Helsingin kartta-alueen kalliopera

Transkriptio

1 WOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET EXPLANATION TO THE MAPS OF PRE-QUATERNARY ROCKS Matti Laitala Helsingin kartta-alueen kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Helsinki map-sheet area GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1991

2 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : Kallioperakarttojen selitykset, Lehti 2034 Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, Sheet 2034 Matti Laitala HELSINGIN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Helsinki map-sheet area Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland Espoo 1991

3 Laitala, Matti 1991 Helsingin kartta-alueen kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Helsinki map-sheet area Geological Map of Finland 1 : Explanation to the Maps of Pre-Quaternary rocks, 2034 Helsinki 47 pages, 15 figures and 12 tables The map-sheet area is located on the south coast of Finland, covering metropolitan Helsinki and the areas to the east and ssest of it The rocks in the area are Precambrian in age The area belongs almost exclusively to the Svecokarelian orogenic belt and is composed of supracrustal and plutonic rocks During folding, the sedimentary rocks were metamorphosed into micaceous and acid gneisses with limestone and skarn interlayers Of the volcanic rocks, mafic tuffs, tuffites and some lavas were metamorphosed into amphibolites and hornblende gneisses ; pillow lavas, agglomerates and many porphyritic volcanic rocks have better preserved their primary structures The Svecokarelian plutonites range from gabbros to granites in composition and occur as plutons concordant ssith the structures of the supracrustal rocks Granites are mixed with other rocks, forming veined gneisses, migmatites and, in mafic rocks, also breccias The anorogenic (Post-Svecokarelian) Onas granite occurs only as contact sariants in a narross zone in the cast of the map-sheet area The text is in Finnish ssith figure and table captions and summary in English Key words : areal geology, explanatory text, bedrock, Proterozoic, Helsinki, Finland Alum Laitala Geological Sun et of t inland SF-0211 i0 Espoo I inland Present address : Vlatti Laitalu Lipparinne 14 E SF02720 Espoo Finland ISBN Vammala 1991, Vammalan Kirjapaino Oy

4 Laitala, Matti 1991 Helsingin kartta-alueen kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Helsinki map-sheet area Suomen geologinen kartta 1 : Kallioperakarttojen selitykset, 2034 Helsinki 47 sivua, 15 kuvaa ja 12 taulukkoa Kartta-alue sijaitsee Suomen etelarannikolla Helsingin seudulla seka sen ita- ja lansipuolilla Alueen kivilajit kuuluvat Suomen prekambrisecn kallioperaan Lahes koko alue kuuluu svekokarjalaiseen poimutusvyohykkeeseen ja koostuu alkuperaltaan pintasyntvisista kivilajeista ja syvakivista Poimutuksen yhteydessa sedimenttikivilajit ovat metarorfoituneet erilaisiksi kiillepitoisiksi ja happamiksi gneisseiksi, joiden valikerroksina on myos kalkki- ja karsikivia Vulkaanisista kivilajeista ovat emaksiset tuffit, tuffiitit ja eraat laavatyypit metamorfoituneet amfiboliiteiksi ja sarvivalkegneissciksi Tyynylaavojen, agglomeraattien ja monien porfyyristen sulkasanisten kivilajien primaarirakenteet ovat sailyneet paremmin Svekokarjalaisten svsakisien koostumus vaihtelee gabrosta graniittiin Syvakivet muodostavat pintasyntyisten kivilajivyohykkeiden suuntia ja rakenteita myotailevia plutoneja Graniitit ovat suurilla alucilla sekoittuneet muihin kivilajeihin muodostaen crilaisia suonigncisseja, migmatiitteja ja emaksisten kivilajien kanssa myos breksioita Anorogeenista (postsv ekokarjalaista) ns Onaksen graniittia on kartta-alueen itaosassa ainoastaan kapcahko kontaktimuunnoksia sisaltava syohyke Teksti on suomenkielinen, kus-ion ja taulukoiden selitykset seka summary englanniksi Nykyinen osoitc : 'lard Laitala Matti Laitala Geologian tutkintuskeskus Lipparinne 14 E Espoo Espoo

5 SISALTO - CONTENTS Tutkimusvaiheet 7 Kallioperan yleispiirteet 8 Pintasyntyiset kivilajit 9 Sedimenttisyntyiset kivilajit 11 Kiillegneissit 11 H appamat gneissit 12 Pyrokseenigneissit 14 Kalkkikivet ja karret 16 Vulkaanisperaiset kivilajit 17 Amfiboliitit ja sarvivalkegneissit 17 Agglomeraatit 18 Emaksiset tuffiitit 18 Happamat tuffiitit 20 Tyynylaavat 21 Plagioklaasiporfyriitit 23 Uraliittiporfyriitit 24 Ultram afiitit 26 Syvakivet 27 Orogeeniset syvakivet 27 Gabrot 27 Kvartsi- ja granodioriitit 28 Graniitit, pegmatiit ja migmatiitit 29 Anorogeeniset syvakivilajit 31 Juonikivilajit 33 Amfiboliittijuonet 33 Diabaasijuonet 33 Lam profyyrijuoni 35 Kallioperan rakenne ja metamorfoosi 36 Radiometriset ianmaaritykset 36 Kallioperan morfologia, ruhjeet ja siirrokset 39 Taloudellisia aiheita 40 Malmimineraalisatiot 40 Kivi- ja mineraaliesiintymat 40

6 Summary : Pre-Quaternary rocks of the Helsinki map-sheet area 42 Introduction 42 M etasedimentary rocks 42 Volcanogenous rocks 43 Orogenic plutonic rocks 43 Anorogenic plutonic rocks 44 Dyke rocks 44 Structure of the bedrock and metamorphism 44 Radiometric ages 44 Kirjallisuutta - Literature 45 5

7 TUTKIMUSVAIHEET Helsingin kallioperakartta (Laitala, 1967) kasittaa Suomen kantakartaston lehden 2034 alueen, johon kuuluu Espoon kaupungin kaakkoisosa, Helsingin kaupungin etelaosa seka osia Sipoon ja Porvoon maalaiskunnan saaristoista Alueella on aikaisemmin suoritettu geologista kartoitusta viime vuosisadan lopulla Helsingin kartta-alue kuuluu osana K Mobergin (1881a) 1 : mittakaavaiseen karttalehteen nro 3, Helsinki Se on yhdistetty maapera- ja kallioperakartta, johon liittyy seka ruotsin- etta suomenkielinen selityskirja (Moberg 1881b ja 1888) 2034-Helsinki 25 00' ~ i q 0 0 O D O 10 k m 60 60' ' 00' Kuva 1 Eri henkiloiden kartoittamat alueet Helsingin kartta-alueella Fig 1 The areas mapped by different persons 1 llpo Laiti 1957, 2 Pekka Eenila 1959, 3 Heikki Mini 1959, 4 I redrik Sclin 1959, 5 Matti Laitala 1960, 6 Matti Laitala 1961, 7 Matti Laitala 1962, 8 Matti Laitala 1963, 9 Reijo Niemela 1964

