Suomen geologinen kartta

Transkriptio

1 Suomen geologinen kartta 1 : Kallioperakartan selitykset 2043 Kerava 2044 Riihimaki Keravan ja Riihimaen kartta-alueitten kalliopera Summary: Precambrian rocks of the Kerava and Riihimaki mapsheet areas Kirjoittanut - by MAUNU HARME Geologinen tutkimuslaitos Espoo 1978

2 Suomen geologinen kartta 1 : Kalliopera.kartan selitykset 2043 Kerava 2044 Riihimaki Keravan ja Riihimaen kartta-alueitten kalliopera >ummarv: Precambrian rocks of the Kerava and Riihimaki mapsheet areas Kirjoittanut -- by MAUNU HARME Gcolo<, inen tutkif1usiait')~ Espoo 1978

3 Harme, Maunu keravan ja Riihimacn kartta-alueittcn kalliopera. Summary : Precambrian rocks of the Kerava and Riihimaki map-sheet areas.,suouen geologinen kartta 1 : Kallioperakarlav aelitykset, 2043 Kerara, 2044 Riihimaki. 51 pages and I- figures. ']'he region covered by the map sheets is located in southern Finland, north of 1-lelsinki. It is a part of a typical Svecofennian zone. No basement or basal formations (conglomerates) of the oldest known supracrustal rocks have been met with. The lowermost sedimentary horizon is a quartz-feldspar gneiss in some areas and a biotite-plagioclasc gneiss in other areas. These gneisses pass gradually into each other. Pvroxcne gneisses, marbles and a small amount of quartzite ire connected with the quartz-feldspar gneisses, which vsere also formerly called leptite gncisses. The afore-mentioned gneisses are overlaid by basic, intermediate and acid volcanics. They are further followed areally by plutonic rocks of similar composition representing subvolcanic magma chambers. Locally, some slates overlie the volcanics. Regional metamorphism vvas followed by migmatization, caused mainly by late-kinematic potash-rich microclinc granite. Much later anorogenic 1lodom and Onas granites arc the youngest rocks in the region. The text is in Finnish, with the figure and table captions also in I.nglish, together with a summary. lla,nrn Ha)-lire,,i'ols,ira1 S,rrrep of 1, inland, S L :ipra 1 5, l inland. ISBN }I Hnki 1J 1;. A'aII :Ua painatui.i i.kus

4 \lkulausc SISALLYS --C()N'I'E~ STS Tyovaiheet 6 Morfologia ja kallioperan paljastuneisuus 5 Pintakivilajit ~I Yleista 9 Kvartsi-maasalpaliuskeet ja -gncissit 1U Kvartsiitit 12 Kalkkikivetja karret 14 Pvroksccnigneissit 15 Diopsidigneissit 15 Hvperstecnigneissit 16 IFylliitit, kiilleliuskeet ja -gneissit 18 Emaksiset ja intermediaariset vulkaniitit 21) Happamat vulkaniitit 22 Svvakivilajir 24 Ylcista 24 I'eridotiitit 25 Gabrot ja dioriitit 25 Kvartsi- ja granodioriitit 29 Graniitit 32 1likrokiiinigraniitit 32 Sycniittiset kivilajit 34 Onaksen ja Bodomin graniitit 34 Iuonikivilajit 36 :Amfiboliittijuonet 36 Kvartsiporfyyrit 36 Diabaasit 36 Stratigrafia ja kivilajicn ikasuhteet 37 Kallioperan rakenne 39 ralueellinen rakenne ja poimutektoniikka 39 IntruusiotektoniikLa 40 Siirros- ja murrosvvohvkkeet 41

5 lly6dylliset kivennaiset 43 Nlalmiaihect 43 Kivi- ja mine raaliesiintymat 44 Summary : Precambrian rocks of the Kerava and Riihimaki map-sheet areas 46 Introduction 46 Supracrustal rocks 46 Infracrustal rocks 4 - flypabyssal rocks Q Structures and stratigruphy A Kirjallisuutta Literature 49

6 \; : Kcravan (2043) karttalehden aluecn kenttatyot ja aineiston kasittely on tehtti niuiden tehtavicn ohessa ja niiden sallimin mahdollisuuksin, minka vuoksi tv_ on almistuminen on viipynyt. Riihimaen (2044) karttalehden alucen kartoitusta johti fil. tohtori Simo Kaitaro. jonka tvota pitkaan haittasi vaikea sairaus. Niinpa vuoden 1953 kenttapaivakirja paittyy heinakuun 24. paivana merkintaan :»Sairastumisen johdosta paivakirjamerkinnat puutteelliset ja lopulta kokonaan tekemitta kirjoitusvaikcuden takia». 'to-.ernmin Kaitaro saattoi viela jatkaa kartoitus- ja tutkimustyota Riihimaen ja Lapinjarven (3022) karttalehtien alueilla vuosina vuodcn 1956 lopulla, mutta Kaitaro chti koota Sairaus keskevtti jallecn ty6t. Riihirniien kallioperakarttalehden mainokuntoon. Ansiokkaan geologin clama pdattvi 41 vuotiaana TOssi Kcravan ja Riihimaen karttalehtien Riihimaen leliden osalta mukaan eraita seilaisia ollect tunnettuja Kaitaron tyoskentelvn aikoina. vhteisessa sclitykscssa olen ottanut havaintoja ja tictoja, jotka eivat Valokuvat on ottanut MI. Harms_ Riihimaen kallioperakarttalehden on piirtanvt puhtaaksi paakartanpiirtaja \berg ja Kcravan karttalehden paakartanpiirtaja Elsa Jarvimaki. Gcologisen tutkimuslaitoksen kcmistit ovat tehnect joukon >saston mineraalilaboratorio eraita Thvr.i kemiallisia analvyseja ja kalliopcra- mineraalimaarityksia. Rouva Helga Leppancn nn suorittanut konekirjoitustvot. Kaikillc kentt i- is laboratoriotoihin csitan lampimat kiitokseni. osallistuneillc I ;spo() ; JJauru ; Hofi//t

7 , I, Y()N".\ III P1-1-1, \ikaiscmpi geologincn kartoitus Keravan ja Riihimaen karttalehticn alueella un 1 -),:raisin viimc N uosisadan loppupuolelta. 'Fa116in ilmcstyivat gcologisct kartta- Iehdet J : ) :200000) n :o 3 Helsinki, n :O 6 \urmijarvi ja n :o 13 IHamcenlinna. Namii silloiset kartat kuvasivat sekii maalajit ctti kallioperan. Ilelsingin karttalehden selityksen laati raloberg (1888), Aurmrjarvcn \lohcrg (1889) ja Hamccnlinnan Tigerstcdt (1890). Aeraz'an kallioperakarttalchden (2043) (1 : ) alueella uudelleenkartoitustyot aioitettiin v Koska tarna alue sijaitsee Helsingin lahist611a on kallioperakartoitusta voitu tchdi osittain tilapaistoina ja lyhyin ty6jaksoin. Tama on haitannut tv6n vhtenaisyytta ja havaintojen 1ohdonmukaisuutta nom. oneissien ja migmatiittien Iuokittclussa. Kcnttahavaintoja ovat Kcranan karttalchden alucella tchnect seuraavat henkilot : \iaunu Harmc jyrv Saastamoinen klatti Laitala \tso forma Ilpo Laid Heikki Nium Kauko i\ierilainen \iauri A'ilkki , Pcntti Vahasarja ?--58, _--55 Seppo Lavikainen , 196(1 61 Reino Marjonen Pekka :enila ^ Tapio Simonen (1 Kalevi Punakivi 1961, \'csa Perttuncn Kcnttatvossa on kaytetty uvuilla ilmestyneita topogratikarttoja (1 : ) seka karttalehdella pitajankarttaa (1 : ). Lraissa osissa aluetta on kavtetty apuna oikaisemattomia ilmavalokuvia. Vain mvohemmissa tarkistustutkimuksissa on kavtetty pcruskarttoja. Kallioperakartan laati topografisen kartan (1 : ) pohjalle Alaunu Harrnc (1969). Ri7Iiillllien kallioperakarttalchden (2044) kartoitusty61 aloitettiin varsinaisesti uonna 1951 Simo Kaitaron johdolla. Kaitaro (1956) kokosi kallioperakartan seuraavien henkil6iden 1ulvaintojen perustcella :

