Rapsi tähtäimessä. Svensk Raps AB:n raportti Projekt 20/20

Rapsi tähtäimessä Svensk Raps AB:n raportti Projekt 20/20

Sisältö 3 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 Yhden kruunun panostus tuotti 10 kruunua Projekt 20/20 -projektin avulla Vesi ja mururakenne ratkaisevat kevätrapsin taimettumisen Kaikki menetelmät käyttökelpoisia Syysöljykasvit pitää kylvää aikaisin Ajankäyttö puhuu puimurikylvön puolesta Monipuolinen torjunta ehkäisee resistenssiä Syys-N rakentaa kasvustoa Syysrapsi imuroi typpeä maasta Pitkä pöytä syö Syysrapsi paras esikasvi vehnälle pienemmällä typpipanoksella Hivenravinteet ovat öljykasvien vakuutus Projektien rahoittajat: Stiftelsen Svensk Oljeväxtforskning, Stiftelsen Lantbruksforskning ja Svensk Raps AB. Tuotanto: Jens Blomquist, Agraria Ord & Jord Layout ja alkuperäisteos: LIME AB Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Kannet: Raps i fokus (Rapsi tähtäimessä) kokoaa Projekt 20/20 -projektin kokemuksia. Kasvia tutkittiin useasta näkökulmasta usean vuoden ajan. Tuloksena on saatu lisää tietoa ruotsalaisia öljykasvinviljelijöitä palvelemaan. Valokuva: Jens Blomquist Suomenkielinen käännös: Thomas Antas 2

Yhden kruunun panostus tuotti 10 kruunua Projekt 20/20 -projektin avulla Talvella 2004 2005 Svensk Rapsin hallitus toimitusjohtaja Johan Biärsjön johdolla ennusti, että ruotsalaisen rapsinsiemenen kysyntä tulisi kasvamaan. Silloin nähtiin, että myös hehtaarisatoja tulisi parantaa sekä pitkään 50 000 hehtaarin tienoilla pysynyttä viljelyalaa tulisi lisätä. Näistä syistä päätettiin käynnistää projekti, tavoitteena nostaa ruotsalaista öljykasvintuotantoa monella tavalla. 20/20-projektin tavoitteeksi otettiin, että satotason tulisi nousta 20 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2010. Samana ajanjaksona tuotantokustannusten tulisi alentua 20 prosenttia. Projektille asetettiin työryhmä johon tuli edustajia Svensk Rapsin viljelyn kehittämisryhmästä. Projektiryhmään kuulivat Kjell Gustavsson, Svenska Lantmännen, Roland Lyhagen, Svalöf Weibull, Christer Nilsson, SLU (Ruotsin maatalousyliopisto), Johan Biärsjö, Svensk Raps AB ja Bengt Nilsson, tutkimussäätiön tieteellinenedustaja. Projektinjohtajaksi rekrytoitiin Albin Gunnarson. Projektille määriteltiin painopistealueet ja siihen sidottiin tutkijoita. Aloitusvaiheessa luotiin myös joukko kansainvälisiä kontakteja. Projektityhmä vieraili ranskalaisen tuottajajärjestön CETIOM:n luona ja Albin Gunnarsson teki opintomatkan Kanadaan. Alkuvaiheessa resursseja kohdennettiin maaperän rakenteeseen, korjuutekniikkaan sekä typen hyödyntämiseen. Aikaisessa vaiheessa projektia oli selvää, että syyskehitys on syysrapsille tärkeää. Tästä lähtökohdasta tehtäväksi otettiin voimakkaan syyskasvuston muodostaminen kylvöajankohdan ja typpilannoituksen avulla. Kevätrapsin kohdalla viljelyvarmuuden parantaminen muodostui tärkeäksi. Yhteyksiä luotiin sekä Ka- nadalaiseen Canola Counciliin että suomalaiseen öljykasvituotantoon. Viljelyvarmuutta ja kasvuston perustamista priorisoitiin, mutta vaikeat kirppatuhot ovat häirinneet työtä. 20/20-projektin tuloksia on julkistettu jatkuvasti Svensk Frötidning -lehdessä, konferensseilla ja viljelijäkokouksissa. Projektin kanssa rinnakkain on julkistettu kaksi esitettä Vägen till 5 ton ja Vässad vårraps. Projektin päätteeksi pidettiin marraskuussa 2011 konferenssi Linköpingissä, jossa oli 200 osallistujaa. 20/20-projekti on herättänyt suurta huomiota sekä Ruotsissa että kansainvälisesti. Se on johtanut tärkeään tiedonvaihtoon Kanadan, Saksan, Ranskan, Tanskan ja Suomen kanssa, ruotsalaisten öljykasvinviljelijöiden hyväksi. Kaiken työn ovat rahoittaneet ruotsalaiset öljykasvinviljelijät itse, kerättyjenviljelymaksujen muodossa, mutta myös SLF:n keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden kautta keräämien maksujen muodossa. Lisäksi Svensk Rapsin omistajayhtiöt ovat tukeneet projektia. 20/20-projektiin on yhteensä investoitu noin 5 miljoonaa kruunua. Käytetyt 5 miljoonaa ovat antaneet hyviä tuloksia. Kokonaisuudessaan 20/20-projekti on pystynyt nimeämään keinoja, joiden tuottama lisäarvo on yli 50 miljoonaa kruunua vuosittain. Se tarkoittaa kymmenen kruunun tuottoa jokaiselle panostetulle kruunulle. Päätöskonferenssin materiaalista on koottu loppuraportti Rapsi tähtäimessä (Raps i fokus), joka sinulla nyt on käsissäsi. Hyviä lukuhetkiä! Albin Gunnarson Agronomi ja Projektinjohtaja Bengt Nilsson Stiftelsen Svensk Oljeväxtforskning -säätiö 3

Vesi ja mururakenne ratkaisevat kevätrapsin taimettumisen Kevätrapsi tulee kylvää sopivan aikaisin, ei liian matalaan ja hyvin äestettyyn maahan. Kasville käyttökelpoinen vesi kylvösyvyydessä on avaintekijä. Riittävän pienten murujen muodostama haihtumissuoja suojaa kylvöalustaa liialliselta kuivumiselta. Teksti: Johan Arvidsson, SLU, maaperän ja ympäristön laitos Arvokas vesi. Keväällä maaperä muuttuu nopeasti lähes veden kyllästämästä pintakuivaksi. Vettä on säästettävä taimettumisen varmistamiseksi. Kuva: Jens Blomquist 4 Öljykasvin siemenelle on ominaista alhainen tuhannen jyvän paino ja siten alhainen ravinnesisältö. Siitä johtuen siemen on kylvettävä suhteellisen matalaan. Näin ollen pintamaan kuivuus voi vaikeuttaa taimettumista niin kevät- kuin syyskylvöillä. Kevätöljykasveja viljellään perinteisesti pääosin itäruotsissa, alueilla joille on ominaista alkukesien kuivuus. Tämä asettaa erityisen suuria vaatimuksia kylvöalustan muokkaamiselle. Sekä märkää että kuivaa Keväisille kylvöolosuhteille on tyypillistä, että maaperä muuttuu veden kyllästämästä sellaiseksi, että vesimäärä vaihtelee suuresti maaperässä. Varsinkin jäykät maat voivat kuivua nopeasti pinnastaan, mikä hidastaa kuivumista. Pintakerroksenalla maa on kuitenkin liian märkää muokattavaksi. Siten syntyy voimakas vesipitoisuuden rajapinta, jossa maan pintakerroksen vesipitoisuus voi olla lakastumisrajan alapuolella, vaikka maa muutaman senttimetrin syvyydessä on edelleen kosteaa. Keväällä kylvöalustan muokkaamisen tarkoituksena on näissä olosuhteissa luoda edellytykset sellaiselle siemenen asettamiselle, jolla saavutetaan tasainen, nopea ja varma taimettuminen. Neljän kohdan ihanne 1980-luvulla kuvailtiin ihanteellinenkylvöalusta, niin kuin se on esitetty kuvassa 1: 1. Siemen sijoitetaan kiinteälle alustalle, joka on riittävän kostea varmistaakseen itävyyden sekä hyvä kyky johtaa vettä siemenelle. 2. Siemenen päällä on riittävän paksu löyhästi muokattu kerros pieniä muruja suojaamassa haihtumiselta. 3. Pinnassa on karkeampi mururakenne suojaamassa kuorettumilta. 4. Ravinteet on sijoitettu hieman syvemmälle, sivuun siemenestä varmistamaan ravinteiden saanti. Kiinteän kylvöalustan tarve pienempi Kuvan 1 mukainen kylvöalusta on suurelta osin pätevä myös tänä päivänä. Pinnan karkeamman mururakenteen tarve (kohta 3) voidaan kuitenkin ehkä kyseenalaistaa.tutkimukset ovat osoittaneet, että kuorettumaa vähentävä vaikutus on kyseenalainen. Kylvötekniikan muutokset, siirtyminen laahavantaista painotettuihin lautasvantaisiin, on myös vähentänyt kiinteän kylvöalustan tarvetta. Savella vaikeaa Miten teoria suhteutuu käytäntöön? Göran Kritz tutki tätä hyvin laajasti pistokokein 1970-luvulla, tutkiessaan noin 300 ruotsalaista kylvöalustaa. Kylvöalustan ominaisuuksia verrattiin muun muassa maan savipitoisuuteen. Tutkimus osoitti, että jäykkien ja keskijäykkien savien pintamaan vesipitoisuus normaalisti on alle lakastumisrajan. Kasvin käytettävissä olevan veden taso saavutettiin kevyilläsavilla2 3 senttimetrinsyvyydessä,kun se jäykilläsavillaoli viiden senttimetrinsyvyydessä.tästä johtuen on vaikea perustaakevätöljykasvustoja jäykillesavillekäyttäen normaalia 3senttimetrinkylvösyvyyttä! Muttamikään ei olemahdotontajakevätöljykasvienviljelijätvoivat vaihdellamuokkaustapaa, kylvöajankohtaa, kylvösyvyyttäjaäestyksen voimakkuuttavaikeuksienvoittamiseksi.

