Vuohijarven kartta-alueen b lliopera

Transkriptio

1 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 3114 EXPLANATION TO THE MAPS OF PRE-QUATERNARY ROCKS SHEET 3114 Aimo Tyrvainen Vuohijarven kartta-alueen b lliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Vuohijarvi map-sheet area GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1986

2 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : Kallioperakarttojen selitykset, Lehti 3114 Explanation to the maps of pre-quaternary rocks, Sheet 3114 Aimo Tyrvainen VUOHIJARVEN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Vuohijarvi map-sheet area Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland Espoo 1986

3 Tyrvainen, A., Vuohijarven kartta-alueen kalliopera. The pre-quaternary rocks of the Vuohijarvi map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1 : Kallioperdkarttojen selitykset, 3114 Vuohijdrvi. 31 pages, 12 figures and 5 tables. The area contained in the map sheet is located in southestern Finland, approximately 140 km from Helsinki to the northeast. Roughly a half of the area consist of older, Svecokarelidic bedrock. A small part of this, accounting for some 10 % of the total, is supracrustal : weathering sediments, metamorphosed into mica gneiss containing garnet and in places also cordierite as well as volcanites that have to a large extent become metamorphosed into amphibolite. The predominant plutonic rock in this group is microcline granite containing garnet. In addition, there occurs granodiorite as well as, associated with it, in the western part of the area included in the map, a few small knobs of gabbro. The age of the metamorphism and plutonism of the Svecokarelidic group is Ma. The metamorphism took place in the amphibolite facies. The other half of the area in the map consists of younger rocks, belonging to the postsvecokarelidic group. Listed in order from the oldest to the youngest, they are gabbro anorthosites, diabases, rapakivi granites and quartz porphyry dikes. Two age determinations have been made of these rocks in the area of the map. The one, made of the gabbro anorthosite close to the northern margin of the area in the map, has yielded the result of 1645 f 11 Ma, and the other, made of the rapakivi in the southern part of the area, the age of 1637 t 16 Ma. The text is in Finnish, with figure and table captions and a summary in English. Key words : areal geology, explanatory text, bedrock, Proterozoic, Vuohijarvi, Finland. Aimo Tyrvdinen, Geological Survey of Finland, Espoo 15

4 SISALTO - CONTENTS Tutkimusvaiheet 5 Kallioperan yleispiirteet Pintakivilajit 8 Kiillegneissit.. 8 Amfiboliitit ja uraliittiporfyriitit 9 Syvakivilajit Svekokarjalaisetsyvakivet 10 Gabrot 10 Granodioriitit 12 Graniitit 13 Postsvekokarjalaiset syvakivet ja juonikivet 14 Emaksiset magmakivet 14 Rapakivet 19 Kvartsiporfyyrijuonet 23 Kallioperan ikasuhteet, rakenne ja metamorfoosi 24 Radiometrisia ianmaarityksia 25 Taloudellisia aiheita 28 Summary : The pre-quatermary rocks of the Vuohijarvi map-sheet area 29 Introduction Supracrustal rocks 29 Svecokarelidic plutonisrocks 30 Postsvecokarelidic rocks 30 Age relations, structure and metamorphism of the bedrock 33 Radiometric age determinations 33 Kirjallisuutta - References

5 5 TUTKIMUSVAIHEET Vuohijarven kartta-alue kasittaa paaosan Jaalan seka osia Valkealan ja Iitin kunnista Kymen laanissa. Lisaksi siina on osia Mikkelin laaniin kuuluvista Heinolan maalaiskunnasta ja Mantyharjun kunnasta. Kartta-alue vastaa maanmittaushallituksen kantakartaston 1 : mittakaavaista lehtea Vuohijarvi Ensimmainen merkittava kartta-alueen kallioperaan liittyva tutkimus on vuodelta 1887, jolloin Wilhelm Ramsay kuvasi Jaalan pitajan koillisosan silloin arkeeisina pidettyja muodostumia. Noin 10 km levea kaistale karttalehden etelareunasta kuuluu Suomen geologisen kartoituksen alkuaikoina julkaistuihin 1 : mittakaavaisiin karttalehtiin n :o 8 Lahti (Moberg 1888) ja n :o 22 Valkeala (Sederholm 1893). Muu osa karttalehtea sisaltyy 1 : mittakaavaiseen Suomen geologisen yleiskartan vuorilajikarttaan lehti C 2 Mikkeli (Frosterus 1900 )a 1903). Antti Savolahti (1956 )a 1966) on seikkaperaisesti tutkinut Ahveniston massiiviin sisaltyvia tai ikknsa puolesta siihen liittyvik kivilajeja kartta-alueen pohjoisosassa (peruskartat 03, 06, 09 seka osittain 02, 05 ja 08). Mauno Lehijarvi suoritti vuosina kartta-alueella tutkimuksia tarkoituksenaan Viipurin rapakivialueen uudelleenkartoittaminen. Vuonna 1956 Anssi Lonka suoritti kartoitusta alueen etelaosassa osana paaasiassa karttalehden ulkopuolelle sijoittuvaa kartoitustyotaan pro gradu - ja lisensiaattitutkielmaa varten (Lonka 1957 ja 1960). Talta ja siis paaosaltaan karttalehden ulkopuolelle sijoittuvalta alueelta on ilmestynyt kahden viimeksi mainitun tutkijan Jaalan sarvivalkerapakivijuonta kasitteleva julkaisu (Lehijarvi )a Lonka 1964). Kallioperakartta ja tama selitys perustuvatkin Viipurin rapakivimassiivin osalta Lehijarven ja Longan kokoamaan aineistoon, Ahveniston massiivin alucella on kaytetty hyvaksi Savolahden tutkimuksia. Kirjoittaja tutki kartta-aluetta 1 : mittakaavaista kallioperakarttaa varten syksysta 1961 vuoteen 1963 varsinaisena kartoituskohteenaan alueen svekokarjalainen

6 6 Kuva 1. Ell turkijoiden kartoittamat alat Vuohijarven kasha-alueella. Fig. 1. Areas mapped by different persons. 1. Mauno Lehijarvi , 2. Anssi Lonka 1956, 3. Aimo Tyrvainen 1961, 4. Aimo Tyrvainen Erkki Lehto Aimo Tyrvainen 1963, i. Erkki Lehto kalliopera. Kuvassa 1 on esitetty eri henkiloiden kartoittamat alueet. Kartan on puhtaaksi piirtanyt Lea Marjomaa, painatuksen valvonut Mauno Lehijarvi, ja se ilmestyi vuonna 1969 tekijoinaan Mauno Lehijarvi ja Aimo Tyrvainen. Kallioperakartan ilmestymisen jalkeen on Geologisen tutkimuslaitoksen teollisuusmineraaliryhma tehnyt tutkimuksia Ahveniston massiivin gabro-anortosiittikompleksilla Reno Alviolan johdolla. Naista tutkimuksista on tats kirjoitettaessa (1984) kaytettavissa yksi julkai.sematon esiraportti (Alviola 1981) seka yksi pro gradu-tutkielma Uohanson 1984). Ahveniston rapakivesta on myos etsitty tinaa Rautaruukki Oy :n toirneksiannosta. Tutkimukset on tehnyt Peter Eden, joka kasittelee tinan esiintymista alueella pro gradu -tutkielmassaan (1980). Merkinnat O1A, O1B, O1C, O1D,.. 05C,.. 12A Me. paikannimien yhteydessa osoittavat kyseisen paikan sijainnin kallioperdkartan ja peruskartan (1 :20 000) osa-alu-

7 7 A 2O B 11 C 2O Kuva 2. Vuohijarven kartta-alue. A = pistelasku- tai kemiallisen analyysin nro, B = valokuvan nro, C = radiometrinen ianmaaritys. Fig. 2. Vuohija'rvi map sheet area. A = point counting analysis or chemical analysis No.. B = fig. No.. C = radiometric age determination. eella. Kuvasta 2 ilmenevat kemiallisesti ja mineralogisesti analysoitujen ja ikamaaritettyjen naytteiden seka valokuvien ottopaikat. Luku ''Radiometrisia ianmdarityksia'seka sithen liittyva taulukko ja konkordiadiagrammi ovat GTK :n isotooppigeologian yksikossa laadittuja O. Kouvon johdolla. Kasikirjoituksen ovat tarkastaneet ennakkoon Kauko Merilainen ja Pekka Pihlaja. Suomen kielen on tarkastanut Lisa Kolttola ja englanninkielisen kaannoksen on tehnyt Paul E. Sjoblom. Konekirjoitustyot on suorittanut Helga Leppanen. Nimelta mainituille ja muille selityksen laatimisessa avustaneille esitan parhaimmat kiitokseni.

