PAINOKANKAAN LÄNSI- JA ETELÄOSAN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 Hämeenlinna PAINOKANKAAN LÄNSI- JA ETELÄOSAN LUONTOSELVITYS T:mi Teppo Häyhä Elokuu 2008

2 2 1. JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Painokankaan osayleiskaavan suunnittelutyötä varten. Kaava-alueelle on aiemmin tehty kaksi luontoselvitystä (Korvenpää & Korvenpää 2005, Honkala 2006). Tämä luontoselvitys kattaa osayleiskaavan laajennuksen Painokankaan alueen länsi- ja eteläosassa. Työhön sisältyvät: (1) arvokkaiden luontotyyppien paikantaminen (2) uhanalaisten kasvien kasvupaikkojen paikantaminen (3) liito-oravan elinympäristöksi potentiaalisten metsien paikantaminen Tulosten pohjalta on määritetty arvokkaille luontotyypeille suositukset kaavamerkinnöistä, joilla todetut luontoarvot on mahdollista säilyttää. Selvityksen on tehnyt FM Teppo Häyhä (T:mi Teppo Häyhä) välisenä aikana. 2 MENETELMÄT 2.1 Arvokkaiden luontotyyppikohteiden paikantaminen Arvokkaat luontotyyppikohteiden paikantamisessa keskeisin tavoite oli luonnonsuojelulain (29 ) suojeltavien luontotyyppien, metsäasetuksen (10 ) erityisen arvokkaiden elinympäristöjen ja vesilain (15a ja 17a ) luontotyyppien tunnistaminen ja rajaaminen. Tässä luontoselvityksessä on paikannettu lakisääteisten suojelualueiden lisäksi kaikenlaiset luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet. Muita suunnittelussa huomioitavia arvokkaita alueita ovat: (1) Suojelualueet (2) Uhanalaiset luontotyypit (3) Geologisesti arvokkaat muodostumat (4) Arvokkaat vesialueet (5) Perinnemaisemien luontotyypit (6) Uhanalaisten lajien esiintymät (7) Luontodirektiivin liitteiden II ja IVa lajien esiintymät (8) Ylemmän asteisten kaavojen suojelukohteet Lajistotietojen, luonnontilan ja edustavuuden perustella kullekin arvokohteelle määritettiin luonnonsuojelullista arvoa kuvastava arvoluokka. Luokituksessa on sovellettu perinnemaisemien luontotyyppikohteiden seitsemänasteista arvoluokitusta: P- = lähiympäristöstä poikkeava kohde P = paikallisesti arvokas P+ = paikallisesti arvokas, lähellä maakunnallista tasoa M- = maakunnallisesti arvokas, puutteita luonnontilassa M = maakunnallisesti arvokas M+ = maakunnallisesti arvokas, lähellä valtakunnallista tasoa V = valtakunnallisesti arvokas

3 3 Arvokkaiksi todetuille alueille annettiin suositus kaavassa käytettävästä suojelumerkinnästä. Käytettävä suojelumerkintä määräytyy alueen luonnonsuojelullisen arvon, luonteen ja uhkatekijöiden perusteella. Suojelualueet ja luonnonsuojelulain luontotyyppikohteet tulee merkitä luonnonsuojelualueiksi (SL). Luonnonsuojelualuemerkintä on sopivin myös muille erityisen edustaville kohteille, jotka eivät täytä luonnonsuojelu-, metsä- tai vesilain suojelukohteiden kriteereitä. Metsälain erityisen arvokkaat elinympäristöt otetaan pääsääntöisesti huomioon kaavan sisällössä siten, että kohteet lähiympäristöineen pyritään säästämään rakentamiselta ja muulta kohteita uhkaavalta maankäytöltä. Arvokkaimmat metsälakikohteet, kuten uhanalaisten lajien esiintymiä sisältävät kohteet, tulee merkitä luontokohteiksi (sl, ly tai luo). 2.2 Liito-oravalle potentiaalisten metsien kartoitus Liito-oravalle potentiaalisia metsiä etsittiin luontotyyppikartoituksen yhteydessä. Liitoorava on tunnetusti havumetsien laji, joka elää useimmiten kuusivaltaisissa vanhoissa tai varttuneissa sekametsissä. Oleellinen liito-oravalle sopivan metsän piirre on lehtipuustoisuus, koska leppä, koivu ja haapa ovat lajin ravintopuita ja viimeksi mainitut usein myös pesäpaikkoja. Potentiaalisiksi metsiksi tulkittiin: (1) vanhat ja varttuneet kuusikot, (2) vanhat ja varttuneet sekametsät, (3) kaikenikäiset isoja haapoja sisältävät metsät. Metsikön vähimmäispinta-alana käytettiin kahta hehtaaria. Selvitysalueen rajan tuntumassa minimipinta-alaa ei käytetty, koska mahdollinen reviiri saattaa sijaita osaksi selvitysalueen ulkopuolella. 2.3 Kasvistoselvitys Luontotyyppikartoituksessa kirjattiin ylös kaikki selvitysalueella havaitut putkilokasvit. Kasveja etsittiin koko selvitysalueelta lukuun ottamatta moottoritien varsia, joissa jalankulkijoilla on liikkumiskielto. Uhanalaisten ja harvinaisten kasvien esiintymät merkittiin kartalle ja paikannettiin GPS-laitteella. Kasvistoselvityksen tulokset on esitetty luvussa 7.1. Kasveista käytetty nimistö on Retkeilykasvion vuoden 1998 painoksen mukainen. 3. SELVITYSALUE Selvitysalue käsittää Painokankaan osayleiskaava-alueen länsi- ja eteläosan (kuva 1). Kuva 1. Selvitysalueen rajaus ja osa-alueet (1-6).

