymistä. Käyntikertojen ajoittumiseen vaikuttivat suojeltujen lajien lentoajankohdat sekä sää. Kesä 2017 oli verrattain viileä, mikä saattoi vaikuttaa monen sudenkorentolajin esiintymiseen alueella pienentäen havaittuja yksilömääriä. Sudenkorentoja kartoitettiin lämpiminä ja aurinkoisina päivinä, jolloin korennot ovat aktiivisimmillaan ja niiden esiintyminen on helpointa todeta. Sateella, kylmällä ja tuulisella säällä sudenkorentoja on liikkeellä vähemmän, ja tällöin selvitys keskeytyy. Sudenkorentojen ohessa etsitty kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) on sekin laji, joka lentää aurinkoisella säällä. Kirjoverkkoperhosen esiintymistä tarkkailtiin kulkemalla matalakasvustoisten alueiden, metsäaukeiden ja - polkujen reunoilla ja havainnoiden lajin yksilöitä. 7.3 TULOKSET 7.3.1 SUDENKORENNOT Kaikki alueella sijaitsevat potentiaalisimmat sudenkorentojen lisääntymispaikat ovat pienvesiä, jotka sijoittuvat aluerajauksen pohjoispuoliskoon. Järvenkallion kartoituksessa alueella havaittiin 17 sudenkorentolajia. Havaitut sudenkorentolajit ovat Suomen etelärannikolla verrattain tavallisia, eikä alueella havaittu suojeltuja tai uhanalaisia sudenkorentoja. Alueella sijaitsevat sudenkorentojen kannalta parhaat lisääntymispaikat ovat pääosin pienvesiä, ja elinympäristöjen pieni koko rajoitti myös havaittuja yksilömääriä. Runsaslukuisin alueen lajeista oli keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum), jota havaittiin 29.6. noin 40 yksilöä, mutta laji esiintyi alueella suhteellisen runsaana myös heinäkuun maastokäynnin aikana. Keihästytönkorento on Euroopassa pohjoinen sudenkorentolaji, joka on Suomessa hyvin yleinen monenlaisten vesien äärellä. Monet alueella kohtalaisen runsaslukuisena esiintyneistä sudenkorentolajeista ovat kuitenkin Suomessa suhteellisen paikoittaisia ja tiettyyn elinympäristöön erikoistuneita lajeja. Alueella ei havaittu erityisen harvinaisia sudenkorentolajeja, mutta Etelä-Suomessa harvinaisimpiin alueella havaittuihin lajeihin kuuluvat litteähukankorento (Libellula depressa) ja punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula). Molemmat lajit lienevät kuitenkin yleistymässä Etelä-Suomessa, sillä lajeista on viime vuosina kertynyt aiempaa useammin havaintoja, 16
joista monet ovat erilaisista elinympäristöistä aiempiin havaintoihin verrattuna. Alueella havaituista lajeista eteläntytönkorento (Coenagrion puella) oli Suomessa 2000-luvun alussa hyvin harvinainen laji, joka on sittemmin etelärannikolla yleistynyt voimakkaasti ja poistettu luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltavien lajien listalta. Ensimmäisellä käyntikerralla alueella havaittiin yli 28 punatytönkorentoa (Pyrrhosoma nymphula). Punatytönkorento (kuva 7-1) oli ainoa sudenkorentokartoituksessa havaittu selvästi virtavien vesien esiintymiseen kytköksissä oleva laji. Se on tästä huolimatta viime vuosina yleistynyt Etelä-Suomessa etenkin vastamuodostuneiden pienvesien äärellä, joista osassa vesi ei virtaa käytännössä lainkaan. Hankealueella punatytönkorentoa esiintyi louhoksen luoteiskulmassa metsäpolun molemmin puolin sijaitsevilla pienillä lammilla ja niihin yhteydessä olevilla pysyvävetisillä ojilla, joiden varrella oli valoisia kohtia puiden varjostuksesta huolimatta. Kuva 