AIKUISTEN KOKEMUKSIA AD/HD-VALMENNUKSESTA

AIKUISTEN KOKEMUKSIA AD/HD-VALMENNUKSESTA Iris Remes Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK), diakoni

TIIVISTELMÄ Remes Iris. Aikuisten kokemuksia AD/HD-valmennuksesta. Helsinki, syksy 2006, 59 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK), diakoni. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata aikuisten kokemuksia AD/HDvalmennuksesta. Tutkimustehtävinä oli kuvata elämää ja arjen hallintaa ennen valmennusta, valmennuksessa saatua apua ja muutos- ja kehittämisehdotuksia. Opinnäytetyö on laadullinen tutkielma. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla neljää AD/HD-aikuista ja haastattelut nauhoitettiin. Haastateltavista yksi oli nainen ja kolme miestä. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Valmennuskeskus Voimavaran ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksikön kesken. Tutkimustuloksissa ilmenee, että AD/HD-aikuisilla on vaikeuksia arjen hallinnassa, mutta valmennuksessa oli saatu apua. Asiakkaat olivat tyytyväisiä valmennukseen ja saatuun apuun valmennuksesta, eikä heidän mielestään kehitys- tai muutosehdotuksille ollut tarvetta. Asiasanat: AD/HD, arjen hallinta, valmennus, deduktiivinen sisällönanalyysi, kokemus

ABSTRACT Remes Iris. AD/HD-coaching: adults experiences. Helsinki, Autumn 2006, 59 p., 3 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Helsinki Unit, Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work. The meaning of this thesis was to describe adults experiences of AD/HD coaching. The research tasks were to describe the life and control in everyday life before coaching as well as the help which was experienced in coaching and examine suggestions concerning improving or changing the coaching. This thesis was a qualitative research. The material was collected with individual interviews; four AD/HD-adults were theme-interviewed and the interviews were recorded. One of the interviewees was a woman and three were men. The material was analyzed by deductive content analysis. The thesis was done in co-operation with Valmennuskeskus Voimavara (coaching center) and Diaconia University of Applied Sciences, Helsinki Unit. The results showed that AD/HD-adults had difficulties in their everyday life management but they felt they benefitted from coaching. Customers seemed satisfied with the coaching as they praised the help they received from coaching. According to the customers opinion there was no need for improvement concerning the coaching. In summary, this thesis might help the AD/HD-coaching to be part of a subsidized rehabilitation service for persons suffering from AD/HD. Key words: AD/HD, control in everyday life, coaching, deductive content analysis, experience

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...4 2 TARKKAAVAISUUSHÄIRIÖ MBD, AD/HD ja ADD...8 2.1 Diagnosoinnin merkitys...9 2.2 AD/HD ja sukupuolierot...11 2.3 Liitännäisongelmat...12 3 AD/HD:N VAIKUTUS ELÄMÄNKULKUUN...14 3.1 Elämän hallinta...15 3.2 AD/HD:sta kärsivän henkilön arjen hallinnan vaikeudet...16 4 AD/HD:STA KÄRSIVÄN AIKUISEN AUTTAMINEN TOIMINNAN OHJAUKSELLA JA AD/HD-VALMENTAMISELLA...18 4.1 Toiminnan ohjaus...18 4.2 Kokemuksia erilaisista kuntoutumisen tukemisista...20 4.3 AD/HD:sta kärsivien ihmisten arjen valmennus kuntoutumisen tukena23 4.4 AD/HD-valmentajan positiivisia ominaisuuksia kokemuksen pohjalta..25 5 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT...28 6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS...30 6.1 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat...30 6.2 Aineiston keruu...31 6.3 Aineiston analysointi...32 6.4 Tutkimuksen luotettavuus...34 7 TULOKSET JA TARKASTELU...36 7.1 AD/HD:sta kärsivien aikuisten arjenhallinta ennen valmennusta...36 7.2 Kokemukset avusta, jota valmennus oli tuonut arjen hallintaan...37 7.3 Muutos- ja kehittämisehdotuksia...41 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA...43 8.1 Tutkimuksen eettisyys...45 8.2 Jatkotutkimusehdotuksia...46

8.3 Oma oppiminen...47 LÄHTEET Liitteet Liite 1. Teemahaastattelun teemat Liite 2. Elämä ennen valmennusta Liite 3. Valmennuksen tuomat muutokset arjen hallintaan

1 JOHDANTO AD/HD (Attention Deficit/Hyperactivity Disorder) on tarkkaavuuden ja ylivilkkauden häiriö. Henkilöllä voi olla joko pääasiallisesti tarkkaavuushäiriö tai ylivilkkaus-impulsiivisuushäiriö tai molemmat yhdessä. Aikuisten tarkkaavaisuushäiriöitä on useanlaisia ja niihin on kiinnitetty huomiota vasta vähän aikaa. Tässä työssä häiriöistä käytetään yleisesti käytössä olevia kirjainpareja AD/HD. Lapsuusiän AD/HD on joko jäänyt kokonaan diagnosoimatta tai on luultu virheellisesti, että AD/HD-oireet ja sen aiheuttamat ongelmat poistuvat osittain tai kokonaan aikuisena. Tähän epäkohtaan on kiinnitetty huomiota kuitenkin 2000-luvun alussa Suomessa ja muualla Euroopassa. Havaittiin, että osa oireista jatkuu myös aikuisiässä sekä se, että osa oireista saattaa muuttua jopa hankalampaan suuntaan. Tutkimusten mukaan monella diagnosoidulla sekä diagnosoimattomalla aikuisella on vakavia ongelmia elämän ja arjen hallinnan kanssa. Sen heijastukset saattavat pahimmillaan näkyä myös vankiloidemme tilastoissa. Yksilötasolla henkilö saattaa syrjäytyä kokonaan työelämästä sekä sosiaalisesta kanssakäymisestä. (Michelsson, Miettinen, Saresma & Virtanen 2003 30, 44 45.) Aiemmin katsottiin tarpeelliseksi kehittää aikuisten kuntoutusta ja menetelminä kehiteltiin mm. aikuisten kuntoutuskursseja eli sopeutumisvalmennuskursseja. Neuropsykologinen kuntoutus ja psykoterapia soviteltiin AD/HD:sta kärsiville aikuiselle sopivaksi sekä aloitettiin AD/HD-valmentajien koulutus. AD/HD-valmentajia on koulutettu vuodesta 2003 lähtien ja tällä hetkellä valmentajia koulutetaan jo useissa eri oppilaitoksissa. Suomeen AD/HD-valmennuksen toi Britanniasta Kirsi Saukkola, joka oli itse kouluttautumassa Lontoossa. Psykologi, perheterapeutti Dianne Zaccheolla on pitkäaikainen kokemus mm. AD/HD:sta kärsivien asiakkaiden valmentamisesta. Britannialainen Zaccheo oli kouluttamassa Suomen 20 ensimmäistä AD/HD-valmentajaa. (Saukkola 2005b, 62.)

