FinDM II. Diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyyden ja ilmaantuvuuden rekisteriperusteinen mittaaminen. Tekninen raportti

FinDM II Diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyyden ja ilmaantuvuuden rekisteriperusteinen mittaaminen Tekninen raportti Sund Reijo, Koski Sari

FinDM II Diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyyden ja ilmaantuvuuden rekisteriperusteinen mittaaminen Tekninen raportti Sund Reijo, Koski Sari Julkaisija: Suomen Diabetesliitto ISBN: 978-952-486-084-0 (painettu) 978-952-486-085-7 (pdf-julkaisu) Ulkoasu ja taitto: Aino Myllyluoma Paino: Kirjapaino Hermes Oy, 2009 Tampere

Sisällys Taustaa... 5 Diabetes... 6 Diabeteksen ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden luokittelu... 6 Diabeteksen esiintyvyys... 6 Diabetekseen liittyvät lisäsairaudet... 7 Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet... 7 Aineistot ja määritelmät... 8 Diabeetikkojen tunnistaminen... 8 Seurantatiedot... 10 Tutkimusaineisto ja määritelmät... 11 Diabeetikkojen luokittelu... 10 Seurannassa käytettyjen indikaattorien kuvaaminen... 12 Perusaineiston kuvaus... 12 Diabeteksen esiintyvyys... 13 Diabeteksen ilmaantuvuus... 14 Yhteenveto... 15 Rekisteritietojen luotettavuus ja tulkinta... 15 Johtopäätökset... 15 Viitteet... 17 Liite 1... 18

FinDM II 4 Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma DEHKO 2000 2010 Tyypin T 2 diabeteksen ehkäisy Diabeteksen hoidon ja hoidon laadun kehittäminen Diabeetikon omahoidon tukeminen Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma 2003 2010 väestöstrategia korkean riskin strategia varhaisen diagnoosin ja hoidon strategia Ehkäisyohjelman toimeenpano: Dehkon 2D -hanke (D2D) 2003 2008 Hoito-organisaatio Laatukriteerit ja laadun seurantajärjestelmät Terveydenhuoltohenkilöstön perus- ja täydennyskoulutus Nykyaikainen lääkehoito Hoidonohjaus Kuntoutus Vertaistukiryhmät Yhdistysten ja terveydenhuollon yhteistyö Kuntavaikuttaminen

5 FinDM II Taustaa Diabetesta sairastavien henkilöiden hoidon järjestämiseen tarvitaan paljon taustatietoa. Kansallisessa terveyspolitiikassa tieto diabeteksen esiintyvyydestä ja sen etenemisestä, sairauden aiheuttamista lisäsairauksista ja kustannuksista valtakunnallisesti on olennaista. Sairaanhoitopiirien ja perusterveydenhuollon päättäjät tarvitsevat vastaavat alueelliset ja kuntakohtaiset tiedot hoidon järjestämistä varten. Lisäksi toteutuneen hoidon laadusta on tarpeen saada tietoa. Voimavarojen oikea kohdentaminen edellyttää selkeää kuvaa tärkeimpien kansantautien vaatimista hoitoresursseista, hoidettavien määristä sekä hoidon tuloksellisuudesta, vaikuttavuudesta ja laadusta. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmassa (DEHKO 2000 2010) on asetettu tavoitteeksi diabeetikkojen sydän- ja verisuonisairastavuuden vähentäminen vähintään kolmanneksella, alaraaja-amputaatioiden vähentäminen puoleen, silmän verkkokalvosairauden vähentäminen vähintään kolmanneksella ja munuaistaudin vähentäminen vähintään kolmanneksella vuodesta 2000 vuoteen 2010 (1). Tavoitteisiin on mahdollista päästä diabeteksen hyvällä hoidolla. Diabeetikoiden hyvän hoidon varmistamiseksi on Suomeen ehdotettu seurantajärjestelmää, joka antaisi tietoa diabeetikoiden hoidon tilasta ja kehittymisestä hoitoyksiköissä niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin (2). Ehdotuksen seurauksena käynnistettiin Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes), Kansaneläkelaitoksen (Kela) ja Diabetesliiton yhteistyönä Diabetes Suomessa (FinDM I) -hanke, jossa selvitettiin hallinnollisten rekisterien käyttökelpoisuutta diabeteksen ja sen lisäsairauksien ilmaantuvuuden ja niiden alueellisten erojen seurantaan vuosina 1988 2002 (3). Nyt käsillä oleva Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Diabetesliiton (Dehkon) yhteistyössä organisoima FinDM II -tutkimus on jatkoa FinDM I -hankkeelle, ja tarkasteltavina ovat vuodet 1997 2007. FinDM II -ohjausryhmä: Pirjo Ilanne-Parikka Tiina Jarvala Ilmo Keskimäki Timo Klaukka Sari Koski Olli Nylander Antti Reunanen Reijo Sund Klas Winell

