Arkitekturum Oy Slussen asemakaava Täydentävä luontoselvitys 2013

Transkriptio

1 Liite 21 Bilaga 21 Arkitekturum Oy Slussen asemakaava Täydentävä luontoselvitys 2013 Luontotieto Keiron Oy

2

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalueen sijainti Taustatiedot Kartoitusmenetelmät Esityöt Elinympäristöjen kartoitus Pesimälinnusto Vesilinnut Saukko Kohteiden arvottamisen perusteet Käytetyt lyhenteet Elinympäristöt ja kasvillisuus Pesimälinnusto Linnuston yleispiirteitä Slussenin kaava-alueelta Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit Marsevikenin ja Grundetin luotojen pesimälinnusto Vesilinnut Pikkalanlahdella Levähtävien vesilintujen laskennat Keväisin levähtävät vesilinnut Pikkalanlahdella ( ) Syksyisin levähtävät vesilinnut Pikkalanlahdella ( ) Saukon seuranta Aiemmat havainnot Kevään 2013 tiedot Syyt havaintojen ajalliselle jakautumiselle Muut saukkoseurannan aikana havaitut lajit Johtopäätökset Lähteet Liitteet Liite 1 Putkilokasvit-lajilista Liite 2 Slussenin kaava-alueen ja Marsevikenin pesimälinnusto vuonna 2013 Liite 3 Arvokkaat lintulajit kaava-alueella, Pikkalanjoen suulla ja Pikkalanlahdella eri lähteisiin perustuen. Kartta 1 Elinympäristöjen rajaus ja luokittelu sekä kuvioiden numerointi Kartta 2 Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja direktiivin liitteen I pesivät lintulajit Kartta 3 Kahlaajat ja rantavyöhykkeen lajit sekä vesilinnut Kartta 4 Avomaiden, kulttuuriympäristöjen ja reuna-alueiden suosijat pesimälinnustossa Kartta 5 Kolopesijät pesimälinnustossa Kartta 6 Metsien yleislinnut ja havupuuvaltaisten metsien suosijat Kartta 7 Lehtipuuvaltaisten metsien suosijat Kansikuva: Näkymä joensuusta etelään Pikkalanlahdelle. Venelaituri ja melontakeskus näkyvät oikealla. Kuvat Susanna Pimenoff ja Keironin riistakameran otokset.

4 1 Johdanto Siuntion Störsvikin itälaidalle on laadittavana asemakaava, joka rajautuu Pikkalanjokeen ja Störsvikintiehen. Pikkalanjoki on osana Siuntionjoen vesistöä, joka on suojeltu Natura 2000 ohjelmalla arvokkaana luonnontilaisena jokena, jossa esiintyy lisääntyvää meritaimenta ja saukkoa. Kaavasta on valitettu ja hallinto-oikeus on päätöksessään (Helsingin hallinto-oikeus 2012) velvoittanut tarkentamaan luontoselvityksiä ja kaavaa sekä tekemään Natura arvion luonnonsuojelulain 65 perusteella. Kaavoitusta tekee arkkitehti SAFA Fredrik Lindberg Arkitekturum Oy:stä. Lindberg antoi toimeksiannon Luontotieto Keiron Oy:lle tehdä tarvittavat lisäselvitykset vuonna Työtä on ohjannut biologi FM, luontokartoittaja (eat) Susanna Pimenoff Luontotieto Keiron Oy:stä. Työhön ovat hänen lisäksi osallistuneet FM Anu Luoto, lintuasiantuntijat Tuomas Seimola (lintulaskennat ja raportointi) ja mm.yo Hannu Holmström ja LuK Janne Koskinen. 2 Selvitysalueen sijainti Slussenin selvitysalue sijaitsee Siuntion ja Kirkkonummen rajalla kantatie 51 eteläpuolella. Alue rajautuu etelässä Pikkalanlahteen, idässä Siuntionjokeen (Pikkalanjoki) ja lännessä Störsvikintiehen. Selvitysalueen pinta-ala on noin 30 hehtaaria. Selvitysalueen sijainti selviää kuvasta 1. Kuva 1 Selvitysalueen sijainti on rajattu punaisella. 1

5 3 Taustatiedot Esitiedot Slussenin selvitysalueelta on laadittu aiemmin luontoselvitys vuonna 2008 (Harju). Kartoitus on tehty yhtenä toukokuun alun maastopäivänä. Selvityksessä alue on jaettu neljään osa-alueeseen, jotka kuvaillaan yleispiirteisesti. Alueen arvokkaimmaksi kohteeksi todetaan ranta-alueen tervaleppäkorpi, ja rantakaistale jonne suositellaan tehtäväksi hoito- ja käyttösuunnitelma. (Harju 2008). Saukkoseurantaa on tehty ja Molempina kertoina saukosta tehtiin jälkihavaintoja useista paikoista Pikkalanjoella: Vikträskin suulta, tien 51 alta, Pikkalankartanon sillan alta, Slussenin sulkupadon kohdalta. (Luontotieto Keiron 2003). Saukkohavaitnoja on koottu LUOMUSksen Hatikka-tietokannasta sekä paikallisilta harrastajilta. Kaikkiaan Siuntionjoen varresta on vuosien väliseltä ajalta 32 saukkohavaintoa. Lisäksi tämän selvityksen aikana saukon liikkumista seurattiin riistakameran avulla, josta tarkemmin luvuissa 4.5 ja 7. Pikkalanlahti mainitaan FINIBA-alueeksi (Leivo ym. 2002). Vesialue on luokiteltu Suomen tärkeäksi lintualueeksi suurten muuttolintukeskittymien ansiosta. Perusteena mainitaan lahdella levähtävät isokoskelot, joita on laskettu yksilöä. Pikkalanlahti kuuluu myös Uudellamaalla maakunnallisesti tärkeidiin lintualueisiin (Ellermaa 2011). Lahti toimii keväisin uivelon ja isokoskelon lehvähdysalueena ja syysmuutolla lahdella levähtävät tukkasotkat ja isokoskelot. Maa- ja kallioperä Selvitysalueen maaperä on kahtiajakoinen: rantojen läheisyydessä on liejusavea sekä liejua ja kauempana vesirajasta karkearakenteisempaa hiekkamoreenia. Alueen kallioperä on lähes kokonaan hapanta mikroliinigraniittia. Idästä työntyy patosaarenkohdalta kapea kieleke emäksistä amfiboliittia alueelle. (Helsigin Seudun Geotieto 2013) Luontokohteet Selvitysalue rajautuu Siuntionjokeen (Pikkalanjoki), joka on suojeltu NATURA 2000 ohjelmassa. NATURA tietolomakkeen mukaan suojelun perusteena ovat luontotyypit Fennoskandiset luonnontilaiset jokireitit sekä Vuorten alapuoliset tasankojoet. Eläinlajistosta mainitaan Luontodirektiivin liitteen II laji saukko sekä lintudirektiivin liitteen I lajit kuningaskalastaja ja laulujoutsen. Muusta lajistosta mainitaan koskikara, meritaimen, purotaimen, vimpa, purosätkin sekä suomenlumme. Natura-alueeseen kuuluu vain vesialueita, ja suojelutavoitteet toteutetaan vesilain nojalla vesioikeudellisessa lupaharkinnassa. Tavoitteena on säilyttää vielä varsin luonnontilaiset jokiosuudet hydrologialtaan ja veden ja pohjan laadultaan sellaisina, etteivät luontotyyppien ja eliölajien suojeluarvot vaarannu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä uhanalaisen meritaimenen alkuperäiskannan ja saukon elinympäristöjen suojeluun. (NATURAtietolomake) 2

