9M Kylmänpuron varren lettoa/ylitulkkila Mondo Minerals Oy Mieslahden kaivoshanke Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi

Transkriptio

1 9M Kylmänpuron varren lettoa/ylitulkkila Mondo Minerals Oy Mieslahden kaivoshanke Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi

2 Mieslahden kaivoshanke Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi 1 Sisältö 1 NATURA-ARVIOINTI Johdanto Luonnonsuojelulain 65 ja 66 :ien mukainen Natura-arviointi Antinmäki-Kylmänpuro Hevossuon Natura-alueen suojeluperusteet 2 2 ANTINMÄKI-KYLMÄNPURO-HEVOSSUO Natura-alueen luonnon yleiskuvaus Alueen suojelu 4 3 NATURA-SUOJELUPERUSTEIDEN LUONTOTYYPIT JA LAJIT Luontodirektiivin luontotyypit Luontodirektiivin liitteen II lajit 6 4 HANKKEEN KUVAUS Hankevaihtoehdot Sivukivien läjitysvaihtoehdot Vesien hallinta 8 5 VAIKUTUSARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT Aineisto ja selvityksen tekemisen perusteet Tarkasteltavat vaikutukset 11 6 TIEHANKKEEN VAIKUTUKSET 11 7 LÄJITYSALUEVAIHTOEHDON VE1 AIHEUTTAMAN VARJOSTUKSEN VAIKUTUKSET 12 8 ULKOPUOLISTEN VESIEN JOHTAMINEN KYLMÄNPUROON Suotovesien ja valumavesien väheneminen 14 9 HAITTOJEN LIEVENTÄMISMAHDOLLISUUDET VAIKUTUKSET LUONTODIREKTIIVIN LUONTOTYYPPEIHIN Metsäiset luontotyypit Suokasvillisuuden luontotyypit Kallioiden luontotyypit Nummet, niityt ja pensastot Sisävesien luontotyypit YHTEENVETO HANKKEEN VAIKUTUKSISTA LUONTOTYYPPEIHIN 17

3 2 12 VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN EHEYTEEN VAIKUTUSTEN SEURANTA YHTEENVETO KIRJALLISUUS 20 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Antinmäki-Kylmänpuro Hevossuon (FI ) Natura alueen rajaus Mieslahden kaivoshankkeen vaihtoehtoiset toteutustavat, Natura ja YSA-rajaukset Suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit Kylmänpuron osaalueella Suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit Kylmänpuron ja Antinmäen (Mölkän) osa-alueilla Luontodirektiivin luontotyyppien edustavuus Kylmänpuron ja Antinmäen (Mölkän) osa-alueilla Pöyry Environment Oy Sari Ylitulkkila Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

4 1 1 NATURA-ARVIOINTI 1.1 Johdanto Mondo Minerals Oy suunnittelee uuden kaivoksen perustamista Mieslahden alueelle Paltamon kunnan eteläosaan. Mieslahden kaivoshanke liittyy Sotkamon tehtaalla käynnissä olevaan investointiohjelmaan, jossa nostetaan tehtaan tuotantokapasiteetti nykytasolta t/a aluksi tasolle t/a ja myöhemmin tasolle t/a. Mieslahden kaivoksesta on tarkoitus louhia talkkimalmia 3,0 miljoonaa tonnia ja sivukiveä 1,5 miljoonaa tonnia 20 vuoden aikana. Avolouhoksen pinta-ala tulee olemaan 5,5 ha ja syvyys 60 m. Mieslahden kaivoshankkeesta on parhaillaan käynnissä YVA-prosessi. Kaivosalue (liite 1) sijaitsee Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura 2000 alueen (FI ) lähituntumassa. Natura-alue koostuu neljästä osa-alueesta. Alueista Hevossuo (n. 23 ha) sijaitsee Kontiomäen lounaispuolella. Kylmänpuron (n. 27 ha), Matokallion (n. 2 ha) ja Mölkän (n. 38 ha) osa-alueet sijaitsevat Oulujärven Pitkänperän lahden perukan ympäristössä (Valtion ympäristöhallinto 2006). Mieslahden kaivoshankkeen YVA-selostuksessa on esitetty Natura-arvioinnin tarveselvitys, jossa on arvioitu hankkeen vaikutustodennäköisyys Natura-alueelle osa-alueittain. Tarveselvityksessä on todettu, että hankkeella saattaa olla merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Kylmänpuron osa-alueelle. Muille osa-alueille ei merkittäviä heikentäviä vaikutuksia ole arvioitu aiheutuvan. Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueen rajaus on esitetty liitteessä 1. Tässä Natura-arvioinnissa tarkastellaan kaivoshankkeen vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteisiin ainoastaan Kylmänpuron osa-alueen osalta. Lisäksi tarkastellaan yleisellä tasolla vaikutuksia koko Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuo Natura-alueen kannalta. 1.2 Luonnonsuojelulain 65 ja 66 :ien mukainen Natura-arviointi Luonnonsuojelulain ( /1096) 65 :ssä säädetään, että jos hanke tai suunnitelma yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkityksellisesti heikentää Natura 2000 verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on verkostoon sisällytetty, on hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan arvioitava nämä vaikutukset asianmukaisella tavalla. Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että tämä ns. Natura-arviointi on tehty. Tämän jälkeen viranomaisen on pyydettävä asiasta lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta sekä siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Luonnonsuojelulain 66 :ssä on säädetty, ettei viranomainen saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos em. arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura alueverkostoon. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jukka Similä (sit. Paukkusen 2000 mukaan) on listannut tekijöitä, joiden perusteella heikentäminen on merkittävää: jos suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei päätöksen jälkeen ole suotuisa jos olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole mahdollista pitkällä aikavälillä

5 jos hanke tai suunnitelma olennaisesti vaikuttaa heikentävästi suojeltavan lajiston runsauteen ja tätä kautta esimerkiksi geneettiseen monimuotoisuuteen jos luontotyypin ominaispiirteet hankkeen tai suunnitelman johdosta turmeltuvat tai häviävät osaksi jos ominaispiirteet tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan jos toimenpide voi aiheuttaa luonnonarvojen heikentymistä, mikäli se toteutetaan tietyssä kohdassa Natura 2000-kohdetta, mutta ei välttämättä aiheuta heikentymistä, jos se toteutetaan jossain muualla samassa kohteessa 2 Suojeluperusteina olevia luonnonarvoja merkittävästi heikentävällekin hankkeelle on kuitenkin mahdollista myöntää lupa taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelma, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Mikäli Natura-alue on perustettu luontodirektiivin liitteessä I tarkoitetun ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin tai liitteessä II tarkoitetun ensisijaisesti suojeltavan lajin suojelemiseksi, on lisäedellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Tässä tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto. Toteutuslupa edellyttää, että turmeltuvan Natura-alueen tilalle on osoitettavissa vastaava, korvaava Natura-verkostoon liitettävä alue (Lindqvist & Posio 2005). Natura-arvioinnissa käsitellään ainoastaan hankkeen tai suunnitelman vaikutuksia niihin luontotyyppeihin ja lajeihin, jotka on mainittu Natura-alueen suojeluperusteina. Tarkka vaikutusarvio suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke tai suunnitelma vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen kannalta. 1.3 Antinmäki-Kylmänpuro Hevossuon Natura-alueen suojeluperusteet Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura alue (FI ) on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Natura-alue koostuu neljästä osa-alueesta, alueiden yhteispinta-ala on 90 ha. Natura-alueen rajaus on esitetty liitteessä 1. Natura-alue sijaitsee kokonaisuudessaan Paltamon kunnan alueella. Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueen suojeluperusteina on yhdeksän luontodirektiivin luontotyyppiä (priorisoidut l. ensisijaisen tärkeät luontotyypit paksunnoksin; Valtion ympäristöhallinto 2006): 7230 Letot 24 % 91D0 Puustoiset suot 8 % 9050 Lehdot 7 % 8220 Silikaattikalliot 4 % 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot 4 % 9080 Metsäluhdat 2 % 3160 Humuspitoiset lammet ja järvet 2 % 6520 Vuoristojen niitetyt niityt 0 % 3260 Pikkujoet ja purot 0 % Lisäksi suojeluperusteissa on mainittu kaksi luontodirektiivin liitteen II lajia: kiiltosirppisammal Drepanocladus vernicosus tikankontti Cypripedium calceolus

