Parhaimmillaan kivi on vaaleata, tiivistä, "simpukkamurroksiin"

Transkriptio

1

2 O U T O K U M P U Oy Malminetsinta HAVAINTOJA KESAN 1974 Zn-OHJELMAN ALUEELLISISTA KOHTEISTA Mustasuon kvartsi-maasalpaliuske Hyvinkään gabron SE-reuna-alue Parhaimmillaan kivi on vaaleata, tiivistä, "simpukkamurroksiin" lohkeilevaa, jossa kuitenkin on "paallircmaisena" liuskemainen lohkeavuus. Itäpuolinen mikrokliinigraniitin kontakti on selvästi leikkaava. Graniittijuonia, karkeita, tavataan myös muuallakin leikkaavina. Vaihettuminen lännen puolella emaksiseen vulkaniittiin on epamaaraisempaa. Joskus nähdään vuorokerroksin tummaa ja vaaleata vulkaniittia, josta ei ainakaan näin selvästi suuntautuneena voi todistettavasti nähdä intrusiivisuutta. Toisinaan hienorakeinen uraliittiporfyriitti jopa leikkaa h-vulkaniittia. Usein on myös vaalea vulkaniitti (?) kontaktin lähellä voimakkaasti epidoottiutunutta, koko kiven yleisvärin ollessa ep-vihreä. Ns. intermediaarisen vulkaniitin nimellä on käynyt tummahko maasalparikas kivi, jonka K1- ja Sv-pitoisuus on jäänyt pienen raekoon vuoksi usein varmuudella tarkemmin selvittämättä. Kvartsi-maasalpäliuskeesta ei ole tavattu virtakerroksellisuutta tms. primaarisen sediment. merkkejä. Näillä havainnoilla kivi voisi yhtä hyvin olla vaikka graniittialueen ruhjeliuskeista kontaktivyöhykettä. ZnS-vihje ei ole antanut tuloksia näytteenoton yhteydessä. Toinen edes hiukan kiisupitoisuutta osoittava lohkare L-3 on alueen keskeisen "gabropahkun" W-laidalta. Joka tapauksessa näytteenottoa on pyritty suorittamaan varsin runsaasti kontaktien lähellä, myös sivukiven puolelta! Alue on hiukan pienempi kuin geol. kartalle merkitty. Kivilaji on kyllä "kvartsi-maasalpaliusketta" jota olen indikoinut naytelomakkeelle merkinnällä HVULK. Onko se sitten todella vulkaanisperaista, ei selviä näillä naytteenottokierroksilla. - EVULK on myös enemmän kuin on merkitty. Tässä tosin vaikuttaa sekin, että hienorakeinen kivi voi mikroskoopin alla paljastua toisenlaiseksi kuin miltä se kädessä näyttää. Joka tapauksessa kriteeriona on ollut kasvava SV-määrä. Gabron reunamuunnoksena oleva karkeahko dioriitti ja

3 usein jopa kvartsidioriitti leikkaa useinkin vulkaniitteja. Ne saattavat toki olla käytännöllisesti katsoen samanikäisiä. Näytteenotto on täällä viety geol. kartan mukaan ja kvartsidioriitin mukaantuloa ei ole yritettykään välttää, lahinna sen lievän kiisupitoisuuden vuoksi, jota on sekä vulkaniiteissa että intrusiivisella tavaralla. Hopeavuoren (= Rajavuori) ja 1/2 km pohjoisempi "Kustaa Aafolfin" aikaiset louhokset ovat vettä täynnä. Näytteitä on kuitenkin isketty laidoilta. Jälkimmäisen jätekivikasat ovat niin suuret, että maanalaisen tilan pitäisi olla aika lailla isompi kuin mitä veden pinnan tasossa nyt nakyy. Gabroalueen koilliskulmassa kerättiin näytteitä "keltaisesta juonesta" emäksisen agglomeraatin S- puolelta. Näytteet saatiin, agglomeraatista emme nähneet hyvää eksemplaaria. Nykyinen 3 -tie leikkaa alueen, reunalla on hyva samplauskohde - joku kiisupilkkukin. Tässä nakyy selvä kontakti emäksisen ja happaman vulkaniitin välillä. Kontakti on aina - muuallakin - terava, mutta vuorottelevaa kerroksellisuutta joskus tavataan. Tasta itään samplattiin myös hiukan isompi HVULKluikero. Täälläkin näkyi terava E- ja H-kerrosten kontakti. Soukkion gabron NW-puolinen HWLK-vyöhyke On samaa suuruusluokkaa kuin Mustasuolla: pituutta 10-kunta km. Täällä kuit. paksuus on paikoin vain luokkaa 1/2 km. Kivilaji on kovin usein selvästi KGN - tietysti sekin voisi olla vulkaanisperäistä. Sininen väri kartassa olisi sopinut kylla mielestäni paremmin. Graniittia tulee paljon mukaan, ja se on usein hyvin karkeata pegmatiittia. Vyöhykkeen SE-laidalla on useammin kiilleköyhää tavaraa, joka kyllä litologisesti käy HVULKista - arkoosigneissi voisi olla geneettisesti tässä yhteydessä hyva. Sangen paljon lisäkävelyä aiheuttaa se, että yleistys kivilajirajoja piirrettäessä näyttää olleen kvartsimaasälpäliuskeen hyväksi. Niinpä jotkin liuskenäytteet ovat vain pienen pienistä KGN-osueista pegmatiittiselta kallioita. Myös joitain lahinna turbidiittisia piirteitä erottuu sopivasti rapautuneelta kallionpinnalta. Tasta kaakkoon oleva keltainen luikero lähistöineen otettiin myös näytteiksi. HVULK-luonne parempi kuin edellä. Alueella siellä täällä kar pg-lohkareita, joissa joitakin isoja magnetiittitäpliä.