6 4 Kartoitusmenetelmät 4.1 Esityöt Tuoreesta ilmakuvasta rajattiin elinympäristöt puuston perusteella. Tietoja haettiin useista tietokannoista, Suomen ympäristökeskuksen Hertasta, Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikasta ja BirdLife Suomen ylläpitämästä Tiira - tietokannasta. Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki ry poimi Tiirasta vesilinnut kevät- ja syysmuutolta viimeisimpien vuosien ajalta. 4.2 Elinympäristöjen kartoitus Maastokartoitukseen ja täydennykseen 5.9. käytettiin yhteensä yksi maastopäivä. Pimenoff kulki selvitysalueen läpi jalan ja kartoitti elinympäristöjä yleispiirteisesti. Erityistä huomiota kohdistettiin joen suojavyöhykkeen rantapuustoon ja merenrantapuustoon. Elinympäristöt luokiteltiin metsätyyppeihin ja muihin elinympäristötyyppeihin. Metsiä arvotettiin mm. puuston iän, rakenteen ja luonnontilaisuuden perusteella. Kasvillisuuden yleispiirteet kartoitettiin elinympäristöjä määritettäessä. Maastokarttana käytettiin Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta tuotettua karttaa mittakaavassa 1: Pesimälinnusto Selvitysalueen linnusto laskettiin Koskimiehen ja Väisäsen (1988) kuvaamaa kartoitusmenetelmän mukaisesti. Slussenin selvitysalueen linnuston selvittämiseen käytettiin neljä laskentakierrosta. Selvitettävä alue kartoitettiin yhden laskenta-aamun aikana. Laskentapäivät olivat 2.5., 12.5., ja Laskijoina olivat lintuasiantuntijat Tuomas Seimola, Hannu Holmström ja Janne Koskinen. Kartoituskäyntien ajoituksella pyrittiin varmistamaan kaikkien aluetta mahdollisesti asuttavien lajien löytyminen. Edellä kuvatulla tavalla voidaan kattavasti ja luotettavasti kartoittaa selvitysalueen linnusto, aikaisin pesintänsä aloittavat sekä myöhään saapuvat lajit mukaan lukien. Kartoitustyö suoritettiin kulkemalla selvitysalueella mahdollisimman kattavasti, jottei yksikään selvitysalueen maastonkohta jäisi 50 metriä kauemmaksi laskijasta. Kartoituksissa havainnoitiin kaikkia aluetta asuttavia lajeja. Erityisesti kiinnitettiin huomiota arvokkaisiin ja elinympäristöään hyvin ilmentäviin lajeihin, jotka myös kartoitettiin tarkasti. Maastohavainnot yhdistettiin lajikartoille kaikkien pesimälajien osalta. Näistä lajeista tehtiin kullekin lajille reviiritulkinnat, jotka siirrettiin paikkatietomuotoon. Reviiriksi tulkittiin useassa eri laskennassa samalla paikalla havaittu koiras tai pari, tai yhdeltä laskentakäynniltä selkeä reviiriin tai pesintään viittaava havainto. Arvokkaiksi lajeiksi luokiteltiin EU:n lintudirektiivin I liitteessä (EU-D1) ja uhanalaisuusluokituksessa (UHEX) mainitut lintulajit. Alueelta pyrittiin löytämään kaikki siellä esiintyvät EU-D1 ja UHEX lintulajit ja niiden elinpaikat sekä selvittämään reviirien määrä. Arvokkaat lajit on esitetty kartalla 2. Kaikki selvitetyltä alueelta löydetyt lintulajit ja niiden havaitut reviirimäärät on esitetty taulukossa (liite 2.). 3

7 4.4 Vesilinnut Arkitekturum Oy, Slussen asemakaava Vesilintulaskentoja tehtiin Pikkalanlahden alueella kahdeksana päivänä huhtikuun ja toukokuun aikana. Laskentapäivät keväällä 2013 olivat 4.4., 16.4., 22.4., 26.4., 2.5., 5.5., ja Vesilintulaskennat suoritettiin tarkkailemalla kaukoputkella lahdella levähtäviä ja vierailevia vesilintuja useasta eri pisteestä (Siuntionjoen pato, Marseviken, Störsvik sekä uimaranta). Laskimme jokaisella laskentakierroksella kaikki vesilintulajit ja summasimme niiden yksilöt. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan myös erottelemaan yksilöt sukupuolelleen, jotta pystyimme myös arvioimaan muutaman lajin pesimäkantaa Pikkalanlahdella. Pikkalanlahdella keväisin ja syksyisin levähtävien vesilintumäärien esittämiseksi pyysimme myös havaintoaineistoja Tiira-havaintotietojärjestelmästä Lohjan lintutieteelliseltä yhdistykseltä Hakki r.y.:ltä. Havainnot pyydettiin vuosilta sekä keväältä että syksyltä. Havainnot käsittävät 14 vesilintulajin, ja kahden petolintulajin havainnot Pikkalanlahden alueelta. Pikkalanlahti on kansallisesti merkittävä (FINIBA) vesilintujen levähdysalue keväisin. Kriteerilaji on isokoskelo, jonka levähtäjämäärät parhaimmillaan ovat yksilöä. Pikkalanlahti on myös hiljattain määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi vesilintujen levähdysalueeksi keväisin (uivelo, isokoskelo) sekä syksyisin (tukkasotka, isokoskelo) (Ellermaa 2011). 4.5 Saukko Saukon lumijälkiä kartoitettiin maastossa Pikkalanjoen säännöstelypadon kohdalla. Lisäksi käytiin vanhalla Kuninkaansillalla Vikträskin eteläsuulla. Kartoituksen teki Susanna Pimenoff. Lisäksi jälkiä havainnoi FK Krister Welander helmikuun loppupuolella. Riistakamera kiinnitettiin joen säännöstelypadon rakennelmaan, josta lumijälkien perusteella tiedettiin saukon liikkuvan padon ohitse. Riistakameran asennuksen yhteydessä etsittiin lumijälkiä. Riistakamera kuvasi lämpösäteilyyn perustuen ohitse kulkeneet eläimet sekä ihmiset. Laite valokuvasi välisenä aikana. Laite asennettiin uudestaan maastoon 22.8., mutta 5.9. käynnin yhteydessä kamera todettiin varastetuksi. 4.6 Kohteiden arvottamisen perusteet Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kohteiden valintaperusteina ovat seuraavat tekijät: luonnonsuojelulain suojeltu luontotyyppi (LsL 29 /LsA 10 ) erityisesti suojeltavan lajin esiintymä (LsL 47 /LsA 23 ) luontodirektiivin liitteen IV(a) lajin esiintymä (LsL 49 /LsA 24 ) metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (MeL 10 /MeA 7 & 8 ) vesilaissa mainittu luontotyyppi (VesL 2. luku 11 ) arvokas vesialue tai virtavesi perinnemaiseman luontotyyppi geologisesti arvokas muodostuma uhanalaisen ja silmälläpidettävän lajin esiintymä (Rassi ym. 2010) uhanalainen luontotyyppi (Raunio ym. 2010) muu luonnonsuojelullisesti arvokas kohde, kuten vanha tai runsaasti lahopuuta sisältävä metsä, mahdollinen METSO-ohjelman kohde 4

8 4.7 Käytetyt lyhenteet Raportissa on käytetty seuraavia lyhenteitä: LsL LsA MeL MeA VesL EU-D1 CR EN VU NT SV METSO LAKU Arkitekturum Oy, Slussen asemakaava luonnonsuojelulaki luonnonsuojeluasetus metsälaki metsäasetus vesilaki lintudirektiivi äärimmäisen uhanalainen erittäin uhanalainen vaarantunut silmälläpidettävä Suomen vastuulaji Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma luonnonympäristöjen arvottamisen kriteeristö Uudellamaalla Kuva 2 Kaava-alueen metsät ovat pääosin metsätalouteen käytettyä kangasmetsää. SP 5