8 >>nio Kaitaro Marjatta Syvanen jaakko Nortio 1949 [yrv Saastarnoincn 1953 Valto Veltheim 1949 f uhani Nuutilainen Lauri Konttinen ;ynssi Lonka Vanhcmmat kartuirukset Riihimacn karttalehden _lounaiskulmassa on tchty venalaisia topograhkarttoja (1 : ) kayttaen. Vain alucen Iansiosassa on kartoituksen alkacssa ollut saatavissa luvuilla iimcstyneita- topograhkarttoja.1 : 20 OW. Mluissa osissa kartoitus on tchty pitajankarttoja ('1 : ) ja ilmakuvia kayttaen. Tima on aiheuttanut joitakin epatarkkuuksia karttalehtca koottaessa, oska kokuomatvo on tehty topograhkartan tvi~ycdoksesta piirretvlle vksinkertaistetul)c pohjallc. Keravan ja Riihimacn kallioperakarttalehticn sclityksessa on aluecn laajuuden uoksi kivilajeja kuvattaessa mainittu vain sielta taalti craita luonnchtivia csimcrkkcia. Paikanmaarittelvssa ci aina ole mainittu pitajaa, koska tarkka paikka on pyritty dmaiscmaan koordinaateilla. Toisaalta koordinaattcihin on suhtauduttava pienella arauksella, koska ne on usein otettu vanhoilta ropo,gratikarto0ta tai siirretty pirajankartoilta tai ilmakuvilta. lligmatiittien koosttn.us ja laatu v aihtelevat usein jopa neliometreittain. Kentta- Itayaintoja tchtaessa on arvioitu, mika komponentti paljasnimalla on cnemmistona ja tama on mcrkitty piiikivilajiksi. Nluut kivilajit on mcrkitty kartalle paallemerkintoina. Tally tavoin on kartalle saatu»encmmist6kivilajiene alucita ja vvohykkeita, toilla on jotenkin voitu kuvata kalliopcran rakennctta. Karttakuva on mittakaav asta johtuen -- joskus yksityiskohdissa virheellinen siten, ctti esim. graniitiksi merkitvlla alucella saattaa tavata gneissikallion ja painvastoin. Mikali kuitenkin m]gmatiitit olisi luokittclematta mcrkitty vain yhdc)li karttavarilli, pcituiisi tama,ire suurimman osan Kcravan karttalehdcsti. Tallainen rulkinta olisi varmasti huo- ;ompi, koska se ei tuo esiin mitian rakennetta. Riihimacn karttalehden alucella on tehty Twin 3-50o kenttahavaintoa ja Keraan lehdella noin 'l oisaalta Keravan karttalehden alucella on runsaammin migmatiitteja ja muuta tiheata vaihtelua, joten suurempi havaintomaara on ollut a rpcen. Tiheimmin paljastuneilia alucilla ci kartalle ole yottu mcrkita kaikkia havaintoptstcit~. Eraita tcktonisia havaintoja on ollut pakko jattaa pois kartalta ja mcrkita vain scilaiset, jotka ovat mahtuncet kartan luettavuuden karsimitta. Siten kartoitrajan perustect eivat aina ole tulleet riittavasti esille. Nimi ovat piencsti mittakaav - asta johtuvia haittoja. Taulukoissa esitetvt kivilajicn m neraalikoostumukset on tehty point counter -iicnctelmaa kayttaen. Riihimacn karttalehdellc on mcrkitty eraiti ilnai)i.rieu a,ulreroita. Kun karttalehden alueelta mvohemmin on teetetty lisaa useita analvyseja, ci karttalehdessa 'zlcvan numeroinnin scuraamista ole pidetty enaa tarkoituksenmukaisena.

9 h \IORFOLOGIA JA KALLIOPERAN PALJASTUNEISUUS Alucen kalliopera on varsin hyvin paljastunut ja maaston korkeuserot johtuvat ensisijaisesti kallioperan pinnan korkeusvaihteluista. Merkittavimman poikkcuksen muodostavat Salpausselan vyohyke seka siita erkaneva Rajamacn -Nukarin-Rusutjarvcn Hvrvlan-Hakkilan harjujakso (Virkkala 1959). Useat alavat alueet edustavat kallioperan murrosvyohykkeita. Tallaisia ovat mm. craat laaksojonot (vrt. s. 41 ; L eiviska 1913, Harme 1961, s. 439). E_raat laajahkot alangot, kuten Seutulan suurniityt, Tuomarinkylan-Tikkurilan alue, Sipoon - Nikkilan seutu, Tuusulanjarven lansipuoli, Kellokosken ja Nummisen tienoot seka Mantsalan, Hirvihaaran ja Ohkolan seudut edustavat murrosuuntien ristevsalueita. Liuskc- ja gneissijaksojen kulku ilmenee yleensa topografiassa kohoumajonoina tai selantcina. Eraat homogeeniset syvakivialueet, kuten esim. Bodomin graniitti ja ns. Hyvinkaan gabro erottuvat suuntauksettoman rakenteensa vuoksi selvasti ymparistostaan topografiassa. Onkimaan granodioriittimassiivi on pohjois- ja lansiosissa hvvin paljastunut ja erottuu morfologisesti. Ftelapuoliskolla topografiset erot ovat pienemmat johtuen siita, etta kivilaji siclla ci ole tasalaatuista. Loivakaatcisilla gneisseilla on monin paikoin vaikutusta pinnanmuotoihin, kuten csim. Nurmijarven-Rajatmien tienoilla, jossa gneissicn loivat kaarimuodot nakyvat selvasti morfologiassa. Nurmijarven kirkonkvlan lansipuolella Pitkamacn alucella diopsidigneissi kaatuu loivasti etelaan ja ticn pohjoispuoiella on rinteen kaltevuus vain hieman loivempi kuin gneissin kerroskaadc. Pitkamaen koillisrinn~ on sen sijaan jvrkki, koska se on lakes kohtisuoraan kerroskaadetta vastaan. Nurmijarven jarviallas sijaitsee diopsidigneissin lounaaseen aukeavassa svnkliinissi. Nurmijarven kirkonkvlan kaakkoispuolella on keltaisclla varilla merkitvssa L, ncississa kerroksellisuuden suuntaisia kaligraniittijuonia, jotka rapautunccssa kallion pinnassa ovat korkcammalla kuin gneissi. Vaikka graniittijuonet civat olc paksuja, aihcuttaa loiva kaade sen, etta graniitin osuus paljastumien mukaan piirrctyllk kartalla korostuu. Todellisen kuvan alucen kivilajien maarien suhteesta saa parhaiten pystyleikkauksista, esimerkiksi tien 3 kallioleikkauksista. Voidaan todeta, etta gneissialueilla on graniitin osuus kartalla korostunut. I ti tyiscsti nain on alavilla alucilla, joilla paljastumia on suhteellisen vkhan. Vastaa-- vasti on leptiitti- ja diopsidigneisseihin liittyvia kalkkiesiintymia jaanyt havaitsematta. Erilaisten rakcnnustoiden tai kairausten yhteydessa on todettu useita pienchkoja kalkkiesiintymia i,a lohkarehavainnot viittaavat myos kalkkilinssien csiintvmiseen alavilla mailla. Kallioperan murrosvyohykkeet ovat preglasiaalisia ja suurimmaksi osaksi jopa prekambrisia. Mannerjaatikko on kuluttanut vain vahan kallion pintaa ja etupaassa sen korkeampia kohtia. Jaakauden jalkeinen rapautuminen on ollut mcrkityksctonta. Nykyisia kallioperan pintamuotoja on siten pidettava ialtaan preglasiaalisina. Ennen jaatikoitymista tapahtuneen rapautumisen luonnetta osoittaa se seikka, ctta karttalehtien alucilta on kahdesta kohdasta tavattu moreenin alta kaoliinia.