8 8 Alue sisaltyy myos 1 : mittakaavaisen Suomen geologisen yleiskartan Helsingin kivilajikarttaan, jonka siihen liittyvine selityksineen on tehnyt Maunu Harme (1980a ja b) Alueelta on myos julkaistu useita geologisia erillisjulkaisuja, jotka on pyritty keraamaan kirjallisuusluetteloon Kartta-aluetta kasittelevista alueellisista kuvauksista tarkeimmat ovat Wegmannin ja Kranckin (1931) tutkimus Helsingin itaisesta saaristosta ja Kranckin (1937a) tutkimus Porkkalan niemen itapuolella olevan saariston kallioperasta Seudulta on myos tehty useita pro gradu tutkielmia, joista kahdessa kasitellaan kartta-alueen lansiosaa (Vanninen, 1952 ; Niini, 1961) ja muut ovat eri puolilta Helsingin kaupungin aluetta (Seitsaari, 1943 ; Huopaniemi, 1957 ; Lyytikainen, 1957 ; Tyrvainen, 1959 ja Virtanen, 1959) Kirjallisuusluetteloon on lisaksi koottu valikoima Helsingin seudun geologiaa kasittelevaa kirjallisuutta, joista kaikkiin ei ole tekstissa viitattu Helsingin kartta-alueen 1 : mittakaavainen kartoitus aloitettiin vuonna 1957 Eri henkiloiden kunakin vuonna kartoittamat alueet on merkitty kuvan 1 kartakkeeseen Kallioperakartan puhtaaksipiirtamisen on tehnyt Elsa Jarvimaki Kivilajien mikroskooppisissa tutkimuksissa ovat avustaneet Lasse Ahonen, Satu Mertanen ja Hannu Makitie Kaikki valokuvat on ottanut Matti Laitala Selityksen englanninkieliset osat on kaantanyt Gillian Hakli Kasikirjoituksen ennakkotarkastuksen on suorittanut Ilkka Laitakari Laajalahden graniitin ianmaarityksen on tehnyt Olavi Kouvo Heille seka kaikille niille, jotka ovat avustaneet karttojen ja taman selityksen laadinnassa, haluan lausua parhaimmat kiitokseni KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Helsingin kartta-alue sijaitsee Etela-Suomen rannikkoalueella Sen pinta-alasta suurin osa on Suomenlahtea saaristoineen Ainoastaan kartta-alueen pohjoisosassa, Kauniaisista ja Tapiolasta itaan Vuosaaren tienoille ulottuu noin 10 km leveana vyohykkeena yhtenainen maa-alue, jota kuitenkin syvalle pohjoiseen pistavat Laajalahti, Vanhankaupunginselka ja Vartiokylanlahti katkovat Kaakkois-Espoon ja Helsingin Viikin suurehkoja peltoalueita lukuunottamatta on rannikkoalueen kalliopera hyvin paljastunutta Poikkeuksen tassa suhteessa tekee kuitenkin Helsingin kaupungin ydinalue, jossa rakennustoiminta on peittanyt kallioperan varsin tehokkaasti Saariston lahes kaikilla luodoilla ja saarilla on kalliopera hyvin paljastuneena Helsingin kartta-alueen kalliopera syntyi proterotsooisella maailmankaudella niin sanotun svekokarjalaisen orogenian eli vuorijonon muodostumisvaiheen aikana Taman tapahtumasarjan huippukohta oli noin 1900 Ma (miljoonaa vuotta) sitten Vuorijonon syntyessa osa maankuoren kiviaineksesta kohosi vuoristoksi, mutta samanaikaisesti osa aineksesta painui maankuoren sisaan vuoriston juurialueeksi Vuoriston syntyessa alkoi myos sen kuluminen ja kulumistuotteiden kulkeutuminen muualle Kulumisen edistyessa vuoristo keveni ja maan kuori pyrki niin sanottuun iso-

9 9 staattiseen tasapainoon Syvalla maankuoren sisalla muodostunut vuoriston juuriosa kohosi ja joutui alttiiksi kulutukselle Helsingin seudun kalliopera on tyypillinen esimerkki tallaisesta muinaisen vuoriston syvalla maankuoren sisalla muodostuneesta ja myohemmin kohonneesta juuriosasta Kuluminen Iahes nykyiselle tasolle tapahtui jo ennen kambrikauden alkua (590 Ma sitten), kun taas mannerjaatikot parin viimeisen vuosimiljoonan aikana kuluttivat kallioperasta vain muutamia metreja Osa kartta-alueen kallioperan kivilajeista on alkuperaltaan maankuoren varhaisempien kivilajien rapautumistuotteista maan pinnalle kerrostumalla syntyneita sedimentteja tai tulivuorten toiminnan tuotteita Vuorijonon poimutuksen yhteydessa tapahtuneen osittaisen sulamisen ja uudelleen kiteytymisen aikana nama pintasyntyiset kivilajit saivat kiintean liuskeisen rakenteen Tallaisia pintasyntyisten kivilajien metamorfoosin tuotteita ovat alueen kiillegneissit, happamat gneissit, amfiboliitit ja sarvivalkegneissit seka tuffit, tuffiitit ja agglomeraatit Laavakivia edustavat uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitit, tyynylaavat ja ultramafiitit Toisen osan alueen kivilajeista muodostavat maankuoressa kivisulasta eli magmasta kiteytymalla syntyneet syvakivet, jotka tunkeutuivat paikoilleen vuorijonon muodostumisen eli orogenian aikana Nama ns orogeeniset syvakivet muodostavat kallioperan rakenteita myotailevia vaihtelevan kokoisia alueita Koostumukseltaan ne ovat yleensa graniitteja, granodioriitteja ja tonaliitteja Gabroja ja dioriitteja on niukasti Graniitteja on runsain maarin tunkeutunut myos sedimenteista ja vulkaniiteista syntyneiden liuskeiden joukkoon Lopputuloksena saattaa useinkin olla hyvin sekava usean eri kivilajin muodostama epahomogeeninen seos Tallaista seoskivilajia nimitetaan migmatiitiksi Kartta-alueella niita on erittain runsaasti Sen vuoksi kivilajien rajat ovat monin paikoin tulkinnanvaraisia Eri kivilajialueet on pyritty rajaamaan seoksessa runsaimmaksi arvioidun kivilajin mukaan, jolloin arviorajana on ollut n 50 07o Porvoon saaristossa on muutamilla saarilla nakyvissa alueen itapuolella sijaitsevan suurehkon ns Onaksen postorogeenisen (anorogeenisen) graniittiplutonin lansireunaa Onaksen graniitti tunkeutui paikoilleen vuorijonon muodostumisen (orogenian) jalkeen, jolloin varsinaiset poimutusliikunnot olivat jo tauonneet PINTASYNTYISET KIVILAJIT Helsingin kartta-alueen pintakivilajit ovat muodostuneet niista aineksista, jotka ennen svekokarjalaista poimutusta olivat kasaantuneet kerrostumisalustalleen, josta kartta-alueella ci kuitenkaan ole havaittu jaanteita Tallaisia kerrostuneita aineksia olivat vanhemmista kivista mekaanisesti rapautumalla irronneet ja eri tavoin kerrostumispaikoilleen kulkeutuneet ainekset, joista tarkeimpia olivat erilaiset hiesut, hiekat ja savet Nama sedimentit kovettuivat ensin hiekka- ja savikiviksi, jotka sitten orogenian aikana osittain sulivat ja kiteytyivat uudelleen Taman ns metamorfoosin valityksella ne kokivat perusteellisen muodonmuutoksen Hiekkakivista syn-

10 I 0 tyi erilaisia kvartsimaasalpaliuskeita ja -gneisseja ja savikivista runsaasti kiilletta ja/tai alumiinimineraaleja (kordieriitti, sillimaniitti) sisaltavia kiilleliuskeita ja -gneisseja Naihin sedimenttisyntyisiin kiviin liittyy myos kalkkikivia ja karsia Myos vulkaaninen toiminta tuotti maan pinnalle runsaasti kiviainesta Sen tuloksena muodostui tulivuorten rinteille ja ymparistoon laavavirtoja ja kerrostui veden tai ilman valityksella vulkaanista tuhkaa ja muita ns pyroklastisia aineksia Metamorfoosissa tulivuorten tuotteista muodostui erilaisia, enimmakseen emaksisia liuskeita, gnesseja ja amfiboliitteja Joskus metamorfoosi oli niin lievaa, etta pyroklastisista sedimenteista ja laavoista syntyneissa kivissa on viela nahtavissa alkuperaisia rakenteita Kerrostumisvaiheen aikana saattoivat edellamainitut synnyltaan erilaiset ainekset sekoittua keskenaan tai kerrostua vuorottain Kuva 2 Juovainen kiilleenei- - Laatta 12 cm Fig 2 Banded mica gneiss Icrg 12 cm Hancl,kholmcn, Sipoo, C, y = 66?0,90, v -X69 56