9 5 Elinympäristöt ja kasvillisuus Slussenin kaava-alue on elinympäristöltään uusmaalaiselle rannikolle tavanomaista, metsätalouden piirissä olevaa kangasmetsää. Metsät olivat suureksi osaksi nuorta lehtipuuvaltaista vesaikkoa, nuorehkoa sekametsää ja männikköä. Vanhempaa lehtipuuvaltaista metsää on kapeana reunusmetsänä Pikkalanjoen varrella sekä jokisuun länsireunalla, jossa on myös pieni tervaleppäkorpi ja kolopuita. Lahopuustoa esiintyy lähinnä jokivarressa. Lisäksi alueella on ojituksesta kuivunutta turvekangasta ja leveä rantaruovikko sekä umpeenkasvanutta lammashakaa. Rakentamatonta merenrantaa on noin 600 metriä. Kaavaalueella ei esiinny luonnonsuojelulain tai metsälain suojelemia luontotyyppejä. Erityiseksi kaava-alueen tekee Natura 2000 alueena suojeltu Siuntionjoen alajuoksu Pikkalanjoki, jonka monimuotoinen rantavyöhyke sijoittuu kaava-alueelle. Luonnontilainen puusto varjostaa savisameaa jokea, jonka pinnassa on vain vähän vesikasveja. Jokeen on kaatunut lahopuuta. Rantatörmät ja pohja ovat kovahkoja, josta on havaittavissa karkeampaa ainesta saven tai hiedan seasta. Slussenin kaava-alue on jaettu puuston ja elinympäristön perusteella kuvioihin, jotka kuvaillaan alla. Eri elinympäristöluokkiin kuuluvat kuviorajaukset esitetään alla olevassa kuvassa 3 ja suurempana liitekartalla 1. Kuva 3 Elinympäristöjen tyypittely ja rajaus sekä numerointi. MML, peruskartta 05/2013 6

10 Elinympäristökuvaukset Arkitekturum Oy, Slussen asemakaava 1. Muutamia vuosia sitten avohakattu alue, jossa aiemmin kasvoi tiheä ja tasaikäinen kuusikko. Kuvio on ojitettu ja alava, se on ojituksesta muuttunut turvekankaaksi. Nykytilassa kuviolla kasvaa lähes yksinomaan vierasperäistä terttuseljaa ja vadelmaa sekä korkeakasvuista heinää. 2. Nuori sekametsä on tiheä ja kostealle, ojitetulle maalle istutettu. Puustossa koivu ja kuusi. 3. Tasaikäinen, istutettu ja nuorehko koivikko kasvaa ojituksesta kuivuneella turvekankaalla. Syvistä ajourista päätellen turvekerros on paksu. Aluskasvillisuus on suursaniaisten ja vadelman vallitsemaa. Saniaisia kasvaa erityisen paljon lähde-merkin ympäristössä, mutta ajourat lienevät tuhonneet lähteen, koska tihkupintaista aluetta tai pohjaveteen viittaavaa sammallajistoa ei löytynyt. Lajistossa suuria hiirenportaita, isoalvejuurta ja korpi-imarretta. 4. Kapeahko rantakaistale kasvaa luonnontilaisen kaltaista puustoa alavalla maalla. Elinympäristö on tyypiltään lähinnä tuoretta ja kosteaa lehtoa. Merkittävää on suurten tervaleppien runsaus, mutta puulajisto on monipuolinen sisältäen suuria mäntyjä ja kuusia sekä koivuja. Nuorta tai keskikokoista puuta on melko vähän. Puuston keskiikä on jo korkea, siksi puuston luontainen uusiutuminen olisi tärkeä tavoite. Pensasto on paikoitellen tiheä koostuen tuomesta, pajuista ja terttuseljasta, myös mustaherukkaa ja taikinamarjaa esiintyy harvakseltaan. Aluskasvillisuus on harvaa varjostuksen takia, yleisiä ovat käenkaali, metsäalvejuuri, hiirenporras ja nurmilauha. Kuva 4 Rantalehto kuviolla 4 kasvaa iäkästä ja väljähköä puustoa, pensaskerros on melko tiheä ja ruohot peittävät maan. 5. Ihmisen luoma avoalue on heinittynyt ja sen reunoilla kasvaa nuorta lehtipuustoa kuten harmaaleppää ja koivua. 6. Kapea rantavyöhyke kasvaa muutamia suuria tervaleppiä, mutta enemmistö on harmaaleppää, pihlajaa ja nuorempaa koivikkoa. Kulku pienelle laiturille on tämän rantapuuston lävitse. Kuviolla on louhetta ja muuta täyttömaata, joka ilmeisesti on peräisin jokiuoman siirtotyöstä. 7. Rantavedet venesatamien yhteydessä ovat sameat ja todennäköisesti melko matalat. Jokiuoma on kulkenut tästä aiemmin ennen sen siirtoa sulkupadolle. Pienvenesata- 7

11 massa on noin 20 venepaikkaa puisessa rantalaiturissa. Melontakeskuksen laituri, pieni kioski ja rantaterassi sijaitsevat alueen eteläosassa. Kuriositeettina voi mainita meiramin kukkivan venelaiturin kupeessa. 8. Niemeke padolle on ihmisen muokkaama. Kasvillisuus koostuu lähinnä joutomaalla viihtyvistä lajeista ja järviruokosta. Niemekkeen halki kulkee karkeasta kiviaineksesta tehty tienpohja. 9. Ojituksesta kuivahtanut pieni metsikkö, ehkä entinen rantaluhta. Kookas puusto on aikoinaan kaadettu ja nykyisin kuviolla kasvaa nuori lehtipuusto ja alikasvoskuusia. Rantaan on jätetty muutamia kookkaampia tervaleppiä. Aluskasvillisuudessa suursaniaisia, metsäalvejuurta ja hiirenporrasta, suursaroja ja heiniä. 10. Leveä rantaruovikko on vetinen. Mineraalimaan rajalla kasvaa myös suursaroja ja heiniä. Siellä täällä esiintyy pajuja ja leppiä. Kuva 5 Näkymä merelle kuvion 11 lävitse, jossa kasvaa lehtipuustoa ja saniaisia. 11. Väljä, koivuvaltainen metsä kasvaa pienellä rantatörmällä. Rantapuustossa on kookkaita ja komeita mäntyjä, tervaleppiä ja koivuja. Puusto ylempänä on keskikokoista. Aluskasvillisuus on heinävaltaista ja siinä on selkeitä merkkejä laidunnuksesta. Rantametsässä on pidetty lampaita, joskaan ne eivät ole aluetta hoitaneet muutamaan vuoteen. Aivan hiekkakuopan reunalla kasvaa muutaman keskikokoisen haavan ryhmä. 12. Kookas mustikkatyypin sekametsä kasvaa mäntyä, kuusta ja harvakseltaan lehtipuita. Hoidettu talousmetsänä, ylispuiden alla esiintyy alikasvoskuusikkoa. 13. Nuorta männikköä kasvaa siemenpuumäntyjen lomassa, joiden seassa myös nuoria koivuja ja kuusia. Metsätyyppi on kuivahko kangasmetsä VT. 14. Kuivaa hiekkapohjaista kangasmetsää CT esiintyy Störsvikintien varressa. Puustossa on kookasta mäntyä. Aluskasvillisuudessa tyyppilajeja, kanervaa, puolukkaa ja sianpuolukkaa. 15. Entinen hiekkakuoppa on jo metsittynyt, siinä kasvaa nuorten lehtipuiden ja pajujen lisäksi muutama keskikokoinen leppä. Kuoppaan on tuotu rakennusjätteitä ja läjitetty maamassoja. 16. Väljäksi harvennettu koivikko, jossa kasvaa jonkin verran myös mäntyä. Rinne on paikoitellen kivinen. Aluskasvillisuudessa kastikkaa ja sananjalkaa. 8

