Heinolan kartta-alueen kalliopera

Transkriptio

1 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 3112 EXPLANATION TO THE MAPS OF PRE-QUATERNARY ROCKS SHEET 3112 Mauno Lehijarvi Heinolan kartta-alueen kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Heinola map-sheet area GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1979

2 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : Kallioperakarttojen selitykset, Lehti 3112 Explanation to the maps of pre-quaternary rocks, Sheet 3112 Mauno Lehijarvi HEINOLAN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Heinola map-sheet area Geologinen tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland Espoo 1979

3 Lehijarvi, M Heinolan kartta-alucen kalliopera. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Heinola map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1 : , Kallioperakartan selitykset, 3112 Heinola. 25 pages, 10 figures and 3 tables. The area contained in the map sheet is located in southern Finland, and its Precambrian rocks belong to the Svecokarelidic mountain range zone. Roughly one-third of the area consists of supracrustal rocks. Many of the mica gneisses contain garnet, cordierite and/or sillimanite. The basic schists are mostly hornblende gneisses, uralite- and plagioclase porphyrites and agglomerates. The pyroxenc gneisses probably have a marly origin. The proportion of plutonic rocks amounts to two-thirds. Microcline granite makes up the majority. Small bodies of gabbro and periodotite are associated with the quartz diorites and granodiorites. Diabase and quartz porphyry occur in the northeastern section of the area as rows of dikes trending NW--SE. The metamorphism took place under conditions of amphibolite facies. The text is in Finnish, with figure and table captions and a summary in English. Alanno Lehijarvi, Geological Survey of Finland,.SF'' Espoo 15, Finland. ISBN Helsinki Valtion pa]natuskeskus

4 SISALLYS - CONTENTS T utkimusvaiheet 5 Kartta-alueen morfologia ja kallioperan yleispiirteet 5 Pintakivilajit 6 Kvartsiitit ja arkoosigneissit 6 Kalkkikivet ja karret 9 Pyrokseenigneissit 9 Kiillegneissit 10 Vulkaaniset kivilajit 12 Syvakivilajit 12 Emaksiset syvakivilajit 14 Kvartsidioriitit ja granodioriitit 15 Graniitit 16 Juonikivilajit 17 Kallioperan ikasuhteet, rakennepiirteet ja metamorfoosi 19 Taloudellisia aiheita 20 Retkeilykohteet 20 Summary : Pre-Quaternary rocks of the Heinola map-sheet area 21 Introduction 21 Supracrustal rocks 21 Plutonic rocks 22 Dike rocks 23 Stratigraphy, structure and metamorphism 23 Kirjallisuutta - References 25

5 TUTKIMUSVAIHEET Heinolan (3112) karttalehtialueeseen 1 : kuuluu Ieinolan kaupunki, suuri osa Heinolan maalaiskunnasta seka Asikkalan ja Hollolan kunnista, vahaisia osia Jaalan, litin ja Nastolan kunnista seka Lahden kaupungista. Noin 10 km levea kaistale karttalehden etelareunasta kuuluu Suomen geologisen tutkimuksen alkuaikoina julkaistuihin 1 : kaavaisiin karttalehtiin n :o 8 Lahti (Moberg 1888) ja n :o 13 Hameenlinna (Tigerstedt 1890). Muu osa karttalehtialueesta sisaltyy 1 : kaavaiseen Suomen geologisen yleiskartan vuorilajikarttaan lehti C 2 Mikkeli (Frosterus 1900). Savolahden (1956) Ahveniston alueen tutkimukseen liittyvan kartan lansiosa ulottuu Heinolan karttalehtialueen lehdelle n :o 12. Kenttatyot alueella aloitettiin vuonna Joitakin havaintoja kartta-alueen etelareunalta on tehty jo aikaisemmin Lahden karttalehtialueen kenttatoiden yhteydessa. Kirjoittajan lisaksi ovat naihin toihin osallituneet Pirkko-Riitta Kettunen vuosina 1962 ja seka Leif Myrskog vuonna Vuonna 1970 ilmestyneen kallioperakartan on piirtanyt puhtaaksi rouva Elsa Jarvimaki. Kivilajien mineraalikoostumuksien maaritykset on tehnyt maisteri Bengt Sjoblom. Mikrovalokuvat on ottanut tutkimusassistentti Erkki Halme. Edella mainituille seka kaikille muille karttalehtityossa avustaneille kirjoittaja esittaa parhaat kiitoksensa. KARTTA-ALUEEN MORFOLOGIA JA KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Heinolan kartta-alueen kaakkoiskulmassa Kymijoen pinnan (74,1 m mpy) tasosta lahtien vaihtelevat alueella absoluuttiset korkeudet Pyhantakana olevan Vahteristonmaen (177,7 m mpy) korkeuteen. Morfologisesti erottuvia muodostumia ovat Vaaksysta Vuolenkoskelle ulottuva osa toista Salpausselkaa ja siita koilliseen suuntautuvat pitkittaisharjut kuten Pulkkilanharju seka Vierumaelta Heinolan kautta Lusiin suuntautuva harjujakso. Kallioperan murrosvyohykkeet tulevat taalla selvasti esiin topografiaa hallitsevana piirteena. Sita ilmentavat pitkat ja kapeat jarvet ja niiden lahdet, naiden suuntaiset laaksot seka edella mainitut harjujaksot.

