Me niinku opitaan kuunteleen toista

Anu Nurmela & Kaisa Kuurne Mannerheimin Lastensuojeluliitto 16.4.2002 Me niinku opitaan kuunteleen toista Tukioppilastoiminta rakentaa myönteistä kouluyhteisöä

SISÄLTÖ KUULUUKO NUOREN ÄÄNI KOULUSSA?... 2 MITÄ TUKIOPPILASTOIMINTA ON?... 3 30 vuotta tukioppilastoimintaa... 3 Tukioppilastoiminnan laajuus kouluissa... 7 Tukioppilastoiminnan arki koulussa... 8 TUKIOPPILASTOIMINTA VAIKUTTAA MYÖNTEISESTI KOULUYHTEISÖÖN... 10 Ennaltaehkäisevää toimintaa... 10 Kohti myönteistä ihmiskäsitystä... 11 Lisää vastuuntuntoa ja yhteistyötä... 12 EHDOTUKSIA KOULUN HYVINVOINNIN PARANTAMISEKSI... 14 Oppilaiden vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen edistää turvallista opiskeluympäristöä... 14 Koulutuksen arviointi ulotettava oppilaiden hyvinvointiin... 14 Tukioppilastoiminta osaksi opetussuunnitelmaa... 15 Ennaltaehkäisevä työ koulussa aloitettava riittävän varhain... 15 Tukioppilastoiminnan raportti 2002 Kirjoittajat: Anu Nurmela, Kaisa Kuurne Mannerheimin lastensuojeluliitto Ruusulankatu 10 00260 Helsinki Puhelin: (09) 4381 1500 www.lapset.net 16.4.2002

KUULUUKO NUOREN ÄÄNI KOULUSSA? Koulun tehtävänä opetuksen lisäksi on tukea lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä. Koulun arjessa jaetaan onnistumiset ja ilot, mutta myös surut ja kasvukivut. Myös erilaiset nuorisokulttuurit tuovat ilmettään koulun arkeen. Tieto- ja taitosuorittamiseen keskittyvä koulu ei ole riittävä toimintaympäristö vaan tarvitaan epävirallisempaa kohtaamista ja kasvun tukemista, jotta oppilaat kokisivat olonsa mielekkääksi ja turvalliseksi koulussa. Nuoret muodostavat koulussa yhteisön, jossa harjoitellaan kasvua eettiseen vastuunottoon. Luokkayhteisöä hallitsee sosiaalinen peli, jossa käydään valtataisteluja, häviöitä, neuvotteluja ja kiistoja. Uuteen ryhmään tulevat oppilaat ryhmittyvät, etsivät liittoja ja ystävyyssuhteita. Kaikki toiminta on arvioivien katseiden alla, seurauksena voi esiintyä ryhmästä vetäytymistä, yksinäisyyttä tai kiusaamista. Koulun tehtävä onkin tunnistaa luokkayhteisön dynamiikkaa ja kehittää sopivia toimintoja, joiden avulla oppilaat saavat tukea sekä yksilöinä että ryhmänä. Koulun työilmapiirin tulisi olla avoin ja turvallinen siten, että jokainen oppilas voisi tuntea kuuluvansa joukkoon. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kehittämä tukioppilastoiminta on koulun opetus- ja kasvatustyötä tukevaa toimintaa, joka keskittyy sosiaalisten vuorovaikutustaitojen edistämiseen, jossa oppilaat itse voivat ottaa vastuuta toisistaan. Tavoitteena on käyttää rakentavasti hyväksi nuorten toveriyhteisön mielenterveyttä tukevia voimia ilman aikuisille kuuluvan vastuun siirtämistä nuorille. Tukioppilastoiminnan tavoitteena on kehittää kouluyhteisöä siten, että se olisi turvallinen ja inhimillinen paikka jokaiselle. Tukioppilaita on ollut jo 30 vuoden ajan ja toiminta elää vahvasti koulun arjessa. Suurin kiitos toiminnasta kuuluu aktiivisille tukioppilaille sekä heidän ohjaajilleen. Vuodesta toiseen tämä joukko on innokkaasti toteuttanut toimintaa Suomen kouluissa. Tukioppilaita tehtävään motivoi hauskuus, halu auttaa, yhteinen hyöty ja kivat kaverit. Tukioppilaiden ansiosta nuoren ääni kuuluu paremmin koulussa. Eeva Kuuskoski Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri 2

