MONDO MINERALS B.V. BRANCH FINLAND

Transkriptio

1 NATURA-ARVIOINTI MONDO MINERALS.V. RANH FINLAND MIESLAHDEN KAIVOSHANKE, KAIVOSVESIPUTKEN NATURA-ARVIOINTI

2 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

3 Sisältö 1 JOHDANTO NATURA-ARVIOINNIN PERUSTEET ARVIOINTIIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ ARVIOINNIN KRITEERIT AINEISTO JA MENETELMÄT TYÖRYHMÄ AINEISTO ARVIOINTIMENETELMÄT EPÄVARMUUSTEKIJÄT HANKKEEN KUVAUS NATURA-ALUEEN KUVAUS SUOJELUPERUSTEET HANKKEEN VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN SUOJELUPERUSTEISIIN VAIKUTUKSET LUONTODIREKTIIVIN LUONTOTYYPPEIHIN VAIKUTUKSET LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN II LAJEIHIN YHTEISVAIKUTUKSET JA VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN EHEYTEEN VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMISMAHDOLLISUUDET VAIKUTUSTEN SEURANTA YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Natura-alueen tietolomake Natura-alueen rajaus ja suojelualueet (kartta) Natura-alueen Mölkän osa-alueen luontotyypit ja uhanalaiset lajihavainnot, vain viranomaiskäyttöön Pöyry Finland Oy Sari Ylitulkkila, FM Ella Kilpeläinen, FM Yhteystiedot: Elektroniikkatie Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

4 JOHDANTO Mondo Minerals.V. ranch Finland sunnittelee kaivosta Paltamon kunnassa sijaitsevaan Mieslahden kylään. Mieslahden kaivoksesta tultaisiin louhimaan talkkimalmia avolouhoksesta. Malmin kokonaislouhintamäärä on 3,0 Mt, sivukiven louhintamäärä 1,5 Mt ja toiminta-aika 30 vuotta. Malmi kuljetettaisiin rekka-autoilla jatkojalostukseen yhtiön Sotkamon tehtaalle. Kaivoshankkeen YVA-prosessia seuranneessa lupahakemusvaiheessa on suunniteltu 3,5 kilometrin pituinen kaivosvesiputki kaivosvesien johtamiseksi Oulujärven Mieslahteen. Putkilinjaus kulkisi Savirannantien eteläreunalla (kuva 1). Suunniteltu putkilinjaus sivuaisi noin 130 metrin matkalla Natura 2000 alueverkostoon kuuluvan kohteen Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuo (FI , SA) pohjoisreunaa. Vaikutusten arvioimiseksi on laadittu tämä Natura-arviointi. Kuva 1 Hankealueen ja Natura-alueen sijainnit. OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

5 NATURA-ARVIOINNIN PERUSTEET 2.1 Arviointiin liittyvä lainsäädäntö Natura-arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Ensimmäisen säännöksen (65 ) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura verkostoon. Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset: kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, ovat luonteeltaan heikentäviä, ovat laadultaan merkittäviä ja ennalta arvioiden todennäköisiä. Kynnys arvioinnin suorittamiseksi voi ylittyä myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten vuoksi (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Luontodirektiivin perusteella Natura-verkostoon sisältyvillä alueilla (aluetyyppi SA) vaikutuksia tarkastellaan tietolomakkeissa mainittuihin luontodirektiivin luontotyyppeihin ja luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Suomessa esiintyville luontotyypeille on käytettävissä kuvaukset ja ohjeet niiden määrittämiseksi (Airaksinen & Karttunen 2001 ja Metsähallitus 2016). Lintudirektiivin perusteella Natura-verkostoon sisältyvillä alueilla (aluetyyppi SPA) vaikutuksia tarkastellaan tietolomakkeessa mainittuihin lintudirektiivin liitteen I lintulajeihin tai lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuihin muuttolintuihin. Lisäksi on arvioitava vaikutusta Natura-alueen eheyteen. Natura-arviointiin sisällytetään myös muut alueelle tyypilliset ja sen ekologiseen toimintakykyyn liittyvät luontoarvot, kuten esimerkiksi sellaiset EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit, joita ei mainita Naturatietolomakkeella, mutta jotka muiden lähtötietojen perusteella pesivät alueella. Toinen mainittu säännös (66 ) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura verkostoon. Lupa voidaan kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella esiintyy luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä (ns. priorisoitu luontotyyppi) tai liitteessä II tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia lajeja (ns. priorisoitu laji), noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Lupaviranomaisen on ennen lupapäätöstä varmistettava, että arvioinnit ovat asianmukaisia ja niissä esitetyt johtopäätökset ovat perusteltuja. Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on ympäristöministeriön kompensoitava heikennys. Heikentyvän alueen tilalle on OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

6 2.2 Arvioinnin kriteerit esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteet, lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta alueelta. Kompensaatioalueen on käytännössä oltava heikennyksen vuoksi poistuvaa aluetta laajempi. Kompensaatiotoimien on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettuina ennen toisen alueen suojeluarvojen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritelty milloin luonnonarvot heikentyvät tai merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission julkaisemassa ohjeessa (Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset, Euroopan komissio 2000) todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Sillä tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Naturaverkostoon. Heikentyminen voi olla luontotyypin tai lajin elinympäristön laadullista heikkenemistä tai lajin kohdalla yksilöihin kohdistuvaa häiriövaikutusta, yksilöiden kuolleisuuden lisääntymistä ja/tai lisääntymismenestyksen heikkenemistä. Arviointiin vaikuttaa myös mahdollisesti heikentyvän alueen edustavuus. Luontotyyppimääreiden sisällä voi olla monenlaisia alatyyppejä, ja yksittäinen kohde voi olla erityisen edustava sille luontotyypille. Näin ollen mikäli heikentyvä kohde on erityisen edustava kyseisen luontotyypin osalta, vähäisellekin pinta-alalle kohdistuva heikentyminen voi kuitenkin olla merkittävää. 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Työryhmä 3.2 Aineisto Tämä Natura-arviointi on laadittu asiantuntija-arviona. Työryhmän työnjako on ollut seuraava: Sari Ylitulkkila (FM biologia) vaikutukset luontotyyppeihin ja luontodirektiivin liitteen II lajeihin Ella Kilpeläinen (FM biologia) maastoselvitykset v. 2017, laadunvarmistus Tärkeimmät Natura-arvioinnissa käytetyt aineistot ovat: Natura-alueen tietolomake (v. 1996, päivitys 2004) Natura-alueen tietolomake, ehdotus tietojen tarkistamisesta (Ympäristöministeriö 2016) OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

