Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden kalliopera

Transkriptio

1 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHDET EXPLANATION TO THE MAPS OF ja PRE-QUATERNARY ROCKS SHEETS and Osmo Nykanen Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Punkaharju and Parikkala map-sheet areas GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1983

2 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : Kallioperakarttojen selitykset, lehdet ja Explanation to the maps of pre-quaternary rocks, Sheets and Osmo Nykanen PUNKAHARJUN JA PARIKKALAN KARTTA-ALUEIDEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Punkaharju and Parikkala map-sheet areas Geologinen tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland Espoo 1983

3 Nykanen, Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden kalliopera. Summary : Pre-Quaternary rocks of the Punkaharju and Parikkala mapsheet areas. Suomen geologinen kartta 1 : , Kallioperdkarttojen selitykset, Punkaharju ja Parikkala. 81 pages, 21 figures and 20 tables. The bedrock of the areas contained in the map sheets of Punkaharju and Parikkala belongs to the deeply eroded root portions of the Svecokarelian mountain range, and it is located in the eastern part of the Svecofennian schist belt. The schists are mainly intensely metamorphosed A porphyroblastic kinzigitic gneisses (garnet-cordierite-sillimanite gneisses). The kinzigitic gneiss alternates with a small-grained pelitic mica gneiss. It contains black schist layers of sapropelic origin, Ca-rich metasediments - diopsideamphibolite and limestone - as well as tuffaceous intercalations. In the eastern part of the schist area there occurs an elongated leptite-amphibolite formation, composed of originally acidic and intermediary, in places basic metavolcanitic lavas and ashes, which grade over to sedimentogeneous quartz-feldspar gneisses. Associated with the garnet kinzigite are small pyroxene-bearing charnockitic granodiorite intrusions. In the northeastern and eastern parts of the Punkaharju-Parikkala region there occurs an extensive complex of plutonic rocks, which consists partly of synorogenic Svecokarelidic granitoids - gabbros, diorites, quartz diorites and granodiorites as well as oligoclase granites (age class : 1880±20 Ma) and partly of late-kinematic granitoids - granites and pegmatite granites (age class : around 1800 Ma), The crystallization during the metamorphism took place partly under PT-conditions of the amphibolite facies and partly under those of the granulite facies. The text is in Finnish with figure and table captions and a summary in English. Key words : areal geology, explanatory text, Precambrian, Punkaharju, Parikkala, Finland. Osmo Nykanen Geological Survey of Finland Espoo 15 Finland ISBN Helsinki Valtion painatuskeskus

4 SISALTO - CONTENTS Tutkimusvaiheet 5 Morfologia ja paljastumissuhteet 6 Kallioperan yleispiirteet 7 Pintakivilajit 10 Kiillegneissi ja kinzigiitit (granaatti-sillimaniitti-kordieriittigneissit).. 10 Blastomyloniitit (silmagneissit) 13 Mustaliuskeet ja grafiittigneissit 14 Diopsidiamfiboliitit 14 Pyrokseenigneissit 15 Karsi- ja kalkkikivet 15 Kvartsiitit 16 Kvartsi-maasalpagneissit 16 Leptiitit, amfiboliitit ja sarvivalkegneissit 17 Agglomeraattiliuske 30 Vulkaaninen konglomeraattiliuske 30 Syvakivilajit 33 Gabrot, peridotiitit ja dioriitit 41 Kvartsidioriitit, granodioriitit ja oligoklaasigraniitit 47 Pyrokseenipitoiset granodioriitit 53 Graniitit 53 Radiometrisia ianmaarityksia 61 Tektoniikka ja stratigrafia 66 Taloudellisia aiheita 69 Kivilajien tiheyksia - Density o f rocks 70 Summary : Pre-Quaternary rocks of the Punkaharju and Parikkala map-sheet areas 72 Introduction 72 Supracrustal rocks 72 Plutonic rocks 74 Radiometric age determinations 77 Structure and stratigraphy 78 Kivilajien tiheyksia - Density o f rocks Kirjallisuutta - Literature

5 TUTKIMUSVAIHEET Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueet sijaitsevat Kaakkois-Suomessa. Alueiden karttalehdet liittyvat Geologisen tutkimuslaitoksen 1 : mittakaavaiseen kallioperakartoitustyohon ja vastaavat maanmittaushallituksen kantakartaston lehtia Punkaharju ja Parikkala Punkaharjun kartta-alueen luoteisosa kuuluu Mikkelin laaniin, kaakkoisosa Kymen laaniin ja lisaksi koillisosassa vahainen alue Pohjois-Karjalan laaniin. Kartta-alueeseen sisaltyy Saaren kunnan alue kokonaan seka osia Punkaharjun, Uukuniemen, Kerimaen, Kesalahden ja Parikkalan kunnista seka osa Savonlinnan kaupungin alueesta. Parikkalan kartta-alue sijaitsee Punkaharjun kartta-alueesta etelaan Kymen laanin koillisosassa. Siihen kuuluu osia Rautjarven, Parikkalan ja Ruokolahden kunnan alueista seka osa Punkaharjun kunnan aluetta Mikkelin laanista. Kartoitustoita ovat suorittaneet Heikki Lukkarinen v , Mikko Nironen v. 1972, Harri Anttila v , Roger Salminen v ja Markus Ekberg v Osmo Nykanen on kartoittanut aluetta v Kenttatyosuhteet selviavat kartakkeesta (kuva 1). L 1 i _CNN VN OVN y , t l HO 76 HOA I I,- Kuva 1. Eri tutkijoiden kartoittamat alueet Punkaharjun ( ) ja Parikkalan ( ) kantalehdilla. Fig. 1. The areas mapped by different persons. HJL = Heikki Lukkarinen, MN = Mikko Nironen, HOA = Harri Anttila, RRS = Roger Salminen, KME Markus Ekberg, OVN = Osmo Nykanen.

6 6 Aikaisemmista tutkimuksista mainittakoon, etta kartta-alueet sisaltyvat 1 : kaavaiseen Suomen geologiseen yleiskarttasarjaan Savonlinnan kivilajikarttaan D 2 (Hackman & Berghall, 1931). Geologisen tutkimuslaitoksen kallioperaosaston massa-analyyttinen laboratorio on suorittanut eraista tutkitulta alueelta otetuista naytteista radiometrisia ianmaarityksia. Kenttakarttoina on kavtetty 1970-luvun ilmakuvakarttoja, 1 : mittakaavaisia ja 1 : kaavaisia keskeneraisia peruskarttoja. Maanmittaushallituksen 1 : mittakaavaisista peruskartoista on piirretty 1 : kaavaiset karttapohjat kallioperakarttoja varten. Karttojen puhtaaksipiirtamistyon on suorittanut Liisa Siren. Englanninkielisen yhteenvedon on kadntanyt maist. Paul Sjoblom. Kemiallisten analyysien normit on laskenut maist. Juha Karhu Le Maitre'n (1976) mukaan. Kaikille karttatyohon osallistuneille kirjoittaja haluaa lausua parhaat kiitoksensa. MORFOLOGIA JA PALJASTUMISSUHTEET Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueet sijaitsevat niin sanottujen Salpausselkien vyohykkeella Jarvi-Suomen kaakkoisreunaosassa. Maaston yleinen juovaisuus on NW-SE-suuntainen ja se nakyy pitkulaisina jarvi- ja saarijonoina tai maakannaksina niin kuin esimerkiksi Punkaharju, joka jakaa Puruveden kahteen osaan. Puruveden altaan ja Simpeleen-Pyhajarven jarvialtaiden valissa muodostaa II Salpausselka yleisesta juovaisuudesta poikkeavan NE-SW-suuntaisen selanteen. Parikkalan kartta-alueen pohjoisosassa hallitsee N-S-suuntainen Simpeleen jarviallas, joka jakaa alueen kahteen osaan. Mutta siellakin on nahtavissa tuo aikaisemmin mainittu NW-SE-suuntainen juovaisuus. Kartta-alueen etelaosassa Laikossa, Ankilassa ja Koitsanlahdella erottuu I Salpausselka NE-SW-suuntaisena selanteena. Punkaharjun karttalehdella ovat topografiset korkeuserot melko vahaiset varsinkin II Salpausselan tienoilla, alueella, jossa kallioperassa vallitsevat happamat ja puolihappamat syvakivet seka metamorfiset kiillegneissit ja leptiitit. Harjut ja kalliokot kohoavat yleensa m ymparistoaan ylemmaksi. Huomattavin kohouma Hirvivaara (169 m) kartta-alueen keskiosissa nousee runsaat 90 m Puruveden pinnan (76 mpy) ylapuolelle. Kartta-alueen kaakkoisosassa Saaren Kesusmaalla ja Parikkalan Intsilassa niin sanotun Parikkalan gabron alueella on kallioinen ylankomaa, joka kohoaa m Simpelejarven ylapuolelle. Parikkalan kartta-alueella Simpelejarven W-puoleinen kallioinen seutu - granaattikinzigiittisen gneissin alueella - on suhteellisilta korkeuseroiltaan vaihtelevaa. Korkeimmat kalliot kohoavat m ymparistonsa ylapuolelle. Karttaalueen etela- ja itaosa on etupaassa verrattain laakeapintaista (korkeuserot yleensa