6 6 Kalliopaljastumia on kartta-alueella yleensa runsaasti. Poikkeuksen tekevat toisella Salpausselalla olevat Vesivehmaankangas, I-lyrtialankangas ja Vierumien urheiluopiston seutu seka kartta-alueen lounaiskulmassa oleva Vesijarven ympariston savialue. Heinolan kartta-alue kuuluu siihen Turun seudulta itakoilliseen vyohykkeeseen, jossa vallitsevana kivilajina koillisosassa runsaasti esiintyvaan granodioriittiin pahkumaisina linsseina emaksisia syvakivia. suuntautuvaan on mikrokliinigraniitti. Kartta-alueen liittyy mittasuhteiltaan vahaisina Tally alueella esiintyy myos kvartsiporfyyria juonijonoina, jotka alkavat viereisen Vuohijarven kartta-alueen puolelta. 1-leinolan maalaiskunnan kirkonkylan lahella on luode-kaakkoissuuntainen diabaasijuoni, jonka leveys on noin 250 m ja tunnettu pituus noin 1,5 km. Tasty luoteeseen esiintyy diabaasia keskimaarin 10 m leveina juonijonoina, jotka jatkuvat edelleen Sysman kartta-alueen puolelle. Pintasyntyisia kivilajeja on kartta-alueen pinta-alasta noin kolmasosa. Runsaimmin on kiillegneissia, joka on osittain granaatti-, kordieriitti- ja/tai sillimaniittipitoista. Pyhantakana ( ) on kvartsiittia, joka on osittain samanlaista ortokvartsiittia kuin Tiirismaalla ( ). Siihen liittyy kuitenkin myos arkosiitteja, jotka toisinaan sisaltavat runsaasti sillimaniittia ja myos kordieriittia. Emaksiset liuskeet ovat enimmakseen sarvivalkegneisseja ja amfiboliitteja. Vain muutamissa paikoissa on uraliitti- ja plagioklaasiporfyriittia seka agglomeraattia, mika viittaa vulkaaniseen alkuperain. Pyrokseenigneissit lienevat alkuperaltaan merkelisyntyisia. Heinolan maalaiskunnan Hujansalossa on muutamia pienia louhoksia, jotka sisaltavat epapuhdasta kalkkikivea. PINTAKIVILAJIT Kallioperakartalle on keltaisella varilla merkitty kvartsiittia. Siihen liittyvat myos arkoosigneissit. Sinisella varilla merkityt kiillegneissit ovat biotiittiplagioklaasigneisseja ja suonigneisseja. Kartta-alueen etelaosassa ne ovat usein kordieriitti- ja sillimaniittipitoisia, kun tags pohjoisosassa granaattipitoisuus on yleista. Vihrealla varilla merkityt alueet sisaltavat amfiboliittien lisaksi uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitteja, agglomeraatteja seka sarvivalke- ja pyrokseenigneisseja. Eri puolilla kartta-aluetta olevien yhtenaisten esiintymien lisaksi on vihrealla merkittyja liuskeita valikerroksina kiillegneissien yhteydessa, ja samoin on kiillegneisseja valikerroksina vulkaanisten kivilajien ja pyrokseenigneissien yhteydessa. Kvartsiitit ja arkoosigneissit Nastolan Pyhantakana on noin 3 km pitka ja m levea vyohyke kvartsiittia ja arkoosigneissia. Kvartsiitin mineraalikoostumus on esitetty taulukossa 1, n :o 1. Se on samanlaista melkein valkoista tai punertavaa ortokvartsiittia kuin noin

7 7 Taulukko 1. Heinolan kartta-alueen pintakivilajien mineraalikoostumuksia. Maaritykset on tehty pistclaskijaa kayttaen. Table 1. Mineralogical compositions of the supracrustal rocks in the Heinola map-sheet area. Determined by the point counting method Kvartsi -Quartz.. Kalimaasalpa - Potash feldspar Plagioklaasi - Plagioclase (An) Muskoviitti - Muscovite Biotiitti - Biotite... Sillimaniitti - Sillimanite Kordieriitti - Cordierite Pv_rokseeni - Pyroxene Sarvivalke - Hornblende Epidootti Epidote. Granaatti - Garnet.. Aksessorit Accessories 97,4 73,2 4,0 30,2 24,8 13,7 27,4 6,8 2,7 3,4 20,0 10,0 28,1 31,2 36,6 46,0 52,6 38,7 (45) - (25) (40) (45) (40) (55) 1,8 6,1 2,0 6,2 3,1 3,5 10,9 27,2 24,3 24,1 0,4 1,9 1,9 44,7-45,0 32,2-19,6 25,0-16,4-19,6 10,3 21,5 37,0 50,2 0,7 1,5 5,0 3,4 0,9 1,4 1,6 1,1 2,7 100,0 1100,0 1100,0 100,0 1100,0 1100,0 1100,0 1100,0 1100,0 1100,0 1. Kvartsiitti - uarts,ite D, x = , y ( Ml,). 2. Arkosiitti -Arkosite C, x , y = (381j2/61 ML). 3. Karsi - Skarn A, x = , y = (265/65 Nil,). 4. Diopsidigneissi - Diopside gneiss B, x = , y = (570/67/1 ML). 5. Kordiertiitti-sillimaniittigneissi - Cordierite-sillimanite gneiss D, x = , y = (419/61 ML). 6. Kordieriittigneissi - Cordierite gneiss D, x -= , y = (863/64 ML). 7. Biotiitti-granaattigncissi - Biotite-garnet gneiss B, x , y (598/67 ML). 8. Plagioklaasiportyriitti Plagioclase porphyrite D, x = , y = (350/66 ML). 9. Amfiboliitti -Amphibolite B, x , v = (313/65 ML). 10. Amfiboliitti -Ampbibolite B, x == y = (505/66 ML) km :n paassa olevalla Tiirismaalla Lahden karttalehden ( ) alueella. Metamorfoosi on hasittanyt kvartsiitin alkuperaisen klastisen rakenteen. Sillimaniittia esiintyy fibroliittina yhtenaisina kimppuina kvartsirakeiden valissa seka pienina neulasina kvartsirakeiden sisalla. Aksessorisesti on apatiittia, biotiittia, turmaliinia ja opaakkeja mineraaleja. Ortokvartsiitin lisaksi esiintyy tassa vyohykkeessa mineraalikoostumukseltaan vaihtelevia, runsaasti kvartsia ( o ) sisaltavia gneisseja. Tavallisin on variltaan punertava arkosiitti (taulukko 1, n :o 2) seka vaaleita sillimaniittikyhmyja sisaltava arkoosigneissi (kuva 1). Kalimaasalvan maara on vaihdellen Plagioklaasia on yleensa hyvin vahdn tai se puuttuu kokonaan. Sillimaniitti esiintyy fibroliittina suurina lyhteina tai sitten pienina neulasina kvartsirakeiden sisalla, mutta joskus sita saattaa olla muutamia 0,5 mm :n lapimittaisiakin kiteita. Sillimaniitin maara

8 8 Kuva 1. Vaaleita sillimaniittikyhmyja sisaltava arkosiitti. Fig. 1. Arkosite containing light-colored sillimanite knobs. Toyryla, Pyhantaka, Nastola, x = , y Kuva 2. Raitaista gneissia. Fig. 2. Banded gneiss. Mataralampi, Heinola, x , y = 454.1