4 4 Alue jaettiin kuuteen osa-alueeseen (kuva 1), joista seuraavassa esitetään lyhyet kuvaukset. OSA-ALUE 1 Osa-alue on kokonaisuudessaan metsää. Metsät ovat enimmäkseen kuivahkoa (VT) ja tuoretta kangasta (MT), osaksi myös lehtomaista kangasta (OMT). Vähät soistumat ovat erilaisia korpia, joista suurin osa on ojitettuja ja kasvillisuudeltaan korpimuuttumiksi tai turvakankaiksi kuivuneita. Metsiköitä on hoidettu tavanomaisina kasvatusmetsinä, ja käsittelykuviot ovat yleisesti laajahkoja. Kasvatettava puulaji on useimmilla kuvioilla mänty. Osa-alueella on yksi laaja hakkuuaukko ja laajoja varttuneen männikön kuvioita. Osa-alueen pohjoisreunalla, valtatie 10 tuntumassa käsittelykuviot ovat pienempiä ja puusto muita osia vaihtelevampaa. Valtatiehen rajautuvilla osilla on nuorta männikköä, varttunutta ja vanhaa kuusikkoa sekä Palhoilan pellon reunalla entiselle pellolle kasvanutta rehevää koivikkoa. Lehtomaisen kankaan metsää on muutama hehtaari alueen länsikulmauksessa. Kuva 2. Männikköä selvitysalueen luoteisosassa, taustalla 10-tie (osa-alue 1). OSA-ALUE 2 Osa-alue käsittää Viljustankorven ja Matinsillansuon välisen noin sadan hehtaarin laajuisen metsäalueen. Osa-alueen pohjoispäässä on korkea ja etelärinteestä jyrkkäpiirteinen moreenimäki. Mäen koillis- ja eteläpuolella on kaksi pitkää ja kapeaa soistunutta notkoa. Näistä pohjoisempi on osaksi ojittamaton. Osa-alueen eteläosassa on Santasillansuon pohjoispuoliset kaksi moreenimäkeä. Osa-alueen metsäluonto on varsin yksipuolista. Suurin osa metsistä on varttunutta puolukkatyypin männikköä. Kuusivaltaista metsää on lähinnä vain eteläisemmän, korpiturvekankaaksi kuivuneen suonotkon alueella. Osa-alueen eteläosassa on pari pientä avohakkuuta, taimikkoa ja suojuspuuhakkuuta.

5 5 Kuva 3. Mäen rinteen männikköä osa-alueella 2. OSA-ALUE 3 Santasillansuo on rämeturvekangasta. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, reunoilla osaksi mänty- ja hieskoivuvaltaista. Männikön tiheys ja korkeus vaihtelevat ojitetun suon eri osissa. Suon ojittamaton pohjoiskulmaus on vanhaa männikköä kasvavaa korpiturvekangasta. Suon luoteispuoleisella mäellä on tehty päätehakkuuta enteilevä harvennus ja äestyksiä. Karanojanmäen koillispuolella on siemenpuuhakkuu, eri ikäisiä taimikoita ja nuorta metsää. Metsäkasvillisuus vaihtelee tuoreen ja kuivahkon kankaan välillä. OSA-ALUE 4 Karanojan lounaispuolella on korkea loivapiirteinen moreenimäki. Mäellä on eri ikäisiä kuivahkon kankaan kasvatusmetsäkuvioita. Maisemaa hallitsee mäen lakiosan laaja äestetty siemenpuuhakkuu. Mäen lounaispuolisella pienemmällä moreenimäellä on nuorta ja vähän varttunutta kuivahkon kankaan männikköä. Eteläkulmauksessa on parin hehtaarin laajuinen kosteikkoalue, joka on enimmäkseen entistä peltoa tai niittyä. Metsittyminen on edennyt jo pitkälle ja aluskasvillisuus on osaksi ennallistumassa reheväksi korveksi. Karanojan puronotkoa reunustaa molemmin puolin lehtomaisen kankaan taimikkoalue. Karanojan itäpuolella metsät ovat hieman muita osia rehevämpiä, osaksi tuoretta ja osaksi lehtomaista kangasta. OSA-ALUE 5 Moottoritien länsipuolinen osa suunnittelualueesta on loivasti eteläkaakkoon viettävää moreenipohjaista rinnemaata. Ylärinteessä on enimmäkseen kuivahkon kankaan metsäkuvioita ja alarinteessä tuoretta kangasta. Soistumat ovat kuivahkoja, luodekaakko suuntaisia ja osaksi ojittamattomia. Metsäalueesta lähes koko eteläosa on hiljattain hakattu avoimeksi. Ylärinteessä on varttunutta ja nuorta männikköä sekä nuorta sekametsää. Vanhaa kuusivaltaista puustoa on lähinnä vain itäisemmän suonotkon ojitetussa osassa.

6 Kuva 5. Eteläosan laaja avohakkuu osa-alueella 5. Kuva 4. Nuorta metsää Karanojan itäpuolella (osa-alue 4). OSA-ALUE 6 Moottoritien ja vanhan Helsingintien välisessä loivassa rinteessä on sekä lehtomaisen kankaan, tuoreen kankaan että kuivahkon kankaan metsiä. Käsittelykuvioita on pienellä alueella melko runsaasti. Teiden välisen alueen pohjoisosassa on enimmäkseen varttunutta lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Nuorta ja vanhaa kuusikkoa on pieninä kuvioina. Alueen halki virtaavan puron kohdalla on laaja, runsaat kymmenkunta vuotta sitten hakattu siemenpuuhakkuu. Tämän eteläpuolella on nuorta tasaikäiseksi harvennettua kasvatusmetsää, joka pääosin on kuusivaltaista ja osaksi sekametsää. Vanhan Helsingintien itäpuolelta suunnittelualueeseen kuuluu Peltolan talon pellot sekä peltojen ja tien väliset metsät, jotka ovat hakkuuaukkoa ja taimikkoa. Eteläpäässä on pieni pellon reunuksen tiheäpuustoinen lehtomaisen kankaan metsikkö, jonka puusto on kuusi-lehtipuuvaltaista. 4 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Alue 1. Matinsilta Sijainti: (6761:3362) Ykj Pinta-ala: 16 hehtaaria Arvoluokka: V Suositus maankäyttöluokaksi: SL Matinsillan metsästä 14,3 hehtaarin laajuinen alue kuuluu Natura 2000 verkostoon. Suojeluperusteena on erittäin uhanalaisen hämeenkylmänkukan (Anemone patens) esiintymät. Alueella on kaksi erillistä esiintymää, ja lisäksi välittömästi Natura-alueen eteläpuolella on kolmas esiintymä. Natura-alue on loivapiirteistä, melko kivistä kuivahkon kankaan metsää. Varttunut mäntyvaltainen puusto on hiljattain hakattu tasarakenteiseksi ja hyvin väljäksi. Samalla maanpinta on äestetty.