7 10-30 m). Simpelejarven E-puolella sijaitseva Parikkalan Oravaniemen kupolirakenteinen graniitti kohoaa 50 m jarven pinnan ylapuolelle. Graniittivaaran kupumainen rakenne on nahtavissa topografikartoiltakin. Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden kalliopera on epatasaisesti paljastunut. Heikosti paljastunut on Punkaharjun kartta-alueen pohjoisosa laajahkolla suoja kangasalueella. Osaksi se on vesipeitteinen. Sen sijaan Punkaharjun kartta-alueen etelaosat samoin kuin Parikkalan kartta-alueen lansiosat ovat hyvin paljastuneita. Parikkalan kartta-alueen ita- ja etelaosat ovat edellista jonkin verran niukemmin paljastuneita. 7 KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Punkaharjun ( ) ja Parikkalan ( ) kartta-alueiden kalliopera on svekofennialaisen liuskevyohykkeen itaosassa, ja se kuuluu svekokarjalaisen vuorijonon syvaltd kuluneisiin juuriosiin. Punkaharjun kartta-alueen kallioperassa (kuva 2) on erotettavissa suurehkoja liuskevyohykkeiden rajaamia pyoreahkomuotoisia syvakiviryhmittymia. Syvakivia on enemman kuin puolet alueen kivista. Ne kuuluvat svekokarjalaisiin granitoideihin ja vastaavat Sederholmin klassisessa jaottelussa keskusmassiivin graniitteja. Ne muodostavat alenevan differentiaatiosarjan kalkki-alkalisarjassa. Naista emaksiset syvakivet - peridotiitit, gabrot ja dioriitit - seka kvartsi- ja granodioriitit ja oligoklaasigraniitti kuuluvat synorogeenisiin granitoideihin ( Ma) ja kalimaasalpapitoiset graniitit myohasorogeenisiin granitoideihin ( Ma). Syvakivista mainittakoon alueen pohjoisosiin Kerimaen lehden puolelta ulottuva laaja-alainen myohaisorogeeninen Puruveden graniitti. Edellisen kaakkoispuolella Kesalahdella on kahdeksi erilliseksi massiiviksi jakautunut dioriitti. Saaren kunnassa on suurehko massiivi, jonka reunaosiin on sijoittunut suunnittumisrakenteista granodioriittia ja keskiosiin karkeaa Na-rikasta oligoklaasigraniittia. Naita lavistava ja breksioiva differentiaatti on pienirakeinen apliittigranodioriitti massiivin pohjois- ja itaosissa Kesalahdella ja Uukuniemella. Lahella valtakunnan rajaa - rajan suunnassa - Saaren pitajasta Pyhajarvelle saakka vallitsee gneissimainen voimakkaasti puristunut kvartsidioriitti. Naita synorogeenisia kvartsidioriitteja, granodioriitteja ja oligoklaasigraniitteja lavistaa myohaisorogeeninen pegmatiittigraniitti juonina tai pikku intruusioina, osaksi isohkoja massiiveja muodostaen kuten Saaressa ja Parikkalassa. Saaren pegmatiittigraniitin ja liuskevyohykkeen SE-puolella lahella Neuvostoliiton rajaa on hyvin paljastunut kolmeksi eri vyohykkeeksi differentioitunut Parikkalan gabro-noriitti-peridotiitti. Massiivin S-osassa ultraemaksisessa iddingsiittiytyneessa oliviiniperidotiittisessa vyohykkeessa on vahaista nikkelipitoisuuttakin. Punkaharjun kartta-alueen syvakivet ovat kiteytyneet sarvivalkegabrofasieksessa ja muodostavat lahinna trondhjemiittisen syvakiviprovinssin. Kaliumia on sitou-

8 8 29` 20 29' ~C 30` OC ' [20' Kuva 2. Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden kallioperan yleispiirteet. Fig. 2. Main features of the pre-quaternary rocks of the Punkaharju and Parikkala map-sheet areas.

9 9 1. Amfiboliittia ja sarvivalkegneissia (basalttia ja andesiittia) - Amphibolite and hornblende gneiss (basalt and andesite) ; 2. Diopsidiamfiboliittia - Diopside amphibolite ; 3. Biotiittiplagioklaasileptiittia (dasiittia ja ryodasiittia) -- Biotite-plagioclase leptite (dacite and rhyodacite) ; 4. Sarvivalke-kalimaasalpa-plagioklaasileptiittiii (kvartsilatiittia) - Hornblende-potash feldspar-plagioclase leptite (quartz latite) ; 5. Kvartsi-maasalpagneissia, paaasiassa sedimenttisyntyista - Quartz-feldspar gneiss, mainly sedimentogenic; 6. Kiillegneissia, kiilleliusketta ja grauvakkamaista liusketta - Mica gneiss, mica schist and graywacke schist ; 7. Kvartsiittia - Quartzite ; 8. Kalkkikiveii - Limestone ; 9. Mustaliusketta - Black schist ; 10. Konglomeraattia - Conglomerate, 11. Agglomeraattia - Agglomerate ; 12. Granaattia - Garnet; 13. Kordieriittia - Cordierite ; 14. Sillimaniittia - Sillimanite; 15. Peridotiittia - Peridotite ; 16. Gabroa/ noriittia - Gabboo/norite; 17. Dioriittia/montsodioriittia -- Diorite/monzodiorite ; 18. Kvartsidioriittia/oligoklaasigraniittia - Quartz diorite/oligoclase granite; 19. Granodioriittia/apliittigranodioriittia - Granodiorite/aplitic granodiorite ; 20. Porfyyrista granodioriittia - Porphyritic granodiorite ; 21. Pyrokseenigranodioriittia - Pyroxene granodiorite ; 22. Graniittia ja pegmatiittigraniittia - Granite and pegmatitic granite ; 23. Kemiallinen analyysi ; naytteen numero - Chemical analysis ; number of sample. tunut biotiittiin dioriittisessa vaiheessa, joten viimeiseen synkinemaattiseen differentiaattiin, oligoklaasigraniittiin, on kalia riittanyt niukasti. Parikkalan kartta-alueella edellisesta lounaaseen on syvakivia vain 10 ~,'o kokonaisalasta. Ne ovat pienina linssimaisina intruusioina kaarimaisesti sijoittuneina akselidepressioon granaattikinzigiittisten lutogeniittisten gneissien vvohykkeella. Niita on koostumukseltaan gabrosta ja dioriitista pyrokseenipitoiseen kvartsidioriittiin ja granodioriittiin saakka. Viimeisena differentiaattina on hapanta apliittimaista granaattipitoista graniittia. Nama pyrokseenipitoiset diopsidia ja hypersteenia sisaltavat charnockiittiset syvakivet ovat kiteytyneet granuliittifasieksen PT-olosuhteissa. - Punkaharjun Vuoriniemen porfyyrinen granodioriitti Punkaharjun kartta-alueen lounaisosassa, granaattikinzigiittiseen gneissiin assosioituneena, liittynee niin ikaan geneettisesti laheisesti charnockiittialueen kiviin. Kupolimainen rakenne on Parikkalan Oravaniemen apliittimaisella graniitilla Simpelejarven E-puolella. Sita ymparoivat graniittia vanhemmat leptiittiset liuskeet, jotka kaatuvat graniittidoomista ulospain. Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden suprakrustiset kivilajit kuuluvat niin sanottuihin svekofennialaisiin liuskeisiin. Ne ovat paaasiassa migmatiittisia voimakkaasti metamorfoituneita A1,0 a -porfyroblastisia kinzigiittisia gneisseja (granaattikordieriitti-sillimaniittigneisseja). Metamorfoosiaste kasvaa lansi- ja lounaissuuntaan, niin etta granuliittifasieksen granaattikinzigiitit ovat vallalla Punkaharjun ja Parikkalan lansiosan liuskeissa seka Simpelejarven W-puolella. Sen sijaan Punkaharjun lehden keskiosissa on vallalla amfiboliittifasieksen sillimaniitti-kordieriittikinzigiitti. Karkea kinzigiittinen gneissi vuorottelee paikoin pienirakeisen kerroksellisen peliittisen kiillegneissin kanssa, paikoin se on was mustaliuskemaista, grafiitti- ja kiisupitoista. Varsinkin Punkaharjun kartta-alueen itaosassa kerroksellinen kiillegneissi vuorottelee leptiittisten, tuffiittisten ja amfiboliittisten kerrosten kanssa. Lansiosassa granaattikinzigiitin vyohykkeella on psammiittisia kvartsi-maasalpagneissikerroksia. - Liuskeet ovat monin paikoin graniitin lavistamia, migmatiittiutuneita ja suonigneissirakenteisia D