9 saattaa toisinaan nousta jopa , :iin. Kordieriittia voi myos joskus olla hyvinkin runsaasti (30-40 o). Aksessorisesti on biotiittia, muskoviittia, apatiittia, epidoottia, turmaliinia, zirkonia ja opaakkeja mineraaleja. Heinolan maalaiskunnan Hujansalon kylassa Viilajarven etelapuolella on suon keskella pieni paljastuma kvartsiittia. Tahan nayttaisi liittyvan diopsidipitoisia gneisseja seka myos kvartsiittipaljastumasta noin 200 m lounaaseen olevat pienet epapuhtaat kalkkiesiintymat, joita joskus on vahan louhittu. Kalkkikivet ja karret Hopeaselalta Kinisselan kautta Salonsaaren etelapuolitse kulkevalla vyohykkeella on tavattu muutamia vahaisia karsiesiintymia. Tallaisen karren mineraalikoostumus on esitetty taulukossa 1, n :o 3. Epapuhdasta kalkkikivea on louhittu Heinolan maalaiskunnan Hujansalon kylan Isosaaressa seka noin 200 m Viilajarvesta lounaaseen (Frosterus 1903, s. 17). Suoranaisia todisteita naiden kalkkiesiintymien sedimenttisesta alkuperasta ei ole havaittavissa, mutta sita voidaan pitaa varsin todennakoisena, koska esiintymat liittyvat selvasti sedimenttista alkuperaa oleviin kiviin. Pyrokseenigneissit Heinolasta kaakkoon noin 5 km on Syvalahden itarannalla (x , y 452.8) vaaleita ja tummia seka paikoin ruosteisiakin kerroksia sisaltavaa gneissia. Vaaleat kerrokset ovat diopsidigneissia (taulukko 1, n :o 4) ja tummat diopsidiamfiboliittia. Ruosteisten kerrosten mineraalikoostumus on kvartsi, plagioklaasi (An,,), kloriittiutunut biotiitti, opaakki, kalimaasalpa, turmaliini ja muskoviitti. Naista noin 2 km koilliseen on raitaisten amfiboliittien ja biotiittisarvivalkegneissien yhteydessa myos diopsidigneissia (kuva 2). Tally alueella on pegmatiittisista kohdista loytynyt noin 2-3 cm pitkia saloja vesuvianiittia. Hopeaselalta kaakkoon (lehti 06 C, x = , y ) on gneissia, jossa vuorottelevat diopsidi- ja sarvivalkepitoiset kerrokset. Sarvivalkepitoisissa kerroksissa maasalpa on plagioklaasia (An 4,) ja diopsidipitoisissa kerroksissa kalimaasalpaa. Aksessoreina on titaniittia, apatiittia ja opaakkeja. Marjoniemessa (lehti 09 B, x = , y = 442.2) on kiillegneississa valikerroksena diopsidigneissia, jossa vaaleina mineraaleina on plagioklaasia An ew ja kvartsia seka aksessoreina titaniittia ja kalsiittia. Heinolan kaupungin alueella olevien vulkaanisten kivilajien joukossa on myos pyrokseenigneissia ja pyrokseeniamfiboliittia. Niita liittyy myos kartta-alueella esiintyviin kalkki- ja karsikiviin. Monet edella mainituista pyrokseenigneisseista muistuttavat Toijalan (2114) kartta-alueelta kuvattuja diopsidigneisseja (Matisto 1976, s. 12). Naiden muodostumien merkelisyntyisyytta on pidetty ilmeisena

10 1 0 Kuva 3. Agmatiittista suonigneissia. Fig. 3. Algmatitic veined gneiss. Pyhaton, Heinola, x = , y Kiillegneissit Kartta-alueen etelaosan kiillegneissit ovat tavallisesti kordieriitti- ja sillimaniittipitoisia, pohjoisosassa useimmiten granaattipitoisia. Suuri osa alueen gneisseista on kuitenkin raekooltaan vaihtelevia biotiittiplagioklaasigneisseja. Paikoin graniitti migmatisoi voimakkaasti kiillegneisseja muodostaen suonigneisseja. Toisinaan niissa on agmaattisiakin rakennepiirteita (kuva 3). Suoniaines nayttaisi olevan seka arteriittista etta veniittista. Nastolan Pyhantakana (lehti 04 C) on kvartsiittia ymparoivassa kiillegneississa paikoin raesuuruudesta ja erilaisesta mineraalikoostumuksesta johtuvaa raitaisuutta, joka saattaa edustaa alkuperaista kerroksellisuutta (kuva 4). Tama gneissi on yleisesti kordieriitti- ja sillimaniittipitoista (taulukko 1, n :ot 5 ja 6). Kiillesuomuissa on poikiliittisesti kvartsirakeita. Sillimaniitti esiintyy yhtenaisina lyhteina tai pienina neulasina kordieriitissa (kuva 5). Alasenjarven lansipuolella on karkeata migmatiittista granaattipitoista kiillegneissia. Kalkkisissa (lehti 03 D) on kiillegneississa paikoin psefiittiselle grauvakkaliuskeelle tunnusomaisia piirteita. Kvartsiaggregaateissa, jotka ovat lapimitaltaan yleensa alle

11 1 1 Kuva 4. Kerrosrakenteista kordieriitti-sillimaniittigneissia. Fig. 4. Layered cordierite-sillimanite gneiss. Himatunmaki, Pvhantaka, Nastola, x , y Kuva 5. Kordieriitti-sillimaniittigneissi. Nic. Fig. 5. Cordierite-sillimanite gneiss. Nic. -. Himatunmaki, Pvhantaka, Nastola, x = , v = 438.0