MITÄ TUKIOPPILASTOIMINTA ON? Tukioppilastoiminta on peruskoulussa toimiva tukijärjestelmä, joka perustuu vertaistuen ajatukseen. Tukioppilaana toimii tavallinen, vapaaehtoinen oppilas, joka haluaa toimia kouluyhteisön hyväksi ja auttaa muita oppilaita. Tukioppilaat saavat toimintaan koulutuksen, ja toiminnasta vastaa koulussa työskentelevä aikuinen ohjaaja. Tukioppilas toimii seuraavissa rooleissa: Yhdysoppilas: edistää koulutulokkaiden sopeutumista uuteen oppilaitokseen pitämällä oppitunteja ja toiminnallisia tutustumisleikkejä Luottohenkilö: ohjaa, neuvoo ja tukee nuorta ongelmatilanteissa sekä tarvittaessa ohjaa muiden palvelujen piiriin Yhteisvastuun lisääjä: järjestää yhteisiä tilaisuuksia, tempauksia ja teemapäiviä yhdessä henkilökunnan ja muiden oppilaiden kanssa Tiedottaja: tiedottaa koulun ja nuorten palveluista sekä harrastuksista ja vapaaajasta Nuorten edustaja: edistää yhteistyötä nuorten ja aikuisten välillä sekä tuo nuoren äänen kuuluviin koulussa Mannerheimin Lastensuojeluliitto tukee koulujen työtä järjestämällä tukioppilaiden, ohjaajien ja kouluttajien koulutuksia sekä tuottamalla materiaalia toiminnan tueksi. Käytännössä toimintaa koordinoidaan 13 piiritoimistossa ja lähes 200 paikallisyhdistyksessä. Keskusjärjestö, piirit ja paikallisyhdistykset muodostavat yhteisen tukiverkoston. Toimintaa pyritään kehittämään pitkäjänteisen laatutyön keinoin. 30 vuotta tukioppilastoimintaa Mannerheimin Lastensuojeluliitto aloitti tukioppilastoiminnan vuonna 1972 muutamassa pääkaupunkiseudun koulussa. Malli on peräisin USA:sta, Philadelphian kaupungista ja perustuu vertaistuen ideaan, jossa nuoret auttavat ja tukevat toisiaan jakamalla kokemuksiaan yhdessä. Alkuaikoina tukioppilastoiminta painottui huumevalistukseen: tukioppilaiden tehtävänä oli kertoa nuoremmille oppilaille huumeiden vaaroista. 3

Toiminta laajeni nopeasti Etelä-Suomen alueelle. Samalla toiminnan sisällössä alkoi korostua ennaltaehkäisevä mielenterveystyö. Tukioppilaiden tärkeänä tehtävänä oli toisten oppilaiden kohtaaminen ja auttaminen sekä kyky kuunnella ja eläytyä toisen asemaan. Tukioppilaiden koulutus keskittyi itsetuntemukseen, toisten auttamiseen sekä neuvonnan ja ohjaamisen vahvistamiseen. Tukioppilaille saattoi avautua ja kertoa ongelmistaan. Tukioppilaan tehtävänä oli opastaa oppilaita muun avun piiriin ja tarvittaessa ottaa yhteyttä kotiin. 1970-luvulla kouluissa oppilashuoltotyö vahvistui ja tukioppilastoiminta nähtiin tärkeänä linkkinä oppilashuollon ja oppilaiden välillä. Tukioppilastoiminnan avulla haluttiin herättää keskustelua oppilaista yksilöinä ja kritisoitiin koulun persoonattomuutta ja tasapäistämistä. Valtakunnallinen työryhmä ideoi toiminnan tavoitteita koulutyön näkökulmista. 1980-luvulla toiminta levisi koko maahan, ja tukioppilastoimintaa toteuttavia kouluja oli jo lähes 400. Peruskoulun yläasteiden lisäksi toimintaa oli joissakin lukioissa sekä ammatillisissa oppilaitoksissa. Toiminnan sisältö alkoi painottua yksilöllisestä näkökulmasta yhteisölliseen ja vuorovaikutustaitoja korostavaan suuntaan. Tukioppilastoiminnan keskeiseksi tehtäväksi tuli lisätä yhteisvastuuta ja yhteishenkeä koulussa. Koulutusten sisällöissä korostettiin ryhmädynamiikkaa ja yhteishengen luomista toiminnallisen lähestymistavan keinoin. Tukioppilaiden tehtävät monipuolistuivat siten, että tukioppilaalla oli monia eri rooleja. Jokainen tukioppilas saattoi toimia itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Toiminnan tuli olla mielekästä ja hauskaa, eikä tukioppilaille saanut asettaa liikaa paineita ja odotuksia. Toiminnassa korostettiin sitä, että siinä on oltava mukana aikuinen ohjaaja. Koulun tehtävänä oli järjestää ohjaajan toimintaan riittävät voimavarat. Tukioppilastoiminta kytkettiin mukaan terveyskasvatukseen: se oli mukana Lääkintöhallituksen rahoittamassa koulujen tupakanvastaisessa kampanjassa. Lisäksi haluttiin kokeilla koulun ulkopuolella toteutettavaa yhdyskuntatyötä, jossa tukioppilaat olivat mukana toteuttamassa keräyksiä huono-osaisille. 1990-luvulla toiminta oli vakiintunut valtaosaan suomalaisista peruskouluista. Yhteistyössä Opetushallituksen kanssa kehitettiin kummioppilastoimintaan liittyvä koulutusmateriaali, joka keskittyi vastaavaan ala-asteelle suunnattuun toimintaan. Ennaltaehkäisevä päihdetyö nähtiin edelleen ajankohtaisena tukioppilastoimintaan liittyvänä työmuotona. 1995 Zonta-järjestön avustuksella kehitettiin Selvä Elämä ohjelma, jossa päihdeva- 4