7-1. Punatytönkorennon (Pyrrhosoma nymphula) koiras Järvenkallion louhoksen luoteisreunan lampareella 29.6. Laji oli yksi alueen runsaslukuisimmista sudenkorennoista kesäkuussa. Kuva 7-2. Täpläkiiltokorennon (Somatochlora flavomaculata) elinympäristöä Myllyjärvellä 29.6. Täpläkiiltokorento (Somatochlora flavomaculata) on etelärannikolla nykyään paikoin yleinen sudenkorentolaji, joka oli alueen pohjoisosassa suhteellisen runsaslukuinen. Suurin osa yksilöistä havaittiin Myllyjärvellä (kuva 7-2), jossa laji oli myös runsaslukuisin sudenkorentolaji. Kuivuneen ja umpeenkasvaneen Myllyjärven luhtareunan ojista löytyi molemmilla käyntikerroilla myös täpläkiiltokorennon toukkanahkoja (kuva 7-3). Laji suosii erityisesti reheväkasvuisia tai soisia vesistönosia. 17
Kuva 7-3. Myllyjärveltä löytyi täpläkiiltokorennon (Somatochlora flavomaculata) toukkanahkoja 29.6. ja 29.7. Kuva 7-4. Nuori merisinikorennon (Orthetrum cancellatum) koiras 29.6. Järvenkallion louhoksen länsipuolella. Merisinikorennon (Orthetrum cancellatum) nuorehkoja yksilöitä havaittiin 29.6. toistakymmentä eri puolilla aluetta. Merisinikorennon (kuva 7-4) esiintyminen alueella kertoo rannikon läheisyydestä, sillä yksilöt ovat mitä ilmeisimmin kulkeutuneet sinne läheisen merenrannan tuntumasta ilmavirtausten mukana, eikä laji lisääntyne Järvenkallion alueella. Litteähukankorento (Libellula depressa) on esiintymiseltään vaihteleva ja maan eteläosissa paikoittainen laji, jota tavataan useimmiten vastamuodostuneilla pienvesillä. Laji oli Järvenkallion alueella suhteellisen runsaslukuinen ja jopa runsaslukuisempi kuin Suomessa hyvin yleinen ja laajalle levinnyt ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata). Molempia lajeja (kuvat 7-5 ja 7-6) havaittiin esimerkiksi avohakkuille muodostuneiden pienten humuspitoisten lampareiden äärellä, joita oli muun muassa alueen eteläosassa (kuva 7-7). Lisäksi litteähukankorentoja havaittiin louhoksen luoteiskulman pienten lampien läheisyydessä ja yhdellä louhoksen länsireunaa pitkin kulkevan tien kuoppaan muodostuneen lammikon äärellä. Kuva 7-5. Litteähukankorennon (Libellula depressa) koiras piti reviiriä Järvenkallion louhoksen länsipuolelle tien kuoppaan muodostuneen sadevesilammikon äärellä 29.6. Kuva 7-6. Ruskohukankorennon (Libellula quadrimaculata) koiras kalliolla louhoksen itäpuolella 29.6. 18
Kuva 7-7. Louhoksen eteläpuolella ollut lammikko, jonka äärellä havaittiin 29.6. litteähukankorennon koiras. Lähistöllä oli lisäksi merisinikorentoja. Kuva 7-8. Pieni lampi louhoksen luoteiskulmassa 29.7., jolloin lammella havaittiin seitsemän sudenkorentolajia. Louhoksen luoteiskulman pienvedet (kuvat 7-8 ja 7-9) olivat merkittävin sudenkorentojen lisääntymispaikka alueella, ja lampien äärellä havaittiin useiden lajien, kuten punatytönkorennon (Pyrrhosoma nymphula), kirjoukonkorennon (Aeshna cyanea) ja pikkulampikorennon (Leucorrhinia dubia) lisääntymiskäyttäytymistä. Alueen puiden varjostamilla ja lähes kuivuneilla ojilla sen sijaan havaittiin ainoastaan kirjoukonkorento (kuva 7-10) ja keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum), joista ainakin jälkimmäinen on ilmeisesti lähtöisin joltakin lähialueen lukuisista lajille sopivista elinympäristöistä. Suomessa paikoin yleisenä ja