Suomen geologinen kartta

Transkriptio

1 Suomen geologinen kartta 1 : Kallioperakartan selitykset 4213 Kerimaki 4231 Kitee Kerimaen ja Kiteen kartta-alueen kalliopera Summary: Precambrian rocks of the Kerimaki and Kitee map-sheet areas Kirjoittanut - by OSMO NYKANEN

2 Suomen geolojnen kartta 1 : KallioperKkarvan selitymet 4213 Kerimaki, 4231 Kitee. 190 ISBN ERRATA s. 24, taulukko 5, sarake 8 : p. 24, table 5, column 9 : 0 ' P % = J

3 Suomen geologinen kartta 1 : Kallioperakartan selitykset 4213 Kerimaki 4231 Kitee Kerimaen ja Kiteen kartta-alueen kalliopera Summary: Precambrian rocks of the Kerimaki and Kitee map-sheet areas Kirjoittanut - b y OSMO NYKANEN Geologinen tutkimuslaitos Otanienii 1975

4 Nvkanen, O Kerimaen ja Kitcen kartta-alueiden kalliopcra. Summary : Precambrian rocks of the Kcrimaki and Kitee map-sheet areas. Su:omen geolo;;inen kartta, 1 : Kalhhoperakartan selitykret, 4213 Kerifuaki, 4231 Kitee. 43 pages, 7 figures, 12 tables and one appendix. A good half of the Precambrian rocks in the Kcrimaki Kitee area, south-cast Finland, are silicic plutonic rocks : granites, granodiorites and quartz diorites. Basic and ultrahasic plutonie rocks occur sparsely. Almost half of the rocks in the area are schists, mainly psammitic or politic mica schists and mica gneisses. Some of the schists were originally Carich metasediments, diopside amphibolites and limestone ; others were sapropelitic black schists and graphite gneisses as well as metavolcanitie amphibolites. Quartzite, arkosite and conglomerate occur as narrow intercalates. The bedrock in western part of the schist zone is strongly metamorphosed and migmatized by granites ; it is garnet and eordicritebearing veined gneiss. Radiometric dating has yielded an age of Ma for the synorogenic quartz diorite in the area and l.830 lla for the lateorogenic pegmatite granite. The text is in Finnish with figure and table captions and a summary in English. ISBN Helsinki Valtion painatuskeskus

5 STS ALLYS -- CONTENTS Tutkimusvail :iect 5 Mlorfologia ja paljastumissuhteet 6 Kallioperan vleispiirteet 7 Liuskeet 8 Kiilleliuskect ja kiillegneissit 8 Konkreetioita kiilicliuskeessa 13 Kvartsiitit ja arkosiitit 14 Konglomeraatit ja breksiat 14?lustaliuskeet ja grafiittigneissit 15 Kalkkikivct 16 Amfiboliitit, diopsidiamfiboliitit ja metavulkaniitit 17 Syvakivet 20 Ultraemaksiset kivet, gabrot ja dioriitit 20 Kvartsidioriitit la granodioriitit 25 Graniitit 29 Kiteen pegmatiittigraniitti 32 Tektoniikka ja stratigrafia 34 Malmiaiheita ja kiviteollisuuden raaka-aineita 37 Summary : Precambrian rocks of the Kerimaki and Kitee map-sheet areas Introduction 38 Schists 38 Plutonic rocks 40 Structure and stratigraphy 41 Kivilajien tihevksia - Density of rocks 44 Kirjallisuutta --- References 45

6 TUTKI M LTSVAIHE ET Kerimaen ja Kiteen kartta-alueet sijaitsevat Kaakkois-Suomessa. Alueiden kar_ttalehdet iiittyvat geologisen tutkimuslaitoksen 1. : k.aavaiseen kallioperakartoitustyohon ja vastaavat maanmittaushallituksen kantakarraston lehtia Kerlmaki 4213 ja Kitee Kerimaen kartta-alueen lansiosa kuuluu Jlikkclin laaniin ja itaosa Pohjens-Karja- Ian laaniin. Kartta-alue kasittaa paaosan Kerimaen la Kes 0ahden kuntien alueesta. Siihen kuuluu lisaksi osia Kiteen, Punkaharjun ja Savonrannan kunnista. Pohjois-K.arjalan laanissa, Kerimaen kartta-alueesta v :ilittomasti itaan on Kitecn kartta-alue, joka ulottuu Neuvostoliiton rajalie saakka. Sc on vain noin puolet normaalikokoisesta kartta-alueesta, silia valtakunnan raja jakaa sen kahteen osaan. Kiteen kartta-alue on melkein yksinomaan Kiteen 1kunnan aluetta. Lisaksi siihen kuuluu pienia osia Kesalahden, Tohmajarven ja Uukuniemen kunnista. Kenttatyot aloitettiin v KartoitustOita ovat suorittaneet Tapio Kuivasaari v. 1969, Yrjo Kahkoncn v , Heikki Lukkarinen v , Nlikko Nironcn v. 1972, Leea Rantala v ja Eeva Vessari v. 1970, Tatnan selityksen kirjoittaja Osmo Nykanen on kartoittanut aluetta v Fri tutkijoiden kcnttatyoosuudet selviavat kartakkeesta (kuva 1). Kartoitusta tavdentavaa aineistoa on lisaksi saatu geologisen tutkimuslaitoksen malmiosaston geologeilta Rcijo Alviolalta, Lauri Hyvariselta ja jouni Pekkarisclta Kiteen Potoskavaaran liuskeisra ja pegmatiittigraniitista. Aikaisemmista tutkimuksista mainittakoon, erta tutkitut kartta-alueet sisaltyvat 1 : kaavaiseen Suornen geologisen vleiskarttasarjan Savonlinnan kivilajikarttaan D 2 (V. Hackman 1933). Tri Olavi Kouvo on geologisen tutkimuslaitoksen,, kaliiopcraosaston ni_tssa-analyyttisessa Iaboratoriossa suorittanut erkista kartta-,alueelta otetuista navtteista radiomctrisia ianmaarit5 ksia. Kenttakarttoina on kaytetty 1940-luvulla kuvartuja Topografikunnan iim_rkuvakarttoja seka kartoiruksen myohemmissa vaiheissa 19 %0-luvun ilmakuvia ja ilmakuvakarttoja, joista on piirretty 1 : kaavaiset karttapohjat kallioperakartto~ja varten. Karttojen puhtaaksipiirtamistvon ovat suorittaneer rouvat Ritva l'orsman, Lea Torssonen ja Anni Vuori seka neiti Liisa Siren. Engianninkielisen yhteenvedon on kaantanyt rva Gillian Hakli. Kaikille karttatvohon osallistuneille kitjoittaja haluaa lausua parhaat kiitoksensa.

7 6 Savonranta OVN J o P 0" o - o Off/ N \f N2 7 - f 11 r r Kuva 1. Eri tutkijoiden kartoittanat alueet Kerimaen (4213) ja Kiteen (4231) karttalehdilla. Fig. 1. The areas mapped by different persons. TK = Tapio Kuivasaari, YK = Yrjo Kahkonen, HJL = Heikki Lukkarinen, MN = Mikko Nironen, LR = Leea Rantala, EKV = Eeva Vessari, OVN = Osmo Nykanen. MORFOLOGIA JA PALJASTUMISSUHTEET Kerimaen ja Kiteen kartta-alueet sijaitsevat Jarvi-Suomen kaakkoisreunaosassa. Kaksi jarviallasta - Puruvesi lannessa ja Pyhajarvi itaosassa - luonnehtivat alueiden topografista karttakuvaa. Maaston yleinen juovaisuus on lannessa Kerimaen tienoilla NW-SE-suuntainen. Puruveden ja Pyhajarven altaiden valissa muodostaa II Salpausselka yleisesta juovaisuudesta poikkeavan NNE-SSW-suuntaisen selanteen. Kerimaen kartta-alueella ovat laajat alat pinnanmuodoiltaan verrattain laakeita. Maankohoumat ovat enimmakseen vain parikymmenta metric Puruveden pintaa ylempana (76 m merenpinnan ylapuolella). Vain aniharvoin ne nousevat m :iin. Vuorimaata muistuttavaa kallioista seutua on Pyhajarven keski- ja pohjoisosien rantamilla Kiteen Jatosvuorella ja Papinniemessa, joissa korkeimmat kalliot kohoavat n. 50 m Pyhajarven pinnan (80 m mpy) ylapuolelle. Kiteen kartta-alueen maanpinta on topografisilta korkeuseroiltaan hiukan vaihtelevampaa kuin Kerimaen kartta-alue. Mutta suhteelliset korkeuserot ovat siellakin enimmakseen m. Rokkalan kylan tienoilla Kiteen etelaosissa ovat korkeuserot kuitenkin edellista suurempia. Korkein kohta nousee 171 m :iin eli 91 m Pyhajarven pinnasta. Kiteen pohjoisosassa Potoskavaaran tienoilla ovat niin ikaan huomattavat korkeuserot vallitsevia. Kartta-alueiden kalliopera on epatasaisesti paljastunut. Niukasti paljastuneita ovat Kiteen kartta-alueen luoteis- ja koillisosien suo- ja kangasseudut. Niin ikaan Kerimaen kartta-alueella on Puruveden laaja graniittimassiivi vesipeitteen vuoksi suhteellisen heikosti paljastunut. Muualla onkin paljastumia riittavan runsaasti 1 :