11 11 Sedimenttisyntyiset kivilajit Kiillegneissit Kiillegneissit on merkitty kallioperakartaan sinisella varilla Paikoin ne ovat melko hyvin sailyneita juovaisia kivia (kuva 2), paikoin epahomogeenisia ja voimakkaasti metamorfoituneita suonigneissimaisia kivia, joissa suoniaines on yleensa graniittia (kuva 3) Niita on useina kaartuilevina vyohykkeina kartta-alueen pohjoisreunalla, itaosan saaristoalueella Kaunissaaresta lounaaseen seka Soderskarin pohjoispuolella Lisaksi niita on muissa kivissa valikerroksina ja lukemattomina sulkeumina Kiillegneissien rakenne on granoblastinen Paamineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi (Anz8 53 ), kalimaasalpa ja biotiitti Biotiitin ohella kiillemineraaleina voi olla myos muskoviittia ja serisiittia Hivenmineraaleina on zirkonia, apatiittia, titaniittia, epidoottia, sarvivalketta ja kloriittia Kiillegneissien joukossa on muunnoksia, jotka sisaltavat vaihtelevin maarin granaattia, kordieriittia ja sillimaniittia Granoblastisesta perusmassasta erottuvat granaatti ja kordieriitti usein suurinakin porfyroblasteina (esim Soderskarilla ja Kuiva Kuca 3 Aligmatiittinen kiillcgnei i jo 7a graniittisuonia L,atta 12 cm fig 3 :1=lignnrric mica cneis s mill granite veins Tec 12 cm f Iandskholmen, Sipoo, C, x = 6670,90, c = 2569,56

12 12 Taulukko 1 Kiillegneissien mineraalikoostumuksia Table 1 Mineral composition of mica gneisses 1 Kiillegneissi - Mica gneiss Lamppukarihallen, Porvoo mlk, D, x = 6668,19, y = 2579,08 2 Kiillegneissi - Mica gneiss Soderskar, Porvoon mlk, 2034 IID, x = 6666,90, y = 2579,15 3 Kiillegneissi - Mica gneiss Vuosaari, Helsinki, B, x = 6679,90, y = 2563, Kvartsi - Quartz 12,9 28,0 14,0 21,4 21,6 31,1 33,5 39,8 43,2 43,3 Kalimaasalpa - Potassium feldspar 2,8 26,1 13,5 7,2 4,1 Plagioklaasi - Plagioclase 13,4 0,2 47,7 40,4 5,6 31,3 33,9 30,2 17,9 29,1 (An %) (33) (28) (44) (51) (31) (28) (48) (38) (53) (36) Biotiitti - Biotite 21,8 22,0 22,5 37,9 32,5 23,6 24,4 17,8 2,4 13,2 Muskoviitti - Muscovite 0,5 2,3 4,8 26,2 8,0 Serisiitti - Sericite 10,9 Kordieriitti - Cordierite 45,8 46,8 Sillimaniitti - Sillimanite 5,6 2,7 Kloriitti - Chlorite 7,6 0,9 9,0 Epidootti - Epidote 2, ,2 Aksessorit - Accessories - 0,3 0,6 0,3 1,5 0,5 1,0 0,2 1,3 2,3 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Kiillegneissi - Mica gneiss Svarta Hasten, Sipoo, C, x = 6674,68, y = 2568,95 Kiillegneissi - Mica gneiss Ronn, Sipoo, B, x = 6678,00, y = 2571,95 Kiillegneissi - Mica gneiss Vuosaari, Helsinki, B, x = 6675,90, y = 2563,50 Kiillegneissi - Mica gneiss Vuosaari, Helsinki, B, x = 6678,15, y = 2562,60 Kiillegneissi - Mica gneiss Vuosaari, Helsinki, B, x = 6679,94, y = 2565,02 9 Kiillegneissi - Mica gneiss Inre Kittelskar, Porvoon mlk, C, x = 6670,24, y = 2579,90 10 Kiillegneissi - Mica gneiss Ahvensaari, Helsinki, B, x = 6675,07, y = 2563,54 Hevosesta kaakkoon sijaitsevalla Polsarnilla) Sillimaniittia on enimmakseen sulkeumina kordieriitissa tai myos muiden mineraalien valitiloissa Taulukon 1 analyysit 1-2 esittavat kordieriitti- ja sillimaniittipitoisten kiillegneissien mineraalikoostumuksia ja analyysit 3-10 alueen tavanomaisten kiillegneissien mineraalikoostumuksia Kiillegneissit ovat alkuaan olleet hiekan- ja savensekaisia sedimentteja Vaikka niiden alkuperaiset rakennepiirteet ovat metamorfoosissa lahes taysin tuhoutuneet, voidaan tummien kiillepitoisten ja vaaleiden kvartsia sisaltavien juovien vuorottelu tulkita alkuperaisen kerrosrakenteen jaanteeksi (kuva 2) Happamat gneissit Kallioperakartalle keltaisella varilla merkityt happamat gneissit ovat erilaisia toisistaan koostumukseltaan ja alkuperaltaan poikkeavia liuskeita ja gneisseja, joita esiintymien satunnaisuuden vuoksi ei kartassa ole voitu tarkemin erotella Tahan ryhmaan kuuluu kvartsimaasalpaliuskeita ja -gneisseja, pyrokseenigneisseja ja todennakoisesti happamasta ja intermediaarisesta tuhka-aineksesta metamorfoosin kautta syntyneita liuskeita e1i metatuffeja

13 1 3 Happamista gneisseista vallitsevia ovat kvartsimaasalpaliuskeet ja -gneissit Niita on kartta-alueen lansiosassa kahtena noin 2 kilometrin levyisena ita-lansisuuntaisena vyohykkeena, Vuosaaren tienoilla seka saaristossa Kyto-Rysakarin, Isosaaren ja Eestiluodon alueilla Lisaksi niita on vahaisina vyohykkeina Helsingin kaupungin alueella ja Espoon kaakkoisosassa seka paikoin hyvinkin runsaasti vahaisina valikerroksina muiden kivilajien joukossa Kvartsimaasalpaliuskeiden ja -gneissien rakenne on granoblastinen Liuskeiden raekoko on alle 1 mm ja voimakkaammin metamorfoituneidenkin gneissien alle 3 mm Seka liuskeiden etta gneissien rapautumispinta on yleensa harmaa tai joskus punertavaan vivahtava Paamineraaleina ovat kvartsin ohella yleensa plagioklaasi (An,,-, s) ja biotiitti Paikoin on myos kalimaasalpaa Biotiitin maara vaihtelee Satunnaisesti esiintyy muskoviittia, serisiittia ja granaattia Hivenmineraaleina ovat turmaliini, apatiitti, zirkoni, karbonaatti, kloriitti, epidootti ja opaakki Kvartsimaasalpaliuskeiden ja -gneissien mineraalikoostumuksia on esitetty taulukossa 2 analyysit Monin paikoin kvartsimaasalpagneissit vaihettuvat vahitellen kiillegneisseiksi Talloin kvartsin ja biotiitin maarat kasvavat samalla kun maasalvan maara vahenee Molemmat tyypit ovat useilla alueilla voimakkaasti migmatiittiutuneita Taulukko 2 Happamien gneissien mineraalikoostumuksia Table 2 Mineral composition of acid gneisses Kvartsi - Quartz 29,8 30,2 30,2 50,3 60,3 61,7 Kalimaasalpa - Potassium feldspar 4,2 17,2 Plagioklaasi - Plagioclase 48,2 61,3 50,2 19,0 21,2 16,8 (An 07o) (30) (10) (44) (32) (26) (32) Biotiitti - Biotite 15,6 7,0 19,5 8,4 18,2 17,4 Muskoviitti - Muscovite 1,5 1,2 0,6 Serisiitti - Sericite 2,7 Granaatti - Garnet 2,1 Kalsiitti - Calcite 1,1 Aksessorit - Accessories 0,7 0,3 0,1 1,3 0,3 1,4 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 11 Kvartsimaasalpaliuske - Quartz-feldspar schist Vuosaari, Helsinki, B, x = 6678,68, y = 2562,73 12 Kvartsimaasalpaliuske - Quartz feldspar schist Vuosaari, Helsinki, B, x = 6677,28, y = 2561,64 13 Kvartsimaasalpagneissi - Quartz feldspar gneiss Vantskar, Porvoon mlk, D, x = 6676,50, y = 2582,10 14 Kvartsimaasalpagneissi - Quartz feldspar gneiss ROnn, Sipoo, B, x = 6678,00, y = 2571,95 15 Kvartsimaasalpagneissi - Quartz feldspar gneiss Mellanhallet, Porvoon mlk, C, x = 6671,10, y = 2579,74 16 Kvartsimaasalpagneissi - Quartz feldspar gneiss Svartkobben, Helsinki, A, x = 6670,24, y = 2563,84