Sopivan aikaisin on paras Äes töihin Sato, suhteellinen 2008 2009 2010 2011 Keskiarvo A. Aikainen kylvö (21/4) 100 100 100 100 100 B. Normaali kylvö (28/4) 93 100 105 114 103 C. Myöhäinen kylvö (6/5) 71 92 110 87 90 Taimien lukumäärä, kpl/m 2 A. Aikainen kylvö (21/4) 112 97 121 87 104 B. Normaali kylvö (28/4) 141 97 149 55 110 C. Myöhäinen kylvö (6/5) 82 79 152 34 87 Taulukko 1. Kylvö noin viikko aikaisimman mahdollisen ajankohdan jälkeen antoi keskimäärin parhaan tuloksen. Vuonna 2010 oli kylmää ensimmäisen kylvön jälkeen, mikä suosi myöhäistä kylvöä. Syvä kylvö tuo varmuutta Sato, suhteellinen 2008 2009 2010 2011 Keskiarvo 1. Kylvö matalaan 100 100 100 100 100 2. Kylvö syvään 93 97 102 109 100 Taimien lukumäärä, kpl/m 2 1. Kylvö matalaan 110 93 137 33 93 2. Kylvö syvään 105 88 157 84 109 Taulukko 2. Kylvö syvään (4 cm) tuotti selvästi parhaan tuloksen 2011, jolloin alkukesä oli kuiva, mutta aikaisempina vuosina matala kylvö tehtiin jonkin verran liian syvään (3 cm), joten koejäsen 1, eli kylvö matalaan (2 cm), sai hieman tasoitusta. Kylvöaika, syvyys ja äestys haltuun Uusissa kokeissa verrattiin kolmea kylvöaikaa,kahta kylvösyvyyttä ja kahta äestysvoimakkuutta.kylvö suoritettiin normaaliin aikaan, sekä yksi ja kaksi viikkoa tämänjälkeenkäyttäen laahavantaitajokasijoittivat siemenen kylvöpohjalle. Erot koejäsenten taimettumisessa olivat suuria. On kuitenkin huomionarvoista, että erot lopullisessa sadossa eivät olleet suuria.tämä osittaa, mitenhyväkykyöljykasveillaonkompensoida huonoja kasvustoja.keskimmäinen kylvöajankohta antoi keskimäärin suurimman sadon, kun taas viikkoa myöhäisempi kylvö tuotti selvästi pienemmän sadon ja huonommantaimettumisen (taulukko1). Kylvösyvyyskokeet osoittavat, että kylvö 2 senttimetriin on liian matala ja että siemen tulee sijoittaa 3 4 senttimetrin syvyyteen (taulukko 2). Äestyskertojen lisääminen kahdesta neljään tuotti suunnilleen saman taimilukumäärän,mutta sato oli neljällä äestyskerralla 4 prosenttia korkeampi (taulukko 3). Soveltuu aurattomaan viljelyyn Öljykasveja pidetään usein herkkinä tiivistymiselle ja siitä syystä soveltumattomina aurattomaan viljelyyn. Suuri määrä kokeita kuitenkin osoittaa öljykasvien tuottavan saman sadon kyntämällä kuin kyntämättä (taulukko 4). Auraton viljely voi johtaa parempaan taimettumiseen, koska maa jää syksyn jäljiltä tasaisemmaksi. Kannattaa kuitenkin olla varuillaan. Ultunassa vuonna 2008 tehdyissä kokeissa, jolloin kevät oli kuiva, todettiin joissakin kohdin taimettumisen olevan huonompaa aurattomassa viljelyssä. Syy tähän lienee se, että kylvöalusta usein keväällä jää jonkin verran karkeammaksi kuin kynnetyillä mailla, mikä johtaa huonompaan haihtumissuojaan. Kylvöalustan muokkaamista ei siis voi jättää tekemättä vaikka soveltaakin vähennettyä muokkausta. Sato, suhteellinen 2008 2009 2010 2011 Keskiarvo a. 2 äestyskertaa 100 100 100 100 100 b. 4 äestyskertaa 104 102 100 110 104 Taimien lukumäärä, kpl/m 2 a. 2 äestyskertaa 62 85 134 57 85 b. 4 äestyskertaa 67 83 147 60 89 Taulukko 3. Yhtenäkään vuonna ei sato alentunut kahden ylimääräisen äestyskerran johdosta. Vuonna 2011, jolloin sateita saatiin vasta kesäkuun puolivälissä, kaksi ylimääräistä äestyskertaa tuotti erityisen hyvän tuloksen 10 prosentin lisäsadon muodossa. Sama kevätrapsisato auroilla ja ilman Kasvi Suhteellinen sato, auraton Kokeiden lkm viljely. Kynnetty = 100 Syysvehnä 97 284 Kevätvehnä 102 44 Ohra 100 241 Kaura 98 126 Syysöljykasvit 96 47 Kevätöljykasvit 100 34 Herne 90 15 Peruna 95 11 Sokerijuurikas 95 23 Taulukko 4. Eri kasvien suhteellinen sato aurattomassa viljelyssä, kun kynnetty = 100. Tulokset vuosilta 1986 2011. Ihanne pitää Kuva 1. 1980-luvulla kuvailtiin ihanteellinen kylvöalusta, mikä edelleen on pääosin voimassa. Kylvöalustassa oli 4 tekijää. 1. Siemen sijoitetaan kiinteälle alustalle joka on riittävän kostea varmistaakseen itävyyden sekä hyvä kyky johtaa vettä siemenelle. 2. Siemenen päällä on riittävän paksu löyhästi muokattu kerros pieniä muruja suojaamassa haihtumiselta. 3. Pinnassa on karkeampi mururakenne suojaamassa kuorettumilta. 4. Ravinteet on sijoitettu hieman syvemmälle sivuun siemenestä varmistamaan ravinteiden saanti. Oppeja vanhemmista ja uudemmista kokeista: Kevätöljykasvien varma taimettuminen jäykillä mailla on fysikaalisesti mahdollisen rajoilla. Kylvö neljään senttimetriin on taimettumisen kannalta varmempaa kuin matala kylvö. Kylvä aikaisin, mutta vältä kylvämistä kylmällä säällä tai kun kylmää säätä on odotettavissa. Öljykasvit ovat viljoja herkempiä alhaisille lämpötiloille kylvön jälkeen. Ylimääräinen äestys lisää satoa, jos kylvön jälkeen on kuivaa. Kevätöljykasvit soveltuvat hyvin aurattomaan viljelyyn. Kylvöalustan muokkaamisessa ei kuitenkaan saa olla huolimaton! Syksyllä tehty lautasäestys voi johtaa liian matalaan muokkaukseen ja huonompaan kylvöalustaan verrattuna piikkikultivaattoriin. 5