10 1 0 Syvakivien ja kinzigiittisten gneissien valiin jaa pitkanomainen vyohyke metavulkaniittisia leptiittisia ja amfiboliittisia liuskeita, alkuaan paaasiassa dasiittisia tuhkia ja laavoja ; osaksi ne ovat koostumukseltaan andesiittisia ja basalttisia. Stratigrafisesti leptiitti-amfiboliittimuodostuma jaa kinzigiitti-kiillegneissimuodostuman alle. Vulkaaniset leptiitit ja amfiboliitit lienevat koinagmaattisia alueen svekokarjalaisten Syvakivien kanssa. Alueen vanhinta kerrostumaa edustavat diopsidiamfiboliitit. Niita tavataan pitkulaisina liuskejaksojen jaanteina syvakivimassiiveissa, esimerkiksi Saaren oligoklaasigraniitissa tai valittomasti syvakivia ymparoivissa liuskeissa. Diopsidiamfiboliitteihin liittyy vahaisia kalkkikiviesiintymia ja kvartsiitteja kuten Punkaharjun Susiniemen Hiukkajoella seka scheeliittipitoinen karsi Kesalahden Raudansuolla. PINTAKIVILAJIT Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden kivista on suurin osa pintasyntyisia liuskeita. Kuitenkin Punkaharjun kartta-alueen N-osassa vallitsevat syvakivet, sen S-osassa taas liuskeet. Parikkalan kartta-alue on muodostunut paaasiassa liuskeista. Suurin osa liuskeista on A1203-porfyroblastisia kinzigiitteja ja migmatiittisia ja peliittisia kiillegneisseja. Niissa on valikerroksina tai pienempina esiintymina kvartsimaasalpagneissia, mustaliusketta, vulkaanissyntyista leptiittia, sarvivalkegneissia, amfiboliittia, diopsidiamfiboliittia, pyrokseenigneissia, kalkkikivea ja kvartsiittia. Syvakivien ja kinzigiitti-kiillegneissimuodostuman valissa on pitkanomainen leptiitti-amfiboliittimuodostuma. Kiillegneissit ja kinzigiitit (granaatti-sillimaniitti-kordieriittigneissit) Punkaharjun kartta-alueen ja Parikkalan kartta-alueen liuskeet ovat suurena kaarimaisena poimuna akselidepressiossa Saaren antikliinibatoliittimaisen syvakivimassiivin SW-puolella poimuakselin osoittaessa lounaaseen. Liuskeiden paaosa on A120 :3-porfyroblastista kinzigiittia, joka vuorottelee paremmin sailyneen kiillegneissin kanssa. Kinzigiitti-kiillegneissimuodostuma on merkitty kartoille sinisella varilla. Se on stratigrafisesti leptiittis-amfiboliittisten kivien ylapuolella. Metamorfoosilta parhaiten sailynytta kiillegneissia on alueen itaosassa Saaren kunnassa lahella valtakunnan rajaa. Siina on paikoin selvasti primaarista kerrallisuutta (graded bedding) esimerkiksi Suur-Rautjarven itarannalla Saaren Saarenkylassa ( D). Kerroksellisuus on yleensa epaselvempaa kuin pohjoisempana Tohmajiirven kalevaisissa fvlliiteissa tai idempana laatokkalaisissa kiilleliuskeissa. - Parikkalan lehdella Parikkalan kirkonkylan lahiymparistossa ( ) on selvasti klastista grauvakkamaista kiillegneissia leptiittiin assosioituneena. Graniitti

11 1 1 Kuva 3. Poimuttunut granaattipitoinen suonigneissi. Fig 3. Folding in veined garnet-mica gneiss. Parikkala, Melkoniemen Salokyla. lavistaa grauvakkamaista gneissia ja siina on kapeita kvartsisuonia. Migmatiittiutuminen ja suonigneissirakenne onkin naissa Kaakkois-Suomen kiillegneisseissa yleista (kuva 3). Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden kiillegneissit ovat harmaita tai turnmanharmaita pienirakeisia liuskeita. Niiden paamineraalit ovat oligoklaasinen plagioklaasi (An2o- :u), kvartsi ja biotiitti (taulukko 1) Mikrorakenne on granoblastinen tai blastoklastinen. Yleisia lisdaineksia ovat muskoviitti, kloriitti, titaniitti, apatiitti, grafiitti, turmaliini, zirkoni ja Fe-kiisut. Kalimaasalpaa on vaihtelevasti. Hiukan sarvivalkettakin on tuffiiteiksi vaihettuvissa kerroksissa varsinkin Saaren Mikkolanniemessa ja Saarenkyldssa. Suurin osa sinisella merkitysta liuskealueesta on Al-porfyroblastisia kinzigiittisia gneisseja. Niihin on korkean amfiboliittifasieksen tai jopa granuliittifasieksen metamorfoosissa kiteytynyt kyhmymdisina porfyroblasteina kordieriittia, sillimaniittia ja granaattia. Metamorfoosiaste kasvaa ldnsilounaaseen. - Itaosassa - Saaressa ja Kirjavalassa - vallitsee kordieriittipitoinen ruhjeliuskeinen suonigneissi, johon hittyy blastomyloniittisia silmagneissiosueita.

12 1 2 Taulukko 1. Kvartsi-maasalpagneissien (arkoosigneissien) ja kiillegneissien mineraalikoostumuksia Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueilla. Maaritykset on tehty pistelaskimella. Table 1. Mineralogical compositions of the quartz-feldspar gneisses (arkose gneisses) and mica gneisses of the Punkaharju and Parikkala-map-sheet areas. Determined by the point counting method. Mineraalit-Minerals Plagioklaasi - Plagioclase. 58,8 68,9 48,4 68,2 67,3 35,2 42,3 38,9 36,3 (An) (20) (30- (30- (30) (25- (20- (20- (25- (20) 35) 40) 30) 25) 25) 30) Kalimaasalpa - Potash feldspar 0,5 20,6 0,7 0,3 17,9 21,0 0,5 - Kvartsi - Quartz 27,7 21,2 24,6 24,6 28,1 39,0 21,2 31,7 33,1 Diopsidi - Diopside 4,1 2,9 - - Biotiitti - Biotite 12,5 5,1 1,9 5,5 0,6 6,9 14,6 25,1 28,3 Muskoviitti Muscovite.... 0,3 0,2 0,2-0,2 Kloriitti - Chlorite 0,8-3,0 1,0 0,5 1,2 Epidootti - Epidote 0,2 0,3 Titaniitti - Titanite 0, ,2 0,1 Apatiitti - Apatite 0,6 0,2 0,1 0,4 0,1 0,2 0,5 0,7 Karbonaatti - Carbonate O,l 0,1 0,1 0,2 - Malmimineraaleja - Ore 0,3 0,2 0,2 Grafiitti - Graphite.... 1,9 1,3 1. Kvartsi-maasalpagneissi - Quartz-feldspar gneiss. Parikkala, Pekkola A, x = 6830,27, y = 463, Kvartsi-maasalpagneissi - Quartz-feldspar gneiss. Punkaharju, Vuoriniemensalo A, x = 6831,82, y = 461,70 (79-OVN-77). 3. Kvartsi-maasalpagneissi - Quartz-feldspar gneiss, Punkaharju, Vuoriniemensalo A, x = 6831,60, y = 461,10 (85-OVN-77). 4. Kvartsi-maasalpagneissi - Quartz-feldspar gneiss. Parikkala, Pekkola A, x = 6831,60, y = 463,68 (35a-OVN-77). 5. Kvartsi-maasalpagneissi - Quartz-feldspar gneiss. Punkaharju, Vuoriniemensalo A, x = 6831,30, y = 460,58 (88-OVN-77). 6. Kvartsi-maasalpagneissi - Quartz-feldspar gneiss. Parikkala, Peruspohja B, x = 6825,35, y - 460,55 (196-OVN-79). 7. Kvartsi-maasalpagneissi - Quartz-,feldspar gneiss. Rautjarvi, Innasennurkka A, x = 6821,46, y - 460,07 (315-OVN-79). 8. Biotiitti-plagioklaasigneissi - Biotite-plagioclase gneiss. Parikkala, Muttelinmaki B, x ,98, y - 474,59 (29-HOA-79). 9. Biotiitti-plagioklaasigneissi - Biotite-plagioclase gneiss. Parikkala, Surumaki B, x = 6828,15, y = 474,75 (274-OVN-80). Liuskealueen keskiosissa tulee kinzigiittiin kordieriitin lisaksi sillimaniittia. Vihdoin kinzigiittialueen lansiosassa on pitkanomainen pohjoisesta Punkaharjulta Simpelejarven lansipuolitse etelaan Rautjarvelle ulottuva N-S-suuntainen vyohyke, jossa metamorfoosi on tapahtunut granuliittifasieksen PT-olosuhteissa. Granaatti tulee samalla vallitsevaksi porfyroblastiksi kordieriitin ja sillimaniitin lisaksi. Tallaisessa usein hyvinkin karkeassa lutogeniittisessa (lutum=clay) granaatti-sillimaniitti-kordieriittikinzigiitissa on paikoin myos kalimaasalpaa porfyroblasteina kuten esimerkiksi Parikkalan Tarvaslammella, Oronkankaalla ja Riukonvuorella ( ). Kvartsia on usein kasautunut linssimaisiksi moykyiksi, paikoin punertavana ruusukvartsina. Myos grafiittia saattaa olla karkeina moykkyina suurten

