PARIKKALAN KUNTA UUKUNIEMEN OSAYLEIS- KAAVAN LUONTOSELVI- TYS UUSIIN RAKENTA- MISALUEISIIN LIITTYEN

Vastaanottaja Parikkalan kunta Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä 19.11.2012 Viite 82136257 PARIKKALAN KUNTA UUKUNIEMEN OSAYLEIS- KAAVAN LUONTOSELVI- TYS UUSIIN RAKENTA- MISALUEISIIN LIITTYEN

UUKUNIEMEN OSAYLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS UUSIIN RAKENTAMISALUEISIIN LIITTYEN Päivämäärä 19.11.2012 Laatija Heli Lehvola Tarkastaja Kaisa Torri Viite 82136257 Kannen kuva: Mitron runsaasti lahopuuta sisältävää lehtipuuvaltaista metsikköä saaren lounaisosissa. Ramboll Niemenkatu 73 15140 Lahti www.ramboll.fi

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 2 2.1 Menetelmät 2 2.2 Luonnon yleispiirteet 2 2.3 Luonnonsuojelualueet 8 3. UHANALAISET ELIÖLAJIT 9 4. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN 10 5. LÄHTEET 10 LIITTEET Liite 1: Uhanalaisen lajin elinympäristöt selvityskohteilla. Liite 2: SL-muutosehdotus. Liite 3: Luontoselvityksen kohteena olevien tonttialueiden sijainnit.

1 1. JOHDANTO Uukuniemen yleiskaavamuutoksen kaavaluonnos laadittiin ilman biologin maastokäynteihin perustuvaa luontoselvitystä. Kaavaluonnosvaiheen jälkeen maastokäynnit kohdennettiin niille alueille, joihin kohdistui kaavamuutos, joka aiheutti muutoksia ympäristöön. Tässä selvityksessä on kuvattu maastokäyntien tulokset sekä suositukset maankäytön muutoksille.

2 2. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 2.1 Menetelmät Maastokäynnit alueelle tehtiin 1.-2.10.2012 (FM biologi Heli Lehvola). Selvityksessä kiinnitettiin erityistä huomiota uusien tonttipaikkojen mahdollisiin arvokkaisiin luontokohteisiin, kuten uhanalaisiin luontotyyppeihin, metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin ja luonnonsuojelulaissa suojelluiksi määrättyihin luontotyyppeihin. Selvitettyjen tonttipaikkojen sijainnit on esitetty liitteessä 3. 2.2 Luonnon yleispiirteet Uukuniemi kuuluu eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. Uukuniemen osayleiskaava-alueen kasvillisuuden pääpiirteitä edustavat pääasiassa kangasmetsät ja suot. Osayleiskaava-alueen selvitetyt tonttipaikat ovat pääosin metsätalouskäytössä olevia varttuneita kuusi- ja mäntyvaltaisia kasvatusmetsiköitä, joiden ranta-alueet ovat paikoitellen ainakin luonnontilaisen kaltaisia. Tonttikohtaiset kuvaukset on esitetty ohessa. Tyynelä Alueella kasvaa nuori tuoreen kankaan (MT) kasvatuskoivikko, jossa esiintyy sekapuuna harmaaleppää, pihlajaa ja kuusta. Tontilla on muutamia varttuneita rauduskoivuja ylispuina. Aluskasvillisuus koostuu mm. vadelmasta, metsäkastikasta, puolukasta, hiirenportaasta, metsäalvejuuresta, nurmilauhasta ja kylänurmikasta. Pohjakerros on paljas heinien tukahduttavan vaikutuksen vuoksi. Rajala Alueella kasvaa nuori tuoreen kankaan kuusikko, jossa kasvaa lisäksi rauduskoivua ja pihlajaa. Rannassa kasvaa pajukoita. Kenttäkerroksessa kasvaa nuokkutalvikkia, mustikkaa, puolukkaa, metsämaitikkaa, käenkaalia, metsäkastikkaa ja metsäalvejuurta. Pohjakerroksessa kasvaa seinäja metsäkerrossammalta. Kuva. Vasemmalla Tyynelän rantakoivikkoa ja oikealla Rajalan harvennettua nuorta kuusikkoa. Rannassa puusto on lehtipuuvaltaista. Ertonlahti ja Uuku Alueella kasvaa mänty-ylispuustoinen nuori kuivahkon kankaan (VT) mäntyvaltainen metsikkö, jossa on sekapuuna pihlajaa, rauduskoivua, kuusta ja hieman haapaa. Kenttäkerroksessa kasvaa kanervaa, vanamoa, metsäkastikkaa, puolukkaa, mustikkaa, metsälauhaa, kultapiiskua ja kieloa. Pohjakerroksen valtalaji on seinäsammal. Paakalampi, lahden pohjukka Alueella kasvaa nuori tuoreen kankaan (MT) kuusikko, jossa esiintyy sekapuuna rauduskoivua. Rannassa kasvaa muutamia varttuneita mäntyjä. Alue on osittain soistunut. Aluskasvillisuus koostuu mm. mustikasta, puolukasta ja metsäalvejuuresta. Rannassa kasvaa lisäksi suopursua ja vaiveroa. Pohjakerroksessa kasvaa pääasiassa seinäsammalta. Lisäksi kasvaa kangaskynsisammalta ja rämerahkasammalta.