Paras taimettuminen. Taimettuminen ja kasvu syksyllä olivat parhaita tavanomaisesti kynnetyillä koejäsenillä. Kuva: Jens Blomquist. Kaikki menetelmät käyttökelpoisia Satoerot pieniä syysrapsin taimettumiskokeissa 2007 2010 kaikki menetelmät ovat käyttökelpoisia syysrapsille. Aikatekijä ja alhaisemmat kustannukset puhuvat aurattoman perustamisen puolesta. Kyntäminen torjuu kuitenkin jäännösviljaa, rikkoja sekä etanoita, mikä voi olla kyntämisen peruste varsinkin kevyemmillä mailla. Teksti: Johan Arvidsson, SLU, maaperän ja ympäristön laitos Projekt 20/20 -projektin puitteissa tehtiin vuosina 2007 2010 suuri määrä kokeita, joilla verrattiin erilaisia syysrapsin perustamismenetelmiä. Kyntäen paras taimettuminen Syksyllä 2006 käynnistettiin koesarja R2-4141 erilaisilla muokkausmenetelmillä syysrapsin kylvöä varten katso koeasetelma. Taimettuminen oli keskimäärin parasta normaalisti kynnetyillä koejäsenillä (taulukko 1). Taimettuminen oli huonointa hajakylvetyillä koejäsenillä, varsinkin kun multaus suoritettiin kultivaattorilla, mikä perustelee siemenmäärän lisäämistä noin 30 prosentilla. Kasvu oli syksyllä keskimäärin jonkin verran parempaa kynnetyllä koejäsen A:lla. Talvehtimisen kynnyksellä esiintyneet kasvuerot olivat kuitenkin pääosin tasoittuneet sadonkorjuuseen mennessä (taulukko 2). Muokkaus lautasäkeellä koejäsen C:llä sekä kultivaattorilla koejäsen D:llä tuottivat 2 ja 1 prosenttia alhaisemman sadon kuin kyntäminen, kun taas hajakylvö tuotti 3 4 prosenttia alhaisemman sadon (koejäsenet E F). Syväkuohkeutus koejäsen G:llä ei tuottanut korkeampaa satoa kuin pinnallisempi muokkaus. Vähemmän suorakylvettyjä taimia Vuosina 2008 2010 tehtiin toinenkin koesarja syysrapsin perustamiseksi (R24143 katso koeasetelma). Myös siinä taimettuminen oli parasta kyntämisen jälkeen. Keskimäärin kultivaattorilla perustetut koejäsenet tuottivat 10 prosenttia vähemmän taimia, vaikka käytettiin suurempaa siemenmäärää. Suorakylvössä taimien lukumäärä väheni 25 prosenttia. Keskimäärin erot taimien lukumäärissä olivat pieniä, verrattaessa suorakylvöä esimuokkaimen kanssa ja ilman. Useassa kokeessa pinnan muokkaaminen kuitenkin tuotti huomattavasti paremman kasvuston kuin puhdas suorakylvö katso kuva. Satovaihtelut olivat melko suuria koepaikkakuntien välillä (taulukko 3). Kultivaattorikylvö tuotti keskimäärin hyvän sadon, mutta huonomman sadon kuin kynnetyt jäsenet molemmissa skoonelaisissa kokeissa, mikä on johdettavissa huonompaan taimettumiseen. Kultivaattorikylvöllä paras netto Kannattavuus esitetään kuvissa 1 ja 2. Sarjassa R2-4141 tuotot vähennettynä kyntämisen kustannuksilla koejäsen A:ssa olivat vajaat 600 kruunua alhaisemmat kuin aurattomissa jäsenissä, jotka olivat keskenään lähellä toisiaan. Jos huomioidaan myös korkeammat Koeasetelma R2-4141 A. Kyntö normaaliin syvyyteen B. Matala kyntö C. Pinnallinen muokkaus lautasäkeellä (Carrier tms.) D. Kultivaattori 10 15 cm E. Hajakylvösänkeen, multaaminen lautasäkeellä, jyrääminen F. Hajakylvösänkeen, multaaminen kultivaattorilla, jyrääminen G. Syväkuohkeutus,pinnallinen muokkaus (kuten jäsen C) Koeasetelma R2-4143 A. Kyntö noin 20 cm, kylvöalustan muokkaus B. Carrier tai TopDown matalaan, noin 5 10 cm, tavanomainen kylvö C. TopDown matalaan, noin 10 cm, BioDrill (kylvöyksikkö) D. TopDown syvään, noin 20 cm, BioDrill E. Suorakylvö Rapid etumuokkaimella F. Suorakylvö Rapid ilman etumuokkainta Etumuokkain töihin. Keväällä 2009 vaikutti erittäin hyödylliseltä käyttää etumuokkainta oljen sekoittamiseen. Kuva kokeesta R2-4143. Vasemmalla suorakylvöä ilman etumuokkaria (koejäsen F) ja oikealla etumuokkarin kanssa (koejäsen E). Kuva: Jens Blomquist. 6

Kyntäen paras taimettuminen Taimien lkm/m 2 Taimettuneita, % A. Normaali kyntö 57 86 B. Matala kyntö 54 81 C. Lautasäes 53 80 D. Kultivaattori 51 77 E. Hajakylvö, lautasäes 55 70 F. Hajakylvö, kultivaattori 48 64 Taulukko 1. Taimien lukumäärä/m 2 syysrapsikokeissa, R2-4141, kaikkien kokeiden keskiarvo 2007 2010. Vähäiset satoerot Taulukko 2. Sato kg/ha ja suhdelukuna syysrapsikokeissa, sarjat R2- ja L2-4141, keskiarvo 2007 2010. Netto näyttää suunnan Netto (kr/ha) Netto (kr/ha) 16000 15000 14000 13000 12000 11000 10000 13500 13000 12500 12000 Kyntö Matala kyntö Lautasmuokkari Kultivaattori Tuotot muokkauskulu Tuotot muokkauskulu extra kasv.suoj. extra siemen Hajakylvö + lautasmuokkari Hajakylvö + kultivaattori Tuotot muokkauskulu Tuotot muokkauskulu extra kem. extra siemen Kuviot 1 ja 2. Tuotot miinus kulut, keskimäärin kaikki kokeet; sarja R2-4141 (ylhäällä) ja sarja R2-4143 (alhaalla). Kustannukset laskettu Maskinkalkylgruppenin laskelmien pohjalle (2010), mukaan lukien 730 kr/ha kyntö, 230 kr/ha sänkimuokkaus, 560 kr/ha kylvö, 180 kr/ha äestys ja 160 kr/ha kyntö. Kyntö oli noin 600 900 kruunua kalliimpi hehtaaria kohti kuin matala kyntö Carrier, ja noin 1200 kr suurempi kuin kultivaattorikylvö tai suorakylvö. Öljykasvien hintana on käytetty 4 kr/kg. torjunta-aine- ja siemenkustannukset, ovat erot koejäsenten välillä erittäin pieniä. Sarjassa R2-4143 netto oli selkeästi korkein kultivaattorikylvöllä, myös huomioiden korkeammat kemiallisen torjunnan ja suuremman siemenmäärän kustannukset. Suorakylvö tuotti suunnilleen saman nettotuoton kuin kyntäminen, kun mukaan lasketaan korkeammat torjuntakustannukset, mutta viljelyvarmuus oli huonompaa. Kylvöajankohta tärkein Yhteenvetona voidaan todeta, että syysrapsi voidaan perustaa monin eri tavoin. Kylvöajankohta on kuitenkin tärkein tekijätavoiteltaessa hyvää kasvua syksyllä, mikä on hyvän sadon perusta. Aikatekijäsekä pienemmät kustannukset puhuvat aurattoman perustamisen puolesta, varsinkin jäykillä mailla, joilla muokkaustarve voi olla suuri kyntämisen jälkeen. Samaan aikaan on myös tekijöitä, jotka puhuvat kyntämisen puolesta. Jäännösviljan, rikkojen ja etanoiden torjunta voi olla kyntämisen peruste, varsinkin kevyemmillä mailla joilla on myös suurempi 11500 11000 Kyntö Carrier Sato 1 Sato 2 A. Normaali kyntösyvyys = 100 4151 4060 B. Matala kyntö 98 99 C. Lautasmuokkaus 98 100 D. Kultivaattori 10 15 cm 99 100 E. Hajakylvö, Carrier 96 99 F. Hajakylvö, kultivaattori 97 100 G. Syväkuohkeutus + lautasmuokkaus 100 1 15 kokeen keskiarvo. 2 8 kokeen keskiarvo joissa jäsen G. Kultivaattorikylvö matala Kultivaattorikylvö syvä Suorakylvö esimuokkarilla Suorakylvö kuohkeuttamisen tarve. Kyntäminen vaikuttaa myös jonkin verran varmemmalta, kun kylvö tapahtuu myöhään tai vaikeissa olosuhteissa. Aurattomassa työketjussa voi kylvö yhdistettynä kylvörivin syvään kuohkeuttamiseen tuottaa paremman perustamistuloksen. Menetelmä on nyttemmin aika tavallinen. Korkea netto. Kultivaattorikylvö siemenyksiköllä TopDownilla oli käytössä kokeessa R2-4143 ja se antoi korkean nettotuloksen. Kuva: Jens Blomquist. Suorakylvö menettää Lääni E = Östergötland E = Östergötland M = Skåne M = Skåne C = Uppsala Painotettu keskiarvo Satovuosi 2008 2009 2009 2010 2010 A. Kyntö, Rapidkylvö 3050 2520 5000 3100 3920 3520 B. Matalamuokkaus, Rapidkylvö 101 102 101 102 93 100 C. TopDown matalaan, BioDrill 110 113 93 103 91 100 D. TopDown syvään, BioDrill 109 104 91 107 93 99 E. Suorakylvö etumuokkaimella 104 127 95 62 87 94 F. Suorakylvö ilman etumuokkainta 91 99 96 92 84 92 Taulukko 3. Sato sarjassa R2-4143 vuosina 2008 2010. Jäsen A = 100 7