FinDM II 6 Diabetes Diabetes on etiologialtaan monisyinen sairaus, jonka peruspiirre on verensokerin eli plasman glukoosin pitoisuuden suurentuminen eli hyperglykemia. Hyperglykemia johtuu joko vähentyneestä tai puuttuvasta insuliinin erityksestä tai insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta tai molemmista. Diabetes vaikuttaa sairastuneiden elämänlaatuun, aiheuttaa lisäsairauksia ja lisää kuolleisuutta. Sen hoitamisessa tarvitaan suuria, jatkuvasti lisääntyviä voimavaroja. Diabeteksen ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden luokittelu WHO:n kriteerien mukaan diabetesdiagnoosi perustuu oireettomalla henkilöllä joko plasman glukoosipitoisuuden toistetusti suurentuneeseen paastoarvoon (vähintään 7 mmol/l) tai glukoosirasituskokeen plasman glukoosin suurentuneeseen kahden tunnin arvoon (yli 11 mmol/l). Jos paastoarvo on 6,1 6,9 mmol/l, puhutaan plasman glukoosipitoisuuden suurentuneesta paastoarvosta (impaired fasting glucose, IFG). Jos kahden tunnin arvo on 7,8 11 mmol/l, puhutaan heikentyneestä glukoosinsiedosta (impaired glucose tolerance, IGT). Myös näiden diabeteksen esiasteiden löytäminen on tärkeää diabeteksen ehkäisyssä. Gestaatiodiabeteksen (raskausdiabeteksen) osalta noudatetaan erilaisia diagnostisia kriteerejä. (5) Diabetes voidaan jakaa alatyyppeihin taudinkuvan tai etiologian perusteella. Maailman terveysjärjestö WHO luokittelee diabetestyypit seuraavasti (6): tyypin 1 diabetes: syynä insuliinia tuottavien beetasolujen tuhoutuminen autoimmuuniprosessin seurauksena tyypin 2 diabetes: syynä insuliinin vaikutuksen heikentyminen (insuliiniresistenssi) tai insuliininerityksen häiriintyminen tai molemmat raskausdiabetes: syynä hormonimuutosten aiheuttama insuliinin lisääntynyt tarve muista syistä johtuva diabetes: syynä esim. haimatulehdus, hormonitoiminnan häiriö, haiman poisto, hemokromatoosi eli raudanvarastoitumistauti. Kaikkien diabetestyyppien sisällä voi olla erilaisia ilmenemismuotoja. Diabeteksen esiintyvyys Suomessa on noin 280 000 hoidossa olevaa diabeetikkoa, joista valtaosa (noin 85 %) on tyypin 2 diabeetikkoja. Diabetes on ollut Kelan lääkkeiden erityiskorvausrekisterin tietojen perusteella viime vuosina yksi nopeimmin yleistyvistä kansansairauksista Suomessa. (4) Kelan rekisteritietojen mukaan 269 181 henkilöä sai sairausvakuutuskorvauksia diabeteslääkkeistä vuonna 2008. Lisäksi on arvioitu, että noin 200 000 suomalaista sairastaa diabetesta tietämättään (9). Hoidossa olevien diabeetikkojen määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan maassamme nykyvauhdilla 12 vuoden välein ilman pontevia ehkäisytoimia. (7) Diabetes Suomessa (FinDM I) -tutkimuksessa havaittiin diabeteksen esiintyvyydessä suuria alueellisia eroja. Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys on suurinta Itä-Suomessa ja vähäisintä Pohjois-Suomessa. Tyypin 2 diabetesta esiintyy eniten Pohjanmaalla ja Itä-Savossa, vähiten Ahvenanmaalla. (3) Tyypin 2 diabeteksen yleistymiseen ovat todennäköisesti vaikuttaneet väestön ikääntyminen sekä ylipainon ja lihavuuden lisääntyminen väestössä. Finriski-tutkimuksen tutkimusalueilla 30 59-vuotiaiden miesten keskimääräinen painoindeksi oli vuonna 1972 hieman alle 26 kg/m 2 kun se vuonna 2007 vaihteli 26,7 kg/m 2 :sta 27,7 kg/m 2 :iin. Saman ikäisillä naisilla painoindeksin kehitys on vuosien kuluessa ollut aaltoilevaa, eikä naisilla ole havaittavissa samanlaista tasaisesti nousevaa trendiä kuin miehillä. Vuonna 2007 kaikkien tutkimusalueiden iän ja alueen suhteen painotettu painoindeksin keskiarvo oli miehillä 27,0 kg/m 2 ja naisilla 26,5 kg/m 2. Normaalipainoisia (painoindeksi alle 25 kg/m 2 ) iän

7 FinDM II ja alueen suhteen painotettuna oli kaikilla tutkimusalueilla 34 % miehistä ja 47 % naisista. (8) Vyötäröympärys on vuosien kuluessa kasvanut molemmilla sukupuolilla. 25 64-vuotiaiden miesten vyötärönympärysmitta oli vuonna 1987 keskimäärin 92 93 cm. Vuonna 2007 se vaihteli 96 cm:stä 99 cm:iin. Samanikäisillä naisilla vyötärönympärys oli suurentunut vuodesta 1987 80 cm:stä vuoteen 2007 mennessä 86 88 cm:iin. (8) Diabeetikoiden määrän lisäykseen ovat osaltaan vaikuttaneet myös parantunut diagnostiikka ja parempi hoito ja tätä myöten diabeetikoiden eliniän nousu (7,9). Tyypin 2 diabeteksen puhkeaminen yhä nuoremmilla on huolestuttava ilmiö, ja se asettaa vaatimuksia sekä primaari- että sekundaariehkäisyn tehostamiselle. Tyypin 1 diabeetikkojen osuus diabeetikoiden kokonaismäärästä on noin 15 % eli tyypin 1 diabeetikkoja on noin 40 000. (3) Diabetes on myös yksi tavallisimmista lasten pitkäaikaissairauksista. Uusien lapsidiabeetikoiden määrä kasvaa nykyisin noin 3 % vuosivauhdilla. (10) Diabetekseen liittyvät lisäsairaudet Pitkäaikaisesti kohonnut plasman glukoosipitoisuus ja diabeteksessa yleinen metabolinen oireyhtymä altistavat vuosien kuluessa erilaisille lisäsairauksille. Diabetekseen liittyvät lisäsairaudet voidaan jakaa diabetesspesifisiin ja muihin diabeetikoilla muita yleisimmin tavattaviin lisäsairauksiin. Diabeteksen ominaisia lisäsairauksia ovat mikroangiopaattiset, hiusverisuonten vaurioitumisesta johtuvat sairaudet, kuten diabeettinen verkkokalvosairaus (retinopatia), diabeettinen munuaissairaus (nefropatia) sekä hermostomuutokset (neuropatia). (11) Muita diabeetikoilla muita yleisemmin todettavia sairauksia ovat erilaiset valtimotautien ilmentymät, kuten alaraajojen verenkiertohäiriöt, sepelvaltimotauti sekä aivoverenkiertohäiriöt. Näiden sairauksien pääsyynä on ateroskleroosi, jolle altistavat diabeteksen ohella myös monet muut tekijät. (12) Diabeteksen kansanterveydellinen merkitys perustuu suurelta osin sairauteen liittyviin lisäsairauksiin. Lukumääräisesti suurimman ryhmän diabeteksen lisäsairauksista muodostavat valtimosairaudet. Diabetes on merkittävin syy sairastettuihin sydän- ja aivoinfarkteihin sekä alaraajojen valtimosairauksiin liittyviin alaraaja-amputaatioihin. Diabetekseen liittyvät myös vakavat munuaisten ja silmien lisäsairaudet. (3) Diabetes on kallista yhteiskunnalle. Se vie 15 % terveydenhuollon menoista. Kustannuksista vähintään kaksi kolmannesta koituu vältettävissä olevien lisäsairauksien hoidosta. (13,14) Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kehittää edelleen valtakunnallisten rekisteritietojen perusteella tehtävää diabeteksen ja sen lisäsairauksien ilmaantuvuuden ja esiintyvyyden seurantaa. Tutkimus toteutetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Suomen Diabetesliiton yhteistyönä. Tutkimus on jatkoa aikaisemmalle Diabetes Suomessa (FinDM I) -hankkeelle. Tavoitteena on muodostaa diabeteksen ja sen lisäsairauksien seurantaan sopiva tutkimusrekisteri yhdistämällä valtakunnallisia rekisteriaineistoja täsmentää diabeteksen esiintyvyyden ja ilmaantuvuuden ja diabeteksen lisäsairauksien (sydäninfarktien, aivoinfarktien sekä alaraajojen valtimotautiin liittyvien alaraajaamputaatioiden) seurannassa käytettävät indikaattorit laskea rekisteritietojen perusteella indikaattorit vuosille 1997 2007 selvittää, voidaanko rekistereitä käyttää diabeteksen aiheuttamien silmän ja munuaisten lisätautien ilmaantuvuuden seurantaan tuottaa tietoa lisäsairauksien esiintyvyyden muutoksista eri ajanjaksoina ja alueellisesti tarkastella mielenterveysongelmien ja diabeteksen yhteisesiintyvyyttä.

