Selostus Äkäsjoen kalkkikivialueesta Kolarin pitäjässä.

Transkriptio

1 M 17/Kol-51/1/84 Kolari Erkki Aurola Selostus Äkäsjoen kalkkikivialueesta Kolarin pitäjässä. Erkki Aurola Liitteenä 1 kartta.

2 Äkäsjoen kalkkikiviesiintymä Selostaessaan Muonio-Sodankylä-Tuntsajoen karttalehtialueen käyttökelpoisia kivilajeja, kirjoittaa Erkki Mikkola Äkäsjoen kalkkikiviesiintymästä mm. seuraavaa: "Laatunsa ja kokonsa puolesta heti Äkäsjoen suun pohjoispuolella suurella kalkkialueella olisi hyvät edellytykset suurteollisuudenkin harjoitukselle, jonka mahdollisuudet todennäköisesti joskus paikkakunnalla avautuvat". (Muonio-Sodankylä-Tuntsajoki. Kivilajikartan selitys. s. 150). Samassa kivilajikartan selostuksessa mainitaan Kolarin pitäjässä, suuren kalkkikiviesiintymän eteläpuolella, Ristimellan talon lähellä olevan lisäksi pari pienempää kalsiittista kalkkikiveä sisältävää kalliopaljastumaa. Kun Pohjois-Suomen kalkkikivet ovat yleensä dolomiittisia ja tämän johdosta sopimattomia m.m. sementin valmistukseen, pyysivät eräät Pohjois-Suomen kunnat geologiselta tutkimuslaitokselta tietoja Äkäsjoen kalsiittikalkkikiven laadusta ja esiintymän laajuudesta. vaikkakin E. Mikkolan selostuksesta jo pääpiirteissään ilmenevät nämä seikat, haluttiin tästä huolimatta tutkia Äkäsjoen suurin kalkkikiviesiintymä yksityiskohtaisesti ja samalla selvitellä esiintymän hyväksikäytön kannalta m.m. tärkeät maanomistussuhteet p.o. alueella. Tässä mielessä laadittiin alueesta kallioperäkartta mittakaavassa 1:20 000, johon merkittiin tilusrajat sekä kalliopaljastumat. Tutkimukset suoritettiin kesällä 1951 ja osallistuivat niihin fil. tri Erkki Aurola ja geol. ylioppilas T.O. Halonen. Esiintymän sijainti Äkäsjoen kalkkikivialue sijaitsee Kolarin pitäjässä Muonionjokeen laskevan Äkäsjoen varrella verrattain lähellä Äkäsjoen ja Muonionjoen yhtymäkohtaa. Eräät kalkkikivipaljastumat ovat aivan Kolari-Muonio maantien laidalla Mannajärven päässä, maantien länsipuolella. Matkaa Äkäsjoen suulta lähimmälle rautatie asemalle Kaulirantaan on 128 km. Rautateitse on Kaulirannasta Tornioon 80 km ja Ouluun 212 km. Yhteensä maantie- ja rautatiematka Äkäsjoelta Ouluun (340 km) on suunnilleen sama kuin Oulusta Seinäjoelle (338 km) rautateitse.

