Savitaipaleen kartta-alueen kalliopera

Transkriptio

1 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 3132 EXPLANATION TO THE MAPS OF PRE-QUATERNARY ROCKS SHEET 3132 Ahti Simonen ja Aimo Tyrvainen Savitaipaleen kartta-alueen kalliopera Summary: Pre-Quaternary rocks of the Savitaipale map-sheet area GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1981

2 ~, t O\iI \ GFOI,OGIAF:A KARTTA G'.OLOGICAI. MAP OF FIAI.AND 1 : Kalliopcrakarttojen selitvkset, Lehti 3132 F.splanation to the maps of pre-quaternary rocks, Sheet 3132 Ahti Simonen ja Aimo Tvrvdinen SAVITAIPALEEN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary: Pre- Quaternary rocks of the Savitaipale map-sheet area Geologinen tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland l3spoo 1981

3 Simonen, A. & Tyrvainen, A Savitaipaleen kartta-alucen kalliopera. Summary : Pre-Quaternary rocks of the Savitaipale map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1 : , Kallioperd'karttojen selitykset, 3132 Savitaipale. 30 pages, 8 figures, 4 tables and one appendix. The region contained in the map sheet is located in southeastern Finland, and its Precambrian rocks belong to the contact zone between the Svecokaretides and Postsvecokarelian rapakivi granites. The Svecokarelides of the region consist of metamorphic and plutonic rocks. The metamorphic rocks are migmatitic schists and gneisses. The Svecokarelidic plutonic rocks in the northeastern area are mainly gabbros, diorites and granodiorites, whereas the migmatite-forming microcline granites occupy large sections of the northwestern area. The region covered by the map consists mostly of Postsvecokarclian rapakivi granites, which cut sharply the Svecokarelidic metamorphic and plutonic rocks. The rapakivi granites of the southern part belong to the broad Xvviborg massif and those in the northern part to the Suomenniemi massif. Postsvecokarelian diabase and quartz porphyry dikes, which form composite dikes as well, are a common occurrence. The text is in Finnish, with figure and table captions and a summary in English. Key words : Regional geology, metamorphic rocks, magmatic rocks, rapakivi, diabase, quartz porphyry, composite dike, Precambrian, Finland. 4hti Simonen, Otakuja 3 D 46, SF ESPOO 15, Finland Aimo 7yrvdinen, Geological Survey of Finland, SF ESPOO 15, Finland ISBN Helsinki Valtion painatuskeskus

4 SISALTC) - CONTENTS llueja tutkimusvaiheet 5 Kallioperan yleispiirteet 6 Liuskeet ja gneissit 6 Kiillegneissi 6 Kvartsiitti 8 Amfiboliitti 8 Pyrokseeni-maasalpaliuske 10 Svvakivet 10 Peruskallion syvakivet 11 Gabro-dioriitti 11 Granodioriitti 12 Graniitti 13 Rapakivi 14 Etelaosan rapakivi 14 Suomenniemen rapakivimassiivi 15 Diabaasi- ja kvartsiporfyyrijuonet 17 Diabaasi 17 Kvartsiporfyyri 19 Sekajuonet 21 Kallioperan rakenne ja kivilajien ikasuhteet 23 Summary : Pre-Quaternary rocks of the Savitaipale map-sheet area 26 Introduction 26 Metamorphic and plutonic complex 26 Rapakivi 27 Diabase and quartz porphyry 28 Tectonics and age relations 29 Kirjallisuutta - References 30

5 ALUE JA TUTKIi\4USV :AIliFET Savitaipaleen kallioperakartta-alue kasittaa osia Mantyharjun, Suomenniemen, Valkealan, Luumaen, Savitaipaleen ja Lemin pitajista. Alueen kallioperh on kuvattu aikaisemmin taman vuosisadan alussa laaditulla, 1 : mittakaavaisella ivlikketin vuorilajikartalla ja siihen liittvvassa B. Frosteruksen (1903) laatimassa vuorilajikartan selityksessa. Kenttdtutkimukset Savitaipaleen 1 : mittakaavaista kallioperdkarttaa varten aloitettiin jo vuonna 1953, ja ne saatiin padtokseen vuonna Fri henkiloiden kartoittamat alueet on esitetty kuvassa 1. Kenttdtoita on johtanut ja valvonut A. Simonen, joka on tarkistanut erikoisesti rapakivialueen kartoituksen. A. Tvrvainen on tarkistanut karttalehden muilla alueilla suoritetut kartoitukset km hove 1. Eri henkiloiden kartoittamat aluect Savitaipalcen karttalehdella. 7- ix. 1. Areas mapped by different persons. 1. ja/and 2. A. Simoncn ja/and Fr. Pipping 1953 ; 3. Fr. Pipping 1953 ja 1954 ; 4. M1. Lehijarvi 1953 ja 1954 ; 5. A. Simonen 1954; 6. A. Vorma 1958 ja/and 1959 ; 7. R. Kuuscla 1959 ; 8. L. Lemmetti 1959 : 9. C. Kortman 1960 ; 10. A. Tvrvainen 1960 inland 1961 ; 11. R. Stedt 1961.

6 6 Kartoitustoissa kootun aineiston perusteella Fr. Pipping (1956) on laatinut progradu -tutkielman Suomenniemen rapakivimassiivista. Lisaksi kartta-alueelta peraisin olevaa aineistoa on kaytetty ja siihen viitataan monissa rapakiven mineralogiaa (Simonen 1961, Simonen ja Vorma 1969, Vorma 1971), kemismia (Vorma 1976), kontaktimetamorfoosia (Vorma 1972) ja ikaa (Vaasjoki 1977) kasittelevissa erikoistutkimuksissa. Kirjoittajat lausuvat parhaat kiitoksensa kaikille Savitaipaleen lehden valmistustyohon osallistuneille. KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Savitaipaleen kartta-alueen kalliopera on sangen vaihteleva. Suurin osa kallioperasta koostuu rapakivigraniitin erilaisista muunnoksista. Kartta-alueen etelaosan viborgiittinen rapakivi edustaa laajan Kaakkois-Suomen e1i Viipurin rapakivimassiivin pohjoista reunaa, ja kartta-alueen pohjoisosan tasarakeinen rapakivigraniitti muodostaa suurimman osan niin sanotusta Suomenniemen rapakivimassiivista. Edella mainittujen rapakivimassiivien valissa seka kartta-alueen luoteis- ja koillisosissa on liuskeista, gneisseista ja syvakivista koostunutta rapakivea vanhempaa peruskalliota. Karttalehden luoteisosan peruskallion paakivilajina on granaattipitoinen, migmatiittinen graniitti, jossa on lukuisina riekaleisina jaanteina granaattipitoista kiillegneissia. Rapakivimassiivien valiin pistavassa peruskalliokielekkeessa on koostumukseltaan vaihtelevia liuskeita ja syvakivia. Taman alueen kivilajeista on erikoisesti mainittava kvartsiitti, joka on sangen harvinainen kivilaji Etela-Suomen kallioperassa. Karttalehden koillisosan peruskalliolle ovat luonteenomaisia gabrosta, dioriitista tai granodioriitista koostuneet pyoreahkot syvakivimassiivit, joiden ympari liuskejaksot kaartuvat. Kallioperan vaihtelevuutta lisaavat erilaiset juonina esiintyvat kivilajit. Diabaasijuonia on erikoisen runsaasti kartta-alueen koillisosassa. Ne lavistavat peruskalliota, mutta eivat rapakivea. Sekk peruskalliota etta rapakivea lavistavia kvartsiporfyvrijuonia on Suomenniemen rapakivimassiivissa ja sen valittomassa ymparistossa. I,IUSKEET JA GN14ISSIT Kiillegneissi Kartta-alueen kiillegneissit ovat enemman tai vahemman suonigneissimaisia. Suoniaineksena on apliittia, graniittia seka granodioriittia. Kiillegneisseissa on monin paikoin kerroksellisuudesta johtuvaa koostumuksen vaihtelua. Valikerroksina on vicisesti amfiboliittia ja sarvivalkegneissia seka joskus myos kvartsiittia.