7 3.3 Arviointimenetelmät 3.4 Epävarmuustekijät 4 HANKKEEN KUVAUS Natura-alueen luontotyyppitiedot (Metsähallitus 2017) Uhanalaisten lajien esiintymätiedot (Eliölajit-tietojärjestelmä ) Natura luontotyyppiopas (Airaksinen & Karttunen 2001) Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa (Suomen Ympäristökeskus 2011) Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa (Suomen Ympäristökeskus 2013) Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Söderman 2003) Mieslahden kaivoksen ympäristölupahakemus (Pöyry Finland Oy 2015) Tässä Natura-arvioinnissa käsitellään vaikutuksia Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuon Natura-alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Arviointi perustuu Natura-tietolomakkeessa esitettyihin suojeluperusteisiin. Lisäksi on huomioitu Ympäristöministeriön (2016) ehdotuksen mukaiset suojeluperusteiden päivitystiedot. Vaikutuksia arvioidaan tarkemmin niihin suojeluperusteisiin, joihin hankkeella arvioidaan olevan vaikutuksia. Tarkka vaikutusarvio suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke todennäköisesti vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen ja sen eheyden kannalta. Lisäksi arvioidaan vaikutusten lieventämismahdollisuuksia. Vaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa on sovellettu varovaisuusperiaatetta, jonka perusteella epäselvissä tapauksissa vaikutukset arvioidaan vakavimman mahdollisesti aiheutuvan haitan mukaan. Arviointia tehdessä on otettu huomioon ympäristöhallinnon ja EU:n ohjeistus Natura-arvioinnin suoritustavasta (Söderman 2003, Ympäristöministeriö 2013, Euroopan Komissio 2000, Euroopan komissio 2007/2012). Arviointi perustuu olemassa olevaan tietoon hankkeen vaikutusalueen luonnosta ja luontoarvoista. Aineiston katsotaan olevan riittävän kattava, jotta hankkeen vaikutukset suojeluperusteena oleville luontoarvoille on pystytty arvioimaan. Arvioinnissa epävarmuus on kokonaisuutena sellaisella tasolla, että arviointia voidaan pitää luotettavana. Mieslahden kaivoksen käsitellyt kaivosvedet on suunniteltu johdettavan putkella Oulujärven Mieslahteen. Kaivosvesiputkeen on päädytty, jotta kaivosvedet saadaan ohjattua hyviin laimentumisolosuhteisiin Pitkänperän ulkopuolelle. Putkilinjan kokonaispituus on 3,5 kilometriä. OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

8 Kaivosvesiputkilinjauksen luontovaikutukset ajoittuvat rakennusaikaan. Vesiputki on suunniteltu vedettäväksi Savirannantien (nro 19089) eteläreunaa pitkin kohti Mieslahden Pitkänperän vesialuetta. Putken asentamiseksi tarvittava vyöhyke on leveydeltään 10 metriä. Käytännössä vesiputken asennusalueelta raivataan aluksi puusto, jonka jälkeen kaivetaan kaivanto putkea varten. Vesiputki sijoitetaan maahan 2,5 metrin syvyyteen. Vesiputken asentamisen jälkeen kaivu-ura täytetään kaivumailla ja alue jätetään kasvittumaan luontaisesti. Putken asentaminen kestää noin 3 kuukautta. Kaivosvesiputken käytöstä ei aiheudu vaikutuksia. Vesiputki on muovia, eikä siitä liukene tai johdu maaperään kemikaaleja. Vesiputki rakennetaan tiiviiksi. Vain epätodennäköisessä onnettomuustilanteessa, esimerkiksi pumppaamon häiriötilanteessa, jos putkilinja rikkoutuisi ja alkaisi vuotaa, vettä voisi päästä valumaan maaperään. Vesiputkessa kulkeva vesi on käsiteltyä kaivosvettä, joka sisältää ympäristölle haitallisina aineina mm. nikkeliä ja arseenia. Putken rikkoutuminen on kuitenkin epätodennäköistä ja se havaittaisiin pumppaamolla nopeasti. 5 NATURA-ALUEEN KUVAUS Kaivosvesiputken suunnitellusta linjauksesta vajaat 130 metriä sijoittuu Natura-alueelle Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuo (FI ). Tämä 90 hehtaarin kokoinen Naturaalue on suojeltu erityisten suojelutoimien alueena (SA). Seuraavassa esitetty Naturaalueen kuvaus on peräisin Natura-tietolomakkeesta (Ympäristöministeriö 2016). Natura-alue koostuu neljästä erillisestä osa-alueesta, joista Hevossuon alue (n. 23 ha) sijaitsee Kontiomäen lounaispuolella, Kylmänpuron (n. 27 ha), Matokallion (n. 2 ha) ja Mölkän (n. 38 ha) alueet puolestaan Oulujärven Pitkänperän lahden perukan ympäristössä. Natura-alueen kallioperä on kivilajistoltaan ja geologialtaan erikoinen. Emäksisen kallioperän ansiosta alueilla on lehtoja sekä reheviä soita, joilla kasvaa uhanalaista ja vaateliasta luhtien, korpien ja lettojen lajistoa. Alueella on myös ultraemäksisten serpentiniittikallioiden harvinaista kasvillisuutta. Kohteella esiintyy kaksi luontodirektiivin liitteessä II mainittua kasvilajia sekä liito-oravaa. Kaivosvesiputken linjaus sijoittuu noin 130 metriä Mölkän alueelle. Mölkän alueella on merkitystä perinnebiotooppien, boreaalisten lehtojen, lettojen ja ultraemäksisten kallioiden sekä näiden uhanalaisen kasvilajiston suojelun kannalta. Mölkän alue sijaitsee laajan, osittain moreenipeitteisen Antinmäen pohjois- ja koillisrinteillä. Antinmäen laki ja rinteet ovat suurelta osin hakattuja lukuun ottamatta Mölkän alueen jäljellä olevia rinnemetsiä. Antinmäki kuuluu osana Jormuan ofioliittikompleksiin, jossa pääkivilajina on serpentiniitti. Geomorfologisesti alue on vaatimaton, sillä rinteessä on vain muutamia jyrkänteisiä kohtia, joissa pystyseinämien korkeus on 2-3 metriä. Silokalliot ovat pieniä ja tavanomaisia. Pieniantinmäen luonnonsuojelualueella on rinteessä lehtokasvillisuutta ja edustavaa lettokorpea sekä entisellä asuinpaikalla monilajista tuoretta niittyä, jota on hoidettu niittämällä vuosittain 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Pienialaisella Antinsuolla on rimpistä lettoväkäsammallettoa ja rämelettoa sekä laiteilla letto- ja lehtokorpia, lehtoja ja tihkupintoja. Rinteen alla olevalla Piilemän suolla on erityyppisiä lettoja: lettokorpea ja -rämettä sekä avoimempaa heterahkasammallettoa. Piilemän suo on ojitusten takia laiteilta kuivahtanut ja vesakoitunut. Antinsuon ja OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