7 Suomessa Valmennuskeskus Voimavara on suuntautunut auttamaan AD/HD:sta kärsiviä aikuisia ja nuoria valmentamalla heitä ratkaisu- ja voimavarakeskeisellä valmennuksella. Valmennuskeskus Voimavarassa työskentelevät valmentajina Kirsi Saukkola ja Leena Mannström-Mäkelä. Vaikka tässä tutkimuksessa ei hengellisyys tullut missään vaiheessa esiin, tulevana sosionomi-diakonina olen kuitenkin sitä mieltä, että tämänkaltainen tutkimus ja tieto auttavat myös kirkon työntekijöitä kohtaamaan asiakkaitaan. On hyvä tietää ensinnäkin, että diakonin vastaanotolle saapuva aikuinen saattaa kärsiä AD/HD:sta tai sen oireista. Se, minkälaisia ongelmia AD/HD voi aiheuttaa, kuinka näitä asiakkaita voidaan auttaa tai mihin heitä voidaan ohjata saamaan varsinaisesti heille kuuluvaa apua, voi AD/HD:sta kärsivälle olla jo arvokasta. Vuoden 2005 tilastoissa (Kirkkohallitus 2005) näkyy selvästi se, että diakoniatyön apu kohdistui taloudellisissa vaikeuksissa oleville sekä terveytensä ja sairautensa kanssa kamppaileville ihmisille. Seuraavaksi suurimman avuntarvitsijoiden ryhmän ongelmat liittyivät ihmissuhteisiin. Hengellisissä kysymyksissä oli käännytty diakoniatyön puoleen ja työttömyys oli noussut myös esiin vastaanotolla. Tämänkaltaisten asiakkaiden elämä voi olla yhtä solmussa kuin AD/HD:sta kärsivien ihmistenkin, mutta lisäksi AD/HD-oireet aiheuttavat monia harmeja elämässä ja joita AD/HD-ongelmista kärsivät eivät itse pysty kontrolloimaan. Tulevana sosionomi-diakonina mielestäni on tärkeää, että ihmisten kokonaisvaltaisessa auttamisessa kiinnitettäisiin huomio ihmisen erityistarpeisiin siten, että ainakin ymmärrettäisiin mistä tarpeista on kyse. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on kehittää AH/HD-ongelmista kärsivien elämän ja arjen sujumista paremmin valmennuksen avulla. Erityisesti huomio on kiinnitettävä asianmukaisiin tukitoimiin. Aihevalinta ja tutkimuksen toteutuminen yhteistyössä työelämän edustajien kanssa palvelee osaltaan ammatillisen valmennuksen edelleen kehittämistä AD/HD-ongelmista kärsivän henkilön auttamiseksi.

8 2 TARKKAAVAISUUSHÄIRIÖ MBD, AD/HD ja ADD Tarkkaavaisuushäiriöstä on Suomessa aiemmin käytetty termiä MBD eli lievä aivotoiminnan häiriö (minimal brain dysfunction), joka tarkoittaa tarkkaavaisuushäiriötä neurologisena oireyhtymänä ja johon liittyy motoriikan, hahmottamisen ja/tai oppimisen häiriö. Näihin oireisiin ovat kuuluneet lisäksi kielelliset erityisvaikeudet ja vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä ja käytöksessä. MBDtermi on lähes käytöstä poistunut. Nykyisin on käytössä yleistynyt Yhdysvalloista lähtöisin oleva termi AD/HD (attention deficit hyperactivity disorder), johon kuuluvat tarkkaavaisuushäiriö, ylivilkkaus ja impulssien kontrollin puuttuminen. Ruotsissa MBD:n rinnalla on käytössä termi DAMP (deficits in attention, motor control and perception), ja se on määritelty tarkkaavaisuushäiriöksi, johon liittyy kömpelyyttä ja hahmotushäiriöitä. (Michelsson, Saresma, Valkama & Virtanen 2004, 11.) ADD-termiä (attention deficit disorder) käytetään puhuttaessa pelkästä tarkkaavaisuushäiriöstä. Se liitetään useimmiten aikuisiin ja esiintyy ilman ylivilkkautta. AD/HD-termissä käytetään vinoviivaa korostamaan sitä, että ongelmia esiintyy häiriön vuoksi enemmän joko oppimisessa tai käyttäytymisessä (Michelsson, Saresma, Valkama & Virtanen 2004, 19). Tarkkaamattomuuteen liittyy useimmiten oppimisongelmia, yliaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen taas enemmän käyttäytymisongelmia (Kuorelahti 1999, 130 130). AD/HD on siis kimppu piirteitä, joiden taustalla on erilainen aivotoiminta kuin useimmilla muilla. Se on myös voimakkaasti periytyvä aivojen toimintaominaisuus ja se säilyy koko elämän. Iän mukana piirteet kuitenkin saattavat lieventyä, mutta voimakkaasti ylivilkas lapsi on ylivilkas myös aikuisena. AD/HD:ta sairastavan henkilön aivojen aktivaatiotaso on tarkkaavaisuutta, motivaatiota ja tunteiden hallitsemista säätelevillä alueilla matalampi kuin muilla, mistä on seurauksena esimerkiksi hankaluuksia asioiden ennakoinnissa, muistamisessa ja keskittymisessä. Jotta AD/HD:ta sairastava henkilö saisi pidettyä aktiivitasonsa korkealla tai nostaessaan sitä, hänen on liikehdittävä ja toimittava, puhuttava tai muuten käyttäydyttävä ylienergisesti. Tämä tapahtuu heidän huomaamattaan. (Lehtokoski 2004, 11,12.)

9 2.1 Diagnosoinnin merkitys AD/HD:hen liittyy aivotoiminnan häiriöitä monella aivojen alueella. Häiriöt riippuvat siitä, missä aivojen osassa ja kuinka laajalti aivotoiminta on häiriintynyt. Näitä häiriöitä voidaan todeta mm. motoriikassa, hahmotuksessa, keskittymisessä, kommunikaatiossa, oppimisessa ja kognitiivisissa toiminnoissa. On tavallista, että AD/HD:sta kärsivillä lapsilla on kasauma erilaisia oireita ja ongelmia. (Michelsson ym. 2004, 13.) AD/HD diagnosoidaan siis käyttäytymispiirteiden ja keskittymiskyvyn hankaluuksien perusteella. Diagnosointiin käytetään yleensä täsmällisesti määriteltyjä piirteitä. AD/HD:ta ei diagnosoida verikokeella, aivokuvauksilla tai muillakaan elimistön toimintaa kuvaavilla mittauksilla. Diagnoosi perustuu käyttäytymispiirteisiin, tarkkaavaisuuteen ja keskittymiskykyyn liittyviin hankaluuksiin sekä henkilön aiempaan historiaan (syntymä, lapsuus, kouluaika) ja tietoon sukulaisista (vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, lapset kun diagnosoidaan aikuista ja muut sukulaiset). Erilaiset negatiiviset tekijät lähiympäristössä eivät aiheuta AD/HD:ta, mutta voivat pahentaa jo olemassa olevia oireita. (Lehtokoski 2004, 12; Michelsson ym. 2004, 8.) AD/HD voidaan diagnosoida noin viiden tai kuuden vuoden iässä, jolloin oireet kyetään jo kartoittamaan tarkemmin ja hahmotushäiriöitä ja hienomotorisia toimintoja voidaan selvittää yksityiskohtaisemmin. Vaikka pyrittäisiin siihen, että AD/HD:tä sairastavat lapset diagnosoidaan ennen kouluikää, voidaan oireet usein todeta vasta koulussa, varsinkin jos on kyseessä lievä häiriö. Tämänkaltainen lievä ilmiö voi olla kyseessä silloin, jos lapsi ei opi tarvittavia lukemisen ja kirjoittamisen taitoja tai jos käyttäytyminen on rauhatonta ja impulsiivista. Kun lapsi on ehtinyt kasvaa teini-ikäiseksi, AD/HD-diagnosointi on jo huomattavasti vaikeampaa. Ylivilkkaus, impulsiivisuus ja motoriset ongelmat ovat voineet parantua, ja eteen ovat tulleet oppimisvaikeudet, sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat ja käytöshäiriöt. (Michelsson ym. 2004, 15 16.) Lapsi saattaa kuitenkin kasvaa aikuiseksi ilman asianmukaista diagnoosia tai virheellisesti diagnosoituna. Oireiden säilyminen aikuisikään asti on huomattu vasta viimeisen vuosikymmenen aikana, joten nyt onkin kehitetty tutkimusmene-