8 Mittakaavaisecn kartoitukscen. Paliastumahavaintojen ohelia on geologisen tutkinnislaitokscn aeromagneettisia k, ;rakarttoja ktvtetty RAW rajattaessa kivilajiv of keita seka tulkittaessa kallioperan tektoniikkaa. KXL1JOPLRAN YLLISP1IRL'T liuskcet svvakivia s - anhen - ipian lent Tacn--hiteen kuskcct (oat pa aasiassa k'iiiclniskeita ja l1c0naiss )a. \e ovat w rtlkaiaall CCri'atTalll [iicn(,1 :St jaul <ltittil,at8. v citicl..-u.njst,11at. i w etj.1icnttcpt. i11c-" taturbidiittcja, joissa karkcaniniat i,ickkarct ja hicnomniat saviniaiset 1 crroksct vuorottclevat. Niissi on paikoin rtmsaasti kel irakcntcisia, C T rikkaita konkrcctioitit. Primadrirakenteita on kuitenkin seivemnan nahtavissa vain ktiilclit skeai_,cun pohjois- is koillisosissa, kuten hiteen Puhoksessa ja Potoskavaarassa, niwaa siellakin heikonimin kuin pol:joiserr,pana Tohmajarven kartta-aluccn kiilleiiuskeissa ja ft11nteissa, joissa metamortoosiaste on piencmpi. livos lanteen pain kasvaa metamortoosiaste. heri- ' hciit ;aen ja hiteen kar,-,a alucilla on.a hale asti tau t;-"m cud lius1cita. akivicn pinta alaosuus on suurin piirtein uu _\e i dostaaat joko r orc-aiikoja kupohmaisia niassu eja, i:upaassa 4 artsidiori ttela, 4r,n -(,i ruttej,; j,i tasdraac~.- ~'.a rltiooe)a (sv"f(rogeenis1 gram ucja) t._i l?itkulaisat oaic<oyjantteja,'trl1ustoibi, nitoh :in )rogccnisia pcgmatiittl rar.iirtcja. I:crimiicti lehden kartta_ a assa piirtvv cot viscsti cs i.'_ir tveden -amitti. Sc 1 s uscan sadan neli6kilomctrin laajuiscn pitkanpvort,kon?"&' -Sew-pituussuuntaisen mass in, joka uiotruu i ttnwss en font aj,arj in hurt i tit=ce i,,_u,lellc. hitcc n kartta-aiueen 1'uraNeden Bran irsrt i*aan ~lt5otan- - Mrsakl"alall scuciuilla on l a,. lankc7il,.itncn d dire niioitunt t a ACaLit imas l, paaabiss.a. i~sartsldioratoa la granodiornttia. herimacn kartta-aiueen iuotcisnltrkassa - i 1cskcerisckaista, gncissinw.sia kvartsidiunitti i la,dranodiorntiaa gzncissigr :'niltna ;. Ae On icickc Liionkosken i '.jasta niasti_aista, j )nka naausa Jaa \'isolan--rokkalari--ous' ;kl;aiiin grano-as,lut -,icii(., t ;ittiscn massii,,in Vl.jc,ispuolcila on kaarenmuotoisena intruusiona hiteen Icarkeara..cn nc i e m it i i tniati, johon liittvv l.oniplcl si1)c nrinitnsta crkaurnia. )c on tun eutt.nut i;alltop'.raaart dis- ' ;ordantisukarjaiaiscn usi,ci uodostuman puuassuuntain r-aiidcn. 1 iricn haja 'c r-a+iitti *ianiitties,ntvnia on edclliscsts eteiaai=. an Roi - kall-an l :rsakkalan Oranodurnni' ;tarts, tti,a sii ; i i, Isten. 6abroa, dioriitt :a ja ultracmkksis a kip on picnina p.i.i u na rune t 'ii(1 m" Rot 1an --Narsanka1s, ;,arran dior itti-0iartsidioriitum,i :sii in ja i'urc,<<..c. rcunaosiin, lllos hcrintacn i;artta alt_een liaotcisi,u,niassa, liu realue :, 1,ieni ;. Lvartsidioriirti-, dioriitti-, gabro- ja peridotiitti-i _tuusioita. Lii. Wkcita on herimacn is hiteen karrta-aluciden pohjlisc - iss sei..ii 1- artta ' 1 _cidcn raja-aiucilla. =Ae inuc,liostasat 1aarl naisia voiitkkcita s,;calivini ;assm e ipariilc. Liuskckivien arv.oit i pinta-alaosuus on n. 40. LcikkatSSuCtetu n p-ru stceiia oi-at

9 8 maen kartta-alueen lansiosissa Pistalanjarven ja Raikuun kanavan lansipuolella vaihettuvat pienirakeiset kiilleliuskeet ja kiillegneissit selvasti karkeammaksi, voimakkaasti metamorfoitunceksi, graniittien migmatisoimaksi granaatti-kiillegncissiksi, josta alkuperaisrakenteet ovat suureksi osaksi havinneet. - Kiteen kartta-alueen kiilleliuskeisiin on paikoin metamorfoosissa syntynyt porfyroblastisia A1- rikkaita mineraaleja : stauroliittia, andalusiittia ja sillimaniittia. - Kerimaen kartta-alueen lansiosissa, korkeamman metamorfoosin vvohvkkeella, on mineraalivhtvma granaatti-kordieriittisillimaniitti tvypillinen kiillegneississa. Kerimaen-Kiteen kiilleliuskeet ja kiillegneissit kuuluvat Hackmanin (1933) jaottelun mukaan ns. laatokkalaisiin liuskeisiin, mutta itse asiassa ne liittvvat saumattomasti pohjoissuuntaan Tohmajarven kalevaisiin kiilleiiuskeisiin ja fylliitteihin, joihin ne ovat stratigrafisesti rinnastettavissa. Niin ikaan Kerimaen seudun migmatiittiser kiillegneissit, jotka kuuluvat Savon liuskeisiin, navttavat muodostavan jatkeen idempana oleville kalevais-laatokkalaisille, paremmin sailvneille kiilleliuskei le. Kiilleliuskeessa on parissa kohdassa tavattu valikerroksena sarmikasmukulaista polvmiktista konglomeraattia. - i\fvos mustaliuskeita, grafiittigneisseja, kalkkikivca ja amfiboliittisia liuskeita on valikerroksina tai pienina esiintvmina kiilleliuske-kiille- «neissimuodostumassa. Selvasti klastisrakenteisia arkosiittivalikerroksia scka tummapigmenttisia, osaksi lasimaisia kvartsiittikerroksia on varsinkin Kiteen kartta-alueen pohjoisosissa. Diopsidijuovaisia amfiboliitteja - alkuaan merkelisvntvisia sedimentteja -- on Kerimaen karttalehden lansiosassa migmatiittisen kiillegneissin alueella. Naihin diopsidiamfiboliitteihin liittvy vulkaanisperaisia amfiboliitteja. - Agglomeraatti- ja tuffiittirakenteista vulkaanissyntvista amfiboliittia on mvos Kiteen pohjoisosassa Potoskavaarassa. LIUSKEET Kerimaen ja Kiteen kartta-alueiden kivista on 40,', liuskeita. Naista suurin osa on kiilleliuskeita ja kiillcgneisseja, alkuaan saven ja hiekan sekaisia sedimentteja. Niissa on kapeina valikerroksina mustaliusketta, konglomeraattia, kvartsiittia ja arkosiittia. Ca-rikkaiden metasedimenttien, amfiboliittien ja kalkkikivien osuus on niin ikaan vahainen. Osa amfiboliiteista on vulkaanissyntyisia. Kiilleliuskeet ja kiillegneissit Paaosa Kerimaen ja Kiteen kartta-alueiden liuskeista on kiilleliusketta ja kiiiicgneissia. Niita on etupaassa kuvatun alueen polijoisosissa, kuten laajan alan pcittava sininen vari osoittaa. Nama ns. laatokkalaiseen muodostumaan kuuluvat kiilleliuskeet ja kiillegneissit ovat jonkin verran rnetamorfoituneempia kuin pohjoisempana sljaitsevat Tohmajar,, en-kiihtelysvaaran kalevaiset kiilleliuskcet ja fylliitit, joihin ne alucellisesti ja stratigrafisesti liittvvat. Nletamorfoosiaste kasvaa siis etelan suuntaan. Toiselta