Syysöljykasvit pitää kylvää aikaisin Siemensato pienenee 45 kg/ha jokaiselta päivältä jolla kylvö myöhästyy. Kylvön myöhästyminen 15 päivällä pienentää öljypitoisuutta kahdella prosenttiyksiköllä. Hybridi- ja linjalajikkeet reagoivat samalla tavalla myöhästyneeseen kylvöön. Teksti: Albin Gunnarson, Svensk Raps Hyvä kasvusto syksyllä on suuren syysrapsisadon perusta. Kylvöajankohdalla on kaikkein suurin merkitys syysrapsikasvuston perustamisessa. Vaikka puhumme kylvöajankohdasta, on kuitenkin niin, että taimettumisajankohta on ratkaiseva. Kylvöajankohta ei vaikuta kustannuksiin, mutta sato voi olla parempi kylvettäessä aikaisin. 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa levisi huono tapaottaa riski myöhäisen kylvön muodossa. Erityisen tavallista tämä oli keskiruotsissa, jossa haluttiin lisätä syysrapsin viljelyä vehnävaltaisella viljelyalueella. Kolme linjalajiketta, kolme hybridiä Kylvöajankohtakokeet tehtiin pääosin Öster- ja Mellangötlannissa. Niissä kylvettiin 3 koetta vuosittain vuosina 2007 ja 2008. Syksyllä 2009 kylvettiin lisäksi neljäs koe Skoonen Bollerupissa. Kokeet kylvettiin jokaisena vuonna niiden viljelijöiden luona, jotka ensimmäisinä aloittivat syysrapsin kylvön. Siitä johtuen useimmissa tapauksissa oli esikasvina korsivilja. Kokeet kylvettiin tiheyteen 60 tainta/m 2 hybrideillä ja 80 tainta/m 2 linjalajikkeilla. Lajikkeet vaihtelivat jonkin verran eri vuosina, mutta linja- ja hybridilajikkeiden lukumäärä pysyi muuttumattomana, 3 + 3. Yksi hybrideistä oli koko ajan kääpiöhybridi. 8 Kannattava iltavuoro. Tulokset osoittavat selvästi, että iltavuoro tuottaa tulosta ja että kannattaa pitää sen verran vauhtia, että rapsin saa ajallaan maahan. Kuva: Jens Blomquist Tehoisa lämpösumma ratkaisee kehityksen Jokaisella koepaikkakunnalla laskettiin tehoisa lämpösumma. Tehoisa lämpösumma koostuu vuorokausien keskilämpötilojen summista, joissa huomioidaan keskilämpötiloista viiden asteen ylittävä osa, siihen asti, että kasvu pysähtyy ensimmäiseen pakkasyöhön. Syysrapsin tulee saavuttaa 450 500 asteen lämpösumma saavuttaakseen maksimaalisen satopotentiaalinsa. Jos tehoisa lämpösumma ylittää 450 500 astetta, vaarana on, että kasvupiste nousee liian ylös. Kasvupiste nousee kuitenkin vain jos kriittinen lämpösumma ylittyy samaan aikaan kun typpilannoitus on

Satopotentiaali riippuu kylvöajankohdasta Normaali Myöhäinen Erotus Lkm Excalibur (H) 4204 3809 395 9 Winner 3278 3096 182 5 Status (H) 3036 2690 346 5 Californium 3252 2884 368 5 PR45D01 (H) 3578 2882 696 5 Gospel 2907 2763 143 3 Vision 4214 3244 970 6 Catalina 4207 3390 817 4 Hornet (H) 4397 3157 1240 4 PR44D06 (H) 4733 3893 840 4 Alpaga 4373 3160 1213 4 Keskiarvo Hybridit 3990 3286 703 27 Keskiarvo Linjalajikkeet 3705 3090 616 27 Öljypitoisuus keskiarvo 48,0 46,0 2,0 Siemensato, normaali ja myöhäinen kylvöajankohta 2008 2010. Keskimäärin hybridilajikkeet menettivät 703 kg/ha ja linjalajikkeet 616 kg/ha 15 päivän aikana, kun kylvöajankohtaa myöhästettiin normaalista (13.8.) myöhäiseen (28.8.). Hybridilajikkeet eivät siis ryhmänä siedä myöhäistä kylvöä. Tärkein tulos on sen sijaan, että kylvöajankohta ratkaisee satopotentiaalin. Taimettuminen syysrapsi Tehoisa lämpösumma 500 astetta Heinäkuu 1 5 Elo 5 10 Elo 10 15 Elo 15 20 Elo 20 25 Elo 25 30 Elo Tehoisa lämpösumma ennen 1.11. Laskelma on tehty SMHI:n vuosien 1999 2003 perusteella, käyttäen Ceresmallia peruslämpötilalla 5 C. Kjell Gustafsson & Knud Nissen, Lantmännen 2006 erityisen korkea, siemenmäärä liian suuri tai kilpailu rikkojen ja jäämäviljan kanssa on liian suurta. Tämä on hyvä pitää mielessä. Syysrypsi kylvettävä elokuussa Historiallisista säätiedoista on luettavissa, että elokuussa on suurin mahdollisuus lämpimiin päiviin. Kun taimettuminen tapahtuu vasta elokuun lopulla tai syyskuun alussa, on lämpösumman kasvu suhteellisen vähäistä, verrattaessa aikaisempaan kylvöön ja taimettumiseen. Samaan aikaan päivät lyhenevät prosessi nopeutuu mitä edemmäs syksyä mennään. Jokainen päivä maksaa 185 kruunua/ha Kolmen vuoden kokeet osoittivat, että myöhästynyt kylvö keskimäärin vähensi siemensatoa 45 kilolla/ha jokaista myöhästynyttä vuorokautta kohden. Samaan aikaan öljypitoisuus laski 0,13 prosenttiyksikköä päivää kohti. Vuoden 2012 hinnoilla myöhästymisen kustannukseksi tulee noin 185 kruunua päivässä. Vastaavat kokeet Tanskassa osoittivat, että myöhästyminen pienensi satoa 46 kg/ha päivässä. Tanskalaisten kokeiden hyvä vastaavuus vahvistaa ruotsalaisia tuloksia ja osoittaa selvän yhteyden myöhästyneen taimettumisen ja alentuneen syysrapsisadon välillä Pohjoismaissa. Selvä ero. Kuvan vasemman puoleiset syysrapsit kylvettiin tässä Västgötlannissa tehdyssä kokeessa 8. elokuuta 2009. Kokeen 6 lajiketta tuotti keskimäärin 4,2 tonnin sadon. Oikealla puolella samat 6 syysrapsilajiketta on kylvetty 25. elokuuta ja sato oli 0 ei ollut mitä puida. Syysrypsin kylvö kannattaa Keski-Ruotsissa merkitä allakkaan elokuun ensimmäiselle puoliskolle. Kuva: Jens Blomquist. Myös hybridit on kylvettävä aikaisin Kokeiden yhtenä tavoitteena oli myös selvittää, soveltuisivatko hybridilajikkeet linjalajikkeita paremmin myöhäiseen kylvöön. Näin ei ole. Jokaisena vuonna testattiin kolmea linjalajiketta ja kolmea hybridilajiketta. Tämän materiaalin pohjalta ei ole perusteita sanoa, että hybridit ryhmänä soveltuisivat paremmin myöhäiseen kylvöön (katso taulukko). Tanskassa tehdyissä vastaavissa kokeissa on päädytty samoihin tuloksiin, tosin toisilla lajikkeilla.kahtena ensimmäisenä vuotena mukana ollut kääpiöhybridilajike reagoi erityisen negatiivisesti myöhäiseen kylvöön, kun taas kolmantena vuonna käytetty kääpiöhybridi reagoi muiden hybridilajikkeiden tavoin. Lajikkeita ei siis voida käsitellä ryhmänä ja väittää, että toinen olisi toista parempi myöhäisessä kylvössä. Sen sijaan yksittäisten lajikkeiden ominaisuudet ovat ratkaisevia. 9