8 8 KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Vuohijarven kartta-alueesta noin puolet on vanhempaa, svekokarjalaista kallioperaa, loput rapakivia ja muita postsvekokarjalaisia kivilajeja. Vanhemman ikaryhman kivet kuuluvat siihen Lounais-Suomesta Turun seudulta itakoilliseen suuntautuvaan ja kartta-alueen yli kulkevaan vyohykkeeseen, jossa vallitsevana kivilajena on mikrokliinigraniitti. Lisaksi siihen kuuluu granodioriitteja, joihin liittyy kolme pienta gabropahkua (peruskarttalehdella 2). Pintakivilajeja on verrattain vahan ja ne ovat kaikki svekokarjalaisella alueella. Rapakivet melkein katkaisevat edella mainitun vyohykkeen. Kartta-alueen kaakkoisosa kuuluu laajaan Viipurin rapakivialueeseen, luoteisosassa on taas noin puolet erillisesta Ahveniston rapakivimassiivista. Painovoimamittausten perusteella on esitetty (Lauren 1970), etta molemmat rapakivet liittyisivat yhteen verrattain lahella maanpintaa. Rapakivien kanssa samaan nuorempaan ikaryhmaan vain hiukan niita vanhempina kuuluvat diabaasit ja gabroanortosiitit peruskarttalehdilla 05, 06, 08 ja 09, seka rapakivia vahan nuoremmat kvartsiporfyyrijuonet lehdilla 02, 03 ja 05. Kalliopera on kartta-alueella yleensa hyvin paljastunutta, paitsi rapakivialueella Etela-osassa paljastuneisuutta vahentaa viela alueen yli ltd-lansi-suunnassa kulkeva pienempi Salpausselka. PINTAKIVILAJIT Kiillegneissit Kartta-alueen vahaisista pintakivista tavataan runsaimpina kartalle sinisella varilla merkittya kiillegneissia, joka on kauttaaltaan voimakkaasti metamorfoitunutta ja enemman tai vahemman suonigneissimaista (kuva 3). Kartalle merkittyjen esiintymien lisaksi suonigneissia on kaikkialla sita ymparoivassa mikrokliinigraniitissa eri kokoisina, usein haamumaisina sulkeumina. Paamineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi (An 22 _ 36 ), ja biotiitti. Kalimaasalpaa on vaihtelevia maaria, useimmissa tapauksissa se puuttuu kokonaan. Granaattia on sangen yleisesti ja sen ohella usein myos kordieriittia enemman tai vahemman muuttuneena. Usein se on muuttunut taydellisesti hienorakeisiksi serisiittimyhkyiksi. Aksessoreina on malmimineraaleja, apatiittia, zirkonia ja titaniittia. Kiillegneissien mineralogisia koostumuksia ovat analyysit 1-5 taulukossa 1. Kaikki alkuperaiset rakenteet ovat metamorfoosissa havinneet, joskin jossain maarin tavataan tummien kiillepitoisten ja vaaleiden runsaskvartsisten kerrosten vuorottelua (kuva 4) jaanteena savi- ja hiekkapitoisista kerroksista. Valikerroksina saattaa tavata myos amfiboli- ja pyrokseenipitoista ainesta.

9 9 Kuva ~,. SLion igneissia. Laatta 12 cm. Fig. 3. Veined gnezjs. Tag 12 cm. Vaaralarvet, Jaala. 04 A, x = 6773,90, y = Amfiboliitit ja uraliittiporfyriitit Vahaiset vihredlla vdrill i merkityt alueet kartalla ovat pkaasiassa alkuperaltaan vulkaanisia kivilajeja. Suurimmaksi osaksi ne ovat metamorfoituneet amfiboliiteiksi, mutta uraliittiporfyriittia tai jaanteitd sen seka joskus myos plagioklaasiporfyriittisesta rakenteesta on tavattavissa hajanaisina osueina laajemmaltikin kuin kartalla ndkyy, mm. Karijarven lounaispuolella (01B, 02A). Toisaalta tavataan kaikkialla myos kerroksellista tuffiittisperaista ainesta, jossa amfiboliitin kanssa vuorottelevat enemman tai vahemmkn pyrokseeni- tai kiillepitoiset, alkuaan merkelin- tai savensekaiset kerrokset. Esimerkkeina mineraalikoostumuksista ovat analyysit 6-8 taulukossa 1. Ensimmainen niista on amfiboliitista, jossa nakyy jadnteita plagioklaasiporfyriittisesta rakenteesta ja kaksi muuta kerroksellisesta diopsidiamfiboliitista. Plagioklaasin Anpitoisuus vaihtelee valillk Sarvivklke on variltaan vihrekk tai ruskeaa. Aksessorina on apatiittia, joskus karbonaattia

10 1 0 Kuva 4. Kerrosrakennetta kiillegneississa. Laatta 12 cm. Fig, 4. Bedding structure in veined gneiss. Tag 12 cm. Ansalahti, Jaala. 02 D, x = 6785,15, y = 468,15. SYVAKIVILAJIT Svekokarjalaiset syvakivet Gabrot Kallioperakarttaan ruskealla varilla merkityista kivista kuuluu svekokarjalaiseen ikaryhmaan kolme pienta gabro-esiintymaa kartta-alueen lansiosassa, yksi Pahalammen ymparilla (02A) ja kaksi muuta Vaarajarven pohjoispuolella (02D). Kaikissa naissa on nakyvissa selva suunnittuneisuus, mika erottaa ne gabroanortosiittikompleksin gabroista, jotka kuuluvat rapakivien kanssa nuorempaan postsvekokarjalaiseen ikaryhmaan. Pahalammen ympariston gabrossa tavataan juonina granodioriittia. Vaarajarven pohjoispuolisten gabrojen kontaktisuhteista granodioriittiin ei ole tietoa. Paamineraalit ovat piagioklaasi (An 11-51), sarvivalke, diopsidi, biotiitti ja jalkimmdisen muuttumistuloksena kloriitti. Esimerkkina mineraalikoostumuksesta on taulukon 2 analyysi 9. Aksessoreina on epidoottia, apatiittia ja zirkonia. Pahalammen gabrossa (02A) plagioklaasi on voimakkasti samentunutta, kun taas Vaarajarven (02D) gabrossa se on verrattain kirkasta. Raekoko on keskimaarin 0,3-1 mm.