3 2 Kalkkikivialueen geologiset yleispiirteet Äkäsjoen alueen kivilajeista on laajimmalle levinneet usein selvästi kerrokselliset kvartsiitit. Väriltään nämä kivet ovat yleensä harmaita, sisältäen paikoin kvartsiitti- ja myös liuskepalloja, jolloin ne ovat hyvin suuressa määrässä konglomeraattisia. Lutankin kalliossa, Muonionjoen varrella (114) on kvartsiitti paikoin punertavaa, rautapigmentin värjäämää. Siellä täällä on kivessä tummanvihreitä augiittikiteitä. Kulku N 80 E kaade 70 N. Ainoa paikka, jossa kvartsiitin ja kalkkikiven kontaktia on voitu lähemmin tutkia on tämä sama kallio. Kvartsiittia esiintyy kalkkikivessä (tässä paikassa on kalkkikiven todettu olevan rautakarbonaattia sisältävää dolomiittia) kerroksina ja myös kvartsiitissa esiintyy suurikiteisiä dolomiittijuonia. Dolomiitti on kiisupitoista. Kontaktivyöhyke on kauttaaltaan rikkonaista ja kivilajien kerrosjärjestys epäselvä. Näyttää kuitenkin siltä, että Lutankin kalliossa dolomiitin kattopuolena on kvartsiitti ja alustana mustaliuske. Paitsi edellä kuvatussa paikassa on mustaa liusketta, joskus fylliittimäistä, tavattu alempaa Muonionjoen varrelta, läheltä Mannajoen suuta. Nämä liuskeet ovat hyvin tummia, hienorakeisia ja esiintyy niissä sarvivälkettä säteettäisesti kasvaneina hajarakeina. Kuten tavallista sisältävät alueen mustat liuskeet hiukan kiisuja ja siellä tää1lä happamampia kvartsi ja maasälpärikkaita raitoja. Ilmeisesti samaan sedimenttiformatioon edellä kuvattujen muodostumien kanssa on luettava kalkkikivialueen itä- ja lounaispuolella olevat granaatti-amfiboli- ja kvartsiittiset liuskeet. Edellistä kivilajia on tavattu kolmesta paikasta (havaintopisteet 113, 124, 126) ja sisältävät ne runsaasti 2-3 mm läpimittaisia granaatteja. Karttoihin on tämä kivilaji merkitty kiilleliuskeeksi, jota se hyvin paljon muistuttaa, mutta tarkemman tutkimuksen jälkeen on kuitenkin pidetty oikeampana nimittää sitä granaatti-amfiboliliuskeeksi. Kvartsiitit ja kvartsiittiset liuskeet kalkkikivialueen itäreunalla poikkeavat alueen länsipohjoispuolisen alueen kvartsiiteista siinä suhteessa, että kivissä on todettavissa graniittiutumista ja lävistää niitä graniittiset juonet. Esim. havaintopaikassa 112 Äkäsjoen suussa, joen länsirannalla on kivilaji hyvin maasälpärikasta punertavaa, suuressa määrässägraniittiutunutta liusketta.

4 3 Pelkkänä kivikkorakkana on tavattu kalkkialueen molemmin puolin gneissimäistä dioriittia. Mannajärven pohjoispuolella sijaitsevalla alueella tämä kivilaji on hyvin hienorakeista, väriltään harmaata. Biotiittia esiintyy kivessä paitsi hyvin pieninä suomuina myös suurempina itsenäisinä kasaumina siellä täällä. Väriltään punertavaa ja edellistä karkearakeisempaa sekä selvemmin suuntautunutta ovat kartoitetun alueen itäosan dioriitit. Tässä kivilajissa on tummina mineraaleina biotiitin lisäksi sarvivälkettä. Missään paikassa ei dioriitteja ole tavattu täysin varmana kiintokalliossa, vaan laaja-alaisina kivikkorakkoina, joiden perusteella on karttaan piirretty näiden kivilajien esiintymisalueet. Kalkkikivipaljastumat 81. Aivan Äkäsjoen W-rannalla on pieni kalkkikivipaljastuma. Kivi on selvästi raidallista, väriltään vaalean harmaasta ruskeaan. Ruskea väri johtunee sideriittipitoisuudesta. Lisäksi kalkkikivessä on kondrodiittia, amfibolia, hiukan kiillettä ja kiisuja. Siellä täällä on kivessä puhdasta, vaaleaa kalsiittia pesäkkeinä ja luiroina. Raitaisuuden ja kerrosten mukainen kulku on N 50 E, kaade SE. Paljastuma on Kemi Oy:n maalla ja sen pinta-ala on n. 1.5 m Kalkkikivipaljastumat Äkäslompolon tien ja Äkäsjoen välillä. Yleensä kalkkikivi vaaleaa kalkkikiveä. Tummat ja vaaleat;; kerrokset vuorottelevat 2-3 sm levyisinä raitoina. Rakeitten koko keskim. 1-3 mm, tummat ovat hienokiteisempää.