10 9 Iiuva 2. honkrcetioita kcrroksclliscssa kiilleliuskccssa. Fill. 2. Concretions in bedded mica scbist. Kitce, Puhos. l'alok, Maunu I irmc, Photo. puolen metamortoosiaste kasvaa mobs lanteen pain vahitellen. Niinpa herimaen kartta-alucen lansiosassa Kerimacn kunnan alucclla vall :tsevat voimakkaasti metamorfoituneet graniittien migmatisoimat granaattipitoiset kiilicgneissit ja suonigneissit. Nama liuskeet kuuluvatkin lahinna Savon liuskeisiin, mutta ovat ilrneisesti stratigrafisesti rinnastettavissa idemp ina oleviin paremmin sailyncisiin liuskeisiin. Va_rsin selva metamorfoosiasteen kasvu on havaittavissa Pistalanjarven-Raikuun kanavan suuntaisen N\' --SE,) marrosvyohykkeen lansipuolelia. Siita lanteen on mv6s liuskcjaksojen kulkusuunnassa nahtavissk jyrkka muutos (lchdet ja -06). herimaen ja Kiteen karttalehtien kiillcliuskeet ja kiillegneissit ovat harmaita tai tummanharmaita pienirakeisia liuskeita. Paikoin ne ovat selvasti kerroksellisia. Paikoin niissa nakyy primaarirakentcita, kuten kerrallisuutta (graded bedding) ja virtakerroksellisuutta scka virranpyorimisesta johtuvaa»slumping»-rakennetta. Niin ikaan on niissa monin paikoin keharakenteisia Ca-rikkaita konkreetioita (kuva 2). Erityisen selvasti on tallaisia rakenteita nahtkvissa Kiteen Puhoksen kiilieliuskeessa (lehti B). Tamantapaisia rakenteita on kuvannut Gabor Gail (1971) 1-laukiveden- Savonlinnan alucen kiilleliuskeissa, joita han pitaa alkuaan turbidiittisina geosynkliinialtaaseen kcrrostuneina miogeosynkliinisarjan sedimentteina. Edella mainittujen priinaarirakenteidc-n lisaksi on naille kiville tyypillista akselitasoliuskeisuus tai -rakoilu. Kiilieliuskciden ja kiillegneissien paaminiraaleina ovat oligoklaasinen plagioklaasi (An,,), kvartsi ja biotiitti. Alikrorakenne on granoblastinen tai blastoklastinen. Kiillegneissilla tarkoitetaan tassa selityksessa kiilleliusketta jonkin verran karkeampaa ja metamorfoituneempaa muunnosta. Mlineraalikoostumus on molemmilla samanlainen

11 1 0 Kuea 3. \ndalu, ;itd- ja si,.urolnttiporfv;roblasteja kiilleliuskeessa. I ig. )..-Mdalnsite and slaruriite parphyroilac/ riuca sc/fci. Kitee, Potoskavaara. Paikoin kiilleliuskc lahcnec koostumukseltaan kvartsiittia muunnoksissa, joissa on kvartsia 60-70,~, (ks. Tohmajarven sclitvs s. 41). Tullaista kvartsiittista kiilleliusketta - kiilleliuskeen ja kvartsiitin vulirnuunnosta - on Kiteen Potoskavaarassa ja Niinikummussa. Situ ei ole omalla karttamerkilla erotettu kiilleliuskecsta ja kiillegneissista. Varsin maasalparikasta, selvasti kerroksellista kiilleiiusketta on hiteen Puhokscn seuduilia. Kiilieliuskciden ja lciillegneissien vlcisimpina lisaaineksina on muskoviittia, kloriittia, apatiittia, magnetiittia,kiisumineraaleja, grafiittia, turmaliinia ja zirkonia. halimaasalpaa on eritviscsti tnetamorfoituneimmissa kiillcgneissimuunnoksissa, ja se navttaa olevan enimtrakseen sekundaaristu alkuperaa. DIctamorfoosin tuloksena on kiilleliuskeisiin syntvnvt Ai-rikkaita porfyroblastisia mineraaleja : stauroliittia, andalusiittia, sillimaniittia, granaattia ja kordieriittia (ks. Nvkanen 1968, s. 41). Ruskcaa, ristikaksosina esiintyvaa stauroliittia ja pi lkkymaista andalusiittia on uscin sa.rnoilla paljastumilla, jopa sarnoissa lustoissakin. And :ilusiittia on kahdenlaiscna varimuunnoksena : toincn, tummanhartnaa andalusiitti sisaltaa runsaasti sullceunmina kiilteita, kvartsia ja kiisumineraaleja ; toinen, punertava andalusiitti on melko pulcdas andalusiittimuunnos. Stauroliitti- ja andalusiittipitoista kiilleliusketta on hiteen Potoskavaarassa (kuva 3), 1-1onkavaarassa ja Kantosyrjassa vyohykkeessa, johon on tun-

12 1 1 Kuva 4. Pin inuttunutta vuonignciss a. Pig aiding in veined,wei.u. Kcrimaki, Kinnaraho. keutunut pienia tarmaliinipegmatiittigraniitti-intruusioita (lchdet B--D, B-D). Stauroliitti- ja andaiusiittiporfv-roblasteja on tavattu viola Ramecnjdrven rantakallion kiilleliuskeessa Neuvostoliiton rajah lilkell~i niukasti paljastuneella alueella. - Suurcksi osaksi kiilteeksi muuttunutta andaiusiittia on Kerimaen kartta-alueella Kesdlahden Lakovaaran kiiileliuskeessa. Sillimaniittipitoista kiilieliusketta on Kiteen : tiskojiirvella N-S-kulkuisessa vyohykkeessa (lehti , -03). Sillimaniitti on vaalcina, 1--3 mm :n pituisina kiiiteen sekaisina porfyroblasteina. Muskoviitti on naissa kivissa niyohcrnpad generaatiota kuin biotiitti. N. 0.5 cm :n pituisia sillimaniittiporfvroblasteja on muskoviitti-biotiittiliuskeessa Kangasjarven V'-rannalla lahella Neuvostoliiton rajaa (lehti C). Siita 5 km pohjoiseen Kattilalammen tienoilla on cm :n lapimittaisia, ranaattikitcita kiillciiuskecssa, j, nssa on kuituista sillimaniittia. Sillimaniittia on min ikdan >>aurinkomaisissaa saderakenteisissa liuskcjikinteissh, joita on runsaasti Kitten pe(tmatiittigraniitin pohjoisosan paljastumissa (lchdet B )a D). Suurek.si osaksi namakin usvan kvmmenen c,,-. :n lapin ittaiset aauringotn ovat kiillettd ja kvarrsia. - Hyvamuotoisia n. 1 c n :n pituisia vaaleanpunertavia sill ; ir.anjittiporfvroblastej'a on Kesalahden V'armossa biotiittipitoisessa ki artsi-maasilpaliuskeessa. Sdlimaniittiporfyroblastinen liuske on sijoittunut Varmon lholan kalkkikiven E-reunalla sijaitsevan karsiosueen ja ymparoivan graniitin valiseen muutaman metrin levylseen kontaktivyohykkeescen (lehti C). Sillimaniittiporfyroblastit lienevat s.vntyneet kontaktimetamorfoosissa graniitin vaikutuksesta Al-rikkaaseen liuskeescen.