Hyvä sijoitus. Öljykasvin siemenet mullataan 1,5 2 cm syvyyteen samalla kun esikasvia korjataan. Kuva: Kim Gutekunst. Yhtäaikainen kylvö. Combine Seeder koostuu kylvöyksiköstä, joka asennetaan välittömästi puimurin pöydän taakse. Kuva: Kim Gutekunst. Ajankäyttö puhuu puimurikylvön puolesta 10 Leikkuupöydän taakse asennetulla kylvöyksiköllä voidaan kylvää samalla kun esikasvia korjataan. Menetelmä säästää aikaa ja polttoainetta. Matala sänki varmistaa tulosta. Teksti: Gunnar Lundin, JTI Ruotsalainen maatalous ja ympäristötekniikan tutkimuskeskus Universität Hohenheim Stuttgartissa on yhdessä saksalaisten koneenvalmistajien kanssa kehittänyt Combine Seeder -konseptin puimurikylvöä varten. Syksyllä 2003 järjestelmää kokeiltiin syysrypsin kylvössä kahden eri esikasvin, syysvehnän ja kevätohran, jälkeen. Kokeissa puimurikylvöä kokeiltiin, verraten eri sängenkorkeuksia perinteiseen kylvöön sekä lannoitteenlevittimellä tehtyyn kylvöön ennen puintia. Taimettumista arvioitiin laskemalla taimet syksyllä ja keväällä. Lisäksi mitattiin kasvupisteen korkeus syksyllä. Alkukesästä mitattiin esikasvin puintijätteen paksuus. Syysvehnän olki ongelmallinen Sadot olivat alhaisia syysvehnän jälkeen kaikissa koejäsenissä, eikäkoejäsenten välillä havaittu eroja. Puimurilla kylvetyillä aloilla esiintyi puintisuuntaan nähden epätasaisuutta, johtuen huonosta silputukses- ta ja olkien epätasaisesta leviämisestä. Puintijätteiden paksuus oli 1 5 cm ja taimitiheys oli alhaisempi paksummissa kohdissa. Epätasaisuus säilyi puintiin saakka ja jälkeen jääneet kasvuston osat valmistuivat myöhemmin ja niissä oli korkeammat lehtivihreätasot. Ohran olki helpompi käsitellä Edellytykset syysrypsin viljelylle olivat parempia ohran jälkeen ja sadot olivat kauttaaltaan parempia. Puimurilla kylvettyjenkoejäsenten sadot olivat 86 96 prosenttia perinteisesti kylvettyjen koejäsenten sadosta ja parhaat tulokset saavutettiin puimalla lyhyeen sänkeen (kaavio 1). Vaihtelut puintijätteen paksuudessa olivat suuria myös ohra esikasvina, mutta paksuus oli enimmillään 3 cm. Kostea syksy ei suosi laajaperäistä kylvöä Puimurikylvön eräs etu on, että se helpottaa taimettumista kuivissa oloissa, koska siemen pääsee kylvössä paljaaseen, kosteaan maahan. Samaan aikaan puintijätteet muodostavat kosteutta säilyttävän kerroksen kylvöalustan katteeksi. Tästä suhteellisesta puimurikylvön edusta ei ollut hyötyä syksyllä 2003, koska sää oli tuolloin kosteaa öljykasvien kylvön jälkeen. Taimitiheyden suuret vaihtelut aiheuttivat alhaisen taimimäärän ja sadot jäivät alhaisiksi. Puimurikylvettyjen

Puimurikylvö paras ohran jälkeen 3000 2500 Sato, kg/ha 2000 1500 1000 500 0 Syysvehnä Esikasvi Ohra perinteinen kylvö Puimurikylvö, 15 cm Kylvö levittimellä Puimurikylvö, 25 cm Puimurikylvö, 5 cm Kaavio 1. Syysvehnän oljesta muodostui ongelma kylvössä, kun taas ohran olki oli paremmin käsiteltävissä. Paras tulos saavutettiin lyhyellä sängellä. Venyy sängessä Suojaa kuivumiselta. Pinnan oljet ja puintijätteet säästävät kosteutta syysöljykasveille, mikä lukeutuu puimurikylvön hyviin puoliin. Korkea sänki voi aiheuttaa sen, että kasvit venyvät ja kasvupiste nousee liian korkealle. Kuva: Gunnar Lundin. koejäsenten taimitiheys oli keskimäärin 135 tainta/m 2 syksyllä, joka talven aikana aleni arvoon 64 tainta/m 2 keväällä. Sängen pituus vaikuttaa kasvupisteeseen Pitkä sänki eijohtanut merkittävästi ohuempaan puintijätekerrokseen eikä siten myöskään matalampaan kasvupisteeseen. Sitä vasoin sängen varjostus vaikutti kasvupisteen korkeuteen ja puimurilla kylvettyjen koejäsenten kasvupisteet olivat keskimäärin 2 cm korkeammalla kuin tavanomaisesti kylvettyjen (kaavio 2). Puimurilla kylvettyjen jäsenten kesken pitkä sänki johti kauttaaltaan korkeampaan kasvupisteeseen, mikä vastaasaksalaisiatuloksia, joissalyhyt sänki on johtanut parempaan tulokseen. Puimurikylvö vähentää työtä Puimurikylvöllä on useita hyviä puolia. Koska sadonkorjuu ja kylvö tapahtuvat yhdellä ajokerralla, on menetelmä erittäin resursseja säästävä sekä työajan että polttoaineen suhteen. Menetelmä on sitäkin kiinnostavampi, koska ajansäästö ajoittuu erittäin hektiseen kohtaan kasvukautta. Jotta menetelmä saavuttaisi merkittävää suosiota tulevaisuudessa, tulee kahden perusteellista laatua olevan edellytyksentäyttyä. Korkeus, cm 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Syysvehnä Esikasvi Ohra perinteinen kylvö Puimurikylvö, 25 cm Puimurikylvö, 15 cm Puimurikylvö, 5 cm Kylvö levittimellä Kaavio 2. Kasvupisteiden korkeudet mitattiin syyskuussa 2003. Puimurikylvön sänki sai selvästi syysrypsin venymään ja nostamaan kasvupistettään. Saksalaisten kokeiden mukaan samanaikainen kylväminen pienentää puintikapasiteettia 5 10 prosenttia. Tällä on merkitystä, varsinkin ruotsalaisissa olosuhteissa, joissa sadonkorjuukausi on lyhyt. Historia on myös opettanut, että on vaikea viedä sellaisia konsepteja laajempaan käytäntöön, vaikkakin teknisesti tyylikkäitä, joissa puimurilla suoritetaan puinnin ohessa muita töitä. Kapasiteetti pienenee Ensiksikin viljelyvarmuuden täytyy parantua ja toiseksi puimurinkuljettajan rasitusta on vähennettävä. 11