4 Soukkion kivi Mantsala kk Pari km etelään sijaitseva KVMSL-alue. Näytteitä tuli tavattomasti suht. hyvän paljastuneisuuden vuoksi. Lounaispäässä saattaisi uusintakartoitus muuttaa yksityiskohdissaan karttakuvaa, siellä osa merkinnällä IVULK. Jossain aina vahan kiisua, aina hyvin vahan ja etupäässä rikkikiisua sekin. N. 2 km S on kirkolta pieni keltainen alue kartalla. Paljastumia löytyi vahan, ja kivi on huomattavan graniittiutunutta. Mikään ei estä sitä tietysti olemasta alunperin leptiittistä. Mantsala SE Karttalehti (Pukkila) Karttalehti (Askola) Karttalehti (Mallasjoki) Karttalehti (Silverberget) N. 10 km SE Mäntsälän kirkolta on laajahko Kv-Ms -1iuskealue karttalehtien 2044 ja 3022 alueella. Keskellä aluetta on runsaasti täysin peitteistä ja vain reunaosissa kivi on paremmin näkyvissä. Se ei ole kovinkaan puhdasta Kv-Ms-liusketta, ja saattaakin olla jostain huonosti lajittuneesta hiekasta muodostunutta arkoosigneissiä. Edellisestäitään. Karttalehdelle osuu 4 pienehköä Kv-Ms-liuskeen aluetta. Kivi on usein emäksisen vulkaniitin yhteydessa ja, ainakin tummien ja vaaleiden kerrosten vuorotellessa, tavara lienee vulkaanisperäistä. Pohjoisosassa HVULK on sangen kiilleköyhää, mutta täällä on ympärillä vain kiillegneissiä. 3 km A:n kirkon S-puolinen alue, lähellä U-louhoksia, on vahvasti graniitin tunkemaa, mutta paikoin suhteellisen kiillepitoista,sita kgn. 4 km E oleva pieni "kerros' taas on aivan emäksisten vulkaniittien yhteydessa. Kiisuja ei vaan näy. Pitkiä, kapeita Kv-Ms-liuskeen "kerroksia" kgn:n keskellä. Ei jälkiä kiisuista. Kivi on yleensä kiilleköyhää, muttei sentään niin laajalti kuin on karttaan merkitty. Kerroksellisuushavaintojen mukaan nämä suikaleet joku toinen kukaties olisi piirtänyt aika paljon toisiin suuntiin. Tämä kallio sijaitsee gr-dr -alueella, juuri Kv-Msliuskeen kontaktista -+N. Mäellä on pari pientä louhintakuoppaa. On pikkuisen kiisupitoinen, mutta näkemämme perusteella on lähinnä mineraloginen. Vielä länteen on gr-dr:ssä KS. Heti S on pienehkö Kv-Ms-liuskevyöhyke. Se on samplattu suht. tarkkaan. Kivilaji on melko ruhjei-

5 Rapalaisen kontakti nen, lahes myloniittisen näköistä, joten alkuperä on tavallistakin vaikeammin selviteltavissä. Sen E- osassakin on juuri N-kontaktissa pari raetta CuK, ja W-puolellakin Sk. Paikka lienee merkitty mm. metallogeneettiselle kartalle. Laajahko alue rapakiven kontaktin vierellä paljasti sekä H- että EVULK. Karkea pegmatiitti (rapakivestä?) leikkaa tätä usein. Koskenkylässä on suhteellisen selvää leptiittiä, mutta jälleen vahan pienemmällä alalla. Ei kiisuja. Sen sijaan N-kontakti usein myloniittimaista. Rapakiven kontakti Illbyn itäpuolella 10 km N Koskenkylästä. Vain muutama hajanäyte. Ei kiisuja. oli kartassa sikäli epätarkkuutta, että magneettikiisumerkin 9 luota löytyi kolmesta ilmoitetusta kohdan läheltä vahan FeS2 kiillegneissistä. Lisäksi karttaan merkitty kalkkilouhos jäi yksityiskohtaisesta etsiskelystä huolimatta löytymättä. Tämä alue on sikäli kesken, että kuten työkartasta näkyy, näyteverkkoa voisi tarpeen tullen tihentää. Seuraavat peruskarttalehtien alueet on tutkittu kesällä 1974 Riihimäki (2044) Lapinjärvi (3022) Porvoo (3021) Tältä lehdeltä ei siis ole tutki- 0 3 matta inuuta kuin pyrokseenigneissi- 05 (N-puoli) alueet Tutkimatta 04 ja (lähes täysin) Tutkimatta Pellingin alue 09 (S-puoli)