13 porfvroblastien valissa. Granaattikinzigiittiseen gneissiin on assosioitunut pienia pyrokseenipitoisia charnokiittisia syvakivi-intruusioita seka arkosiittisia kvartsimaasalpagneisseja. Alueen kinzigiitit ja kiillegneissit ovat stratigrafisesti leptiittis-amfiboliittisten kivien ylapuolella. Tam i oikeuttaa rinnastamaan ne Eteka-Suomen svekofennidisten liuskeiden sedimenttisarjaan, jonka Heikki V ivrynen (1954) nimitti fennonilaiseksi muodosturnasarjaksi. Geneettiselti alkuperaltaan ne lienevat normaalisedimenttisia savia, hiekkoja, osaksi mataliejuja ja merkeleita. Osaksi niihin on sekoittunut jossakin maarin myds vulkaanista ainesta. Nama Kaakkois-Suomen liuskeet kuuluvat vyohykkeeseen, joka uudemman tutkimuksen mukaan on o11ut mukana svekokarjalaisessa (Simonen 1980) orogeniassa. Sedimenttien kerrostuminen on tapahtunut eugeosynkliinifasieksen olosuhteissa. 1 3 Blastomyloniitit (silmagneissit) Voimakkaasti poimuttunutta suonigneissia ja migmatiittista, ruhjeliuskeista kinzigiittista gneissia on Punkaharjun kartta-alueella Parikkalan ja Saaren kuntien rajalla Kinnarniemessa, Kirjavalassa ja Saaren Rantakylassa seka sielta edelleen itaan Saarenkylaan ja Tiaisenmaelle ulottuvassa liuskekielekkeessa pegmatiittigraniitin puristuksessa ( C, A, B). Nailla tienoin on pitkanomaisina paljastumajonoina pseudoklastista silmagneissia, voimakkaasti tektonisoitunutta karkearakeista liusketta, joka koostuu paaasiassa isommista kvartsisilmista (0 0,5-1,0 cm), kun taas valiaines on hienorakeisempaa kiilletta, kvartsia, plagioklaasia, kordieriittia, kloriittia ja epidoottia. Tallaisessa blastomvloniittisessa silmagneississa on breksiana kiillogneissia ja amfiboliittia jaanteina alkuperaisesta kivilajista. Hackmanin (1933, s. 19) mukaan edellisen tapainen "pseudoklastillinen gneissi" voisi olla alkuperaltaan nun sanottua pohjaliusketta tai tallaiset gneissit voitaisiin tulkita myloniiteiksi. Myloniittiutuminen - mekaaninen hienorakeiseksi hiertyminen liikunnoissa - lieneekin oikea selitys naiden Saaren silmagneissien synnylle. Myds Vayrysen (1954) mukaan jotkut "pohjaliuskeet" ja silmagneissit ovat syntyneet myloniittisesti vahvasti poimuttuneisiin, tektoniittisiin hiertovyohykkeisiin. Suhteellisen vahaiset liuskemassat ovat jauhautuneet syvakivien intrudoitumisen yhteydessa. Kemiallisen aktiivisuuden lisaantyminen puristusta vastaan kohtisuorassa suunnassa on antanut edellytykset mineraalirakeiden (silmien) voimistuneelle muotoenergialle. Myos Parikkalan gabron ja liuskeiden kontaktissa on paikoin edellisen kaltaista blastomyloniittia esimerkiksi Saaren Pitkapohjassa ( D).

14 1 4 Mustaliuskeet ja grafiittigneissit Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden kinzigiitti-kiillegneissimuodostumassa on monin paikoin kiisu- ja grafiittipitoista mustaliusketta tai mustaliuskemaisia valikerroksia, osaksi karkeina grafiittigneisseina. Niilla on korkeampi metamorfoitumisaste kuin pohjoisempana sijaitsevilla Tohmajarven mustaliuskeilla. Mustaliuskeita ja grafiittigneisseja on vyohykkeissa, joita indikoivat pitkahkot anomaliamaksimit aeromagneettisilla kartoilla. Ne on erotettu ymparoivasta kivilajista paallemerkinnalla. Varsin runsaasti on mustaliuskemaista gneissia vuorokerroksina kiillegneississa tuffiittien, leptiittien, amfiboliittien ja kvartsi-maasalpagneissien kanssa Saaren pitajan Saarenkylassa, Rantakylassa seka Hiekkapakassa Parikkalan gabron N-puolella. Ne ovat usein pinnalta ruosteisia, punertavanruskehtavia, syvalta hiekkamaiseksi tohkaksi rapautuneita. Paikoin ne ovat ruhjeliuskeisia ja kinzigiittiytyneita. Grafiitin ja rautakiisujen lisaksi mustaliuskeet ja grafiittigneissit sisaltavat kiilteita, kvartsia, plagioklaasia, kalimaasalpaa, kalsiittia ja titaniittia. Niissa on yleisesti kordieriittia ja sillimaniittia esimerkiksi Parikkalan Kinnarniemensalon kinzigiittisessa mustaliuskeessa. - Kesalahden Raudansuolla Geologisen tutkimuslaitoksen malmikairauksissa todettiin mustaliuskekerrosten vuorottelevan karsimaisten diopsidiampfiboliittien kanssa. - Karkeaa maasalpapitoista grafiittigneissia on Parikka- Ian kartta-alueella Parikkalan Melkoniemensalolla ja Peruspohjassa granaattikinzigiitin ja charnockiittisten syvakivien vyohykkeella. Grafiittia on niissa suurina suomuina laatikkomaisten (panidioformisten) maasalparakeiden valissa. Min kuin hyvin sailyneet mustaliuskeetkin lienevat nama voimakkaasti metamorfoituneet mustaliuskemaiset gneissit ja grafiittigneissitkin olleet alkuaan pelkistavissa olosuhteissa veteen kerrostuneita mataliejuja. Diopsidiamfiboliitit Diopsidiamboliittikerroksia on sailynyt pitkulaisina liuskejaksoina tai liuskejaanteina Saaren oligoklaasigraniittimassiivin sisalla tai tata ymparoivissa kinzigiittis-peliittisissa liuskeissa Punkaharjun kartta-alueen ita- ja keskiosissa. Kartoilla ne on merkitty ruskeilla katkoviivoilla vihrealle pohjalle. Diopsidiamfiboliiteissa nakyy jakautumista tummempiin amfibolirikkaisiin raitoihin tai osueisiin seka vaaleampiin diopsidipitoisiin raitoihin tai juoviin. Paikoin vaaleampi aines breksioi tai ymparoi tummempaa muodostaen "patjamaisia" rakenteita kuten esimerkiksi Saaren Yla-Tyrjassa ( B). Diopsidiamfiboliittien selitetaan yleensa olleen alkuaan Ca-rikkaita merkelisedimentteja. Karbonaattijuovat ja -kasaumat ovat niissa tavallisia. Niiden kerrostumisen yhteydessa on mahdollisesti tapahtunut vulkaanista toimintaa. - Diopsidiamfiboliitit ovat ilmeisesti kinzigiitti-kiillegneissimuodostuman alaosassa ja osaksi