6 2 ANTINMÄKI-KYLMÄNPURO-HEVOSSUO Natura-alueen luonnon yleiskuvaus Hankealue sijoittuu kasvimaantieteellisesti keskiboreaalisen Pohjanmaa-Kainuu - vyöhykkeen itäosaan. Alueella eteläinen ja itäinen kasvilajisto vaihettuvat pohjoisen ja lännen lajistoksi (Kalliola 1973). Alue sijaitsee Kainuun vaarajakson lehto- ja lettokeskuksen alueella ja erottuu kasvillisuutensa rehevyyden ja kasvilajistonsa vaateliaisuuden vuoksi selvästi ympäristöstään. Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueen kallioperä on kivilajeiltaan ja geologialtaan erikoinen. Alue on erityisen kallioperänsä (talkkikarbonaatti ja dolomiittikivet) ansiosta erityisen rehevää kasvualustaa. Emäksisen kallioperän ansiosta alueilla on lehtoja ja monipuolinen valikoima reheviä suotyyppejä, joilla kasvaa uhanalaista ja vaateliasta luhtien, korpien ja lettojen lajistoa. Alueella on myös ultraemäksisten serpentiniittikallioiden harvinaista kasvillisuutta ja uhanalaista lajistoa (Valtion ympäristöhallinto 2006). Mölkän (Antinmäen) alueella on monenlaisia lehto- ja lettoalueita sekä tihkupintoja. Joitakin alueen niittyjä hoidetaan, mutta toisaalta ojitukset ovat muuttaneet joitakin suoalueita ja metsiä on hakattu (Valtion ympäristöhallinto 2006). Mölkän alue sijaitsee laajan, osittain moreenipeitteisen Antinmäen pohjois- ja koillisrinteillä. Antinmäen laki ja rinteet ovat suurelta osin hakattuja lukuun ottamatta Mölkän alueen jäljellä olevia rinnemetsiä. Antinmäki kuuluu osana Jormuan ofioliittikompleksiin, jossa pääkivilajina on serpentiniitti. Geomorfologisesti alue on vaatimaton, sillä rinteessä on vain muutamia jyrkänteisiä kohtia, joissa pystyseinämien korkeus on 2-3 metriä. Silokalliot ovat pieniä ja tavanomaisia (Valtion ympäristöhallinto 2006). Pieniantinmäen luonnonsuojelualueella on rinteessä lehtokasvillisuutta ja edustavaa lettokorpea sekä entisellä asuinpaikalla monilajista tuoretta niittyä, jota on hoidettu vuosittain niittämällä 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Pienialaisella Antinsuolla on rimpistä lettoväkäsammallettoa ja rämelettoa sekä laiteilla letto- ja lehtokopia, lehtoja ja tihkupintoja. Rinteen alla olevalla Piilemän suolla on erityyppisiä lettoja, lettokorpea ja rämettä sekä avoimempaa heterahkasammal-lettoa. Piilemän suo on ojitusten takia laiteiltaan kuivahtanut ja vesakoitunut. Antinsuon ja Piilemän välisellä rinteellä on kookasta havupuuvaltaista kangasmetsää, jossa on lehto- ja lehtokorpijuotteja. Erikoisesta kallioperästä kertoo siniheinän runsaus metsäkasvillisuudessa. Hakkuut ulottuvat kielekkeenä suojelualueen sisälle. Mölkässä on myös kituliasta männikköä kasvava laakea kallioalue (Valtion ympäristöhallinto 2006). Mölkän (Antinmäen) osa-alueella esiintyy useita valtakunnallisesti uhanalaisia kasvilajeja, mm. veri- ja kaitakämmekkä (Dactyrlorhiza incarnata subsp. cruenta, D. traunsteineri), metsänemä Epipogium aphyllum ja serpentiinipikkutervakko Lychnis alpina subsp. serpentinicola. Valtakunnallisesti vaarantunut ja luontodirektiivin liitteessä II mainittu tikankontti Cypripedium calceolus esiintyy kahdessa paikassa. Lisäksi alueella on tavattu useita alueellisesti uhanalaisia putkilokasvilajeja (valkovuokko Anemone nemorosa, himmeävilla Eriophorum brachyantherum, hentokorte Equisetum scirpoides) sekä useita vaateliaita sammalia (Valtion ympäristöhallinto 2006). Matokallio on länteen ja lounaaseen viettävä jäkäläpeitteinen silokallio, joka on serpentiniittiä. Sen päällä kasvaa harvaa männikköä. Matokalliolla esiintyy useita serpentiniittikallioille ominaisia kasvilajeja, joiden joukossa on useita uhanalaisia ja huomioitavia lajeja, mm. kainuunnurmihärkkiä Cerastium fontanum subsp. vulgare var. kajanense. Matokallion serpentiinikallio on luonnontilainen, mutta ympäristössä tehdyt

7 hakkuut ovat lisänneet kallioiden paahteisuutta. Alue on merkittävä serpentiniittikallioiden (ultraemäksisten kallioiden) kasvillisuuden ja lajiston suojelun kannalta (Valtion ympäristöhallinto 2006). 4 Kylmänpuro on pitkässä laaksossa kohti pohjoisluodetta virtaava puro, jonka rantoja leimaa lettokorpisuus. Alueella on myös vähän lettorämeitä. Alajuoksulla on edustavaa metsäluhtaa (koivu-harmaaleppäluhta). Rajauksen yläosassa on edustavia korpia, jotka ovat reheviä luhtaisia ruoho- ja heinäkorpia. Kylmänpuron varrella on huomioitavan vienansaran Carex atherodes esiintymiä. Puronotkoa reunustavat erityisesti rajauksen eteläosassa sekä alajuoksun länsireunalla jyrkät kuusikkoiset rinteet. Rajauksen eteläosassa itäpuolen rinteellä on lehtoa. Purouoma on luonnontilainen (Valtion ympäristöhallinto 2006). Hevossuon-Hevoslammen alue on rehevää lettoa. Alueella esiintyy mm. vaarantunutta ja rauhoitettua verikämmekkää Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta, vaarantunutta lettosaraa Carex heleonastes sekä kiiltosirppisammalta Hamatocaulis vernicosus, joka kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Hevossuon alue on parhaiten säilynyt osa aiemmin laajempaa lettosoiden luonnehtimaa aluetta. Alueen eteläosassa on avoimehkoa lettoväkäsammallettoa, jossa kasvaa suon vaateliain lajisto. Hevoslammen rannat ovat rimpilettoja, jotka vaihettuvat kankaan reunoille lettokorviksi ja rämeiksi. Lammen lähistöllä on avolähde. Hevossuon pohjoisosassa on vanhoja ojituksia ja alueen laiteilla on jälkiä hakkuista (Valtion ympäristöhallinto 2006). 2.2 Alueen suojelu Antinmäki-Kylmänpuro Hevossuon Natura-aluetta on toteutettu perustamalla alueelle useita yksityisiä luonnonsuojelualueita. Kylmänpuron osa-alueella on kaksi yksityistä suojelualuetta: Kylmäpuron laakso/autio (YSA117876; n. 7 ha) sekä Kylmänpuro/Tokola (YSA117901; n. 3 ha). Alueiden rajaus on esitetty liitteessä 2. Mölkän/Antinmäen osa-alue muodostuu useista yksityisistä suojelualueista: - Antinsuo/Uusitalon luonnonsuojelualue (YSA117865; n. 12 ha) - Antinsuo/Rytivaara (YSA117879; n. 3 ha) - Pieniantinmäen luonnonsuojelualue (YSA112600; n. 12 ha) - Antinmäki Yläpiilemä (YSA201640; n. 2 ha) - Antinmäki Piilemä (YSA201679; n. 2 ha) - Antinmäki/Rykölä (YSA202616, n. 5 ha) Lisäksi Antimäen alueella on soidensuojeluohjelman rajaus Antinsuon letto (SSO110373; n. 47 ha). Alueella on myös arvokkaan kallioalueen rajaus Antinmäen kallioalue (KAO110074; 127,07 ha) ja Matokallion alueella sekä sen ympäristössä kahdesta osaalueesta koostuva Matokallion-Kylmänpuronkallioiden alue (KAO110077; n. 83 ja 60 ha). Matokallion suojelu on toteutunut luonnonsuojelulain 47 :n mukaisena erityisesti suojeltavan lajin (kainuunnurmihärkki) esiintymispaikan rajaamispäätöksellä (Valtion ympäristöhallinto 200 6).

