GEOLOGICAL MAP OF FINLAND

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : LEHDET - SHEETS LESTIJARVI-REISJARVI KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYS EXPLANATION TO THE MAPS OF ROCKS KIRJOITTANUT-BY ILMARI SALLI OTANIEMI 1967

2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : LEHDET -SHEETS LESTIJARVI-REISJARVI KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYS EXPLANATION TO THE MAPS OF ROCKS KIRjOITTANUT-BY ILMARI SALLI OTANIEMI 1967

3 SISALLYS - CONTENTS '.l.'t'tklaluk8e-n VAMEET MORFOLOGIA JA PALJASTLT-Nll8SUH'l'Ef,,T KALLIOPERAN YLEII-',PllflTEEl SUPRAKRUSTISET ELI PJ-NTASYNTN,fSi,,,r LESnARVEN-1 -LLAVANT LIUSKEJAKSO VI - LKA-N-\- TSET LIUSKEET SEDIMENTTISET LIUSKEET REISJARVE-N L11 - SKEET 1NFRAKRUYnNET ELI SYVAKlVJf,AJf'l PERIDOTIITIT GA13ROT JA DIORIITIT KVARTSI- JA GRAN 0 DIOR [ITI'l GRANITTIT JA AfIG-NfATIITIT KIN'lf.AJi, r JL'ON IKIVET 11AL-111AMEET JA MUUT KlVE\NAll.-,X - ARA'l RAKENNE JA STRATIURAFIA SUM-MARY: EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS INTRODUCTION SUPRACRUSTAL ROCKS VOLCANOGENEOUS SCUPSTS SEDIAIENTOGENEOUS SCIINTS INFRACRUSTAL ROCKS STRUCTURE AND STRATIGRAPIIY KIVILAJIEN TIFtEYKSIA -I)ENSITY OF ROCKS KIRJALLIStTUTTA - REFERENCES Wo

4 TUTKIMUKSEN VAIHEET Lestijarven (2341) ja Reisjarven (2343) 1 : kaavaisiin karttalehtiin kuuluu osia Toholammin, Ullavan, Lestijarven, Kinnulan, Halsuan, Kaustisten, Reisjarven, Haapajarven, Pihtiputaan ja Pyhajarven 01. pitajista. Kallioperakartoituksen kenttatyot suoritettiin vuosina Niihin osallistuivat (kuva 1) 1957 maisteri Torsti Lammela, ylioppilaat Pekka Kallio ja Vesa Perttunen, 1961 ylioppilas Kari Rinne, tutkimusapulaiset Mauri Anttila ja Kari Kemppainen ja 1963 ylioppilas Lassi Forsstrom ja tutkimusapulainen Kari Laakso. Kirjoittaja on suorittanut koko alueella taydennystutkimuksia seka laatinut kallioperakartat. Myos aikaisempia, Eero Makisen (1916), Martti Sakselan (1932, 1933, 1935) ja W. W. Wilkmanin (1929, 1930, 1931) tutkimuksia on tekija soveltuvilta osilta kayttanyt apuna. Kentalla koottu aineisto on tutkittu geologisessa tutkimuslaitoksessa vuosina Puhtaaksipiirranta on rouva Elsa Jarvimaen kasialaa. Kuva 1. Eri henkiloiden kenttatyoosuudet Lestijarven ja Reisjarven kartta-alueella. M. A. = Mauri Anttila. L. F. = Lassi Forstrom. P. K. = Pekka Kallio. K. K. = Kari Kemppainen. E.H.K. = Esko Kontas. K. L. = Karl Laakso. T. L. = Torsti Lammela. V. P. = Vesa Perttunen. K.R. = Kari Rinne. I. S. = Ilmari Salh. Fig. 1. The areas mapped by different persons.

5 MORFOLOGIA JA PALJASTUMISSURTEET Lestijarven ja Reisjarven karttalehtien alueella maanpinnan muodot ovat paaasiassa keskipohjalaista, tasaista tyyppia, joskin Reisjarven karttaalueen itareunassa alkaa tuntua keskisuomalainen vaihteleva maanpinnan mnuoto. Topografiaa luonnehtivat Reisjarven kartta-alueen itapuolella moreeniselanteet, joiden vd1issa on pitkahkiijii, kapeita suoalueita. Faikalliset korkeuserot ovat 5 10 in mitattuna suopiunasta moreeniselanteelle. Moreeniselanteet ovat usein hvvin kivikkoisia. Aiiden suunta noudattaa paaasiassa vieista jiirvien. jokien ja harjujen snuntaa, joka on luoteesta kaakl:oon. Muurasjarven suhteellisen kapean ja pitkan jiirvia.ltaan lansipuolella on luode--kaakkosuuntainen harjujakso, joka iivalan Sievin. karttalehtien alueelta ulottuu Alvajarvelle ja jatkuu siita Reisjarven karttalehtialueen etelarajau vii. Muurasjarven lansirannalla kohoaa korkea moreeniselanne, mikes jatkuu likinnain koko jarvialtaan pituudelta. Siitii Hinteen alkaa laaja, tasainen moreenipeitteinen alue. Siella on myos soita. joiden pieta on suunnilleen kuivan maan tasolla. Tam<i pikkujarvinen. suhteellisen tasainen alue kasittati noiit 200 km' ja ulottuu aina Lestijarven jiirvialtaaseen saakka. Lestijarven jarvialtaan seutu on hiekkakangasta. mutta Lestijarven lansipuolella on hvvin samantapainen moreenipeitteinen aloe kuin on Muurasjiirven ja Lestijarven. valilla.. Eroa niiden valillii, on siina. etta suot Lest :ijarven lansipuolella ovat laajempia kuin Muurasjarven ja Lestijarven valilla. Koko Lestijarven karttalehden alue on tavattoman tasaista. Paaasiassa e kasittiia soita ja niidenn v- ilisia matalia nloreeniselanteita. Lestijarven luoteispuolelta jatkuu sen rantamia kiertava hiekkakangas viela noin 10 km Lestijokivarren suuntaisena luoteeseen pain. U llavanjarven seudulla on taas toinen hiekkakangas. joka jatkuu karttalehden lansirajan vii. Kalliopaljastumien jakautuminen Reisjarven -Lestijarven alueella on hvvin epatasaista. Yleisesti voidaan sanoa, etta Reisjarven karttalehtialueen itaosan ja Lestijarven seudun kalliopera on paremmin paljastunutta kuin muu aloe. Varsinkin liuskevyohykkeet, jotka kaarena kiertavat Lesti-

6 jarven alueen pohjoisrennan kautta Lestijarven-Vuohtojthven paikkeille, seka Reisjarven karttalehtialueen keskitse kiiyva liuske;jakso ovat hvvirn heikosti paljastuneita verrattuna kallioperin. vaihtelevuuteen. Parhaiten on voitu rajoittaa Reisjarven karttalehden alueella sijaitsevat emaksiset syvakivipahkut, jotka inakyvat myos aeroznagneettisesta kartasta. seka U llavanjarven seudulla sijaitsevat porfyriitit. Lestijarven alueen etelaosa on suliteellisen hyvin paljastuneena. mutta alueen keskiosassa on paljastumia vain hvvin niukasti. iinpa saattaa esimerkiksi 100 km'' :n alueella olla vain pari kohne paljastumaa. Aeromagneettista karttaa ja suhteellisen heikkoa ilmakuvapikakarttaa apuna ku ttaen on kuitenkin koetettu rajoittaa mahdollisimman tarkoin eri kivilajivydhykkeet. Havaintopisteitii ovat suuresti lisanneet etenkin Reisjarven leliden alueella Muurasjarven laheisyydessii sijaitsevat Dlalniinetsija ON- :11 syvakairaukset. Samoin ovat Geologisen tutkimuslaitoksen syviikairaukset Hinkualla ja Eialajalla olleet Reisjarven karttalehden alueella suurena apuna juuri liuskevviihvkkeiden selvittamisessa. fluonosti paljastuneilla alueilla on k ivtetty apuna jonkin verran in vos lohkareistoa, silloin kun se on todettu paikalliseksi. Tiilloin ovat etenkin maanteiden reunat olleet antoisia. koska tuissii, on suoritettu ojanperkauksia. llyos varsinaisilta ojanperkaustyomailta on saatu lisiitietoja. i