7 Laalin ja yhtenaisin kiillegneissialue on karttalehden koillisosassa Kuolimojarven seudulla. Siella on vallitsevana hienorakeinen (0 = 0,1-1 mm), variltain harmaa ja heikosti liuskeinen tyyppi, jonka paamineraaleina ovat plagioklaasi (An ), kvartsi ja biotiitti (taulukko 1, 1-2). Aksessorisina mineraaleina on apatiittia, zirkonia, malmia seki satunnaisesti turmaliinia. Valikerroksina esiintyy paikoin kiillerikkaampaa ja tummenmpaa, paikoin taas sarvivalkepitoista ainesta (taulukko 1, 3-4). Kordieriittipitoista kiillegneissia (taulukko 1, 5) on Kaakkois-Suomen rapakivialueen kontaktivyohykkeessd. Kiillegneisseissa on kalimaasalpai vaihtelevassa maarin ja usein se puuttuu kokonaan. Kattta-alueen keskiosan kiillegneissi - Rautjarven pohjois- ja koillispuolella - on rakenteeltaan ja koostumukseltaan samankaltaista kuin karttalehden koillisosassa. Lisaksi sielli on kvartsiittialueen laheisyydessa runsaasti kvartsiittisia valikerroksia kiillegneississa niin, etti jyrkan rajan vetaminen niiden kivilajien va1i11a on paikoin vaikeaa. Kartta-alueen luoteis- ja lansiosan hajanaisina riekaleina esiintyvit kiillegneissit ovat karkearakeisempia (0 = 0,5-2 mm) kuin edella kuvatut. Lisaksi ne ovat voimakkaasti migmatiittisia ja granaattipitoisia. 1'aamineraalit ovat plagioklaasi (An,,, 3t,), kvartsi ja biotiitti. Kalimaasalpdd on usein, mutta se saattaa mpos puuttua kokonaan. Granaattia on sddnnollisesti 0,5-1,5 cm :n lipimittaisina porfyroblasteina ; myos kordieriittia on usein. Lisaksi on hiukan muskoviittia ja kloriittia seka aksessoreina malmia, apatiittia ja zirkonia. 7 Taulukko 1. Liuskeiden mineralogisia koostumuksia. Table 1. Modes of the scbists Kvartsi - _Quart,, 25,1 Plagioklaasi Plagioclase 60,1 Kalimaasalpa Potassium feldspar Diopsidi 4- hyperstceni - Diopside + hypers/bene Sarvivalke - Hornblende Biotiitti - Biotite -- 14,2 Muskoviitti - Muscovite Kordieriitti - Cordierite Aksessoriset-Accessories 0,6 37,4 49,8 19,8 25,1 37,9 13,7 23,3-26,7 36,6 20,9 6,5 9,3-18,7 39,0 5,6 24,5 2,6 9,6 80,0 13,2 6,8 54,2 15,2 30,8 29, ,5 1,6 4,5 6,8 51,4 26,0 4,8 9,6 1, Kiillegneissi --- Mica gneiss. Partakoski, Savitaipale, x ,5, y =- 536,8 (350/CK/60). 2. Kiillegneissi Mica gneiss Iluttusenniemi, Savitaipale, x 6 797,4, v - 533,6 (508/AT/60). 3. Sarvivalkepitoinen kiillegneissi Hornblende-bearing mica gneiss. Kaskenkcla, Savitaipale, x 6 786,1, y - 538,3 (16/AT/60). 4. Sarvivalkepitoinen kiillegneissi Hornblende-bearing mica gneiss. Savitaipaleen kirkolta 6 kni y\, Savitaipale, x = 6 788,9, v - 530,6 (85/AT/60). 5. Kordieriittipitoinen kiillegneissi -- Cordierite-bearing mica gneiss. J-lustapaa, Savitaipale, x 6 786,1, v - 539,1 (10/AT/60). 6. Kvartsiitti - Ouart7ite. Rautjarven pohjoispuoli, Savitaipale, x ,5, y - 515,5 (3281AT/60). 7. Kvartsiitti Ouart7ite, Rautjarven pohjoispuoli, Savitaipale, x =-= 6 782, 7, y -= 512,9 (697/AT/60). 8. Amftboliitti -Amplibolite. Suomensalo, Savitaipale, x ,0, y - : 529,8 (369/AT/60). 9. Pyrokseeni-maasalpaliuske Pyroxene-feldspar schist Kuolimojarven lounaispuoli, Savitaipale, x ,3, y 529,4 (97/AT/60.

8 8 Kvartsiitti Kvartsiittia on lounaasta koilliseen suuntautuvana vyohykkeena kartta-alueen keskiosassa Rautjarven pohjoispuolella. Se on puhtaimmillaan mainitun vyohykkeen luoteisreunassa, missy on vain niukasti maasalpaa sisaltavaa kvartsiittia (taulukko 1, 6) noin metrin levyisena jaksona pitkin kontaktia. Kiven maasalpapitoisuus kasvaa kaakkoon pain kiillegneissialuetta kohti mentaessa niin, etta sen mineraloginen koostumus (taulukko 1, 7) lahenee kvartsi-maasalpaliusketta. Samalla kiillegneissista koostuneiden valikerrosten maara lisaantyy. Kvartsiitti on variltaan heikosti punertavaa vahaisen hematiittipigmentin vuoksi. Sen raesuuruus on enimmakseen 0,2-2 mm, mutta lisaksi on, etenkin esiintyman Iuoteisreunalla, karkearakeisia juonikvartsimaisia osueita, joiden pituusakseli on liuskeisuuden suunnassa. Kvartsiitti on kauttaaltaan voimakkaasti uudestikiteytynytta, niin etta alkuperaiset rakennepiirteet ovat miltei kokonaan havinneet. Kerrosrakenteen reliktina voidaan pitaa kuitenkin kiillepitoisuuden kerroksittaisesta vaihtelusta johtuvaa raitaisuutta. Kvartsiitti on lasimaista ja rakenteeltaan granoblastista. Kvartsin lisaksi kivessa on vaihtelevin maarin kalimaasalpaa ja plagioklaasia (An,,, 30), niin etta sen mineraloginen koostumus vaihtelee ortokvartsiitista arkoosimaiseen kvartsiittiin. Lisaksi on hiukan muskoviittia, biotiittia ja kloriittia seka aksessorisina mineraalcina magnetiittia, hematiittia, apatiittia ja zirkonia. Amfiboliitti Amfiboliittia on vahaisina liuskesuikaleina ja valikerroksina kartta-alueen kiillcgneissien yhteydessa. Sc on hienorakeista (0 < 1 mm), variltaan vihertavan tummaa liusketta, jossa on m neralogisen koostumuksen tai raesuuruuden vaihteluista johtuvaa raitaisuutta. Kiven rakenne on granoblastinen (kuva 2) ja sen paamineraalit (taulukko I, 8) ovat sarvivalke ja plagioklaasi (An,, e,). Joskus on hiukan diopsidia, biotiittia ja kvartsia. Muuttumistuloksina on kloriittia ja serisiittia seka aksessoreina malmia ja apatiittia.,ymfiboliitti esiintyy myos uraliittiporfyyrimaisena muunnoksena, jolle on luonteenomaista, etta kiven perusmassasta erottuvat isot sarvivalkerakeet koholle jaaneina nystyroina rapautumispinnassa. Tallaista muunnosta on vahaisena esiintymana karttaalueen luoteisosassa I-Ieinlammen itapuolella. Taman kiven paamineraaleina ovat sarvivalke, diopsidi ja plagioklaasi (An ). Suuret sarvivalkerakeet ovat pyoreahkoja, ja niiden sisalla on usein runsaasti diopsidia. Aksessorina on malmia seka jokin satunnainen rae scheeliittia.

9 q Kuva 2. Amub,Iiitti. 22 x. Nic. / I. Fig. 2. Ampfb olite. 22 x. Nic. / /. Suomensalo, Savitaipale. x -= 6 791,0, y = 529,8. Kuva 3. Pyrokseni-maasalpaliuskc. 22 x. Nic. / '. l-rg. 3. Pyroxene feldspar 22 x. Nic. / /. Savitaipale, x = 6 790,3, y = 529,4.