esiintymispaikoillaan useimmiten yksittäin tai muutaman yksilön kertyminä havaittava kirjoukonkorento oli alueella suhteellisen runsaslukuinen, ja louhoksen luoteiskulman lammella havaittiin 29.7. myös kolme kirjoukonkorennon toukkanahkaa. Kuva 7-9. Lampareita louhoksen luoteiskulmassa 29.7., jolloin niiden äärellä havaittiin kahdeksan sudenkorentolajia. Kuva 7-10. Nuori koiras kirjoukonkorento (Aeshna cyanea) louhokselle johtavan tien varrella 29.7. Kuvan yksilön takaruumiin kuviointi oli epätavallisesti lähes kauttaaltaan sinistä, vaikka vastakuoriutuneilla yksilöillä väritys ei olekaan vielä täysin kehittynyt. 19
Maastokäynnit ajoitettiin kesäkuun ja heinäkuun lopulle potentiaalisimmiksi alueella esiintyviksi suojelluiksi sudenkorentolajeiksi arvioitujen lajien, kuten kirjojokikorennon (Ophiogomphus cecilia), lumme-, siro- ja täplälampikorennon (Leucorrhinia caudalis, L. albifrons, L. pectoralis) lentoajan mukaan. Myös suojellun idänkirsikorennon (Sympecma paedisca) talvehtimispaikkojen esiintyminen alueella on mahdollista, mutta tämä olisi vaatinut ylimääräisen suositeltavimmin syksyllä tai loppukesällä tehtävän maastokäynnin. Kesän 2017 kartoituksessa alueella ei kuitenkaan havaittu yhtään suojeltua sudenkorentolajia. Lisäksi esimerkiksi virtaavien vesien sudenkorentolajisto oli hyvin vähäistä, mikä kuvastaa Myllyjärveltä virtaavan erittäin rehevän ja varjoisan Karjansuonviepä -nimisen virtaveden yläosuuksien (kuva 7-11) vähäistä merkitystä virtaavan veden sudenkorennoille. Kahden maastokäynnin vuoksi sekä viileän kesän myöhäisyydestä johtuen alueelta löytyneiden loppukesän sudenkorentolajien havaitut yksilömäärät jäivät niille sopivien lisääntymispaikkojen määrään nähden vähäisiksi, mikä saattoi vaikuttaa mm. sirokeijukorennon (Lestes sponsa) ja tummasyyskorennon (Sympetrum danae, kuva 7-12) mahdollisesti todellista alhaisempina havaittuihin yksilömääriin. Kuva 7-11. Myllyjärveltä virtaava mesotrofinen ja humuspitoinen, kartoitusalueen lähellä varjoisa Karjansuonviepä oli sudenkorentolajistoltaan suhteellisen niukka. Kuva on otettu 29.6., jolloin runsaslukuisimmat lajit tällä paikalla olivat keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) ja punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula). Kuva 12. Nuori tummasyyskorennon (Sympetrum danae) koiras Myllyjärvellä 29.7. Kartoituksessa havaitut sudenkorentolajit Keihästytönkorento Coenagrion hastulatum (+++) Eteläntytönkorento Coenagrion puella (+) Okatytönkorento Enallagma cyathigerum (+) Punatytönkorento Pyrrhosoma nymphula (++) Sirokeijukorento Lestes sponsa (+) Kirjoukonkorento Aeshna cyanea (++) Ruskoukonkorento Aeshna grandis (++) Siniukonkorento Aeshna juncea (+) Vaskikorento Cordulia aenea (+) Täpläkiiltokorento Somatochlora flavomaculata (++) Välkekorento Somatochlora metallica (+) Litteähukankorento Libellula depressa (++) Ruskohukankorento Libellula quadrimaculata (++) 20