12 17. Kosteassa rantalehdossa on muutama pieni ulkorakennus. Kapea tervaleppävyö muodostaa reunan metsän ja rantaruovikon välille. Sisempänä kasvaa leppien lisäksi koivuja ja melko paljon haapaa. Aluskasvillisuudessa mesiangervoa, nokkosta, vadelmaa ja suursaniaisia. 18. Rantaruovikossa on pieni poukama soutuveneelle. Toisaalla on vesilampare. 6 Pesimälinnusto 6.1 Linnuston yleispiirteitä Slussenin kaava-alueelta Slussenin selvitysalueen pesimälinnusto osoittautui lajistoltaan kartoitusten perusteella monipuoliseksi, mutta melko tavanomaiseksi. Laskennoissa kaava-alueella havaittiin pesimälajeja kaikkiaan 53. Yhteensä kartoitettujen lajien reviireitä havaittiin 165, joiden mukaan yleiseksi lintutiheydeksi muodostuu 550 paria/km². Lintutiheys kaava-alueella on alueen elinympäristöjen monipuolisuuden huomioonottaen varsin tavanomainen. Pesimälinnusto koostuu lähinnä tyypillisestä eteläsuomalaisesta metsä-, kulttuuri- ja merenrantaympäristön lajistosta. Erilaisten elinympäristöjen runsaus selvitysalueella tarjoaa pesimäpaikkoja kuitenkin monipuoliselle lajistolle. Yleisten Etelä-Suomessa esiintyvien kulttuurija metsäympäristöjen lajien lisäksi alueelta tavattiin myös useita vesilintulajeja ja muutamia harvalukuisempia peltojen ja metsien lajeja. Lajisto ja reviirimäärät vuonna 2013 esitetään liitteessä 2. Metsäympäristön lajit on jaettu kolmeen ryhmään: 1) kolopesijät kartta 5, 2) metsien yleislajit ja havupuuvaltaisten metsien suosijat kartta 6, 3) lehtipuuvaltaisten metsien suosijat kartta 7. Slussenin selvitysalueen metsäympäristöissä esiintyivät runsaina tavallisista metsälajeista metsäkirvinen, punarinta, rautiainen, musta-, punakylki- ja laulurastas, hernekerttu, lehtokerttu, mustapääkerttu, pajulintu, hippiäinen, harmaasieppo sekä peippo. Muita Slussenin selvitysalueella tavattuja Etelä-Suomessa yleisiä metsälajeja olivat mm. sepelkyyhky, kuusitiainen, vihervarpunen ja lehtimetsiä suosiva satakieli. Harvalukuisempia metsälajeja edustivat silmälläpidettävä sirittäjä, tiltaltti, pyrstötiainen, käki ja lehtokurppa, joita tavattiin vain yhdeltä reviiriltä selvitysalueelta. Kolopesijöistä Slussenin selvitysalueella runsaita olivat sini- ja talitiainen sekä kirjosieppo. Muista kolopesijöistä tavattiin kaksi paria käpytikkoja, uuttukyyhkyjä sekä vanhaa metsää suosivia puukiipijöitä. Kulttuuriympäristöjen suosija naakka tavattiin yhden parin voimin. Edellä mainituista lajeista ainakin uuttukyyhkyt ja naakka olivat löytäneet kolonsa rantojen suurikokoisista tervalepistä. Avointen alueiden, kulttuuriympäristön ja metsän reunojen suosijat on esitetty kartalla 4. Kulttuuri- ja avointenympäristöjen suosijoista selvitysalueella esiintyi runsaina räkättirastas, pensaskerttu, västäräkki, keltasirkku, ja kohtuullisen runsaana silmälläpidettävä punavarpunen. Muista ryhmän lajeista aluetta asuttivat varis, harakka, viherpeippo, hemppo, pensastasku, silmälläpidettävä niittykirvinen sekä pienvenesataman alueella pesineet haarapääskyt. Suurin osa edellä mainituista lajeista tavattiin kaava-alueen pohjoisosan hakkuun ympäristössä sekä joen varren rantavyöhykkeeltä. Pikkalanlahtea reunustavista ruovikoista löydettiin laskennoissa useita pareja pajusirkkuja sekä ryti- ja ruokokerttusia. Vesi- ja rantalinnuista (kartta 3) kaava-alueelta tavattiin silkkiuikku, kaksi paria kyhmyjoutsenia ja sinisorsia, tavi, kaksi paria koloissa pesiviä telkkiä, 9

13 nokikana, kalalokki sekä kolme paria silmälläpidettäviä isokoskeloita, joista yksi pari asutti jokivartta. Silmäpidettäviä rantasipejä tavattiin myös kolmelta reviiriltä, joista kaksi paria asutti padon ympäristöä ja jokivartta, ja yksi reviiri sijaitsi osin kaava-alueen ulkopuolella etelärajalla. Pesimälintukartoituksissa havaittiin kaava-alueella myös lajeja, jotka säännöllisesti käyttävät sitä ruokailualueena. Harvinaisin pesimälintukartoituksissa havaittu laji oli huhtikuussa ja kesäkuussa padon yläpuolella jokivarressa havaittu äärimmäisen uhanalainen kuningaskalastaja (CR). Palokärki (EU-D1) havaittiin kahdessa laskennassa ja eritoten Siuntiojoen varressa oli paljon lajin tuoreita syönnöksiä. Merikotkia (VU) havaittiin huhtikuussa padon alapuolisella sulalla. Lajista on Pikkalanlahden alueelta myös muita havaintoja alkukeväästä ja talvelta. Harmaahaikaroita tavattiin jokaisella laskentakierroksella ja pesinee muutaman parin voimin Marseuddenin puolella. 6.2 Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit Uhanalaisuudella tarkoitetaan lajin tai sitä alemman taksonin (alalaji, muunnos jne.) todennäköisyyttä hävitä. Useamman korkeampaan luokkaan sijoitetun lajin ennustetaan häviävän tietyn ajan kuluessa kuin alempaan luokkaan luokitellun. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU). Silmälläpidettävät lajit (NT) eivät ole valtakunnallisesti uhanalaisia. Ne ovat kuitenkin lajeja, joiden tarkkailu on aiheellista kannan kehityksen tai koon perusteella. Uhanalaisluokitusta sovelletaan luonnonvaraisiin populaatioihin, jotka elävät luontaisella levinneisyysalueellaan (Rassi ym. 2010). Uhanalaisista lintulajeista alueella tavattiin äärimmäisen uhanalainen kuningaskalastaja. Silmälläpidettäviä (NT) lajeja havaittiin 5. Lintudirektiivin liitteen I lajeja tavattiin kaksi. Vaarantuneet ja silmälläpidettävät lajit on esitetty kartalla 2. Kuningaskalastaja (CR, EU-D1) Kuningaskalastaja on Suomessa erittäin harvinainen pesimälintu (5-30 paria). Lajin säännöllisiä esiintymispaikkoja on Suomessa hyvin vähän. Siuntionjoki on yksi lajin säännöllisimpiä esiintymisalueita, ja laji on yksi Siuntionjoen Natura-alueen (FI ) tietolomakkeella mainituista lajeista. Slussenin kaava-alueen pesimälintulaskennoissa kuningaskalastaja havaittiin kahdesti padon yläpuolisella jokiosuudella. Ilmeisesti laji on pesinyt tai yrittänyt pesintää vuonna 2013 Siuntionjoen alajuoksulla Vikträskin pohjoispuolella. Laji käyttää Pikkalanjokea ruokailualueena. Lajin pesimiseen soveltuvia penkereitä tai törmiä ei ole kaava-alueella. Isokoskelo (NT) tavattiin jokaisessa laskennassa. Yksi pari asutti padon yläpuolista jokiosuutta ja kaksi paria tavattiin padon alapuolelta jokisuusta useassa laskennassa. Lajin pesäpaikat ovat osittain voineet sijaita kaava-alueen ulkopuolella. Lajin Uudenmaan kannaksi arvioidaan noin 1000 paria (Solonen ym. 2010). Rantasipi (NT) esiintyi Slussenin selvitysalueella usean parin voimin. Lajin reviirit sijaitsivat padon yläpuolisella jokivarrella, padon alapuolella sekä lähellä alueen etelärajaa. Laji nostettiin 2010 uhanalaisuustarkastelussa silmälläpidettäväksi viime vuosina tapahtuneen vähentymisen johdosta. Rantasipi on edelleen kohtuullisen runsaslukuinen pesimälintu Suomessa, jossa esiintyy yli 15 % koko lajin Euroopan kannasta. 10

