OUTOKUMPU OY 020/2121, 2112/~~~/1982

Transkriptio

1 9 020/2121, 2112/~~~/1982 J-P Perttula/PAL (6) Olen suorittanut kartoitustoita karttalehtien C, B, A-D ja A-D alueilla seuraavasti C -1ehdella Kiikoisissa havainnot 1-39 Kiikoisjarvi - Kiimajarvi -1injan lounaispuolella ovat jatkoa vuoden 1981 kesken jaaneelle kartoitukselle (JPP-81). Tasta on erillinen raportti kzrt~it-~sh++&cr: zlnsccl./opussrc Lehdilla ja 09 on Olof Malmstrom ollut suorittamassa kartoitustoita (OFM-1982). 09D-lehdesta olen kartoittanut Houhajarven lounaispuolisen alueen (havainnot ), 09B-lehdelta keski- ja etelaosat (havainnot ) rajoittuen H0K:n kartoituksiin 1981 pohjoisessa. 09A-lehdelta olen kartoittanut luoteis-, lansi- ja etelaosat (havainnot ja ), muut alueet ovat OFM: n kartoittamia. Niukasti paljastuneelta 09C-lehdelta olen kartoittanut luoteis-, keski- ja etelaosat (havainnot ja ), loput OFM-82. Lehdelta A olen kartoittanut alueet Turku-Tampere -tien itapuolelta (lgns ipuoli OFM-82 ), havainnot , C-lehdesta lansi- ja pohjoisosat (havainnot ) ja D-lehdelta alueet lounaisnurkasta keskialueen yli koilliskulnaan (havainnot ), muut osat OFM-82. O6B-lehdelta olen kartoittanut vain kaksi pienta aluetta: Keikyan kirkon poh joispuolella oleva, k~velysillalle johtava niemi (havainnot ) ja lehden kaakkoisosassa sijaitseva Lammijarven ymparisto (havainnot ). Karttalehden B alueelta olen kartoittanut kaakkoisosan (havainnot ), joka rajoittuu Turku- Tampere -tien etelapuolelle ja Karppalanjoen - Korvalammin itapuolelle J Rastaan kartoitusten (JTR-1982) jatkeelle. Yleispiirteiltaan lehdet ja 06 koostuvat puoliksi grano-kvartsidioriittisista kivista ja puoliksi kiillegneisseista, jotka ovat selvasti heikommin paljastuneina. Lehti 09C onkin jatetty suureksi osaksi piirtamatta heikon paljastuneisuutensa johdosta. Kivila jien rajat on pyritty piirtamaan magneettisia hairiokartto ja hyvaks ikayttaen. Edella mainittujen kivien lisaksi esiintyy pienilla alueilla eri puolilla lehtia myos gabroja ja peridotiittiluokan kivia osaksi kiillegneissien sisalla, osaksi erkaumina happamammista syvakivista. Myos graniitteja ja pegmatiitteja on mnin paikoin, mutta