8 3 NATURA-SUOJELUPERUSTEIDEN LUONTOTYYPIT JA LAJIT Luontodirektiivin luontotyypit Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueen suojeluperusteina olevat luontotyypit ovat jakautuneet seuraavasti: letot 24 %, puustoiset suot 8 %, lehdot 7 %, silikaattikalliot 4 %, vaihettumissuot ja rantasuot 4 %, metsäluhdat 2 % sekä humuspitoiset lammet ja järvet 2 %. Lisäksi Natura-alueella esiintyy kahta muuta luontotyyppiä (vuoristojen niitetyt niityt, pikkujoet ja purot) pinta-alaosuudella alle 1 % (Valtion ympäristöhallinto 2006). Luontotyyppien sijoittuminen Kylmänpuron osa-alueelle on esitetty liitteessä 3. Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueen luontotyypeistä kaksi on priorisoituja eli ensisijaisen tärkeitä luontotyyppejä. Nämä luontotyypit ovat puustoiset suot ja metsäluhdat. Yhteensä priorisoidut luontotyypit muodostavat n. 10 % Natura-alueen pinta-alasta. Luontotyypit on esitetty seuraavassa jaoteltuina Airaksisen ja Karttusen (2001) Natura 2000 luontotyyppioppaan mukaisesti metsien, soiden, kallioiden ja sisävesien luontotyyppien kokonaisuuksiin. Lisäksi liitteessä 5 on esitetty luontotyyppien edustavuus. Seuraavassa luontotyyppien kuvauksessa on lähdeteoksena käytetty em. opasta. Metsät Puustoiset suot (91D0; 8 % Natura-alueesta) ovat kosteiden tai märkien turvemaiden havutai lehtipuumetsiä. Tyyppiin kuuluu useita puustoisia räme- ja korpityyppejä sekä niiden nevakasvillisuuden kanssa muodostamia yhdistelmätyyppejä. Puustoisten soiden lajisto vaihtelee huomattavasti suotyypin mukaan. Puustoisten soiden luontotyyppiin ei lueta kuuluviksi ravinteikkaampia tyyppejä kuten lettoja tai luhtaisia/lähteisiä puustoisia soita. Lehdot (Boreaaliset lehdot 9050; 7 %) ovat ravinteisten multamaiden reheviä metsiä. Lehtojen yleisin puulaji on kuusi, mutta lehtipuiden osuus on usein merkittävä. Kasvillisuus on lehdoissa kerroksellista ja monilajista; lehdoissa esiintyy monia vaateliaita, yleensä eteläisiä lajeja, joista monet ovat uhanalaisia. Lehtojen kenttäkerroksen kasvillisuus vaihtelee huomattavasti eri lehtokasvillisuustyypeillä, lehtokasvillisuuden pääryhmät ovat kuivat, tuoreet ja kosteat lehdot. Lehtometsiä ovat vähentäneet raivaus viljelysmaaksi ja niityiksi sekä voimaperäinen metsätalous sekä kuusen levittäytyminen. Metsäluhdat (Fennoskandian metsäluhdat 9080; 2 % Natura-alueesta) ovat pysyvän pintaveden vaikutuksen alaisia ja jäävät yleensä vuosittain tulvien alle. Ne ovat kosteita tai märkiä puustoisia kosteikkoja, joissa muodostuu turvetta, vaikka turvekerros on usein ohut. Puusto on tyypillisesti lehtipuuvaltaista ja koostuu mm. harmaalepästä, isoista puumaisista pajuista ja hieskoivusta. Puiden runkojen ympärillä on pieniä mättäitä, mutta muuten märät rimpi- ja välipinnat vallitsevat. Ravinteisimmilla paikoilla esiintyy myös tervaleppää. Näille pinnoille keskittyy luhta- ja nevalajisto. Kasvillisuudessa on yleensä vedenpintatasoltaan erilaisia pintoja, jotka muodostavat mosaiikki-yhdistemätyypinomaista kasvillisuutta. Suot Lettojen (7230; 24 %) luontotyyppiin kuuluvat lähes kaikki suomalaiset lettotyypit. Letot ovat avosoita tai puustoisia, rämeiden tai korpien kanssa muodostuneita yhdistymätyyppejä. Kasvillisuudessa erityisesti aitosammalet ovat letoille tunnusomaisia. Letoilla esiintyy monia harvinaisia ja uhanalaisia kasvilajeja. Vaihettumissoiden ja rantasoiden (7140; 4 %) luontotyyppiin luetaan kuuluviksi sekä minerotrofisia nevoja ja avo- ja pensaikkoluhtia että pinnanmyötäisesti soistuvia rantasoita.

9 Minerotrofisista nevoista tyyppiin kuuluvat suot, jotka eivät ole osana mitään yhdistymää. Oleellinen osa tyyppiä ovat vesistöjen varsien luhdat. 6 Kalliot Silikaattikallioiden (Kasvipeitteiset silikaattikalliot 8220; 4 %) luontotyyppi on laajaalainen käsittäen kaikki sisämaan kalliot, joilla ei tavata kalkkikiveä. Silikaattikalliot jaetaan kolmeen pääryhmään: karut kalliot, keskiravinteiset eli mesotrofiset kalliot ja ultraemäksiset kalliot. Kasvillisuus on silikaattikallioilla hyvin vaihtelevaa ja kullakin kallioalueella esiintyy yleensä monenlaisia kasvillisuustyyppejä. Nummet, niityt ja pensastot Vuoristojen niitetyt niityt ( Tuoreet suurruohoniityt 6520; 0 %) tarkoittavat tuoreita suurruohoniittyjä eli metsäkurjenpolviniittyjä. Luontotyyppiin kuuluvat niityt ovat joko laidunnettuja niittyjä tai niiden käytön loppumisesta on vasta vähän aikaa. Niitä on myös usein aiemmin niitetty. Käytön loputtua niityt kasvavat nopeasti umpeen. Metsäkurjenpolviniittyjen kosteusolot ja kasvillisuus ovat tuoreiden pienruohoniittyjen ja kosteiden suurruohoniittyjen väliltä. Kasvillisuus on melko korkeakasvuista ja sekä suurettä pienruohot ovat runsaita. Tuoreet suurruohoniityt esiintyvät useimmiten muiden niittytyyppien kanssa varsin pienialaisina. Luontotyyppi ei käsitä tulvaniittyjen ylimpien vyöhykkeiden tuoreita suurruohoniittyjä, jotka luetaan kuuluviksi tulvaniittyihin. Sisävedet Humuspitoisten lampien ja järvien (3160; 2 %) luontotyyppi kattaa luonnontilaiset vesistöt, joiden vesi on turpeen ja humuksen ruskeaksi värjäämää. Vesistöistä suurin osa sijaitsee soilla tai luontaisesti soistumassa olevilla kankailla. Veden niukkaravinteisuudesta johtuen vesikasvillisuus on harvaa. Edustavimmat luonnontilaiset vesistöt kasvavat suorannaltaan hitaasti umpeen pinnanmyötäisesti. Luonnontilassa vesistöä ei ole laskettu, vesistö ei ole rehevöitynyt ja rantavyöhyke on koskematon. Humuspitoiset lammet ja järvet ovat harvinaistuneet metsäojitusten seurauksena. Pikkujokien ja purojen (Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium -kasvillisuutta 3260; 0 %) luontotyypin vesistöissä on vedenalaista tai kelluslehtistä kasvillisuutta tai vesisammalia. Luontotyyppiin kuuluvat luonnontilaiset virtaavat pikkujoet ja pienvedet, kuten purot ja lähteiset purot. Vain muutama prosentti alkuperäisistä virtaavista pienvesistä on edelleen luonnontilassa. Pikkujokiin ja puroihin voidaan lukea kuuluviksi myös mm. lyhyitä joenpätkiä sekä pienehköjä koskia, joissa on yhtenäinen sammalkasvillisuus. 3.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueella esiintyy kahta luontodirektiivin liitteessä II mainittua lajia: kiiltosirppisammalta ja tikankonttia. Koska kumpaakaan lajia ei tiedetä esiintyvän Kylmänpuron osa-alueella (Maarit Vainio ), ei niitä käsitellä tässä Natura-arvioinnissa. Vaikutuksia kasvilajien potentiaalisiin esiintymisalueisiin ei ole tässä Natura-arvioinnissa selvitetty.