10 1 0 Pyrokseeni-maasalpaliuske Karttalehden ita- ja keskiosan liuskealueiden reunoilla, rapakivikontaktin laheisyydessa, on muutamin paikoin tummia ja hienorakeisia liuskeita, jotka sisaltavat seka rombista etta monokliinista pyrokseenia. Naita tassa selityksessa pyrokseenimaasklpaliuskeeksi nimitettyja kivik esiintyy Savitaipaleen kirkolta n. 4 km etelaan, Kuolimojarven lounaispuolella ja Kyynelmyksenjarven seudulla. Savitaipaleen kirkon etelapuolella esiintyva pyrokseeni-maasalpaliuske on tasalaatuista ja heikosti suuntautunutta. Sen raesuuruus on alle 1 mm ja tummien mineraalien osuus on '. Kiven paamineraalit ovat hypersteeni, diopsidi, sarvivalke, plagioklaasi (An 60 ) ja biotiitti. Aksessoreina on malmia, apatiittia ja karbonaattia. Seka hypersteeni- etta diopsidirakeet ovat repalcisia ja niiden sisalla on plagioklaasia seka omamuotoista sarvivalketta. Sarvivalke on enimmakseen ruskcaa, mutta diopsidin muuttumistuloksena on myos vihreaa sarvivalketta. Kuolimojarven lounaispuolen pyrokseeni-maasalpaliuske on myos heikosti suuntautunutta ja hienorakeista. Raesuuruus on alle 0,2 mm, lukuunottamatta kiven biotiittisuomuja, jotka saattavat olla lapimitaltaan useita millimetreja. Liuskeessa on joskus seka koostumuksen etta raesuuruuden vaihteluista johtuvaa kerroksellista raitaisuutta, joka nakyy myos kiven granoblastisessa, mikroskooppisessa rakenteessa (kuva 3). Tummien mineraalien osuus on ja kiven paamineraalit (taulukko 1, 9) ovat plagioklaasi (An 3,), diopsidi, hypersteeni ja biotiitti. Vihreaa sarvivalketta ja kvartsia on niukalti. Kyynelmyksenjarven pyrokseeni-maasalpaliuske on heikosti liuskeista ja tasalaatuista, vailla kerroksellisia vaihteluja. Mineraalien raesuuruus on ylcensa alle 0,2 mm, mutta biotiitti saattaa esiintya myos suurempina suomuina. Tummien mineraalien osuus on 50-60,o. Tama liuske eroaa edella kuvatuista pyrokseeni-maasalpaliuskeista sidna, etta sen vallitsevana tummana mineraalina on vihrea sarvivalke, kun sen sijaan hypersteenia ja diopsidia on vahaisemmassa maarassa. Vaalcina mineraaleina on plagioklaasia (An,, 60) ja hiukan kvartsia. SYVAKIVET Kartta-alueen syvakivet voidaan esiintymistavan perusteella jakaa kahteen ryhmaan : orogeenisiin ja anorogeenisiin syvakiviin. Orogeeniset syvakivet ovat tunkeutuneet liuskeiden valeihin ja muodostavat niiden kanssa niin sanotun peruskallion, joka on syntynyt vuorenpoimuttumisen tuloksena. Peruskallion orogeeniset syvakivet ovat enemman tai vahemman gncissimaisia ja niiden koostumus vaihtelee gabroista graniitteihin. Anorogeenisiin syvakiviin kuuluvat massamaiset rapakivigraniitit, jotka leikkaavat jyrkasti peruskallion rakenteita. Tassa selityksessa kuvataan ensin peruskallion syvakivet gabroista graniitteihin ja sitten kartta-alucen crilaiset rapakivimuunnokset.

11 1 1 Peruskallion syvakivet Gabro-dioriitti Gabro-dioriittia on laajempana yhtenaisena alueena Kuolimojarven itapuolella. Kivi on yleensa tasarakeista, tummaa ja massamaista, mutta etenkin alueen reunaosissa on ympariston liuskeisuuden mukaista suuntausta. Raesuuruus on yleensa 0,5-2 mm, paikoin jopa 2-5 mm. Kiven rakenne on hypidiomorfinen, ja sen paamineraalit ovat plagioklaasi (An 40.,,), sarvivalke ja biotiitti. Diopsidia on usein sarvivalkkeen kanssa yhteen kasvaneena. Lisaksi on hiukan kvartsia ja joskus kalimaasalpaa. Muuttumistuloksina on kloriittia ja serisiittia seka aksessorisina malmia, titaniittia, apatiittia ja zirkonia. Gabro-dioriittialueen etelaosissa on porfyyrista muunnosta, jossa plagioklaasi on kiven muita mineraaleja suurempina rakeina. Joskus porfyyrimaisina rakeina on myos kalimaasalpaa. Gabro-dioriittien koostumus (taulukko 2, 1-3) vaihtelee gabrosta kvartsigabron kautta kvartsidioriittiin. Vallitsevana on kvartsi gabromainen muunnos. Kuolimojarven saarilla (mm. Kotasaari ja Kalliosaari) on pienena pahkuna tumman harmaata gabro-dioriittia, jonka raesuuruus on 0,3-1,5 mm. Kivi on kauttaaltaan liuskeista ja sisaltak runsaasti kiillegneissia ja amfiboliittia sulkeumina. Kiven paamineraalit ovat plagioklaasi (An 4a ), sarvivalke ja biotiitti. Taulukko 2. Peruskallion syvakivien mineralogisia koostumuksia. Table 2. Modes of the platonic rocks Kvartsi - artz 4,4 13,5 12,8 33,3 24,5 23,7 24,9 24,1 40,5 Plagioklaasi - Plagioclase.. 45,9 56,7 56,1 71,2 50,7 55,0 37,5 20,9 16,6 17,8 ( An 55) (Aneo) (Ana ;) (Anzo) (An&4) (Ana4) (Anu4) (Anzs) (Ants) (An25) Kalimaasalpa - Potassium feldspar 4,1 11,6 12,3 14,6 14,8 46,9 57,2 39,7 Hypersteeni 4 diopsidi -- Hypersthene -i- diopside... 7,5 Sarvivalke- Hornblende... 33,6 22,0 19, ,3 4,1 Biotiitti-Biotite 4,8 14,6 7,0 3,9 3,7 2,6 19,9 5,7 2,0 Kloriitti - Chlorite 2,6-1,8 Aksessoriset -Accessories.. 5,6 2,3 0,3 0,5 1,6 0, Gabro Gahbro. Koskeinkyla, Savitaipale, x ,3, v = 539,8 (239/CK/60). 2. Kvartsigabro - Quartz gahhro. Pontyla, Savitaipale, x ,4, y = 538,3 (114/CK/60). 3. Porfyyrinen dioriitti -- Porphyritic diorite. Marttila, Savitaipale, x ,3, y -= 537,6 (129 CK/60). 4. Porfyvrinen granodioriitti - Porphyritic granodiorite. Pylkanniemi, Savitaipale, x ,5, y = 536,6 (284/CK/60). 5. Granodioriitti - Granodiorite. Ahola, Savitaipale, x ,4, y - 539,6 (26/CK/60) 6. Granodioriitti -- Granodiorite. Huttusenniemi, Suomennicmi, 6 796,1, v - 530,3 (428/AT/60) 7. Granodioriitti --Granodiorite. Huuhilo, Mantyharju, x = 6 784,9, y = 514,2 (339/AT/60). 8. Graniitti - Granite Kaavankyla, Mantyharju, x ,7, y = 503,8 (927/AT/60) 9. Graniitti - Granite. Halmenniemi, Mantyharju, x ,7, y 502,9 (292/AT/60). 10. Graniitti - Granite. Rautjarven Nom'-puoli, Mantyharju, x ,0, y = 513,4 (681/AT/60).