10 telmiä ja ohjattu voimavaroja aikuisten diagnosointiin ja hoitoon. (Michelsson ym. 2004, 15.) Monille henkilöille, joilla tunnistetaan AD/HD:n piirteitä, ei ole tehty lääketieteellistä diagnoosia, mutta jos piirteet eivät häiritse normaalia elämää millään tavalla, ei sinänsä ole merkitystä, onko diagnoosia vai ei (Lehtokoski 2004, 18). Tällä hetkellä joukossamme on paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet diagnoosin vasta aikuisiällä, monet heistä vasta 30 50-vuotiaina. Nämä ihmiset ovat yleensä koko ikänsä kokeneet olevansa erilaisia ja ihmetelleet, mikseivät opi tai käyttäydy kuten ystävänsä. He ovat alkaneet vieroksua koulua ja kouluttautumista jo lapsuudessa, kun oppiminen ei ole tuntunut onnistuvan. (Lehtokoski 2004, 31.) Piirteet vaikuttavat eri tavoin riippuen niiden voimakkuudesta, läheisistä ihmisistä, lahjakkuudesta, elämäntilanteesta, työtehtävien laadusta, sairauksista ja muista samanaikaisista häiriöistä elämäntilanteessa. Diagnoosi ja siihen liittyvä lääkitys tai käyttäytymisterapia on tarpeellista, kun arjen hallinta aiheuttaa liikaa vaikeuksia kyseisen ihmisen elämään. Esiintyvät ongelmat ovat suurempia ja niitä ilmenee useammin kuin myönteisiä kokemuksia ja niiden vaikutuksia arjen elämässä. AD/HD-piirteet voivat lisätä masennusta ja ahdistusta, ihmissuhdeongelmia ja päihteisiin sortumista. Lisäksi monet tukitoimet, kuten sopeutumiskurssit, vaativat diagnoosin olemassaoloa. (Lehtokoski 2004, 18.) Diagnosointi tapahtuu käyttäytymispiirteiden perusteella, haastattelemalla ja tarvittaessa sulkemalla pois muita sairauksia. Vaikka diagnosointi vaikuttaa yksinkertaiselta, täytyy muistaa myös kaikki oheisongelmat ja -sairaudet, jotka voivat peittää tai vääristää piirteitä. (Lehtokoski 2004, 19.) Aikuisen diagnosoinnissa haastattelu on erittäin tärkeää. AD/HD:hen liittyy monenlaisia taustoja ja nämä nousevat parhaiten esiin haastattelemalla sekä asiakasta että mahdollisesti myös hänen lähisukulaisiaan. AD/HD:sta kärsivien aikuisen lapsuudessa ja nuoruudessa voi olla monta piirrettä, jotka vahvistavat diagnoosia. Samoin lähisukulaisilla esiintyvät piirteet tulee kartoittaa mahdollisimman kattavasti. Lähisuvussa voi esiintyä masennusta, muita mielenterveysongelmia, päihteiden väärinkäyttöä tai äärimmäistä raittiutta, oppimisvaikeuksia sekä käyttäytymishäiriöitä. Lähisuvussa esiintyy myös usein uhkarohkeita ja

11 seikkailuhenkisiä, suuria riskejä ottaneita henkilöitä. Haastattelemalla voidaan kartoittaa aikuiselle tyypillisiä ongelmia ja käyttäytymispiirteitä sekä selviytymistä sosiaalisissa suhteissa ja työelämässä. (Lehtokoski 2004, 19.) 2.2 AD/HD ja sukupuolierot AD/HD-piirteet ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että kolmea AD/HD-oireista kärsivää poikaa kohden on yksi AD/HDoireista kärsivä tyttö. (Lehtokoski 2004, 17.) Molemmilla on samantapaisia oireita, mutta erojakin löytyy. Pojat ovat tyttöihin verrattuna useammin ylivilkkaita. Tytöt ovat harvemmin aggressiivisia ja heillä on vähemmän käytöshäiriöitä kuin pojilla. Tytöt ovat poikia useammin jo lapsena ns. inattenttiivisia eli tarkkaamattomia. Heillä on useimmiten psykosomaattisia oireita, kuten päänsärkyä ja vatsavaivoja, ja heillä esiintyy enemmän alivilkkautta ja unelmiin vaipumista. Toisaalta tyttöjen hyperaktiivisuus, silloin kun sitä ilmenee, on usein emotionaalista laatua, kun taas pojat reagoivat fyysisesti ja ulospäin. Ylitunteellisuus ja hypersosiaalisuus ovat tytöille ominaisia hyperaktiivisuuspiirteitä. (Michelsson, Miettinen, Saresma & Virtanen 2003, 37; Nadeau, Littman & Quinn 1999, 26.) Noin vuoteen 1980 asti vallitsi olettamus, että AD/HD esiintyy vain lapsilla ja lapsen kasvaessa aikuiseksi oireet väistyvät. Tutkimukset ovat antaneet lisää tietoa ja on todettu, että näin asia ei ole. Tytöt ovat useimmiten lapsena alivilkkaita uneksijoita - niitä aina rauhallisia ja kiltisti käyttäytyviä. Alivilkkaus saattaa muuttua jossain vaiheessa elämää ylivilkkaudeksi ja toisin päin. (Lehtokoski 2004, 12.) Aikuisilla AD/HD-piirteet ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Tutkimusten mukaan kolmea AD/HD-oireista kärsivää miestä kohden esiintyy yksi AD/HDoireistä kärsivä nainen. Miehillä on ylivilkkauspiirteitä ja ne aiheuttavat törmäyksiä sosiaalisissa tilanteissa. Naisilla esiintyy alivilkkautta ja unelmiin vaipumista, mutta hiljainen unelmoija on vaikeampi havaita. (Lehtokoski 2004, 17.)

12 2.3 Liitännäisongelmat AD/HD voi esiintyä ilman käyttäytymishäiriöitä tai liitännäisoireita. On muistettava, että aikuista diagnosoitaessa osalla heistä saattaa olla liitännäisongelmia ja osalla ei. Silloin kun liitännäisongelmat ovat voimakkaita, on vaarana havaita vain ne. Tällöin taustalla oleva AD/HD saattaa jäädä havaitsematta. Jos hoito suunnataan pelkästään liitännäisongelmiin, saattaa apu jäädä tilapäiseksi. (Lehtokoski 2004, 22.) Yleisimmät liitännäisongelmat ovat: oppimisvaikeudet, hahmotushäiriöt, motoriikan säätelyn häiriöt, masennus ja ahdistus, päihdeongelmat, uhmakkuus, käyttäytymishäiriö, Touretten syndrooma ja Aspergerin syndrooma. Oppimisvaikeudet ilmenevät luku- ja kirjoitusvaikeuksina sekä matemaattisina ongelmina. Tarkkaavaisuusongelmat tuovat useimmiten mukanaan oppimisvaikeuksia, jolloin AD/HD voi sekaantua muihin oppimisvaikeuksiin. Tämä on vaarana ns. unelmointiin taipuvaisilla henkilöillä. Hahmotushäiriöitä ilmenee tulkittaessa ja ymmärrettäessä näkemäänsä tai kuulemaansa. Tunto-, maku- ja hajuaisti saattavat toimia heikosti tai ainakin häiriintyneesti. Ihmisellä, jolla esiintyy hahmotushäiriöitä, voi olla hankaluuksia ymmärtää etäisyyksiä, muotoja tai äänimaailmaa. Ongelmat korostuvat liian ärsykerikkaassa ympäristössä. Motoriikan säätelyn häiriöitä esiintyy liikkeiden ja/tai voiman säätelyssä ja kömpelyys saattaa haitata. Hienomotoriikan ongelmia voi myös esiintyä. Ihmisellä voi olla masentunut ja ahdistunut olotila, ilon merkitys on kadonnut elämästä, hän saattaa kärsiä unihäiriöistä, muistiongelmista, hän haluaa vetäytyä sosiaalisista suhteista ja työtehokin saattaa hänellä laskea. Monet AD/HD:sta kärsivät henkilöt voivat käydä läpi vähintään yh-

