Loviisan Hästholmenin luontoselvitys 1997

Transkriptio

1 Työraportti Loviisan Hästholmenin luontoselvitys 1997 Mikko Siitonen ~ouko Sipari Pertti Ranta Ympäristötutkimus Oy Metsätähti ~oulukuu 1997 POSIVA OY Mikonkat_u 15 A, FIN HELSINKI, FINLAND Tel Fax

2 Työ r a p o r t t i Loviisan Hästholmenin luontoselvitys 1997 Mikko Siitonen ~ouko Sipari Pertti Ranta Ympäristötutkimus Oy Metsätähti ~oulukuu 1997

3 TEKIJÄORGANISAATIO: TILAAJA: TILAUSNUMERO: TILAAJAN YHDYSHENKILÖ: KONSULTIN YHDYSHENKILÖ: TYÖRAPORTTI: Ympäristötutkimus Oy Metsätähti Hitsaajankatu HELSINKI POSIVAOy Mikonkatu 15 A HELSINKI 9598/97/TIMO Dl Antti Ikonen Mikko Siitonen TEKIJÄT: Mikko Siitonen Jouko Sipari Pertti Ranta VASTUUHENKILÖT: Mikko Siitonen, Pertti Ranta th,?&::te''p~~

4 Posivan työraporteissa käsitellään käynnissä olevaa tai keskeneräistä työtä. Esitetyt tulokset ovat alustavia. Raportissa esitetyt johtopäätökset ja näkökannat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Posiva Oy:n kantaa.

5 TIIVISTELMÄ LOVIISAN HÄSTHOLMENIN LUONTOSELVITYS 1997 Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa vuonna 1997 aloitettavassa ympäristövaikutusten arviointi -menettelyssä tarvittavat taustatiedot tutkimusalueen luonnonarvoista. Näiden tietojen avulla loppusijoituslaitos pyritään suunnittelemaan siten, että alueelle tunnusomaiset lajit ja elinympäristöt säilyvät mahdollisimman monipuolisina. Tutkimusalueen pinta-ala on 15,75 km 2,josta vajaat 5 km 2 on vesialueita. Tutkimusalue jaettiin 500 x 500 metrin ruuduiksi, jotka käytiin maastossa systemaattisesti läpi. Vuonna 1997 kartoitettiin putkilokasvilajisto, epifyyttiset sammaletjajäkälät, rakennetekijät ja biotoopit. Lisäksi kerättiin tietoja tutkimusalueen muusta sammal- jajäkälälajistosta, kääpälajistosta, virkistyskäytöstä ja maisemallisista arvoista. Erillinen linnustaselvitys tehtiin keväällä Aineiston käsittely perustui valinta-algoritmeihin ja paikkatietoanalyysiin. Analyysien perusteella ruudut arvotettiin sen mukaan, mikä on niiden merkitys tutkimusalueen lajistollisen ja biotooppitason monimuotoisuuden kannalta. Tulosten pohjalta määriteltiin biodi versiteetin kannalta arvokkain ruutuyhdistelmä,johon sisältyy tutkimusalueen kasvilajista ja biotooppivaihtelu. Lisäksi rajattiinja kuvailtiin arvokkaat pienkohteet ja laajemmat ekologiset aluekokonaisuudet Loviisan tutkimusalueen maasto edustaa tyypillistä Itä-Uudenmaan metsä-, rannikko- ja saaristo luontoa. Tutkimusalueen manneralueilla vallitsevat erittäin kiviset kangasmetsät, joiden kosteissa painanteissa esiintyy reheviä tervaleppäkorpiaja pieniä soita. Alueeseen sisältyy myös kasvistollisesti ja maisemallisesti erikoisia harjusaariaja reheviä ruovikkoisia merenlahtia, sekä vanhaa kulttuuri ympäristöä. Laajoja metsäalueita on hakattu viime vuosina ja ranta-alueiden loma-asutus on tiivistä. Tutkimusalueeseen kuuluva saaristoalue ulottuu sisäsaaristosta ulkosaariston reunoille, suurin saari on Hästholmenin voinlalasaari. Tutkimusalueella ei tavattu valtakunnallisesti tai maakunnallisesti uhanalaisia kasvilajeja. Itä-Uudellamaalla harvinaisia tai vaateliaita lajeja tavattiin kuitenkin melko runsaasti, mm. suomenlahdensänkiö, tahma-ailakki, somersara, ruokopuntarpää, viiukko ja rauhoitettu rantatyräkki. Erityisesti rantaniittyjen, hiekkarantojen ja lehtokorpien sekä tuoreiden lehtojen lajisto oli paikoin merkittävää. Uudellamaalla erittäin uhanalaisen tähkätädykkeen esiintymä tunnetaan alueelta ennestään. Tutkimusalueelta rajattiin joukko arvokkaita pienkohteita, pääasiassa lehtokorpiaja muita reheviä alueita, sekä vanhoja metsiä. Tutkimusalueella on ennestään kaksi pientä yksityismaiden luonnonsuojelualuetta sekä Natura 2000-ohjelman (luonnos ) aluerajaus (Svartholman harjusaaret ja -niemet). Avainsanat kasvit, biotoopit, uhanalaiset lajit, arvokkaat elinympäristö!, virkistys käyttö, ekologia, luontovaikutukset, YVA

6 ABSTRACT THE NATURE INVENTORY IN HÄSTHOLMEN AREA (LOVIISA TOWN, SOUTH FINLAND) IN 1997 The aim of the project is to carry out the basic information for environmental impact assessment (EIA), which was started in the The main goal is to mitigate or prevent the harmfull impacts of the construction and maintenance of the final repository of the nuclear waste for the nature values and recreational profits in the study area. The study area covers 15,75 km 2 including the sea area (5 km 2 ). The botanical and ecological inventory consist of combination of systematic grid mapping and identifying and locating the small areas with conservation value. Thefield survey was made using grid unit (500 x 500 m). The systematic field study was covered vascular plants, epiphytic mosses and lichens, biotopes and selected environmental factors. The birdlife was also inventoried in Various applications of reserve selection algorithms were used as a tool for analysing the data base. As a result of the analysis, every grid unit was classified according to the importance for biodiversity in landscape ecologicallevel (study area). After that, ecological priority areas were identified. The landscape of the study area is characterized by Iong sea shore and many island with various biotopes. The commercial coniferous forests, little mires and wetland patches dominated by black alder are common in the mainland areas. There are numerous summer houses at the sea shore in the study area. The aichipelago appiies to the complete transection from the mainland to open sea. No populations of nationally endangered plant species were found in the study area. However, one endangered species on provinciallevel has been identified in a former survey. Of the provincially threatened or very rare species, some vascular plants in need for monitoring were detected. Many key biotope patches and other small areas of high conservation value were observed, particularly sea shore biotopes, herb-rich or oldgrowth forests and nutrient rich mires. Two little areas protected by the law exist in the study area. A part of the archipelago in the study area has been proposed for the international N atura 2000 program. Key words Plants, biotopes, endangered species, key biotopes, recreational use, ecology, nature impacts, EIA

7 5 SISÄLTÖ Tiivistel mä Abstract Esipuhe 6 1. TUTKIMUSALUEEN YLEISKUVAUS Sijainti, koko ja maanomistus Maastonmuodot Luontotyypit Metsät Suot Merenrantakasvillisuus Pienvedet Rakennettu ympäristö ja kulttuuriympäristöt Kalliot MENETELMÄT Olemassa olevan tiedon keruu Ruutukartoitus Biotooppikartoitus ja rakennetekijät Alueiden arvottaminen 20 3.TULOKSET Ruutujen arvotus Rehevät lehtokorvet Rehevät lehdot Rantakasvillisuus Lajistollinen monimuotoisuus ja biotooppimonimuotoisuus Rakennetekijöiden monimuotoisuus Merkittävin ruutuyhdistelmä Biotoopit ja merkittävät luontoalueet Arvokkaat pienkohteet Merkittävät aluekokonaisuudet Marjastus, sienestys, metsästys Muu virkistyskäyttö TULOSTEN ARVIOINTI Yleistä Suunnitellun laitosalueen vaikutukset luontokohteisiin ja lajistoon Kokonaisvaikutukset tutkimusalueen luonnonarvoihin Vaikutukset aluetasolla Vaikutukset lajistoon Vaikutukset marjastukseen, sienestykseen ja metsästykseen 35 KIRJALLISUUS 36 LIITE 1. MAASTOTALLENNUSLOMAKE 38 LIITE 2. LOVIISAN TUTKIMUSALUEEN PUTKILOKASVILAJISTO 50

8 6 ESIPUHE Käytetyn uraanipolttoaineen loppusijoitusta on tutkittu Suomessa 1980-luvun alusta lähtien. Loppusijoituksesta ja siihen liittyvistä tutkimuksista vastaa Imatran Voima Oy:nja Teollisuuden Voima Oy:n omistama Posiva Oy. Tutkimuksen kohteena on neljä sijoituspaikkavaihtoehtoa, joista lopulliseksi sijoitusalueeksi valitaan yksi. Osana alueiden valintaprosessia suoritetaan lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), johon sisältyy myös loppusijoituksen luontovaikutusten arviointi. Tätä varten eri loppusijoituspaikkaehdokkaiden luontoarvot kartoitettiin vuosina Luontotutkimuksiin sisältyvät kasvillisuus- ja elinympäristöinventoinnit sekä niihin liittyvät virkistyskäyttöselvitykset teki Ympäristötutkimus Oy Metsätähti Posiva Oy:n toimeksiannosta. Linnustatutkimukset teetettiin Suomen BirdLife ry:ssä. Mahdollisia loppusijoitusalueita ovat Loviisan Hästholmen, Eurajoen Olkiluoto, Äänekosken Kivetty ja Kuhmon Romuvaara. Luontotutkimukset aloitettiin vuonna 1996,jolloin inventoitiin Kivetyn alueen kasvillisuus ja biotoopit sekä pikkunisäkäslajisto. Keväällä 1997 kartoitettiin kaikkien tutkimusalueiden linnusto. Vuoden 1997 aikana tehtiin kasvillisuus- ja biotooppi-inventoinnit Loviisan, Eurajoenja Kuhmon tutkimusalueilla. Kasvillisuus- ja biotooppitutkimuksetjulkaistaan kultakin tutkimusalueelta omana tutkimusraporttina. Linnustatutkimuksen tulokset julkaistaan yhtenä, kaikki tutkimusalueet kattavana raporttina. Kasvillisuus- ja biotooppiraportteihin sisältyy tietoa tutkimusalueiden arvokkaista luontokohteista, niiden suojelutarpeista sekä arvioita luontoon kohdistuvista vaikutuksista. Arvioinnin pohjana käytettiin systemaattista ruutukartoitus ta, joka käsitti putkilokasvilajiston, epifyyttiset sammalet ja makrojäkälät sekä monivuotiset käävät. Raporteissa on myös aineistoa tutkimusalueiden eläimistöstä ja Sienilajistosta sekä maassa kasvavista sammalista, mikäli kiinnostavia havaintoja tehtiin. Raportteihin sisältyy yleispiirteistä tietoa alueiden virkistyskäytöstä ja maisemallisista arvoista. Loviisan kasvillisuus- ja biotooppitutkimuksen tekivät tutkijat Mikko Siitonen, Jouko Siparija Pertti Ranta Metsätähti Oy:stä. Aineiston käsittelyyn ja raportointiin on lisäksi osallistunut Seppo Mäkinen ja Antti Tanskanen. Tilaajan puolelta työtä on valvonut Dl Antti Ikonen. 1. TUTKIMUSALUEEN YLEISKUVAUS 1.1. Sijainti, koko ja maanomistus Loviisan tutkimusalue sijaitsee Loviisan kaupungin ja Ruotsinpyhtään kunnan rannikolla ja saaristossa. Inventoidun alueen rungon muodostaa pohjois-eteläsuuntainen nimetön niemi, joka jatkuu etelässähästholmenin saarena Lisäksi tutkimusalueeseen kuuluu kymmenkunta suurehkoa saarta sekä lukuisia pikkusaaria ja luotoja (kuva 1 ). Alue kuuluu Etelä-Suomen vuokkovyöhykkeeseen, mutta sivuaa myös tammi vyöhykettä. Luonteeltaan mereinen tutkimusalue ulottuu etelässä välisaaristoon ja ulkosaariston reunamille. Mereisyys näkyy kasvillisuudessa mm. ruohokanukan ( Cornus suecica) ja variksenmarjan (Empetrum nigrum) yleisyytenä kallioiden ja soistumien lajistossa.