12 1 2 Kuolimojarven saarilla seka jarven itapuolisella gabro-dioriittimassiivilla on siella taalla pienia, vain muutaman kymmenen metrin lapimittaisia noriittipahkuja, joita ei niiden pienuuden vuoksi ole merkitty kallioperakartalle. Eras noriittipahku on muun muassa Kuolimojarven rannalla hieman yli 1 km :n etaisyydella Savitaipaleen kirkolta lansiluotceseen. Pahkuissa esiintyva noriitti on variltaan mustaa tai ruskean vihertavaa ja se on massamaista silloinkin, kun sita ymparoiva kivilaji on selvasti liuskeista. Kiven paamineraalit ovat seka rombinen etta monoklininen pyrokseeni, plagioklaasi (An,, biotiitti ja sarvivalke. Pyrokseenirakeet ovat repaleisia ja amfiboli on variltaan ruskeaa, vihreaa tai varitonta. Biotiittia on usein muita mineraaleja suurempina suomuina. Aksessoreina on malmia, titaniittia ja apatiittia. Gabro-dioriittiryhman kivia on lisaksi kahtena linssin muotoisena suikaleena Kuolimojarven pohjoispuolella olevan granodioriittialueen yhteydessa. Gabro-dioriitti erottuu teravin kontaktein sita ymparoivasta granodioriitista, jossa sita on myos sulkeumina. Kivi on tumman harmaata, selvasti suuntautunutta ja muutamissa kapeissa vyohykkeissa jopa hiertynytta. Raesuuruus on 1-3 mm ja paamineraalit ovat plagioklaasi (An,, 37 ), sarvivalke ja biotiitti. Kvartsia on vahan ja satunnaisesti on hiukan kalitnaasalpaa. Kiven koostumus vaihtelee kvartsigabrosta kvartsidioriittiin. Granodioriitti Granodioriittisia syvakivia, joiden koostumus vaihtelee kvartsidioriittisesta Iahes graniittisiin, on lukuisina, kooltaan vaihtelevina massiiveina etenkin kartta-a.lueen koillisosassa. Rakenteeltaan granodioriitit ovat joko porfyyrisia tai tasarakeisia. Kuolimojarven itapuolella sijaitsevan gabro-diotiittimassiivin yhteydessa on porfvyrista granodioriittia pienehkoina massiiveina ja ympariston kivia lavistavina juonina. Granodioriitti sisaltaa sulkeumina ympariston gabro-dioriittia. Kivi on variltaan harmaata ja heikosti suuntautunut. Porfyyriset kalimaasalparakeet ovat lapimitaltaan 1-5 cm ja muodoltaan joko kulmikkaita tai ovoideja. Perusmassan raesuuruus on 1-5 mm. Paamineraalit (taulukko 2, 4) ovat plagioklaasi (An 15 z6), kvartsi, kalimaasalpa ja biotiitti. Paikoin porfyyristen kalimaasalparakeiden maara on niin suuri, etta kiven koostumus tulee Iahes graniittiseksi. Plagioklaasia on myos joskus porfyyrisina rakeina kalimaasalvan ohella, joskin huomattavasti pienikokoisempina. Aksessoreina on titaniittia, apatiittia ja malmia. Tasarakeista, variltaan vaalean harmaata, hienotakeista (0-0,5-1,5 mm) ja miltei suuntautumatonta granodioriittia on pienehkoina pahkuina Kuolimojarven koillispuolella Lapinsalossa seka Parranniemesta Lehtisensaarecn ulottuvassa massiivissa seka vahaisena linssina Savitaipaleen kirkolta n. 3 km itakaakkoon. Naiden granodioriittien paamineraalit (taulukko 2, 5) ovat plagioklaasi (An. } ), kvartsi, kalimaasalpa ja biotiitti. Tummana mineraalina on yksinomaan biotiitti, jonka maara on vleensa hyvin vahainen ; eniten sita on Parranniemen-Lehtisaaren granodioriitissa. lksessorisina mineraaleina on malmia, titaniittia, apatiittia, zirkonia ja karbonaattia.

13 Kuolimojarven pohjoispuolella, kartta-alueen pohjoisrajalle saakka ulottuva granodioriitti on sarvivalkepitoista ja hieman karkearakeisempaa (0 = 0,5-3 mm) kuin edella kuvattu biotiittigranodioriitti. Kivessa on selva liuskeisuus vain kapeissa, muutaman metrin vahvuisissa vyohykkeissa ; muuten kivi on miltei suuntautumatonta. Paamineraalit (taulukko 2, 6) ovat plagioklaasi (An,,), kvartsi, kalimaasalpa, sarvivalke ja biotiitti. Granodioriittialueen pohjoisosassa, graniitin laheisyydessa, kivi sisaltaa runsaammin kalimaasalpaa, joten se koostumukscltaan lahenee graniittia. Lovasjarven koillispuolen harmaa granodioriitti on kauttaaltaan suuntautunutta ja paikoin ruhjoutunutta. Raesuuruus on 0,5-3 mm ja paamineraalit (taulukko 2, 7) ovat plagioklaasi (An,,,), kvartsi, kalimaasalpa, biotiitti ja sarvivalke. Samanlaista granodioriittia on pienena linssina kvartsiittijaksossa Rautjarven pohjoispuolella. 1 3 Graniitti Peruskallion graniitit ovat seka koostumukseltaan etta esiintymistavaltaan vaihtelevia. Kartta-alucen luoteis- ja lansiosalle ovat luontecnomaisia granaattipitoiset graniitit, jotka muodostavat laajan migmatiittisen alueen. Sen sijaan kartta-alueen koillisosan graniitit eivat ole granaattipitoisia eivatka migmatiittisia, vaan esiintyvat selvasti rajattavina pienehkoina massiiveina. Kartta-alueen luoteis- ja lansiosan granaattipitoinen graniitti on epahomogeenista ja raesuuruudeltaan vaihtclevaa. Hieno- ja keskirakeisessa graniitissa on pegmatiittia epasaannollisina pahkuina ja juonina. Variltaan graniitti on punertavaa. 1 aamineraalit (taulukko 2, 8-9) ovat kalimaasalpa, kvartsi ja plagioklaasi (An 7). Biotiittia, muskoviittia ja kloriittia on niukalti. Granaattia on kivessa saannollisesti, mutta harvakseltaan esiintyvina, 0,5-2 cm :n lapimittaisina rakeina. Aksessoreina on nialmia. apa.iittia ja zirkonia. Kiven kalimaasalpa on yleensa mikrokliinia, mutta rapakiven kontaktin laheisyydessa se on muuttunut ortoklaasiksi rapakivimagman aiheuttaman lampometamorfoosin vaikutuksesta (Vorma 1972). Lovasjarven koillispuolen graniitti on pilsteista ja hienorakcista ( ,2 1 mm). juonina on pegmatiittia ja apliittia. Kivi on variltaan punertavan harmaata ja Paamineraalit (taulukko 2, 10) ovat kvartsi, kalimaasalpa ja plagioklaasi (An.,,). Haukkajarvesta koillisecn, kartta-alueen pohjoisrajalla on punaista, suuntautumatonta graniittia, jonka raesuuruus on 1-5 mm. Paamineraalit ovat kalimaasalpa plagioklaasi (An 26), kvattsi ja biotiitti. Kuolimojarven koillisosan ja Kuivaisten kylan pienehkot graniittipahkut koostuvat pegmatiittisesta graniitista, jota on myos lukuisina juonina karttalehden koillisosan peruskalliossa. Alueen pegmatiitcissa ei ole todettu hivenalkuaineiden rikastumista. Porfyyrinen graniitti Savitaipaleen kirkolta koillisecn muistuttaa suuresti aikaisemmin kuvattua porfyvrista granodioriittia, johon se ilmeisesti liittvy laheisesti.