10 4 HANKKEEN KUVAUS Hankevaihtoehdot Mieslahden kaivoshankkeen vaihtoehtoiset toteutustavat on esitetty liitteessä 2. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan ja vertaillaan kahta toteutusvaihtoehtoa, joiden louhintaintensiteetti on erilainen. Kokonaislouhintamäärä on molemmissa sama, mutta toiminta-aika muodostuu erilaiseksi. Molemmissa vaihtoehdoissa on sivukiven läjitykselle kaksi vaihtoehtoista ratkaisua: VE1 (läjitys louhoksen itä- ja luoteispuolelle) ja VE2 (läjitys lounaispuolelle). Suunnitellut tievaihtoehdot (VE1 VE4) koskevat molempia toteutusvaihtoehtoja. Lisäksi tarkastellaan ns. nollavaihtoehtoa, jossa louhosta ei avata lainkaan. Vaihtoehto 1 (VE1) Louhinta tapahtuu Mieslahden malmiesiintymän eteläosassa, jossa arvioitu malmimäärä on hieman yli 3 milj. tonnia. Louhittavan sivukiven määrä tulee olemaan noin 1,5 milj. tonnia. Vuodessa malmia louhitaan Sotkamon tehtaalle kuljetettavaksi keskimäärin tonnia. Määrä voi kuitenkin vaihdella vuosittain tonnin ja tonnin välillä. Suunnitellun kaivoksen toiminta-aika olisi tällä louhintanopeudella noin 20 vuotta. Maita poistettaisiin louhoksen paikalta noin m 3. Avolouhoksen pinta-ala tulee olemaan 5,5 ha ja syvyys 60 m. Louhoksen itä- ja luoteispuolelta on varattu alueet sivukiven läjitystä varten. Vaihtoehtoinen läjitysalue on louhoksen lounaispuolella. Vesien varastointi- ja käsittelyalueet ovat kaivoksen luoteispuolella. Louhinnan alkuvaiheessa sivukiveä sijoitetaan Jormuan avolouhokseen. Sivukivestä ja maamassoista rakennetaan meluvalleja ehkäisemään melun leviämistä Mieslahden suuntaan. Louhittu malmi sijoitetaan aluksi louhoksen lounaispuolella välivarastoon ja kuljetetaan Sotkamon tehtaalle rekka-autoilla. Todennäköisesti louhitun malmin lastaus pyritään kuitenkin toteuttamaan niin, ettei välivarastointivaihetta tarvita. Tällöin lastaus tehdään suoraan räjäytyskentästä kuorma-autoihin, jotka kuljettavat malmin edelleen Sotkamoon. Vaihtoehtoisia tielinjauksia kaivokselta päätielle on esitetty neljä. Niistä kolme tulee valtatielle 22 ja yksi tulee suoraan valtatielle 5. Rikastamoa ei alueelle ole tällä hetkellä suunnitteilla vaan malmi kuljetetaan rikastettavaksi Mondo Minerals Oy:n Sotkamon tehtaalle. Pitkällä aikavälillä tullaan mahdollisesti tarkastelemaan oman rikastamon tarvetta alueella, mutta mahdollinen hanke ei kuulu nyt tehdyn YVA:n piiriin. Vaihtoehto 2 (VE2) Vaihtoehdossa 2 louhintamäärä on t/vuosi ja louhinta-aika on 6 vuotta. Muuten vaihtoehto on edellisen kaltainen.

11 Seuraavassa esitetään tiivistettynä hankkeen perustiedot: 8 malmin louhintamäärä 3,0 milj. tonnia, VE1: tonnia/vuosi VE2: tonnia/vuosi sivukiven louhintamäärä 1,5 milj. tonnia VE1: tonnia/vuosi VE2: tonnia/vuosi toiminta-aika VE1: 20 vuotta VE2: 6 vuotta maanpoisto m 3 kaivoksen pinta-ala 5,5 ha kaivoksen syvyys 60 m sivukiven läjitys VE1: louhoksen itä- ja luoteispuoli, VE2: louhoksen lounaispuoli vesienkäsittely louhoksen luoteispuolella malmin kuljetus rekka-autolla, neljä vaihtoehtoista reittiä päätielle 4.2 Sivukivien läjitysvaihtoehdot Louhinnan alkuvaiheessa sivukiveä sijoitetaan Jormuan vanhaan avolouhokseen enimmillään noin irto-m 3. Loppuosa sivukivistä sijoitetaan avolouhoksen ympäristöön, jonne läjitystilavuutta varataan 1,5 milj. irto-m 3. Sivukiven läjityksen osalta päävaihtoehtona (VE1) on kivien sijoittaminen kahdelle erilliselle alueelle louhoksen itä- ja luoteispuolelle. Alueet sijaitsevat nykyisen kaivospiirin sisällä. Itäpuolelle sijoitettava määrä on noin 0,75 milj. m 3 ja luoteispuolelle sijoitettava määrä noin 0,75 milj. m 3. Lisäksi pieni määrä sivukiveä voidaan sijoittaa avolouhoksen tuntumaan matalahkoiksi meluvalleiksi, jotka voidaan toiminnan päättyessä läjittää avolouhokseen. Sivukivialueiden kokonaispinta-ala on noin 20,9 ha. Vaihtoehtoisena ratkaisuna (VE2) on koko sivukivimäärän sijoittaminen yhdelle alueelle Rytisuolla. Alue on kokonaisuudessaan nykyisen kaivospiirin ulkopuolella. Vaihtoehdon 1 huonoina puolina voidaan pitää mahdollisen päästölähteen hajottamista kahdelle alueelle. Lisäksi osa luoteisen sivukivialueen suotovesistä joudutaan johtamaan käsittelyyn pumppaamalla. Etuina voidaan mainita kohtalaisen pieni läjityskorkeus, alueiden sijoittuminen etäälle asutuksesta sekä niiden kohtuullinen sopeutuminen ympäröivän maaston topografiaan. Vaihtoehdon 2 etuina ovat hyvä sopeutuminen ympäröivän maaston topografiaan ja erinomainen suotovesien keräilymahdollisuus. Huonoja puolia ovat sijoittuminen kokonaan nykyisen kaivospiirin ulkopuolelle sekä lähimmälle asutukselle aiheutuvat meluhaitat. Sivukivestä ja maamassoista tullaan rakentamaan myös meluvalleja ehkäisemään melun leviämistä Mieslahden suuntaan. 4.3 Vesien hallinta Kaivosalueella muodostuvat vedet Kaivosalueen ja sen lähiympäristön vesien hallinta käsittää puhtaiden pintavesien ja kaivostoiminnassa muodostuvien kaivosaluevesien keräilyn ja johtamisen. Kaivosaluevedet käsittellään tarvittaessa joko prosessinomaisesti ja/tai luonnonmukaisesti (yleensä kosteikkokäsittely).

12 Haitta-aineita sisältäviä kaivosaluevesiä muodostuu avolouhosten kuivanapidosta, sivukivialueiden suoto- ja valumavesistä sekä huolto- ja varastoalueiden pintavalumavesistä. Kaivosalueen vesijakeet kerätään altaisiin ja suunnitelmissa varaudutaan vesien käsittelyyn ennen niiden johtamista vesistöön. Järjestelyt on sijoitettu siten, että keräily voidaan toteuttaa ensisijaisesti avo-ojilla. Luoteisen sivukivialueen osalta osa suotovesistä joudutaan pumppaamaan. Pumpattavien vesien muodostumisaluetta rajoitetaan tässä tapauksessa sivukivikasan sisäpuolisella kivisalaojalla. 9 Kaivosten kuivatusvedet ja sivukivialueiden suotovedet sisältävät kiintoainesta ja metalleja (lähinnä nikkeli ja arseeni) sekä vähäisiä määriä räjähdysaineista peräisin olevia typpiyhdisteitä. Vesien ph on kuivatusvesien osalta hieman emäksisellä puolella, mutta sivukiven läjitysalueilla happamien suotovesien muodostuminen voi olla mahdollista riippuen läjitettävästä kivilajityypistä. Vesienkäsittelymenetelmäksi sopii esim. pintavalutus, luontainen kosteikkokäsittely, neutralointi ja nikkelin saostus kalkin tai lipeän avulla sekä näiden yhdistelmät. Purkuvesistönä Mieslahden kaivoksen osalta on Pitkäpuro, joka virtaa kaivosalueelta Mieslahden Pitkänperään. Suurin osa poistettavasta vedestä on louhosten kuivatusvettä. Kaivosten jälkihoitovaiheessa sivukivialueet peitetään ja maisemoidaan, jolloin suotovesimäärä vähenee %. Toiminnan loppuessa avolouhos vähitellen täyttyy vedellä. Ulkopuoliset vedet Kaivosalueen ulkopuolisten pintavesien pääsy kaivosalueelle estetään niskaojilla. Vedet eivät ole tekemisissä kaivostoiminnan kanssa eivätkä näin ollen edellytä käsittelyä. Niskaojia tarvitaan lähinnä kaivosalueen länsi- ja lounaispuolella, muilla alueilla maasto laskee poispäin kaivospiiristä. Niskaojat sijoitetaan pääsääntöisesti kaivospiirin reunavyöhykkeille kaivospiirin sisäpuolella. Länsi- ja lounaissivun puhtaat ympäristön valumavedet johdetaan osittain pohjoissuuntaan ja osittain eteläsuuntaan. Pohjoissuunnassa vedet ohjataan kaivospiirin pohjoisreunalla maantien alitse, josta ne päätyvät Pitkänperän lahteen samalla tavalla kuin ennen kaivostoimintaakin. Eteläsuunnassa vedet kerätään kaivospiirin eteläreunalle, josta ne voidaan vaihtoehtoisesti johtaa joko pohjoissuuntaan kaivospiirin lävitse Pitkänperän lahteen kuten luontaisessa tilanteessa tai kaivospiirin itäpuolella kulkevaan puroon. Ulkopuolisten vesien vaihtoehtoinen johtamisreitti on kaivosalueen itäpuolinen Kylmänpuro, josta vedet päätyisivät Oulujärvessä Pitkänperänlahden pohjoispuolelle. Tällöin Pitkänperälahteen tulevan Pitkäpuron virtaama pienenisi ja Kylmänpuron virtaama kasvaisi jossain määrin. Ratkaisun etuna voidaan pitää kaivosalueen vesienkäsittelyn tehokkaampaa toteutusta, kun puhtaita pintavesiä ei tarvitse johtaa vesienkäsittelyalueen lävitse. Johtaminen edellyttäisi syvää purkukanavaa Heinisuolle sekä maaston leikkausta noin 3-4 m:n paksuudelta puron länsipuolisen kapeahkon harjanteen kohdalla. Leikkaus voidaan tehdä maastoon sopeutettuna Liikenne Kaivoshankkeesta aiheutuva liikenne jakautuu kaivosalueen sisäiseen liikenteeseen sekä maantieliikenteeseen. Louhosalueen työkoneista merkittävimpiä ovat dumpperit. Maantieliikenne koostuu raskaasta malminkuljetusliikenteestä sekä työmatkaliikenteestä, jonka osuus on muuhun liikenteeseen verrattuna merkityksetön. Lisäksi kaivosalueella tarvittavat kemikaalit ja muut tuotteet tuodaan alueelle rekka- ja säiliöautoilla. Kaivostielle ja yleisen tien linjausmuutokselle on esitetty useampia alavaihtoehtoja, jotka eivät poikkea merkittävästi toisistaan. Malmikuljetukset ajoittuvat pääasiassa arkipäiviin klo 6-22 väliseen aikaan. Rekka-autojen määrä on keskimäärin yksi auto tunnissa.