15 leptiittienkin alapuolella. Niiden assosioituminen mustaliuskeisiin ja kalkkikiviin on ilmeinen. Sijainti liuskemuodostuman pohjakerroksissa lienee syyna siihen, etta diopsidiamfiboliittia on erillisina reliktimaisina liuskejaksoina syvakivialueilla. Ne ovat korkeassa lampotilassa sulavina paremmin sailyneet assimiloitumiselta ja jaykkina kivilajeina vastustaneet deformoitumista. Diopsidiamfiboliittien paamineraalit ovat diopsidi, sarvivalke ja plagioklaasi (An,o-(;o). Tavallisimpia lisaaineksia ovat kalsiitti, biotiitti, titaniitti, apatiitti, epidootti, rautakiisut, kvartsi, zirkoni ja paikoin kalimaasalpa. Kesalahden diopsidiamfiboliittiin liittyy vahaista scheeliittipitoisuuttakin diopsidiraidoissa. 1 5 Pyrokseenigneissit Punkaharjun kartta-alueella - lahella Susiniemen kalkkikivea - on tavattu pari paljastumaa tummanharmaata pienirakeista pyrokseenipitoista gneissia ( C). Paamineraalit ovat oligoklaasinen plagioklaasi (An :,5), kvartsi, diopsidi, sarvivalke ja biotiitti. Plagioklaasirakeet ovat idiomorfisia ja hyvin sailyneita. Lisaaineksina on kalsiittia, apatiittia ja titaniittia. Punkaharjun Multamaessa ( A) pienen kalkkikivipaljastuman SWpuolella metavulkaanisesta andesiittigneissista lanteen on pienirakeista pyrokseeniplagioklaasigneissia, jonka paaainekset ovat plagioklaasi (An30-4o), diopsidi, biotiitti, sarvivalke ja kvartsi. Lisaksi siina on jonkin verran kalimaasalpaa ja malmimineraaleja. Punkaharjun Vuoriniemensalossa ( ) granaattipitoisen kinzigiitin alueella on happamassa kvartsi-maasalpagneississa paikoin diopsidirakeita, tosin harvassa. Pyrokseenipitoiset gneissit ovat olleet ilmeisesti alkuaan kalkkipitoisia merkelimaisia hiekkoja, joita on kerrostunut kalkkikivien yhteyteen. Karsi- ja kalkkikivet Kalkkikivea on louhittu Punkaharjun Susiniemen Hiukkajoella viime vuosisadalla. Kalkkikiviloydoksen on tutkinut prof. Pentti Eskola vuonna 1915 (Hackman 1933, s. 35). Se sijaitsee laajan liuskealueen reunassa graniitin kontaktissa ja on merkitty kartalle oranssin varilla. Kalkkikivi on osaksi pegmatiitin migmatisoimaa ja laadultaan epapuhdasta, juovaisen kvartsin ja pegmatiittisen maasalvan sekaista. Kalkkikivi on osaksi valkoista tai harmaata, paikoin vihertavaa tai ruskehtavaa, paikoin tiivista, punertavaa. Rontgenografisesti se on kalsiittia. Kalsiitin lisaksi kivessa on aksessoreina diopsidia, serpentiinia ja vaaleaa kiilletta. Diopsidi ja serpentiini muodostavat vihreita karsiosueita. Sivukivena on paikoin kvartsiittia. Karsimaista diopsidipitoista kivea on maantieleikkauksessa Hiukkajoelta noin 1 km Punkaharjulle pain. Osaksi kivi on kerroksellista kvartsi-plagioklaasigneissia,

16 1 6 jossa on kvartsin ja plagioklaasin lisaksi diopsidia, magneettikiisua, titaniittia, karbonaattia ja amfibolia. Punkaharjun Multamaessa ( A) on pieni paljastuma epapuhdasta diopsidipitoista kalkkikivea heti metavulkaniittisen andesiittigneissin W-puolella. Saman metavulkaniitti-leptiittimuodostuman E-puolella Jouhenlammella on leptiitin ja kinzigiitin valissa karbonaattipitoinen karsivyohyke. Geologisen tutkimuslaitoksen malmiosaston kairauksissa Kesalahden Raudansuolla on lavistetty puolen metrin vahvuinen kalkkikivikerros karsimaisessa diopsidiamfiboliitissa, jossa on yleisesti karbonaattikyhmyja. Kalkkirikas vyohyke on graniitin lavistaman kiillegneissi-mustaliuskemuodostuman ja Saaren granodioriittioligoklaasigraniittimassiivin valissa. Kalkkirikkaan vyohykkeen SE-reunalla on kvartsiittia. Kvartsiitit Kesalahden Raudansuon ( A) kvartsiitti on tummapigmenttista ja magneettikiisupitoista. Siina on diopsidikarsijuovia. Kvartsiittikerroksen vahvuus on noin 10 m. Samanlaista kvartsiittia on pohjoisempana Kesalahden Varmon kalkkikiven sivukivena Kerimaen kartta-alueella (lehti ). Punkaharjun Susiniemen Hiukkajoen ( C) kalkkikiven kvartsiittinen sivukivi on lasimaista, paikoin juovaista. Kalkkikiven kontaktin lahella siina on paikoin klastista rakennetta. Kvartsiitissa on huomattavan voimakkaaksi kehittynyt ristirakoilu. Kvartsi-maasalpagneissit Kvartsi-maasalpagneisseja on Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden lansiosissa granaattipitoisen lutogeniittisen kinzigiitin alueella pienehkoina esiintymina tai kapeina valikerroksina. Ne lienevat olleet alkuaan paaasiassa veteen kerrostuneita hiekkamaisia sedimentteja. Kvartsi-maasalpagneissit ovat vaaleanharmaita tai harmaita pienirakeisia kivia. Paikoin ne ovat punertavia tai vihertavia, joskus ruskehtavia. Niissa on heikkoa kerroksellisuutta ja paikoin ne vuorottelevat hienompirakeisten kerrallisten peliittisten kiillegneissien kanssa. Naiden arkosiittisten keltaisella varilla kartalle merkittyjen kvartsi-maasalpagneissien paaainekset ovat kvartsi ja plagioklaasi (An20_40). Kalimaasalpaa on vaihtelevasti, samoin biotiittia. Mikrorakenne on blastoklastinen. Kvartsi- ja maasalparakeet ovat melko pyoristyneita (subrounded). Aksessoreina on muskoviittia, kloriittia, epidoottia, apatiittia, kalsiittia ja malmimineraaleja. Granaattia on paikoin melko runsaastikin, varsinkin Parikkalan kartta-alueen kvartsimaasalpagneisseissa. Pyrokseenipitoista kvartsi-maasalpagneissia on Punkaharjun

