LIITE 10, Luontoselvitys I, Tervajoki, Ympäristöselvitys, Turnstone Nature, 2005

Transkriptio

1 LIITE 10, Luontoselvitys I, Tervajoki, Ympäristöselvitys, Turnstone Nature, 2005

2 S I S Ä L L Y S Johdanto... 3 Työn suoritus sekä tutkimusmenetelmät... 3 Alueen yleispiirteet ja maisemakuva... 4 Maa- ja kallioperä... 5 Vesistöt ja pohjavesialueet... 5 Linnusto... 7 Muu eläimistö... 8 Osa-alueiden luontoselvitykset... 9 Uhanalainen tai harvinainen eliölajisto Maisemallisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaat osa-alueet 62 Kirjallisuus

3 JOHDANTO Tässä työssä on selvitetty luonnonolosuhteita Tervajoen alueella Isossakyrössä. Tavoitteena on ollut löytää alueen maisemallisesti ja luonnon olosuhteiltaan edustavimmat alueet ja samalla antaa ehdotukset näiden alueiden maankäytöstä. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan on alueiden käytön suunnittelu pohjauduttava kestävään kehitykseen ja tavoitteena tulee olla luonnon monimuotoisuuden turvaaminen (Mak ja RakL 5). Ympäristövaikutusten selvittäminen, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä ympäristöhaittojen vähentäminen ovat seikkoja, jotka ovat selvitettävä siinä määrin kuin laadittavan kaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Lisäksi on huomioitava, että monet luontotyypit ovat muiden lakien nojalla suojeluksen alaisia. Luonnonsuojelulain mukaan ovat tietyt, laissa luetellut luontotyypit suojeltava niin, että luonnon ominaispiirteiden säilyminen taataan näillä alueilla (LsL 1 29). Myös luonnonsuojelulain 49 mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on kielletty. Metsälain yleiseksi tavoitteeksi on asetettu kestävän puuntuoton lisäksi biologisen monimuotoisuuden turvaaminen (Ml 10). Metsälaissa on lueteltu erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden hoito on tehtävä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Ympäristönsuojelulain mukaan ei ilman ympäristölupaviraston lupaa saa ryhtyä toimenpiteeseen, joka voi aiheuttaa vesistön pilaantumista (YsL 28). Pohjavesien pilaaminen on aina kiellettyä (YsL 7). TYÖN SUORITUS SEKÄ TUTKIMUSMENETELMÄT Sekä maastotyöt että raportoinnin on tehnyt biologi fil. kand. Tuija Warén, Turnstone Nature. Maastotyöt on suoritettu kesällä Kohteiden kuvaukset perustuvat pääasiassa kasvillisuuteen, linnustoon ja topografiaan. Kaava-alue on esitetty kartassa 1. 3

4 Kartta 1. Tervajoen alueen osayleiskaava-alue Luontoselvityksen tarkoituksena on ollut kartoittaa ne ympäristöelementit sekä löytää ne rakenteet, jotka ovat biologisen monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä sekä toisaalta kartoittaa ne eliöt, jotka kertovat luontotyyppien biologisista arvoista. ALUEEN YL EISPIIRTEET JA MAISEMAKUVA Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mukaan koko Tervajoen alue luetaan Pohjanmaan lakeusvyöhykkeeseen. Maasto on suhteellisen tasaista ja sijoittuu korkeustasojen metrin väliselle alueelle. Kasvimaantieteellisesti kaava-alue sijoittuu keskiboreaaliselle havumetsävyöhykkeelle. Kasvukauden pituus eli jakso, jonka kuluessa vuorokauden keskilämpötila ylittää + 5 C, on alueella noin 150 vuorokautta. Vuotuinen sademäärä on noin 500 mm. Tervajoen alueen maiseman ytimenä voidaan pitää laajoja peltolakeuksia, Kyrönjoen jokilaaksoa sekä loivasti kumpuilevia metsä- ja suoalueita. Viljelyalueet levittäytyvät jokilaakson kummallekin puolelle ja ovat kaava-alueen rajauksesta riippuen 1 km 2,5 km leveitä. Suurin osa peltoalueista on salaojitettuja, avonaisia pelto-ojia on vain harvassa. Pieniä metsäsaarekkeita löytyy pääasiassa peltoalueiden koillis- ja kaakkoisosista. Ladot ovat täällä, kuten muuallakin Pohjanmaalla, katoavaa rakennusperinnettä. 4

5 Kyrönjoki virtaa alueen läpi rauhallisesti selväpiirteisessä uomassaan, mutta lisävaihtelua tuovat muutamat pienet koskipaikat kaava-alueen itäosassa. Asutus seuraa jokea lähes katkeamattomana nauhana joen eteläisellä puolella, joen pohjoispuolella asutus on harvempaa varsinkin itäosassa ja monet peltoalueet ulottuvat täällä Kyrönjokeen asti. Kyrönjoen pohjoispuolella oleva kapea maantie seurailee jokea melko tarkasti ja tältä tieltä aukeavat komeat maisemat sekä pelloille että Kyrönjoelle. Kaava-alueen eteläpuolella olevalta isolta maantieltä ei juuri näe Kyrönjoelle, mutta laajat peltolakeudet maisemoittavat tätä tietä. Kyrönjokea ylittäviä siltoja on kaava-alueella vain yksi. Silta ylittää Kyrönjoen maisemallisesti kauniin Myllykosken kohdalta. Kyrönjoen etelänpuoleisia peltoaukeita halkoo rautatie. Tervajoen rautatieasema on kaava-alueen länsiosassa. Aseman ympäristöön on noussut melko paljon uutta asutusta ja tämä osa kaava-alueesta onkin selvästi tiheimmin asuttua. Varsinaisia soita ei alueella ole, mutta ojitettuja suoalueita on melko runsaasti. Suurin osa näistä sijaitsee kaava-alueen keskustassa, molemmin puolin rautatietä. Suo-alueet ovat muuttuneet ojitusten myötä puuta kasvaviksi rämeiksi. Kumpuilevaa metsämaastoa on kaava-alueen etelä- ja itäosissa eniten, mutta myös pohjoisosassa on yksi isompi metsäalue. Suurin osa metsämaasta on nuorta tai keskiikäistä mustikkatyypin kuusi- tai havusekametsää. Kaava-alueella ei ole perustettuja luonnonsuojelualueita tai alueita, jotka ovat Natura suojeluohjelmassa mukana. Kaava-alueella oleva Kyrönjokilaakso kuuluu arvokkaisiin kulttuurimaisemakohteisiin (Maisema-aluetyöryhmän mietintö 1986). MAA- JA KALLIOPERÄ Kaava-alue kuuluu Pohjanmaan svekofenniseen liuskejaksoon, joka on syntynyt noin 1900 miljoonaa vuotta sitten. Alueen kallioperässä esiintyy mm. kiilleliusketta, kiillegneissiä ja kvartsimaasälpää (Rautio & Ilvessalo 1998). Pieniä kallioalueita on esillä vain Peippostenpappilan vesitornin vieressä, Kiikanmäellä ja Martosessa. Kaava-alueen maaperä jakautuu moreeni- ja savikkoalueisiin. Alueen kallioperää verhoavista kivennäismaalajeista moreeni on laajimmalle levinnyt. Moreenipeite ei ole kovin paksu ja siksi maanpinta noudattelee kallioperän korkokuvaa. Kyrönjoen uoman kummallekin puolelle on levittäytyneet laajat savikkoalueet. Kyrönjokilaakso on aikoinaan, Itämeren eri kehitysvaiheiden aikana, täyttynyt savikerrostumilla ja moreeni on jäänyt sen alle (Rautio & Ilvessalo 1998). VESISTÖT JA POHJAVESIAL UEET Kaava-alueen läpi virtaa Etelä-Pohjanmaan suurin joki, Kyrönjoki. Pääuoman pituus on 127 km ja joen valuma-alue ulottuu 23 kunnan alueelle. Tervajoenalueella Kyrönjoki on noin 100 metriä leveä ja virtaa syvässä uomassa. Virtaamavaihtelut Kyrönjoessa ovat hyvin suuria, koska valuma-alueen järvisyys on pieni (Keskinen ym. 2000). Kyrönjoen ylija alivirtaaman välinen ero voi olla jopa 500-kertainen. Vedenkorkeus vaihtelee 5