10 Saviolla on timanttikairalla tehdyssa kaivonporaukscssa todettu laaksossa, kalliodvrkanteen juurclla (tarkempi paikka tuntematon), irtomaiden alla kallion pinnassa kaoliinia (S. Roiha, suullinen tiedonanto). Mantsalan Hautjarvella (tarkempi paikka tuntematon) on todettu epapuhdasta kaoliinia (0. Halosen tiedonanto). - Moberg (1889, s. 19) mainitsec vahaista kaoliinirapautumista todetun M/ ntsalan kirkonkvlan lansiosassa. Mainitut kaoliiniesiintymat lienevat ohuita ja paikallisia. Alucen morcenia kasittelevissa tutkimuksissa ei ole mainintaa suurista kaoliinipitoisuuksista (vrt. Virk- } ala 1959). 9 PINTAKIVILAJIT Yleista Alueella estlntyy suprakrustisina kivilajeina kvartsi-maasalpagneisseja ja -liuskcita, biotiittigneisseja ja kiilleliuskeita seka kalkkikivia ja metavulkaniitteja. Kvartsimaasalpagneisscihin liittyy vahan kvartsiittia ja paljon pyrokseenigneisseja. Kvartsimaasalpagneissit vaihettuvat astcittain biotiittigneisseiksi. :Alueen kalkkiesiintymat swat kvartsi-maasalpagneissien yhteydessa ja geneettisesti niihin liittyvia. Pyrok- ;cenigncissit ovat syntyneet detritaalisen silikaattiaineksen ja sen joukkoon sedimentoituneen karbonaatin metamorfoosituotteina. Paikoin kvartsi-maasalpagneissit ja plagioklaasi-biotiittigneissit ovat migmanittiutumisessa osittaisen sulamisen kautta tulleet suhteellisesti biotiittirikkaammiksi 'Harme 1960, s. 14 ; 1974). Tallaisissa tapauksissa biotiitti on muuttunut almandiiniksi, kordieriitiksi ja/tai sillimaniitiksi, jolloin kivilajin nykyinen Al-rikas koostumus viittaa savialkuperaan, vaikka kivi alkuaan olisi ollut areniitti (s. 19). Kun tama ultrametomorfoosin aiheuttama koostumuksen muutos vaihtelee tiheasti, on gneissien laokittelussa annettu kivilajin alkuperaiselle koostumuksclle joskus hicman suurempi merkitys kuin nykyiselle koostumukselle. Nain on varsinkin Keravan karttalehden alueen etela- ja kaakkoisosissa (vrt. Harme 1965, kuva 2). Kvartsi-maasalpaliuskeissa on kerroksellisuus usein heikkoa ja moncsti vain «arbonaattipitoisten kerrostcn ilmentamaa. Kiillcliuskeissa on kerrokscllisuus v.leista ja kerrokset ovat ohuempia kuin kvartsi-maasalpaliuskeissa. Tama erilaisuus ' :errosrakenteissa ilmentaa mhos scdimentaati_on nopcutta ja luonnetta. Vulkaanisperaiset kivilajit ovat osittain laavoja ja porfyriitteja, osittain juovaisia a kcrroksellisia tufieja tai pyroklastisen ja detritaalisen aineksen sekaisia tufliitteja Eraissa tapauksissa rcaktioharret muistuttavat emaksisia metavulkaniitteja ciki niita aina voida luokitella erilleen. '._7,01;-9h

11 1 0 Kvartsi-maasalpaliuskeet ja -gneissit Kvartsi-maasalpaliuskeilla ja -gneisseilla tarkoitetaan tassa koostumukseltaan arkoosisia meta-areniitteja, joiden paamineraaleina on kvartsia, maasalpaa ja vahan biotiittia. Maasalpa on plagioklaasia (olig.), joskus harvoin mikrokliinia. Maasalpaa saattaa olla kivessa jopa 50 0.,, ja biotiittia yleensa alle 10 %. Aksessoreina oval grafiitti, pyoristyneet titaniitti ja zirkoni (vrt. Harme 1954a ja b) seka magnetiitti. Paikoin on jopa ohuita kvartsiittisia valikerroksia. Raekoko vaihtelee hienorakeisesta keskirakeiseen, osittain metamorfoosiasteesta riippuen. Rakenne on granoblastinen, jolloin primaarisen raekoon maarittaminen tuottaa vaikeuksia. Paikoin on kivilajissa kuitenkin karbonaattipitoisia, useimmiten 1-3 cm paksuja valikerroksia, joissa on kvartsi- ja maasalparakeita. Ne ovat pyoreahkoja ja kooltaan hiekka-hietaluokan raekokoa vastaavia. Voidaan paatella kiven olevan meta-areniitti. Vaikka kerroksellisuus usein on heikko tai epaselva, saattaa se joskus esiintya rapautumispinnassa havaittavana kvartsi- ja maasalpapitoisuuksien vaihteluna (kuva 1) tai karbonaatin rapautumisena. Virtakerroksellisuutta ei ole todettu. Kuva 1. Kcrroksellincn kvartsi-maasalpagneissi. Tummat kerroksct ovat kvartsirikkaita. Kyna mittakaavana. Fig. 1. Stratified quartz-feldspar gneiss. The dark bands are ricb in quartz. Pencil as a scale. Lassila, Helsinki.

12 1 1 Taulukko 1. Gneissien koostumuksia Table 1. Composition of some gneisses I Kvartsi -- uart ;, ~ Plagioklaasi - Plagioclase.. 29,0 36,5 37,2 20,8 45,6 39,3 48,2 Kalimaasalpa - Potash feldspar. 8,2 29,4 Amfiboli-Amphibole 10,8 4,1 45,2 Biotiitti - Biotite ,3 29,0 10,0 10,0 28,5 0,9 Muskoviitti - Muscovite 0,4 0,6 1,0 Kordieriitti - Cordierite 8,6 3,4 Granaatti - Garnet 0,2 2,1 Aksessorit-Accessories 0,3 0, ,4 0,5 3,1 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 I 100,0 Ant; An25 I Ansu An 23 An 31 An,, An Kvartsi-maasalpagneissi, valikerros vulkaniitissa -Quarts feldspar gneiss, interbed in volcanite. Kuru, x = , y = Kvartsi-maasalpagneissi -Quart, feldspar gneiss. Hangelby, x -= , y -= Plagioklaasi-biotiittigneissi - Plagioclase-biotite gneiss. Majvik, x = , y Kordieriittigneissi - Cordierite-gneiss. Rusutjarvi, x = , y = Kordieriitti-antofylliittigneissi - Cordierite-antophyllite gneiss. Kannelmaki, x , y Tremoliitti-granaattigneissi - Tremolite-garnet gneiss. Mellunkyla, x , y Amfiboliitti Ampbibolite. Kannelmaki, x = , v Edella esitetyt kivilajit kuuluvat ryhmaan, josta aikaisemmin on kaytetty nimitysta leptiitti tai leptiittigneissi. Osa Ieptiiteiksi luetuista kivilajeista on sedimenttisyntyisia. Toisaalta tunnetaan alueella myos hienorakeisia leptiitteja, osittain jopa halleflintamaisia, jotka varmasti ovat alkuaan happamia vulkaniitteja. Sellaisissa saattaa olla myos karbonaattipitoisia valikerroksia (s. 24), joten karbonaattikaan sinansa ei ole residuaalisedimentin tuntomerkki. Joissakin tapauksissa on myos kvartsi-maasklpaliuskeen maasalpapitoisuus niin korkea, etta on epavarmaa, voidaanko kivea pitaa residuaalisedimenttina. Kvartsi-maasalpaliuskeitten ja -gncissien mineraalikoostumuksia on esitetty taulukossa 1 ja kemiallisia koostumuksia taulukossa 2. Kerroksellista leptiittigneissia on mm. Nurmijarven kk :n lansipuolella (x , y = ) ja Nukarin etelkpuolella (x = , y = ). Tamkn ryhman kivilajeista tavataan asteittaista koostumuksen vaihettumista kiilleliuskeiksi ja -gneisseiksi. Vaihettumisessa kasvavat kvartsi- ja biotiittipitoisuudet samalla kun maasalvkn mkkrk vahenee. Nkitk valityypin liuskeita ja gneisseja tavataan mm. Sipoossa, vaikkakin usein voimakkaasti migmatiittiutuneita.