13 den masennuksen elämänsä aikana; toiset voivat olla lievästi masentuneita lähes koko elämänsä. Päihdeongelmia, kuten alkoholin ja/tai huumeiden väärinkäyttöä voi esiintyä. Joka viides AD/HD:sta kärsivä henkilö on alkoholisti ja joka kolmas on sekakäyttäjä. Uhmakkuus (ODD, oppositional defiant disorder) ilmenee käyttäytymisenä hyvin negatiivissävytteisesti, vihamielisesti ja levottomasti. Käytös on muita häiritsevää ja puolustautuvaa. Lisäksi uhmakkaalta puuttuu sisäistä näkemystä sekä esiintyy toisten syyttelyä. Tähän ei kuitenkaan liity väkivaltaisuutta tai toisen henkilön perusoikeuksien loukkaamista. Voimakkuustasoltaan erilaiset käyttäytymishäiriöt esiintyvät useammin yhdessä AD/HD:sta kärsivän henkilön kanssa kuin esiintyvät yksinään. Käyttäytymishäiriö(inen) henkilö (CD, conduct disorder) käyttäytyy hyvin negatiivissävytteisesti, vihamielisesti ja hyökkäävästi. Se on uhmakkuutta vakavampi aste, johon liittyy fyysistä aggressiivisuutta, julmuutta sekä tavaroiden ja paikkojen rikkomista. Joka toinen vanki kärsii AD/HD:sta, taustalla ovat useimmiten nuoruusiän käyttäytymishäiriöt. Touretten syndroomasta kärsivällä henkilöllä on ominaista toistuvat ja tahdosta riippumattomat nykivät liikkeet (ns. tic-liikkeet) sekä hallitsemattomat vokaaliset äännähdykset. Touretten syndroomaan liittyy usein pakko-oireita, tarkkaavaisuusongelmia, ylivilkkautta sekä impulsiivisuutta. Aspergerin syndroomasta kärsivä henkilö (lievä autismin muoto) on vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Aspergeria oireista kärsivä ihminen on huomattavan itsekeskeinen ja ehdoton. Lisäksi hänellä saattaa esiintyä kielellisen ja ei-kielellisen kommunikoinnin vaikeuksia, toistavaa käyttäytymistä, toimintoihin jumiutumista sekä poikkeavaa reagoimista aistiärsykkeisiin. Lisäksi hänellä voi olla myös motorista kömpelyyttä. (Lehtokoski 2004, 22 24.)

14 3 AD/HD:N VAIKUTUS ELÄMÄNKULKUUN AD/HD:sta johtuvilla vaikeuksilla on erilainen painotus eri elämänvaiheissa. Päiväkoti- ja kouluiässä suurimpina ongelmina ovat ylivilkkaus, levottomuus keskittymättömyys ja oppimisvaikeudet, kun taas psyykkinen tasapainottomuus ja sosiaalinen sopeutumattomuus nousevat etusijalle murrosiässä. Aikuisista 40 % on päässyt kokonaan oireistaan ja he ovat sopeutuneet yhteiskuntaan. Niistä henkilöistä, joilla on oireita edelleen, 35 40 % selviytyy omin neuvoin. He sopeutuvat sosiaalisesti, mutta kärsivät jatkuvasti psyykkisestä haavoittuvuudesta, he ovat levottomia, impulsiivisia, heillä on psyykkisiä oireita ja huono itsetunto. Yleistä on lyhyt koulutus sekä se ettei heillä usein ole varsinaista ammattikoulutusta. Jäljelle jää vielä 15 25 %:n ryhmä, jonka tulevaisuudennäkymät ovat heikot. He eivät ole selviytyneet yhteiskunnan vaatimuksista ja heillä esiintyy persoonallisuushäiriöitä, psyykkisiä ongelmia, päihteiden väärinkäyttöä ja jopa rikollisuutta. (Tikkanen 1998, 163 164.) Mentäessä kohti aikuisuutta motoriset vaikeudet yleensä hellittävät ja ylivilkkaus saattaa kääntyä aloitekyvyttömyydeksi ja passiivisuudeksi. Levottomuus säilyy ja monella se korostuu entisestään. Psykosomaattiset oireet voivat lisääntyä huomattavasti iän myötä: esikouluiässä niitä on 10 12 %:lla, kouluiässä 35 44 %:lla ja aikuisiässä jopa 46 %:lla. (Tikkanen 1998, 162, 191.) Aikuisiässä käytökseen liittyvistä ongelmista on suurta haittaa arjen hallinnassa. Keskittymisvaikeudet, tavaroiden kadottaminen ja suunnittelukyvyn puuttuminen tekevät arkielämästä helposti kaaosta. Ajatusten ja liikkeiden levottomuus sekä impulsiiviset johtopäätökset rasittavat läheisiä ihmissuhteita. Sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat impulsiiviset kommentit, nopea kyllästyminen, ihmissuhdeongelmat, välinpitämättömyys, vaikeudet kertoa tunteista ja sopimusten rikkominen voivat johtaa jopa yksinäisyyteen ja irrallisuuden tunteisiin. Vuorovaikutustaitojen ollessa huonot on ystäviä vaikea löytää saati sitten pitää ystävyyssuhdetta yllä. Akateemisia ja kognitiivisia ongelmia ovat osaamista huonompi koulumenestys, erilaiset oppimisvaikeudet, kykyjä vastaamaton ammatti, lyhytjänteisyys, taipumus jättää tehtävät keskeneräisiksi ja toistuvat työpaikan vaih-

15 dot. AD/HD:sta kärsivillä aikuisilla alisuoriutuminen suhteessa lahjakkuuteen on yleistä. Lyhyet työsuhteet ovat tyypillisiä, toisaalta projektiluonteinen työ voi olla AD/HD-oireiselle sopiva, sillä pitkäjänteinen sitoutuminen vaatii liikaa voimavaroja. (Michelsson 2002, 36 38.) 3.1 Elämän hallinta Elämän hallinta tarkoittaa sitä, että ihminen kykenee kantamaan vastuuta omasta toiminnastaan. Siihen sisältyy omien taitojen ja osaamisen tiedostaminen, kehittäminen ja niiden soveltaminen. Elämän hallintaan kuuluu myös kyky kontrolloida käyttäytymistä ja suorituksen parantaminen. Tämä edellyttää tielle tulevien esteiden tunnistamista ja voittamista. Elämän hallinta tulee esille erityisesti kriisitilanteissa ja ihmisillä on erilaisia psyykkisiä, sosiaalisia ja fyysisiä keinoja selviytyä kriiseistä. Elämän hallintaan liittyvät itsetuntemus ja tietoisuus ympäristöstä, kyky hallita itseään ja tehdä omaa elämää ja työuraa koskevia päätöksiä, kyky hallita muutosta, epävarmuutta ja ristiriitoja sekä sopeutua uusiin ja ennalta arvaamattomiin tilanteisiin. Elämän hallinta on sidoksissa yleisiin kontrolliuskomuksiin siihen, uskooko yksilö voivansa vaikuttaa omaan kohtaloonsa vai onko hän mielestään sidottu ulkoiseen kontrolliin. Avainasemassa ovat silloin omat asenteet, joista riippuu missä määrin hän osaa kyseenalaistaa omia uskomuksiaan ja oppii kokemuksistaan. Vaihtoehtoina on joko positiivinen ja rakentava suhtautuminen tai kiukun purkaminen elämän epäoikeudenmukaisuutta vastaan. (Ruohotie 2000, 43; Kemppinen & Rouvinen-Kemppinen 1998, 38.) Nykymaailmassa elämän hallintaa mitataan menestyksellä ja saavutuksilla, jotka ovat yhteydessä materiaalisiin arvoihin. Yhä kiihtyvässä kilpailussa se lasketaan suurimpiin stressin aiheuttajiin. Nykyään kilpailu on kovaa ja elämän hallinta vaatii suorituskeskeisyyttä, kunnianhimoisuutta, velvollisuudentuntoa ja työhön sitoutumista. Näihin haasteisiin pitäisi AD/HD:sta kärsivän henkilön pystyä vastaamaan; ihmisen, jolla koko elämä on yhtä myllerrystä ja kaaosta. Todelli-