listusta suunnattiin oppilaille, koulun henkilökunnalle ja lasten vanhemmille. Toimintaideana oli kouluttaa tukioppilaat ohjaamaan toiminnallisia opetusjaksoja 4-6 luokan oppilaille. Vuodesta 1996 tukioppilastoimintaa on rahoittanut Raha-automaattiyhdistys, joka on mahdollistanut toiminnan systemaattisen kehittämisen. Vuodesta 1989 alkaneen ja jo perinteeksi muodostuneen Koulurauhan julistuksen yhteistyökumppaneiksi tulivat vuonna 1996 Opetushallitus ja vuonna 2000 Poliisi. Koulurauhan vuosittainen julistus tapahtuu lukuvuoden alussa sovitulla paikkakunnalla, jonne koulut kokoontuvat seuraamaan vuoden teemaan liittyvää ohjelmaa. Koulurauhan tavoitteena on tukea kouluvuoden työn aloittamista sekä tuottaa materiaalia koulutyön tueksi. 30-vuotisjuhlavuonna Koulurauhan teemana on turvallinen koulu. Vuosikymmenen lopussa aloitettiin lähialueyhteistyöprojekti Virossa. Projekti kestää viisi vuotta. Keskeinen toiminta-ajatus oli levittää tukioppilastoimintaa virolaisiin kouluihin. Viron tukioppilastoiminnan TORE-hankkeessa koulutettiin aluksi ohjaaja- ja kouluttajaverkosto, jonka jälkeen toimintaa on viety kouluihin. Tavoitteena on, että TORE-hankkeelle luodaan maan kattava organisaatio sekä kouluttaja- ohjaaja- ja tukioppilasverkosto, joka toimii itsenäisesti hankeen loputtua. Yhteistyöprojektiin on kuulunut tukioppilaiden vaihto, jota on toteutettu yhteisten leirien muodossa. 2000-luvulla tukioppilastoiminta on vakiinnuttanut asemansa perusopetuksen 7-9 vuosiluokilla. Haasteena on toiminnan sisältöjen laadukkuuden turvaaminen. Toiminnan päämäärä on edelleen kouluyhteisön hyvinvoinnin turvaaminen, jossa yhteistoiminnalliset ja vuorovaikutusmenetelmät ovat keskeisiä. Nykyisin tukioppilaat toimivat yhä enemmän projektimaisesti koko kouluympäristön hyvinvoinnin tukemiseksi. Tukioppilastoiminta on vuosien saatossa sisältänyt erilaisia teemoja (ks. taulukko 1), mutta edelleen ennaltaehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö ovat ajankohtaisia. Niihin riittää haasteita, sillä viimeisten kahden vuosikymmenten aikana nuorten päihdekokeilut ovat yleistyneet 1 ja 1990-luvulla nuorten sosiaalinen altistuminen huumeille on selvästi yleistynyt. 2 Nykyisin myös suvaitsevaisuuskasvatus nähdään tärkeänä aihealueena. Teoriapainotteisessa peruskoulussa tarvitaan edelleen tukioppilaita nostattamaan yhteishenkeä ja järjestämään nuorille vapaamuotoista ohjelmaa. 5

1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku Sisältö - 1972 Vertaistuki. - Nuoret auttavat toisiaan. - Yksilönäkökulma; tukioppilas auttajana. - Idea laajeni sosiaalisen kasvun tukemiseen. - Huomio ryhmän toimintaan ja koulun ilmapiirin edistämiseen. - Ennaltaehkäisevä päihdetyö; nuoret pitävät oppitunteja alaasteen oppilaille. - Koulukiusaamisen ehkäisy. - Suvaitsevaisuuskasvatus. - Koulu turvallisena opiskeluympäristönä. - Kummioppilastoiminta alaasteen kouluihin. Vaikuttavuus - Pääkaupunkiseudun alkava huumeongelma. - Nuorten mielenterveysongelmat. - Oppilas yksilönä. - Tupakanvastainen kampanja, muut kampanjat koulun sisällä. - Yhdyskuntatyö; tukioppilaat järjestivät keräyksiä huono-osaisten hyväksi. - Lasten ja nuorten mielenterveyden tukeminen yhteistoiminnallisin keinoin. - Lapset ja nuoret vaikuttavat koulun hyvinvointiin projektimaisin ja yhteistoiminnallisin keinoin. Laajuus - Muutama pääkaupunkiseudun koulu. - Levisi nopeasti eteläiseen Suomeen. - Levisi koko maan kouluihin. Mukana lähes 400 koulua. - Mukana muutamia lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia. - Toiminta vakiintunutta yläasteilla. - Toimintaa alaasteille. - 2002 kyselyn perusteella 83% perusopetuksen 7-9 vuosiluokista ilmoittanut toteuttavansa tukioppilastoimintaa. Taulukko 1. Tukioppilastoimintaa 30 vuotta 6