13 1 2 huva 5. Suonigncissirakcntei ; i kiillcgnci I'1''. 1 fu;e (I Swiss virl/chlre in,, a 5hrJs. kcrin -iaki, Kin naraho. \Iclko tumnnaa kordicriittiporfyroblastista ruijeliuskcista gnclssia on Kerimaen kartta-alucen lansiosassa Kitcca Papinniemclla. Kordicriitti muodostaa kiilteen ja kvartsinsckaisia pitkulaiseksi,,cnrneitd kviimyja. Tama kordicriittigneissi kuuluu vybhvkkecscen, jossa on runsaasti jnustaliusl :evalikerroksia ja lavistavia kvartsijuonia. Kutcn aikaisemmin on mainittu, on Kerimaen kartta-alucen lansiosissa Kurnpurannassa, Pistalassa, Ylakuonassa ja 1-Iautaniemessa aina Kerimaen kirkonkylan S-puolelle saakka vallitsevana kivilajina migmatiittinen granaattipitoinen kiillegneissi. Tama kinzikiittia laheneva kivilaji on voimakkaasti poimuttunut ja metamorfoitunut. Siina on yleiscsti pienia, muutanian cm :n siirroksia. Sc on graniittisten ja pegmatiittisten juonicn lavistamaa, brcksioimaa ja migmatisoimaa, osaksi sefcmmin suonigncissia (kuvat 4 ja 5). Sita on vail,tclevasti monenlaisissa karkeus- ja graniittiutumisasteissa. Granaattiporfyroblastit oval enimmakseen rcpalcisia. Monin paikoin n5kee 1-2cm :n lapimittaisia granaattikiteita, paikoin suurempiakin, mutta uscin nc ovat vain 1-3 mrn :n lapimittaisia. Granaatin ohellla on migmatiittisessa kiiilegneississa kordicriittia, uscin muuttuncina vicrasmuotoisina porfyroblasteina, seka fibroblastista sillimaniittia. Plagioklaasin (An, ja kvartsin lisaksi siina on vaihtclevasti kalimaasalpaa, joka hence enimmakseen sekundaarista. Kiilteista biotiitti on vallitsevampi ; muskoviitti on yleensa myohcmpaa generaatiota synnyltaan. Kloriittia on yleiscsti hankauspinnoissa, kuten Kerimaen-Kitten maantien leikkauksissa on nahtavissa. - Kerimaen migmatiittinen granaatti-kiillegneissi kuuluu samaan laajaan kiillegneissi- ja suonigneissivyohykkeeseen, joka on levittynyt laajalle alueelle EtelS-Savon kallio-

14 perassa. Monesti sen vaihettuminen gneissigraniitiksi on asteittaista, jolloin kivilajirajan piirtarninen on vaikeaa. Kerimaen ja Kiteen kartta-alueilla on kiteytyminen uietamorfoosissa tapahtunut paaasiassa amfiboliittifasieksen olosuhteissa (N-rt. Tohmajarven kallioperkkartan selitys, s ). Pohjoisempana, Tohmajarven alueclla, stauroliitti ja andalusiitti muodostavar omat alueelliset esiintvmisvyohykkeensa. Stauroliittihan sietaa liikuntoja ja painetta paremmin kuin andalusiitti, joka puolestaan edustaa korkeampaa lampotilaa. Kiteen kartta-alueen Potoskavaarassa, Kantosvrjassa ja Vepsassa ne esiintyvkt usein samoissa lustoissakin. Se viittaa kohonneeseen syntvlampotilaan, johon Kiteen pegmatiittigraniitin liusketta lavistavilla intruusioilla hence ollut rnerkittava osuus. Pegmatiittigraniitin ja liuskeen kontaktivyohvkkeissa seka myos graniittimassiivin sisalla on sillimaniittia syntynyt ennen kaikkea kontakti- ja termometamcrfoosin tuloksena. Nlineraalivhtyma sillimaniitti-granaatti (almandiitti), esim. Kiteen Kattilalammella (lehti D) on korkeamman svntylampotilan vastine stauroliitti-kvartsi-yhtymalle (Tohmajkrvi, Kemie, Tohmajarven kartta-alue) peliittisissk sedimenteissk. Pegmatiittigraniitin sisalle joutuneissa liuskesulkeumissa on sillimaniitti osaksi muuttunut muskoviitiksi ja kvartsiksi : muskoviitti -l kvartsi F ortoklaasi -{-- sillimaniitti --j- vesi. Kerimaen kartta-alueen lansiosan voimakkaasti metarnorfoituneen kiillegneissin mineraaliyhtyma plagioklaasi-(kalimaasalpa)-biotiitti-(muskoviitti)-kvartsi-granaattisillimaniitti-kordieriitti viittaa korkean lampotilan amfiboliittifasieksen tai jopa granuliittifasieksen kiteytymisolosuhteisiin. Varsinkin kalimaasalvan esiintyminen Al-silikaattien kanssa yhdessa edellvttaa suhteellisen korkeaa syntylampotilaa. 1 3 Konkreetioita kiilleliuskeissa Kiteen kartta-alueen kiilleliuskeissa on yleisesti konkreetioita. Niita on varsinkin Potoskavaarassa, Kiteen kirkonkylan tienoilla, Ataskojarven E-rannan kallioissa seka Juurikan kylksta Loukunvaaraan ulottuvassa kiilleliuskejaksossa, joka kaartuu 11isolan--Rokkalan syvakivimassiivin pohjoispuolitse. Erittain runsaasti on konkreetioita Kerimaen kartta-alueen koillisosassa Kiteen Pulioksesta Papinnierneen ulottuvassa vyohykkeessa. Puhoksen (lehti B) konkreetioiden (kuva 2) emakivena on suhteellisen maasalpkrikas kerrallisrakenteinen kiilleliuske, jossa nakvv paikoin»slumping»-rakennetta. Sunk on vleista voirnakas kerrokseliisuutta leikkaava rakoilu, joka on todennakoisesti akselitasorakoilua ja lahenee paikoin liuskeisuutta. Konkreetiot ovat keharakenteisia, pitkulaisia, ellipsoidisia tai pallomaisia muodostumia, joista pisimmat ovat crn :n pituisia. Yleisik ovat kuitenkin cm :n pituiset konkreetiot. Paikoin ne ovat venvncita, paikoin vaantvneita. Konkreetioiden keskusta on kvartsista ja maasklvasta koostunutta ainesta, ja se on karkeampaa kuin konkreetioiden reunus. Pienirakeinen tummempi reunavyohyke sisaltaa sarvivalketta, karbonaattia, kiillettk, titaniittia ja granaattia. Runsaasti konkreetioita sisaltavaa kiilleliusketta on Hackman