2 J-P Perttula/PAL yleensa ne ovat niin pienia, ettei niita ole piirretty kartalle nakyviin. Muutamilla alueilla on alkuperaltaan vulkaanisiksi tulkittu ja kivia. Ruosteisia, graf iittipitoisia horisontteja esiintyy kiillegneisseissa valikerroksina. * - \ KIVILAJIKUVAUS Gabro- ja peridotiittiluokan kivet Gabro- ja peridotiittiluokan kivia on lehdilla A-C ja 09A ja B. O6A-lehden keskialueella (Neeron mailla) on aeromagneettinen hairioalue, jonka maksimikohdan vieressa on emaksisia breksiakappaleita graniittisessa iskoksessa ki illegneissin valittemiissa kontaktissa (havainnot ). Kappaleet ovat sarmikkaita, kooltaan cm ja ne koos tuvat sarvivalkkees tii, kiilteesta ja pyrokseenista, osassa on myos plagioklaas ia; koos tumus vaihtelee gabros ta perkniittiin ja raekoko hienos ta karkeaan. Orikallioilla, edellisesta noin 700 metria kaakkoon (havainnot ) on hornblendiittista ja gabroluokan kivea runsaasti ja sitakin graniitti juonet breksioivat. Molemmat alueet ovat samalla maneettisella hairiohorisontilla ja liuskeisuushavaintojen mukaan samaan jaksoon kuuluvia. Niita kontrolloi koillispuolella ki illegneissi, johon liittyy graf iittiliuskeita. O6B-lehdelta on kartoitettu kaksi erillista emaksista muodostumaa: Keikyan kirkon poh joispuolella si jaitseva peridotiittinen kivi on karkeaa, sarvivalkkeesta, pyrokseenista ja kiilteesta koostuvaa (havainnot ). Se vaihettuu reunaos issaan dioriittiseksi ja sen ymparilla on kvartsidioriittia, mutta kontaktit tiihiin ovat jossain irtomaiden alla. Pohjoiseen pain muodostuma jatkunee Kokemaenjoen alla jonkin matkaa. Kalliossa on vahan magneettikiisua. Toinen peridot iittinen muodos tuma on Lammi jiirven etelapuolella (havainnot ). Siihenkin liittyy gabroja ja dioriittia ja niita kiertavat kvartsidioriitti ja gneissit. Magneettikiisua on vbhan. O6C-lehdella on viisi emaksisten kivien aluetta, joista kaksi on OFM: n kartoittamia (ks. kenttaraportti OFM- 82). Kolme muuta ovat: Naatunkallion alueella (havainnot ) kvartsidioriitin emaksisempi erkaurna, joka keskiosassaan on gabroa ja vaihettuu dioriitiksi reunojaan kohti. Kontakti ymparoivaan kvartsidioriittiin on teravahko ja le ikkaava. Toinen pieni emaksinen linssi on karttalehden keskiosassa Vittassuon poh joispuolella (havainnot ).

3 0 K MALMlNETSlNTX J-P Perttula/PAL Kvartsi- ja granodioriitit Valtaosa kivesta on gabroa, mutta etelareunalla se vaihettuu muutaman neliometrin alalta karkearakeiseksi perkniitiksi, joka on pinnaltaan vahvasti mroutunutta. Kivi sisaltaa jonkin verran kuparikiisua. Poh joiskontakti on esilla paljastumalla 423. Kolmas emaksinen es iintyma on pal jastuman 485 koilliskulmassa. Kivi on gabroa, jossa on peridotiittisia osueita seka vahan magneettikiisua. Etelakontakti kvartsidioriittiin on terava ja leikkaava. Lehden 09A kaakkoiskulmassa (havainnot , 267) on gabrolinssi, jonka keskiosassa on perkniittista karkeaa ( 263 ) seka hornblendiittista hienompirakeista kivea. Magneettikiisua on vzhan. Gabro vaihettuu dioriitiksi reunoja kohti. Ymparilla olevan kvartsidioriitin kontaktit eivat ole nakyvissa. Lehdella 09B, sen kaakkoisosassa, on pal jastumilla 124 ja 127 gabromurskaleita kiillegneississa, jossa ne muodostavat agmatiittista breksiaa. Kvartsi- ja granodioriitit ovat yleisia ja sangen heterogeenisia kaikilla lehdilla. Kvartsidioriitit ovat tyypillisimmillaan keskirakeisia, lievasti tai voimakkaasti pilsteisia kivia, joihin liittyy nebuliittisia kiilleluiroja ja amfiboliittisia sulkeumia jonkin verran. Koos tumukseltaan ne lahentelevat paikoin dioriittia, paikoin taas granodioriittia ja saattavat vaihettua jopa graniitiksikin. Etenkin kvarts idioriittien reunoilla ki illegneissien kontakteissa on kapeita granodioriittisia kivia, joissa on suuria (10-50 mm) maasalpaporfyroblasteja. Laajoja, yhtenaisia porfyroblastisia granodioriitteja on lehtien 06D ja 09B alueilla. Granodioriiteissa esiintyy yleises ti kiillegneissisulkeumia. Lehden 06A lansireunalla ja lehtien 06C ja D itaosissa on hienorakeista, kvartsidioriittina kartoitettua kivea, joka es iintymisensa ja rakenteensa johdos ta on tulkittu alkuperaltaan lahinna juonikiveksi. Kaikki pal jastumat ovat OFM: n (1982 ) kartoittamilla alueilla, joten kuvaus loytyy hanen raport is taan. Metvulkaniitit Metavulkaniitteja esiintyy melko vahan. Ne ovat koos tumukseltaan intermediaarisia tai emaksisia. Suurimmat kartoilla nakyvat jaksot ovat lehdilla 06A ja 06C. Lehden 06A keskiosassa (havainnot , 747 ) on suuntautunutta, juovaista, hienorakeista EVULK:ia noin