6 enimmillään 7 meträ (Motiivi Oy 2001). Kyrönjoen vedenlaadulle on tyypillistä korkeat ravinnepitoisuudet, tumma väri sekä ajoittain alhainen ph. Laadultaan vesi on yleisen käyttöluokituksen mukaan pääosin toiseksi huonointa eli välttävää (Lax ym. 1998, Motiivi Oy 2001). Jokivarren törmät ovat jyrkät lähes koko kaava-alueella. Rantoja reunustavat paikoin koivujen, harmaaleppien ja tuomien muodostamat nauhat korkeammalla rantatöyräällä, mutta osa rannoista on peltoviljelyksessä tai omakotitalojen tontteina. Jyrkässä rantatörmässä kasvaa usein korkeita kukka- ja heinäkasveja. Veden rajassa ja rannalla kasvillisuus on laikuttaista ja koostuu pääasiassa saroista ja heinäkasveista. Vesikasveista kelluslehtiset (lummekasvit ja vidat) ovat peittävyydeltään suurin ryhmä. Pohjan laatu vaihtelee savesta saviliejun kautta liejuun (Koivisto 2002). Kivisiä eroosiopohjia esim. Myllykosken kohdalla. Kyrönjokea lukuun ottamatta ei kaava-alueella ole muita vesistöjä. Pieni Silakkaluoma halkoo alueen eteläosaa ja purkautuu Kyrönjokeen Ritaalassa. Silakkaluoma on Tervajoen oikaisu-uoma, jota on useaan otteeseen ruopattu. Silakkaluoman pientareiden kasvillisuuus on paikoitellen poistettu kokonaan, mutta osittain löytyy alueita missä kasvaa pajupensaikkoa ja korkeaa heinäkasvillisuutta. Kaava-alueella sijaitsee Peippostenpappilan pohjavesialue. Alue luetaan I pohjavesialueeksi. Pohjavesialueen muodostaa huuhtoutunut kallioytiminen mäki. Kallion päällä esiintyy huuhtoutuneita moreenikerrostumia ja ohuita rantakerrostumia, joissa pohjavesi muodostuu ja purkautuu lähteinä mäen juurella. Pohjavesialueen kokonaisantoisuus on 100 m3/vrk, mutta veden käyttömäärä on ollut 48 m3 /vrk luvulla (Länsi-Suomen Ympäristökeskus, pohjavesialuekortti 1995). Kallion huipulla on vesitorni. Kuva 1. Kyrönjoki 6

7 LINNUSTO Kaava-alueen linnustoselvitys on tehty muun luontokartoituksen yhteydessä kesä ja heinäkuussa Ajanjakso oli linnuston selvityksen kannalta hieman myöhäinen, ja tuloksia onkin pidettävä vain suuntaa-antavina. Kaiken kaikkiaan havaitsin kaava-alueella 62 eri lintulajia, taulukko 1. Yleisimmät lajit olivat pajulintu, vihervarpunen, räkättirastas, mustavaris ja naakka. Tervajoen alueen tyyppilintuna voitaisiin pitää mustavarista. Iso mustavarisyhdyskunta pesii Tervajoen juna-aseman vieressä. Luultavasti myös muitakin pienempiä yhdyskuntia on alueella, siksi runsas mustavaris on alueella. Varsinkin heinäkuun puolivälissä mustavarikset ruokailivat naakkojen kanssa juurikas- ja lanttupelloilla suurissa monen sadan linnun parvissa. Mustavaris on Keski-Euroopan avarien viljelymaiden lintu. Suomeen laji kotiutui vasta 1880-luvulla ja pesii nykyään säännöllisesti länsirannikon kolmella suppealla alueella. Asuttuja yhdyskuntia on vuosittain noin 25 ja arvio Suomen nykyisestä mustavariskannasta on noin 1300 paria (Väisänen ym 1998). Myös varpunen sopisi Tervajoen alueen tyyppilinnuksi. Varpunen esiintyi lähes joka osaalueella, puuttuen vain selviltä metsäalueilta. Suomen varpuskanta on tihein etelärannikolla ja Lounais-Suomessa. Eniten varpusia pesii puutarhojen ja puistikoiden kirjomilla pientaloalueilla (Väisänen ym 1998). Vaikka varpunen on vielä yleinen Suomessa, on sen kannan havaittu selvästi vähentyneen varsinkin maaseudulla. Varpunen kuuluukin nykyään Ympäristöministeriön uhanalaisten eläinten luokituksen mukaan silmälläpidettäviin lajeihin. Tervajoen alueella havaitsin petolinnuista kesän aikana vain kanahaukan ja varpushaukan. Alkukeväällä kun käväisin alueella näin lisäksi muuttomatkallaan levähtävän sinisuohaukan erään pellon yllä myyräjahdissa. Huuhkajan äänen kuulin kerran Varpulan metsikössä liikkuessani, mutta ääni kuului luultavasti kaava-alueen eteläpuolelta. Vaikka petolintuhavaintoni ovat näin vähissä, pesii alueella kuitenkin luultavasti muutamia petolintuja. Pohjantikan, joka on EU:n lintudirektiivilaji, havaitsin sekä Hykkyrinmäen Tolpakanmäella että Tervajoenmäella. Pohjantikka pesii mieluiten kuusikoissa, joista löytyy myös lahoja ja pystyynkuivuneita puita. Pohjantikka on hieman taantunut Etelä- Suomessa, mutta Pohjois-Suomessa sen kannat ovat olleet melko vakaita (Väisänen ym 1998). Pohjantikan lisäksi havaitsin alueen lounaiskulmassa, Haapamäen metsikössä, palokärjen. Se ei kuitenkaan arvioni mukaan pesi varsinaisella kaava-alueella. Palokärki, joka on Suomen suurin tikkalaji, kuuluu EU:n lintudirektiivilajeihin. Alueen kanalintumäärät olivat huolestuttavan alhaisia. Teeren havaitsin vain kerran koko kesän aikana ja metsoa en kertaakaan. Sitä vastoin pyy oli ilahduttavasti melko yleinen monella sekametsäalueella. Monet pikkulinnut, jotka ovat tyypillisiä isoilla peltoaukeilla olivat hyvin harvalukuisia tai puuttuivat kokonaan. Tällaisia lajeja olivat kiuru, kivitasku, kottarainen, pensastasku ja peltosirkku. Keltasirkku oli ainoa peltolintulaji, joka oli melko yleinen alueella. Metsän pikkulinnuista tiltaltti oli yllättävän yleinen. Sen helposti tunnistettavan laulun kuulin useasti sekä kuusi- että sekametsissä. Tiltaltti kuuluu nykyään Ympäristöministeriön uhanalaisten eläinten luokituksen mukaan silmälläpidettäviin lajeihin. 7

8 Kyrönjoen rannoilla pesi muutamia kalalokkeja ja kalatiiroja. Myös muutamat kahlaajalinnut, mm. rantasipi, viihtyivät joen rannalla. Vesilintuja pesi vain harvakseltaan alueella. Koko kesän aikana näin vain muutaman sinisorsa- ja telkkäpoikueen Kyrönjoen rantavesissä. Fasaani Korppi Pikkukäpylintu Teeri Haarapääsky Kuusitiainen Pohjantikka Telkkä Harakka Käpytikka Punakylkirastas Tervapääsky Harmaasieppo Laulurastas Punarinta Tiltaltti Hernekerttu Lehtokerttu Punatulkku Töyhtötiainen Hippiäinen Metsäkirvinen Puukiipijä Varis Hömötiainen Meriharakka Pyrstötiainen Varpunen Järripeippo Mustarastas Pyy Varpushaukka Kalalokki Mustavaris Rantasipi Vihervarpunen Kalatiira Naakka Ruokokerttunen Viherpeippo Kanahaukka Närhi Räkättirastas Västäräkki Keltasirkku Leppälintu Räystäspääsky Kesykyyhky Pajulintu Sepelkyyhky Kirjosieppo Pajusirkku Sinisorsa Kivitasku Palokärki Sinitiainen Kiuru Peippo Sirittäjä Kuovi Pensaskerttu Talitiainen Taulukko 1. Tervajoen kaava-alueella havaitut pesivät lintulajit MUU ELÄIMISTÖ Nisäkkäät Luontoinventointien yhteydessä tein vain muutamia suoranaisia nisäkäshavaintoja alueella. Oravan syöntijälkiä (syötyjä käpyjä) löysin metsäisiltä osa-alueilta melko paljon. Hirven jälkiä ja jätöksiä löytyi jonkin verran alueen luoteisosista, Hykkyrinmäeltä, Karhunkallion ja Kiikanmäen metsäalueelta sekä Paksumäen kuusikosta. Supikoiran jätöskasoja löytyi sekä Hykkyrinmäeltä että Korvolan metsästä. Jäniksen papanoita ja syöntijälkiä näkyi Varpulassa. Kirjallisuustietojen mukaan esiintyy alueella myös kettu, kärppä, lumikko, minkki sekä vesi-, pelto- ja metsämyyrä. Myös liito-orava esiintyy kaavaalueella (suullinen tieto Hannu Lehtiö). Kalat ja vesieläimet Kyrönjoen kalakantaa on tutkittu sähkökalastuksella vuosina 1996 ja 1997 (Teppo 1999). Ritaalankosken alueella saatiin saaliiksi ahvenia, kivennuoliaisia, kivisimppuja, särkiä ja salakoita. Yleisimmät kalalajit olivat ahven ja särki. Samaisen tutkimuksen yhteydessä kartoitettiin myös Kyrönjoen rapukantaa. Ritaalan koskella ei havaittu kumpanakaan vuonna rapuja. 8