12 1 2 5 mm, on useasti sdilynyt alkuperainen kulmikas muoto. Kyminvirran etelapuolella (lehti 06 B) on kiillegneissia, jossa kvartsin, oligoklaasin ja biotiitin lisaksi ovat aksessoreina sarvivdlke, titaniitti, apatiitti, zirkoni ja opaakit. Kyminvirran pohjoispuolella Kalkkisten ja Onalin valilla seka Marjoniemessd (lehti 09 ; taulukko 1, n :o 7) on karkerakeista suonigneissia, joka yleisesti on granaattipitoista. Valikerroksina on paikoin sarvivalkegneissia. Vulkaaniset kivilajit Agglomeraatteja on tavattu emaksisissa vyohykkeissa Pyhantakana (lehti 04 C) ja Piilahdessa (lehti 10 D). Heitteleiden mineraalikoostumus on tavallisesti sama kuin valimassankin. Eroa on vain raesuuruudessa ja mineraalien keskindisissa paljoussuhteissa. Muodoiltaan heitteleet ovat pitkaksi venyneita ja pyoristyneita seka kooltaan keskimaarin 2-10 cm pitkia (kuvat n :o 6 ja 7). Syvajarven ja Sorvasen valilla (lehti 05 D) on plagioklaasiporfyriittia (taulukko 1, n :o 8). Samalla lehdelld Rutalahden lansipuolella maantien varressa seka Maalammen ymparistossa on monin paikoin uraliittiporfyriittia. Uraliitti- ja plagioklaasiforfyriitteja esiintyy miltei kaikkialla karttalehdella vihreaksi merkityilla alueilla. Hienorakeinen granoblastinen perusmassa sisaltaa vaihtelevassa maarin hajarakeina sarvivalketta tai plagioklaasia raesuuruudeltaan 0,5-10 mm. Sarvivalke on variltaan vihreata tai vaalean vihreata, ja joskus siina voi havaita alkuperaisen augiitin kidemuotoja. Plagioklaasi (An,,,-,,,,) on yleensa voimakkaasti saussuriittiutunutta. Suurin osa vihreaksi merkitysta alueesta on amfiboliittia, sarvivalkegneissia ja biotiittisarvivalkegneissia. Niista ovat alkuperaiset rakenteet y'eensa havinneet. Viilajarven ja Konniveden valilla (lehti 12) on hienorakeista kivea, jossa toisissa kerroksissa on runsaasti amfibolia ja toisissa taas biotiittia. Viilajdrven lkhella on amfiboliittissa ohuita karbonaattipitoisia kerroksia (Frosterus 1903, s. 17). Taulukossa 1 (n :ot 9 ja 10) on esitetty amfiboliitin mineraalikoostumuksia. SYVAKIVILAJIT Svvakivilajien osuus karttalehden alucesta on noin kaksi kolmasosaa. Lounaisosan syvakivet ovat paaasiassa graniitteja, kun tags koillisosaan ovat keskittyneet kvartsi- ja granodioriitit. Paaasiassa viimeksi mainittuihin liittyy mittasuhteiltaan vdhaisina pahkuina emaksisia syvakivia. Niita on myos kooltaan muutamista metreistd useiden metrien laajuisina murskaleina alueen graniiteissa, granoriiteissa ja gneiseissa, ja ne lienevdt peraisin poimittumisen yhteydessd sarkyneistd intruusioista. Kontakti- ja Iavistvssuhteiden perusteella syvakivilajit ovat pintakivilajeja nuorempia.

13 Kuva 6. Agglomeraatti. Fig. 6. Agglomerate. Isolammesta noin 400 m W - Ca. 400 m IC of Isolampi, x , v Pvhantaka, Nastola, Kuva 7. Agglomeraatin hienorakeinen valimassa (vasemmalla) ja karkearakeisempi heittele (oikealla). Nic.. Fig. 7. Fine-grained matrix in agglomerate (left), and coarser grained pyroclastic fragment (right). Nic. Pvhantaka, Nastola, x = , v = U

14 1 4 Taulukko 2. Heinolan kartta-alueen syvakivien mineraalikoosturnuksia. Maaritykset on tehty pistelaskijaa kayttaen. Table 2. Mineralogical compositions of the platonic rocks in the Heinola map-sheet area. Determined by the point counting method. I Kvartsi -Quartz.. Kalimaasalpa - Potash feldspar... Plagioklaasi - Plagioclase (An) Nluskoviitti Muscovite Biotiitti - Biotite... Pvrokseeni Pyro.tiene Sarvivalke - Hornblende Aksessorit - Accessories 2,9 10,2 19,2 24,2 18,2 28,1 32,5 2,0 7,2 27,4 33,4 20,4 24,5 36,2 54,3 41,4 68,3 47,1 35,9 (65) (55) (65) (55) (40) (40) (35) (25) (15) 4,2 3,8 0,8 1,3 0,9 2,0 4,8 5,9 14,6 8,5 27,1 9,2 15,8 1,7 9,1 19,1 48,7 48,2 63,0 34,2 17,5 1,1 2,2 12,5 1,0 0,5 6,5 1,0 0,9 0,5 100,0 I 100, , ,0 1100,0 1100,0 1100, ,0 1100,0 1. Gabro (ofiittinen) - Gabbro (ophitic) B, x , y = (564 ;67 ML). 2. Sarvivalkegabro (ofiittinen) - Hornblende gabbro (ophitic) D, x , y = ( NIL) I. 3. Sarvivalkegabro Hornblende gabbro D, x = , v (859/64 ML). 4. Kavrtsidioriitti - ua z diorite B, x = , y (577/67 ML). 5. Kvartsidioriitti - artz diorite D, x = , y = (10/64 ML). 6. Kvartsidioriitti - art- diorite B x = , v = (532/62 ML). 7. Kvartsidioriitti - tz, diorite D, x = , y = (416/61 ML). 8. Granodioriitti - Granodiorite C, x , v = (606/63 ML). 9. Graniitti - Granite A, x y = (725/63 ML). Emaksiset syvakivilajit Heinolan kaupungista noin 5 km itkkn Paininpuunjarven ymparistossa (lehti 11) on gabroa, jonka mineraalikoostumus on sarvivklke, vyohykkeinen ja suurimmaksi osaksi samentunut plagioklaasi (An 55 ), titaniitti, epidootti, kalsiitti ja opaakit. Paikoin tassa gabrossa on taysin hornblendiittisiakin osueita. Toisaalta on myos havaittavissa vkhittaista vaihettumista dioriittiseen ja kvartsidioriittiseen koostumukseen. Kartta-alueen pohjoisreunassa (lehti 09 B) Mustalammen ymparistossa oleva gabro on heikosti ofiittista. Plagioklaasisalot ovat keskimaarin 2 mm :n pituisia. Sarvivalke on variltaan vaalean ruskehtavaa, ja rakeiden keskusta saattaa olla melkein varitonkin. Liskksi sunk on vahkn pyrokseenia, biotiittia ja kvartsia (taulukko 2, n :o 1). Saman lehden alueella Ruotsalaisen pohjoisrannalla Palpanniemessa on samanlaista gabroa (kuva 8). Heinolan kaupungissa Plaanilla ja Pyhattomkn alueella on emkksisten huskeiden joukossa tkvsin gabromaisia osueita (taulukko 2, n :o 2), joiden rakenne on heikosti ofiittinen. Ne edustanevatkin lahelle pintaa tulleita intruusioita.