7 7 Hämeenkylmänkukan pääesiintymän alueella hakkuita ei ole tehty. Arvokkaaseen alueeseen on rajattu myös Natura-alueen ulkopuolinen esiintymä, jonka metsä on kuivahkon kankaan männyntaimikkoa. Kuva 6. Santasillansuon reunan kylmänkukkapaikka, alue 1. Kuva 7. Vanhan metsän mäntykuusivaltainen osa, alue 2. Alue 2. Vanha metsä Sijainti: (6762:3361-2) Ykj Pinta-ala: 12 hehtaaria Arvoluokka: M Suositus maankäyttöluokaksi: SL Matinsillansuosta noin puoli kilometriä itään on kahdella vierekkäisellä palstalla vanhaa metsää. Kasvillisuus vaihtelee mustikka- ja puolukkatyypin välillä. Kangasmetsäosat ovat mänty- ja kuusivaltaisia. Kohtalaisen runsas, monikerroksinen aluspuusto on kuusivaltaista. Eri ikäisiä isoja maapuita on enimmillään yli 30 runkoa hehtaarilla ja pientä maapuustoa vähintään saman verran. Lisäksi kuollutta ja kuolevaa pystypuustoa on kohtalaisen runsaasti. Vanhassa metsässä on kaksi ojitettua korpinotkoa, jotka ovat vallitsevasti korpiturvekangasta, mutta osaksi myös muuttuma- ja ojikkovaiheen korpea. Soistumat ovat runsas- ja tiheäpuustoisia, kuusivaltaisia. Sekapuustossa on vähän raitaa (Salix caprea) ja hieskoivua (Betula pubescens). Pohjoisemmassa notkossa, jonka luoteisosa on vain vähän kuivunut, kasvaa myös tervaleppää (Alnus glutinosa). Lahopuuston määrä on suurimmillaan korpinotkoissa. Pohjoisempi korpinotko on luoteisosasta ojittamamaton. Kyseisellä luonnontilaisella osalla on kuusivaltaista varsinaista korpea ja pieni laikku mäntyvaltaista nevarämettä. Kuusivaltaisessa melko tiheäpuustoisessa osassa kasvaa harvakseltaan tervaleppiä sekä yksittäin harmaaleppää (Alnus incana) ja raitaa (Salix caprea). Hakkuiden jälkiä ei ole havaittavissa, mutta lahopuuston määrä soistumassa on silti vielä vähäinen. Varsinaisen korven alueella kasvavat mustikka (Vaccinium myrtillus), lakka (Rubus chamaemorus), maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata), tähtisara (Carex echinata) ja puolukka (Vaccinium vitis-idaea). Lisäksi niukkoina kasvistoon kuuluvat hentosara (Carex disperma), harajuuri (Corallorhiza trifida) ja herttakaksikko (Listera cordata). Nevarämeellä pullosara (Carex rostrata) ja isokarpalo (Vaccinium oxycoccos) runsastuvat vallitseviksi. Maariankämmekkää kasvaa muutaman aarin alueella yli kahden sadan kukkivan yksilön verran. Lisäksi aluskasvillisuuteen kuuluvat luhtarölli

8 8 (Agrostis canina), pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia), juolukka (Vaccinium uliginosum), suopursu (Ledum palustre) ja metsätähti (Trientalis europaea). Vanhan metsän alue soistumineen on vähintään maakunnallisesti arvokas. Alueen luonnontilaa heikentävät lähinnä vain vanhat ojitukset ja viereisten kuvioiden reunavaikutus. Metsästä on pari vuotta sitten kaadettu muutama iso puu, ja lisäksi yksittäisiä maapuita on ilmeisesti korjattu pois. Huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat linnuista metso ja pohjantikka, käävistä kuusenkääpä (Phellinus chrysoloma) sekä kasveista herttakaksikko ja korpisara (Carex loliacea). Pohjantikan syöntijälkiä havaittiin muutamissa pystyyn kuolleissa kuusissa. Ojittamattomasta korpinotkosta löydettiin kanalinnun pesä, joka munankuorien perusteella tunnistettiin metson asuttamaksi. Läntisen korpinotkon reunalla vuonna 1997 havaittua harvinaista kuusenkääpää ei löydetty vuoden 2008 inventoinnissa. Alue 3. Nikulan korpi Sijainti: ( : ) Ykj Pinta-ala: 5 hehtaaria Arvoluokka: P+ Suositus maankäyttöluokaksi: SL Suunnittelualueen luoteiskulmauksessa on kaksi ojittamatonta korpinotkoa. Kummankin soistuman eteläosa sijaitsee hakkuuaukolla. Puustoiset osat ovat soistumissa vanhaa kuusikkoa, läntisemmässä notkossa osaksi myös nuorta kuusikkoa ja hieskoivikkoa. Itäisemmän soistuman alueella on 150 metriä pitkä ja metriä leveä luonnontilainen ruohokorpi. Kuusivaltainen puusto on tiheää, erirakenteista ja melko korkeaa. Valtapuuston pituus on metriä. Kuusten seassa kasvaa jonkun verran hieskoivua ja vähän harmaaleppää, raitaa ja haapaa (Populus tremula). Pensaskerroksessa on harvakseltaan kuusen taimia ja yksittäin mustaherukkaa (Ribes nigrum). Ruohoista ja heinistä koostuva välipintojen aluskasvillisuus on monilajista ja laikuittain vaihtelevaa. Paikalla kasvavat vaihtelevan laajuisina kasvustoina hentosara, korpisara, rentukka (Caltha palustris), rantamatara (Galium palustre), metsäkorte (Equisetum sylvaticum), viitaorvokki (Viola x ruprechtiana), viitakastikka (Calamagrostis canescens), nuokkutalvikki (Orthilia secunda), käenkaali (Oxalis acetosella), hiirenporras (Athyrium filix-femina) ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora). Mätäspinnat ovat mustikan ja puolukan vallitsemaa varvikkoa. Pohjakerroksen valtalaji on kosteimmissa osissa haprarahkasammal (Sphagnum riparium) ja reunoilla korpirahkasammal (S. girgensohnii). Lahokantojen ja mättäiden reunojen monilajiseen päällyskasvillisuuteen kuuluvat muun muassa lahosammal (Tetraphis pellucida), kalvaspaanusammal (Calypogeia neesiana), seittisammal (Blepharostoma trichophyllum) ja saksipihtisammal (Cephalozia bicuspidata). Luonnontilaisessa lahopuustoisessa osassa on kohtalaisen runsas uhanalaisen korpihohtosammalen (Herzogiella turfacea) esiintymä. Kasvilla on noin kolmekymmentä pientä kasvustolaikkua 15 x 70 metrin alueella kosteikon halki virtaavan noron varressa. Lisäksi mättäiden reunoilla kasvaa niukkoina kaksi alueellisesti uhanalaista maksasammalta: ryytisammal (Geocalyx graveolens) ja kantokorvasammal (Jungermannia leiantha). Korpinotkon valtatiehen rajautuvassa pohjoispäässä on entiselle niitylle kasvanut 30 x 40 metrin laajuinen nuori koivikko, jonka rehevä aluskasvillisuus on kehittymässä kosteaksi suurruoholehdoksi. Ruohovaltaisessa kenttäkerroksessa runsaina kasvavat mesiangervo (Filipendula ulmaria), luhtalemmikki (Myosotis scorpioides), rönsyleinikki (Ranunculus repens), korpikaisla (Scirpus sylvaticus) ja ojakellukka (Geum rivale).