9 5.1 Suojeluperusteet Piilemän välisellä rinteellä on kookasta havupuuvaltaista kangasmetsää, jossa on lehtoja lehtokorpijuotteja. Erikoisesta kallioperästä kertoo siniheinän runsaus metsäkasvillisuudessa. Hakkuut ulottuvat kielekkeenä suojelualueen sisälle. Mölkässä on myös kituliasta männikköä kasvava laakea kallioalue. Mölkän alueella tavattuja valtakunnallisesti uhanalaisia kasveja ovat veri- ja kaitakämmekkä, metsänemä ja serpentiinipikkutervakko. Lisäksi alueella on tavattu alueellisesti uhanalaisia putkilokasveja (valkovuokko, himmeävilla ja hentokorte) ja useita vaateliaita sammalia, mm. uhanalainen viheruurresammal. Hevossuon - Hevoslammen aluella on rehevää lettoa ja sijaitsee noin 3 km hankealueelta kaakkoon. Kylmäpuron alue sijoittuu noin 600 m itään hankealueelta. Kylmäpuron varressa on edustavia korpia ja koivu-harmaaleppäluhtaa sekä hieman lettokorpia ja -rämeitä. Matokallion alue sijoittuu noin 350 m koilliseen hankealueelta. Matokallio on merkittävä serpentiniittikallioiden (ultraemäksisten kallioiden) kasvillisuuden ja uhanalaisen kasvilajiston suojelun kannalta. Natura-alueen suojelua on toteutettu hankkimalla alueita valtion omistukseen luonnonsuojelutarkoitukseen sekä perustamalla yksityisiä luonnonsuojelualueita. Suojelualueet on koottu liitteen 2 kartalle. Matokallion suojelu on toteutunut luonnonsuojelulain 47 :n mukaisena erityisesti suojeltavan lajin (kainuunnurmihärkki) esiintymispaikan rajaamispäätöksellä. Natura-alueverkoston ja sen tietojen täydentäminen on parhaillaan käynnissä (Ympäristöministeriö 2016). Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuon Natura alueen osalta on ehdotettu lisättäväksi alueen suojeluperusteisiin viisi luontotyyppiä sekä yksi luontodirektiivin liitteen II laji. Yksi suojeluperusteluontotyyppi on ehdotettu poistettavaksi. Suojeluperusteet ehdotettuine muutoksineen on esitetty taulukossa (Taulukko 1). Taulukko 1 Tiedot Natura-alueen Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuo suojeluperusteista vuoden 1996 sekä 2016 tietolomakkeilta. Lihavoidut luontotyypit ehdotettu lisättäviksi. Natura luontotyyppi pinta-ala (ha) 3160 Humuspitoiset lammet ja järvet 0, Pikkujoet ja purot 1, Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (priorisoitu luontotyyppi) 0, Kosteat suurruohoniityt 0, Vuoristojen niitetyt niityt (ehdotettu poistettavaksi) 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot 2, Lähteet ja lähdesuot 0, Letot 17, Aapasuot (priorisoitu luontotyyppi) 13,9 OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

10 Silikaattikalliot 3, Luonnonmetsät (priorisoitu luontotyyppi) 9050 Lehdot 6, D0 Metsäluhdat (priorisoitu luontotyyppi) Puustoiset suot (priorisoitu luontotyyppi) 5,5 1,4 5,7 Lisäksi Natura-alueen suojeluperusteena on kolme luontodirektiivin liitteen II lajia: liito-orava Pteromys volans (ehdotettu lisättäväksi) tikankontti ypripedium calceolus kiiltosirppisammal Hamatocaulis vernicosus 6 HANKKEEN VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN SUOJELUPERUSTEISIIN Metsähallituksen luontotyyppi-inventointien mukainen luontodirektiivin luontotyyppien esiintyminen hankealueen lähistöllä on esitetty kartalla (liite 3, vain viranomaiskäyttöön). Samassa kartassa on esitetty myös suojeluperustelajeista dokumentoidut havaintotiedot. 6.1 Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Kaivosvesiputken luontovaikutukset ovat luonteeltaan paikallisia. Tässä luvussa on siksi käsitelty ainoastaan hankealueen lähiympäristöstä kuvioidut luontotyypit. Pitkästä etäisyydestä johtuen kaivosvesiputken rakentamisesta ei aiheudu suoria tai epäsuoria vaikutuksia muille, kauempana hankealueesta sijaitseville suojeluperusteluontotyypeille. Kaivosvesiputken linjauksen alueelle on kuvioitu letot (7230) luontotyyppiä noin 100 metrin matkalla. Letot ovat minerotrofisia, emäs- ja kalkkipitoisia soita, joilla kasvaa paljon näyttäviä, erikoistuneita ja tiukasti kasvupaikkasidonnaisia lajeja. Ne ovat avosoita tai puustoisia, rämeiden tai korpien kanssa muodostuneita yhdistelmätyyppejä (Airaksinen ym. 2001). Metsähallituksen laatiman luontotyyppikuvioinnin lisäksi käytettävissä oli suunnitellun putkilinjauksen alueelle kesällä 2017 tehdyn kasvillisuusselvityksen tulokset (maastokäynti Ella Kilpeläinen, raportti: Pöyry Finland Oy 2017). Naturaalueen kohdalla kasvillisuus oli tiheää nuorta mäntyä ja koivua kasvavaa lettokorpea (Kuva 2). Kenttäkerroksen kasvillisuudessa esiintyy mm. mesiangervo, metsäkurjenpolvi, ojakellukka, korpikastikka, lillukka ja kultapiisku. Sammalista esiintyy mm. heterahkasammal, kultasammal sekä kampasammal. OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

11 Kuva 2 Natura-alueella tien läheisyydessä kasvaa tiheästi nuorta koivua ja mäntyä. Kauempana tiestä puusto väljenee ja kasvillisuus ilmentää lettokorven piirteitä. Kaivosvesiputkihankkeen suorat vaikutukset ajoittuvat putkilinjauksen rakentamisaikaan. Koska vesiputki kaivetaan maahan, joudutaan luontotyypille ominainen kasvillisuus poistamaan maantien reunalta noin 10 metriä leveältä kaistaleelta. Kaivutöiden jälkeen kenttäkerroksen kasvillisuuden annetaan palautua alueelle luontaisesti. Puusto ja pensasto pidetään pois. Hankkeesta luontotyypeille kohdistuvat vaikutukset ovat luonteeltaan paikallisia. Hankealue sijoittuu maantien laidalle, missä kasvillisuus on nykyiselläänkin reunavaikutuksen alaista. Hankkeen myötä luontotyypeille kohdistuvassa reunavaikutuksessa, kuten valo-varjo-olosuhteissa ei tapahdu putken rakentamisen myötä merkittäviä muutoksia. Putken rakentaminen ei myöskään muuta pintavaluntoja tai aiheuta ympäristöön kohdistuvia kuivatusvaikutuksia. Kaivosvesiputken käytöstä ei aiheudu vaikutuksia luontotyypeille. Vain epätodennäköisessä putkirikkotilanteessa puhdistettua kaivosvettä voisi päästä valumaan maaperään. Mahdollista korjaustarvetta ajatellen putken helppo saavutettavuus maantien laidalla nopeuttaisi huoltotöiden suorittamista. Koko Natura-aluetta ajatellen kaivosvesiputken rakentamisen vaikutukset kohdistuvat hyvin pienelle pinta-alalle. Kaivosvesijohto sijoittuu Natura-alueen reunalle vajaan 130 metrin matkalta. Työalueen ollessa leveydeltään 10 metriä, on rakentamisen suora vaikutusalue maksimissaan m 2. Tämä muodostaa 0,14 % koko Natura-alueen pinta-alasta (90 ha). Lettojen luontotyyppiin kohdistuu rakentamisaikana vaikutuksia noin 1000 m 2 (0,1 ha) alalle, joka on 0,5 % luontotyypin kokonaisalasta. Näin ollen myös vaikutukset luontotyyppeihin ovat pinta-alallisesti vähäiset. OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