17 Vuoriniemensalossa ( A). Kvartsi-maasdlpagneissien koostumuksia on taulukossa 1. Alueen kvartsi-maasdlpagneissit ovat kiteytyneet granuliittifasieksen olosuhteissa (granaattia ja pyrokseenia kvartsin ja plagioklaasin lisaksi). Granaattikinzigiitin ohella niihin liittyy pyrokseenipitoisia charnockiittisia syvakivia. 1 7 Leptiitit, amfiboliitit ja sarvivalkegneissit Punkaharjun kartta-alueen keski- ja etelaosissa ( , ) seka Parikkalan kartta-alueen pohjoisosissa ( ) kinzigiittisen gneissin ja syvakivimuo. dostuman valissa on pohjois-etelasuunnassa n. 30 km :n pituinen vyohyke Ieptiittis-amfiboliittisia liuskeita, joiden alkupera navttaa olevan etupaassa vulkaaninen. Ne ovat kallioperakartalla useampana erillisena esiintymana. Leptiitin karttavari on keltainen ja amfiboliitin vihrea. Ne ovat metamorfoosissa uudelleenkiteytyneet amfiboliittifasieksessa ja vastannevat Keski-Ruotsin leptiittimuodostuman svionisia kivilajeja, joiden N. H. Magnusson (Sveriges geologi, 1949) mainitsee olevan vanhoja happamia tai intermediaarisia laavoja ja tuhkia, etupaassa dasiitteja ja andesiitteja, joihin saattaa sisaltya myos sedimenttisia kvartsi-maasalpagneisseja. Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden metavulkaaniset leptiitit, amfiboliitit ja sarvivalkegneissit ovat stratigrafisesti kinzigiitti-kiillegneissimuodostuman alla. Paaosa niistd on harmaita dasiittisia ja ryodasiittisia leptiitteja (kuva 4). Turnmanharmaa andesiittinen sarvivalkegneissi (kuva 5) tai punertava kvartsilatiittinen leptiitti ovat toisin paikoin vallitsevina. Valikerroksina on amfiboliittista metabasalttia tai metapikriittia. Niita on enimmakseen muodostuman ylaosassa. Punertavia kalirikkaita "ryoliittisiakin" kerroksia on tavattu leptiittimuodostuman S-paassa granuliittifasieksen vaihettumisalueelta. Mikroskooppitutkimuksissa niissa on todettu olevan mukana ilmeista klastista sedimenttiainesta. Alueen leptiittien ja amfiboliittien magmadifferentiaattinen erilaisturninen on tapahtunut kalkki-alkalisarjassa : keratofvvri pikriitti-basaltti-andesiitti---diasiitti-ryodasiitti- (ryoliitti) Ilk latiitti-kvartsilatiitti Primaarinen alkumagma lienee ollut granodioriittista, ja siihen on ehka paassyt sekoittumaan emdksistakin materiaalia. Oligoklaasirikkaat dasiittiset laavat ja tuhkat ovat purkautuneet ensin ja viimeksi emaksiset basalttis-andesiittiset effusiivit. Ultraemdksiset metapikriittiset osueet lienevat syntyneet gravitatiivisesti metabasalt D

18 1 8 Lava 4. Kerroksellmen Ieptiitti (metadasiitti ). Laatta 12 cm. Fig. 4. Stratified feptite (metadacite). Tag 12 cm. Saari, Kirjavalarnsalo. tikerrosten pohjaosiin. Kalimaasalpapitoiset kvartsilatiittiset leptiitit edustanevat syvempaa vydhyketta kuin edelliset dasiittiset ja andesiittis-basalttiset metavulkaniitit. Leptiitti-amfiboliittimuodostuman effusiivit ovat mahdollisesti komagmaattisia alueen synorogeenisten granitoidien kanssa. I'unkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden leptiitit ovat useampana erillisena esiintymana, jotka kenties ovat jaanteita tulivuorista tai vulkaanisesta saarikaaresta. Ne ovat litologialtaan ja kernialtaan jossakin maarin vaihtelevia. Uukuniemen uraliitti-plagioklaasiporfyriitti on selvimmin erilainen kuin lannernpana olevat metavulkaniitit. Leptiittia ja amfiboliittia on lisaksi vuorokerroksina peliittisessa kiillegneississa varsinkin liuskemuodostuman itaosassa lahella valtakunnan rajaa.

19 1 9 Kuva 5. Kerroksellinen tuffiittinen sarvivalkegneissi (meta-andesiitti). Laatta 12 cm. Fig. 5. Stratified tuffitic hornblende gneiss (meta-andesite). Tag 12 cm. Saari, Yla-Tyrja, Suurmaki. Alueen huomattavimmat leptiitti-amfiboliittiesiintymat : pinta-ala km2 Leptiitti-amfiboliitti ja vulkaaninen konglomeraatti (Basaltti-andesiitti--dasiitti ) Biotiitti-oligoklaasileptiitti (Dasiitti-ryodasiitti ) Sarvivalke-kalimaasalpaoligoklaasileptiitti (Latiitti-kvartsilatiitti ) Sarvivalke-kalimaasalpaoligoklaasileptiitti (Kvartsilatiitti ) Leptiitti-andesiittigneissi (Andesiitti-dasiitti- "ryoliitti" ) Plagioklaasi-uraliittiporfyriitti (Basaltti) Leptiittis-tuffiittiset valikerrokset ja agglomeraatti Matkon alue ( ) 20 Sarkisalmi ( A, B) 30 Jarvenpaa ( A, C D ) Tivia-Kaukola ( D B ) Oravaniemi- ( D Joukio A, B) Uukuniemi ( A) 4 Saari, Honkakyla ( D)

20 20 Punkaharjun ja Parikkalan kartta-alueiden dasiittisten leptiittien paaainekset ovat oligoklaasinen plagioklaasi (An_o-30 ), kvartsi ja biotiitti. Mikrorakenne on pyroklastinen. Yleisina lisaaineksina on sarvivalketta, titaniittia, apatiittia, kloriittia, muskoviittia, karbonaattia ja malmimineraaleja. Kalimaasalpaa on ryodasiittisissa, ryoliittisissa ja kvartsilatiittisissa leptiiteissa. Amfiboliittisten metabasalttien paamineraalit ovat plagioklaasi (An40-6 o) ja sarvivalke. Biotiittia on vaihtelevasti. Osaksi amfiboliitit vaihettuvat vaaleammiksi muunnoksiksi, sarvivalkegneisseiksi, jotka ovat alkuaan andesiittisia plagioklaasirikkaita (An : _4o) vulkaniitteja. Metabasalttien pohjaosien ultraemaksiset kerrokset ovat paaasiassa amfibolia, joka on usein sadekivirakenteista. Punkaharjun Matkon ( ) amfiboliitti-leptiitti kompleksi on noin 20 km 2 :n laajuinen ja se kasittaa asteittaisen differentiaatiosarjan metavulkaanisia kivia emaksisesta happamaan : pikriitti-basaltti-andesiitti-dasiitti-ryodasiitti L keratofyyri Erilaisten kerrosten vuorottelu viittaa siihen, etta purkautuneen magman koostumus on vaihdellut. Happamat ja intermediaariset dasiittis-ryodasiittiset purkaukset ovat vanhimpia. Ylimmissa osissa on paaasiassa emaksisia andesiittisia ja basalttisia metavulkaniittisia patjoja. Matkon Linnavuoren vulkaaninen konglomeraatti on stratigrafisesti amfiboliitti-leptiittikompleksin ylaosissa emaksisten kerrosten yhteydessa. Leptiitti-amfiboliittimuodostuman kivissa on monin paikoin todettavissa enemman tai vahemman muuttuneita fragmentaalisia vulkaanisia rakenteita : breksiaa, agglomeraatti-, lapilli-, sferuliitti- ja porfyroidirakennetta, konkreetioita, manteleita ja kerrosrakennetta. Varsinkin meta-andesiittisessa sarvivalkegneississa vuorottelevat tuhkamaiset raitaiset kerrokset laavamaisten patjamaisten kerrosten kanssa. Metabasalttisissa kerroksissa on pohjalla paikoin pikriittisia muunnoksia. - Paikoin nayttaa silty kuin Leptiitti olisi ollut alkuaan rapautumisaineksen sekaista tuffiittimaista sedimenttia. Turmaliinipitoinen pegmatiitti lavistaa monin paikoin leptiittia, johon on kontaktimetamorfoosissa kiteytynyt kordieriittia ja sillimaniittia. Min eraalikoostumukset ja kemialliset analyysit on esitetty taulukoissa 2, 3 ja 6. Parikkalan Sarkisahnen-Savikummunsalon biotiitti-oligoklaasileptiittia ( A, B) on 30 km` :n alalla. Sen koostumus vaihtelee dasiitista ryodasiittiin. Se on paikoin kerroksellista ja siina on mantelirakenteisia osueita seka breksiamaisia tai linssinmuotoisia fragmentteja. Paikoin leptiitti tai leptiittigneissi on karkeammaksi kiteytynytta. Hapanta porfyroidista ryodasiittista leptiittia on Parikkalan Rausillassa (taulukot 4 ja 7). Parikkalan Jarvenpaassa ( A, C, D) on noin 5 km 2 :n alue seka toinen edellisen kaakkoispuolella Kaukolasta Tiviaan ( D, B) ulottuva 15 km = :n laajuinen esiintyma sarvivalke-kalimaasalpa-oligoklaasileptiittia. Tallainen kvartsilatiittinen leptiitti on punertavaa ja paikoin epaselvasti