14 Niittykirvinen (NT) on taantunut lähinnä Pohjois-Suomessa, ja viime vuosina myös etelässä. Etelä-Suomessa valtaosa niittykirvisistä pesii maatalousympäristössä, ja osa kannasta ulkosaariston puuttomilla luodoilla. Niittykirvisen esiintymistä leimaavat voimakkaat vuosivaihtelut. Slussenin alueelta tavattiin yksi lajin reviiri pohjois-osan laajalta tuoreelta hakkuulta. Sirittäjä (NT) on hyvä elinympäristön ilmentäjälaji. Viime vuosikymmeninä laji on Suomessa taantunut, joskin myös vuosittaiset vaihtelut lajilla ovat suuria. Sirittäjä piti Slussenin alueella yhtä reviiriä. Punavarpunen (NT) on pensaikoiden ja nuorten lehtimetsien laji, joka esiintyy mielellään löyhissä pesimäkolonioissa. Kaava-alueelta havaittiin laskennoissa yhteensä 3 punavarpusen reviiriä. Pikkalanlahdella ja kaava-alueella esiintyvät arvokkaat lajit on koottu liitetaulukkoon Marsevikenin ja Grundetin luotojen pesimälinnusto Vesilintulaskentojen ohessa tehtiin myös pesimälintuhavaintoja kaava-alueen ulkopuolelta Marsevikenin luodoilta (Grundet), jotka sijaitsevat joen suusta noin 900 metriä kaakkoon. Havaintoja kertyi kattavasti ja luodoilta havaittiin 11 pesimälajia, joita ei tavattu Slussenin kaava-alueella. Grundetin luodoilla on arviolta noin kolmenkymmenen parin kokoinen naurulokkiyhdyskunta sekä kymmenkunta paria kalalokkeja sekä arviolta saman verran kalatiiroja. Lokkilintukoloniat antavat hyvin suojaa saalistajilta ja luodoille sekä niitä ympäröivään ruovikkoon olikin asettunut runsaasti vesilintuja pesimään. Vesilinnuista vaarantunut tukkasotka pesii usean parin voimin (arvioitu 5 paria) lokkilintujen suojissa. Tulkitsimme saarilla pesiviksi myös 5 paria sinisorsia, 2 paria taantuneita haapanoita sekä tavin (1 pari). Kyhmyjoutsenia Marsevikenin alueella pesi 3 paria samoin kuin merihanhia. Grundetilla viihtyi myös kanadanhanhi (1 pari) sekä valkoposkihanhi (1 pari). Marsevikenin runsain pesimälaji naurulokin jälkeen on silkkiuikku, joita arvioitiin aloittaneen pesinnän noin 20 paria. Mahdollisesti Grundetilla pesii myös haahkoja, sillä useita pariskuntia ja myöhemmin toukokuussa koiraita oleskeli Marseuddenin kärjen ja Grundetin välisellä vesialueella lähellä rantaa. Kahlaajista Grundetilla tavattiin meriharakkapariskunta sekä silmälläpidettävä punajalkaviklo, joka nykyään ranta- ja tulvaniittyjen lisäksi esiintyy Uudellamaalla lähinnä vain parhaimmilla lintuluodoilla. Marsevikenin ja Grundetin pesimälinnusto on sangen monipuolinen ja paikallisesti erittäin arvokas. Luodon pesimälinnusto olisi hyvä selvittää tarkemmilla laskennoilla. Valtaosa Pikkalanlahden sisäosien pesivistä vesilinnuista ja lokkilinnuista esiintyy Grundetin ja Marsevikenin ympäristössä. Marsevikenin ja Grundetin pesimälinnuston arvioidut parimäärät on esitetty liitetaulukossa 2. 11

15 7 Vesilinnut Pikkalanlahdella Arkitekturum Oy, Slussen asemakaava Yhden vuoden aineisto ei ole riittävä vesilintujen muutonaikaisten kerääntymien ajoittamiseen ja siksi tätä työtä varten hankimme myös aiempia havaintotietoja. Pikkalanlahdella on tehty vuonna 2009 kattavat lepäilijälaskennat keväällä ja syksyllä (Hakki ry.) ja alueella retkeilee runsaasti lintuharrastajia, jotka tallentavat havaintojaan Tiira-havaintojärjestelmään. Seuraavissa luvussa tarkastellaan vesilintujen esiintymistä Pikkalanlahdella yhdistetyllä aineistolla (laskennat 2013 ja 2009 sekä Tiira-data ). 7.1 Levähtävien vesilintujen laskennat 2013 Pikkalanlahdella levähtävien vesilintujen määrien ja kerääntymien lajikohtaisen ajoituksen selvittämiseksi laskettiin keväällä 2013 vesilintuja huhti- ja toukokuun aikana kahdeksana eri päivänä. Kevät 2013 oli jäiden lähdön suhteen myöhäinen ja vaikutti todennäköisesti joidenkin vesilintulajien kerääntymien muodostumiseen. Pikkalanlahti oli huhtikuun alussa ensimmäisen laskentakäynnin aikana vielä jäässä ja vain padon alapuolella oli pieni sula. Toisella käynnillä (16.4.) joen suun edusta oli sulana ja uimarannan edustalla oli pieni sula. Kolmannen käynnin aikana (22.4.) sula vesialue ulottui joen suusta keskellä lahtea kohti Marseuddenin kärkeä. Marseviken ja Störsviken olivat vielä jäässä. Neljännen laskennan aikana (26.4.) sula kattoi lähes koko lahden joen suusta Marseuddenin kärjen tasolle ja Marsevikenillä oli Grundetin kyljessä pieni sula ja Störsvikenin pohjukka oli sulana laskuojan suulta. Jäiden lähtö tapahtui nopeasti ja vapun jälkeisillä laskentakierroksilla koko lahti Marsevikeniä ja Störsvikeniä myöten oli suurimmaksi osaksi sula. Vesilintulaskennat Pikkalanlahdella onnistuivat hyvin ja sää laskentapäivinä oli erinomainen. Kevään 2013 vesilintulaskennoissa havaittiin kaikkiaan 18 vesilintulajia sekä rantakanoihin lukeutuva nokikana. Laskentojen tulokset on koottu taulukkoon 1. Laskennoissa havaituista vesilinnuista osa edustaa pelkästään Pikkalanlahdella ja lähialueilla pesiviä lintuja eikä näistä lajeista havaittu merkittäviä muuttokertymiä tarkastelualueella. Näitä lajeja olivat mm. kyhmyjoutsen, laulujoutsen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, haahka, silkkiuikku sekä nokikana. Aikaisin muuttavia ja pesiviä merihanhia havaittiin suurempi määrä vain 16.4., jonka jälkeen paikalla oli enää vain paikallista pesimäkantaa. Puolisukeltajasorsia havaittiin laskennoissa pääsääntöisesti sangen pieniä määriä. Niiden esiintyminen Pikkalanlahdella keskittyi Marsevikenin, Åmunnenin ja Störsvikenin alueille, joissa on myös matalampaa ruokailuun soveltuvaa rantavyöhykettä. Sinisorsan muutto oli nopeasti ohi ja suurin kerääntymä havaittiin 16.4., jonka jälkeen määrät laskivat nopeasti. Taveja havaittiin vähän ja suurin määrä oli vaatimattomat 29 lintua Haapana oli laskennoissa erittäin vähälukuinen. Vaarantuneita jouhisorsia havaittiin vain kahdessa laskennassa yhteensä 12 yksilöä. Viime vuosina runsastunut harmaasorsa tavattiin yhdellä laskentakerralla 3 yksilön voimin Störsvikenillä. Harmaasorsa pesii harvalukuisena mm. Kirkkonummen saaristossa. 12