9 Hyönteiset Alueen yleisimpiä hyönteisiä ovat erilaiset kaksisiipiset (varsinkin hyttyset) ja pistiäiset. Loppukesällä lenteli useilla metsänreunuksilla peltokimalaisia ja aukeilla peltoalueilla sirisivät heinäsirkat. Päiväperhosia havaitsin vain hyvin vähän, yleisimmät olivat nokkosperhonen ja metsänokiperhonen. Muutamissa vanhemmissa kuusikoissa oli isoja kekomuurahaisen pesiä. OSA-ALUEIDEN LUONTOSELVITYKSET Kaava-alueelta olen valinnut 41 osa-aluetta, joissa olen tehnyt tarkemman luontoselvityksen. Nämä alueet on valittu joko kuvaamaan isompaa aluetta tai syventämään tietoa jostain erityisestä kohteesta. Kohteessa tavatut linnut ja putkilokasvit olen esittänyt taulukkomuodossa. Alueet, jotka olen ehdottanut erityisesti huomioitaviksi kaavasuunnittelussa, olen värjännyt vihreiksi kartoilla, lukuunottamatta Kyröjoen rantaalueita, jotka tekstissä esitetyin rajauksin ovat kokonaisuudessaan sekä maisemallisellisesti että luonnonsuojelullisesti arvokkaita. Kohde 1. Tervajoen aseman ympäristö Yleiskuvaus Tervajoen asema-alueen puutarhasta löytyy vanhoja, tyypillisiä rautatieasemien kasveja, kuten sembramäntyjä, jalavia, pihtakuusia sekä unkarin syreenejä. Puutarhasta hiukan itäänpäin, kasvaa ryhmä isoja sembramäntyjä, joiden oksistossa pesii iso mustavariskolonia. Aseman pohjoispuolella, aivan junaradan vieressä, on vanha asuinrakennus, jota ympäröi kaunis puutarha. Puutarhassa on paljon vanhoja puutarhakasveja, mm. juhannusruusuja, akileijoja ja peurankelloja. Vanhat rakennukset sekä tienvarsien virpiangervot ja pihasyreenit luovat tälle kohteelle kulttuurihistoriallista sisältöä. Aseman ympäristössä pesivä varpunen on Ympäristöministeriön uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettävä laji. 9

10 Alueella on sekä kulttuuriarvoja että luonnonarvoja. Alueen käyttö- ja hoito olisi suunniteltava niin, että vanha puutarhakasvillisuus säilyisi alueella. Kaavamerkkiehdotus /s = Alue, jolla ympäristö säilytetään. Alueella esiintyviä kasveja: Kuva 2. Vanhoja puutarhakasveja mm. akileija. Kuva 3. Tervajoen asema Akileija Aquilegia vulgaris Idänvirpiangervo Spiraea chamaedryfolia Illakko Hesperis matronellis Juhannusruusu Rosa pimpinellifolia Karviaismarja Ribes uva-crispa Kissankello Campanula rotundifolia Koiranheinä Dactylis glomerata Koiranputki Anthiriscus sylvestris Lehtikuusi Larix sp. Nurmitädyke Veronica chamaedrys Ojakärsämö Achillea ptarmica Okakuusi Picea pungens Omenapuu Malus sp. Peurankello Campanula racemosa Pihasyreeni Syringa vulgaris Pihlaja Sorbus aucuparia Puistojalava Ulmus "hollandica" Puna-ailakki Silene dioca Punaherukka Ribes rubrum Raparperi Rheum rhaponticum Röyhytatar Aconogonon divaricatum Siperianpihtakuusi Abies sibirica Sembramänty Pinus cembra Terttuselja Sambucus racemosa Tuomi Prunus padus Unkarinsyreeni Syringa josikaea Vaahtera Acer platanoides Alueella esiintyviä lintuja: Harakka Harmaasieppo Punakylkirastas Keltasirkku Räkättirastas Kirjosieppo Sepelkyyhky Lehtokerttu Sinitiainen Mustavaris Tervapääsky Naakka Varpunen Pajulintu Viherpeippo Peippo Vihervarpunen 10

11 Kohde 2. Peijarin länsiosat Yleiskuvaus Alueen pohjoisosassa on pieni oja, jonka vieressä on pieni laikku lähes lehtomaista kasvillisuutta, mm. lehtokuusamaa ja taikinamarjaa. Alueen itäosassa aukeaa laajaho peltoalue. Kohteen metsäalue on harvennettua tuoreen kankaan kuusimetsää, joka vaihtuu alueen keskiosissa nuoreksi istutusmänniköksi. Alueen eteläosassa on kuusimetsää, joka on paikoitellen hieman kosteaa ja korpimaista. Alueen linnustosta voi mainita pellon reunassa havaitun varpusen, joka on Ympäristöministeriön uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettävä laji. Tämän kohteen itäpuolelle on nousemassa uusi omakoti- ja rivitaloalue. Alueen eteläosa rajautuu pohjavesialueen suoja-alueeseen. Alueen käyttö ei saa vaarantaa alueen pohjavesivaroja. Alueella esiintyviä kasveja: Alueella esiintyviä lintuja: Harmaaleppä Alnus incana Nurmitädyke Veronica chamaedrys Kuusi Picea abies Lehtokuusama Lonicera xylisteum Lillukka Rubus saxatilis Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Metsätähti Trientalis europaea Mänty Pinus sylvestris Oravanmarja Maianthemum bifolium Pihlaja Sorbus aucuparia Punaherukka Ribes rubrum Puolukka Vaccinium vitis-idaea Suo-orvokki Viola palustris Taikinamarja Ribes alpinum Vaahtera Acer platanoides Harakka Hernekerttu Keltasirkku Pajulintu Peippo Punakylkirastas Vihervarpunen Varpunen 11

12 Kohde 3. Peippostenpappila ja Ympyräisneva Alueen pohjoisosassa on nuori mäntyistutus, jota on harvennettu äskettäin. Kostea painanne mäntyistutuksesta itään on sekametsää, jossa pääpuulajina on koivu. Suopursu, suomuurain ja rahkasammalet viittavaat rämeisyyteen. Puusto muuttuu eteläänpäin mentäessa hyvin tiheäksi nuoreksi koivikoksi, jossa on melkein mahdotonta päästä eteenpäin. Kenttäkerroksen varvut vaihtuvat erilaisiin heiniin. Tässä metsikössä lauloi koko alueen ainoa sirittäjä. Myös järripeippo, joka on pohjoinen laji, surisi tällä kostealla alueella. Vesitornimäen pohjoispuolen mäessä on harvennettua kuusimetsää. Asutuksen ja vesitornin välisellä jyrkähköllä rinteellä on vanhempaa kuusimetsää. Itse vesitornin mäki on pieni kallionyppylä, jossa kasvaa mm. keltaista maksaruohoa ja rohtotädykettä. Ympärillä on tuoretta kangasmetsää, jossa kuusi on valtapuuna. Vesitornimäen etelänpuoleisella rinteellä on istutettua mäntymetsää ja Ympyräisennevan alueella kasvaa rämeistä vanhempaa mäntymetsää. Alueen eteläreunassa on pururata. Koko alue kuuluu Peippostenpappilan pohjavesialueeseen. Alueen käyttö ei saa vaarantaa alueen pohjavesivaroja. Kaavamerkkiehdotus MU/s = Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta ja jolla ympäristö säilytetään. pv = tärkeä pohjavesialue. Alueella esiintyviä lintuja: Järripeippo Peippo Keltasirkku Punakylkirastas Laulurastas Räkättirastas Metsäkirvinen Sirittäjä Pajulintu Talitiainen 12