12 Kaivosvesiputken vaikutukset luontotyypille ovat vähäiset eikä luontotyyppien edustavuuden arvioida heikkenevän hankkeen johdosta. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittävästi heikentäviä vaikutuksia vaikutusalueella sijaitseville luontotyypeille. 6.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin Liito-orava Pteromys volans Liito-oravaa tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa Kuusamon korkeudelle saakka. Laji on taantunut metsätaloustoimien seurauksena. Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin, lajin suojelutaso on määritelty luokkaan epäsuotuisa riittämätön, heikkenevä. Vaarantuneeksi (VU) luokiteltu laji on rauhoitettu (SYKEn lajiesittely ). Liito-orava suosii iäkkäitä yhtenäisiä kuusikkoja, mutta tarvitsee elinpiirilleen myös lehtipuustoa (haapa, koivu ja leppä) sekä kolopuita. Lajin esiintymisen kannalta keskeistä on metsäkuvioiden yhtenäisyys sekä kuvioiden välisten kulkuyhteyksien säilyminen. Tyypillisiä lajin esiintymispaikkoja ovat puronvarsikuusikot sekä peltojen reunametsät (Hanski ym. 2001). Liito-oravan esiintymistä Mieslahden kaivospiirin alueella ja sen lähiympäristössä on selvitetty vuosina 2006, 2008, 2010, 2013, 2015 ja Tuoreimmassa selvityksessä kartoitettiin liito-oravan potentiaalisia elinympäristöjä kaivosvesiputken linjauksella (FM biologi Ella Kilpeläinen, Pöyry Finland Oy 2017). Selvitys tehtiin liitooravan kartoitusohjeiden mukaisesti (Nieminen ym. 2017, Sierla ym. 2004). Maastossa kiinnitettiin huomiota mahdollisiin papanahavaintoihin erityisesti suurikokoisten kuusien ja haapojen alta sekä kolopuihin ja risupesiin. Kaivosvesiputken linjauksen alue tutkittiin noin 50 m levyiseltä vyöhykkeeltä. Mieslahden alueelta on tehty vuosien varrella useita liito-oravahavaintoja. Seudulla liito-oravan esiintymisen kannalta keskeisimpiä alueita ovat Heinimäen peltoalueiden reunakuusikot, joissa lajin havaitut esiintymät sijoittuvat yhtenäisille kuusivaltaisille metsäkuvioille jatkuen aivan hakkuiden reunamille saakka. Toisaalta Kylmänpuron kuusikko sekä sen itäpuoleiset metsäkuviot ovat liito-oravan potentiaalisia tai todettuja esiintymisalueita. Lisäksi Puotinrannan alueella on liito-orava reviiri. Liito-orava käyttää Pitkänpuron varren metsikköä kulkureittinään liikkuessaan Heinimäen ja Puotinrannan elinpiirien välillä. Papanahavaintoja on myös Mölkän alueelta sekä Savirannalta. Liito-oravan esiintymiseen viittaavia havaintoja (papanat, pesäpuut) ei ole tehty alueelta, jossa kaivosvesiputkilinjaus sivuaa Natura-alueen pohjoisreunaa. Havaintoja ei ole tehty myöskään tämän alueen lähiympäristöstä. Vuoden 2017 kartoituksessa suunnitellun kaivosvesiputken alueella liito-oravalle potentiaalisiksi alueiksi arvioitiin metsikköjä, joista lähin sijoittuu noin 800 metrin etäisyydelle Natura-alueesta. Kainuun ELY-keskukselta saatujen tietojen mukaan lähin dokumentoitu liito-oravahavainto sijoittuu noin 250 metriä hankealueen eteläpuolelle. Vaikka liito-oravaa Natura-alueen pohjoisosassa esiintyisikin, ei putken rakentamisen arvioida heikentävän lajin liikkumista alueella. Olemassa olevien havaintotietojen perusteella liito-orava kulkee Savirannantien ylitse. Vesiputken vaatiman kasvillisuudesta vapaan alueen leveys on 10 metriä, mikä leventäisi nykyisen OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

13 tielinjauksen maastokäytävää. Liito-orava pystyy liitämään jopa 70 metrin matkan, joten kaivosvesiputken vaatiman kasvillisuudesta vapaan vyöhykkeen lisäys tien varteen ei estäisi tulevaisuudessakaan liito-oravan kulkemista tien ylitse. Liito-oravan esiintymien kannalta keskeistä on yhtenäisen, puulajisuhteiltaan sopivan puuston säilyminen alueella, metsäkuvioiden yhtenäisyys sekä kuvioiden välisten puustoyhteyksien säilyminen. Liito-orava kykenee elämään myös ihmistoiminnan vaikuttamilla alueilla, mikäli lajin kannalta suotuisaa elinympäristöä säilyy riittävästi. Puuston poistosta ja kaivosvesiputken rakennustöistä aiheutuu myös lyhytaikaista melua ja häiriötä, mikä voisi potentiaalisesti häiritä liito-oravaa. Savirannantiellä on kuitenkin nykyiselläänkin liikennettä. Myös seudun metsistä suurin on talousmetsiä, joita käsitellään ajoittain. Toisaalta kaivosvesiputken rakennustöihin melu ja häiriö on varsinaiseen, lähiseudulle kohdistuvaan kaivoshankkeeseen verrattuna vähäistä. Kaivosvesiputken rakentamisen melu- ja häiriövaikutusten ei näin ollen arvioida vaikuttavan haitallisesti alueen liito-oravapopulaatioihin. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittävästi heikentäviä vaikutuksia liitooravalle. Tikankontti ypripedium calceolus Tikankontti on etelässä lehtojen ja lehtoniittyjen, pohjoisessa letto- ja lehtokorpien sekä lettorämeiden kasvi. Se kasvaa puolivarjoisilla paikoilla kalkkipitoisella alustalla koko Suomessa, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Laji on taantunut mm. ojitusten, hakkuiden, maanpinnan rikkomisen ja kuusettumisen seurauksena. Tikankontti kuuluu luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin, lajin suojelutaso on määritelty luokkaan epäsuotuisa riittämätön, kehitys tuntematon. Silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu laji on rauhoitettu ja se on paikoin alueellisesti uhanalainen (SYKEn lajiesittely ). Kaivosvesiputkilinjauksen vaikutusalueella Natura-alueella Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuo ei sijaitse tiedossa olevia tikankontin esiintymiä. Tikankontteja ei havaittu putkilinjauksen vaikutusalueella kesällä 2017 tehdyssä kasvillisuusselvityksessä. Lähin tikankonttiesiintymä sijaitsee noin 70 metriä Natura-alueelta koilliseen Savirannantien pohjoispuolella. Putkilinjaukseen nähden lähin Natura-alueelta tiedossa oleva tikankonttiesiintymä sijaitsee noin 120 metriä hankealueesta lounaaseen. Pitkän etäisyyden takia hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia kyseisille esiintymille. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia tikankontille. Kiiltosirppisammal Hamatocaulis vernicosus Kiiltosirppisammal kasvaa ravinteisilla, lähteisillä ja luhtaisilla soilla, erityisesti koivuletoilla ruosteisten suovesien piirissä. Sammallajia pidetään heikkona kilpailijana. Kiiltosirppisammalta esiintyy koko Suomessa, yleisin se on Keski-Lapissa. Laji on taantunut etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa soiden ojituksen, pelloiksi raivauksen, laidunnuksen loppumisen, luhtarantojen vedenlaadun muutosten sekä rakentamisen vuoksi (SYKEn lajiesittely ). OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