Tukioppilastoiminnan laajuus kouluissa Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteutti vuoden 2002 alkupuolella valtakunnallisen kyselyn, jossa kartoitettiin tukioppilastoiminnan kattavuutta ja luonnetta Suomen perusopetuksen 7.-9.-luokilla. Kysely toteutettiin puhelinhaastatteluina ja kirjeitse. Vastausprosentti oli korkea, 83%. Vastanneita kouluja oli 538. Tukioppilastoiminnan kysely 2002 Koulujen kokonaismäärä 649 Vastanneiden koulujen määrä 538 Koulut joissa tukioppilastoimintaa 447 Tukioppilaiden määrä yhteensä 10 264 Tukioppilasohjaajien määrä yhteensä 488 Taulukko 2. Tukioppilastoiminnan kokonaistilanne Kyselyyn vastanneista kouluista 83%:ssa on tukioppilastoimintaa. Tukioppilaita on kyselyn mukaan koko Suomessa 10 264. Tukioppilaiden koulukohtainen määrä vaihtelee suuresti koulun koon ja aktiivisuuden mukaan. Tukioppilaiden koulukohtainen määrä vaihtelee yleensä 5-30 oppilaan välillä koulun koosta ja aktiivisuudesta riippuen. Tukioppilastoiminnan ohjaajia on koko maassa 488. Tyypillisesti koulussa on yksi henkilö, joka vastaa koko tukioppilastoiminnan suunnittelusta ja käytännöstä. 10%:ssa kouluista toiminnan ohjaajana toimii työpari. Yleensä tukioppilastoiminnan ohjaaja on opettaja (74%), joskus opinto-ohjaaja (16%) tai koulukuraattori (5%). Joissakin tapauksissa (5%) toimintaa ohjaa joku muu henkilö, kuten kouluterveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä tai rehtori. Alueellisesti tarkasteltuna näyttää siltä, että tukioppilastoiminta on vilkasta kaikkialla Suomessa Lapin lääniä lukuun ottamatta. Lapissa toimintaa on alle puolessa kouluista. Pitkät välimatkat ja koulujen vähäiset voimavarat ovat vaikeuttaneet toimintaa Lapissa. Sielläkin tukioppilastoiminnan aloittamisesta ollaan monissa kouluissa kiinnostuneita. Kyselyn mukaan aktiivisimpia tukioppilastoiminnan alueita ovat Kainuu, Pohjois-Karjala, Häme, Pohjois-Savo ja Satakunta, joiden kouluista yli 90% toteuttaa tukioppilastoimintaa. Haasteena on jatkossa kehittää toimintaan alueellista tasapainoa. 7

Lappi 44 Pohjois-Pohjanmaa 73 Kainuu 100 Pohjois-Savo 92 Pohjanmaa 86 Pohjois-Karjala 100 Keski-Suomi Etelä-Savo 83 83 Satakunta Häme 95 94 Kymi 84 Varsinais-Suomi 72 Uusimaa 86 0 % 50 % 100 % Kaavio 1. Tukioppilastoiminnan aktiivisuus kyselyyn vastanneissa kouluissa (%) Tukioppilaiden koulutusta toteutetaan monin eri tavoin. Tyypillisimmin koulun oppilaat osallistuvat Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämään tai tukioppilasohjaajan pitämään koulutukseen. Jonkin verran koulutuksia järjestetään yhteistyössä muiden tahojen toimesta, kuten kunnan nuorisotoimen, kansalaisopiston tai seurakunnan kanssa. Koulutuksia voidaan toteuttaa myös naapurikoulun kanssa yhteistyössä. Joissakin tapauksissa vanhat tukioppilaat ovat toteuttaneet koulutuksia ilman aikuista ohjaajaa, joka ei toiminnan sisällön ja päämäärien suhteen ole suositeltavaa. Tukioppilaat tarvitsevat koulutukseen ja toimintaan aikuisen tukea. Tukioppilastoiminnan arki koulussa Tukioppilastoimintaa kartoittavassa kyselyssä ohjaajilla oli mahdollisuus lähettää omia terveisiä, kommentteja ja ehdotuksia Mannerheimin Lastensuojeluliitolle. Ohjaajien terveisistä ilmenee, että valtaosin toimintaa pidetään hyvänä tukijärjestelmänä koulussa ja siitä on hyötyä koulutyön arjessa. Monissa kouluissa tukioppilastoiminnan asema on kuitenkin epäselvä, eikä ohjaajilla riitä aikaa ja jaksamista jokapäiväisen koulutyön lisäksi toiminnan ohjaamiseen. Yleinen toivomus kentällä olikin, että toimintaan saataisiin 8

lisää resursseja niin, että toiminnan ohjaaminen voisi olla osa jokapäiväistä työtä. Moni ohjaaja koki myös olevansa yksin ja irrallaan muusta koulutyöstä, sillä tukioppilastoiminta ei kaikissa kouluissa liity kiinteästi koulutyöhön. Ohjaajaverkoston luomista pidettiin tärkeänä. Mannerheimin Lastensuojeluliitolta toivottiin lisää tukea tukioppilaille ja ohjaajille järjestettävään koulutukseen. Myös uusia materiaaleja toivottiin. Viestit kertoivat siitä, että toiminta lepää vahvasti ohjaajien oman motivaation ja vapaaehtoisuuden varassa. Usein toimintaa ideoidaan, suunnitellaan ja toteutetaan yksin ja muusta työstä irrallaan. Yhteistyö ja innokkaat tukioppilaat ovat se voimavara, jonka varassa ohjaaja on jaksanut tehtäväänsä toteuttaa. Myyrmäen yläasteella Vantaalla tehtiin 22.3.2002 tukioppilastoimintaa kartoittava haastattelu, jossa haastateltiin tukioppilaita, muutamia 7. luokan oppilaita sekä tukioppilastoimintaa ohjaavaa opinto-ohjaajaa. Myyrmäen yläasteella on 370 oppilasta, tukioppilaita on tällä hetkellä 14. Tukioppilaiden päätehtävänä on ottaa tulevat 7. luokkalaiset vastaan opastamalla ja neuvomalla heitä sekä järjestämällä luokkarajat ylittävää sosiaalista toimintaa. Tukioppilaat tapasivat tulevat 7.-luokkalaiset jo ennen koulun alkua ja viettivät heidän kanssaan yön leirikeskuksessa tutustuen toisiinsa sekä kertomalla yläasteelle siirtymisestä. Haastatellut 7.-luokkalaiset oppilaat olivat tyytyväisiä saamastaan tuesta ja kokivat yläasteelle siirtymisen turvallisena. He pitivät myös koulun yhteishenkeä hyvänä. Tukioppilastoiminnan ohjaajan mielestä koulun ilmapiiri on osin juuri tukioppilastoiminnan myötä hyvä. Toiminta on ikään kuin turvaverkosto, joka on olemassa kaiken varalta. Tärkeintä on tietoisuus siitä, että voi olla turvassa oma itsensä. Myyrmäen yläasteen tukioppilaat ovat sitoutuneita tehtäväänsä ja kokevat sosiaalisten taitojensa kasvavan tukioppilaana toimimisen myötä. Sekä tukioppilaat että 7.- luokkalaiset olivat yhtä mieltä siitä, että luokkarajojen hämärtyminen vapaamuotoisessa kanssa käymisessä on tärkeä kouluilmapiiriä edistävä tekijä. Jatkossa esiintyvät sitaatit ovat lainauksia Myyrmäen yläasteella tehdystä haastattelusta. 9