13 Alueella esiintyviä kasveja: Haapa Keltainen maksaruoho Kuusi Lehtikuusi Lehtokuusama Mustikka Mesimarja Metsäkorte Mänty Oravanmarja Pihlaja Puolukka Riidenlieko Rohtotädyke Suomuurain Suopursu Vanamo Populus tremula Sedum acre Picea abies Larix sp. Lonicera xylisteum Vaccinium myrtillus Rubus arcticus Equisetum sylvaticum Pinus sylvestris Maianthemum bifolium Sorbus aucuparia Vaccinium vitis-idaea Lycopodium annotinum Veronica officinalis Rubus chamaemorus Ledum palustre Linnaea borealis Kuva 4. Vesitornin mäki Kohde 4. Ympyräisnevan eteläosan alueet Alueen pohjois- ja itäosissa kasvaa pieniä koivuja. Pienialainen lehtikuusi-istutus sijaitsee alueen luoteiskolkassa. Eteläosan metsät ovat tuoretta kangasmetsää, jossa kuusi on valtapuuna. Paikoitellen löytyy kosteita painanteita ja metsää on jonkin verran ojitettu. Alueen eteläosassa on vanha pieni kaatopaikka, noin 170 metriä maantiestä länteen. 13

14 Kaatopaikkaa ei ole enää käytetty ja alueella kasvaa mm. vuohenputkea, terttuseljaa ja karhunköynnöstä. Alueen pohjois- ja keskiosia kiertää pururata. Alueen pohjoisosa rajautuu pohjavesialueen suoja-alueeseen. Alueen käyttö ei saa vaarantaa alueen pohjavesivaroja. Vanha, pieni kaatopaikka tulisi maisemoida ja tarkistaa, että se ei pilaa pinta- ja pohjavesiä. Alueella esiintyviä kasveja: Haapa Keltasirkku Huopaohdake Cirsium helenioides Karhunkönnös Calystegia sepium Kevätpiippo Luzula pilosa Kuusi Picea abies Käenkaali Oxalis acetosella Larix sp. Lehtikuusi Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Metsäkorte Equisetum sylvaticum Metsätähti Trientalis europaea Mustikka Vaccinium myrtillus Mänty Pinus sylvestris Nokkonen Urtica dioeca Puolukka Vaccinium vitis-idaea Suopursu Ledum palustre Tuomi Prunus padus Terttuselja Sambucus racemosa Rubus iadaeus Vadelma Alueella esiintyviä lintuja: Populus tremula Vanamo Linnaea borealis Vuohenputki Aegopodium podagraria Tesma Milium effusum Pajulintu Metsäkirvinen Peippo Närhi Punakylkirastas Tiltaltti Kuva 5. Karhunköynnös verhoaa vanhan kaatopaikan. Kohde 5. Peltoalue Vesitornin kaakkoispuolella Tervajoen alueelle tyypillinen avonainen peltoalue, jonka itä- ja pohjoispuolella on omakotitaloasutusta. Tien varrella, asutuksen vieressä, kasvaa muutamia koivuja. Kohteen lounaisosassa esiintyy lähteisyyttä (suul. Hannu Lehtiö). Ei erityisiä rajoituksia tämän ympäristöselvityksen nojalla, mutta lähteiden luonnontilaisuus on tarkistettava ja tarvittaessa kaavamerkinnöin varmistettava, että toiminta alueella ei pilaa luonnontilaisia lähteitä. 14

15 Kohde 6. Kylkkälän ranta-alueet Nauhamainen, paikoin tiheäkin asutus Kyrönjoen varrella, Kyrönjokea seuraileva kapea vanha maantie sekä pienet peltotilkut tien ja joen välissä antavat tälle alueelle harmonisen ja rauhallisen kokonaiskuvan. Useimmat pihat ovat huolella hoidettuja ja monissa pihoissa on käytetty vanhoja perinteisiä puutarhakasveja, kuten esim. syreeniä, tuoksuvatukkaa ja lupiinia. Joentöyräs on koko alueella lähes äkkijyrkkä. Jyrkällä rinteellä kasvaa isoja ruohovartisia kasveja kuten lehtovirmajuurta, mesiangervoa ja maitohorsmaa. Vesirajassa kasvaa isoja saroja. Vaikka tie seurailee Kyrönjokea hyvinkin läheltä, on tieltä vain muutamasta kohdasta suora näkymä joelle. Alueen maisemallisesti kaunein kohta on Kylkkäkän keskustassa, jossa tien ja Kyrönjoen välissä on vain harvahko koivukujanne. Törmän jyrkässä rinteessä on rappuset, jotka johtavat alas rantaan. Joenpohja on tässä hiekkainen ja rantaa käytetäänkin uimiseen. Kohteen itäosassa rajoittuvat peltoalueet joentöyrään päällä olevaan kapeaan, mutta tiheään vyöhykkeeseen pieniä koivuja, pihlajia ja pajuja. Tämä vyöhyke on niin tihekasvuinen, ettei tieltä näy Kyrönjoelle. Alueen linnusto on hyvin monipuolinen, sillä kohteesta löytyy erilaisia elinympäristötyyppejä (pelto, pihapiiri, ranta). Ranta-alueiden puusto ja pensaikko säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena ja vain paikoitellen tehdään aukkoja maiseman avaamiseksi. Kaavamerkkiehdotus EV = Kyrönjoen ranta-alueet merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee nykyisen, jo olemassa olevan viherkaistaleen mukaisesti. VV = uimaranta-alue olemassa olevan uimapaikan kohdalla. 15

16 Alueella esiintyviä kasveja: Alueella esiintyviä lintuja: Haapa Harmaaleppä Idän ukonputki Koiranputki Kujapaju Kultapiisku Lehtikuusi Lehtovirmajuuri Populus tremula Alnus incana Heracleum sibiricum Anthiriscus sylvestris Salix x rubens Solidago virgaurea Larix sp. Valeriuana ssp. sambucifolia Haarapääsky Kalalokki Keltasirkku Kirjosieppo Kiuru Lehtokerttu Naakka Pajulintu Peippo Pensaskerttu Räkättirastas Sepelkyyhky Talitiainen Varis Varpunen Viherpeippo Vihervarpunen Lupiini Lupinus plyphyllos Maitohorsma Mesiangervo Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Mänty Pinus sylvestris Niittyleinikki Ranunculus acer Nokkonen Urtica dioeca Paju Salix sp. Pihlaja Sorbus aucuparia Sara Carex sp. Syreeni Syringa vulgaris Terijoensalava Salix bullata Tuoksuvatukka Rubus odoratus Tuomi Prunus padus Vuohenputki Aegopodium podagraria Kuva 6. kuja Kylkkälässä Kuva 7. Uimapaikka Kylkkälässä 16