3 Kuva. Vasemmalla Paakalammen tontin jyrkkää rinnettä ja oikealla Paakalammen pohjoisosassa sijaitsevan pohjukan metsikköä. Vaiviinmäki Alueella kasvaa kuivahkon kankaan (VT) nuori männikkö, jossa sekapuuna on rauduskoivua ja rannassa lisäksi pihlajaa. Aluskasvillisuus koostuu mm. sananjalasta, katajasta, mustikasta, puolukasta, metsäkastikasta, metsälauhasta ja suopursusta, jota kasvaa rannassa. Pohjakerroksessa vallitsevat seinäsammal, isokynsisammal sekä metsäkerrossammal. Uukuniemen kirkonkylän pelto Alue tarkistettiin, koska maanomistaja esitti alueelle rakennuspaikkoja. Alueella on käytössä oleva peltoala. Pankolanmäki Alueella kasvaa varttunut tuoreen kankaan (MT) kuusikko, jossa sekapuuna lisäksi mäntyjä, haapaa ja hieskoivua. Rannassa on jonkin verran pysty- ja maalahopuuta. Aluskasvillisuus koostuu mm. puolukasta, mustikasta, metsäkastikasta, lillukasta ja metsäalvejuuresta. Pohjakerroksessa vallitsevat metsäliekosammal, seinäsammal ja metsäkerrossammal. Värtsi Tilalle Värtsi on osoitettu yhteensä 3 uutta lomarakennuspaikkaa: Itäisin rakennuspaikka Tontin keskivaiheilla kasvaa nuori männikkö, jossa lisäksi sekapuuna koivua, tervaleppää, pihlajaa ja haapaa. Männikön ympärillä kasvaa varttunut lehtomaisen kankaan (OMT) kuusikko. Tontin rajalla kulkee noro, jonka ympäristö männikköalueineen on soistunut. Noro ja soistuma ovat mahdollisesti lähdevaikutteisia, mutta maastokäynnin ajankohdasta johtuen lähteisyydestä ei voitu varmistua Rehevällä männikköalueella kasvaa puolukkaa, mustikkaa, käenkaalia, lillukkaa, hiirenporrasta, metsäalvejuurta, metsäkastikkaa, metsäkortetta, mesiangervoa, ojakellukkaa, kaiheorvokkia, ahomansikkaa, kevätpiippoa, metsäkurjenpolvea, vuohenputkea, kultapiiskua, riidenliekoa, nuokkutalvikkia ja korpi-imarretta. Kuusikossa kasvaa mm. käenkaalia, mustikkaa, metsäkastikkaa, kultapiiskua ja lillukkaa. Pohjakerroksessa kasvaa männikköalueella mm. metsäliekosammalta, metsäkerrossammalta ja pallopää- sekä korpirahkasammalta. Kuusikossa vallitsevat kynsisammalet ja seinäsammal. Kasvatusmännikön korpimaisen pohjan aluetta sekä pienen noron ympäristöä on käsitelty hakkuin ja puusto on melko tasarakenteista. Lahopuuta ei juuri ole. Alue ei ole luonnontilainen eikä siten täytä metsälain kriteerejä arvokkaasta alueesta, mutta on kuitenkin huomionarvoinen luontokohde. Luonnontilaiset lehtokorvet on luokiteltu koko Suomessa vaarantuneeksi (VU) ja Etelä-Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN) luontotyypiksi. Ne ovat myös metsälain 10 :n mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Luonnontilaiset norojen sekä lähteiden tihkupintojen välittömät lähiympäristöt ovat niin ikään metsälain tarkoittamia erityisen arvokkaita elinympäristöjä.