Monipuolinen torjunta ehkäisee resistenssiä Yksipuolinen pyretroidien käyttö 20 vuoden ajan tuotti resistenttejä rapsikuoriaisia. Kaudella 2012 käytettävissä on 4 eri valmisteryhmää. Monipuolinen torjunta käyttäen useita valmisteryhmiä voi torjua rapsikuoriaisen. Teksti: GöranGustafsson, Växtskyddscentralen 4 torjunnan metodia. Kasvukaudesta 2012 lähtien meillä on 4 erilaista tuoteryhmää käytössämme rapsikuoriaisten torjuntaan, jos ajatellaan että pyretroidi Mavrik on tehokas. Kuva: Jens Blomquist. Keväällä 2000 monet Östergötlannin viljelijät yllättyivät rapsikuoriaisten suuresta määrästä, minkä lisäksi niitä oli odotettua vaikeampi torjua. Monessa tapauksessa vaadittiin jopa 5 käsittelyä ennen kuin saavutettiin tyydyttävä tulos. Tutkimukset osoittivat, että syynä oli rapsikuoriaisissa kehittynyt pyretroidiresistenssi katso erillinen tietoruutu. Resistenssi on levinnyt ja sitä esiintyy nyt suurimassa osassa Götalandia. Suurimmat ongelmat ovat Östergötlandissa, Västergötlandissa, Hallannissa sekä Skoonessa. Resistenssiä esiintyy myös paikallisesti Mälarin pohjoispuolella, esimerkiksi Salan ja Enköpingin välisellä alueella. Yksipuolisesta pyretroidien käytöstä tuli ongelma Tärkeä tekijä resistenssin kehittymiselle oli yksipuolinen pyretroidien käyttö noin 20 vuoden ajan.lisäksi tulee syys- ja kevätrapsin yhtäaikainen viljely samalla alueella, mikäjohtaasiihen, että kuoriaisiatorjutaan useaan kertaan kauden aikana.uusien aineiden, Mavrikja Sumithion, ansiosta on kuitenkin ollut mahdollista hallita rapsikuoriaisia öljykasvien viljelyssä. Mavrik, pyretroidi joka poikkeaa perinteisistä, on useimmissa tapauksissa vaikuttanut myös pyretroidiresistentteihin rapsikuoriaisiin. Etenkin Hallannista on kuitenkin raportoitu myös Mavrikin alentuneesta tehosta. Emme tiedä onko tapahtunut muutos vai onko resistenssi ollut olemassa joaikaisemmin. Sumithion ei ole enää hyväksytty aine ja se on nyt korvattu valmisteilla Biscaya ja Mospilan, jotka ovat ns. neonikotinoideja, jotka tehoavat pyretroidiresistentteihin kuoriaisiin. Ei resistenssiä neonikotinoideja vastaan Neonikotinoidit Biscaya ja Mospilan hyväksyttiin rapsikuoriaisten torjuntaan ensimmäistä kertaa 2007. Niillä on hyvä teho myös pyretroidiresistenttejä rapsikuoriaisia vastaan. Tuotteita ei ole luokiteltu vaarallisiksi mehiläisille, mutta käsittelykertojen määrää on rajoitettu. Resistenssin kehittymisen välttämiseksi saa Biscayaa käyttää vain kerran kaudessa ja Mospilania kaksi kertaa kaudessa. Aineilla eiole knock-down efektiä kuten pyretroideilla. Biscaya- tai Mospilan-käsittelyn jälkeen rapsikuoriaiset kuolevat suhteellisen pitkän ajan kuluttua ja tehon voi siten virheellisesti 12

Torjuntakynnyksiä SYYSÖLJYKASVIT Aikainen nuppuvaihe: 2 3 rapsikuoriaista/taimi Keskimyöhäinen nuppuvaihe: 3 4 rapsikuoriaista/ taimi Myöhäinen nuppuvaihe: 5 6 rapsikuoriaista/taimi KEVÄTÖLJYKASVIT Aikainen nuppuvaihe: 0,5 1 rapsikuoriaista/taimi Keskimyöhäinen nuppuvaihe: 1 2 rapsikuoriaista/ taimi Myöhäinen nuppuvaihe: 2 3 rapsikuoriaista/taimi Huom! Laske satunnaisesti valituista taimista, eli myös pienistä ja myöhään kehittyneistä taimista arvioida heikoksi. Tänä aikana kuoriaiset eivät kuitenkaan ole aktiivisia eivätkä aiheuta haittaa. Erilaiset vaikutustavat tarpeen Resistenssin muodostumisriskiäpienennetään vaihtelemalla erilaisen vaikutustavan omaavia torjunta-aineita. Tavoitteena täytyy olla, että samantyyppistä ainetta käytetään korkeintaan kerran kaudessa kullekin kasville. Arvion mukaan tarvitaan vähintään 3 erilaisen vaikutustavan omaavia aineita tai aineryhmiä. Koska joinakin vuosina on turvauduttava kolmeen käsittelykertaan, eimyöskään samaa vaikutusmekanismia tulisi käyttää useammin kuin kerran. Pitkään rekisteröityjä aineita oli vain kahdesta ryhmästä, pyretroideista ja neonikotinoideista. Koska pyretroidit eivät vaikuta resistensseihin kantoihin, oli siten vain yhden ryhmän aineita käytettävissä siellä, missä resistenssiä esiintyy. Tilanne oli synkkä resistenssin muodostumisen näkökulmasta. Vuosina 2011 ja 2012 tilanne helpottui Mavrikin ja täydennettyjen neonikotinoidien myötä. Vuonna 2011 tuli Steward, joka sisältää indoksakarbia ja on vaikutustavaltaan erilainen. Keväällä 2012 rekisteröitiin uusi valmiste Plenum, jonka vaikuttava aine on pymetrotsiini. Vuodesta 2012 rekisteröityjä aineita on siis neljästä eri ryhmästä. Resistenssin arvioiminen kentällä usein vaikeaa Usein on vaikea arvioida, milloin huono torjuntateho johtuu resistenssistä ja milloin uusien rapsikuoriaisyksilöiden saapumisesta. Erityisesti lämpimällä ilmalla voi uusien rapsikuoriaisten saapuminenolla suurta ja pysyvää. Silloin vaurioita voi esiintyä torjunnasta huolimatta, erityisesti lohkojen reunoilla. Pyretroiditorjunnan tehon tarkistamiseksi voidaan elävien kuoriaisten määrä laskea käsittelyä seuraavana päivänä. Jos käsittely tehdään myöhään iltapäivällä tai illalla, tulee arviointi suorittaa aikaisin aamulla, ennen kuin lämpötila nousee ja uusia yksilöitä voi saapua paikalle. Normaalisti noin 80 85 prosenttia rapsikuoriaisista kuolee torjunnan tuloksena. Noudata torjuntakynnystä Koska öljykasvien viljely on riippuvaista rapsikuoriaisten tehokkaasta torjunnasta, on tärkeää löytää Aineet ja käyttömäärät (käytössä olevat aineet 2012) Pyretroidiresistenssin esiintymisalueella (Götalannin tasangot ja paikallisesti Mälarin pohjoispuolella): Käytä vaihdellen Steward-, Plenum- ja Biscaya tai Mospilan-valmistetta. Myös Mavrikia voi käyttää siellä, missä sen on kokemusperäisesti todettu tehoavan. Käytä Biscayaa tai Mospilania viimeisessä käsittelyssä pitkävaikutteisuuden hyödyntämiseksi. Alueilla joilla ei tunnettua pyretroidiresistenssiä (muu osa Ruotsia): Käytä vaihdellen pyretroidi- (ml. Mavrik), Steward-, Plenum- ja Biscaya tai Mospilan-valmistetta. Käytä Biscayaa tai Mospilania viimeisessä käsittelyssä pitkävaikutteisuuden hyödyntämiseksi. strategia torjunta-aineresistenssin kehittymistä vastaan. Tarveharkintainen käyttö, joka perustuu torjuntakynnysten noudattamiseen, on tämän työn perusta. Rapsikuoriaisten määrä on laskettava satunnaisista kohdista, jottei rapsikuoriaisten määrää yliarvioitaisi. Huomaa, että kynnysarvot ovat syysrapsilla paljon korkeammat kuin kevätrapsilla, koska syysrapsi vaurioituu vähemmän. Syysrapsin torjunta on harvoin tarpeen ja sitä on vältettävä sekä taloudellisista syistä että resistenssin muodostumisen torjumiseksi. Ei myöhäisiä torjuntoja Myöhäisessä vaiheessa tehtyjä torjuntoja tulee välttää kahdesta syystä. Toisaalta rapsikuoriaiset aiheuttavat pientävahinkoamyöhäisessävaiheessa, mikä näkyy korkeina torjuntakynnyksinä. Toisaalta vaarana on, että hyötyeläimiä, kuten loispistiäisiä kuolee, millä on merkitystä rapsikuoriaisten esiintymiseen pitkällä tähtäimellä. Siksi on syytä välttää myöhään tehtyjä torjuntoja vaikka käytetty aine olisikin hyväksytty tällaiseen käyttöön. Kahden tyyppistä resistenssiä Vuosina 2001 2004 ja 2008 2011 tehtiin rapsikuoriaisten pyretroidiherkkyydestä laboratorioanalyysejä. Analyysit osoittivat, että resistenssi on yleistä suurilla alueilla ja että resistenssi on Ruotsissa kansainvälisessä verrannossa suhteellisen tavallista. Tutkimukset osoittivat myös,että resistenssiä on kahta laatua. 1. Ensimmäinen on ns. metaboolinen resistenssi, mikä tarkoittaa, että resistenssit kuoriaiset muodostavat entsyymiä joka hajottaa torjunta-aineen. 2. Toinen on ns. knock-down resistance(kdr) joka on syntynyt mutaation tuloksena. 13