9 9 Notkon halki laskevan noron länsipuolella on pieni kasvusto harvinaista jänönsalaattia (Mycelis muralis). Läntisempi korpijuotti on itäisempää kapeampi, enimmäkseen metriä leveä. Pohjoisosassa soistumaa reunustaa nuori tuoreen kankaan männikkö. Korven nuori ja tasarakenteinen puusto on hieskoivu- ja kuusivaltaista. Suotyyppi vastaa lähinnä metsäkortekorpea. Hieman ennen hakkuaukon reunaa soistuma laajenee, kasvillisuus muuttuu mustikkaruohokorveksi ja puusto samalla kuusivaltaiseksi. Itäisempää korpinotkoa ympäröi molemmilla puolilla vanha tuoreen kankaan kuusikko. Hakkuiden puuttuessa metsään on kehittynyt luonnonmetsäarvoja. Puusto on tiheää ja rakenteeltaan vaihtelevaa. Valtapuusto ei ole erityisen järeää, mutta vanhan metsän itäreunalla on runkoläpimitaltaan yli puolimetrisiä kuusia. Lahopuustoa on kohtalaisesti. Isoja tuulenkaatoja on noin kaksikymmentä runkoa hehtaarilla. Lisäksi eri kokoista kuollutta ja kuolevaa pystypuuta on kohtalaisesti ja vanhoja maapuita vähän. Eniten lahopuustoa on ruohokorpisoistumassa. Muutamissa kuolleissa kuusissa havaittiin pohjantikan syöntijälkiä. Kuva 8. Nikulan korpea. Kaksi korpisoistumaa, kostean lehdon osa ja ympäröivä vanha kuusikko muodostavat neljän hehtaarin laajuisen luonnonsuojelullisesti arvokkaan kokonaisuuden. Itäisempi korpijuotti on kasvillisuudeltaan erityisen edustava, mitä ilmentää muun muassa aluskasvillisuuden suuri lajimäärä ja luontotyypin hyvää suojeluarvoa osoittavat kasvilajit. Korvessa on suppea-alainen, mutta ilmeisen elinvoimainen uhanalaisen korpihohtosammalen esiintymä. Lisäksi kasvistossa on kaksi alueellisesti uhanalaista lajia ja kaksi huomionarvoista lajia (jänönsalaatti, korpisara). Korven luonnontila on puustorakenteen, runsaan lahopuuston ja ojien puuttumisen ansiosta erinomainen. Läntisempi korpinotko on luonnonsuojelulliselta arvoltaan huomattavasti vaatimattomampi, mutta myös se täyttää metsälain erityisen arvokkaan elinympäristön kriteerit. Arvokkaaksi rajatun alueen linnustoon kuuluvat harvalukuiset mustapääkerttu ja tiltaltti.

10 10 Kuva 9. Arvokkaat alueet 1-8. Alue 4. Puronvarsikorpi Sijainti: (67614:3365-6) Ykj Pinta-ala: 0,8 hehtaaria Arvoluokka: P Suojelustatus: metsälain erityisen arvokas elinympäristö; puro vesilain suojelema luontotyyppi Suositus maankäyttöluokaksi: luo Moottoritien länsipuolella on jokseenkin luonnontilainen korpirantainen puro. Kasvillisuudeltaan edustava osa on noin 150 metriä pitkä ja metriä leveä. Suo on pääosin luhtaista ruohokorpea. Kostein parin aarin laajuinen kohta soistuman keskellä on nevakorpea ja kivennäismaahan rajautuva pohjoispuolelta vähittäinen reunavyöhyke on kangaskorpea. Valtapuustossa kasvavat nuoret raidat, kuuset ja hieskoivut. Puronvarren länsiosa sijaitsee kymmenkunta vuotta sitten siemenpuuasentoon hakatulla aukolla, jonka puusto on yhä harvaa, enimmäkseen nuorta ja lehtipuuvaltaista. Itäosa on runsaspuustoisempi ja enemmän kuusivaltainen. Aluskasvillisuus on reheville korville tyypilliseen tapaan runsaslajista ja vaihtelevaa. Runsaina kasvavat tähtisara, jouhivihvilä, röyhyvihvilä, rantamatara, ranta-alpi, mesimarja, viitakastikka, suo-ohdake, ojakellukka, jokapaikansara, peltokorte ja nurmilauha. Ruohoisuutta ilmentävät myös niukkoina kasvavat korpi-imarre (Phegopteris connectilis), luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), suo-orvokki, hiirenporras ja rätvänä (Potentilla erecta). Kausikuivassa purouomassa runsaita kasvustoja muodostavat pallerpalpakko (Sparganium glomeratum), isovesitähti (Callitriche cophocarpa) ja ojaleinikki (Ranunculus flammula). Harvinaisuuksista korvessa kasvaa uhanalainen korpihohtosammal (Herzogiella turfacea), jolla on viisi pientä kasvustolaikkua mättäiden reunoilla pari aarin alueella.

11 11 Kuva 10. Puronvarsikorpea. Puronvarsikorpi on erityisen edustava metsälain luontotyyppikohde. Luhtaiset ruohokorvet ja nevakorvet ovat uhanalaisia kasvillisuustyyppejä. Kohteen suokasvillisuus on edustavaa ja kasvisto pieneen pinta-alaan nähden monipuolista. Alue 5. Mustikkaruohokorpi Sijainti: (67633:33610) Ykj Pinta-ala: 0,2 hehtaaria Arvoluokka: PSuojelustatus: metsälain erityisen arvokas elinympäristö Suositus maankäyttöluokaksi: luo Selvitysalueen halki kulkevan metsäautotien eteläpuolelta alkaa luode-kaakko suuntainen, lähes kilometrin pituinen mäkien välinen korpinotko. Soistuma on loppuosaa lukuun ottamatta ojitettu. Ojittamaton puustoltaan kohtalaisen luonnontilainen osa on 80 metriä pitkä ja metriä leveä. Tiheähkö puusto koostuu enimmäkseen varttuneista ja nuorista kuusista. Sekapuuna kasvaa kohtaisesti hieskoivua. Aluspuustossa on vähän tervaleppää. Lahopuuston muodostuminen on vasta pääsemässä alkuun. Tällä hetkellä lahopuuta on soistumassa jonkin verran. Korven aluskasvillisuus on mätäspinnoilla varpuvaltaista mustikan ja puolukan kasvaessa runsaimpina. Lisäksi mätäspinnoilla kasvavat nuokkutalvikki, metsätähti (Trientalis europaea), oravanmarja (Maianthemum bifolium) ja vanamo (Linnaea borealis). Välipintojen laikuittain vaihtelevaan kasvillisuuteen kuuluvat hiirenporras, metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris), metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), viitakastikka, hentosara, korpisara, metsäkorte, nurmilauha (Deschampsia cespitosa) ja maariankämmekkä. Harvinainen herttakaksikko kasvaa soistumassa niukkana. Pohjakerroksen peittävimmät sammalet ovat haprarahkasammal, korpirahkasammal ja korpikarhunsammal (Polytrichum commune). Pallopäärahkasammalta (Sphagnum wulfianum) kasvaa jonkin verran kuivahkoilla reunaosilla. Korpinotkon ojittamattomana säilynyt osa on kasvillisuudeltaan kohtalaisen edustava. Luonnontila on hyvää tasoa huolimatta luoteispuolen avohakkuusta ja valuma-alueen ojituksista. Mustikkaruohokorpena se täyttää metsälain erityisen arvokkaan