5 4 SE-suunnassa olevan kalkkipaljastuman W-reunalla esiintyy kalkkikivessä diopsidi- ja tremoliittikiteitä. Pieniä kiisukiteitä siellä täällä. Tien varrella on kiveä louhittu ja poltettu. Raitaisuuden mukainen kulku N 30 E, kaade pysty. Paljastumat sijaitsevat Kemi Oy:n maalla. Isomman pinta-ala n m 2, pienemmän n m Edellisen kaltaista vaalean harmaata, osittain myös raitaista kalkkikiveä. Silikaattimineraaleja ei tavattu. Kiisua hiukan. Kemi Oy:n maalla. Puhkeaman pinta-ala n m Paljastuma harmaata kalkkikiveä. Sen E-reunalla pieni louhos ja kalkkiuuni. Kivi joskus selvästi raitaista, usein ruskehtavaa (sideriittiä) sekä sisältää paikoin huomattavasti kiisukiteitä. Kulku NS, kaade pysty. Paljastuma sijaitsee Rauhalan maalla ja sen pinta-alan on n m 2. Tästä paljastumasta n. 100 m suuntaan NEE on pieni paljastuma sarvivälkegabroa. Gabro on selvästi suuntautunutta ja esiintynee vain pienehkönä pahkuna kalkkikivessä. 85. Pienirakeista, selvästi raidallista kalkkikiveä, jossa vaalean- ja tummanharmaat 1-2 sm levyiset raidat vuorottelevat. Epäpuhtautena vähän kiisuja. Raitojen kulku N 600 E, kaade pysty. Kalkkiuuni ja pieni louhos paljastuman W-rannalla Rauhalan maalla. Puhkeamasta n. 1/3 Rauhalan, loput Kemi Oy:n maalla. Kokonaispinta-ala m Paljastuma on vaaleanharmaata, raitaista kalkkikiveä, laadultaan samanlaista kuin edellä. Kiisua pikkukiteinä jonkin verran. Alue Kemi Oy:n. Pinta-ala n m 2.

6 5 87. Kaksi kalkkikivipuhkeamaa, joista NW-paljastuma on hyvin epäpuhdasta. Epäpuhtautena vaaleaa tremoliittia ja mahdollisesti diopsidia sekä kvartsijuonia. Lisäksi kiisua usein suurehkoina rakeina. SE paljastuma on melko puhdasta, harmaata, raidallista tyyppiä kuten 86. Esiintymät Kemi Oy:n maalla, pinta-alat yhteensä n. 200 m Harmaata ja harmaan raidallista kalkkikiveä. Tasaisesti pieniä kiisukiteitä. N sm levyisiä kapeita kv-juonia kulkusuunnissa NS ja N 30 E nähdään siellä täällä. Kuitenkin tällä paikalla kalkkikivipuhkeamien välillä on runsaasti suuria kvartsirikkaita lohkareita, mitkä näyttävät sijaitsevan alkuperäisillä paikoillaan ympäröivän kalkkikiven rapauduttua pois. Tämän mukaan olisi syvemmällä odotettavissa 3-10 m leveitä silikaattisia kerroksia, joiden suunta ilmeisesti on sama kuin pienempien juonien eli NS, N 30 E, kaade 70 W. Paljastuma on valtion maalla ja sen pinta-ala on n m Kaksi kalkkikivipaljastumaa, jotka ovat harmaata, raidallista tyyppiä. Kiisua esiintyy täälläkin tasaisesti pieninä kiteinä. Kulku N 30 E, kaade 60 E. Paljastumat valtion maalla ja niiden yhteinen pinta-ala n m 2. samanlaista kuin edellä. 90. Pieni, noin 500 m 2 kokoinen kalkkikivipaljastuma valtion maalla. Kivi 91. Harmaata, pienirakeista kalkkikiveä, osittain myöskin harmaata, raidallista tyyppiä. Kiisu pieninä kiteinä. Siellä täällä 1-3 sm pituisia tremoliittikiteitä. Kulku N 60 E, kaade vaihtelee.