11 1 1 Taulukko 1. Vuohijarven kartta-alueen pintakivien mineraalikoostumuksia. Maaritykset pistelaskumenetelmalla. Table 1. Mineral compositions of the supracrustal rocks in the Vuohijdrvi map-sheet area. Determined by the point counting method. Mineraalit - Minerals Kvartsi - artz 31,1 34,1 24,5 32,8 18,6 Plagioklaasi - Plagioclase 53,6 21,1 51,2 39,9 33,7 42,3 46,9 45,8 (An) (33) (25) (30) (32) (27) (45) (60) (67) Kalimaasalpa - Potash feldspar 3,9 9,0 Pyrokseenit - Pyroxenes 18,5 23,2 Sarvivalke - Hornblende 43,1 26,6 22,8 Biotiitti - Biotite ,1 24,2 24,2 19,5 14, ,8 Muskoviitti & serisiitti - Muscovite & sericite 14,1 1,6 Serpentinni - Serpentine 2,8 1,2 Granaatti - Garnet 1,3 6,9 Kordieriitti -- Cordierite 9,0 Aksessorit-Accessories 0,2 0,4 0,1 0,3 0,5 0,3 1,0 0,4 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0.. I. Kiillegneissi - Mica gneiss. 01 A. x = 6771,3, y = 464,4. 2. Kiillegneissi - Mica gneiss. 01 B, x = 6777,82, y = 460, Kiillegneissi - Mica gneiss. 02 D, x = 6786,37, y = 469, Kiillegneissi -- Mica gneiss. 05 B, x = 6789,60, y = 470, Kiillegneissi - Mica gneiss. 11 C, x = 6784,30, y = 496,17 6. Amfiboliitti - Amphibolite 02 D, x = 6787,0, y = 465,7. 7. Diopsidiamfiboliitti - Diopside amphibolite. 02 D, x = 6787,0, y = 468,9. 8. Diopsidiamfiboliitti - Diopside amphibolite. 03 A, x = 6794,3, y = 460,5. Taulukko 2. Vuohijarven kartta-alueen svekokarjalaisten syvakivien mineraalikoostumuksia. Maaritykset pistelaskumenetelmalla. Table 2. Mineral compositions of the Svecokarelidic plutonic rocks in the Vuohija'rvi map-sheet area, Determined by the point-counting method. Mineraalit - Minerals Kvartsi - Quartz 1,3 26,4 26,7 32,2 31,2 24,6 30,3 8,8 Plagioklaasi - Plagioclase 56,7 54,7 49,5 46,6 41,9 64,2 25,0 30,9 (An) (50) (22) (22) (20) (17) (23) (18) (15) Kalimaasalpa - Potash feldspar 7,4 16,4 10,0 22,5 6,5 39,9 57,7 Pyrokseenit - Pyroxenes 5,3 1,4 Sarvivalke - Hornblende 27,1 2,1 0,3 Biotiitti - Biotitie 7,1 8,5 7,0 10,4 4,4 2,6 4,1 1,0 Muskoviitti - Muscovite Opaakit - Opaques 2,0 0,4 0,7 0,8 Aksessorit - Accessories 0,5 0,9 0,4 0,4 0,0 0,4 0,0 0,8 9. Gabro - Gabbro, 02 D, x = 6788,88, y = 469, Granodioriitti - Granodiorite. 02 B, x = 6786,00, y = 460, Granodioriitti - Granodiorite, 02 B, x = 6788,70, y = 464, Granodioriitti - Granodiorite. 02 D, x = 6787,10, y = 468, Granodioriitti - Granodiorite. 03 B, x = 6799,25, y = 462, Granodioriitti - Granodiorite. 09 B, x = 6798,30, y = 482, Graniitti - Granite. 05 D, x = 6786,00, y = 475, Pegmatiitti - Pegmatite. 11 B, x = 6787,7, y = 493,4. 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0

12 1 2 Granodioriitit Taman ryhman kivet ovat enimmakseen heikosti suunnittuneita ja tasarakeisia, mutta raekoossa esiintyy alueellista vaihtelua hienohkorakeisesta keskirakeiseen. Laajin taman ryhman esiintyma, kartta-alueen lansiosassa, on paaasiassa granodioriittia, joskin sen koostumus lahenee paikoin kvartsidioriittia ja toisaalla graniittia. Karttaalueen luoteiskulmassa sijaitseva granodioriitti on paaasiassa tasarakeista ja hienohkorakeista. Sen jatkeella on naapuri lehdilla myos porfyyrisia muunnoksia. Graniitin ymparoimat pienet sulkeuman luonteiset pahkut en puolilla kartta-aluetta ovat usein koostumukseltaan kvartsidioriittisia. Kalismaaalpa puuttuu joskus niista melkein kokonaan. Mineraalikoostumuksista ovat esimerkkeina analyysit taulukossa 2. Plagioklaasin An-pitoisuus vaihtelee valilla Biotiitti on joskus osittain muuttunut kloriitiksi. Aksessoreina esiintyy malmimineraaleja, epidoottia, apatiittia, titani1ttia ja zirkonia. Kuva 5. Granaattipitoista graniittia, jossa haamumaisina jaanteina kiillegneissia. Lama 12 cm. Fig. 5. Garnet-bearing granite with nebulous gneiss relics. Tag 12 cm. Hillosensalmi, Valkeala. 11 D, x = 6786,85, y = 488,86.

13 1 3 Graniitit Rapakivea vanhempaan ikaryhmaan kuuluva graniitti on granaattipitoista mikrokliinigraniittia. Se on enimmakseen epahomogeenista ja sisaltaa sulkeumina seudun vanhempia liuskekivilajeja, ennen kaikkea kiillegneissia usein riekaleisina ja haamumaisina jaanteina (kuva 5). Epahomogeenisuutta lisaa viela raekoon vaihtelu hienohkosta karkeaan. Toisaalta vanhemmat kivilajit sisaltavat kaikkialla graniittisia ja pegmatiittisia juonia ja suonia. Graniitin vari vaihtelee harmaasta punertavaan. Kalimaasalpa esiintyy usein enemmkn tai vahemman suunnittuneina, 2-4 cm pitkina liistakkeina tai suorakaiteen muotoisina rakeina jotka antavat kivelle porfyyrisen asun (kuva 6). Pegmatiittia on graniitissa yleisesti pienina pahkuina tai epksaannollisina juonina. Paamineraalit ovat kalimaasalpa, plagioklaasi (An )a kvartsi. Lisaksi on vahan biotiittia, joka on osaksi kloriittiutunutta seka muskoviittia. Granaatteja on yleisesti 1-2 cm :n lapimittaisina kasaumina, jotka ovat joskus muuttuneet biotiitiksi. Myos kordieriitti nayttaa olevan yleinen, vaikka se uscimmissa tapauksissa on kokonaan muuttunut piniitiksi tai gigantoliitiksi. Mineraalikoostumuksista ovat esimerkkeina taulukon 2 analyysit Nro 16 on runsaasti kalimaasalpaa sisaltavasta pegmatiltista. Aksessoreina esiintyy malmimineraaleja, apatiittia ja zirkonia. Kuva 6. Granaartipiroisra grannttia. Laura 12 cm. Fig. Garn -~, aring granrlec. lag 72 cm. Hautalampi, Jaala. 01 C, x = 6T'4.2?, % =

14 14 Postsvekokarjalaiset syvakivet ja juonikivet Tama ryhma kasittaa kaikki rapakivet, jotka kartta-alueen etelaosassa kuuluvat laajaan Viipurin rapakivialueeseen seka pohjoisosassa Ahveniston massiiviin. Ahveniston massiiviin liittyy myos emaksisten kivien kompleksi, joka on syntynyt ennen rapakivea, joskin ikaero on haviavan pieni. Taman kompleksin kaltaisia emaksisia kivia on myos muutama erillinen intruusio peruskarttalehdilla 05 ja 08. Nuorimpia taman ryhman edustajia ovat kvartsiporfyyrijuonet kartta-alueen lansi- ja luoteisosassa. Ahveniston massiiviin liittyvien kivilajien osalta perustuvat seka kallioperakartta etta tassa esitetty kuvaus paaasiassa Anal Savolahden (1956) erikoistutkimukseen, ja myos kivilajianalyysit ovat paaasiassa hanen tutkimuksestaan peraisin. Ahveniston massiivin kivilajien koostumuksista kartta-alueen ulkopuolelta on lisaa esimerkkeja Savolahden (1956) ja Simosen (1982) kirjoituksissa. Emaksiset magmakivet Ahveniston rapakivea ymparoivan emaksisen magmakivikompleksin paakivilajit ovat Savolahden kayttaman vanhan luokittelun mukaan gabroanortosiitti tai anortosiittigabro sen mukaan, onko tummien mineraalien maara alle vai yli 20 %. Ne ovat karkearakeista, harmaata tai ruskeanharmaata ja rakenteeltaan ofiittista kivea paamineraalina plagioklaasi (An 41 _ 51 ). Plagioklaasiliistakkeet ovat enimmakseen cm pitkia, mutta harvakseltaan esiintyy suurempiakin rakeita, pituudeltaan jopa yli 10 cm. Kvartsia ja kalimaasalpaa on hiukan. Tummina mineraaleina on hypersteenia, joskus myos vahan klinopyrokseenia. Paaasiassa muuttumistuloksina on amfiboleja, biotiittia ja kloriittia. Aksessoreina on oksidimalmimineraaleja ja apatiittia. Tummia mineraaleja on yleensa %. Esimerkkina kiven mineraalikoostumuksesta on analyysi 18 taulukossa 3. Ahveniston gabroanortosiittikompleksin petrologiaa pro gradu -tyonaann selvittanyt Bo Johanson (1984) kayttaa edella mainituista kivilajeista nimityksia leukogabronoriitti, gabronoriitti ja uraliittiutunut gabronoriitti. Viimeksi mainittu on hanen mukaansa vallitsevana Vuohijarven kartta-alueella. Tummina mineraaleina siina on paaasiassa sekunda.arista sarvivalketta ja kloriittia. Plagioklaasi on voimakkaasti serisiittiytynytta ja saussuriittiutunutta. Johansonin mukaan eri kivilajityyppien valilla ei ole selvia kontakteja, kun taas Savolahti katsoo gabroanortosiittikompleksin koostuvan useammasta intruusiosta, jotka erottuvat teravin kontaktein toisistaan. Anortosiitti esiintyy pahkuina tai linsseina, joiden koko vaihtelee nyrkin kokoisista aina yli sadan metrin lapimittaisiin. Toisin kuin edella mainitut kivilajit, anortosiitit erottuvat yleensa teravasti ymparistostaan ja ovat myos niita hienompirakeisia. Enimmakseen anortosiitti on tasarakeista, mutta myos porfyyrisia tyyppeja esiintyy. Raekoko on keskimaarin 3-6 mm, mutta porfyyrisissa tyypeissa saattavat plagioklaasihajarakeet olla jopa 10 cm pitkia. Esimerkkina anortosiitin mineraalikoostumuksesta on analyysi 17 taulukossa 3.