12 12 elinympäristön kriteerit. Huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat herttakaksikko ja korpisara. Alue 6. Karanoja Sijainti: (6760:3363-4) Ykj Pinta-ala: 2 hehtaaria Arvoluokka: P- Suojelustatus: purouoma vesilain suojelema luontotyyppi Suositus maankäyttöluokaksi: luo Kaatopaikan läheisiltä ojitetuilta soilta alkunsa saava Karanoja laskee Janakkalan puolella sijaitsevaan Lähdelampeen. Karanojasta selvitysalueeseen kuuluu 600 metriä pitkä osuus. Kyseisellä osalla uoma on luonnontilainen, kovarantainen ja 1-1,5 metrin levyinen. Vesi on syövyttänyt uoman hienojakoiseen maaperään noin metrin syvyiseksi, osin kivikkoreunaiseksi ja jyrkkätörmäiseksi. Puronotkon puusto on avohakattu 1990-luvulla ilman suojavyöhykettä, joten uomaa ympäröi nykyään tiheähkö koivu- ja mäntyvaltainen taimikko. Kosteikkokasvillisuutta on purotörmissä ja paikoin myös rantatasanteella, joka on etenkin alaosasta soistunut. Kosteikkokasvillisuuteen kuuluvat kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris), hiirenporras, metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea), korpikastikka (C. purpurea), luhtalemmikki, nurmilauha, mesiangervo, suo-orvokki, korpi-imarre ja vuohenputki. Paikoitellen on myös suokelttoa (Crepis paludosa), huopaohdaketta (Cirsium helenoides), suo-ohdaketta (C. palustre) ja pensaskerroksessa mustaherukkaa. Puronotkoa ympäröivä metsä on lehtomaista kangasta. Karanojan taimikkorantainen osuus ei täytä metsälain erityisen arvokkaan elinympäristön kriteereitä. Kosteikkokasvillisuus on luonnontilan heikentymisen takia osaksi hävinnyt ja ennallistuminen on vasta alkuvaiheessa. Uomaltaan luonnontilaisena puro on vesilain suojelema ja suunnittelualueeseen kuuluva osuus siten huomionarvoinen. Välittömästi selvitysalueen rajan pohjoispuolella puronotko on luonnontilainen ja puron varressa kasvaa uhanalaista vuorijalavaa (Ulmus glabra). Lähin vuorijalava sijaitsee alle kymmenen metrin päässä selvitysalueen rajasta. Notkossa melko runsaana kasvava kotkansiipi on huomionarvoinen laji. Alue 7. Kuloalue Sijainti: (67611:33646) Ykj Pinta-ala: 0,15 hehtaaria Arvoluokka: P- Suositus maankäyttöluokaksi: luo Karanojan metsäautotien kaakkoispuolella on hiljattain palanut, 30 x 50 metrin laajuinen kuloalue. Metsä oli ennen kuloa nuorta puolukkatyypin männikköä, jossa oli vähän rauduskoivua (Betula pendula) seassa. Palo oli sen verran voimakas, että kaikki puut ovat kuolleet. Palanutta lahopuustoa on siten syntynyt melko runsaasti. Aluskasvillisuus on vielä aukkoista. Paikalla on vadelman (Rubus ideaus), ahosuolaheinän (Rumex acetosella), sananjalan (Pteridium aquilinum) ja metsälauhan (Deschampsia flexuosa) kasvustolaikkuja. Kuloalueet ovat metsäluonnossa arvokkaita, lajistoltaan tavanomaisista kasvatusmetsäkuvioista poikkeavia kohteita. Muun muassa monet uhanalaiset hyönteiset ovat riippuvaisia palaneesta lahopuusta.

13 Kuva 12. Kuloalue. Kuva 11. Karanojan yläosaa. Alue 8. Ruohokorpisoistuma Sijainti: (67618:33655) Ykj Pinta-ala: 0,4 hehtaaria Arvoluokka: PSuositus maankäyttöluokaksi: luo Moottoritien ja valtatien välisessä metsässä on soistunut rehevä painanne. Ympäröivä metsä on nuorta ja kuusivaltaista. Kosteikkokasvillisuutta on laikuittain noin puolen hehtaarin alueella. Soistuma on varsin kuiva, mutta kasvistollisesti melko monipuolinen. Rehevien korpien lajeista paikalla kasvavat mesiangervo, rantamatara, ojakellukka, hiirenporras, rentukka, mätässara (Carex cespitosa), korpikaisla (Scirpus sylvaticus), raate (Menyanthes trifoliata), suokeltto ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). Mättäiden reunalla on alueellisesti uhanalaisen kantokorvasammalen muodostamia laajahkoja peitteitä. Koska painanne ei ole kunnolla soistunut, kohde ei täytä metsälain erityisen arvokkaan elinympäristön kriteereitä. Vanhat metsätraktorin urat ovat vaikuttaneet luonnontilaan on haitallisesti. Urat ovat muuttaneet pohjaveden virtausta ja ajourien viereiset kohdat ovat kuivuneet. Osassa painannetta kosteikkokasveja on vain ajourissa, joihin on muodostunut kausikuiva noro. Kasvistollisesti paikka on kuitenkin huomionarvoinen. Uhanalaisen kantokorvasammalen sekä huomionarvoisten korpisaran ja mätässaran esiintymät voivat säilyä, jos kohteen luontoarvot huomioidaan metsän hoidossa. 5 UHANALAISET JA HARVINAISET KASVIT 5.1 Putkilokasvit Hämeenkylmänkukka (Anemone patens) - Hämeenkylmänkukkaa kasvaa Matinsillan alueella kolmessa erillisessä esiintymässä (alue 1). Kaksi esiintymistä on selvitysalueella, Santasillansuon reunusmetsässä. Kummankin esiintymän yksilöt ja yksilöryhmät on merkitty paaluilla. Läntisessä esiintymässä ei havaittu yhtään yksilöä