17 Kohde 7. Kylkkälän ja Ritaalan välinen ranta-alue Yleiskuvaus Kohteen peltoalueet rajoittuvat kapeaan puuvyöhykkeeseen, jossa vaihtelevat isot koivut, keskikokoiset pihlajat ja muutamat tuomet. Puuvyöhykkeen jälkeen alkaa jyrkkä rantaalue, jossa kasvaa mm. nokkosta, koiranputkea ja vadelmaa. Kohteen itäosassa purkautuu Silakkaluoma Kyrönjokeen. Uoma, jossa virtaa paljon vettä, on syvällä ja sen reunat ovat jyrkkiä. Isot koivut ja pajut varjostavat uoman laskukohtaa. Ranta-alueiden puusto ja pensaikko säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena ja vain paikoitellen tehdään aukkoja maiseman avaamiseksi. Kaavamerkkiehdotus EV = Kyrönjoen ranta-alueet merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee nykyisen, jo olemassa olevan viherkaistaleen mukaisesti. Alueella esiintyviä kasveja: Alueella esiintyviä lintuja: Koiranputki Nokkonen Pihlaja Ranta-alpi Suo-orvokki Tuomi Vadelma Anthiriscus sylvestris Urtica dioeca Sorbus aucuparia Lysimachia vulgaris Viola palustre Prunus padus Rubus iadaeus Räkättirastas Sinitiainen Kohde 8. Ritaalan ranta-alueet Ritaalan kohdalla on Kyrönjoen ylittävä silta. Sillan itäpuolen jyrkällä rannalla kasvaa mm. illakkoa, punaherukkaa ja lehtovirmajuurta. Illakko on vanha koristekasvi, jota on mm. 17

18 Vanhan Vaasan alueella käytetty paljon 18oo-luvun puolivälissä (Piispala 2002). Alhaalla kapealla rannalla on kaksi venettä vedettynä saraikkoon. Ylhäällä joen törmällä kasvaa koivua, kuusta ja pihlajaa. Sillan pohjoispuolen ranta ei ole kovin jyrkkä ja rannassa kasvaa tiheä pajupensaikko, jossa mm. pajusirkku varoitteli. Ranta-alueen muita lintuja oli mm. kalatiira, telkkä ja rantasipi. Kohteen itäosassa on vanha sementtitehdas. Sen edustalla kasvaa sekä vanhoja koristekasevja että rikkaruohoja; edellisestä esimerkkinä punalehtiruusu, jälkimmäisestä koiranputki. Ranta-alueiden puusto ja pensaikko säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena ja vain paikoitellen tehdään aukkoja maiseman avaamiseksi. Kaavamerkkiehdotus EV = Kyrönjoen ranta-alueet merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee nykyisen, jo olemassa olevan viherkaistaleen mukaisesti. Alueella esiintyviä kasveja: Alueella esiintyviä lintuja: Haapa Harmaaleppä Huopaohdake Etelänruttojuuri Idän ukonputki Illakko Kiiltopaju Koiranputki Kuusi Kyläkellukka Lehtovirmajuuri Maitohorsma Mesiangervo Niittyleinikki Paju Pietaryrtti Pihlaja Pujo Punaherukka Punalehtiruusu Raita Sara Tuoksuvatukka Tuomi Tähkätädyke Ulpukka Populus tremula Alnus incana Cirsium helenioides Petasites hybridus Heracleum sibiricum Hesperis matronellis Salix phylicifolia Anthiriscus sylvestris Picea abies Geum rivale Valeriuana ssp. sambucifolia Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Ranunculus acer Salix sp. Tanagetum vulgare Sorbus aucuparia Artemisia vulgaris Ribes rubrum Rosa glauca Salix caprea Carex sp. Rubus odoratus Prunus padus Veronica spicata Nuphar lutea Haarapääsky Pajusirkku Kalalokki Rantasipi Kalatiira Rakättirastas Kesykyyhky Sinitiainen Kirjosieppo Telkkä Mustavaris Varpunen Naakka Vihervarpunen Pajulintu Västäräkki Kuva 8. Kyrönjoki, Ritaala 18

19 Kohde 9. Rinta-Tuurin ranta-alueet Jokivarren läntisen osan töyräillä kasvaa isoja pihlajia, tuomia ja koivuja, rannan rinteessä suurruohoja ja vesirajassa esiintyy viiltosaraa. Kohteen eteläosan keskiosan rinteestä löytyi kauniisti kukkiva kyläkurjenpolvi, joka on vanha koristekasvi. Kohteen itäosassa on aukkoista puustoa ja pihatonttien edessä on pieni ja matala kallioalue. Kallioalueen edusta on avoin ja ranta ei ole yhtä jyrkkä kuin muualla Tervajoen alueella. Kallioalueesta itään on pieni rehevä poukama, jossa tuomet ja pihlajat kasvavat aivan Kyrönjoen rannalle asti. Poukamassa uiskenteli sinisorsaemo poikasineen ja rannan edustalla olevalla pienellä puuttomalla luodolla levähti kalatiira. Ranta-alueiden puusto ja pensaikko säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena ja vain paikoitellen tehdään aukkoja maiseman avaamiseksi. Kaavamerkkiehdotus EV = Kyrönjoen ranta-alueet merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee nykyisen, jo olemassa olevan viherkaistaleen mukaisesti. SL = Luonnonsuojelualueiksi merkitään muutamat pienet puuttomat luodot. Alueella esiintyviä kasveja: Alueella esiintyviä lintuja: Hopeapaju Idän ukonputki Kuusi Kyläkurjenpolvi Maitohorsma Mesiangervo Pajuja Pietaryrtti Pihlaja Rantatädyke Tammi Tuomi Ulpukka Salix sibirica Heracleum sibiricum Picea abies Geranium pratense Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Salix sp. Tanagetum vulgare Sorbus aucuparia Veronica longifolia Quercus robur Prunus padus Nuphar lutea Kalatiira Pajulintu Sinisorsa Talitiainen Varpunen Västäräkki Kuva 9. Kallioalue Rinta-Tuurin rannassa. 19

20 Kohde 10. Yryselän ranta-alueet Yryselän rantalueella on enimmäkseen vanhempia omakotitaloja ja maatilojen päärakennuksia. Maantie seurailee Kyrönjokea hyvin tarkasti tällä alueella ja maisemat aukeavat sekä joelle että isoille peltoalueille. Pellon ja joen välissä on jyrkkä, kasvillisuuden peittämä rinne ja törmän päällä kasvaa aukkoisesti koivuja, pieniä haapoja ja tuomia. Pihapiirejä lukuun ottamatta, kasvaa joen rantatöyräällä melko monipuolinen ja rehevä niittykasvillisuus. Rinteeltä löytyy vanhoja koristekasveja kuten esim. punalehtiruusua ja idänunikkoa, mutta myös tyypillisiä niittykasveja kuten esim. punaailakkia, hiirenvirnaa ja niittyleinikkiä. Rannan vesikasveja ovat järviruoko ja viiltosara. Kyrönjoen rantavesissä esiintyy paikoitellen ulpukkaa. Ranta-alueiden puusto ja pensaikko säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena ja vain paikoitellen tehdään aukkoja maiseman avaamiseksi. Varsinkin alueen rantajyrkänteen niitty on tärkeä elinympäristö monille hyönteisille ja linnuille. Kaavamerkkiehdotus EV = Kyrönjoen ranta-alueet merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee nykyisen, jo olemassa olevan viherkaistaleen mukaisesti. Alueella esiintyviä lintuja: Kalalokki Kirjosieppo Leppälintu Meriharakka Naakka Pajullintu Pensaskerttu Räkättirastas Räystäspääsky Talitiainen Varpunen Viherpeippo Västäräkki Kuva 10. Punalehtiruusu rantatörmän rinneniityllä. 20

21 Alueella esiintyviä kasveja: Kuva 11. Rannan saravyöhykettä Haapa Hiirenvirna Idän ukonputki Järviruoko Koiranputki Kujapaju Kuusi Populus tremula Vicia cracca Heracleum sibiricum Praghmites australis Anthiriscus sylvestris Salix x rubens Picea abies Kurttulehtiruusu Rosa rugosa Lehtokuusama Lonicera xylisteum Valeriuana ssp. Lehtovirmajuuri sambucifolia Maitohorsma Mesiangervo Mustaherukka Mänty Niittyleinikki Nokkonen Ojakärsämö Pajuja Palsternakka Pelto-ohdake Pihlaja Pietaryrtti Puistojalava Pujo Puna-ailakki Punalehtiruusu Idänunikko Sara Terttuselja Tuomi Ulpukka Vaahtera Vadelma Virpiangervo Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Ribes nigrum Pinus sylvestris Ranunculus acer Urtica dioica Achillea ptarmica Salix sp. Pastinaca sativa Cirsium arvense Sorbus aucuparia Tanagetum vulgare Ulmus "hollandica" Artemisia vulgaris Silene dioica Rosa glauca Papaver pseudoorientale Carex sp. Sambucus racemosa Prunus padus Nuphar lutea Acer platanoides Rubus idaeus Spiraea chamaedryfolia Kuva 12. Ulpukan lehtiä Kohde 11. Mattilan ranta-alueet 21