15 1 5 Taulukko 3. Vuohijarven kartta-alueen postsvekokarjalaisten kivien mineraalikoostumuksia. Maaritykset pistelaskumenetelmall8. Table 3. Mineral compositions of the Postsvecokarelidic rocks in the map-sheet area of Vuohija'rvi. Determined by the point-counting method. Mineraalit - Minerals Kvartsi - Quartz - 10,1 2,8 3,6 1,9 4,3 0,8 28,2 22,6 4,0 Plagioklaasi - Plagioclase... 97,9 78,7 65,6 69,4 66,9 26,0 56,0 15,3 14,7 18,0 (An) (55) (50) (50) (58) (50) (43) (30) (34) (38) Kalimaasalpa - Potash feldspar 3,1 0,3 10,3 4,6 0,2 4,0 44,9 46,6 43,2 Oliviini - Olivine - 1,3 0, ,3 1,4 Pyrokseenit - Pyroxenes 1,8-4,4 8,1 22,5 16,0 Amfibolit ja sarvivalke - Amphiboles and hornblende.. 3,1 22,1 1,7 10,9 38,9 1,4 6,2 9, Epidootti - Epidote - 3,2-1,3 - Kloriitti - Chlorite 4,0 3,0 1,3 - - Biotiitti - Biotite 1,0 1,1 17,8 11,7 4,3 3,5 Fluoriitti - Fluorite - - Zirkoni - Zircon ,1 1,2 Opaakit - Opaques 0,6 2,3 3,6 3,6 10,3 3,5 1,8 Apatiitti-Apatite 0,7 3,4 1,3 2,5 0,1 1,0 Aksessorit-Accessories.. 0,3 0,4-1,0 17. Anortosiitti - Anorthosite. Pokola, Jaala. 06 D, x = 6795,02, y = 476, Grabroanortosiitti - Gabbro-anorthosite. Perakodanmaki, Jaala 06 A, x = 6791,33, y = 474, Anortosiittigabro - Anorthosite-gabbro. Noyleppilampi (Noiloppijarvi), Jaala. 05 B. (Savolahti 1956). 20. Diabaasi - Diabase. Kaalim8ki, Jaala. 05 D, x = 6786,85, y = 479, Diabaasi - Diabase. Lautaniemi, Jaala. 08 B. (Savolahti 1956). 22. Diabaasi, hienorakeinen kontaktimuunnos - Diabase, fine-grained contact variety. Lautaniemi, Jaala. 08 B. (Savolahti 1956). 23. Diabaasi - Diabase. Kuoppalammit, Jaala. 06 A, x = 6791,44, y = 471, Sarvivalkepitoinen rapakivigraniitti - Hornblende-bearing rapakivi granite. Noin 0,5 km Nurmaanjarvesta luoteeseen - About 0,5 km northwest of Nurmaanydrvi. 09 B. (Savolahti 1956). 25. Sarvivalkepitoinen rapakivigraniitti, vihrea reunamuunnos - Hornblende-bearing rapakivi granite, green marginal variety. Noin 0,5 km Nurmaanjarvesta luoteeseen. About 0,5 km northwest of Nurmaanjdrvi. 09 B. (Savolahti 1956). 26. Sarvivalkepitoinen rapakivigraniitti, vihrea reunamuunnos - Hornblende-bearing rapakivi granite, green marginal variety. Nurmaa, Mantyharju. 09 B, x = 6899,36, y = 482,20. Gabroanortosiitti sisaltdd myos karkearakeisia pegmatiittisia osueita, joskin enin osa niista on kartta-alueella Kooltaan pegmatiitit ovat yleensa pienia, pinta-alaltaan vain muutamia neliometreja, ja erottuvat harvoin teravin kontaktein ymparistostaan. Plagioklaasi- ja hypersteenirakeet saattavat olla useita kymmenia senttimetreja pitkia. Lisdksi on pienina rakeina hiukan kvartsia, kalimaasalpaa, kloriittia, malmimineraaleja ja apatiittia. Savolahti (1956, ss ) mainitsee kartta-alueelta kaksi albiittidiabaasia, joita han pitaa gabroanortosiittimagman viimeisina differentiaatiotuotteina. Toinen niista on Nurmaanjarven lansirannalla (09B) ja toinen Vehkajarven itarannalla (06D). Niita ei ole loydetty uudelleen kartoitusvaiheessa eika myoskaan myohemmissa tutkimuksissa.

16 1 6 Taulukko 4. Vuohijarven kartta-alueen postsvekokarjalaisten kivicn kemiallisia koostumuksia (Savolahti 1956). Table 4. Chemical compositions of the postsvecokarelislic rocks in the Vuo%ijarvi map-sheet area ISavolahti 1956j Sid 49, ,84 73, ,50 TiO, 2,23 1,95 0,22 0,35 0, A1,0, ,35 13, ,33 Fe2O ; 2, ,87 1,0' ,41 FeO 8,99 12,37 1,79 2,24 4,98 0,87 MnO 0,08 0,10 0,03 0,02 0,11 0,02 MgO 3,91 4,42 0,23 0, ,32 CaO 8,70 7,32 1,12 1,22 3,10 0,94 Na,O , ,58 K,O ,64 6, ,57 4,43 P,O 0,53 0,79 0, ,08 Bad 0,00 0,00 0,02 0, ,03 F 0, ,17 0,25 0,13 0,19 H,O + 0,91 0,56 0,45 0, ,70 H,O- 0,06 0,04 0,07 0, ,01 Summa ,51 100,16 100,58 100,5-i Nigglin luvut - Niggli numbers al 28,91 23,22 43,66 40,61 32,94 43,64 fm 39,21 46, ,16 24,86 14,92 c 23,66 20,14 6,79 7,35 13,44 6,58 alk 8,23 10,00 35,28 34,88 28,76 34,86 si 125,00 132,00 417,93 412,53 266,58 506,53 ti 4,26 3,76 0,94 1,48 2,37 0,64 p 0,57 0,86 0,12 0,07 0,36 0,22 n. d. n.d. 1,52 2,22 0,83 1,96 h ,80 8,50 12,00 6,48 15,27 z 237,53 241,52 529,00 528,30 376,63 624,62 k 0,22 0,27 0,64 0,59 0,50 0,53 mg 0,38 0,36 0,14 0,12 0,19 0,21 w 0,21 0,10 0, ,15 0,59 qz -7, ,80 172,99 51,56 267,10 t 20, ,38 5,73 4,18 8,79 tl -2,97-6,91 1,59-1,62-9,26 2,20 al-alk 20,68 13,22 8,38 5,73 4,18 8,79 satamg 37,71 36,26 13,60 11,72 18,68 20,89 CIPW normit - CIPI6' norm Q 2,37 1,23 33,28 32,74 14,82 43,62 or 6,50 9,69 36,95 34,26 32,99 26,29 ab 22,17 24,88 19,63 22,00 30,97 21,83 an 37,74 23,84 4,08 4,09 4,77 2,91 C 1,01 0,21 1,21 wo di wo 0,82 3,05 3,63 en fs 0,39 1,16 0,81

