ÄÄNEKOSKEN LAAJANIEMEN LEIRIKESKUKSEN ALUEEN LUONTOSELVITYS Teemu Tuomaala LIITE 3

Transkriptio

1 ÄÄNEKOSKEN LAAJANIEMEN LEIRIKESKUKSEN ALUEEN LUONTOSELVITYS Teemu Tuomaala LIITE 3

2 1 JOHDANTO Laajaniemen leirikeskus sijaitsee Äänekosken kaupungin alueella noin 10 kilometriä keskustaajamasta pohjoiseen Ala-Keiteleen rannassa. Tässä kaavamuutosta varten tehdyssä luontoselvityksessä esitellään alueen luontoa, sen kasvi- ja lintulajistoa ja arvioidaan alueen luonnonarvoja. Tutkittu alue on laajuudeltaan noin 11 hehtaaria. Tämän Luontoselvityksen laatija, FM Teemu Tuomaala on biologi, joka on erikoistunut kasviekologiaan. Työkokemusta luontokartoituksista on kertynyt Turvetuote Peat Bog Oy:n ja Linnunmaa Oy:n toimeksiannoista tehdyistä luontoselvityksistä ja muista ekologian alan maastotöistä mm. Jyväskylän yliopiston, Joensuun yliopiston ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen projekteissa vuodesta 2001 alkaen. 2 MENETELMÄT Selvitys perustuu kello suoritettuun maastokäyntiin, jonka yhteydessä kartoitettiin lähinnä alueen kasvi- ja lintulajistoa. Välineistönä mukana oli alueen kartta, gpspaikannin, lintukiikarit, kasviluppi, muistiinpanovälineet sekä kamera. Pihaympäristöjen kasvillisuutta ei inventoitu, mutta niiltä levinnyttä lajistoa esiintyi välittömässä lähiympäristössä, joten nämä lajit päätyivät lajilistaan. Sammalten täydellistä lajistoselvitystä ei luontoselvityksen yhteydessä katsottu olevan tarkoituksenmukaista tehdä ja maksasammalet ja jäkälät jätettiin kokonaan huomioimatta. Myös heinien lajinmääritys jätettiin ajankäytön optimoimiseksi osin vaillinaiseksi. Kääpäselvitykseen ajankohta ei ollut sopiva (eikä kartoittajan ammattitaitokaan lajiryhmän kannalta riittävä). Linnuista pyrittiin selvittämään lajit, mutta parimääriä ei yritetty laskea. Kasvien ja lintujen lisäksi aktiivisesti tarkkailtiin lähinnä vain liito-oravan mahdollista esiintymistä alueella kiertämällä suurten ja suurehkojen haapojen ja suurten kuusten tyvet jätösten varalta ja etsimällä lajille sopivia pesäkoloja. Muiden luontodirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien osalta arvioitiin niiden mahdollista esiintymistä alueen luonnonpiirteiden perusteella. 3 KARTOITUKSEN TULOKSET Kartoitettu alue on jaettu kolmeen osaan (kartassa 1 alueet A, B ja C). Osa-alueet eivät ole luontotyypeiltään yhtenäisiä ja selvästi toisistaan erottuvia. Pohjoisosa (alue A) on valtaosaltaan lehtomaista ja lehtipuuvaltaista, eteläosassa (alueilla B ja C) metsät ovat havupuuvaltaisia ja vaihtelevat rehevyydeltään lehdosta tuoreeseen kangasmetsään. Koko alueen runsaimpia lintulajeja olivat koko Suomessakin yleiset peippo, pajulintu, metsäkirvinen, punakylkirastas, räkättirastas ja punarinta. Osa-aluekuvaukset: Alue A Kartoitetun alueen pohjoisosa kasvaa rehevää lehtomaista kasvillisuutta. Koko kartoitetun alueen kasvilajisto on selvästi rikkainta tällä alueella. 1