14 14 Kuva 4 Juovainen kvartsi-maasalpaliuske Lie 4 Banded quart ;, feldspar schist Roan, Sipoo, B, x ,96, p' = 2571,96 Metamorfoosin yhteydessa tapahtuneessa uudelleenkiteytymisessa ovat syntytapaan viittaavat alkuperaisrakenteet yleensa havinneet Paikoin kuitenkin on erityisesti kvartsimaasalpaliuskeessa havaittavissa selvaa juovaisuutta (kuva 4), iota lienee pidettaava alkuperaisesta kerroksisuudesta johtuvana ja kivilajia siis sedimenttisyntyisena Mineraalikoostumuksensa perusteella kvartsimaasalpaliuskeiden ja -gneissien voidaan olettaa olleen hiekkasedimentteja, joihin paikoin on sekoittunut myos saviainesta Pyrokseenigneissit Pyrokseenigneissit sisaltavat maasalvan ja kvartsin ohella diopsidia ja/tai hypersteenia Kivilajin paatyypit ovat diopsidi- ja hypersteenigneissi Niita esiintyy yleensa alueen muiden liuskeiden ja gneissien yhteydessa niin vahan, ettei niita ole voitu merkita kallioperakarttaan Diopsidigneissit ovat yleisempia kuin hypersteenigneissit Diopsidigneisseja on kartta-alueella kvartsimaasalpagneissien yhteydessa varsinkin alueilla, joilla on myos karbonaattipitoisuutta joko kalkkikivina tai karsina Tallaisia alueita on Vuosaaressa ja sen kaakkoispuolella Pikku Niinisaaren - Kuiva

15 I 1 Hevosen vyohykkeessa seka Vuosaaren etelapuolella Rapautumispinnaltaan diopsidigneissit ovat vaalean harmaita, mutta tuoreen murtopinnan ruskeahko tummuusaste vaihtelee suuresti Paikoin havaittava heikko juovaisuus johtuu ilmeisesti alkuperaisesta kerroksellisuudesta Rakenne on granoblastinen Paamineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi ja diopsidi Plagioklaasin koostumus on An, 8 5 ; Lisaksi gneisseissa saattaa olla vahaisia maaria kalimaasalpaa, epidoottia ja sarvivalketta Hivenmineraaleina on apatiittia, titaniittia, zirkonia, kalsiittia, kummingtoniittia, kloriittia ja opaakkia Diopsidigneissien mineraalikoostumuksia on esitetty taulukossa 3, analyysit Hypersteenigneisseja on kvartsimmasalpagneissien yhteydessa alueilla, joilla on myos alkuperaltaan vulkaanisia kivilajeja, kuten Kuiva Hevonen - Eestiluoto vyohykkeen etelaosassa Hypersteenigneissien rapautumispinta on tummempi kuin diopsidigneissien Paamineraalit ovat andesiininen plagioklaasi, kvartsi, hypersteeni ja biotiitti, jonka maara vaihtelee Muuttumistuloksena on serpentiinia Hypersteeni esiintyy paikoin n 6 mm :n suuruisina poikiloblasteina Biotiitin pleokroismi on voimakas ; tumman punaruskea ja 6 vaalean ruskea Hivenmineraaleina on opaakkia, Taulukko 3 Pyrokseenigneissien mineraalikoostumuksia Table 3 Mineral composition of pyroxene gneisses Kvartsi - Quartz 18,4 20,0 44,7 22,7 19,6 21,7 24,1 Kalimaasalpa - Potassium feldspar 9,5 2,6 22,5 5,7 Plagioklaasi - Plagioclase 47,1 20,7 29,5 43,3 18,1 18,9 36,3 (An %) (38) (40) (55) (37) (63) (55) (57) Biotiitti - Biotite 19,7 0,7 Diopsidi - Diopside 17,9 38,9 16,1 38,3 5,1 15,0 Hyperstecni - llyperstene 11,5 Sarvivalke - Hornblende 1,0 2,6 16,0 18,3 10,7 Serpentiini - Serpentine 2,3 Epidootti - Epidote 5,0 10,6 2,7 2,6 11,2 1,6 Kalsiitti - Calcite 1,4 4,4 1,3 5,5 Magnetiitti - Magnetite 7,9 Titaniitti - Titanite 2,6 0,3 0,5 Aksessorit - Accessories 0,1 0,3 0,4 0,5 1,0 0,6 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 17 Diopsidigneissi - Diopside gneiss Vuosaari, Helsinki, B, x = 6676,95, y = 2562,20 18 Diopsidigneissi - Diopside gneiss Svarta Hasten, Sipoo, C, x ,68, y = 2568,95 19 Diopsidigneissi-Diopsidegneiss Pikku Niinisaari, Helsinki, D, x = 6677,45, y = 2567,18 20 Hypersteenigneissi - Heperstene gneiss Kutuhallet, Sipoo, D, x = 6668,10, y = 2567,80 21 Diopsidi-sarvivalkegneissi - Diopside-hornhlende gneiss Huomenlahja, Helsinki, D, x = 6675,84, y = 2565,32 22 Diopsidi-sarvivalkegneissi - Diopside-hornblende gneiss Niinisaari, Helsinki B, x = 6678,75, y = 2565,00 23 Diopsidi-sarvivalkegneissi - Diopside-hornblende gneiss Skogsholmen, Sipoo, D, x = 6677,00, v = 2569,25

16 1 6 apatiittia, karbonaattia, kummingtoniittia, kloriittia ja sarvivalketta Hypersteenigneissin mineraalikoostumuksesta esimerkkina on taulukon 3 analyysi 20 Diopsidigneissien ja amfiboliittien valimuotoina ovat diopsidi- ja sarvivalkepitoiset gneissit Mineraalikoostumukseltaan ne kohtalaisen runsasta sarvivalkepitoisuutta lukuun ottamatta vastaavat diopsidigneisseja Diopsidi-sarvivalkegneissien mineraalikoostumuksia esittavat taulukon 3 analyysit Diopsidigneissit ja kvartsimaasalpagneissit ovat esiintymistavaltaan samankaltaisia Todennakoisesti ne alkuperaltaan ovat olleet samoja sedimentteja, jolloin diopsidigneissien alkuperainen aines on sisaltanyt myos kalkkia Hype rsteenigneisseja on samoilla alueilla vulkaniittien kanssa Tama antaa aiheen olettaa, etta niiden alkuperainen aines oli rapautumissedimenttien ja vulkaanisten purkaustuotteiden seos Kalkkikivet ja karret Kalkkikivea on kartta-alueella pienina hajanaisina alueina Keskiosassa, Helsingin kaupungin alueella, on muutamia vahaisia kalkki- ja karsiesiintymia Yhtenaisempi, etupaassa karsia, mutta hiukan myos kalkkikivia, sisaltava vyohyke kulkee Santahaminan pohjoiskarjesta Hevossalmen kautta Tahvonlahden rantoja pitkin luoteeseen Vyohykkeen kivilajit ovat pyrokseni-, andradiitti- ja sarvivalkekarsia (Brander, 1929 ; Seitsaari, 1943) Kartta-alueen itaosassa on pienia kalkkikiviesiintymia runsaammin Niita on Eestiluodosta lounaaseen sijaitsevalla Lokholmenilla, Kuiva Hevosen pohjoisosassa, Granlandetilla (sijatsee Kuiva Hevosen itapuolella), Soderskarista pohjoiseen sijaitsevalla Jussinkarilla, kartta-alueen itareunassa Linholmilla ja Vuosaaren itapuolella sijaitsevalla Kalkkisaarella (Kalkholmen) Kalkkisaaren esiintyma on ensin mainittuja hiukan suurempi ja sielta on aikoinaan myos louhittu kalkkia (Eskola et al 1919) Yleensa alueen kalkkikivet ovat epapuhtaita Ne sisaltavat silikaattiutuneita kalkkimineraaleja ja valikerroksina on samanlaisia happamia gneisseja ja kiillegneisseja kuin sivukivinakin Puhdasta kalkkia tavataan kapeiden rakojen taytteina mm itasaaristossa Ita Tontun etelarannalla Kalkki on sekundaarista ja sen sivukivena on alkuperaltaan mahdollisesti vulkaaninen ultramafiitti Kalkkikivien yhteydessa esiintyy usein myos ilmioita, joissa on tapahtunut eri kivilajien valilla aineiden vaihtumista eli metasorhatoosia Tuloksena on muodostunut karsikivia, joita tavataan pienina esiintymina kartta-alueen kalkkikivien laheisyydessa Niiden karsimineraaleina on granaattia, diopsidia, sarvivalketta ja paikoin myos tremoliitti-aktinolittia Tavanomaista suurempi karsikivimuodostuma on Hevossalmessa Vuorilahden itarannalla (Virtanen, 1959) Suuruudeltaan se on hieman yli 100 m pitka ja noin 40 m Ievea pahkumainen muodostuma Se koostuu paaasiassa hienorakeisesta vaaleanruskeasta andratiitti-granaatti massasta Karsiesiintymaan Iiittyy myos hedenbergiittia