17 1 7 CIPW normit - CIPW norm en 9,35 9,85 0,57 0,60 1,11 0,80 fs 10,31 16,47 2,26 2,69 4,19 0,26 mt 3,93 2,22 1,26 1,55 1,42 2,04 hm - il 4,24 3,70 0,42 0,66 1,48 0,25 ap 1,26 1,87 0,12 0,07 0,50 0,19 fl 0,32 0,50 0,15 0,35 H2O 0,97 0,60 0,52 0,66 0,59 0,71 Sum 100,46 100,51 100,43 100,03 100,50 100,44 DI 31,04 35,80 89,86 89,00 78,79 91,74 COL 29,46 38,40 4,51 5,50 15,70 3,34 en/op 47,56 37,41 20,21 18,19 20,91 75,74 fs/op 52,44 62,59 79,79 81,81 79,09 24,26 fo/ol fa/ol wo/di 50,30 49,59 48,41 en/di 23,64 18,86 10,79 NMT P 62,99 48,94 17,22 15,66 13,34 11,75 MDI 46,80 60,71 94,21 94,93 92,09 94,93 MCI 37,29 27,54 3,34 3,40 5,54 2,68 DI = differentiatioindeksi - differentiation index COL = vari-indeksi - colour index MDI = modifioitu differentiatioindeksi - modified differentiation index MCI = modifioitu kiteytymisindeksi - modified crystallization index NMT P = normatiivinen plagioklaasi - normative plagioclase 27. Karkearakeinen kvarrsid[abaasi - Coarse-grained quartz diabase. Lautaniemi, Vuohijarven lansnanta. Lautaniemi, on the western side of Vuohzjarvz. 08 B. 28. Hienorakeinen kvartsidiabaasi - Fine-grained quartz diabase. Keleslarven koillispuolella. Northeast of Keleslarvi. 06 A. 29. Biotiittirapakivi - Biotite rapakivi. Korprlarvesta n. 1 km itaan. About I km east of Korpi/arvi. 03 1). 30. Porfyyriapliitn - Porphyry apkte. Korpilarvesta noin 1 km itaan. About I km east of Korpijarvi. 03 D. 31. Sarvivalkerapakiven vihrea reunamuunnos - Green marginal variety of hornblende rapakivi. Noin 0,5 km luoteeseen Nurmaanlarvesta. About 0.5 km northwest of Nurmaanjarvi. 09 B. 32. Kvartsiporfyyri (juonen keskusta) ( = Graniittiporfyyri) - Granite porphyry (center of the dike) (= Quartz porphyry). Imjarven ja Korpijarven valilla. From between Imjarvi and Korpijdrvi. 03 B. Erillinen gabroanortosiitti-intruusio Noyleppilammen lansirannalla (05B) on vihertavdnharmaata. Intruusion reunaosissa kiven plagioklaasirakeet ovat pituudeltaan alle 1 cm. Keskiosiin mentaessa raekoko vdhitellen kasvaa ja plagioklaasirakeet saavuttavat yli 10 cm pituuden (kuva 7). Plagioklaasi on saussuriittiutunutta ja serisiittiytynytta. Taulukon 3 analyysi 19 kuvaa kiven mineraalikoostumusta noin 1,5 m :n paassa kontaktista. Plagioklaasin koostumus on An tis--ss, Tummista mineraaleista amfiboli on seka sarvivalketta etta varintonta tai heikosti vihreaa amfibolia, pyrokseeni puuttuu kokonaan. Gabroanortosiitti Niskajarven lansipuolella (05C) on noin 20 m levea juoni. Kivi on ruskehtavan harmaata. Se on edellisia vdhan hienompirake] sta, raekooltaan keskimaarin 3-5 mm, mutta sille ovat luonteenomaisia ymparistoaan suuremmat,

18 1 8 harvassa esiintyvat aina 5 cm :n pituiset plagioklaasirakeet. Plagioklaasi, An 30-40, on vyohykkeellista ja vain vahan saussuriittiutunutta. Sita on kivesta yli 70 %. Lisaksi on hiukan kvartsia ja tummina mineraaleina vihreaa sarvivalketta ja biotiittia, aksessoreina malmimineraaleja ja apatiittia. Kartta-alueen diabaaseja on Savolahti nimittanyt kvartsidiabaaseiksi erotukseksi oliiviinidiabaaseista, joita Ahveniston massiiviin liittyy kartta-alueella 3123 (Savolahti 1956, Simonen 1982). Gabroanortosiittikompleksiin valittomasti liittyva diabaasi (06A) on kontaktisuhteiden perusteella sen muita kivia nuorempi. Se on tummanharmaata, ofiittista ja hienohkorakeista. Raekoko on 1-2 mm, plagioklaasirakeiden osalta kuitenkin 5 mm. Plagioklaasin (An 55_45 ) lisaksi on vaaleina mineraaleina vahan kvartsia ja kalimaasalpaa. Tummana mineraalina on eniten hypersteenia, lisaksi vol olla sarvivllketta, biotiittia, kloriittia, malmimineraaleja ja aksessorina apatiittia. Mineraalikoostumuksesta on esimerkkina analyysi 23 taulukossa 3 ja kemiallisesta koostumuksesta analyvsi 28 taulukossa 4. Gabroanortosiittikompleksin petrologiaa selvittanyt Johanson kutsuu tata diabaasia montsodioriitiksi ja kvartsimontsodioriitiksi. Hanen mukaansa niita esiintyy aikaisemmin kuvattua huomattavasti runsaammin ja ne kasittavat kivilajeja, joita Savolahti (1956) piti gabroanortosiitti- kompleksin eri intruusioiden hienorakeisina reunamuunnoksina.... Kuva 7. Gabroanortosiitti inti,.,..cin keskiosissa. Kompassinsivu 6.5 cm Fig. 7 Gabbro-anorthosite in is part of intrusion. The side of the compass 6.5 cm, Noyleppilampi, Jaala. 05 B, x = 6787,7, y = 473,3

19 1 9 Kartta-alueen huomattavin diabaasi on paljastuneena Vuohijarven Lautaniemessa seka muutamilla Vuohijarven saarilla (05D, 08). Kivi on tummanharmaata, karkearakeista ja ofiittista intruusion keskiosissa. Plagioklaasiliistakkeet ovat 2-3 cm pitkia ja 0,5 cm leveita. Kiven mineraalikoostumuksia ovat taulukossa 3 analyysit ja kemiallinen koostumus taulukon 4 analyysi 27. Plagioklaasi (An 40-61) on voimakkaasti vyohykkeellista ja An-pitoisuus vahenee rakeen keskustasta reunoille pain. Pyrokseeni on suurimmaksi osaksi klinopyrokseenia. Lahella kontakteja rakenne on porfyyrinen. Hienohkorakeinen perusmassa sisaltaa hajarakeina plagioklaasia, amfibolia, malmimineraaleja ja biotiittia. Esimerkkina tamankaltaisen kiven mineraalikoostumuksesta on taulukon 3 analyysi 22. Pyrokseeni on suurimmaksi osaksi ortopyrokseenia. Kontakteissaan kivi on hienorakeista, melkein afaniittista. Aivan kontaktin valittomassa laheisyydessa on tummina mineraaleina yksinomaan sekundaarisia amfiboleja, kloriittia ja biotiittia. Plagioklaasi on voimakkaasti saussuriittiutunutta. Rapakivet Kartta-alueen etelaosan rapakivet kuuluvat laajaan Viipurin rapakivialueeseen ja kasittavat sille tyypillisia rapakivimuunnoksia : viborgiittia, pyterliittia, porfyyrista rapakivigraniittia, tasarakeista rapakivigraniittia seka sarvivalkepitoista rapakivigraniittia. Ahveniston massiivi kartta-alueen pohjoisosassa on paaosaltaan tasarakeista rapakivigraniittia, mutta massiiviin kuuluu myos sarvivalkepitoista rapakivigraniittia. Kartta-alueen kaakkoiskulmaa hallitsee Viipurin rapakivialueen yleisin rapakivimuunnos viborgiitti. Sille ovat luonteenomaisia kalimaasalpaovoidit, lapimitaltaan keskimaarin 2-3 cm. Niista % :a ymparoi tavallisesti plagioklaasimantteli. Viborgiitin paamineraalit ovat kalimaasalpa (ortoklaasi), kvartsi ja plagioklaasi. Tummina mineraaleina on sarvivalketta ja biotiittia. Aksessoreina on magnetiittia, fluorisalpaa, apatiittia ja zirkonia. Viborgiitti vaihettuu pyterliitiksi vahitellen siten, etta enemmistoksi tulevat ovoidit ilman plagioklaasimanttelia, ja lopulta plagioklaasikehat haviavat kokonaan. Plagioklaasikehattomien ovoidien ohella on myos kulmikkaia ja omamuotoisia kalimaasalparakeita (kuva 8). Mineraalikoostumukseltaan pyterliitti on viborgiitin kaltaista muuten, paitsi etta se sisaltaa vahemman plagioklaasia ja tummana mineraalina on biotiittia ja vain joskus vahan sarvivalketta. Aksessorit ovat samoja kuin viborgiitissa. Pyterliitti on viborgiitin ohella vallitsevana kartta-alueen etelaisen rapakivialueen itaosassa peruskartta-alueilla 07, 08, 10 ja 11. Lisaksi sita on pienina osueina porfyyrisessa rapakivigraniitissa. Porfyyrinen rapakivigraniitti sisaltaa kalimaasalpaa kulmikkaina ja omamuotoisina, porfyyrisina rakeina ja vahemman tai ei lainkaan ovoideina. Vaihettuminen pyterliitista porfyyriseksi rapakivigraniitiksi on vahittainen. Mineraalikoostumus on sama kuin pyterliitin. Tasarakeiset rapakivimuunnokset ovat karkea- tai keskirakeista graniittia (kuva 9). Tosin harvakseltaan saattaa esiintya ymparistoaan suurempia joko ovoidisia tai