3 Alue on koivuvaltainen, mutta leirikeskukselle vievän tien länsipuolella (kartassa kohdan kuva 3 ympäristössä) kasvaa paikoin runsaasti järeitä haapoja. Alueella muita puumaisia lajeja ovat raita ja muut pajut, harmaaleppä, pihlaja ja tuomi. Enimmäkseen koivikot ovat melko tasaikäisiä eivätkä puut ole erityisen vanhoja. Paikoin puusto on kuitenkin vanhempaa ja eri-ikäisrakenteisempaa ja matalat puut ja pensaat muodostavat ryteikköjä. Lähellä nykyistä leirikeskusrakennusta (kuva 2) on harvapuustoinen niittymäinen alue. Putkilokasveista vallitsevat suurimmassa osassa aluetta metsäkurjenpolvi ja saniaiset, joiden seassa kasvaa mm. niittyleinikkiä ja koiranputkea. Paikoin ruohomaiset kasvit ovat niukempia ja näillä alueilla mustikka on peittävin laji. Alueella tyypillisiä metsäsammalia kasvaa niukasti ja sammalpeite on monin paikoin aukkoinen. Tämän alueen pohjakerroksen yleisimmän sammallajin, metsäliekosammalen ohella tavataan yleisesti suikerosammalia, palmusammalta, ruusukesammalta ja isomyyränsammalta. Yleisistä metsäsammalista runsain on kerrossammal. Myös lintutiheys on suurin tällä osa-alueella. Alue B Alueen lounaislohko käsittää havupuuvaltaisia metsätyyppejä. Alueen länsiosassa kasvaa lehtomaista, saniaisvaltaista kuusikkoa (kuva 5). Idempänä alue muuttuu mänty-kuusi-koivusekametsäksi ja on tyypiltään tuoretta kangasmetsää (kuva 4). Rannassa kasvaa mm. jokapaikansaraa, terttualpia ja kurjenjalkaa. Alue C Kaakkoisosa Laajaniemen inventoidusta alueesta edustaa melko järeäpuustoista havupuuvaltaista sekametsää (kuvat 6 ja 7). Monin paikoin mänty on valtalaji, paikoin kuusi. Koivua kasvaa yleisesti sekapuuna ja pihlajaa alikasvospuuna. Metsät ovat tuoretta kangasta ja lähentelevät paikoin kuivahkon kankaan tyyppiä. Mustikka on puolukkaa runsaampi koko alueella. Rannassa runsastuvat rämevarvut, erityisesti suopursu ja variksenmarja. 4 LAAJANIEMEN ALUEEN LUONNONARVOT Kartoitettu alue pitää sisällään monipuolista, vaihtelevaa ja verrattain lajirikasta metsäistä luontoa. Alueen pohjois- ja paikoin myös länsiosat ovat kasvillisuudeltaan keskisuomalaisittain poikkeuksellisen reheviä. Alueen kaakkoisosassa kasvaa karumpaa mustikkatyypin mäntyvaltaista tuoretta kangasta. Tutkittu alue rajautuu Ala-Keiteleeseen, mutta alueen sisällä ei ole vesistöjä, kuten lampia, pysyviä allikoita, avoimia lähteitä tai virtaavia vesiä. Alueen kasvilajisto on lehtomaisissa osissa rikas, mutta mitään erityisen harvinaisia tai muutoin huomion arvoisia lajeja ei kartoituksessa löytynyt. Havaitut linnut edustivat jokseenkin tyypillistä keskisuomalaista lajistoa. Lintulajilistan voi odottaa olevan vajavainen kartoitusajankohdan rajoittuessa yhdelle päivälle keskipäivän tietämiin. Vaikka alueen puusto on enimmäkseen jokseenkin järeää, on lahopuuta alueella varsin niukasti. Täten alue ei tarjoa hyviä edellytyksiä harvinaistuneelle lahopuusta riippuvaiselle lajistolle. 2