14 Itäisessä esiintymässä havaittiin kuusi kukkinutta yksilöä viidessä laikussa ja kuusi tyhjää tolppaa. Itäinen esiintymä on lounaisrinteen kuivahkon kankaan taimikkoa. Vuorijalava (Ulmus glabra) - Vuorijalavalla on luontainen esiintymä Karanojan puronvarsilehdossa. Esiintymä sijaitsee selvitysalueen ulkopuolella, rajana olevan metsäautotien pohjoispuolella. Lähin pieni puu kasvaa viiden metrin päässä tiestä. Kelta-apila (Trifolium aureum) - Hämeenlinnassa paikoin teiden pientareilla kasvava kelta-apila on levittäytynyt runsaina kasvustoina moottoritien reunuksille ja keskuspientareelle. Selvitysalueeseen kuuluvalla vajaan kilometrin pituisella tien osalla on useita kasvustolaikkuja. Yksi kasvusto on levähdyspaikan länsipuolisella pientareella. Kuva 13. Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit selvitysalueella. a - hämeenkylmänkukka, b - vuorijalava, c - kelta-apila, d - korpihohtosammal, e - ryytisammal, f - kantokorvasammal, g - aarnisammal. 5.2 Sammaleet Korpihohtosammal (Herzogiella turfacea) - Korpihohtosammal löytyi selvitysalueen pohjoispäästä Nikulan korvesta (alue 3) ja selvitysalueen itäosasta, moottoritien ja vanhan Helsingitien välisestä puronvarsikorvesta (alue 4). Niukulan korven itäisessä luonnontilaisessa juotissa kasvilla on noin 30 pientä kasvustolaikkua 15 x 70 metrin alueella. Kasvustolaikut sijaitsevat kosteikon halki virtaavan noron varressa mättäiden reunoilla ja lahopuilla. Läntisestä korpijuotista löydettiin yksi kasvusto lahokannon tyvionkalosta. Moottoritien itäpuolisessa puronvarsikorvessa on viisi pientä kasvustolaikkua pari aarin alueella. Ryytisammal (Geocalyx graveolens) - Ryytisammal löytyi selvitysalueen pohjoispäästä Nikulan korvesta (alue 3) Kasvupaikka sijaitsee luonnontilaisessa itäisessä korpijuotissa runsaslahopuustoisessa osassa. Paikalla havaittiin kolme pientä kasvustolaikkua. Kantokorvasammal (Jungermannia leiantha) - Kantokorvasammal löytyi selvitysalueen pohjoispäästä Nikulan korvesta (alue 3) ja selvitysalueen

15 15 itäosasta, moottoritien ja vanhan Helsingitien välisestä ruohokorpisoistumasta (alue 7). Niukulan korvessa sammalella on vain pari pienehköä kasvustolaikkua alle kymmenen neliömetrin suuruisella alueella, samalla paikalla, missä kasvaa ryytisammalta ja korpihohtosammalta. Ruohokorpisoistumassa on runsaan aarin alueella muutama laajahko kasvusto. Isoimmat yhtenäiset kasvustolaikut ovat lähes neliömetrin laajuisia. Aarnisammal (Schistostega pennata) - Aarnisammal löytyi Koivuisenportaansuon eteläpuolisesta ojitetusta korpinotkosta, noin 200 metriä notko ojittamattomasta luoteispäästä kaakkoon. Kasvupaikkana on tuulenkaadon (kuusi) tyvijuurakko, missä sammalta on runsaan puolen neliömetrin suuruisella alueella. Kasvupaikan ympäristö on runsaspuustoista kuusivaltaista korpimuuttumaa. 6 LIITO-ORAVALLE POTENTIAALISET METSÄT Selvitysalueelta löydettiin viisi liito-oravalle potentiaalista metsää (alueet 9-13). Metsien sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa. Alueilla 9, 11 ja 13 kasvaa isoja haapoja, joiden joukossa on yksittäisiä kolopuita. Selviä merkkejä liito-oravasta, kuten uloste- tai syöntijälkiä ei havaittu kyseisillä alueilla heinäkuussa Kuva 14. Liito-oravalle potentiaaliset metsät selvitysalueella. 7 HUOMIOITA LINNUSTOSTA JA KASVISTOSTA 7.1 Kasvisto Selvitysalueelta kirjattiin 256 putkilokasvitaksonia heinäkuussa Painokankaan metsät ovat kasvistollisesti melko yksipuolisia, mutta lajimäärää nostavat muutamat harjulajit ja luonnontilaisten korpien kasvit. Rehevissä luonnontilaisissa korvissa kosteikkokasvien määrä on suuri suhteessa pinta-alaan. Esimerkiksi selvitysalueen itäosassa sijaitsevassa puronvarsikorvessa kasvavat muun muassa tähtisara, jouhivihvilä, röyhyvihvilä, rantamatara, ranta-alpi, mesimarja, viitakastikka, suo-ohdake, ojakellukka, jokapaikansara, peltokorte, palleropalpakko ja nurmilauha. Harvinaistuneista korpikasveista korpisaralla ja hentosaralla on muutama kasvupaikka alueen ojittamattomissa soistumissa. Runsaammin kyseisiä saroja on vain Nikulan