16 suus on osoittanut, että menestyvillä, korkean hallinnantunteen omaavilla henkilöilläkin on niukasti keinoja selvitä yllättävistä ja ennakoimattomista vastoinkäymisistä. He eivät ole varautuneita niihin, koska kuvittelevat hallitsevansa kaiken. Ainainen kontrollipyrkimys johtaa jatkuvaan vaatimustason nosteeseen, josta seuraa yhä vaativampia tilanteita ja lopulta tunne hallinnan menetyksestä (Keltikangas-Järvinen 2000, 49). 3.2 AD/HD:sta kärsivän henkilön arjen hallinnan vaikeudet Arjen hallinnan vaikeudet liittyvät kiinteästi sekä työhön että vapaa-aikaan. Työhön liittyvien haasteiden lisäksi mm. rahankäytön, kodin järjestyksen ylläpitämisen ja henkilökohtaisten asioiden hoitamisen vaikeudet ovat tavanomaisia. AD/HD:sta kärsivät aikuiset, joilla on vakavia arjen hallinnan vaikeuksia, tarvitsevat yhteiskunnan tarjoamaa tai omakustanteista apua kuten kuntoutusta, sekä lisäksi yhteiskunnan tarjoamia erilaisia tukitoimia. Heidän tarpeidensa arvioimiseksi tarvitaan tietoa oireyhtymästä sen tunnistamiseksi ja tukijärjestelmien kehittämiseksi. (Wasserstein, Wasserstein & Wolf 2001.) AD/HD-oireisesta henkilöstä saa helposti sellaisen kuvan, että hän on lapsellinen ja vastuuntunnoton (Michelsson ym. 2003, 33; Hallowell & Ratey 1994, 4 19). Yksi merkittävimmistä tekijöistä AD/HD problematiikassa on aikuistumiseen liittyvän kypsyyden viivästyminen (Young 2000). AD/HD:sta kärsivät henkilöt sanovat ennen kuin ajattelevat, he eivät kestä yksitoikkoisuutta ja kyllästymistä, he eivät jaksa kuunnella keskittyneesti ohjeita eivätkä ainakaan halua noudattaa niitä. Lisäksi he etsivät ja yrittävät pitää yllä jatkuvasti korkeaa aktivaatiotasoa käyttäytymällä levottomasti. (Hallowell & Ratey 1994, 73 74.) Yhteiskunnassa eläminen on monimutkaistunut ja työelämässä edellytetään tietoja ja taitoja, joita ei ole ehkä aikaisemmin tarvittu. Sosiaaliset taidot ovat välttämättömiä, koska monet työtehtävät ja asioiden hoitamiset perustuvat vuorovaikutukseen. Tarvitaan viestintätaitoja omien asioiden hoitamisessa ja tietoteknisiä taitoja työpaikoilla ja kotioloissa. (Michelsson ym. 2003, 151.) Pelkästään kyp-

17 symättömyys saattaa aiheuttaa arjen hallinnan vaikeuksia, sillä ikävuosiltaan aikuiselta henkilöltä odotetaan vastuunottoa omasta elämästään. Kaikissa AD/HD-tyypeissä (AD/HD tai ADD) korostuvat suorittamiseen liittyvät rajoitteet. Keskittymisvaikeudet ja impulsiivisuus johtavat suunnitelmallisuuden puuttumiseen, ja projektien loppuun vieminen on hankalaa. AD/HD:sta kärsivän henkilön on vaikea toimia päämäärätietoisesti, sillä ajatukset karkailevat jatkuvasti suorituksen aikana. Työskentely saattaa olla puurtavaa ja hidasta, joskus voi jopa ilmetä ylikeskittymistä sekä ajantajun menettämistä. Jotta henkilö saisi aikaan sen, minkä on suunnitellut tekevänsä, tarvitaan keskittymiskyvyn lisäksi kykyä arvioida tilanne, eli tietämys siitä, mitä haluaa saavuttaa. Tarvitaan tietoa ja taitoa siitä, miten tehtävät tehdään ja miten eri osatavoitteet toteutuvat. Näitä taitoja tarvitaan esim. ajettaessa autoa ja suunniteltaessa rahan käyttöä. (Michelsson ym. 2003, 55 57.) AD/HD:sta kärsivän aikuisten on opittava hallitsemaan oireitaan ja estämään asioiden kasautuminen jatkuvan suunnittelun ja tietoisen struktuurin luomisen avulla. Tässä opinnäytetyössä keskitytään AD/HD:sta kärsivien aikuisten valmennuksessa koettuun ja saatuun apuun arjen hallintaan.

18 4 AD/HD:STA KÄRSIVÄN AIKUISEN AUTTAMINEN TOIMINNAN OHJAUK- SELLA JA AD/HD-VALMENTAMISELLA 4.1 Toiminnan ohjaus Michelssonin ym. (2003, 51 53) mukaan AD/HD-oireyhtymä on nykyiseen tietoon perustuva neurologinen toimintavajaus, johon liittyy kehityksellinen toiminnan ohjauksen häiriö. Tästä käytetään nimitystä eksekutiiviset toiminnot. Se tarkoittaa aivojen kykyä muokata käyttäytymistä, suunnitella erilaisia tehtäviä ja töitä sekä ymmärtää ja oivaltaa, miten pitää toimia, jotta tavoitteet toteutuvat. Monet AD/HD:sta kärsivät aikuiset myös kertovat, että heillä on vaikeuksia muistaa, mitä ovat kuulleet tai nähneet, mihin ovat tavaransa laittaneet ja mitä heidän on ollut tarkoitus päivän aikana tehdä. Muistiongelmat ovatkin AD/HD:sta kärsivällä henkilöllä tavallisia, koska muistaminen liittyy toiminnan ohjaukseen, joka lähes kaikilla AD/HD:sta kärsivällä henkilöillä on tavallaan häiriintynyt. (Michelsson ym. 2003, 65.) Toiminnan ohjaukseen vaikuttavat: työmuisti, ajan kulumisen hallitseminen, järjestyssääntöjen ymmärtäminen, sisäinen kieli, kyky yleistää, suunnittelukyky, oppimisstrategiat ja ongelmanratkaisukyky sekä ajankäytön hallinta. Toiminnan ohjausta tarvitaan kaikissa työtehtävissä ja sosiaalisissa tilanteissa. ( Michelsson ym. 2003, 51 53.) Oman toiminnan ohjauksella tarkoitetaan kykyä toteuttaa tavoitteellista ja päämäärätietoista toimintaa tilanteen mukaisesti. Sillä viitataan kykyyn työskennellä mielekkäällä tavalla tehtävä- ja oppimistilanteissa ja käyttäytyä tilanteiden vaatimusten mukaisesti. Toiminnan ohjauksen keskeisiä vaiheita ovat ennakointi ja suunnittelu, joustava toteutus sekä toiminnan arviointi suhteessa tavoitteeseen ja suunnitelmaan. (Aro & Närhi 2003, 35.)

19 Toiminnan ohjauksen puutteellisuutta voidaan pitää tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivän henkilön keskeisenä piirteenä. Tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivällä henkilöllä on usein vaikeuksia tehtävissä, jotka edellyttävät ennakointia eli suunnittelua tai toimintatavan joustavaa vaihtamista. Tämä vaikeus tulee esiin myös tehtävän itsenäisen aloittamisen tai loppuun saattamisen vaikeutena sekä huomion kiinnittymisenä tehtävän kannalta epäolennaisiin asioihin. (Aro & Närhi 2003, 35.) Toiminnanohjauksen osa-alueita Gioianin, Isquithin & Guyn (2001) mukaan ovat aloitteellisuus, käyttäytymisen ehkäisy, vaihtaminen, suunnittelu, organisointikyky, itsetarkkailu, tunteiden säätely ja työmuisti. Aloitteellisuuden määrittelynä on tehtävän tai toiminnan aloittaminen, ja sen vaikeutena on alkuun pääseminen tehtävässä, aloitekyvyttömyys. Käyttäytymisen ehkäisyn määrittelynä on kyky olla toimimatta impulssien johdattamana tai oman käyttäytymisen lopettaminen tilanteen niin vaatiessa. Vaikeudet ilmenevät ajattelematta toimimisena: on vaikea hillitä itseään käyttäytymisessään; toiminta häiriintyy helposti ulkoisista ärsykkeistä. Vaihtamisen määrittelynä on kyky joustavasti ja tilanteiden vaatimusten mukaisesti vaihtaa tilanteesta tai toimintatavasta toiseen. Vaikeudet ilmenevät toimintatapaan juuttumisena, on vaikea vaihtaa puheenaihetta ja ongelmat ilmenevät siirtymätilanteissa. Suunnittelun määrittelynä on kyky ennakoida, asettaa päämääriä ja välitavoitteita. Vaikeudet ilmenevät suunnittelematta toimimisena ja liian myöhäisenä tehtävien aloittamisena. Organisointikyvyn määrittelynä on kyky toimia ja tehdä tehtäviä järjestelmällisesti; kyky jäsentää tehtäviä ja tilanteita. Vaikeudet ilmenevät hajanaisuutena ja epäjärjestelmällisyytenä tehdä tehtäviä; ylikuormittumisena laajojen tehtävien edessä.