4 0 K MALMlNETSlNTX J-P Perttula/PAL m levealla ja parisataa metria pitkalla alueella. llemmin puolin on kiillegneissia, joten vulkaniitti enee ollut valikerroksena sedimenteissa, mita seikkaa tukee vulkaniitista paikoin tavattavat pienet granaatit. Etelapuolella graniittijuoni breksioi vulkaniittia lievasti. Samalta lehdelta, edella kuvatun gabron yhteydessa (havainto 759) on vastaavanlaista kerroksellista vulkaniittia, jota graniitti breksioi. Lehdella 06B Vittassaarella (havainnot , 385 ) on osaksi gabromaista, osaksi hienorakeista tai sarvivalkehajarakeista, juovaista vulkaniittia, jossa on ki illepitoisia valikerroksia. Hienorakeisessa aineksessa on my& gabromaisia sulkeumia. Emaksinen, karkeahko kivi muistuttaa paikoin uraliittiporfyriittia, rnutta voi olla myos juonellista alkuperaa. Muodostuman kulku poikkeaa lahes kohtisuorasti ympariston kvartsidioriitista ja kiillegneisseista ja jonkinlaisia jatkeita talle on havaittavissa lehden koillisosassa (ks OFM/82 ). Kaikkien kart talehtien alueilla on ki illegneisseiss~ paikoin enemman, paikoin vahemman emaksisia ja intermediaarisia linsseja, jotka ovat alkujaan olleet vulkaniittivalikerroksia. Ne ovat boudinoituneet ja saaneet kars ikehsn tms. reakt iosauman ymparilleen ja pienimmat ovat muuttuneet kokonaan. Monivaiheisen deformaation jalkeen kerroksia on usein vaikeata seurata ja "pallot" nayttavat erillisilta konkreetioilta, kuten Mat isto ( 1978) on ne selittanyt. Kartoille on vulkaniittivalikerrokset merkitty laatikoilla. Kiillegneissit ja suonigneissit Syvakivien (KVDR-GRDR) sisalla olevat hienorakeiset ernaksiset ja intermediaariset sulkeumat lienevat breksioituneita tai boudinoituneita vulkaniittien jaanteita (tai syvakivien emaksisia varhaiserkaumia?). Kiillegneissit ja suonigneissit ovat kvartsidioriittisten kivien ohella alueen yleisimmat kivila j it. Rakenteeltaan ne ovat moninaisia vaihdellen kaikista eri migmatiittityypeista "puhtaisiin" kerroksellisiin kiilleliuskeisiin ja toisalta syvakivimaisiin graniitt igneisseihin paleosoomi-neosoomi-suhteen mukaan. Sarvivalkepitoiset valikerrokset (joista edella on kerrottu) tuovat viela lisaa kirjavuutta tahan heterogeeniseen ryhmaan. Granaatti ja plagioklaasi ovat yleisia hajakeina, mahdollisesti paikoin myos kordieriitti, jonka tunnistaminen pal jaalla silmallla on vaikeaa naista kivista. Graf iittia on joskus havaittavissa,