22 Kyrönjoen rantamaisemassa vuorottelevat pellot ja pihapiirit. Osa taloista on autioita tai vain kesämökkikäytössä. Joen rinteen harjanne on avoin tai siinä kasvaa harvakseltaan lehtipuita. Jyrkkä joenrinne on isojen ruohokasvien peittämä ja siellä täällä kasvaa pieniä lehtipuun pensaita. Vesirajassa on tiheä viiltosaravyöhyke ja rantavedessä esiintyy paikoitellen ulpukkaa. Kohteen itäosassa on vanha joen uoma, jota varjostaa isot lehtipuut sekä erilaiset puutarhakarkulaiset kuten esim virpiangervo ja juhannusruusu. Tässä melko syvässä uomassa ei ollut ainakaan nyt kesällä vettä. Ranta-alueiden puusto ja pensaikko säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena ja vain paikoitellen tehdään aukkoja maiseman avaamiseksi. Varsinkin vanha joen uoma on tärkeä elinympäristö monille hyönteisille ja linnuille. Kaavamerkkiehdotus EV = Kyrönjoen ranta-alueet ja vanha joen uoma merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee nykyisen, jo olemassa olevan viherkaistaleen mukaisesti. Alueella esiintyviä kasveja: Alueella esiintyviä lintuja: Haapa Populus tremula Juolavehnä Elynus repens Karhunköynnös Calystegia sepium Koiranputki Anthiriscus sylvestris Lehtikuusi Larix sp. Maitohorsma Epilobium angustifolium Mesiangervo Filipendula ulmaria Niittyleinikki Ranunculus acer Omenapuu Malus sp. Pelto-ohdake Cirsium arvense Pietaryrtti Tanagetum vulgare Pihlaja Sorbus aucuparia Pujo Artemisia vulgaris Sara Carex sp. Tesma Milium effusum Tuomi Prunus padus Ulpukka Nuphar lutea Vadelma Rubus idaeus Viiltosara Carex acuta Virpiangervo Spiraea chamaedryfolia Haarapääsky Harakka Kalalokki Kalatiira Keltasirkku Kirjosieppo Mustavaris Naakka Pajulintu Sinisorsa Talitiainen Varpunen Viherpeippo Västäräkki Kuva 13. Rantamaisemaa Mattilasta itään. 22

23 Kohde 12. Kaustilan ja Ylisaarin ranta-alueet Kyrönjoen ranta-alueet ovat Kaustilan ja Yli-Saaren välillä melko jyrkät ja rannan yläharjanteella on vain paikoitellen yksittäisiä puita tai pieniä pensaita. Suurin osa rantaalueesta on viljelyksessä, myös muutamia isompia talonpihoja on tällä ranta-alueella. Aivan rannan tuntumassa kasvaa isoja heinäkasveja kuten mesiangervoa ja lehtovirmajuurta, ruokohelpiä, viiltosaraa ja paikoitellen osmankäämiä. Kohteen edustalla on muutamia pieniä luotoja, joilla kasvaa hyvin tiheä lehtipuupensasto. Ranta-alueesta vähän korkeammalla olevaa vanhaa joen uomaa reunustavat tiheät pajupensaat, tuomet ja pihlajat. Tämä monimuotoinen elinynpäristö, joka maastossa erottuu selvänä pienoiskanjonina, tarjoaa linnuille ja nisäkkäillekin sekä ruokailu- että pesimäpaikkoja. Koulun itäpuolella vanha uoma päättyy pieneen vesilampareeseseen. Lampareen pohjoispuolella on umpeenkasvamassa oleva kaunis katajainen niitty, jota ympäröi muutamat koivut sekä komea kuusi. Niityllä havaitsin muutamia sinisiipiperhosia. Ranta-alueiden kasvillisuus säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena. Varsinkin vanha joen uoma on tärkeä elinympäristö monille hyönteisille ja linnuille. Umpeenkasvamassa oleva pieni niittyalue mäen rinteessä on sekä maisemallisesti että luonnon moninaisuuden kannalta tärkeä elinympäristö, jonka ennallistaminen olisi tärkeää. Puumaisiet katajat on säilytettävä. Kaavamerkkiehdotus EV = Kyrönjoen ranta-alueet ja vanha joen uoma merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee nykyisen, jo olemassa olevan viherkaistaleen mukaisesti. M/s = Niittyalue, jossa kasvaa puumaisia katajia SL = Luonnonsuojelualue, muutamat pienet, puuttomat luodot 23

24 Alueella esiintyviä kasveja: Alueella esiintyviä lintuja: Ahomatara Halava Harmaaleppä Hiirenvirna Juhannusruusu Kataja Kiiltopaju Geum boreale Salix pentandra Alnus incana Vicia cracca Rosa pimpinellifolia Juniperus communis Salix phylicifolia Harakka Kalalokki Kalatiira Keltasirkku Kirjosieppo Lehtokerttu Pajulintu Räkättirastas Talitiainen Varpunen Viherpeippo Vihervarpunen Kurttulehtiruusu Rosa rugosa Kuusi Picea abies Lehtovirmajuuri Valeriana ssp. Sambucifolia Maitohorsma Epilobium angustifolium Mesiangervo Filipendula ulmaria Morsiusangervo Spiraea arguta Niittyleinikki Ranunculus acer Niittynätkelmä Nurmipuntarpää Lathyrus pratensis Alopecurus pratensis Nurmitädyke Veronica chamaedrys Ojakärsämö Achillea ptarmica Osmankäämi Typha latifolia Pajuja Salix sp. Pietaryrtti Tanagetum vulgare Pihlaja Sorbus aucuparia Pikkulimaska Lemna minor Pujo Artemisia vulgaris Ratamosarpio Alisma plantago-major Ruokohelpi Phalaris arundinacea Tuoksuvatukka Rubus odoratus Tuomi Prunus padus Vadelma Rubus idaeus Viiltosara Carex acuta Vuohenputki Aegopodium podagraria Kuva 14. Katajaniitty koulun pohjoispuolella Kohde 13. Myllykosken ranta-alueet 24

25 Myllykosken pohjoisrannat sekä edustalla olevat pikkusaaret ovat erittäin reheviä ja niiden rantakasvillisuutta voisi luonnehtia lehtomaiseksi. Saarilla kasvaa tiheä lehtipuusto lähes rantaviivaan saakka. t, pihlajat, tuomet ja pajupensaat ovat valtalajeina puu- ja pensaskerroksessa. Korkeat ruohokasvit, kuten koiranputki, maitohorsma ja lehtovirmajuuri muodostavat ranta-alueen kenttäkerroslajiston, jota elävöittävät rannoilta löytyvät monet vanhat koristekasvit. Varsinkin kohteen itäosan ranta-alueilta löytyy villiintyneitä koristekasveja, esim. illakkoa, akileijaa ja terttuseljaa. Kukkivat kasvit houkuttelivat paikalle monia perhosia ja kimalaisia. Rantaveden kivillä huomasin kalalokkipoikueen sekä rantasipin. Tämän ranta-alueen itäosassa oli tutkimusalueen mahtavin mäntykuja. Myllykosken ranta-alueet ovat sekä luonnon monimuotoisuuden että maiseman kannalta erittäin tärkeä kohde. Varsinkin kohteen kaikki pienet luodot ja saaret ovat tärkeitä monille eläimille suoja-, ruokailu- ja pesimäpaikkoina. Ne tuovat myös virtaisaan koskipaikkaan tärkeitä suvantopaikkoja, joita sekä eri kalat ja pohjaeläimet tarvitsevat. Maisemallisesti kaunis mäntykuja olisi huomoitava kaavassa. Kaavamerkkiehdotus EV = Kyrönjoen ranta-alueet ja vanha joen uoma merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee nykyisen, jo olemassa olevan viherkaistaleen mukaisesti. SL = Luonnonsuojelualue, alueen edustalla oleavat muutamat luodot ja pikkusaaret. Saari, jonka yli tie ja sillat on rakennettu, voisi olle EV- aluetta. Alueella esiintyviä kasveja: Akileija Aquilegia vulgaris Harmaaleppä Alnus incana Heinätähtimö Stellaria graminea Hiirenvirna Vicia cracca Huopaohdake Cirsium helenioides Idän ukonputki Heracleum sibiricum Illakko Hesperis matronellis Juolavehnä Elynus repens Järvikaisla Schoenoplectus lacustris Jättipalsami Impatiens glandulifera Kamomillasaunio Matricaria recutita Karhunköynnös Calystegia sepium Karviainen Ribes uva-crispa Kirjopillike Galeopsis speciosa Kissankello Campanula rotundifolia Koiranputki Anthiriscus sylvestris Korpikastikka Calamagrostis purpurea Kujapaju Salix x rubens Kurjenkello Campanula persicifolia Kuusi Picea abies Lehtovirmajuuri Valeriuana ssp. sambucifolia Lupiini Lupinus plyphyllos Maitohorsma Epilobium angustifolium Alueella esiintyviä lintuja: Kalalokki Keltasirkku Pensaskerttu Kesykyyhky Rantasipi Lehtokerttu Ruokokerttunen Mustavaris Räkättirastas Naakka Sinitiainen Pajusirkku Viherpeippo Peippo Vihervarpunen 15. Kurjenkelloja Myllykosken ranta-alueella. 25