17 1 7 Amfiboliitit ja sarvivalkegneissit Vulkaanisperaiset kivilajit Amfiboliitteja ja sarvivalkegneisseja on kartta-alueen lansi- ja keskiosissa Iaajahkoina alueina seka erillisena vyohykkeena itaosassa Pirttisaaren tienoilla Yleensa ne esiintyvat samoilla alueilla kiillegneissien ja kvartsimaasalpagneissien kanssa seka myos vahaisina valikerroksina niiden yhteydessa Sarvivalkegneisseihin liittyy usein sarvivalkeliuskeita Amfiboliitit ovat yleensa pienirakeisia (raekoko alle 0,5 mm) Voimakkaan metamorfoosin ansiosta niissa on paikoin tapahtunut raesuuruuden kasvua jopa noin 1,5 mm :iin saakka Jos kiveen on samalla tunkeutunut graniittista ainesta on tuloksena sarvivalkegneissi Suurehkojen amfiboliittivyohykkeiden keskiosissa kivi saattaa olla homogeenista, vaikka moniem vyohykkeiden reunaosissa on vaihtelevia maaria ymparoivien syvakivien suonia ja juonia Amfiboliittien liuskeisuus on yleensa selva Amfiboliittien paamineraalit ovat plagioklaasi (An,,, s5), sarvivalke ja kvartsi Sarvivalkegneisseissa saattaa edellamainittujen lisaksi olla ilmeisesti metamorfoosin ansiosta myos kalimaasalpaa Lisaaineksina voi esiintya kummingtoniittia, biotiit- Taulukko 4 Amfiboliittien, sarvivalkegneissien ja agglomeraattien mineraalikoosturnuksia Table 4 Mineral composition of amphibolites, hornhlendegneisses and agglomerates 24 Amt"holiitti - 4ntphibolite Sandholmen, Sipoo, D, s 6677,20, v 2579,60 25 Amliholiitti - dmphibolite Pikku Niinisaaii, Helsinki, D, t = 6677,50, 7 = Amfiholiitti - 4ntphiholite Vuosaari, Helsinki, B, s ,65, v , Sarvivalke - Hornblende 49,4 39,4 27,6 15,4 27,2 6,1 59,4 50,7 12,6 Plagioklaasi - Plagioclase 8,3 44,6 26,7 44,7 7,8 21,5 20,3 31,1 50,4 (An 4) (53) (38) (37) (57) (51) (56) (61) (60) (55) Biotiitti - Biotite 13,7 32,5 9,7 9,6 11,9 Kvartsi - Quart, 11,0 7,9 28,8 12,3 30,4 12,7 17,0 24,5 Kalimaasalpa - Potassium feldspar 44,3 32,3 Kloriitti - Chlorite 2,7 8,6 l,0 Diopsidi - Diopside 1,l Epidootti - Epidote 3,8 7,5 0,8 Skapoliitti - Scapolite 4,2 1,9 Granaatti - Garnet 11 1 Aksessorit-,4ccessories 3,8 3,2 5,3 1,4 0,6 0,1 0,1 0,4 0,6 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Sarokalkegneissi - Hornhlende gneiss Eestiluoto, Sipoo, D, t = 6668,60, Saroicalkegncissi - Hornblende gneiss Skomakaren, Sipoo, A, x = 6674,76, y = ,90 Sarvoalkcgncissi - Hornblende gneiss Kutuhallen, Sipoo, D, v = 6668,10, c = 2 6,80 30 Agglomeraatti -- Agglomerate, Langratan, Helsinki, A, s = 66',0,62, v = _ 31 Agglomeraatti - 32 Agglomeraatti - Agglomerate Agglomerate Langratan, Helsinki, A, s = 6670,62, v = Eestiiuoto, Sipoo, ), s = 6668,60, 2568,26

18 1 8 tia, granaattia, kloriittia, epidoottia ja amfiboliiteissa myos diopsidia Amfiboliittien mineraalikoostumuksia esittavat taulukon 4 analyysit ja sarvivalkegneissien koostumuksia analyysit Metamorfoosin yhteydessa tapahtuneen voimakkaan muuttumisen vuoksi karttaalueen amfiboliiteista ja sarvivalkegneisseista ei ole havaittu selvia syntytapaan viittaavia rakennepiirteita Kivilajeissa paikoin nakyva juovaisuus lienee kuitenkin jaanne kerroksisuudesta, joka viittaisi tuhkasedimenttialkuperaan Alueen amfiboliitit ja sarvivalkegneissit ovatkin todennakoisesti alkuaan olleet tuhkasedimentteja, emaksisia laavakivia tai joillakin alueilla mahdollisesti myos emaksisia syvakivia Agglomeraatit Agglomeraatit ovat tulivuoren purkauksessa ilmaan lentaneista, osin sulista kivenkappaleista syntyneita kasaumia, joiden etaisyydet tulivuoren purkausaukosta vaihtelevat Kivenkappaleet saattavat joutua myos virtaavien vesien tai rantavoimien kuluttamiksi, jolloin ne pyoristyvat Tuloksena on silloin tavanomaisia kerroksellisia tuhkasedimentteja ja vulkaanisia konglomeraatteja Naissa voi olla sekoittuneena myos ymparistosta rapautumalla irronnutta kiviainesta Kartta-alueen agglomeraatit esiintyvat yleensa veteen kerrostuneiden, tuhkasedimenteista syntyneiden kivilajien yhteydessa Niita on Vuosaaren keskiosassa niin laajalla alueella, etta ne on voitu merkita karttaan Lisaksi niita tavataan myos Ita-Tontun pohjoisosassa seka Trasklandet - Kuiva Hevonen ja Mustakupu - Pitkarivi (Langratan) vyohykkeilla Agglomeraattien koostumus vastannee andesiittien koostumuksia Paamineraalit ovat plagioklaasi (An,, 60)1 sarvivalke ja kvartsi, joiden keskinaiset runsaussuhteet vaihtelevat Lisaksi agglomeraatit saattavat sisaltaa epidoottia ja biotiittia seka hivenmineraaleina titaniittia, apatiittia, zirkonia ja opaakkia Esimerkkeina agglomerattien mineraalikoostumuksista ovat taulukon 4 analyysit Agglomeraattien sisaltamat pommit ja heitteleet ovat koostumukseltaan yleensa tuffiittien tai myos alueen laavakivien, lahinna uraliittiporfyriittien kaltaisia Niiden koot vaihtelevat Poimutuksessa vahiten deformoituneissa tyypeissa kappaleet ovat lievasti pyoristyneita ja niiden lapimitta on alle 15 cm Voimakkaan muodonmuutoksen lapikayneissa tyypeissa saattaa leveyden suhde pituuteen olla jopa 1 : 15 Leveys on yleensa 1-4 cm ja suurimmat pituudet n 25 cm Emaksiset tuffiitit Tuffiiteilla tarkoitetaan sediment tisyntyisia kerroksellisia kivia, jotka koostuvat pyroklastisista tghka-aineksista Ne esiintyvat yleensa yhdessa agglomeraattien kanssa Vuosaaressa seka vyohykkeilla, jotka ulottuvat Eestiluodon lansipuolelta Kuiva Hevoselle ja Villingin kaakkoispuolella olevalta Mustakuvulta koilliseen Pitkariville