FinDM II 8 Aineistot ja määritelmät Tutkimusrekisterin muodostamiseen käytettiin valtakunnallisia rekisteriaineistoja. Tutkimusrekisterin tarkoitus on mahdollistaa diabeteksen ja sen lisäsairauksien ilmaantuvuuden, esiintyvyyden ja hoidon laadun seuranta Suomessa (FinDM II -hanke). Tutkimusrekisteriä käytetään myös diabeteksen aiheuttamien yhteiskunnallisten kustannusten kehityksen selvittämiseen ja kustannusten alueellisten erojen analysoimiseen sekä diabetesta sairastavien kahta viimeistä elinvuotta koskevien terveydenhuoltopalvelujen käytön ja kustannusten tarkastelemiseen (CoDiF) sekä useisiin muihin yksittäisten tutkijoiden ja tutkijaryhmien tarvitsemiin tarkoituksiin. Tutkimusaineisto muodostuu THL:n, Kelan, Tilastokeskuksen, Munuais- ja maksaliiton sekä Eläketurvakeskuksen rekisteritiedoista. THL:n omistamien tietojen käyttölupa perustuu THL:n ja Diabetesliiton yhteistyösopimukseen ja sen lisäsopimukseen (Dnro 2790/504/2007). Kelasta, Tilastokeskuksesta, Munuais- ja maksaliitosta sekä Eläketurvakeskuksesta tiedot saadaan kultakin erikseen anotun luvan perusteella (Kela 34/522/2008, TK-53-627-08, Munuaistautirekisterin johtoryhmän kokous 18.11.2008 5, Eläketurvakeskuksen eläkerekisteriaineiston luovuttaminen diabeteksen taloudelliset kustannukset Suomessa 1998 2007 -tutkimukseen 27.1.2009). Diabeetikkojen tunnistaminen Tutkimusrekisterin muodostaminen aloitettiin tutkimuskohortin muodostamisella. Tavoitteena oli identifioida mahdollisimman kattavasti kaikki hoidon piirissä olevat diabeetikot Suomessa. Potentiaalisina diabeetikkoina pidettiin henkilöitä, joille löytyi: diabetesdiagnoosi Poistoilmoitusrekisteristä ICD-8 aikana (1969 1986) diabetesdiagnoosi Poistoilmoitusrekisteristä ICD-9 aikana (1987 1993) diabetesdiagnoosi Hoitoilmoitusrekisteristä ICD-9 aikana (1994 1995) diabetesdiagnoosi Hoitoilmoitusrekisteristä ICD-10 aikana (1996 2007) diabetesdiagnoosi Benchmarking-tietokannasta (1998 2007) diabetesmerkintä (insuliini_aloitettu=k tai diabetes=k) tai -diagnoosi syntymärekisteristä vuosina 1987 2007 (ICD-9 ja ICD-10) tietoja Diabetes Suomessa (FinDM I) -hankkeen aineistosta diabetesdiagnoosi Kuolemansyytilastosta minä tahansa kuolemansyynä vuosina 1988 2006 erityiskorvausoikeus diabeteslääkkeisiin (koodi 103) Kelan erityiskorvausrekisterissä (1988 2007) ostomerkintä diabeteslääkkeistä (ATC-koodit A10) Kelan reseptitiedostossa vuosina 1994 2007 Diabetespopulaation identifioinnissa käytetyt diagnoosikoodit on esitetty taulukossa 1.

9 FinDM II Taulukko 1. Identifioinnissa käytetyt diabetesdiagnoosit ICD-8 ICD-9 ICD-10 Tyyppi 1 250?B (DM tyyppi I) E10 (nuoruustyypin diabetes) O24.0 (raskautta edeltänyt insuliinihoitoinen diabetes) Tyyppi 2 250?A (DM tyyppi II) E11 (aikuistyypin diabetes) O24.1 (raskautta edeltänyt ei-insuliinihoitoinen diabetes) Muu 250?C (MODY) E12 (aliravitsemukseen liittyvä diabetes) E13 (muu diabetes) O24.2 (raskautta edeltänyt aliravitsemukseen liittyvä diabetes) P70.2 (vastasyntyneen diabetes) Raskausdiabetes 7611 (diabetes mellitus matris) 6480 (diabetes mellitus) 7750 (diabeetikkoäidin lapsi) O24.4 (raskausdiabetes) O24.9 (määrittämätön raskauden aikainen diabetes) P70.0 (äidin raskausdiabeteksen vaikutus vastasyntyneeseen) P70.1 (diabeetikkoäidin lapsi) Määrittämätön 250 (diabetes mellitus) 250?X (DM tarkemmin määrittämätön) 3620 (retinopathia diabetica) E14 (määrittämätön diabetes) G59.0 (diabeteksen yhden hermon sairaus) G63.2 (diabeteksen monihermosairaus) H28.0 (diabetekseen liittyvä kaihi) H36.0 (diabeettinen verkkokalvosairaus) I79.2 (diabeteksen perifeerinen angiopatia) M14.2 (diabeteksen nivelsairaus) M14.6 (diabeteksen neuropaattinen nivelsairaus) N08.3 (diabeteksen munuaiskeräsairaus) O24.3 (määrittämätön raskautta edeltänyt diabetes) Z83.3 (diabeteksen esiintyminen suvussa) Kuvassa 1 on kuvattu tutkimuskohortin identifiointi graafisesti. Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston mukaan diabetesta sairastaneiden henkilöiden henkilötunnukset sekä THL:n rekistereistä identifioidut muodollisesti oikeat henkilötunnukset lähetettiin Kelaan, jossa niihin lisättiin Kelan rekistereistä löytyneiden diabeetikoiden henkilötunnukset. Kustannustutkimuksen (CoDiF) tarpeita varten Kelassa poimittiin myös vuonna 2006 kuolleille diabeetikoille diabetesta sairastamattomat väestöverrokit. Kelan yleistietoja käyttäen pystyttiin ottamaan huomioon henkilöiden muuttuneet henkilötunnukset ja saatiin tiedot kohorttiin kuuluvien henkilöiden kotikunnista vuosien 1988 2007 loppupäivinä. Lopulliseen kohorttiin kuului 637 585 potentiaalisesti diabetesta sairastavaa henkilöä ja 9 824 diabetesta sairastamatonta verrokkia.