9 , YMPARISTOTUTKtMIJS OY ETSÄTÄHTI 3460 Kuva 1.Luontotutkimusalue

10 8 Tutkimusalueen pinta-ala on 15,7 5 km 2, josta vesialuetta on vajaat 5 km 2 Varsinainen merialue ei ollut mukana kasvillisuusinventoinnissa, vaikka merenrantakasvillisuus tutkittiin. Tutkimusalue on suurimmaksi osaksi yksityisessä omistuksessa ja maanomistajia on kesämökkipalstojen takia runsaasti. Hästholmenin saari ja niemen kärki kuuluvat Imatran Voima Oy:lle. Tutkimusalueella on myös mm. Loviisan kaupungin maita (Källan leirialue) ja Svartholman linnakkeeseen liittyviä valtion omistamia alueita. Tutkimusalueeseen sisältyy kaksi pientä luonnonsuojelualuetta ja Natura 2000-ohjelmaan ehdotettu kohde Maastonmuodot Tutkimusalue sijaitsee Kymenlaakson ja Itä-Uudenmaan rapakivialueella. Maasto on suurimmaksi osaksi melko loivapiirteistä, kumpuilevaa moreenialuetta. Kuten rapakivialueet yleensä maasto on myös erittäin kivistä ja lohkareista, ja monin paikoin louhikkoista. Louhikon väleissä esiintyy erittäin kivistä moreeniaja rapakiven moroa. Tutkimusalueen länsireunaa sivuaa osittain merenalainen harju jakso, joka muodostaa hiekkaisten saarten ja niemenkärkienjonon Hattomista Källauddeniin (kuva 2). Sama harjujatkuu pohjoisempana Loviisanhrujuna kaupungin länsireunalla. Harjusaatiin liittyy erikoisen muotoisia hiekkasärkkiäja kynnäksiä. Valtion omistuksessa harjusaaret ovat säilyneet rakentamattominaja liitetty Natura 2000-ohjelmaan (Luonnos ). Kuva 2. Sora- ja kalliorantoja tutkimusalueen länsiosassa. Pieniä kalliopaljastumia esiintyy tutkimusalueelia kaikkialla, mutta laajoja kalliomaastoja ei tavata Kallioisuus on vallitsevinta tutkimusalueen itäosan saarilla, missä varsinkin B jörldlolmenilla ja Småholmenilla on myös komeita rantakalliojyrkänteitä. Muualla tutkimusalueelia kalliot ovat matalia ja yleensä loivapiirteisiä. Turvemaita on tutkimusalueelia vain vähän ja turvekerrokset ovat hyvin ohuita. Laajimmat eloperäisten maalajien alueet sijoittuvat tutkimusalueen itäosan matalien lahtien ympäristöön, missä esiintyy pienialaisia pelloiksi raivattu ja savikoita sekä erilaisia lieju- ja turvepohjaisia rantaniittyjä. Kaikkiaan suot ja rantaniityt kattavat noin 10% tutkimusalueen pinta-alasta.

11 9 Suhteelliset korkeuserot tutkimusalueelia ovat vähäisiä. Hattommalmeninja Blikumalmenin korkeimmat mäet ovat hieman alle 30 metriä merenpinnan yläpuolella. Muuten tutkimusalueen maasto jää yleensä 20 metrin korkeuskäyrän alapuolelle. Suuriajyrkänteitä tai murroslaaksoja ei tutkimusalueelia ole Luontotyypit Metsät Puustorakenne Tutkimusalueen metsien puulajisuhteet vaihtelevat voimakkaasti alueen eri osissa. Niemimaan sisäosissa on ollut mäntyvaltaisia metsiä, mutta erittäin laajojen hakkuiden seurauksena on alueen yleisilme nykyisin avoin. Valtaosa Hattommalmenin-Blikumalmenin-Kristianslandetin maaston metsistä on hakattuja edustaa ns. siemenpuuasentoa. Lisäksi alueella on laajoja, enimmäkseen nuoria taimikoita. Hakkuiden yhteydessä on yleisesti säilytetty nk. jättöpuitajajättöpuuryhmiä, varsinkin kosteiden painanteiden isoja tervaleppiä, koivuja ja haapoja. Rantojen lähellä ja tutkimusalueen etelä- ja itäosan mantereella metsät ovat usein kuusivaltaisia. Koska rantaviiva kuuluu pääosin huvilatontteihin, on näitä metsiä hakattu hyvin säästeliäästi. Alueella vallitsevatkin melko vanhat ja luonnonmukaiset metsät. Kuusivaltaisten metsien sekapuuna kasvaa yleisesti koivuaja mäntyä, joskus haapaakin. Varsinkin Hästholmenin saaressa on huomattavia vanhoja haapametsiköitä. Kosteitaja reheviä painanteita esiintyy loivapiirteisellä tutkimusalueelia runsaasti. Näiden lievästi soistuneiden lehtokorpien valtapuuna kasvaa yleisesti tervaleppä (kuva 3 ). Paikoin tervalepikko on huomattavanjäreää ja korkeaa. Tervalepän ohella näissä metsissä kasvaa kuusta ja hieskoivua, reunaosissa usein myös haapaa. Rannoilla tervalepikko on louhikkoisuuden takia epäyhtenäinen, mutta lahtien perukoissa esiintyy melko laajoja tervaleppämetsiköitä varsinkin tutkimusalueen itärannalla. Tutkimusalueen itäosassa on runsaasti entisiä peltoja, jotka on metsitetty viime vuosikymmeninä. Useimmat peltolohkot on istutettu männylle, muttajotkut on jätetty metsittymään itsekseen. Jälkimmäisiin on syntynyt erittäin tiheitä lehtipuuviitoja, valtalajeina hieskoi vu, tervaleppä, harmaaleppä ja raita. Jaloja lehtipuita esiintyy tutkimusalueelia jonkin verran. Blikumalmenin länsipuolella on rehevässä kosteikossa huomattava saarniesiintymä. Lisäksi saarnea ( Fraxinus excelsior) kasvaa yksittäin rantalehdoissa, saarilla ja asutuksen lähellä. Metsälehmusta kasvaa harvakseltaan tutkimusalueen mannerosan metsissä, eniten pohjoisessa Hattommalmenin pohjoispuolella. Useimmat esiintymät ovat hakkuidenjäljiltä pensasmaisia, varsinaisia runkopuita esiintyy hyvin vähän. Asutuksen lähellä Bjömvikeninja Grunvikin alueella kasvaa metsissä hiukan pihapuista karannutta vaahteraaja tammea. Yksittäisiä vaahteroita ja tammia näkee tutkimusalueen rantametsissä ja kankaillakin.

12 10 Hästholmenilla ja ympäristön saarilla metsä on yleensä vanhaaja rakenteeltaan luonnonmukaista. Valtaosin saarilla kasvaa vanhaa männikköä, mutta myös tervaleppämetsiköt ja pienialaiset kuusikot tai haavikot ovat tavallisia. Kokonaan puuttornia luotojaon tutkimusalueelia vain vähän. Metsäkasvillisuus Suurin osa tutkimusalueesta on metsämaata. Vallitsevia ovat erittäin kivisetjalouhikkoisetkuivatkankaat, joita esiintyy erityisesti niemimaan sisäosissa Hattommalmenista Råbergetiin ulottuvalla vyöhykkeellä tien molemmin puolin, sekä saaristossa. Kuivien kankaiden valtalaji on yleensä puolukka (Vaccinium vitis-idaea) tai kanerva (Calluna vulgaris). Saaria lukuun ottamatta variksenmarja ( Empetrum nigrum) on vähävaltainen. Hattommalmenin ja Blikumalmenin karuimmillalouhikkokankaillakasvaa yleisesti myös sianpuolukkaa (Arctostaphylos uva-ursi). Kuva 3. Tervaleppälehtoa Hästholmenin ja Tallholmenin kannaksella Tuoreet ja lehtomaiset kankaat keskittyvät tutkimusalueen itäosaan ja rantaviivan lähistölle. Usein melko luonnonmukaisina säilyneet metsät ovat tyypillisesti paksusammalisia. Kasvilajistossa vallitsevat käenkaali ( Oxalis acetosella), mustikka (Vaccinium myrtillus), oravanmarja(maianthemum bifolium), valkovuokko (Anemone nemorosa), metsäorvokki (Viola riviniana), metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) ja lillukka (Rubus saxatilis). Etenkin vanhoissa kuusikoissa (kuva 4) kasvaa tutkimusalueelia yleisesti yövilkkaa (Goodyera repens). Lehtomaiset metsät keskittyvät kosteiden painanteiden ympäristöön ja kapealle vyöhykkeelle rannikon tervalepikoiden ja tuoreiden kankaiden väliin. Edustavimmat tuoreet lehdot sijaitsevat tutkimusalueen pohjoisrajan lähellä Hattommalmenin pohjoispuolella ja tutkimusalueen itäosan kulttuuriympäristöjen lähistöllä. Näissä metsissä kasvaa suhteellisen vaateliasta lajistoa, kuten sinivuokkoa (Hepatica nobilis), valkovuokkoa, sudenmarjaa (Paris quadrifolia), mustakonnanmarjaa (Actaea spicata), lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum), kevättähtimöä (Stellaria holostea), lehtokortetta (Equisetum pratense), taikinamarjaa ( Ribes alpinum), tesmaa ( Milium effusum), metsälehmusta (Tilia cordata) ja koiranheittä (Viburnum opulus).

13 11 Kuva 4. Vanhaa mustikkatyypin metsää ruudulla 48 Hästholmenilla. Kosteita!ehtoja esiintyy tutkimusalueena melko yleisesti. Erityisen edustavia ja hyvin säilyneitä kosteita lehto ja on Filttossan laskupuron varsilla, Mysskärretillä, Kristianslandetin luonnonsuojelualueella sekä Björnvikeninja Örtibottnenin rannoilla. Tavallisin tyyppi on saniaislehtokorpi, joita tapaa maaston kosteissa painanteissa koko tutkimusalueella. Näiden kohteiden valtalajeina kasvavat yleensä hiirenporras (Athyriumfilix-femina), isoalvejuuri (Dryopteris expansa), käenkaali, korpi-imarre (Thelypteris phegopteris), oravanmarja, metsäkorte (Equisetum sylvaticum) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). Toisinaan lehtokorvissa kasvaa myös kotkansiipeä ( Matteuccia struthiopteris ), harajuurta (Corallorhiza trifida) ja lehtotähtimöä (Stellaria nemorum). Varsinkin rannoilla kasteiden lehtojen valtalaji on usein mesiangervo ( Filipendula uimaria) tai viitakastikka ( Calamagrostis canescens ). Näissä metsissä kasvaa tervalepikon alla runsaasti tuomea ja usein pohjanpunaherukkaa ( Ribes spicatum). Muuta tyypillistä lajistoa edustavat puna-ailakki (Silene dioica), niittykellukka (Geum rivale), rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis) ja kurjenmiekka (Iris pseudacorus). Tällaisia merenrannan tervaleppälehto ja on tutkimusalueena useiden lahdelmien perukoissa, erityisen edustavina tutkimusalueen itäosan rehevien lahtien rannoilla, Ryssvikenin perukassa ja Hästholmenin-Tallholmenin kannaksella (kuva 5) Suot Kokonaisuutena tutkimusalueen suoluonto on niukkaa ja yksipuolista. Tutkimusalueen nuorilla mailla on ylipäätään vähän varsinaisia soita; useimmat suokasveja sisältävät kohteet ovat erilaisia kosteita painanteita ja kosteita lehto ja. Tutkimusalueella tapaa kuitenkin pieniä räme- ja korpilaikkuja, eniten majoitusalueelta Hattommalmenille ulottuvalla selänteellä. Hjorttronmossen on tyypillinen iso varpu- ja nevaräme, lajistossa esiintyy tyypillistä rämekasvillisuutta, kuten suorpursu (Ledum palustre), isokarpalo (Vaccinium oxycoccus), tupasvilla(eriophorum vaginatum) ja suokukka(andromedapolifolia). Lähiympäristössä

14 12 Kuva 5. Ryssvikenin perukan tervaleppälehtoa, lajistossa mm. humala (ruutu 39 ). on pari muuta vastaavantyyppistä rämesuota. Hattommalmenin alueella esiintyy Ohutturpeisia nevakorpiaja kangasrämeitä, tosin yleensä ojitusten kuivaamina. Ruudulla 7 kartalle merkityt rämeet on kuivattu tehokkaasti. Korpienja rämeiden kasvilajista on vaatimatonta koostuen tyyppilajistosta. Edellä metsien yhteydessä kuvailtuihin lehtokorpiin ja kosteisiin lehtoihin sisältyy usein luhtamaisia ja nevamaisia märkiä laikkuja. Niiden kasvillisuuden valtalajeina esiintyvät kurjenjalka (Potentilla palustris), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), suo-orvokki (Viola palustris ), korpikastikka ( Calamagrostis purpurea), raate ( M enyanthes trifoliata) ja vehka ( Calla palustris ). Usein näissä painanteissa kasvaa myös rantamataraa ( Galium palustre ), luhtasaraa ( Carex vesicaria) ja maariankämmekkää ( Dactylorhiza maculata) Merenrantakasvillisuus Rikkanaisen rantaviivan, vaihtelevan maaperän ja monien saarten takia tutkimusalueen merenrantakasvillisuus on vaihtelevaa ja monipuolista. Alueen rannat voidaan luokitella karkeasti viiteen tyyppiin. Louhikko- ja kivikkorantoja esiintyy tutkimusalueen kaikissa osissa ja ne ovat alueen vallitseva rantatyyppi. Rantaniittyjä tapaa eniten tutkimusalueen itäosan lahti en rannoilla ja muuallakin lahti en poukamissa. Tutkimusalueen länsiosassa esiintyy yleisesti hiekkarantoja. Kalliorantoja on vähän, eniten Hästholmenillaja ympäristön saarilla, sekä kallioluodoilla. Ruovikot keskittyvät tutkimusalueen itäosan suuriin merenlahtiin ja Lappomvikenille, mutta niitä esiintyy saaristoa myöten lahti en pohjukoissa.