Merisinikorento Orthetrum cancellatum (++) Pikkulampikorento Leucorrhinia dubia (++) Tummasyyskorento Sympetrum danae (+) Punasyyskorento Sympetrum vulgatum (++) Yllä olevassa luettelossa on esitetty alueella kesän 2017 kartoituksessa havaitut sudenkorentolajit. Suluissa olevin plusmerkein on ilmaistu lajikohtaisesti suurin yksittäisen maastokäynnin aikana havaittu yksilömäärä. Plusmerkkien selitys on seuraava: + 1 3 yksilöä ++ 5 30 yksilöä +++ yli 30 yksilöä. 7.3.2 KIRJOVERKKOPERHONEN Sudenkorentokartoituksen ohessa alueella havaittiin kesäkuussa kymmenkunta täpläperhosiin (Nymphalidae) kuuluvaa aikuista kirjoverkkoperhosta (Euphydryas maturna). Suurin osa yksilöistä havaittiin avolouhoksen pohjoispuolella, mutta yksilöitä löytyi eri puolilta aluetta (kartta 7-1). Heinäkuun käyntikerralla kirjoverkkoperhosen lentoaika oli jo päättynyt, eikä lajia tai sen eri kehitysvaiheita tuolloin havaittu. Rauno Yrjölä kävi 5.9. etsimässä mahdollisia kirjoverkkoperhosen toukkapesiä maitikkakasvustoista, mutta niitä ei löytynyt. Sateinen kesä ei ollut kovin suotuisa perhosten lisääntymiselle. Kirjoverkkoperhonen (kuva 7-13) oli runsaimmillaan 29.6. louhoksen pohjoisreunalla ja pohjoisreunastaan kallioisen rinteen ja metsämaan rajaamalla, pienialaisella kuivalla niityllä, joka on paahdemaisessa ympäristössä. Tällä paikalla (kuva 7-14, kartta 7-1) ja sen ympäristössä havaittiin kolme kirjoverkkoperhosen yksilöä. Kuva 7-13. Kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) louhoksen pohjoisreunalla. Kuva 7-14. Kirjoverkkoperhosen elinympäristöä louhoksen pohjoisreunalla. Kaksi kirjoverkkoperhosen yksilöä havaittiin Suolinnantieltä louhokselle haarautuvalla tiellä (kuva 7-15, kartta 7-1), jossa ainakin toinen havaituista yksilöistä oli imemässä kosteutta tienpinnalta (kuva 7-16). Lisäksi yksi yksilö oli lähempänä hankealuetta tienvarren metsäaukealla (kartta 7-1). Avoimella puiden ja pajujen reunustamalla aukolla kasvusto oli matalaa, ja siihen lukeutui mm. kangasmaitikkakasvustoa (jolle perhonen myös hetkeksi laskeutui). Toinen kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense) kasvava havaintopaikka oli niin ikään louhoksen itäpuolella, jossa yksi kirjoverkkoperhonen havaittiin kallioisella ja valoisalla, mutta pensaikkoisella alueella lähellä louhoksen itäreunaa (kartta 7-1). Louhoksen itäpuolella kirjoverkkoperhosen 21
yleisempi lähilaji ratamoverkkoperhonen (Melitaea athalia) oli huomattavan runsaslukuinen ja alueella olisi saattanut olla myös havaittua enemmän kirjoverkkoperhosia, mutta itäreunan kallioalue saattaa olla liian kuiva kirjoverkkoperhosen lisääntymispaikaksi. Ratamoverkkoperhonen oli usein havaittu laji myös muualla kartoitusalueella. Kuva 15. Kirjoverkkoperhosen havaintopaikka louhokselle johtavan tien varrella. Lisäksi yksi yksilö havaittiin kuvassa tien oikeanpuoleisessa metsässä olevalla aukkopaikalla. Kuva on otettu sittemmin toisen maastokäynnin yhteydessä 29.7. Kuva 16. Tienpinnalla ravinnonhaussa ollut yksilö. Louhoksen luoteisreunassa lampareiden välissä kulkevalla polulla (kuva 7-17, kartta 7-1) havaittiin yksi kirjoverkkoperhosen koiras, joka lenteli pitkin polunreunaa ja laskeutui ruokailemaan leinikin (Ranunculus sp.) kukille. Polun reunat ovat puoliavoimina ja matalia kukkivia kasveja sisältävinä kaistaleina tyypillistä kirjoverkkoperhosen elinympäristöä. Lisäksi yksi yksilö havaittiin aluerajauksen ulkopuolella Niverkorven kallion länsipuolella Karjansuonviepään rajautuvan niityn metsänreunassa (kartta 7-1), jossa se lepäili metsänreunan ojasta kasvaneen pajun lehdillä ja teki pyrähdyksiä sarjakukkaisille (Apiaceae) kasveille (kuva 7-18). Kuva 17. Kirjoverkkoperhosen elinympäristöä louhoksen ja aluerajauksen luoteisosassa. Kuva 18. Niverkorven länsipuolella havaittu yksilö. 22