7 6 Tältä alueelta (Ala-Aho RNo 33) on Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö ostanut yhteensä 3 ha suuruisen maa-alan, johon paljastumakin ilmeisesti kuuluu. Paraisten omistamaa aluetta ei ole erotettu. Paljastuman pinta-ala n m Pieni paljastuma epäpuhdasta ruskean valkeaa kalkkikiveä. Epäpuhtautena etupäässä kvartsia, mutta myös diopsidia tavataan. Alueen omistaa valtio. Puhkeaman pinta-ala n. 10 m Harmaata, ohut raitaista kalkkikiveä. Raitaisuus paikoitellen erittäin selvää: vaaleanharmaat ja tummanharmaat kerrokset vuorottelevat. Kiisua tasaisesti pieninä kiteinä. Kulku Id 60 E, kaade pysty, vaihdellen 20 kahden puolen. Jängän reunassa kalkkiuuni. Esiintymät valtion maalla pinta-ala n m Kalkkikivipaljastuma Riihikorteen talon E-puolella Muonionjoen varrella. Kalkkikivi yleistä, harmaata, raidallista, vain vähäisessä määrässä esiintyy tasaisenharmaata tyyppiä. Vanhassa louhoksessa, jokivarrella on näkyvissä hankauspinta, jossa tavataan kiisuja, kloriittia ja kiillettä. Paljastumassa nähdään pienoispoimuja. Kulku ja kaade vaihtelevat huomattavasti. Puhkeaman pinta-ala n m 2 ja sijaitsee se valtion maalla. 95. Paljastumat sijaitsevat jokivarressa Riihikorteen talosta 100 m W. Kalkkikiven W-reunalla on tummia kiisupitoisia, sm vahvuisia kerroksia. Kivi on harmaata, jonkun verran raidallista. Kiisua hiukan, kuten tavallista. Kooltaan puhkeama on pieni, n. 20 m2 ja sijaitsee se valtion maalla. 97. Kaksi pientä kalkkikivipaljastumaa Mannajoen varrella. Kivi harmaata, raidallista, SW-puolella sijaitsevasta esiintymästä louhittu kalkkikiveä. Puhkeamat ovat Joensuun talon maalla, yhteinen pinta-ala n. 400 m Kolme kalkkikivipaljastumaa yleistä harmaata ja hiukan kiisuja sisältävää tyyppiä. Silikaattimineraaleista on tavattu tremoliittia. Kulku N 50 E, kaade pysty. Kiviä louhittu jonkin verran. Yhteinen pinta-ala n m 2.

8 7 99. Kolme suurehkoa paljastumaa Mannajärven W-päässä, Aittamännikössä. Kalkkikivi on edelleen tyypiltään raidallista ja esiintyy siinä tummanharmaita, hienorakeisia kalkkikivikerroksia. Kiisua melko tasaisesti. Paikoin tremoliittikiteitä. Joissakin paikoissa on valkeaa puhdasta kalsiittia silmäkkeinä ja myös raitoina. Kivi on rikkonaista ja nähdään siinä hankauspinnoilla tummanharmaata, tiivistä kalkkikivibreksiaa, jossa välimassa on valkeaa kalsiittia. Kulku N 45 W, kaade yleensä pysty vaihdellen kahden puolen n. 15. Tien lähellä paljastuman N-reunalla kulku N 45 E, kaade NW. Esiintymät sijaitsevat osaksi valtion maalla, osa Tiensuun sekä Mannalan, Lieterovan ja Ruunamännikön yhteisellä kivialueella, joka rajoittuu W-suuntaan Tiensuun maahan ja S-suuntaan valtion maahan. Paljastumien yhteinen pinta-ala n m Epäpuhdasta kalkkikiveä on tavattu jängän reunalla, Mannajärvestä n. 1.5 km SWW. Tässä esiintymässä vuorottelevat 1-3 sm vahvuiset tummat silikaattipitoiset ja vaaleahkot karbonaattikerrokset. Kulku N 40 E, kaade 80 SE. Korteenvaaran maalla. Pinta-ala 4 m Kalkkikivi on melko puhdasta, harmaata, raidallista. Epäpuhtautena vain hiukan kiisuja. Epäselvä kulku N E. Paljastumasta osa Ristinevantalon maalla. Suurin osa valtion maalla. Puhkeaman pinta-ala n m Tämä esiintymä sijaitsee Mannajärvestä n. 500 m NE. Kalkkikivi on yleensä tavallista karkeampaa, väriltään vaaleanharmaata, raidallista tyyppiä, joka on hienorakeisempaa. Kiisua on tasaisesti pieninä kiteinä. Vaaleammassa tyypissä on joitakin kvartsi- ja todennäköisesti diopsidipitoisia silikaattisia juonia. Paljastuma on valtion maalla ja sen pinta-ala n m 2.