20 2 0.. Kuva 8. Pvterlitti. Laaua 12 cm. Fig 8. Rapakirvi granite. pyterlzte type. lag 12 cm Kvronkyla, Jaala. 04 C, x = 6770,55, v = 475,60. kulmikkaita kalimaasalparakeita, ja naiden lisaantyessa kivi muuttuukin joko pyterliitiksi tai porfyyriseksi rapakivigraniitiksi, joskus myos viborgiitiksi. Tasarakeisen rapakiven mineraalikoostumus on sama kuin pyterliitin. Ahveniston massiivin varsinainen rapakiviosa - lukuunottamatta sarvivalkepitoista rapakivea - on keski- tai karkearakeista, paaasiassa tasarakeista biotiittigraniittia (kuva 10), iota Savolahti (1956) kutsuu biotiittirapakiveksi. Sen mineraalikoostumus vaihtelee Savolahden mukaan seuraavissa rajoissa : kalimaasalpaa %, kvartsia %, plagioklaasia 6-8 % ja biotiittia 4-4 %. Kalimaasalpa on yleensa 1-3 cm :n pituisina kulmikkaina rakeina, joskus ovoideina, joita vain harvoin ymparoi plagioklaasikeha. Kvartsia (0 2-4 mm) on omamuotoisina kiteina kalimaasalparakeiden vklissa. Plagioklaasi (An 22_2s) on pienina rakeina ja pertiittina kalimaasalvassa. Tummana mineraalina on biotiitin lisaksi joskus myos hiukan sarvivalketta. Aksessoreina on apatiittia, fluoriittia, zirkonia ja oksidimalmimineraaleja. Biotiittirapakiven kemiallinen koostumus on taulukossa 4 analyysi 29. Edellisen kaltaista biotiittirapakivea ovat myos gabroanortosiittia lavistavat rapakivijuonet. Biotiittirapakiven alueella, etupaassa sen reunaosissa, tavataan siella taalla pienina, hajanaisina tai suonimaisina osueina porfyyriapliittia. Siina on harvakseltaan kalimaasalpa-rakeita (0 2-3 cm) hienompirakeisessa (0 1-2 mm), apluttisessa perusmassas-

21 2 1 Kuva J. Tasarakeinen rapakivigraniitu, Laatta 12 cm. Fig. 9. Even-grained rapakivz grinzte. Tag 12 cm, Koiralammit, Jaala. 01 D, x = 6 6, t0, c = 468,85. sa, jossa on usein myos kvartsia ja plagioklaasia pienina omamuotoisina rakeina. Tummana mineraalina on biotiittia ja joskus myos hiukan sarvivalketta. Porfyyriapliitin kemiallinen koostumus on taulukossa 4 analyysi 30. Sarvivalkepitoista rapakivigraniittia on seka kartta-alueen etelaosan rapakiven yhteydessa aivan alueen etelareunalla (04A-C) etta Ahveniston massiiviin liittyvana (06, 09). Ensiksi mainittu kuuluu osana paaosaltaan Kouvolan kartta-alueelle (3113) sijoittuvaan Jaalan - litin sarvivalkerapakivijuoneen. Tasty ovat Mauno Lehijarvi ja Anssi Lonka julkaisseet vuonna 1964 tutkimuksen, johon perustuu seuraava kuvaus. Juoni leikkaa sita ymparoivaa porfyyrista rapakivigraniittia. Vallitsevana on punertavanruskea ulkonaoltaan graniittiporfyyria muistuttava kivi, jonka mineraalit ovat kalimaasalpa, plagioklaasi, sarvivalke, kvartsi ja biotiitti. Sarvivilketta on aina enemman kuin biotiittia. Aksessoreina on fluoriittia, pyrokseenia, apatiittia, titaniittia ja magnetiittia. Kalimaasalpa on 1-2 cm :n lapimittaisina kulmikkaina tai pyoreahkoina hajarakeina ilman plagioklaasimanttelia. Hajarakeina on myos plagioklaasia ja tummaa kvartsia. Perusmassan raekoko on now 0,4 mm. Kartta-alueen ulkopuolelle siirryttkessa tulee vahitellen vallitsevaksi edellista tasarakeisempi muunnos, joka muistuttaa laheisesti Lappee-graniitua (Hackman 1934) seka Ahveniston sarvivalkepitoista rapakivigraniittia.

22 2 2 Kuva 10. Rapakivigraniitti Ahveniston massiivisra. Lama 12 cm. Fig. 10. Rapakivi granite of Ahvenisto massif. Tag. 12 can. Hirvisalo, Heinolan mlk. 03 A, x = 6793,75, y = 462,74. Pyhajarven itapuolella, pitkin sarvivalkepitoisen rapakivigraniitin etelareunaa tavataan muutamia kymmenia metreja leveana kaistaleena tummanvihreaa, tiriliitiksi kutsuttua rapakivimuunnosta. Kiven perusmassa on hienorakeista (0 keskimaarin 0,03 mm), ja siina hajarakeina kvartsia, plagioklaasia, kalimaasalpaa ja sarvivalketta. Hajarakeet ovat reunoiltaan syopyneita. Repaleisten sarvivalkerakeiden keskustoissa tavataan luonteenomaisina sangen usein oliviinin jaannoksia (fayaliitti). Koostumukseltaan kivi on samanlaista kuin Viipurin rapakivialueen vihreat rapakivimuunnokset (Lehijarvi ja Lonka 1964). Ahveniston massiivin kaakkois- ja etelareunan sarvivalkepitoinen rapakivigraniitti lavistaa seka vanhempaa graniittia etta gabroanortosiittikompleksia. Kivi on harmaata, ruskeanharmaata tai vihertavaa. Raekoko on 2-5 mm, mutta harvakseltaan on myos suurempia kalimaasalparakeita (0 1--1,5 cm), joista muutamat ovat ovoidisia. Paamineraalit ovat kalimaasalpa, kvartsi, plagioklaasi (An ), sarvivalke )a biotiitti. Kalimaasalpa on suureksi osaksi mikrokliinia. Sarvivalketta on yleensa enemman kuin biotiittia. Aksessoreina on apattittia, fluoriittia, zirkonia ja oksidimineraaleja. Sarvivalkepitoisen rapakivigraniitin reunamuunnoksena tavataan hiukan hienompirakeista, vihreanharmaata kivea, jonka tummina mineraaleina on sarvivalkkeen ja biotiitin lisaksi oliviinia, joskus myos pyrokseenia. Kivi muistuttaa siren edella