4 Luontodirektiivin liitteessä IV mainitut kuolleesta puusta riippuvaiset kovakuoriaiset (punahärö, korpikolva, kaskikeiju ja erakkokuoriainen) ovat niin vaateliaita, ettei niitä voi odottaa tavattavan Laajaniemen alueella. Luontodirektiivin liitteessä IV mainituista sudenkorentolajeista sahalehteen sidoksissa oleva viherukonkorento ja virtavesiin assosioitunut kirjojokikorento eivät tule alueella kyseeseen. Myöskään eteläistä, järvikortetta kasvavia matalia lampia suosivaa täplälampikorentoa ei voi odottaa tapaavansa Laajaniemen alueella. Leirikeskuksen alueen ranta ei vaikuta erityisen rehevältä, vaikka varmasti jonkin verran kelluslehtikasvillisuutta esiintyykin. Täten myöskään lummelampikorennon tai sirolampikorennon esiintyminen ei ole kovin todennäköisiä. Toisaalta kaavamuutoksesta tuskin olisi haittaa näille lajeille. Liitteessä IV mainituista perhosista lähinnä puoliavoimia elinympäristöjä suosiva kirjoverkkoperhonen voisi tulla alueella kyseeseen. Kirjoverkkoperhosen toukan ravintokasveja, maitikoita, koiranheittä ja tädykkeitä kasvaa kartoitetulla alueella. Lajista ei tehty havaintoja, joskaan sitä ei aktiivisesti etsittykään. Esimerkiksi viitasammakolle sopivia kutulammikoita ei alueella esiinny, eikä ympäristö ole muutenkaan soita suosivan lajin elinympäristöksi ihanteellinen. Liito-oravasta ei tehty havaintoja. Lajia etsittiin tutkimalla suurimpien haapojen ja kuusten tyvet ja etsimällä pesäkoloja erityisesti haavoista tai rakennettuja pönttöjä. Merkkejä lajista ei havaittu, vaikkakin metsä vaikuttaa paikoin liito-oravalle sangen suotuisalta. Keski-Suomessa tavattavista lepakkolajeista pohjanlepakko, isoviiksisiippa, viiksisiippa ja kenties vesisiippakin voisivat elää Laajaniemen alueella. Lepakkolajistoa ei kuitenkaan tutkittu. Luontodirektiivin liitteessä IV mainituista eläinlajeista ei siis kartoituksen yhteydessä tehty havaintoja. Monien lajien osalta kartoitus ei ollut riittävä. Mahdollisia kartoitetulla alueella eläviä liitteessä IV mainittuja lajeja voisivat olla lähinnä lepakot ja kirjoverkkoperhonen. Liito-oravalle soveliaita pesäkoloja ei havaittu, mutta muutoin ympäristö olisi sopiva myös liito-oravan lisääntymisalueeksi. 5 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET (Lisätty ) Tutkittu Laajanniemen leirikeskuksen alue on kokonaisuudessaan enimmäkseen varttunutta ja runsaspuustoista vaihtelevaa, joskaan ei aivan luonnontilaisen kaltaista metsää. Alueelta ei kartoituksen yhteydessä löytynyt pienialaisia ympäristöstään erottuvia erityisesti huomioon otettavia kohteita, kuten esimerkiksi lähteitä. Myöskään ehdotonta suojelua vaativia (esimerkiksi luonnonsuojelulaissa suojeltuja) luontotyyppejä tai eliölajeja ei kartoituksessa tavattu. Inventoidun alueen metsistä huomattava osa (kartassa 2 rajatut alueet I, II ja II) on lehtoja. Lehtojen osuus metsäpinta-alasta on Keski-Suomessa vähäinen ja lehtojen pinta-ala on vähentynyt huomattavasti myös valtakunnallisesti aikojen kuluessa erityisesti kun niitä on raivattu pelloiksi. Lehdot kokonaisuutena on myös mainittu yhdeksi EU:n luontodirektiivin luontotyypiksi. Leirikeskukseen vievän tien länsipuolella (kartassa 2 rajattu alue I) esiintyy suurehkojen haapojen, koivujen ja muiden lehtipuiden hallitsemaa lehtometsää. Tällä alueella tavataan runsaimmat lintujen yksilö- ja lajimäärät sekä monimuotoisin kasvillisuus. Alue on myös potentiaalisin elinympäristö uhanalaiselle eliölajistolle, esimerkiksi liito-oravalle tai valkoselkätikalle. 3

5 Lehtomainen metsä jatkuu kuusivaltaisena edellä mainitun alueen eteläpuolella (kartassa 2 alue II). Luonnonsuojelullinen arvo ei tällä alueella ole yhtä suuri kuin alueella I, mutta alue täydentää lehtomaisen metsän kokonaisuutta. Alue III (kartta 2) tien itäpuolella on myös lehtoa ja kenttäkerroksen kasvillisuudeltaan verrattavissa alueeseen I. Puusto alueella ei enimmäkseen ole aivan yhtä järeää kuin alueella I eikä alue ole (ainakaan vielä) aivan yhtä otollinen elinympäristö suojelua vaativille eläinlajeille. Kartassa 2 rajatut alueet (I, II ja III) muodostavat lehtometsien kokonaisuuden, joka on arvotettavissa luonnonarvoiltaan inventoidun alueen muuta, karumpia ja keskisuomalaisittain yleisempiä metsätyyppejä käsittävää osaa merkittävämmäksi. Rajattujen lehtoalueiden luontoarvot ovat riippuvaisia siitä, miten alueita käsitellään. Esimerkiksi tavanomaiset metsänhoitotoimet (tässä ei tarkoiteta mahdollisia tulevaisuudessa suoritettavia luonnonsuojelullisesti perusteltuja toimia eli lähinnä kuusten poistoa tai harventamista) heikentävät alueiden luonnonsuojelullista arvoa merkittävästi ja toisaalta metsän luontainen kehittyminen ajan myötä parantaa sitä mm. lisääntyvän lahopuuston myötä. Toisistaan erotetut osa-alueet on arvotettavissa siten, että alue I(+II) on luonnonarvoiltaan merkittävämpi kuin alue III. Rajattujen alueiden kokonaisuuden pirstoutuminen rakentamisen myötä heikentää koko lehtoalueen luonnonsuojelullista arvoa vähentämällä sen pinta-alaa, mutta luonnonsuojelullisesta katsannosta rakentaminen olisi jonkin verran vähemmän haitallista alueella III kuin alueella I. 4