13 1 1 2 Taulukko 2. Pintakivilajien kemiallinen koostumus. Table 2. Chemical composition of some nepracrustal rocks ( Jio 75,82 77,97 94,18 67,20 72,47 71,39 Tio 0,27 0,26 0,07 0,39 0,34 0, ,36 10,92 3,78 15,85 11,16 12,45 Fe,O 0,27 0,56 0,84 0,25 0,34 j 1,64 FcO 2,17 1,68 0,18 3,16 2,99 3,19 MnO 0,04 0,04 0,00 0,06 0,06 0,17 MgO 0,69 0,42 0,03 1,62 0,96 0,58 CaO 1,23 0,71 0,04 5,90 5,72 4,08 \3,O 3,85 2,52 0,17 4,22 2,55 1,28 K 0 3,60 3,86 0,08 0,90 3,15 3,46 I ),,0 0,05 0,09 0,01 0,12 0,06 0,07 ( ,00 0,00 0,20 0,26 F1 0 - l 0,64 0, ! 0,81 H O-- 0,41 0,08 0,03 l 0,76 0,07 I 0, , ,03 100,43 100,39 LiAO 0,008 0,041 0,009 0,011 ( :u Ni Zn 0,006 0,006 0,001 0,007 V ( :r C 0,0002 0,0003 0,0001 0, Kvartsi-maasalpagneissi - eart7,-feldspar gneiss. i\urmijarvi, x , y Kvartsi-maasalpagneissi - Ouart~r feldspar gneiss. Kuru, x = , y = (N :o 1 kartalla ) 3. Sillimaniittikvartsiitti - Sillimanite quartzite. Katilansuo, x = , y = (N :o 3 kartalla), 4. Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Nurmijarvi, x = , y = Diopsidigneissi -- Diopside gneiss. Rajarnaki, x = , y (N :,, 2 kartalla). 6. Ryoliitti - Rbyolite. Arolampi, x = , y = Snalyysin 5 on tehnyt A. Heikkinen, muut P. Ojanpera. lnalvsie 5 was clone b ), 1. Heikkinen, thr ;, :d hr P. njanperri. 99,72 Kvartsiitit Noin 4 km Ridasjarven etelapuolella liittyy happamiin gneisseihin kvartsiittinen kerrospatja. Tama ns. Katilansuon kvartsiitti on parhaiten nahtavissa mctsastysseuran majan luona (x , y ). Siclla on myos pienchko loulhos, josta kvartsiittia on 1950-luvulla vritetty louhia laattakiveksi (kuva 2). Kvartsiitti on louhoksen luona juovaista, voimakkaasti liuskeista, rapautumispinnaltaan harmaan valkoista, lohkopinnaltaan punertavaa keslcirakeista kiviiajia. Rubjeliuskcisuus ja sen mukainen lohkeavaisuus ovat voimakkaita, mutta poikittaisrakoilun vuoksi ci suuria laattoja ole helposti saatavissa. Kvartsiitti sisaltaa (taulukko 3) voimalckaasti aaltosammuvaa kvartsia, ruhjeista maasalpaa, serisiittia, sillimaniittia ja usein myos turmaliinia. Pienina kasaumina csiintyva sillimaniitti (kuva 3) on kuituista fibroliittia. Serisiitti on osittain syntynyt maasalvista ruhjcliikuntojcn yhteydessa. Maasalpa on paaasiassa plagioklaasia (olig.), jonkin verran mvos mikrokliinia, joka saattaa olla osittain sekundaa-

14 1 3 Kuva 2. Kvartsiittilouhos. Fig. 2. QuarlZile quarry. Katilansuo. Kuva 3. Kerroksellinen kvartsiiu, jossa kerrosmyotaisesti sillimaniittikvhmvja. f iq. 3. -Quaririte. Kn v of sillirr anite 1%rllo r tie bedding. Katilansuo. rista. Metasomatoosiin vlittaa myos vahainen, mutta vleinen turmaliin pitoisuus. Sillimaniitin yhteydessa on turmaliini joskus riekalemaista, vahemman omamuotoista ja sisaltaa sillimaniittia sulkeumina. Aksessoreina on oksidimalmia ja zirkonia.

15 14 Taulukko 3. Kvartsiittien mineraalikoostumuksia. Table 3. Mineral compositions of quart<ites. Hyvinkaa, Katilansuo Kvartsi -.Quart{ 82,4 93,6 80,7 31,2 55,5 1 64,1 Kalimaasalpa - Potash feldspar... 7,2 1,7 20,4 0,3 4,7 Plagioklaasi Plagioclase. 6,0 41,5 1,6 Sillimaniitti - Sillimanite 1,9 4,3 13,2 1 39,5 26,7 Muskoviitti - Muscovite 1,9 1,7 0,1 0,6 0,6 Biotiitti - Biotite 0,2 3,7 5,3 0,7 2,1 Turmaliini - Tourmaline 0,1 \ksessorit Accessories 0,4 0,4 0,5 1,0 2,4 1,8 100,0 100,0 I 100,0 100, ,0 100,0 1. Kvartsirikas arkoosigneissi-..-lrkose gneiss rich in quartz Sillimaniittikvartsiitti - Sillimanite quartzite. 4. Matrix konglomeraattimaisessa kivityypissa - Matrix in conglomeratic rock. 6. Palloja konglomeraattimaisessa kivityypissa - Pebbles in conglomeratic rock. Eraassa kohdassa on kvartsiitin reunoilla konglomeraattimaista rakennetta kerroksen tapaan. Siina matrix on koostumukseltaan leptiittigneissia vastaavaa (taulukko 3) ja pallot sillimaniittirikasta kvartsiittia. -- Kvartsiitissa on todettu virtakerroksellisuutta. Katilansuon kvartsiitti on valikerroksena kvartsi-maasalpagneisseissa ja vaihettuu niihin asteittain. Ymparistoa korkeampi kvartsipitoisuus viittaa voimakkaampaan paikalliseen sedimenttiaineksen lajittumiseen. - Katilansuon kvartsiitin koostumusta esittaa analyysi 3 taulukossa 2 (n :o 3 kartalla). - Hajanaisesti tavataan kvartsi-maasalpagneisseissa ohuita (yl. alle 3 cm) kvartsirikkaita valikerroksia muuallakin. Kalkkikivet ja karret Kalkkikivet ja karret on kartoille merkitty K-kirjaimella siten (varsinkin Keravan karttalehdella), etta kirjaimen keskikohta on esiintyman kohdalla ja nain K- kirjain merkitsee moos havaintopistetta. Valintaa esiintvman koon mukaan ei ole tehty. Miltei poikkeuksetta kalkin valiton sivukivi on kvartsi-maasalpagneissi tai diopsidigneissi, jotka ovat olleet alkuaan hiekka- tai hietasedimentteja (s. 10). Runsaammin biotiittia sisaltaviin (siis alkuaan savipitoisiin) metasedimentteihin ei konkreetiomuodostusta lukuun ottamatta kalkkeja liity. Emaksisten vulkaniittien yhteydessa ei kalkkeja esiinny, ainoastaan karbonaattipitoisuutta joskus. Vastersundomissa on happamassa vulkaniitissa karbonaattipitoisia vuorokerroksia (s. 24). Eraissa muissakin paikoissa Helsingin seudulla seka Hvvinkaan vulkaniittijaksossa on happamassa vulkaniiteissa todettu vahaista karbonaattipitoisuutta.