20 Itsetarkkailu määrittyy kykynä arvioida omaa toimintaa suhteessa päämäärään. Vaikeudet ilmenevät tehtävien tarkistamattomuutena; virheiden korjaamattomuutena; tiedostamattomuutena omasta käyttäytymisestään ja sen vaikutuksista toisiin ihmisiin. Tunteiden säätely määrittyy kykynä säädellä omia tunnereaktioitaan suhteessa tilanteen vaatimuksiin ja ärsykkeisiin. Vaikeudet ilmenevät helposti hermostumisena; räjähtelynä. Pienetkin ärsykkeet aiheuttavat suhteettoman suuren reaktion. Työmuisti määrittyy kykynä pitää tehtävän kannalta olennainen informaatio mielessä. Vaikeudet ilmenevät unohtamisena mitä oli juuri tekemässä; tekeminen hajoaa. (Gioia, Isquith & Guy 2001, 317 356; Michelsson ym. 2003, 51 65.) 4.2 Kokemuksia erilaisista kuntoutumisen tukemisista Heikkilän (2003) AD/HD-kuntoutuskurssista tekemän tutkimuksen tarkoitus oli tuoda esille AD/HD:sta kärsivien aikuisten omaa näkökulmaa, kuvata konkreettisesti heidän elämän ja arjen hallintansa pulmakohtia sekä tuen tarvetta niiden suhteen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää aikuisprojektin elämän/arjen hallintakurssien vaikutuksia heidän elämäänsä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin havainnointia, strukturoitua kyselyä sekä syventäviä haastatteluja. Kurssien vaikuttavuutta tutkittiin analysoimalla kurssien jälkeen lähetettyihin palautelomakkeisiin saadut vastaukset. Tutkimustuloksista ilmeni, että suurin osa kurssilaisten ongelmista esiintyi arjenhallinnan, kodinhoidon ja raha-asioiden hallinnan vaikeuksina. Ihmissuhteissa puutteelliset vuorovaikutustaidot ja tunteiden hallinnan vaikeudet näkyivät ristiriitaisuuksina lähimmissä ihmissuhteissa. Vaikeuksia esiintyi myös opiskelu-

21 ja työympäristössä. Tämä näkyi opintojen keskeytyksinä, osalla alisuoriutumisena sekä koulutuksessa että työelämässä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että AD/HD neurologisena häiriönä ei suotuisissa kasvuoloissa välttämättä aiheuta ylitsepääsemättömiä ongelmia siihen liittyvien erikoislahjakkuuksien, luovuuden ja sinnikkyyden vuoksi. AD/HD:n yhteydessä on kuitenkin olemassa riski vuorovaikutuksen kiertymisestä negatiiviseksi jo lapsuudessa. Diagnosoimaton AD/HD:sta kärsivällä henkilöllä on riski menettää elämän hallinta ja sitä kautta syrjäytyä tai sairastua psykiatrisiin sairauksiin. (Heikkilä 2003.) Alfthanin (2004) tutkimus koski AD/HD:sta kärsivälle aikuiselle suunnattujen kurssien tarkastelua psykososiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, mitä aikuisiän AD/HD tarkoittaa, millaisia haasteita kyseinen oireyhtymä asettaa kuntoutukselle ja millaisia kokemuksia AD/HD:sta kärsivien aikuisten kuntouttamisesta on saatu. Kuntoutusteoreettisista näkökulmista esille otettiin voimavarasuuntautunut ratkaisukeskeinen menetelmä ja sen suhde terapeuttiseen ja ohjaavaan asiakastyöhön. Näin pyrittiin sijoittamaan tarkasteltavaa menetelmää kuntoutustoiminnan kentälle. Esille tulleet kuntoutuksen tarpeet tukivat vahvasti aiempia kokemuksia aiheesta. Tärkeimpinä kuntoutushaasteina nousivat esille oireyhtymään liittyvä tietoisuus, itsetuntemuksen vahvistaminen ja konkreettiset keinot arjen hallintaan. Yhtenä kuntouttavana tekijänä koettiin lääketieteellinen luokittelu ja määrittely, jotka liittyivät kuntoutushaasteisiin. Tästä huolimatta aineisto tuki teoriassa esitettyä ajatusta voimavarasuuntautuneesta ja ratkaisukeskeisestä kuntoutusmenetelmästä. (Alfthan 2004.) AD/HD:n liitännäisongelmia, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmia on hoidettu Suomessa jo pitkään ja niistä on tehty tutkimuksia kuten Ahonen (1998) ja Huusko (2005). Aikaisemmat tutkimukset antavat laajemman kuvan erilaisista näkökulmista kuntoutuksesta ja sen merkityksestä. Ahosen (1998) tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa masentuneen ihmisen kuntoutumisesta ja sitä edistävistä tekijöistä. Tutkimustuloksista ilmeni, että ma-

22 sennus on monitahoinen ja -tasoinen hallitsematon ristiriitakokemus, jota ihminen ei yksin kykene selvittämään. Masentunut ihminen tuntee häpeää, syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta, mikä usein johtaa vetäytymiseen aiemmista ihmissuhteista. Kuntoutujan päivittäinen toimintakyky laskee masennuksesta johtuvan lamaantumisen vuoksi. Masentuneen elämä on yksinäistä kamppailua toivon ja toivottomuuden välillä. Kurssilla oli merkittävin auttava tekijä se, että sai jakaa kokemuksia ja ajatuksia luottamuksellisesti vertaistensa kanssa. Ryhmät, harjoitukset ja keskustelut tukivat tunneilmaisua, toisten ihmisten kohtaamista ja elämän suunnittelua. Kurssilla saatua tietoa oltiin halukkaita soveltamaan omaan elämään. Usko omaan kuntoutumiseen vahvistui kurssilla. Masentunut haluaa tukea, arvostusta ja aktiivista yhteistyötä. Asiantuntijalla on mahdollisuus tarjota tieto-taitoaan välineeksi yhteistyöhön masentuneen kanssa, jotta kuntoutuja voisi tunnistaa, luoda ja hyödyntää elämän käännekohtia kuntoutumisensa suunnittelussa. Tärkeänä koettiin myös vertaistuki. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää masentuneiden hoidossa ja kuntoutuskurssien suunnittelussa. (Ahonen 1998.) Päihdekuntoutuksen Viritys-projektissa tehtiin tutkimuksia eri näkökulmista. Viritys-projekti on Myllyhoitoyhdistys ry:n kehittelemä toipumismalli työttömien päihdeongelmiin nimeltään Kuntomylly-kurssi. Huusko (2005) teki tutkimuksen Kuntomylly-kurssista, jonka tavoitteena oli saada tietoa Viritys-projektin vaikuttavuudesta, tuloksista ja kehittämistarpeista hankkeeseen osallistuneiden viranomaisten näkökulmasta. Tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua ja analyysi suoritettiin yksinkertaisella luokituksella. Huuskon (2005) tutkimustuloksesta kävi ilmi, että viranomaiset eivät tarkasti ottaen kyenneet kertomaan päihdeongelmaisten saavuttamasta raittiudesta, mutta niistä asiakkaista, joista oli kokemusta, tiedettiin osan voivan hyvin, osa oli saavuttanut pitkän raittiuden ja osalla päihdeongelmia ilmeni entisellään. Tuloksista viranomaiset eivät yksittäistapauksista voineet vetää yleistäviä johtopäätöksiä, mutta heidän näkemyksensä kurssin vaikuttavuudesta oli positiivinen. Kehittämistarpeina viranomaiset olivat havainneet kurssien jatkuvuuden tarpeen, yhtä jatkotapaamiskertaa ei pidetty riittävänä. Toiseksi kehittämistar-