4 Kuva. Vasemmalla Pankolanmäen alueen runsaasti lahopuuta sisältävää rantametsikköä ja oikealla Värtsin alueen lehtokorpimainen rehevä laikku kasvatusmännikössä. Läntisin rakennuspaikka Alueella kasvaa erityisesti rannassa varttuneita mäntyjä ja rauduskoivuja. Lisäksi kasvaa jonkin verran nuorta puustoa sekä pajuja. Loitompana rannasta, alueella kasvaa nuorta kuusikkoa, jossa esiintyy sekapuuna koivuja sekä hieman mäntyä. Rannan silokalliot vaihettuvat kivikkoiseksi kuivahkoksi kankaaksi (VT) ja kuusikon alkaessa vähitellen tuoreeksi kankaaksi (MT). Rannassa aluskasvillisuus koostuu katajasta, kanervasta, puolukasta, mustikasta, metsälauhasta, lampaannadasta ja variksenmarjasta. Lisäksi kasvaa hieman juolukkaa ja siniheinää. Kuusikossa mustikan osuus kasvaa, sen lisäksi esiintyy mm. metsäalvejuurta ja käenkaalia. Pohjakerroksessa vallitsevat seinäsammal, metsäkerrossammal sekä rannassa lisäksi poronjäkälät ja isohirvenjäkälä. Keskimmäinen rakennuspaikka Alueella kasvaa varttunutta mäntyä, sekapuuna lisäksi haapaa, rauduskoivua, tervaleppää ja pihlajaa. Kuusia kasvaa tontin eteläpuolella. Rannan kasvillisuus on samankaltaista kuin alueen 60 länsipuolen tontilla. Nuoren tuoreen kankaan (MT) kuusikon alkaessa kasvillisuus koostuu mm. metsäkastikasta, rätvänästä, käenkaalista ja kevätpiiposta. Pohjakerroksessa esiintyvät samat lajit kuin alueen 60 länsipuolen tontilla. Kuva. Vasemmalla Itäisimmän rakennuspaikan länsipuolen kuivahkoa kangasta ja oikealla keskimmäisen rakennuspaikan ranta-alueen kuivahkon kankaan rantametsikköä. Marjamäki Alueella sijaitsee harju, jolla kasvaa nuori taimikko. Harjun luoteispuolella taimikko on pääosin mäntyä ja harjun kaakkoispuolella pääosin kuusta. Lisäksi kasvaa rauduskoivua, haapaa, pihlajaa ja harmaaleppää. Alueen keskivaiheilla harjulla kasvaa kapeana vyöhykkeenä nuorta kuivahkon kankaan (VT) männikköä. Harjun alla alueen keskivaiheilla on pieni vähäpuustoinen rahkaneva, jolla kasvaa mm. vaiveroa, karpaloa, suopursua, mustikkaa ja puolukkaa. Suo vaihettuu reunoiltaan isovarpurämeeksi, jossa karpalo vähenee ja mustikka yleistyy puolukan ja suopursun ohella. Pohjakerroksessa vallitsevat suolla punarahkasammal, ruskorahkasammal, rämerahkasammal ja kangasrahkasammal. Alueen pohjoisosat ovat paikoitellen hakattuja tai harvennettuja kasvatusmetsiköitä.