FinDM II 10 Hilmo 1994 2007 Bench 1998 2007 Erityiskorvaukset 1964 2007 Poisto 1969 1993 Reseptit 1994 2007 Synre 1987 2007 Yleistiedot Kuolinsyyt 1988 2006 651 080 hetua 637 585 henkilöä Kuva 1. Diabeteskohortin identifiointi Seurantatiedot Kuvassa 2 on esitetty, mitä seurantatietoja identifioidulle kohortille poimittiin. Vuodeosastohoitojaksojen tiedot vuosilta 1969 1993 saatiin Poistoilmoitusrekisteristä ja vuosilta 1994 2007 Hoitoilmoitusrekisteristä. Päiväkirurgiset toimenpiteet vuosilta 1994 2007 poimittiin Hoitoilmoitusrekisteristä ja erikoissairaanhoidon avokäynnit vuosilta 1998 2007 Benchmarking-tietokannasta. Poimitut rekisteritiedot sisältävät muuttujia, jotka kuvaavat mm. palvelun tuottajaa, palvelualaa, erikoisalaa, saapumispäivää, saapumistapaa, lähtöpäivää, jatkohoitoa, pää- ja sivudiagnooseja, päätoimenpidettä ja toimenpidepäivää sekä muita toimenpiteitä. Syntymärekisteristä poimittiin tiedot kaikista kohorttiin kuuluneiden synnytyksistä ja syntymätiedoista vuosilta 1987 2007. Syöpärekisteristä poimittiin tiedot kohorttiin kuuluvien henkilöiden diagnosoiduista syövistä vuosilta 1953 2007 (vuosi ja diagnoosikoodi). Tilastokeskuksen kuolemansyytilastosta poimittiin kohorttiin kuuluvien henkilöiden kuolinpäivä, tilaston kuolinsyy, lääkärin antama kuolemansyy, peruskuolemansyyhyn liittyvä diagnoosi, välitön kuolemansyy, välivaiheen kuolemansyy ja myötävaikuttaneet kuolemansyyt. Munuais- ja maksaliiton munuaistautirekisteristä poimittiin tiedot kohortin munuaispotilaiden hoitokerroista, hoitojen ajankohdista ja diagnooseista. Kelan erityiskorvausrekisteristä poimittiin tiedot erityiskorvausoikeuksista vuosilta 1988 2007. Aineisto sisältää tiedot myöntämisajankohdasta ja mahdollisesta päättymisajankohdasta sekä uudemmilta vuosilta myös täsmentäviä diagnoosikoodeja. Kelan reseptitiedostosta poimittiin vuosilta 1997 2007 tutkimusaineistoon kuuluvien henkilöiden korvauksiin oikeuttavat lääkeostot ostokerroittain sisältäen ATC-koodin, pakkauskoon, ostopäivän, kustannusten ja keskimääräisten päivittäisten annosten (DDD) muuttujat. Lisäksi poimittiin kohorttiin kuuluvien henkilöiden tiedot Kelan korvaamista sairauspäivärahoista ja Kelan maksamista eläkkeistä. Kohorttiin kuuluvilta poimittiin myös yksityisen ja julkisen sektorin eläketietoja Eläketurvakeskuksen eläketiedoista.

11 FinDM II 651 080 hetua 637 585 henkilöä Sairauspäiväraha Erityiskorvaukset Munuais Raskausdiabeetikoiksi luokiteltiin ne fertiili-ikäiset naiset, joille (raskaus)diabetesmerkintöjä löytyi vain raskauksien yhteydestä (eli pelkkiä raskausdiabetesdiagnooseja, diabeteslääkeostoja vain raskauksien yhteydessä tai merkintä diabeteksesta vain syntymärekisterissä). Luokittelu insuliiniriippuvaisiin ja muihin diabeetikoihin tehtiin ensisijaisesti lääkeostojen perusteella. Oletettiin että käytännössä kaikki tyypin 1 diabeetikot tarvitsevat jatkuvaa insuliinihoitoa (ATC: A10A) mutta että he eivät käytä haiman insuliinieritystä lisäävää tablettilääkitystä (sulfonyyliureat A10BB, sitagliptiini/vildagliptiini A10BH, repaglinidi A10BX02, nateglinidi A10BX03 tai eksenatidi A10BX04). Oletuksen perusteella muihin diabeetikoihin kuuluviksi luokiteltiin henkilöt, jotka olivat ostaneet haiman insuliinineritystä lisääviä lääkkeitä tai joilla oli tablettilääkkeiden (ATC: A10B) ostovuosia useampia kuin insuliinin ostovuosia. Tämän jälkeen insuliiniriippuvaisiksi diabeetikoiksi puolestaan katsottiin ne henkilöt, jotka olivat ostaneet säännöllisesti insuliinia ja joilla tämän lisäksi oli insuliinin ostovuosia enemmän kuin tablettilääkkeiden ostovuosia. Jos sairastumisikä oli korkeintaan 40 vuot- Reseptit Syöpä Kuolinsyy Eläke Hilmo Eläke Bench Poisto Perus Kust Synre Kuva 2. Seurantatietojen poimiminen diabeteskohortille Tutkimusaineisto ja määritelmät Poiminnassa käytetyt henkilötunnukset korvattiin tutkimusnumeroilla, ja seurantatiedot tallennettiin tietokantaan. Diabeteksen alkupäivästä saatiin arvio etsimällä aineistoista ensimmäinen diabetesmerkintä. Diabetesmerkinnällä tarkoitetaan tässä yhteydessä diabetesdiagnoosia poistoilmoitusrekisterissä, hoitoilmoitusrekisterissä, Benchmarkingtietokannassa tai kuolemansyytilastossa, tietoa erityiskorvausoikeudesta diabeteslääkkeisiin tai ostotietoa diabeteslääkkeistä. Diabeetikkojen luokittelu Vuosien 1997 2007 aikana elossa olleet potentiaaliset diabeetikot jaettiin rekisteritietojen perusteella kolmeen ryhmään: insuliiniriippuvaisiin diabeetikoihin (tyypin 1 diabeetikoihin), muihin diabeetikoihin (pääasiassa tyypin 2 diabeetikoihin) ja raskausdiabeetikoihin. Ensin rajattiin luokittelusta pois henkilöt, jotka olivat kuolleet ennen vuotta 1997. Seuraavaksi luokiteltiin omaan ryhmäänsä henkilöt, joille ei löytynyt diabeteslääkkeiden erityiskorvausoikeutta, diabeteslääkeostoja tai selvää diabetesdiagnoosia.