Kartta 7-1. Kartassa on esitetty kartoituksen yhteydessä kesällä 2017 alueella havaitut kirjoverkkoperhoset. Uusimmassa vuoden 2010 Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa kirjoverkkoperhonen on luokiteltu Suomen tasolla tällä hetkellä elinvoimaiseksi (LC), mutta laji on esimerkiksi elinympäristöjen pirstoutumisen sille aiheuttaman uhan seurauksena tiukasti suojeltu sekä Suomessa että EU:n alueella. Laji on yleisimmillään Kaakkois-Suomessa, jossa se on paikoin yleinen ja kohtalaisen runsas. (SYKE 24.2.2014) Kirjoverkkoperhonen on mainittu EU:n luontodirektiivin liitteissä II ja IV, ja laji on lisäksi luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997) rauhoitettu. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luontodirektiivin neljännessä liitteessä ja direktiivin toisen liitteen mukaisesti lajille voidaan perustaa suojelutoimen alueita, kuten Natura 2000 -alueita. Euroopan tasolla tällä hetkellä vaarantuneeksi (VU) arvioitu laji on taantunut Euroopassa, mutta viime vuosisadan jälkeen taantuminen on ollut EU:n alueella hitaampaa kuin idempänä (Van Swaay et al. 2010, 13). Havaintojen perusteella Järvenkallion louhoksen lähialueilla on merkitystä kirjoverkkoperhosen lisääntymistai levähdysalueena, vaikka toukkapesiä ei alueelta löydettykään. Luontodirektiivin liitteen IV mukaisesti lajin esiintymisen ylläpitämiseksi tärkeimpänä toimena voidaan pitää kirjoverkkoperhosen elinympäristöjen säilyttämistä. Tulevaisuudessa elinympäristöjen säilymistä voidaan lisäksi edistää estämällä niittyjen, tienpientareiden, polunvarsien ja metsänreunojen liiallista umpeenkasvua tai metsittymistä ja sitä kautta varjostumista. Tällä sekä metsän aukkopaikkojen säilyttämisellä voidaan ylläpitää perhosen ruokailualueina suosimia kukkaniittyjä ja melko valoisia maitikkakasvustoja. Laji on saattanut jossain määrin hyötyä alueella toteutetuista metsähakkuista, jotka ovat lisänneet metsänpohjalle päätyvän valon määrää ja palauttaneet elinympäristön sukkession alkuvaiheisiin, jolloin mm. kangasmaitikka on runsaimmillaan. Puuston muodostama suojaisuus louhosalueen pohjoislaidalla tulisi kuitenkin säilyttää, sillä reunapuusto estää elinympäristön muuttumisen liian avoimeksi, suojaa tuulelta sekä mm. rajoittanee kivipölyn kuluttavaa vaikutusta kirjoverkkoperhoselle merkitykselliseen louhoksen reuna-alueiden ja polunvarsien kasvistoon. 23
8 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Järvenkallion alueesta suuri osa on jo louhintatoiminnan muokkaamaa tai sen vaikutuspiiriin kuuluvaa aluetta. Alueelta ei löytynyt erityisesti suojeltavia luontotyyppejä. Eläimistöstä alueella havaittiin hieman saalistavia lepakoita, joiden lisääntymis- tai levähdyspaikkaa ei pystytty toteamaan. Lisäksi alueella havaittiin ruokailevia kirjoverkkoperhosia. Vaikka kirjoverkkoperhosen toukkapesiä ei alueelta havaittu, laji saattaa lisääntyä alueella. Alueen ympärillä on runsaasti lajille sopivaa ympäristöä, joten lisääntymispaikat voivat olla lähimetsissäkin. Alueen sisällä ei ole tarpeen rajoittaa maankäyttöä muuten, mutta reunoille tulee jättää riittävän leveä (esim. 50-100 metriä) suojavyöhyke, joka turvaa viereisen Kantolankallion luontotyypit sekä pohjoisessa olevan Myllyjärven alueen kosteat rantametsät (kuva 8-1). Kuva 8-1. Ehdotettu suojavyöhyke Kantolankallion suojelualueen rajalla sekä Myllyjärven reunalla. 24