19 19 Kuva 5 Tuffiitti Vasara 60 cm Fig 5 Tuffite Hammer 60 cm Pitkarivi, Helsinki, A, x ,62, y ,60 Emaksisten tuffiittien raekoko vaihtelee hienorakeisesta keskirakeiseen Rakenteeltaan ne ovat granoblastisia ja melko homogeenisia Paikoin ne ovat voimakkaasti metamorfoituneita, jolloin uudelleenkiteytymisen myota on tapahtunut myos raekoon kasvua ja kiven vaihettumista amfiboliitiksi tai sarvivalkegneissiksi Paremmin sailyneissa tyypeissa on nahtavissa kerroksellista rakennetta, joka ilmenee turnmien ja vaaleiden mineraalien seka maaran etta raekoon vaihteluna (kuva 5) Emaksisten tuffiittien paamineraalit ovat plagioklaasi (An,,-,,), sarvivalke, kvartsi ja biotiitti, joiden keskinaiset runsaussuhteet vaihtelevat Hivenmineraaleina on kalimaasalpaa, epidoottia, titaniittia, apatiittia, kloriittia, serisiittia, karbonaattia, prehniittia, zirkonia ja opaakkia Sarvivalke ja plagioklaasi saattavat esiintya rnyos pienina raekasaumina, ja paikoin kivessa on karkeampia kvartsi-karbonaattiosueita ja heittelemaisia kivenkappaleita Emaksisten tuffiittien mineraalikostumuksista esimerkkeja ovat taulukon 5 analyysit 33-36

20 2 0 Taulukko 5 Tuffiittien mineraalikoostumuksia Table 5 Mineral composition of tuffites Plagioklaasi - Plagioclase 35,6 44,9 58,6 43,5 28,1 28,2 37,6 34,8 36,5 (An %) (63) (38) (22) (47) (27) (32) (50) (30) (31) Sarvivalke - Hornblende 52,8 36,7 14,8 30,1 24,8 26,6 7,2 18,8 Kvartsi - Quartz 7,2 7,4 16,1 16,7 20,6 22,2 25,0 27,4 31,1 Biotiitti - Biotite 4,0 9,6 14,9 17,1 20,8 1,4 10,2 4,8 Epiclootti - Epidote 0,2 0,2 1,1 5,6 1,4 4,2 11,7 8,8 Kloriitti - Chlorite 0,6 14,9 1,0 0,7 2,2 Kalimaasalpa - Potash feldspar 1,7 3,9 2,2 0,4 4,6 Karbonatiitti - Carbonate 0,2 0,3 0,3 1,4 3,6 1,5 Aktinoliitti - Actinolite 8,8 Aksessorit - Accessories 0,3 0,2 0,4 0,2 0,4 0,5 0,4 33 Vuosaari, Helsinki, B, x = 6679,42, y = 2564,28 34 Vuosaari, Helsinki, B, x = 6676,96, y = 2564,60 35 Vuosaari, Helsinki, B, x = 6679,48, y = 2563,96 36 Vuosaari, Helsinki, B, x = 6678,25, y = 2565,92 37 Vuosaari, Helsinki, B, x = 6675,80, y = 2563,60 38 Vuosaari, Helsinki, B, x = 6675,90, y = 2563,50 39 Vuosaari, Helsinki, B, x = 6679,30, y = 2564,42 40 Vuosaari, Helsinki, B, x = 6677,10, y = 2566,10 41 Vuosaari, Helsinki, B, x = 6675,90, y = 2563,50 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Happamat tuffiitit Happamien gneissien keltaisella varilla on kallioperakartalle merkitty myos vulkaniitit, joiden koostumus vaihtelee intermediaarisista happamiin Niita on lahinna Vuosaaressa vyohykkeilla, jotka kulkevat Kallahdenniemen (Kallvikudde) pohjoisosasta ensin pohjoiskoilliseen ja sitten pohjoiseen pain seka Skatasta pohjoisluoteeseen Happamat vulkaniitit ovat suunnittuneita, yleensa tasarakeisia ja suhteellisen homogeenisia kivilajeja, joiden raekoko vaihtelee hienorakeisista keskirakeisiin Niiden rakenne on granoblastinen Paikoin on raekoon ja koostumuksen vaihtelusta aiheutuvaa kerroksellisuutta, jossa kerrosten paksuudet ovat 3-20 mm, seka joskus myos tuffimaisia fragmenttirakenteita Happamien vulkaniittien paamineraalit oval plagioklaasi, kvartsi, biotiitti, sarvivalke ja epidootti Joissakin tyypeissa tummina mineraaleina on myos kloriittia ja tremoliitti-aktinoliittia seka plagioklaasin ohella kalimaasalpaa Plagioklaasin koostumus vaihtelee intermediaarisissa tyypeissa An,,, -,,, ja happamissa tyypeissa albiitista oligoklaasiin Hivenmineraaleina on kalimaasalpaa, epidoottia, karbonaattia, kloriittia, serisiittia, titaniittia, apatiittia ja opaakkia Taulukon 5 analyysit esittavat happamien vulkaniittien mineraalikoostumuksia

21 2 1 Syntytapaan viittaavia selvia rakenteita ei happamissa vulkaniiteissa ole paljoa sailynyt Joissakin tyypeissa esiintyvaa juovaisuutta on kuitenkin pidettava alkuperaisena kerroksellisuutena, joka samoin kuin kivilajissa esiintyvat fragmenttirakenteet (agglomeraatti), viittaisi pyroklastiseen alkuperaan Kemialliselta koostumukseltaan happamat vulkaniitit vastaavat andesiitteja tai dasiitteja Tyynylaavat Emaksisissa laavakivissa esiintyy usein tyynykasaa muistuttavaa rakennetta, josta syysta tally tavoin fragmentoitunutta laavaa nimitetaan tyynylaavaksi Syyna sen syntyyn on kuuman laavan vedenalainen purkaus ja siita aiheutunut laavan pinnan nopea kuorettuminen Helsingin kartta-alueella on tyynylaavoja kolmena erillisena vyohykkeena Yhtenaisin niista on Vuosaaren itapuolella, ita-lansisuuntainen Molandetista Osterholmenille ulottuva muodostuma Sen pituus on n 5 km ja suurin leveys n 1 km Vuosaaren keskiosassa ja etelaosassa Skatauddenilta etelaan on pienehkot, n 1,5 km pituiset ja n 100 m levyiset esiintymat Satunnaisesti tyynylaavarakennetta tavataan Kuva 6 Tyynylaava Fig 6 Pillow lava Vuosaari, Helsinki, B, x = , y = 56398

22 22 Kuva 7 Voimakkaasti deformoitunut tyynylaava Vasara 60 cm Fig 7 Strong deformed pillow lava Hammer 60 cm Huomenlahja (Morgongavan), Helsinki, D, x = 6675,84, y = 2565,30 amfiboliitiksi merkitylla vyohykkeella, joka Eestiluodon lansipuolelta jatkuu Kuiva Hevoselle saakka Taman jakson parhaiten sailyneet tyynyrakenteet ovat Trasklandetin lansipuolella sijaitsevan saaren (Granlandet) lansiosassa Tyynylaavat esiintyvat yleensa uraliittiporfyriittien tai kerroksisten tuffiittien yhteydessa Kartta-alueen tyynylaavat ovat koostumukseltaan yleensa andesiitteja, mutta paikoin tummuudesta paatellen mahdollisesti myos basaltteja Poimutuksen aiheuttamasta deformaatiosta johtuen tyynyjen muodot vaihtelevat Paikoin ne ovat hyvin sailyneita (kuva 6) kun taas voimakkaimmin deformoituneet saattavat olla 1-2 m pitkia ja muutaman senttimetrin levyisia (kuva 7) Variltaan tyynylaavat ovat yleensa tummia, mutta paikoin runsaasta epidoottipitoisuudesta johtuen vaaleita Tyynyissa on paikoin mineraaliaineksen tayttamia rakkuloita eli manteleita Taytteina on tavallisesti kvartsia (kuva 8), mutta paikoin myos kalsiittia Kalsiittimantelit ovat yleensa rapautuneet kuopille Tyynylaavojen mikroskooppinen rakenne on granoblastinen Tyynyjen valitilat ovat yleensa hienorakeista massaa, jonka mineraalikoostumus saattaa vaihdella hyvinkin suuresti Tarkeimmat mineraalit ovat epidootti, sarvivalke, plagioklaasi, diopsidi, kloriitti, kvartsi ja kalsiitti Epidootin maarasta riippuen