6 Kartta 1. Kartta kartoitetusta alueesta. Toisistaan erilleen rajatut alueet A, B ja C ovat tekstissä kuvatut osa-alueet. Numerot 1-7 ovat tarkat kuvienottopaikat (kuvat alla) ja K on kansikuvan kuvanottopaikka. Kartta 2. Lehtometsät. 5

7 Kuvia alueelta: kuva 1. kuva 2. 6

8 kuva 3. kuva 4. 7

9 kuva 5. kuva 6. 8

10 kuva 7. 9

11 Lista kartoituksen yhteydessä havaituista lajeista: linnut niittykirvinen (Anthus pratensis) metsäkirvinen (Anthus trivialis) vihervarpunen (Carduelis spinus) sepelkyyhky (Columba palumbus) varis (Corvus corone) käpytikka (Dendrocopos major) keltasirkku (Emberiza citrinella) punarinta (Erithacus rubecula) kirjosieppo (Fringilla coelebs) peippo (Fringilla coelebs) kalalokki (Larus canus) västäräkki (Motacilla alba) harmaasieppo (Muscicapa striata) sinitiainen (Parus caeruleus) talitiainen (Parus major) hömötiainen (Parus montanus) punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) tiltaltti (Phylloscopus collybita) sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) pajulintu (Phylloscopus trochilus) harakka (Pica pica) lehtokerttu (Sylvia borin) pensaskerttu (Sylvia communis) teeri (Tetrao tetrix) punakylkirastas (Turdus iliacus) laulurastas (Turdus philomelos) räkättirastas (Turdus pilaris) putkilokasvit siankärsämö (Achillea millefolium) ojakärsämö (Achillea ptarmica) suokukka (Andromeda polifolia) vuohenputki (Aegopodium podagraria) rölli (Agrostis sp.) harmaaleppä (Alnus incana) karhunputki (Angelica sylvestris) kissankäpälä (Antennaria dioica) pujo (Artemisia vulgaris) koiranputki (Anthriscus sylvestris) hiirenporras (Athyrium filix-femina) vaivaiskoivu (Betula nana) rauduskoivu (Betula pendula) hieskoivu (Betula pubescens) metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) korpikastikka (Calamagrostis purpurea) harakankello (Campanula patula) harmaasara (Carex canescens) pallosara (Carex globularis) 10

12 jokapaikansara (Carex nigra) sara (Carex sp.) pelto-ohdake (Cirsium arvense) huopaohdake (Cirsium helenioides) koiranheinä (Dactylis glomerata) kurjenjalka (Comarum palustre) kielo (Convallaria majalis) metsälauha (Deschampsia flexuosa) keltalieko (Diphasiastrum complanatum) metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) isoalvejuuri (Dryopteris expansa) variksenmarja (Empetrum sp.) maitohorsma (Epilobium angustifolium) lehtohorsma (Epilobium montanum) peltokorte (Equisetum arvense) järvikorte (Equisetum fluviatile) metsäkorte (Equisetum sylvaticum) silmäruoho (Euphrasia sp.) nata (Festuca sp.) mesiangervo (Filipendula ulmaria) ahomansikka (Fragaria vesca) puutarhamansikka (Fragaria x) kirjopillike (Galeopsis speciosa) paimenmatara (Galium album) ahomatara (Galium boreale) rantamatara (Galium palustre) luhtamatara (Galium uliginosum) kanerva (Galluna vulgaris) metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) ojakellukka (Geum rivale) metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) ukonkeltano (Hieracium sp.) särmäkuisma (Hypericum maculatum) kataja (Juniperus communis) niittynätkelmä (Lathyrus pratensis) päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) vanamo (Linnea borealis) lehtokuusama (Lonicera xylosteum) kevätpiippo (Luzula pilosa) käenkukka (Lychnis flos-cuculi) terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) riidenlieko (Lycopodium annotinum) oravanmarja (Maianthemum bifolium) kangasmaitikka (Melampyrum pratense) metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum) peltolemmikki (Myosotis arvensis) luhtalemmikki (Myosotis scorpioides) nuokkutalvikki (Orthilia secunda) ketunleipä (Oxalis acetosella) sudenmarja (Paris quadrifolia) korpi-imarre (Phegopteris connectilis) järviruoko (Phragmites australis) kuusi (Picea abies) mänty (Pinus sylvestris) 11