15 13 Kuva 6. Sora- ja kalliorantoja ruudulla 48 Hästholmenin etelärannalla. Louhikko- ja kivikkorannat Tutkimusalueen rantaviivaa peittää yleisesti suurten kivien ja lohkareiden vyöhyke, jossa kasvillisuus on aukkoista ja niukkaa (kuva 6). Lohkareiden väleissä kasvaa tyypillistä kivisten niittyrantojen kasvilajistoa (ks. seuraava kohta). Niittyrannat Kivisiä niittyrantoja esiintyy yleensä lyhyinäjaksoina louhikoidenja kalliorantojen väleissä (kuva 7). Jokseenkin kivettömiä rantaniittyjä näkee erityisesti ruovikoiden seassa matalillaja pehmeillä rannoilla suojaisissa lahdissa. Näiden lajistoon kuuluvat mm. merikaisla(bolboschoenus maritimus), sinikaisla(schoenoplectus tabernaemontanii), meriasteri (Aster tripolium), ruokohelpi (Phalaris arundinacea), merivihvilä ( Juncus gerardii), Kuva 7. Rantakasvillisuutta kivikkoisella niittyrannalla, lajistossa siniheinä, ruohokanukka ja ranta-alpi.

16 14 peltovalvatti (Sonchus arvensis), merirannikki (Glaux maritima), isomaltsa (Atriplex prostrata), meriluikka (Eleocharis uniglumis), merisuolake (Triglochin maritima), siniheinä(moliniacoerulea),rantakukka(lythrumsalicaria),merisara(carexmackenziei), väinönputki (Angelica arcangelica) ja ruokonata (Festuca arundinacea). Harvinaisemmasta Iajistosta tavattiin ruokopuntarpää (Alopecurus arundinaceus) ja hetekaali (Montiafontana) mm. niemen itäpuolisilta saarilta. Matalilla ja suojaisilla rantaniityillä (kuva 8) esiintyy edellä mainittujen ohella käärmeenkieltä (Ophioglossum vulgatum), punanataa (Festuca rubra), ketohanhikkia (Potentilla anserina), niittymaarianheinää (Hierochloe hirta), hernesaraa ( Carex viridula), rantahirvenjuurta ( Inula salicina), keltaängelmää (Thalictrum flavum), meriratamaa (Plantago maritima) ja hinaa (Danthonia decumbens). Paikoin tavattiin myös Itä Uudellamaalla harvinaista viiukkoa ( Parnassia palustris) ja rauhoitettua rantatyräkkiä ( Euphorbia palustris). Varsinkin ulompien saarten pienillä niittyrantalaikuilla kasvoi paikoin harvinaista suomenlahdensänkiötä ( Odontites littorale ssp. fennica) ja tahma-ailakkia ( Silene viscosa), sekä isolaukkua ( Rhinanthus serotinus) ja isorantasappea ( Centaurium littorale). Kuva 8. Rehevää matalakasvuista rantaniittyä Hästholmenissa (ruutu 48 ), lajistossa keltamaite, käärmeenkieli ja hernesara. Hiekkarannat Harjusaarten ja -niemien rannat ovat hiekkarantoja,joiden kasvillisuus poikkeaa selvästi tutkimusalueen muista rannoista (kuva 9 ). Rantavyöhyke on usein leveä ja kasvillisuus aukkoista. Runsaina esiintyviä lajeja ovat mm. rantanätkelmä(lathyrusjaponicus ssp. maritimus), ketomaruna(artemisiacampestris), merisinappi (Cakile maritima), isomaltsa, keltamaite (Lotus corniculatus), keltamatara (Galium verum), suola-arho ( Hankenya peploides), rantavehnä (Leymus arenarius) ja pietaryrtti (Tanacetum vulgare). Harvinaisina kasvavat mm.liuskamaltsa (Atriplex calotheca), somersara (Carex glareosa), ja suolamaltsa (Atriplex longipes). Joskus

17 15 Kuva 9. Källauddenin hiekkarantoja ja tyypillistä rantakasvillisuutta (ruutu 37). hiekkarannoille on kehittynyt kurttulehtiruusun (Rosa rugosa) muodostamia pensaikkoja. Uudellamaalla erittäin uhanalaisen (E) tähkätädykkeen (Veronica spicata) esiintymä mainitaannatura 2000 ohjelman kohdekuvauksessa (Uudenmaan ympäristökeskus 1997), mutta lajia ei havaittu tässä inventoinnissa. Kalliorannat Paljaitakalliorantoja on tutkimusalueelia lähinnä saarilla välisaaristovyöhykkeessä ja Hästholmenin länsi-ja etelärannalla (kuva 10). Kuva 10. Kalliorantaa ruudulla 45 Hästholmenissa.

18 16 Kallioiden raoissaja painanteissa kasvaa tälle biotoopille tyypillistä lajistoa, kuten ruoholaukka (Allium schoenoprasum), merisaunio (Tripleurospermum maritimum), luotosorsimo (Puccinellia distans ssp. borealis ), keltamaksaruoho (Sedum acre) ja isomaksaruoho (Sedum telephium). Parilta pikkusaarelta tavattiin harvinainen lintuluotojen kasvi, tanskankuirimo (Cocclearia danica). Kalliosaarten painanteissa on pieniä soistumia,joiden lajistoon kuuluu mm. ruohokanukka ja muurain (Rubus chamaemorus). Ruovikot Laajimmat ruovikot löytyvät Lappomvikenin (kuva 11) ja Bjömvikenin (kuva 12) rehevistä lahdista. Ruovikoita esiintyy kuitenkin jokseenkin kaikissa suojaisissa lahdelmissa. Kuva 11. Lappomviken; ruovikoita ja rantametsää (ruutu 11 ). Kuva 12. Björnviken; ruovikoita (ruutu 27). Tutkimusalueen ruovikot muodostuvat pääosin järviruokokasvustoista ( Phragmites australis). Seassa esiintyy paikoin puhtaita leveäosmankäämin (Typha latifolia) ja järvikaislan ( Schoenoplectus lacustris) muodostamia kasvustoja. Kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) on alueella vähä valtainen. Ruovikoiden aukkopaikoissa ja reunamilla kasvaa mm. kurjenmiekkaa, järvikortetta (Equisetumfluviatile), vesihierakkaa (Rumex aquatilis), rantakukkaa, haarapalpakkoa ( Sparganium erectum) ja merikaislaa. Koska käytettävissä ei ollut hyviä ilmakuvia, ei ruovikoiden sisäistä rakennetta pystytty kovin hyvin kartoittamaan Pienvedet Valuma-alueiden suppeudestajohtuen ei tutkimusalueelia ole mainittavia pien vesiä. Ojitetuilta soilta laskee muutamia kausikosteita ojia mereen. Lappomviken on luonteeltaan glojärvi, joka korkean veden aikaan saa merivettä ruovikoidenja ojien kautta. Blikuvikenin rannalle merkitty lähde on tuhoutunut. Hästholmenilla on pieniä tekolampia.

19 Rakennettu ympäristö ja kulttuuriympäristöt Tutkimusalueen itäosassa on ollut melko runsaasti vakinaista asutusta, mutta nykyisin rakennuskanta on pääosin kesähuviloina. Björnvikeninja Grundvikenin kulmakunnilla on silti edelleen myös pysyvästi asuttuja taloja. Varsinkin Björnvikenin alueella on vaihtelevia kulttuurimaisemia ja rehevää, runsaslajista kulttuurikasvillisuutta. Pääosin alueella tapaa entisiä laidunniittyjäja hylättyjä peltoja, mutta myös hoidettuja pihapiirejä ja tienpientareita. Erityisen edustavia kulttuuriympäristöjä on esimerkiksi Brädbondaksen tilakeskuksen ympärillä (kuva 13 ). Kuva 13. Brädbondaksen kulttuuriympäristöä, etualalla kasvaa iso tammi (ruutu 22 ). Varsinkin vanhan asutuksen ympäristöissä tavattiinjonkin verran villiintynyttä tai viljelyjäänteinä säilynyttä koristekasvilajistoa. Tutkimusalueella kasvaa luonnonvaraisena mm. suopayrttiä (Saponaria o.fficinalis), lehtoakileijaa (Aquilegia vulgaris), illakkoa (Hesperis matronalis), aitaorapihlajaa (Crataegus grayana) ja varjoliljaa (Lilium martagon). Myös maanteiden varsilla esiintyy joitain karkulaislajejaja uustulokkaita, mm. pehmytmesiheinä (Holcus mollis) jajänönapila(trifolium arvense). Brädbondaksen lähiniityillä kasvoi niukasti Itä-Uudenmaan rannikolla harvinaista nurmitatarta (Polygonum viviparum). Loviisan tuntumassa sijaitsevan tutkimusalueen mannerrannat on käytännössä rakennettu täyteen. Ainoat pidemmät rakentamatlomat osuudet löytyvät ruovikkoisten lahtien rakentamiskelvottomilta paikoilta. Koska tutkimusalueen rannat ovat usein louhikkoisia tai muuten vaikeasti käytettäviä, on huviloiden ja niille vievien teiden rakentamisen yhteydessä tehty mittavia raivaus- ja maansiirtotöitä. Huviloiden vaikutus kasvillisuuteen on silti jäänyt vähäiseksi.

20 Kalliot Kallioperän karuudesta johtuen on tutkimusalueen kalliokasvillisuus merenrantakallioita lukuunottamatta hyvin niukkaa. Sisämaan kallioilla ainoat yleisehköt kalliokasvit ovat ahosuolaheinä (Rumex acetosella) jajäykkärölli (Agrostis vinealis). Hieman rehevämmillä, yleensä lievästi kulttuurivaikutteisilla kallioilla kasvaa paikoin isomak:saruohoa, lehtoarhoa ( Moehringia trinervia), kalliohatikkaa ( Spergula morisonii) tai keto-orvokkia (Viola tricolor ). Tutkimusalueen lukuisilla lohkareilla (kuva 14) kasvaa yleisesti kallioimarretta (Polypodium vulgare). Kuva 14. Iso siirtolohkare kalliolla, ruutu 46.