7 KALLIUPERAN VLEfSPIIRTEE'I' Suurimman osan Re'sjarven ja Lestijiirven karttalehtien alueesta kiisittsiviit erilaiset svvikivet. Liuskeita ja gneisseja tavataan paiiasiassa Lestijiirven karttalehden alueella. Siella niitii oii siina liuskekaaressa, joka kiertaii. Lestijarven ja Reisjarven. kautta-alueen rajoilta 1 cstijarven polijoispuolelta alueen pohjoisreunan kautta Ullavanjarven. seudulle. Pohjoisen liuskekaaren en1iiksiset, vulkaaniset liuskeet voidaan jakaa kaliteen rvhmdan. 'r'oinen rvhmii kiisittaa selvdsti tunnettavia effusiivikivilajeja (tuffiitteja. porfvriitteja ja agglomeraatteja). Niita on UllavanjarvEsta lantcen pienelikona esiintvmana sekiti Pitkajarven seudulla. Edellisessa tavataan varsinaisesti vain agglomeraattia. koostunnikseltaan andesiittia tai basalttia, lkimniiiis ssa vviihvkkeessii sell sijaan tavataan seka andesiittista agglomeraattia etta porf;vriittia. joka sisi1t<i<i seka uraliittietta plagioklaasihajarakeita. Lisiiksi on v. \-ohvkkeessii hvvinkin sin rella alalla antfiboliittia, joka todennakoisesti sekin on vulkaanista alkuperaa. niutta metamorfoituneena siita ei tavata vulkaanista rakennepiirteitii. 'I iimdn tapaisia antfiboliitteja on lisaksi Lestijarvesta luoteeseen pienehkii vviiliyke. joka kuitenkin on migntatiittista..livail alueen loll naiskulniassa on ainoastaan vhdesta paljastuntasta tavattu amfiboliittia. Svkaraistent kvlan lahistollii oleva amfiboliitti on. ehka tuffiittia. joka on tektonisesti uiuuttunut ja breksioitmnit. Vleisesti voidaan sanoa karttaan amfiboliiteiksi merkittyjen liuskeiden olevan vulkaanista alkuperaa. 'I'oisen emaksisen, vulkaanisen tai sub-vulkaanisen kivilajiryhman muodostavat ofiittiset porfvriitit. joita on I ilavanjarven itapuolclla kalitena esiintvmana. Niissa ei ole todettu a,,glomeraattirakenteitaa eika muitakaan selvdsti pianallisia rakenteita. Ne ovat ofiittisia plagioklaasiporfyriitteja, jotka ovat hvvin tasalaatuisia. Sarviviilkehajarakeita tavataan niissd livviit vah an. Hapanta. tiivistd tnffiittia on Lestijiirven kiiskilah(lest a polijoiseen pit - kidiko vviihvke sekii lisdksi karttalehtialucen pohjoisreuuassa. \e ovat pseudokerroksellisia. ltieliktista. primaaristii.kinn kerroksellisuutta niissa lienee, mutta kivi on kovin liuskettunutta ja muutenkin tektonistunutta. Se on nvt kiillepitoiueu. livvirt pienirakeinen (o.i).(ii) kvartsimaasalpii-

8 9 liuske. Varsin.aista kvartsimaasalpiiliusketta on sekii Lestij"irvenn pohjoispnolella etta LJllavanjarvesta itaan hyvin heikosti paljastuneena. hilkimmaisesta tunnetaan vain yksi paljastuma. Kivi on kerroksellista ja koostumukseltaan paaasiassa arkoosia. Se lienee alkuperutaan todellinen sedimentti. Sinisellii pohjavitirillii l.estijdrven kallioperakarttaan merkittyja grauvakkamaisia liuskeita tavataan useampanakin vyohvkkeenii. 1e ovat suhteellisen pienirakeisia ja muistuttavat hyvin suuresti Keski-Pohjanmaalla yleisesti tavattavia grauvakkamaisia liuskeita (Salli. 1961, 1964). Niiliin liittyy ylrdessa paikassa tavattu konglomeraattiliuske, joka nayttaa kuuluvan grauvakkojen yhteyteen samalla tavalla kuin inuutkin Keski-Polrjanmnan konglomeraattiliuskeet '. 3lyos Reisjarven karttalehtialueella tavataan hyvin gneissivtyneitii grauvakkamaisia liuskeita. Sen sijaan varsinaisia kiilleliuskeita ja kiillegneissejii on kummankin karttalehden alueella hyvin vahan. Ne ovat joko sulrteellisen vahiin ruetamorfoituneita. porfyrobl rstisia kiilleliuskeita tai kiillegnc isseja. joissa tavataan porfyroblasteina andalusiittia, granaattia ja jonhin verran stain oliittia. hdellisten lisaksi on svvakivialueilla siella taiilla sulkeumina tai breksiamurskaleina jokseenkiii ttnitemattomiksi metaniorfoituneita ja migmatiittiutuneita pintakivilajeja. Huonosta paljastunratiheydesta johtuu, etta on jouduttu merkitsernaiin syvakiviksi sellaisia paikkoja, joista ei ole tavattu selvia inerkkejii Iiuskekrvistii. Kuitenkin tuntuu siltaa.. etta liuskekivien osuus esim. Lestij<i,rven kartt,alelitialueella on suurempi kuin karttakuva osoittaa. Samaa voi sanoa Reisjarven karttalehtialueen pohjoisreunan laheisyydessii oleo asta, granodioriitin reunaan rnerkitysta liuskeesta. lleisimrnin tavattu kivilaji molempien karttalelitien alueella nayttaii olevan kvartsidioriitti tai granodioriitti, jotka on merkitty samalla polijavariila. Kvartsidioriitti on merkitty kirjainsymbolilla siina paikassa,, missy sita on tavattu paljastumassa Syvi kivien jakautuminen naiden karttalehtien alueella nayttda olevan hienian erilainen. Lest,ijarven karttalehden alueella ernaksiset syvakivet ovat paaasiassa pienina esiintymini granodioriitin sisdllii, l eisjarven karttalehtialueen c,maksiset sv iikivet sen sijaan ovat suurina inassoina. vaikka nekin liittyvat alueellisesti poikkeuksetta grarrodioriittiin ja kvartsidioriittiin. Emdksisten syv akivien rajaaminen karttaan on ollut helpompaa kuin inuiden kivilajien. Ne ovat suhteelliseii hyvin paljastuneita, ja lisaksi lie nakyviit voimakkaina hairioina aeromagneettisessa kartassa, joten niiden rajat on voitu vetaa melko tarkasti. Sen lisaksi on sy viikairauksilla todettu useassa paikassa etenkin Reisjarven puolella naiden rajojen paikkansapitdvyys. tjltraemaksistd syvakivea, peridotiittia, on sell sijaan vaikea rajata anortosiiteista, gabroista ja dioriiteista, koska aeromagneettinen kartta ci nayta siina teravaa rajaa kuin aivan harvassa tapauksessa. Paljastuma- 2 S

9 10 tihevs ei anna kuitenkaan nun paljon viitteita, etta elidottoman rajan vetaminen olisi mahdollista. Talloin onkin tyydptty ainoastaan paallemerkinnallii osoittamaan missy on paljastuntasta tai sy vakairausrei'asta tavattu ultra eniaksista kivea. Ultraentaksiset s,vvakivet sijaitsevat kaikki Reisjarvei karttalehden alueella. Niitii, on selvasti emiiksisten svviikivien alueessa. lieisjiitirven Kumisevalla on gabroa, joka sisaltaa sarviva.ikkeen ohella in vds pyrokseenia. Samoin on Vuohtojarven etelapuolella olevassa gabrossa pyrokseenia. Tavallisinimin se on diopsidia, mutta hypersteenipitoisuuttakin on havaittu. Gabron ja dioriitin keskinainen vaihtuminen toisikseen on vahittaista ja onkin rnelkein mahdotonta naita kivilajeja rajata toisistaan. Happamampia svvakivia, kvartsidioriittia ja granodioriittia on useina nmunnoksina rnelkein kaikkialla alueella. Niiden vaihettuminen emaksisiksi syviikiviksi on niv is monessa paikassa nahtavissa, ja se on viihittaistii. Kvartsidioriitin nahdaan joissain paikoin tunkeutuvan gabrodioriittiin juoninakin. joskaan selvia breksioita - intrusiivibreksioita - tuskin oil olemassa. Pienehkoja gabrosulkeumia sen sijaan on kvartsi- ja granodioriiteissa. Kvartsi- ja granodioriittia on alueella hyvin monta eri tvyppia. Tasarakeista granodioriittia on etenkin Reisjdrven Jiippiperalla seka mvos Lestijarven pohjoispuolella ja Ullavanjarvesta pohjoiseen. So sisaltaa sarvivalketta, oligoklaasia ja kvartsia. Riotiittia on mvos usein. mutta ainoastaan biotiittia tummana mineraalina sisaltdvaa kvartsi- tai granodioriittia tuskin nailla alueilla tapaa. Oman tyvppinsa muodostaa porfvvrinen granodioriitti tai kv artsidioriitti, joka sisaltaa huomattavia maaria kalimaasalpahajarakeita. Tavallisesti tallainen granodioriitti on hvvin suunnittunutta ja hajarakeetkin ovat taman suunnan mukaisia. Usein tahan granodioriittiin on lisdksi tunkeutunut kalimaasalparikkaita juonia. Erikoisen. liyvin tama on ndhtavissa Lestijarven etelarantaa kiertiivassa granodioriitissa. Kaliumgraniitteja onl molempien karttalehtien alueilla useita esiintymia. Niiden rajan maaritthminen kvartsi- ja gaanodioriittiin on monessa paikassa tuottanut vaikeuksia. silly jos paljastumia ei loydy. ei myoskaan aeromagneettisesta kartasta voida havaita tallaista kivilajirajaa. Y leispiirteena voi todeta, etta Lestijarven puolen graniittt ovat tasarakeisia ja biotiittia, kalimaasalpaa, oligoklaasia ja kvartsia sisaltavia, sen sijaan Reisjarven puolen, etenkin Muurasjarven seudun graniitit ovat porfyyrisia. 1Jinkuan pohjoispuolella on gabroa vasten erikoisen kaunis, suuri porfyyrinen graniitti. Graniittien laheisvydessa tavataan uscin migmatiitteja, joista graniitti on migmatiittiuttanut joko liuskeita tai mvos svvakivilajeja, jopa gabroakin. Siihen on tunkeutunut joko graniittijuonia tai Bitten siihen on syntynyt kalimaasalpahajarakeita. Myos todellisia suonigneissejd on Reisjarven lehden alueella Korpisen laheisvvdessa sekd Jappiperalta pohjoiseen kapeana liuskevyohykkeena. Lestijarven Kiiskilahden seudulla sijaitseva amfiboliittivyohyke on migmaattinen ja lahenee suonigneissid.