15 1 5 Kuva 8. Ofiittinen gabro. Nic. -}. Fig. 8. Opbitic gabbro. Nic. i. Palpanniemi, Marjoniemi, Heinolan mlk. - Rural commune of Heinola, x = , y -= Kivijarven lansirannalla (lehti 04 C) olevan gabron plagioklaasi on vyohykerakenteista ja sen anortiittipitoisuus on An ; S 6 Q. Myrmekiitti on yleista. Raesuuruus on keskimaarin 2-3 mm. Amfibolirakeiden sisalla on reliktista pyrokseenia. Amfiboli on melkein varitonta, mutta biotiitti sita vastoin on voimakkaasti ruskeata. Alueen etelapaassa kivi on jo ulkonaoltaankin vaaleata. Kopsuolta lanteen noin 2 km (lehti 02 D) on graniitissa kymmenien metrien laajuisina murskaleina gabroa (taulukko 2, n :o 3). Kvartsidioriitit ja granodioriitit Kvartsi- ja granodioriitit keskittyvat valtaosaltaan kartta-alueen koillisosaan. Ne ovat tavallisesti massamaisia, vain heikosti suunnittuneita. Paikoin niiden vaihettuminen kiille- ja suonigneisseiksi on kuitenkin aivan vahittainen. Heinolan kirkonkylasta pohjoiseen ja lanteen on laaja alue keskirakeista kvartsidioriittia, jonka mineraalikoostumus on plagioklaasi (An,,, 3 ;), biotiitti, kvartsi, pieni maara kalimaasalpaa seka apatiittia ja zirkonia aksessorisesti. Paikoin on myos runsaasti sarvivalketta (Frosterus 1903, s. 22).

16 1 6 Heinolan kaupungin itapuolella Paininpuunjarvesta etelaan on tasarakeista heikosti suuntautunutta kvartsidioriittia, jossa tummana mineraalina on runsaasti sarvivalketta (taulukko 2, n :o 4). Polkjarven ymparistossa (lehti 06) kiillegneissien keskella on heikosti pilsteista sarvivalke- ja granaattipitoista kvartsidioriittia. Plagioklaasin koostumus on An,,,. Kalkkisista lounaaseen on sarvivalkekvartsidioriittia, jossa biotiitti on taysin kloriittiutunutta (taulukko 2, n :o 5). Noin kilometrin paassa tasty on kvartsidioriitissa tummana mineraalina pelkastaan biotiittia. Noin 2 km Vesivehmaalta lanteen (lehti 02 C) ja etelaan (lehti 01 D) on grano- ja kvartsidioriittia, jossa paikoin on dioriitisiakin osueita. Niissa on usein plagioklaasi saussuriittiutunutta ja biotiitti kloriittiutunutta. Vaanian Niinimaessa (lehti 01 B) on kvartsidioriittia, jonka mineraalikoostumus on taulukossa 2, n :o 6. Tasty pohjoiseen Huitunmaessa on kaligraniitissa kvartsidioriittisia murskaleita ja osueita, jotka ovat pyrokseeni- ja sarvivalkepitoisia. Urajarven itapuolella (lehti 05) on pilsteista, monin paikoin voimakkaasti graniittiutunutta kvartsidioriittia, jonka mineraalikoostumus on esitetty taulukossa 2, n :o 7, seka Kolunkulmalla (lehti 02) Vaaksyyn menevan tien varrella granodioriittia, jonka mineraalikoostumus on taulukossa 2, n :o 8. Arkiomaanjarven pohjoisrannalta on muutamista kohdista louhittu vaalean harmaata ja punertavaa kivilajia, joka koostumukseltaan lahenee jo graniittia. Vierumaelta on useasta kohdin louhittu vaalean harmaata granodioriittia. Graniitit Kartta-alueen paakivilaji on mikrokliinigraniitti. Sille on luonteenomaista epahomogeenisuus, joka johtuu raesuuruuden vaihtelusta ja vanhempien kivilajien haamumaisista ja myos paremmin sailyneista jaannoksista. Variltaan mikrokliinigraniitti on enimmakseen punertavaa, mutta toisinaan tavataan myos harmahtavia muunnoksia. Niiden erottaminen ulkonaoltaan hyvin samantapaisista granodioriiteista on kentalla vaikeaa, koska vaihettuminen naiden kahden kivilajin valilla on asteittainen. Paamineraaleina mikrokliinigraniiteissa ovat mikrokliini, kvartsi ja plagioklaasi (Ants-2o) Tummana mineraalina on vahan biotiittia ja sen lisaksi joskus muskoviittia. Hyvin yleisesti on granaattia pienina rakeina tai 2-3 cm :n kokoisina kasaumina. Paikoin saattaa olla myos kordieriittipitoisuutta. Taulukossa 2, n :o 9 on esitetty mikrokliinigraniitin mineraalikoostumus. Varsinkin kartta-alueen kaakkoisosassa esiintyy porfyyrisia muunnoksia, joiden levinneisyys kuitenkin on vahainen. Graniitti-intruusioissa esiintyy yleisesti myos apliittisia ja pegmatiittisia osueita, jotka vaihettuvat toisikseen ilman jyrkkia kontakteja.

17 17 Kuva 9. Kvartsiporfyyri. Fig. 9. Quart.Z porphyry. Hujansalo, Heinolan mlk. - Rural commune of Heinola, x = , y --= J UONIKIVILA JIT Kartta-alueen koilliskulmassa Heinolan maalaiskunnassa Hujansalon kylassa on kvartsiporfyyrijuonia, jotka jatkuvat kahteena luode-kaakkosuuntaisena ja noin metric leveana juonijonona viereisen Vuohijarven kartta-alueen puolelle (Frosterus 1903, Savolahti 1956). Juonien kaade on melkein pysty. Juonien perusmassa on variltaan punertavan ruskea. Raesuuruus on juonen keskustassa selvdsti karkeampaa kuin reunaosassa ja on lapimitaltaan keskimaarin noin 0,2 mm. Perusmassa, jonka osuus on noin 60 ;~, sisaltaa runsaimmin kalimaasalpaa vaaleina omamuotoisina hajarakeina. Rakeiden pituus on keskimaarin 1-4 cm ja leveys 0,5-2 cm (kuva 9). Joskus saattaa loytya lahes 10 cm pitkia kalimaasalpahajarakeita. Kvartsihajarakeet, joita on noin puolet kalimaasalvan maarasta, ovat variltaan vaalean harmaita ja lapimitaltaan keskimaarin 0,5 cm. Varsinkin rapautumispinnassa saattaa kvartsirakeissa toisinaan nahda heksagonisia kidemuotoja. Vahaisessa maarin esiintyy hajarakeina myos serisiittiytynytta plagioklaasia (lapimitta 0,3-0,5 cm) ja tummaa kloriittiutunutta biotiittia (lapimitta 0,1-0,2 cm). Suurin kartta-alueella oleva diabaasiesiintyma on lahella Heinolan maalaiskunnan kirkonkylaa. Juoni on noin 250 metric levea, ja sen tunnettu pituus on noin 1,5 km. Kontaktia sivukiveen ei ole tavattu, mutta morfologian ja lukuisten kalliopaljastumien avulla on juonen sijainti voitu paikantaa kohtalaisen tarkasti. Juoni paattyy kum-