16 Useimmat kalkkiesiintymat ovat kalsiittia, vain joissakin suuremmissa esiintymissa on todettu dolomiittisia valikerroksia (vrt. Eskola et al. 1919). Kalkkikivet ovat jonkin verran epapuhtaita, ne sisaltavat kvartsia ja maasalpaa hajarakeina, juovina tai kerroksina. Grafiittisuomuja on siella taalla. Humiittimineraalit esiintyvat usein juovittain kerrosmyotaisesti, joten niiden ainesosat ovat sedimenttis}ntyisia (Harme 1964, s. 100). Kalkkikivet ovat uudestikitevty_ neita, keskirakeisia, harvoin karkearakeisia. Tavsin karsiutuneita pienia esiintymia tavataan Keravan karttalehden lounaisosassa. Karsimineraaleja on todettu muutamissa kalkkiesiintymissa, eniten ehka Nummisten Kalkkisaaren vanhassa louhoksessa (x , v = ), joka On tunnettu vesuvianin lovtopaikkana (Holmberg 1858, s. 15 ; Beck 1862, Moberg 1889, s. 31 ; Eskola et al. 1919, s. 14 ; A. Laitakari 1967). Lisaksi sielta on tavattu diopsidia, wollastoniittia, grossulaaria, skapoliittia ja tremoliittia seka grafiittia, titaniittia, apatiittia ja arseenikiisua. Sivukivena on leptiittigneissi. Nurmijarven Hynnankorvessa Etiksdalin talon pihassa (x == , v ) on aikaisemmin ollut kaksi suurta lohkaretta (kumpikin n. 1 m 3 ) puhdasta, miltei valkoista tremoliitti-kartta, jollaista ei ole lahiston avokallioissa todettu. Runsaasti. karsisnineraaleja on Silvolassa vanhojen Sillbolen rautamalmiesiint ṿmien vhteydessa (Lundstrom 1824, Savenius 1825, Holmberg 1858, Wiik 1865, M oberg 1888, Tammekann 1925, A. Laitakari 1929, 1967). - Skapoliittia, flogopiittia ja tremoliittia on metasomatoosin tuotteina juonimaisesti kalkkikivessa (Harme 1964) Silvolan tekojarven lantisen padon alle jaaneessa esiintvmassa, joka mittasuhteiltaan olisi ehka ollut teknisesti kavttokelpoinen. Karbonaattipitoiset gneissit, ns. kalkkigneissit ovat vleisia keltaisella karttavarilla merkityilla alueilla. Niiden karbonaatti vahentaa seka mineraalimaiden etta soiden happamuutta ja sen vaikutuksesta niiden alueilla kasvillisuus on varsin rehevaa. 1 5 Pyrokseenigneissit _vlueella on py - rokseenigneisseja kahta paatyvppia : diopsidigneissia ja hypersteenigneissia. Naiden lisaksi tavataan valimuotoja, kuten diopsidi-hypersteenigneisseja, diopsidi-amfiboligneisseja, hypersteeni-amfiboligneisseja ja diopsidi-hypersteeni-amfiboligneisseja. Paaosa naiden karttalehtien alueitten pyrokseenigneisseista on diopsidigneisseja. Pyrokseenigneissien koostumuksia on esitetty taulukossa 4. Pyrokseenigneisseja on kuvannut Parras (1958). Diopsidigneissit Diopsidigneissit ovat rapautumispinnaltaan vaalean harmaita, mutta murtopinnan ruskeahko tummuusaste vaihtelee suuresti. Kerroksellisuus on usein heikko, paitsi jos kivessa on karbonaattipitoisia kerroksia, jotka nakvvat svvemmalle ra-

17 1 6 Kuva 4. Ohuita karbonaattipitoisia valikerroksia diopsidigneississa, jota karkearakeincn mikrokliinigraniitti lavistaa. Tummat taplat graniitissa ovat karkeata diopsidia. Fig. 4. 'hin calcareous bands in diopside gneiss cut by coarse-grained microcline granite. The dark spots in the granite are coarse-grained diopside. Tielroad No. 53, Noppo. pautuneina (vrt. Haruie 1960, s. 16). Kivilaji siskltaa diopsidia, plagioklaasia, joskua mikrokliinia, kvartsia ja harvoin vahan biotiittia (taulukko 4). Aksessoreina ovar apatiitti, titaniitti, zirkoni, grafiitti ja magnetiitti. Kivilaji on usein heikkoa kerroksellisuutta lukuun ottamatta suuntaukseton, rakenteeltaan granoblastinen. Sedimentogeeninen karbonaatti on metamorfoosissa svnnvttanvt hyvin vaaleata diopsidia ja samalla muuttanut oligoklaasin anortiittirikkaammaksi, joskus jopa bytov - niitiksi. Karbonaattipitoisissa juovissa saattaa tavata loves skapoliittia (meioniitti', plagioklaasin muuttumistuloksena. Keskirakeista diopsidigneissia on mm. tien 3 leikkauksissa Nurtijarven kk :n itapuolella, tieleikkauksessa Nurmijarven hautausmaan luona ja Palojoen Metsakylan sahkolaitoksen tienoilla. Karbonaattijuovaista diopsidigneissia on mm, ti.en 53 leikkauksessa, tien 3 ristevksesta vajaa kilometri lounaaseen (kuva 4). - Diot'- sidigneissin kemiallisia koostumuksia on taulukossa 2. Hypersteenigneissit Pyrokseenigneisseihin sisaltvv gneisseja, jotka sisa tavat seka diopsidia etta hypersteenia tai vain hvpersteenia. Keskimaaraisesti ne ovat vahan pienirakeisempia ja rapautumispinnaltaan tummempia kuin diopsidigneissit. Flvpersteenigneisseiiii tavataan moos valikerroksina diopsidigneisseissa.

18 i Taulukko 4. Pvrokseenigneissien koostumuksia. Table 4. Composition of some pyroxene gneisses ) Kvartsi -.Quart 10,6 19,3 25,0 28,0 32,7 38,5 5,7 5,4 22,6 27,7 22,1 29,1 34,1 Plagioklaasi - Plagioclase 43,4 59,9 1 59,0 60,0 48,6 l 19,8 40,8 50,2 52,7 45,8 47, ,1 Kalimaasalpa - Potash feldsparr -- I 30,4 1,8 0,1 Pyrokseeni - Pyroxene 28,6 13,2 7,0 4,0 1,6 9,6 41,4 36,5 13,5 25,1 23,2 15,7 5,6 Amfiboli -Amphibole 0,5 6,2 0,5 4,5 I i Biotiitti - Biolile 13,4 5,9 9,0 8,0 14,5-2,2 3,1 2,1 1,1 11,7 19,4 Muskoviitti - A7nrcovite -- 2,0 - I 0,3 0,5 3,0 1 Almandiini -Almandine I 0,1 0,5 Aksessorit - Accessories ,0 0,0 0,6 1 1,2 3,7 4,0 2,3 1 1,3 3,6 0,4 0,2 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 An 39 An." An35 An,,_ An,,o An34 An45 An 45 An,, An ;,, An is Ana, An30 1. Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Seutula, x = , y Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Nurmijarvi, x = , y = Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Nurmijarvi, x = , y = Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Nurmijarvi, x , y -= Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Nurmijarvi, x = y Diopsidigneissi - Diopside gneiss. Rajamaki, x , y = Hypersteeni-sarvivalkcgneissi-- Hypersthene-hornblende gneiss. Keimola, x = , y Hypersteeni-diopsidigneissi - Hypersthene-diopside gneiss. Klaukkala, x , y Hypersteeni-sarvivalkegneissi- Hypersthene-hornblende gneiss. Ruskela, x , v Hypersteenigneissi - Hypersthene gneiss. Hangelby, x , v = Hypersteenigneissi - Hypersthene gneiss. Valkjarvi. x = , y Hypersteenigneissi - Hypersthene gneiss. Valkjarvi, x = , y = Hypersteeni-granaattigneissi - Hypersthene-garnet gneiss. Nurmijarvi, x , v

19 1 8 Pyrokseenin maara vaihtelee, sen ohessa esiintvy kivessa usein hieman amfibolia, tavallisimmin sarvivalketta. Plagioklaasia on runsaasti, kvartsia ja biotiittia vahan (taulukko 4). Plagioklaasi on oligoklaasi-andesiinia. Aksessoreina on titaniittia, apatiittia, zirkonia ja magnetiittia..kalimaasalpaa esiintyy harvoin. Koostumukseltaan hype rsteenigneissit ovat Fe, Mg-pitoisempia kuin diopsidigneissit. Ne lienevat alkuaan andesiittisia tuffeja, tuffiitteja, laavoja tai kerrosjuonia. Eraissa tapauksissa on almandiinia pyrokseenin ohessa, kuten esimerkiksi Nurmijarven kk :sta 4 km itaan (x = , v = ). Siella gneissi sisaltaa plagioklaasia (An 30), kvartsia, biotiittia, hppersteenia ja almandiinia seka aksessoreina zirkonia, apatiittia ja mikrokliinia (n :o 13, taulukko 4). Suurehkot kalipitoisuudet tamanlaatuisessa kivessa saattavat olla sekundaarisia..almandiinipitoista pyrokseenigneissia on mm. Nurmijarven vanhainkodin koillispuolella (x , y = ) seka Haakinmaen pohjoispaassa (x , v ) Nurmijarven kk :sta 2,4 km lounaaseen. Fylliitit, kiilleliuskeet ja -gneissit Hienorakeisia metasedimentteja on tavattu varsin vahan. Osittain tama johtunee niiden alkuaankin vahaisesta maarasta, mutta toisaalta alueelle ominainen voimakas metamorfoosi on uudestikitevttanvt ne karkearakeisemmiksi ja samalla muuttanut mineraalikoostumusta. Fylliitteja on mm. Pornaisten ja Nummisten tienoilla, Mantsalan lansi- ja pohjoispuolilla seka Hyvinkaan pohjoispuolella erilaisiin vulkaniitteihin liittyvina. Ne sisaltavat kvartsia, plagioklaasia (olig.) biotiittia ja kloriittia seka joskus pienia almandiini- ja magnetiittikiteita. Fylliitit ovat yleensa ohutkerroksisia, joskus kerrallisia. Kiilleliuskeet ovat peruskoosturnukseltaan lahes fylliitteja vastaavia, mutta hieman karkearakeisempia. Kvartsin, plagioklaasin ja biotiitin maarissa on vaihtelua. Kerroksellisuus on epaselvempi kuin fvlliiteilla. Ero fylliitteihin saattaa johtua hieman erilaisesta sedimenttiaineksesta, mutta osittain moos uudestikitevtymisasteesta. Kiilleliuskeissa on usein alkavaa suonimuodostusta. Kiillegneissit sisaltavat kvartsia, plagioklaasia (olig.) ja biotiittia. Maasalparikkaat ja biotiittikovhat muunnokset ovat valiasteita kvartsi-maasalpagneisseihin. Rakenne on granoblastinen, liuskeisuus selva. Kvartsi-plagioklaasi-biotiitti-gneisseissa on vleisesti almandiinia, kordieriittia ja/tai sillimaniittia, varsinkin jos kivi on migmatiittinen. Suonigneissirakenne on vleista ja usein on kivessa seka arteriittisia etta veniittisia juonia (Harme 1965, s. 31). Ns. kinzigiittinen gneissi ei juuri koskaan vastaa kokonaiskoostumukseltaan primaaria sedimenttia. Useimmiten se on restiitti (melanosomi), johon tummat mineraalit, ennen kaikkea biotiitti, ovat rikastuneet jaannoksena silloin kun vaaleat mineraalit, maasalpa ja kvartsi, ovat joko osaksi tai lahes kokonaan sulaneet (partiaalinen anatexis) ja erkaantuneet linsseiksi tai suoniksi. Talloin