FinDM II 12 ta ja jos insuliinin ostovuosia oli yhtä paljon kuin tablettilääkkeiden ostovuosia, henkilö luokiteltiin insuliiniriippuvaiseksi diabeetikoksi. Lisäksi insuliiniriippuvaisiksi diabeetikoiksi katsottiin henkilöt, joille oli vuoden 1999 jälkeen myönnetty erityiskorvausoikeus tyypin 1 diabetesdiagnoosilla. Loput henkilöt luokiteltiin ryhmään muut diabeetikot. Eri luokkiin kuuluvien henkilöiden lukumäärät on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Diabeetikkojen määrät kohortin eri luokissa Luokka Lukumäärä Ennen vuotta 1997 kuolleet 180 813 Ei varsinaisia diabetesmerkintöjä 7 740 Raskausdiabeetikot 52 715 Insuliiniriippuvaiset diabeetikot (tyyppi 1) 50 027 Muut diabeetikot (tyyppi 2) 346 290 Yhteensä 637 585 Seurannassa käytettyjen indikaattorien kuvaaminen Tutkimusta varten tarkennettiin Diabetes Suomessa -julkaisussa raportoituja indikaattoreita. Indikaattorikuvaukset tehtiin Diabetes Outcome Indicators -raportin (15) mallin mukaisesti ja tutkimuksen tarpeiden mukaan soveltamalla mahdollisuuksien mukaan Diabetes Suomessa -tutkimuksessa käytettyjä indikaattorimääritelmiä. Indikaattorikuvausten yhteydessä esitetään kunkin indikaattorin tavoite, perusteet ja mahdollisia käyttömahdollisuuksia. Jokaisen indikaattorin mahdollisia rajoitteita on puntaroitu, jotta indikaattorin perusteella tehtävät tulkinnat olisivat mahdollisimman totuudenmukaisia. Indikaattorikuvaukset ovat liitteessä 1. Perusaineiston kuvaus Diabeetikoiden identifiointiin käytettiin tässä tutkimuksessa lukuisia eri rekistereitä. Rekisterien tietosisällön perusteella nämä voidaan jakaa lääkehoitoa heijasteleviin rekistereihin (erityiskorvausoikeudet diabeteslääkkeille, diabeteslääkkeiden ostot), palvelujen käyttöä kuvaaviin rekistereihin (hoito- ja pois- toilmoitusrekisterit, Benchmarking-tietokanta) sekä demografisiin rekistereihin (syntymärekisteri, kuolemansyyrekisteri). Taulukoissa 3 ja 4 on esitetty, mistä aineistolähteistä vuosien 1997 2007 aikana elossa olleet diabeetikot identifioituivat. Taulukko 3. Diabeetikot aineistotyypeittäin Insuliiniriippuvaiset Muut Raskaus Pelkkä lääkehoito 1 836 156 285 564 Pelkät palvelut 0 24 961 23 703 Pelkkä demografia 0 1 783 2 360 Lääkehoito ja palvelut 38 703 123 279 1 298 Lääkehoito ja demografia 79 4 906 75 Palvelut ja demografia 0 2 376 21 187 Lääkehoito ja palvelut ja demografia 9 409 32 700 3 528 Yhteensä 50 027 346 290 52 715

13 FinDM II Taulukko 4. Diabeetikot aineistolähteittäin Insuliiniriippuvaiset Muut Raskaus Lääkehoito, jossa: 50 027 317 170 5 465 Vain erityiskorvausoikeus 81 4 463 0 Vain lääkeostoja 1 618 101 403 5 465 Erityiskorvausoikeus ja lääkeostoja 48 328 211 304 0 Palvelujen käyttö, jossa: 48 112 183 316 49 716 Vain hoitoilmoitus 9 698 103 024 11 459 Vain avokäynti sairaalassa 1 252 25 387 11 604 Hoitoilmoitus ja avokäynti 37 162 54 905 26 653 Demografiset rekisterit 9 488 41 765 27 150 Syntymärekisteri 3 214 980 27 148 Kuolemansyyrekisteri 6 321 40 790 2 Yhteensä 50 027 346 290 52 715 Diabeteksen esiintyvyys Diabeetikoiden vuosittaiseen lukumäärään vaikuttavat uusien diabetestapausten diagnosoinnin lisäksi diabeetikoiden kuolleisuus. Tarkasteltaessa diabeetikoiden lukumääriä vuosittain havaittiin, että vuoden 1997 lopussa diabeetikoiden kokonaismäärä oli 171 596, joista insuliiniriippuvaisia (tyypin 1) diabeetikoita oli 33 259 (19 %) ja muita (tyypin 2) diabeetikoita 138 337 (81 %). Vuoden 2007 lopussa diabeetikoiden kokonaismäärä oli noussut 284 832:een. Tällöin tyypin 1 diabeetikoita oli 39 Taulukko 5. Diabeetikkojen lukumäärä vuosittain, vuosien 1997 2007 viimeisinä päivinä Vuosi Diabeetikkojen lukumäärä Naisten osuus (%) Tyyppi 1 lukumäärä Naisten osuus (%) Tyyppi 2 lukumäärä Naisten osuus (%) 1997 171 596 53,6 33 259 44,1 138 337 55,9 1998 178 991 53,1 33 596 43,8 145 395 55,2 1999 186 446 52,6 34 016 43,6 152 430 54,6 2000 194 718 52,0 34 512 43,3 160 206 53,9 2001 204 019 51,5 35 097 43,2 168 922 53,2 2002 213 988 51,0 35 615 43,1 178 373 52,6 2003 224 246 50,5 36 259 42,8 187 987 52,0 2004 238 294 50,1 36 926 42,7 201 368 51,4 2005 252 163 49,7 37 759 42,5 214 404 51,0 2006 265 567 49,4 38 598 42,3 226 969 50,6 2007 284 832 49,0 39 575 42,1 245 257 50,1