23 peeksi nousi esiin nuorten moniongelmaisuus ja/tai sekakäyttö. Päihdeongelmaiset AD/HD:sta kärsivät nuoret nostettiin esiin. AD/HD:sta kärsivät nuoret ovat ryhmä, johon kukaan ei satsaa, sopeutumisvalmennuskin loppui. Kuntomyllyn pojilla voisi olla osaamista. Kurssi, jossa AD/HD:sta kärsivien nuorten erityistarpeet olisi huomioitu. Kehittämistarpeisiin liittyi myös asiakkaiden valintaprosessiin. Toivottiin, että päihdepuolen ihminen olisi mukana valintaprosessissa, koska työvoimahallinnolla ei ole tuntumaa, kuka hoidosta hyötyy eniten. Tähän mennessä kurssille oli lähetetty raskaita tapauksia, joilla kaikilla oli jo pitkälle kehittynyt päihdeongelma. (Huusko 2005.) 4.3 AD/HD:sta kärsivien ihmisten arjen valmennus kuntoutumisen tukena AD/HD-valmennus eli coaching on sekä tuki- että ohjaustoimintaa, jota voidaan antaa AD/HD- tai Asperger-oireista kärsivälle henkilöille sekä mielenterveyskuntoutujille. Se on yksilökuntoutusmenetelmä; systeeminen ratkaisu- ja voimavarakeskeinen lähestymistapa, jossa asiakkaalle opastetaan elämän- ja arjenhallinnan taitoja sekä harjoitellaan uusia käyttäytymismalleja tavoitteellisella ohjausmenetelmällä. (Saukkola 2005b, 57.) Tämä kuntoutusmenetelmä on käytössä valmennuksessa, koska AD/HD-valmennuksen avulla AD/HD:sta kärsivä henkilö voi turvallisesti tutkiskella omia voimavarojaan: vahvuuksiaan, heikkouksiaan, elämänasennettaan ja tavoitteitaan (Saukkola 2005a.) Monet tarkkaavaisuushäiriöstä ja AD/HD:sta kärsivät nuoret ja aikuiset kamppailevat selviytyäkseen tavallisen arjen haasteista (Turunen 2005). Itsetuntemuksen lisääntyessä AD/HD:sta kärsivän henkilön on helpompi hyväksyä itsensä, jolloin myös ongelmat voivat helpottua. Realistinen käsitys omasta tilanteesta ja omista voimavaroista on useimmille helpottava kokemus. Realistisen käsityksen muodostaminen yksin on lähes mahdoton tehtävä, niinpä valmentajan

24 apu antaa heille siinä tukea. Valmentajan avulla opetellaan myös uusia toimintatapoja ja käyttäytymismalleja sekä selviytymistä arjen vaikeuksista koska näin on katsottu asiakkaan saavan valmennuksesta apua arjen toimintoihinsa. (Saukkola 2005a.) Ratkaisukeskeisyydessä pääpaino on ratkaisuissa. Tässä menetelmässä pyritään luottamukselliseen yhteistyöhön asiakkaan kanssa. Käytetään luovuutta ja luodaan toiveikkuutta. Etsitään asiakkaan voimavaroja ja uskotaan positiiviseen palautteeseen. Ratkaisukeskeisyydessä tähdätään tulevaisuuteen mitätöimättä menneisyyttä. (Vogt 2005.) Yrityselämässä puhutaan henkilökohtaisesta ohjauksesta, ratkaisu- ja voimavarakeskeisestä sekä tavoitteellisesta ajattelusta. Valmentajan ja valmennettavan eli asiakkaan välinen suhde on mahdollisimman avoin ja luottamuksellinen. Tavoitteet voidaan jaotella joko lyhyelle tai pitkälle tähtäimelle. Lyhyen tähtäimen tavoitteet liittyvät asiakkaan jonkun tilanteen tai ongelman avaamiseen, ratkaisun löytämiseen ja eteenpäin pääsemiseen. Pitkän tähtäimen tavoitteet voivat liittyä asiakkaan itsensä kehittämiseen ja oman uran suunnitteluun. (Hellbom 2005, 87 97.) Yrityselämässä käytetään monia johtamistyylejä, yksi niistä on valmennus eli coaching. Siinä on monia samoja elementtejä kuin AD/HDvalmennuksessakin. Eroina voidaan nähdä yritysmaailman ja AD/HDvalmennuksen välillä se, että yritysmaailmassa huomioidaan myös yrityksen ja johdon tavoitteet valmennuksessa. AD/HD-valmennus on terapeuttista ja kuntouttavaa toimintaa vaikkei olekaan varsinaista terapiaa. Valmennus ei ole millään tavalla ristiriitainen erilaisten terapioiden kanssa, päinvastoin: parhaimpiin tuloksiin päästään, kun AD/HDvalmennus yhdistetään lääkehoitoon ja muuhun kuntoutukseen. Siksi valmennus soveltuu henkilölle, jolla on keskittymisvaikeutta, järjestelmällisyyden puutetta, aloitekyvyttömyyttä ja/tai sosiaalisia vaikeuksia ja joka on valmis ja halukas tekemään elämässään suuriakin muutoksia. Valmennus soveltuu kaikenikäisille: koululaisille, nuorille tai aikuisille henkilöille. Perusteluina valmennukselle ovat hyvät tulokset, joita on saatu AD/HD:sta kärsivien aikuisten valmennuksesta. (Saukkola 2005b, 57; ADHD-liitto 2005.)

25 Valmennusmenetelmän avulla ehkäistään AD/HD:sta kärsivän henkilön elämän ajautuminen sellaiseen kaaokseen, josta hänen on vaikea selviytyä. Kokemukset ovat osoittaneet, että valmennuksen avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ensin opiskeluista ja myöhemmin työelämästä. Perheen vuorovaikutussuhteet ovat mutkistuneet useilla AD/HD:sta kärsivillä henkilöillä. Valmennusmenetelmällä voidaan helpottaa AD/HD:sta kärsivän henkilön ja hänen läheistensä ehkä vaikeaksi muodostunutta arjen elämää. (Saukkola 2005a.) 4.4 AD/HD-valmentajan positiivisia ominaisuuksia kokemuksen pohjalta AD/HD-valmentajana voi toimia sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattihenkilö, joka on saanut myös AD/HD-valmentajakoulutuksen. Hänen tulee olla tulevaisuuteen suuntautunut sekä omata kykyjä luoda uusia mahdollisuuksia, suuntia ja suunnitelmia asiakkaan eduksi. Hyvältä valmentajalta odotetaan positiivista elämänasennetta ja oikeudenmukaista ja kokonaista, eheää persoonaa. Hyvän valmentajan ominaisuuksina pidetään inspirointikykyä ja hänen toimintansa eheyttää ja voimaannuttaa (empower) asiakasta tekemään parhaansa. Valmentajalta odotetaan laajaa kokemusta, tietoa ja erityisosaamista AD/HD:sta, sillä hän on AD/HD-asiantuntija. (Saukkola 2005b, 57 58.) AD/HD-valmentajan tehtävänä on kannustuksen ja voimaannuttamisen avulla saada asiakkaastaan esille uusia voimavaroja ja vahvuuksia. Hän voi opastaa asiakastaan ottamaan nämä käyttöön ja hän opettaa niiden avulla uusia toimintamalleja. Valmentajan tehtävänä on myös palautteen antaminen. Hänen ei tule antaa negatiivista palautetta, vaan häneltä odotetaan taitoa antaa myönteistä tai rakentavaa ja korjaavaa palautetta. Koska AD/HD:sta kärsivä asiakas on saattanut siihen asti saada pelkkää negatiivista palautetta, voi hänen itsetuntonsakin olla kovin alhainen. AD/HD-valmentajalta odotetaan taitoa katkaista tämä kierre myönteisellä ja kannustavalla asenteellaan ja palautteellaan. (Saukkola 2005b, 59.)