20 1 9 Kuva 5. Tummat, kerrosmyotaiset taplat gneississa ovat alueellismetamorfoosissa syntynytta kordieriittia. Tummat laiskat vaaleassa, myohaiskinemaattisessa mikrokliinigraniitissa ovat kordieriittikasaumia, jotka ovat syntyneet graniitin assimiloiman gneissin Mg, Fe-mineraaleista. Molemmat kordieriitit ovat piniittiytyneita. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 5. Cordierite of two age. Dark spots in gneiss are pinitiyed cordierite formed in regional metamorphism. Dark flecks in late kinematic microcline granite are accumulations of cordierite (partly pinit/5ed), which is an alteration product of the map, minerals of the gneiss assimilated by the microcline granite. The coin is 2.5 cm in diameter. Malmi lentokentta airport. biotiitti on muuttunut almandiiniksi ja/tai kordieriitiksi. Usein on sillimaniittia kordieriitissa sulkeumina. Biotiittirikkaita saumoja on gneisseissa graniittijuonien reunoilla tai mikrokliinigraniitissa olevien gneissisulkeumien reunoilla. Tallaista on kuvattu Sipoon Skraddarbysta (Harme 1962, s. 114 ; 1974). Malmin lentokentalla (x -= , v = ) on gneississa kerrosjuovittain kordieriittia (kuva 5). Kaligraniitteihin liittvvassa migmatiittiutumisessa muuttuvat gneissien pyrokseenit ensin amfiboliksi, tama biotiitiksi ja edelleen almadiiniksi ja/tai kordieriitiksi, jolloin svntvv granaatti-kordieriittigneisseja (vrt. Harme 1958a, Harme ja Laitala 1955). Tallaisesta on esimerkkeja tien 3 leikkauksissa Nurmijarven kaakkoispuolella (x = , y = ) seka tien 130 varressa Valkjarvella (x = , y ) (kuva 6). Granaatti- ja/tai kordieriittipitoisuus eivat siten sinansk osoita kiven sisaltaneen sedimentogeenista Al-vlimakraa. jokelan aseman pohjoispuolella on gabro etelareunallaan kontaktissa hienorakeiseen kerrokselliseen liuskeeseen, joka sisaltaa runsaasti serisiittiytyneita porfyroblasteja. Ne lienevat olleet andalusiittia. Liuskeen biotiittikin on hieman kloriittiutunut. - Pornaisissa, Lahan kartanon itapuolella (x = , v = ) on kiilleliuskeessa andalusiittia porfyroblasteina.

21 2(1 Kuva 6. Loivakaateinen hypersteenigneissi (vasaran alla olevan sailyneen kerroksen koostumus on n :o 12, taulukko 4) on muuttunut granaattipitoiseksi suonigneissiksi. Avokallion oikeassa paassa toinen sailynyt hypersteenigneissikerros (n :o 11, taulukko 4) on liukupintaa myoten taipunut leikkaamaan Samoa gneissimigmatiittia. I7g. 6. Gently dipping h persthene gneiss has been altered into an almandine-bearing veined gneiss. Belong the hammer is a preserved stratum (No. 12, table 4). At the right end of the outcrop, a similar preserved layer (No. 11, table 4) has glided to cut the same gneiss migmatite. V'alkjarvi, Nurinijarvi. Emaksiset ja intermediaariset vulkaniitit Hmaksisia ja intermediaarisia vulkaniitteja tavataan useimmiten gabroihin ja dioriitteihin liittvvina. Runsaimmin niiti on Hyvinkaan-Mantsalan vyohykkeessa, jossa primaarirakenteet ovat parhaiten sailyneet, vaikkakin vulkaniitit ovat metainorfoituneet lahinna amfiboliittifasieksen mukaisesti. Niihin sisaltyy myos residuaalisedimenttien sekaisia tufiitteja. Andesiittisia vulkaniitteja on huomattavasti enemman kuin basalttisia. Primaarirakenteina tavataan kerroksellisuutta, fragmentti- (agglomeraatti ja breksia) ja laavarakenteita seka manteleita. Riihimaen Arolammilla tien 3 leikkauksessa (x - _ , y = ) on gabro-dioriittimassiivia reunustavia tuffeja, joiden koostumus vaihtelee basaltista andesiittiin. Leikkauksen kaakkoispaassa on laavakivilajeja, mutta paaosa on kerroksellisia ja agglomeraattisia tuffeja, joihin liittyy myos uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitteja. Luoteispaassa on tuffien ohessa andesiittista mantelikivea. Rataleikkauksessa m Hyvinkaan aseman luoteispuolella (x , _= ) on andesiittisia laavoja manteleineen (kuva 7). Tien 53 leikkauksessa, tien 3 ristevksesta 600 m koilliseen (x , y ',)n andesiitissa laavarakennetta, jossa on myos manteleita (kuva 8). Rakenne rnuis-

22 2/ Ku, 7. Andesiittinen Lava, jossa manteleita. Fig. 7. Am5gdaloidal andesitic flow. 1-Iyvinkaa, rautatteasema/railway station. i Kuva 8. Andesiittinen laava. Kaligraniittijuonen reunassa on tiplina mustaa turmaliinia, joka alueen karkeissa graniiteissa on harvinainen mincraali. Fig. 8. Andesitic flow. The vein of potash-rich granite is bordered bj' grains of black tourmaline, a mineral met with very seldom in coarsegrained microcline granite. Tie ;road No. 53, Noppo.