18 1 8 Taulukko 3. Oliviinidiabaasien mineraalikoostumuksia. Table 3. Mineralogical compositions of the olivine diabases. I, Kalimaasalpa - Potash feldspar Plagioklaasi - Plagioclase (An) Oliviini - Olivine Pyrokseeni - Pj,roxene Biotiitti - Biotite Malmi - Ore Apatiitti -Apatite Aksessorit -Accessories 3,5 51,0 (61) 28,7 11,1 1,2 4,0 0,5 1,7 40,0 37,5 14,9 1,6 3,6 0,5 0,2 4,3 59,9 5,7 14,0 2,2 9,2 1,1 3,6 100, , ,0 1. Oliviinidiabaasi - Olivine diabase. Heinolan mlk :n kirkonkyla - The rural church of Heinola (Savolahti 1956). 2. Oliviinidiabaasi - Olivine diabase A, x = , y = Heinola 2 (Laitakari 1969). 3. Oliviinidiabaasi - Olivine diabase B, x = , y = Levealahti 2 (Laitakari 1969). Kuva 10. Oliviinidiabaasi. Nic. -}-. Fig. 10. Olivine diabase. Nic. -i-. Heinolan maalaiskunnan kirkonkyla - The rural church of Heinola. x = , y = 450.3

19 1 9 massakin paassa ilmeisiin ruhjevyohykkeisiin. Se antaa suhteellisen voimakkaan positiivisen anomalian aeromagneettisella kartalla, mutta juonen jatkumisesta ruhjevyohykkeen ulkopuolella ei ole minkaanlaisia merkkeja. Taulukossa 3, n :ot 1 ja 2 on esitetty taman diabaasin mineraalikoostumus. Raesuuruudeltaan se on selvasti hienorakeisempaa juonen reunaosissa kuin keskustassa. Plagioklaasiliistakkeet ovat pituudeltaan noin 5-15 mm (kuva 10). Oliviini ja pyrokseeni tayttavat naiden liistakkeiden valipaikat. Kivi sisaltaa myos vahan biotiittia, ilmeniittia ja apatiittia. Biotiitti reunustaa tavallisesti ilmeniittirakeita (Savolahti 1956, Laitakari 1969). Diabaasia on lisaksi tavattu useista paikoista kartta-alueen pohjoisosassa Onalinselan ymparistossa ja siita Kalkkisiin pain kaakosta luoteeseen suuntautuvina juonijonoina, jotka jatkuvat edelleen Sysman kartta-alueen puolella. Talta alueelta olevan Levealahden diabaasin mineraalikoostumus on esitetty taulukossa 3, n :o 3 (Laitakari 1969). Muutamat juonet ovat leveydeltaan alle metrin. Taysin hienorakeisessa perusmassassa on toisinaan neulamaisia plagioklaasiliistakkeita. Yleisimmin on juonien leveys 6-20 metric. Muutamat juonet siscltavat plagioklaasia keskimaarin 6-7 cm pitkina hajarakeina, jotka usein ovat juonen suuntaisia (Vaha-Kerjarvi, x = , y ; Laitakari 1969). KALLIOPERAN IKASUHTEET, RAKENNEPIIRTEET JA METAMORFOOSI Heinolan kartta-alueen kalliopera kuuluu kokonaisuudessaan svekokarelidiseen vuorijonovyohykkeeseen (Simonen 1971). Kontaktihavaintojen perusteella ovat pintakivilajit tally alueella vanhempia kuin syvakivilajit. Pintakivilajien kerrosjarjestyksesta ei kenttahavaintojen perusteella voi tehda mitaan varmoja johtopaatoksia. Monin paikoin Etela-Suomessa on kuitenkin todettu, etta vulkaniitit ovat rapautumissedimenttien paalla, ja tama pitanee paikkansa myos Heinolan alueella. Liuskeisuuden suunnat ovat kartta-alueella hyvin vaihtelevia. Ainoastaan alueen pohjoisosassa ja aivan etelareunassa nayttaisi suunnilleen ita-lantinen suunta olevan vallitseva. Kateet ovat miltei pystyja, suurin osa valilla Myos venymien suunta on vaihteleva. Niiden kaade on enimmakseen valilla Metamorfoosi on miltei taydellisesti havittanyt kartta-alueen liuskeiden alkuperaiset rakennepiirteet. Paikoin esiintyva raitaisuus, joka johtuu tummien ja vaaleiden mineraalien seka raekoon vaihteluista, saattaa edustaa alkuperaista kerroksellisuutta. Kartta-alueen etelaosassa, varsinkin lehdella 04, esiintyy yleisesti mineraaliseurue kordieriitti-sillimaniitti. Pyhantakana on arkoosigneissia, jossa kordieriitti nayttaisi olevan tasapainossa kalimaasalvan kanssa. Kartta-alueen pohjoisosassa olevat biotiitti-plagioklaasigneissit ovat usein granaattipitoisia. Kuitenkin nissakin gneisseissa on kerroksia, joissa paamineraaleina ovat plagioklaasi (An,,,), kvartsi, granaatti, kordieriitti, sillimaniitti ja biotiitti (lehti 09, x = , y == 440.1).