14 Kiiltosirppisammal kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin, lajin suojelutaso on määritelty luokkaan epäsuotuisa riittämätön, vakaa. Vaarantuneeksi (VU) luokiteltu laji on rauhoitettu (SYKEn lajiesittely ). Suunnitellun kaivosvesiputken vaikutusalueelta tai Natura-alueen Mölkän osa-alueelta ei ole tiedossa havaintoja kiiltosirppisammalen esiintymisestä. Kiiltosirppisammalta ei havaittu myöskään putkilinjauksen vaikutusalueella kesällä 2017 tehdyssä kasvillisuusselvityksessä. Hankkeen vaikutusalueella ei sijaitse lajille potentiaalisia elinympäristöjä, lettosoita. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia kiiltosirppisammalelle. 6.3 Yhteisvaikutukset ja vaikutukset Natura-alueen eheyteen Kaivosvesiputkihankkeesta aiheutuvat vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille ja luontodirektiivin liitteen II lajeille arvioidaan vähäisiksi tai merkityksettömiksi. Hankkeesta aiheutuvat elinympäristömuutokset ja vähäinen häiriö ovat luonteeltaan paikallisia ja pääosin väliaikaisia. Vaikutukset kohdistuvat hyvin pieneen osaan Natura-aluetta, ja pääosa vaikutuksista arvioidaan suhteellisen nopeasti palautuviksi. Hankkeen ei arvioida vaikuttavan lajien suojelutasoon. Suhteessa koko Mieslahden kaivoshankkeeseen, on kaivosvesiputken rakentaminen pinta-alallisesti pieni ja ajallisesti lyhytkestoinen hanke. Myös kaivosvesiputken rakentamisesta aiheutuvat melu- ja häiriövaikutukset ovat vähäiset suhteessa varsinaiseen kaivoshankkeeseen. Mieslahden kaivoshankkeeseen liittyen on läpikäyty YVA-menettely vuosina Sen yhteydessä laadittiin Natura-arviointi koskien hankealueen lähiympäristössä sijaitsevaa Natura-aluetta Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuo (Pöyry Finland Oy 2008). Täydennysten jälkeen Kainuun ELY-keskus antoi arvioinnista lopullisen lausuntonsa Hankkeesta ei arvioitu aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteille. Tässä Natura-arvioinnissa käsitellystä kaivosvesiputkihankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkityksellistä lisäheikennystä Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuon Natura-alueen suojeluperusteille. Kapealle kaistaleelle Natura-alueen reunalle kohdistuvan hankkeen ei arvioida muuttavan Natura-alueen ekosysteemien rakennetta tai toimintaa tavalla, joka vahingoittaisi alueen eheyttä. Hankkeella ei siten arvioida olevan vaikutuksia Naturaalueen eheyteen. 7 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMISMAHDOLLISUUDET Hankkeen vähäisistä ja lyhytaikaisista vaikutuksista johtuen lieventämistoimenpiteitä ei katsota tarpeelliseksi. 8 VAIKUTUSTEN SEURANTA Seurantaa Natura-alueen suojeluperusteena oleville luontotyypeille ja lajeille ei katsota tarpeelliseksi hankkeen lyhytaikaisuudesta ja vaikutusten vähyydestä johtuen. OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

15 9 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Mondo Minerals.V. ranch Finland suunnittelee kaivosta Paltamon kunnassa sijaitsevaan Mieslahteen. Kaivosvesien johtamiseksi tarvittava kaivosvesiputki on linjattu kulkemaan Savirannantien eteläreunalla. Linjaus kulkee noin 130 metrin matkalla Natura-alueeseen Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuo (FI , SA) kuuluvan osa-alueen pohjoisreunalla. Laaditussa vaikutusarvioinnissa on huomioitu Ympäristöministeriön (2016) ehdotuksen mukaisessa päivitetyissä tietolomakkeissa mainitut suojeluperusteena olevat luontotyypit sekä luontodirektiivin liitteen II lajit. Hankkeen vaikutukset Natura-alueen suojeluarvoille liittyvät putkilinjan rakennusvaiheeseen. Puuston ja kasvillisuuden poisto sekä maaperän kaivaminen muuttaisivat Natura-alueen pohjoisreunan kasvillisuutta kapealta kaistaleelta. Rakentamisen jälkeen alue jätettäisiin kasvittumaan luontaisesti. Kaivutyöstä aiheutuisi vaikutuksia työalueella sijaitseville luontotyypeille. Vaikutukset olisivat kuitenkin pienialaisia ja paikallisia. Kaivamisesta aiheutuisi myös lyhytaikaista häiriötä ja melua, joka arvioidaan kuitenkin niin vähäiseksi, ettei sillä ole vaikutuksia liito-oravan esiintymiseen alueella. Toiminnan aikana kaivosvesiputkesta ei aiheudu vaikutuksia. Kaivosvesiputken asentamisen ei arvioida heikentävän merkittävästi Natura-alueen Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuo suojelun perusteena olevia luontotyyppejä tai lajeja. Koko Natura-alueen mittakaavassa ajateltuna vaikutukset kohdistuvat hyvin pienelle pinta-alalle (n. 0,14 % koko Natura-alueen pinta-alasta). Rakentamisajan vaikutukset kohdistuvat letot luontotyypille noin 0,1 ha alalla, joka on noin 0,5 % luontotyypin kokonaisalasta. Hanke ei muuta myöskään Natura-alueen ekosysteemien rakennetta tai toimintaa tavalla, joka vahingoittaisi Natura-alueen eheyttä. 10 LÄHTEET Airaksinen, O. & Karttunen, K Natura 2000 luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Suomen ympäristökeskus. Euroopan komissio Natura 2000 alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. Luxemburg Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto. Euroopan komissio 2007/2012. Luontodirektiivin (direktiivi 92/43/ETY) 6 artiklan 4 kohdan soveltamista koskeva ohjeasiakirja. Hanski, I., Henttonen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto, M. & Mäkelä A Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö s. Metsähallitus Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuon Natura-alueen inventointitiedot. Metsähallitus Natura 2000-luontotyyppien inventointiohje. Versio SYKE. Metsähallitus. Pöyry Finland Oy Mieslahden kaivoksen ympäristölupahakemus. Mondo Minerals.V. ranch Finland. OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

16 Pöyry Finland Oy Mieslahden kaivoksen kaivosvesiputken luontoselvitykset Mondo Minerals.V. ranch Finland. Suomen ympäristökeskus Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa FI/Luonto/Luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyyppi raportit/raportointi_ Suomen ympäristökeskus Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa FI/Luonto/Luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyyppi raportit/raportointi_ Suomen ympäristökeskus Lajiesittelyt. Söderman, T Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Ympäristöhallinto Ympäristökarttapalvelu Karpalo Ympäristöministeriö Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita. FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojelualueet/Naturaalueet/Naturaalue en_toteutus Ympäristöministeriö Natura-verkoston ja sen tietojen täydentäminen. OPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY

17 Liite 1. ALUEEN KOODI: FI NATURA 2000 Data Form NATURA 2000 TIETOLOMAKE Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu neuvoston direktiivi 2009/147/EY sekä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY 1