10 Kivilajien ikasuhteet navttavat olevan samat kuin yleensii Keski-Poiijanmaaa karttalehtien alueella (Salli, 1964, 1966). Liuskeet ovat vanhimpia. sillii niitii tavataan sulkeumina svviikivilajeissa. Liuskekivilajienl keskina.isiii ikiisuhteita on vaikea erottaa_ silly harva paljastumaverkosto ei arena tarpeellista perustaa. 1 1

11 SUPI1AKI USTISET ELI III NnI' :\SYNTYISET KIVIL :-..JIT 1,HSTIJ.- RVEN -U- LL :vvain 11U~Kh'.JAK :~o V U KAA\ISIti'I LICSREET I estijarveli kartta-alueen polljoisosassa sijaitseva kaareva Iiuske,jakso kasitt iii sek ;i vulkaauisia etta sedinienttisiii Iiuskeita. Vahan kalliopaljastuml a sisalt tv ;ina siitii on ollut hankalaa saada todentuntuinen karttakuva. Kuitenkia on ratkaisevana apuna ollut aeromagneettin.en. kartta, mistii verraten selvaiti ndkvv at varsinkin emaksisia vulkaanisia kiv ii. sisaitavien liuskeiden rajat. Sijaintinsa mukaan liuskejakson vulkaaniset kivet jakaantuvat kahteen I,vlunaan. 1'Ilavanjarvern italpu)len liuskeet kksittaviit 1> 6asiassa porfvvrisi ;i trivia. Nlissa on hajarakeina seka plagioklaasia ettii sarvivalkettii. :11ouet uiista ovat ofnttisia. Joissakin on ofiittinen massa. mutta l -ia.jarakeet ovat kuitenkin Ivhyita, polkky-iniisia plagioklaasiyksiloiita. Tavallinen perusmassan muieraaliseurue : andesiini An _,O, vihrea sarvivalke (joskus neulas>n.aista), v ahan biotiittia. kvartsi (aivan pieuina ma ;irinii) sekii epidoottia. titaniittia ja malmiainesta akses,,oreina. Rakenne on joko granoblastinen tai heikosti ofiittinen. Kuitenkin on etenkin L Ilavanjarvesta koilliseen taysin ofiittista plagioklaasiporfvriittia. jonka andesiinihajarakeet ovat n. l,s em :n pituisia Iiistakkeita. Ti lloiu perusmassa on mvos ofiittinen ltiissii porfyriitissa tavataan hajarakeina mv6s vilhreaa sarviviilketta. Paikoin se oil, hyvin sailvttanyt kidemuotonsa, mutta useimmiten ovat sarvivalkehajarakeet repaleisia tai pvoristyneiti. Maiden basalttisten ja andesiittisten vulkaauisten ja subvulkaanisten kivien lisaksi kuuluu vulkaaniseen seurueeseen nlyos pitemmalle metamorfoituneita. alkupei altaan todennakoisesti tuffisia amfiboliitteja. Kiissakin on haamumaista porf'vvrisuutta, joka nakvy ohuthieessa epaselvasti perusmassaa kookkaampina andesiinihajarakeina. Mineraaliseurueeseen sisaltyy niin paljon kvartsia, ettk kivea voidaan pitaa pikemmin dasiittisena kuin andesiittisena. Kvartsi hence priniaakrisesti kiveen kuuluvaa, vaikkakin uudelleenkiteytynvtta.

12 1 3 Ullavanjarven lansipuolella ulottuu kartan alueelle myos emaksisia vulkaanista kivea. So sisaltid varsin epahomogeenista agglomeraattiliusketta, jossa heitteleet ja massa ovat suunnilleen yhta emaksisia ja joka koostumukseltaan on likipitaen dasiittia. Lisiiksi on siella karkeaa ofiittista plagioklaasiporfyriittia. Siina plagioklaasin koostumus lahenee labradoria. Sopivien. leikkeiden puutteen vuoksi on maaritvksen tarkkuus kyseenalainen. n. An, 0 hence lahella oikeaa. Pitkajarven seudulla tavataan varsin laajoilla aloilla vulkaanissyntyisih kivia. Siella niita on seka emaksisina etta lrapparnina muunnoksina. Varsin.kin Pitkajarven ymparistossa tavattavat vulkaaniset kivet ovat emaksisia tai intermediaarisia. Enemmistonii ovat andesiittiset ja dasiittiset porfvriitit. agglomeraatit ja amfiboliitit. Viimeksimainituissa on epaselvan kerrosrakeuteenn lisiiksi sekavau, nakoinen tuffimainen rnikrorakenne. Selvia laava kivia Pitkajarven ymparistossa tuskin onkaan. Plagioklaasiporfyriitti, josses on nryos sarvivalkehajarakeita. on ofiittista ja puolipinnallisen nakoista. Plagioklaasihajarakeet ovat andesiinia An,., ja no ovat pitkid (n. 1.5 em) Iiistakkeita. Kiven perusmassa on ofiittista (o ~ O.i). Se on koostunut epidootista. kvartsista. plagioklaasista, sarvivalkkeesta ja biotiitista. Andesiittisissa porfyriiteissa on kvartsin maara tavaltisesti hyvin pieni, ja sites on ainoastaan perusmassassa. Sen toteaminen on massan pienirakeisuuden vuoksi vaikeaa, koska plagioklaasista puuttuu kaksostus. Amfiboliitteja, joissa lahtomateriaalina on ilmeisesti ollut vulkaaninen tuhka, on alueella runsaasti. Niissa nahdaan tavallisesti jonkinlaista kerrosrakennetta. Paikoin on plagioklaasihajarakeitakin harvassa ja sarvivalketta esiintyy hajarakeen tapaan repaleisina kasoina. Tummana mineraalina onkin miltei yksinomaan sarvivalketta. Kvartsia on melkein aina mukana, joskin sen maara emaksisimmissa muunnoksissa on varsin pieni. Dasiittisissa liuskeissa, jotka saattavat olla pitkalle myloniittiutuneita, sen sijaan kvartsin maara on huomattava. Tallaiset kivet ovat varsin karbonaattipitoisia. Niissa on karbonaattia seka massassa ettd mikrojuonina. Joissain hieissh, nakyy runsaasti kloriittia. Pitkajarven saarissa ja lansiramialla on agglomeraattiliusketta, koostumnkseltaan likimain andesiittia. Heittelcita on runsaanlaisesti (o = cm), ja ne nayttavat olevan osapuilleen yhta emaksisia ainesta kuin valimassakin. Lestijarven pohjoispaasta pohjoiseen oil amfiboliittia, jossa on sekii tuffirnaisia plagioklaasiporfyriittisia muunnoksia etta dasiittista tuffiittimuurnlosta. Siella on graniitti kuitenkin sotkenut amfiboliittia. Alkuperaltaan vulkaanisena voidaan lryvalla syylla pitaa myos sites amfiboliittisuikaletta, joka jaa Pitkajarven ympariston ja Lestijarven pohjoisrannan vulkaanisten vyohykkeiden valiin. Sen jatkuvuus luoteeseen pain on kyseenalaista, koska kalliohavaintoja ei ole kaytettavissa. Siihen kuu-