FinDM II 14 575 (13 %) ja tyypin 2 diabeetikoita 245 257 (87 %). Diabeetikoiden kokonaismäärä kasvoi 65 % vuodesta 1997 vuoteen 2007 (taulukko 5). Tyypin 1 diabeetikoiden kokonaismäärässä kasvua oli 19 %, ja tyypin 2 diabeetikoiden kokonaismäärän kasvu oli 77 %. Vuotuisia kasvuprosentteja tarkasteltaessa diabeetikoiden kokonaismäärä kasvoi keskimäärin 4,7 % vuodessa: tyypin 1 diabeteksen vuotuinen kasvuprosentti oli 1,3 ja tyypin 2 diabeteksen 5,5. Diabetes Suomessa -tutkimuksessa (9) havaittiin, että naisten osuus diabeetikoista vähenee koko ajan. Sama ilmeni myös tässä tutkimuksessa diabeetikoiden sukupuolijakaumia tarkasteltaessa. (taulukko 5) Tyypin 1 diabeetikoissa naisten osuus on huomattavasti vähäisempi kuin miesten. Naisia oli vuonna 1997 tyypin 1 diabeetikoista 44,1 %, ja asteittain naisten määrä vähentyi 42,1 %:iin vuoteen 2007 mennessä. Tyypin 2 diabeetikoista naisia on ollut enemmistö. Vuonna 1997 naisten osuus tyypin 2 diabeetikoista oli 55,9 %, mutta vuoteen 2007 mennessä naisten osuus pieneni 50,1 %:iin. Diabetes on siis molempien diabetestyyppien osalta muuttumassa yhä enemmän miesten sairaudeksi. Diabeteksen ilmaantuvuus Tutkimuksessa tarkasteltiin myös uusien diabeetikoiden vuosittaista määrää (taulukko 6). Uusia diabeetikoita tunnistettiin vuonna 1997 yhteensä 16 676. Heistä tyypin 1 diabeetikoita oli 1 264 (8 %) ja tyypin 2 diabeetikoita 15 412 (92 %). Vuonna 2007 uusia diabeetikoita tunnistettiin 30 677, joista tyypin 1 diabeetikoita oli 1 944 (7 %) ja tyypin 2 diabeetikoita 28 733 (93 %). Vuosittain tunnistettujen uusien diabeetikoiden määrä kasvoi 83 % vuodesta 1997 vuoteen 2007. Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuden kasvu oli 53 % ja tyypin 2 diabeteksen 86 %. Naisten osuus diabetekseen sairastuneista pieneni edelleen molemmissa diabetestyypeissä. Tyypin 2 diabeteksen suurta kasvua selittänevät viime vuosien varhaisen diabeteksen tunnistamisen ja aktiivisen diagnosoinnin kehittäminen, tehokas lääkehoidon aloittaminen hoitosuositusten muuttumisen seurauksena sekä väestötasolla ravitsemuksen ja liikuntatottumusten epäsuotuisa kehitys ja lihavuuden voimakas lisääntyminen väestössä sekä väestön ikääntyminen. Taulukko 6. Uudet diabetestapaukset vuosittain vuosina 1997 2007 Vuosi Tyyppi 1 Naisten osuus (%) Tyyppi 2 Naisten osuus (%) Yhteensä 1997 1 264 38,1 15 412 52,9 16 676 1998 1 366 38,9 15 556 50,6 16 922 1999 1 385 39,4 15 724 49,3 17 109 2000 1 474 36,3 16 675 49,3 18 149 2001 1 513 38,7 17 504 48,2 19 017 2002 1 455 39,4 18 740 48,4 20 195 2003 1 542 36,8 19 065 47,5 20 607 2004 1 587 37,5 22 556 47,4 24 143 2005 1 727 38,7 22 650 47,3 24 377 2006 1 760 37,7 22 437 46,9 24 197 2007 1 944 36,7 28 733 46,6 30 677

15 FinDM II Yhteenveto Tutkimuksen tavoitteena oli päivittää tietoja diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyydestä ja ilmaantuvuudesta Suomessa. Käytettävissä olevien rekisterien avulla tuotettiin uutta tietoa diabeteksen ja sen eräiden lisäsairauksien esiintyvyydestä ja ilmaantuvuudesta Suomessa sekä niiden alueellisesta jakautumisesta sairaanhoitopiireittäin. Lisäksi saatiin tietoa diabeetikoiden ikärakenteesta, sukupuolijakaumasta sekä kuolleisuudesta. Tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys ja ilmaantuvuus lisääntyvät voimakkaasti. Toistaiseksi tasoittumista ei ole näkyvissä. Myös tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys ja ilmaantuvuus kasvavat vuosittain. Rekisteritietojen luotettavuus ja tulkinta Tutkimuksessa käytetyt rekisterit on muodostettu hallinnollisia tarkoituksia varten eikä niitä ole tarkoitettu ensisijaisesti diabeteksen ja sen lisäsairauksien tutkimiseen. Vaikka suomalaiset rekisterit ovat yleisesti korkeatasoisia, liittyy niiden käyttöön tieteellisessä tutkimuksessa monia haasteita. Diabetesta sairastavien tunnistaminen tehtiin yhdistämällä erityyppisten rekisterien tietoja. Kelan lääkkeiden erityiskorvausrekisteri ja reseptitiedosto ovat hyviä peruslähteitä lääkehoitoa käyttävien diabeetikoiden tunnistamisen osalta. Lääkerekistereistä ei kuitenkaan pystytä tunnistamaan pysyvässä laitoshoidossa olevia tai ruokavaliohoitoisia diabeetikoita eikä niitä henkilöitä, jotka eivät ole ostaneet heille määrättyjä glukoosilääkkeitä. Hoitoilmoitustiedoista nämäkin henkilöt on kuitenkin mahdollista tunnistaa, jos henkilö on ollut vuodeosastohoidossa tai käynyt sairaalan poliklinikalla ja jos rekisteriin kirjautuviin hoitotietoihin on merkitty diabetesdiagnoosi. Valitettavasti perusterveydenhuollon tai työterveyshuollon avokäynneistä ei ole käytettävissä koko maan kattavaa rekisteritietoa, joten kaikkia hoidon piirissä olevia ruokavaliohoitoisia diabeetikoita ei saada tunnistettua myöskään hoitoilmoitustietojen avulla. Haasteita diabeetikoiden tunnistamiseen tuotti myös diagnoosien, erityisesti sivudiagnoosien, käytön ja kirjaamisen vaihtelut eri alueilla ja eri vuosina. Diabetekseen sairastumisikä määriteltiin tässä tutkimuksessa ensimmäisen käytetyistä rekistereistä löytyvän diabetesmerkinnän perusteella. Tyypin 1 diabeetikoiden kohdalla tällaista tietoa voidaan pitää hyvänä arviona sairastumisajankohdasta, mutta tyypin 2 diabeetikoiden kohdalla todellinen sairastumisajankohta voi olla 5 10 vuotta aikaisempi. Vaikka diabeteksen etiologia on heterogeeninen ja vaikka selkeä luokittelu eri diabetestyyppeihin (äärimuotoja lukuun ottamatta) voi olla vaikeaa luokittelun perustuessa lääkärin subjektiiviseen arvioon (13), haluttiin tässä tutkimuksessa saada käsitys myös eri diabetestyyppien ilmaantuvuuden, esiintyvyyden ja ennusteen kehittymisestä. Diabetestyypin määrittely rekisterien avulla oli haastavaa. Tässä tutkimuksessa pyrittiin löytämään teoreettisesti perusteltu määritelmä, joka olisi sopusoinnussa rekisteritietojen mahdollisuuksien ja tietosisällön kanssa. Siksi peruslähtökohdaksi otettiin lääkityksen eroavaisuudet eri diabetestyyppien välillä. Lääkkeiden ostotiedot kertovat todellisuudessa käytössä olleesta lääkehoidosta, ja ne tarjoavat näin aineistolähtöisen tavan luokitella diabetesta sairastavat henkilöt. Siten tässä tutkimuksessa diabetestyypit on jaettu mieluummin insuliiniriippuvaiseen diabetekseen ja muuhun diabetekseen kuin tyypin 1 tai tyypin 2 diabetekseen, vaikka käytetty määritelmä näitä erittäin pitkälti vastaakin. Rekisterien rajoituksista huolimatta ei ole mitään syytä uskoa, etteivätkö rekisterit antaisi jokseenkin oikeaa kuvaa diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyydestä ja ilmaantuvuudesta maamme eri osissa ja eri ikäryhmissä. Johtopäätökset Tutkimuksen tuloksia voi tarkastella sekä valtakunnallisena että alueellisena ajallisena trendinä. Sairaanhoitopiirien välisten erojen tarkastelun sijasta kannattaa kussakin sairaanhoitopiirissä keskittyä oman vuositrendin tarkasteluun ja arvioida tilan-