26 Mesiangervo Metsäruusu Morsiusangervo Mänty Niittyleinikki Nokkonen Nurmipuntarpää Pajuja Palsternakka Peltoemäkki Peltotaskuruoho Peurankello Pietaryrtti Pihlaja Punaherukka Ranta-alpi Ruokohelpi Rätvänä Siankärsämö Syreeni Syyläjuuri Tesma Terttuselja Tuomi Uistinvita Ulpukka Vaahtera Vadelma Viiltosara Filipendula ulmaria Rosa canina Spiraea arguta Pinus sylvestris Ranunculus acer Urtica dioica Alopecurus pratensis Salix sp. Pastinaca sativa Fumaria officinalis Thalaspi arvense Campanula glomerata Tanagetum vulgare Sorbus aucuparia Ribes rubrum Lysimachia vulgaris Phalaris arundinacea Potentilla erecta Achillea millefolium Syringa vulgaris Scrophularia nodosa Milium effusum Sambucus racemora Prunus padus Potamogeton natans Nuphar lutea Acer platanoides Rubus idaeus Carex acuta Kuvat 16. ja 17. Myllykoski Kohde 14. Turjan ranta-alueet Pellot reunustavat lähes koko Kyröjoenvartta tässä kohteessa. Puusto on melko harvaa korkean joen penkereen päällä ja jyrkällä rinteellä kasvaa monia korkeakasvuisia heiniä ja kukkakasveja. Länsipäässä olevan ojan suussa kasvaa tiheämmässä puita mm. harmaaleppiä, koivuja, pihlajia ja muutama kuusi. Ojan peltosuojavyöhykkeellä kasvaa komeita kurjenkelloja. 26

27 Kohteen eteläosassa on lähes lehtomainen rantavyöhyke. Puusto on tiheää ja pensaskasvillisuus on paikoin hyvinkin runsasta. Alueen rantaosissa esiintyy paljon vanhoja koristekasveja kuten juhannusruusua, lupiinia, syreenejä ja ruusumalvaa. Vanhan joenuoman ja joen väliin jää rehevä, lähes läpipääsemätön pajukko. Tämä alue on tärkeä monille eliöille. Alueen linnustosta voi mainita useat lehtokerttuset sekä ruokokerttusen, joka lauleskeli innokkaasti vanhan joen uoman ruovikossa. Ranta-alueiden kasvillisuus säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena. Varsinkin vanhan joen uoman ja nykyisen Kyrönjoen välinen alue on tärkeä elinympäristö monille hyönteisille ja linnuille. Kaavamerkkiehdotus EV = Kyrönjoen ranta-alueet ja vanha joen uoma merkitään suojaviheralueeksi, jonka leveys vaihtelee nykyisen, jo olemassa olevan viherkaistaleen mukaisesti. SL = Luonnonsuojelualue, vanhan joen uoman ja nykyisen Kyrönjoen välinen alue sekä alueen edustalla oleavat muutamat pienet puuttomat luodot. Alueella esiintyviä kasveja: Balsamipoppeli Etelänruttojuuri Harmaaleppä Hopeapaju Huopaohdake Idän ukonputki Juhannusruusu Järviruoko Ketohanhikki Kissankello Koiranputki Kuusi Kurjenkello Lehtovirmajuuri Lupiini Maitohorsma Mesiangervo Metsäruusu Morsiusangervo Mänty Niittyleinikki Nokkonen Pietaryrtti Pihlaja Pihlaja-angervo Pajuja Ruusumalva Röyhytatar Populus balsamifera elongata Petasites hybridus Alnus incana Salix sibirica Cirsium helenioides Heracleum sibiricum Rosa pimpinellifolia Phragmites austrakis Potentilla anserina Campanula rotundifolia Anthiriscus sylvestris Picea abies Campanula persicifolia Valeriuana ssp. sambucifolia Lupinus plyphyllos Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Rosa majalis Spiraea arguta Pinus sylvestris Ranunculus acer Urtica dioica Filipendula ulmaria Sorbus aucuparia Sorbaria sorbifolia Salix sp Malca alcea Aconogonom divaricatum Kuva 18. Turjan ranta-alueet Alueella esiintyviä lintuja: Fasaani Pajulintu Haarapääsky Peippo Harakka Punakylkirastas Kalalokki Ruokokerttunen Keltasirkku Räkättirastas Lehtokerttu Viherpeippo Mustavaris Vihervarpunen Naakka 27

28 Syreeni Särmäkuisma Terttuselja Tuoksuvatukka Tuomi Vaahtera Vadelma Virpiangervo Syringa vulgaris Hypericum maculatum Sambucus racemosa Rubus odoratus Prunus padus Acer platanoides Rubus idaeus Spiraea chamaedryfolia Kohde 15. Korvola -Turja Kuva 19. Vanha joen uoma Korvola on pieni metsä-ja omakotitaloalue keskellä peltoaukeaa. Metsä on rehevää mustikkatyypin sekametsää ja luultavasti osa alueesta on ollut aikaisemmin niittynä tai muussa viljelyksessä. Metsän reunoilla kasvaa paikoitellen vanhoja koristekasveja. Maasto on tasaista, mutta kohteen keskiosassa on melko paljon isoja kivenlohkareita. Kohteen eteläosassa on kaksi pientä metsäsaareketta, joissa kummassakin on harvennettua puustoa. Lato, joka vielä kartassa on merkittynä toiseen metsäsaarekkeeseen, on purettu pois. Pienillä metsäsaarekkeilla on maisemallinen arvo ja ne lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat monelle lintu- ja nisäkäslajille tärkeä pesimis- ja ruokailuympäristö. Kaavamerkkiehdotus /s = Pienet metsäsaarekkeet merkitään alueiksi, joilla on erityisiä ympäristöarvoja ja ympäristö säilytetään. 28

29 Alueella esiintyviä kasveja: Alueella esiintyviä lintuja: Ahomansikka Ahomatara Haapa Hiirenvirna Idän ukonputki Jättipalsami Kallioimarre Kangasmaitikka Kataja Ketunleipä Kevätpiippo Kissankello Kultapiisku Kurjenkello Kuusi Lehtikuusi Lehtovirmajuuri Lillukka Lupiini Maitohorsma Metsäalvejuuri Metsäimarre Metsäkorte Metsämaitikka Metsätähti Metsäruusu Mustikka Mänty Niittyleinikki Nurmitädyke Oravanmarja Pihlaja Pietaryrtti Puolukka Riidenlieko Syreeni Särmäkuisma Vadelma Virpiangervo Fragaria vesca Galium boreale Populus tremula Vicia cracca Heracleum sibiricum Impatiens glandulifera Poypodium vulgare Melampyrum pratense Juniperus communis Oxalis acetosella Luzula pilosa Campanula rotundifolia Solidago virgaurea Campanula persicifolia Picea abies Larix.sp. Valeriuana ssp. sambucifolia Rubus saxatilis Lupinus plyphyllos Epilobium angustifolium Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopteris Equisetum sylvaticum Melampyrum sylvaticum Trientalis europaea Rosa majalis Vaccinum myrtillus Pinus sylvestris Ranunculus acer Veronica chamaedrys Maianthemum bifolium Sorbus aucuparia Filipendula ulmaria Vaccinium vitis-idaea Lycopodium annotunum Syringa vulgaris Hypericum maculatum Rubus idaeus Spiraea chamaedryfolia Harmaasieppo Hömötiainen Keltasirkku Pajulintu Punarinta Räkättirastas Talitiainen Viherpeippo Kuva 20. Tuoreen mustikkametsän koivikkoa Korvolassa. Kuva 21. Pieni metsäsaareke 29