5 J-P Perttula/PAL mutta milloin sita on runsaammin ja kivi on ruosteista, on siita kaytetty nimityksia graf iittigneissi tai -1iuske asun mukaan. Nama jaksot erottuvat yleensa selvasti aeromagneettisilta kartoilta. Suurimmat tavatut grafiittiliuskejaksot ovat noin 10 metrin levyisia ja muutaman sadan metrin mittaisia. Ne sijaitsevat lehden 06A keskioassa (havainnot ) edella kuvatun Neeronmaan peridotiittibreksian kontaktissa. Alueella suoritettu Cobra-naytteenotto toi esille pelkastaan graf iittiliuskenaytteita (ks. erillinen selvitys kartoituskansiosta O6A-lehden ao. kohdasta). TEKTONIIKKA Kerroksellisuushavainnot ovat harvassa joh tuen alueen voimakkaasta metarnorfoitumisesta. Vain paikoin edella kuvattujen vulkaanisten jaksojen ja viela harvemmin kiillegneissien liuskeisimpien osien yhteydessa on niita voitu mitata. Ne nayttavat yhtyvan alueella vallitsevaan liuskeisuuteen, joka myotailee syvakivien kontaktisuuntia ja pilsteisyytta. Kaateet ovat lahes poikkeuksetta sangen jyrkkia (yli 7S0, yleensa yli 80 ). Venyma- ja viivausmittauksia on voitu tehda vahan ja havainnot ovat suunniltaan melko vaihtelevia. Mielenkiintoisen nakoinen rengasrakenne nayttaa olevan O6B-lehdella Lammijarven peridotiitti-gabromassiivin ymparilla, jossa gneissin liuskeisuus kiertaa selvasti intruusion reunoja. Malminetsinnallisia jatkotutkimuksia voisi edella kuvatuista alueista suorittaa lahinna O6A-lehden Neeronmaan emaksisen breksian ja grafiittiliuskeiden tienoilla, esimerkiksi magnetometrilla ja tiheallg naytteenotolla. Muita tutkimuksen arvoisia kohteita ovat muutkin edellamainitut emaksiset syvakivimuodostumat, joihin liittyy kiisu ja, tai mikali analyysitulokset antavat aihetta. Lehti B Kartoitusalue on lahes pelkastaan kiillegneissia, joka Turku-Tampere -tien alueella on hienorakeista ja liuskeista, mutta muuttuu etelaan pain karkeammaksi ja paikoin suonigneissiksi. Granaatteja ja joskus sillimaniittia esiintyy porfyroblasteina, mika seikka kertoo alueen korkeasta metamorfoosiasteesta. Kapeita ja pienia graf iittipitoisia kerroksia on siella taalla. Amf i- boliittisulkeumia (JTR:n termi; ovat kasitykseni mukaan muuttuneita IVULK- ja EVULK-valikerroksia) esiintyy m- nin paikoin ja alueen kaakkoiskulmalla (havainto 860) on graniitin breksioimaa urali ittiporfyriittia jonkin verran muistuttavaa emaksista kivea (SVGN/JTR). K oillisosassa on pari leikkaavaa, huomattavampaa pegmatiittijuonta.

6 J-P Perttula/PAL Liuskeisuudet ja kerroksellisuudet ovat yleises ti l2ns ilounas-itakoillisuuuntaisia ja kaateet jyrkki2. Viivasuuret osoittavat lznteen. Jaakko-Pekka Perttula

7 0 K MALMINETSINT# J-P Perttula/PAL JPPKEKI I Paljastumahavaintoja on numeroitu 1-39 kpl ja ne sijai tsevat vuoden 1981 kartoi tusalueen lounaispuolel la linjalla Kiikoisjarvi - Kiirnajarvi. Kivila j i on lahes poikkeuksetta syvakivea vaihdellen koostumukseltaan graniitista dioriittiin. Gneissimainen asu on tyypillinen, rnutta joi takin massamaisiakin osueita on. Kiven happamuusas teen vaihtelut ovat juoheita ja tapahtuvat muutamien metrien matkalla, mika seikka vaikeuttaa kartan varittamista. Yleisimpia kivila je ja ovat kvartsi- ja granodioriitti, joissa on sulkeumina emaksisempia f ragmentteja ja kiilleliuskeen kappeleita. Different iaation vaikutus nakyy monin paikoin. Erain kohdin emiiksiset osueet ovat hienorakeisia vulkaniitin kaltaisia tai paikoin, kuten esim. Soukonlahden alueella, of iittisia, j uonimaisia. Porfyroblas teina esiintyvat kalimaasalpakiteet (q5 1-5 cm) ovat yleisi; etenkin pegmatiitti juonien yhteydessa. Soukonlahden alueella nailla on selva raja PL-hajarakeisen nakoiseen, gneissimgiseen kvartsidioriittiin, vaikka niiden ulkonako ( ja koos tumus) ilman porfyroblas teja lieneekin sama. Liuskeisuuden kulku vaihtelee suures ti ja paikoin kivi on niin massamaista ja suuntautumatonta, etta havaintoja ei voitu suorittaa. Samoin venymat ovat harvoin nahtavissa. Kaateet ovat jyrkkia, Koska syvalcivialue jatkuu lanteenpain samanlaisena, en katsonut lisakartoituksia aiheelliseksi, vaikka havainnolla n:o 39 esiintyykin breksiankaltaisia pyoristyneita fragmentteja, joiden koostumus viittaa perkniittigabroluokan kiviin. Ne lienevat intruusion sivukivist: tai syvemmalta irrottamia hajakappaleita syvakivimassiivissa. J-P Perttula