Syys-N rakentaa kasvustoa Rapsin kehitys ja typenotto syksyllä ratkaisee sadon suuruuden. Syysrapsille on syksyllä annettava 60 kg N hehtaarille. Syksyllä rapsi kykenee ottamaan jopa 180 kg N hehtaarilla. Teksti: Albin Gunnarson & Bengt Nilsson, Svensk Raps Vähemmän keväällä. Kokeet osoittavat, että syksyllä annettavalla korkeammalla typpilannoituksella voidaan vähentää kevätannosta. Kuva: Jens Blomquist Typpi on yksi menestyksekkään syysrapsin viljelyn kulmakiviä. Oikealla typpistrategialla satoa voidaan lisätä ja kokonaistypen määrää vähentää ja näin leikata kustannuksia, kun kevät- ja syyslannoituksen välillä vallitsee oikea tasapaino. Syyskasvusto ratkaisee tuoton Vanhempi koesarja vuoden 2000 kieppeiltä, jossa käytettiin kahta syystasoa ja typpiportaita keväällä, osoitti, että rapsille on keväällä annettava 150 kg/ha typpeä. Tulosten tarkempi analysointi osoitti, että voimakkaat syyskasvustot, joiden typpipitoisuus oli korkea, tuottivat parhaimman sadon, kun taas huonot syyskasvustot eivät tuottaneet samaa satoa, vaikka typpilannoitusta keväällä lisättiin. Projekt 20/20 -projektissa verrattiin eri typpilannoitustasoja syksyllä, käyttäen kahta kevätlannoitustasoa. Koesuunnitelma Kokeita lannoitettiin syksyllä typellä 20 kg portain välillä 0 80 kg/ha, minkä lisäksi keväällä annettiin 140 tai 180 kg/ha typpeä. Syksyllä annettava 80 kg/ha oli tarkoitettu koejäseneksi, jolla kuvattaisiin ääriolosuhteita, jolla provosoitaisiin rapsi talvehtimisvaurioihin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut yhdessäkään kokeessa. N annos (kg/ha) Syksy Kevät 0 0 0 0 140 180 20 140 180 40 140 180 60 140 180 80 140 180 Typenotto selvitettiin kasvustosta Kokeet tehtiin vuosina 2008 2010 (katso koesuunnitelma). Sadon lisäksi mitattiin satokomponentteja, ja joissakin kokeissa määritettiin kasvuston typpipitoisuus syksyllä. Taimien leikkaukset osoittivat, että rapsi oli ottanut ja sitonut maanpäälliseen osaansa merkittäviä määriä typpeä jomarraskuun lopussa (taulukko 1). Tähän tulee lisätä juurentyppisisältö. Vuonna 2008 rapsi sitoi kaiken lisätyn typen neljässä kokeessa kuudesta. Kahdessa myöhään kylvetyssä kokeessa rapsi jätti lisättyä typpeä maahan, johtuen ilmeisesti myöhäisestä kylvöstä ja siitä, ettei taimille kertynyt toivottua 450 asteen tehoisaa lämpösummaa. Rapsi ei kerta kaikkiaan ehtinyt ottaa kaikkea lisättyä typpeä ennen kuin talvi lopetti kasvun. Enemmän typpeä kasvupiste korkeammalla Syksyn lannoitustasot vaikuttivat kasvupisteen korkeuteen ja juurenniskan läpimittaan (taulukko 2). Korkeammat typpitasot syksyllä johtivat suurempaan juurenniskan läpimittaan ja korkeampaan kasvupisteeseen, mutta korkeampi kasvupiste ei vaikuttanut negatiivistesti talvehtimiseen. Keväällä suuremmilla typpiannoksilla oli negatiivinen vaikutus kasvuvarren jäykkyyteen, kun taas syksyllä korkeammat typpiannokset johtivat sadon alempaan puintikosteuteen ja pienempään rikkajyvien määrään (taulukko 3). Se merkitsee tasaisempaa tuleentumista. 14

Öljysato, kg/ha 2200 2000 1800 1600 1400 1200 1000 Syyslannoitus Kevätlannoitus 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 Syyslannoitus Kevätlannoitus Typpeä yhteensä Suurin sato 60 kg/ha N syksyllä 0 140 180 +938 kr/ha 40 140 180 0 180 20 140 180 +755 kr/ha 60 140 40 140 180 200 20 180 60 140 180 +329 kr/ha 80 140 220 80 140 180 N-annos syksy + kevät Kaavio 1. Öljysato parivertailussa samalla typpilannoituksella syksyllä, kun keväällä typpeä annettiin 140 ja 180 kg/ha. Paras netto suuremmalla syysannoksella typpeä N-annos syksy + kevät 40 180 Kaavio 2. Samalla typpitasolla kannattaa lannoittaa enemmän syksyllä ja vähemmän keväällä. Kaavio osoittaa nettotulon kolmella eri typpitasolla, 180, 200 ja 220 kg N/ha, eri tavoin jaettuna syksyllä ja keväällä. Taloudellisen neton laskennassa on käytetty siemenen hintaa 3,309 kruunua/kg, typen hintaa 9 kruunua/kg N ja kuivauskustannusta 20 kruunua/dt. Taloudellinen optimi 60 kg/ha N syksyllä Öljypitoisuus oli selvästi korkeampi keväällä annetun 140kg/hatyppitasolla, mikä tasoittikorkeamman typpitason sadonlisän merkitystä. Kevätlannoituksen vaikutus väheni, kun syyslannoitusta lisättiin (kaavio 1). Öljysato jopa pieneni korkeamman typpilannoituksen tasolla, kun syksyllä annettiin 60 ja 80 kg/ha typpeä. Viljelijää kiinnostaa tietysti eri lannoitusstrategioiden taloudellinentulos. Kaaviossa 2 on esitetty korkeamman keväällä annetun typpitason vaikutus, kun kokonaistyppimäärä pysyy samana. Paras nettotuotto saatiin annoksilla 60+140 kg/ha typpeä. Kun sama kokonaistyppimäärä käytettiin suhteessa 40+180 kg/ ha, pieneni nettotuotto 755 kruunua/ha. Kaavio osoittaa samankaltaisia tuloksia myös muissa parivertailuissa. Kokeet osoittavat, että rapsi pystyy ottamaan suuren osan ravinnetarpeestaan syksyllä. Kokeet osoittavat myös, että voimakkaalla rapsilla,joka on ottanut suuren osan ravinnetarpeestaan syksyllä, on paremmat edellytykset tuottaa hyvä sato ja viljelijälleen parempi nettotulos. Typen otto syksyllä suurta Keski Max Min Syysannos 2008 2009 2008 2009 2008 2009 0 kg N 40 22 66 45 15 14 40 kg N 72 48 136 73 34 28 80 kg N 103 71 179 104 41 32 Taulukko 1. Typen otto syksyllä 2008 ja 2009 satovuosien 2009 ja 2010 kokeissa. Vuoden 2007 arvot tuhoutuivat laboratoriossa. Typen otto oli suurinta SkoonenTållarpissa syksyllä 2008. Kyseisessä kokeessa syysrapsi otti 66 kiloa typpeä lannoittamassa koejäsenessä. Samaan aikaan rapsi otti 136 ja 179 kg/ha N niissä koejäsenissä, joita lannoitettiin 40 ja 80 kg/ ha typpeä. Se osoittaa, että rapsi otti enemmän typpeä kuin sille annettiin kaikissa koejäsenissä. Typpi paransi talvehtimista Koejäsen N annos syksy Kasvupisteen korkeus Juurenniskan läpimitta Talvehtiminen A 0 13,0 5,6 92 B 20 14,5 6,6 92 C 40 15,8 7,1 93 D 60 17,5 7,4 91 E 80 16,6 7,7 96 Taulukko 2. Taimien ominaisuudet syksyllä ja keväällä. Kasvupisteen korkeus ja juurenniskan läpimitta millimetreissä, mitattu kuudessa kokeessa 2010. Tasaisempi tuleentuminen suuremmalla syys-n:llä N-lannoitus Pystyssä Puintikosteus Surkastuneet siemenet Öljypitoisuus kevät % % % % 0 140 90 10,8 2,8 49,8 20 140 84 10,5 2,7 49,8 40 140 84 10,2 2,3 49,6 60 140 82 10,0 2,3 49,6 80 140 77 10,1 2,2 49,4 0 180 85 11,1 2,8 48,3 20 180 80 10,5 2,4 48,7 40 180 79 10,5 2,3 48,4 60 180 77 10,2 2,2 48,3 80 180 75 10,3 2,0 48,2 0 0 97 10,8 5,2 51,9 Taulukko 3. Kasvuston ominaisuudet ja satoparametrit, kaikki 15 koetta. Lannoittamattoman koejäsenen öljypitoisuus oli erittäin korkea, 51,9 prosenttia, mikä oli odotettua, koska alhainen sato normaalisti johtaa korkeaan öljypitoisuuteen. Koejäsenet, jotka saivat 140 kg/ha N, sisälsivät keskimäärin 1,3 prosenttiyksikköä enemmän öljyä kuin 180 kg/ha N saaneet jäsenet. Vahva juuri. Korkeampi typpiannos syksyllä vahvisti juuren läpimittaa. Kasvupiste nousi myös korkeammalle, mutta se ei vaarantanut talvehtimista. Kuva: Jens Blomquist 15