TUKIOPPILASTOIMINTA VAIKUTTAA MYÖNTEISESTI KOULUHTEISÖÖN Perusopetuslain (1998, 2 ) mukaan perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Viime vuosina onkin kiinnitetty huomiota oppilaiden terveen itsetunnon, elämänhallinnan ja sosiaalisten taitojen oppimiseen. 3 Tukioppilastoiminta on jo valtaosassa kouluja vakiintunut tukimuoto, joka vaikuttaa myönteisesti koulun ilmapiiriin sekä yhteishengen että turvallisuuden luomiseen. Toiminta edistää nuoren vastuuntunnon ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääntymistä kouluyhteisössä ja oppilaiden aito kuuleminen lisää yhteistä vastuuta omasta oppimisympäristöstä. 4 Toiminta voi myös edistää työtoveruutta oppilaiden ja opettajien välillä, sillä tukioppilaat ovat muille esimerkkinä siitä, miten aikuisten kanssa ja aikuisten maailmassa toimitaan. Opettajien suuntaan tukioppilaat puolestaan voivat viestittää tietoa nuorten maailmasta, suhteesta elämään tai toiveista paremman koululaitoksen suhteen. Ennaltaehkäisevää toimintaa 1990-luvun rakenteelliset muutokset ovat vaikuttaneet nuoruuden kokemuksiin hyvin voimakkaasti. Nykynuoruutta eletään yhteiskunnassa, joka vaatii nuorilta pätevyyttä, koulutusta ja sosiaalisia taitoja. Pelkillä tiedoilla ei enää pärjää kilpailuhenkisessä työelämässä. 1990-luvun koulutuspolitiikka onkin ollut hyvin tuloskeskeistä 5. Tuloskeskeisyyttä korostettaessa kuitenkin helposti unohdetaan koulun asema nuoren koko arkielämän areenana. Tukioppilastoiminta parantaa koulun työskentelyilmapiiriä muun muassa ehkäisemällä koulukiusaamista, sovittamalla ristiriitatilanteissa ja edistämällä suvaitsevaisuutta. Tukioppilaiden järjestämä toiminta luo me-henkeä koulussa ja edesauttaa hyväksyvän ja myönteisen ilmapiirin ja yhteisön syntymistä. Yhteisöllisyyttä opitaan pääasiassa koulussa: jos koulun valmiudet rakentaa positiivista ilmapiiriä ja yhteisöä ovat vähäiset, nuoren yhteisölliset taidot ja kokemukset jäävät kapea-alaisiksi. Sosiaalisen syrjäytymisen siemen näkyy koulussa ryhmistä poissulkemisena ja vetäytyvien oppilaiden yksinäisyytenä. Poikkeavaksi leimautuminen johtaa kouluissa usein kiusaamiseen. Jatkuva, samoihin ihmisiin kohdistuva koulukiusaaminen heikentää itseluottamusta ja vähentää sosiaalisia kontakteja. Kiusaaminen vie kouluista ilon ja työrauhan sekä vaurioittaa yhteishenkeä ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta. 6 10