13 14 luu ofiittista plagioklaasiporfyriittia, joka muistuttaa edella kuvattuja andesiittisia porfyriitteja. Hajarakeina on andesiinia. Myos sarvivalketta on massaa kookkaampina kasoina. Valimassa (o r 0.1 mm) koostuu epidootista, plagioklaasista, kvartsista, biotiitista ja sarvivalkkeesta. Tissakin vyohykkeessa on myos happamampaa vulkaanista kivea, joka on koostumukseltaan lahinna dasiittia. Plagioklaasin (An_2,), kvartsin, sarvivalkkeen ja biotiitin lisaksi kivi sisaltaa myos verraten runsaasti epidoottia. Rakenne on granoblastinen. Lestijarven-Ullavan liuskejaksossa on myos hapanta vulkaanista kivea kahtena erillisena vyohykkeena, jotka kuitenkin stratigrafiselta asemaltaan lienevat samaa horisonttia. Toinen niista sijaitsee Lestijarven Kiiskilahdesta luoteeseen ulottuen aivan jarven rantaan asti, toinen taas on liuskekaaren keskella, sen pohjoisreunan 1aheisyydessa ja samalla kartta-alueen pohjoislaidassa. Rakenteeltaan ja koostumukseltaan molemmat kivet ovat jokseenkin samanlaisia. Rapautuneessa pinnassa kivi on punertavan harmaata, tuore murros on sekin punertava, mutta tummempi kuin rapautunut pinta. Raekoko on nun pieni, ettei paljain silmin voida erityisia mineraaleja tunnistaa. Jonkinmoista heikkoa kerroksellisuutta on rapautuneessa pinnassa nahtavissa. Mikroskoopissa nahdaan granoblastisen massan (o mm) koostuvan kvartsista, oligoklaasista ja serisiitista. Etelaisemmassa vyohykkeessa on todettu massassa myos kloriittia ja hiukan turmaliinia. Siella on perusmassassa (o - 0.1) kloriittia tai serisiittia ja epidoottia sisaltavia kasautumia. Voimakkaalla suurennuksella otettu mikrokuva osoittaa kiven rakenteen (kuva 2). Kivessa on myos massaa kookkaampia plagio- Kuva 2. Hapan metamorfinen tuhkasedimenttikivi. Niskakorpi, Lestijarvi ( B). Valok. E. Halme. Nik. +, 95 x. Fig. 2. Acid metamorphic tuf faceous rock. Nic. +, 95 x.

14 1 5 klaasi- ja kvartsirakeita. Rakenne on heikosti porfyyrinen. Kalimaasalpaakin on tavattu hajarakeina. Kemiallinen analyysi (taul. 2, anal. 6) osoittaa kiven sisaltavan hyvin paljon piihappoa. Myos kaliumoksidin maara on suuri. SEDIMENTTISET LIUSKEET Lestijarven-Ullavan liuskejaksoon kuuluu grauvakka-, arkoosi- ja kiilleliuskeita. Niiden alkupera useassa tapauksessa on vaikea maarittaa, silly arkoosi- ja grauvakkaliuskeissa on myos vulkaaniseen alkuperaan viittaavia rakenteita ja koostumuksia. Etenkin Lestijarven Kiiskilahden koillispuolella oleva vyohyke sijaitsee selvien vulkaanisten kivilajien jatkeella ja on vain valikerrosmaisesti arkoosia. Karttaan onkin merkitty tahan vyohykkeeseen amfibolirikkaita valikerroksia. Useista hieistii on voitu todeta, etta monessa paikassa taman vyohykkeen kivi on pikemminkin dasiittista tuffiittiliusketta kuin arkoosia. Vyohykkeen itapaasta otetussa naytteessa on liuske tyypillista arkoosia. Raekoko vaihtelee kerrosten mukana, ja on se kerroksen ylaosassa pienempi kuin alaosassa. Kvartsi, plagioklaasi An_ 20, kalimaasalpa, biotiitti ja muskoviitti muodostavat blastoklastisen massan, jossa on hyvin venyneiti kvartsirikkaita murskaleita. Kerrosrakenne on epaselva. Lannempana tavataan kivessa yha enemman tuffiittisia piirteita. Voidaanpa paikoin havaita jonkinmoista epaselvaa porfyyrisuuttakin, jolloin Kuva 3. Sarvivalke-kloriittirikas kerros arkosiitissa. Hongistonjarvi, Ullava. Valok. E. Halme. Nik. +, 95 x. ( D). Fig. 3. Hornblende-chlorite rich rock intercalated in arkosite. Nic. +, 95 x.

15 1 6 murskalemaisina hajarakeina on kvartsia ja maasalpaa. Valikerroksissa on myos runsaanlaisesti sarvivalketta. Talloin kiveen tuskin sisaltyy kalimaasalpaa. Toinen arkoosiseksi todettu vyohyke sijaitsee liuskejakson lantisessa haarassa. Ainoassa tavatussa paljastumassa on liuske arkosiittia, jossa granoblastinen massa (e 0.1 mm) on muodostunut plagioklaasista, kalimaasalvasta ja kloriitista. Siina nakyy pienia venyneita (0 0.5 mm) murskaleita, jotka ovat kvartsiittia. Kivi on jonkin verran kerroksellista. Hongiston jarven laheisyydessa olevassa pienessa arkosiittiesiintymassa kivi on kerroksellista hapanta arkoosia, mutta valikerroksina on myos emaksisempaa ainesta, esimerkiksi sarvivalke-kloriittiliusketta. Mikrovalokuvasta nakyy kiven sarvivalke-kloriittipitoisen valikerroksen rakenne (kuva 3). Siina seka sarvivalke etta kloriitti ovat kapeina levying granoblastisessa kvartsi-oligoklaasimassassa (0 r mm). Jos kvartsi-maasglpaliuskeiden arkoosien epaillaan sisaltavan vulkaanista materiaalia, nun viela, suuremmalla syylla voi grauvakkojen olettaa sita sisaltavan. Ullavanjarvesta itaan sijaitseva, ainoastaan yhden kalliohavainnon varassa oleva grauvakkaliuskevyohyke on koostunut pienirakeisesta kerroksellisesta massasta, joka sisaltaa oligoklaasia, kvartsia, kalimaasalpaa, biotiittia ja sarvivalketta. Tassa granoblastisessa massassa on murskaleina pienirakeista plagioklaasi-biotiitti-kvartsikivea, jonka alkuperaa on vaikea magrittaa. Jotkut murskaleet sisi ltavat plagioklaasia hajarakeina, ja ne ovat luultavasti vulkaanisia. Kuva 4. Stauroliittiporfyroblasti kiilleliuskeessa. Tervalampi, Halsua. ( B). Nik. +, 45 x. Valok. E. Halme. Fig. 4. Staurolite porphyroblast in mica shist. Nic. +, 45 x.

16 Myos se grauvakkaliuskeeksi merkitty vyohyke, joka sijaitsee liuskejakson itaisessa haarassa, nayttaa sisaltavan vulkaanista ainesta. Vyohykkeen etelalaitaan liittyy pieni konglomeraattiesiintyma. Kivi on polymiktista konglomeraattia, joskin sen mukulat ovat suprakrustisia. Iskos on grauvakkaliusketta ja kivi mvistuttaa Ylivieskan seudulta kuvattuja konglomeraatteja (Salli, 1961, 1964). V vohykkeen koillisreunan paljastumissa on grauvakassa ilmeista tuhkamateriaalia. Lestijarven kartta-alueen luoteiskulman laheisyyteen pistaa lannestii pain muutamissa paljastumissa todettu porfyroblastinen kiilleliuske. Siina on porfyroblasteina hyvin sailynytta stauroliittia (kuva 4.) Porfyroblasteissa (o -- 5 mm) on kidemuoto ja niissa on kvartsisulkemia. Granaattija andalusiittiporfyroblasteja tavataan alueen italaidassa Norssinjarven laheisyydessa sijaitsevissa kiilleliuskeissa. Muuten on kiilleliuskeiden aineksina kvartsia, biotiittia ja paikoin kloriittia seka pienia maaria maasalpaa. REISJARVEN LIUSKEET Reisjarven kartta-alueella sijaitsee laaja luode-kaakkosuuntainen kiilleliuske -- kiillegneissivyohyke. Sen rajaaminen on paljastumien vahyyden takia vaikeaa. Luoteispaastaan vyohyke on suonigneissin asteella, joten alkuperaista petrografista koostumusta on vaikea arvioida. Ohuthieissa gneissi sis iltaa kvartsia, oligoklaasia, biotiittia, ja sarvivalketta. Koostumus nayttaa viittaavan grauvakkamaiseen liuskeeseen. Kiven sekundaarinen rakenne on lahinna granoblastinen. Vyohvkkeen lansireunan laheisyydessa Reisjarvella on porfyroblastista kiilleliusketta, jossa kordieriittipseudomorfoosit ovat vleisia. Kvartsi ja kiilteet muodostavat paaasiallisesti kiven massan. Malminetsijii Oy :n tekemistii svvakairausrei'ista on Kovhanjarven kaakkoispuolelta saatu kiillegneissinaytteita. Niissa on kiilteiden ohella tummana mineraalina mvos jonkin verran sarvivalketta. Kvartsi- ja oligoklaasimaarat ovat suunnilleen vhtasuuret ja kummankin osuus n. 40 1~0 kiven koko massasta. Alumiinimineraaleja ei ole tavattu. Kiisuja nama kivet sisaltavat varsin huomattavasti. Rakenne on blastoklastinen. Biotiitti on vaaleaa. samoin amfiboli. Aluutamasta naytteesta on tavattu amfibolin ohessa diopsidia. Kerroksellisuus navttiiii olevan vleistii. Vaikka niimii gneissit orikin merkitty kiillegneisseiksi. olisi kai oikeampaa nimittaa naitakin grauvakkagneisseiksi. Se gneissikaari. joka on merkitty Kumisevan emaksisen syvakivivyiihvkkeen lounais- ja lansipuolelle, on niinikaan hyvin suuressa maarin suonigneissia. Sen alkuperaismateriaali nayttaa olleen koostumukseltaan grauvakkaa. Hinkualla on syvakairausrei'ista saatu grauvakka- ja kiillegneis us/1

17 18 seja, joissa kaikissa biotiitin ja sarvivalkkeen oh.essa on tavattu maasalpia. Viimeksimainittujen primaarisyyden toteaminen on kuitenkin vaikeaa. koska kivessa on maasalparikas suonisto. Seka kalimaasalpaa etta plagioklaasia on saattanut tulla sekundaarisesti. Rakenne on yleensa granoblastinen niissakin kohdissa, missy ei ole erikoisemmin havaittavissa suonigneissiytymista.