13 Malmin kuljetukseen Mieslahdesta valtatielle 5 on esitetty neljä reittivaihtoehtoa, joista 3 suuntautuu kaivospiirin eteläosan kautta valtatielle 22 ja yksi suoraan valtatielle 5. Tielinjausvaihtoehdot on esitetty liitteessä 2 ja kuvattu seuraavassa: VE1 kulkee kaivospiirin eteläosasta Heinimäen ja Heinisuon väliseltä alueelta Kylmänpuron yli pengertietä pitkin ja edelleen paikallistie 19081:lle. Tässä vaihtoehdossa paikallistien liittymä valtatielle 22 jouduttaisiin linjaamaan uudestaan hieman nykyistä etelämmäksi, jolloin nykyinen liittymäkohta jäisi pois käytöstä. Kaivostielle ja yleisen tien linjausmuutokselle on esitetty useampia alavaihtoehtoja, jotka eivät poikkea merkittävästi toisistaan. VE2 kulkee alkumatkan kaivospiirin alueella samaa linjausta kuin VE1, mutta kulkee loppumatkan valtatielle 22 Rytivaaran itäpuolelta Raivion tilan eteläpuolella. VE3 kulkee kaivospiiriltä lounaaseen Rytivaaran ja Rytimäen tilan välistä edelleen Mineraalin louhoksen itäpuolelta valtatielle 5. Liittymä valtatielle tapahtuisi nykyisen tieyhteyden kautta (yhdystie välillä vt5-paikallistie 19081, Rajalan kautta). VE4 suuntautuu kaivosalueelta suoraan itään nykyiselle paikallistielle ja sen olemassa olevan liittymän kautta valtatielle

14 5 VAIKUTUSARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT Aineisto ja selvityksen tekemisen perusteet Vaikutusarviointia varten oli käytössä Kylmänpuron ja Antinmäen alueiden yksityisten suojelualueiden alueilta vuosina laaditut kuvioaineistot (Kainuun ympäristökeskus, Maarit Vainio ). Kuvioiden rajaukset saatiin paperitulosteina ja ne siirrettiin paikkatietoaineistoksi käsin. Kuvioiden rajoissa voi tämän takia olla pientä epätarkkuutta. Yksityisiltä suojelualueilta on laadittu Kainuun ympäristökeskuksen toimesta luontotyyppiinventoinnit, joiden tietoja on Kylmänpuron ja Antimäen (Mölkän) osa-alueiden osalta käytetty tässä Natura-arvioinnissa. Kylmänpuron alueelta kuvioaineistoa oli siis käytettävissä ainoastaan yksityisten suojelualueiden osalta. Aineisto oli kuitenkin vaikutusarvioinnin kannalta riittävää, sillä hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia kuvioitua aluetta kauemmas Kylmänpuron pohjoisosan suuntaan. Lisäksi vaikutusarvioinnin aineistona on käytetty kirjallisuutta, alueelta laadittuja selvityksiä ja muuta olemassa olevaa aineistoa. Hankealueelle tehtiin lisäksi kaksi maastokäyntiä (v. 2006, -07; FM Sari Ylitulkkila). Maastokäynneillä tarkasteltiin kaivospiirien ja niiden lähialueiden kasvillisuutta ja päivitettiin kaivosalueelta aiemmin tehtyjä selvityksiä. Natura-arviointi on laadittu mahdollisuuksien mukaisella tarkkuudella. Arviointi on suoritettu eri alojen asiantuntijoiden välisenä yhteistyönä. 5.2 Tarkasteltavat vaikutukset Natura-arvioinnin tarveselvitys on esitetty YVA-selostuksessa. Tässä Natura-arvioinnissa on tarkasteltu seuraavien osahankkeiden vaikutuksia Kylmänpuron osa-alueen suojeluperusteisiin: - tien rakentamisen vaikutukset (linjausvaihtoehdot VE1.1; VE1.2; VE1.3; VE4) - läjitysalueen vaikutukset (läjitysvaihtoehto VE1) - vesienkäsittelyn vaikutukset (ulkopuolisten vesien johtaminen Kylmänpuroon) Muiden osahankkeiden osalta ei vaikutuksia Natura-alueisiin pidetä mahdollisina, sillä toiminnot eivät kohdistu Natura-alueelle ja/tai sijaitsevat huomattavan etäällä alueesta. 6 TIEHANKKEEN VAIKUTUKSET Kylmänpuron ylitse suunnitellaan uutta tielinjausta. Kylmänpuro ylitetään kaikissa tielinjausvaihtoehto VE1:n kolmessa alavaihtoehdoissa (VE1.1; VE1.2; VE1.3) sekä linjausvaihtoehdossa VE4. Ylityskohta sijaitsee lähimmillään (VE4) n. 100 metrin etäisyydellä Natura-alueen etelärajasta. Kylmänpuro kulkee tien ylityskohdalla kosteikkopainanteen keskellä yhdessä, selvärajaisessa purouomassa. Tienrakentamisen yhteydessä uoman kohdalle asetetaan rumpu, joka mahdollistaa Kylmänpuron veden muuttumattoman virtauksen. Kylmänpuron uutta ylityskohtaa reunustavat kangasmaarinteet on hakattu molemmilta puolilta avoimiksi. Uuden tielinjauksen alueelta tehtävä kasvillisuuden poisto ei näin aiheuta varjostusolojen muuttumista nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Tien rakentamisesta ja käytöstä voi aiheutua lähinnä vähäistä pölyämistä.

15 Koska Kylmänpuron virtaama tai puronotkon valaistusolot eivät tiehankkeen takia muutu, ei tien rakentamisesta arvioida lievennystoimien jälkeen (rumpu) aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Kylmänpuron Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille LÄJITYSALUEVAIHTOEHDON VE1 AIHEUTTAMAN VARJOSTUKSEN VAIKUTUKSET Läjitysalue VE1 sijaitsee välittömästi Kylmänpuron osa-alueen itäpuolella. Läjitysalueen käytön aikana siitä voi aiheutua lähinnä vähäistä pölyämistä. Läjitysalueen korkeus tulee olemaan valmiina n. 20 metriä, käytön jälkeen alue maisemoidaan männyllä. Vuosikymmenten kuluttua mäntypuuston korkeus tulee olemaan maksimissaan metriä. Tällä hetkellä läjitysalueen sijoituspaikka on pääosin avohakattu, joten nykyiseen tilanteeseen verrattuna valaistusolot muuttuisivat alueella huomattavasti. Maisemoimaton läjitysalue vastaisi korkeudeltaan suunnilleen tilannetta, jossa alueella kasvaisi tällä hetkellä täysimittainen puusto. Läjitysalueeseen verrattuna latvusto kuitenkin päästää jonkin verran hajavaloa lävitsensä. Tällä hetkellä myös Kylmänpuron uomaa reunustava länsirinne on Natura-alueen eteläosasta hakattu ja avoin (rinnealue Kylmänpuro/Tokola YSA). Toisen yksityisen suojelualueen (Kylmänpuron laakso/autio) kohdalla rinteessä on kookas puusto. Läjitysalueen VE1 aiheuttamaa varjostusta Kylmänpuron laaksoon on mallinnettu oheisissa kuvissa (kuva 1) kasvukauden eri aikoina. Mallinnukset kuvaavat maksimitilannetta, jossa läjitysalueen päälle on kasvanut täysi mäntypuusto (18-20 m). Läjitysalueelta Naturaalueen suuntaan lankeavat varjot ovat pisimmillään n. klo 21 aikaan illalla. Koska valoa on tähän aikaan muutenkin suhteellisen vähäisesti, on mallinnuksiin valittu ajankohdaksi klo 18. Tarkka ajankohta mallikuvissa on jokaisen kuukauden ensimmäinen päivä. Mallinnusteknisistä syistä mallikuvissa on esitetty ainoastaan läjitysalueen päällä kasvavasta puustosta lankeavat varjot. Itärinteen puustoa ei ole kuvattu. Suoran varjostusvaikutuksen lisäksi läjitysalue puustoineen aiheuttaisi jonkin verran hajavalon vähentymistä. Läjitysalueelta VE1 aiheutuu varjostusta Kylmänpuron Natura-alueelle lähinnä kasvukauden loppupuolella. Varjostus keskittyy myöhäiseen iltaan, jolloin valo on loppukesästä muutenkin vähäistä. Natura-alueen valaistusolojen ei arvioida läjitysalueesta johtuen muuttuvan niin, että Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille aiheutuisi merkittäviä heikentäviä vaikutuksia.