23 2 3 Kuva 11. Kvartsiporf' n. Laatta 12 cm. Fig. 11. Quartz porphyiy. Tag 12 cm. Ansalahti, Jaala. 05 B. x = 6-85,98, y - 470, 10. kuvattua tiriliittia. Sarvivalkepitoisen rapakivigraniitin mineraalikoostumus on taulukossa 3 analyysi 24 ja vihrean reunamuunnoksen koostumuksia analyysit seka jalkimmaisen kemiallinen koostumus taulukossa 4 analyysi 31. Kvartsiporfyyrijuonet Kvartsiporfyyri (kaytetty myos nimitysta graniittiporfyyri) on kaikissa juonissaan samankaltaista puolipinnallista kivea. Juonien kaade on pysty tai poikkeaa siita korkeintaan 10'. Sivukivea vasten on kaikkialla hienorakeinen, aina taysin kiteinen jaahtymiskontakti. Kartta-alueen lansiosassa peruskartta-alueilla 02, 05 ja 03A, juoniparvi kasittaa ilmeisesti kaksi yhtenaista juonta, jotka jatkuvat viereiselle Heinolan kartta-alueelle (3112) (Savolahti 1956, Lehijarvi 1979). Juonet ovat m :n levyisia ja niiden perusmassa on punertavn ruskeaa. Raekoko kasvaa reunoilta keskustaan pain ja on juonien keskella keskimaarin 0,2 mm. Kalimaasalpaa on omamuotoisina hajarakeina 26 % koostumuksesta. Rakeiden pituus on keskimaarin 1--4 cm ja leveys 0,5-2 cm. Kvartsihajarakeita (0 keskimaarin 0,5 cm) on noin puolet kalimaasalvan maarasta. Kvartsirakeet ovat vaaleanharmaita, ja niissa saattaa tavata toisinaan heksagonisia

24 24 kidemuotoja. Vahaisessa maarin on hajarakeina serisiittiytynytta ja epidoottiutunutta plagioklaasia (0 0,3-0,5 cm) seka tummaa kloriittiutunutta biotiittia (0 0,1-0,2 cm). Perusmassa koostuu samoista mineraaleista. Niiden lisaksi esiintyy fluoriittia, runsaammin seka suurempina rakeina juonien keskustassa kuin reunoilla. Kaksi juonta kartta-alueen luoteiskulmassa (03B D) ovat leveydeltaan 5-7 m. Perusmassa on juonien keskustassa punertavan ruskeaa ja reunoilla sinertavan harmaata. Muissa suhteissa juonet ovat edellisten kaltaisia. Kvartsiporfyyrin kemiallinen koostumus on taulukossa 4 analyysi 32. Kuvassa 11 on kvartsiporfyyri Ansalahdesta. Edella kuvattujen kvartsiporfyyrijuonien lisaksi Savolahti (1956) mainitsee karttaalueelta viela yhden, noin 2 m levean juonen Imjarven ja biotiittirapakiven valissa (03B). Sita ei ole loydetty uudelleen taman kartoituksen yhteydessa. KALLIOPERAN IKASUHTEET, RAKENNE JA METAMORFOOSI Kartta-alueen kivilajit jakaantuvat kahteen ikaryhmaan. Vanhempaan ryhmaan kuuluvat kaikki alueen vkhaiset ja hajanaiset liuskeet ja gneissit, joita ymparoivat syvkkivet kaikkialla lavistavat ja jotka ovat jaanteita svekokarjalaisesta liuskekompleksista. Niita seuraavat vanhemman ryhman syvakivet, ensimmaisena kolme pienta gabropahkua osalehdella 02, sitten granodioriitit ja viimeisena karttalehden kallioperan vanhemman osan vallitseva kivilaji mikrokliinigraniitti, joka kuuluu svekokarjalaisen orogenian myohaiseen vaiheeseen. Taman svekokarjalaisen kallioperan poimuttuminen, metamorfoosi ja plutonismi on ialtaan Ma (Simonen 1980). Nuoremman ikaryhman kivet ovat postsvekokarjalaista kallioperaa. Niihin kuuluvat rapakivet seka emaksiset syvakivet Ahveniston rapakiven yhteydessa ja Ahveniston ja Viipurin rapakivien valissa peruskarttalehdilla 05, 06, 08 ja 09. Ahveniston massiivin paakivilajien ikajarjestys vanhimmasta nuorimpaan on : gabroanortosiitti, diabaasi, (uuden luokittelun mukaan montsodioriitti tai kvartsimontsodioriitti) ja rapakivi. Postsvekokarjalaisen ikaryhman kivista on kartta-alueelta kaksi ianmaaritysta. Niista on kerrottu luvussa ''Radiometrisik ianmaarityksia", sivu 25. Liuskeisuuden kulku kartta-alueen svekokarjalaisella osalla on vaihteleva, joskin suuntana lahinna lansilounais - itakoillinen nayttaa olevan yleisin. Nain liuskeisuus likimaarin myotailee suuntaa, joka on vallitsevana varsinaisessa svekokarjalaisessa liuskejaksossa kartta-alueen pohjois- ja luoteispuolella. Rapakivimuodostumat kaikkine niihin kuuluvine kivilajeineen leikkaavat Oman svekokarjalaisen kallioperan kaikkia rakenteita. Kaikkialla kartta-alueella on havaittavissa kaksi vallitsevaa rakoilusuuntaa : kaakkois - luoteinen ja lounais - koillinen. Nama suunnat ovat nakyvissa myos alueen topografiassa ja vesistojen muodoissa. Kivilajien suuntaukset seka rakoilusuunnat muodostavat myos rengasmaisia takenteita. Yksi tallainen on Vuohijarven itapuolella kartta-alueen koilliskulmassa nahtavissa varsinkin jarvien kaarevina muotoina. Toinen sijaitsee Karijarven koillispuoleila (05) ja kolmas kartta-alueen lounaisosassa (01, 02). Viipurin rapakivimassiivista rakennetul-

25 2 5 kinnan laatineiden J. Parkkisen ja P. Huomon (1978) mukaan naita rengasrakenteita on runsaasti Viipurin rapakivialueella ja sen ymparilla vanhemman kallioperan puolella. Myos tally karttalehdella niita on heidan tulkintansa mukaan edella mainittujen lisaksi viela rapakiven puolella yksi Ahveniston massiivin lounaisosassa ja kaksi muuta varsinaisella Viipurin rapakivialueella Jaalan kirkolta koilliseen (04, 07). Naiden pienimittakaavaisten rengasrakenteiden ohella esiintyy suurimittakaavaisia rengasrakenteita. Yhden tallaisen keskipiste on karttalehden ylareunassa suunnilleen Ahveniston kylan kohdalla (06), ja sen piiriin kuuluu paaosa kartta-alueesta. Mainittujen tutkijoiden mukaan eri suuruusluokkaa olevat rengasrakenteet ovat polydiapiirisen lakkoliitin luonteisen rapakivimassiivin eri intruusiovaiheiden aikaansaamia. Pienimittakaavaiset rengasrakenteet edustavat nuorinta magmageneraatiota, jossa sula magma on tunkeutunut lukuisina pienina ptippuina tai pisaroina vanhemman massan Up. Taman nakemyksen mukaan rapakivi on kartta-alueella kaikkialla lasna myos vanhempien kivilajien alueilla niiden alla piilevana. Svekokarjalaisten kivien alueellismetamorfoosi on tapahtunut amfiboliittifasieksen matalan paineen ja korkeahkojen lampotilojen olosuhteissa. Silloin ovat kehittyneet alueen amfiboliitit, diopsidiamfiboliitit seka granaatti- ja kordieriittipitoiset biotiittiplagioklaasigneissit. Muutamissa tapauksissa naissa gneisseissa kalimaasalpa on tasapainossa kordieriitin kanssa, mika merkitsee amfiboliittifasieksen korkeimman lampotilan alafasiesta. Vorma (1972) on seikkaperaisesti selvittanyt rapakivimagmojen kontaktimetamorfisia vaikutuksia Viipurin rapakivimassiivin kontaktiaureolia kasittelevassa erikoistutkimuksessaan. Rapakiven kontaktin laheisyydessa esiintyy paikoin pyrokseenihornfelsia ja mikrokliini on sivukivessa muuttunut ortoklaasiksi. Ortoklaasiaureoli Viipurin rapakivimassiivin ymparilla on leveimmillaan 5 km, mutta Ahveniston massiivin ymparilla sen vahvuus on vain muutamia satoja metreja. Ahveniston massiivin lounaispuolella on kuitenkin laaja, kartta-alueen ulkopuolelle ulottuva alue, jolle on luonteenomaista korkean lampotilan kalimaasalpa. Tama saattaa merkita vanhempien kivilajien alla piilevak rapakivea. RADIOMETRISiA IANMAARITYKSIA Vuohijarven karttalehden alueelta on otettu ianmaaritysnaytteet Verlan rapakivesta (Lehijarvi vuonna 1955, kuva 2, n :o 2) ja Ahveniston gabroanortosiitista (Kouvo vuonna 1963, kuva 2 n :o 1). Matti Vaasjoki (1977) on maarittanyt radiometrisen ian edelliselle naytteelle kayttaen kahta zirkonifraktiota. Jalkimmaisesta loytyvat ianmaaritystulokset geologisen tutkimuslaitoksen vuosikertomuksesta (1973) seka uudelleen laskettuina ja Matti Vaasjoen julkaisemina (1977). Verlan rapakivesta on analysoitu kuusi lisafraktiota. Tulokset ovat taulukossa 5 seka yhdessa gabroanortosiitin tulosten kanssa konkordiadiagrammissa kuvassa 12. Verlan rapakiven zirkonit ovat rapakivelle tyypillisia omamuotoisia hyvin kehittyneita yksinkertaisia tetragonisia prismoja, joiden L/B suhde (pituus/poikkileikkaus'