18 INFRAKRUSTISET ELI SYVAKIVILAJIT Emaksisia syvakivia, dioriitteja ja gabroja sekk naiden yhteydessii ultraemkksisia peridotiitteja tavataan paaasiassa Reisjarven karttalehden alueella. Lestijarven kartta-alueen keskiosassa on granodioriitissa sulkeuman tapaisesti dioriittia ja gabroa, joiden alat eivi t juuri ylita muutamaa neliokilometria. Sen sijaan Reisjarven kartta-alueella on pari emaksist i svvakivipahkua, joiden alat lahenevat 100 km 2 :a. Sikali kuin syvakairauksissa on voitu todeta, alueen emaksiset syvakivipahkut ovat verraten. ohuita, ainoastaan 100 mm paksuusluokkaa. Tkhkn selitykseen liitetystii profiilipiirroksesta nkkyy kallioperan rakenne (kuva t3). PERIDOTIITIT Reisjarven karttalehden alueella on useassa paikassa peridotiittia. Se liittyy aina gabro-dioriittiin pienink esiinty mina. Kumisevan gabrovyohykkeen pohjoisreunassa olevasta peridotiitista otettu nayte siskltak paaasiassa diopsidia ja sarvivalketta. Diopsidi ja sarvivklke nayttavat paikoin muuttuneen talkiksi. Hinkualta etelaan otettu peridotiittmayte sisaltaa paaasiassa, oliviinia, joka on pitkin rakopintoja serpentiiniytynyt, sekii rombista pyrokseenia. Plagioklaasia on muutama rae. Se on labradoria. Savijkrven ultraemaksisestk pahkusta otetut naytteet ovat paaasiassa oliviinipitoisia serpentiniitteja. NIuutamissa nit ytteissk tavataan rombista pyrokseenia. joka osittain on serpentiinivtynyt. Pvrokseeni on ohuthieessa varitontii. GABROT JA DIORl1TIT Gabroja on etenkin Reisjarven karttalehden alueella hvvin useassa paikassa, ja lie ovatt koostumukseltaan sangen vaihtelevia. Kumisevan emaksinen pahku sisaltkk paaasiassa noriittista gabroa, mutta hyvin useassa paikassa siella gabro on niyos joko gabroanortosiittia tai anortosiittigabroa. Joissakin n wtteissk on oliviinigabroa. joka oliviinia ohessa sisaltaa piemii

19 20 Kuva 5. O1i.iii~isabro. Kumiseva, 11aapajarvi.,-,;43 (i' D). P. 5. Olivine ga'bhro. -, 34. miiaria hypersteeiiii ja labradoria (kuva 5). Plagioklaasin anortiittipitoisuus ylittda harvoin Onpa paikoin gabroanortosiittia, jonka plagioklaasi on andesiinia. Silti kivessa on sarvivalkkeen oliella pyrokseenia varsin huomattavasti. Amfiboli ja hypersteeni ovat hyvin monessa tapauksessa suurelta osaltaan serpentiinivtyneita ja talkkiutuneita. Muutamissa hieissa on plagioklaasi oligoklaasia, mutta siitd huolimatta niissa on pyrokseenia, joka on reunoiltaan serpentiiniytvnyttd, ja sarvivalketta, joka on osittain talkkiutunut ja kloriittiutunut. Kivi ndyttadkin tdlloin edustavan muutosta alempaan fasiekseen..erdassa noriitissa taas pyrokseeni on likimain kokonaan. serpentiinivtynyt. Talkkia, kloriittia ja biotiittia on kivessa lisaksi andesiinin ohella (kuva 6). Taulukon 1 maarityksestii 12 nahdddn Kumisevan syvakivipahkusta otetun anortosiittigabron mineraalikoostumus. Siiniil kvartsi on juonikvartsia eika kuulune alkuperaiseen koostumukseen. Lestijdrven ja \ uohtojarven viilissd sijaitsevasta emaksisesta vyohykkeesta otettu lid yte on noriittia. Se sisaltaa plagioklaasia (An, () ). hypersteenia ja talkkia. joka on luultavasti hypersteenin mu.uttumistulosta. Malmia ja kvartsia on aksessoreina. Rakenne on osittain ofiittinen (kuva 7)..Kiljanjarven itapuolella ja Reisjarvesta luoteeseen olevan pitkan emiiksisen syvakivivyohykkeen etelapaastd otettu nayte on noriittia. Siina on plagioklaasia (An ss ), hypersteenin. vahan biotiittia. apatiittia ja malmia. Rakenne on hypidiomorfinen.

20 2 1 Kuva 6. Serpentiinigabro. Kumiseva, Haapajarvi, ( B). Nik. +, 35 x. Valok. E. Halme. Fig. 6. Serpentine gabbro. Nic. +, 35 x. Malminetsija Oy :n Junganjarven seudun syvakairausnaytteet osoittavat, etta gabro-dioriitit ovat siella serpentiinipitoisia noriitteja. Pyrokseenit, paaasiassa hypersteeni, ovat osittain serpentiiniytyneita. Myos oliviinijatteita nakyy muutamissa naytteissa. Rakenne on tavallisesti hypidiomorfinen ; plagioklaasi on andesiinia tai labradoria. Kuva 7. Noriitti. Reisjarvi. ( D). Nik. +, 36 x. Valok. E. Halme. Fig. 7. Norite. Nic. +, 36 x

21 Cseimpiin edella kuvattuihin gabroihin liittyy dioriittisia muunnoksia. 1lagioklaasi niissa on An 3045, myos sarvivalketta on, mutta pyrokseeni tavallisesti puuttuu. Latvaistenjarven emaksisessa pahkussa liittyy dioriittiin kvartsidioriittia muistuttavia muunnoksia. Niissa plagioklaasi on oligoklaasia. Biotiittia on enemman kuin sarvivalketta. Rakenne on blastohypidiomorfinen. Koyhanperan pahkun dioriitin plagioklaasi on An,,. Kivessei on talkkia, epidoottia. biotiittia ja sarvivalketta tummina aineksina. Lestijarven kartta-alueella tavattavat pienehkot emaksiset svvakivifragmentit ovat paaasiassa dioriittisia. Niissa nayttaa plagioklaasin anortiittipitoisuus (tavallisimmin An 50 ) olevan korkeampi kuin Reisjarven puolen dioriiteissa. Amfiboli on sarvivalketta ja sen muuttumistuloksena on saloista. talkkimaista mineraalia. Latvaistenjarven etelapuolella oleva emaksinen paliku nayttaa olevan dioriittia. vaikka siihen kuuluu pieni peridotiittiesiintyma. Dioriitissa on plagioklaasia (An,,), biotiittia ja sarvivalketta. Apatiittia, titaniittia, kloriittia ja karbonaattia on aksessoreina. Kiveen sisaltyy myos kvartsia. mutta se lienee sekundaarista. Koko pahkussa on graniitin vaikutus huomattava. Taulukon I inaaritys 10 osoittaa Kovhanjarven koillispuolella olevan sarvivalkedioriitin mineraalikoostutnuksen. KVARTST- JA URANODIORTTTT'I' Kummankin selitettavan karttalehden alueella on kvartsi- ja granodioriitin varilla varitettyjen kivilajien ala kaikkien muiden kivilajien aloja huomattavasti suurempi. silly yli puolet koko alueen pinta-alasta kasittaa naita kivilajeja. Ei ole tietenkaan varmaa, miten paljon kvartsidioriittia alueella on, mutta missy sen kirjainmerkintaa on kartassa kaytetty. on paljastumassa tavattu kvartsidioriittia. Kvartsidioriitti ja granodioriitti vaihtuvat toisikseen vahitti in. Sen takia niita ei ole erotettu toisistaan kartassa. Toisaalta myos emaksiset syvakivet ja kvartsi- ja granodioriitit vaihtuvat toisikseen ilman terdvia kontakteja. Kvartsidioriiteiksi nimetyissa kivissa on viela erilaisia vivaliteita ja muunnoksia. Ainakin osittain kvartsidioriittien alueellinen esiintyminen nayttaa riippuvan niiden suhteesta emaksisempiin syvakiviin. Varsinkin Reisjarven kartta-alueen Kumisevan seudulla tavataan emaksisempia kvartsidioriitteja kuin esimerkiksi Lestijarven kartta-alueella. Kumisevalla on tavattu kivea. jota voi nimittaa anortosiittiseksi kvartsidioriitiksi, silly kiven padmineraalina on plagioklaasi (An,,,). Sarvivalketta on vain nimeksi ja kvartsia jonkin verran. Malmi- ja titaniittirakeita on aksessoreina. Lisaksi on pienirakeista kalimaasalpaa. joka esiintymistavasta paatellen lienee sekundaarista. Primaarinen s.vvakiven rakenne nayttaa jonkin verran hairiytyneen kalimaasalvan ymparilla. V leensa Reisjarven kartta-alueella kvart.sidiorii-