16 Kuva 1 Läjitysalueen VE1 aiheuttama varjostus Kylmänpuron laakson suuntaan (mallinnukset: Maisema-arkkitehtitoimisto Väyrynen 2008). 9M BOY 13

17 8 ULKOPUOLISTEN VESIEN JOHTAMINEN KYLMÄNPUROON Suotovesien ja valumavesien väheneminen Idänpuoleinen läjitysalue VE1 rajattaisiin itäreunaltaan niskaojalla, joka estäisi Kylmänpuron rinteeseen ja Kylmänpuron notkon kosteikkoon tapahtuvan pintavalunnan. Läjitysalueelta valuvat vedet sisältävät kiintoainesta, metalleja (lähinnä nikkeli, arseeni) sekä pieniä määriä räjähdysaineista peräisin olevia typpiyhdisteitä. Lisäksi vedet poikkeavat happamuudeltaan luonnollisista hulevesistä. Vesien likaisuuden vuoksi niitä ei ole mahdollista ohjata puhdistamattomina Kylmänpuron rinteelle ja puronotkon kosteikkoon kompensoimaan alueelta tapahtuvan pintavalunnan vähenemistä. Läjitysalue VE1 pohjataan, jotta myös siitä muodostuvat suotovedet saadaan kerättyä ja ohjattua puhdistettaviksi. Tällöin myös Kylmänpuoron notkoon tapahtuva veden suotautuminen vähenee. Läjitysalueen juurella maaperä on hiekkaista, joten suotautuminen tapahtunee nykyäänkin melko nopeasti suoraan maaperään ja alarinteelle kulkeutuva vesimäärä on todennäköisesti suhteellinen vähäinen. Kaivosalueen pinta- ja suotovesien ohjaaminen puhdistettaviksi pienentäisi koko Kylmänpuron valuma-aluetta n. 1,4 %. Natura-alueen kohdalla läjitysalueen idänpuoleisella rinteellä valuma-alueesta leikkautuu kuitenkin paikallisesti pois suurin osa, yht. n. 12 ha. 9 HAITTOJEN LIEVENTÄMISMAHDOLLISUUDET Vesienkäsittelyjärjestelyjen osalta on tarkasteltu mahdollisia lieventämismahdollisuuksia. Läjitysalueelta VE1 tapahtuvan pintavalunnan vähenemistä vastaava vesimäärä on mahdollista ohjata muulta kaivosalueelta Kylmänpuron uomaan. Tämä tarkoittaisi lähinnä vesien keräämistä alueelle läjitysalueen VE1 eteläpuoliselta alueelta. Tällöin vedet ohjattaisiin käytännössä Kylmänpuron uomaan Heinisuon alueen kautta. Näin Kylmänpuron uomassa vesimäärä säilyisi muuttumattomana. Läjitysalueen VE1 itäpuoliselta rinteeltä tapahtuvaa pintavalunnan ja suotovesien vähentymistä ei kuitenkaan ole mahdollista korvata. Kaivoshankkeen vesijärjestelyjen osalta on esitetty Pitkänpuron käytön vaihtoehtona kaivosvesien johtamista Heinisuon läpi Kylmänpuron kautta Pitkänperänlahteen. Myös tällä järjestelyllä voitaisiin kompensoida läjitysalueen VE1 aiheuttamaa pintavalunnan vähenemistä Kylmänpuron uomassa. Kaivosvedet olisivat puhdistettuja eivätkä poikkeaisi laadultaan merkittävästi luonnonvesistä. Tämäkään järjestely ei kuitenkaan korvaisi läjitysalueen VE1 idänpuoleiselta rinteeltä poistuvaa pintavaluntaa ja suotovesien vähentymistä. Kaivosvesien johtaminen Kylmänpuroon tarkoittaisi Kylmänpuron keskivirtaaman kasvua n. 30 %:lla. Tämä tarkoittaisi sekä puron virtausnopeuden kasvua että vesipinnan nousua. Luonnonvaihtelun vuoksi puron virtaamassa on luonnonoloissakin huomattavaa vaihtelua. Uudessa tilanteessa vesimäärä olisi kuitenkin luontaista valumaa suurempi jatkuvasti. Edellä kuvattujen virtaamamuutosten mahdollisia haittoja voitaisiin lieventää siten, että kaivosalueen ulkopuolisia vesiä johdettaisiin Kylmäpuroon, mutta kaivosvedet johdettaisiin Pitkäpuroon. Tällöin Kylmäpuroon tulisi korvaavaa vettä sekä virtaama ja sen vaihtelu pysyisivät luonnollisissa rajoissa. Kaivosvesiä ei tulisi Natura-alueelle edes käsiteltynä. Läjitysalueen VE1:n idänpuoleiselta rinteeltä poistuvaa pintavaluntaa ja suotovesien vähenemistä ei voida korvata. Kylmänpuron virtaama ja sen vaihtelu voidaan pitää luonnollisissa rajoissa johtamalla vain kaivosta ympäröivien alueiden vesiä puroon Heinisuon alueen kautta.

18 15 10 VAIKUTUKSET LUONTODIREKTIIVIN LUONTOTYYPPEIHIN Kylmänpuron osa-alueella sijaitsevien suojeluperusteissa mainittujen luontotyyppien sijoittuminen on esitetty liitteessä 3. Liitteessä 4 on esitetty kaikki Kylmänpuron ja Antinmäen osa-alueilta kuvioidut luontodirektiivin luontotyypit. Luontotyyppien edustavuus on esitetty liitteessä Metsäiset luontotyypit Puustoiset suot (91D0; 8 % Natura-alueen pinta-alasta; priorisoitu luontotyyppi) Puustoisten soiden luontotyyppiä on kuvioitu Kylmänpuron notkon reunamille, lettojen ulkopuolelle rinteiden juureen. Puustoisia soita esiintyy molemmin puolin purouomaa, mutta suurin osa luontotyypistä sijoittuu Kylmänpuron länsipuolelle alueelle, jonka vesitalous mahdollisesti muuttuu. Kaikkien puustoisten soiden kuvioiden luonnontila on luokiteltu hyväksi ja poikkeama eritelty ihmistoiminnan aiheuttamaksi. Luontotyyppi on priorisoitu. Puustoisten soiden luontotyypin kokonaispinta-ala on Kylmänpuron osa-alueen kuvioidulla osalla yhteensä 0,9 ha (yht. 4 kuvioa Kylmänpuron laaksossa). Kuvioista kolme on laakson länsirinteellä (pinta-ala yhteensä n. 0,7 ha). Puustoisten soiden luontotyyppiä ei ole kuvioitu Mölkän osa-alueelle. Koska luontotyyppiä on koko Natura-alueella yht. n. 7,2 ha (8 % Natura-alueen kokonaispinta-alasta), on puustoisia soita runsaasti Hevossuon osa-alueella. Hevossuon puustoisista soista ei kuitenkaan ollut käytettävissä tarkempia tietoja. Kylmänpuron osa-alueen kuivumisvaarassa olevat puustoisten soiden kuviot muodostavat yhteensä n. 10 % luontotyypin kokonaisalasta Natura-alueella. Pintavaluma- ja suotovesien vähentymisestä voi aiheutua jonkinasteista kuivumista em. kolmelle puustoisten soiden kuviolle, mutta kuvioiden pinta-alaosuus huomioiden vaikutuksia ei arvioida koko Natura-alueen puustoisten soiden luontotyypin kannalta merkittävästi heikentäviksi. Lehdot (9050; 7 % Natura-alueen pinta-alasta) Lehtojen luontotyyppiä on kuvioitu Kylmänpuron osa-alueen eteläosaan kolmelle alueelle. Kuvioista kaksi sijaitsee Kylmänpuro/Tokolan YSA-alueen itärinteellä ja yksi Kylmäpuron laakso/autio YSA-alueen pienellä kuviolla Kylmänpuron länsirinteellä. Tästä kuviosta vain pieni itäreunan osa kuuluu Natura-alueeseen. Kyseinen kuvio on arvioitu edustavuudeltaan hyväksi (poikkeama luontaisten syiden aiheuttama). Myös Kylmänpuron itärinteen lehtokuviot on arvioitu edustavuudeltaan hyviksi (poikkeama ihmistoiminnan aiheuttama). Lehtoja on Kylmänpuron osa-alueen kuvioidulla osalla n. 0,8 ha. Mölkän osa-alueella lehtoja on yhteensä n. 3,5 ha. Mölkän alueella lehtojen luontotyyppiä esiintyy useilla kuvioilla. Kuvioiden edustavuus on suurella osalla kuvioista merkittävä ja osalla hyvä. Koko Natura-alueella lehtoja on n. 6,3 ha. Suotovesien ja valumavesien vähenemisestä voi aiheutua vähäisiä vaikutuksia Kylmänpuron länsirinteessä sijaitsevalle lehtokuviolle. Alue on mäntysekametsää ja pintaalaltaan n. 0,4 ha. Natura-alueeseen kuviosta kuuluu kuitenkin vain noin 0,007 ha. Koska kuvion pinta-ala on koko Natura-alueen lehtoihin nähden hyvin vähäinen, ei mahdollisella kuivattavalla vaikutuksella arvioida olevan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia lehtojen luontotyypille.