21 19 2. MENETELMÄT 2.1. Olemassa olevan tiedon keruu Tutkimusaluetta koskeva olemassa oleva tieto kerättiin maakunnallisista luontoselvityksistä (Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto 1988), valtakunnallisista suojeluohjelmista ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) uhanalaisten lajien rekisteristä (UHEX). Lisäksi aluettakoskevia aineistoja (luonnonsuojelualueetja ehdotettu Natura 2000 kohde) hankittiin Uudenmaan ympäristökeskuksesta ja Itä-Uudenmaan liitosta Ruutukartoitus Tutkimusalue jaettiin yhtenäiskoordinaatiston pohjalta kartoitusruuduiksi (500 x 500 m), joilta inventoitiin putkilokasvilajisto, sekä lajien runsaudetja yleisyydet Ruutumenetelmän avulla haluttiin vertailukelpoista ja tilastollisesti edustavaa tietoa tutkimusalueen eri osien kasvilajien määristä pinta-alayksikköä kohti, lajiston alkuperäisyydestäja tiettyjen indikaattorilajien runsaudesta. Ruutukartoituksen avulla voidaan myös tarkastella eri lajien yleisyyttä tutkimusalueella. Käytetty kartoitusmenetelmä perustuu mm. Rannan & Siitosen ( 1996) käyttämään Vantaan kaupungin kasvikartoitusmenetelmään (ks. myös Ranta ym. 1997). Ruutujen kokonaismäärä tutkimusalueelia oli 63. Käytännössä hyvin pieniä maapintaaloja sisältäviä ruutu ja (saaria ja niemenkärkiä) yhdisteltiin naapuriruutuihin, jolloin lopullinen ruutumäärä oli 52 (vrt. kuva 1). Kaikki ruudut käytiin läpi maastossa heinäsyyskuun aikana, joskin pääosa ruuduista kartoitettiin heinä-elokuun vaihteessa. Kartoittaja kiersi kartan perusteella ruudulla tavatut erilaiset biotooppi- ja maankäyttölaikut, kuten ranta-alueet, kosteikot, ojanvarret, tiet ja kulttuuriympäristöt Yksityiset pihapiirit jätettiin kartoituksen ulkopuolelle. Yhden ruudun kartoitukseen käytettiin 5-7 tuntia, ruudun monipuolisuudesta ja maaston vaikeudesta riippuen. Joitain ruutu ja kartoitettiin yhdessä kartoitustarkkuuden ja inventoinnissa käytetyn biotooppiluokituksen kalibroimiseksi. Tavoitteena oli vertailukelpoinen, kartoittajasta riippumaton tulos. Ruuduilta kartoitettiin paitsi putkilokasvilajisto, myös lajien runsaudet ja yleisyydet viisiportaisella asteikolla (liite 1, maastokaavake ). Kunkin lajin todetut kasvupaikat merkittiin kaavakkeelle. Kasvupaikkakartoituksen perusteella saatiin samalla selville kullakin ruudulla esiintyvä biotooppivalikoima. Kasvikartoituksessakoottu aineisto siirrettiin maastokaavakkeilta tallennusohjelmaan (BIODATA, Hästholmen) josta käsin sitä voitiin analysoida. Analyysi perustuu optimointialgoritmeihin (Margules & Nicholls 1988, Nicholls & Margules 1993, Williams ym. 1996, Ranta & Siitonen 1996, Tanskanen 1996, 1997). Ruutuaineiston yhteenvetotiedot tailennettiin paikkatietojärjestelmään (Maplnfo 4.0), jolla laadittiin myös tarvittavat karttatulosteet Sammal- ja jäkäläkartoitus perustui arvokkaimpien kohteiden tarkempaan tutkimiseen. Ruutukartoituksen yhteydessä tunnistettiin näiden lajiryhmien kannalta kiinnostavat biotooppilaikut, jotka inventoitiin myöhemmin tarkemmin.

22 Biotooppikartoitus ja rakennetekijät Metsäluonnon monimuotoisuutta lisäävät rakennetekijät kartoitettiin ruutukartoituksen yhteydessä. Ruutukaavakkeelle (liite 1) oli listattu valmiiksi tutkimuksissa (Raivio 1995, Siitonen 1997, ks. myös Lindholm & Tuominen 1993) monimuotoisuutta lisääviksi todettuja rakennetekijöitä. Näiden läsnäolo tai puuttuminen ruudulta kirjattiin maastossa. Lisäksi tehtiin huomioita rakennetekijöiden yleisyydestä ja edustavuudesta ruudulla. Arvokkaat biotooppilaikut rajattiin omiksi kuvioikseen ruutujaosta riippumatta ja kuvailtiin vapaamuotoisesti. Useimmiten rajattiinja kartoitettiin erilaisia metsälain tai luonnonsuojelulain määrittelemiä arvokkaita elinympäristöjä (ks. myös Aapala ym. 1994, Karjalainen 1991, Skogsstyrelsen 1993, Toivonen & Leivo 1993, Meriluoto 1995) Alueiden arvottaminen Tutkimusalueen eri osien arvottaminen perustui useaan erilaiseen lähestymistapaan. Ruutujen merkitystä tutkimusalueen luonnonarvojen kannalta arvioitiin lajimäarän, indikaattorilajien tai muiden biologisesta merkityksestä kertavien ominaisuuksien esiintymisen ja kunkin ruudun ainutlaatuisuuden perusteella. Indikaattorilajeina käytettiin tutkimusalueelia vaateliaita kasvilajeja, jotka viihtyvät tietyillä selkeästi rajatuilla biotoopeilla. Käytännössä indikaattorilajiryhmät edustivat reheviä lehtojaja lehtokorpia sekä merenrantakasvillisuutta. Vastaava tarkastelu tehtiin biotaoppien ja rakennetekijöiden määrän perusteella. Ruutujen painoarvon tarkastelemiseksi määriteltiin ruutujen minimipeitto, joka kattaa tutkimusalueelia esiintyvät lajistollisen ja biotooppien monimuotoisuuden vaihtelun. Käytetyt indikaattorilajit valittiin osittain olemassa olevien listojen (Soininen 1995, Siitonen 1997) ja osaksi maastotöissä kerätyn aineiston pohjalta. 3. TULOKSET 3.1. Ruutujen arvotus Rehevät lehtokorvet Tutkimusalueen lehtomaiset alueet ovat yleensä erilaisia lehtokorpiaja kosteitarantalehtoja. Näiden ympäristöjen Iajistosta indikaattorilajeiksi valittiin seuraava yhdistelmä: isoalvejuuri kotkansiipi lehtotähtimö saarni harajuuri korpi-imarre humala Kartalla (kuva 15) erottuvat tutkimusalueen pohjoisosan rehevät kosteikot Hattommalmenin ympäristössä. Muuten tutkimusalueelia ei erotu huomattavia lajistokeskittymiä.

23 21 Kuva 15. Rehevät lehtokorvet lajimäärät ruuduilla r;:;) 4-5 (4) ml 2-3 (18) D o -1 (30)

24 Rehevät lehdot Kasteiden lehtojen ja lehtokorpien lisäksi tutkimusalueelia esiintyy jonkin verran tuoreita ja kuivahkoja lehtoja. Näiden biotooppien indikaattorilajistona käytettiin alla esitettyä yhdistelmää: sinivuokko sudenmarja mustakonnanmarja koiranheisi metsälehmus lehtokuusama taikinamarja Iehtokorte Tarkastelussa(kuva 16) voidaan erottaa tutkimusalueen pohjoisosan rehevät lehdot muita alueita runsaslajisempina. Lisäksi on nähtävissä rehevyysero tutkimusalueen itä- ja länsiosan välillä. Saaristossa lehtokasvillisuutta on niukasti Rantakasvillisuus Rantakasvillisuuden tarkastelu perustui lähinnä lajiston harvinaisuuteen ja vaateliaisuuteen. Mukana on lajeja monilta eri rantatyypeiltä, eniten kuitenkin matalien rantaniittyjen lajeja: liuskamaltsa suomenlahdensänkiö käärmeenkieli isorantasappi merisinappi merisara viiukko hernesara tanskankuirimo hina suola-arho keltaängelmä rantahirvenjuuri Rantakasvillisuudeltaan merkittävät alueet (kuva 17) keskittyvät länsirannan hiekkasaarille, Hästholmenin saariston eteläosaan sekä itärannan pienimuotoiselle lahtienja niemien kirjavoimalle alueelle. Suhteellisen vähämerkityksisiä ovat Lappomviken ja länsirannikon pohjoisosa. Kokonaisuutena lajistollinen vaihtelu on kuitenkin pientä Lajistollinen monimuotoisuus ja biotooppimonimuotoisuus Kasvilajien määrä ruudulla (kuva 18) kertoo lajistollisesta monimuotoisuudesta tutkimusalueella. Loviisan tutkimusalueen oloissa tarkastelutapa ei ole erityisen hyödyllinen, sillä maankäyttö ja rantaviivan runsaus tekee lukuisista ruuduista sisäisesti hyvin heterogeenisiä. Runsaslajisimmat ruudut keskittyvät tällöin merenrantaruuduille ja vanhan asutuksen tai muun kulttuurivaikutuksen alueille. Näiden kohteiden korkea lajimäärä ei kuitenkaan ole erityisen merkittävä seikka suojeluarvon tai biologisen monimuotoisuuden kannalta koko tutkimusalueen mitassa. Koko tutkimusalueeen putkilokasvilajisto on listattu liitteeseen 2.

25 23 Kuva 16. Rehevät lehdot lajimäärät ruuduilla m s-7 (3) ITII3-4 (11) (38)

26 24 Kuva 17. Rantakasvillisuus lajimäärät ruuduilla m 4-7 (13) ETI 1-3 (22) D o (17)

27 25 Kuva 18. Putkilokasvien lajimäärät Kokonaislajimäärät ruuduittain (6).-: (17) = (20) D < 100 (9)

28 26 Biotooppien määrä ruudulla kertoo ruudun monipuolisuudesta erilaisten elinympäristöjen tarjoa jana. Tarkastelussa kukin biotooppi on laskettu ruutua kohti vain kerran, joten tulos ei suoraan kerro elinympäristölaikkujen määrää ruudulla. Biotooppimonimuotoisuuden pohjalta voidaan arvioida tutkimusalueen eri osien merkitystä myös niiden eliöryhmien kannalta, joista ei tehty varsinaista lajistoinventointia. Tutkimuksessa käytettiin seuraavaa biotooppiluokitusta: kuiva kangas ja kallio rantaniitty ihmisen luoma niitty ruovikko tai rantaluhta tuore ja lehtomainen kangas hiekkaranta pihapiiri (vakinainen asutus) korpi tai räme kostea lehto ja lehtokorpi ---" muu ranta tuore lehto Biotooppien määrä on odotetusti suurimmillaan rannikkoa sivuavilla ruuduilla(kuva 19). Kovin selviä keskittymiä ei ole havaittavissa, vaan monipuoliset ruudut hajaantuvat pitkin tutkimusalueen rannikkoa. Saaristossa biotooppivaihtelu on kuitenkin vähäisempää Rakennetekijöiden monimuotoisuus Rakennetekijöiden monimuotoisuus kertoo epäsuorasti ruudun tarjoamasta elinympäristövaihtelusta. Tarkastelu täydentää biotooppimonimuotoisuuden tarkastelua, vieden analyysin pienempiin yksityiskohtiin. Valitut rakennetekijät perustuvat osaksi alan uusiin tutkimuksiin, osaksi tutkimusalueen kartoituksessa tehtyihin havaintoihin: rehevä kostea painanne vanhan metsän alue (MT-lehto) rehevä rantaniitty kookas haapametsikkö rehevä lehto lahopuutihentymä jalopuuesiintymä oja niitty Rakennetekijöiden monimuotoisuus korreloi melko suoraan biotooppimonimuotoisuuden kanssa (kuva 20) Merkittävin ruutuyhdistelmä Kuvassa2J on esitetty minimiruutuyhdistelmä, joka kattaa tutkimusalueelia tavatun lajistollisen (putkilokasvilajisto) ja biotooppitason vaihtelun. Yhtä lukuun ottamatta kaikki tarvittavat ruudut sivuavat rannikkoa tai sijaitseva saaristossa. Mukaan tulevia ruutu ja luonnehtivat korkea lajimäärä ja monipuolinen biotooppivalikoima. Kattavan peitteen saavuttamiseen tarvitaan 9 ruutua (n. 20 % pinta-alasta). Tämä on suhteellisesti enemmän kuin Kuhmossa tai Äänekoskella, mutta hieman vähemmän kuin Olkiluodossa. Loviisassa minimipeiton pinta-alaa nostaa erityisesti hyvin vaihteleva rannikko.

29 27 Kuva 19. Biotooppimonimuotoisuus Biotooppityyppien lukumäärät (14) m 5-6 (23) (15)

30 28 Kuva 20. Rakennetekijät Rakennetekijöiden lukumäärät m4-6 (11) 1m 3 (15) (26)

31 29 Kuva 21. Monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät kartoitusruudut m (9)