Vuonna 1993 tehdyssä koulukiusaamista koskevassa kyselyssä todettiin, että Helsingin yläasteilla noin neljä kymmenestä nuoresta on joutunut kiusaamisen kohteeksi. Keskimäärin jokaisessa luokassa oli kolme oppilasta, jotka ovat joutuneet kiusaamisen kohteeksi toistuvasti. 7 Koulukiusaamiseen puuttuminen tilanteen ulkopuolisena oppilaana on vaikeaa. Tukioppilaat ovat saaneet koulutusta kiusaamistilanteiden varalle ja tehtäväkseen puuttua kiusaamiseen. ollaan hoidettu se silleen, et on juteltu niiden kanssa ja sit juteltu opon kanssa. Osana oppilasyhteisöä tukioppilailla on opettajia enemmän tietoa ja luottamusta oppilaiden asioissa. Vertaistukeen perustuva tukioppilastoiminta voi ehkäistä alkavia ongelmia. Toiminnan näkökulma on ennaltaehkäisyssä, eikä sitä ole tarkoitettu vakavien ongelmien ratkaisuun Tukioppilastoiminnan keskeisin tavoite on luoda ilmapiiri, jossa kaikki tulevat hyväksytyksi ja jossa kiusaamista ei missään muodossa hyväksytä. Tällöin koulussa on tilaa ja turvaa kasvaa ja kehittyä kohti tasapainoista aikuisuutta. Jo se, että koulussa järjestetään kiusaamista ehkäisevää toimintaa antaa selvän viestin yhteisön toimintaperiaatteista. Kristiina Salmivallin tekemä kartoitus 8 tukioppilaiden kampanjasta eräässä pääkaupunkiseudun koulussa toi esille sen, että sekä itseen että kavereihin kohdistunut kiusaaminen väheni kampanjan jälkeen koulussa. tukareille vois kertoo joitain huolia, et kyl niihin voi luottaa, ettei ne mee levitteleen mun juttui. Kohti myönteistä ihmiskäsitystä Tukioppilaiden saama koulutus ja tukioppilaana toimiminen auttavat lasta ja nuorta löytämään itsestään voimavaroja. Itseluottamus ja esiintymisvarmuus kasvavat, samoin sosiaaliset valmiudet huomioida toisten nuorten tilanteita. et me niinku opitaan kommunikoimaan ihmisten kanssa Suomalainen peruskoulutus antaa varsin hyvät tiedolliset valmiudet lapsille ja nuorille. Sosiaalisten taitojen kehittäminen ja nuoren kasvun tukeminen jäävät helposti tietopuolisten tavoitteiden varjoon. Tukioppilastoiminnan ytimenä on kasvu sosiaalisen vuorovaikutukseen. tukioppilaan tehtävä on olla sosiaalinen, ettei oo vaan oman edun tavoittelija 11

Koulussa viihtyminen ja hyvä kouluilmapiiri vaikuttavat myönteisesti oppilaiden hyvinvointiin. Tutkimuksissa on huomattu, että suomalaiset koululaiset viihtyvät muiden Pohjoismaiden koululaisia huonommin koulussa. Suomalaisista kuudesluokkalaisista vain 54% oppilaista kertoi pitävänsä koulunkäynnistä. Tärkeimpinä koulunkäynnistä pitämisen syinä kuudesluokkalaiset mainitsivat kaverit (49%), ja sen, että oppii uusia asioita (52%). Lisäksi neljännes oppilaista pitää mukavaa tekemistä tärkeänä koulussa viihtymiseen vaikuttavana tekijänä. 9 Keskeisimmin kouluilmapiiriin on todettu vaikuttavan kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta, turvallisuuden tunne sekä opettajien ja toverien antama tuki. Suomalaisessa koulumaailmassa näiden saamisessa on koettu ongelmia 10. Tukioppilaat luovat kouluihin viihtyvyyttä ja yhteishenkeä järjestämällä erilaisia tapahtumia ja tempauksia, jotka katkaisevat koulun arjen. Eri luokkien eri-ikäiset oppilaat osallistuvat yhdessä erilaisiin teemapäiviin ja tutustuvat toisiinsa. Hauskanpidon positiivisia sivuvaikutuksia ei kuitenkaan ole syytä vähätellä. Se tuo iloa ja energiaa kouluyhteisöön ja voi motivoida muita oppimistilanteita. Ajatus siitä, että koulussa voidaan toisinaan pitää hauskaakin ja unohtaa itse koulutyö tuntuu vapauttavalta. halipäivänä oli ihan erilainen tunnelma, ku kaikki vaan hali toisia. Koulussa, jossa on oman kaveripiirin ja luokat ylittävää vuorovaikutusta ja rakentavaa, iloista toimintaa, voi tuntea olevansa osa yhteisöä. Sellaisessa koulussa viihtyy ja kasvaa myös ihmisenä. Tukioppilastoiminnalla pyritään luomaan helposti lähestyttävän kouluympäristön, johon myös uusien 7.-luokkalaisten sopeutuminen olisi mutkatonta. tukarit sano, et voi tulla jutteleen ja puhuun Omalta osaltaan tukioppilasjärjestelmä on näin luomassa positiivisen kasvun edellytyksiä ja siten sen vaikutukset ulottuvat parhaimmillaan koko oppilasyhteisöön. Lisää vastuuntuntoa ja yhteistyötä Tukioppilailla on mahdollisuus osallistua koulutyönsä suunnitteluun ja kouluyhteisön pulmien ratkaisuun. Tukioppilaat nauttivat sekä opettajien että oppilaiden luottamusta, siten heidän näkemyksensä otetaan vakavasti. Näin heillä on mahdollisuus tuoda myös laajemmin oppilaiden näkökulmaa koulussa päätettäviin asioihin. tukareille voi esittää toivomuksia ja sit ne yrittää parhaansa 12