9 Vaaleanharmaata kalkkikiveä, jossa esiintyy tummanharmaata hienorakeisempaa kalkkikiveä jyrkkärajaisina raitoina. Kvartsia ja amfibolia silmäkkeinä ja juonina, varsinkin paljastuman S-päässä. Kulku N 10 E, kaade 70 W. Kalkkia on täältä louhittu ja poltettu. Esiintymä sijaitsee Luttusen maalla. Yhden hehtaarin alan ovat yhteisesti ostaneet useammat henkilöt (m.m. eräs niistä Kolarin nimismies). Paljastuman pinta-ala n m 2. Äkäsjoen kalkkikivien kemiallinen kokoomus Aikaisemmin on G. Simberg (Suomen kalkkikivi, s. 232) analysoinut Muonionjoen harmaanraidallista kalkkikiveä ja todennut sen kalsiittikiveksi, kuten näkyy hänen tekemästään analyysistä: CaO %, MgO 2.18 %, hehkutushäviö %, ammoniakkisakka 3.32 %, liukenematon gun kuitenkin E. Mikkola Muonio-Sodankylä-Tuntsajoki kivilajikartan selityksessä mainitsee (s.95) Lutankin kalliossa olevan dolomiittia, pidettiin tarpeellisena useammilla analyyseillä selvitellä dolomiitin ja kalsiittikiven alueellinen levinneisyys. Silmämääräisen tutkimuksen perusteella paikan päällä oli tämä tehtävä mahdotonta, sillä kalkkikivet olivat yleensä kaikki väriltään vaihtelevan harmaita ja päältäpäin katsoen monasti hyvinkin epäpuhtaan näköisiä. Oheiseen karttaan on mustilla ympyröillä merkitty ne paikat, joista analyysimateriaali on otettu. Analyysitulokset. Anal. Matti Tavela Paikka Anal. No HCl-liukenematon Ammoniakkisakka MgO CaO Hehkutusvähennys ,

10 9 Kuten yllä olevista analyyseistä ilmenee, ovat kaikki näytteet olleet kalsiittikiveä. Liukenematon on suurimmaksi osaksi ollut kvartsia, jota näkyy rakeina ja raitoina kalkkikivissä. Lutankin kalkkikivestä tehtiin myös tarkistusmääräys ja todettiin sen todella olevan dolomiittia, jossa osittain magnesiumkarbonaattia korvaa sideriitti. Tästä syystä MgO määrä oli mainitussa esiintymässä %, siis huomattavasti pienempi kuin mitä se on puhtaissa dolomiiteissa. Missään muussa paikassa ei ole dolomiittia tavattu, joten käytännöllisesti ottaen voidaan koko Äkäsjoen esiintymää pitää puhtaana kalsiittikalkkikivimuodostumana. Kalkkikivialueen laajuus Oheisesta puhkeamakartasta ja kalkkikivipaljastumia koskevasta selostuksesta saa yleiskuvan Äkäsjoen kalkkikiviesiintymän mittasuhteista. Karttakuvassa on koko kalkkikivijakso esitetty yhtenä muodostumana vaikkakaan täysin sitovia todistuksia siihen ei ole ollut. Laajalta alueelta Mannajärven ympäristöstä puuttuvat näet kalliopaljastumat, joten tältä osalta kallioperäkartta on epävarma. Ottamalla lähtökohdaksi vain sen vyöhykkeen, missä puhkeamia on riittävästi ja jakamalla kalkkikivialue täten kahteen vyöhykkeeseen, saadaan suuremman alueen pinta-alaksi vähintään 6 km 2 ja pienemmän (Mannajärven länsipää) Nämä luvut osoittavat, että Äkäsjoen kalkkikiviesiintymässä on kalsiittikiveä varovaisesti laskettuna vähintään 500 milj. tonnia, mutta todennäköisesti paljon enemmän. Kalkkikivien käyttö sementtiteollisuudessa Eräs kalkkikiven tärkeimpiä käyttötapoja on sen käyttö sementin valmistukseen. Lähtöaineena sementinvalmistuksessa ovat kalkkikivi, savi ja näiden lisäksi hiekka. Kalkkikiveä tarvitaan monin verroin enemmän kuin savea: seokseen otetaan 3-4 osaa kalkkikiveä 1 saviosaa kohti. Kalkkikivi jauhetaan ja sekoitetaan kuulamyllyissä liettämällä puhdistetun saven ja veden kanssa. Kuulamyllyssä ja sen jälkeen putkimyllyssä jauhetaan tuote yhä hienommaksi. Tämän jälkeen johdetaan liete tarkistusaltaaseen, jossa sen kokoomus tarkistetaan ja siihen tehdään tarpeelliset korjaukset. Täältä liete pumpataan varastoaltaisiin ja sen jälkeen poltetaan. Polttoaineena käytetään yleisimmin kivihiilipölyä.