16 Taulukko 1 Pikkalanlahden vesilintulaskentojen tulokset keväältä 2013 Laskentapäivämäärät 2013 Laji Kyhmyjoutsen Laulujoutsen (EU-D1) Merihanhi Kanadanhanhi Valkoposkihanhi (EU-D1) Silkkiuikku Merimetso Isokoskelo (NT) Uivelo (EU-D1) Tukkasotka (VU) Punasotka (VU) Telkkä Sinisorsa Haapana Harmaasorsa Jouhisorsa (VU) Tavi Nokikana Haahka (NT) Sukeltajasorsia havaittiin Pikkalanlahdella selvästi runsaammin kuin puolisukeltajia. Telkkien muutto oli nopeasti ohi ja suurempi kerääntymä (88 yks.) havaittiin vain 22.4., jonka jälkeen määrät olivat sangen pieniä. Tukkasotka oli kevään laskennoissa runsain sorsalaji ja suurimmat kerääntymät ajoittuivat vapun molemmin puolin. Suurimmillaan tukkasotkien määrä (155 yks.) oli 5.5., jolloin valtaosa niistä viihtyi Marsevikenin alueella. Vaarantuneita punasotkia havaittiin vain kolmella jälkimmäisellä huhtikuun käynnillä enimmillään 13 yksilöä Uiveloita ei kevään laskennoissa nähty kuin kahtena päivänä. Parhaimmillaan lahdella viivähti 10 yksilöä (22.4.). Isokoskeloiden määrät olivat parhaimmillaankin keväällä 2013 sangen maltillisia. Suurin yksilömäärä laskettiin 2.5., jolloin 85 yksilöä oleili eri puolilla Pikkalanlahtea. Merimetso on Pikkalanlahdella säännöllinen ruokavieras. Lähiseudun pesimäyhdyskuntien lintuja kerääntyi lahden sisäosiin syömään kaikilla laskentakerroilla, mutta suurimmat yksilömäärät havaittiin vapun molemmin puolin, jonka jälkeen ei enää lahden sisäosissa havaittu suuria parvia. 13

17 7.2 Keväisin levähtävät vesilinnut Pikkalanlahdella ( ) Keväinen vesilintujen esiintyminen 2009 lepäilijälaskennan ja Tiira-aineiston valossa on hyvin samankaltainen kuin kevään 2013 laskentojen mukaan. Silkkiuikulla, valkoposkihanhella, kanadanhanhella, haahkalla, nokikanalla tai joutsenilla ei ole yhdistetyssä havaintoaineistossa erotettavissa mitään merkittäviä kerääntymiä. Lähinnä näiden lajien havainnot koskivat alueen pesimälintuja tai muutaman yksilön kerääntymiä. Merihanhen havainnot olivat kaikilta vuosilta lähes identtiset 2013 kanssa. Merihanhia havaittiin huhtikuun alkupuolella, jonka jälkeen havaintoja on niukasti. Puolisukeltajasorsien niukka esiintyminen Pikkalanlahdella näkyy myös yhdistetyssä aineistossa. Suurimmat kerääntymät ajoittuvat huhtikuun alkuun (sinisorsa) tai puolenvälin ja vapun väliin (tavi, haapana) ja yksilömäärät olivat hyvin samansuuntaisia kuin 2013 laskennassa ilman suuria kerääntymiä. Jouhisorsista on ilmoitettu viiden vuoden aikana vain 8 havaintoa, ja laji onkin ilmeisen harvalukuinen levähtäjä Pikkalanlahdella. Harvalukuisesta harmaasorsasta ei ole ilmoitettu muita keväthavaintoja kuin Telkkiä on keväisin ilmoitettu Pikkalanlahdelta lähinnä huhtikuussa ja kerääntymät ovat yksilön luokkaa. Poikkeuksena on 2009 keväällä (19.4.) laskettu 214 yksilön kerääntymä. Tukkasotkan kerääntymät keväältä ajoittuvat huhtikuun kahden jälkimmäisen viikon ja toukokuun ensimmäisen viikon jaksolle. Vuosilta keväiltä ilmoitetut kerääntymät ovat sadan yksilön luokkaa. Tarkastelujaksolla tukkasotkan suurin kerääntymä (155 yksilöä) Pikkalanlahdella on vuodelta Punasotkia tavataan Pikkalanlahdella pieniä määriä ja lajin muutto ajoittuu lähinnä huhtikuun kahdelle viimeiselle viikolle (kaavio 1) Punasotka (VU) esiintyminen keväällä Pikkalanlahdella (Tiira-aineisto 2011 ja 2009 ja 2013 lepäilijälaskennat) Kaavio 1 Punasotkan esiintyminen keväisin Pikkalanlahdella Erittäin uhanalaisesta lapasotkasta on ilmoitettu keväiltä yhteensä 3 havaintoa (2011, 2012 ja 2013) aikaväliltä Lapasotka on keväisin satunnainen vieras Pikkalanlahdella. Uivelo on yksi lajeista, joiden keväisten kerääntymien perusteella Pikkalanlahti on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi lintualueeksi. Uivelon keväinen esiintyminen vaihtelee vuosittain kohtuullisen voimakkaasti. Suurimmillaan levähtäjien määrä on ollut yli 70 yksi- 14

18 Arkitekturum Oy, Slussen asemakaava löä ja useina vuosina uiveloiden havaitut määrät ovat jääneet alle 20 yksilön. Lajin muuton ajoittuminen huhtikuun kahden viimeisen viikon ja vapun välille näkyy hyvin havaintoaineistosta (kaavio 2.) Uivelo (EU-D1) kerääntymät Pikkalanlahdella keväinä (Tiira-aineisto ( ) sekä lepäilijälaskenta 2009 ja 2013) Kaavio 2 Uivelon esiintyminen keväisin Pikkalanlahdella Kalaa syövän isokoskelon suuret keväiset kerääntymät ovat olleet merkittävin syy Pikkalanlahden kansallisesti merkittävän lintualueen statuksen myöntämiselle (FINIBA) (Leivo ym. 2002). Lajin suurimmat kerääntymät ovat olleet yksilön luokkaa. Vuosien keväinä isokoskeloiden esiintyminen Pikkalanlahdella on yksilömääriltään ollut maksimissaan 530 yksilöä (19.4.) vuonna 2009 (kaavio 3). Tämän jälkeen havaitut yksilömäärät ovat Pikkalanlahdella vähentyneet merkittävästi, ja vuosien maksimimäärät ovat olleet 201 ja 85 yksilön välillä. 15

19 600 Isokoskelo (NT) kerääntymät Pikkalanlahdella keväinä (Tiira-aineisto ( ) sekä lepäilijälaskenta 2009 ja 2013) Kaavio 3 Isokoskelon esiintyminen keväisin Pikkalanlahdella Laji on taantunut ja luokiteltu silmälläpidettäväksi, mutta taantumisen syitä ei tunneta (Rassi ym. 2010). Isokoskelon taantuma ei ole kuitenkaan ole ollut niin voimakasta, että se selittäisi Pikkalanlahden levähtäjämäärien roiman vähentymisen viimeisen neljän vuoden aikana. Lajin kerääntymät noudattelevat pääsääntöisesti saatavilla olevan ravinnon määrää ja onkin mahdollista, että Pikkalanlahden kalastossa on tapahtunut isokoskeloiden ravinnonsaantia heikentäviä muutoksia. Pikkalanlahdella on tehty vuodesta 2009 lähtien merkittävää särkikalojen poistopyyntiä rysillä. Isokoskeloiden määrät ovat vähentyneet poistopyynnin aloittamisen jälkeen. Yhteys ravintoketjukunnostukseen liittyvien poistokalastuksien ja kalansyöjälintujen määrien vähenemiseen on raportoitu ainakin Lahden Vesijärveltä (Lammi ym. 1995). 7.3 Syksyisin levähtävät vesilinnut Pikkalanlahdella ( ) Pikkalanlahti on syksyisin merkittävä kerääntymisalue tukkasotkalle ja isokoskelolle, joiden perusteella lahti on luokiteltu maakunnallisesti merkittäväksi lintualueeksi (Ellermaa 2011). Havaintoaineistosta ei syksyiltä löytynyt merkittäviä kerääntymiä puolisukeltajasorsilta, hanhilta tai joutsenilta. Sukeltajasorsista telkkä on lahdella säännöllinen, mutta ei erityisen runsas levähtäjä. Syksyisin telkän suurimmat ilmoitetut kerääntymät olivat 100 ja 120 yksilön luokkaa. Tukkasotkalle Pikkalanlahti on syksyisin merkittävä kerääntymis-/levähdysalue. Tarkastelujaksolla tukkasotkien määrät ovat olleet syksyisin hienoisessa kasvussa maksimikerääntymien ollessa yksilön luokkaa (kaavio 4). Vuonna 2012 tukkasotkia lepäili lahdella huomattavasti runsaammin, suurimman kerääntymän ollessa 3000 yksilöä. Lajin kerääntyminen Pikkalanlahdelle ajoittuu loppusyksyyn. Suurimmat kerääntymät ovat olleet lokakuun lopun ja joulukuun välisenä aikana. 16