14 1 4 Porfyyriset kalimaasalparakeet ovat lapimitaltaan 1-5 cm ja valimassan raesuuruus on 2-5 mm. Kalimaasalpa on ortoklaasia (trikliinisyysaste 0,0-0,2). Porfyytinen graniitti erottuu teravin kontaktein vmparistostaan, jota se lavistaa juonina. Rapakivi Kartta-alueen vallitsevina kivilajeina ovat erilaiset rapakivimuunnokset, jotka liittyvat kahteen erilliseen rapakivimassiiviin. Karttalehden etelaosan rapakivi kuuluu osana laajaan Kaakkois-Suomen eli Viipurin rapakivimassiiviin, joka ulottuu etelassa aina Suomenlahdelle saakka. Kartta-alueen pohjoisosan rapakivi sen sijaan muodostaa suurimman osan aina Suomenniemen kirkolle saakka ulottuvasta niin sanotusta Suomenniemen rapakivimassiivista. Etelaosan rapakivi Kartta-alueen etelaosan rapakivi on valtaosaltaan niin sanottua viborgiittista muunnosta, jossa on suuria plagioklaasimanttelin ymparoimia kalimaasalpaovoidej i. Pyterliittista rapakivea, jossa kalimaasalpaovoidien ymparilla ei ole plagioklaasimanttelia, on pitkana ja kapeahkona, karttalehden lansirajalta Rautjarven itapuolelle ulottuvana alueena peruskallion ja viborgiitin valissa. Rapakivigraniittia, jossa porfyyriset kalimaasalparakeet eivat ole ovoideja vaan kulmikkaita, on pienena alueena karttalehden itaosassa. Lisaksi on tasarakeista rapakivigraniittia vahaisina esiintymina viborgiittialueen sisalla. Karkearakeinen viborgiitti on laajoilla alueilla sangen tasalaatuista. Sen kalimaasalpaovoidit ovat tavallisesti lapimitaltaan 2-3 cm ja suurin osa ovoideista, noin %, on muutaman millimetrin (1-3 mm) vahvuisen plagioklaasimanttelin vrnparoimia. Joukossa saattaa olla myos suuria, 5-8 cm :n lapimittaisia kalimaasalpaovoideja, joiden ymparilla ei ole plagioklaasimanttelia. Viborgiitin paamineraalit ovat kalimaasalpa, kvartsi ja plagioklaasi. Tummina mineraaleina on sarvivalketta ja biotiittia. Aksessoreina on zirkonia, apatiittia, fluorisalpaa ja magnetiittia. Kartta-alueen itaosassa, peruskallion kontaktin laheisyydessa, on viborgiitissa jopa muutaman kymmenen metrin lapimittaisia kiillegneissimurskaleita, jotka ovat irtautuneet rapakivimassan katosta ja vajonneet rapakivimagmaan. Pyterliitti Lovasjatven-Rautjarven jaksossa on mineralogiselta koostumukscltaan samankaltaista kuin viborgiitti. Se sisaltaa plagioklaasia hieman vahemman kuin viborgtitti, ja tummana mineraalina on yksinomaan bintiittia. Pyterliitti vaihettuu asteittain viborgiitiksi. Siihen ilmaantuu ensin haivoja plagioklaasimanttelin ymparoimia ovoideja, joiden maara lisaantyy asteittain, kunnes suurin osa ovoideista on manttelin verhoamia ja kivi on viborgiittia.

15 1 5 Pyterliitin kontakti peruskalliota vasten on paljastuneena Kouvola-Ristiina-tic rs varrella Lovasjarven luoteispuolella Parolassa. Rapakivi leikkaa jyrkasti peruskallion liuskeisuutta ja kontaktipinnan kaade osoittaa, etta rapakivi painuu peruskallion alle. Kontaktissa rapakivi on muutaman metrin vahvuudelta tummaa ja hienorakeista seka sisaltaa harvakseltaan kalimaasalpahajarakeita. Kiven paamineraalit ovat kalimaasalpa, kvartsi ja plagioklaasi. Oliviini ja biotiit'i ovat tummina mineraaleina. Kalimaasalpahajaiakeiden maaran lisaantyessa kiwi vaihettuu asteittain pyterliitiksi, jossa on kontaktin suuntaisina virtausketroksina tummien mineraalien kasaumia. Kartta-alueen itirajan porfyyrisessa rapakivigraniitissa on suuria kulmikkaita kalimaasalparakeita karkearakeisessa perusmassassa. Peruskallion laheisyydessi on kuitenkin muunnosta, jossa porfyyrisia rakeita on ainoastaan harvakseltaan ja petusmassa on hienorakeisempaa. Porfyyrinen graniitti ja viborgiittialueella vahaisina osueina esiintyva tasarakeinen graniitti ovat mineralogiselta koostumukseltaan samanlaisia kuin pyterliitti. Suomenniemen rapakivimassiivi Suomenniemen massiivin paakivilajina on tasarakeinen tai heikosti porfvyrinen, karkearakeinen biotiittigraniitti, joka on variltaan ruskean punaista. Paikoin on selvemmin porfyyrista muunnosta, jossa on harvakseltaan suuria kalimaasalparakeita. Massiivin kaakkoisosassa on tasarakeista, tumman harmaata sarvivalkepitoista graniittia, joka vaihettuu asteittain tummaksi, oliviinipitoiseksi sarvivalkegraniitiksi. Vallitsevan tasarakeisen graniitin paamineraaiit (taulukko 3, 1) ovat kalimaasalpa, kvartsi ja plagioklaasi (An,, 3o). Kalimaasalparakeet ovat kulmikkaita ja hieman suurempia ( cm) kuin kiven muut mineraalit, joista tumman harmaa kvartsi 0 = 1-2 mm) etottuu usein selvasti omamuotoisina rakeina. Tummana mineraalina Taulukko 3. Rapakiven mineralogisia koostumuksia. Table 3. Modes of the rapakivi granites. 1 2 Kvartsi - Ouart.z 28,6 26,4 Plagioklaasi Plagioclase 20,1 21,2 Kalimaasalpa Potasrium feldspar 38,9 44,1 Oliviini 7- pyrokseeni - Olivine j pyroxene 5,2 Sarvivalke Hornblende 6,0 1,7 Biotiitti -13iotite 4,4 Malmi - Ore 0,3 Zirkoni Zircon 1,8 Apatiitti -Apatite 1,1 Fluoriitt - Fluorite 1. Tasarakeinen rapakivigraniitti --.Lven-grained rapakivi granite. Vanonen, Mantyharju, x = 6 792,4, y = 514,3 (28/AS/53). 2. Tumma rapakivigraniitti -Dark-coloured rapakivi granite. Savitaipale, x ,4, y - 525,3.

16 1 6 on biotiittia ja sen lisaksi usein myos hiukan sarvivalketta. Aksessoreina on zirkonia, apatiittia, fluoriittia ja magnetiittia. Tasarakeisen rapakivigraniitin kemiallinen koostumus on esitetty taulukossa 4, 1. Porfyyrinen rapakivigraniitti on koostumukseltaan samanlainen kuin tasarakeinen graniitti ja siina on harvakseltaan suuria kalimaasalparakeita. Suomenniemen massiivin kaakkoisosan sarvivalkepitoinen rapakivigransicti (oil hieman hienorakeisempaa kuin edella kuvattu tasarakeinen biotiittigraniitd, ja sen vari on tumman harmaa tai tumman ruskea. Plan ioklaasi (An.,, -,,) on hieman anortiittipitoisempaa kuin tasarakeisessa biotiittigraniitissa. Vallitsevana tummana mineraalina on sarvivalke, ja biotiittia on vain niukasti. Sarvivalkepitoinen rapakivi vaihettuu massiivin etelareunalla crittain tummaksi rapakivigraniitiksi, jonka paamineraalit (taulukko 3, 2) ovat samat kuin muissa rapakivimuunnoksissa. Kiven tummina mineraaleina ovat sen sijaan oliviini (fayaliitti), pyrokseeni (augiitti) ja sarvivalke. Suomenniemen massiivin tasarakeisen biotiittigraniitin ja peruskallion migmatiittisen graniitin kontakti on paljastuneena monessa kohdin rapakivimassiivin lansipaassa. Korpijarven luoteisosassa (Pienlahti) ja saman jarven etelapuoleila (Laivolahti) peruskallion granaattipitoinen graniitti on kielekkeena rapakiven paall ja ko~- Taulukko 4. Kivicn kcmiallisia koostumuksia. Table 4. Chemical compositions of the rocks SiO -4,40 47,60 52,21 73,19 51,15 55,85 72,03 TiO.,. 0,23 2,49 1,33 1,22 0,46 A1,03 11,91 17,87 13,14 12,38 16,02 16,04 11,99 Fe ,13 3,90 J J 2,78 1,90 2,26 FeO 1,60 9,48 18,20 1 4,17 8,59 6,97 2,39 MnO 0,02 0,21 0,23 0,12 0,06 MgO 0,23 3,73 3,46 0,2 7, 5,67 4,05 0,64 CaO 1,17 8,17 7,05 1,22 7,60 5,95 1,44 Na 2 0 2,49 3,35 1,00 1,26 2,79 2,65 2,18 K.,0 5,58 1,29 2,73 5,18 1,93 2,96 5,39 P'O- 0,04 0,61 0,32 0,28 0,07 CO, 0,07 0,00 0,00 0,00 0,00 H 9 O - 0,69 1,32 j l 1,73 1,53 0,85 H,0 0,15 0,17 f 1,05 J 0,70 0,16 0,08 0,09 99,71 100,19 98,84 98,37 100,30 99,60 99,85 1. Tasarakeincn rapakivigraniitti - Even -grained rapakivigranite. Vanoncn, i\4antyharju, x ,4, v - 514,3 (28/AS/53). Anal. P. Ojanpera. 2. Diabaasi Diahase. Lovaskoski, Mintyharju, x ,4, y ,6. Anal. P. Ojanpcra. 3. Diabaasi Diahase. Leinvihko, Savitaipale, x = 6 789,9, y -= 535,7. Anal. B. Frosterus. 4. Kvartsiporfvyri -Quart, porphyry. Leinvihko, Savitaipale, x = ,9, v - 535,7. Anal. 11. Berghcll. 5. Diabaasi Diahase. Korpijarvi, Saynetlahti NV-, Mintyharju, x ,1, v - 508,7. Anal. P. Ojanpera. 6. Muuttunut diabaasi -Altered diahase. Korpijarvi, Saynetlahti N\V', M4antvharju, x 6 799,1, y = 508,7. Anal. P. Ojanpera. Kvartsiporfvyri-Ouartg' porphyry. Korpijarvi, Saynetlahti N\\, Nfantyharju, 6799,1, y - 508,7. Anal. P. Ojanpera.