9 KIRJALLISUUS Hanski, I., Henttonen, H, Liukko, U-M,, Meriluoto, M. ja Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö. Hotanen J-P., Nousiainen H., Mäkipää R., Reinikainen A. & T. Tonteri (2013). Metsätyypit opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metla. Metsäkustannus. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988 (2. painos): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Laine J., Vasander H., Hotanen J-P., Nousiainen H., Saarinen M. & T. Penttilä (2012). Suotyypit ja turvekankaat opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metla & Helsingin yliopisto. Metsäkustannus. Luontotieto Keiron Oy 2012: Espoon kaupunki, Saariston osayleiskaava, Luontoselvitys 2011 - Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja 4/2012. Lähteenmäki, T. 2013: Espoon ympäristökeskuksen luonnon monimuotoisuuden suojelutyön perusteet ja priorisointi. - Espoon ympäristökeskus, 13s. Maastokartta 1957. Vanhat painetut kartat tietokanta. Maanmittauslaitos. Manninen O. (2017). Havaintoja käävistä ja sammalista. GPS-aineisto. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Helsinki. 192 s. Metsälaki 12/12.1996/1093. < http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093> Mossberg B. & L. Stenberg (2005). Suuri Pohjolan kasvio. 928 s. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Ortokuva ja maastokartta (2016). Maanmittauslaitoksen maastotietokanta. Parkko P. (2012). Pyhtään tuulivoimayleiskaavan luontoselvitys. Luontoselvitys Kotkansiipi. Pyhtään kunta. Pöyry J. (2003). Suvisaariston luontoselvitys. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä B67:2003 Rassi P., Hyvärinen E., Juslen A. & I. Mannerkoski (toim.) (2010). Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja (2010). 685 s. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Raunio A., Schulman A. & T. Kontula (2008). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys 2012: Suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. 7s. Syrjänen K., Hakalisto S., Mikkola J., Musta I., Nissinen M., Savolainen R., Seppälä J., Seppälä M., Siitonen J., & A. Valkeanpää (2016). Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. METSOohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016 2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016. 25
Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. 196 s. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. Toivonen & Leino (1993). Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A, No 14. Van Swaay, C., Cuttelod, A., Collins, S., Maes, D., López Munguira, M., Šašić, M., Settele, J., Verovnik, R., Verstrael, T., Warren, M., Wiemers, M. and Wynhof, I. 2010. European Red List of Butterfies Luxembourg: Publications Office of the European Union. Väisänen, R.A., Koskimies, P. & Lammi, E. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. Ymparisto.fi NORDENS NATUR TRENDER MOT 2010. Kirjoverkkoperhonen. SYKE. 24.2.2014. Viitattu 26.10.2017. 26