5 Kuva. Suitsansaaren eteläniemen pientä taimikkoa vasemmalla ja oikealla pienialainen rahkaneva, joka vaihettuu länsipuoleltaan isovarpurämeeksi. Hietasaaren rakennuspaikkojen laajennukset Alueella kasvaa varttunut kuivahkon kankaan (VT) männikkö. Sekapuuna kasvaa nuorta kuusta ja rauduskoivua. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa, mustikkaa, vanamoa, metsäkastikkaa, kieloa ja kultapiiskua. Pohjakerroksessa kasvaa pääasiassa metsäkerrossammalta sekä sulkasammalta. Kanisenmäki Alueella kasvaa eri-ikäistä puustoa. Valtalaji on varttunut mänty, sekapuuna kasvaa raitaa, haapaa, rauduskoivua, tervaleppää, kuusta ja pihlajaa. Alueen rantakallioilla kasvaa kuivahkon kankaan lajistoa, joka vaihettuu loitompana rannasta ensin tuoreeksi kankaaksi (MT) ja edelleen laikuittain lehtomaiseksi kankaaksi (OMT). Rannan tuntumassa kasvillisuus koostuu puolukasta, mustikasta, metsälauhasta, jouhisarasta, suoputkesta ja luhtavuohennokasta. Kauempana rannasta puolukan osuus vähenee ja mustikan kasvaa. Lisäksi esiintyy käenkaalia, metsäkortetta, ahomansikkaa, lillukkaa, sarjakeltanoa, kevätlinnunhernettä, harmaasaraa, nurmilauhaa, vadelmaa, katajaa, vanamoa ja metsäalvejuurta. Pohjakerroksessa vallitsevat seinäsammal ja metsäkerrossammal. Suitsansaaren itärannan alueella kasvaa järeitä haapoja ja siellä on jonkin verran pysty- ja maalahopuuta. Alue on luonnontilaista tontin länsiosista ja luonnontilaisen kaltaista itä- ja eteläreunoilta, joissa vanhoja merkkejä hakkuista tai harvennuksista on hieman näkyvissä. Alue kuuluu todennäköisesti uhanalaisen lajin elinpiiriin (liite 1). Tästä johtuen tonttipaikka suositellaan siirrettävän voimassa olevan kaavan mukaisesti alkuperäiselle paikalleen. Luonnontilaiset vanhat metsät kuuluvat metsälain muihin arvokkaisiin elinympäristöihin. Uhanalaisen lajin elinympäristön, hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kuva. Vasemmalla Suitsansaaren itärannan luonnontilaista sekametsikköä ja oikealla tontin pienen niemekkeen männikköä.

6 Varkaansaari Saaressa kasvaa vanhaa lehtipuuvaltaista metsikköä. Valtapuita ovat hies- ja rauduskoivu, lisäksi kasvaa haapaa, metsälehmusta, mäntyä, tervaleppää ja nuorta vaahteraa. Saaren luoteisosissa kasvillisuus on karumpaa tuoreen kankaan (MT) lajistoa. Saaren keskiosissa esiintyy lehtomaisen kankaan (OMT) laikkuja ja saaren koillisosassa isovarpurämettä ja vähäpuustoista lyhytkorsirämettä. Luoteisosan kasvillisuus koostuu mm. katajasta, metsäkastikasta, lillukasta, mustikasta, puolukasta, riidenlieosta, ja hietakastikasta. Pohjakerroksessa kasvaa seinä- ja metsäkerrossammalta. Saaren keskiosissa kasvaa mm. katajaa, metsäkastikkaa, kivikkoalvejuurta, vuohenputkea, lillukkaa, käenkaalia, aitovirnaa, ahomansikkaa, nuokkutalvikkia, paimenmataraa sekä mustikkaa ja puolukkaa. Alueella on lisäksi runsaasti vaahteran taimia. Koillisosan isovarpurämeellä esiintyy mustikkaa, puolukkaa, suopursua ja vaiveroa. Pohjakerroksessa kasvaa mm. räme- ja varvikkorahkasammalta. Lyhytkorsirämeen kasvillisuus koostuu mm. suokukasta, suopursusta, vaiverosta, tupasluikasta, vaivaiskoivusta, kanervasta ja pajuista. Pohjakerroksessa vallitsevat mm. ruskorahkasammal, punarahkasammal ja rämerahkasammal. Varkaansaaren lounaisrannalla sijaitsee tulipaikka ja pieni rakennus (noin 6 m 2 ). Muutoin alue vaikuttaa säilyneen täysin luonnontilaisena. Saarella on runsaasti sekä pystyyn kuolevaa että kuollutta pystylahopuuta ja maalahopuita. Alueen ympäristöä muokkaa saarelle pesäkekojansa tehnyt majavaperheyhteisö. Alue on myös uhanalaisen lajin elinympäristö (liite 1). Luonnontilaiset vanhat metsät kuuluvat metsälain muihin arvokkaisiin elinympäristöihin. Luonnontilaisina säilyneet vähäpuustoiset suot ovat metsälain 10 :n mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Uhanalaisen lajin elinympäristön, hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kuva. Varkaansaaren vanhaa luonnontilaista lehtipuuvaltaista sekametsikköä. Kuva. Vasemmalla kuvassa Varkaansaaren isovarpurämettä ja oikealla saaren kaakkoisreunan lyhytkorsirämettä.