15 1 4 (1933)nimittanyt»palloliuskeeksi». Hinen mukaansa konkreetiot sisaltavat kalsiumia enemman kuin emakivi. Eskola (1932) ja Hackman (1933) pitivat konkreetioita alucellismetamorfoosissa uudelleenkiteytyneina imatrankivina. Kerimaen kartta-alueen pohjoisosissa Kesalahden Pahatsussa Paasiveden S-rannalla ( B) on graniitin lavistamaa kiilleliusketta, jossa on erityisesti pitkiksi venyneita konkreetioita. Aluetta luonnehtivat tektonisesti voimakkaasti kehittynyt venyma, lanteen loivasti kaatuva akseli ja selvasti nahtavat pienoispoimut. Konkreetiot ovat venvneet akselin suuntaan. Kerimaen kartta-alueen luoteisosassa migmatiittisessa kiillegneississa on paikoin konkreetioita muistuttavia jaanteita. Toisinaan ne ovat selvasti konkreetioita, mutta useimmiten on primaarisvvden tunnistarninen metamorfoosin vuoksi epavarmaa. Kvartsiitit ja arkosiitit \luutama paljastuma tummapigmenttista, cpapuhdasta kvartsiittia on Kiteen kartta-alueen pohjoisreunassa Potoskavaarassa (keltainen vari kartalla). Se on osaksi blastoklastista, osaksi lasimaista rakenteeltaan. Pkamineraalin, kvartsin, lisaksi siina on vahan piagioklaasia, biotiitria, kloriittia ja scrisiittia. Potoskavaaran kvartsiitti muistuttaa Tohmajarven kartta-alueen Kemien metavulkaniittien vhtevdessa tavattavia ns. nuorempia kvartsiitteja, joihin se stratigrafisesti Iaheisesti liittvncekin. Kapeita, muutaman metrin vahvuisia kvartsiitti- ja arkosiittivalikerroksia on mustaliuskeiden yhteydessa erityisesti Kiteen Lohelassa, Niinikummussa ja Papinniemessii (leltdet , -12 seka Ne ovat yleensa kvartsivaltaisia, vaihtelevasti plagioklaasia sisaltavia. Iskoksessa on paikoin karbonaattia. Nama kvartsiitit ja arkosiitit ovat osaksi blastoklastisia, osaksi voimakkaasti tektonisoituneita, ruhjeliuskeisia, kloriittia ja epidoottia sisaltavia. Potoskavaarasta Tohmajarven Kuurnan kyiaan saakka lahelle itarajaa on useamman kilometrin matkalla selvasti klastisrakenteisia arkosiittisia valikerroksia kiilleliuskeessa. Niissa crottuvat suuremmat laatikkomaiset (2-3 mm :n pituiset) maasalparakeet hicnommasta pert is massasta. Kiteen Juurikassa on kiilleliuskeessa siella taalla kapeita ( cm), hvvin tiiviita tummapigmenttisia kvartsiittivalikerroksia. Kiteen Potoskavaarassa on primaarisen kvartsiiun lisaksi muutaman metrin vahvuisia kerroksia metasomaattise.sti kvartsiutunutta liusketta. Tallaista sekundaarista kvartsiutumista on syntynvt erilaisiin liuskeisiin. Kokonaisuudessaan on Kerimaen ja Kiteen kartta-alueilia kvartsiittia ja arkosiittia niukasti verrattuna Tohrnajarvcn kartta-aluecseen. Konglomeraatit ja breksiat Kiteen Puhoksessa (Ichti B) on konkreetiorikkaassa kiilleliuskeessa (pall oliuskeessa) valikerroksena muodostumansisaista polymiktista konglomeraattia. Valikerros on 3 nun vahvuinen, la se vaihtuu melko teravasti kiilleliuskeeksi.

16 Iskos on sarvivalke-kiilleliusketta. Mukulat ovat 1-10 cm 0, enimmakseen kuitenkin 2-4 cm 0, pitkulaisia ja heikosti pyoristyneita. Ne ovat koostumukseltaan paaasiassa happamia svvakivia (lahinna granodioriittia), osaksi amfiboliittia, kvartsiittia ja kvartsi-maasalpaliusketta. Kiteen Potoskavaarassa (lehti D) on kiilleliuskevyohykkeessa pari paljastumaa voiniakkaasti tektonisoitunutta breksiarakenteista kivea. Osaksi kivilaji on konglomeraattimaista. Siina on encmman tai vahemman pyoristyneita»mukuloita» cm ;0). Mukulat ovat paaasiassa kvartsiittia ja kvartsimaasalpaliusketta, osaksi kiilleliusketta. Breksiakonglomeraatissa on vuorokerroksina kvartsiittia ja metavulkaaniittista kivea. Teravasarmaista juonikvartsibreksiaa on kiisurikkaassa mustaliuskeessa Kitcenjarven itarannan kallioissa, osaksi kauempanakin sisamaassa (lehti B). Kvartsibreksiamurskaleet ottavat paikoin lahes puolet kiven tilavuudesta. Kerimaen kartta-alueella Puruveden Suursaaressa (Ketolansaaressa) Kesalahden pitajassa (lehti B, x = y == ) on n. 20 kg :n lohkare breksiarakentcista kivea. Siina on keskirakeista punertavaa Puraveden-tyyppista graniittia muutaman cm :n lapimittaisina kulmikkaina murskaleina. Ruskca mosaiikkimainen v alimassa ottaa tilasta ainakin puolet. Ohuthieesta voi nahda, etta se on osaksi tiivista huopamaista iskosta, joka on epaselvasti kiteista. Mutta suureksi osaksi valimassa on muodostunut teravasarmaisista, mm :n lapimittaisista kalimaasalpa-, kvartsija plagioklaasipirstaleista seka pienista kiillesuomuista. Lisaksi siina on suurempia 2-3 mm 0) graniittisia kivilajimurskalcita. Raemurskaleet eivat ole pyoristyneita, eika niissa juuri nay myohemman puristuksen merkkeja. Kivi on rakenteeltaan suunnittumaton. Kiven alkupera ja emakallio ovat selvittamatta. 1 5 Mustaliuskeet ja grafiittigneissit Kerimaen ja Kiteen kartta-alueella on monin paikoin grafiitti- ja kiisupitoista mustaliusketta vuorokerroksina kiilleliuskccn kanssa. Mustaliusketta on vyohykkeissa, joita indikoivat pitkanomaiset anomaliamaksimit aeromagneettisissa kartoissa. Mustaliuskekerrokset on erotettu paallemerkinnalla ymparoivasta kivilajista. Niita on varsinkin Kerimaen kartta-alueen itaosassa Kiteen Puhoksesta Papinniemen kautta etelaan Kesalahden Sarvisaloon ulottuvassa liuskejaksossa (lehdet , 11, 12). Niin ikaan on mustaliuskeita Kitcen karttalehdcn pohjoisosissa Potoskavaarassa iaajalla alueella seka edelleen Kiteen keskiosissa Juurikan kylan seuduilla ja Satulavaarassa. Grafiitin ja kiisuaineksen lisaksi mustaliuskeet sisaltavat kvartsia, kiilteita, amfiboleja, maasalpia, karbonaattia ja titaniittia. Amfibolia, paaasiassa tremoliittia sisaltavaa Ca-, Mg-rikasta ns. Mulon liuskeen tyyppista sadekivimaista mustaliusketta on Potoskavaarassa (lehti B) vuorokerroksina metavulkaniittisten amfiboliitticn kanssa. Myos Kiteen Satulavaarassa (lehti D) on tallaista sadekivimustaliusketta. Potoskavaaran ja Satulavaaran mustaliuskeissa on runsaasti rikkikiisu- ja magneettikiisujuovia seka kvartsijuonia ja kvartsibreksiaa.

17 1 6 juurikassa (lehti ) liittyy mustaliuskeeseen pari pienta grafiittiesiintvmaa (Vesasalo 1952). Kolmas grafiittiesiintyma on edellisista pari km lanteen 1ktdsk6jdrven E-rannalla. Potoskavaaran seuduilla, alueella, jossa on korkeita pegmatiittigraniittikallioita, nahdaan pegmatiittigraniitissa runsaasti pitkanomaisia, laattamaisia mustaliuskesulkcumia. Sulkeumat ovat osaksi pystyasentoisia, yleisen liuskcisuuden kulun suuntaisia, mutta myos lakes vaaka-asentoisia sulkeumia on nahtavissa kallionseinamiila. Mustaliuskeita saattaa noilla tienoin olla enernmankin kuin mica karttaan on voitu paljastumien perusteella merkita. Ne ovat helposti rapautuvina kuluneet syvemmalta ja ovat nain ollen heikommin paljastuneet kuin pegmatiittigraniitti, joka mahdollisesti korostuu karttakuvassa. Aikaisemmin mainittu (s. 12) Papinniemen ruhjcliuskeinen kordieriittigncissi kuuluu vyohykkeeseen, jossa on runsaasti mustaliuskevalikerroksia. Kerimaen ja Kitcen kartta-alueiden laatokkalaiset mustaliuskect liittvvat alueellisesti Tohmajarven kartta-alueen Hammaslahden--Kernien antiklinoriumin mustaliuskeisiin. Kerimaen karttalehden lansiosassa in igmatiittisen granaatti-kiillegneissin al ueella on paikoin metamorfista grafiittigneissia valikerroksina. Ne ovat graniitti- ja kvartsijuonien lavistamia pieni- tai keskirakeisia voimakkaasti metamorfoituneita liuskeita. Nc ovat ruostcenvariseksi rapautuneita. Nlineraalikoostumus on samantapainen kuin alucen kiillegneisseissa, paitsi grafiittia ja kiisumineraaleja on niissa enemman. Grafiittia on paikoin suurempinakin moykkyina, mutta tavallisesti pienina suomuina. Usein niihin liittyy karbonaattipitoisuutta. Paikoin grafiittigneissit vuorottelevat diopsidiamfiboliittisten ja karsimaisten kerrosten kanssa. Niissd on yleisesti rikkikiisua ja magneettikiisua juovina ja kasaumina. Myos tummanruskeaa markasiittia scka hiukan kuparikiisua on niissii tavattu. Runsaasta magneettikiisupitoisuudesta johtunevat alueen paikoittaiset kompassihairiot. Ruostcista grafiittigneissia on nahtavissa varsinkin pohjoisetelasuuntaisen Seikanlammen-Savonrannan maantien kallioleikkauksissa Kosonkankaalla ja Jalaksessa (lehdet B ja 03 A) seka Ylaluotojarven ymparistossa. Kerimaen grafiittigneissit muistuttavat rakentecltaan ja mineralogialtaan Kuopion scudun grafiitti- ja kiisupitoisia ruosteliuskeita. Ovatko edella mainitut stratigrafisesti rinnastettavissa toisiinsa, jaa tassa avoimeksi kysymykseksi. Toisaalta Kerimaen Ylaluotojarven ja Kosonkankaan grafiittigneissit ovat mahdollisesti idempana olevien mustaliuskeiden metamorfoituneita muunnoksia. Grafiittigneissista on kemiallinen analyysi taulukossa 5. Kalkkikivet Kalkkikivea (merkitty oranssilla kartalle), joka on osaksi dolomiittista kalkkikivca, osaksi kalsiittikivea, on Kesalahden Varmossa Kerimaen kartta-alueen itaosassa (lehti C). Tama ns. Aholan kalkkikivi on usean sadan metrin pituinen ja sen leveys vaihtelee m :iin. Aholan kalkkikiven on kartoittanut Erkki Aurola (1953) geo-