32 Biotoopit ja merkittävät 1 uontokohteet Arvokkaat pienkohteet Tutkimusalueelta rajattiin 11 kasvistollisesti tai elinympäristönä merkittää luontokohdetta (kuva 22). Useimmat niistä ovat erilaisia lehtoja tai ranta-alueita. Tutkimusalueella on vanhastaan rauhoitettu tervaleppälehto ja louhikkoinen ranta-alue. Natura ohjelmaan (luonnos ) sisältyy joukko länsirannan hiekkasaaria ja niemiä. Vanhat suojelukohteet ja -ohjelmat on huomioitu kohderajauksia tehtäessä. A) Svartholman saaret (Natura 2000) Rajaukseen sisältyvät tutkimusalueen länsirannan saaret Källarevetistä Virstholmenille, sekäjoitain rannikon niemiäja niiden väliinjäävä flada (Källaviken). Suurin osa alueesta on valtion omistuksessa. Useilla saarilla on Svartholman linnoitukseen liittyviä raunioita, muistomerkkejä ja hautausmaa, joten niillä on myös historiallista merkitystä. Osa saarista on vilkkaassa ulkoilukäytössä ja kuluneita. Saarten pääasialliset luontotyypit ovathiekkainen mäntymetsä ja hiekkarannat Jälkimmäisillä esiintyy harvinaisehkoa kasvilajistoa, kuten rantahirvenjuuri, rantatyräkki, suola-arho, ketomarunaja merinätkelmä. Natura 2000 ohjelman kohdekuvauksessa mainitaan lisäksi Uudellamaalla erittäin uhanalainen (E) tähkätädyke (Veronica spicata), jota ei tämän selvityksen yhteydessä havaittu. Lisäksi tavataan ihmisen luomia ympäristöjä, joilla tavataan jonkin verran vanhaa tulokaslajistoa. Tällaisia ketomaisia niittyjä esiintyy mm. Källauddenilla, Begravningsholmenillaja Krutkällarholmenilla. Koko alue on geomorfologisestija maisemallisesti mielenkiintoinen esimerkki rantavoimien ja maankohoamisen yhteisvaikutuksesta harjumuodostumaan. Alue on monella tavalla kasvistollisesti, geomorfologisesti, maisemallisesti ja historiallisesti merkittävä, valtakunnallinen kohde. Hiekkaiset merenrannat ovat uuden luonnonsuojelulain mukaisia, automaattisesti suojeltavia luontokohteita. B) Filttosan lehdot Filttosanin suolta laskevan puron ympäristössä on rehevää lehtokasvillisuutta useassa kohdassa, karttaan on rajattu arvokkain alue. Metsätien tuntumassa on saniaislehtoaja lehtokorpea, sekä tuoretta lehtorinnettä. Alueella kasvaa mm. metsälehmusta ja kotkansiipeä. Puusto on kuusi valtaista, mutta alueella kasvaa myös suuria haapoja. Lahopuuta esiintyy vähän. Lännempänä on taimikon alarinteillä saman tyyppistä lehtoa, lajistossa sielläkin metsälehmus ja kotkansiipi, sekä mm. harajuuri ja lehtokuusama. Taimikossa esiintyy lehmusta laajemminkin. Flittosan lehdot muodostavat paikallisesti merkittävän luontokohteen kasvistollisista syistä ja elin ympäristönä. C) Mysskärretin lehto ja vanha metsä Kohde on tutkimusalueen harvoja reheviä vanhoja metsiä. Maantien kahden puolen sijoittuvalla alueella on saniaislehtoa, lehtokorpea ja tuoretta lehtoa. Lisäksi alueella on märkiä painanteita, joissa tavataan luhtakasvillisuutta. Puusto on laajalti erittäin kookasta ja korkeaa tervalepikkoa. Reunaosissa ja tervalepikon sekapuuna kasvaa vanhaa kuusikkoa ja hieskoivua, pohjoispäässä lisäksi muutamia erittäin suuria haapoja. Tuoreessa lehdos-

33 31 sa kohteen keskivaiheilla kasvaa muutamia isohkoja lehmuksiaja kasvilajistossa tavataan lehtotähtimö, mustakonnanmarja, lehtokuusama ja sinivuokko. Varsinaisissa lehtokorvissa kasvaa paikoin runsaasti kotkansiipeä ja lehtotähtimöä, sekä harajuurta. Metsässä esiintyy melko runsaasti lahopuuta. Monipuolinen ja hyvin säilynyt kohde on paikallisesti hyvin merkittävä kasvillisuuden ja puuston perusteella, sekä mahdollisesti myös hyönteisten elin ympäristönä. D) Lappomviken Ruovikkoinen glojärvi. Lähinnä linnustollisesti merkittävä alue (vrt.linnustoraportti). Järven rannoilla esiintyy melko edustavia tervaleppämetsiköitä. Vesikasvillisuutta ei tutkittu. Lähinnä linnuston perusteella sekä osaksi elinympäristönä maakunnallisesti merkittävä kohde. E) Björnviken Ruovikkoinen merenlahti on ensisijassa linnustollisesti merkittävä kohde (vrt. linnustoraportti). Lahden rannoilla on edustavia tervaleppämetsiä ja rantaniittyjä erityisesti länsija eteläpuolella Metsien puusto on luonnontilainen mutta lajisto melko vaatimatonta Kasvilajistossa tavattiin kuitenkin mm. lehtotähtimö ja mustakonnanmarja. Lähinnä linnustollisesti sekä elinympäristönä paikallisesti merkittävä kohde. F) Blikumalmenin saarniesiintymä Pienialainen saamiesiintymä sijaitsee lievästi lähteisessä lehtokorvessa. Alueen puusto on hakattu, mutta korpeen on jätetty pystyyn joitain isoja tervaleppiä. Saamea kasvaa 1-3 metrin korkuisena taimikkona noin 0,5 ha alueella, yhteensä useita satoja yksilöitä. Muita erityisen huomionarvoisia lajeja ei tavattu. Saamiesiintymän takia paikallisesti merkittävä kasvistokohde, joka on kuitenkin kärsinyt hakkuusta ja tien teosta. G) Kristianslandetin luonnonsuojelualueet Asetuksella rauhoitettu yksityismaan luonnonsuojelualue käsittää rehevän tervaleppälehdon ja kuusivaltaista rehevää metsää. Suojelualueen metsä on luonnontilaista, muttei tervalepikoita lukuunottamatta erityisen järeää. Lahopuuta esiintyy paikoin runsaasti, mutta alueelta ei löydetty huomionarvoista kääpälajistoa. Elinympäristönä paikallisesti merkittävä kohde. Lehdon lähistöllä on meren rannalla pieni rauhoitettu rantalouhikko, joka on lähinnä geologinen ja maisemallinen kohde. H) Källan lehdot Källaanjohtavan tien tuntumassa on edustava, puustoltaan melko luonnontilainen saniaislehto. Kohde on elinympäristönä paikallisesti merkittävä. 1) Ryssvikenin rantalehto Aivan majoitusalueen tuntumassa, Hästholmeniinjohtavan kävelytien ympäristössä on tutkimusalueen edustavimpiin kuuluva tervaleppälehto. Alueella kasvaa kookas ta tervaleppääja tuomea. Paikalla on myös humalan (Humulus lupulus) luonnonvarainen esiintymä. Elinympäristönä ja kasvillisuudeltaan paikallisesti merkittävä kohde.

34 32 J) Hästholmenin ja Tallholmenin kannas Saarten välisellä kannaksella, pääosin Hästholmenin puolella, on laaja ja puustoltaan erityisen edustava tervaleppälehto ja rantametsä. Alueen reunamilla kasvaa myös isokokoista kuusikkoa ja suuria pihlajia. Alueella esiintyy myös isokokoista maapuu ta. Kohde on elinympäristönä ja kasvillisuudeltaan paikallisesti merkittävä. K) Hästholmenin ja Tallholmenin rakentamaton alue Ydinvoimalaa ja siihen liittyviä rakenteita lukuun ottamatta on Hästholmenin-Tallholmenin maasto pääosin luonnontilaista. Alueella esiintyy vanhoja mäntymetsiä ja suurten haapojen muodostamia metsiköitä. Erityisen huomionarvoinen on rakentamaton rantaviiva muuten lähes täyteen rakennetulla alueella. Hästholmenin eteläosassa on luontopolku. Paikallisesti merkittävä kohde lähinnä luonnontilaisten rantojen ja vanhojen metsien takia Merkittävät aluekokonaisuudet Laajoja, merkittäviä aluekokonaisuuksia ei tutkimusalueelta pystytty rajaamaan, toisin kuin Eurajoen Olkiluodossa, Kuhmon Romuvaarassaja Äänekosken Kivetyssä. Jossain mielessä tällaisena voidaan pitää Hästholmenin-Tallholmenin rakentamattomia osia, mutta alue on epäyhtenäinen. Lappomviken, Örtibottnenja Björnviken muodostavat lähiympäristöineen linnustollisesti hyvän aluejärjestelmän Marjastus, sienestys, metsästys Marjastuksen kannalta tutkimusalueen mielenkiintoisimpia ympäristöjä ovat kuivien kankaiden puolukkamaat,joita löytäärunsaasti HattommalmeninjaBlikumalmenin selänteiltä. Muiden marjakasvien suhteen tutkimusalue on vähäarvoista maastoa. Metsästys alueella rajoittuu vesilintujen syysmetsästykseen ja hirvijahteihin Muu virkistyskäyttö Tutkimusalueen etelåosassa on Loviisan kaupungin omistama Källan leirialue. Mannerrannoilla on joitain muitakin yhteisöjen omistamia lomapaikkoja. Kesämökkejä on tutkimusalueelia runsaasti. Hästholmenin saaren eteläosassa kulkee IVO:n rakennuttama luontopolku (kuva 23).

35 33 Kuva 22. Arvokkaat pienkohteet

36 34 Kuva 23. Luontopolun tauluja Hästholmenissa. 4. TULOSTEN ARVIOINTI 4.1. Yleistä Tutkimusalueen luonto edustaa keskimääräistä itäuusmaalaista rannikko- ja saaristo luontoa. Alueelta löytyvät seudun keskeiset luontoelementit, kuten louhikkoiset metsät, tervaleppäkorvet ja -lehdot, ruovikkoiset merenlahdetja useimmat luonteenomaiset rantatyypit sisäsaaristosta ulkosaaristoon. Alueelta ei löydetty uhanalaisia putkilokasvilajeja (Rassi ym. 1992), mutta Uudellamaalla erittäin uhanalainen tähkätädyke tunnetaan ehdotetulta Natura 2000 alueelta (Uudenmaan ympäristökeskus 1997). Uudellamaalla huomionarvoisista lajeista tavattiin rantatyräkki, nurmitatar, ruokopuntarpää, tahma-ailakki, vilukko, tanskankuirimo, suomenlahdensänkiö ja liuskamaltsa. Huomionarvoisia luontokohteita löytyi alueen pinta-alaan nähden suunnilleen odotettu määrä. Useimmat niistä ovat lähinnä paikallisesti merkittäviä pienkohteita,joiden luontoarvot voidaan turvata uusien metsienkäsittelyohjeiden noudattamisella, tai Hästholmenin ja ehdotetun Naturarajauksen tapauksissa rantarakentamisesta pidättäytymisellä. Poikkeuksen muodostaa Mysskärretin lehto ja vanha metsä, jonka säilyttäminen edellyttää jonkin asteisia rauhoitustoimia. Muihin tutkimusalueisiin verrattuna Loviisan tutkimusalueen luonto on melko tasalaatuista. Tutkimusalueelta ei pystytty rajaamaan kasvilajiston tai biotooppitason monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittäviä aluekokonaisuuksia, vaan luontoarvot hajaantuvat tutkimusalueelle melko tasaisesti. Tutkimusalueelta löytyi vähemmän huomionarvoistakasvija kääpälajistoa kuin esimerkiksi Olkiluodosta. Loppusijoituslaitoksen on alustavasti arvioitu sijoittuvan nykyiselle voimala-alueelle tai sen välittömään tuntumaan Hästholmenin saarelle. Voimalaitokselle on olemassa hyväta-

37 35 soinen tieyhteys, joten olennaisia muutoksia liikenneyhteyksiin ei tarvita. Näistä syistä ei huomattavia, laitoksen rakentamisesta tai toiminnasta johtuvia luontovaikutuksia ole odotettavissa. Ainoa potentiaalinen riski on voimalaitokselle vievän tien perusparantaminen, jolloin eräiden merkittävien luontokohteiden sijainti on otettava huomioon Suunnitellun laitosalueen vaikutukset luontokohteisiin ja lajistoon Kokonaisvaikutukset tutkimusalueen luonnonarvoihin Alustavasti suunniteltu laitosalue voimalaitoksen vieressä ei vaikuta tutkimusalueen luonnonarvoihin. Laitoksen vaatiman uuden infrastruktuurin vaikutukset ovat niin ikään vähäisiä tai niitä ei käytännössä ole lainkaan. Mahdollisia vaikutuksia voi syntyä nykyisen maantien perusparantamisen seurauksena, sillä kaksi merkittävää luontokohdetta rajoittuu tiehen. Erityisesti Mysskärretin vanhan metsän ja lehdon huomioon ottaminen on tärkeää. Tutkimusalueen metsillä on jonkin verran paikallista merkitystä virkistyskäytön kannalta. Jos laitos rakennettaisiin Hästholmenin saarelle, ei muutoksia maankäyttöön olisi tässä suhteessa odotettavissa Vaikutukset aluetasolla Aluetason luontovaikutuksia ei ole odotettavissa Vaikutukset lajistoon Suunnitellulla laitosalueella ei esiinny rantaniittyjä lukuunottamatta tutkimusalueen mitassa kiinnostavaa lajistoa. Mainittavia luontovaikutuksia ei ole odotettavissa Vaikutukset marjastukseen, sienestykseen ja metsästykseen Mitään mainittavia vaikutuksia ei ole odotettavissa. Mikäli loppusijoituslaitoksen sijaintipaikaksi valitaan Hästholmenin saari, tullaan laitos rakentamaan jo nykyisin yleisöltä suljetulle alueelle.