17 1 7 taktipinnan kaade on rapakivimassiivista ulospain. Rapakiven kontakti on erittain hyvin nahtavissa massiivin lounaisreunalla Kotajarven lansipuolen kallioseinamissa, missy sita voidaan seurata miltei yhtamittaisesti noin 250 metrin matkalla. Peruskallion granaattipitoinen graniitti on erittain loivassa asennossa rapakiven paalla. Kontaktipinnan kaade on 15 suuntaan N70 W, ulospain rapakivimassiivista. Suomenniemen massiivin lansiosan kontaktit ovat seka teravic etta loiva-asentoisia, ja rapakivi painuu niissa :n kaateella peruskallion alle. Massiivin lansipuolen kontakteissa ei ole intrusiivibreksioita, ja peruskalliota leikkaavat rapakivi - juonet ovat harvinaisia. Tassa yhteydessa tulkoon mainituksi, ettc intrusiivibreksioita on kuitenkin Suomenniemen massiivin pohjoisreunalla, Savitaipaleen karttalehden ulkopuolelle jaavassc osassa Suomenniemen kirkonkylan seudulla. Suomenniemen rapakivimassiivin lansiosan kontakteissa on aina 0,5-lmettin vahvuinen, magman nopeas*_a jahmettymisesta johtunut hienorakeinen rapakiven reunamuunnos, jossl on harvakscl`aan porfyyrisid kalimaasalparakeita vaalean punaisessa hienorakeisessa perusmassassa. Tama kontaktimuunnos vaihettuu asteittain tasa- ja karkearakeiseksi rapakivigraniitiksi. DIABAASI- JA KVARTSIPORFYI'RIJUONET Kartta-alueella on seka diabaasi- etta kvartsiporfvvrijuonia. Peruskalliota lavistavia, luoteesta kaakkoon kulkevia diabaasijuonia on runsaasti kattta-alueen koillisosassa, mutta suurin esiintyma on kuitenkin Lovasjarven seudulla karttalehden lansiosassa. Kvartsiporfyyrijuonia, jotka lavistavat seka peruskalliota etta rapakivea, on Suomenniemen rapakivimassiivista ja sen ymparistossa. Lisaksi on kaksi erikoislaatuista niin sanottua sekajuonta, joissa on samassa juonessa seka diabaasia etta kvartsiporfyyria. Diabaasi Kartta-alueen suurin diabaasiesiintyma, niin sanottu Lovasjarven diabaasi, on vahvuudeltaan metric. Sc on karkearakeista, variltaan mustaa ja rakenteeltaan ofiittista. Plagiokaasi (An,,) on suurina liistakkcina, jotka ovat 1-4 cm pitkia ja 1-3 mm leveita. Tummina mineraaleina on monokliinista pyrolcseenia is biotiittia. Pyrok_seeni on rcunoiltaan hiukan uraliittiutunutta ja klooriittiutunutta. Lisaksi on kivessi hicnosaloisen massan muodostamia aggregaatteja, jciden keskusta on viiritonta tai heikosti vihrcaa klinoamfibolia seka tarnan ymparilla kehanc vihreca kloriittia (kuva 4). Aksessoreina on oksidin :almia ja apatiittia; joskus on jokin satunnainen kvartsirae. Lovasjarven diabaasin kemiallinen koostumus on esitetty taulukossa 4,

18 1 8 K-a 4. Diahaasi. - x. Nic. / j. 1-` 4. Diabase.. - I x. N/c. / /. IA)vaskoski, lllantvharju, x ,4, v 506,6. Geologisen tutkimuslaitoksen malmiosaston vuosina suorittamien tutkimusten mukaan Lovasjarven diabaasiesiintyma ulottuu 1,5 km pitemmalle luoteeseen kuin kallioperakartalle on merkitty. Naita tutkimuksia johtaneen fil.lis. R. Alviolan antamien tietojen mukaan esiintyman luoteisosan diabaasi on oliviinipitoista ja siella on juonen keskella oliviinikivea, jonka mineraloginen koostumus on seuraava : oliviini (To ss ) 63 -o, plagioklaasi (An ;,,) 15 o, titanomagnetiitti-ilmeniitti 16 io, klinopyrokseeni 2 "o, amflboli-serpentiini kloriitti--biotiitti 4 ~,. Oliviinikiven soveltuvuutta valimo- ja puhallushiekan valmistamiseen on tutkittu ja oliviinidiabaasissa aksessorina esiintyvan baddeleyiitin-zro,-mineraloginen kuvaus on julkaistu (Siivola 1977). Lovasjarven diabaasia kasitteleva yksityiskohtainen tutkimus julkaistaan myohemmin. Lovasjarven diabaasia kontakteissa peruskallion kivia vasten on diabaasi hienorakeisempaa ja vaihettuu muutaman metrin matkalla karkearakeiseksi juonen keskustaan mentaessa. Kartta-alueen etelaosan rapakivi katkaisee diabaasijuonen Lovasjarven seudulla, ja Oripaansaaren mantereeseen yhdistavalla kannaksella on intrusiivibreksiaa, jossa on diabaasimurskaleita rapakivessa. Lovasjarven diabaasissa on joitakin muutaman cm :n levyisia apliittisia tai pegmatiittisia graniittijuonia, jotka lienevat synnyltaan palingeenisia.

19 Kartta-alueen koillisosan pystyasentoisten diabaasijuonien suunta on luoteesta kaakkoon, ja niiden leveys on metric. Raesuuruus on pienempi kuin Lovaskosken diabaasissa. Plagioklaasiliistakkeiden pituus on 5-15 mm ja leveys 0,3-1,5 mm. Raesuuruus picnenee juonien reunoille pain. Diabaasin paamineraalit ovat plagioklaasi (An J6,,) ja diopsidi. Oliviinia ja hypersteenia on Palvaniemesta Kuolimojarvelle jatkuvassa juonessa. Diabaasijuonien primaarit tummat mineraalit ovat yleensc voimakkaasti muuttuneet. Muuttumistuloksina on vihreaa ja varitonta amfibolia, hiotiittia, kloriittia ja serpentiinia, jotka ovat hienojakoisena, saloisena tai repaleisena, hienorakeista magnetiittia sisaltavana massana. Variton amfiboli esiintyy usein kloriittikehan ymparoimana hienojakoisena massana samoin kuin Lovaskosken diabaasissa (vrt. kuva 4).,\ksessoreina on apatiittia ja satunnaisesti on hiukan karbonaattia ja kvartsia. Kartta-alueen koillisosan diabaaseissa on joskus punertavan harmaata hienorakeista kivilajia, jonka paamineraalit ovat plagioklaasi (An, r ;) ja kvartsi seka tummina mineraaleina biotiitti ja joskus myos sarvivclke. Tata kivea on Palvaniemessa seka diabaasin ja pegmatiitin valisessa kontaktisaumassa etta juoniea diabaasissa. Liscksi sita on Suomenniemen Kuusenhaon kylan pohjoispuolella n. I cm :n vahvuisena saurnana diabaasin ja granodioriitin kontaktissa. Viimeksi mainitun diabaasijuonen luotcisimmalla paljastumalla on diabaasissa cm :n vahvuinen pegmatiittinen juoni, jonka paamineraalit ovat kalimaasalpa, plagioklaasi (An,,) ja kvartsi. Kartta-alueen diabaaseihin laheisesti liittyvana on pidettava pienta gabroesiintymac Korpijarven Saynetlahden pohjoispuolella, lahella karttalehden pohjoisreunaa. Suomenniemen rapakivimassiivin ja migmatiittisen graniitin valissa sijaitseva gabro on karkcarakeista (O = 1-5 mm), rakenteeltaan hieman ofiittista, ja sen kontaktissa peruskallion graniittia vastaan on hienorakeisempi jahmettymissauma. Kivi sisaltaa runsaasti vii plagioklaasia (An 46 ), joten se on koostumukseltaan anortosiittimainen gabro. Muina mineraaleina ovat sarvivclke, biotiitti, hyperstceni, diopsidi ja kvartsi. Liscksi kivessa on hajallaan tai pahkuiksi kasaantuneena suuria, aina 5 cm :n lapimittaisia plagioklaasirakcita (An ; 6 ). 1 9 K vartsiporfyyri Kartta-alueen kvartsiporfyyriluonet ovat leveydeltaan metric. Niiden kulku on yleensc N40' 50 W', mutta Suomenniemen massiivissa on kuitenkin kaksi juonta suunnassa N80 - \X". Juonten kaade on pysty tai poikkeaa siita enintaan 10'. Kvartsiporfyyri on variltaan punaista, mutta juonien hienorakeisissa reunaosissa van vaihtelee mustasta vaalean harmaaseen. Kiven porfyyrisct hajarakeet erottuvat erittain sclvasti hienorakeisesta perusmassasta (kuva 5), ja niidcn maara koko kivestc on yleensc ,'. Ne ovat enimmakseen kalimaasalpaa ja kvartsia ; plagioklaasia on niukalti. Hajarakeina esiintyvien mineraalien prosenttimaatat koko kivestc vaihtelevat seuraavissa rajoissa : kalimaa-