7 Mitro Puuston ikä vaihtelee Mitron saaren eri osissa. Mänty on saaren valtapuu, mutta myös kuusta, haapaa ja koivuja kasvaa yleisesti. Lisäksi kasvaa raitaa, pihlajaa ja tervaleppää. Saaren itäosassa kasvaa pääasiassa kuivahkon kankaan (VT) metsikköä, mutta vaihettuu eteläosistaan lehtomaiseksi kankaaksi (OMT) ja tuoreeksi lehdoksi (OMaT). Lehtomainen kasvillisuus jatkuu saaren länsipuolella, mutta vaihettuu pohjoisosistaan tuoreen kankaan (MT) kautta kuivahkoksi kankaaksi. Kuivahkon kankaan kasvillisuus koostuu mm. mustikasta, puolukasta ja metsälauhasta. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta, sekä lisäksi poronjäkäliä ja kynsisammalia. Lehdoissa ja lehtomaisissa metsikön osissa kasvillisuus koostuu mm. kivikkoalvejuuresta, metsäalvejuuresta, käenkaalista, nuokkutalvikista, ahomansikasta, niittynätkelmästä, lillukasta, kallioimarteesta, metsäkastikasta, rohtotädykkeestä, metsäkurjenpolvesta, korpi-imarteesta, metsäimarteesta sekä vuohen-, karhun- ja koiranputkesta. Pohjakerroksessa kasvaa mm. suikerosammalia, metsäliekosammalta, kynsisammalia, palmusammalta ja metsäkerrossammalta. Tuoreen kankaan valtalajit ovat mustikka, puolukka, lillukka ja metsäkastikka. Pohjakerroksessa vallitsevat seinä- ja metsäkerrossammal. Saarella on runsaasti pysty- ja maalahopuita sekä pystyyn kuolevaa vanhaa puustoa. Saaren eteläosissa lehtomaisen kankaan/tuoreen lehdon puustoa on paikoitellen hakattu tai harvennettu ja tilalla kasvaa paikoitellen nuorta lehtipuuvaltaista metsikköä. Saari on osa uhanalaisen lajin elinympäristöä (liite 1). Luonnontilaiset lehdot ovat metsälain 10 :n mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Tuoreet keskiravinteiset lehdot on luokiteltu koko Suomessa vaarantuneiksi (VU) luontotyypeiksi. Uhanalaisen lajin elinympäristön hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kuva. Mitron saaren kaunista ja paikoin luonnontilaista vanhaa metsää. Kellosaari Saaressa kasvaa pääasiassa nuorta voimakkaasti käsiteltyä koivikkoa. Saaren koillisosassa kasvaa lisäksi nuorta kuusikkoa, jossa ylispuina on nuoria koivuja. Saaren lounaisosassa esiintyy myös pienialainen nuori haavikko. Saaren lounais- ja eteläosissa kasvaa pienehköllä alalla varttunutta puustoa, joka on pääasiassa mäntyä. Nuoret kasvatusmetsiköt ovat pääasiassa tuoreita kankaita (MT) ja saaren rannoilla paikoitellen kuivahkoja kankaita (VT) ja kallioita. Saaren koillisrannalla kasvaa isovarpurämettä, joka vaihettuu rantaa kohden vähäpuustoiseksi rämeeksi. Kasvillisuus on suoalueilla samankaltaista kuin Varkaansaaren koillisosan suoalueilla. Rämeen ja kangasmaan välillä kulkee ainakin paikoitellen ojitus. Vähäpuustoinen räme on säästynyt luonnontilaisena lukuun ottamatta suon läpi kulkevaa tielinjaa, joka yhdistää saaren mantereeseen. Luonnontilaiset vähäpuustoiset suot kuuluvat metsälain 10 :n mukaisiin erityisen arvokkaisiin luontokohteisiin.