38 36 Kirjallisuus: Aapala, K., Alanen, A., Heikkilä, R., Heikkinen, R., Husa, J., Kostamo, J., Lindholm, T., & Schneider, H. 1994: Avainbiotooppien tunnistaminen. Avainbiotooppien määrittämistyöryhmän muistio. Metsäkeskus Tapio ja Vesi- ja ympäristöhallistus. Itä- Uudenmaan seutukaavaliitto 1988: Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto. Julkaisu 7. Karjalainen, H. 1991: Elävä metsä. Uhanalainen luonto ja metsänhoito. Suomen metsänhoitajaliitto ja WWF. 173 s. Lindholm, T. & Tuominen, S. 1993: Metsien puuston luonnontilaisuuden arviointi. -Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. SarjaA No s. Margules, C. R. & Nicholls, A : Selecting networks ofreserves to maximise biological diversity. - Biological Conservation 43: Meriluoto, M. 1995: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristö!. Tunnistaminen ja hoitosuositukset. - Metsäkeskus Tapion julkaisuja Nicholls, A. 0. & Margules, C. R. 1993: An upgraded reserve selection algorithm. - Biological Conservation 64: Raivio, S. (toim.) 1995: Talousmetsien luonnonsuojelu- yhteistutkimushankeen väliraportti. -Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. SarjaA No s. Ranta, P., Tanskanen, A. & Siitonen, M. 1997: Vantaan kasvit: kaupunkiekologia, monimuotoisuus ja suojelu. - Lutukka 13( 3 ): Ranta, P. & Siitonen, M. 1996: Vantaan luonto. Kasvit. 445 s. Rassi, P., Alanen, A., Kemppainen, E., Vickholm, M., & Väisänen, R. (toim.) 1992: Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1991: s. Siitonen, P. 1997: Metsäluonnon monimuotoisuuden mittausmenetelmä. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. (Painossa.) Skogstyrelsen 1993: Nyckelbiotoper i skogen. Esite. Soininen, T. 1995: Talousmetsien avainbiotooppien tunnistaminen. Maastotyöohje. Luonnos Tanskanen, A. 1996: Näkökulmia lintuatlakseen 2. säästäkää edes nämä. - Linnut 31: Tanskanen, A. 1997: Näkökulmia lintuatlakseen 3. Määrää vai laatua. -Linnut 32:

39 37 Toivonen, H. & Leivo, A. 1993: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvupaikka ja kasvillisuusluokitus. Kokeiluversio. - Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. SarjaA No 14: Uudenmaan ympäristökeskus 1997: Ehdotetun Svartholman saarten Natura alueen kohdekuvaukset. Ote tietokannasta. Williams, P., Gibbons, D., Margules, C., Rebelo, A., Humpries, C. & Pressey, R. 1996: A comparison of richness hotspots, rarity hotspots and complementary areas for conserving diversity of British birds.- Conservation Biology JO( 1):

40 LIITE MAASTOTALLENNUSLOMAKE HÄSTHOLMEN 1997 Maastotallennuslomake KARTOITUSRUUTU Numero: Yhtenäiskoordinaatisto: : MAASTOKÄYNNIT KARTOITTAJAT TALLENNETTU Metsätähti Oy, Hitsaajankatu 1, Helsinki puh , fax

41 39 ~ -Q 1 2 :; ~ ! :;:; i 669!! & ~ g ~ ! !

42 KASVUPAIKKAKOODIT METSÄ, KUIVA KANGAS METSÄ, TUORE KANGAS METSÄ, LEHTOMAINEN KANGAS METSÄ, LEHTO METSÄ, MUU METSÄ, HAKATTU KALLIO SUO,RÄME SUO, KORPI SUO, NEVA SUO, KALLJOPAINANTEESSA VESI, joki VESI,JÄRVI VESI, LAMPI VESI, OjA VESI, PURO VESI, MURTOVESI RANTA/_REUNA-ALUE, j_oki RANTA/REUNA-ALUE, järvi RANTA/REUNA-ALUE, LAMPI RANTA/REUNA-ALUE, OJA RANTA/REUNA-ALUE, PURO RANTA/REUNA-ALUE, MERI, NIITTYRANTA RANTA/REUNA-ALUE, MERI, HIEKKARANTA RANTA/REUNA-ALUE, MERI, KALLIORANTA PELTO, VILJELTY PELTO, El VILJELTY PUISTO/HAUTAUSMAA PUUTARHA LIIKENNEALUE, MAANTIE, LUISKAT LIIKENNEALUE, MAANTIE, OjAT LIIKENNEALUE, RAUTATIE LUKENNEALUE, METSÄTIE LUKENNEALUE, POLU NIITTY- JOUTOMAA KAATOPAIKKA 0ÄTE) HIEKKAKUOPPA MKKA MTKA MLKA MLEH MMUU MHAK KAll SRÄM SKOR SNEV SKAL VjOK VJÄR VLAM V OjA VPUR VMUR Rj_OK RjÄR RLAM ROlA RPUR RMNI RMHI RMKA PELT PELH PUIS PUUT LMAL LMAO LRAT LMET LPOL NIIT JOUT KAAT HIEK

43 41 RUNSAUS- JA YLEJSYYSASTEIKOT RUNSAUSASTEiKKO ASTEIKKO YKSILÖMÄÄRÄ YLEISYYSASTEIKKO KARTOITUSRUUTU AJATELLAAN JAETUKSI 100 YHTÄSUUREEN RUUTUUN. YLEISYYSARVIO PERUsnJU NIIDEN OSARUUTUJEN LUKUMÄÄRÄÄN, JOILLA LAJIA ON TAVATrU ASTEIKKO OSARUUTUJENLUKUMÄÄRÄ TIETOJEN KERÄÄMISESSÄ MAASTOSSA KÄYTETÄÄN VAIN TÄTÄ KAAVAKElTA TEE KAIKKI RUNSAUS- JA YLEISYYSARVIOT ENNEN KARTOITUSRUUDULTA POISTUMISTA TARKISTA ENNEN KAAVAKKEEN JÄTTÄMISTÄ TALLENNElTAVAKSI, ETTÄ MIKÄÄN TIETO El PUUTU

44 RAKENNETEJ<IJÄT 42 HAVAITUT AAKENNETEKIJÄT RASTITETAAN TAULUKKOON RAKENNETEKIJÄ: HAVAIITU: KALLIOJYRKÄNNE LOUHIKKO ISO SIIRTOLOHKARE LUONNONTILAINEN KORPIPAINANNE REHEVÄ PAINANNE TAI KASVILLISUUS-LAIKKU LUONNONTILAtSEN METSÄN TAI SUON REUNA ISOJA HAAPOJA/RAITOJA ISOJA PÖKKELÖITÄ ISOJA KELOjA PALOKOROJAj_HIIL TYNEITÄ KELOJA LÄHDE LUONNONTILAINEN PUROUOMA LASKEMATON LAMPI KOSKIPAIKKA PUROSSA KUL ITUURIYMPÄRISTÖ (NIIITY YM.)

45 r LISÄTIEDOT 43

46

47

48

49

50

51

52 50 LIITE 2. LOVIISAN TUTKIMUSALUEEN PUTKILOKASVILAJISTO SUOMALAINEN NIMI NELIKOODI TIETEELLINEN NIMI RUOTS.NIMI ahdekaunokki CENTJACE Centaurea j acea rödklint aho-orvokki VIOLCANI Viola canina hundviol ahojäkkärä GNAPSYLV Gnaphalium sylvaticum skogsnoppa aholeinikki RANUPOLY Ranunculus polyanthemos backranunkel ahomansikka FRAGVESC Fragaria vesca smultron ahomatara GALIBORE Galium boreale vitmåra ahosuolaheinä RUMEACLA Rumex acetosella bergsyra ahvenvita POTAPERF Potamogeton perfoliatus ålnate aitaorapihlaja CRATGRAY Crataegus grayana häckhagtorn aitoukonhattu ACONNAPE Aconitum napellus stormhatt aitovirna VICISEPI Vicia sepium häckvicker alsikeapila TRIFHYBR Trifolium hybridum alsikeklöver amerikanhorsma EPILADEN Epilobium adenocaulon amerikansk dunört auringonkukka HELIANNU Helianthus annuus solros englanninraiheinä LOLIPERE Lolium perenne engelskt rajgräs euroopanlehtikuusi LARIDECI Larix decidua europeisk lärk haapa POPUTREM Populus tremula asp haarapal pakko SPAREREC Sparganium erectum stor igelknopp haisukurjenpolvi GERAROBE Geranium robertianum stinknäva hakarasara CARESPIC Carex spicata piggstarr halava SALIPENT Salix pentandra jolster hapankirsikka PRUNCERA Prunus cerasus surkörsbär hapsiluikka ELEOACIC Eleocharis acicularis nålsäv hapsivita POTAPECT Potamogeton pectinatus borstnate harajuuri CORA TRIF Corallorhiza trifida korallrot harakankello CAMPPATU Campanula patula ängsklocka harmaaleppä ALNUINCA Alnus incana gråal harmaasara CARECANE Carex canescens gråstarr harmio BERTINCA Berteroa incana sandvita haurasloikko CYSTFRAG Cystopteris fragilis stenbräken heinätähtimö STELGRAM Stellaria graminea grässtjärnblomma heinävita POTAGRAM Potamogeton gramineus gräsnate hentosara CAREDISP Carex disperma spädstarr hentosavikka CHENPOLY Chenopodium polyspermum fiskmålla hentosuolake TRIGPALU Triglochin palustris kärrsälting hernesara CARESERO Carex serotina ärtstarr hetekaali MONTFONT Montia fontana källört hevonhierakka RUMELONG Rumex longifolius gårdssyra hieskoivu BETUPUBE Betula pubescens glasbjörk hietakastikka CALAEPIG Calamagrostis epigejos bergrör hietapitkäpalko CARDAREN Cardaminopsis arenosa sandtrav hiirenhäntä MYOSMINI Myosurus minimus råttsvans hiirenporras ATHYFILI Athyrium filix-femina majbräken hiiren virna VICICRAC Vicia cracca kråkvicker hina DANTDECU Danthonia decumbens knägräs hirssisara CAREPANI Carex panicea hirsstarr

53 51 SUOMALAINEN NIMI NELIKOODI TIETEELLINEN NIMI RUOTS.NIMI hopeahanhikki POTEARGE Potentilla argentea sil verfingerört humala HUMULUPU Humulus lupulus humle huopakeltano PILOOFFI Pilosella officinarum gråfibbla huopaohdake CIRSHELE Cirsium helenioides brudborste häränsilmä HYPOMACU Hypochoeris maculata slåtterfibbla idänkattara BROMINER Bromus inermis foderlosta illakko HESPMATR Hesperis matronalis aftonviol isoalvejuuri DRYOEXPA Dryopteris expansa nordbräken isokarpalo VACCOXYC Vaccinium oxycoccus tranbär isolaukku RIDNSERO Rhinanthus serotinus höskallra isomaksaruoho SEDUTELE Sedum telephium käringkål isomaltsa ATRIPROS Atriplex prostrata spjutmålla isorantasappi CENTLITT Centaurium littorale kustarun isorölli AGROGIGA Agrostis gigantea storven isotai vikki PYROROTU Pyrola rotundifolia vitpyrola isotuomipihlaja AMELSPIC Amelanchier spicata häggmispel i talianraiheinä LOLIMULT Lolium multiflorum italienskt rajgräs jauhosavikka CHENALBU Chenopodium album svinmålla j okapaikansara CARENIGR Carex nigra hundstarr jouhisara CARELASI Carex lasiocarpa trådstarr jouhivihvilä IDNCFILI J uncus filiformis trådtåg juhannusruusu ROSAPIMP Rosa pimpinellifolia pimpinellros juolavehnä ELYMREPE Elymus repens kvickrot juolukka VACCULIG Vaccinium uliginosum odon juurikas BETAVULG Beta vulgaris beta jäkki NARDSTRI Nardus stricta stagg jänönapila TRIFARVE Trifolium arvense harklöver jänönsara CAREOVAL Carex ovalis harstarr järvikaisla SCHOLACU Schoenoplectus lacustris säv järvikorte EQlliFLUV Equisetum fluviatile sjöfräken järviruoko PHRAAUST Phragmites australis vass jäykkärölli AGROVINE Agrostis vinealis bergven kaalivalvatti SONCOLER Sonchus oleraceus kålmjölktistel kalli ohatikka SPERMORI Spergula morisonii vårspärgel kallioimarre POLYVULG Polypodium vulgare stensöta kalliokielo POLYODOR Polygonatum odoratum getrams kalvaspiippo LUZUPALL Luzula pallescens blekfryle kalvassara CAREPALLE Carex pallescens blekstarr kanadankoiransilmä CONYCANA Conyza canadensis kanadabinka kanadanpiisku SOLICANA Solidago canadensis kanadensiskt gullris kanerva CALLVULG Calluna vulgaris ljung kangasmaitikka MELAPRAT Melampyrum pratense ängskovall kannusruoho LINA VULG Linaria vulgaris sporreblomma kapealehtipaju SALIROSM Salix rosmarinifolia rosmarinvide kapeaosmankäämi TYPHANGU Typha angustifolia smalkaveldun karheanurmikka POA TRIV Poa tri vialis kärrgröe karheapillike GALETETR Galeopsis tetrahit pipdån karhunköynnös CALYSEPI Calystegia sepium snårvinda