16 16 korvessa (alue 3). Herttakaksikolla on kohtalaisen elinvoimainen esiintymä Matinsillansuon länsipuolella sijaitsevalla pienellä luonnontilaisella suolla (alue 2). Lehtokasvien määrä alueella on melko vähäinen rehevien lehtojen puuttumisen takia. Selvitysalueen pohjoispäässä on suppea-alainen kostea lehto, jossa kasvavat muun muassa suokeltto, mesiangervo ja harvinainen jänönsalaatti. Harjuja elinympäristönään suosivista lajeista alueella kasvavat hämeenkylmänkukka, häränsilmä ja kissankäpälä. Kasvustot sijaitsevat Matinsillansuon alueella. Lisäksi Karanojan puron itäpuolisilla rinteillä on runsaita mäkilehtolusteen kasvustoja. Teiden ja peltojen pientareilla kasvavien kulttuuriympäristöjen kasvien osuus kasvistosta on lähes 40 %, vaikka piennarten osuus alueen pinta-alasta on alle yksi prosentti. Huomionarvoisia piennarkasveja ovat taantuneet lajit kuten peurankello, pukinparta, ahdekaunokki, kelta-apila ja keto-orvokki. Runsaslajisimpia ovat valtateiden (10-tie, 130-tie ja moottoritie) leveät pientareet. 7.2 Linnusto Luontoselvityksen maastoinventoinneissa kirjattiin ylös havaittuja lintulajeja samoin kuin vuoden 2006 Painokankaan luontoselvityksessä tehtiin (Honkala 2006). Lintujen aktiivinen laulukausi on heinäkuussa jo mennyt ohi, joten ajankohta ei sovi kattavan linnustoselvityksen tekoon. Tulokset ovat yhdessä aikaisempien tietojen kanssa suuntaa antavia. Havainnot huomionarvoisista lajeista: Käki - Matinsillansuon alueella havaittiin yksi kukkuva käki kahdesti, ensimmäisen kerran ja toisen kerran Lisäksi yksi kukkuva käki kuultiin selvitysalueen itäosassa moottoritien itäpuolisessa metsässä Metso - Poikue havaittiin Viljustankorven koillispuolisen soistuman reunalla Metson pesä, jossa oli vähän munankuoria jäljellä, löydettiin luonnontilaisesta korpisoistumasta (alue 2), vajaa kilometri Matinsillansuosta länteen. Palokärki - Yksi yksilö havaittiin selvitysalueen pohjoiskulmauksen lähellä, Leveämäen pohjoispäässä Tiltaltti - Eri puolilla selvitysaluetta tehtiin puolen tusinaa havaintoa laulavista koiraista. Taulukko 1. Luontoselvityksen yhteydessä ja havaitut lintulajit, joiden voidaan olettaa pesivän alueella. Metso Korppi Lehtokurppa Varis Sepelkyyhky Harakka Käki Närhi Varpushaukka Laulurastas Käpytikka Mustarastas Töyhtötiainen Palokärki Hömötiainen Lehtokerttu Talitiainen Mustapääkerttu Metsäkirvinen Vihervarpunen Peippo Pensaskerttu Västäräkki Pajulintu Rautiainen Tiltaltti Punarinta Sirittäjä Hippiäinen Keltasirkku

17 17 KIRJALLISUUS Honkala, Juha 2006: Hämeenlinnan Painokankaan ja Karanojan luontoselvitys Hämeenlinnan kaupunki, kaavoitustoimisto. Korvenpää, Turkka & Korvenpää, Terhi 2005: Painokankaan luontoselvitys Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy. Hämeenlinnan kaupunki, kaavoitustoimisto.

18 18 Liite 1. Kasvisto. Achillea millefolium Achillea ptarmica Aegopodium podagraria Agrostis canina Agrostis capillaris Agrostis stolonifera Alchemilla acutiloba Alchemilla monticola Alnus glutinosa Alnus incana Alopecurus aequalis Alopecurus pratensis Andromeda polifolia Anemone nemorosa Anemone patens Angelica sylvestris Antennaria dioica Anthoxanthum odoratum Anthriscus sylvestris Aquilegia vulgaris Arctostaphylos uva-ursi Artemisia vulgaris Athyrium filix-femina Barbarea vulgaris Betula nana Betula pendula Betula pubescens Brachypodium pinnatum Calamagrostis arundinacea Calamagrostis canescens Calamagrostis epigejos Calamagrostis purpurea Callitriche cophocarpa Calluna vulgaris Caltha palustris Campanula glomerata Campanula patula Campanula persicifolia Campanula rotundifolia Carex brunnescens Carex canescens Carex cespitosa Carex digitata Carex disperma Carex echinata Carex globularis Carex loliacea Carex magellanica Carex nigra ssp. nigra Carex ovalis Carex pallescens Carex pauciflora Carex rostrata Carex vaginata Siankärsämö Ojakärsämö Vuohenputki Luhtarölli Nurmirölli Rönsyrölli Piennarpoimulehti Laidunpoimulehti Tervaleppä Harmaaleppä Rantapuntarpää Nurmipuntarpää Suokukka Valkovuokko Hämeenkylmänkukka Karhunputki Kissankäpälä Tuoksusimake Koiranputki Lehtoakileija Sianpuolukka Pujo Hiirenporras Peltokanankaali Vaivaiskoivu Rauduskoivu Hieskoivu Mäkilehtoluste Metsäkastikka Viitakastikka Hietakastikka Korpikastikka Isovesitähti Kanerva Rentukka Peurankello Harakankello Kurjenkello Kissankello Polkusara Harmaasara Mätässara Sormisara Hentosara Tähtisara Pallosara Korpisara Riippasara Jokapaikansara Jänönsara Kalvassara Rahkasara Pullosara Tuppisara Carex vesicaria Luhtasara Centaurea jacea Ahdekaunokki Cerastium fontanum Nurmihärkki Chelidonium majus Keltamo Chenopodium album Jauhosavikka Cirsium arvense Pelto-ohdake Cirsium helenoides Huopaohdake Cirsium palustre Suo-ohdake Convallaria majalis Kielo Corallorhiza trifida Harajuuri Crepis paludosa Suokeltto Dactylis glomerata Koiranheinä Dactylorhiza maculata Maariankämmekkä Deschampsia cespitosa Nurmilauha Deschampsia flexuosa Metsälauha Diphasiastrum complanatum ssp. Kangaskeltalieko complanatum Drosera longifolia Pitkälehtikihokki Drosera rotundifolia Pyöreälehtikihokki Dryopteris carthusiana Metsäalvejuuri Dryopteris expansa Isoalvejuuri Eleocharis mamillata Mutaluikka Elymus repens Juolavehnä Empetrum nigrum ssp. nigrum Etelänvariksenmarja Epilobium adenocaulon Amerikanhorsma Epilobium angustifolium Maitohorsma Epilobium montanum Lehtohorsma Epilobium palustre Suohorsma Equisetum arvense Peltokorte Equisetum fluviatile Järvikorte Equisetum sylvaticum Metsäkorte Erigeron acer Karvaskallioinen Eriophorum angustifolium Luhtavilla Eriophorum vaginatum Tupasvilla Erysimum cheiranthoides Peltoukonnauris Euphrasia stricta var. stricta Ketosilmäruoho Festuca ovina Lampaannata Festuca pratensis Nurminata Festuca rubra Punanata Filipendula ulmaria Mesiangervo Fragaria vesca Ahomansikka Fumaria officinalis Peltoemäkki Galeopsis bifida Peltopillike Galeopsis speciosa Kirjopillike Galium album Paimenmatara Galium album x verum Piennarmatara Galium boreale Ahomatara Galium palustre Rantamatara Galium trifidum Pikkumatara Galium uliginosum Luhtamatara Geranium sylvaticum Metsäkurjenpolvi Geum rivale Ojakellukka Glechoma hederacea Maahumala Gnaphalium sylvaticum Ahojäkkärä Gnaphalium uliginosum Savijäkkärä