18 logisen tutkimuslaitoksen malmiosaston tutkimuksissa. - Pro gradu-tyon puitteissa on sita tutkinut Rune Westerholm (1964) Paraisten Kalkki Oy :n kenttatoissd. Tuolloin siella suoritettiin syvakairauksia. Aholan kalkkikivi sijaitsee graniitin sisaan ulottuvassa kapeassa liuskekielekkeessa voimakkaassa aeromagneettisessa hairiojaksossa. Kalkkikiven ldnsipuolella on sivukivena graniittia vasten amfiboliliusketta. Kalkkikiven ja amfiboliluskeen vdlissa on muutaman metrin kerros grafiittipitoista kiillcliusketta (mustaliusketta). Kalkkikiven itapuolella on kerroksellisen diopsidikarren ja harmaan kvartsiittisen liuskeen vuorokerroksia. Siitd itddn on muutaman metrin levyinen vyohyke sillimaniittiporfyroblastista gneissid graniitin kontaktia vasten. Westerholm jakaa Aholan kalkkikiven kolmeen paamuunnokseen. Ne ovat valkea kalsiittikivi, valkea dolomiitti ja harmaa dolomiittinen kalkkikivi. Naista Ca-rikkain on kalsiittikivi ja Mg-rikkain dolomiitti. i\lutta vallitsevin on ylimenomuunnoksena esiintyva harmaa dolomiittinen kalkkikivi. Kalsiittikivesta on viela valkean muunnoksen lisaksi harvinaisempi ja epapuhtaampi kellanruskea muunnos. Kalsiittikivi on keskimadrin karkeampaa kuin dolomiitti. Harmaa dolomiittinen kalkkikivi on paikoin tiivistd. - Kalsiittia on paikoin sulkeumina dolomiittikiteissa (Westerholm 1964). Lisdaineksia on n. 10 % Aholan ka_kkikivessa. Niitd ovat mm. kvartsi, sarvivalke, diopsidi, kondrodiitti, flogopiitti, biotiitti, kloriitti, apatiitti, grafiitti ja kiisumincraalit. Dolomiittikivessa on hiukan serpentiinid, mutta kalsiittikivessd ei ollenkaan. 800 m etelddn Aholasta on niin ikadn paljastettu kalkkikivea. Aholasta 400 m pohjoiseen ja 1.3 km SSE on kalkkikivilohkaretta (Aurola 1953). Kerimaen kartta-alueen lansiosassa migmatiittisen granaatti-kiillegneissin ja diopsidiamfiboliitin alueelta on tavattu pari kalkkikivilohkaretta. Toinen kalkkikivilohkare on Hautaniemessa ja toinen Ylakuonajdrven itapuolella (lehti B). Kartta-alueilta ei ole muualta tavattu kalkkikivea, mutta kalkkirikkaissa diopsidiamfiboliiteissa ovat muutaman cm :n vahvuiset karbonaattijuovat yleisid kuten esim. Iitosen saarella Sarvisalosta itdan Pyhajarvclla (lehti C). MVOs Kerimaen Yldkuonan ja Kinnarahon diopsidiamfiboliiteissa on paikoin karbonaattijuovaisuutta. Ne kuuluvat samaan kaarimuotoiseen amfiboliittijaksoon, jonka ldnsipdahdn, Ruokojdrven seuduille Kerimaen kartta-alueen lansipuolelle, ovat sijoittuneet ns. Kerimaen kalkkikiviesiintymat. Kesdlahden Aholan kalkkikiven ja Kerimaen Ruokojarven kalkkikiven geologinen ymparisto ja sijainti ovat samanlaiset. Molemmat ovat amfiboliittimiljoossa, johon liittyy grafiittipitoisia liuskeita. Vayrynen (1954) rinnastaa Kerimaen kalkkikivet laatokkalaisiin kalkkikiviin ja pitad amfiboliliuskemuodostumaa stratigrafisesti Eteld-Savon liuskeiden alimpana osastona. 1 7 Amfiboliitit, diopsidiamfiboiiitit ja metavulkaniitit Kerimaen kartta-alueen lansiosassa Ylakuonasta Kinnarahoon saakka lahelle Kerimaen kirkonkylaa on muutaman kilometrin pituinen ja 1-2 km :n levyinen N-S-kul

19 1 8 iiuva 6. [uovainen diopsidiamhholiitti. fig. G. Banded dirj side arnp66ibolite. Iierima'si, Yl i-luotojarv i. kuinen jakso tummanvihreaa amfiboliittia, joka on suurcksi osaksi diopsidijuovaista (lehdet A ja B). Amfiboliitit on merkitty v ihrealla variila kartalle. Diopsidipitoisuus on siina erotcttu ruskeilla katkoviivoilla. -- herimaen amfiboliitti kaartuu kartta-alueen lansipuolella L-W-kulkuiscksi ja muodostumajakso jatkuu lantccn Ruokojarven kalkkikivialueelle saakka. herimaen amfiboliitit liencvat alkuaan paaasiassa vetccn kerrostuncita merkclisyntyisia sedimenttcja. Ne ovat siis para-amfiboliittcja. Varsinkin vaaleajuovaistcn diopsidiamfiboliittien juovaisuus nayttda paikoin selvasti primaariscata kerrokscilisuuclclta kuten esim. Ylaluotojarven etelarannan kallioissa (kuva 6). Ylakuonan-Kinnarahon diopsidiarnfiboliitticn paamincraaleina oval sarvivdikc, diopsidi ja plagioklaasi (An,, s ) (taulukko 1). Diopsidia on kuitenkin vaihtclevasti tai ci ollenkaan, jolloin kivilaji on amfiboliittia tai amlibolliiusketta. Lisaaincksina on karbonaattia, biotiittia, kloriittia, epidoottia, kvartsia, titaniittia ja malmimineraaleja, paikoin kalimaasalpik kin. Paikoin kivilaji on voimakkaasti metaniorfoitunut runsaasti kiil1etta, kvartsia ja maasalpaa sisaltdvaksi sarviv-alkegneissiksi. Diopsidiamfiboliitin kemia sclviad taulukosta 5. Osa Kerimaen amfiboliiteista on rakenteeltaan vulkaanisperaisia tai subvulkaanisia. Konnalammen tienoilla nakyy paljastumissa tufiittiseen kcrrosrakcntceseen viittaavia piirtcita. - Voimal_injalla, Kerimaen-Kiteen maantien lansipuolclla, on 40 m :n leve-