Omakohtainen sitoutuminen toimintaan lisää vastuuta itsestä, toisesta nuoresta ja koko kouluyhteisöstä. Tukioppilastoiminnan kokonaisvaltainen viesti nuorille on, että yleisestä hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu kaikille. Tukioppilaat toimivat linkkinä oppilaiden ja koulun aikuisten välillä. He välittävät tietoa esimerkiksi oppilashuoltoryhmään ongelmista, toimivat luokanvalvojan tukena uuden oppilasjoukon ryhmäyttämiseksi tai viestittävät oppilaiden näkökulmia aikuisille. He toimivat yhteistyössä opettajien ja muiden oppilaiden kanssa koko kouluyhteisön hyväksi. Vaikka tukioppilaat ovatkin mukana ratkomassa kouluyhteisön sisäisiä ongelmia, heidän ei yksin tarvitse kantaa vastuuta. He saavat tarvittaessa tukea koulun aikuisilta ja vakavammissa kysymyksissä he kääntyvät suoraan ohjaajan puoleen. kerran yks tukari käveli tosta ovesta sisään ja kysy, tiiätsä, mitä on tapahtunu Silti näissäkin kysymyksissä heidän roolinsa oppilaiden maailman sisällä olevina yhteyshenkilöinä on merkittävä. Aikuisten viestit, jotka myös tukioppilaat hyväksyvät, saavat vertaisten kautta ehkä luontevamman sijan muiden oppilaiden ajatuksissa. Tukioppilaiden välityksellä myös oppilaiden tarpeet ja huolet saavat enemmän kuuluvuutta koulussa. Tukioppilastoiminta ei luonnollisestikaan ratkaise koulun kaikkia sosiaalisia ongelmia, mutta se voi hyvin organisoituna olla mukana rakentamassa toimivaa ja myönteistä yhteisöä, jossa koulutuksen lisäksi on tilaa ja turvaa kehittyä ja kasvaa ihmisenä. 13

EHDOTUKSIA KOULUN HYVINVOINNIN PARANTAMISEKSI Oppilaiden vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen edistää turvallista opiskeluympäristöä Oppilailla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön (Perusopetuslaki 1998, 29 ). Oikeus kattaa sekä fyysisen että psyykkisen turvallisuuden. Useat koulut ovat turvallisuuden lisäämiseksi kiinnittäneet huomiota muun muassa opiskelutiloihin, työvälineisiin, työskentelyilmapiiriin sekä koulukiusaamiseen ehkäisyyn. Tukioppilastoiminnan turvaaminen kouluissa vaikuttaa merkittävästi koulun ilmapiiriin ja turvallisuuteen. Oppilaiden turvallisuutta edistävänä keinona on nähty lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien vakiinnuttaminen kouluyhteisössä. 11 Kokemuksen mukaan tämä lisää vastuuntunnetta koko kouluyhteisöstä sekä yksittäisistä oppilastovereista. Tukioppilastoiminta arvostaa oppilaan mahdollisuutta pohtia yhteisössä esiintyviä konfliktilanteita ja etsiä turvallisuutta edistäviä, oikeudenmukaisia ratkaisuja. Kouluyhteisön jäsenten kokema emotionaalinen turvallisuus vaikuttaa fyysisen turvallisuuden rinnalla siihen, miten yhteisön vuorovaikutusmallit toimivat. Osaltaan tukioppilastoiminta muiden toimien ohella vaikuttaa jokaisen oppilaan subjektiivisiin oikeuksiin oppia ja kasvaa turvallisessa ja myönteisessä ympäristössä. Koulutuksen arviointi ulotettava oppilaiden hyvinvointiin Opetuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta (Perusopetuslaki 1998, 21 ). Koulutuksen arvioinnilla tuetaan koulutuksen jatkuvaa kehittämistä paremmin oppimista tukevaksi ja edistetään tasa-arvon toteutumista suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Kansalliset arviointihankkeet ovat keskittyneet koulutuksen tuloksellisuuden arviointiin: oppimistuloksiin, oppimisvalmiuksiin sekä koulutuksen järjestelmä- ja tila-arviointeihin. Toistaiseksi ainoastaan suurimmat kaupungit ja kuntayhtymät ovat kyenneet aloittamaan koulutuksen arviointia vireämmin. Paikallisen tason koulutuksen arviointijärjestelmät ovat vasta kehittymässä. 12 Huomio kiinnittyy siihen, että arviointijärjestelmät ovat keskittyneet oppimistuloksien ja oppimisvalmiuksien arviointiin. Arviointia ei toistaiseksi ole ulotettu koulun ilmapiiriin, viihtyvyyteen, oppilaiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tai koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön. Turvatyöryhmän muistiossa ehdotetaan, että koulutuksen arviointia ja koulu- 14