Syysrapsi ottaa syyslannoitetun typen, ilman että typpihuuhtouma lisääntyy. Typpihuuhtouma seuraavassa syysvehnässä lisääntyy, jos syysrapsia keväällä lannoitetaan yli optimin. Keväällä kylvetty aluskasvi syysrapsin tai herneen alla voi vähentää typpihuuhtoumaa sadonkorjuun jälkeen. Syysrapsi imuroi typpeä maasta Teksti: Lena Engström, SLU, maaperän ja ympäristön laitos, Skara Sekä syysrapsin että sitä usein seuraavan syysvehnän typpilannoitus on usein korkeammalla tasolla kuin muilla kasveilla. Siksi on tärkeää, että typpilannoitus tehdään siten, että typpihävikit voidaan minimoida. Siitä syystä suoritettiin Västergötlannin Götalassa huuhtoutumistutkimuksia hietamaalla vuosina 2004 2007. Maanesteen nitraattipitoisuutta mitattiin jatkuvasti, josta laskettiin typpihuuhtouma. Syysrapsi vuotaa vähemmän typpeä Ensimmäisenä syysrapsin viljelyvuonna 2004/05 talvi oli leuto. Valuma oli suurinta loka-tammikuussa. Huuhtoumaan ei vaikuttanut, oliko syysrapsia lannoitettu 30 vai 60 kg/ha kylvön yhteydessä (kaavio 1). Syysrapsi otti loppusyksyyn mennessä 45 ja 75 kg/ha typpeä riippuen lannoitustasosta. Rapsi otti ilmeisesti suurimman osan mineraalitypestä maasta ennen talvea. Syysrapsi pienensi typpihuuhtoumaa 42 prosenttia (14 kg/ha N) verrattuna sänkikäsiteltyyn maahan ilman kasvustoa. Typpilannoitus yli optimin on riski Huuhtoumia tutkittiin syysvehnästä kahden hyvin erilaisen talven aikana. Talvea 2005/06 edelsi hyvin kuiva syksy, jonka jälkeen maa oli roudassa ja lumen peittämänä joulukuun puolivälistä maaliskuun loppuun. Valumaa esiintyi maalis- ja huhtikuussa. Talvi 2006/07 oli hyvin leuto ja valumaa esiintyi lokakuusta maaliskuuhun. Huuhtouma oli suurinta sekä kylmän että leudon talven jälkeen syysvehnästä, jota viljeltiin syysrapsin jälkeen, kun syysrapsia oli lannoitettu 50 kg/ha typpeä yli optimin, eli 200 kg/ha typpeä (kaavio 2). Huuhtouma oli 23 ja 27 kg/ha N suurempi kuin optimaalisesti lannoitetun syysrapsin jälkeen (eli 150 kg/ ha N). Huuhtouma yli kaksinkertaistui kun kevätlannoitus ylitti optimin. Huuhtouma lisääntyi 5 kg/ha N jokaista 10 kg/ha N, jolla typpilannoitus ylitti optimaalisen annoksen (kaavio 3). Aluskasvi kerää typpeä Kylmän talven aikana ei havaittu eroja muiden koejäsenten välillä, luultavasti johtuen kuivasta syksystä, jolloin valumaa eiesiintynyt. Huuhtoumaa esiintyi herneen alle kylvetystä aluskasvista, joka kynnettiin marraskuussa sekä huonosti taimettuneelta, suorakylvetyltä syysvehnältä. Lauha talvi, jolloin valuntaa esiintyi läpi talven, osoitti kuitenkin, että keväällä kylvetty aluskasvi vähensi huuhtoumaa sekä syysrapsin että herneiden jälkeen, vastaten 12 ja 14 kg/ha N. Syysvehnän suorakylvö syysrapsin jälkeen vähensi typpihuuhtoumaa 8 kg/ ha, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. 16

Syysrapsi ottaa tarjotun typen Lannoitus yli optimin lisää N-huuhtoumaa Nitraattihuuhtouma, kg N/ha Nitraattihuuhtouma, kg N/ha 40 35 30 25 20 15 10 5 0 100 90 80 70 60 50 40 30 20 100 14 kg N/ha Kaavio 1. Nitraattihuuhtouma lauhana talvena 2004/2005 väheni 42 prosenttia (14 kg N/ha) syysrapsista, verrattuna kasvuttomaan, sänkikäsiteltyyn maahan, joka kynnettiin keväällä. Huuhtouma oli riippumatonta siitä, saiko syysrapsi 30 vai 60 kg N/ha typpeä kylvön yhteydessä. 30 kg typpeä saanut syysrapsi käytti 45 kg N/ha ja 60 kg/ha typpeä kylvön yhteydessä saanut syysrapsi käytti typpeä 75 kg/ha. Syysrapsi käyttää sille tarjotun typen. Jyrkkä nousu yli N-optimin Leutotalvi 2006/2007 Kylmä talvi 2005/2006 0 50 100 150 200 250 Ei kasvia Ei kasvia Ei kasvia Syysrapsi, 30 kg N/ha Syysrapsi, 60 kg N/ha Syysrapsi, 60 kg N/ha Syysrapsi, 60 kg N/ha Syysrapsi, 60 kg N/ha Syysrapsi, 60 kg N/ha Nitraattihuuhtouma, kg N/ha Nitraattihuuhtouma, kg N/ha 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 150 +23 kg N/ha 200 +27 kg N/ha 14 kgn/ha 12 kgn/ha 8 kgn/ha 100 N 150 0 100 150 200 150 Kaura Herne Herne+aluskasvi Kylmä talvi, 2005/2006 Leuto talvi, 2006/2007 Rapsi+aluskasvi Rapsi Rapsi Rapsi Rapsi Rapsi+vehnän suorakylvö Kaavio 2. Sekä kylmänä (+23 kg/n/ha) että leutona (+27 kg N/ha) talvena typpihuuhtouma lisääntyi syysvehnästä kun syysrapsia oli edellisenä keväänä lannoitettu yli optimin ja typpilannoituksen hehtaariannosta lisättiin 150 kg:sta 200 kg:aan, eli 50 kg N/ha. Kaavio 3. Syysrapsille annetun typpilannoituksen kasvaessa 1 150 kg N/ha oli typpihuuhtouma sitä seuraavasta syysvehnästä maltillista. Kun syysrapsin typpilannoitusta lisättiin tästä, lisääntyi typpihuuhtouma jyrkästi. Syysrapsin optimaalinen lannoitus on tärkeää huuhtouman vähentämiseksi syysvehnästä. Typpikokeiden tarkoitus Kuva: Jens Blomquist 1) Tutkia typpihuuhtoumaa syysrapsin kylvön jälkeen, kun kylvön yhteydessä lannoitukseen käytetään 30 tai 60 kg N/ha. 2) Tutkia typpihuuhtoumaa syysrapsia seuraavasta syysvehnästä, kun syysrapsille annettavaa typpiannosta kasvatetaan (0 200 kg N/ha). 3) Verrata keinoja joilla vähentää typpihuuhtoumaa syysrapsin jälkeen aluskasvi ja syysvehnän suorakylvö. N väärään aikaan huuhtoutuu. Syysrapsille syksyllä annettu typpi tulee käyttöön. Sen sijaan keväällä syysrapsille annettu typpilannoitus yli optimin lisää huuhtoumaa sitä seuraavasta syysvehnästä. Kuva: Jens Blomquist. 17