20 20 Edella mainittujen liuskeiden alkuperana on ollut savipitoinen sedimentti. Kyseisten mineraalien muodostuminen on suurimmaksi osaksi tapahtunut amfiboliittifasieksen paine- ja lampotiloissa muskoviitin, biotiitin ja kvartsin kustannuksella samanaikaisten anateksisten prosessien ja metamorfisen differentioitumisen kanssa. Joissakin tapauksissa voidaan edellyttaa korkeamman lampotilan alafasiesta. TALOUDELLISIA AIHEITA Heinolan maalaiskunnan Hujansalon kylassa (lehti 12) on pienia kalkkiesiintymia, joista aikoinaan on vahan louhittu paikallisia tarpeita varten. Vierumaelta (lehti 07) seka Arkiomaanjarven pohjoisrannalta (lehti 04) on louhittu vahaisia maaria rakennuskivia. Taloudellisesti merkittavia malmiaiheita ei kartta-alueelta ole loydetty. Kansannaytteiden perusteella on kayty tutkimassa useita pienia kiisuesiintymia, joissa on ollut vahaisia nikkeli- ja kuparipitoisuuksia, mutta nekaan eivat ole toistaiseksi antaneet aihetta jatkotutkimuksiin. RETKEILYKOHTEET Pyhantaka (lehti 04 C, x = , y = 437.2). Toyrvlan talon nurkalla on sillimaniittikyhmyista arkoosigneissia (kuva 1). Pyhantaka (lehti 04 C ja D). Tieleikkauksissa Himatunmaessa on kerrosrakenteista kordieriitti-sillimaniittigneissia (kuvat 4 ja 5). Naista noin 0,5 km Lahteen pain on tieleikkauksissa granaattikordieriittigneissia, joka rajoittuu diopsidiamfiboliittiin ja agglomeraattiin (kuva 6). Pyhantaka (lehti 04 D, x = , y = 438.8). Ortokvartsiittia. Heinolan maalaiskunnan kirkonkyla (lehti 12 A, x = , y = 450.3). Oliviinidiabaasi (taulukko 3, mot 1 ja 2 ; kuva 10). Hujansalo, Heinolan maalaiskunta (lehti 12 C, x =: , y = 456.2). Tieleikkauksissa Laviamaen kohdalla ja siita noin 1 km Jaalaan pain on kvartsiporfyyria (kuva 9). Laviamaesta noin 1,5 km pohjoiseen on metsaautotien varressa runsaasti kvartsiporfyyrilohkareita. Heinolan kaupunki (lehti 08 D). Rajakadun ja Kalliokadun risteyksessa on sarvivalkegneissia, jossa laheisen koulun pihalla nakyy paikoin plagioklaasiporfyriittisia ja agglomeraattisia piirteita. Mustikkatien paassa on agmaattista suonigneissia (kuva 3). Paikoin siella on kvartsidioriittisia ja gabromaisiakin osueita, jotka ovat heikosti ofiittisia. Samantyyppista on myos Plaanilla. Heinolan reumasairaalasta (lehti 11 B) noin 4--5 km itaan Mataralammen luona on raitaista gneissia (kuva 2). Mustalammen ja Mataralammen valilla metsaautotien varrella on kvartsidioriittia (taulukko 2, n :o 4).

21 Summary PRE-QUATERNARY ROCKS OF THE HEINOLA MAP-SHEET AREA Introduction The area covered by the map of Heinola is located about 120 km north-northeast of Helsinki. It belongs to the zone running from the region of Turku toward the east-northeast in which the predominant variety of rock is microcline-granite. Associated with the granodiorite occurring abundantly in the northeastern part of the area shown in the map are small bodies of basic plutonic rocks. In the same locality, there also occur rows of dikes trending NW-SE and consisting of quartz porphyry and diabase. About one-third of the area shown in the map is composed of rocks of supracrustal origin. The most abundant variety is mica gneiss, which to some extent contains garnet, cordierite and/or sillimanite. There is a slight occurrence of quartzite and arkose gneiss in the southern part of the area. The basic schists are for the most part hornblende gneisses and amphibolites. In only a few places do uralite and plagioclase porphyrites as well as agglomerates occur, indicating a volcanic origin. The pyroxene gneisses are probably of marly origin. Taken as a whole, the bedrock of the area contained in the map belongs to the Svecokarelidic mountain range zone (Simonen 1971). Supracrustal rocks In the southern part of the map-sheet area, there occurs a zone about 3 km long and m wide, in which, in addition to orthoquartzite and arkosite (Table 1, Nos. 1 and 2), sillimanite- and cordierite-bearing arkosic gneisses are met with (Fig. 1). The amount of potash feldspar varies between 10 and 50 per cent. In general, there is very little plagioclase. Accessories are biotite, muscovite, apatite, epidote, tourmaline, zircon and opaque minerals. Impure limestone has been met with in the hamlet of Hujansalo (sheet 12) and a number of skarn occurrences in the Salonsaari-Hopeaselka zone (Table 1, No. 3). In association with these as well as the banded amphibolites and biotite-hornblende gneisses there occur pyroxene

22 2 2 gneisses (Fig. 2 ; Table 1, No. 4). In the hornblende-bearing layers, the feldspar is plagioclase (An 45 ) and in the diopside-bearing layers potash feldspar. The marly origin of these gneisses has been regarded as obvious. A large proportion of the gneisses of the area are biotite-plagioclase gneisses, which the granite has migmatitized in a high degree to produce veined gneisses. In some cases, they display agmatitic features, too (Fig. 3). In places, banding occurs, being due to differences in grain size and mineral composition and which is likely to represent original stratification (Fig. 4). This gneiss is generally cordierite- and sillimanite-bearing (Table 1, Nos. 5 and 6). The mica flakes contain poikilitic quartz grains. The sillimanite occurs as uniform sheafs or small needles within the cordierite (Fig. 5). In places the mica gneiss shows features characteristic of psephitic graywacke schists. Preserved in many instances in the quartz aggregates, which are generally less than 5 mm in diameter, is their original angular shape. In the northern part of the area, the mica gneisses are generally garnet-bearing (Table 1, No. 7). Even so, there are layers also in these gneisses in which the main minerals are plagioclase (An,,,), quartz, garnet, cordierite, sillimanite and biotite. Agglomerates have been met with in a few places in basic zones. The mineral composition of pyroclastic fragments is generally the same as that of the matrix. The only differences are in the size of the grains and the relative amounts of the constituent minerals. The fragments are elongated and rounded and vary in length on the average between 2 and 10 cm (Figs. 6 and 7). The uralite- and p'agioclaseporphyrite (Table 1, No. 8) contains phenocrysts of hornblende or plagioclase 0,5-10 mm in diameter in varying amounts. The hornblende is green or pale green, and in some instances crystal forms of the original augite can be detected. The plagioclase (An,,, so) is generally strongly saussuritized. The volcanic rocks comprise for the most part amphibolite, hornblende gneiss and biotite-hornblende gneiss (Table 1, Nos. 9 and 10). The original structural features have generally disappeared. Plutonic rocks Plutonic rocks take up about two-thirds of the area shown in the map sheet. The plutonic rocks of the southwestern section consist mostly of granites, whereas the northeastern section has a concentration of quartz diorites and granodiorites, with which are associated basic volcanic rocks occurring as small bodies. The gabbro at the northern edge of the area is slightly ophitic. The plagioclase lamellae average 2 mm in length. The hornblende is pale brownish, and the grains are apt to be almost colorless at the center. In addition, there occur slight amounts of pyroxene, biotite and quartz (Fig. 8 ; Table 2, No. 1). In the municipal limits of fleinola, thoroughly gabbrolike portions occur among the basic schists (Table 2, No. 2). The structure is slightly ophitic. These portions of the rock probably represent intrusions that