20 Taulukko 1. Kerimaen amfiboliittien mineraalikoostumuksia. Maaritykset on tehty pistelaskijaa kayttaen. Table 1. Mineralogical compositions of the Kerimaki amphibolites. Determined by the counting method I 3. I 4. Plagioklaasi - Plagioclase (An) Kvartsi -Quart Diopsidi - Diopside Sarvivalke - Hornblende Biotiitti - Biotite Muskoviitti - Muscovite Titaniitti - Sphene Epidootti - Epidote Apatiitti -Apatite Karbonaatti - Carbonate Malmimineraaleja - Ore 38.3 (50) (50) (60) o (30-40) Diopsidiamfiboliitti-Diopside amphibolite B, x = y = (27/ONy/72). 2. Diopsidiamfiboliitti - Diopside amphibolite B, x = y = (36/ONy/72). 3. Biotiittiamfiboliitti - Biotite amphibolite B, x = 6875.o8 y = (46. a/ony/72). 4. Diopsidiamfiboliitti-Diopside amphibolite C, x = y = (10.b/HL/71). ydelta sarvivalkeporfyroblastista amfiboliittia, joka on rakenteeltaan magmaattista. Myos plagioklaasiporfyriittisia muunnoksia on tavattu. - Kerimaen amfioboliitin breksiarakenteinen muunnos on alkuperaltaan epaselva. Siina pitkulaisia, teravisarmaisia amfiboliittiosueita breksioi vaaleampi diopsidi- ja epidoottipitoinen aines. Breksiarakenteinen amfiboliitti vaihettuu paikoin juovaiseksi kerrokselliseksi amfiboliitiksi. Paikoin siina on jopa tyynylaavan alkuperaan viittaavia rakenteita, jotka kuitenkin saattavat olla tektonisia synnyltaan. - Tektonisissa liikunnoissa syntyneita ovat ainakin monin paikoin amfiboliitissa tavattavat kloriittirikkaat >>soyrit>> ja ruhjeliuskeiset osueet. Paikoin siina on vuorokerroksina graniitti- ja kvartsijuonien lavistamaa migmatiittista kiillegneissia. Kuten aikaisemmin on mainittu, on Kerimaen kartta-alueen lansiosassa Varmon kalkkikiven sivukivena amfiboliittia (s. 17). - Diopsidijuovaista amfiboliittia on Kesalahden Saivisalossa seka tasta itaan litosen saarella. - Muutaman metrin vahvuisia amfibolliuskekerroksia on Kiteen Niinikummussa ja Satulavaarassa (lehdet B ja 05 D) mustaliuskevyohykkeessa. Kiteen kartta-alueen pohjoisosassa Kiteenjarven koillispuolella (lehti B) on emaksista ortoamfiboliittista vulkaanista liusketta, joka on Tohmajarven kartta-alueelta ulottuvan metavulkaniittijakson etelainen poimuuntunut kieleke (ks. Nykanen 1968 s. 25). Siina on kerroksellisia tuffiittisia patjoja, agglomeraattiliusketta seka metabasalttista laavakivea. Mineraalikoostumus on niissd samantapainen kuin Tohmajarven emaksisissa metavulkaniiteissa. Osaksi kivilaji on tasarakeista amfiboliittia, jossa ei nay primaarirakenteita. Siina on vuorokerroksina amfibolipitoista mustaliusketta, jossa on paikoin kiisujuovaisuutta.

21 2 0 SYVAKIVET Kerimaen ja Kiteen kartta-aluciden syvakivet on luettava paaasiassa svekokarjalaiseen synorogeenisten granitoidien ryhmaan (ikaryhma Ma). Geologisen tutkimuslaitokscn massa-analyyttisen laboratorion radiometrisissa ianmdarityksissa Kiteen kartta-alueen Narsakkalan sarvivalke-kvartsidioriitin zirkonista saatu ika (»Geologinen tutkimuslaitos, kertomus toiminnasta vuonna 1972>>) viittaa edella mainittuun ikaryhmaan (taulukko 12). Lavistyssuhteiden perusteilla muodostavat Kerimaen-Kiteen syvakivet aukottoman klassisen differentiaatiosarjan, jossa vanhimpina jascnina ovat ultraemaksiset kivet, gabrot ja dioriitit. Sitten seuraavat kvartsidioriitit ja granodioriitit. Nuorimpia ovat graniitit. Kronologisesti kaikkein nuorin derivaatta, Kiteen peg matiittigraniitti, kuluu ialtaan lahinna mvohaisorogeenisiin graniitteihin (ikaryhma Ma). Tahan ikaryhmaan viittaavat pegmatiittigraniitin kahdesta naytteesta saadut muskoviitin s'rb-s'sr-iat 1780 Ma ja 1810 Ma (Kouvo 1958) seka kolmannesta naytteesta uraniniitista ja zirkonista saatu ika (taulukko 12). Kitcen pegmatiittigraniitin lisaksi kuuluu Ma-ikaryhmaan Tohmajarven kartta-alueen puolelta Petravaaran trondhjemiitti, lehti A. Kerimaen ja Kiteen karttalchtien syvakivien kronologiasta on edella mainituilla perusteilla laadittu seuraavanlainen kaavio vanhimmasta nuorimpaan : Ika Ma Ultracmaksiset kivet, gabrot, dioriitit Synorogcenisia J Kvartsidioriitit l Granodioriitit blyohaisorogeeninen j Kiteen pegmatiittigraniitti Ultraemaksiset kivet, gabrot ja dioriitit Gabrot ja dioriitit on merkitty ruskealla varilla eika niita ole erotettu toisistaan. Ultraemaksiset kivet (paaosaltaan hornblendiittia) on niista erotettu vinoristikkopaallemerkinnalla. Kerimaen ja Kiteen kartta-alucilla on kolme erillista emaksisten syvakivien vyohyketta. Yksi on Kiteen karttalehden S-osassa Valkeavaaran-Narsakkalan scuduilla (lehdet ja 04), toinen Kesalahden S-osassa (lehti ) ja kolmas hajanainen alue Kerimaen kartta- alueen lknsiosassa (lehdct , 02, 03 ja 06). Emaksisten syvakivien osuus on vahainen, vain 1-2 % alueen kivilajeista. Kileen hornblendiititjagabrot. Kiteen Valkeavaaran hornblendiitit ja gabrot ovat pienina, muutaman kymmenen hehtaarin laajuisina, pitkulaisina pahkuina sij oittuneet kvartsidioriittimassiivin reunaosiin. Kontakti kvartsidioriittiin on vleensa melko tcrava. Osaksi kontaktivyohyke on eruptiivibrcksiaa, osaksi suonigneissia. Gabro- ja perido-