19 16 Metsäluhdat (9080; 2 % Natura-alueesta) Metsäluhtien luontotyyppiä ei esiinny Kylmänpuron osa-alueella, joten hankkeella ei ole vaikutuksia luontotyyppiin Suokasvillisuuden luontotyypit Letot (7230; 24 % Natura-alueen pinta-alasta) Kylmänpuron notkossa kasvillisuus on purouoman molemmilla puolilla lettoa. Lettokuviot on luokiteltu edustavuudeltaan erinomaisiksi. Lettoja on Kylmänpuron osa-alueen kuvioidulla osalla n. 2,4 ha. Mölkän osa-alueella lettoja on yhteensä n. 4,2 ha, niiden edustavuus vaihtelee merkittävästä erinomaiseen. Koko Natura-alueella lettoja on yhteensä n. 22 ha (24 % Natura-alueen pinta-alasta), joten niistä suurin osa sijaitsee Hevossuon osaalueella. Läjitysalueen VE1 rakentamisesta aiheutuvalla suoto- ja valumavesien vähenemisellä voi olla kuivattavaa vaikutusta Kylmänpuron länsipuolen kahdelle lettokuviolle. Kuvioiden yhteispinta-ala on n. 1,7 ha, joten ne muodostavat vajaa 8 % koko Natura-alueen letoista. Kylmänpuron virtauksen lisääntymisen vaikutukset kohdistuisivat erityisesti puron lähiympäristön kasvillisuuteen. Kylmänpuron virtaaman lisääntyminen voi aiheuttaa kosteuden lisääntymistä lähinnä purouoman lähivyöhykkeellä. Hankkeesta voi aiheutua heikentäviä vaikutuksia Kylmänpuron varren lettokuvioille, mutta koko Natura-alueen lettojen yhteispinta-alaan suhteutettuna heikentäviä vaikutuksia ei arvioida merkittäviksi. Kylmänpuron virtaama ja sen vaihtelu voidaan pitää luonnollisissa rajoissa johtamalla vain kaivosta ympäröivien alueiden vesiä puroon Heinisuon alueen kautta. Vaihettumissuot ja rantasuot (7140; 4 % Natura-alueen pinta-alasta) Vaihettumissoiden ja rantasoiden luontotyyppiä ei esiinny Kylmänpuron osa-alueella, joten hankkeella ei ole vaikutuksia luontotyyppiin Kallioiden luontotyypit Silikaattikalliot (8220; 4 % Natura-alueen pinta-alasta) Silikaattikallioiden luontotyyppiä ei esiinny Kylmänpuron osa-alueella, joten hankkeella ei ole vaikutuksia luontotyyppiin Nummet, niityt ja pensastot Vuoristojen niitetyt niityt ( Tuoreet suurruohoniityt 6520; 0 %) Tuoreiden suurruohoniittyjen luontotyyppiä ei esiinny Kylmänpuron osa-alueella, joten hankkeella ei ole vaikutuksia luontotyyppiin Sisävesien luontotyypit Humuspitoiset lammet ja järvet (3160; 2 % Natura-alueen pinta-alasta)

20 Humuspitoisten lampien ja järvien luontotyyppiä ei esiinny Kylmänpuron osa-alueella, joten hankkeella ei ole vaikutuksia luontotyyppiin. 17 Pikkujoet ja purot (3260; n. 0 % Natura-alueen pinta-alasta) Kylmänpuron osa-alueella kulkeva Kylmänpuron uoma kuuluu pikkujokien ja purojen luontotyyppiin. Puro on luokiteltu edustavuudeltaan erinomaiseksi. Tarkastelualueella puron pinta-ala on kuvioitu n. 0,6 ha suuruiseksi. Läjitysalueen VE1 perustamisesta aiheutuva suotovesien ja valumavesien väheneminen vähentäisi jonkin verran veden valumista Kylmänpuroon. Puron koko valuma-alue huomioiden vesimäärä vähentyisi kuitenkin vähäisesti, sillä valuma-alueesta pois rajattava osuus muodostaa vain 1,4 % valuma-alueen kokonaispinta-alasta. Vaihtoehtona ja lievennystoimena on esitetty kaivosvesien tai läjitysalueen VE1 eteläpuolisten vesien ohjaamista Kylmänpuron uomaan. Puron keskivirtaaman noustessa virtausnopeus kasvaisi ja puron vesipinta nousisi. Luonnonvaihtelun vuoksi puron virtaamassa on luonnonoloissakin huomattavaa vaihtelua ja kaivosvesien johtaminen puroon mahtuisi pääosin luonnonvaihtelun rajoihin. Uudessa tilanteessa vesimäärä olisi kuitenkin luontaista valumaa suurempi jatkuvasti. Kylmänpuron virtaama ja sen vaihtelu voidaan pitää luonnollisissa rajoissa johtamalla vain kaivosta ympäröivien alueiden vesiä puroon Heinisuon alueen kautta. Hankkeesta aiheutuva valuma-alueen pienentyminen on vähäinen kun huomioidaan koko puron valuma-alueen pinta-ala. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan ilman lievennystoimia eikä lievennystoimien jälkeen merkittäviä heikentäviä vaikutuksia pikkujokien ja purojen luontotyypille. 11 YHTEENVETO HANKKEEN VAIKUTUKSISTA LUONTOTYYPPEIHIN Taulukossa 1 on esitetty yhteenvetona hankkeen vaikutukset Antinmäki-Kylmänpuro- Hevossuon Natura-alueen suojeluperusteina oleviin luontodirektiivin luontotyyppeihin ilman lievennystoimia olevassa tilanteessa sekä tilanteessa lieventävien toimenpiteiden jälkeen.