FinDM II 16 teen kehittymistä hoitokäytäntöjen ja resurssien sekä väestön ikä- ja sukupuolirakenteen muutosten avulla. Tässä teknisessä raportissa on aineistonmuodostuksen, indikaattorimääritysten ja analyysitapojen lisäksi kuvattu tulostietona diabeteksen esiintyvyyden ja ilmaantuvuuden trendejä valtakunnallisesti. Hankkeessa on lisäksi selvitetty diabeteksen lisäsairauksien esiintyvyyttä ja ilmaantuvuutta sekä valtakunnallisesti että sairaanhoitopiireittäin. Nämä tulokset julkaistaan sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (www.thl.fi) että Diabetesliiton (www.diabetes.fi) nettisivuilla.

17 FinDM II Viitteet 1. Suomen Diabetesliitto. 2000. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma 2000 2010. 2. Winell K. 2002. Diabeteksen hoidon laatu ja seurantajärjestelmät. DEHKO-raportti 2002:2. Suomen Diabetesliitto, Tampere. 3. Niemi M, Winell K. Diabetes Suomessa. Esiintyvyys ja hoidon laadun vaihtelu. Stakes Raportteja 8, 2005. 4. Kansaneläkelaitos (KELA). 2008. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavat sairaudet 31.12.2007. Kelan tilastotiedote 5.3.2008. 5. World Health Organization. 2006. Definition and diagnosis of diabetes mellitus and intermediate hyperglycemia. Report of a WHO consultation. Geneva Switzerland. 6. World Health Organization. 1999. Definition, diagnosis and classification of diabetes mellitus and its complications. Report of a WHO consultation. Part 1: Diagnosis and classification of diabetes mellitus. Geneva. WHO Department of Noncommunicable Disease Surveillance. WHO/NCD/NCS/99.2. 7. Winell K, Reunanen A. Diabetesbarometri 2005. Diabetesliitto, Tampere. 8. Peltonen M, Harald K, Männistö S, Saarikoski L, Peltomäki P, Lund L, Sundvall J, Juolevi A, Laatikainen T, Aldén-Nieminen H, Luoto R, Jousilahti P, Salomaa V, Taimi M, Vartiainen E. Kansallinen FINRISKI 2007 -terveystutkimus - Tutkimuksen toteutus ja tulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B34/2008. Helsinki 2008. 9. Peltonen M, Korpi-Hyövälti E, Oksa H, Puolijoki H, Saltevo J, Vanhala M, Saaristo T, Saarikoski L, Sundvall J & Tuomilehto J. Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä. Suomen Lääkärilehti 2006;3:163 170. 10. Harjutsalo V, Sjöberg L & Tuomilehto J. Time trends in the incidence of type 1 diabetes in Finnish children: a cohort study. Lancet 2008;371:1777-1782. 11. The Diabetes Control and Complications Trial Research Group (DCCT). The effect of intensive treatment of diabetes on long-term complications in insulin-dependent diabetes mellitus. N Engl J Med 1993;329:1035-1036. 12. UK Prospective Diabetes Study Group (UKPDS). Association of glycaemia with macrovascular and microvascular complications of type 2 diabetes (UKPDS 35): prospective observational study. BMJ 2000;321:405-412. 13. Diabeteksen Käypä hoito suositus. 2007. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen sisätautilääkäreiden yhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2007 (viitattu 6.8.2009). Saatavilla Internetissä: www.kaypahoito.fi 14. Sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen asiantuntijaryhmän raportti 2008. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 2/2008. Yliopistopaino, Helsinki. 15. Home P, Coles J, Goldacre M, Mason A, Wilkinson E (toim). 1999. Health Outcome Indicators: Diabetes. Report of a working group to the Department of Health. Oxford: National Centre for Health Outcomes Development.

FinDM II 18 LIITE 1. Indikaattorit FinDM II Diabeteksen esiintyvyys Tavoite Kuvaus Tekninen kuvaus Rajoitukset Perusteet Käyttömahdollisuudet Diabeetikoiden määrän kehityksen seuraaminen toimenpiteiden suuntaamiseksi diabeteksen sairastumisriskin vähentämiseksi ja tarkoituksenmukaisten diabeteksen ehkäisy- ja seulontamenetelmien kehittämiseksi sekä tulevaisuudessa tarvittavien hoito- ja kuntoutusresurssitarpeiden arvioimiseksi. Diabeteksen esiintyvyys suomalaisessa väestössä. Diabeteksen esiintyvyys taulukoidaan valtakunnallisesti ja sairaanhoitopiireittäin iän, sukupuolen, diabetestyypin ja vuoden mukaan. Diabeetikot identifioidaan ja luokitellaan eri diabetestyyppeihin seuraavien tietojen avulla: diabetesdiagnoosi Poistoilmoitusrekisteristä diabetesdiagnoosi Hoitoilmoitusrekisteristä diabetesdiagnoosi Benchmarking-tietokannasta diabetesmerkintä tai -diagnoosi syntymärekisteristä diabetesdiagnoosi Kuolemansyytilastosta erityiskorvausoikeus diabeteslääkkeisiin Kelan erityiskorvausrekisterissä ostomerkintä diabeteslääkkeistä Kelan reseptitiedostossa tietoja Diabetes Suomessa (FinDM) -hankkeen aineistosta Ruokavaliohoitoinen diabetes jää tunnistamatta. Hoitosuositusten muutokset vaikuttavat diabeetikoiksi tunnistamiseen. Rekisteritietojen perusteella ei pystytä yksiselitteisesti erottamaan eri diabetestyyppejä. Diabeteslääkkeitä käytetään osittain myös muilla indikaatioilla (raskausdiabetes, PCO). Diabetes Suomessa (2005) tutkimuksessa selvitettiin diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyyttä Suomessa. Tutkimuksessa tunnistettiin Stakesin ja Kelan terveydenhuollon rekistereistä yhteensä yli 300 000 diabeetikkoa. Tutkimuksen mukaan noin 5,1 %:lla suomalaisista on diabetes. Kansallisen trendin seuraaminen, vertailujen tuottaminen terveydenhuollon ja poliittisen päätöksenteon tarpeisiin. Liite 1 Käyttäjät Lähteet Terveydenhuollon yksiköt, terveydenhuollon päättäjät, poliittiset päättäjät kansallisella tasolla. Niemi M, Winell K. Diabetes Suomessa. Esiintyvyys ja hoidon laadun vaihtelu. Stakes raportteja 8/2005.