20 Tukkasotka (VU) kerääntymät Pikkalanlahdella syksyinä (Tiira-aineisto ( ) ja lepäilijälaskenta 2009) Kaavio 4 Tukkasotkan esiintyminen syksyisin Pikkalanlahdella Tukkasotka on yksi eniten runsastuneista talvehtijoista Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka laji onkin pesimälintuna taantunut. Talvikannan kasvu on yhteydessä ilmastossa tapahtuneeseen lämpenemiseen, ja lajin talvehtijamäärät ovat samaan aikaan vähentyneet Keski-Euroopassa (Lehikoinen ym.). Pohjaeläimiä ravintonaan käyttävien sukeltajasorsien määrien on huomattu myös kasvaneen ravintoketjukunnostusten jälkeen (Sammalkorpi ym. 2004). On mahdollista, että Pikkalanlahden särkikalojen määrän vähentyminen on myös vaikuttanut positiivisesti lahden pohjaeläimistöön ja sitä kautta vaikuttanut kasvaviin tukkasotkamääriin. Erittäin uhanalainen lapasotka esiintyy myös syksyisin Pikkalanlahdella (kaavio 5). Tarkastelujaksolla lapasotkia on havaittu säännöllisesti syksyisin muutamien kymmenien yksilöiden voimin. Laji esiintyy usein tukkasotkien mukana samoissa parvissa, ja havaintomäärien kasvu liittynee tukkasotkien levähtäjämäärien kasvuun. 17

21 Lapasotka (EN) kerääntymät Pikkalanlahdella (Tiira-aineisto ( ) sekä lepäilijälaskenta 2009) Kaavio 5 Lapasotkan esiintyminen syksyisin Pikkalanlahdella Uivelon syksyisiä kerääntymiä Pikkalanlahdelta on havaittu kohtuullisen paljon. Lajin suurimmat kerääntymät on havaittu marras-joulukuussa, ja kerääntymät ovat vuosittain vaihdelleet 5 ja 65 yksilön välillä. Uivelo on syksyllä säännöllinen, mutta ei kovin runsas levähtäjä Pikkalanlahdella. Isokoskelon syksyisen esiintymisen runsaus Pikkalanlahdella noudattelee samankaltaista esiintymiskuvaa kuin keväisin (kaavio 6). Lajin kerääntymät lahdella ovat pienentyneet huomattavasti myös syksyisin, ja ovat viimeisinä vuosina (2011 ja 2012) olleet enää noin sadan yksilön suuruisia Isokoskelo (NT) kerääntymät Pikkalanlahdella syksyinä (Tiira-aineisto ( ) sekä lepäilijälaskenta 2009) Kaavio 6 Isokoskelon esiintyminen syksyisin Pikkalanlahdella 18

22 Mahdollisesti lahden ravintoketjukunnostukseen liittyvät laajamittaiset rysäpyynnit ovat vaikuttaneet isokoskelon levähtäjämäärien romahdukseen myös syksyllä. Isokoskelon suurimmat kerääntymät Pikkalanlahdella ajoittuivat marras-joulukuulle. 8 Saukon seuranta Siuntionjoen vesistöaluetta on pidetty saukon tärkeimpänä esiintymisalueena Länsi- Uudellamaalla (Natura-tietolomake, Cronström & Liukko 1999). Saukko on säilynyt Siuntionjoessa lisääntyvänä kantana, kun se ilmeisesti saaristosta ja osin rannikoltakin on hävinnyt 1970-luvulla (Stjernberg & Hagner-Wahlstén 1994). Nykyisin saukkokannan tila on kohentunut ja saukkoja löytyy Länsi-Uudellamaalla laajemmalti (Wikman 2010). Siuntionjoessa on useita saukolle tärkeitä osuuksia, joista yksi on joen alajuoksu eli Pikkalanjoki. 8.1 Aiemmat havainnot Siuntionjoelta on vuodesta 2003 lähtien kertynyt kaikkiaan 32 saukkohavaintoa eri (mm. Hatikka-tietokanta, Luontotieto Keiron Oy, Krister Welander). Suurin osa havainnoista on talviaikaisia, jolloin saukon liikkuminen on helppo havaita lumijäljistä. Lisäksi talvella saukko etsiytyy sulapaikkoihin, joiden havainnointi on helpompaa kuin laajemman avoimen vesialueen havainnointi. Suurin osa havainnoista koskeekin erilaisia lumijälkiä, mutta myös joitakin havaintoja on ulosteista. Tiedossa olevissa saukkohavainnoissa vain kerran on eläin nähty. Noin puolet tiedossa olevista havainnoista on Siuntionjoen alajuoksulta Pikkalanjoelta. Yläjuoksun havainnot keskittyvät koskipaikkoihin kuten Kvarnbyhyn ja Sjundbyhyn. 8.2 Kevään 2013 tiedot Keväällä 2013 Susanna Pimenoff kävi tekemässä saukkokartoitusta helmikuussa ( ) Pikkalanjoen alueella. Saukosta tehtiin tuolloin neljä havaintoa. Slussenissa tehtiin jälkihavainto pienvenesatamassa sekä säännöstelypadolta, jossa oli paljon jälkiä. Saukko oli liikkunut padon ohitse sen länsipuolelta, johon oli muodostunut polkuja. Yläjuoksulla saukko nähtiin Broändassa Kuninkaantien vanhan kivisillan eteläpuolella. Samalla paikalla oli myös lumijälkiä, jotka johtivat joessa oleville avannoille. Näiden lisäksi tehtiin Slussenin alueelta kaksi jälkihavaintoa kevään aikana. Loppukesästä tehdyllä maastokäynnillä löydettiin mahdollinen saukon uloste jokivarresta säännöstelypadolta ylävirtaan. Pikkalanjoen alajuoksun merkitystä saukolle tutkittiin riistakameraan tallentuneiden havaintojen määrän avulla. Kevään ja alkukesän seurantajaksolla saukkokuvia tallentui riistakameraan kaikkiaan 30 kappaletta. Havaintojen ajoittuminen seurantajaksolle esitetään kaaviossa 7. Ensimmäinen saukkokuva on tallentunut ja viimeinen Vilkkainta saukon liikkuminen näyttää olleen säännöstelypadolla huhti-toukokuun vaihteessa. Eniten havaintoja on 3.5., jolloin saukko on kulkenut kameran ohitse 7 kertaa heti puolenyön jälkeen sekä aamuyöllä kello neljän aikoihin. Ennen vuorokauden vaihtumista iltayöstä eläin on jälleen kulkenut kameran ohitse. Jäät lähtivät Pikkalanlahdelta näihin aikoihin toukokuun alkupuolella, tavanomaista myöhemmin. 19