18 ALUEEN KOODI: FI NATURA 2000 Data Form TIETOLOMAKE Erityissuojelualueille (SPA), ehdotuksille yhteisölle tärkeiksi alueiksi (psi), yhteisölle tärkeille alueille (SI) ja erityisten suojelutoimien alueille (SA) 1. ALUEEN TUNNISTUS 1.1. TYYPPI 1.2. ALUEEN KOODI 1.3 ALUEEN NIMI: Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuo FI ENSIMMÄINEN TÄYTTÖAJANKOHTA 1.5. PÄIVITYSAJANKOHTA VASTUUTAHO: Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 1.7. AJANKOHTA, JONA ALUE ON ILMOITETTU JA OSOITETTU/LUOKITELTU ERITYISALUEEKSI Ajankohta, jona alue on luokiteltu SPA-alueeksi: Kansallinen oikeusperusta SPA-alueen osoittamiselle: Ajankohta, jona aluetta on ehdotettu SI-alueeksi: Ajankohta, jona alue on vahvistettu SI-alueeksi (*): Ajankohta, jona alue on osoitettu SA-alueeksi: Kansallinen oikeusperusta SA-alueen osoittamiselle: Asetus 354/2015 Huomautus/huomautukset (**): (*) (** (*) Valinnainen kenttä. Ympäristöasioiden pääosasto dokumentoi ajankohdan, jona alue on vahvistettu SI-alueeksi (asiaa koskevan EU-luettelon hyväksymispäivä). (**) Valinnainen kenttä. Huomautuksia voidaan antaa esimerkiksi sellaisten alueiden luokittelu- tai osoittamisajankohdista, jotka koostuvat alunperin erillisistä SPA- ja /tai SI-alueista 2

19 ALUEEN KOODI: FI NATURA 2000 Data Form 2. ALUEEN SIJAINTI 2.1 ALUEEN KESKIPISTE (desimaaliasteina) Pituusaste Leveysaste 28, , PINTA-ALA (ha): 90, MERIPINTA-ALAN OSUUS (%): 2.4 PITUUS (km): 2.5 HALLINNOLLINEN ALUEKOODI JA -NIMI: NUTS II -tason koodi FI1D Unionin alueen nimi Pohjois- ja Itä-Suomi 2.6 LUONNONMAANTIETEELLISET VYÖHYKKEET: % (*)) % (*)) Alppivyöhyke ( oreaalinen vyöhyke ( Atlantin vyöhyke ( % (*)) Mustanmeren vyöhyke vyöhyke ( % (*)) Mannervyöhyke ( % (*)) Makaronesian vyöhyke ( % (*)) Välimeren vyöhyke ( % (*)) Pannonian vyöhyke ( % (*)) Arovyöhyke ( % (*)) (*) Jos alue sijitsee useammalla kuin yhdellä luonnonmaantieteellisellä vyöhykkeellä, ilmoitetaan peittävyysprosentti kullakin vyöhykkeellä (valinnainen). 3

20 ALUEEN KOODI: FI NATURA 2000 Data Form 3. TIEDOT ALUEEN EKOLOGIASTA 3.1. ALUEELLA ESIINTYVÄT LUONTOTYYPIT SEKÄ ALUEEN ARVIOINTI NIIDEN OSALTA: Liitteen I mukaiset luontotyypit Koodi PF NP Pinta-ala (ha) Luolat (lkm) D0 0,9 1,8 0,07 0,14 2,6 0,04 17,4 13,9 3,6 5,5 6,4 1,4 5,7 Tietojen laatu G G G G G G G G P G G G G A D Edustavuus A A Suhteellinen pinta-ala Alueen arviointi A Suojelu A A A A A A Yleisarviointi A A A PF: Merkitään "x" ensisijaisuuden ilmoittamiseksi, jos luontotyyppivoi esiintyä sekä ensisijaisesti suojeltavassa että muussa muodossa (6210, 7130, 9430) NP: Merkitään "x", jos luontotyyppiä ei enää esiinny alueella (valinnainen) Pinta-ala: Ilmoitettaessa voidaan käyttää desimaaliarvoja Luolat: Jos luontotyypeistä 8310 ja 8330 (luolat) ei ole saatavilla arvioita pinta-alasta, ilmoitetaan luolien lukumäärä Tietojen laatu: G = "Hyvä" (esimerkiksi tutkimusten perusteella), M = "Kohtalainen" (esimekiksi osittaisten tietojen ja ekstrapolaation perusteella), P = "Huono" (esimerkiksi karkea arvio) 4

21 ALUEEN KOODI: FI NATURA 2000 Data Form 3.2 DIREKTIIVIN 2009/147/EY 4 ARTIKLAN JA DIREKTIIVIN 92/43/ETY LIITTEEN II MUKAISET LAJIT SEKÄ ALUEIDEN ARVIOINTI NÄIDEN OSALTA Koodi Laji Alueen populaatio Tieteellinen nimi S NP Koko Yksikkö Luok Tietojen Tyyppi Minimi Maks. -ka laatu Yleisarv. Eristyneisyys M 1910 Pteromys volans p 1 2 i M P 6216 Hamatocaulis vernicosus p 1 1 area G Alueen populaatio Perustelut Koko Yksikkö Luokka Liite Muut luokat Ryhmä Koodi Tieteellinen nimi S NP Minimi Maksimi IV V A D P Anemone nemorosa R X P Asplenium viride R X P Asterella gracilis P X P ryum intermedium subsp. nitidulum P X P ampyliadelphus chrysophyllus P X P arex atherodes R X P arex heleonastes V X P arex laxa R X P arex rhynchophysa R X P erastium fontanum subsp. vulgare var. kaja R X P Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta V X P Dactylorhiza traunsteineri V X P Dicranum brevifolium P X P Epipogium aphyllum V X P Equisetum scirpoides V X P Listera ovata R X P Lychnis alpina var. serpentinicola R X P Weissia controversa P X P Zygodon viridissimus V X Ryhmä Populaatio Alueen arviointi Suojelu Alueella on lisäksi yksi uhanalainen laji 3.3 MUUT TÄRKEÄT KASVI- ja ELÄINLAJIT Laji Ryhmä: A = Sammakkoeläimet, = Linnut, F = Kalat, FU = Sienet, I = Selkärangattomat, L = Jäkälät, M = Nisäkkäät, P = Kasvit ja R = Matelijat Koodi: Lintujen ja liitteiden IV ja V lajien osalta tulisi tieteellisen nimen lisäksi käyttää viiteportaalissa annettua koodia. S: Merkitään kyllä, kun lajia koskevat tiedot ovat arkaluontoisia ja niitä sen vuoksi ei aseteta yleisesti saataville NP: Merkitään "x", jos lajia ei enää esiinny alueella (valinnainen) Tyyppi: p = pysyvä, r =pesivä/lisääntyvä, c = levähtävä, w = talvehtiva (kasvien ja muiden kuin muuttavien lajien osalta merkitään "pysyvä") Yksikkö: i = yksilöt, p = parit tai muut yksiköt populaatioyksiköitä ja koodeja koskevan standardoidun luettelon mukaisesti ottaen huomioon luontotyyppidirektiivin 12 ja 17 artikla (raportointi) (ks. viiteportaali). Luokka (runsausluokat): = Yleinen, R = Harvinainen, V = Hyvin harvinainen, P = Esiintyvä. Perusteluluokat: IV, V: Luontotyyppidirektiivin liitteissä IV ja V olevat lajit, A: Kansallinen punainen lista, : Kotoperäinen (endeemi), : Kansainväliset yleissopimukset ja D: muu syy Tietojen laatu: G = "Hyvä" (esimerkiksi tutkimusten perusteella), M = "Kohtalainen" (esimerkiksi osittaisten tietojen ja ekstrapolaatin perusteella"), P = "Huono" (esimerkiksi karkea arvio) ja DD = "Ei tietoja" (tätä luokkaa käytetään vain,jos populaation koosta ei voida tehdä edes karkeaa arviota; tässä tapauksessa populaation kokoa koskeva kenttä voidaan jättää tyhjäksi, mutta runsausluokkia koskeva kenttä on täytettävä). 5