22 2 3 teissa on An2._3. tavallisin plagioklaasin koostumus. Tummana aineksena on sarvivalke. biotiitti on taka-alalla. Titaniitti, zirkoni ja apatiitti ovat aksessoreina. Myos porfvyrisia muunnoksia tavataan. Kumisevalta etelaan on kvartsidioriittia. jonka porfyyriset rakeet ovat oligoklaasia. Sekundaarisen kaliumin vaikutusta on havaittavissa. Varsinkin Lestijarven rantaalueilla oligoklaasihajarakeet seka kvartsi- etta granodioriiteissa ovat varsin tavallisia. Lestijarven kartta-alueen puolella kvartsidioriittien plagioklaasi on sdannollisesti oligoklaasia. Anortiittipitoisuuden ei ole todettu ylittdvan 25 i. Biotiittia ja sarvivalketta on suunnilleen yhtii paljon. Muutamissa ndvtteissa on muskoviittia biotiitin ohella. Biotiitissa on tavallisesti runsaasti zirkonisulkeumia. Aksessoreina oil titaniittia, epidoottia, sekundaarista kalimaasalpaa ja joskus apatiittia. Kvartsia on yleensa vahanlaisesti. Rakenteista hypidiomorfinen ja blastohypidiomorfinen ovat yleisimmat, mutta paikoin on muurilaastimaista rakennetta. Yleisin raeldpimitta on I -3 mill. N aytteiden valossa on granodioriittiesiintymissa plagioklaasin anortiittipitoisuuden alueellista jakautumista. Kalimaasdlpiid ndyttad granodioriiteissa olevan varsin vahan, ja se hence sekundaaristii. Kalimaasdlpa esiintyy joko hajarakeina tai kalimaasalparikkaina juonina. Monin paikoin kaliniaasalpahajarakeita sisaltava, granodioriitti lahenee kemialliselta koostumukseltaan graniittia. Samanlaista porfyyrista granodioriittia on myos Lestijarven etelapuolella Kinnulan karttalehden alueella (Nykdnen 1963), jossa esiintyma on melko laaja. Mainittakoon. etta samanlaista kalimaasdlpahajarakeita sisdltdva.d granodioriittia on myos laaja esiintyma Kalajoella (Salli 1961). Lestijarven kartta-alueen ldnsireunalla on granodioriitissa hyvin runsaasti sulkeumia. Siella tavataan intrusiivibreksiamaista rakennetta. Amfiboliittia tai sarviviilkegneissia on murskaleina. Puhtaimpana granodioriitti esiintyy Lestijarven kartta-alueen keskiosissa Lestijarven ja Sykaraisten vd1i11a ja Hongistonjdrven seudulla saman kartta-alueen luoteiskulman Idheisvvdessa. Paikallisesti on tietysti seka rakenne- ettd koostumusvaihteluita. mutta tyypillisin hence tasarakeinen (0 1-3 mm) granodioriitti, joka on vain hiukan suunnittunutta. Kivessa on oligoklaasia (An2a- 30) ja kvartsia likimain yhta paljon. sarvivalketta ja biotiittia kohtalaisen vahan, mutta kumpaakin suunnilleen yhta paljon. Biotiitti ja sarvivalke ovat yleensa erikseen, harvoin yhdessd. Aksessoreina on yleisimmin titaniittia. zirkonia ja apatiittia. Biotiitin kloriittiutuminen on harvinaista. Porfyyristen muunnosten kalimaasalpdhajarakeista on vaikea paatelhi, ovatko ne primaarisia vai onko myohempi kaliuminvaasio muuttanut kiven koostumusta. Jappiperdn pohjoispuolella oleva granodioriitti -- kvartsidioriitti on hyvin epahomogeenista. Siina oil etenkin liuskevyohykkeen etelapuolella hyvin runsaasti grauvakkamaisia ja kiilleliuskemaisia murskaleita seka myos syvakivifragmentteja.

23 Taulukko 1. Kivilajien mineraalikoostumuksia. Maaritykset tehty point counting menetelmb lla Table 1. Mode of rocks (point counting) I Kvartsi Kalimaasalpa Plagioklaasi Biotiitti Muskoviitti 3.8 8arvivalke s Epidootti Titaniitti Kloriitti Apatiitti Zirkoni 0.1 Malmi Myrmekiitti Karbonaatti 0.2 $erpentiini Granodioriitti - Granodiorite. Reisjdrvi ( A). 2. Granodioriitti - Granodiorite. Lestijarvi ( D). 3. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Lestijarvi ( A). 4. Granodioriitti - Granodiorite. Lestijarvi ( C). 5. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Reisjdrvi ( D). 6. Granodioriitti - Granodiorite. Lestijarvi ( C). 7. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Reisjarvi ( B). 8. Granodioriitti - Granodiorite. Reisjarvi ( C). 9. Granodioriitti - Granodiorite. Lestijdrvi ( C). 10. Sarvivdlkedioriitti - Hornblende diorite. Reisjarvi ( B). 11. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Reisjarvi ( C). 12. Anortosiittigabro - Anorthosite gabbro. Reisjarvi ( A).

24 Kuva 8. Kivilajien mineraalikoostumuksia (liittyy taulukkoon edellisella sivulla) Fig. 8. Mode o/ rocks. 1. Kvartsi - Quartz. 2. Kalimaasalpa - Potassium feldspar. 3. Plagioklaasi - Plagioclase. 4. Kiille - Mica. 5. Sarvivalke - Hornblende. 6. Aksessoriset - Accessories. 1. Granodioriitti - Granodiorite. Reisjarvi ( A). 2. Granodiorutti - Granodiorite. Lestijarvi ( D). 3. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Lestijarvi ( A). 4. Granodioriitti - Granodiorite. Lestijarvi ( C). 5. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Reisjarvi ( D). 6. Granodioriitti - Granodiorite. Lestijarvi ( C). 7. Kvartsidioriitti - Quartz diorite. Reisjarvi ( B). 8. Granodioriitti - Granodiorite. Reisjarvi ( C). 9. Granodioriitti - Granodiorite. Lestijarvi ( C). 10. Sarvivalkedioriitti - Hornblende diorite. Reisjarvi ( B). 11. Kvarsidioriitti - Quartz diorite. Reisjarvi ( C). 12. Anortosiittigabbro - Anorthosite gabbro. Reisjarvi ( A). Alueen kvartsi- ja granodioriiteista on tehty useita pistelaskumaarityksia, joiden tulokset on yhdistetty kuvaan 8 ja taulukkoon 1 (maaritykset 1-9 ja 11). Niista nakyy, etta kivien mineraalikoostumus vaihtelee sangen suuresti.

25 26 GRANIITIT JA MIGMATIITIT Lestijarven ja Reisjarven kartta-alueilla on graniitteja useana esiintymana. Niita on paaasiassa kahden tyyppisia, porfyyrisia ja tasarakeisia. Porfyyriset graniitit ovat koostumukseltaan jokseenkin samanlaisia, kun taas tasarakeisten koostumus vaihtelee paikallisesti. Porfyyrigraniittien kaikki kolme suurehkoa esiintymaa sijaitsevat Reisjarven kartta-alueen itareunan laheisyydessa. Lestijarven Niemikylassa on lisaksi pienehko porfyyrigraniitti. Tasarakeinen (0 r 1 mm) perusmassa sisaltaa paaasiassa oligoklaasia An,,, 20, kvartsia, kalimaasalpaa, biotiittia Taulukko 2. Kivilajien kemiallisia koostumuksia Table 2. Chemical composition o f rocks Ti A io Fe FeO Mn MgO CaO Na K P C H 2O H Oliviinipitoinen kvartsidioriitti. Lestijarvi ( B). Anal. A. Heikkinen Quartz diorite containing olivine 2. Graniitti. Reisjarvi ( A). Anal. A. Heikkinen Granite 3. Porfyyrigraniitti. Reisjarvi ( B). Anal. A. Heikkinen Porphyritic granite 4. Graniitti. Lestijarvi. ( B). Anal. A. Heikkinen Granite 5. Graniitti. Lestijarvi ( B). Anal. A. Heikkinen Granite 6. Kvartsi-maasalpaliuske. Lestijarvi ( B). Anal. P. Ojanpera Quartz feldspar schist 7. Graniitti. Reisjarvi ( B). Anal. P. Ojanpera Granite 8. Graniitti. Reisjarvi ( D) Anal. A. Heikkinen Granite