26 AD/HD-valmentajalta odotetaan myös sitä, että hän saa asiakkaan näkemään myönteisenä asiat ja jopa muuttamaan ongelmat ja pulmat tavoitteiksi. Hänen tehtävänään on saada asiakas ymmärtämään oman asennoitumisensa merkitys omaan arjen tai elämän hallintaansa. Asiakkaan on siten helpompi asennoitua elämään ympärillään, kun ajattelutapa sekä itsestä että ympäristöstä muuttuu myönteisemmäksi. Valmentajan avulla asiakkaan on helpompi keskittyä tähän hetkeen, suunnata katse tulevaisuuteen ja löytää menneisyydestä voimavaroja. Valmentajalta odotetaan, että hän saa asiakkaan toimimaan tavoitteidensa ja pyrkimystensä suuntaan. Siten valmentaja voi myös opastaa asiakasta itseohjautuvuuteen ja ottamaan elämästään ja oman toimintansa seuraamuksista vastuuta. (Saukkola 2005b, 59.) Lisäksi AD/HD-valmentajalta odotetaan, että hän osaa luoda verkostoa asiakkaan hyväksi ja näin ennalta ehkäistä mahdollista syrjäytymistä sosiaalisesta elämästä tai työelämästä. Valmentajan tulisi tietää asiakkaansa muista kuntoutuksista, lääkityksestä ja asiakasta koskevista toimenpiteistä, jotta hän voisi oikealla tavalla tukea asiakasta. Valmentajan taitoihin odotetaan myös kuuluvan, että hän tunnistaa asiakkaassaan ne asiat, joissa asiakas ei pääse tasolle, jossa selviäisi niistä itsenäisesti. Valmentajan tehtävänä olisikin auttaa asiakasta näkemään ja hyväksymään ne osa-alueet elämässään, joissa hän tulee tarvitsemaan apua ja tukea lopun ikäänsä valmennuksesta huolimatta. (Saukkola 2005b, 59.) Suomessa on tällä hetkellä arvioidusti noin 120 koulutettua valmentajaa. Koulutuksen sisältöä ollaan kehittämässä laaja-alaisemmaksi ja kattavammaksi, ja koulutettaville pyritään luomaan vankka perustietämys neuropsykiatrisista erityisvaikeuksista. Lisäksi koulutuksessa tulisi paneutua valmennuksen teoreettiseen viitekehykseen, ohjausprosessin sisällölliseen hallintaan sekä mahdollisuuteen käytännön harjoitteluun valmentajana. (Palomäki-Jägerroos 2005, 6.) Osa koulutuksista perustuu sisällöltään pääasiallisesti Saukkolan Suomeen tuomaan menetelmään. Osaa koulutuksista on edelleen kehitetty niin, että koulutuksen pääpaino on ratkaisu- ja voimavarakeskeisissä menetelmissä, joita sovelletaan AD/HD-valmennukseen. (Saukkola 2006.)

27 AD/HD-valmennuskoulutusta järjestetään usealla paikkakunnalla Suomessa. Koulutusta tarjoavat ainakin Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Jyväskylän ammattikorkeakoulu (JAMK), Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Savonia ammattikorkeakoulu, Päijät-Hämeen kesäyliopisto ja Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus. Suomi on tällä hetkellä ainoa maa Euroopassa, jossa AD/HD-valmentajakoulutusta järjestetään oppilaitoksissa. Nuorten ja aikuisten arjen- ja elämänhallinnan kursseja järjestää ainakin ADHD-liitto ry. (Palomäki-Jägerroos 2005, 6 7.) Koska AD/HD-valmennus on uusi kuntoutusmenetelmä Suomessa, sitä ei vielä ole saatu Kelan korvattavuuden piiriin. Valmennuksen maksavat joko henkilö itse tai hänen omaisensa. Mahdollisuus on myös saada maksusitoumus sosiaalitoimelta tai työvoimahallinnolta. Myös jotkut työnantajat korvaavat työntekijänsä AD/HD-valmennuksen. (Saukkola 2006.) Tietous AD/HD-valmennuksesta lisääntyy, kun tieto aikuisiän AD/HD:sta lisääntyy. Oikean tiedon levittämiseksi on Suomeen elokuussa 2006 perustettu yhdistys Neuropsykiatriset valmentajat ry. Yhdistyksen tehtävänä on pyrkiä toiminnallaan varmistamaan AD/HD-valmennuksen ja -koulutuksen sekä muun neuropsykiatrisen valmennuksen laatua maassamme. (Saukkola 2006.)

28 5 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa elämän sujumisesta ja arjen vaikeuksista ennen AD/HD-valmennusta, AD/HD:sta kärsivien aikuisten kokemuksista valmennuksesta ja kartoittaa sitä, onko heillä muutos- tai kehitysehdotuksia valmennukseen. Kuntoutumista voidaan tukea erilaisin keinoin, kuten AD/HD:sta kärsiville aikuiselle suunnatuilla kuntoutuskursseilla Alfthan (2004) ja Heikkilä (2003), alkoholiriippuvaisten Kuntomylly-kursseilla Huusko (2005) sekä masentuneiden kuntoutuksella Ahonen (1998) kävi ilmi. Heidän tutkimuksissaan haasteina esiintyivät oiretietoisuus, itsetuntemuksen vahvistaminen ja konkreettiset keinot hallita arkea. Heikkilän (2003) tutkimuksessa tuli esille AD/HD:sta kärsivien aikuisten oma näkökulma, että usein ongelmia esiintyi arjen hallinnassa, kodin järjestyksen ylläpitämisessä ja raha-asioiden hoidossa. Ongelmia esiintyi myös ristiriitoina lähimmissä ihmissuhteissa. Ahosen (1998) mukaan kuntoutuja voi tuntea häpeää, syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta, mikä voi johtaa ihmissuhteiden menetykseen ja syrjäytymiseen. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin myös samoja arjen hallintaan liittyviä ongelmia, joita AD/HD:sta kärsivillä aikuisilla esiintyy. Näiden aiempien tutkimusten perusteella on laadittu tämän opinnäytetyön puolistrukturoitua teemahaastattelua varten teemarunko (Liite 1). Aikaisempien tutkimusten mm. Alfthanin (2004) ja Heikkilän (2003) mukaan AD/HD:sta johtuvat ongelmat aiheuttavat sen, että aikuiset kaipaavat tukea arjen hallintaansa. Tunnetaan joitakin aiempia keinoja auttaa AD/HD-ongelmien kanssa kamppailevia kuntoutumaan (Ahonen, Alfthan, Heikkilä ja Huusko). Tällä hetkellä ei ole juurikaan tutkittu sitä, miten aikuiset, joilla on AD/HD ja joita on valmennettu arjen sujumiseen, kokevat elämänsä. Näin ollen tämän opinnäytetyön tutkimustehtävät ovat:

29 1) Teema 1: Minkälaista AD/HD:sta kärsivien aikuisen elämä ja arjen hallinta oli ennen valmennusta? 2) Teema 2: Kokivatko AD/HD:sta kärsivät aikuiset saavansa apua valmennuksesta arjen hallintaan? 3) Teema 3: Mitä muutos- tai kehittämisehdotuksia AD/HD:sta kärsivillä aikuisilla olisi valmennukseen?

30 6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS 6.1 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat Tässä opinnäytetyössä tutkimuksen kohteena oli AD/HD:sta kärsivän aikuisen elämän ja arjen hallinta ennen valmennusta, kokemus valmennuksesta saatavasta avusta sekä kehittämis- ja muutosehdotuksista valmennukseen. Mielestäni kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimusmenetelmä on perusteltu, koska halusin saada esille AD/HD:sta kärsivien aikuisten kokemuksia arjen hallinnasta ennen valmennusta sekä valmennuksessa koetusta avusta. Tutkimukseeni osallistuneet henkilöt olivat saaneet AD/HD-diagnoosin ja osallistuneet valmennukseen, joten he tunsivat ilmiön ja pystyivät vastaamaan kysymyksiin. Laadullisilla menetelmillä päästään lähemmäksi merkityksiä, joita ihmiset antavat ilmiöille ja tapahtumille. Ne tuovat esille tutkittavien näkökulman ja he saavat kuuluviin äänensä. Laadullisessa tutkimuksessa rajoitutaan yleensä pieneen määrään tapauksia, mutta ne pyritään analysoimaan mahdollisimman tarkkaan. Tutkittavat valitaan harkinnanvaraisesti, eikä pyritäkään tilastollisiin yleistyksiin. (Hirsjärvi & Hurme 2004, 26 28; Tuomi & Sarajärvi 2002, 87.) Laadullisella aineistolla tarkoitetaan pelkistetyimmillään sitä aineistoa, joka on ilmaisultaan tekstiä esimerkiksi erilaiset haastatteluaineistot. Haastattelussa tutkija pääsee läheiseen kosketukseen tutkittavien kanssa ja pyrkimyksenä on tavoittaa tutkittavien näkökulma ilmiöön. (Eskola & Suoranta 1998, 15 16.) Laadullinen tutkimus luo haastetta tutkimusotannalle, koska tutkimuksen kohteena ovat ihmisten omat kokemukset ja tunteet tai käsitykset tutkittavasta ilmiöstä. Henkilöt, joilta tietoa kerätään, tietävät ilmiöstä mahdollisimman paljon tai heillä on kokemusta asiasta. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 87 88.)