11 10 Mielenkiintoista on nyt tarkastella, minkä laatuiset kalkkikivet sopivat sementin valmistukseen. Sementin laatu riippuu suureksi osaksi sen valmistukseen käytetyn kalkkikiven ja saven kokoomuksesta. Sementti on luonteeltaan hyvin emäksinen aineseos, jonka emäksisyysaste ilmaistaan suhdeluvulla, jota nimitetään hydrauliseksi moduliksi. Portland-sementillä on hydraulinen moduli tavallisesti n. 2. Meikäläisten sementtien hydraulinen moduli on Koska sementissä olevat sulfaatit ja magnesiumyhdistykset samoin kuin liian suuri kalkkimääräkin aiheuttavat paisumista sen kovettuessa, on sementtinormeissa määrätty, ettei portlandsementti saa sisältää magnesiumia oksidiksi laskettuna enempää kuin 5 % eikä sulfaatteja SO 3 :ksi laskettuna enempää kuin 2.5 %. (A. Talvitie, Kemiallinen teknologia I. s. 468). Verrattaessa Äkäsjoen kalkkikiviä edellä selostettuihin sementin vaatimuksiin, voidaan todeta ensiksi se tärkeä seikka, että sementin valmistukselle haitallinen MgO pitoisuus on Äkäsjoen kalkkikivessä riittävän alhainen. Liukenemattomien ainesten osuus, joka analyysien mukaan on vaihdellut % välillä, ei tuottane esteitä kalkkikiven hyväksikäytölle, sillä se näyttää olevan pääasiassa kvartsia, jota joka tapauksessa pitää hiekan muodossa sotkea sementtilietteeseen. Puhdas kalkkikivi on tietenkin jauhatuksen kannalta edullisempaa kuin kvartsia sisältävä vastaava kivilaji. Kiisujen esiintyminen Äkäsjoen kalkkikivessä on haitaksi sen hyväksikäytölle sementtiteollisuuden raaka-aineena. Tosin kiisupitoisuus ei ole kovin suuri, mutta yleensä sitä aina kuitenkin tavataan joko pieninä pisteinä tai suurehkoina kiteinä.

12 11 Kaiken edellä sanotun perusteella voidaan todeta, että Äkäsjoen kalkkikivi on laadultaan käyttökelpoista niihin tarkoituksiin, mihin kalkkikiveä yleensä käytetään ja että esiintymä kooltaan on maamme suurimpia. Helsingissä, joulukuun 18 p:nä 1951 Erkki Aurola

13 12 Kallioperäkartta M11.1/Kol-51/1/84 Näytteet ja analyysit Näyte 81/TOH/-51. Näyte 97b/TOH/-51. Näyte 82a/TOH/51, analyysi Näyte 98/TOH/-51. Näyte 82b/TOH/51. Näyte 99a/TOH/-51, analyysi Näyte 82c/TOH/51. Näyte 99b/TOH/-51. Näyte 83/TOH/-51. Näyte 99c/TOH/-51. Näyte 84a/T OH/-51. Näyte 100/TOH/-51. Näyte 84b/TOH/-51. Näyte 101/TOH/-51. Näyte 84c/T OH/-51. Näyte 102/TOH/-51,analyysi 145 Näyte 85/TOH/-51. Näyte 103/TOH/-51. V Näyte 86/TOH/-51, analyysi Näyte 104/TOH/-51,analyysi 146 Näyte 87/TOH/-51. Näyte 105/TOH/-51. Näyte 88a/TOH/-51. Näyte 107/TOH/-51. Näyte 88b/TOH/-51. Näyte 112/TOH/-51. Näyte 91/TOH/-51, analyysi Näyte 113/TOH/-51. Näyte 92/TOH/-51. Näyte 114/a/TOH/-51. Näyte 93/TOH/-51. Näyte 114/b/TOH/-51. Näyte 94/TOH/-51. Näyte 114/d/TOH/-51. Näyte 95a/TOH/-51. Näyte 122/TOH/-51. Näyte 95b/T OH/-51. Näyte 123/TOH/-51. Näyte 97a/TOH/-51.

14