21 Taulukko 2. Vulkaanissyntyisten amfiboliittien ja sarvivalkegneissien rnineraalikoostumuksia Matkon amfiboliitti-leptiittikompleksi, Punkaharjun karttalehti. Maaritykset on tehty piste- (ask)mella Table 2. Mineralogical compositions of the volganogenic amphibolites and hornblende gncisses. Amphibolite-leptite complex of Matko, Punkaharju map-sheet. Determined by the point counting method Mineraalit -- Minerals Plagioklaasi - Plagioclase 7,3 14,6 15,0 26,5 38,1 50,3 50,2 47,9 69,3 56,1 (60) (60) (60) (50) (30- (40) (30- (30) (30- (An) 35) 40) 40) Kvartsi - Quartz - 0,7 3,0 4,0-3,4 4,5 7,0 14,9 6,6 Sarvivalke - Hornblende. 92,1 55,6 68,8 62,6 53,0 42,9 35,1 19,7 13,4 30,8 Biotiitti - Biotite 0,4 24,5-0,1 2,3 1,3 8,7 21,4 0,4 0,5 Muskoviitti - Muscovite - 0,3 - Kloriitti - Chlorite 5,3 0,7 0,1 Epidootti - Epidote 0, ,3 Titaniitti - Titanite 0,2 1,3 0,4 1,3 0,4 0,1 0,2 2,4 1,0 0,3 Apatiitti - Apatite... 0,2 0,1 0,6 0,2 0,2 0,1 0,6 0,3 1,1 Karbonaatti - Carbonate. 2,4 -- Malmimineraaleja - Ore. 2,1 5,0 4,9 6,0 1,8 1,2 0,6 4,6 1. Ultraemaksinen amfibolikivi (pikriitti) - Ultrabasic amphibole rock (picrite). Saari, Kirjavalansalo C, x = 6843,74, y = 478,41 (49-OVN-79). 2. Amfiboliitti (basaltti) - Amphibolite (basalt), Punkaharju, Linnavuorensuo C, x = 6843,06, y = 475,74 (379c-OVN-76). 3. Amfiboliitti (basaltti) - Amphibolite (basalt). Saari, Kirjavalansalo C, x = 6844,92, y = 477,94 (164OVN-77 ). 4. Amfiboliitti (basaltti) - Amphibolite (basalt). Punkaharju, Vaahterikko C, x = 6844,56, y = 476,14 (398-OVN-76). 5. Uraliittiporfyriitti (basaltti) - Uralite-porphyrite (basalt). Saari, Kirjavalansalo C, x = 6844,78, y = 476,84 (359c-OVN-76). 6. Sarvivalke-plagioklaasigneissi (andesiitti) - Hornblende-plagioclase gneiss (andesite). Saari, Portaistenmaki D, x = 6847,16, y = 479,10 (165-OVN-77). 7. Sarvivalke-plagioklaasigneissi (andesiitti) - Hornblende-plagioclase gneiss (andesite). Punkaharju, Multamaki A, x = 6840,94, y = 472,73 (136d-OVN-78). 8. Sarvivalke-plagioklaasigneissi (andesiitti) - Hornblende-plagioclase gneiss (andesite). Saari, Matkonvaara C, x = 6843,73, y = 476,96 (365c-OVN-76). 9. Sarviviilke-plagioklaasigneissi (leukoandesiitti) - Hornblende-plagioclase gneiss (leucoandesite). Punkaharju, Multamaki, A, x = 6840,96, y = 472,58 (137b-OVN-78). 10. Vulkaanisen konglomeraatin mukula (andesiitti) - Pebble of volcanic conglomerate (andesite). Punkaharju, Linnavuori C, x = 6842,78, y = 475,49 (387e-OVN-76). kerroksellista. Siina on sarvivalkerikkaita latiittisia valikerroksia, paikoin uraliittiporfyriittia, joka on kerroksia lavistava, osaksi konformi. - Tiviassa punainen leptiitti on paikoin uudelleenkiteytynyt "granodioriittimaiseksi". Liuskemuodostumassa on nailla tienoin pienia syvakivi-intruusioita. - Paikoin Tivian leptiitissa on muutaman cm :n pituisia, tummia linssimaisia, heittelemaisia muotoutumia. - Kemiallisista analyyseista kay ilmi kvartsilatiittisten kalimaasalpapitoisten leptiittien suuri alkalioksidien (Na,O+K_O) maara seka suuri Nigglin alk. verrattuna esimerkiksi dasiitteihin ja ryodasiitteihin (taulukot 5 ja 7). Parikkalan Oravaniemessa ja Toukiossa ( D, A, B) on 10 km 2 :n alueella dasiittisesta leptiitista andesiittigneissiin vaihtelevaa liusketta ;

22 2 2 Taulukko 3. Leptiittien mineraalikoostumuksia. Matkon amfiboliitti-leptiittikompleksi, Punkaharjun karttalehti. Maaritykset on tehty pistelaskimella. Table 3. Mineralogical compositions of the leptites of the Matko amphibolite-leptite complex, Punkaharju map-sheet area. Determined by the point counting method. Mineraalit - 1 Minerals Plagioklaasi - 39,3 42,0 51,0 57,2 56,7 71,9 72,4 43,3 42,8 37,8 64,4 62,6 Plagioclase (An) (20) (20- (25) (20) (25- (25) (20- (20) (20- (20) (20) (30) Kalimaasalpa- 25) 7,2 0,4 0,2 30) 0,6 25) 1,2 6,3 25) 4,2 16,0 1,9 Potash feldspar Kvartsi - 20,8 13,1 11,5 12,9 20,4 9,0 13,5 20,0 24,3 17,5 20,5 20,5 Quartz Diopsidi - 1,5 1,0 Dio pside Sarvivalke - 3,1 1,6 4,4 6,1 8,2 4,2 13,5 Hornblende Biotiitti - 35,1 30,1 34,2 28,0 14,6 3,6 20,6 27,9 20,4 8,5 0,4 Biotite Muskoviitti - 0,3 0,4 0,6 2,5 1,7 0,8 Muscovite Kloriitti - 0,8 0,6 0,5 3,6 0,3 2,6 Chlorite Epidootti 0,7 0,6 Epidote Titaniitti 1,1 1,4 0,6 0,4 0,7 2,5 2,8 0,6 0,2 0,3 Titanite Apatiitti 0,9 0,5 0,6 0,2 0,4 0,8 0,3 0,5 0,3 0,2 0,6 Apatite Karbonaatti - 0,8 0,2 0,4 2,4 0,7 0,2 0,1 Carbonate Malmimineraaleja - Ore 2,0 0,3 0,1 0,2 0,1 2,9 0,3 1,2 Sillimaniitti - 5,8 Sillimanite Leptiitti (dasiitti) - Leptite (dacite). Saari, Kirjavalansalo D, x = 6845,09, y = 477,30 (403-OVN-76). 2. Leptiitti (dasiitti) - Leptite (dacite). Saari, Kirjavalansalo C, x = 6844,70, y = 477,31 (163-OVN-77). 3. Leptiitti (dasiitti) - Leptite (dacite) 477,73 (352b-OVN-76). Saari, Kirjavalansalo C, x =6844,30, y = 4. Leptiitti (dasiitti) - Leptite (dacite) Saari, Matkonvaara C, x = 6843,58, y = 476,90 (48-OVN-79). 5. Leptiitti (dasiitti) - Leptite (dacite), Parikkala, Kensselinvuori A, x = 6840,23, y = 473,84 (34.OVN-79 ). 6. Leptiitti (keratofyyri) - Leptite (keratophyre) Punkaharju, Matkonvaara C, x = 6843,56, y = 475,86 (375-OVN-76 ). 7. Leptiitti (keratofyyri) - Leptite (keratophyre). Punkaharju, Matkonmaki C, x = 6843,14, y = 475,93 (47-OVN-79). 8. Leptiitti (ryodasiitti) - Leptite (rhyodacite) Saari, Portaistenmaki D, x = 6846,50, y = 479,90 (166-OVN-77 ). 9. Leptiitti (ryodasiitti) - Leptite (rhyodacite). Saari, Matkonvaara C, x = 6843,42, y = 476,74 (364-OVN-76). 10. Mantelikivileptiitti (ryodasiitti) - Amygdaloidal leptite (rhyodacite) C, x = 6844,30, y = 477,73 (50-OVN-79) Saari, Hilpannurkka 11. Leptiitti (ryodasiitti) -- Leptite (rhyodacite) Saari, Kirjavalansalo C, x = 6844,82, y = 477,87 (162-OVN-77 ). 12. Vulkaanisen konglomeraatin mukula (dasiitti) - Pebble of volcanic conglomerate (dacite). Punkaharju, Linnavuori C, x = 6843,12, y = 475,42 (386c-OVN-76).