23 22 tuttaa tyynylaavaa. Voimakkaasta liuskeisuudesta johtuen rakenne on pystyleikkauksessa kerroksellisuuden tapaan juovainen. Saaksensillan talon pohjoispuolella, Mantsalan kirkonkylasta 1,4 km itakoilliseen (x = , y = ) on kerroksellinen emaksinen vulkaniitti, johon liittyy agglomeraattia ja uraliittiporfyriittia seki paljastumarvhman itaosassa happamia felsiittisia kerroksia. Salinkian luoteispuolella, Makelin talon lahella (x = , v = 566.3) on laavarakenteita, mm. tyynylaavaa. Samoin on Kaanaan kylissa, Mantsilan talon luona (x = , y = 563.2). Molemmissa paikoissa on my-6s uraliittiporfyriittia. 1.- raliitti- ja plagioklaasiporfyriitit ovat hyvin yleisia Hj-vinkaan-Mintsalin vulkaniittijaksossa. Naissa porfyriiteissi on hyvin harvoin manteleita. Tama viittaa siihen, etta ne ovat joko laavasailion reunoilla jahmettyneita osia tai tuffikerroksiin tunkeutuneita kerrosjuonia, jotka ovat tyypillisia stratovulkaaneissa. Uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitit esiintyvat alueellisesti toisiinsa liittyvini, tai jopa samassa kivessa on seka uraliitti- etta plagioklaasihajarakeita. Uraliittiporfyriittien koostumus vaihtelee miltei basaltista happamehkoon andesiittiin. Plagio- Iaaasiporfyriitit lienevat yleensa andesiitteja. Hyvinkaalla on plagioklaasiporfyriittia (kuva 9) ampumaradan etelipuoleisissa kallioissa (x = , y = ) ja uraliitti-plagioklaasiporfyriittia Lavonkalliossa 300 m Arolammen itapuolella (x = , y = ). Andesiittisia metatuffiitteja ja amfiboliitteja on vuorokerrostuneena gneissien kanssa teiden 3 ja 53 risteyksessa. Keravan karttalehden alueella on metavulkaniitteja merkittavammin vain karttalehden koilliskulman tienoilla. Muualla tavataan siella taalla amfiboliittilinsseja tai -kerroksia, jotka lienevat vulkaanista alkuperaa, vaikka primaarirakenteet ovat metamorfoosissa havinneet. Happamat vulkaaniitit Happamilla vulkaniiteilla tarkoitetaan tassi dasiittisia ja ryoliittisia kivilajeja. Ns. leptiitteja on pidetty vulkaniitteina vain sikali kuin ne primaarirakenteitten, kivilajiassosiaatioitten, koostumusten tai muiden ominaisten piirteittensi perus-- teella voidaan paatella vulkaanisperaisiksi. Dasiittista vulkaniittia on Lien 3 leikkauksissa Arolammen luoteispuolella (mm. x = , y = ). Andesiitista dasiittiin vaihtelevia tuffeja, laavabreksioita ja laavoja esiintvy rautatieleikkauksessa Hyvinkaan asemasta m luoteeseen. Kummassakin paikassa kivilajit ovat hienorakeisia. Tien 3 leikkauksessa Arolammen luoteispuolella (x = , y = ) on juovaista ja osittain kerroksellista vulkaniittia (kuva 10), jonka koostumus vaihtelee dasiitista ryoliittiin (anal. 6, taulukko 2). Korkeahko CaO-maara johtuu vahaisesta

24 2 3 Kuva 9. Plagioklaasiporfyriittia. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 9. Plagioclase porphyrite. The coin is 2.5 cm in diameter. Ampumarata/sbooting range, Hvvinkaa. Kuva 10. Ryoliittituffi. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 10. Rhyolite tuff. The coin is 2.5 cm in diameter. Tie/road No. 3, Arolampi.

25 24 karbonaattipitoisuudesta, joka osaksi on sailynyt juovissa, osaksi reagoinut silikaattisen aineksen kanssa. Kyynarojarven itapuolella, Koskelan talon luona sillankorvassa (x = , v == ) on uraliittiporfyriitin ja kerroksellisen tuffiitin vhteydessa halleflintamaista, osaksi porfyyrista hapanta vulkaniittia. Tien 53 leikkauksessa, tien 140 risteyksesta n. 200 in itaan, on pienirakeinen kvartsidioriittinen kivilaji. Siihen liittyv juovaisia ja jopa kerroksellisia osueita, iotka ovat dasiittisia metavulkaniitteja. Tien 50 leikkauksessa tien 6 (vanha Porvoontie) luoteispuolella (x , y -= 563.6) on andesiitista ryoliittiin vaihtelevia vulkaniitteja. Leikkauksen ete1 i paassa on halleflintamaista ryoliittia, jossa on karbonaattirikkaita juovia. Happamia vulkaniitteja on Keravan karttalehden etelalaidalla Vastersundomin etelapuoiella ja Pakilan tienoilta lanteen, mutta alkuperan maarittely ei ole metamorfoosin vuoksi laheskaan aina mahdollista. Kartoissa vihrean karttavarin paalle keltaisella merkity-t kivilajit ovat useimmiten erittelemattomia dasiitti- ja rvoliittiluokan vulkaniitteja. Kivilaji on koostumuksensa, rakenteittensa ja esiintvmisvmparistonsa perusteella parhaiten tunnistettavissa happamaksi vulkaniitiksi siella, missy on runsaammin muitakin, lahinna andesiittisia vulkaniitteja. Vahvat vulkaniittipatjat ovat kvenneet metamorfoosissa parhaiten sailyttamaan ominaispiirteensa. Hienorakeiset, usein osittain lasiset happamat vulkaniitit ovat erittain helposti uudestikiteytyvia, joten on ilmeista, etta happamia vulkaniitteja sisaltvy tunnistamattomina runsaasti kvartsi-maasalpagneissien ryhmaan. SYVAKIVILAJIT Yleistii Svekofennialaisen varhais- ja synkinemaattisen vaiheen syvakivilajeja oaat alueella gabrot, peridotiitit, dioriitit ja kvartsi- seka granodioriitit. Myohaiskinemaattista plutonismia edustavat mikrokliinigraniitit. Naiden lisaksi tavataan eri - laisia valimuotoja, jotka ovat koostumukseltaan joko primaarisia tai metasomaattisten/metamorfisten prosessien tuotteita. Emaksiset syvakivilajit, gabrot ja dioriitit esiintyvat runsaimmin HyvinkaaniMlantsalan kautta kulkevassa vyohykkeessa, jossa on myos vastaavan koostumuksellisia vulkaniitteja. Kvartsi- ja granodioriitit seka mikrokliinigraniitit ovat vallitsevina syvakivina alueen muissa osissa, joissa pintakivista erilaiset gneissit ovat enemmistona. Nuoremman, anorogeenisen vaiheen svvakivia ovat (>naksen ja Bodomin granntit.

26 2 5 Peridotiitit Alueella on ultraemaksisia kivilajeja muutamia harvoja pienia esiintvmia, jotka useimmiten liittvvat gabroihin tai dioriitteihin. Ne ovat yleensa hornblendiitteja, joissa on usein jiinnoksena pyrokseenia. Lisana saattaa olla jokin rae plagioklaasia. Joutsjarven.linsipuolella (x , v = 571.9) on karkeahkoa hornblendiittia, jossa on hiukan plagioklaasia. Tama peridotiittinen kivilaji liittvv gabroon ja sita livistavat lukuisat graniitti- ja kvartsijuonet. Jokelan asemasta 1,5 km koilliseen (x _ , y = ) oleva hornblendiitti vaihettuu asteittain gabroksi. - Haarajoelta pari kilometrik pohjoiskoilliseen on liuskeen ymparoima, reunoiltaan heikosti suuntautunut peridotiitti, joka sisaltia pvrokseenia ja serpentiniytynytta oliviinia. Keravan Skogsterin alueella on pieni esiintyma (x = , y- = ) peridotiittista kivilajia mikrokliinigraniitin lavistamana. - Hornblendiittia on Pornaisissa Kotojarven etelapuolella, Vanha-Krouvari talon luona (x == , v = ) gabroon liittyvina. Hameenkylassa, tien 50 leikkauksessa (x = , y ) on pieni hornblendiittinen pahku sulkeumana gneississa. Peridotiitissa on lavistavia graniittijuonia vasten vahvat biotiittirikkaat reaktiosaumat. Rekolassa on karkeata hornblendiittia maantiesillan alla (x = , v --= ). Ymparisto on migmatiittista kvartsidioriittia, jonka sisaltamassa pienessa peridotiittisulkeumassa on reunoilla 1--2 cm levea, syvemmalle rapautunut biotiittirikas reaktiosauma. Gabrot ja dioriitit Kokonaisuudessaan ns. Hyvinkaan gabro muodostaa vhtenaisen massiivin (karttalehdilla Riihimaki, 2044 ja Karkkila, 2042), jonka sisalla on tavattu pienehkojii osuneita peridotiittia ja anortosiittia (vrt. Harme 1954a, s. 19) seka toisaalta suurimittaista vaihettumista dioriitiksi, jossa usein on vahan kvartsia. Massiivin itaosissa havaitaan asteittaista vaihettumista kvartsi- ja granodioriiteiksi (s. 30). Naiden eri kivilajityvppien valilli tavataan myos jyrkkik kontakteja. Joskus on juonia, jotka eivat koostumukseltaan eroa sivukivesta. Usein juonet kuitenkin ovat vaaleampia ja happamempia kuin sivukivi. Paaosiltaan naita koostumusten vaihettumisia ja eroja on pidettava magmaattisen differentiaation tuotteina. Metamorfoosi on taman massiivin alueella heikohko. Sita todetaan merkittavammin massiivin linsiosassa (vrt. Puranen 1968) seka pienirakeisemmissa reunaosissa. Massiivin keski- ja itaosissa on laajoja alueita taysin metamorfoitumattomana, jolloin kivilajin hypidiomorfinen rakenne on hyvin sailynyt. Metamorfoosi on yleensa amfiboliittifasieksen mukaista, jolloin gabroon ja dioriittiin on usein syntvnyt hiukan kvartsia K