30 Kohde 16. Palhojainen Palhojaisen metsä- ja omakotitaloalue on saarekemainen alue peltoaukeiden ja Kyrönjoen vieressä. Asutus on osittain aivan uutta, mutta myös vanhoja asumattomiakin rakennuksia löytyy alueelta, mm kohteen kaakkoisnurkasta. Tämän rakennuksen ympärillä on umpeenkasvamassa oleva kaunis pihapiiri perinteisine puutarhakasveineen. Rakennuksen takana aukeaa pieni lehtomainen kostea laikku, jossa esiintyy mm. punaherukkaa, ojakellukkaa ja lillukkaa. Pensas- ja puukerroksessa esiintyy pajuja, tuomia, koivuja ja haapoja. Kohteen muu metsä on kuusivalataista sekametsää. Koillisnurkassa oleva iso saareke on avohakattu. Lehtomainen laikku on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, jonka hoitoja käyttötoimenpiteet on tehtävä elinympäristön ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Kaavamerkkiehdotus /s = Lehtolaikku merkitään aueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja ympäristö säilytetään. Alueella esiintyviä kasveja: Kuva 22. Lehtopainanne, Palhojainen Haapa Herukkapensaita Huopaohdake Juhannusruusu Kataja Ketunleipä Kujapaju Kuusi Lillukka Lupiini Metsäimarre Morsiusangervo Mustikka Populus tremula Ribes sp. Cirsium helenioides Rosa pimpinellifolia Juniperus communis Oxalis acetosella Salix x rubens Picea abies Rubus saxatilis Lupinus plyphyllos Gymnocarpium dryopteris Spiraea arguta Vaccinium myrtillus 30

31 Mänty Niittynätkelmä Nokkonen Nurmitädyke Ojakellukka Oravanmarja Pajuja Pihlaja Syreeni Taikinamarja Tuomi Vaahtera Pinus sylvestris Lathyrus pratensis Urtica dioica Veronica chamaedrys Geum rivale Maianthemum bifolium Salix sp. Sorbus aucuparia Syringa vulgaris Ribes alpinum Prunus padus Acer platanoides Alueella esiintyviä lintuja: Harakka Pensaskerttu Harmaasieppo Punakylkirastas Pajulintu Räkättirastas Peippo Vihervarpunen Kohde 17. Humalamäki Kohteen inventointi tapahtui vasta loppukesällä viljankorjuun jälkeen, koska aluetta ympäröi kaikilta osin pellot. Tämän melko ison metsäsaarekkeen itä- ja pohjoisosissa kasvaa tuoreen kankaan vanhaa kuusimetsää. Länsiosassa on lehtomaista sekametsää, jossa paikoitellen löytyy melko paljon haapaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. kieloa, lillukkaa ja vadelmaa ja ahomansikkaa. Alueen eteläosia on aikaisemmin käytetty niittyinä tai viljelymaana. Alueen pohjoisosan maasto on melko vaikeakulkuista suurten kivenlohkareiden takia. Muilta osilta kohde on tasaista. Peltojen metsäsaarekkeilla on maisemallinen arvo ja ne lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat monelle lintu- ja nisäkäslajille tärkeä pesimis- ja ruokailuympäristö. Kaavamerkkiehdotus /s = Humalamäki merkitään alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja ja ympäristö säilytetään. 31

32 Alueella esiintyviä lintuja: Hömötianen Närhi Punarinta Sinitianen Talitiainen Alueella esiintyviä kasveja: Ahomansikka Haapa Kallioimarre Kataja Katinlieko Ketunleipä Kielo Kissankello Kuusi Lillukka Maitohorsma Mustikka Nurmitädyke Tuomi Pihlaja Puolukka Vadelma Vanamo Fragaria vesca Populus tremula Poypodium vulgare Juniperus communis Lycopodium clavatum Oxalis acetosella Convallaria majalis Campanula rotundifolia Picea abies Rubus saxatilis Epilobium angustifolium Vaccinium myrtillus Veronica chamaedrys Prunus padus Sorbus aucuparia Vaccinium vitis-idaea Rubus idaeus Linnaea borealis Kuva 23. Lehtomaisen kankaan haavikkoa Humalamäellä. Kohde 18. Markkola-Tolpakanmäki - Perkomäki 32

33 Perkomäen metsäalueella on äskettäin tehty päätehakkuu ja alueelle on jätetty vain muutamia isoja mäntyjä. Pensaskerroksessa on tiheää kuusi-koivikkoa. Perkonmäen eteläpuolella on mustikkatyypin vanhempaa kuusimetsää, jossa siellä täällä on jäänteitä vanhoista viljelystilkuista. Näiltä alueilta on raivattu kiviä pois ja pienet, lapiolla kaivetut ojat ympäröivät näitä entisiä metsäpeltoja. Kasvillisuus on lehtomaista, mm. taikinamarja, raita ja tuomi esiintyvät alueella. Markkolan alueen metsä on mustikkatyypin vanhaa kuusimetsää. Pohjakerroksen lähes yhtenäinen sammalmatto koostuu pääasiassa sulka- kerros- ja seinäsammaleesta. Paikoitellen löytyy kosteampia kohtia, ja jopa suopursua, kurjenjalkaa, vehkaa ja rahkasammalta esiintyy. Markkolan alueen pohjoispuolen kivenlohkareiden päällä kasvaa kauniita jäkäliä sekä kallioimarretta. Alueen eteläosissa esiintyy kuusen lisäksi mäntyä ja pellon vierustalla kasvaa myös haapaa. Aivan kohteen eteläosassa kasvaa villiintyneitä vanhoja koristekasveja, kuten lehtosinilatvaa, lupiinia ja virpiangervoa. Kohteen rehevä vanha kuusimetsä vaihtuu Markkolan Tolpakanmäellä mäntymetsäksi, jossa on tehty pienellä alueella päätehakkuu. Mäntykankaan ja kuusimetsän välisellä alueella havaitsin pohjantikan. Pohjantikka on EU:n lintudirektiivilaji. Muista linnuista voi mainita hömötiaisen ja tiltaltin. Kohteen eteläosan pientä niemialuetta, jossa esiintyy vanhoja puutarhakasveja tulisi hoitaa niin, että alueen avonaisuus säilyy. Kohteen luoteisosan vanha kuusimetsä ilmentää monimuotoisuudelle tärkeitä rakenteita ja alueen käytössä ja hoidossa tulisi elinypäristön ominaispiirteet säilyttää. Kaavamerkkiehdotus /s = Kohteen eteläosassa oleva pieni niemeke sekä luoteisosan vanha kuusimetsä merkitään alueiksi, joilla on erityisiä ympäristöarvoja ja niiden ympäristö säilytetään. Alueella esiintyviä kasveja: Alueella esiintyviä lintuja: Ahomansikka Haapa Kallioimarre Kataja Ketunleipä Kurjenjalka Kuusi Lehtosinilatva Lillukka Fragaria vesca Populus tremula Poypodium vulgare Juniperus communis Oxalis acetosella Potentilla palustris Picea abies Polomonium caeruleum Rubus saxatilis Harmaasieppo Hippiäinen Hömötiainen Keltasirkku Mustarastas Pajulintu Peippo Pensaskerttu Pikkukäpylintu Pohjantikka Punatulkku Räkättirastas Sepelkyyhky Tiltaltti Töyhtötiainen Viherpeippo Vihervarpunen Västäräkki Lupiini Lupinus plyphyllos Metsäkorte Equisetum sylvaticum Metsätähti Trientalis europaea Mustikka Vaccinium myrtillus Mänty Pinus sylvestris Oravanmarja Maianthemum bifolium Pajupensaita Salix sp. Pihlaja Sorbus aucuparia Punaherukka Ribes rubrum Puolukka Vaccinium vitis-idaea Raita Salix caprea 33