23 2 3 have worked up close to the surface. Gabbro also occurs as fragments varying from a few meters to several dozen meters in extent in the granites, granodiorites and gneisses of the area (Table 2, No. 3). They probably originated from the intrusions broken off in connection with folding. The quartz diorites and granodiorites are usually massive and only weakly oriented. Their alteration into mica gneiss and veined gneiss appears, however, to be in places quite gradual. The dark minerals are hornblende, which is likely to be present even abundantly, and biotite, which in many cases has undergone chloritization (Table 2, Nos. 4-7). In places, the quartz diorites also contain pyroxene and garnet. The granodiorites and granites (Table 2, Nos. 8 and 9) tend to be highly similar in appearance, and the transition between these two varieties of rock is gradual. The principal minerals in the microcline granites are microcline, quartz and plagioclase (An 15 z,). As dark minerals, there occur a little biotite and in addition, in some places, muscovite. Quite commonly, garnet is met with in the form of small grains or aggregates 2-3 cm in diameter. In places, cordierite is also likely to be present. Porphyritic varieties occur, especially in the southeastern part of the area contained in the map. Dike rocks Quartz porphyry occurs in the northeastern corner of the area as two rows of dikes trending NW-SE and measuring about meters in width. The matrix of the rock is reddish brown. The rock contains potash feldspar and quartz as lightcolored idiomorphic phenocrysts (Fig. 9). The largest diabase occurrence in the area of the map is located near the church in the rural parish of Heinola (Fig. 10 ; Table 3, Nos. 1 and 2). This dike is about 250 meters broad and its known length is about 1,5 km. Diabase has been met with, in addition, in quite a number of places in the northern part of the area. Some of the dikes are less than a meter in width, but the most common width varies between 6 and 20 meters. A few of the dikes contain plagioclase, occurring as phenocrysts 6-7 cm long and trending parallel to the dike. Stratigraphy, structure and metamorphism The bedrock of the area contained in the map of 1-leinola belongs as a whole to the Svecokarelidic mountain range zone. In the light of contact observations, the supracrustal rocks in this area appear to be older than the plutonic rocks. No sure conclusions can be drawn on the basis of field observations as regards the layer sequence of the supracrustal rocks. In many places in southern Finland, however, it has been observed that the volcanic rocks overlie the weathering sediments ; and this probably is true also in the Heinola area.

24 2 4 The trends of the foliation vary a great deal in the area covered by the map. The dips are almost vertical, the majority being between 70 and 90 degrees. The direction of the lineation also varies, the dip being mostly between 30 and 70. Metamorphism has almost totally destroyed the original structural features of the schists in the area. The banding that occurs in places, which is due to variations in dark and light minerals as well as in grain sizes, may represent the original stratification. In the southern part of the area, there generally occurs the cordierite-sillimanite mineral assemblage. Present there is arkose gneiss, in which the cordierite appears to be in equilibrium with the potash feldspar. The biotite-plagioclase gneisses in the northern section are in many instances garnet-bearing. Nevertheless, there are layers in these gneisses, too, in which the principal minerals are plagioclase (An,,), quartz, garnet, cordierite, sillimanite, and biotite. The afore-mentioned schists have originated from a clay-bearing sediment. The formation of the minerals involved took place for the most part under pressure and temperature conditions of the amphibolite facies at the expense of muscovite, biotite and quartz simultaneously with anatectic processes and metamorphic differentiation. In certain instances, a subfacies of a higher temperature might be assumed.

25 KIRJALLISUUTTA - REFERENCES Frosterus, Beni.,1900. Vuorilajikartta, lehti C 2, Mikkeli. Suomen geologinen yleiskartta 1 : a Vuorilajikartan sclitys, lehti C 2, Mikkeli. Suomen geologinen yleiskartta 1 : s. Laitakari, Ilkka, On the set of olivine diabase dikes in Hame, Finland. Bull. Comm. geol. Finlande s. Matisto, A., Kallioperakartan selitys, Toijala English summary : Precambrian rocks of the Toijala map-sheet area. Suomen geologinen kartta, 1 : s. Moberg, K. Ad., : s. Kertomus karttalehteen n :o 8, Lahti. Suomcn geologinen tutkimus, Savolahti, Antti, The Ahvenisto massif in Finland. The age of the surrounding gabbroanorthosite complex and the crystallization of rapakivi. Bull. Comm. geol. Finlande s. Simonen, A., Das finnische Grundgebirge. Geol. Rundschau 60, Tigerstedt, A. F., Kertomus karttalehteen n :o 13, Hameenlinna. Suomen geologinen tutkimus, 1 : s.

26 Julkaistut kallioperakartat (1 : ) ja selitykset (*) Published maps of pre-quaternary rocks (1 : ) and explanations (*) Signilskar *2431 Ylivieska Lagskar *2432 Pyhajoki Geta *2433 Haapavesi Kumlinge *2434 Vihanti *1033 Noto *2441 Raahe Nagu *2443 Paavola *1242 Korsnas Kemi Hanko Karunki Pernio Simo Jussaro Runkaus *2021 Salo Pellinki *2022 Marttila Porvoo *2023 Suomusjarvi *3022 Lapinjarvi *2024 Somero Kotka *2032 Siuntio Karhula Helsinki Haapasaari *2042 Karkkila Hamina *2043 Kerava *3111 Lahti *2044 Riihimaki *3112 Heinola *2111 Loimaa Kouvola *2112 Huittinen Vuohijarvi *2113 Forssa Sysma *2114 Toijala Mantyharju *2121 Vammala Luumaki *2122 Ikaalinen Savitaipale *2123 Tampere *3134 Lappeenranta *2124 Viljakkala-Teisko *3144 Sulkava *2131 Hameenlinna Pieksamaki *2132 Valkeakoski Rantasalmi *2133 Karkola *3311 Viitasaari Lammi *3312 Pihtipudas *2141 Kangasala Pielavesi Padasjoki Kiuruvesi Kaipola Jonku *2213 Kuru Kursu *2214 Virrat Imatra Seinajoki *4213 Kerimaki Alavus *4222 Outokumpu Kuortane *4224 Kontiolahti Mantta *4231 Kitee *2232 Keuruu * Tohmajarvi Ahtari *4241 Kiihtelysvaara Kaustinen Oskajarvi *2324 Kannus Ilomantsi Perho *4311 Sivakkavaara *2334 Kinnula Ontojoki *2341 Lestijarvi Hiisijarvi *2342 Sievi Kuhmo *2343 Reisjarvi Kuusamo *2344 Nivala Salla *2413 Kalajoki Julkaisuja myy / Publications may be purchased at : Maanmittaushallituksen kartanmyynti Etelaesplanadi 10, SF Helsinki 13

27 W* \ , Karttalehtijako 1 : Map division 1 : ISBN