13 piharatamo (Plantago major) nurmikka (Poa sp.) kallioimarre (Polypodium vulgare) haapa (Populus tremula) rätvänä (Potentilla erecta) peltohanhikki (Potentilla norvegica) niittyhumala (Prunella vulgaris) tuomi (Prunus padus) pikkutalvikki (Pyrola minor) isotalvikki (Pyrola rotundifolia) niittyleinikki (Ranunculus acris) rönsyleinikki (Ranunculus repens) suopursu (Rhododentron tomentosum) punaherukka (Ribes rubrum) mesimarja (Rubus arcticus) vadelma (Rubus idaeus) lillukka (Rubus saxatilis) niittysuolaheinä (Rumex acetosa) ahosuolaheinä (Rumex acetosella) raita (Salix caprea) kiiltopaju (Salix phylicifolia) mustuvapaju (Salix myrsinifolia) puna-ailakki (Silene dioica) kultapiisku (Solidago virgaurea) pihlaja (Sorbus aucuparia) heinätähtimö (Stellaria graminea) pihatähtimö (Stellaria media) sireeni (Syringa vulgaris) pietaryrtti (Tanacetum vulgare) voikukka (Taraxacum sp.) alsikeapiala (Trifolium hybridum) puna-apila (Trifolium pratense) valkoapila (Trifolium repens) metsätähti (Trientalis europaea) leskenlehti (Tussilago farfara) nokkonen (Urtica dioica) mustikka (Vaccinium myrtillus) juolukka (Vaccinium uliginosum) puolukka (Vaccinium vitis-idaea) nurmitädyke (Veronica verna) rohtotädyke (Veronica officinalis) orvontädyke (Veronica serpyllifolia) koiranheisi (Viburnum opulus) hiirenvirna (Vicia cracca) aitovirna (Vicia sepium) aho-orvokki (Viola canina) suo-orvokki (Viola palustris) metsäorvokki (Viola riviniana) sammalet (lista epätäydellinen) suonihuopasammal (Aulacomnium palustre) isomyyränsammal (Atrichum undulatum) suikerosammal (mm. Brachythecium-suku) isokynsisammal (Dicranum majus) 12

14 kangaskynsisammal (Dicranum polysetum) kerrossammal (Hylocomium splendens) kalliopalmikkosammal (Hypnum cupressiforme) lehväsammal (Mnium sp.) seinäsammal (Pleurozium schreberi) korpikarhunsammal (Polytrichum commune) sulkasammal (Ptilium crista-castrensis) niittyliekosammal (Rhytidiadelphus squarrosus) metsäliekosammal (Rhytidiadelphus triquetrus) metsäkamppisammal (Sanionia uncinata) kangasrahkasammal (Sphagnum capillifolium) korpirahkasammal (Sphagnum girgensohnii) Käytetyt lähteet: Lintujen tieteellisten nimien ja lajintunnistusten varmennus perustuu kirjaan: Koskimies, P. 2005: Suomen lintuopas. WSOY, Porvoo. Tietoja lajien elintavoista ja ympäristöistä tätä selvitystä varten on kerätty seuraavista lähteistä: Forsman, D. & Vesikko, O. 2005: Päiväperhoset suomen luonnossa. Otava, Helsinki. Karjalainen, S. 2002: Suomen sudenkorennot. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Lappalainen, M. 2003: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. 2. painos. Tammi, Helsinki. Listana Suomessa tavattavista luontodirektiivissä IV (a) mainituista eläinlajeista on käytetty valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelun listaa verkkosivulla: 13