22 ALUEEN KOODI: FI NATURA 2000 Data Form 4. ALUEEN KUVAUS 4.1. ALUEEN YLEISPIIRTEET: Koodi Luontotyyppiluokka Peittävyys (%) N06 N07 N17 N19 N22 Sisävedet: järvet ja lammet sekä virtaavat vedet 1 Suot ja rantakasvillisuus 42 Havupuumetsät 46 Sekametsät 7 Sisämaan kalliot, vyörysoramaat, hietikot, pysyvän lumen alueet (ja jäätiköt) LUONTOTYYPPIEN KOKONAISPEITTÄVYYS % ALUEEN MUUT OMINAISPIIRTEET Alue koostuu neljästä erillisestä osa-alueesta, joista Hevossuon alue (n. 23 ha) sijaitsee Kontiomäen lounaispuolella ja Kylmänpuron (n. 27 ha), Matokallion (n. 2 ha) ja Mölkän (n. 38 ha) alueet Oulujärven Pitkänperän lahden perukan ympäristössä. Kohteella on monipuolinen valikoima reheviä suotyyppejä, lehtoja ja serpentiniittikasvillisuutta ja näillä esiintyviä valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja. Kohteella esiintyy kaksi luontodirektiivin liitteessä II mainittua kasvilajia sekä liitooravaa. Mölkän alueella on merkitystä perinnebiotooppien, boreaalisten lehtojen, lettojen ja ultraemäksisten kallioiden sekä näiden uhanalaisen kasvilajiston suojelun kannalta. Matokallio on merkittävä serpentiniittikallioiden (ultraemäksisten kallioiden) kasvillisuuden ja uhanalaisen kasvilajiston suojelun kannalta. Alueella on merkittävä kainuunnurmihärkin esiintymä. Kylmäpuron varressa on edustavia korpia, ja koivu- harmaaleppäluhtaa sekä hieman lettokorpia ja -rämeitä. Runsas vienan- ja kaislasaran esiintymä ja muuta uhanalaista lajistoa. Puro on luonnontilainen. Hevossuon - Hevoslammen alueella on rehevää lettoa ja erittäin uhanalaisen verikämmekän kasvupaikka. Alueella on myös muuta uhanalaista lettolajistoa. Alueen kallioperä on kivilajistoltaan ja geologialtaan erikoinen. Emäksisen kallioperän ansiosta alueilla on lehtoja sekä reheviä soita, joilla kasvaa uhanalaista ja vaateliasta luhtien, korpien ja lettojen lajistoa. Alueella on myös ultraemäksisten serpentiniittikallioiden harvinaista kasvillisuutta. Mölkän alue sijaitsee laajan, osittain moreenipeitteisen Antinmäen pohjois- ja koillisrinteillä. Antinmäen laki ja rinteet ovat suurelta osin hakattu lukuun ottamatta Mölkän alueen jäljellä olevia rinnemetsiä. Antinmäki kuuluu osana Jormuan ofioliittikompleksiin, jossa pääkivilajina on serpentiniitti. Geomorfologisesti alue on vaatimaton, sillä rinteessä on vain muutamia jyrkänteisiä kohtia, joissa pystyseinämien korkeus on 2-3 metriä. Silokalliot ovat pieniä ja tavanomaisia. Pieniantinmäen luonnonsuojelualueella on rinteessä lehtokasvillisuutta ja edustavaa lettokorpea sekä entisellä asuinpaikalla monilajista tuoretta niittyä, jota on vuosittain hoidettu niittämällä 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Pienialaisella Antinsuolla on rimpistä lettoväkäsammal-lettoa ja rämelettoa sekä laiteilla letto- ja lehtokorpia, lehtoja ja tihkupintoja. Rinteen alla olevalla Piilemän suolla on erityyppisiä lettoja: lettokorpea ja -rämettä sekä avoimempaa heterahkasammal-lettoa. Piilemän suo on ojitusten takia laiteilta kuivahtanut ja vesakoitunut. Antinsuon ja Piilemän välisellä rinteellä on kookasta havupuuvaltaista kangasmetsää, jossa on lehto- ja lehtokorpijuotteja. Erikoisesta kallioperästä kertoo siniheinän runsaus metsäkasvillisuudessa. Hakkuut ulottuvat kielekkeenä suojelualueen sisälle. Mölkässä on myös kituliasta männikköä kasvava laakea kallioalue. Mölkän alueella tavattuja valtakunnallisesti uhanalaisia kasveja ovat veri- ja kaitakämmekkä, metsänemä ja serpentiinipikkutervakko. Lisäksi alueella on tavattu alueellisesti uhanalaisia putkilokasveja (valkovuokko, himmeävilla ja hentokorte) ja useita vaateliaita sammalia, mm. uhanalainen viheruurresammal. Matokallio on länteen ja lounaaseen viettävä jäkäläpeitteinen silokallio, joka on serpentiniittiä. Sen päällä kasvaa harvaa männikköä. Matokalliolla esiintyy useita serpentiniittikallioille ominaisia kasvilajeja. Se on merkittävin uhanalaisen kainuunnurmihärkin esiintymistä. Kainuunnurmihärkin seurassa kasvaa mm. serpentiinipikkutervakkoa ja viherraunioista. Lisäksi Matokalliolla esiintyy uhanalaista seitahiirensammalta ja useita alueellisesti uhanalaisia sammallajeja. Itse serpentiinikallio on luonnontilainen, mutta ympäristössä tehdyt hakkuut ovat lisänneet kallioiden paahteisuutta. Kylmänpuro on pitkässä laaksossa kohti pohjoisluodetta virtaava puro, jonka rantoja leimaa lettokorpisuus. Alajuoksulla on edustavaa metsäluhtaa. Rajauksen yläosassa on reheviä luhtaisia ruoho- ja heinäkorpia. Vaarantuneista lajeista alueella kasvaa useissa kohdin runsaana vienansara. Luhtaisilla paikoilla kasvaa Kainuussa silmälläpidettäväksi luokiteltua kaislasaraa. Puronotkoa reunustavat etenkin rajauksen eteläosassa sekä alajuoksun länsireunalla jyrkät kuusikkoiset rinteet. Rajauksen eteläosassa itäpuolen rinteellä on lehtoa. Puro on luonnontilainen. Hevossuon - Hevoslammen alueella on rehevää lettoa ja erittäin uhanalaisen verikämmekän kasvupaikka sekä muuta uhanalaista lettolajistoa. Alue on parhaiten säilynyt osa aiemmin laajempaa lettosoiden 6