19 19 Goodyera repens Yövilkka Gymnocarpium dryopteris Metsäimarre Hepatica nobilis Sinivuokko Hieracium sp. Keltano Hierochloë hirta Niittymaarianheinä Huperzia selago ssp. selago Metsäketunlieko Hypericum maculatum Särmäkuisma Hypochoeris maculata Häränsilmä Juncus alpinoarticulatus ssp. Hoikkarantavihvilä nodulosus Juncus articulatus var. articulatus Ojasolmuvihvilä Juncus bufonius Konnanvihvilä Juncus effusus Röyhyvihvilä Juncus filiformis Jouhivihvilä Juniperus communis Kataja Knautia arvensis Ruusuruoho Lapsana communis Linnunkaali Lathyrus pratensis Niittynätkelmä Ledum palustre Suopursu Lemna minor Pikkulimaska Leontodon autumnalis Syysmaitiainen Leucanhemum vulgare Päivänkakkara Linaria vulgaris Kannusruoho Linnaea borealis Vanamo Listera cordata Herttakaksikko Lonicera xylosteum Kuusama Lotus corniculatus var. carnosus Kyyrykeltamaite Lupinus polyphyllus Komealupiini Luzula multiflora Nurmipiippo Luzula pilosa Kevätpiippo Lychnis flos-cuculi Käenkukka Lychnis viscaria Mäkitervakko Lycopodium annotinum Riidenlieko Lysimachia thyrsiflora Terttualpi Lysimachia vulgaris Ranta-alpi Lythrum salicaria Rantakukka Maianthemum bifolium Oravanmarja Matricaria matricarioides Pihasaunio Matteuccia struthiopteris Kotkansiipi Melampyrum pratense Kangasmaitikka Melampyrum sylvaticum Metsämaitikka Melica nutans Nuokkuhelmikkä Mentha arvensis Rantaminttu Menyanthes trifoliata Raate Moehringia trinervia Lehtoarho Monotropa hypopitys Mäntykukka Mycelis muralis Jänönsalaatti Myosotis arvensis Peltolemmikki Myosotis scorpioides Luhtalemmikki Orthilia secunda Nuokkutalvikki Oxalis acetosella Käenkaali Paris quadrifolia Sudenmarja Persicaria amphibia Vesitatar Persicaria hydropiper Katkeratatar Phegopteris connectilis Korpi-imarre Phleum pratense ssp. pratense Nurmitähkiö Picea abies Kuusi Pilosella sp. Pimpinella saxifraga Pinus sylvestris Plantago major ssp. major Poa annua Poa nemoralis Poa palustris Poa pratensis Polygonatum odoratum Polygonum aviculare Polypodium vulgare Populus tremula Potentilla anserina Potentilla argentea coll. Potentilla erecta Potentilla palustris Prunella vulgaris Prunus padus Pteridium aquilinum Pyrola chlorantha Pyrola media Ranunculus acris Ranunculus auricomus Ranunculus flammula Ranunculus repens Rhamnus frangula Rhinanthus minor Rhynchospora alba Ribes alpinum Ribes nigrum Ribes rubrum coll. Rorippa palustris Rosa rugosa Rubus arcticus Rubus chamaemorus Rubus idaeus Rubus saxatilis Rumex acetosa Rumex acetosella Rumex longifolius Sagina procumbens Salix aurita Salix caprea Salix myrsinifolia Salix phylicifolia Salix rosmarinifolia Salix starkeana Scirpus sylvaticus Scrophularia nodosa Scutellaria galericulata Senecio sylvaticus Senecio vulgaris Silene dioica Solidago virgaurea Sonchus arvensis Sorbus aucuparia Huopakeltano Ahopukinjuuri Mänty Kyläpiharatamo Kylänurmikka Lehtonurmikka Rantanurmikka Niittynurmikka Kalliokielo Pihatatar Kallioimarre Haapa Ketohanhikki Hopeahanhikki Rätvänä Kurjenjalka Niittyhumala Tuomi Sananjalka Keltatalvikki Kellotalvikki Niittyleinikki Kevätleinikki Ojaleinikki Rönsyleinikki Paatsama Pikkulaukku Valkopiirtoheinä Taikinanmarja Mustaherukka Punaherukka Rantanenätti Kurtturuusu Mesimarja Lakka Vadelma Lillukka Niittysuolaheinä Ahosuolaheinä Hevonhierakka Rentohaarikko Virpapaju Raita Mustuvapaju Kiiltopaju Kapealehtipaju Ahopaju Korpikaisla Syyläjuuri Luhtavuohennokka Kalliovillakko Peltovillakko Puna-ailakki Kultapiisku Peltovalvatti Pihlaja

20 20 Sparganium glomeratum Sparganium natans Spergula arvensis Spergularia rubra Stachys palustris Stellaria graminea Stellaria longifolia Stellaria media Stellaria palustris Tanacetum vulgare Taraxacum sp. Tragopogon pratensis Trientalis europaea Trifolium aureum Trifolium hybridum Trifolium medium Trifolium pratense Trifolium repens Tripleurospermum inodorum Tussilago farfara Typha latifolia Urtica dioica Vaccinium microcarpum Vaccinium myrtillus Vaccinium oxycoccos Vaccinium uliginosum Vaccinium vitis-idaea Veronica chamaedrys Veronica officinalis Veronica scutellata Veronica serpyllifolia Vicia cracca Vicia sepium Vicia sylvatica Viola canina Viola palustris Viola riviniana Viola tricolor Viola x ruprechtiana Palleropalpakko Pikkupalpakko Peltohatikka Punasolmukki Peltopähkämö Heinätähtimö Metsätähtimö Pihatähtimö Luhtatähtimö Pietaryrtti Voikukka Pukinparta Metsätähti Kelta-apila Alsikeapila Metsäapila Puna-apila Valkoapila Peltosaunio Leskenlehti Leveäosmankäämi Nokkonen Pikkukarpalo Mustikka Isokarpalo Juolukka Puolukka Nurmitädyke Rohtotädyke Luhtatädyke Orvontädyke Hiirenvirna Aitovirna Metsävirna Aho-orvokki Suo-orvokki Metsäorvokki Keto-orvokki Viitaorvokki