jen itsearviointia kehitettäessä tulee kiinnittää huomio kouluyhteisön hyvinvointiin, yhteisöllisyyteen ja turvallisuuden edistämiseen. Koulutuksen tavoitteet liittyvät sekä opetukseen että kasvatukseen, jolloin nämä näkökulmat tulee huomioida myös koulutuksen arvioinnin yhteydessä. Arviointia toteutettaessa esimerkiksi tukioppilailta ja ohjaajilta kerätty tieto voi olla hyödyllistä silloin, kun halutaan arvioida kouluyhteisön hyvinvointia ja yhteishenkeä. Tukioppilastoiminta osaksi opetussuunnitelmaa Kokemustieto on osoittanut, että riittämättömät resurssit ohjata ja kouluttaa tukioppilastoimintaa kaventavat sen mahdollisuuksia ja päämääriä koulussa. Uhkana on, että ohjaajat väsyvät tehtäväänsä, mikäli sitä toteutetaan jatkuvasti ylimääräisenä työnä oman työn ohella. Tämä aiheuttaa kokemuksen, ettei toimintaa arvosteta riittävästi, ja alkuinnostuksen jälkeen toiminta voi alkaa hiipua ajanpuutteen ja väsymisen vuoksi. Joissakin kouluissa tukioppilaat ovat toimineet jopa ilman ohjaajaa, jolloin toiminnasta on puuttunut kokonaan pitkäjänteinen suunnittelu ja yhteistyö koulun muun henkilökunnan kanssa. Parhaiten tukioppilastoiminta näyttää voivan kouluissa, joissa se on sisällytetty osaksi koulutyötä, opetussuunnitelmaan kirjattuna. Joissakin kouluissa tämä merkitsee sitä, että tukioppilastoimintaa toteutetaan valinnaisaineena ja toisissa kouluissa ylimääräisenä kerhotuntina. Kun toiminta on turvattu koulun resursseissa, sitä voidaan toteuttaa pitkäjänteisesti. Tällöin tukioppilastoiminnan ohjaajalla on aikaa ohjata toimintaa, kouluttaa tukioppilaita, mahdollisuus hankkia itse koulutusta ja ennen kaikkea motivoida tukioppilaita ja koko kouluyhteisöä yhteisen hyvinvoinnin turvaamiseen. Ennaltaehkäisevä työ koulussa aloitettava riittävän varhain Ennaltaehkäisevä työ on tehokasta ja tuloksellista, mikäli sen tarpeet tunnistetaan ajoissa. Tukioppilastoiminta edistää lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja ja hyvinvointia. Se on merkittävää ennaltaehkäisevää työtä ja voi ennaltaehkäistä syrjäytymistä koulussa. Tukioppilastoiminnalla on kiistatta saavutettu myönteisiä tuloksia perusopetuksen 7.-9. vuosiluokilla. Toiminta on levinnyt maanlaajuiseksi. Onkin tärkeää, että toimintaa laajennetaan aktiivisesti perusopetuksen 1.-6. vuosiluokille. Huomio koulun viihtyvyyteen ja turvallisuuteen tulee kiinnittää riittävän ajoissa. Esimerkiksi koulukiusaaminen on yleistä alakouluissa. Jotta mahdollisiin ongelmiin pystytään reagoimaan varhaisessa vaiheessa, on ennaltaehkäisevä työ aloitettava ensimmäisestä koulupäivästä. Mannerheimin 15

Lastensuojeluliiton ja Opetushallituksen kehittämä kummioppilastoiminta on suunnattu perusopetuksen 1.-6. vuosiluokille. Se toimii tukioppilastoiminnan idean mukaisesti siten, että kuudesluokkalaiset toimivat ekaluokkalaisten kummeina auttamalla oppilaita sopeutumaan uuteen kouluun sekä luomalla kouluun hyvää yhteishenkeä. Kummioppilastoiminnan kehittäminen ja levittäminen tulisi nostaa valtakunnalliseksi hankkeesi. Näin ollen toiminta saisi luonnollisen jatkumon ja oppilaat olisivat tulevaisuudessa koko peruskouluiän tukioppilastoiminnan piirissä. 16

1 Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastollinen vuosikirja (2001). Stakes, SVT 2001:4. 2 Nuorten terveystapatutkimus 2001. Tupakoinnin ja päihteidenkäytön muutokset 1977-2001:Humalajuominen vähentyy, tyttöjen tupakointi lisääntyy (2002): Stakesin tiedote nro 17/4.4.2002. 3 Heino, Salmi & Bardy (2002): Lamaleikkaukset, hallinnon uudistukset. Teoksessa: Bardy, Salmi & Heino: Mikä lapsiamme uhkaa? 4 Turvatyöryhmän muistio (2000): Opetusministeriö, Helsinki. 5 Lampinen, O. (1998): Suomen koulutusjärjestelmän kehitys. Gaudeamus, Helsinki. 6 Penttilä, E. (1994): Turvallinen koulu. Opetus 2000. WSOY, Helsinki. 7 Tikkanen, T. (1993): Kysely helsinkiläisille kouluille koulukiusaamisesta sekä siitä tehdyt yhteenvedot ja tilastot. Helsingin Opetusvirasto. Helsinki 8 Salmivalli, C. (2001): Oppilaat voimavarana kiusaamisen vähentämisessä. Puhe Opetusministeriön, Terveyden edistämisen keskuksen, Helsingin kaupungin, Opetushallituksen, Sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin, Tampereen yliopiston ja Turun yliopiston yhteistyössä järjestämässä Connect.fi-seminaarissa Kouluväkivallan sovittelusta. 15.-16.3.2001. 9 ks. Pölkki, P. (2001): Oppilaiden syrjäytymisuhkien tunnistaminen ja ehkäisy peruskoulun haasteena. Teoksessa Järventie & Sauli (toim.): Eriarvoinen lapsuus. WSOY, Helsinki. 10 Samdal, O., Nutbeam, Wold, & Kannas (1998): Achieving health and educational goals through schools a study of the importance of the school climate and the students satisfaction with school. Health Education Research 13, s. 383-397. 11 Turvatyöryhmän muistio (2000): Opetusministeriö, Helsinki. 12 Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle uusien koululakien vaikutuksista ja laeissa asetettujen tavoitteiden toteutumisesta (2002): Selonteko on julkaistu opetusministeriön wwwsivuilla osoitteessa: http://www.minedu.fi/opm/koulutus/koulutusselonteko2002.pdf 17