26 ja sarvivalketta. Joissakin naytteista on lisaksi epidoottia ja titaniittia huomattavasti. Kalimaasalpaa on tavallisesti vahemman kuin oligoklaasia. Paikoin on plagioklaasi lahella albiitin koostumusta. Talloin on kivessa myos kloriittia. Hajarakeina on seka oligoklaasia etta kalimaasalpaa, suunnilleen yhta paljon kumpaakin. Hajarakeiden lapimitta vaihtelee 1-3 cm. Kalimaasalpahajarakeissa on plagioklaasisulkeumia ja plagioklaasihajarakeissa pienia kalimaasalpasulkeumia. Kiven rakenne on osittain kataklastinen. Isommat maasalpahajarakeet ovat murtuneet, ja rakoihin on kasvanut maasi lpa- ja kvartsimassa, joka on tavallisesti pienirakeisempaa kuin perusmassa. Onpa tallaisiin murrosrakoihin kasvanut paikoin biotiittiakin. Kiven vari on yleensa punertava, mutta harmaitakin muunnoksia tapaa. Taulukon 2 analyysista 3 nakyy eraan porfyyrigraniittinaytteen kemiallinen koostumus. Se on tavallisen kaliumrikkaan sihannegraniitin» koostumus. Muurasjarven itapuolella ja Latvaisten jarven seudulla sisaltaa porfyyrigraniitti huomattavia maaria erilaisia liuske- ja syvakivia sulkeumina. Porfyyrigraniittien ja maasalpahajarakeita sisaltavan granodioriitin valilla ei Muurasjarven itapuolella ole varsinaista kontaktia, vaan kivilajit vaihtuvat toisikseen vahittain. Tasarakeisia graniitteja on paaasiassa Lestijarven kartta-alueella. Niista alaltaan kookkain (n. 200 km 2) sijaitsee suuren liuskekaaren etelalaidassa. Sen soikea muoto myotailee kaaren etelalaitaa. Keskirakeinen graniitti on variltaan punertavaa. Se sisaltaa kvartsia ja kalimaasalpaa suunnilleen yhta paljon. Plagioklaasia (An 15 ) on vahemman. Graniitti on vaaleaa ja sisaltaa biotiittia aivan vahan. Rakenne on kataklastinen. Graniitin kemiallinen koostumus kay selville analyysista 5, (taul. 2). Mineraalikoostumusta edustavat kuvan 9 mittaukset 5 ja 6, jotka on tehty samasta naytteesta. Myos kartta-alueen lounaiskulman laheisyydessa sijaitsee soikea kaareva graniittiesiintyma, joka paikoin sisaltaa vain vahan kaliumia. Se on punertavaa, tasarakeista kivea, jonka mikrorakenne on blastohypidiomorfinen. Naytteesta, joka on otettu esiintyman itapaan lahelta, on paamineraaleina plagioklaasia (An 15 ) ja kvartsia. Kalimaasalpaa on aivan vahan. Tummana mineraalina on paaasiassa biotiittia, mutta kivessa on myos huomattavan paljon epidoottia (1,7 %). Muina aksessoreina on titaniittia ja apatiittia seka vahan malmirakeita. Taulukosta 2, analyysi 4, nahdaan graniitin kemiallinen koostumus. Mineraalisuhteet ilmenevat kuvan 9 mittauksista 2 ja 7. Esiintyman lansipaasta otettu nayte sisaltaa huomattavasti enemman kalimaasalpaa ja kvartsia kuin edella kuvattu. Sen mineraalikoostumus kay selville kuvan 9 mittauksista 3 ja 4, jotka on tehty samasta naytteesta. Erittain plagioklaasivaltaista ja kaliumkoyhaa graniittia on Reisjarven Kiljanjarven luoteispuolella. Naytteesta on yli puolet oligoklaasia (An20), ja kvartsia on myos runsaasti. Kalimaasalpa puuttuu kokonaan. Tummia 2 7

27 n 20 n 5 6 Kuva 9. Graniittien mineraalikoostumuksia (pistelasku) Fig. 9. Mode o f granites (point counting) 1. Kvartsi - Quartz. 2. Kalimaasalpa - Potassium feldspar. 3. Plagioklaasi -Plagioclase. 4. Kiille - Mica. 5. Sarvivalke- Hornblende. 6. Aksessoriset - Accessories. mineraaleja on vahan. Graniitti on tasarakeista. Sen kemiallinen koostumus nahdaan taulukosta 2, analyysi 2. Kiven K 2,O-pitoisuus on hyvin pieni. Kiven mineraalisuhteet ilmenevat kuvan 9 mittauksesta 8. Tasarakeista graniittia on myos Junganjarven seudulla Reisjarven kartta-alueella. Se on karkeahkoa, punertavaa graniittia, joka sisaltaa runsaasti kalimaasalpaa ja kvartsia. Tummana aineksena on biotiittia. Rakenne on kataklastinen. Varsinkin Lestijarven kartta-alueella on useita pienehkoja graniittiesiintymia, jotka nayttavat olevan enemman granodioriitin kuin graniitin luonteisia. Hongistonjarven seudun graniitit ovat sarvivalkepitoisia, ja niissa on kalimaasalpaa suhteellisen vahan. Kuitenkin niita suuren kvartsipitoisuutensa vuoksi on pidettavii graniitteina. Kuvan 9 mittaus 1 osoittaa

28 Lestijarven lansipuolelta juonimaisesta pikkuesiintymasta otetun naytteen koostumuksen. Mittaus 9 on tehty graniittijuonesta lahelta Latvaisten jarvea Haapajarven ja Reisjarven rajan laheisyydessa Reisjarven karttaalueen italaidasta. Molemmat mittaukset osoittavat, etta kivet ovat likipitaen samanlaiset. Molempia graniittityyppeja, seka natrium- etta kaliumvaltaisia, nahdaan rinnan samassakin esiintymassa, eika niita voida toisistaan rajata eika liioin ajoittaa. Tavallisimmin ne lienevat samanaikaisia. Graniittijuonet, jotka leikkaavat emaksisempia syvakivia ja liuskeita, lienevat samaa alkuperaa, kuin graniitit. Niitahan tavataan eniten juuri graniittien laheisyydessa. Kiiskilahden pohjoispuolella Lestijarven kartta-alueen pohjoisreunaa kohti on tapahtunut hyvin intensiivistc, migmatiittiutumista. Kiiskilahden lansirannan laheisyydessa sijaitsevassa amfiboliittivyohykkeessa samoin kuin laheisissa grauvakkavyohykkeissakin on voimakasta graniittista vaikutusta. Varsinkin ensiksimainitussa on graniittisen aineksen ja emakiven maara suunnilleen yhta suuri. Kiiskilahden laheisyydessa sijaitsevan porfyyrigraniitin ja grauvakkaliuskeen reunassa olevan graniitin vaikutus ilmenee kalimaasalpahajarakeina ja kalimaasalparikkaana suonistona milloin graniittia emaksisemmassa syvakivissa, milloin taas liuskeissa, aina sen mukaan, mika kivilaji on ollut graniitin tiella. Kumisevan emaksisen syvakivipahkun reunoilla kalimaasi lvan tulo anortosiittiin tai gabroon ei ole sanottavasti muuttanut kiven rakennetta, 2 9 Kuva 10. Kloriittiutunutta biotiittia noriitin ja porfyyrigraniitin kontaktin laheisyydessa. Nik x. ( A). Kumiseva, Haapajarvi. Fig. 10. Chloritized biotite in the vicinity o f a contact between norite and porphyritic granite. Nic. 11, 68 x.

29 3 0 Kuva 11. Myohaista kvartsin kiteytymista kalimaasalparakeen sisaan ja ymparille. Nik. +, 68 x. Kumiseva, Haapajarvi ( A). Fig. 11. Quartz has crystallized during a late stage inside and around a potassium feldspar grain. Nic. +, 68 x. Kuva 12. Porfyyrigraniitin ja gabron kontakti. Reisjarvi ( A). Nik. +, 12 x. Valok. E, Halme. Fig. 12. Contact between porphyritic granite and gabbro. Nic. +, 12 x.

30 3 1 ei edes aivan porfyyrigraniitin ja gabron rajallakaan jos kaliraasalpaa on tullut ainoastaan pienia maaria. Biotiittia tai pyrokseenia tavataan kalimaasalviin kan.ssa vieretvsten. Tosin biotiitti on reunoilta lahtien srikkouttniut». jolloin se on ulkovyohykkeestaan muuttumassa kloriitiksi (kuvaa l0). lkalimaasalpahajarakeisiin on myohemmin tunkeutunut kvartsia ja plagioklaasia (kuva 11). Paikoin on kontaktiraja gabron ja pofyyrigraniitin vi lilla aivan terava (kuva 12). Kumisevasta etelaan ja muutama kilonietri Muurasjarvesta koilliseen liitty.n- gabroon porfyyrista dioriittia. Sen hajarakeet ovat kalimaasalpaa. vaikka Iaheisen porfvvrigraniitin cri muunnokset sisaltavat hajarakeina sekii kalimaasalpaa etta oligoklaasia. J UONIK1VET Alueella on kaikkia kivilajeja, invos graniitteja leikkaavia, punertavia apliittijuonia. Niita on etenkin graniittipahkujen laheisyydessi. Ne ovat pienirakeisia (0-0.5 mm) ja granoblastisia. Niiden mineraalit ovat tavallisimmin kalimaasalpaa, plagioklaasia, kvartsia ja vaaleaa kiillettii,. Ne nayttavat olevan ialtaan nuorempia kuin varsinainen migmatiittiutuma, koskapa lie lavistitivat sita. Kumisevan gabropahkun eteldpuolella tavataan likimain luode-kaakkosuuntaisia diabaasijuonia. lie ovat paksuudeltaan inetrin luokkaa ja pystyasentoisia. Ne leikkaavat teravin kontaktein kvartsidioriittia. J uonien reunaosa on pienirakeisempi kuin keskus. Diabaasin ofiittinen rakenne on selva. Plagioklaasi on andesiinia. 'Mina paamineraaleina ovat serpentiini ja talkki. PI agioklaasiliistakkeet ovat pituudeltaan 1 mm :n luokkaa ja perusmassa livvin pienirakeista (o r.o.,, 0 mm). Koska diabaasin ei ole todettu leikkaavan kvartsidioriittia nuorempia kivilajeja, ei voida olettaa sen olevan niita nuoremman, joskaan sita ei voi osoittaa niita vanhemmaksikaan.