8 Kuva. Kellosaaren keskiosissa kasvaa pääasiassa nuorta lehtipuuvaltaista metsikköä. Oikealla kuvassa rämeiden läpi vedetty tielinja. 2.3 Luonnonsuojelualueet Uukuniemen voimassa olevassa yleiskaavassa on kolme kaavamuutosalueelle sijoittuvaa luonnonsuojelualuemerkintää, joita ei ole perustettu luonnonsuojelualueiksi. Yleiskaavassa esitettyjen luonnonsuojelualueiden nykytila tarkistettiin maastotöiden yhteydessä, kohteet olivat Suursuo, Kurvansuo ja Kallioniemensuo. Suursuon alue on säilynyt ojittamattomana eikä alueella ole tehty metsänhakkuita. Alue koostuu useamman luonnontilaisen suotyypin yhdistelmästä. Luonnonsuojelumerkinnän säilyttämistä alueella suositellaan. Kurvansuo on säilynyt luonnontilassaan ja luonnonsuojelumerkinnän säilyttämistä alueella suositellaan Kallioniemensuon mantereen puoleisia reuna-alueita on ojitettu ja puustoa on ainakin paikoitellen harvennettu. Lisäksi alueen läpi on vedetty tielinja, joka ulottuu Mustasaaren kautta Kellosaareen. Kallioniemensuon luonnontila on näiltä osin muuttunut. Muutokset eivät kuitenkaan ulotu tielinjasta kovin pitkälle, sillä järven läheisyys vaikuttaa suon vesitalouteen. Kallioniemensuon SL-alueen rajausta ehdotetaan muutettavan liitteessä 2 olevan ehdotuksen mukaisesti. Kuva. Vasemmalla näkymiä jäljellä olevaan luonnontilaiseen Kallioniemensuon suuntaan. Oikealla kuvassa veden valtaamaa tielinjaa välillä manner Mustasaari.

9 3. UHANALAISET ELIÖLAJIT Kaavaluonnosalueelta on tehty havaintoja uhanalaisista lajeista pääasiassa ennen vuotta 1990 (Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmä), jonka jälkeen uusia havaintoja lajeista ei ole. Ennen vuotta 1990 alueella havaitut lajit ovat joko vanhojen metsien tai rehevien soiden lajeja, joiden elinympäristöt kaava-alueella ovat havaintoajankohdan jälkeen luonnontilaltaan muuttuneita. Kellosaareen sijoittuu vuodelta 2012 havainto kahdesta kirjoverkkoperhosesta (Euphydryas maturna), joka on Suomessa luokiteltu säilyväksi (LC) lajiksi. Lajille sopivia elinympäristöjä ovat puoliavoimet pensaikkoiset alueet, kuten teiden varret ja metsäaukiot. Kellosaaressa esiintyy lajille sopivaa elinympäristöä, mutta alue on kasvamassa umpeen. Kaava-alueella Mönttilässä on tehty vuonna 2006 havainto suopunakämmekkäesiintymästä (Dactylorhiza incarnata). Suopunakämmekkä on luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Lajin elinympäristöjä ovat rehevät suot ja kosteat niityt. Kämmekkäesiintymän turvaamiseksi sen elinympäristöä ei ole merkitty kaavakartalle. Varkaansaaresta on todettu uhanalaisen lajin esiintyminen vuonna 2010 ja sitä ennen vuonna 2009 (Metsähallitus). Esiintymistä ei ole varmistettu vuonna 2012. Uhanalainen laji on luonnonsuojeluasetuksessa mainittu laji, jonka mukaan lajin tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Lisäksi myös Mitron saari kuuluu uhanalaisen lajin elinympäristöön, jonka vähäinenkin muuttaminen saattaa heikentää lajin elinympäristöä merkitsevästi. Uhanalaisen lajin elinpiirejä on todettu myös Suitsansaaren pohjois- ja keskiosista. Suitsansaaren kaakkoisrannat ovat potentiaalisia uhanalaisen lajin elinympäristöjä.