19 FinDM II Diabeteksen ilmaantuvuus Tavoite Kuvaus Tekninen kuvaus Rajoitukset Perusteet Diabetekseen vuosittain sairastuvien määrän kehityksen seuraaminen toimenpiteiden suuntaamiseksi diabeteksen sairastumisriskin vähentämiseksi ja tarkoituksenmukaisten diabeteksen ehkäisy- ja seulontamenetelmien kehittämiseksi sekä tulevaisuudessa tarvittavien hoito- ja kuntoutusresurssitarpeiden arvioimiseksi. Diabeteksen ilmaantuvuus suomalaisessa väestössä. Diabeteksen ilmaantuvuus taulukoidaan valtakunnallisesti ja sairaanhoitopiireittäin iän, sukupuolen, diabetestyypin ja vuoden mukaan. Diabeetikot identifioidaan ja luokitellaan eri diabetestyyppeihin seuraavien tietojen avulla: diabetesdiagnoosi Poistoilmoitusrekisteristä diabetesdiagnoosi Hoitoilmoitusrekisteristä diabetesdiagnoosi Benchmarking-tietokannasta diabetesmerkintä tai -diagnoosi syntymärekisteristä diabetesdiagnoosi Kuolemansyytilastosta erityiskorvausoikeus diabeteslääkkeisiin Kelan erityiskorvausrekisterissä ostomerkintä diabeteslääkkeistä Kelan reseptitiedostossa tietoja Diabetes Suomessa (FinDM) -hankkeen aineistosta. Ruokavaliohoitoinen diabetes jää tunnistamatta. Hoitosuositusten muutokset vaikuttavat diabeetikoiksi tunnistamiseen. Rekisteritietojen perusteella ei pystytä yksiselitteisesti erottamaan eri diabetestyyppejä. Diabeteslääkkeitä käytetään osittain myös muilla indikaatioilla (raskausdiabetes, PCO). Diabetes Suomessa (2005) tutkimuksessa selvitettiin diabeteksen ja sen lisäsairauksien ilmaantuvuutta Suomessa. Tutkimuksessa tunnistettiin Stakesin ja Kelan terveydenhuollon rekistereistä yhteensä yli 300 000 diabeetikkoa. Tutkimuksen mukaan uusien diabeetikoiden lukumäärä kasvoi 38 % vuodesta 1989 vuoteen 2002. Sairastuvuus tyypin 1 diabetekseen on kasvanut voimakkaasti, etenkin nuorimpien lasten sairastuvuus. (Harjutsalo ym. 2008). Käyttömahdollisuudet Kansallisen trendin seuraaminen, vertailujen tuottaminen terveydenhuollon ja poliittisen päätöksenteon tarpeisiin. Käyttäjät Lähteet Terveydenhuollon yksiköt, terveydenhuollon päättäjät, poliittiset päättäjät kansallisella tasolla. Harjutsalo V, Sjöberg L & Tuomilehto J. Time trends in the incidence of type 1 diabetes in Finnish children: a cohort study. Lancet 2008; 371: 1777 82 Niemi M, Winell K. Diabetes Suomessa. Esiintyvyys ja hoidon laadun vaihtelu. Stakes raportteja 8/2005. Liite 1

FinDM II 20 Liite 1 Diabeetikoiden alaraaja-amputaatiot Tavoite Kuvaus Tekninen kuvaus Rajoitukset Perusteet Käyttömahdollisuudet Käyttäjät Lähteet Diabeteksen komplikaatioiden ilmaantuvuuden ja esiintyvyyden seuranta, komplikaatioriskin vähentäminen hoidon laatua kehittämällä. Ensimmäisten alaraajaamputaatioiden ilmaantuvuus 100 000 diabeetikkoa kohden. Indikaattori taulukoidaan valtakunnallisesti ja sairaanhoitopiireittäin iän, sukupuolen, diabetestyypin amputaatiotason ja vuoden mukaan. Amputaatiot identifioidaan ja luokitellaan suuriin tai pieniin amputaatioihin poisto- ja hoitoilmoitusrekisteristä löytyvien toimenpidekoodien avulla. Mukaan lasketaan vain ensimmäiset tarkasteltavaan kategoriaan kuuluvat alaraaja-amputaatiot diabeteksen toteamisvuonna tai myöhemmin. Prediabeetikoiden ja ruokavaliohoitoisten diabeetikoiden amputaatioita ei lasketa mukaan. Rajoitutaan katsomaan vain ensimmäisiä amputaatioita. Diabeteksen hyvällä hoidolla ja vaaratekijöiden aikaisella havaitsemisella amputaatioita voidaan vähentää. (Bartus & Margolis 2004). Diabetes Suomessa (2005) -tutkimuksessa havaittiin, että kaikkien diabeetikkojen ensimmäisten amputaatioiden ilmaantuvuus laski 58 % vuodesta 1988 vuoteen 2002. Diabeetikoiden amputaatioiden esiintyvyyttä seuraamalla voidaan välillisesti arvioida diabeetikoiden hoidon laatua alueellisesti. Kansallisen trendin seuraaminen, diabeteksen vaikutuksen seuraaminen, vertailujen tuottaminen terveydenhuollon ja poliittisen päätöksenteon tarpeisiin Terveydenhuollon yksiköt, terveydenhuollon päättäjät, poliittiset päättäjät sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Bartus CL, Margolis DJ. Reducing the incidence of foot ulceration and amputation in diabetes. Current Diabetes Reports 2004; 6:413-418. Niemi M, Winell K. Diabetes Suomessa. Esiintyvyys ja hoidon laadun vaihtelu. Stakes raportteja 8/2005.