23 ALUEEN KOODI: FI NATURA 2000 Data Form luonnehtimaa aluetta. Hevossuon eteläosassa on avoimehkoa lettoväkäsammal-lettoa, jossa on suon vaateliainta lajistoa (mm. lettosara, verikämmekkä, kiiltosirppisammal). Hevoslammen rannat ovat rimpilettoja, jotka vaihettuvat kankaan reunoille lettokorviksi ja -rämeiksi. Lammen lähistöllä on avolähde. Hevossuon pohjoisosassa on vanhoja ojituksia. Hevoslammen luoteiskärkeen laskevan kuivatusojan mukana kasautuu alueelle kiintoainesta. Alueen laiteilla on jälkiä hakkuista ALUEEN LUONNE JA MERKITYS Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita: - alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys, - luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein. 7

24 ALUEEN KOODI: FI NATURA 2000 Data Form 4.3 UHAT, KUORMITUKSET JA TOIMET, JOILLA ON VAIKUTUKSIA ALUEESEEN Kaikkein tärkeimmät vaikutukset ja toimet, joilla on suuria vaikutuksia alueeseen KIELTEISET VAIKUTUKSET MYÖNTEISET VAIKUTUKSET ARVIOINTI- SKAALA UHAT JA KUORMITUKSET (koodi) PILAANTU- MINEN SISÄPUOLELLA / ULKOPUOLELLA (i o b) ARVIOINTI- SKAALA TOIMET, HOITO (koodi) PILAANTU- MINEN SISÄPUOLELLA / ULKOPUOLELLA (i o b) H J02.01 b Muita tärkeitä vaikutuksia, joilla kohtalaisia/vähäisiä vaikutuksia alueeseen KIELTEISET VAIKUTUKSET MYÖNTEISET VAIKUTUKSET ARVIOINTI- SKAALA UHAT JA KUORMITUKSET (koodi) PILAANTU- MINEN SISÄPUOLELLA / ULKOPUOLELLA (i o b) ARVIOINTI- SKAALA TOIMET, HOITO (koodi) PILAANTU- MINEN SISÄPUOLELLA / ULKOPUOLELLA (i o b) L D01.01 i L D01.02 i M 02 b L o Arviointiskaala: H = suuri, M = kohtalainen, L = vähäinen Pilaantuminen: N = Typpikuormitus, P = Fosfori-/fosfaattikuormitus, A = Happokuormitus/hapettuminen, T = Toksiset epäorgaaniset kemikaalit, O = Toksiset orgaaniset kemikaalit, ja X = Monenlaisia pilaavia aineita. i = sisäpuolella, o = ulkopuolella, b = sekä sisä- että ulkopuolella. 4.4 OMISTUSSUHTEET (valinnainen) Julkinen Tyyppi (%) Kansallinen/ liittovaltion taso 26 Valtio/maakunta Paikallinen/ kunnallinen Muu julkinen Yhteisomistus Yksityinen 74 Ei tiedossa 4.5 TIETOLÄHTEET (VALINNAINEN) Husa, J., Teeriaho, J. & Kontula, T. 2000: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Kainuussa. Suomen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut s. (Julkaistu artikkeli, avainsanat: kasvillisuus, kasvisto, kalliot) Jäkäläniemi, A. & Ulvinen, T Kainuun uhanalaiset kasvit. - Kainuun Liitto. 7: Kajaani. (Julkaistu artikkeli, avainsanat: uhanalainen, kasvi) Kärkkäinen, K. & Ulvinen, T. 1989: Nurmihärkin serpentiinimuunnosten suojelusuunnitelma. (julkaisematon selvitys) Maastokäynti E.Raatikainen, E.Kaakinen Muistio Antinmäen alueen suojeluarvoista. Oulun lääninhallitus luku. (Julkaisematon selvitys) Natura-kohdekuvaus (Maarit Vainio 1996) Peruskarttalehdet , 04, 05 Soidensuojelun perusohjelman täydennys Virtanen, R. & Ohenoja, M. 1994: Viheruurresammalen (Z. viridissimus) suojelu- ja hoitosuunnitelma. Oulun yliopisto. Kasvitieteen laitos. 14 s liitettä. (julkaisematon selvitys) Tietokantapäivitys 2016: Yhteensä 100 8

25 ALUEEN KOODI: FI NATURA 2000 Data Form Luontotyyppi-inventointi. MHGIS- ja YSAGIS -tietokannat, luontotyyppiaineisto Suomen ympäristökeskus 2014: Hertta (Eliölajit-tietojärjestelmä) 3/2014. Linkit: 5. ALUEEN SUOJELUN TILA (VALINNAINEN) 5.1 SUOJELUALUETYYPIT KANSALLISELLA JA ALUEELLISELLA TASOLLA Koodi Peittävyys (%) FI00 63 FI ALUEEN YHTEYDET MUIHIN ALUEISIIN: -osoitettu kansallisella tai alueellisella tasolla Tyypin koodi Alueen nimi Tyyppi Peittävyys (%) -osoitettu kansainvälisellä tasolla Tyyppi Alueen nimi Tyyppi Peittävyys (%) 5.3 ALUEEN OSOITTAMINEN Kylmänpuron, Hevossuon ja Matokallion alueet eivät sisälly valtioneuvoston vahvistamiin suojeluohjelmiin. Osa Mölkän alueesta sisältyy valtakunnallisen soidensuojelun perusohjelman kohteeseen nimeltä Antinsuo. Hevossuon alue on kokonaisuudessaan hankittu valtiolle suojelutarkoitukseen. Kylmänpuron alueella kahdelle tilalle on perustettu yksityismaan luonnonsuojelualue. Mölkän alueella on kolme yksityismaan luonnonsuojelualuetta (yhteensä n. 25 ha), ja pieni alue (n. 1 ha) on ostettu valtiolle suojelutarkoituksessa. Matokallion suojelu on toteutunut luonnonsuojelulain 47 :n mukaisena erityisesti suojeltavan lajin (kainuunnurmihärkki) esiintymispaikan rajaamispäätöksellä. Jäljellä olevien alueiden suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. 9

26 ALUEEN KOODI: FI NATURA 2000 Data Form 6. ALUEEN HOITO 6.1 ALUEEN HOIDOSTA VASTAAVA(T) TAHO(T): Kainuun ympäristökeskus, PL 115, Kajaani Metsähallitus Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 6.2 HOITOSUUNNITELMA(T): Onko hoitosuunnitelma laadittu? X Kyllä Ei, mutta valmisteilla Ei Nimi: Linkki: Kainuun ympäristökeskus 2006: Pieniantinmäen hoitoja käyttösuunnitelman tarkistus. Metsähallitus 2010: Hevossuon ennallistamisen toimenpidesuunnitelma. Kainuun ympäristökeskus 2007: PALTAMON MATOKALLION PUUSTON HOITOSUUNNITELMA VUOSILLE Dnro 1299L SUOJELUTOIMET 7. ALUEEN KARTTA INSPIRE ID -tunnus: Onko kartta toimitettu PDF-tiedostona? (valinnainen) Kyllä Ei Tiedot alkuperäisestä kartasta, jota käytetty sähköisten rajausten digitoimisessa (valinnainen). 10