23 Riistakameran saukkohavaintojen jakautuminen ja määrä kevät kpl Kaavio 7 Riistakameraan tallentuneet saukkohavainnot keväällä Pylväiden päissä olevat luvut kertovat kyseisen vuorokauden aikaan tallentuneiden kuvien lukumäärän. Saukon liikkuminen padolla sijoittuu lähes yksinomaan pimeään aikaan; sekä iltayöhön ennen puolta yötä että aamuun ennen auringonnousua. Havaintojen jakautuminen yön tunteihin esitetään kaaviossa 8. 20

24 Saukkohavaintojen jakautuminen ajallisesti KLO havaintomäärä Kaavio 8 Riistakameraan tallentuneet saukkohavainnot jaoteltuna havaintoajankohdan mukaan. Havaintojen perusteella voidaan todeta, että saukko käyttää Pikkalanjokea kulkureittinään sekä ruokailualueena. Joessa on ilmeisen runsas kalakanta, jota saukko mieluusti hyödyntää. Saukko käyttää joen sulia erityisesti talviaikaan, jolloin kalastaminen muualla on jäiden takia vaikeaa. Kalan ohella saukon ruokavalioon kuluvat myös sammakot ja nilviäiset. Saukon pesä sijaitsee tavallisesti rantatörmään kaivetussa luolassa tai puun juurakon alla. Pesä voi sijaita kauempanakin vesistöstä. Pikkalanjoen rantatörmät Slussenin alueella ovat varsin matalat ja niiden soveltuvuus saukon pesäpaikaksi on varsin heikko. Erityisesti tulva-aikaan vesi nousee lähes Pikkalanjoen törmien yläosaan korkeuteen. Saukon pesinnästä selvitysalueella ei ole havaittu merkkejä. Riistakameraan tallentuneen saukkoperheen poikaset olivat kutakuinkin täysikasvuisia, joten ne voivat olla liikkeellä kaukanakin pesäpaikastaan. Kameraan tallentuneista kuvista ei voida tehdä varmoja päätelmiä siitä, kuinka monta yksilöä saukkoja Pikkalanjoella liikkuu. Vain yhdessä kuvassa näkyy kolme saukkoa - todennäköisesti emo kahden edellisvuoden poikasensa kanssa. Kaikissa muissa kuvissa on vain yksi yksilö näkyvissä. Joissakin kuvissa näkyvä saukko vaikuttaa suuremmalta, mutta näistäkään kuvista ei voida sanoa, onko kyse samasta yksilöstä vai useammasta suurikokoisesta, mahdollisesti urossaukosta. Kuvien määrästä ei myöskään tule tehdä päätelmiä saukkomäärästä, sillä sama yksilö on tallentunut kameran muistikortille useita kertoja juostessaan edes takaisin sulun ohitse. 8.3 Syyt havaintojen ajalliselle jakautumiselle Saukon liikkuminen säännöstelypadon ohitse päättyy toukokuun lopulla ja ennen tätä on ollut pitkä tauko, jolloin havaintoja ei ole tallentunut. Havaintojen ajalliseen jakautumiseen vaikuttaa todennäköisesti sekä joen että Pikkalanlahden jäiden lähtö. Jäiden lähtö avaa ruokailumahdollisuuksia muualle jokivarteen sekä myös meren puolelle, eikä saukko ole enää kytköksissä tiettyihin talven sulina pysyviin virtapaikkoihin. Säännöstelypadolla on juuri tällainen sulapaikka, joka on avoinna myös talvella ja siksi se on saukolle niin tärkeä. 21

25 Toinen mahdollinen syy saukkohavaintojen vähenemiseen on ihmisen aiheuttaman häiriön lisääntyminen. Jäiden lähdön jälkeen säännöstelypadolla kävi paljon kalastajia, joista tallentui riistakameraan kaikkiaan viitisensataa kuvaa. Kalastajien liikkuminen jokirannassa ajoittuu valoisaan aikaan tai hämärään. Saukko liikkuu tehtyjen havaintojen perustella pääosin hämärän ja osin pimeän aikaan, jolloin kalastajia ei ole havaittu suuremmissa määrin. Avovesiaikaan myös vene- ja kanoottiliikenne Pikkalanjoella lisääntyy. Vesillä tapahtuvan liikkumisen häiriövaikutusta saukkoon on vaikea arvioida. Osa saukkoyksilöistä tottuu varsin nopeastikin ihmisen läsnäoloon ja toiset ovat taas arempia ja pakenevat häiriintyessään. Riistakameraan ei ole järjestelmällisesti tallentunut kuvia veneistä, joten sen perustella ei voida arvioida veneliikennettä alueella. Todennäköistä kuitenkin on, että liikennettä on etenkin päivisin, mutta kesän aikana myös valoisina öinä. SE-Action melontakeskus mahdollistaa melonnan kanoottivuokrauksella kesällä päiväsaikaan ja lähtöpaikka on useimmiten joen suu. Yritys järjestää melontaretkiä lähinnä merelle, mutta myös Pikkalanjoelle. Ilta- tai yöretkiä saatetaan tehdä noin kerran kesässä (Susse Ekström, suull. tiedonanto ). Kuva 6 Riistakameran tallentama saukko sulkupadon pohjoispuolella Muut saukkoseurannan aikana havaitut lajit Kevään saukkoseurannan aikana riistakameraan on tallentunut myös muiden nisäkkäiden sekä lintujen vierailuja sulkupadolla. Näitä havaintoja ei ole sen tarkemmin eritelty, vaan ainoastaan tunnistettu lajit sekä katsottu vierailujen määrät. Useimmin kameran muistikortille ovat tallentuneet rusakko (6 krt) sekä supikoira (4 krt). Näiden lisäksi nisäkkäistä padolla on vieraillut mäyrä sekä täpläkauris (kuusipeura). Linnuista riistakameran kuvissa näyttäytyvät harmaahaikara, harakka, mustarastas, naakka, naurulokki ja varis. 22

26 9 Johtopäätökset Selvitysalueen elinympäristöt ovat pääosin tavanomaista kangasmetsää, joka on metsätalouskäytössä. Merenpuoleista metsää on laidunnettu lampailla muutamia vuosia sitten. Pikkalanjoki on suojeltu Natura 2000 ohjelmalla, jossa suojeluperusteena on mm. saukko. Joen rantavyöhykkeen puusto on melko luonnontilainen ja arvokas. Rantapuusto muodostaa suojavyöhykkeen suojelulle jokivesistölle. Selvitysalueen pesimälinnusto on suurimmaksi osaksi metsätalousmaiden ja kulttuuriympäristöjen tavanomaista lajistoa. Lajirikkaimmat alueet olivat joenvarren ja Pikkalanlahden rantametsät. Kaava-alueella säännöllisesti esiintyvistä lajeista harvinaisin on jokivartta ruokailualueena käyttävä kuningaskalastaja, joka kuitenkin pesii muualla. Kalaisa Pikkalanlahti on levähtäville vesilinnuille tärkeä alue sekä kevät- että syysmuuton aikaan. Saukko kalastaa Pikkalanjoen suulla melko paljon. Sulkupadolla sijaitseva sula on saukoille tärkeä saalistusalue talvisin, kun muita mahdollisia ruokapaikkoja on vähän. Selvitysalueen arvokkain kohde on Pikkalanjoen suu, joki sekä sen varsi. Meren ja joen liittymäkohdassa yhtyvät Pikkalanlahden runsaaseen kalastoon liittyvät arvot: kalojen vaellusreitit, saukon saalistusalue, kuningaskalastajan sekä vesilintujen ruokailualue. Joen suu on ekologisesti herkkä ja arvokas alue. Marsevikenin Grundetin pesivä saaristolinnusto on vesilintulaskentojen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella merkittävä kohde Pikkalanlahdella. Luotojen pesimälinnusto on suositeltavaa selvittää tarkemmin. Luodot voi olla tarpeen rauhoittaa ajalle