22 Taulukko 2. Kiteen ja Kesalahden gabrojen mineraalikoosnunuksia. Maaritykset on tehty pistelaskijaa kayttaen. Table 2. Mineralogical compositions of the Kilee and Kesdlahtl gabbros. Determined by the point counting method ~. Plagioklaasi -- Plagioclase (An) 1 (50) (50) (40--50) (50) (40) j (50-60) Kvartsi--- uart7.1 0.(, Diopsidi -Diopside I Sarvivalke-- Hornblende i Biotiitti - Biotite i Muskoviitti -- Muscovite Kloriitti - Chlorite u 0.6 Titaniitti - Sphene I U i Aksessorit Accessories 1.5 Epidootti - Epidote I 0.9 o.') Apatiitti -Apatite Malmimineraaljea -- Ore s 2.7 Karbonaatti - Carbonate... I ' Hornblendiittinengabro-Hornblenditicgabbro B,x y=511.25(167.bjONv,'69). 2. Sarvivalkegabro - Hornblende gabbro B, x = y (186.b/ONy,169) 3. Sarvivalkegabro - Hornblende gabbro. Kitee, Palojoki (33/JEA/96) 4. Sarvivalkegabro- Hornblende gabbro A, x = y (6.b/HL171). 5. Gabrodioriitti-G'abbro-diorite A, x v = (32.b/HL/71). 6. Anortosiittinen gabro-anortasitic gabbro B, y y = (186.c!ON"i69)( tiittimurskaleita kvartsidioriitissa on laajalla alueella Vaitjarven N-puolella Neuvostoliiton rajalla. Toinen gabrobreksiavyohyke on edellisesta muutama kilometri pohjoiseen Palolammen ja Ruokojarven valilla. Hornblendiittipahkujen kiviaines on tummanvihreaa, karkeaa (1-2 cm t :) ja suunnittumatonta. Paaaineksena on sarvivalkc. Osaksi se on vaaleamman plagioklaasirikkaamman aineksen tai kvartsidioriitin breksioimaa. Osa pahkuista on tummaa karkeahkoa sarvivalkegabroa, jonka paamineraaieina ovat sarvivalke ja labradorinen plagioklaasi (An,,,) (taulukko 2). Lisaaineksina on biotiittia, titaniittia, apatiittia ja malmimineraaleja. Tummien mineraalien maara vaihtelee %. Gabrossa on paikoin tummia peridotiittisia ja vaaleita anortosiittisia erkaumia, paikoin pyrokseenipitoisuutta. Paikoin gabro vaihettuu dioriitiksi. Kesalahden dioriitti. Keskirakeista tai karkeaa tummanharmaata dioriittia on useamman neliokilometrin alueella Kesalahden Totkunniemessa ja Sarvisalossa Kerimaen kartta-alueen kaakkoisosassa. Massiivilla on emaksisempi gabroidis-peridotiittinen reunavyohyke. Dioriitti on enimmakseen suunnittunutta, ymparoiviin graniitin puristamaa, osaksi gneissimaista. Paikoin siina on heikkoa juovaisuutta tai raitaisuutta. Paikoin se muistuttaa amfiboliittia. Silly on myos plagioklaasiporfyriittisia rakennemuunnoksia. Se on osaksi kaligraniitin migmatisoimaa. Myohemmin tunkeutunut graniitti jakaakin dioriittimassiivin kahtecn erilliseen osaan. Dioriitin paaosa jay Punkaharjun kartta-alueen (lehti 4124) puolelle.

23 i 2 2 Taulukko 3. Kiteen ja Kcsalahden dioriittien mineraalikoostumuksia, Nlaaritykset on tchty pistelaskijaa kayttacn. T able 3. Mineralogical compos ions of the Kitee and Kesd/ahti diorites. Determined by the counting method. Plagioklaasi -- Plagioclase (An). Kalimaasalpa - Potash feldspar Kvartsi --- Ouarte Diopsidi -Diopside Sarvivalke --- Hornblende Biotiitti --- Biotite Muskoviitti ---.3Irnscovite Kloriitti Chlorite.. Titaniitti - Sphene.... Aksessorit -- Accessories. Epidootti - Lpidote.. Apatiitti -_4patlie.... Malmimineraaleja --- Ore Karbonaatti --- Carbonate 55.5 (30) (30) (30 35) (40) (45-50) (40) l... 1.e 3.e u u a 11, e ( 1.e l (35) (35) i (40) I B, x y =_=510.1 ; (227/ONy ;69) A, x y (40.b/HL/71). 2. Kitcc, Nlrsakkala (67/VHn/27). 7, A,x= y (42.a/HL/71) , x= y (22a/I IL/71) ,x= y (44/HL/71) , x v (15.40.a-11L/71) A, x y o (606/HL/71) A. x -= v ( L!71) Kcsalahden dioriitin paaaineksina ox at andesiininen plagioklaasi (An31_ ;,,,), sarvivalkc ja biotiitti (taulukko 3). Tummia mineraaleja on )0. Kvartsia on tasaisesti muutaman prosentin verran. Lisaaineksina on ylcisesti titaniittia, apatiittia ja malmimineraaleja. Paikoin on todettu diopsidiakin. Kerimaen emdksiset syt'iikie'et. Kerimaen karttalchden lansiosassa Puruveden graniittimassiivin luoteis- ja lansipuolclla on runsaasti pienia esiintymia gabroa, dioriittia ja ultraemaksisia kivia. Ne ovat pitkulaisina intruusioina kiillegncississa. Enimmakseen ne ovat km :n pituisia ja muutaman sadan metrin lcvvisia. Niita on todettu parikymmcnta intruusiota. Ne ovat paaasiassa dioriittia, harvemmin sarvivalkegabroa tai hornblendiittia. Ne nayttavat gcnecttisesti liittyvan laheisesti alueen kvartsidioriittiin (gneissigraniittiin). Paikoin on vaihettuminen happamampaan vahittainen ; toisinaan happamampi selvasti breksioi emaksista. Kerimaen emaksisten sv_ vakivien mineraalikoostumuksia on esitetty taulukossa 4. iiluutamat intruusiot ovat karkeaa (1-2 cm c ), tummanvihreaa hornblendiittia. Sellaista kivca on mm. Paasiveden etelarannan kallioissa Kerimaen Paasiniemessa ja Kesalahden Pahatsussa (lehti B). Kcsalahden Pahatsussa, erdassa Paasiveden niemessa, on hornblendiittia paljastunut n. sadan metrin matkalla kuljettaessa kiillcliuslceen kontaktista poispain. Kivi on voimakkaasti rakoillutta. Karkea hornblcndiittinen aines vaihcttuu paikoin keskirakeiseksi massamaiseksi oliviinipitoiseksi peridotiittiseksi muunnokseksi. /lagneettikiisu-

24 2 3 Taulukko 4. Kerimaen gabrojen ja dioriittien mineraalikoostumuksia. i\iaaritvksct on tchty pismlaskijaa kayttacn.!able 4. Mineralogical compos ions of the Kerirgki gabbros and diorites. Determined by the point corrntiez,u method Plagioklaasi - Plagioclase (.fin) Kvartsi -Qrrart y Diopsidi-Diopside 12.1 Rombinen pyrokseeni Ortbepyroxene Sarvivalke - Hornblende 86.9 Biotiitri--Biotite Kloriitti - Chlorite 'l itaniitti -.phene 0_5 Apatiitti - Apatrte ~ 0. 1 Ylalmimineraalcja --Ore (50--55) s 48. o (40--45) (40-50) Ls (35) o (30) o Hornblendiitti -- Hornblendite D, x v (70.a.1jONvj72). 2. Hornblcndiitti Hornblendite D, x == y -= (70.a.ll/ONy/72). 3. Noriitti - Norite A, x v -= (174.c/ONy/72). 4. Sarvivalkegabro Hornblende gabbro B, x v -= (23/ONv ;'72). 5. Gabrodioriitti--Gabbro-diorite C, x = o y (131/HI.!72). 6. Dioriitti Diorite B, x = y -= (20.a/ONy/72). -. Dioriitti --Diorite B, x = s8 y (21.a/ONvj72). pitoisuus on kivessa yleista. Peridotiittiscssa muunnoksessa sita on hieman enemmdn kuin hornblendiittisessa muunnoksessa. Hornblendiitissa on paikoin suuria plagioklaasirakeita ja -juovia. Intruusiolla on terava kontakti kiillcliuskeeseen. Parissa kohdassa pegmatiittigraniittijuoni leikkaa hornblendiittia. Kerimacn Paasiniemcssa eraassa pienessa saaressa on hornblcndiitissa kiilleliuskesulkeumia. Scn mukaan kiilleliuskc on vanhempi kuin hornblendiitti. Kerimaen Kumpurannassa on keskirakeista massamaista hornblendiittia, jossa on jonkin verran diopsidia. Kerimacn Reijusniemessa (lehti A) on pieni paljastuma vaalcanvihertavaa karkcarakeista 12uristunutta anortosiittimaista dioriittia. Paljastuman lahella on runsaasti saman kivilajin lohkareistoa. Mfainitsemisen arvoinen on Kerimacn Jalasjarvcn noriitti, joka on sijoittunut laajan aeromagneettisen hairioal_ucen reunaan gneissigraniitin ja grafiittipitoisen kiillegncissin kontaktiin. Ruosteenruskea metaofiittinen noriitti sisaltaa labradorisen plagioklaasin lisaksi rombista pyrokseenia, sarvivalketta ja biotiittia. Siina on hiukan magneettikiisua ja kuparikiisua. Noriitilla on dioriittinen reunamuunnos.kaikkein uloimpana kivilaji on graniitin sekaista. Kerimaen Pistalassa on niin ikaan pieni paljastuma noriittista kivea. Se on valipatjana kiilleliuskccssa. Emaksisten ja ultraemaksisten syvakivien kemiallisia analyyseja on esitetty_ taulukossa 5.