21 18 Taulukko 1 Yhteenveto vaikutuksista Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueen (Kylmänpuron osa-alue) suojeluperusteisiin: 0 = ei heikentävää vaikutusta X = heikentävä vaikutus mahdollinen XX = merkittävä heikentävä vaikutus todennäköinen Suojeluperuste Ei lieventäviä toimenpiteitä Lieventävien toimenpiteiden jälkeen Huomioita 3160 Humuspitoiset lammet ja järvet 0 0 Luontotyyppiä ei esiinny Kylmänpuron osa-alueella Pikkujoet ja purot X X Valuma-alueen pienentymisen vaikutukset puron virtaamaan vähäiset. Mahdollinen virtaaman lisääminen (lieventävät toimenpiteet) mahtuu luonnonvaihtelun rajoihin Vuoristojen niitetyt niityt 0 0 Luontotyyppiä ei esiinny Kylmänpuron osa-alueella Vaihettumissuot ja rantasuot 0 0 Luontotyyppiä ei esiinny Kylmänpuron osa-alueella Letot X X Merkittävin osa luontotyypistä Hevossuon osa-alueella Silikaattikalliot 0 0 Luontotyyppiä ei esiinny Kylmänpuron osa-alueella Lehdot X X Mahdollisesti kuivuva lehtokuvio pinta-alaltaan hyvin pieni Metsäluhdat 0 0 Luontotyyppiä ei esiinny Kylmänpuron osa-alueella. 91D0 Puustoiset suot X X Merkittävin osa luontotyypistä Hevossuon osa-alueella. kiiltosirppisammal Drepanocladus vernicosus 0 0 Lajia ei tiedetä esiintyvän Kylmänpuron osa-alueella. tikankontti Cypripedium calceolus 0 0 Lajia ei tiedetä esiintyvän Kylmänpuron osa-alueella. 12 VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN EHEYTEEN Toimivaltainen viranomainen voi antaa hyväksyntänsä hankkeen tai suunnitelman toteuttamiselle vasta siinä vaiheessa kun on varmistuttu siitä, ettei hanke tai suunnitelma vaikuta Natura-alueen koskemattomuuteen. Koskemattomuudella ei kuitenkaan tarkoiteta alueen täydellistä koskemattomuutta tai luonnontilaisuutta vaan sillä tarkoitetaan Naturaalueen eheyttä, jossa koko alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan tulee säilyä elinkelpoisena. Arvioitaessa hankkeen tai suunnitelman kokonaisvaikutuksen merkittävyyttä Natura-alueeseen tulee lopullisena kriteerinä käyttää mahdollisesti aiheutuvaa negatiivista vaikutusta alueen eheyteen. (Söderman 2003) Natura-alueen eheyden yhteydessä on huomioitavaa, että vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin. (Söderman 2003)

22 Södermanin (2003) mukaan varsinaisen lajin tai luontotyypin suotuisan suojelutason arviointi ei enää kuulu Natura-arviointiin, koska alue on liitetty Natura 2000 verkostoon kriteerilajien ja avainluontotyyppien suotuisan suojelutason varmistamiseksi eli suotuisan suojelutason arviointi on tehty jo alueita valittaessa. Lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason säilyttämiseksi tai saavuttamiseksi tarvitaan kaikki valitut Natura alueet. Jotta tavoite saavutetaan, alueita ei saa merkittävästi heikentää. Keskeistä on näin ollen vaikutusten merkittävyyden aluekohtainen arviointi. Mikäli luonnonarvojen todetaan heikentyvän merkittävästi, tulee valtioneuvoston harkita luvan mahdollista myöntämistä tai suunnitelman vahvistamista. Tällöin on tarpeen tietää, miten merkittävästä muutoksesta on kysymys koko maan Natura-alueverkostoa ajatellen. 19 Taulukko 2 Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta (Byron 2000; Department of Environment, Transport of Regions, mukaillen Södermanin 2003 mukaan). Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen vaikutus Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Kohtalaisen kielteinen vaikutus Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Vähäinen kielteinen vaikutus Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Myönteinen vaikutus Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Ei vaikutuksia Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan Kokonaisuudessaan Mieslahden kaivoshankkeen arvioidaan vaikuttavan Antinmäki- Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueeseen vähäisen kielteisesti. 13 VAIKUTUSTEN SEURANTA Kasvillisuudessa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia on mahdollista seurata esimerkiksi perustamalla kasvillisuusruutuja vaikutusalueella (Kylmänpuron länsirinne ja laakson pohja) sijaitseville kasvillisuuskuvioille. Lajikoostumuksessa sekä lajien peittävyydessä ja kasvien kunnossa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia voidaan seurata toistamalla ruutukoe esim. joka toinen vuosi. 14 YHTEENVETO Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueen suojeluperusteina olevat luontotyypit jakautuvat seuraavasti: letot 24 %, puustoiset suot 8 %, lehdot 7 %, silikaattikalliot 4 %, vaihettumissuot ja rantasuot 4 %, metsäluhdat 2 % ja humuspitoiset lammet ja järvet 2 %.

23 Lisäksi Natura-alueella esiintyy vuoristojen niitettyjen niittyjen sekä pikkujokien ja purojen luontotyyppejä pinta-alaosuudella alle 1 %. Luontotyypeistä kaksi on priorisoituja eli ensisijaisen tärkeitä luontotyyppejä (puustoiset suot ja metsäluhdat). EU:n luontodirektiivin liitteen II lajeista Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueen suojeluperusteina ovat kiiltosirppisammal ja tikankontti. 20 Mieslahden kaivoshankkeen YVA-selostuksessa on esitetty Natura-arvioinnin tarveselvitys osa-alueittain. Tarveselvityksessä on todettu, että kaivoshankkeesta voi aiheutua merkittäviä heikentäviä vaikutuksia ainoastaan Kylmänpuron osa-alueelle. Tässä Natura-arvioinnissa onkin käsitelty ainoastaan Kylmänpuron aluetta. Koska Kylmänpuron osa-alueelta ei tiedetä suojeluperusteissa mainittujen kasvilajien esiintymiä, on arvioitu ainoastaan hankkeen vaikutukset suojeluperusteissa mainituille luontodirektiivin luontotyypeille. Tässä Natura-arvioinnissa hankkeella on todettu olevan mahdollisesti heikentäviä vaikutuksia neljälle luontotyypille (pikkujoet ja purot, letot, lehdot, puustoiset suot). Vaikutuksia ei kuitenkaan ole arvioitu minkään luontotyypin osalta merkittäviksi, sillä luontotyyppien pinta-alat Kylmänpuron vaikutusalueella ovat suhteellisen pieniä suhteutettuna koko Natura-alueeseen. Lisäksi Kylmänpuron uomaan mahdollisesti johdettava lisävesi voidaan mitoittaa vastaamaan luonnollista virtaamaa. Kokonaisuudessaan Mieslahden kaivoshankkeen arvioidaan vaikuttavan Antinmäki- Kylmänpuro-Hevossuon Natura-alueeseen vähäisen kielteisesti. 15 KIRJALLISUUS Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Suomen ympäristökeskus. Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. WSOY. Porvoo. Kainuun ympäristökeskus 2008: Luontotyyppiaineisto. Lindqvist, E. & Posio, P. (toim.) 2005: Lapin Natura-opas. Ympäristöopas 124. Luonto ja luonnonvarat. Lapin ympäristökeskus. Paukkunen, M. 2000: Kokemukset Natura-arvioinneista kaavojen ja hankesuunnitelmien yhteydessä. Esitelmä valtakunnallisilla YVA-päivillä Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Valtion ympäristöhallinto 2006: Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuo Natura-alueen suojeluperusteet. Natura-tietolomake. Kainuun ympäristökeskus. Valtion ympäristöhallinto 2008: Antinmäki-Kylmänpuro-Hevossuo Natura-alueen tiedot osoitteessa ja Herttatietokanta osoitteessa

24 Matokallion osa-alue 2 ha Kylmäpuron osa-alue 27 ha Mölkän osa-alue 38 ha Kaivospiiri Hevossuon osa-alue 27 ha Liite 1. Antinmäki Kylmänpuro Hevossuon (FI ) Natura alueen rajaus 1:30 000

25

26 Liite 3. Suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit Kylmänpuron osa-alueella (lähde: Kainuun ympäristökeskus 2008) pikkujoet ja purot 7230 letot 8220 silikaattikalliot 9050 lehdot 91D0 puustoiset suot tielinjausvaihtoehdot läjitysaluevaihtoehdot, meluvalli vesijärjestelyt kaivospiirin raja louhos, malmiesiintymä m Natura-alueen rajaus avohakkuu, taimikko

27 Liite Liite 4. Suojeluperusteissa mainitut luontodirektiivin luontotyypit Kylmänpuron ja Mölkän osa-alueella (lähde: Kainuun ympäristökeskus 2008) pikkujoet ja purot 7230 letot 8220 silikaattikalliot 9050 lehdot 91D0 puustoiset suot tielinjausvaihtoehdot louhos, malmiesiintymä kaivospiirin raja vesienjohtamisvaihtoehdot läjitysaluevaihtoehdot Natura-alueen rajaus avohakkuu, taimikko m

28 Liite 5. Luontodirektiivin luontotyyppien edustavuus Kylmänpuron ja Antinmäen osa-alueilla (lähde: Kainuun ympäristökeskus 2008). 10 erinomainen 20 hyvä, poikkeaman syytä ei määritelty 21 hyvä, poikkeama luontaisten syiden aiheuttama 22 hyvä, poikkeama ihmistoiminnan aiheuttama 23 hyvä, poikkeama luontaisten syiden ja ihmistoiminnan aiheuttama 31 merkittävä, poikkeama luontaisten syiden aiheuttama 32 merkittävä, poikkeama ihmistoiminnan aiheuttama 33 merkittävä, poikeama luont. ja ihmist. Natura-alueen rajaus louhos m malmiesiintymä läjitysaluevaihtoehdot, meluvalli tielinjausvaihtoehdot kaivospiirin rajaus avohakkuu, taimikko