27 2 6 Gabro on keskirakeista, joskus paikallisesti karkearakeista. Pyrokseenigabron (n :o 1, taulukko 5) kemiallista koostumusta esittaa analvysi 3 taulukossa 6 (n :o 6 kartalla). Pyrokseenigabron paamineraaleina ovat plagioklaasi, pyrokseeni ja joskus oliviini, jolloin voidaan puhua oliviinigabrosta (anal. 2, taulukko 6 ; n :o 5 kartalla). Plagioklaasi on kauniisti vyohykkeista (reunat An50-sm keskus An,s-1O). Pyrokseeni on usein seka rombista (2Vu = ) etta klinopyrokseenia (2Vy = 60 ; cay = ). Joskus on kivessa myos sarvivalketta ja tummanruskeaa biotiittia, etupaassa muuttumistuloksina. Milloin sarvivalke on ilmeisesti primaarista, navttaa plagioklaasin anortiittipitoisuus olevan alhaisempi ja vyohvkkeisyvs heikompi. Dioriiteissa on sarvivalke yleisempaa kuin pyrokseeni. Eraita gabromuunnoksia tavoittaa tien 3 leikkauksissa. Laaninrajasta 150 m kaakkoon (x =-= , v = ) on hyvin tummaa suuntauksetonta pyrokseenigabroa, jossa on cm pitkia, karkeita, plagioklaasivaltaisia linssimaisia erkaumia. Pyrokseenigabroa lavistaa granodioriittinen juoni (anal. 8, taulukko 6 ; ks. myos s. 29). Laaninrajasta 700 in luoteeseen olevan tieleikkauksen (x = , y = ) etelapaassa on sarvivalkegabroa, joka paljastumassa vaihettuu dioriitiksi ja edelleen pvrokseenigranodioriitiksi. Sen koostumus vastaa lahes edella mainittua granodioriittijuonta (vrt. s. 30). Pienehko gabroalue 3-4 km Jokelan aseman pohjoispuolella on tasalaatuinen ja vaihtelua edustavat vain hieman suuntautuneet kontaktimuunnokset. Gabro sisaltaa amfibolia (2Vu 82 ; cay -= ) ja voimakkaasti saussuriittiutunutta plagioklaasia (An, ), joka tavttaa amfibolien valit. Riihimaen karttalehden itaosissa olevat gabroalueet edustavat lahelle pintaa tulleita intruusioita. Niille on luonteenomaista ofiittinen tai eraissa tapauksissa porfyriittinen rakenne. Paikoin on vahittaista vaihettumista vulkaniittien ja gabron valilla ja gabrossa on vulkaniittia sulkeumina. - Kilpijarvesta n. 900 m luoteeseen, Ruumismaessa, keskirakeinen gabro sisa taa gneissisulkeumia ja on siten gneissia nuorempaa. Osittain vulkaniittien reunustamalla Soukkion gabro-dioriittialueella esiintvv Kilpijarven rantakallioissa breksioita, joissa murskaleilla ja valiaineksella ei ole oleellista koostumuseroa, vaan ero on etupaassa raekoossa. Joskus saattaa breksioiva osa olla karkeahkoa. Tallaista breksiaa on moos Kilpijarven Pukkisaaressa. Hienorakeiset juonet ovat paikoin yleisia. Ymparoivissa vulkaniiteissa on runsaasti myos agglomeraatti- ja laavarakenteita. On ilmeista, etta Soukkion massiivi edustaa subvulkaanista magmaintruusiota. Kilpijarven luoteispuolella koostumus vaihtelee gabrosta dioriittiin ja lisaksi siella on parissa paljastumassa keskirakeista sarvivalkeperidotiittia. Taulukossa 6 analvysi 1 esittaa sarvivalkegabron kemiallista koostumusta Kilpijarven etelarannalla (n :o 4 kartalla) ja analvysi 2 oliviinigabron koostumusta Kaanaan kylassa, n. 1,5 km Kilpijarven lansipuolella (n :o 5 kartalla).

28 2 7 Taulukko 5. Syvakivilajien koostumuksia. Table 5. Composition of some platonic rocks samalla kvartsia, jolloin kiven koostumus on muuttunut graniittiseksi ilman jyrkkia rajoja (kuva 11 ; Harme 1965, s. 21). Soukkion massiivin etelareunalla on graniittijuonia ja graniittiutumista tiheassa, mika johtunee loivakaateisesta kontaktista etelapuoliseen mikrokliiniporfyroblastiseen graniittiin. Vulkaniittien reunustamalla Hirvihaaran luoteispuolisella gabro-dioriittialueella gabro on keskella ja dioriitti reunoilla, ja siella on todettavissa asteittaista vaihettumista gabrosta dioriittiin. Lansireunalla on vaihettumista dioriitista granodioriittiin. Dioriitti on biotiitti-sarvivalkedioriittia ja granodioriittikin on usein sarvivalkepitoista. Kaukalammen gabro-dioriittimassiivi on epahomogeeninen. Siella tavataan runsaasti mikrokliinigraniitin juonia ja niiden lahella esiintyv sivukivessa mikrokliinia porfvroblasteina, joiden vmparilla on plagioklaasimantteli (s. 33). Mantsklan kirkolta noin 4,5 km koilliseen oleva gabropahku lienee syntvnvt lahella maanpintaa, koska siihen liittyy pienirakeisia ja porfyriittisia muunnoksia, jollaisia tavataan ymparoivissa vulkaniiteissa. Samanlaisia piirteita on myos n. 7 km Mantsalan koillispuolella olevassa gabropahkussa. Pornaisissa Kotojarven etelapuolella on gabroalue, johon liittyy emaksisia ja andesiittisia vulkaniitteja, mm. uraliittiporfyriitteja. Gabroksi merkitty vyohyke on epayhtenainen. Kotojarven lounaispuolella, Sonnikonmaen (x = , y -_ ) pohjoispaassa ja osittain etelaosassakin on uraliittiporfvriittia, joka asteitkvartsi --Quart :` 2,5 27,4 31,7 34,9 26,3 28,3 Plagioklaasi - Plagioclase 54,8 53,9 61,7 39,7 34,5 37,9 9,7 Kalimaasalpa - Potash feldspar. 0,9 20,3 21,8 30,4 48,9 Pyrokseeni - Pyroxene '. 36,5 13,4 -- Amfiboli --Amphibole 5,1 25,7 6,0 Biotiitti - Biotite 1,3 3,1 9,4 5,9 4,3 10,9 Muskoviitti-Muscovile 0,2 1,6 1,2 1,0 Almandiini-Almandine 0,8 Aksessorit--Accessories 2,3 1,4 0,4 0,7 0,9 0,1 2,2 100,0 100, ,0 100,0 100,0 100,0 100,0 An 60 An 32 An., An a, An., An,,, Anz3 1. Pyrokscenigabro Pyro.aene gabbro. Hyvinkaa, x , y ~ Pyrokseenikvartsidioriitti - Pyroxene quartjz diorite. Jokivarsi, x , y Granodioriitti Granodiorile. Jokela, x = , y Graniittiutunut kvartsidioriitti - GranitiZed quart; diorite. Hyryla, x , = Graniittiutunut kvartsidioriitti Graniti ed quartz diorite. Kerava, x , y -= Migmatiittigraniitti -- Migmatite granite. Seutula, x = , y Mikrokliinigraniitti Microcline granite. Vapaala, x , y Karkean mikrokliinigraniitin juonet lavistkvat Soukkion massiivin kivilajeja. Paikoin juonet ovat leikkaavia, mutta paikoin on vain jossain juovassa tai vvohvkkeessa gabroon tullut metasomaattisesti paljon mikrokliinia porfyroblasteina ja