23 2 3 Kuva 8 Kvartsimanteleita tyynylaavassa Raha 18 mm Fig 8 Quartz amygdules in pillow lava Coin 18 mm Huomenlahja (\lorgongavan), Helsinki, D, x = 6675,84, y = 2565,29 valimassan vari on joko tumma tai vaalea Runsaasti kalsiittia sisaltava valimassa on yleensa syopynyt kuopalle tyynyjen aariviivoja myotaillen Tyynylaava on paikoin voimakkaan deformation vuoksi muuttunut juovaiseksi amfiboliittiseksi kiveksi, jossa tummat ja vaaleat raidat vuorottelevat Taulukon 6 analyysi 42 on esimerkki tyynylaavan valimassan ja analyyisi 43 eraan tyynyn mineraalikoostumuksesta Plagioklaasiporfyriitit Plagioklaasiporfyriitit (kuva 9) ovat uraliittiporfyriittien tavoin emaksisia maan pinnalle purkautuneita laavakivia tai lahelle maan pintaa purkautuneita juonikivilajeja Niiden koostumus on andesiittinen ja ne sisaltavat suhteellisen hienorakeisessa perusmassassa plagioklaasihajarakeita Kartta-alueella plagioklaasiporfyriitteja on Vuosaaren Kallviksuddenista lounaaseen sijaitsevilla neljalla saarella yhtenaisena pienena alueena Plagioklaasiporfyriittien perusmassa oif pienirakeista ja koostuu paaasiallisesti plagioklaasista (andesiini) ja sarvivalkkeesta Sarvivalke on yleensa vihreaa, mutta

24 2 4 Taulukko 6 Tyynylaavojen, plagioklaasiporfyriittien ja uraliittiporfyriittien mineraalikoostumuksia Table 6 Mineral composition of pillow lavas, plagioclase porphyrites and uralite porphyrite s Sarvivalke - Hornblende 37,5 69,6 20,2 23,3 34,6 23,2 45,4 70,8 78,2 99,0 Plagioklaasi - Plagioclase 19,4 8,0 57,2 53,5 34,0 25,6 24,4 24,6 17,4 (An 0'/o) (48) (39) (45) (60) (58) (60) (48) (30) (53) Biotiitti - Biotite 8,2 5,5 13,9 16,7 15,6 2,9 Kvartsi - Quartz 9,9 6,3 10,1 16,4 16,4 34,3 14,3 1,9 Diopsidi - Diopside 32,8 5,6 Epidootti - Epidote 4,4 2,1 1,1 0,9 2,5 Kloriitti - Chlorite 1,1 0,9 Kalsiitti - Calsite 5,7 Aksessorit - Accessories 0,4 0,4 1,1 0,2 0,2 0,2 0,3 0,2 0,6 1,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 42 Tyynylaava - Pillow lava Huomenlahja, Helsinki, D, x = 6675,84, y = 2565,32 43 Tyynylaava - Pillow lava Osterholmen, Sipoo, B, x = 6979,13, y = 2571,64 44 Plagioklaasiporfyriitti - Plagioclase porphyrite Vuosaari, Helsinki, B, x = 6675,32, y = 2564,15 45 Plagioklaasiporfyriitti - Plagioclase porphvrite Vastra Iglo, Helsinki, A, x = 6674,70, y = 2562,37 46 Plagioklaasiporfyriitti - Plagioclase porphyrite Satamasaari, Helsinki, A, x = 6674,70, y = 2562,37 47 Uraliittiporfyriitti - Uralite porphyrite Handskholmsklippan, Sipoo, C, x = 6670,45, y = 2569,40 48 Uraliittiporfyriitti - Uralite porphyrite Handskholmsklippan, Sipoo, C, x ,45, y = 2569,40 49 Uraliittiporfyriitti - Uralite porphyrite Vuosaari, Helsinki, B, x = 6677,54, y 2563,58 50 Uraliittiporfyriitti - Uralite porphyrite Vuosaari, Helsinki, B, x = 6678,05, y -= 2563,59 51 Uraliittiporfyriitti - Uralite porphyrite Vuosaari, Helsinki, B, x = 6678,05, y = 2563,59 myos sinivihreitd muunnoksia esiintyy Sarvivalketta on paikoin myos suurempina hajarakeina Lisaksi kivi sisaltaa kvartsia ja biotiittia seka satunnaisesti epidoottia ja kloriittia Hivenmineraaleina on karbonaattia, kloriittia, titaniittia, skapoliittia, apatiittia, kalimaasalpad, serisiittia ja opaakkia Suurten omamuotoisten hajarakeiden lisdksi plagioklaasia on jopa yli 1 cm :n lapimittaisina raekasaumina Koostumus vaihtelee An,,,-,,) Taulukon 6 analyysit esittavat muutamien plagioklaasiporfyriittien mineraalikoostumuksia Uraliittiporfyriitit Uraliittiporfyriitit ovat alkuperaltadn emaksisia maan pinnalle purkautuneita laavakivid, joiden koostumus vaihtelee basaltista andesiittiin Alkuaan ne ovat olleet suhteellisen hienorakeisia ja sisaltaneet hajarakeina pyrokseenia ja mahdollisesti myos

25 25 Kuva 9 Plagioklaasiporfyriitti Raha 18 mm Fig 9 Plagioclase porphyrite Coin 18 mm Malkasaari, Helsinki, B, x = 6675,44, y = 2562,10 oliviinia Vuorenpoimutuksen yhteydessa ne ovat metamorfoituneet, jolloin perusmassan raekoko on kasvanut ja hajarakeet ovat uraliitiutuneet eli muuttuneet sarvivalkkeeksi Talloin pyrokseenin kidemuoto saattaa viela olla sailyneena Uraliittiporfyriitteja on Vuosaaressa suurehkoina yhtenaisina alueina seka vahemman, jaksolla Kuiva Hevonen - Hanskinen - Trasklandet Satunnaisesti uraliittiporfyriitin kaltaista kivea on vahaisina valikerroksina kartta-alueen itaosan amfiboliiteiksi merkityilla alueilla Uraliittiporfyrittien granoblastinen perusmassa on suunnittunutta ja sen raekoko on 0,2 mm-0,8 mm Hajarakeina on 3-10 mm :n lapimittaisia, vihreita, joskus myos vaaleanvihreita sarvivalkerakeita tai -raekasaumia Granoblastinen perusmassa on hajarakeiden kaltaista sarvivalketta ja plagioklaasia (An 35-60) Siina on lisaksi vahan kvartsia ja biotiittia seka sen yhteydessa kloriittia Hivenmineraaleina on epidoottia, titaniittia, opaakkia, karbonaattia, apatiittia ja zirkonia Uraliittiporfyriittien mineraalikoostumuksista ovat esimerkkeina taulukon 6 analyysit 47-51

26 2 6 Ultramafiitit Ultramafiittien paaasiallisin esiintymispaikka on ltd-tonttu Lisaksi niita on pienina alueina myos Kuiva Hevosella Ultramafiitit ovat tummia, keskirakeisia, granoblastisia ja suunnittuneita Ita- Tontun pohjoisosassa on agglomeraattisia vyohykkeita Paikoin kivilajit oval voimakkaasti deformoituneita paikoin taas paremmin sailyneita Niissa on kalkkipitoisuutta seka karsimaisina vyohykkeina etta karsifragmentteina ja saaren etelaosassa myos mahdollisesti sekundaarisina kalsiittipitoisina juonina Saaren pohjoisosassa on myos vaaleita, liuskeisuuden suuntaisia oligoklaasipegmatiittijuonia Ultramafiittien paamineraalit ovat amfiboli, osittain tai kokonaan serpentiiniksi ja iddingsiitiksi muuttunut oliviini, hypersteeni ja diopsidi Hivenmineraaleina on biotiittia, vihreaa spinellia (herkyniittia), kloriittia, talkkia, karbonaattia ja opaakkia Oliviini on koostumukseltaan forsteriittia ja esiintyy voimakkaasti venyneina, osin granuloituneina rakeina Pyrokseenipitoisessa kivessa hypersteeni ja diopsidi ovat omissa raidoissaan suurina poikiloblastisina rakeina Amfiboli on vaaleaa (= vaalean vihrea, O = lahes variton) tremoliitti-aktinoliittia Ohuet raot ovat serpentiinin tayttamia Alkuperaltaan Ultramafiitit lienevat laavakivia, joiden alkuperaisrakenteet oval metarnorfoosin yhteydessa tuhoutuneet Esimerkkeina niiden mineraalikoostumuksista ovat analyysit taulukossa 7 Tautukko 7 Ultramafiittien mineraalikoostumuksia Table 7 Mineral composition of ultrarnafites Tremoliitti - Treinolite 79,6 78,3 77,1 Oliviini - Olivine 4,7 12,2 Hypersteeni - lleperstene 16,1 Diopsidi - Diopside 4,0 Biotiitti - Biotite 2,1 Serpentiini - Serpentine 13,8 5,0 0,2 Spinelli - Spinet 3,0 Aksessorit - Accessories 1,9 1,5 0,5 100,0 100,0 100,0 52 Ita-Tonttu, Sipoo, D, x = 6666,05, N = 2566,65 53 lta-tonttu, Sipoo, D, x = 6666,05, v = 2566,65 54 Ita-Tonttu, Sipoo, D, x = 6666,05, y = 2566,65