26 Taulukko 5. Analyysitulokset seka niista lasketut radiometriset tat. Hajoamisvakiot Jaffey ct al. (1971). 7abt 5 Irotoje data on zircons from the purplyrelu r pakiii granitr. 4,/i. Jaala and from M,,kabhro anorthonte. Aurnzaanlari. /gala Drray -,,tart : J r! ). Nayte Frakrio P1toisuus ' Pb Lyijyn isotooppikoostumus Atomisuhteet ja radiometriset iat. Ma n :o Fraction Concentration '"'Pb Isotopic composition of lead Atom ratios and radiometric ages. Ma Sample (g/em) Mg/g Pb = 100 itu -""'Pb Pb -' Pb no. o = raekoko, Mm U --"'Pb m a atra U U "'Pb radiog. me grain size ' 208 A69A B C D E F G H A118A B d>4,1 X 70<0<160 3,6 < d < 3,8 5 0 > 160 d>4,3 ;HF 70<0< 160 uncrushed d > 4,3 70<0< 160 monatsiittimonazite d>4,3 ;HF 70<0< 160 crushed d>4,3 ;HF 0 > 160 d > 4,3 ;HF 0<70 uncrurbed d > 4,1 X 3,8 < d < 4,1 X 635,0 129,14 185,3, ,905 53,656,2351 3,261,1007 f 15 f 63 A_ ,23 241,0, ,389 33,812, ,09826 f 13 f 23 t 3 1) , ,0, "94 2,1,228, , ± - 2 t 1' ,0 92,06 303, ,437 39, ,09911 t 14 f 33 f ' ,35 686,0, , , ,1016 t 26 f 11 t ,8 61, ! 10,582 20, , t t ,9 59,72 396, , ,725,1002 t 18 f 51 t ; ,8 62, , ,248 23, ,486,09979 f 22 t 43 t ,9 69, , ,251 18,985, ,10114 t 18 f 40 t ' ,5 190, ,299 21,943,2866 3,994,10107 t 23 f 37 t X Vaasjok) 1977 Recalculated from Vaasjoki 1977 HF = pesty fluonvetyhapossa preleached in HF uncrushed=murskaamaton crushed- murskattu A69-Verla Porfyyrinen rapakivigraniitti-porphyritic rapakivi granite Verla, Jaala , x=6772,50 y=480,50 Al18-Nurmaa Gabroanortosiitti-Gabbro-anortbosite Jaala-Mantyharju raja Nurmaanjarvesta NW , x=6797,40 y=480,60

27 2 7 R A P A K I V I 1645±1 1-i 1637± 16~,. 1600, + /,,o' AB / F.+ + G C 0 0 N B + A69-VERLA 0 A118-NURMAA Pb /235U.. Kuva 12. Tulosydinllahtoydin suhteet zirkonifraktiolle Verlan rapakivesta ja Nurmaan (Ahveniston) gabroanortosiitista. Fig 12. Concordia diagram and U-Pb isotopic ratios for zircon samples. Each fraction has a letter referred to in Table 5. Two sigma error (A69) 4 vaihtelee 3-5. Zirkonifraktioita luonnehtii alhainen 20'Pb/ 20i Pb suhde ts. korkea tavallisen lyijyn pitoisuus., mika edellyttak suurta korjausta. Seitsemasta zirkonifraktiosta viisi sattuu isokronille, jonka ylaleikkaus konkordiakayralla antaa radiometriseksi iaksi 1637 t 16 Ma alaleikkauksen ollessa tavanomaisen maamme kallioperassa eli 210 Ma. Hajafraktioita ovat A ja C. Verlan rapakivinaytteessa on myos runsaasti monatsiittia. Alhaisesta 2 `Pb/ 2o "Pb suhteesta johtuen virherajat ovat kuitenkin min suuret, etta tulosta (1652 f 44 Ma) ei ole merkitty diagrammiin.

28 2 8 Gabroanortosiitin ikatulos 1645 ± 11 Ma on virherajoissa sama kuin rapakiven. Tulle on virhearvioksi annettu 20- Pb/ 206 Pb ikien virheiden keskiarvo. Gabroanortosiitin zirkonit ovat kirkkaita, juovaisia ja salomaisiu. Ne poikkeavat Verlan zirkoncista siina, etta taydellisia kideyksiloita ja erikoisesti paatepyramidipintoja on vaikea loytaa. Ne eivat ole ilmeisesti vapaasti kasvaneita kuten Verlan zirkonit. Useat tavsin epamuotoiset kiteet viittaavat muiden mineraalien valeihin kasvamiseen. Kidepintojen muodostamat sarmat ovat kuitenkin teravat. Verrattaessa ikatuloksia muiden rapakivilajien antamiin tuloksiin mainittakoon esimerkkeinu seuraavat. Viborgiittisen rapakivigraniitin tuloksia Virojoen Muurikkalasta (Kouvo 1958 ; Vaasjoki 1977) on geologian tutkimuskeskuksen isotooppigeologian yksikossa taydennetty neljalla. fraktiolla ja isokronin yluleikkaus konkordiakavralta antaa tulokseksi 1632 f 3 Ma. Samoin on taydennetty Lemin Varron tiriliittiselle muunnokselle saatuja tuloksia. Ylaleikkaus antaa tulle kivilajille iaksi 1642 t 3 Ma. Ylamaan Ylijarven anortosiitista separoidut zirkonit antavat hyvin konkordantin tuloksen 1645 Ma kolmeila fraktiolla. Mentulan kvartsiporfyyrijuonesta on aikaisemmin analysoitu yksi fraktio (Vaasjoki 1977). Lisattvna neljalla fraktiolla saadaan isokroni, joka antaa ylaleikkauksesta konkordikayralta ian 1639 f 9 Ma (kallioperaosaston vuosikertomus 1984 ; Tyrvainen tekeilla) Kiesilan kvartsiporfyyrijuonen nelja zirkonifraktiota asettuvat isokronille, joka antaa vastaavasti iaksi 1638 t 32 Ma (op.cit.) Muita vertailukohteita ovat naiden lisaksi lukuisat Vaasjoen (1977) julkaisemat iat maamme rapakivilajeille. Samaa ikaryhmaa oval lunnempaa esimerkiksi Onaksen graniitti (1630 ± 10 Ma ; Laitala 1984), Sipoon graniittiporfvvrijuoni (1636 Ma ; Tornroos 1984) seka Helsingin seudulta Bodomin graniitti, jonka analyyseja (Kouvo 1958 ; Vaasjoki 1977) on taydennetty ja ikaarvoksi saatu 1645 f 5 Ma. TALOUDELLISISTA AIHEISTA Valkealan kunnan Pihlajasaaren kylassa (10 C) on rapakivea jossain maarin louhittu rakennustarkoituksiin. Ahveniston massiivin gabroanortosiittikompleksin kivet ovat alum itnipitoisuutensa vuoksi olleet viime aikoina tutkimusten kohteena (Alviola 1981 )a Johanson 1984). Erityisesti on selvitetty niiden kayttoa teollisuuden raaka-aineena tai mahdollisesti alumiinimalmina. Rapakiviin saattaa liittya tinamalmiaiheita. Ahveniston massiivissa (02, 03, 06), varsinkin sen lounaisosassa, on tavattu pienia tinapitoisuuksia rapakivigraniitissa ja kvartsiporfyyrissa seka muutamia vahaisia tinapitoisia greisenmuodostumia. Tehdyilla loydoilla ei ole taloudellista merkitysta, mutta tutkimusten tekijan (Eden 1980) mukaan aihetta jatkotutkimuksiin kylla on. Jatkotutkimuksia on tiettavasti myos suoritettu, mutta nyttemmin ne hence lopetettu, ilmeisesti tuloksiltaan heikkoina.