20 2 0 Kuva 5. Kvartsiporfyyri. Luonnollinen koko. Fig. 5. Quart :g porphyry. Natural 0/21. Korpijdrvcn NF-ranta -- NE-.chore of Korpijarvi, Mdntvharju, x 6 794,2, v 504,1. salpaa "~ kvartsia 10-20,-o ja plagioklaasia 1-2 ",,. Kalimaasalpa (0 1-3 cm) on omamuotoista, kulmistaan hiukan pyoristynvttd. Kvartsi ( mm) on tummaa ja omamuotoista. Vahaisessa maarin esiintyvat vihertavan harmaat plagioklaasihajarakeet (An,,,,,)) ovat kooltaan 2-8 mm, la tie ovat voimakkaasti muuttuneet serisiitiksi ja cpidootiksi. Kvartsiporfyyrin perusmassa, jonka racsuuruus on 0,02-0,2 mm, koostuu valtaosaltaan kalimaasalvasta, kvartsista ja plagioklaasista. Kvaitsin ja kalimaasalvan muodostama granofyyrinen rakenne on yleinen. Turnmana mineraalina on bio.iittia, joskus myos sarvivalketta. Lisaksi kivcssa on vahaiscssa maarin magnetiittia, kloriittia, fluoriittia, apatiittia ja zirkonia. Kvartsiporfyyrilla on tiivis- ja hienorakeiset jahmettvmiskontaktit scka pcruskallion kivia etta rapakivea vasten. Hienorakcisen kontaktimuunnoksen vahvuus vaihtelec muutamasta kvmmenesta senttimetrista kolmeen metriin. Kontaktimuunnoksessa on joskus hatvakseltaan yksitt1isia hajarakcita, ja siina on paikoin magman virtauksesta aiheutunutta raitaisuutta juonen kontaktipinnan suunnassa. Virtauskerrokset ja juoksurakenteet o-,--,)t parhaiten kehittyneet kvartsiporfvvtissa, joka on Kuolimojarven lansirannalla Nikkarissa. Kvartsiporfyyrin kemiallisia koostumuksia on esitettv taulukossa 4, 4 ja 7. Ne ovot samanlaisia kuin Suomennicmen rapakivigraniitin koostumus.

21 tlrl Kuva 6. Sekajuoniesiintyma. Korpijarven Saynetlahden luoteispuoli, Mantyharju. 1, granaattipitoinen graniitti ; 2, diabaasi ; 3, kvartsiporfyyri. Kartoittanect H. Kobayashi, R. Niemela ja P. Wasenius. h Occurrence of composite dike. NF of Sdynetlabti, Mantyharju. 1, garnet-bearing granite ; 2, diabase: 3, quartz porphyry.11apped b7 H. Kobayashi, R. Niemeld and 1'. [F"acenius. Sekajuonet Kartta-alueella on kaksi nun sanottua sekajuonta, joissa kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa kivilajia, diabaasi ja kvartsiporfyyri, esiintyvat samassa juonessa. Toinen ncista esiintymista on Kuolimojarven Leinvihkosaaressa Savitaipaleen kirkolta n. 2 km luoteeseen ja on jo ennestcan tunnettu 'Frosterus 1903). Toinen sekajuonista loydettiin Savitaipaleen karttalehden kartoitustoiden yhteydessd Korpijarven Saynetlahden pohjoispuolelta kartta-alueen pohjoisosasta. Leinvihkon sekajuoni on kuvattu sangen seikkapercisesti jo tilikkelin vuoiilajikartan selityksessa (Frosterus 1903). Diabaasista ja kvartsiporfyyrista koostuvan sekajuonen suunta on luoteesta kaakkoon ja leveys 20 metric. Juonen keskiosa on kvartsiporfyyric, ja molemmilla reunoilla on enintacn 5 metrin leveydeltc uraliittidiabaasia, jonka rajat sekc peruskalliota ettb kvartsiporfyyric vaster ovat jyrkat. Peruskalliota vasten diabaasilla on hienorakeinen kontaktimuunnos. Kvartsiporfyyri lavistdd kapeina juonina diabaasia. hlikkelin vuorilajikartan selityksessa julkaistut kemialliset analyysit Leinvihkon sekajuonen diabaasista ja kvartsiporfyyrista on esitetty taulukossa 4, 'rosteruksen (1903) esittaman kasityksen mukaan sekd diaboasi etta sita hieman nuorempi kvartsiporfyyri ovat molemmat rapakiveen kuuluvia juonimuodostumia. Korpijarven Saynetlahden pohjoispuolella esiintyvan, pystyasentoisen sekajuonen suunta on N50 W ja leveys on noin 25 metric. Juonen keskiosa on diabaasia ja juonen molemmilla reunoilla on 2-3 metrin leveydeltc kvartsiporfyyric. Sekajuonen sivukivena on peruskallion granaattipitoinen graniitti. Esiintyman yksityiskohtainen kartta on esitetty kuvassa 6.

22 22 Kuva 7. Kalimaasalpaa ja kvartsia (musta) porfvroblasteina diaba issa. I. 7. Pslassium feldspar and guart7 (blaa ' as porpbyroblasts in diny se. Saynetlahden Nl puoli - NF of Sdynellahti, tiianyharju, x 6 799,1, y - 508,7. Sekajuonen diabaasin plagioklaasiliistakkeiden (An ;,, as) pituus on yleensa allc 5 mm, mutta satunnaisesti ja harvakseltaan on myos suutia aina 5-6 cm :n ldpimittaisia plagioklaasirakeita. Tummina mineraaleina on vihreaa sarvivalketta ja biotiittia seka paikoin on rombista pyrokseenia niukalti. Aksessoreina on titaniittia ja zirkonia. Diabaasin kemiallinen koostumus on esitetty taulukossa 4, 5. Sekajuonen kvartsiporfyyri on samanlaista kuin kartta-alueen aikaisemmin kuvatut kvartsiporfyyrit. Kiven kemiallinen analyysi on esitetty taulukossa 4, 7. Korpijdrven pohjoispuolen sekaiuonen diabaasin ja kvartsiporfyyrin_ kontaktivyohyke on mielenkiintoinen. Kvartsiporfyyri sisaltaa sulkeumina diabaasia, ja sita on muutaman senttimetrin vahvuisena juonena diabaasissa. Lisaksi diabaasin ja kvartsipotfyytin kontaktissa on 2-3 metrin levyinen vyohyke, missy kvartsiporfyyristd pelaisin olevaa ainesta, etupaassa punaista kalimaasalpaa ja tummaa kvartsia, on kasvettunut porfyroblasteina diabaasiin, jonka ofiittinen rakenne on kuitenkin vield nakyvissa diabaasiin kasvaneiden suutien kalimaasalpa- ja kvartsirakeiden vdlimassassa (kuva 7). Diabaasissa olevan kalimaasdlvan ja kvartsin mdara on suuritnmil-