27 27 SYVAKIVET Orogeeniset syvakivet Gabrot Gabroja on kartta-alueella niukasti Ne muodostavat pienia kallioperan rakenteita myotailevia intruusioita Makkylassa, Mankkaalla, Suvisaaristossa, Vuosaaressa ja sen etelapuolilla olevilla saarilla, Musta Hevosella seka Fageron (Kaunissaari) pohjoisosassa ja sen lahisaarilla Lisaksi gabroa on pienina, nun ikaan ymparistoaan myotailevina esiintymina muiden kivilajien joukossa Gabrot ovat raekooltaan yleensa keskikarkeita, joskus myos karkearakeisia Rakenteeltaan ne ovat biastohybidiomorfisia tai paikoin myos granoblastisia Niissa saattaa olla myos ofiittiseen rakenteeseen viittaavia piirteita Heikko suuntaus on yleista Gabrojen paamineraalit ovat sarvivalke ja plagioklaasi (An,--,,) Lisaksi paamineraaleina voi esiintya myos pyrokseenia (augiitti) tai biotiittia Muiden mineraalien muuttumistuloksina on serisiittia, epidoottia, tremoliittia, kloriittia ja prehniittia Lisaksi hivenmineraaleina on karbonaattia, titaniittia, apatiittia, zirkonia ja opaakkia Gabrojen yhteydessa on myos kvartsigabroja, joita ei kartoituksen yhteydessa ole voitu erotella Kvartsigabrot ovat raekooltaan ja rakenteeltaan gabrojen kaltaisia Plagioklaasin (An al so ) ja sarvivalkkeen Lisaksi paamineraaleina on biotiittia ja hiukan kvartsia Taulukko 8 Gabrojen mineraalikoostumuksia Table 8 Mineral composition of gabbros Sarvivalke - Hornblende 56,8 45,7 41,3 39,7 58,9 51,2 34,9 21,8 Plagioklaasi - Plagioclase 14,8 42,1 57,4 55,8 28,2 31,4 56,3 68,7 (An o-lo) (58) (57) (63) (58) (53) (43) (59) (51) Diopsidi - Diopside 19,8 Biotiitti - Biotite 10,0 1,2 8,9 13,0 5,4 Kloriitti - Chlorite 6,9 1,1 1,2 Epidootti - Epidote 1,7 1,4 1,9 Kvartsi - Quartz 1,6 1,0 1,0 2,5 3,6 3,7 3,9 Aksessorit - Accessories 0,6 0,3 0,9 0,4 0,8 2,0 0,2 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 55 Gabro - Gahbro Eestiluoto, Sipoo, D, x = 6668,63, y = 2568,28 56 Gabro - Gahhro Linholmista SW, Porvoo, D, x = 6678,00, y = 2581,20 57 Gabro - Gahhro Sitterskar, Porvoo, D, x = 6674,65, y = 2573,92 58 Gabro - Gabhro Skomakaren, Sipoo, A, x = 6674,73, y = 2573,92 59 Kvartsigabro - Quartz gabbro Musta Hevonen, Sipoo, C, x = 6674,70, y = 2568,92 60 Kvartsigabro - Quartz gabbro Vuosaari, Helsinki, B, x = 6679,40, y = 2563,58 61 Kvartsigabro - Quartz gahhro Kotiluoto, Helsinki, A, x = 6674,23, y = 2561,47 62 Kvartsigabro - Quartz gabbro Graskar, Sipoo, D, x = 6676,50, y = 2578,30

28 2 8 Gabrojen mineraalikoostumuksia esittavat taulukon 8 analyysit ja kvartsigabrojen mineraalikoostumuksia analyysit Kvartsi- ja granodioriitit Kvartsi- ja granodioriiteiksi kartalle merkityt kivilajit muodostavat ryhman, johon kuuluu useita intermediaarisia kivilajityyppeja kuten granodioriitteja, kvartsidioriitteja, tonaliitteja ja trondhjemiitteja Ne liittyvat laheisesti toisiinsa ja niiden vahittaiset vaihettumiset viittaavat myos yhteiseen alkuperaan Ne on merkitty kallioperakarttaan samalla varilla koska niiden erottaminen toisistaan maastossa on erittain hankalaa Intermediaarisia syvakivia on ymparistonsa rakenteita myotailevina intruusioina Puotilan, Laajasalon ja Santahaminan seuduilla, karttalehden itaosassa Pirttisaaren tienoilla seka karttalehden lansiosan pohjoisreunalla Leppavaarassa Paikoin intruusioissa on pienehkoja homogeenisia alueita, mutta yleensa ne sisaltavat ympariston liuskeita murskaleina ja niiden erilaisina muuttumistuloksina Intermediaaristen kivilajien raekoko vaihtelee keskirakeisesta karkearakeiseen Niiden rakenne saattaa olla hypidiomorfinen, porfyroblastinen tai granoblastinen Yleensa niiden suuntaus on heikko, mutta on myos voimakkaasti suunnittuneita tyyppeja Paamineraalit ovat koostumukseltaan vaihteleva plagioklaasi (An,,_,, ), kvart- Taulukko 9 Kvartsidioriittien ja tonaliittien mineraalikoostumuksia Tahle 9 Mineral composition of quartz diorites and tonalites Sarvivalke - Hornblende 33,9 28,5 22,2 18,8 18,3 14,1 6,2 9,2 Plagioklaasi - Plagioclase 35,0 42,2 43,2 40,8 45,4 42,9 38,1 40,6 (An 7o) (40) (43) (65) (55) (50) (40) (58) (57) Diopsidi - Diopside 13,8 Biotiitti - Biotite 18,0 15,8 7,6 7,0 6,5 22,1 9,3 11,6 Kvartsi - Quartz 9,9 12,3 25,9 29,5 25,2 17,7 31,6 37,0 Kalimaasalpa - Potash feldspar 1,6 Kalsiitti - Calcite 3,0 Granaatti - Garnet 2,1 Epidootti - Epidote 1,2 2,1 Aksessorit - Accessories 1,6 1,2 1,1 0,9 1,3 I,l 1,0 1,6 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 63 Kvartsidioriitti - Quartz diorite Vuosaari, Helsinki B, x = 6676,84, y = 2564,44 64 Kvartsidioriitti - Quartz diorite Notholmen, Helsinki B, x = 6676,25, y = 2565,05 65 Kvartsidioriitti - Quartz diorite Mankkaa, Espoo, B, x = 6675,68, y = 2541,70 66 Kvartsidioriitti - Quartz diorite Pentarn, Sipoo, B, x = 6669,95, y = 2571,08 67 Tonaliitti - Tonalite Pihlajaluoto, Helsinki, C, x = 6673,60, y = 2565,32 68 Tonaliitti - Tonalite Vuosaari, Helsinki, B, x = 6676,33, v = 2563,87 69 Tonaliitti - Tonalite Sandholmen, Sipoo, D, x = 6677,15, y = 2579,60 70 Tonaliitti - Tonalite Handskholmsklippan, Sipoo, C, x = 6670,45, y ,40