54 52 SUOMALAINEN NIMI NELIKOODI TIETEELLINEN NIMI RUOTS.NIMI karhunputki ANGESYLV Angelica syivestris skogspipa karvaskallioinen ERIGACER Erigeron acer gråbinka kataja JUNICOMM Juniperus communis en katiniieko LYCOCLAV Lycopodium clavatum mattlummer katkeratatar POLYHYDR Poiygonum hydropiper vattenpeppar kaukasianmaksaruoho SEDUSPUR Sedum spurium kaukasiskt fetbiad kellotaivilli PYROMEDI Pyroia media kiockpyroia kelta-apiia TRIFAURE Trifolium aureum gullkiöver keltamaite LOTUCORN Lotus cornicuiatus käringtand keltamaksaruoho SEDUACRE Sedum acre gui fetknopp keitamatara GALIVERU Galium verum guimåra keltamo CHELMAJU Cheiidonium majus skeiört keltasara CAREFLAV Carex flava knaggiestarr keltatal vikki PYROCHLO Pyroia chiorantha grönpyroia keitaängeimä THALFLAV Thalictrum flavum ängsruta keräpää vih viiä JUNCCONG Juncus congiomeratus knapptåg kesäpäivänhattu RUDBHIRT Rudbeckia hirta sträv rudbeckia ketohanhikki POTEANSE Potentilla anserina gåsört ketokaunokki CENTSCAB Centaurea scabiosa väddkiint ketokeitto CREPTECT Crepis tectorum takfibbia ketomaruna ARTECAMP Artemisia campestris fältmalört. ketoneiiikka DIANDELT Dianthus deitoides ängsnejiika ketosilmäruoho EUPHSTRI Euphrasia stricta vanlig ögontröst ketotädyke VEROARVE Veronica arve.nsis fältveronika ketunlieko HUPESELA Huperzia selago lopplummer kevätlehtoleinikki RANUFALL Ranunculus fallax mellanranunkel kevätieinikki RANUAURI Ranunculus auricomus majranunkel kevätlinnunherne LATHVERN Lathyrus vernus vårärt kevätlinnunsilmä CHRYALTE Chrysosplenium alternifolium gullpudra kevätpiippo LUZUPILO Luzula piiosa vårfryle kevättaskuruoho THLAALPE Thlaspi alpestre backskärvfrö kevättähtimö STELHOLO Stellaria holostea buskstrjärnblomma kielo CONVMAJA Convallaria majalis liijekonvaije kiertotatar FALLCONV Pallopia convolvulus åkerbinda kiiitopaju SALIPHYL Salix phylicifolia grönvide kirj opiliike GALESPEC Galeopsis speciosa hampdån kissankello CAMPROTU Campanula rotundifolia liten blåklocka kissankäpälä ANTEDIOI Antennaria dioica kattfot kivikkoalvejuuri DRYOFILI Dryopteris filix-mas träjon koiranheinä DACTGLOM Dactylis glomerata hundäxing koiranheisi VIBUOPUL Viburnum opulus olvon koiranputki ANTHSYLV Anthriscus sylvestris hundfloka koiranvehnä ELYMCANI Elymus caninus lundelm komealupiini LUPIPOLY Lupinus polyphyllus blomsterlupin konnanleinikki RANUSCEL Ranunculus sceleratus tiggarranunkel konnanvihvilä JUNCBUFO Juncus bufonius vägtåg korpi-imarre THELPHEG Thelypteris phegopteris hultbräken

55 53 SUOMALAINEN NIMI NELIKOODI TIETEELLINEN NIMI RUOTS.NIMI korpikaisla SCIRSYLV Scirpus sylvaticus skogssäv korpikastikka CALAPURP Calamagrostis purpurea brunrör korpisara CARELOLI Carex loliacea repestarr kotkansiipi MATTSTRU Matteuccia struthiopteris strutbräken kujasorsimo PUCCDIST Puccinellia distans saltgräs kultapiisku SOLIVIRG Solidago virgaurea gullris kumina CARUCARV Carum carvi kummin kurjenjalka POTEPALU Potentilla palustris kråkklöver kurjenkello CAMPPERS Campanula persicifolia stor blåklocka kurjenmiekka IRISPSEU Iris pseudacorus svärdslilja kurttulehtiruusu ROSARUGO Rosa rugosa vresros kuusi PICEABIE Picea abies gran ky läkarhiainen CARDCRIS Carduus crispus krustistel ky läkellukka GEUMURBA Geum urbanum nejlikrot kylämaltsa ATRIPATU Atriplex patula vägmålla ky länurmikka POA ANNU Poa annua vitgröe käenkaali OXALACET Oxalis acetosella harsyra käenkukka LYCHFLOS Lychnis flos-cuculi gökblomster käärmeenkieli OPHIVULG Ophioglossum vulgatum ormtunga lampaannata FESTOVIN Festuca ovina fårsvingel lehtoakileija AQUIVULG Aquilegia vulgaris akleja lehtoarho MOEHTRIN Moehringia trinervia skogsnarv lehtohorsma EPILMONT Epilobium montanum bergdunört Iehtokorte EQUIPRAT Equisetum pratense ängsfräken lehtokuusama LONIXYLO Lonicera xylosteum skogstry lehtonurmikka POA NEMO Poa nemoralis lundgröe lehtopalsami IMPANOLI Impatiens noli-tangere springkorn lehtopähkämö STACSYLV Stachys sylvatica stinksyska lehtotähtimö STELNEMO Stellaria nemorum Iundstjärnblomma lehtovirmajuuri VALESAMB Valeriana sambucifolia flädervänderot leskenlehti TUSSFARF Tussilago farfara hästhov leveäosmankäämi TYPHLATI Typha latifolia brekkaveldun lillukka RUBUSAXA Rubus saxatilis stenhallon linnunkaali LAPSCOMM Lapsana communis harfibbla litteänurmikka POA COMP Poa compressa berggröe lituruoho ARABTHAL Arabidopsis thaliana backtrav Ii uskamal tsa ATRICALO Atriplex calotheca flikmålla liuskapeippi LAMIHYBR Lamium hybridum flikplister luhtakastikka CALASTRI Calamagrostis stricta madrör luhtakuusio PEDIPALU Pedicularis palustris kärrspira luhtalemmikki MYOSSCOR Myosotis scorpioides förgätmigej luhtamatara GALIULIG Galium uliginosum sumpmåra luhtarölli AGROCANI Agrostis canina brunven Iuhtasara CAREVESI Carex vesicaria blåsstarr luhtavilla ERIOANGU Eriophorum angustifolium ängsull luhtavuohennokka SCUTGALE Scutellaria galericulata getnos lumimarja SYMPALBU Symphoricarpos albus snöbär lutukka CAPSBURS Capsella bursa-pastoris lomme

56 54 SUOMALAINEN NIMI NELIKOODI TIETEELLINEN NIMI RUOTS.NIMI maahumala GLECHEDE Glechoma hederacea jordreva maariankämmekkä DACTMACU Dactylorhiza maculata Jungfru Marie Nycklar maitohorsma EPILANGU Epilobium angustifolium duntrav mali ARTEABSI Artemisia absinthium malört meriasteri ASTETRIP Aster tripolium strandaster merikaisla BOLBMARI Bolboschoenus maritimus havssäv merikohokki SILEUNIF Silene uniflora strandglim meriluikka ELEOUNIG Eleocharis uniglumis agnsäv merimaltsa ATRILITT Atriplex littoralis strandmålla merinätkelmä LATHJAPO Lathyrus japonicus strandvial merirannikki GLAUMARI Glaux maritima strandkrypa meriratamo PLANMARI Plantago maritima gulkämpar merisara CAREMACK Carex mackenziei norskstarr merisaunio TRIPMARI Tripleurospermum maritimum kus tbalders brå merisinappi CAKIMARI Cakile maritima strandsenap merisuolake TRIOMARI Triglochin maritima havssälting merisätkin RANUBAUD Ranunculus baudotii vi ts tj älksran unkel merivita POTAFILI Potamogeton filiformis trådnate mesiangervo FILIULMA Filipendula uimaria älggräs mesimarja RUBUARCT Rubus arcticus åkerbär metsäalvejuuri DRYOCART Dryopteris carthusiana skogsbräken metsäapila TRIFMEDI Trifolium medium skogsklöver metsäimarre GYMNDRYO Gymnocarpium dryopteris ekbräken metsäkastikka CALAARUN Calamagrostis arundinacea piprör metsäkorte EQUISYLV Equisetum sylvaticum skogsfräken metsäkurjenpolvi GERASYLV Geranium sylvaticum skogsnäva metsälauha DESCFLEX Deschampsia flexuosa kruståtel metsälehmus TILICORD Tilia cordata skogslind metsämaarianheinä HIERAUST Hierochloe australis finskt myskgräs metsämaitikka MELASYLV Melampyrum sylvaticum skogskovall metsäorvokki VIOLRIVI Viola riviniana skogsviol metsäruusu ROSAMAJA Rosa majalis kanelros metsätähti TRIENEURO Trientalis europaea skogsstjärna metsätähtimö STELLONG Stellaria longifolia skogsstjärnblomma metsävirna VICISYLV Vicia sylvatica skogsvicker mongolianmaksaruoho SEDUHYBR Sedum hybridum sibirskt fetblad mustaherukka RIBENIGR Ribes nigrum svart vinbär mustakonnanmarja ACTASPIC Actaea spicata trollduva mustikka VACCMYRT Vaccinium myrtillus blåbär mustuvapaju SALIMYRS Salix myrsinifolia svartvide muuram RUBUCHAM Rubus chamaemorus hjortron myrkkykeiso CICUVIRO Cicuta virosa sprängört mäkikattara BROMHORD Bromus hordeaceus luddlosta mäkikaura AVENPUBE Avenula pubescens luddhavre mäkikuisma HYPEPERF Hypericum perforatum äkta mannablod mäkitervakko LYCHVISC Lychnis viscaria tjärblomster mänty PINUSYLV Pinus sylvestris tali

57 55 SUOMALAINEN NIMI NELIKOODI TIETEELLINEN NIMI RUOTS.NIMI mäntykukka MONOHYPO Monotropa hypopitys tallört niittyhumala PRUNVULG Prunella vulgaris brunört niitty leinikki RANUACRI Ranunculus acris solöga nii ttymaarianheinä HIERillRT Hierochloe hirta äl vmyskgräs niittynurmikka POA PRAT Poa pratensis ängsgröe nii ttynätkelmä LATHPRAT Lathyrus pratensis ängsvial niittysuolaheinä RUMEACSA Rumex acetosa ängssyra nokkonen URTIDIOI Urtica dioica brännässla nuokkuhelmikkä MELINUTA Melica nutans slokgräs nuokkukohokki SILENUTA Silene nutans backglim nuokkutalvikki ORTHSECU Orthilia secunda bj örkpyrola nurmihärkki CERAFONT Cerastium fontanum hönsarv nurmikaunokki CENTPHRY Centaurea phrygia svartklint nurmikohokki SILEVULG Silene vulgaris ängsglim nurmilauha DESCCESP Deschampsia cespitosa tuvtåtel nurminata FESTPRAT Festuca pratensis ängssvingel nurmipiippo LUZUMULT Luzula multiflora ängsfryle nurmipuntarpää ALOPPRAT Alopecurus pratensis ängskavle nurmirölli AGROCAPI Agrostis capillaris rödven nurmitatar POLYVIVI Polygonum viviparum ormrot nurmitädyke VEROCHAM Veronica chamaedrys teveronika n yy lähaarikko SAGINODO Sagina nodosa knutnarv ojakellukka GEUMRIVA Geumrivale humleblomster ojakärsämö ACHIPTAR Achillea ptarmica nysört ojaleinikki RANUFLAM Ranunculus flammula ältranunkel ojasorsimo GLYCFLUI Glyceria fluitans mannagräs oravanmarja MAIABIFO Maianthemum bifolium ekorrbär orjanruusu ROSADUMA Rosa dumalis nyponros orvontädyke VEROSERP Veronica serpyllifolia majveronika otavalvatti SONCASPE Sonchus asper svinmjölktistel paatsama RHAMFRAN Rhamnus frangula brakved paimenmatara GALIALBU Galium album stormåra pallosara CAREGLOB Carex globularis klotstarr palsamipoppeli POPUBALS Populus balsamifera balsampoppel palsternakka PAST SATI Pastinaca sativa palsternacka pehm ytmesiheinä HOLCMOLL Holcus mollis lentåtel pelto-ohdake CIRSARVE Cirsium arvense åkertistel pelto-orvokki VIOLARVE Viola arvensis åkerviol pel toemäkki FUMAOFFI Fumaria officinalis jordrök pel tohanhikki POTENORV Potentilla norvegica norsk fingerört peltohatikka SPERARVE Spergula arvensis åkerspärgel peltokanankaali BARBVULG Barbarea vulgaris sommargyllen peltokorte EQUIARVE Equisetum arvense åkerfräken peltolemmikki MYOSARVE Myosotis arvensis åkerförgätmigej peltomatara GALISPUR Galium spurium småsnärjmåra peltopillike GALEBIFI Galeopsis bifida toppdån peltopähkämö STACPALU Stachys palustris knölsyska