23 23 Taulukko 4. Leptiittien, agglomeraattien ja tuffiitrien uiineraalikoostumuksia. Parikkala, Siirkisalmen alue (n :ot 1-5) ja valikerroksia liuskealueela (n :ot 6-12) Punkaharjun karttalehti Maaritykset on tehty pistelaskimella. Vable 4, Mineralogical compositions of the leptites, agglomerates and tuf fites of the Sdrkisalint area, Parikkala (numbers 1-5) and intercalations in the schist area (numbers 6--12) Punkaharju map-sheet Determined by the point counting method. Mineraalit ----`- Minerals Plagioklaasi - 49,2 52,1 55,7 48,0 41,9 71,2 44,1 67,6 54,5 59,7 54,4 Plagioclase (An) (25) (25-- (20) (20- (20-- (20--- (20- (20) (30- (20-- (25-30) 25) 25) 25) 30) 35) 25) 30) Kalimaasalpa - 1,4 5,5 3,2 8,9 1,5 5,5 1,0 Potash feldspar Kvartsi -- 24,9 22,9 26,7 22,5 32,3 15,0 1,0 20,7 7,8 14,6 20,3 Quartz Sarviva1ke -- 5,7 0,5 2,8 35,1 24,) 6,6 6,2 Hornblende Biotiitti - 16,9 18,0 13,3 18,4 23,1 2,0 15,6 10,1 9,7 15,4 15,0 Biotite Muskoviitti 0,8 0,7 0,1 0,6 0,4 Muscovite Kloriitti - 0,5 0,4 Chlorite Epidootti 0,2 0 ;6 0,6 Epidote Titaniitti 0,8 0,3 0,1 0,7 0,1 0,2 3,5 0,3 1,3 1,3 2,5 Titanite Apatiitti 0,1 0,2 0,2 0,3 0,5 0,2 0,7 0,1 1,0 0,5 0,6 Apatite Karbonaatti 0,7 0,1 0,6-0,4 Carbonate Malmimineraa- 0,1 0,2 3,1 0,2 1,6 leja - Ore 1. Leptiitti (dasiitti) - Leptite (dacite). Parikkala, Sarkisalmi A, x ,30, y = 472,70 (32-OVN-79). 2. Leptiitti (dasiitti) - Leptite (dacite). Parikkala, Laisennurkka B, x = 6835,50. y = 471,34 (479-OVN-79). 3. Leptiitti (ryodasiitti) - Leptite (rhyodacite). Parikkala, Savikummunsalo B, x ,68, y = 473,98 (35-OVN-79). 4. Leptiitti (ryodasiitti) - Leptite (rhyodacite) Parikkala, Laisennurkka A, x ,84, y = 472,18 (478a-OVN-79). 5. Leptiitti (ryodasiitti) - Leptite (rhvodacite). Parikkala, Rausilta ), x = 6836,28, y = 469,70 (405a-OVN-77 ). 6. Agglomeraatin heittele (ryodasiitti) -- Bomb of agglomerate (rhyodaciie). Saari, Honkakyla D, x = 6838,95, y = 488,51 (305a1I-OVN-75). 7. Agglorneraatin iskos ("andesiitti") - Matrix of agglomerate ("andesite"). Saari, Honkakyla , D, x = 6838,95, y = 488,51 (305a11I-OVN-75). 8. Tuffiitti (ryodasiitti), agglomeraatin sivukivi -- Tuffite (rhvodacite) by the contact of agglomerate. Saari, Honkakyla D, x =- 6835,95, y = 488,51 (305b-OVN-75). 9. Kerroksellinen tuffiitti (andesiitti) - Stratified tuffite (andesite). Saari, Suurmaki, D, x = , y = 489,02 (88a-OVN-76 1). 10. Leptiitti (dasiitti), valikerros diopsidiamfiboliitissa -- Leptite (dacite), intercalation ill diopside amphibolite. Saari. Tiitanvaara D, x = 6837,38, y= 490,00 (75b-OVN- 76). 11. Leptiitti (dasiitti), valikerros kiillegneississa -- Leptite (dacite), intercalation in mica gneiss. Saari, Saarenkylii D, x = 6837,0(), y = 487,32 (4b OVN-76 ). 12. Leptiitti (ryolutti), valikerros liuskealueella -- Leptite (rhvolite), intercalation in schist area. Saari, Saarenkvla D, x = , y ,70 (26a-OVN-76). 39,8 (20) 22,1 22,2 13,4 1,8 0,3 0,2 0,1 0,1

24 24 Taulukko 5. Kalimaasilpapitoisten leptiittien mineraalikoostumuksia. Parikkala, Jarvenpiian- Tivian alue. Punkaharjun ja Parikkalan karttalehdet. Maaritykset on tehty pistelaskimella, Table 5. Mineralogical compositions of the potash feldspar-bearing leptites of the Jarvenpaa- Tivia area, Punkaharju and Parikkala map-sheets, Determined by the point counting method. method. Mineraalit - Minerals Plagioklaasi - 43,3 51,2 58,4 53,6 53,1 53,7 47,6 54,3 53,9 50,2 46,4 48,8 Plagioclase (An) (30) (25) (20- (20- (25- (20) (25) (20) (20- (20) (20- ( ) 25) 30) 25) 25) 30) Kalimaasalpa - 14,4 17,2 8,9 18,1 19,6 16,7 23,0 15,9 19,4 16,7 23,2 21,6 Potash feldspar Kvartsi - 2,6 16,0 17,3 9,8 11,1 14,5 15,7 10,4 9,8 13,4 9,3 10,7 Quartz Sarvivalke - 26,0 4,6 5,1 10,0 9,6 8,5 6,4 13,4 10,9 12,8 16,6 12,5 Hornblende Biotiitti Biotite - 1,5 6,9 9,8 4,5 2,5 4,1 4,7 1,9 2,6 3,3 2,3 2,1 Kloriitti - 0,3 0,1 Chlorite Epidootti - 0,8 1,2 0,6 1,1 0,4 0,6 0,7 0,2 0,1 0,5 Epidote Titaniitti - 6,3 2,3 0,1 2,0 1,2 1,5 1,5 2,5 1,6 1,9 1,5 2,5 Titanite Apatite Apatiitti - 1,2 0,4 0,4 0,7 0,5 0,4 0,3 0,5 0,7 0,3 0,4 0,4 Karbonaatti Carbonate -- 0,1 0,2 0,6 0,8 0,1 0,4 0,1 0,2 0,2 Malmimineraa- 3,8 0,1 0,5 0,2 0,1 0,4 0,5 0,9 0,1 0,6 leja - Ore 1. Sarvivalkegneissi (latiitti) - Hornblende gneiss (latite). Parikkala, Jarvenpaa C, x = 6830,96, y = 475,60 (30-OVN-79). 2. Leptiitti (kvartsilatiitti) - Leptite (quartz latite) Parikkala, Jarvenpaa C, x 6830,98, y = 475,36 (212a-OVN-78). 3. Leptiitti (kvartsilatiitti) - Leptite (quartz latite). Parikkala, Jarvenpaa C, x = 6831,39, y = 476,24 (214b-OVN-78). 4. Leptiitti (kvartsilatiitti) - Leptite (quartz latite). Parikkala, Jarvenpaa A, x = 6830,42, y = 474,50 (136-OVN-79). 5. Leptiitti (kvartsilatiitti) - Leptite (quartz latite). Parikkala, Jarvenpaa A, x = 6830,31, y = 474,33 (29-OVN-79). 6. Leptiitti (kvartsilatiitti) - Leptite (quartz latite). Parikkala, Jarvenpaa A, x = 6830,82, y = 474,46 (484-OVN-79). 7. Leptiitti (kvartsilatiitti) - Leptite (quartz latite). Parikkala, Jarvenpaa C, x = 6830,96, y = 475,17 (31-OVN-79). 8. Leptiitti (kvartsilatiitti) - Leptite (quartz latite). Parikkala, Jarvenpaa D, x = 6829,72, y = 475,88 (112-HOA-79). 9. Leptiitti (kvartsilatiitti) - Leptite (quartz latite). Parikkala, Huhmarinen D, x = 6829,27, y = 475,87 (104-HOA-79). 10. Leptiitti (kvartsilatiitti)-leptite ( quartz latite). Parikkala, Tivia, D, x = 6825,76, y = 478,19 (171-11OA-79). 11. Leptiitti (kvartsilatiitti) - Leptite (quartz latite). Parikkala, Tivia C, x = 6824,97, y = 477,21 (183-HOA-79). 12. Leptiitti (kvartsilatiitti) - Leptite (quartz latite). Parikkala, Tivia D, x = 6825,56, y = 477,44 (186-HOA-79).