31 -1ALMIAIHEET JA MUUT KIVENNAISV BRAT Lestijarven ja Reisjarven kartta-alueilla ei ole malmikaivoksia. Kahden viime vuosikymmenen aikana on varsinkin Reisjarven kartta-alueen keskija it losissa suoritettu intensiivista inalminetsintiiii. Svviikairauksia on suoritettu useissa kvmmenissa paik.oissa. -Ilalminetsijii Ov on toiminut Reisjarven, Kovhanjarven ja Aluurasj irven. valisel,la alueella. Geologinen tutkimuslaitos Latvaistenjarven ja Nuolijarven seudulla seka Kalajalla ja Outokumpu Ov Katajaperalla. Lisdksi on Geologinen tutkimuslaitoksen toimesta tehty muutamia kairauksia mm. Lestijarven kartta-alueen pohjoislaidassa. Alalmiaiheet ovat rautakiisuja ja grafiittia. Alueen muita kivennaisvaroja ei ole otettu kid, vttoon, lukuunottainatta joitakin paikallistarpeisiin otettuja rakennuskivia. Kumisevan pysakin ymparistossa sijaitsevasta emaksisesta svvakivipahkusta voidaan saada ainakin saunankiuaskiveksi kelpaavaa peridotiittia. Samassa paikassa on. moos mustaa monumenttikivea. A M paikoin se on tasalaatuista. eika matka rautatien varteen ole pitka.

32 RAKENNE J :\ S'1'HATIUPr\H'I Lestijarven ja Reisjirven kartta-alueideii larva paljastumaverkosto vaikeuttaa kallioperan rakenteen selvitvsta.. Suprakrustisten kivilajien alkuperaiset rakennepiirteet ovat liuonommin sailvneet kuin misty polijoiseen sijaitsevillaa kallioperakarttojeu alueilla (Sa,lli , Kerroksellisuutta on tosin nahtivissii grauvakkaniaisissa liuskeissa. arkooseissa ja kiilleliuskeissa. inutta se ei vleensa ole niin sc lvan eikii vaikuta niiai priniiuiriselta kuin esim. Vlivieskan ja Kalajoen kartta-alueilla. Liuskeisuus noudat.taa vleensa kerroksellisuuden sinintaa. Transverssi- Iiuskeisuutta ei ole havaittu. Vleinenn kerros- ja liuskeisuussuunta lienee navbs paapoimitt uksen b-akselin ja poimutason suunta. Etenkin Lestijarven liuskekaari edustaa suliteelliser) rauhallista poimuuntumista. hallioperakartasta ei kav selville kaaren kivien stratigrafinen l<i,rjestvs. vaikkakin siin i voi todt to joitakin \'leispiirteit<i. Liuskekaari navttai olevan antikliini. Sita ei tosin voi todistaa kerrostumissauntaa osoittavien havaintojen avulla. silly se on voitu mitata vain kahdesta paikasta. niinittain Lestijiirven polijoispuolen konglomeraatista ja Hoirgiston hilteisvvdesta grauvakkamaisesta Iiuskeesta. Ilmeisesti paapoimutuksen akseli kaartuu liuskekaaren m.uk.aisesti. Sen kaade on verrattain loiva ja osoittaa kalminaatiota Ullavanjarven koillispuolella. Varsinaisia poirnuakseleita ou saatu raritatuksi vain parista paikasta. mutta mitatut venvnriisuunnat osoittavat luotettavasti. etta poimuuntulninen on tapalitunut Iniden snuntaisesti. Vleisininaat kaadekulrnat ovat 30''--45. Vain vhdessa paika -?sa on venvnian kaadekulma jyrkka, 85 : loivin oil 10'. Poi nun lounaisp i ista ei ole saatu akselin suuntia eikii v envnaia rnitatuksi. Akseli nivttitd menevan Lestijiirven polijoispuolella lievanlaiseen depressioon, ja uusi kulininaatio on luultavasti gra.nodioriitin kolidalla. Liuskeiden kerrosasento on vleensa pysty, mutta esinaerkiksi Hongistonjarven iiheisyvdessii on todettu aivan vaakasuoraa kerroksellisuutta, joskin sell lilreisvvdessa on rnyos py stvla kerrossumatia. Paapoimutuksen todetma akselisuwnian lisiiksi on mitattu joukko situ jopa 00" poikkeavia venvma- ja akselisuuntia. Kiimakin ovat melko loivakaateisia ja osoittavat poikkittaispoimutuksen akselin suuntaa. Vaikka transverssiliuskeisuutta ei ole voitu todeta. epaselvat kerroksellisuudet saattavat olla transverssiliuskeisuuden aiheuttamia.

33 34 Liuskeiden stratigrafinen jiirjestys 1 estijiirven--reisjii,rven alueella nayttaa olevan sama kuin Keski-Pohjanmaalla yleensii. Arkoosimainen liuske ja grauvakkaliuske ovat alias todettu horisontti. Seka happamet ettit emaksiset vulkaaniset trivet ovat piiallimmaisia. Kaide1i. horisonttien viiliin voidaan asettaa ne vahaiset kiilleliuske-esiintymiit. joita alueella on tavattu. Reisjarven karttalehden alueelta ei vulkaanisia kivia ole tavattu. kiilleliuske ja kiillegneissi ovat paljastuneet niin lruonosti. ettei niiden rakennetta saa selville. Reisjarven ja Koyhanjarven v alilta mitattu vaakasuora kerros on alueen ainoa stratigrafinen havainto. Reisjarven kartta-alueen varsin laaja-alaiset gabro-dioriittiesiintymiit overt hyvin ohuita. Ainakin kahdessa paikassa sti-,vdkairauksella on todettu niiden olevan 100 m :n paksuusluokkaa. Samaa voitaisiin todennakoisesti sanoa tiirnan alueen kiillegneissi-grauvakkaliuskevyohykkeistii. Sell sijaall porfyyrigraniitti \luurasjiirven laheisyydessa sekii Hinkualla nhvttaa olevan pysty- tai ainakin liki pvst,vasentoiiien. mutta sen paksuutta ei voi ma iratd. Junganjiirvesta pohjoiseen sijaitseva graniitti navtt is sen italaidassa tehdyn havainnon perusteella olevan laattamainen. Profiilipiirroksesta (kuva 13) ka,v selville kallioperan rakenue. Koko alueen kiviiajien stratigrafinen jarjestys on kavtettd issa oleviea havaintojen perusteella vaarhimmasta nuorimpaan : liuskemuodostumai johon kuuluvat jarjestvksessa kvartsimaasalpaliuske--arkoosi. grauvakkaliuske. kiilleliuske, happamet ja emaksiset vulkaaniset kivet. Sama jarjestvs on esitett,v Sievin- Nivalan kallioperakarttojen selityksessd (Salli, 1966). hlmaksisiil vulkaanisia kivia ja ultraemaksisid seka emiiksisia syvakivia voi pitaa samanaikaisina. lkajarjestyksessa niter, seuraa happamemmat syvdkivet, kvartsi- ja granodioriitit, ja nuorimpana graniitti, jonka porfvvrisen ja tasarakeisen tyypin keskiniiista ikajarjestysta ei voi mddrata. Juonikivien ikajarje :stys on jonkin verran epavarma. Hinkuan diabaasijuonet leikkaavat kvartsidioriittia, mutta niiden ei ole todettu leikkaavan graniittia. Kaikkia muita kivilajeja leikkaavat aphitti- ja pegmatiittijuonet eivat tule kosketukseen diabaasijuonien kanssa. Tahan selitykseen liittyy kallioperan ruhjeisuutta esittava kartta. joka on paaasiassa tehty ilmakuvakarttojen perusteella. Vlyos ne paljastumahavainnot, joista kallioperdn ruhjeisuus kay selville, on merkitty siihen. Selvin ruhjeisuuden suunta on likimain luoteesta kaakkoon. Koska se on samalla voimakas glasiaalinen suunta, joka saattaa kuvastua kartassa, se on otettava huomioon ruhjeisuuskartan luotettavuutta arvioitaessa.