10 4. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN Uukuniemen osayleiskaava-alueen selvitettyjen tonttipaikkojen alueella kasvaa pääosin mänty- ja kuusivaltaisia tuoreen ja kuivahkon kankaan kasvatusmetsiköitä. Lehtoja ja muita runsasravinteisia alueita esiintyy Mitrossa, Varkaansaaressa ja Värtsin alueen tontilla. Metsätaloustoimet ovat vaikuttaneet Värtsin alueen lehtokorpimaiseen rehevään laikkuun eikä se siten ole rinnastettavissa luonnontilaiseen alueeseen (lehtokorpi on uhanalainen luontotyyppi). Kellosaaresta on vuodelta 2012 havainnot kirjoverkkoperhosesta. Alue on lajille vielä sopivaa elinympäristöä, mutta se kasvaa umpeen muutaman vuoden kuluessa. Kirjoverkkoperhonen on luokiteltu säilyväksi (LC) lajiksi eikä sen esiintyminen aiheuta toimenpiteitä Kellosaaren kaavamerkintöjen osalta. Varkaansaari on kokonaisuudessaan luonnontilainen alue. Alueella esiintyvä vanha lehtipuumetsikkö on luokiteltu koko Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN) luontotyypiksi. Vanhat lehtipuuvaltaiset metsiköt kuuluvat lisäksi metsälain 10 :n mukaisiin muihin arvokkaisiin elinympäristöihin. Varkaansaaren koillisosan vähäpuustoinen luonnontilainen suo kuuluu metsälain mukaisiin erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin. Varkaansaari on myös uhanalaisen lajin elinympäristö. Luonnonsuojeluasetuksessa mainitun uhanalaisen lajin tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Suunniteltujen lomarakennuspaikkojen käyttöönottamista pienellä Varkaansaarella ei voida toteuttaa niin, ettei se merkittävästi heikentäisi uhanalaisen lajin elinpiiriä. Mitron saari on osittain luonnontilainen. Säilyneet vanhat metsiköt sijaitsevat saaren pohjoisosissa. Saaren eteläosissa sijaitseva lehtoala on metsätaloustoimin käsitelty eikä sitä siten voida rinnastaa luonnontilaiseen lehtoalaan (uhanalainen luontotyyppi). Pohjoisosien vanha sekametsikkö kuuluu metsälain 10 :n mukaisiin muihin arvokkaisiin elinympäristöihin, joka suositellaan otettavaksi huomioon kaavasuunnittelussa. Lisäksi Mitron saari toimii uhanalaisen lajin elinpiirinä ja on siten osa lajin elinympäristöä muiden lähisaarten ja rantojen kanssa. Kaavamuutos ei aiheuta muutoksia nykytilanteeseen Mitron saaressa. Suitsansaaren kaakkoisrannalla sijaitsevaa rakennuspaikkaa oli kaavaluonnoksessa siirretty pohjoisemmaksi kuin voimassa olevassa kaavassa. Suunnitellulla uudella rakentamispaikalla kasvaa vanhaa sekametsikköä, joka on potentiaalinen osa saaren keski- ja pohjoisosissa tavatun uhanalaisen lajin elinpiiriä. Kaavaluonnoksen mukaiselle tonttipaikalle rakentaminen ilman ympäristön luonnontilan muuttamista ja uhanalaisen lajin elinympäristön heikentämistä on mahdotonta. Tonttipaikka ehdotetaan kaavaehdotuksessa siirrettävän alkuperäiselle paikalleen voimassa olevan kaavan mukaisesti. 5. LÄHTEET Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Meriluoto, M. ja Soininen, T. 1998. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälaki 1093/1996 Rassi P., Alanen A., Kanerva T. & Mannerkoski I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s. Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1, tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Ympäristöhallinnon OIVA-paikkatietopalvelu.

11 LIITE 1 Uhanalaisen lajin esiintyminen selvityskohteilla.

12 LIITE 2 Yleiskaavan SL-alueen rajausehdotus Kallioniemensuolle.

LIITE 3 Luontoselvityksen kohteena olevat tonttialueet