58 56 SUOMALAINEN NIMI NELIKOODI TIETEELLINEN NIMI RUOTS.NIMI peltoretikka RAPHRAPH Raphanus raphanistrum åkerrettika peltosaunio TRIPINOD Tripleurospermum inodorum baldersbrå peltotaskuruoho THLAARVE Thlaspi arvense penninggräs peltoukonnauris ERYSCHEI Erysinum cheiranthoides åkergyllen peltovai vatti SONCARVE Sonchus arvensis mjölktistel peltovirvilä VICIHIRS Vicia hirsuta duvvicker peurankello CAMPGLOM Campanula glomerata toppklocka pietaryrtti TANAVULG Tanacetum vulgare renfana piharatamo PLANMAJO Plantago major groblad pihasaunio MATRMATR Matricaria matricarioides gatkamomill pihasyreeni SYRIVULG Syringa vulgaris syren pihatatar POLYAVIC Polygonum aviculare trampgräs pihatähtimö STELMEDI Stellaria media natagräs pihlaja SORBAUCU Sorbus aucuparia rönn pihlaja-angervo SORBSORB Sorbaria sorbifolia rönnspirea piikkiohdake CIRSVULG Cirsium vulgare vägtistel pikkulaukku RHINMINO Rhinanthus minor ängsskallra pikkulimaska LEMNMINO Lemnaminor andmat pikkutai vikki PYROMINO Pyrola minor klotpyrola pikku vesitähti CALIPALU Callitriche palustris smålånke pikkuvita POTABERC Potamogeton berchtoldii gropnate piparjuuri ARMORUST Armoracia rusticana pepparrot pitkäpääsara CAREELON Carex elongata rankstarr pohjanlumme NYMPCAND N ymphaea candida nordnäckros pohjanpunaherukka RIBESPIC Ribes spicatum rött vinbär poimuhierakka RUMECRIS Rumex crispus krussyra poimulehti ALCHVULG Alchemilla vulgaris daggkåpa polkusara CAREBRUN Carex brunnescens nickstarr polvipuntarpää ALOPGENI Alopecurus geniculatus 'kärrkavle pujo ARTEVULG Artemisia vulgaris gråbo pukinjuuri PIMPSAXI Pimpinella saxifraga bockrot pukinparta TRAGPRAT Tragopogon pratensis ängshavrerot pullosara CAREROST Carex rostrata flaskstarr puna-ailakki SILEDIOI Silene dioica skogslyst puna-apila TRIFPRAT Trifolium pratense rödklöver punakoiso SOLADULC Solanum dulcamara besksöta punalehtiruusu ROSAGLAU Rosa glauca daggros punanata FESTRUBR Festuca rubra rödsvingel punapeippi LAMIPURP Lamium purpureum rödplister punasolmukki SPERRUBR Spergularia rubra rödnarv punasänkiö ODONVULG Odontites vulgaris rödtoppa puolukka VACCVffi Vaccinium vitis-idaea lingon purtojuuri SUCCPRAT Succisa pratensis ängsvädd pyöreälehtikihokki DROSROTU Drosera rotundifolia daggört päivänkakkara LEUCVULG Leucanthemum vulgare prästkrage pölkkyruoho ARABGLAB Arabis glabra tornört raate MENYTRIF Menyanthes trifoliata vattenklöver raita SALICAPR Salix caprea sälg

59 57 SUOMALAINEN NIMI NELIKOODI TIETEELLINEN NIMI RUOTS.NIMI ranta-alpi LYSIVULG Lysimachia vulgaris strandlysing rantahirvenjuuri INULSALI Inula salicina krissla rantakanankaali BARBSTRI Barbarea stricta strandgy llen rantakukka LY1HSALI Lythrum salicaria fackelblomster rantalemmikki MYOSLAXA Myosotis laxa sumpförgätmigej ran taluikka ELEOPALU Eleocharis palustris knappsäv rantamatara GALIPALU Galium palustre vattenmåra rantaminttu MENTARVE Mentha arvensis åkermynta rantanenä Ui RORIPALU Rorippa palustris sumpkrasse rantanurmikka POA PALU Poa palustris sengröe rantapalpakko SPAREMER Sparganium emersum vanlig igelknopp rantapuntarpää ALOPAEQU Alopecurus aequalis gulkavle rantatyräkki EUPHPALU Euphorbia palustris kärrtörel rantatädyke VEROLONG Veronica longifolia strand veronika rantavehnä LEYMAREN Leymus arenarius strandtåg rantavihvilä JUNCALPI Juncus alpinoarticulatus myrtåg rantayrtti LYCOEURO Lycopus europaeus strandklo ratamosarpio ALISPLAN Alisma plantago-aquatica svalting rauduskoivu BETUPEND Betula pendula vårtbjörk rentohaarikko SAGIPROC Sagina procumbens krypnarv rentukka CALTPALU Caltha palustris kabbeleka riidenlieko LYCOANNO Lycopodium annotinum revlummer riippasara CAREMAGE Carex magellanica sumpstarr rikkanenätti RORISYLV Rorippa sylvestris strandkrasse ristilimaska LEMNTRIS Lemna trisulca korsandmat rohtomesikkä MELIOFFI Melilotus officinalis sötväppling rohtotädyke VEROOFFI Veronica officinalis ärenpris rohtovirmajuuri VALEOFFI Valeriana officinalis läkevänderot ruohokanukka CORNSUEC Cornus suecica hönsbär ruoholaukka ALLISCHO Allium schoenoprasum gräslök ruokohelpi PHALARUN Phalaris arundinacea rörflen ruokonata FESTARUN Festuca arundinacea rörsvingel ruokopuntarpää ALOPARUN Alopecurus arundinaceus svartkavle ruotsinpitkäpalko ARABSUEC Arabidopsis suecica grustrav rusopaj uangervo SPIRBILL Spiraea x billiardii klasespiraea ruusuruoho KNAUARVE Knautia arvensis åkervädd rätvänä POTEEREC Potentilla erecta blodrot rönsy leinikki RANUREPE Ranunculus repens revranunkel rönsyrölli AGROSTOL Agrostis stolonifera krypven röyhyvihvilä JUNC EFFU Juncus effusus veketåg saarni FRAXEXCE Fraxinus excelsior ask salokeltano HIERSYLV Hieracium sylvatica sko gsfib blor sananjalka PTERAQUI Pteridium aquilinumörnbräken örnbräken sarjakeltano HIERUMBE Hieracium umbellatum flockfibbla savijäkkärä GNAPSYLV Gnaphalium uliginosum sumpnoppa seittitakiainen ARCTTOME Arctium tomentosum ullig kardborre siankärsämö ACHIMILL Achillea millefoliumrölleka rölleka sianpuolukka ARCTUVAU Arctostaphylos uva-ursi mjölon

60 58 SUOMALAINEN NIMI NELIKOODI TIETEELLINEN NIMI RUOTS.NIMI siniheinä MOLICAER Molinia caerulea blåtåtel sinikaisla SCHOTABE Schoenoplectus tabemaemontani blåsäv sinivuokko HEPANOBI Hepatica nobilis blåsippa siperianhernepensas CARAARBO Caragana arborescens sibirisk ärtbuske siperianpihta ABIESIBI Abies sibirica pichtagran solmuvihvilä JUNCARTI Juncus articulatus ryltåg somersara CAREGLAR Carex glareosa klapperstarr sormisara CAREDIGI Carex digitata fingerstarr sudenmarja PARIQUAD Paris quadrifolia ormbär suikeroalpi LYSINUMMU Lysimachia nummularia penningblad suo-ohdake CIRSPALU Cirsium palustre kärrtistel suo-orvokki VIOLPALU Viola palustris kärrviol suohorsma EPILPALU Epilobium palustre kärrdunört suokukka ANDRPOLI Andromeda polifolia rosling suola-arho HONKPEPL Hankenya peploides saltarv suolamaltsa ATRILONG Atriplex longipes skaftmålla suolasänkiö ODONLITO Odontites litoralis strandrödtoppa suolavihvilä JUNCGERA Juncus gerardii salttåg suopayrtti SAPOOFFI Saponaria officinalis såpnejlika suopursu LEDUPALU Ledum palustre getpors suoputki PEUC PALU Peucedanum palustre mossrot syyläjuuri SCRONODO Scrophularia nodosa flenört syysmaitiainen LEONAUTU Leontodon autumnalis höstfibbla syyspäivänhattu RUDBLACI Rudbeckia laciniata höstrudbeckia särmäkuisma HYPEMACU Hypericum maculatum mannablod särmäputki SELICARV Selinum carvifolia krusfrö tahma-ailakki SILEVISC Silene viscosa klibbglim tahmavillakko SENEVISC Senecio viscosus klibbkorsört taikinamarja RIBEALPI Ribes alpinum måbär tammi QUERROBU Quercus robur ek tankikel tano HIERRIGI Hieracium rigida styvfibbla tannertatar POLYAREN Polygonum arenastrum bägartrampört tanskankuirimo COCHDANI Cochlearia danica dansk skörbjuggsört tarhaomenapuu MALUDOME Malus domestica äppelträd tarhaukonhattu ACONVARI Aconitum variegatum brokig stormhatt tataarimal tsa ATRITATA Atriplex tatarica axmålla terttualpi LYSITHYR Lysimachia thyrsiflora topplösa terttuselja SAMBRACE Sambucus racemosa druvfläder tervaleppä ALNUGLUT Alnus glutinosa klibbal tesma MILIEFFU Milium effusum hässlebrodd timotei PHLEPRAT Phleum pratense timotej tuhkapaju SALICINE Salix cinerea gråvide tummarusokki BIDETRIP Bidens tripartita brunskära tuoksusimake ANTHODOR Anthoxanthum odoratum vårbrodd tuomi PRUNPADU Prunus padus hägg tupasvilla ERIOVAGI Eriophorum vaginatum tuvull tuppisara CAREVAGI Carex vaginata slidstarr tähkätädyke VEROSPIC Veronica spicatum tähtisara CAREECHI Carex echinata stjärnstarr

61 59 SUOMALAINEN NIMI NE LI KOODI TIETEELLINEN NIMI RUOTS.NIMI tähti tai vikki MONEUNIF Moneses uniflora ögonpyrola uistinvita POTANATA Potamogeton natans gäddnate ukkomansikka FRAGMOSC Fragaria moschata parksmultron ukonpalko BUNIORIE Bunias orientalis ryssgubbe ukonputki HERASPHO Heracleum sphondylium björnfloka ukontatar POLYLAPA Polygonum lapathifolium pilört ukontulikukka VERBTHAP Verbascum thapsus kungsljus ulpukka NUPHLUTE Nuphar lutea gul näckros vaahtera ACERPLAT Acer platanoides Iönn vaalea-amerikanhorsma EPILCILI Epilobium ciliatum vit dunört vadelma RUBUIDAE Rubus idaeus hallon valkoapila TRIFREPE Trifolium repens vitklöver valkolehdokki PLATBIFO Platanthera bifolia nattviol valkomaksaruoho SEDUALBU Sedum album vit fetknopp valkomesikkä MELIALBA Melilotus alba vit sötväppling valkopeippi LAMIALBU Lamium album vitplister valkovuokko ANEMNEMO Anemone nemorosa vitsippa vanamo LINNBORE Linnaea borealis linnea variksenmarja EMPENIGR Empetrum nigrum kråkbär varjolilja LILIMART Lilium martagon krollilja vehka CALLPALU Calla palustris missne vesihierakka RUMEAQUA Rumex aquaticus hästsyra vesikuusi HIPPVULG Hippuris vulgaris hästsvans vesitatar POLYAMPH Polygonum amphibium vattenpilört viiltosara CAREACUT Carex acuta vasstarr viitakastikka CALACANE Calamagrostis canescens grenrör viiukko PARNPALU Parnassia palustris slåtterblomma virpapaju SALIAURI Salix aurita bindvide voikukka TARAOFFI Taraxacum officinale maskros vuohenkello CAMPRAPU Campanula rapunculoides knölklocka vuohenputki AEGOPODA Aegopodium podagraria kirskål vuorikaunokki CENTMONT Centaurea montana bergklint väinönputki ANGEARCH Angelica archangelica kvanne yövilkka GOODREPE Goodyera repens