23 laan juonen reunalla kvartsiporfyyria vasten ja vahenee asteittain kohti diabaasin keskiosaa. Diabaasin ja kvartsipotfyyrin kontaktin valittomassa laheisyydessa diabaasin sarvivalke cn osittain muuttunut kloriitiksi ja epidootiksi seka plagioklaasi on saussuriittiutuiiut. Kvartsiporfyyriste peraisin olevaa ainesta, muun muassa fluoriittia, on myos suurien kalimaasalpa- ja kvartsirakeiden valisessa massassa. Diabaasin reunaosan kemiallinen koostumus on esitetty taulukossa 4, 6. Taman analyysin vertailu diabaasin keskiosan koostumukseen (taulukko 4, 5) osoittaa, etta seka Si0 2 - etta K 2 0-pitoisuudet ovat diabaasin muuttuneessa reunaosassa suuremmat kuin juonen keskella. Tassa esitetty diabaasin muuttuminen kvartsipotfyyiin kontaktissa on hyva esimerkki graniittisen magman aiheuttarnasta, emaksisen kiven alkavasta metasomaattisesta gtaniittiutumisesta. 2 3 KALLIOI'ERAN RAKENNE JA KIVILAJIEN IKASUHTEET Karttalehden liuskeista ja orogeenisista syvakivista koostuncilla, svekokarelidiseen kallioperaan kuuluvilla peruskallioaluella kivien liuskeisuuden seka venyman kulut ja kaateet vaihtelevat suuresti. Liuskeisuuden suunta vaihtelee huomattavimmin kartta-alueen koillisosan peruskallioalueella, missy jvrkiinkaltevassa asennossa olevat liuskeet ja gncissit ovat taipuncet syvekivimassojen ymparille. Palvaniemen ja Lapinsalon granodioriittipahkujen ymparille liuskeisuuden kaatcct ovat syvakivimassoista ulospain. Kuolimojarven etelaosan saarilla on sclva venyme (30'-70 ) kaahkoon, mutta jarven koillispuolella venyme pistaa yleensi koilliseen. Lapinsalon granodioriittipahkun luoteispuolella loiva (1W-50 - ) vcnymii on luoteeseen ja kaakkoispuolella kaakkoon. Rapakivimassiivien velisse sijaitsevalla peruskalliokielekkeella liuskeisuuden kulku on yleensa N45'E. Kaateet vaihtelevat pystyasentoisista loiva-asentoisiin, ja ne ovat enimmakseen luoteeseen. Karttalehden luoteis- ja lansiosan laajalla migmatiittisella graniittialueella liuskeisuuden kulku on keskimeatin pohjoisesta ctelaan ja poikkeaa s ; ita muutaman kymmenen astetta joko itikn tai lanteen. Alueella on runsaasti loivia (20-50 ) kaateita jotka vyohykkeittain ovat joko itaan tai lanteen niin, ette kaateiden petusteella voidaan konstruoida laajoja synkliinejk ja antikliineja. Eraan synkliinimaisen takenteen keskiosaa voidaan scurata - Suomennicmen iapakivimassiivin katkaisemana Nuijajarven itapaasta aina Pesantajarvcn itapuolelle saakka. Kaitta-alueen liuskeet ja gneissit ovat kontaktihavaintojen mukaan vanhempia kuin niita lavistavat peruskallion syvakivet. Liuskeiden keskinaiset ikesuhteet ovat epaselvat. Kiillcgncississa on amfiboliittia valikerroksina ja kvartsiitti nayttaisi kaadehavaintojcn perusteella olevan kiillegneissin paella. Peruskalliolueen syvakivicn keskinaiset kontaktisuhteet osoittavat, etta niiden ikejarjestys vanhimmasta nuorimpaan on scutaava : gabro, dioriitti, granodioriitti is graniitti. Kartta-alueen peruskallio kuuluu maamme svekokarelidiscen vvohykkcesecn, jonka poimuttuminen, metamorfocsi la plutonismi on ialtean n Ma.

24 kuva S Rapakiven rakoilun suuntausdiagrammi (230 havaintoa). Fig Orientation of joints in the rapakiiv (230 joints) I'oimuttunutta ja metamorfista kallioperaa nuorempia ovat rapakivet, jotka leikkaavat terkvasti peruskallion tektonisia rakenteita. Peruskallion liuskeisuutta leikkaavat rapakiven kontaktit nakyvat karttakuvassa erittain selvksti rapakivimassojen valiin pistavan peruskalliokielekkeen reunoilla. Rapakivimassiivien kontaktit viettavat usein loivasti peruskallion alle ja ovat luonteeltaan jahmettymiskonta kteja hienorakeisine kontaktimuunnoksineen. Rapakivessa on murskaleina peruskallion kivilajeja. Kuuman rapakivimagman (> 800"C) tunkeutuminen on aiheuttanut kontaktimetamorfisia muutoksia, joita on selvitetty seikkaperkisesti Viipurin rapakivimassiivin kontaktiaureolia kksitteievassa eiikoistutkimuksessa (Vorma 1972). Rapakiven konraktin lkheisyydessa esiintyy pyiokseeni-hornfelsik ja peruskallion kivien mikrokliini on muuttunut ortoklaasiksi. Viipurin massiivin ymparilla ortoklaasiaureolin vahvuus on noin 5 km, mutta Suomenniemen massiivin ymparilla sen vahvuus on vain muutamia satoja metreja. Rapakivien geokronologiaa on selvitetty erikoistutkimuksessa (Vaasjoki 1977). Viipurin massiivin rapakivien zirkoni-ikt ovat Ma. Savitaipaleen karttaalueen rapakivista tehdyista maarity_ ksista mainittakoon seuraavat : Viborgiitti, Pesantajatvi Ma Pyterliitti, Lovasjarvi NW, Parola Ma Rapakivigraniitti, Vanonen Ma. Rapakivessa on selvk ja saannollinen rakoilu (liite 1). Pystyasentoiset raot ovat enimmakseen suunnissa NW-W ja N60'E 'kuva 8). Lisaksi kivessa on lahes vaakasuora pengerivs.

25 Kartta-alueen juonikivilajeista ovat peruskalliota leikkaavat diabaasit rapakivea vanhempia, kun sen sijaan kvartsiporfyyrit lavistavat seka petuskalliota etta Suomenniemen rapakivea. Lisaksi kvartsiporfyyri lavistaa sekajuonissa diabaasia. Diabaasi, rapakivi ja kvaitsiporfyyri edustavat peruskalliota nuorempaa posts vekokarjalaista magmatismia, jonka maksimi-ika on 1700 via sO(389vV1

26 Summary PRE-QLATERN ARY ROCKS OF THE SAVITAIPALE iniap-si-ifet AREA Introduction The oldest part of the Savitaipale region is composed of Precambrian metamorphic and plutonic rocks, which form a complex belonging to the Svecokarelides of Finland. The region consists mostly of different varieties of rapakivi granites, which cut sharply across Svecokarelidic metamorphic and plutonic rocks. Dikes of diahase and quartz porphyry arc common. Metamorphic and plutonic complex The metamorphic rocks are migmatitic schists and gneisses. The most common of them are mica gneisses, the main minerals of which are plagioclase, quartz and biotite. Porphyroblasts of garnet and cordierite are typically present in the mica gneisses of the migmatite granite area. The mica gneisses in the area of Kuolimojarvi contain cordierite only in the contact zone against the rapakivi massif. Conspicuously recrystallized, glassy quartzite occurs north of Rautjarvi. Its composition grades from orthoquartzite to quartz-feldspar rock. Narrow zones of amphibolite are present as intercalations in the mica gneiss. The main minerals are hornblende and plagioclase (An,, fi -,). Diopside, biotite and quartz are present in small amounts. Pyroxene-feldspar schists occur instead of amphibolites in the closest vicinity of the rapakivi contact. Their main minerals are hvpersthene, diopside, hornblende, plagioclase and biotite. Both brown and green varieties of hornblende occur. The mineral compositions of the schists and gneisses of the map area are presented in Table 1. Orogenic plutonic rocks of the metamorphic complex in the northeastern part of the map sheet penetrate the schists and gneisses. They are foliated especially in the boundary zones of the plutons, and in composition they grade from gabbro to granite. The main plutonic rock types in succession to the intrusions arc : gabbro, diorite, granodiorite and granite. Both even-grained and porphyritic types occur.